Kynnys 3 / 2024 by Kynnys

No 3 / 2024

ynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

Pääkirjoitus

Marjut Ounila Puheenjohtaja marjut.ounila@kynnys.fi

Kynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

ISSN 1235-9920

Julkaisija:

Kynnys ry – Tröskeln rf Yliopistonkatu 5 (7. krs.) 00100 Helsinki

Päätoimittaja:

Marjut Ounila

Toimitussihteeri:

Sanni Purhonen / Kynnys ry sanni.purhonen@kynnys.fi Puhelin: 045 7732 4116

Taitto:

Väinö Heinonen / Kynnys ry

Painopaikka: PunaMusta

Kannen kuva: Anna Valta

Kynnys-lehden aineistot

Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi.

Lehden tilaushinta Kotimaassa kestotilaus 17 € / vuosi ja vuosi tilaus 20 € / vuosi (4 numeroa).

Jäsenmaksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään postimaksu.

Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.

Voit saada lehden luettavaksesi myös sähköpostitse Word-tiedostona. Lisätiedot: jari.gusev@kynnys.fi.

Kynnys ry:n toimikunnat:

Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Yhteystiedot, ks. Kuopio

Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio

Hermanninaukio 2 A 70100 KUOPIO

Itsenäisen Elämän Keskus – Turku

Suvilinnantie 2 20900 Turku

Vammaispalvelujen on aika uudistuavai ovatko ne myös säästöjen kohde?

Nyt on lupa odottaa, että päättäjät Arkadianmäellä ymmärtävät, mikä vastuu heillä on varmistaa, että uusi vammaispalvelulaki, jonka soveltamisalaa ei kavenneta, saadaan voimaan 1.1.2025. Yhteiskunnan tavoitteena tulisi olla varmistaa vammaisten henkilöiden itsenäinen elämä, tasavertainen mahdollisuus opiskeluun, virkistäytymiseen ja työhön.

Muistan, kun edellisen kerran lain piti tulla voimaan. Meitä oli pieni aktiiviryhmä ja menimme eduskunnan lehterille istumaan ja kuuntelemaan sitä historiallista hetkeä. Jäimme hölmistyneeksi ja todella pettyneiksi, kun sanottiin, ettei lakia hyväksyttykään vaan sen voimaantulo siirtyy.

Vammaisia kannustetaan koko ajan aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen ja se on hyvä asia. Miksi kuitenkin meille tärkeitä asioita voidaan siirtää? Miksi vammaisten henkilöiden pitää tyytyä huonoihin palveluihin? Nyt itsellä on kovat odotukset, että hyvinvointialueet ovat valmistautuneet lain voimaan tulemiseen ja myös vammaiset henkilöt pääsevät osallistumaan alueiden hyvien käytäntöjen järjestämisprosesseihin. Emme voi jäädä vaan kiltisti odottamaan.

Tänä päivänä palveluja kuntoutusjärjestelmät ovat mielestäni pirstaleisia ja monimutkaisia. Kaikki vammautuneet eivät ole samanarvoisessa

asemassa, vaan palvelujen saantimahdollisuudet vaihtelevat järjestäjän ja maksajan mukaan. Vammaisena itsenäisen elämän säilyttäminen vaatii lujaa tahtoa, sinnikkyyttä ja usein pitkää pinnaa. Palvelujen saaminen voi olla kovan taistelun takana ja mitä enemmän joutuu pyytämään apua toisilta ihmisiltä, sitä enemmän toisten päätökset vaikuttavat henkilökohtaisessa elämässä. Yksityisyyden säilyttäminen joutuu koetukselle, kun asioi eri viranomaisten kanssa.

Omien kokemuksien kautta voin todeta, että on kovin tuskastuttavaa, jos avun tarve vaihtelee ja joka kerta joutuu käymään pitkiä prosesseja ja neuvotteluja lukuisten viranomaisten kanssa, jotta saa elämänsä järjestykseen. Asiakaslähtöisyyden huomioon ottaminen on mielestäni sitä, että asiakkaalle tarjotaan sellaisia palveluja, joita hän todella tarvitsee. Vammainen henkilö pitäisi pystyä näkemään ihmisenä, joka tuntee tarpeensa ja pystyy arvioimaan itselleen sopivan ratkaisun. Joskus hän voi tarvita tukea päätöksentekoon, jotta löytää oikeat palaset oman elämän ratkaisuihin. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteena on yhteiskunta, joka takaa kaikille mahdollisuuden oman elämänsä hallintaan ja aktiiviseen osallistumiseen.

Det är dags att handikapptjänsterna reformeras –eller är de också målet för besparingar?

Det är nu tillåtet att vänta på att beslutsfattarna i Arkadianmäki förstår vilket ansvar de har för att se till att den nya handikapptjänstlagen, vars tillämpningsområde inte är begränsat, träder i kraft den 1 januari 2025. Samhällets mål bör vara att säkerställa ett självständigt liv för funktionshindrade, lika möjligheter till studier, rekreation och arbete.

Jag minns förra gången lagen skulle träda i kraft. Vi var en liten grupp aktivister och vi gick till läktaren i riksdagen för att sitta och lyssna på det historiska ögonblicket. Vi blev förstummade och riktigt besvikna när vi fick veta att lagen inte var godkänd, men att dess ikraftträdande skulle skjutas upp.

Människor med funktionsnedsättning uppmuntras hela tiden att vara aktiva och självständiga, och det är bra. Men varför kan saker som är viktiga för oss överföras? Varför måste funktionshindrade nöja sig med dålig service? Nu har jag höga förväntningar på att välfärdsregionerna är beredda på att lagen träder i kraft och att även funktionshindrade ska kunna delta i processerna för att organisera god praxis i regionerna. Vi kan inte bara vänta artigt. Idag tycker jag att service- och rehabiliteringssystemen är splittrade och komplicerade. Alla funktionshindrade har inte samma ställning, men

möjligheterna att få tjänster varierar beroende på arrangör och betalare. Att upprätthålla ett självständigt liv som funktionshindrad kräver en stark vilja, envishet och ofta ”ett långt ansikte”. Att få tjänster kan ligga bakom en hård kamp och ju mer du måste be om hjälp från andra människor, desto mer påverkar andras beslut ditt personliga liv. Att upprätthålla integriteten sätts på prov när man har att göra med olika myndigheter.

Genom mina egna erfarenheter kan jag säga att det är väldigt smärtsamt om behovet av hjälp varierar och man varje gång måste gå igenom långa processer och förhandlingar med ett flertal myndigheter för att få ordning på sitt liv. Att ta hänsyn till kundorientering innebär enligt min mening att kunden erbjuds den typ av tjänster han verkligen behöver. En person med funktionsnedsättning ska kunna se sig själv som en person som känner till sina behov och kan utvärdera en lämplig lösning för honom. Ibland kan han behöva stöd i beslutsfattandet för att hitta rätt bitar för lösningar i sitt eget liv. Målet för social- och hälsopolitiken är enligt regeringsprogrammet ett samhälle som garanterar alla möjlighet att styra sina egna liv och att aktivt delta.

Översättning Katja Pulli

Lakiasiaa

Terhi Toikkanen Juristi, Kynnys ry

Eutanasiasta

vammaisten henkilöiden oikeuksien näkökulmasta

Eutanasia herättää paljon eettisiä ja juridisia kysymyksiä. Vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeus, syrjimättömyys, informoitu päätöksenteko ja osallisuus lainsäädäntöprosessiin ovat toteutuneet heikosti tähän mennessä. YK:n vammaisyleissopimus korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta tehdä omia valintojaan ja elää itsenäisesti yhteisössä.

Itsemääräämisen periaate ulottuu myös päätöksiin elämän loppuvaiheessa. Vammaisilla henkilöillä tulisi olla samat oikeudet päättää omasta elämästään ja kuolemastaan kuin muillakin ihmisillä. Ymmärrettävässä muodossa annettava tieto ja päätöksenteon tuki ovat edellytyksinä valintojen toteuttamiselle omista toiveista ja tarpeista lähtien. Eutanasian kohdalla on samalla väistämättä pohdittava eettisiä kysymyksiä, kuten elämän arvokkuutta ja suojelua. Miten asenteet ja yhteiskunnalliset ennakkoluulot vaikuttavat eutanasiakeskustelussa yleensä ja erityisesti eduskunnassa? On keskeistä, että lainsäädäntö ottaa huomioon vammaisten henkilöiden erityistarpeet ja oikeudet, ja suojelee ennakollisesti vammaisia henkilöitä mahdolliselta hyväksikäytöltä tai syrjinnältä. Olisi myös tärkeää varmistaa, että vammaiset henkilöt ei -

vät joudu syrjinnän ja painostuksen kohteeksi mahdollisissa yksittäisissä ainutkertaisissa eutanasiaa koskevissa ratkaisuissa.

Näinä päivinä eduskunnassa on alkamassa vammaispalvelulain soveltamisalapykälää koskeva käsittely, jossa vammaisten henkilöiden erityispalvelujen saatavuus on keskiössä. Lehtereille keskustelua seuraamaan mahtuu muutama apuvälinettä käyttävä henkilö. Mittava joukko vammaisia henkilöitä elää köyhyysrajalla ilman älylaitteita ja nopeita nettiyhteyksiä. Tilastojen valossa vammaiset ihmiset kohtaavat syrjintää eniten viranomaisten taholta ja vammaisten kohtaama syrjintä on tutkitusti laaja ilmiö. Suuri vastuu vammaisten henkilöiden oikeuksien tiedottamisesta ja oikeuksien toteutumisen edistämisestä on Suomessa annettu kansalaisjärjestöille.

Värikästä syksyä,

Terhi Toikkanen juristi Kynnys ry / Assistentti.info

Kolumni

Sinikka Luhtasaari Kärrykansalainen

Sun vierelläsi olla sain

Ainuttakaan hetkeä tai loppuajan hengittämistä en antaisi pois, paitsi tuskantäyteiset korahdukset. Elimme pitkitettyä kesää kahdestaan. Joka päivä jompikumpi meistä pysäytti ajan, katsoimme toisiamme silmiin ja toinen sanoi: ajatella, että olemme saaneet elää tähän asti tätä päivää yhdessä. Sitten jatkettiin, mitä ikinä oltiinkaan puuhailemassa, kumpainenkin omaansa siitä eteenpäin hymyillen. Joskus Arton sai houkuteltua istumaan ulos ihan lähelle kadulle tai pihalle. Sekin riitti ulkoiluksi meille silloin.

Kunnes koitti ilta, jota seuranneen yön Arto kesti vielä kotona, muttei enempää. Kivut repivät, syöpä oli levinnyt hallitsemattomasti. Kotiin ei ollut palaamista, vaikka toivoimme. Kävin päivittäin avustajien kanssa sairaalassa. Viimeisenä aamuna sieltä soitettiin, että kannattaisi tulla, jos vielä haluaa elävän kohdata.

Artolla oli oma huone. Pyörätuolille tehtiin tilaa sängyn viereen. Olin yksin ja pian tarjottiin aamukahvi kekseineen. Hyväilin tajuttoman maestron kättä, otsaa, poskea. En ylettynyt pussaamaan haluista huolimatta. Lauloin Artolle, kuuloaisti kuulemma säilyy viimeisenä. Joulukuun lapsena Arton sisintä koskettivat joululaulut. Pahus vieköön! Yhtäkkiä unohdin kaikkien sanat. Soitto ystävälle pelasti ja hän lauloi puhelimeen ”Joulupuu on rakennettu”.

Sen kuultua maestro heilutti kättään, kohotti päätään ja yritti puhua. Iltapäivällä viiden maissa tuotiin ruoka, tuiki tavallinen mutta herkullinen jauhelihakeitto. Sen sai kuningatar, jolle keitto ja jälkiruokakiisseli syötettiin hänen pyynnöstään. Se vasta oli ihanaa palvelua.

Samana päivänä, kolme tuntia kotiinpaluuni jälkeen, soitettiin, että maestro oli siirtynyt äsken rauhallisesti tuonpuoleiseen. ”Tervetuloa huomenna katsomaan kuolinasuun puettua Artoa samaan huoneeseen. Siellä palaa kynttilä ja on kukkia.”

Arton tarina jatkuu. Valitsen hymyillen hauta-arkun ja uurnan merihautaa toivoneelle puolisolleni, jonka vierellä sain olla hetkiä, kaksikymmentä erikoista vuotta. Kiitos! Rakkaani hyvän lähdön jälkeen kuolema herättää kunnioituksen tunteen ja selvästi pelottaa vähemmän kuin koskaan aikaisemmin.

PEGAH

Kynnyksen jäsenhaastattelu

David Jokinen kertoo,

että

tärkeintä hänelle on muiden ihmisten auttaminen

”HALVAANNUIN

vyötäröstä alaspäin elokuussa 2022. Tämä valitettavasti oli seurausta siitä, että olin entisessä työssäni kolarissa 2009 ja minut jätettiin hoitamatta kunnolla. Oireyhtymä niskassa vaikuttaa käsien toimintaan välillä enemmän ja välillä vähemmän. Liikun pyörätuolista istumaan ainoastaan käsien varassa, joten fysioterapian jatkuminen on minulle todella tärkeää, vaikka harrastan itse mahdollisimman paljon kelaamista, kuten myös harjoituksia asunnossani olevilla kunto salilaitteilla.

Pidän myös laulamisesta, musiikista, lukemisesta, kirjoittamisesta, ja minulla onkin tulossa omaelämäkerta useammassa kirjassa koottuna teoksena, lapsuudesta tähän päivään saakka.

Töitä olen tehnyt niin Pohjois-Karjalan alueella, kuin 1990-luvun loppupuolelta alkaen Etelä- Suomessa. Minkään alan työ ei ole minulle vierasta ja olin myös jonkin aikaa esimiestehtävissä. Kotoisin olen Joensuusta, josta aikoinaan töiden perään lähdin. Muutin Rääkkylään 2019, koska minun oli pakko lähteä entiseltä paikkakunnalta pois oman jaksamiseni takia. Sain vanhalta naapurilta tarjouksen ja pääsin muuttamaan todella kauniiseen ympäristöön Oravisaloon, ihan luonnon keskellä. Se oli minulle hyvä ratkaisu. Jouduin muuttamaan vammautumisen jälkeen Rääkkylän keskustaan, mutta paikka, jossa nyt asun on yhtä rauhallinen ja tästä ei ole oikeastaan mihinkään kauhean pitkä matka. Terveyskeskus on ihan vieressä, kauppa 795 metrin päässä ja koko matka ylämäkeä. O nkin hyvä kelata sinne, saan treeniä.

Olen joutunut taistelemaan kaikesta minkä olisi pitänyt ol -

la itsestään selvää, mutta valitettavasti se ei sitä ollut. Taistelua tietyistä asioista käyn edelleenkin.

Minua luonnehditaan pohjoiskarjalaiseksi, olen vieraanvarainen, lähestyttävä ja kuunteleva ihminen. K aikki minulla käyneet avustajat sanovat, että pidän heidän turvallisuudestaan enemmän kiinni kuin omastani ja olen ohjaava, opastava, neuvova luonne.

Olen perustanut sivutoimisen yrityksen, joka tekee myös kirjanpitoa pienille yrityksille, jotka eivät sitä itse osaa. Hoidan esimerkiksi hakemusten tekoa,

muistutuksia, valituksia ja kanteluita, painottuen vammaisaisoihin, mutta autan kaikkia muitakin mielelläni. Haluan auttaa ihmisiä, jotta kenenkään ei tarvitsisi ottaa itselleen kalliita palveluita ja pidän mielelläni meidän kaikkien vammaisten ja vähäosaisten ihmisten puolta. No, välillä kyllä huomaan, ettei vielä osaa kuunnella itseään tarpeeksi hyvin, jotta saa levättyä. Tämän vuoksi yritys ei ole kuin sivutoiminen.

Oppimisen halua minulla on edelleen. Kuten hyvät ystäväni ovat sanoneet, minulta meni kymmenen ovea kiinni ja yksi sellainen aukesi, johon olen sopiva. Minuun on helppo ottaa yhteyttä ja haluan, että ihmiset kysyvät apuani, koska kysyvä ei tieltä eksy ja, jos itse en tiedä asiaa, otan siitä selvää. Osaan selvittää asiat niin, että ne ovat helppotajuisia. Olin aikoinaan myös työsuojeluvaltuutettu ja työtoverit kävivät kysymässä asoita minulta, koska osasin ne kertoa helppotajuisesti. Uudet asiat kiinnostavat minua ja uppoan niihin syvälle. Ihmisten auttaminen on tärkeää ja sitä haluan tehdä ihan oikeasti koko sydämelläni!”

Teksti: SANNI PURHONEN

Rohkeasti esiin ja puhumaan

OLLILAN LEENASTA ei uskoisi, että häntä pelotti ja ujostutti tulla Kynnyksen syyskokoukseen pääkaupunkiin vuosia sitten. Tuntematon lappalainen, kuten oululaiset usein nähdään, löysi pian paikkansa. Ensin rivijäsenenä, lopulta valittuna puheenjohtajana.

Nyt hän on mukana Kynnyksen hallituksessa rivijäsenenä uudestaan ja pääkaupunki on muutaman vuoden tauon jälkeen entistä keskeneräisempi. Tuntuu, että vähän joka toisessa kadun kulmassa ohjataan sekä autoilijoita että jalankulkijoita kyltein vaihtamaan kaistaa, koska edessä odottaa työmaa. Kynnyskin on muuttanut Siltasaaresta Kluuviin.

– Kävit sitten yksin Oulusta Helsingissä?

– Joo. Lensin.

– Mutta liikuit kait kaupungilla sähköpyörätuolilla?

– Ei. Olen kävelijä. Vasta viime aikoina olen käyttänyt manuaalipyörätuolia tai keppejä.

Ups! Haastattelija paljasti omat ennakkoluulonsa. Kylläpä nolottaa. Syntymästään lyhytkasvuisena Leena on saanut tottua kaiken maailman vähättelyyn, tytöttelyyn ja ihmisarvonsa pienentämiseen. Leena istuu tänään kotonaan Oulussa työpöydän äärellä kannettava edessään kaikessa rauhassa, koska näin on sovittu. Aurinko paistaa ja tuulee kevyesti, hän kertoo sieltä.

Aina kynnysläinen

Seuraava kysymys ilmestyy kuin tarjottimella eteen. Mikä on tärkeintä tällä kertaa Kynnyksen hallitustyössä?

– Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ihmisenä, Kynnyksen perusarvot, että vammaisille annettaisiin yhä enemmän tasa-arvoa ja hyväksyntää. Meitä

Henkilökunta on lähellä sydäntä

Viisikymppisenä, perheellisenä naisena Leena ei arastele näyttää, miten kovasti arvostaa Kynnyksen henkilökuntaa ja tykkää kaikista. Vielä hän ei ole ehtinyt osoittaa kunnioitustaan niin paljon kuin on halua, koska aloitti rivijäsenenä hallituksessa vasta vuoden alussa. Puheenjohtajana henkilökunta oli hänelle kaikki kaikessa.

Lähestymme haastattelun aikoina syyskuista päivämäärää 11.9., jolloin kynnyksen pitkäaikainen, ensimmäinen toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä kuoli kuusi vuotta sitten vuonna 2018. – Kalle jätti ikuiset jäljet, eikä unohdu koskaan. Viimeksi tällä viikolla puhuttiin Kallesta ja osa ihmisistä kaipasi häntä takaisin. Osa taas muisteli Kallesta toisia puolia. Selvähän se, että meissä kaikissa on sekä hyviä että ikäviä puolia. Kallen hyvät puolet ovat ehdottomasti isoimmat ja henkilökuntaa hän arvosti eniten.

on hallituksessa sekä uusia jä seniä että pitkän linjan ihmisiä.

Leena edustaa tietenkin pitkän linjan ihmisiä, eikä pelkää puhua. Hän uskaltaa nostaa hallituksessa asioita esiin. Voi olla, ettei sellainen ole kaikista sopivinta, mutta aikuisen naisen pelottomuus herättää poikkeuksetta huomiota. Häntä kuunnellaan, missä vain.

– Olet sanonut, että olet aina kynnysläinen. Pitääkö paikkansa edelleen?

– Kyllä! Kerran kynnysläinen, aina kynnysläinen, Leena Ollila luonnehtii itseään ja naurahtaa hämillään. Hän vierastaa ylpistelyä tai ylimielisyyttä.

Kun Leenaa valittiin edelli -

sen kerran hallitukseen, hän ei juossut karkuun ehdotettua vastuunkantajan osaa. Itse asiassa puheenjohtajana hän pystyi vaikuttamaan voimakkaammin kuin rivijäsenenä.

– Totta kai jotkut asiat vievät aikaa enemmän ja niitä täytyy pohtia pitkään. En ole koskaan kokenut, että vaivaa olisi ollut liikaa. Mutta ei tämä ihan helppoakaan ole. Nykyhallituksen säästö- ja supistuslinja valtion tasolla pakottaa pitämään ärhäkästi pienen järjestön puolia. Elämme koventuneita arvoja.

Entä Leenan oma vammaisuus? Hän pysähtyy oikein miettimään arjen rajoituksia, koska on niin sinut itsensä kanssa.

– Arjen esteet ratkaistaan yksi kerrallaan. Yleensä en edes ajattele niitä. Selässä on rakenteellista ahtaumaa synnynnäisen lyhytkasvuisuuden takia ja vasta viime vuosina olen ottanut apuvälineitä käyttöön. Ensimmäisen pyörätuolini sain muistaakseni 2015, mutta ei se ole hidastanut elämää. Minulla on kaksi lasta, toinen jo maailmalla, ja puoliso. Ennen kaikkea olen ihminen. Elämä vie eteenpäin.

Kärrykansalainen

Teksti: SINIKKA LUHTASAARI

Uutisia ja sydämen sivistystä

IRIS TENHUSEN kotona Helsingissä tulijaa tervehtii ensimmäisenä iloinen japaninpystykorva Haiku. Pian istumme kahvipöydän ääreen muistelemaan vasta eläkkeelle jääneen Tenhusen pitkää toimittajanuraa, työtä Tukilinjassa vuosina 1996–2024 ja yhteistyötä Kynnyksen kanssa. Siinä riittää puhuttavaa.

Uran varrelta muistuu mieleen muun muassa Bill Clintonin ja Boris Jeltsinin huippukokous Helsingissä 1997, jossa Tenhunen toimi ulkomaisen tv-ryhmän fixerinä, sekä Tukilinjassa koettu huvittava tilanne, kun hän päätyi autististen haastateltavien kanssa keskustelemaan pitkään tuoleista.

– Erehdyin seminaarissa kysymään, minkälaista teillä on ollut istua täällä.

Kentän ulkopuoliset kohtaavat

Mutta miten Tenhunen oikein päätyi luotsaamaan vammaisa -

"MEDIA ETSII UUTISIA – TEHKÄÄ SIIS UUTISIA! JÄRJESTÄKÄÄ

SPEKTAAKKELI ITSE, JOS EI MUU AUTA."

lan erityisaikakauslehteä ja kuinka hän tutustui Kynnykseen?

Tenhunen kertoo, ettei lapsena haaveillut toimittajanurasta. Kirjallisuusopintojen aikana kävi kuitenkin selväksi, että jostain sitä rahaakin olisi saatava. Niin hän ryhtyi kriitikoksi ja toimittajaksi, ensin Uuteen Suomeen, sieltä kokoamaan Seiskan tv-lehteä ja sitten freetoimittajaksi. 90-luvun lama myllersi myös lehtialaa ja pakotti etsimään uusia töitä. Tukilinja -lehden pyörittäminen sopi tuolloin perheelliselle ihmiselle, jonka tytär ja poika ovat nyt jo nuoria aikuisia.

Vammaisala oli Tenhuselle al -

kujaan melko vieras, vaikka hän oli toiminut äitinsä omaishoitajana ja veli sairasti skitsofreniaa. Lisätietoa aihepiiristä oli hankittava.

Tenhunen painui eduskunnan kirjastoon, sivisti itseään vammaislainsäädännöstä sekä vammaisliikkeen historiasta ja alkoi soitella järjestöihin. Niin hän kohtasi myös Kalle Könkkölän

– Haastattelin Kallea ensimmäisen kerran vuonna 1996. Hän oli avoin ja häntä kiinnostivat ”kentän ulkopuoliset” toimijat. Oma varainhankintamme tukilehden avulla herätti alalla aluksi kummastusta, mutta Kal -

le sanoi olevansa mieluummin tekemisissä kapitalistin kuin hyväntahtoisena esiintyvän byrokraatin kanssa.

Ei pelkkää hyväntekeväisyyttä

Varat Tukilinjan apurahatoimintaan saadaan edelleen lehden tuotoista ja lahjoituksista. Niiden eteen tehdään kovasti töitä, joten tarkkana pitää olla senkin kanssa, miten raha jaetaan. Tenhunen oli mukana perustamassa Tukilinja-säätiötä, jolle tukitoiminta on keskitetty. Työ vaatii asiantuntemusta sekä vammaisuudesta että vammaisten ihmisten tukimuodoista.

– Apurahatoiminta ei voi olla vain hyväntekeväisyyttä. Tarvitaan selkeät perusteet sille, mihin tukea kannattaa tai ei kannata antaa. Vammaisliikkeen lähtökohdat ja arvot sopivat hyvin meidänkin linjauksiimme: Tuemme sellaisia vammaisten omia hankkeita, joita yhteiskunta ei tue.

Teksti: SANNI PURHONEN

Kuva: JANNE TORIKKA

Myös vammaisalan lehtenä Tukilinja erottui joukosta.

Järjestölehdet tehdään usein jäykästi, johdon linjausten ehdoilla. Siinä ei ole kyse vapaasta tiedonvälityksestä. Toimittajan pitäisi olla vähän epäluuloinen myös haastateltavien vaikuttamispyrkimysten suhteen. Hyvä toimittaja on tarkka ja objektiivinen. Minä en halua olla pelkkänä välineenä, hyvässäkään tarkoituksessa.

Pitkään Tenhunen teki lehteä lähes yksin, missä oli haasteensa. Sitten palkattiin toinen toimittaja, mutta vammaisten oma kokemus puuttui lehden tekijöiden joukosta. Päätoimittaja päätti, että tähän oli tultava muutos. Niinpä lehteen alettiin etsiä vammaisia freetoimittajia ja se sai 2010-luvun alussa toimitusneuvoston, joka koostuu enimmäkseen itse vammaisista toimittajista, tämän jutun kirjoittaja mukaan lukien. Vammaisia ammattilaisia alalta kyllä löytyy. – Se täytyy sanoa, että lehteä on ollut tosi kiva tehdä kivojen ihmisten kanssa! Työssä olen aikani juossut ”tärkeiden ihmisten” perässä. Tukilinjaan on ollut ihana haastatella tyyppejä, joilla on sydämen sivistystä ja jotka eivät ole täynnä itseään.

Tehkää uutisia!

Monen muun alan toimijan tavoin Tukilinjassakin pohditaan välillä, miten vammaisuudesta saa kirjoitettua niin, että aihe kiinnostaisi mahdollisimman

Selkokieli sopii kaikille

Idastiina Valtasalmen väitöstutkimus tuottaa uutta tietoa selkokielen sanastokriteereistä ja lukutaitoisten kehitysvammaisten aikuisten sanastonhallinnasta.

Teksti: SANNI PURHONEN

Imonia. Tenhusella on tästä selvä näkemys. –

Ei media halua kirjoittaa ikävistä asioista, vaan uutisista ja tapahtumista. Media etsii uutisia – tehkää siis uutisia! Järjestäkää spektaakkeli itse, jos ei muu auta.

Vammaisnäkökulman esille tuomiseksi Tukilinja-säätiö lahjoittaa palkintorahat Kynnyksen vammaiskulttuuripalkinto Vimmaan. Se jaetaan vuosittain kansainvälisen vammaisten päivän DiDa-juhlassa, jonka järjestäjiin Tukilinjakin kuuluu.

– Ihmettelin monta vuotta, miksei vammaiskenttä hyödynnä kansainvälistä vammaisten päivää 3.12. Tuollaisena päivänä uutiset menevät läpi. Palkintoraha tuo lisäksi mukavasti näkyvyyttä!

Romaani valmisteilla

Eläkkeelle Tenhunen jää hyvillä mielin ja aikoo olla jatkossakin aktiivinen. Hän kuuluu edelleen Tukilinjan hallitukseen, on taloyhtiöaktiivi ja nauttii kirjoista, luonnosta ja matkustelusta –milloin mökillään sienimetsällä, milloin lintuja bongaamassa tai vaikka safarilla Afrikassa. – En kaipaa lehtityön myllytystä, kyllä se aikalailla mehut vei. Nyt on aikaa omaankin kirjoitusprojektiin. Hitaasti se on työvuosina edennyt, mutta kirjoittaminen on sekä hauskaa että haastavaa! Ja lukeminen kannattaa aina.

DASTIINA VALTASALMEN tutkimuksen tuloksissa tarkastellaan muun muassa selkokielen sanaston yleisyyttä, tuttuutta, lyhyyttä ja konkreettisuutta. Tutkimus antaa keinoja selkomukauttamiseen, kun halutaan vähentää viestinnän saavutettavuuden esteitä. Väitöskirjan lopusta saa käytännönläheisiä ohjeita sanojen selkokielisyyden arviointiin.

Väitöskirjan alun kiitoksissa Valtasalmi muistaa Kalle Könkkölää

– Kun itse vasta suunnittelin asiaa, Kalle oli vakuuttunut näkökulmani tärkeydestä ja siitä, että pystyn tekemään väitöskirjan. Hän myös konkreettisesti lupautui suosittelijakseni jatko-opiskelijaksi.

Selkokielen käyttäjiksi on usein mielletty ennen muuta ihmiset, joille yleiskielen ymmärtäminen on vaikeaa. Kehitysvammaiset henkilöt ovat perinteisesti olleet tällainen kohderyhmä. Valtasalmen keskeisiä havaintoja kuitenkin on, että rajaus on melko kapea. Hän pohtii, onko mitään selkokielen kohderyhmää olemassakaan vai pitäisikö ennemminkin puhua selkotekstien monista eri kohdeyleisöistä.

Lähes kuka tahansa voi käyttää selkokieltä esimerkiksi lukemalla, kuulemalla, puhumalla tai kirjoittamalla, Valtasalmi sanoo.

Väitöskirjan käyttäjälähtöisissä tutkimuksissa tehtiin kyselyjä ja kielellisiä testejä, joiden osallistujina oli selkotekstejä lukevia kehitysvammaisia aikuisia, samalla viivalla korkeakouluopiskelijoiden sekä kielen ja viestinnän asiantuntijoiden kanssa. Selvää on, ettei mitään yhtä vakiintunutta selkotekstien lukijatyyppiä ole olemassa.

– Samat ihmiset, jotka lukivat selkotekstejä, lukivat hyvin usein myös yleiskielisiä tekstejä. Nämä lukutottumukset olivat mielenkiintoisia. Lisäksi tutkin sitä, millaiset sanat olisivat kehitysvammaisille aikuisille helppoja prosessoida. Tämäkin testaus osoitti, että lukijoiden ryhmä on hyvin moninainen.

Nyt Valtasalmi jatkaa tutkijantyötään Tunteiden Tampere: Kielellinen affekti, syrjimätön kieli ja tutkimukseen osallistumisen saavutettavuus -hankkeessa. Sen tavoitteena on edistää syrjimätöntä kieltä ja tutkimuksen saavutettavuutta sekä purkaa saavutettavuuden esteitä. – Tutkimme tunteiden näkymistä kielessä ja syrjimätöntä kieltä. Hankkeessa on monia sidosryhmiä Tampereen seudulla.

Tutustu väitöskirjaan: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/159225

Kynnys ry vaatii rikostutkintaa Jamkin syrjintätuomiosta – vakava rikkomus vammaisen työntekijän

oikeuksista

Vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö

Kynnys ry on tehnyt tutkintapyynnön Jyväskylän ammattikorkeakoulun vammaisen työntekijän syrjinnästä saaman langettavan tuomion pohjalta.

KYNNYS ry on tehnyt tutkintapyynnön koskien yli neljän vuoden ajan jatkunutta vakavaa syrjintää, jota vammainen työntekijä on kohdannut Jyväskylän ammattikorkeakoulussa (Jamk). Vaasan hovioikeuden tuomio yhdenvertaisuuslain rikkomisesta kesäkuussa 2024 on kiistaton vahvistus tapahtuneesta syrjinnästä. Kyseessä on toiseksi suurin koskaan Suomessa yhdenvertaisuuslain perusteella määrätty hyvitys. Lisäksi Jamk joutuu maksamaan merkittävät oikeudenkäyntikulut.

Työntekijältä otettiin kostotoimena pois hänellä yli 14 vuotta kohtuullisena mukautuksena vammaisuuden vuoksi ollut etätyöoikeus. Etätyön poisottaminen vei häneltä mahdollisuuden tehdä työtä, jota hän oli hoitanut menestyksekkäästi 25 vuotta.

Oikeuden päätöksessä korostettiin, että työnantajan toimet ovat olleet vastoin yhdenvertaisuuslakia sekä velvoittavaa, kansainvälistä YK:n vammaisten ihmisoikeussopimusta, jotka turvaavat vammaisten henkilöiden oikeudet tasa-arvoiseen kohteluun työelämässä.

Kynnys ry vaatii vastuuta ja selvitystä

Kynnys ry:n mukaan tapaus on erityisen huolestuttava, sillä julkishallinnon työnantaja oli saanut useita työterveyden lausuntoja, joissa etätyö oli todettu ainoaksi mahdolliseksi työmuodoksi työntekijän terveydentilan vuoksi. Silti työsyrjintä kesti vuosia ja siitä oli laaja tietoisuus johdossa ja yhtiön hallituksessa sekä Jyväskylän kaupungin omistajaohjauksessa. Asiaan ei

puututtu ja lainvastainen asiantila sai jatkua.

Tämän tapauksen tutkintapyyntö edistää tietoisuutta siitä, että vammaisen työntekijän syrjintä on rikos ja lakeja tulee noudattaa. Rikokseen ei syyllisty instituutio, vaan tekojen takana ovat aina ihmiset. Nämä henkilöt on saatava vastuuseen teoistaan.

– On äärimmäisen huolestuttavaa, että tällaisia tilanteita esiintyy edelleen suomalaisilla työpaikoilla. Syrjintä vammaisuuden perusteella on vakava ihmisoikeusloukkaus, eikä sitä tule missään muodossa hyväksyä. Olemme tehneet tutkintapyynnön, jotta vastaavia tilanteita ei enää tapahtuisi, ja työnantajat kantaisivat vastuunsa yhdenvertaisuuden edistämisestä, toteaa Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Antti Tuononen. Kynnys ry on tehnyt yli 50 vuoden ajan työtä vammaisten ihmisten oikeuksien puolustamiseksi ja nostanut esiin myös rakenteellisia ongelmia, jotka estävät vammaisia henkilöitä saamasta oikeudenmukaista kohtelua työelämässä. Kyn -

nys ry on sitoutunut toimimaan syrjimättömän ja esteettömän työelämän puolesta, jotta jokainen voi osallistua työmarkkinoille täysipainoisesti ja yhdenvertaisesti.

Kynnys ry:n tavoitteena on saada aikaan pysyviä muutoksia työelämässä ja varmistaa, että vastaavia tapauksia ei enää esiintyisi.

Lisätiedot:

Mika Välimaa juristi Kynnys ry mika.valimaa@kynnys.fi

Tapauksen taustat:

• Työntekijä on vammautunut lapsuudessa tapahtuneen auto-onnettomuuden vuoksi. Näkyvänä seikkana tästä on, että hän käyttää pyörätuolia.

• Työntekijä oli työskennellyt Jyväskylän ammattikorkeakoulussa (Jamk) ja sen edeltäjäorganisaatiossa vuodesta 1994, työsuhteen ollessa 20 tuntia viikossa.

• Työntekijä oli tehnyt pääosin etätöitä vuodesta 2005 lähtien ja pääsääntöisesti vuodesta 2013 alkaen. Jamk lopetti etätyön kesäkuussa 2019.

• Jamk kiisti, että työntekijä olisi YK:n vammaisten yleissopimuksen tarkoittama vammainen työntekijä. Jo käräjäoikeus arvioi henkilön vammaiseksi työntekijäksi.

• Työterveyslääkärin ja keskussairaalan kuntoutustutkimuksesta saadut lausunnot vahvistivat, että etätyö oli ainoa vaihtoehto työntekijän työnteolle. Silti Jamk pyysi toistuvasti uusia työkykyarvioita.

• Hovioikeus velvoitti Jamkin maksamaan 20 000 euroa hyvitystä ja korvaamaan työntekijän oikeudenkäyntikulut. Kaikkiaan Jamkille koitui sen omat oikeudenkäyntikulut huomioiden 160.000 euron kulut.

• Yhdenvertaisuuslain kohtuullisissa mukautuksissa oleellista on vammaisen työntekijän tarve. Työnantajan osalta arvioidaan, onko kohtuullisten mukautusten antaminen yritykselle kohtuutonta tai suhteetonta. Kriteereinä ovat toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki.

• Syrjintätuomio ei ole johtanut mihinkään muutoksiin Jamkissa. Siitä ainoastaan rehtori Vesa Saarikosken mukaan ”otettiin opiksi”.

• Vuonna 2009 irtisanottiin laittomasti työsuojeluasiamies. Vuonna 2016 Jamk sai tuomion 3 ammattiyhdistysaktiivin syrjinnästä ja laittomasta irtisanomisesta, jonka lasku Jamkille 0,5 milj. euroa. Rehtori ei uskonut, että ”oikeudenkäyntien saama julkisuus on vahingoittanut JAMKin mainetta” (Keskisuomalainen 21.4.2017 https://www.ksml. fi/paikalliset/2509955) Jamkissa kukaan päällikkö tai johtaja ei ole joutunut näistä tapahtumista vastuuseen.

• Jamkilla on yli 900 työntekijää. Jamk on voittoa tuottava, 80 miljoonan euron liikevaihdolla oleva yhtiömuotoinen julkisyhteisö. Jamkissa opiskelee 8500 opiskelijaa.

KYNNYKSEN KIRJANURKKA

Paraurheilijan matka muutokseen

Anne Wafula Strike: In my Dreams I Dance HarperElement 2023. 320 s.

Anne Wafula Strike on brittiläinen ratakelaaja ja vammaisoikeuksien puolestapuhuja, joka on alun perin kotoisin Keniasta. Strike syntyi vuonna 1969 ja sairastui pienenä polioon, mikä halvaannutti hänet vyötäröstä alaspäin. Ongelmia ei aiheuttanut vain fyysiset rajoitteet, vaan myös maaseudun ihmisten asenteet: kirottu lapsi tuo huonoa onnea koko kylälle. Turvallisuussyistä perheen piti muuttaa Nairobiin, mutta toisaalta se myös avasi monia ovia. Pelastusarmeijan ylläpitämä koulu vammaisille lapsille antoi pehmeän alun opintielle, mutta suurin vaikutus Striken elämässä oli hänen isänsä vankkumaton kannustus ja usko koulutuksen voimaan.

Niin ikään ystävyyden voima näkyy muistelmassa. Vaikka vammaisten ihmisten mahdollisuudet pärjätä Keniassa eivät ole kaksiset, kannustava ilmapiiri on silti aina ollut Striken tukena. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Strike mainitsee, ettei Keniassa ollut saatavilla moderneja apuvälineitä, joten hänen oli käytettävä kivuliaita jalkatukia ja kainalosauvoja. Vasta muutettuaan Britanniaan hän sai käyttöönsä nykyaikaisen pyörätuolin, joka länsimaissa on itsestäänselvyys. Muutto vauraaseen maahan ei kuitenkaan muuten ollut sellainen positiivinen elämänmuutos kuin voisi kuvitella. Keniassa Strike oli suorittanut yliopistotutkinnon ensimmäisenä suvussaan ja

saanut arvostetun opettajan paikan. Uudessa maassa pitää aloittaa taas pohjalta.

Strike kertoo koskettavasti muutoksesta ja ennen kaikkea siitä kaikkein suurimmasta, eli äitiydestä, jonka piti olla hänelle mahdoton. Kiinnostavaa kyllä, urheilu kuitenkin astui kuvioihin verrattain myöhään. Nuoruudessaan Strike ei seurannut urheilua lainkaan, ja paraolympialaisista hän kuuli vasta aloittaessaan ratakelaamisen kolmikymppisenä. Sekin alkoi pikemminkin laihdutuskeinona kuin pyrkimyksenä kilpaurheiluun, mutta vauhdin hurma vei naisen nopeasti mukanaan. Ei enää kamppailuja pysytellä muiden tahdissa, vaan mennä muita nopeammin! Ateenan paraolympialaiset 2004 oli Strikelle käännekohta, josta aukeni myös väylä auttaa muita vammaisia.

Kirja julkaistiin alunperin 2010, tähän uusittuun painokseen on lisätty viisi lukua, jossa Strike kertoo erityisesti vammaisaktivismistaan, niin urheilun kuin muidenkin yhteiskunnallisten kysymysten parissa. Kiinnostavaa oli lukea myös miten Covid-pandemia on vaikuttanut Ison-Britannian vammaisyhteisössä. Monin paikoin vammaisten oikeuksissa ja yleisissä asenteissa on otettu takapakkia, joten asioiden esilleottamiselle on taatusti tarvetta jatkossakin.

In my dreams I dance on koskettava muistelma, joka näyttää kuinka henkilökohtaisista vastoinkäymisistä voi nousta muutoksen ja vaikuttamisen voima.

TITTA LINDSTRÖM

Kynnys

polkaisi käyntiin uuden kehitysyhteistyöhankkeen Malawissa –

intoa ja innovaatioita luvassa!

Kynnyksen uusi kehitysyhteistyöhanke Malawissa, Afrikassa starttasi vahvasti heinäkuussa 2024. Hanke keskittyy edistämään seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia vammaisten naisten parissa. Tässä artikkelissa kerromme, kuinka hanke suunniteltiin ja polkaistiin käyntiin.

Teksti: VEERA PENSALA

1. SYYSKUU 2023. Malawin hankkeen suunnittelu on edessä, ja Kynnys ryhtyy toimeen.

Ensimmäinen askel oli ottaa yhteyttä Suomessa toimiviin järjestöihin, jotka tekevät kehitysyhteistyötä Malawissa, kuten Abilis, Taksvärkki ja Väestöliitto. Yhteistyömahdollisuudet alkoivat nopeasti hahmottua: Taksvärkin hankkeessa oli vahva vammaiskomponentti, mikä herätti heti ajatuksia yhteistyöstä. Abilis puolestaan auttoi löytämään yhteyksiä paikallisiin vammaisten naisten järjestöihin.

2. MARRASKUU 2023. Ensimmäinen suunnittelumatka Malawiin. Kynnys matkusti Malawiin tapaamaan paikallista vammaisviranomaista ja paikallisia vammaisjärjestöjä. Heidän kanssaan järjestettiin työpaja, jossa paneuduttiin Malawin vammaislainsäädäntöön, vammaisten henkilöiden kohtaamiin haas -

teisiin sekä jo käynnissä oleviin hankkeisiin. Yhdessä osallistujat kokosivat viisaat päänsä yhteen ja päättivät mihin tärkeään teemaan uuden hankkeen tulisi keskittyä; vammaisten naisten seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksiin.

3. MARRASKUU 2023. Paikallinen kumppani löytyy! Matkan aikana Kynnys tapaa vammaisjärjestöjä, kuunnellen, keskustellen ja kysellen. Keskustelut ovat hedelmällisiä, mutta eräs järjestö nousee ylitse muiden – WAG Disability Rights. Vaikka järjestö on pieni, sen intohimo ja työskentely juuri Kynnyksen teemojen parissa tekevät siitä loistavan kumppanin. Yhteistyökumppani on löytynyt!

4. HELMIKUU 2024. Tiivis online-suunnittelu käynnistyy Zoomin välityksellä. Viikottaiset palaverit antavat rytmin suunnittelulle, kun Kynnys ja WAG yhdessä rakenta -

vat hankkeelle raamit. Palavereissa päätetään hankeorganisaatio, budjetti, hankealueet sekä kohderyhmät. Lisäksi kartoitetaan kaikki tärkeät sidosryhmät, kuten vanhemmat, paikalliset johtajat, viranomaiset ja muut järjestöt. Yksin emme voi maailmaa muuttaa, emmekä voi odottaa kumppanimme tekevän sitä yksinään. Muutokseen tarvitaan kaikkien panosta!

5. HUHTIKUU 2024. Yhteisessä hankesuunnittelutyöpajassa suunnitellaan hanke!

Neljänkymmenen hengen joukko kokoontuu työpajaan kolmeksi päiväksi Lilongween – aamusta iltaan – suunnittelemaan hanketta. Mukana on laaja joukko vammaisia naisia, vammaisjärjestöjä, paikallisia johtajia, median edustajia, vammaisviranomaisia, terveydenhuollon ammattilaisia, oikeusalan edustajia ja poliiseja. Kaikkia, joita tarvitaan mukaan tekemään muutosta. Innostus on käsin kosketeltavaa, ja moni toteaa, että nyt tehdään historiaa – kerrankin kaikki tahot on kutsuttu mukaan yhteiseen suunnitteluun. Tästä hankkeesta tulee mahtava!

6. TOUKOKUU 2024. Hankedokumenttien kirjoittamisen on käsillä. Kaikki hankedokumentit on saatava kuukaudessa valmiiksi, ja

Kynnys ja WAG tarttuvat tiukasti toimeen. Zoom-kokouksia pidetään tiiviisti, ja sisäiset deadlinet sekä luonnokset vaihtuvat valmiiksi dokumenteiksi. Yhdessä kirjoitetaan hankesuunnitelma, laaditaan budjetti ja työsuunnitelma, tehdään tuloskehikko, riski- ja muut analyysit. Työtä tehdään yötä päivää, kunnes kaikki on valmista kesäkuun alkuun mennessä.

7. KESÄKUU 2024. Yhteistyö sopimus allekirjoitetaan ja kaikki on valmista. Hankedokumentit toimitetaan eteenpäin ja Kynnys ja WAG solmivat yhteistyösopimuksen. Vammaiskumppanuuden hallitus tekee myönteisen avustuspäätöksen kesäkuun kokouksessa ja hanke voi alkaa!

8. HEINÄKUU 2024. EmpowerHer-hanke alkaa! Hanke käynnistyy virallisesti 1.7.2024. Malawissa hankkeessa työskentelevät Stella, Bridget, Angel ja Charles, ja Kynnyksellä koordinoinnista vastaa Veera. Yhteistyö on ollut alusta asti antoisaa, ja olemme kaikki innoissamme uudesta hankkeesta!

HANKE PÄHKINÄNKUORESSA

Hankkeen nimi: EmpowerHer – Combating Gender-Based Violence and Promoting SRHR for Women and Girls with Disabilities.

Paikallinen kumppani: WAG Disability Rights.

Hankealue: Kolme aluetta Lilongwessa (maan pääkaupunki), Malawissa.

Hankkeen kesto: 2024-2025.

Budjetti: 55 000 €.

Kohderyhmä: 300 vammaista naista.

Sidosryhmät: Vanhemmat, paikalliset johtajat, palveluntarjoajat kuten terveydenalan työntekijät ja poliisi, viranomaiset ml. oikeuslaitos, muut järjestöt, media. Hankkeen tavoite: Hankkeen tavoitteena on edistää vammaisten naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, sekä torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Hankkeen seurauksena naiset tietävät oikeutensa ja osaavat vaatia ja hakea palveluja terveysasemilta, poliisilta tai oikeuslaitokselta. Hankkeessa koulutetaan terveydenhoitoalan henkilöstöä, poliiseja ja oikeusviranomaisia antamaan syrjimätöntä, laadukasta ja esteetöntä palvelua. Hankkeessa tehdään yhteistyötä ja vaikuttamistyötä viranomaisten suuntaan, jotta syrjiviä lakeja sekä kulttuurisia ja sosiaalisia normeja saadaan muutetuiksi.