Kynnys 2 / 2024

ynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

TÄSSÄ LEHDESSÄ:

Disability pride

Saavutettava pelaaminen

Vammaiset kumppanimme Etiopiassa

Kynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänenkannattaja

ISSN 1235-9920

Julkaisija:

Kynnys ry – Tröskeln rf Yliopistonkatu 5 (7. krs.) 00100 Helsinki

Päätoimittaja: Marjut Ounila

Toimitussihteeri: Sanni Purhonen / Kynnys ry sanni.purhonen@kynnys.fi Puhelin: 045 7732 4116

Taitto:

Väinö Heinonen / Kynnys ry

Painopaikka: PunaMusta

Kannen kuva:

Väinö Heinonen, Adobe Stock

Kynnys-lehden aineistot

Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lähettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yhteystietosi.

Lehden tilaushinta Kotimaassa kestotilaus 17 € / vuosi ja vuosi tilaus 20 € / vuosi (4 numeroa).

Jäsenmaksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulkomaille lisätään postimaksu.

Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.

Voit saada lehden luettavaksesi myös sähköpostitse Word-tiedostona. Lisätiedot: jari.gusev@kynnys.fi.

Kynnys ry:n toimikunnat:

Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Yhteystiedot, ks. Kuopio

Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio

Hermanninaukio 2 A 70100 KUOPIO

Itsenäisen Elämän Keskus – Turku

Suvilinnantie 2 20900 Turku

Pääkirjoitus

Marjut Ounila Puheenjohtaja marjut.ounila@kynnys.fi

Itsenäinen Elämä

Kuten moni meistä tietää Itsenäisen Elämän Liike syntyi 1970-luvulla. Vammaiset ihmiset eri puolilla maailmaa heräsivät ajatukseen, että heidän on tehtävä asioille itse jotain, jotta yhteiskunta olisi helpompi paikka elää.

Maailmassa on noin miljardi vammaista henkilöä, joista 80 % asuu kehitysmaissa. Itsenäisen Elämän Liike on liike, jossa vammaiset jakavat kokemuksiaan ja tietoaan siitä millaista on olla vammainen. Liike työskentelee vammaisten ihmisoikeuksien puolesta. Myös Suomessa itsenäisen elämän eteen on tehty paljon, mutta paljon on tehtävää, jotta voimme olla tasavertaisia ei-vammaisten henkilöiden kanssa.

Vammaisten liikkeen perustana on ollut, että sen toiminta pohjautuu ihmisiin itseensä. Ensiarvoisen tärkeää on, että ihmiset jotka puhuvat itsestään, ovat asiantuntijoita. Vammaiset ovat niin päätöksentekijöitä kuin toimeenpanijoita. Työntekijät ovat itse vammaisia. Paras esimerkki vammaiselle on usein toinen vammainen, jolla on samankaltaisia kokemuksia. Olennaista on vertaisneuvonta ja tuki. Itsenäisen Elämän liikkeellä on kaksi päätavoitetta:

1. Tehdä maailma paremmaksi vammaisille henkilöille.

Självständigt liv

Som många av oss vet föddes Independent Living-rörelsen på 1970-talet. Människor med funktionsnedsättning runt om i världen vaknade upp till tanken att de själva måste göra något åt saker och ting för att göra samhället till en enklare plats att leva på.

Det finns ungefär en miljard människor med funktionsnedsättning i världen, varav 80 procent bor i utvecklingsländer. Independent Living-rörelsen är en rörelse där personer med funktionsnedsättning delar med sig av sina erfarenheter och kunskaper om hur det är att vara funktionshindrad. Rörelsen arbetar för mänskliga rättigheter för personer med funktionsnedsättning. Också i Finland har mycket gjorts för att främja ett självständigt liv, men mycket behöver göras för att vi ska kunna vara jämställda med personer utan funktionsnedsättning.

Utgångspunkten för funktionshinderrörelsen har varit att dess verksamhet utgår från människorna själva. Det är av största vikt att de människor som berättar om sig själva är experter. Personer med funktionsnedsättning är både beslutsfattare och verkställare. De anställda själva är funktionshindrade. Det bästa exemplet för en funktionshindrad person är ofta en annan funktionshindrad person med liknande erfarenheter. Kamratrådgivning och stöd är viktigt. Independent Living-rörelsen har två huvudmål:

1. Gör världen till en bättre plats för personer med funktionsnedsättning.

2. Rohkaista vammaisia toteuttamaan omaa elämäänsä ja haaveitaan sekä elämään oman näköistään elämää.

Jotta maailma muuttuisi, on syytä edistää tiedonvälitystä vammaisten välillä ja julkisesti. Uusi teknologia tarjoaa hyviä mahdollisuuksia kehittää hyvinvointipalveluja, niiden sisältöä ja tehokkuutta. Avoimessa tiedonvälityksessä on keskeistä, että ihmisiä kuunnellaan, eikä vain kuulla. Vammaiset henkilöt rakentavat lujan pohjan kansalliselle ja kansainväliselle kanssakäymiselleen. Itsekunnioitus ja itseluottamus, samoin kuin toisten kunnioitus, ovat tärkeitä, jotta maailma on vammaisten saavutettavissa ja asenteet muuttuvat.

Maailman muuttaminen vaatii jatkuvia ponnistuksia. Siksi on hyvä, että vammaisilla on paikkoja, jossa he voivat tavata ja keskustella kokemuksistaan. Yhteinen toiminta on tärkeää, jotta voidaan pitää huolta, että yhteiskunta kehittyy paremmaksi. Vammaiset ovat hyötyneet palvelujen kehityksestä. Toivottavasti nykyinen hallitus ei murenna tätä. Vammaisilla henkilöillä on vieläkin eri puolilla maailmaa vakavia ongelmia. Meillä ei kaikilta osin ole tasa-arvoisia oikeuksia yhteiskunnassa.

2. Uppmuntra personer med funktionsnedsättning att leva sina egna liv och drömmar och att leva sina egna liv.

För att världen ska förändras är det nödvändigt att främja informationsspridning mellan personer med funktionsnedsättning och i offentligheten. Ny teknik ger goda möjligheter att utveckla välfärdstjänsterna, deras innehåll och effektivitet. I öppen kommunikation är det viktigt att man lyssnar på människor, inte bara gör dem hörda. Personer med funktionsnedsättning skapar en stabil grund för sin nationella och internationella interaktion. Självrespekt och självförtroende, liksom respekt för andra, är viktigt för att göra världen tillgänglig för personer med funktionsnedsättning och för att förändra attityder.

Att förändra världen kräver ständig ansträngning. Därför är det bra att personer med funktionsnedsättning har platser där de kan mötas och diskutera sina erfarenheter. Gemensamma åtgärder är viktiga för att samhället ska utvecklas till det bättre. Personer med funktionsnedsättning har dragit nytta av utvecklingen av tjänsterna. Jag hoppas att den nuvarande regeringen inte kommer att underminera detta. Personer med funktionsnedsättning står fortfarande inför allvarliga problem runt om i världen. Vi har inte lika rättigheter i samhället i alla avseenden.

Översättning Katja Pulli

Lakiasiaa

Mika Välimaa Juristi, Kynnys ry

Vammaisvaikutusten

Uuden lainsäädännön valmisteluun kuuluu vaikutusten arviointi. Hallituksen esityksissä on aina osio, jossa kuvataan ehdotetun lainsäädännön vaikutuksia. Vaikutusten arvioinnilla selvitetään eri keinojen tuottamia hyötyjä, haittoja ja kustannuksia sekä pyritään löytämään parhaat keinot ongelmien ratkaisemiseksi. Myös muiden yhteiskunnallisesti merkityksellisten hankkeiden, suunnitelmien ja toimenpiteiden yhteydessä tulisi tehdä vaikutusten arviointia. Uudella lailla, lainmuutoksella tai muulla toimenpiteellä halutaan saada aikaan jokin tulos tai vaikutus. Vaikka tavoitteiden tasolla usein esitetään ”yleviäkin” asioita, tällä hetkellä vaikutusten arvioinneissa korostuvat kustannukset ja taloudelliset seikat. Toki myös organisatorisiin ja henkilöstövaikutuksiin kiinnitetään huomiota. Sen sijaan välilliset sekä ihmisiin kohdistuvat ja pidemmän aikavälin vaikutukset jäävät vähemmälle huomiolle.

Tarkastelujänne on yleensä suhteellisen lyhyt. Vaikuttavuuden kannalta on huono asia, jos päätöksen tai toimenpiteen vaikutuksista on tunnistettu vain osa ja nekin lyhyen aikavälin näkökulmasta. Vaikutusarviointien ei tulisi jäädä yksistään kustannusten ja taloudellisten seikkojen arvioinniksi. Kustannustenkin osalta pitäisi aikaisempaa laajemmin selvittää ja laskea eri vaihtoehtojen keskinäisvaikutuksia. Säästäminen jossain lisää monesti kustannuksia toisaalla. Kynnys on muutaman muun vammaisjärjestön tavoin vaatinut, että lainsäädäntötyössä ja yleisemminkin julkisessa päätöksenteossa on otettava käyttöön vammaisvaikutusten arviointi (VAVA). Sitä voi kuvata menetelmänä tai prosessina, jossa tarkastellaan erilaisten päätösten, politiikkojen tai hankkeiden vaikutuksia vammaisiin ihmisiin. VAVA:n avulla voidaan ennakoida mahdollisia kielteisiä vaikutuksia ja löytää keinoja niiden poistamiseksi, tai ainakin vähentämiseksi. Tarkoituksena on varmistaa vähintään se, että päätökset ja toimenpiteet eivät lisää eriarvoisuutta tai syrjintää vammaisten ihmisten osalta, vaan edistävät heidän osallisuuttaan ja mahdollisuuksiaan yhteiskunnassa. Nykyisin osana lainsäädännön valmistelua tehdään usein lapsivaikutusten arviointi (LAVA), joka perustuu YK:n

arviointi

lapsen oikeuksien sopimukseen. Vastaavasti VAVA saa perustansa YK:n vammaissopimuksesta. YK:n vammaissopimuksen artiklassa 4 edellytetään, että vammaiset henkilöt tulee aktiivisesti osallistaa muiden muassa heitä edustavien järjestöjen kautta, kun on kyse heitä koskevista lainsäädäntö- ja päätöksentekoprosesseista. Kattavaa vammaisvaikutusten arviointia ei voida yleensä tehdä ilman osallistamista eli sitä, että vammaiset ihmiset ovat mukana vaikuttamassa ja heidän näkemyksensä otetaan aidosti huomioon. Toki osallistamisen voidaan nähdä viime vuosina lisääntyneen, joskin se näyttäytyy välillä näennäisenä tavan vuoksi toimimisena. Kynnys saa nykyisin paljon lausuntopyyntöjä, mutta edelleen meidät myös monesti unohdetaan, vaikka kyse olisi laki- tai muista hankkeista, jotka koskettavat vammaisia ja heidän oikeuksiaan. Ilman yhteiskehittämistä valmistelua ja päätöksiä tehdään helposti virka- ja luottamushenkilöiden omassa ”kuplassa”. Hyviäkin esimerkkejä vammaisvaikutusten arvioinnista jo löytyy, vaikka varsinaista VAVA-menetelmää ei ole käytössä. Työttömyysturvalain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä on arvioitu esimerkiksi sitä, vaarantavatko muutokset YK:n vammaissopimuksessa turvattua vammaisten henkilöiden oikeutta työhön ja sitä, että vammaisten ihmisten sosiaaliturvan tarve voi johtua esteistä mahdollisuuksissa tehdä työtä tasavertaisesti muiden kanssa.

Osallistamisvelvoite ei koske vain valtiota vaan myös muita julkisia toimijoita, kuten hyvinvointialueita. Myös hyvinvointialueiden päätösten ja toimenpiteiden tulisi perustua asianmukaiseen vaikutusarviointiin.

Systemaattisesti julkishallinnossa toteutettava VAVA mahdollistaisi, että vammaisten henkilöiden oikeudet ja edut otettaisiin toimenpiteissä huomioon vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla.

Kolumni

Sinikka Luhtasaari

Mopomama

Arabianrannasta

Nuori

kapinallinen yllättää

Otsikot varoittavat: säästöt voivat vaarantaa lakisääteiset palvelut. Valtion budjetin säästöleikkuri sivaltaa etuuksia ihan kaikilta. Se on pakko, kuulemma. Vain pienituloisimpia armahdetaan. Paljon kiitoksia tiedon murusista.

Useita terveysasemia lopetetaan monilta hyvinvointialueilta. Kalasatama ei kuulu niihin. Tornitalon kolmannen kerroksen suljettujen ovien rivistöstä aukeaa lopulta yksi ikkunattomaan huoneeseen. Numeroani huudetaan.

Oven aukaisseen vaalennetut kullankeltaiset hiukset vetävät katseen puoleensa. Mikähän hepsankeikka hän mahtaa olla? Maskaralla värjätyt taivutetut silmäripset ovat varmaan senttien pituiset! Ennakkoluuloisena ja epäuskoisena vastaan kysymyksiin. Miksi olet tullut? Juuri nyt? Missä ihottuma on? Mitä arvelet sen olevan?

Sairaanhoitajan – hepsankeikan – kysymysten perusteella huoneeseen kutsutaan lääkäri. Opiskelijan näköinen tyttö arvelee ihottumaa olkapäällä, lähellä kaulaa, vyöruusuksi. Varmuuden varalta kutsutaan toinen lääkäri. Hän on yhtä nuori mies kuin kollegansa ja sitä mieltä, ettei ihottuma ole vyöruusua. Hoidoksi ehdotetaan vahvaa kortisonirasvaa. He poistuvat.

– Tuon olisin voinut ennustaa ilman lääkäreitäkin. Suurin osa terveysaseman käynneistä koskee allergioita ja ihottumia, sanoo sairaanhoitajaksi paljastunut aikuinen nainen, jonka määrittelin aluksi ennakkoluulojeni perusteella.

Hän näyttää yhtäkkiä iholäikkiä rintamuksessaan.

– Koko tornitalo on täynnä asiantuntijoita, kukaan heistä ei tiedä, mitä läikät on. Rasva auttaa harvoin.

Samaan hengenvetoon sairaanhoitaja vakuuttaa, että rakastaa työtään. Hän ei ole vaihtamassa ammattia huolimatta huonoista uutisista. Nuori kapinallinen hän kun on pikku tytöstä asti ollut ja opiskellut intohimoalaansa, 47-vuotias terveydenhuollon ammattilainen. Kiitän ja kumarran sähköpyörätuolissani, koska kohtasin ihmisen, en roolia. Hänellä on tovi aikaa jutella. Tämän ihmeen jälkeen löydän lisää oikeita ihmisiä pitkiltä käytäviltä, ei enää roboteiksi muuttuneita rooleja. Toivoa on näköjään aina.

Disability Pride:

Ylpeästi vammainen!

Juhlistetaan vammaisuutta ylpeydellä!

Me vammaiset olemme yksi suurimmista vähemmistöistä, mutta näkyvyytemme yhteiskunnassa on edelleen pienempi, kuin määrämme antaa ymmärtää. Samalla yleinen kuva vammaisuudesta on kovin kapea. Tätä on syytä lähteä muuttamaan erilaisuuttamme ja moninaisuuttamme juhlistaen. Vammaisuus tulee nähdä ensisijaisesti ominaisuutena muiden joukossa, korostaen ihmisoikeuksiamme esteellisessä ympäristössä.

Vammaisuus on tavallinen osa ihmisyyttä

Vammaisuus tulee nähdä vuorovaikutuksena ympäristön kanssa, ei yksilön kurjana kohtalona. Yhteiskuntamme on rakentunut tietynlaiseksi oletetun kyvykkyyden ehdoilla ja toimintakyvyn rajoitteet on nähty pitkään, joko säälin, taikka selviytymisen eli paranemisen tarinoiden kautta. Vammaisuus on kuitenkin ihmiselämän normaali tila siinä missä sukupuolen kirjo, ihon väri, taikka seksuaalinen suuntautuminen. Haluamme normalisoida vammaisuuden osana ihmisten erilaisuutta. Olemmehan siitä

poikkeuksellinen vähemmistö, että kuka tahansa saattaa liittyä porukkaamme koska tahansa.

Rakenteellinen syrjintä ja ableismi

Äänemme ei ole kuulunut yhteiskunnassa monien syiden summana, joista suurin on rakenteellinen syrjintä, ableismi. Tämän olemme myös itse sisäistäneet

ja olemme jääneet hiljaa seuraamaan, mitä meille on kykenevämmiksi itsensä kokevien taholta tarjottu. On aika saada äänemme kuulumaan.

Disability Pride taustaa

Heinäkuu tunnetaan kansainvälisesti Disability Pride -kuukautena. Se on lähtenyt liikkeelle

Yhdysvalloista Americans with Disabilities Act -lain voimaan tulemisen juhlinnasta. Mallia juhlintaan ja näkyvyyden tuottamiseen on otettu sateenkaariväen Pride-liikkeestä. Pride on protesti ihmisoikeuksien puolesta, jota myös vammaisten oma Disability Pride parhaimmillaan voi olla. Näin tuomme äänen ja näkyvyyttä maailman suurimmalle vähemmistölle, vammaisille.

Ihmisoikeudet uhattuna kautta linjan

Ihmisoikeuksia on uuden äärioikeistohallituksen toimesta puhuttu mielipideasioiksi. Olemme palaamassa käytännön ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta 50 vuotta taaksepäin, aikaan jolloin Könkkölä ja kumppanit perustivat Kynnys ry:n saadakseen vammaisten kaltoinkohtelun näkyville ja kuuluviin. On tarve nostaa meteliä.

Vaakalaudalla on kaikkien vähemmistöjen asiat. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkyvyyttä ja oikeuksia on hallituksen puolelta haluttu rajoittaa ja vammaisten perusoikeuksia pidetään säästökohteena. Rasismia maahanmuuttajia, pakolaisia ja valtaväestöstä poikkeavia kohtaan yritetään hallituksessa

Teksti: NIKO HALMINEN

normalisoida. Suunta on aivan väärä ja perustelut eivät kestä objektiivista tarkastelua. Myös kansainvälisen lain edessä Suomen hallituksen toimet ovat tuomittavia. Jotain täytyy tehdä.

Yhdessä olemme vahvempia

Yksin ei ääni kuulu, eikä olemassaolo näy yhteiskunnallisesti. Yhden vähemmistön asia on jokaisen vähemmistön asia, varsinkin tässä maailman ajassa. Meidän on syytä ottaa mallia toisistamme ja tehdä yhteistyötä. Kesäkuu on sateenkaariväen oma kuukausi, johon iso osa meistä vammaisistakin kuuluu. Meidän tulee liittolaisina tukea Pride-liikettä osana ihmisyyden monimuotoisuutta tunnustaen kaikkien vähemmistöjen oikeuksia, vaikka emme kaikki kuulukaan samoihin vähemmistöihin. Emme voi valita rusinoita pullasta, omasta rajatusta näkökulmastamme, vaan meidän tulee tunnustaa ihmisoikeudet kokonaisuudessaan. Jos emme näin tee, teemme hallaa myös omalle asiallemme. Miksi muut ajaisivat meidän asiaamme, jos me yksisilmäisesti ajamme vain omia etujamme.

Disability Pride, tulevaisuus Suomessa

Vaikka Disability Priden historia juontaa englanninkielisen maailman ihmisoikeusliikehdinnästä haluan, että teemme yhdessä Disability Pride -juhlinnasta vahvasti suomalaiseen yhteiskuntaan juurtuvan, pysyen osana globaalia vammaisliikettä. Toivonkin, että mukaan lähtisivät kaikki vammaisiksi itsensä kokevat ja asiaamme, sekä ihmisoikeuksia kannattavat tahot ja henkilöt. Vähemmistöihin liittyvä moniperusteinen, eli intersektionaalinen syrjintä, kuulumisen moneen vähemmistöön yhtä aikaa on yleisesti tunnistettu ilmiö, joka vaikuttaa vahvasti vammaiskenttään. Toivonkin näkeväni nyt kotimaassa aloitetussa toiminnassa mukana koko ihmisyyden laajan kirjon.

Disability Pride -marssi on tämän päivän radikalismia, jossa ilon ja karnevaalihengen mukana tuomme näkyvyyttä vammaisuudelle osana inhimillistä kokemusta.

Kynnyksen hallituksen uusi jäsen Niko Halminen esittäytyy

"OLEN Niko Halminen. Viimeisimpinä vuosina olen toiminut ennen kaikkea soveltavan luontoliikunnan edistämiseksi. Työskentelen aiheen parissa Paralympiakomiteassa. Se on vaiheittain herättänyt kiinnostukseni vammaisaktivismiin. Minulla on vahva käsityöläisen identiteetti. Viime aikoina olen esimerkiksi veistellyt paljon puulusikoita. Olen karateka, meloja ja luontoretkeilijä. Yhdeltä ammatiltani olen apuvälineteknikko.

Kynnys on ollut minulle nimenä jollain tapaa tuttu jo pitkään. Tiesin, että se on vammaisten oma järjestö ja ihmisoikeusjärjestö. Se, että vammaiset ihmiset itse ovat Kynnyksellä päättämässä asioista, on mielestäni todella tärkeä pointti. Reeta Lindeman houkutteli minua mukaan hallitukseen. Ensin mietin, mitä siellä tekisin, mutta kun oma vaikuttamisinto kasvoi, halusin päästä mukaan toimintaan. Suomen nykyisen hallituksen ihmisoikeuksia murskaava politiikka herätti osaltaan, että

jotain on tässä tehtävä. Tähän mennessä Kynnyksen hallitustyöskentely on ollut vielä opettelua, kun tällaisesta ei ole paljon aiempaa kokemusta. On vähän kysymysmerkki, mitä kaikkea hallituksessa voi saada aikaan. Kaipaisin hallitukseen erityisesti lisää nuoria ihmisiä, joilla on paloa vammaisten ihmisoikeuksien edistämiseksi. Se olisi jatkuvuuden kannalta tärkeää. Toivon Kynnyksen toimijoilta tulevaisuuteen kytkeytyvää kykyä nähdä asioita.

Perheeseeni kuuluu vaimo sekä 7-kuukautinen labradoodle Kumma. Olen aina ollut koiraihminen ja nykyään vaimostanikin on tullut sellainen. Luontoharrastus koiran kanssa ja liikunta vievät paljon aikaani. Veikkaan, että Kummasta tulee vielä soveltavan luontoliikunnan asiantuntija minun tapaani. Talon laittamisessa on tällä hetkellä myös runsaasti tekemistä.

Olen aina viihtynyt luonnossa ja sitä kautta monipuolinen liikkuminen on tullut tärkeäksi osaksi elämääni, mutta en pidä

kilpailemisesta. Kaikkien vammaisten ei tarvitse olla mitään huippu-urheilijoita, vaan liikunta kuuluu kaikille. Sanon usein, että kuntoutus on elämää varten, ei toisinpäin. Esimerkiksi vammaisten lasten liikunnan toteutuksessa, paljon on kiinni ihan liikunnanopettajien asenteista. Yhtenä ajankohtaisena tärppinä, olen mukana kehittämässä Rammat retkeilijät -soveltavan liikunnan yhteisöä yhdessä Tiina Nopasen kanssa. Kysymyksessä on inklusiivinen, diagnoosi- ja sukupuolivapaa yhteisö vammaisille, toimintarajoitteisille, pitkäaikaissairaille, sateenkaareville, rodullistetuille ja kehosyrjintää kokeville henkilöille. Sinne ovat siis tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet, jotka mahdollisesti poikkeavat vanhakantaisesta retkeilijän kuvasta. Meidät löytää myös sosiaalisesta mediasta, Facebookista ja Instagramista."

Teksti: SANNI PURHONEN

PELAAMINEN

on

mahdollista kaikille

Kuluneen kymmenen vuoden aikana pelialalla on alettu huomioida saavutettavuus niin, että kuka tahansa voisi pelata. Parhaimmillaan saavutettava peli tuo vapautta ja saa pelaajan tuntemaan itsensä tasavertaiseksi muiden kanssa. Pelaamisen saavutettavuuteen oli mahdollista tutustua Tampereella pidetyssä näyttelyssä.

ESTEET NURIN – Saavutettavan pelaamisen näyttely pidettiin

8.12.2023–21.4.2024 Museokeskus Vapriikissa Tampereella, ja sen järjestivät TACCU, Tampere Accesibility Unit (Tampereen yliopisto) sekä SIA Lab (LUT Yliopisto). Näyttelyssä museovieraat saivat tutustua pelien saavutettavuuteen, oppia ketä saavutettavuus hyödyttää, saada tietoa vammaisten pelaajien pelikokemuksista sekä kokeilla erilaisia saavutettavan pelaamisen apuvälineitä. Näyttely olikin suunnattu erityisesti vammaisille ja pelikehittäjille, mutta myös ylipäätään pelien saavutettavuudesta kiinnostuneille. Siellä esiteltiin niin saavutettavia lautapelejä kuin digitaalisia pelejä.

Digitaaliset pelit ovat olleet suosiossa jo pitkään, mutta niiden saavuttavuuteen on alettu kiinnittää huomiota vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana. Pelien saavutettavuudella pyritään siihen, että vammasta tai toimintakyvystä riippumatta jokainen voisi pelata. Useilla peleistä kiinnostuneilla saattaa olla monenlaisia rajoitteita, minkä takia pelaaminen on vaikeaa. Joillain saattaa olla vaikeuksia käyttää peliohjainta kahdella kädellä tai jotkut eivät kuule pelien ääniä. Kun peli on saavutettava, se avaa pelaamisen ja pelikulttuurin monenkirjavan

maailman kaikille. Pelaamisen myötä vaikeavammainen voi kokea itsenäisyyttä ja vapautta. Erilaisille käyttäjäryhmille pelien saavutettavuus merkitsee eri asioita. Nykyään peleihin on kehitetty saavutettavuusasetuksia, kuten tekstitykset, värisokeustilat ja äänivihjeet, jotka auttavat eri tavoin vammaisia pelaajia. On saatavilla myös pelejä sekä peliohjaimia, jotka on suunniteltu tietyille käyttäjäryhmille. Vaikka jotkut saavutettavuusasetukset on suunnattu tietylle käyttäjäryhmälle, esimerkiksi moni muukin käyttää tekstityksiä pelatessaan.

Saavutettavuusasetukset eri käyttäjäryhmille

Esteet nurin -näyttely toi hyvin esiin se, että kuka tahansa voi pelata. Näyttely oli jaettu kolmeen osaan, jotka sisälsivät näköön, kuuloon ja motoriikkaan liittyviä apuvälineitä sekä saavutettavuusasetuksia. Esimerkiksi näkövammaisia ajatellen peleissä on värisokeustila, joka muokkaa kuvan värit tietyn värisokeustyypin mukaan. Pelissä pystytään vaihtamaan sisältöjen värejä, jotta pelaaja voi itse valita muun muassa minkä värisiä viholliset tai kerättävät esineet ovat. Jos pelaajan on vaikeuksia nähdä pieniä yksityiskohtia, niitä on mahdollista suuren -

taa. Saavutettavuusasetuksissa on korkean kontrastin tila, joka muuntaa pelin pääosin mustavalkoiseksi. Se myös korostaa selkeällä värillä merkittyjä olennaisia pelisisältöjä, kuten pelihahmoja, poimittavia esineitä sekä oikeaa reittiä. Peleissä on saatavilla myös äänivihjeet, joten parhaimmassa tapauksessa pelin voi pelata vain äänimerkkien ja navigointiapujen avulla. Kuulovammaisia varten peleihin on kehitetty visuaalisia vihjeitä, jotka kertovat peliruudun ulkopuolella sijaitsevista pelitapahtumista, kuten kohdistuvasta hyökkäyksestä tai oikeasta reitistä. Pelaaja saa myös tiedon esimerkiksi tulevasta vaarasta tai ympäristön äänistä värinän ja tuntopalautteen avulla. Jos pelissä on kaikki olennainen tieto viestitty äänellä, tulisi näkyä joko teksteinä tai muina ääninä. Esimerkiksi hahmojen tunteita voidaan kuvailla teksteinä.

Fyysiset ja motoriset vammat taas vaikuttavat siihen, että pelin ohjaaminen ja ohjaimen käyttö on vaikeaa. Niinpä saavutettavuusasetuksissa on muun muassa tähtäysapu sekä liikkumisen avustukset, jotka helpottavat toimintakohtauksissa, haastavissa tasohyppelytilanteissa ja jyrkänteiden välttämisessä. Pelaaja voi myös itse valita, mistä näppäimestä esimerkiksi pelihahmo hyppää.

Teksti ja kuvat: JUTTA SELÄNPÄÄ

DIGITAALISET PELIT OVAT OLLEET SUOSIOSSA JO PITKÄÄN, MUTTA NIIDEN SAAVUTTAVUUTEEN ON ALETTU KIINNITTÄÄ HUOMIOTA VASTA VIIMEISTEN KYMMENEN VUODEN AIKANA.

Kahden näppäimen samanaikainen painaminen tai yhden näppäimen pitäminen pohjassa on vältettävissä näppäinpidikkeillä ja yksinkertaistetuilla komennoilla.

Pelaajat, joilla on kognitiivinen vamma, on huomioitu myös monilla saavutettavuusasetuksilla. Esimerkiksi tausta-animaatiot voidaan poistaa, jotta pelaajan on helpompi keskittyä olennaiseen. Pelissä on mahdollista merkata reitti selkein värikoodein ja visuaalisin vihjein. Jotta pelaaja ei jää jumiin, asetuksissa on saatavilla vihjeitä tai vaihtoehtoja ongelmanratkaisutehtävien ohittamiseen.

Näiden lisäksi joihinkin peleihin on olemassa asetuksia, jotka ovat tärkeitä monille pelaajille. Esimerkiksi on mahdollista asettaa välkkyvät valot pois tai säätää pelin verisyyttä. Pelissä voi myös ottaa käyttöön ennakkovaroitukset säikäyttävistä tai häiritsevistä kohtauksista.

Pelaaminen avaa tien moniin ulottuvuuksiin

Usein kun ajatellaan pelaamista, siihen liitetään negatiivisia ajatuksia. Kunhan pelaaminen pysyy kohtuullisena, sillä on positiivisiakin vaikutuksia. Esimerkiksi nykyään videopelit ovat paljon kolmiulotteisimpia ja nopeatempoisia, mikä vaa -

tii paljon tarkkaa huomiokykyä. Sitä varten tarvitaan taas hyvää hahmotuskykyä. Näyttelyssä oli yksi juliste, jossa oli erilaisten pelaajien ajatuksia pelaamisesta. Niissä kaikissa korostui pelaamisen tärkeys: jollekin pelaaminen on keino selviytyä arjesta, toiselle taas saavutettavin tapa rentoutua ja purkaa stressiä. Joku koki pelaamisen auttavan henkiseen hyvinvointiin. Toiselle pelaaminen oli yksi harvoista asioista, jota pystyi tekemään täysin itsenäisesti.

Pelaamisesta tulee ehkä ensimmäisenä mieleen yksinolo, mutta nykyään on moninpelejä, joita voi pelata muiden kanssa. Joillekin vammaisille henkilöille liikkuminen kodin ulkopuolella saattaa olla vähäisempää, joten moninpelit ovat toisinaan ainoakin keino pitää yhteyttä kavereihin tai ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Videopelien pelaamista voi verrata viestien kirjoittamiseen: kun kommunikointi tapahtuu kirjoittaen, se on yhdenvertaista riippumatta siitä, onko toinen puhevammainen tai kuuro. Sama on videopelaamisen kohdalla: sopivilla apuvälineillä ja saavutettavuusasetuksilla vammainen henkilö pääsee pelaamaan tasavertaisesti muiden kanssa.

Pelikorttien merkinnät ovat suuremmat.

Shakin vaaleiden pelinappuloiden kärjissä on metallipiikit, jotta ne on helpompi erottaa tummista.

Näyttelyssä kävijät pääsivät tutustumaan erilaisiin joystickeihin ja painikkeisiin.

Unon pelikorteissa on pistemerkinnät.

Ableismin monet kasvot

Useammat ihmiset ovat sortuneet tahattomasti tai tahallisesti ableismiin. Ehkä sinäkin olet esimerkiksi livahtanut kauppakeskuksessa esteettömään vessaan, vaikka olisit voinut mennä esteelliseen vessaan. Yökerhossa olet saattanut nojata toisen pyörätuoliin tai koskettaa siinä istuvaan ihmiseen ilman lupaa. Olet myös ehkä huomaamatta puhunut vammaisesta epäkunnioittavaan sävyyn tai olettanut, mitä hän haluaa.

Teksti: JUTTA SELÄNPÄÄ

ABLEISMI on yhä huonosti tunnettu, vaikka sitä on esiintynyt aina.

Ableismin määrittelyssä on hyvä lähteä liikkeelle kielestä. Ableismi tulee englanninkielisestä sanasta able, joka tarkoittaa suomeksi ”pystyvää” tai ”kykenevää”. Ableismilla ei ole täysin suomenkielistä käännöstä, mutta sillä tarkoitetaan vammaisten kohtaamaa syrjintää sekä laajempaa olettamusta “normaalista” toimintakyvystä. Sen mukaan tietyllä tavalla toimintakykyisiä eli vammattomia pidetään normaaleina, kun taas vammaiset eli toimintakyvyttömät ovat “ei-normaaleja”. Usein vammattomista puhuttaessa käytetään termiä “terve”, jolloin yl -

läpidetään ajatusta, että vammainen olisi vastaavasti sairas.

Ableismin ydin on se, että vammaisen kuuluu olla ulkopuolinen, erilainen ja alempiarvoinen. Ableismin rinnalla kulkee sana disabilismi, mutta se ei ole vielä rantautunut Suomeen. Disabilismilla tarkoitetaan taas syrjivää ja alistavaa kaltoinkohteluun viittaavaa käyttäytymistä. Se nousee uskomuksesta, jonka mukaan vammaiset henkilöt olisivat alempiarvoisia kuin muut henkilöt. Disabilismi perustuu entisaikaiseen ajatteluun lääketieteellisestä mallista, että vammaiset ovat epätäydellisiä ja kaipaavat korjausta. Disabilismia on havaitta -

vissa ihmisten asenteissa, koska se viittaa vammaisten henkilöiden ennakkotuomitsemiseen, stereotyypittelyyn sekä institutionaaliseen syrjintään. Ableismia ja disabilismia käytetään usein toistensa synonyymeina, mutta niillä on kuitenkin ero. Disabilismi (syrjintä) on ableismin oletus. Kun ajatellaan, että vain vammattomat ovat kykeneviä, vammaisia pidetään alempiarvoisina.

Ableismi läpileikkaa vammaisen koko elämän

Ableismi on hyvin laaja käsite, ja se on hyvin normalisoitunutta yhteiskunnan ra -

kenteista kumpuavaa toimintaa. Voisi sanoa, että ableismi koskettaa enemmän tai vähemmän vammaisen koko elämää: jos lapsi syntyy vammaisena, usein lääkärit miettivät, millaiset mahdollisuudet lapsella on elää ja miten lapsi ei opi koskaan esimerkiksi kävelemään. Jos taas sikiöllä todetaan kehityshäiriö, usein vanhemmille ehdotetaan suunnilleen ensimmäiseksi aborttia, koska vammaisesta lapsesta huolehtiminen koetaan taakkana. Toisaalta vammaisen henkilön elämä nähdään kärsimyksenä.

Kun vammainen lapsi menee esimerkiksi päivähoitoon, hänet laitetaan luultavasti mahdollisuuksien mukaan erityispäiväkotiin, jossa on muitakin erityislapsia. Koulun aloittaessaan vammainen lapsi saatetaan lähettää erityiskouluun pitkän matkan päähänkin, vaikka hänellä olisi edellytyksiä käydä normaalia koulua avustajan tuella lähellä perhettään. Tähän voi olla syynä se, että koulurakennus on esteellinen eikä haluta tehdä muutoksia. Näillä kaikilla toimenpiteillä suljetaan vammaiset lapset pois vammattomien keskuudesta, minkä myötä vammaisilla lapsilla on kasvaessaan vaikeuksia sopeutua vammattomien joukkoon. Erityiskoulun käytyään vammaisilla on haasteita jatkaa opiskelua ja sitä kautta työllistyä. Toisaalta vammattomien on vaikeuksia hyväksyä vammaiset joukkoonsa. Onneksi nykyään kuitenkin vammaisia lapsia otetaan tavallisen opetuksen piiriin.

Ableismia esiintyy myös työelämässä. Vammaisia pidetään edelleenkin enemmän hoivan kohteina eikä potentiaalisina työntekijöinä tai yrittäjinä. Ajatellaan, että vammainen ei ole riittävän pätevä työhön. Jos työhön pyrkii kaksi henkilöä, vammaton ja vammainen, usein valitaan vammaton, vaikka vammainen olisi yhtä pätevä. Vammaiseen työntekijään liitetään erilaisia ennakkoluuloja. Työnantaja saattaa ajatella, että vammaisella työntekijällä on paljon poissaoloja, vaikka vammattomaan verrattuna vammainen ei jää niin matalalla kynnyksellä kotiin. Todellisuudessa vammainen työntekijä ei välttämättä sairastele sen enempää kuin vammatonkaan.

Toisaalta vammaisten työllistyminen ei ole aina kiinni työnantajien asenteissa vaan yhteiskunnan. Monilla vammaisilla on erilaisia tukia, kuten eläkkeet ja vammaistuki, joiden yhteensovittaminen palkkatulojen kanssa on haastavaa. Yhteiskunta vaikuttaa toisaallakin vammaisten osallisuuteen: kun vammainen ei saa esimerkiksi riittävästi avustaja- tai kuljetuspalveluja, hän ei pysty opiskelemaan, käymään töissä tai elämään arkea. Kuntoutuspalvelujen vähäisyydellä tai puutteella saattaa olla dramaattisia vaikutuksia vammaisen terveyteen ja sitä kautta osallisuuteen yhteiskunnassa.

Maailma on tehty vammattomia varten

Ableismi koskee myös esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Koska vammattomat ovat ”normaaleja”, maailma on tehty heitä varten. Vammaisten täytyy esimerkiksi jännittää uuteen paikkaan mennessään, pääseekö sinne pyörätuolilla. Valitettavasti suurissakin kaupungeissa virastotalojenkin edessä on portaat, eikä ole ramppia pyörätuolilla kulkemiseen. Joskus tällaisiin rakennuksiin pääsee pyörätuolilla, mutta sisällä liikkuminen rajoittuu vain yhteen kerrokseen hissin puuttumisen takia. Sama ongelma on vielä 1990-luvulla rakennetuissa kerrostaloissa, ne on rakennettu käveleville ihmisille. Noissa taloissa ei ole hissiä ja asuntojen oviaukot ovat liian kapeita apuvälineitä käyttäville.

Vaikka nykyään esteettömyyttä on parannettu, silti siinä on puutteita: esteettömässä vessassa kaiteet saattavat olla käyttökelvottomat tai sisäänkäynnin kohdalla on pieni rappu rampin sijaan. Joskus on ramppi, mutta se saattaa olla niin jyrkkä, että se on vaarallinen sekä pyörätuolissa istuvalle että työntäjälle. Esimerkiksi kaikilla äänestyspaikoilla ei pääse liikkumaan pyörätuolilla tai ei ole pyörätuolissa istuvalle tarkoitettua äänestyskoppia. Nämä kaikki esimerkit viestivät, että vammaiset eivät ole tarkoitettuja joukkoon.

Toisinaan esimerkiksi jokin tilaisuus järjestetään esteettömässä paikassa, mutta siellä ei ole huomioitu saavutettavuutta. Tilaisuuspaikassa on mikrofoni ja äänentoisto, mutta tilaisuuden puhuja ei käytä niitä vaan vetoaa kantavaan ääneen. Tai sitten puhuja kysyy yleisöltä äänensä kuulumista ja jatkaa puhumista, kun kukaan ei vastaa. Niinpä puhuja olettaa, että yleisössä on vammattomia, kuulevia ihmisiä. Yleisössä on kuitenkin yksi vähemmistöön kuuluva kuulovammainen, joka yrittää sinnitellä, vaikka ei kuulisi.

Ableismi koskee myös verkkopalvelujen saavutettavuutta. Esimerkiksi verkkosivun pitää olla sellainen, että se toimii ruudunlukuohjelmilla tai puheohjauksilla. Toiseksi saavutettava verkkosivu on helppokäyttöinen niin että se on helppo hahmotettava, navigaatio selkeä, etsitty sivu tai toiminto löytyy helposti. Esimerkiksi monilla verkkosivuilla voi muuttaa tekstinkokoa tai verkkosivujen sisältöä voi kuunnella. On silti tilanteita, joissa verkkopalvelua ei voi käyttää näkövammaisen apuvälineillä.

Ableismia esiintyy pienissäkin teoissa

Ableismiin kuuluvat myös niin fyysiset kuin sanalliset teot, joita kaikkia ei välttä -

mättä ajattele suoranaisena syrjimisenä. Ensinnäkin sanaa vammainen usein käytetään haukkumasanana. Tämä johtuu siitä, että vammainen-sanan synonyymina käytetään usein huonoa, toimimatonta, rikkinäistä tai hidasta. Toisaalta taas muina haukkumasanoina käytetään cepari, kehari, vajakki, vamppi tai rampa Vammaisiin liitetään edelleen vahvasti tiettyjä stereotypioita ja ennakkoluuloja. Etenkin pyörätuolissa istuvan kognitiivista kyvykkyyttä epäillään eli oletetaan, että hänen päänsäkään ei toimi. Sama pätee myös puhe- ja kuulovammaisiin: kun henkilöllä on vaikeuksia esimerkiksi puhua tai henkilö käyttää kuulolaitetta, hänen ymmärryskykyään vähätellään. Pahimmillaan tällaisissa tapauksissa vammaista henkilöä ei huomata, mikä loukkaa hänen ihmisarvoaan ja saa hänet tuntemaan itsensä joukkoon kuulumattomaksi.

Toisaalta taas käy myös niin että pyörätuolissa istuvalle tai puhevammaiselle aletaan puhua selvemmin tai sitten lässyttäen kuin lapselle. Hyvin usein vammainen henkilö kokee ohipuhumista eli toinen ihminen puhuu avustajalle, vaikka vammainen olisi paikalla. Useimmiten vammainen on se, joka tietää omat asiansa parhaiten. Tällaista ohipuhumista tapahtuu terveydenhuollossakin, jossa luulisi kohdattavan kaikki ihmiset ihmisinä.

Yleensä vammattomat ovat hienotunteisia toistensa kesken, mutta vammaisia kohtaan tämä ei aina päde. Vammaisuudesta puhuminen on tärkeää, mutta tilanne menee jo liian pitkälle, jos toinen ihminen esittää tunkeilevia kysymyksiä vammaiselle tämän vammasta. Samaten on loukkaavaa, jos vammaiselle pahoitellaan hänen vammaansa: etenkin vammaisena syntyneelle ja koko elämän vamman kanssa eläneelle tämä on hämmentävää. Usein tällaiseen tilanteeseen liittyy se myös, että toinen henkilö kertoo esimerkiksi läheisensä sairaudesta tai vammasta.

Kuten edellä on käynyt ilmi, ableismi koskettaa hyvin laajasti ja töitä sen lopettamiseksi on tehtävä niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Ensimmäinen askel ableismin lopettamiseksi olisi, että vammaiset nähtäisiin ihmisinä, joilla on samat oikeudet ja tarpeet kuin muilla. Vammattomillakin on puutteita joissain taidoissa. Vammaiset voivat olla kävely- tai puhekyvyttömiä, mutta he saattavat olla mestareita ruuanlaitossa tai heillä saattaa olla maisteritutkinto. Toinen askel olisi tehdä rakennuksista esteettömiä ja saavutettavia niin, että jokainen voisi tuntea itsensä tervetulleeksi.

Vammaisten naisten voimaantumisen tukemista Etiopiassa

Teksti ja kuvat: EIJA RAUTAKORPI

Dibabe Bacha

MAASEUDULLA kasvanut Dibabe sokeutui täydellisesti 8 -vuotiaana etenevän silmäsairauden vuoksi. Silmähoitojen takia perhe muutti Addis Abebaan, jossa ilmeisen sitkeän luonteensa ja perheensä tuen avulla Dibabe kävi ensin integroitua koulua ja myöhemmin opiskeli yliopistossa sosiaalipolitikkaa, sosiologiaa ja sosiaaliantropologiaa. Sillä, että Dibabe sai opiskella integroidussa koulussa, on ollut hänen mukaansa suuri merkitys hänen elämänpolkunsa etenemisen suhteen. Koulu toi mukanaan mahdollisuuden sosiaaliseen elämään ja avioliiton solmimiseen. Lapsiakin on kolme, joista nuorin kolmevuotias. Tällä hetkellä tämä aikaansaava äiti ja johtaja opiskelee työnsä ohella yliopistossa johtamista ja on lähellä valmistumista myös näi -

den opintojen suhteen. Sokean Dibaben tie Etiopian Vammaisten Naisten järjestön EWDNA:n toiminnanjohtajaksi on ollut pitkä mutta päämäärätietoinen. Hän aloitti työt järjestön sosiaalityöntekijänä ja toimi siinä tehtävässä kymmenen vuotta ennen kuin siirtyi toiminnanjohtajaksi vuonna 2017.

Vammaisilla naisilla ei yleensä ole muuta tietä työllistymiseen kuin onnistua saamaan työpaikka valtionhallinnosta, Dibabe sanoo. Sekään ei vielä takaa, että työskentelyolosuhteet olisivat inhimilliset. Dibabe kertoo esimerkin liikuntavammaisesta naisesta, jonka työpaikalla ei ollut esteetöntä pääsyä wc:hen. Nainen ei käyttänyt kahdeksaan vuoteen työpäivänsä aikana wc:tä! Vammainen työntekijä voi jäädä myös esimerkiksi kuulovamman vuoksi keskeisen työtä ja työyhteisöä koskevan in -

formaation ulkopuolelle: hänelle ei esimerkiksi kerrota mahdollisuudesta lomiin tai lounastaukoihin. Syrjintä voi olla tahallista, tahatonta tai välinpitämättömyyttä.

Vuosien aikana vammaisten naisten järjestöstä on kasvanut merkittävä vaikuttaja ja se on edelleen Etiopian ainut kansallinen vammaisten naisten järjestö. Suomesta sen toimintaa rahoittaa Kynnyksen lisäksi Abilis-säätiö sekä Martat. Dibabe näkee, että toiminnanjohtajana hänen tärkein tehtävänsä on antaa ääni yhteiskunnan äänettömille ja hiljaisille eli vammaisille naisille.

Järjestöä uhkaa tällä hetkellä pienen toimitilansa purku. Dibaben unelmana onkin rakennuttaa johtamalleen järjestölle oma esteetön toimitalo, joka olisi naisten oma turvapaikka. Paitsi, että siellä saisi kuntoutusta,

apuvälineitä ja niiden huoltoa, se olisi myös psykososiaalisen tuen keskus. Toisena haaveenaan hän toivoo, että jonain päivänä Etiopian parlamentissa olisi edustaja, joka ajaisi vammaisten asioita, täyttä inkluusiota ja tasa-arvoa.

Keskustelumme lopuksi Dibabe haluaa korostaa ”ei mitään meistä, ilman meitä” -periaatetta kaikessa vammaisia koskevassa toiminnassa ja päätöksenteossa. Hän painottaa itsetuntemuksen ja itsensä johtamisen kykyä; joskus tärkeintä voi olla, että katsoo asioita positiivisen lähestymistavan kautta ja avoimin mielin sekä muuttaa omia asenteitaan. Toisten kuunteleminen on johtajankin tärkeimpiä työkaluja. Eikä epäonnistumista kannata eikä voi pelätä; se on paras tie menestykseen.

Alayka Ashwnafi

KUOPPAISEN kujan päässä on kapea aaltopeltiportti, josta pääsemme pienelle sisäpihalle. Mutaisella pihalla on pyykkejä naruilla roikkumassa ja lukemattomia tynnyreitä, ilmeisesti veden varastointia varten. Molemmin puolin pihaa on ovia, joista pääsee sisään asuntoihin. Myöhemmin kuulemme, että asuinnoissa asuu vain naisia ja lapsia.

Olemme tulleet tapaamaan 24-vuotiasta Alaykaa , jonka ”avustaja-sisko” opastaa meidät oikealle ovelle. Huone, johon ovesta suoraan saavutaan, on hyvin pieni ja siisti. Asunto koostuu yhdestä huoneesta, joka on jaettu verholla kahteen osaan. Yhdessä nurkassa on keittiöntapainen sekä jääkaappi. Tilassa on matalia jakkaraistuimia, sohvapöytä, TV sekä patja lattialla. Alayka on saanut kaupungin omistaman asunnon vuosi sitten. Kalusteet hän on saanut kirkon kautta, jossa hän käy päivittäin yhdessä avustajansa kanssa. Myös Etiopiassa hyvin harvinainen apuväline, sähköpyörätuoli, on saatu lahjoituksena. Tosin sen itsenäinen käyttäminen kuoppaisilla teillä on lähes mahdotonta.

Liikuntavammainen Alayka asuu yhdessä vielä koulua käyvän Wagaen , 17, kanssa. Wagaye toimii hänen avustajanaan ja Alayka siis kutsuu häntä siskokseen. Vanhemmat ovat kuolleet, mutta Alaykalla on nuorempi veli, joka käy yliopistoa Alay -

Etiopia:

kan antaman pienen tuen turvin. Alayka haluaisi itsekin opiskella mutta liikkumisen haasteet sekä käsien toimintarajoitteet ovat käyneet ylivoimaiseksi. Nuori nainen opiskeli muotisuunnittelua mutta keskeytti muutaman kuukauden jälkeen. Myös tietojenkäsittelyopinnoille kävi samoin. Nyt hän haaveilee, että voisi työllistää itsensä jonkin pienen yrityksen turvin; mitä se voisi olla, on vielä harkinnan alla. Selvää on kuitenkin, että yrittämisen halua ja haaveita löytyy.

EWDNAn toiminnan Alayka löysi vuonna 2021. Sitä kautta hän on saanut järjestön sosiaalityöntekijän apua muiden muassa suosituskirjeiden laatimiseen. Ilman valtion virastoille osoitettuja suosituskirjeitä on vaikea saada minkäänlaista apua asumiseen, toimeentuloon, terveydenhoitoon tai koulutukseen pääsemiseksi. Suosituskirjeet paitsi helpottavat palvelun saamista myös auttavat taloudellisesti. EWDNAN kahviseremonia-vertaistukitilaisuuksissa Alayka pääsee käymään liikkumisvaikeuksien vuoksi harvoin, mutta ne ovat olleet hänelle tärkeitä, koska siellä voi keskustella kaikista vammaisen naisen elämään liittyvistä asioista. Sitä kautta hän on saanut myös uusia ystäviä. Nykyään ystävät tulevat hänen luokseen ja saavat varmasti yhtä lämpimän vastaanoton kuin me saimme; sekä etiopialaista kahvia popcornien kera.

Hankkeen nimi: Etiopian vammaisten naisten voimaantuminen

Tukea saava järjestö: Ethiopian Women with Disabilities National Association (EWDNA) Hankkeen tarkoitus: Lisätä vammaisten naisten osallisuutta yhteiskunnassa.

Erityistä: Peruselämäntaitokoulutukset, seksuaali- ja lisääntymisterveyden kurssit, ruuanlaittokurssit, naisten kohtaaman väkivallan vastainen työ, neuvonta, vertaistuki ja kahviseremoniat vammaisille naisille.

Haluatko olla mukana auttamassa? Katso lisätiedot kummitoiminnasta:

kynnys.fi/liity-kummiksi

Alayka ja Wagaen. Wagaen.

Ihmisoikeusloukkaukset vammaisten laitosasumisessa on tutkittava ja estettävä ennalta

VIIME aikoina esimerkiksi YLE:n MOT-ohjelmassa esiin nousseet uutiset vammaisten kaltoinkohtelusta laitosolosuhteissa ovat järkyttäviä, mutta eivät valitettavasti yllättäviä.

Tällaista epäinhimillistä kohtelua ei voida toistuvasti vain hyväksyä ja katsoa sivusta. Järjestöt ovat pitkään nostaneet esille asumisen ihmisoikeuksia ja vaatineet toimia. Silti nyt kuvatun tilanteen vakavuusaste järkyttää. Edes lapset eivät ole suojassa väkivallalta!

On kyseenalaista, miten valvonta näissä yksiköissä ei ole tehokkaampaa. Onko todella niin, ettei vuosia kestävä kaltoinkohtelu tule esille tai jos tuleekin, siihen ei puututa? Kyse ei myöskään ole vain yksittäistapauksista, vaan pikemmin jäävuoren huipusta.

Perusoikeuksia rikkovien kauheuksien luulisi jääneen menneelle vuosituhannelle, mutta vammaisille ne ovat yhä arkipäivää. Tällaiset palvelujen irvikuvat tulevat kalliiksi niin inhimillisesti kuin yhteiskunnallisesti aina vain lisääntyvänä palveluntarpeena.

Asian kauhistelu ei kuitenkaan johda mihinkään. Suomen valtion on kunnioitettava lainsäädäntöä ja ryhdyttävä vii -

mein konkreettisiin toimenpiteisiin pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi. Rikoslain suoja ei tällä hetkellä tosiasiassa ulotu laitoshoidossa oleviin vammaisiin henkilöihin vaan heitä pidetään ikään kuin tavarana, jonka kohtelusta ei joudu vastuuseen. Perustuslaissa säädetty yhdenvertaisuus lain edessä ei toteudu. Vammaisten henkilöiden kaltoinkohtelun tulisi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Kynnys ry yhtyy muiden muassa kehitysvamma- ja autismijärjestöjen lausuntoihin ja vaatimuksiin kaltoinkohtelun perusteellisesta selvityksestä ja palvelujen laadun varmistamisesta.

Tilanteen ratkaiseminen vaatii vahvaa yhteistyötä eri tahojen ja viranomaisten kesken. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi puuttuvan vammaisasiavaltuutetun viran perustaminen. Se olisi tärkeä ja konkreettinen keino saada viranomaistukea tilanteessa, jossa muut keinot osoittautuvat toistuvasti riittämättömiksi.

Lisätietoja:

Annina Heini järjestöpäällikkö Kynnys ry p. 040 9401399 annina.heini@kynnys.fi

KYNNYKSEN KIRJANURKKA

Runon voimaa ja huumoria

Tuuli Helle (Toim. Sirppa Kinos): Ihmeistä suurin. BoD, 2023. 74 s.

Vammaisaktivisti Tuuli ”Helkky” Helteen (1933–2018) iloinen ja uhmakas persoona välittyy hienosti hänen sisarentyttärensä Sirppa Kinoksen toimittamasta runokokoelmasta Ihmeistä suurin. Kirja on koottu Helteen aiemmin julkaisemattomista runoista ja ajatelmista.

Kuten Helteen tunteneet hyvin tietävät, hän oli paitsi tanssija, performanssitaiteilija ja aktivisti myös runoilija. Hän otti pelkäämättä kantaa syrjintään ja epäkohtiin ja ilmaisi vammaisuuteen liittyvää iloa ja ylpeyttä kaikessa tuotannossaan. Uusi kirja ei tee tähän poikkeusta. Sen Lastenlinnan sairaalaan vuonna 1951 päivätty avausruno julistaa:

Taas kuulin nimen ”ressukka”/ Se sappeni kiehumaan sai./

Toisaalla, päiväämättömässä runossa, käsitellään puhevaikeuksia ja todetaan:

Sinä sanot, että/ et voi ymmärtää/ minun tavallani/ äännettyjä sanoja.//

Vaikeuksia on siis/ sinullakin!

Moni (varsinkin vammainen) lukija pystyy taatusti samastumaan tekstin välittämiin tunteisiin. Säkeistä paljastuvat niin syrjinnän aiheuttama kiukku kuin kirjoittajalle ominainen huumori. Teemoina kokonaisuudesta nousevat vahvasti esiin myös hengellisyys ja luonto. Kokoelma on tunnustuksellinen ja runon puhuja tuntuisi usein olevan Helle itse. Teos onkin kaiken muun ohella tärkeä dokumentti suomalaisen vammaisliikkeen historiasta. Sitä lukiessaan saa etuoikeuden tutustua paremmin yhteen Suomen keskeisimmistä ja maailmaa muuttaneista aktivisteista.

Kirjaa voi tilata Sirppa Kinokselta: sirppa.kinos@turkuamk.fi.

Helteen aktivismista kiinnostuneiden kannattaa runojen lisäksi tutustua ainakin Heunjung Leen artikkeliin teoksessa Aging Experiments (2023) sekä Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen videoteokseen Otherwise you lose street credibility / Muuten menee katu-uskottavuus (2017) YouTubessa.

Sanni Pruhonen