No 4 / 2024
ynnys
Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja
Kynnys
Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja
ISSN 1235-9920
Julkaisija:
Kynnys ry – Tröskeln rf Yliopistonkatu 5 (7. krs.) 00100 Helsinki
Päätoimittaja:
Marjut Ounila
Toimitussihteeri:
Sanni Purhonen / Kynnys ry sanni.purhonen@kynnys.fi Puhelin: 045 7732 4116
Taitto:
Väinö Heinonen / Kynnys ry
Painopaikka: PunaMusta
Kannen kuva: Väinö Heinonen
Kynnys-lehden aineistot
Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi.
Lehden tilaushinta Jäsenmaksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu.
Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.
Voit saada lehden luettavaksesi myös sähköpostitse Word-tiedostona. Lisätiedot: jari.gusev@kynnys.fi.
Kynnys ry:n toimikunnat:
Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Yhteystiedot, ks. Kuopio
Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio Hermanninaukio 2 A 70100 KUOPIO
Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Suvilinnantie 2 20900 Turku
Pääkirjoitus
Marjut Ounila Puheenjohtaja marjut.ounila@kynnys.fi
Elämässä eteenpäin
Kuten moni meistä tietää Itsenäisen Elämän Liike syntyi 1970-luvulla. Vammaiset ihmiset eri puolilla maailmaa heräsivät ajatukseen, että heidän on tehtävä asioille itse jotain, jotta yhteiskunta olisi helpompi paikka elää.
Vuosien varrella olen nähnyt järjestön kehittyvän ajan mukana. Olemme kohdanneet monia haasteita, mutta olemme aina löytäneet keinon selviytyä niistä yhdessä. Yksi merkittävimmistä saavutuksistani oli, kun minut valittiin puheenjohtajan luottamustehtävään neljäksi vuodeksi. Tämä oli suuri kunnia ja vastuu, ja tein parhaani edustaakseni järjestöä. Luottamustehtävässäni kohtasin monia tilanteita, joita en olisi koskaan uskonut kokevani. Olin mukana neuvotteluissa, joissa päätettiin tärkeistä asioista ja jouduin tekemään vaikeita päätöksiä. Opin paljon johtamisesta, yhteistyöstä ja siitä, kuinka tärkeää on kuunnella ja ymmärtää toisia ihmisiä.
Muistellessani mennyttä aikaa, tunne oli kuin syksyn lehdet putoilevat tuulessa maahan ja pieni orastava suru täytti mielen. Oma tunne epäonnistumisesta hiipi mieleen. Toisten arviot minusta ja voimavaroistani, tekemisistäni, tuntuivat epämiellyttäviltä. Koko elämäni olen joutunut kuuntelemaan toisten arvioita jaksamisestani. Mietin, eikö
Självständigt liv
Jag har ägnat 25 år av mitt liv åt att arbeta i en organisation som har fungerat som ett andra hem för mig. En resa full av utmaningar, lärdomar och oförglömliga upplevelser. Mina första år var fulla av entusiasm och lärdomar. Jag kommer ihåg hur jag första gången kom in på kontoret. Mina kolleger tog emot mig med öppna armar och jag kände mig genast som en del av gemenskapen.
Under årens lopp har jag fått följa med hur organisationen har utvecklats med tiden. Vi har mött många utmaningar, men vi har alltid övervunnit dem tillsammans. Ett av de viktigaste förtroendeuppdrag jag någonsin har haft är att bli vald till ordförande i fyra år. Det var en stor ära för mig och ett stort ansvar och därför har jag gjort mitt bästa för att representera organisationen. Som förtroendevald råkade jag ut för många situationer som jag aldrig ens hade kunnat drömma om att få uppleva. Jag fick vara med och förhandla om viktiga saker och jag var tvungen att fatta många svåra beslut. Jag fick lära mig mycket om ledarskap, samarbete och om hur viktigt det är att lyssna och förstå andra människor. När jag nu tänker tillbaka på den tid som gått så känns det litet som när höstlöven faller till marken i vinden och jag fylls av en stigande känsla av vemod. Av en känsla av misslyckande. Att andra har värderat mina resurser, allt vad jag gjort känns olustigt. I hela mitt liv har jag fått höra hur andra har bedömt hur jag orkar. Jag kan inte låta bli att fråga mig om det inte också hör till ett självständigt liv att få uppskatta
itsenäiseen elämään kuulu myös arvioida omat voimavarat. En rupea pyörimään itsesäälissä, vaan annan mieleni olla avoin uusille tuulille ja nyt oli aika jatkaa eteenpäin. Luottamushenkilöt valitaan demokraattisesti ja se on järjestön oikeus. Eräänä päivänä, kun istuin toimistolla ja katselin ulos ikkunasta ja odottelin kokouksen alkua, tajusin, kuinka paljon olin kasvanut ja kehittynyt näiden vuosien aikana. Olin ylpeä siitä, mitä olin saavuttanut, mutta tiesin myös, että matkani ei ollut vielä ohi. Edessä oli vielä paljon haasteita ja mahdollisuuksia, mutta vielä en tiedä, missä kohtaan seuraavat haasteet. Olen valmis kohtaamaan tulevaisuuden avoimin mielin ja sydämin. Kun katson taaksepäin, näen, kuinka tärkeää on ollut olla osa tätä järjestöä. Se on antanut minulle mahdollisuuden kasvaa ammatillisesti ja henkilökohtaisesti. Olen oppinut, että itsenäinen elämä ei ole itsekästä elämää, vaan se vaatii rohkeutta kohdata uusia haasteita ja kykyä ymmärtää ja arvostaa toisia ihmisiä. Tiesin, että minulla oli vielä paljon opittavaa ja koettavaa. Ihminen ei ole koskaan valmis.
Toivotan uudelle hallitukselle paljon onnea ja menestystä. Antakaa kaikkien kukkien kukkia, niin puutarhasta tulee kaunis. sina egna resurser. Jag tänker inte börja vältra mig i självömkan, utan jag tänker vara öppen för nya vindar, nu är det dags att gå vidare. Förtroendevalda väljs demokratiskt och det har organisationen rätt till.
En dag, när jag satt på kontoret och tittade ut genom fönstret och väntade på att ett möte skulle börja, insåg jag hur mycket jag hade vuxit och utvecklats under alla dessa år. Jag kände mig stolt över vad jag hade åstadkommit samtidigt som jag visste att resan inte är över. Jag har fortfarande många utmaningar och möjligheter framför mig, men jag vet inte ännu när jag kommer att möta dem. Jag är redo att möta framtiden med själ och hjärta.
När jag nu ser tillbaka kan jag inte låta bli att reflektera över hur viktigt det har varit att ha fått vara en del av vår organisation. Den har gett mig en möjlighet att växa både professionellt och personligt. Jag har lärt mig att ett självständigt liv inte är ett själviskt liv, utan att det kräver mod att möta nya utmaningar och en förmåga att förstå och uppskatta andra människor. Jag har förstått att jag fortfarande har mycket kvar att lära och uppleva. En människa är aldrig färdig.
Jag önskar den nya styrelsen all lycka och framgång. Låt alla blommor blomma, så blir trädgården vacker.
Översättning Ulf Gustafsson
Lakiasiaa
Mika Välimaa Juristi, Kynnys ry
Tekoälykin voi olla kohtuullinen mukautus työelämässä
Vammaiset ihmiset ovat työelämässä harvoin täysin yhdenvertaisessa asemassa muihin työntekijöihin ja -hakijoihin nähden. Kohtuulliset mukautukset ovat kuitenkin toimenpiteitä, jotka parhaimmillaan mahdollistavat vammaisten työntekijöiden osallistumisen työelämään yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Kohtuullisten mukautusten käsitettä tai mukautuksiin liittyviä toimia työelämässä ei tunneta vielä riittävästi, vaikka niistä on yhdenvertaisuuslaissa säännelty jo lähes kymmenen vuotta. Tämä koskee niin vammaisia ihmisiä itseään kuin työnantajiakin. Lain mukaan työnantajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada työtä sekä suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. Ne ovat siis konkreettisessa tilanteessa vammaista työntekijää varten tehtäviä toimenpiteitä.
Joidenkin mukautusten toteuttamiseen on mahdollista saada tukea. Työ- ja elinkeinotoimistot voivat myöntää työnantajalle työolosuhteiden järjestelytukea. Työvälineiden hankintaan tai työpaikan muutostöihin tukea voi saada enintään 4 000 euroa työntekijää kohden. Tukea on mahdollista saada myös siihen, että toinen työntekijä avustaa vammaista työntekijää. Korvausta myönnetään enintään 20 työtunnille kuukaudessa enintään 18 kuukauden ajan. Lisäksi Kela voi hankkia vammaiselle työntekijälle ns. vaativia apuvälineitä ammatillisena kuntoutuksena. Toisaalta mukautuksista ei aiheudu työnantajalle aina edes kustannuksia. Työntekijälle vammaispalveluna myönnetyn henkilökohtaisen avun käytön tai etätyön salliminen ei yleensä maksa työnantajalle mitään. Kohtuulliset mukautukset voivat olla esimerkiksi fyysisiä, teknologisia, työaikoihin tai työn organisointiin liittyviä
muutoksia, jotka helpottavat henkilön työskentelyä hänen erityistarpeidensa mukaisesti. Mukautukset voivat tarkoittaa joustamista työajoissa tai etätyön mahdollistamista tai muuta työn yksilöllistä räätälöintiä. Lisäksi saatetaan tarvita vaikkapa väliaikaisen kulkureitin järjestämistä tai työtilojen esteettömyyteen liittyviä muutoksia. Erityisillä työvälineillä, kuten ergonomisilla tuoleilla, tietokoneen suurennusohjelmilla tai ääniohjauksella pystytään mahdollistamaan työnteko tai helpottamaan sitä. Yksi mielenkiintoinen ja mullistavakin tekijä vammaisten ihmisten työnteon mahdollistamisessa on tekoäly. Kyllä, tekoälyn käyttöäkin voidaan pitää kohtuullisena mukautuksena vammaiselle työntekijälle. Tekoälyyn pohjautuvat ääniohjausjärjestelmät voivat olla merkittävä apu työntekijöille, joilla on motorisia rajoitteita. Esimerkiksi äänikomennoilla pystyy hallitsemaan tietokonetta ja eri ohjelmia ilman käsien käyttöä. Puheentunnistus hyödyttää muun muassa kuulovammaisia ja se helpottaa kirjallisten tehtävien hoitamista. Kuvantunnistuksen avulla esimerkiksi näkörajoitteinen työntekijä saa visuaalista tietoa jaettuna auditiivisesti, eli kuvista, dokumenteista ja muista visuaalisista elementeistä saadaan helposti ymmärrettävää tietoa. Virtuaaliassistentit ovat yksi tekoälyn kehittyneimmistä sovelluksista, ja ne helpottavat työntekoa erityisesti heille, joilla on vaikeuksia organisoinnissa ja ajanhallinnassa. Tekoälyavusteinen assistentti voi muistuttaa työntekijää tärkeistä tapaamisista, asettaa muistutuksia ja auttaa tehtävien priorisoinnissa. Tekoälynkin avulla voidaan siis luoda inklusiivista ja monimuotoista työelämää, jossa kaikilla on mahdollisuus työskennellä ja kehittyä täysipainoisesti omista lähtökohdistaan. Ja tietenkin, tämän artikkelin kirjoittamisessa hyödynnettiin myös tekoälyä.
Kolumni
Sinikka Luhtasaari Rampa mummopantteri
Digiaika ei saa syrjiä syyttömiä
Digitaalinen maailma kehittyy vauhdilla ja yhä suurempi osa palveluista siirtyy verkkoon. Kaikilla odotetaan olevan tarvittavat tiedot ja laitteet nettiasiointiin. Julkinen puoli ja sote-palvelut kehittävät verkkoasiointia säästösyistä, koska sen hyödyt ovat kiistattomat. Yksityiset toimijat puolestaan perustavat palvelunsa markkina-arvoon ja tehokkuuteen. Digi voittaa silloinkin.
Entä ne ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät asioi verkossa lainkaan? Heitä arvioidaan olevan enemmän kuin 600 000. Ei ihan mitätön määrä. Mahdotonta, että he kaikki tahtoisivat olla syrjäytyneitä. Joukossa on nuoria, joilla ei ole varaa laitteisiin. Miten heidän käy tulevaisuudessa? Paljon on ikäihmisiä, jotka eivät millään jaksaisi tai kykene motivoitumaan enää digimaailman opiskelemiseen. Tyhmyyttäänkö muka?
Sitten on laaja joukko eri tavalla vammaisia. Meille, heille, nettiosaaminen ei ole kynnys-kysymys. Meistä useammalle netti on myös ystävä tai palvelija. Me vielä suostumme etsimään tarvittaessa jopa henkilökohtaisia tietojamme hajautetuista palvelualustoista, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
Mutta jatkossa? Otetaanpa esimerkiksi Kynnys-lehti. Se on sanomalehden näköinen. Vaatimaton, tabloid-kokoinen, juuri sopiva keittiön pöydälle, pienellekin, kahvikupin ja herkkupullan kanssa. Rauhallinen lukuhetki houkuttaa lukemaan jokaisen jutun. Yksikään ei tunnu ylivoimaiselta, ei edes pääkirjoitus jopa ruotsiksi. Silmät räpsyvät vähemmän paperilehteä lukiessa. Tunnen useita ihmisiä, jotka tilaavat Kynnyksen nimenomaan siksi, että sen voi lukea paperilta, ei tarvitse etsiä verkon syövereistä.
Toisaalta postin jakelukustannukset ovat nousseet, paperi on kallistunut ja sen käyttäminen on myös ilmastolle haitallista. Kaikista esteistä huolimatta tahtoisin lukea Kynnys-lehden edelleen paperilta. Se on suorastaan ylellistä ja palvelus rammalle pantterille.
Ensimmäinen paperinen Kynnys-lehti ilmestyi vuonna 1975. Näillä näkymin tämä on viimeinen paperinen lehti, sillä Kynnys-lehti siirtyy verkkoon. Toimitus kiittää lukijoita ja tekijöitä tähänastisista vuosista ja toivoo, että ryhdytte seuraamaan uutta verkkolehteä.
Kynnys ry:n lausunto vammaispalvelulain soveltamisalan tarkennuksesta
KYNNYS ry on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavana koskien vammaispalvelulain soveltamisalan tarkennusta Ohessa muutama keskeinen poiminta lausunnosta.
Jo luonnosvaiheessa toimme esille, että esityksessä on paljon ongelmakohtia. Ne ovat siellä edelleen. Esitys vie Suomea kauemmas YK:n vammaissopimuksen velvoitteista. Ehdotettu soveltamisala on ristiriidassa lain tarkoituksen kanssa. Esitys ei turvaa vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista ja heidän tarvitsemiensa palveluiden saatavuutta.
Koska ehdotettu soveltamisala tulisi heikentämään vammaisten henkilöiden asemaa ja osallisuutta, pidämme perusteltuna, että eduskunta jättäisi lakiesityksen hyväksymättä, ja jo hyväksytty laki tulisi voimaan sellaisenaan. Lain soveltamista voitaisiin seurata ja saatujen käyttökokemusten perusteella. Toissijaisesti Kynnys esittää lakiesitykseen muutamia välttämättömiä muutoksia.
Tällä hetkellä lakiesityksen epätarkkuus muodostaa riskin soveltamiselle ja asiakkaiden oikeuksille. Rajanveto sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain välillä on edelleen epäselvä ja epätarkoituksenmukainen.
Lisäksi, vaikka kyse on erityislaista, lain toissijaisuus on tarpeettoman ylikorostettua. Mikäli hallituksen esitys hyväksytään, vammaispalvelulaki ei säily vammaisille henkilöille tarkoitettuna erityislakina vaan muuttuu viimesijaiseksi ja poikkeuksellisesti sovellettavaksi. Uuden vammaispalvelulain tavoitteena oli saada yhdenvertaisesti vammaispalveluiden piiriin henkilöitä, jotka ovat jääneet nykytilanteessa väliinputoajiksi. Lakiesitys ei tule helpottamaan heidän tilannettaan.
Esityksen mukaan palvelujen saatavuudella ei olisi merkitystä arvioitaessa, järjestetäänkö vammaiselle henkilölle vammaispalvelulain vai sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita. Lakiehdotus vaarantaa vammaisten ihmisten arkea ja perusturvallisuutta merkittävästi.
YK:n vammaisyleissopimuksen velvoite osallisuudesta on jäänyt laista pois. Lain toissijaisuutta ja asiakkaan etua arvioitaessa olisi tärkeä kiinnittää huomiota siihen, miten palvelut mahdollistavat vammaiselle henkilölle itsenäisen elämän, osallisuuden tai yhdenvertaisuuden toteutumisen. Esityksestä on kuitenkin jäänyt pois myös hyväksytyn lain vammaisuuden määrittelyä täsmentävä kohta, jonka mukaan vamma tai
sairaus yhdessä yhteiskunnassa esiintyvien esteiden kanssa estää osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti.
Lakiesityksen mukaan asiakkaan edun arvioinnissa ei enää huomioitaisi palvelusta aiheutuvia maksuja. Tämä merkittävä heikennys ohjaa siirtämään vammaisia henkilöitä maksullisten palvelujen piiriin. Vammaisuus on tyypillisesti elämänmittaista ja pitkäkestoista, jolloin asiakasmaksujen periminen ei toteuta yhdenvertaisuutta suhteessa vammattomaan väestöön.
Esityksen perustelujen mukaan palveluja järjestetään vammaiselle henkilölle vain, jos hänen välttämätön avun ja tuen tarpeensa poikkeaa siitä, mikä on henkilön elämänvaiheessa tavanomainen tarve. Tällaiset perustelut voivat ohjata oikeuksia kaventavaan tulkintaan siitä, minkä katsotaan olevan missäkin tilanteessa välttämätöntä tai elämänvaiheessa tavanomaista. Tämä johtaa myös siihen, että käsitteet alistetaan oikeuskäytännön kautta määriteltäviksi.
Käsitteiden ongelmallisuutta ja monitulkintaisuuden vakavaa haastetta lisää, että momentissa on jo sana ”välttämätön”, johon liittyy helposti soveltajan näkökulmasta vääriä tulkintoja. Kaikki käsitteet ovat samassa lauseessa, jolloin ne tulevat
hyvin todennäköisesti sekoittumaan arkisessa soveltamisessa. Pahimmillaan ehdotus mahdollistaisi mielivaltaiset ja syrjivät tulkinnat siitä, mitä mihinkin elämänvaiheeseen kuuluu tai ei kuulu. Subjektiivisten oikeuksien kontekstissa tämä on erityisen ongelmallista.
Kynnys ry pitää ehdottoman ensisijaisena ratkaisuna, että tässä vaiheessa ei tehdä soveltamisalatarkennusta. Eduskunnan tulisi jättää lakiesitys hyväksymättä, ja jo hyväksytty laki tulisi voimaan sellaisenaan. Tarkentaminen olisi parasta tehdä hyväksytyn lain soveltamiskokemusten perusteella.
Toissijaisesti esitämme lakiesitykseen muutaman välttämättömän muutosehdotuksen: lain 2 § 3 momenttiin tarvitaan viittaus perustuslain 6 § 2 momenttiin. Tätä kautta ohjattaisiin lain tulkintaa myös yksittäistapauksissa perustuslain mukaiseksi. Vähintäänkin 2 § 3 momentin kohta tulee muuttaa muotoon: ”…avun ja tuen tarpeensa poikkeaa siitä, millainen avun ja tuen tarve on henkilön elämänvaiheessa tavanomaista”. Saman momentin kohta ”välttämätön avun ja tuen tarpeensa” toimisi hyvin ilman sanaa ”välttämätön”.
Lakiin tarvitaan ohjeistus oikeanlaiseen soveltamiseen, jos -
sa ohjataan huomioimaan lain tavoitteet, vammaispalvelulain tarkoitus sekä perus- ja ihmisoikeusnäkökulma varsinkin arvioitaessa lain ensisijaisuutta ja toissijaisuutta. Lisäksi tarvitaan ohjeistus käsitteiden ”tavanomaisuus” ja ”välttämätön” arviointiin.
Kynnys ry toteaa, että lain palvelupykäliä ei missään olosuhteissa saa enää avata muutoksille. Valitettavaa on, ettei aiemmin ehdottamaamme asetuksenantovaltuutusta ole kirjattu lakiin. Tämä heikentää mahdollisuutta ratkaista myöhempiä soveltamisongelmia tai lain epäselvyyksiä. On huomattava, että kyseessä on laki, jonka lopullisia vaikutuksia on vaikea arvioida muodostuvan soveltamiskäytännön vuoksi ja siksi, että esityksessä on annettu paljon painoarvoa sosiaalityöntekijöiden tekemille tulkinnoille ja soveltamismahdollisuuksille.
Lisätietoja: Annina Heini, järjestöpäällikkö annina.heini@kynnys.fi, p. 040 940 1399
Jukka Sariola 1963–2024
Vammaisjärjestöaktiivi, kirjailija ja yrittäjä
HELSINGIN julkisen liikenteen matkustajat eivät enää törmää tuttuun hahmoon sähköpyörätuolissaan, eikä häntä näy kirkoissa, tapahtumissa tai rantatörmällä kalastamassa.
Jukka Sariola menehtyi yllättäen pyhäinpäivänä 2.11.2024.
Kynnyksen uusi
hallitus on valittu!
Kynnys ry:n uusi hallitus vuodelle 2025 on valittu seuraavasti:
Puheenjohtajaksi valittiin Leena Ollila
Hallitukseen erovuoroisten jäsenten tilalle valittiin Visa Salojärvi , Selinä Nera ja Riikka Leinonen. Leena Ollilan tilalle yhdeksi toimivuodeksi valittiin David Jokinen. Ei-erovuoroisina jatkavat Hannele Cantell ja Niko Halminen
Onnittelut kaikille valituille ja hyvää tulevaa toimivuotta!
Jukka syntyi 1963 Jyväskylässä Sariolan lahjakkaaseen pappisperheeseen, joka näkyi ja vaikutti monin tavoin asuinkunnassaan Laukaassa. Myös Jukka oli etevä oppilas, jolle kouluaineet olivat helppoja.
Isän piispanviran vuoksi perhe muutti Lapualle, missä Jukka kirjoitti ylioppilaaksi ja valmistui myöhemmin yo-merkonomiksi.
Muutto pohjanmaalta Seinäjoen kautta Helsinkiin mahdollisti haaveen olla mukana monessa päämääränä ”kohti yhdenvertaista yhteiskuntaa”. Jukka itse toimi esimerkkinä, mitä kaikkea sähköpyörätuolia ja hengityslaitetta käyttävä ihminen voi tehdä ja toteuttaa.
Sariola oli vammaisliikkeen merkittävä vaikuttaja, joka määrätietoisesti puolusti ja edisti vammaisten oikeuksia ja toimi yhteen sitovana voimana. Hänen asiantunteva ja analyyttinen otteensa vei asioita eteenpäin.
Hänen uransa vammaisvaikuttamisen kentällä oli poikkeuksellisen laaja. Sariola toimi Hengitystuki ry:n pitkäaikaisena puheenjohtajana, ja hengityslaitteen varassa elävien asiat kulkivat mukana hänen vaikuttamistyössään. Lihastautiliitto nimesi hänet v. 2016 kunniapuheenjohtajakseen. Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitossa Sariola toimi sekä hallituksen että valtuuston puheenjohtajana. Hän oli myös Vammaisfoorumin hallituksen jäsen 2011–2014. Lisäksi Sariola toimi useita kausia sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENEn ja vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANEn jäsenenä. Hänen asiantuntemuksensa tuki myös vammaisneuvoston ja lukuisten valtionhallinnon työryhmien toimintaa. Jukalla oli vahva hengellinen vakaumus. Hän toimi pitkään Kirkon saavutettavuuden ja vammaisuuden neuvottelukunnan puheenjohtajana. Hän edisti vammaisten ihmisoikeuksia Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa lähimmäisen rakkautta toteuttaen. Vähemmistön huomioiminen kaikessa kirkon toiminnassa eri tasoilla oli Jukalle sydämen asia ja kirkon toimin -
nan kannalta tärkeä uskottavuuskysymys.
Vaikuttamistyön ohella Sariola toimi ohjelmointialan yrittäjänä. Hän seurasi yhteiskunnallisia tapahtumia ja oli loistava keskustelukumppani. Ajatuksista ja luovuudesta aukeni ura myös kirjailijana. Neljästä julkaistusta kirjasta yksi, osin Afganistaniin sijoittunut teos, valittiin vuoden 2015 kristilliseksi kirjaksi.
Jukkaa jäävät syvästi kaipaamaan äiti, veljet perheineen, läheiset työtoverit sekä laaja joukko yhteistyökumppaneita, avustajia ja ystäviä.
Liisa Rautanen
Hengitystuki ry
Toiminnanjohtaja
Katri Suhonen
Kirkkohallitus
Asiantuntija, Saavutettavuus ja vammaiset ihmiset
Psykologian tohtori
Teologian maisteri, pappi
Diakoni-Sosionomi amk.
Kati Kalliomäki viestintäjohtaja
Jukka Sariola (vas.) yhdessä Liisa Rautasen kanssa Vammaisvoimaa-tapahtumassa keväällä 2024.
ANNA VALTA
KYNNYKSEN KIRJANURKKA
Paljon puhetta vammaisuudesta
Leinonen, Riikka & Tawast, Sofia (2024). Suuri valhe vammaisuudesta. Tammi. 400 s.
SUURI valhe vammaisuudesta -teos nostaa esiin kirjoittajiensa henkilökohtaiset lähestymistavat ja kokemukset vammaisuuteen liittyen. Kun kirjoittajia on kaksi, näkökulmiakin on monta. Sofia Tawast on vammaisen lapsen äiti ja toimittaja, Riikka Leinonen puolestaan itse vammainen henkilö ja yhteiskunta-alan ammattilainen, joka on vasta vähän aikaa sitten aloittanut työt Vammaiset tytöt -median tuottajana.
Kirjaa on markkinoitu yleistajuisena tietokirjana. Itse luonnehtisin sitä ehkä ennemmin henkilökohtaiseksi esseeteokseksi. Mikäli tässä oikeasti pyrittäisiin kertomaan kaikki vammaisuudesta yleisesti, tehtävä osoittautuisi mahdottomaksi. Teoksessa kuitenkin käsitellään vammaisuutta ilmiönä varsin kattavasti ja se on kirjoitettu helposti lähestyttävästi. Kokonaisuutta varten on muiden muassa haastateltu koko joukko asiantuntijoita ja vammaisaktivisteja.
Teos on ollut myyntihitti ja tekijät ovat olleet runsaasti esillä julkisuudessa. Se voitti marraskuussa tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Aihe on tärkeä ja selkeästi kiinnostaa suurta yleisöä. Kirjan menestykselle ja tekstin sujuvuudelle olennaisia ovat nimenomaan tekijöiden henkilökohtaiset – ja myös yhdessä kirjoitetut – pohdinnat ja kiinnostuksenkohteet, jotka nostetaan luvuissa etualalle. Kirjas -
sa on omat lukunsa esimerkiksi esteettömyydestä, vammaisuudesta ja seksuaalisuudesta sekä vammaisuudesta populaarikulttuurissa. Tämä helpottaa kirjan lähestymistä, jos kaikki teemat eivät kiinnosta lukijaa yhtä paljon. Jokaisen luvun lopussa on myös selkokielinen tiivistelmä, josta käy ilmi sen keskeisin sisältö. Mutta mikä sitten on suuri valhe vammaisuudesta? Kir-
jan nimi viittaa vammaisaktivisti Stella Youngin (1982–2014) kuuluisaan TedTalk -puheeseen. Young nosti esiin valheellisen ja tunnistettavan stereotypian vammaisuudesta hirveänä asiana ja onnettomuutena. Kuten Sofia Tawast sai lapsensa syntymän jälkeen ja tutustuttuaan vammaisaktivisteihin sosiaalisessa mediassa huomata, vammaisuus on itse asiassa melko tavanomaista. Yksi aktivisteis -
ta, joka häntä aiheeseen tutustutti, oli Riikka Leinonen. Näin he päätyivät työstämään yhdessä kirjan.
Ableismi eli vammaisia ihmisiä syrjivät rakenteelliset toimintakykyolettamat, määritellään heti kirjan alkupuolella. Tämä on hyvä ratkaisu, koska ableismi kiistatta heijastuu jossain vaiheessa lähes kaikkiin vammaisuuden ja vammaisten ihmisten elämän osa-alueisiin.
Kirjan näkökulmat ovat kiitettävän monipuolisia. Välillä ollaan silti liikaa kiinni ajatuksessa, että jokin kyvykkyyden taso olisi saavuttamattomissa suurelle osalle nimenomaan vammaisista henkilöistä. Vahingolliset kyvykkyysnormit koskevat monia ihmisiä. Kuitenkin, myös ajatus kyvyttömyydestä on yleisesti vammaisiin henkilöihin liitetty loukkaava stereotypia.
Suuri valhe vammaisuudesta ei esitä tyhjentävää ratkaisua syrjinnän ongelmiin tai yhtä totuutta vammaisuudesta, joka on aiheena kovin suuri. Kirja on silti tarpeellinen keskustelunherättäjä. Se avaa varmasti myös monelle vammaisalan ammattilaiselle uusia näkökulmia, joita he eivät ole aiemmin työssään kohdanneet tai tulleet ajatelleiksi. Erityisellä tarkkuudella kannattaa käydä läpi esimerkiksi kirjan luvut ableismista, esteettömyydestä ja työelämästä.
Sanni Purhonen
Pidempi versio arviosta on ilmestynyt Aikuiskasvatus-tiedelehdessä.
Maria Sweeney: Brittle joints Street Noise Books 2024. 158 s.
Nuorena Maria Sweeney piti lukua murtuneista luistaan, mutta iän karttuessa hän ei viitsinyt enää vaivautua. Hauraisiin luihin johtava Bruckin syndrooma takaa sen, että murtumista ei joka tapauksessa tule loppua koskaan. Sen lisäksi syndrooma myös jäykistää niveliä, joten liikkuminen on senkin puolesta vaikeaa. Sarjakuvamuistelma Brittle joints on Sweeneyn kertomus siitä minkälaista on elää harvinaisen etenevän sairauden ja jatkuvien kipujen kanssa, ja toisaalta, mistä löytää elämäniloa näinkin vaikeassa tilanteessa.
Episodimainen sarjakuva kertoo välähdyksiä Sweeneyn elämän varrelta: ensimmäisistä treffeistä, hänen adoptoinnistaan Moldovasta, rentouttavasta uintiretkestä. Ensimmäinen tarina on hyvin kertova. Leikkipuistossa touhuava Sweeney on vähällä loukata itsensä, mutta pelastajaksi tulee vammainen mies jolta puuttuu toisesta kädestä sormet. Näky hämmästyttää Sweeneyn, mutta mies vain rauhallisesti toteaa syntyneensä sellaiseksi. Jo lapsena loputtomiin sairaalakäynteihin tottunut Sweeney näkee tässä arkisessa supersankaritarinassa opetuksen miten ihminen on aina muutakin kuin vammansa.
Kipuhoito on siitä huolimatta luonnollisesti iso osa Sweeneyn elämää, eikä ihan helppo sellainen. Opioidit ovat pitkäaikaisessa käytössä riski, varsinkin kun muistetaan Yhdysvaltain valtaisa opioidikriisi, jossa keskeisessä roolissa on ollut lääkeyhtiö Purdue Pharma. Vaikuttaa siltä, että juuri Yhdysvaltain ongelmat lääketeollisuuden jättien kanssa luovat epäluottamusta potilaiden keskuudessa, tai näin ainakin on Sweeneyn tapauksessa. Lääkekannabis on siten luonteva valinta, mutta sen saanti ei ole aina taattua tai helppoa. Kannabiksen ympärillä pyörivät byrokratian rattaat ja lupalappuset tekevät elämästä raskasta ja vaikeasti ennustet-
tavaa. Sweeneyn tilanteesta kertoo paljon, että hänellä on sarjakuvassa melkeinpä aina käsissään marisätkä.
Vaikka sarjakuvassa ei ole varsinaisesti laajempaa tarinankaarta, ehkä taudin etenemistä voi kuitenkin pitää sellaisena. Ensin viattomalta vaikuttava käden puutuminen ei herätä huolta, mutta loputa käsissä ei ole enää paineentuntoa lukuun ottamatta tuntoaistia ollenkaan. Sweeney kuvaa hienosti omassa kehossa olevaa irrallisuuden ja epätodellisuuden tunnetta, joka menee pelkkiä kipuaistimuksia syvemmälle.
Sarjakuva ei kuitenkaan ole lainkaan niin lohduton kun voisi kuvauksen perusteella kuvitella. Sweeneyn maailmassa on haurautta mutta myös kauneutta, eikä vähiten sen vuoksi, että hän on varsin lahjakas piirtä -
jä. Arkiset hetket ja onnen tunteet avautuvat upealla tavalla. Luku ”Kuusamankukka” kuvaa yksinkertaista sensorista tunnetta, herkullista meden makua ja auringonlaskua New Jerseyn hämyisen savusumun läpi. Pieni mutta pysäyttävä hetki elämässä, ja juuri niistähän elämä loputa koostuu. Sarjakuvan oikeastaan ainoa kauneusvirhe on hieman huono luettavuus; liian pieni tekstikoko yhdistettynä värillisiin tekstilaatikoihin. Varsinkin sininen väri osoittautuu luettavuudelle haasteelliseksi.
Pikkuvirheistä viis, Brittle joints tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman harvinaisen sairauden kanssa elämiseen, yhdistäen elämän haurauden ja vahvuuden koskettavaksi ja ajatuksia herättäväksi lukukokemukseksi.
Titta Lindström
”Kynnys
on ollut henkinen kotini.”
Sari
Salovaara on jäämässä eläkkeelle. Kulttuurin kentiltä hän ei kuitenkaan poistu.
SARI SALOVAARAA voi hyvällä syyllä luonnehtia vammaiskulttuurin pioneeriksi Suomessa. Hän on ollut mukana perustamassa Kynnys ry:n taidegalleriatoimintaa sekä elokuvafestivaaleja, joista koko Kynnyksen taidetoiminta sai alkunsa. Hän on toiminut Kynnyksen kulttuurisihteerinä, vammaiset ja kulttuuri -toimikunnan puheenjohtaja vuosina 2003–2005, on Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry:n perustajajäsen ja entinen puheenjohtaja.
Nykyisessä työssään erityisasiantuntijana Kulttuuria kaikille -palvelussa Salovaara on päämäärätietoisesti edistänyt esteettömyys- ja saavutettavuusajattelua sekä vammaispoliittisen taiteen tuomista samalle viivalle muun taiteen kanssa.
Pian lähestytään yhden aikakauden loppua, sillä Salovaara on jäämässä eläkkeelle. Muutos panee mietteliääksi. Haastattelussa hän muistelee alkuvuosiaan Kynnyksellä.
– Minulla on pitkäaikaissairaus, jonka takia vammauduin nuorena. Onneksi törmäsin Kynnyksen naistyöhön. Vertaisuudesta sai valtavasti voimaa. Minua korpesi, että jos taiteen ja kulttuurin kentällä ei mahdu normiin, ovet sulkeutuvat hyvin äkkiä. Kalle Könkkölä kannusti ja tunnisti kiinnostuksenkohteeni. Aloitin kulttuurisihteerinä Kynnyksellä vuonna 1996.
Pitkäjänteistä vaikuttamistyötä
Vaikuttamistoiminta tuntui välillä raskaalta, jatkuvasti haettiin rahoitusta ja juostiin valiokunnissa kertomassa päättäjille vammaisten tekemän kulttuu -
ritoiminnan tärkeydestä. Kynnyksellä oli kuitenkin hyvä draivi päällä, julkisuutta saatiin ja muutoksia tapahtui.
Koska Kynnyksellä oli monta rautaa tulessa, Salovaarasta tuntui aikanaan vaikealta vaihtaa työpaikkaa, kun uusi iso tilaisuus kolkutti. Kansallisgalleria halusi kehittää omaa toimintaansa saavutettavammaksi ja häntä houkuteltiin sinne.
– Onhan Kynnys ollut hen -
kinen kotini. Vammaiset ihmiset pääsevät siellä käyttämään omia vahvuuksiaan. Vaikka lähdin Kynnykseltä, yhteistyö jatkuu. Uskon, että sitä vahvuutta löytyy edelleen.
Salovaara siis päätti, että on tärkeä viedä laajalti eteenpäin ajatusta, että kaikilla tulee olla mahdollisuus nauttia taite esta ja myös tehdä taidetta. Isossa instituutiossa oli kehittämisen varaa koko Suomen ja museo -
kentän tasolla. – Vaikuttamistyö ei ole ympyrä vaan spiraali, pitkällä aikavälillä asiat ovat menneet eteenpäin. Kokonaisvaltaisen saavutettavuuden näkökulmasta esimerkiksi Hugo Simbergin näyttely Ateneumissa oli hieno saavutus. Olen ollut taustavaikuttajana Tilaa taiteilijuuteen -hankkeessa, jossa vammaiset tekijät ovat keskiössä. Kuluneelta vuodelta Vammaishistoriakuukauden käynnistäminen oli iso juttu. Meidän vammaisten on olennaista kysyä, mistä tulemme, keitä olemme ja miten näemme oman historiamme itse, ei lääketieteen tai sosiaalihuollon kautta.
Ihmisen lyhytnäköisyys vaivaa Moni Sarin tunteva tuntee hänen avustajakoiransa. Hän on muutenkin eläinrakas ja kotoa löytyy koiran lisäksi kissa, kanoja ja hevonen on vuokrapaikalla, vaikkei hän enää ratsasta. – Tajusin heti, että minulle olisi hyötyä avustajakoirasta. Sain ensimmäisen koirani varmaankin vuonna 98. Nykyinen Elli on 3-vuotias. Minulla kävi tosi hyvä tuuri, kun vielä sain aputassun Invalidiliitolta. Hyvinvointialueet eivät vielä juuri ole myöntäneet avustajakoiria.
Salovaara kertoo, että on aina ollut kiinnostunut luonnosta, ympäristöstä ja eläinten hyvinvoinnista. Häntä vaivaa ihmisen lyhytnäköisyys siinä, miten ravistelemme planeettaa ja törkeä hyötynäkökulma eläimiin nähden. Omien kanojen pito on opettanut kauhistumaan, kuinka niitä kohdellaan kuin biomassaa.
Eläinten lisäksi Salovaaran perheeseen kuuluu puoliso Jopi, tämän poika ja pojanpojat. Yhtä
Teksti: SANNI PURHONEN
on pidetty yli 50 vuotta ja naimisiin mentiin vuonna 1985. Rakkaus musiikkiin ja taiteeseen yhdistää pariskuntaa.
– Jatkuvuus ja koti turvapaikkana on tärkeää. Koiran ja hevosen kanssa metsässä taas saa palautua. Se edistää hyvinvointia.
Taiteen voima
Eläkesuunnitelmia Salovaaralla on monenlaisia. Hän on itsekin ansioitunut taiteilijana, etenkin performanssin ja tanssin parissa. Sitä on aikomus jatkaa. Järjestötoiminnasta sen sijaan pidetään vähintään vuosi taukoa.
– Taiteen kautta ihmisyyttä voi avata toisille ihmisille. Se on välineenä niin voimakas. Itku voi tulla esimerkiksi musiikin kuuntelusta. Tykkään tehdä asioita yhdessä ihmisten kanssa ja työn loppumisesta on haikea olo. Täytyy sitten päättää, mihin teen keikkaa.
Järjestökentän kriisiaika mietityttää Salovaaraa. Hänellä on kuitenkin toimijoille selkeä viesti.
– Toivoisin sinnikkyyttä hyödyntää uusia mahdollisuuksia. Että jaksettaisiin potkia ovia. Rahoitusongelmien ei saa antaa lannistaa.
Valas: näkökulmia tulevaisuuteen
MONI on huolissaan, miten tulevaisuudessa käy omien palveluiden, kun uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan ja erityisesti sen kiristynyt soveltamisala. Soveltamisalarajaus tulee varmasti vaikuttamaan merkittävästi, mikäli eduskunta hyväksyy esityksen. Esitykseen tehtävien muutosten määrä ratkeaa lähiaikoina ja tämän lehden mennessä painoon sosiaalija terveysvaliokunnan mietintöä odotellaan yhä. Kynnys on nostanut huolia esille MTV3:n uutisissa, sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisessa, lähestynyt suoraan kannanotolla kaikkia kansanedustajia ja kirjoittanut lausuntoja lainsäädäntöprosessin eri vaiheissa jo vuosia. Joitain ehdotuksia on toki saatu menemään läpi ja voimaan tulevassa laissa on myös paljon hyvää. Siinä on muun muassa joustavampia ja uudenlaisia palveluita, yksilöllisten tarpeiden korostamista sekä lasten ja perheiden parempia palveluita. Kuitenkin hyvätkin uudistukset uhkaavat valua hukkaan nykyisen hallituksen päätöksestä rajata soveltamisalaa hyvinkin tiukasti. Alun perin lakitäsmennystä lähdettiin tekemään siksi, että pelättiin ikääntyneiden käyttävän vammaispalveluja liikaa. Nyt lakia päädyttiin täsmentämään kaikkien osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että palveluita saavien joukkoa yritetään voimakkaasti supistaa. Var-
masti siitä vallitsee kohtuullinen yksimielisyys, että vammaispalvelulaki on erityislaki ja tulee säilyä vammaisille henkilöille palveluita turvaavana lakina. Kuitenkin tämä tavoite vesitettiin ja vietiin suuntaan, jonka mutkista emme vielä tiedä. Vielä edes asiantuntijat eivät tiedä mitä tämä tulee tarkoittamaan arjen soveltamisessa eli sosiaalityöntekijöiden päätöksenteossa: kuka tiputetaan ulkopuolelle?
Erityinen huoli kohdistuu niihin palveluihin, joilla on yhdyspintoja tai samankaltaisuuksia sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen kanssa. Esimerkiksi asumispalveluiden, kotipalvelun ja henkilökohtaisen avun väliset rajankäynnit ovat tukalia sekä niiden kuljetuspalvelujen, joihin
Kummina tuet Kynnyksen Etiopian ja Keski-Aasian vammaisia naisia.
Tuellasi naiset saavat mahdollisuuksia itsenäiseen elämään.
Lue lisää ja tule kummiksi vammaiselle naiselle: kynnys.fi/liity-kummiksi/ Kumppanimme EWDNA tekee myös kotivierailuja.
Kuvassa Kalikidan Temesgen, 23. Hän on innokas lukija, ja ihastelee kirjoja, joita EWDNA toi kirjastostaan hänelle lainaan.
ei tarvita varsinaista invataksia. Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ovat kuitenkin sisällöltään ja toteutustavoiltaan hyvin erilaisia kuin vammaispalvelut. Ne eivät turvaa samalla tavoin itsemääräämisoikeutta, itsenäistä elämää ja osallisuutta. Ne on myös kehitetty kattamaan lyhyempi vaihe ihmisen elämässä, jolloin tarve ja tilanne ei ole yhdenvertainen vammaisen henkilön elämään verraten. Vammaisen henkilön elämässä palveluiden tarve on tyypillisesti elämänmittaista tai vähintään pitkäkestoista, jolloin myöskään asiakasmaksut eivät toteuta yhdenvertaisuutta suhteessa vammattomiin.
Kynnyksen tehtävä on tuoda epäkohtia esille ja nostaa huolia
keskusteluun ja päättäjien tietoisuuteen. Kuitenkin samaan aikaan on toive siitä, ettei käytännön sosiaalityössä tulkittaisi lakia niin tiukasti, mihin se antaa mahdollisuuden. Eli sosiaalityöntekijät voivat vielä muuttaa tilanteen. Heillä on siihen käytännössä valta, jos he haluavat sitä valtaa käyttää tilanteessa, jossa hyvinvointialueen johdolta osoitetaan säästöpaineita ja pyritään ohjaamaan soveltamista. Vammaispalveluiden asiakkailta tilanne vaatii omien tarpeiden sanoittamista siten, että esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut eivät ole sopivia eivätkä riittäviä. Sekä perustuslakivaliokunta että ministeri Kaisa Juuso ovat todenneet lain toimeenpanon seurannan olevan keskeistä. Kynnys tulee seuraamaan soveltamista hyvin tarkasti ja tulee tekemään kaikki tarvittavat mahdolliset toimenpiteet epäkohtien muuttamiseksi. Järjestöillä ei ole suoraan valtaa muuttaa tilanteita, mutta painetta ja huomiota voimme käyttää keinoina siihen, että päätösvaltaiset tahot kiinnostuisivat muutoksen aikaansaamisesta. Jokainen vammainen henkilö tarvitsee riittävät ja oikeanlaiset palvelut oli tarve sitten runsasta tai vähäistä, riippumatta henkilön diagnoosista, iästä tai muusta taustasta. Tämä tulee meidän kaikkien yhdessä varmistaa.
Teksti: ANNINA HEINI
Vimma-palkinto radiotoimittaja Miika Turuselle
KYNNYS ry on myöntänyt vammaiskulttuuripalkinto Vimman toimittaja Miika Turuselle. Palkintoon kuuluu Tukilinja-säätiön lahjoittama 5 000 euron työskentelyapuraha. Se jaettiin nyt 16. kerran.
Raati perustelee palkintoa seuraavasti: Miika Turunen on Suomen harvoja kehitysvammaisia radiotoimittajia. Hän tekee viikoittaista omaa ohjelmaa Radio Helsingissä laajalle kuulijakunnalle. Turunen on alansa supersankari ja tienraivaaja, joka tuo toimittajan työssään monipuolista musiikkia suuren yleisön tietoisuuteen.
Turunen tunnetaan raskaamman musiikin ystävänä, jolla on syvä ja intohimoinen suhde sekä elävään musiikkiin että tallenteisiin. Hänen intohimonsa välittyy kaikessa, mitä hän tekee, hän on suurenmoinen musiikin ja kulttuurin puolustaja. Hänellä on avarakatseinen suhtautuminen kaikkeen kulttuuriin, ja hän on korvaamattoman tärkeä ristipölyttäessään marginaalin kulttuuria massakulttuuriin.
Keskeinen osa Turusen työssä on vähemmistönäkökulman esiin tuominen ja uuden omaksumisen into. Hänen ohjelmansa viitekehyksenä on kulttuurialan yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus. Hän on rokkipoliisi, joka ei tuomitse ketään.
Kunnia-Vimmat Kaisa Viitalalle ja Litterator-elokuvan työryhmälle
Tänä vuonna Vimma-raadille tulleissa ehdotuksissa toistui Kaisa Viitalan romaanisarjan avaus Klaanin vieraana (2024). Viitala tuo romanssin genreen täysin uudenlaisen vammaisen sankarittaren. Uskottava ja vetävä kokonaisuus ihastutti niin lukuisat lukijat kuin Vimma-raadin. Raati oli vaikuttunut myös Niklas Röholmin ja Christina
Danielssonin ohjaamasta lyhytelokuvasta Litterator (2023). Suurelta osin vammaisista tekijöistä koostuvan työryhmän mustaa huumoria tihkuva elokuva herätti ajatuksia ihmisen osasta koneellistuvassa maailmassa.
Yleisesti Vimma-raati haluaa todeta, että palkittujen valinta oli tiukkaa ja tarkkaa työtä monen kiinnostavan ja keskenään hyvin erilaisen ehdokkaan välillä. Ehdokkaiden joukossa oli lahjakkaita taiteilijoita ja kulttuurin tekijöitä, joista raati uskoo kuulevansa tulevina vuosinakin. Taiteilijoita rohkaistaan pitämään yllä hyvää nostetta. Palkinnon aiempiin saajiin lukeutuvat muiden muassa Otso Kantokorpi , Pekka Heikkinen, Kaisa Leka, Pertti Kurikan Nimipäivät sekä Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen , jonka ura on kuluneena vuonna kivunnut jo Venetsian Biennaaliin ja taiteilijaprofessoriksi asti.
Vimma-palkintoraatiin kuuluivat Kynnys ry:n kulttuurisihteeri Taru Perälä, Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry:n puheenjohtaja Riku Ryynänen, Tukilinja-lehden päätoimittaja Jaana Vainio, kriitikko Aleksis Salusjärvi Suomen arvostelijain liiton edustajana, Sari Salovaara ja Outi Salonlahti Kulttuuria kaikille -palvelusta, muusikko Sami Helle Outsider Art Festivalin puolesta sekä viime vuoden Vimma-palkittu kirjailija Salla Fagerström
Kynnys ry myöntää Vimma-palkinnon vuosittain sellaiselle taiteen tekijälle, joka on tuonut vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin liittyviä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun taiteellisesti korkeatasoisella tavalla. Palkinto voidaan myöntää minkä tahansa taiteenlajin edustajalle ja saajaa voivat ehdottaa myös yleisön edustajat. Ehdotuksia raadille tuli tänäkin vuonna runsain mitoin.
Palkituille tarjotaan mahdollisuus esitellä teoksiaan ja työtään Kynnys ry:n kulttuuritapahtumissa sekä vammaispoliittista taidetta esittelevällä vuosittaisella Cross Over -festivaalilla Helsingissä.
Palkinnot julkistettiin Kansainvälistä vammaisten päivää (3.12.) juhlistavan vammaisten päivän DiDa – Disability Day Art & Action -festivaalitapahtuman yhteydessä torstaina 5.12. Taiteen talolla Turussa.
Lisätietoja ja tiedustelut: sanni.purhonen@kynnys.fi Aiemmat Vimma-palkinnon saaneet: https://tukilinja.fi/apurahat/apurahan-myontaminen/ vimma-kulttuuripalkintojen-saajat
”Mitä Keski-Aasiaan kuuluu?”
LOKAKUUN loppupuoliskolla suuntasin seurantamatkalla ensimmäiseksi Tadźikistanin pääkaupunkiin Dushanbeen, jossa toimii vammaisten naisjärjestö Ishtirok. Taloudellisista syistä Ishtirok muutti kesällä saman rakennuksen sisällä pari kerrosta ylempään pienempään toimistoon ja kolmen huoneen toimistossa järjestetään muun muassa vertaistukitapaamisia.
Pääsin tutustumaan vuoden viimeiselle tapaamiselle osallistuviin henkilöihin, joista puolet on käynyt hankkeemme ”kesäkoulua” ja puolet taas on vastikään tullut mukaan toimintaan. Tapaamisilla on ollut heille suuri merkitys. Niissä noudatetaan turvallisen tilan periaatteita ja vaikeistakin asioista voidaan puhua suljettujen ovien sisällä. Tapaamisia on järjestetty kuusi kertaa vuoden aikana ja niiden aikana käsitellään vammaisiin naisiin ja vammaisoikeuksiin liittyviä teemoja.
Maan tiukentuneet lait ovat vaikeuttaneet järjestötoimintaa, sillä korruptiota ehkäisevät ja valvovat lait työllistävät järjestöjä entistä enemmän. Järjestön on muiden muassa toimitettava joka kuukausi yksitoista eri raporttia viranomaisille ja muille tahoille. Toimistoväki tavallaan kilpailee aikaa vastaan. Lisäksi lakimuutos vaatii kaikkien hallituksen jäsenten henkilötietojen ilmoittamisia ministeriön rekisteriin, mikä on saanut monen potentiaalisen hallitusehdokkaan vetäytymään ja järjestöön on ollut vaikea saada luottamushenkilöitä.
Dushanben jälkeen matka jatkui Kazakstanin entiseen pääkaupunkiin Almatyyn, jossa toimii vammaisten naisjärjestö Shyrak. Shyrakin tämänhetkinen toiminnanjohtaja odottaa edeltävän toiminnanjohtajan Lyazzat Kaltayevan paluuta. Hän toden -
näköisesti jättää Kazakstanin senaattorin paikan ja palaa johtamaan järjestöä vuodenvaihteen jälkeen. Tämä on tavallaan samanaikaisesti ikävä ja hyvä uutinen. Vammaisten henkilöiden aseman parantamiseksi lakimuutoksen myötä silloinen presidentti sai nimetä vammaisen henkilön suoraan senaattorin paikalle ja tämän paikan sai Shyrakin toiminnanjohtaja ja Keski-Aasian vammaisverkoston puheenjohtaja Kaltayeva. Hänen toimikautensa ei olisi pitänyt päättyä vielä. Työ keskeytetään, eikä vielä ole varmaa, mistä se johtuu. Huhutaan, että kollegat eivät olleet valmiita vahvaan vammaiseen henkilöön ja hänet halutaan pois virastaan. Samantapaisia tilanteita ilmenee muissakin komissioissa, vammaiset henkilöt ovat lähinnä seinäruusuina, eikä heillä ollut paljonkaan vaikuttamismahdollisia. Vaikka lakimuutoksia ja nimeämisiä on tehty, vammaisia henkilöitä ei vieläkään aidosti kuunnella.
Kynnyksen hankkeessa on järjestetty myös vuosittaisia kesäkouluja eri puolilla Kazakstania, jotta mahdollisemman moni vammainen nainen pääsee osallistumaan niihin. Seuraava koulutusjakso toteutetaan poikkeuksellisesti vasta marras-joulukuussa konservatiivisella miesvaltaisella Tarazin seudulla. Siellä vammaisten naisten asema on heikoimmillaan ja moni heistä joutuu pysyttelemään kotonaan.
Kazakstanin jälkeen lensin vielä viimeiseen kohteeseen ennen kotimatkaa. Kohde oli Kirgisian pääkaupunki Bishkek, jossa toimii hankkeemme pääkoordinointiorganisaatio Ravenstvo. Ravenstvo on kasvanut vahvaksi ja tunnetuksi järjestöksi, josta myös viranomaiset ovat tietoisia. He ohjaavat esimerkiksi vammaisia väkivallan uhreja järjestön asiantuntijoiden juttusille. Vuosi sitten tutustuin hil -
Ishtirokin työntekijät miettivät Exit Plan -työpajassa Kynnyksen hankkeen toiminnat tärkeysjärjestykseen tulevaisuutta ajatellen.
Vammaiskumppanuuden toiminnanjohtaja Mari Tuohimaa oli mukana Kazakstanissa ja Kirgisiassa. Tässä Mari tarkistaa Ravenstvon taloushallintoa.
jattain avattuun itsenäisen elämän koulutuskeskukseen, joka on nyt pidentänyt koulutusjaksoja kahdeksasta viikosta puolen vuoden jaksoiksi. Näin ollen vammaiset naiset pääsevät syventymään aiheisiin ja saavat vahvemman pohjan oman elämänpolkunsa rakentamiseen.
Kaikissa kolmessa maassa vedin myös toimistotyöntekijöille suunnattua Exit Plan -työpajaa, sillä vuoden päästä pitkäai -
kainen hankeyhteistyömme on päättymässä ja seuraavan vuoden aikana tuemme paikallisia kollegoja siirtymävaiheessa. Tavallaan se on surullista, mutta mikään ei kestä ikuisesti. Vuosien aikana on saatu paljon aikaiseksi, kuten YK:n vammaisoikeussopimuksen ratifiointi ja vammaisten naisjärjestöjen vahvistuminen.
Teksti: SANNA PAASONEN
