Kynnys 3 / 2022

Valtakunnallinen

Kynnys

Valtakunnallinen vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestön äänen kannattaja ISSN 1235-9920

Julkaisija: Kynnys ry – Tröskeln rf Yliopistonkatu 5 (7. krs.) 00100 Helsinki

Päätoimittaja: Marjut Ounila

Toimitussihteeri: Sanni Purhonen / Kynnys ry Siltasaarenkatu 4 00530 Helsinki

sanni.purhonen@kynnys.fi Puhelin: 045 7732 4116

Taitto: Väinö Heinonen / Kynnys ry

Painopaikka: PunaMusta

Kannen kuva: Väinö Heinonen

Kynnys-lehden aineistot Aineisto lähetetään toimitussihteerille. Lä hettäessäsi kuvaa/tekstiä, toimita myös yh teystietosi.

Lehden tilaushinta Kotimaassa kestotilaus 17 € / vuosi ja vuositilaus 20 € / vuosi (4 numeroa).

Jäsenmaksu 19 € / vuosi, johon sisältyy Kynnyslehden tilausmaksu. Tilauksiin ulko maille lisätään postimaksu.

Kynnys-lehti on saatavissa myös sähköisessä muodossa. Lisätietoja näkövammaisille tarkoitetusta sähköisestä lehdestä Näkövammaisten liiton tiedonhallintapalvelusta.

Voit saada lehden luettavaksesi myös sähköpostitse Word-tiedostona. Lisätiedot: jari.gusev@kynnys.fi.

Kynnys ry:n toimikunnat:

Itsenäisen Elämän Keskus – Jyväskylä Yhteystiedot, ks. Kuopio

Itsenäisen Elämän Keskus – Kuopio Hermanninaukio 2 A 70100 KUOPIO

Itsenäisen Elämän Keskus – Oulu Kansankatu 53, 90100 OULU

Itsenäisen Elämän Keskus – Tampere Pellervonkatu 9 h. 1013, 33540 TAMPERE Puh. 040 940 1399

Itsenäisen Elämän Keskus – Turku Yliopistonkatu 9 b, 20100 TURKU

Pääkirjoitus

Verkostoituminen on hyödyllinen taito elämässä

Verkostojen avulla voi rakentaa luot tamusta ja sen onnistuessa pääsee nauttimaan pitkäaikaisista hyödyis tä. Verkostoituminen on kumppanuuden rakentamista, jossa keskeistä on antaa enemmän kuin ottaa.

Vielä muutama kymmenen vuotta sit ten verkostojen kautta esimerkiksi rekry toituminen oli suorastaan häpeällistä. Kun joku sai työpaikan suhteilla, hän oli mieli kuvissa osaamaton ja hemmoteltu kiipijä, joka pyrki häpeilemättä hyödyntämään sukulaisuuttaan rekrytoivan esimiehen kanssa.

Verkostoihin hakeudutaan monista eri syistä, mutta yleensä tärkeimpänä on tarve saada omaan toimintaan lisää osaa mista ja ideoita ja selkeyttää omia ajatuk sia. Verkostoissa tieto liikkuu ketterästi ja tietopohja on yksittäistä toimijaa laajempi. Yhdessä voidaan löytää ratkaisu sellaiselle ongelmalle, joka ei yksin ratkea. Verkos tojen avulla voidaan jakaa osaamista, järjestää koulutuksia ja yhteishankkeita ja

vierailuja sekä tukea toinen toisiamme ja niin edelleen.

Nykymaailmassa verkostoituminen on välttämätön ominaisuus, jota ilman moni upea mahdollisuus luisuu todennäköisesti käsistämme.

Verkostoitumisen keskeinen ongelma on mielestäni se, että teemme asioita tavoitellaksemme itse lyhyen tähtäimen hyötyjä. Sellainen ajattelu kannattaisi heit tää romukoppaan.

Jokainen kohtaaminen on mahdolli suus rakentaa luottamusta. Kontakti, joka vaikuttaa tänään merkityksettömältä, voi olla kullanarvoinen pikemmin kuin uskom mekaan. Kenties tämä merkityksettömältä vaikuttava kontakti voi myös tuntea jon kun, joka pystyy muuttamaan elämämme suunnan unelmiamme kohti jo tänään. Uskalla unelmoida mieluummin isosti kuin liian pienesti. Verkostoissa unelmat jäsen tyvät itselle järkeväksi kokonaisuudeksi ja sitten vaan niitä kohti, toteuttamaan omia unelmia.

Nätverk är en nyttig livsfärdighet

Medhjälp av nätverk kan du bygga förtroende och om det lyckas kan du njuta av långsiktiga fördelar. Nät verk handlar om att bygga ett partnerskap, där nyckeln är att ge mer än att ta.

För bara några decennier sedan var till exempel att rekrytera via nätverk rent ut sagt skamligt. När någon fick jobb ge nom kontakter ansåg man honom som en inkompetent och bortskämd krypa som skamlöst försökte utnyttja sin släktskap med anställningschefen.

Människor söker sig till nätverk av många olika anledningar, men oftast är det viktigaste behovet att få mer kunskap och idéer för sin egen verksamhet och att klargöra sina egna tankar. I nätverk rör sig informationen smidigt och kunskapsbasen är bredare än hos en enskild operatör. Tillsammans kan vi hitta en lösning på ett problem som inte kan lösas på egen hand. Nätverk kan användas för att dela kunskap, anordna utbildningar och gemensamma projekt och besök, och stötta varandra och så vidare.

I dagens värld är nätverkande en nöd vändig funktion, utan vilken många un derbara möjligheter sannolikt kommer att glida genom våra händer.

Enligt min mening är det centrala pro blemet med nätverkande att vi själv gör saker för att sträva efter kortsiktiga förde lar. Den typen av tänkande borde slängas i papperskorgen.

Varje möte är en möjlighet att bygga förtroende. En kontakt som idag verkar obetydlig kan vara guld värd tidigare än vi tror. Kanske kan denna till synes obetyd liga kontakt också känna någon som kan förändra vårt livs kurs mot våra drömmar idag. Våga drömma stort hellre än för litet. I nätverk struktureras drömmar till en en het som är meningsfull för dig, och sedan är det bara att gå mot dem, och förverkliga dina egna drömmar.

Översättning Katja Pulli

Marjut Ounila Puheenjohtaja marjut.ounila@kynnys.fi

Lakiasiaa

Terhi Toikkanen Lakimies, Kynnys ry

Palvelutarpeen arviointi ja perusoikeudet

Vammaispalvelulain soveltami salaan kuuluvien ihmisten pe rusoikeuksiin on jo jonkin aikaa alettu kovertaa isojakin aukkoja, ilman lain siihen oikeuttavaa säännöstä. Hal linnossa ja palveluprosesseissa alkaa näkyä palvelunjärjestäjien omaa ”tuo tantoa”. Kun käytännön tarpeeseen luotu tuotteistettu palvelu kilpailute taan, siitä alkaa tulla tosiasiallisen hal lintotoiminnan myötä vakiintunut pro sessin osa ilman, että tuotteistetusta palvelusta on säännelty laissa.

Voiko asiakkaan esimerkiksi alis taa 3 kk arviointijaksoon omassa ym päristössään, kotona tai asioinneilla? Tämä kaikki vain, jotta asiakas sai si edes mahdollisuuden myönteiseen vammaispalvelupäätökseen, vaikka arviointijaksosta ei ole laissa säädet ty.

Käytännössä palvelunhakijat ovat hakeneet vammaispalvelulain mu kaista henkilökohtaista apua ja saa neet osittain myönteisen päätöksen palveluna, jota laissa ei mainita: ”hen kilökohtainen apu järjestetään alueel lisen soten avustajakeskuksen arvi ointijaksona”. Päätöksessä: ”arvi ointijakson aikana henkilökohtaiset avustajat kirjaavat tarkasti avustami sen sisältöä ja kestoa.” Avustajat kir jaavat avustuksen sisällön tietojär jestelmään sosiaalityön osioon, josta vammaispalvelun työntekijät ne lu kevat. Päätöksen mukaan: ”Palvelu suunnitelma laaditaan arviointijakson jälkeen, mikäli se on tarpeen”.

Pohdintaa tässä aiheuttaa hyvän hallinnon toteutuminen ja suhde pe rusoikeuksiin. Onko päätös edes an nettu haettuun asiaan, mikäli hake muksen johdosta myönnetään koko

naan eri palvelu?

Kotirauha, yksityisyydensuoja, ar kaluontoisen tiedon keruu, kolman sien osapuolten yksityisyys tilanteissa ja muut oikeudet ohitetaan viranhalti japäätöksellä, jo ennen varsinaista la kiin perustuvan palvelun aloittamista. Lisäksi kotiin tai muuhun elämänpii riin tehtävä arviointijakso kestää lä hes 3 kuukautta, mikä on kohtuuton aika olla arvioinnin kohteena. Myös arvioijat vaihtuvat. Koko arviointijakso voi vieläpä osoittautua tarpeettomak si, mikäli palvelua ei jostain syystä myönnetä. Kuka omistaa silloin usei den arvioijien toimesta turhaan hanki tun tiedon ihmisen elämästä?

Tällainen niin sanottu varjo-arvi ointijakso on yleisesti käytössä joil lain Sotealueilla ja se on laajenemas sa muillekin alueille. Tilanne, jossa ennalta nimeämätön avustajaksi pal kattu arvioija ilmestyy kansalaisen ko tiin tekemään havaintoja tämän ar jen toimista kirjaten havainnot tieto järjestelmiin (vielä ennen varsinaisen palvelun myöntämistä), ei täytä edes lakisidonnaisuuden vaatimusta. Kui tenkin lakiin perustuvan palvelun myöntäminen edellyttää terveyden huollon ammattihenkilön arvion vam masta ja sen pysyvyydestä, oman ar vion avun tarpeesta ja hakemuksessa vaaditut tiedot.

Päätökset on tähän mennessä tehty prosessiekonomisesti asiakas tapaamisen perusteella joko toimis tolla, verkossa tai asiakkaan toiveesta sosiaaliohjaajan kotikäynnin jälkeen. Onko vammaispalvelujen tarvitsemi sen seurauksena luovuttava muista perusoikeuksistaan ilman lain tarkka rajaista sääntelyä?

Kolumni

Sinikka Luhtasaari Mopomama Arabianrannasta

Kuka auttaa ja ketä tulevaisuudessa?

Yhtenä yönä heinäkuussa olin aukaissut sil mät hetkeä aikaisemmin, yöhoitaja alkoi pu hua. Se ei ollut painajainen.

”Tää on vika yöni sun luona”, hän sanoi.

”Voi ei. Oot hyvä. Miksi?”, sammalsin.

”Olen saanut viimeksi palkkaa maaliskuussa.” ”Oikeasti? ”

Minäkin tekisin samoin, jos olisin hänen ase massaan eli saanut palkkaa neljä kuukautta sit ten ja tiedossa on parempi työpaikka paremmalla palkalla. Suomen suurin työnantaja, noin 39 000 työntekijän Helsinki, on sössinyt perusteellisesti. Palkanmaksu on ollut kaaoksessa koko kevään ja pitkälle kesään. Se ei ole pelkästään mainehait taa. Yksityiselle työntekijälle se on pahimmillaan tragedia. Rahaa on pakko saada vaikka velaksi.

”En vaihda työpaikkaa vain rahan takia”, yö hoitaja lisäsi. Häntä selvästi hävetti puhua rahas ta. Suotta. Tilaa keskustelemiseen tarvitaan li sää, että mahdutaan kaikki samalle kartalle. Ke tään syrjimättä. Auttamisesta. Vammaisuudesta. Sukupuolirooleista. Demokratiasta ja huoltovar muudesta on puhuttava selkeästi suureen ää neen.

Huoltovarmuus on tärkeä sana. Se on lakisää teinen tae siitä, että yhteiskuntamme toimii luo tettavasti, turvallisesti ja tasaveroisesti kaikille. Vanhukset, vammaiset, lapset ja mielenterveys asiakkaat, kaikista heikoimmat kansalaiset, saa vat yhtälailla apua kuin muutkin ihmiset. Siis pe riaatteessa. Se kuuluu demokratiaan.

Sekä sosiaali- että terveyspuolella henkilökun ta vaihtaa mieluusti ammattia, jos vain voi. Eetti nen stressi syö sielua, kun haluaisi tehdä parem min, mutta siihen ei anneta mahdollisuutta. Aut taminen muuttaa ihmisen kyyniseksi jatkuvassa kiireessä kehnolla palkalla aliarvostettuna. Että sellaista demokratiaa.

Entä sitten me, jotka tarvitsemme apua? Huol tovarmuus tuo kotiin joka päivä vaihtuvat työnte kijät, jotka häipyvät mahdollisimman pian. Onnea on, jos työ tehdään kunnolla. Askarruttaa, kuka auttaa ja ketä tulevaisuudessa. Tunnustan, et tä pelottaa. Kaverit, vahditaan demokratiaa pe riksi antamatta!

KUVA:

Tanssia ja yhteiskunnallista vaikuttamista

ANTTI Virta, 56, on Kyn nyksen pitkäaikainen toimija ja myös hal lituksen jäsen. Työk seen hän laskee henkilökohtais ten avustajien palkkoja. Antilla on lihassairaus ja hän on toiminut kauan eri vammaisjärjestöissä.

Monelle kynnysläiselle Antti on varmasti tutuin esteettömän tanssin toimijana, DanceAbility -opettajana ja Taikatanssi-ryh män vetäjänä.

Tulin Kynnykseen aikanaan Olli Norbergin ja silloisen puoli soni Jaana Arviston perässä, jo ka oli kulttuurisihteerinä Turus sa. Olin kiinnostunut Kynnyksen toiminnasta ja vammaispolitiik kaan vaikuttamisesta. Tekemi seni oli monia vuosia hyvin Tur ku-painotteista.

Hallitukseen tultuaan Antti on päässyt keskittymään myös Kynnyksen valtakunnalliseen toi mintaan. Hän kertoo, että aika

Uusia kynnysläisiä

on ollut mielenkiintoista ja vaati vaa. On rakennettu kynnystä Kal le Könkkölän jälkeen, mikä sisäl tää monia haasteita.

Alkujaan pohdin, että ha luan tuoda hallitustyöskentelyyn kulttuuripainotusta, mutta pit kään oltiin kriisivaiheessa. Nyt hallitus on uudistunut mielen kiintoisesti ja on päästy raken tamaan uuttakin toimintaa. Kyn nyksellä tärkeää on, että vam maiset ihmiset tekevät itse ja päättävät omista asioistaan. Se on se ydinjuttu.

Antti toivottaa kaikki kiinnos tuneet tervetulleiksi mukaan Kynnyksen toimintaan ja jäse niksi sekä harrastajat integroi dun tanssin pariin. Siinäkin vam maisten itse tekeminen on olen naisinta. Korona-ajan haaste on ollut, että tanssiryhmään on tul lut ihmisiä vain vähänlaisesti. Jostain olisi hyvä löytää uusia kin tekijöitä.

ITTP tulee taas!

Yksi Turun Kynnyksen keskeisiä tapahtumia on integroidun tans sin ja teatterin päivien tapahtu ma, tuttavallisemmin ITTP. Se sai alkunsa Turun kulttuuripääkau punkivuonna 2011 ja järjeste tään yhä joka toinen vuosi. Seu raavan kerran se järjestetään syksyllä 2023. Päivittyviä tieto ja tapahtumasta ja ryhmistä voi seurata esimerkiksi Turun Kyn nyksen somesta.

Nykyisen puolisonsa Hanna Väätäisen kanssa Antilla on 2 lasta. Perheen pyörittäminen ja arki vievät tehokkaasti järjestö

toiminnalta ja töiltä jäävän ajan. Harrastuksiin kuuluvat vaikkapa siirtolapuutarhamökki ja puutyö kurssit.

Antti uskoo, että Kynnys tu lee tulevaisuudessa jatkamaan vammaispolitiikan asiantuntija na ja toivoo, että resursseja riit tää myös kulttuuritoimintaan. Tanssimiselle ei tietenkään näy loppua.

Tanssi virkistää kehoani ja tekee minulle hyvää. Se an taa myös paljon kontakteja ul komaita myöten ja ryhmän jo hon kuulua.

Hei!

Olen Satu Kankaanpää, kulttuurituottajaopiske lija. Olen viittomakielinen kuuro. Asun Seinäjoel la ja opiskelen Seinäjoen ammattikorkeakoulus sa toista vuotta. Työharjoitteluni Kynnyksellä kes tää 16.12. saakka.

Työskentelen kulttuurisihteerin kanssa ja myös Dida-työryhmässä. Teemme työtä niin, et tä saadaan mahtava Dida-tapahtumapäivä! Toi votan kaikille syysiloa!

Sadun viittomakielisen esittelyvideon löydät Kynnyksen somekanavista.

Kynnyksen hallituksen jäsen ja Turun tanssiryhmän vetäjä Antti Virta on nähnyt järjestön muutoksen ajat

Terveisiä punaiselta matolta! Crip Ciné -etkot ja elokuvan humua

Pääsin ilokseni 29.8. osallistumaan Kalevalan etkoille sekä ja Crip Ciné -avajaisiin vammaisille tytöille. Vaikken itse ehkä aivan tyttönen enää olekaan, iltapäivän hemmottelu kuohuviineineen ja illan kulttuurielämys olivat juuri sitä mitä maanantaihini kaipasin.

ENNEN Kauniit sielut -elo kuvan näytöstilaisuut ta etkot Espoon Tapio la Garden -hotellissa si sälsivät mukavaa yhdessäoloa, kiinnostavaa keskustelua ja kau nistautumista. Kalevalan järjes tämät kampaaja ja meikkaaja sai vat jopa minun kurittomat kutrini väännettyä edustaviksi ja tum mat silmänaluset piiloon ennen karauttamista Espoon Kulttuuri keskukseen ja punaiselle matol le.

Seurueemme sekä muut pai kalla olevat vammaiset katsojat ohjattiin pakollisen pienen taka huonekatselmuksen jälkeen su juvasti Louhisalin eturiviin. Oli riemastuttavaa nähdä elokuva sali täynnä – ja kerrankin täynnä myös vammaisia katsojia. Entäpä sitten itse elokuva?

Kauniit sielut on ranskalai sen näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoit

taja Bernard Campanin ja sveit siläisen filosofi-kirjailija Alexand re Jollienin yhteistyössä ohjaama hyväntuulinen road movie. Tari na käynnistyy luomuvihannek sia polkupyörällä työkseen kus kaavan Igorin (Jollien) suistues sa ojaan, kun hautausurakoitsija Louis (Campan) törmää häneen autollaan. Tästä veikeän parival jakon yhteinen matka tietysti vas ta alkaa.

Myönnän kirjoittaneeni muis tiinpanoihini elokuvan alkupuolel la: Herttainen – ehkä vähän tur hankin herttainen? Hauska tarina ei siis ehkä ollut kaikkein omape räisintä laatua, mutta voitti silti katsojan lopulta puolelleen. Juu ri kun ajattelin Igorin olevan tyyp pinä niin ärsyttävä, että tosielä mässä hän saisi varmasti turpiin sa, häntä (SPOILERI) läimäytettiin kasvoihin. Todettakoon, etten tie tenkään kannata väkivaltaa on

gelmanratkaisukeinona, mutta uskottavaa psykologista ihmisku vausta kyllä.

Päästyäni leffan sisään huo masin monta kertaa nauravani ääneen pääparin toilailulle ja tun nistettavasti kuvatuille vammais ten ihmisten kohtaamille ennak koluuloille. Elokuva ei väistänyt myöskään vaikeita aiheita.

Erityisen kompleksinen osa kertomusta oli Igorin suhde äitiin sä. Äiti oli yhtäältä hyvin ylisuoje leva, mutta toisaalta käytännössä hylännyt CP-vammaisen poikansa laitokseen, mikä jätti poikaan py syvät jäljet. Ilman traagista taus taa tarinan Igor olisi varmaankin ollut näyttelijänsä tavoin filosofi, kirjailija tai ainakin vähemmän yksinäinen kuin ennen matkaan sa. Näiden asioiden rehellinen käsittely on vain yksi osoitus sii tä, miten itse vammaisen ihmi sen mukanaolo elokuvan teossa lisää kokonaisuuden uskottavuut ta. Komeat vaihtuvat maisemat ja rytmikäs musiikki viimeistelivät onnistuneen kokemuksen.

Lopulta Kauniit sielut nousi selkeäksi suosikikseni Crip Ciné -kokonaisuudesta, jonka muis

ta pitkistä elokuvista olenkin jo blogannut . Elokuvaa seurannut keskustelutilaisuus ei sekään turhia hymistellyt vaan oli fiksu jen vammaisten naisten juhlaa. Moderaattori Peppi Santanie mi sekä keskustelijat Pinja Es kola, Maija Lindström ja Sanni Myllyaho pääsivät analysoimaan leffaa ja vammaisuuden kuvauk sia elokuvissa ylipäänsä monel ta kantilta.

Itse jo vuosia niin elokuvis ta kuin representaatiosta kirjoit taneena aktivistina olen erittäin ilahtunut aina, kun vammaisnä kökulmat pääsevät kolkuttele maan valtavirran ovia. Suuri kii tos ja paljon menestystä jatkos sakin niin Crip Cinélle kuin sen yhteistyökumppaneille Vamlas- ja Aspa-säätiölle. Ja tietenkin suurin kiitos kuuluu Kalevala x vammai settytöt.fi -sivustolle ennakkoluu lottomuudesta ja tämän kaiken mahdollistamisesta! Nähdään elokuvissa!

Blogi on julkaistu aiemmin sivus tolla https://vammaisettytot.fi/

teksti: SANNI PURHONEN

KAUNIIT

Frances Ryan: Crippled - aus terity and the demonization of disabled people.

Verso 2020. 256 s. Verkkokirja englanniksi: versobooks.com

2010-luvun alkupuolella Iso-Bri tannia kiristi talouspolitiikkaan sa merkittävästi. Julkisen sek torin menot haluttiin leikata minimiin. Tämä tarkoitti sosiaa liturvan ja kaikenlaisten palvelu jen karsimista. Oikeutusta haet tiin leimaamalla niitä tarvitsevat ihmiset laiskoiksi ja huijareiksi. Media osallistui jahtiin kirjoitta malla raflaavia juttuja sosiaali turvan väärinkäytöstä ja kerää mällä yleisövihjeitä valesairaista.

Säästöt kuorrutettiin puheil la tehokkuudesta ja verovarojen ohjaamisesta eniten tarvitsevil le. Kertomatta jätettiin, että eh dot muutettiin mahdottomiksi ja tukien taso laskettiin lähes ole mattomiin.

Talouskuripolitiikan takia Isossa-Britanniassa kuoli ihmi siä sairauksiin, jotka olisi helppo hoitaa lääkkeillä tai ruokavaliol la, esimerkiksi diabetekseen tai aliravitsemukseen. Ihmisiä jäätyi hengiltä, koska heillä ei ollut va raa lämmitykseen. Kodittomuus yleistyi.

Tiukka säästölinja romut ti Ison-Britannian vammaispo litiikan perusteellisesti. Itsenäi sen elämän idea unohdettiin ja suunta kääntyi takaisin vanhan aikaiseen hyväntekeväisyysmal liin - paitsi että avustusjärjestö jenkään resurssit eivät riittäneet vastaamaan leikkausten aiheut tamaan kriisiin. Laiskoiksi huija

reiksi leimatuille vammaisille ei haluttu lahjoittaa rahaa.

Vammaisten ihmisten sosi aaliturvasta leikattiin. Sen sa nottiin kannustavan heitä me nemään töihin. Samaan aikaan työssä käymisen edellytykset vietiin pois. Henkilökohtainen apu ja kotihoito lakkautettiin ko konaan tai suurelta osin. Miten mennä töihin, jos ei pääse edes ylös sängystä? Terveyskeskukset eivät myönnä apuvälineitä, kos ka niihin ei ole varattu rahaa.

Yhä useampi vammainen ih minen jäi kotinsa vangiksi tai joutui laitokseen. Vammaisten lasten koulukyydit lopetettiin ja opetuksen tuesta leikattiin niin että moni heistä jää kokonaan ilman koulutusta.

Kirjassa näytetään, miten säästöt tulevat pidemmän pääl le kalliiksi sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Yhä useampi brit ti joutui jäämään pois töistä aut taakseen vammaista tai sairas ta omaistaan. Se vähentää vero rahoja. Vammaiset ihmiset eivät pääse töihin tienaamaan palk kaa, josta maksaa veroja. Lyhyt näköinen talouskuripolitiikka elää populistisilla luvuilla vaali kauden tai sitä lyhyemmän ajan säästöistä, eikä piittaa kestäväs tä taloudenpidosta.

Amu Urhonen

Lähetä mielipiteesi osoitteeseen: sanni.purhonen(at)kyn nys.fi TAI postitse os. Kynnys ry, Yliopistonkatu 5, (7 krs.) 00100 Helsinki. Kuoreen merkintä: Mielipide/Kynnys-lehti. Kirjoita napakasti, korkeintaan 2000 merkkiä välilyön teineen. Lähetä lisäksi yhteystietosi. Kirjoituksia, jotka lä hetetään ilman yhteystietoja, ei julkaista. Kaikki toimituk seen tulleet mielipiteet välitetään tiedoksi myös Kynnyk sen toiminnanjohtajalle. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä kirjoituksia.

Myös vammaisten ihmisten kohtelusta on syytä huolestua

Olette takuulla huomannet, millaisen tunnekuohun kesäl lä Suomeen eksyneen mursun kohtalo aiheutti. Tilanne oli monien tarkassa seurannassa. Viranomaiset saivat sadoit tain vihapostia, kun eivät pystyneet mursua pelastamaan. Nyt karhuja on loukkaantunut astuessaan muiden eläin ten väärin sijoitettuihin pyydysrautoihin, josta on seuran nut taas valtava tunnekuohu ja kansanliike.

Kuitenkin samaan aikaan kymmenet tai sadat vam maiset henkilöt Suomessa elävät täysin vailla riittävää ja lain mukaista henkilökohtaista apua. Olen kuunnellut puheluita jopa henkeä ja vähimmillään terveyttä uhkaa vista tilanteista.

Yksi vammaispalvelupäällikkö voi raunioittaa ihmisten terveyden sekä fyysisesti että henkisesti. Helsingin henki lökohtaisen avun ”hätätila” selittyy osin työvoimapulalla, mutta se ei riitä vastaukseksi kaikkeen. 10,38 € tunti palkka ei asiaa auta. Monet Ikäihmiset eivät edes kyke ne liittymään Heta-liittoon.

Espoo korotti tuntipalkkoja mutta mitä tekee Helsin ki? Palvelusetelipuolelta kuuluu yhä karmeimpia vieste jä. Missä on tunnekuohu ja kansanliike? Kiinnostavatko ketään hädässä olevat vammaiset?

Matti Koikkalainen

Ukrainan vammaiset tarvitsevat apua

Iryna Sarancha on ukrainalainen pitkän linjan vammaisaktivisti. Nyt vammaisten eteen kauan ja huolella tehty työ uhkaa jäädä sodan jalkoihin

HAASTATTELEN CP-vam maista Irynaa, 43, Zoo min ja tulkin välityksel lä. Hän on tullut Italiaan auttaessaan lapsia turvaan sin ne. Haastattelun hetkellä hän on majoittunut samaan asuntoon kolmen perheen kanssa.

Koulutukseltaan Iryna on lapsiin erikoistunut pedagogi ja psykologi. Hän on työskennel lyt pienen vammaisjärjestön Pa rostokin johtajana Vinnytsassa Keski-Ukrainassa vammaisten ihmisten tukemiseksi yli 20 vuot ta, nuoresta tytöstä asti. Hän aloitti järjestötyön päästyään it se yliopistoon. Parhaillaan hän auttaa suomalaista vammais järjestö Abilista saamaan kon takteja paikallisiin vammaisten järjestöihin Ukrainassa, jotta he voivat tehokkaimmalla mahdol lisella tavalla kanavoida apua vammaisille keskellä sotaa.

Vammaisten hauras asema kriiseissä on Irynalle aivan vii me vuosiltakin surullisen tuttu. Hänen järjestönsä yhtenä koh deryhmänä ovat jo aiemmin ol leet vammaiset pakolaiset, jot ka pakenivat Krimin taistelujen alta Itä-Ukrainasta ja majoitet tiin minne milloinkin päin maata.

Tällä hetkellä Iryna tekee koordinointityötä ja tukee Uk rainan vammaisia ihmisiä olles saan ulkomailla miten vain pys tyy. Toisaalta Irynasta tuntuu, ettei hänestä ole paljonkaan hyötyä. Hän toivoo, että myö hemmin voisi taas tehdä enem

TÄRKEINTÄ ON VAIKUTTAA ASENTEISIIN

män. Hän haluaisi kovasti pala ta kotimaahansa ja auttaa vam maisia ihmisiä siellä.

Psykologina Iryna kuitenkin kykenee auttamaan sotaa pake nevia lapsia käymään läpi koke maansa. Hän yrittää antaa Ita liaan tuleville lapsille henkistä tukea ja apua.

Tällaisessa tilanteessa olisi tärkeää jotenkin pystyä varmis tamaan lapselle sisäinen vaka us ja tasapaino, niin haastavaa kuin se onkin.

Sota keskeytti muun työn Ukrainassa vammaisten asema ei ollut ennen sotaakaan erityi sen helppo. Jotkut vammaiset ih

miset asuivat toki kodeissaan, mutta suuri osa oli sairaalassa tai laitoksissa. Ennen taisteluita Irynan kaunis kotikaupunki Vin nytsa oli suhteellisen rauhalli nen 300 000 ihmisen asuinseu tu. Siellä Irynan ja muiden ak tivistien tekemä konkreettinen esteettömyystyö eteni pikkuhil jaa.

Aiemmin kaupunki oli lähes täysin esteellinen, melkein mi hinkään julkiseen tilaan ei pääs syt eikä vaikkapa esteettömiä vessoja juurikaan ollut.

Olimme aloittaneet esteet tömyystyön monella tasolla. Ko tikaupungissani toteutimme es teettömyysohjelmia ja olimme saaneet jo paljon aikaan. Sota

kuitenkin lopetti kaiken tämän kerralla, hän huokaa.

Siinä missä esteettömyydes sä oli jo menty eteenpäin, asen teet vammaisuutta kohtaan ovat pitkään olleet monin paikoin vanhentuneita. Ennakkoluulot varsinkin kehitysvammaisten ih misten suhteen ovat usein suu ria. Asenteiden muuttaminen on kin esteettömyystyötä vaikeam paa, Iryna arvelee.

Esimerkiksi vammaisilla lap silla ei perinteisesti ole ollut juu ri mahdollisuuksia päästä kou luun. Iryna on itse perheensä ainoa lapsi ja hän tappeli van hempiensa tuella yhteiskunnan oletuksista huolimatta tiensä ta valliseen kouluun käytyään en sin pari vuotta erityiskoulussa. Se oli hänen elämänsä kannal ta ratkaiseva onnistuminen. Hän tietää kokemuksesta, että vam maisen ihmisen on joskus teh tävä todella paljon oikeuksien sa eteen.

Vaikka hommaa piisasi, myös asenteet vammaisia kohtaan oli vat asteittain paranemassa Uk rainassa. Vammaisia oli päässyt töihin ja opiskelemaan. Sitten tu li Venäjän hyökkäys.

Tukea vammaisten omille järjestöille

Tällä hetkellä Ukrainassa ole vien vammaisten ihmisten tilan ne on tietenkin todella vaikea.

Monet asuvat lähtökohtai sesti kerrostaloissa, joissa ei ole hissejä. Pommisuojiin ei pääse edes lähtemään, saati että ne olisivat esteettömiä. Kellään ei oikein ole tietoa, mitä voisi teh dä, Iryna kuvailee.

Jotkut maat tietysti ottavat tälläkin hetkellä vastaan vam maisia pakolaisia. Jos jollakul la on vaikka tuttaviensa avul la mahdollisuus lähteä, ihmiset tietenkin pyrkivät siihen. Iry na ei kuitenkaan ole kuullut ke nestäkään, joka olisi tullut juu ri Suomeen. Suomesta maana ylipäänsä on ihmisillä hyvin vä hän tietoa.

Irynan mukaan nyt olisi en siarvoisen tärkeää, että ukrai nalaiset vammaiset saisivat yli päänsä tietoa järjestöistä, jotka voivat auttaa heitä. Jos paras ta pa antaa apua mietityttää, aut taa voi yksinkertaisesti ainakin tukemalla vammaisia tukevia järjestöjä, kuten Abilista, ja an tamalla tietoa siitä, ja millaista apua esimerkiksi Suomesta oli

si saatavissa, mikä taho sitä tar joaa ja miten sitä voisi pyytää.

Iryna kertoo järjestönsä Pa rostokin jakaneen vammaisille Ukrainassa myös elintarvikkeita ja muuta aineellista tukea. Jär jestön työ pohjaa paljolti vam maisten työntekijöiden omiin ko kemuksiin ja on sellaisena kul lanarvoista.

Iryna toivoo totta kai kovas ti sodan loppumista, jotta hän voisi toteuttaa suunnitelmansa palata kotiin jatkamaan työtään. Se tulee varmasti olemaan vai keaa. Irynan 74-vuotias äiti jou tui jäämään Ukrainaan, koska hän ei terveydentilansa vuoksi pystynyt lähtemään sieltä. Iryna on tietysti hyvin huolissaan äidis tään, toivoo, että häntä autettai siin ja koittaa tehdä kaikkensa avun järjestämiseksi.

Tilanne on kaikkinensa hyvin epävakaa ja pelottava, siihen liit tyy runsaasti epätietoisuutta tu levasta.

Vammaiset ihmiset tarvit sevat normaaliolissakin apua, joten tällainen sotatila hyvin raskas. Monellakaan ei ole esi merkiksi taloudellisia keinoja selvitä, ei varmuutta siitä mitä tapahtuu ja voiko kukaan lopul ta heitä auttaa.

Versio jutusta on julkaistu Tukilinja-lehdessä 3/2022.

Dida ja monenlaisten minuuksien tyylit

Vammaisten päivän

Musiikkitalolla.

YKSI tapahtuman teemoista on tänä vuonna muoti ja muotoilu. Keille kaikille muoti ja kauneus kuuluvat? Keille tuotteita suunnitellaan? Didassa on luvassa muun muassa paneeli teemasta otsikolla: monen laisten minuuksien tyylit.

Osana vammaisten päivän festivaalia esitetään muun muassa japanilaisen taiteilija Mari Katayaman haastattelu video. Kiitetty näyttely Porin taidemuseossa viime keväänä oli intensiivinen johdatus valokuvataiteelliseen tuotantoon ja taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa.

Katayaman taide ja elämä ovat kietoutuneet toisiinsa erottamattomasti. Hänellä oli syntyessään epämuodostu ma ja häneltä amputoitiin lapsena molemmat jalat. Taiteili ja käyttää kehoaan, kokemustaan ja kehoon liittyviä norma tiivisia odotuksia tutkiessaan erilaisuutta ja identiteettiä. Yleisöpalautteissa hänen teoksiaan on kommentoitu vai kuttaviksi, herätteleviksi ja puhutteleviksi mutta myös häm mentäviksi, oudoiksi, ahdistaviksi ja pelottaviksi. Katayama kertoo haluavansa itse päättää kuinka hänet esitetään ku vissa, sen vuoksi hän toimii itse kuvaajana. Hänen tavoittee naan on luoda jotain kaunista. Taiteilija esimerkiksi tarjoaa High Heels -korkokenkäprojektillaan amputoiduille räätälöi tyjä korkokenkäproteeseja.

Lisätietoja: www.disabilityday.net

Näyttely

KUVA: MIRJA RAMSTEDT-SALONEN

Tekoälytaide ja tie tulevaisuuteen

TAIDEMAAILMASSA kuo huu. Viime aikoina te koälyohjelmilla tuotetut taideteokset ovat tulleet yhä laajempaan tietoisuuteen. Viimeistään tämä tapahtui kun maailmalle levisi uutinen miten tekoäly oli voittanut Colorado State Fairin vuosittaisen taide kilpailun nousevien digitaalisten taiteilijoiden kategoriassa. Tiet tävästi tämä on ensimmäinen kerta kun tekoälyn tuottama tai de on päätynyt palkintopallille asti. Mistään tuomareiden en nakkoluulottomuudesta ei kui tenkaan ollut kyse, sillä voittaja Jason M. Allen paljasti vasta kil pailun loputtua, että todellinen kyky teoksen Théâtre D’opéra Spatial takana olikin MidJour ney-niminen tekoäly.

Allenin paljastus ei kerän nyt pelkästään kiitosta, ja kes kustelu taiteen tulevaisuudesta on siitä asti jatkunut kiivaana. Joutuvatko digitaalisten meto dien kanssa työskentelevät ku vittajat, graafikot ja konseptitai teilijat tulevaisuudessa työttö miksi? Vielä muutamia vuosia sitten ajatus olisi tuntunut ab surdilta, mutta tekoälyohjelmien kehitys on ollut päätä huimaa van nopeaa, ja voi vain kuvitel la mihin ne kykenevät jo muuta man vuoden, saati vuosikymme nien päästä.

Tämä herättää luonnolli sesti monenlaisia kysymyksiä. Voiko tulevaisuudessa taidet ta luoda kuka tahansa? Kyn nys tekoälytaiteen tekemiselle

on matala, sillä sen tekeminen ei vaadi minkäänlaista teknistä osaamista, pelkkä näppäimistö ja kirjoitustaito riittää. Toisaal ta jos kuka tahansa voi tehdä upean näköisiä kuvia, erottuu ko enää kukaan edukseen täs sä massassa? Mitä on taiteili jaisuus ja voiko koneen luoma taide, olipa se miten upeaa hy vänsä, olla koskaan ”oikeaa” tai detta?

Toimintaperiaate

Vaikka erilaisia taidetekoälyoh jelmia löytyy tällä hetkellä lukui sia - tunnetuimpana MidJourney ja DALL-E - niiden toimintaperi aate on kuitenkin samankaltai nen: kuvia luodaan annettujen sanojen perusteella. Kuvaus voi siten olla vaikkapa vain yksinker tainen lause, jossa sanotaan mi tä kuvassa halutaan nähdä, ja ohjelma luo tämän kuvan joko haluttua kuvaa muokkaamalla tai tyhjästä. Halutun lopputulok sen saavuttaminen ei välttämät tä ole kuitenkaan helppoa, sillä ohjelma voi tulkita ohjeistuksen varsin odottamattomilla tavoilla. Sanaohjeistuksen vieminen oi keaan suuntaan onkin oma tai tonsa, jonka hiominen vie aikaa.

Mielenkiintoista taidetekoä lyohjelmissa on se, että niitä voi myös ohjeistaa minkä tyylise nä haluaa kuvan; mallia voi ot taa vaikka Pixar-elokuvista, rene sanssiajan mestareilta, tai joltain aivan tietyltä taiteilijalta. Se, että tekoäly voi kopioida jotain yksit

täistä taiteilijaa herättää tietys ti paljon moraalisia kysymyksiä copyright-kysymyksistä alkaen, ja asia puhututtaakin taideyhtei söä paljon. Entä kuka ylipäätään on tekoälypohjaisen kuvan teki jä? Onko se tekoälyn omistava yhtiö, tekstiohjeistuksen antava henkilö, vai taiteilija, jolta ohjel ma lainaa tyylin? Teos joka ei oi keastaan kuulu kenellekään tar koittaa sitä, että taidegallerioita nämä taideteokset tuskin vä hään aikaan valloittavat.

Luova matka MidJourneylla

Koska Midjourney on julkisessa keskustelussa tällä hetkellä eh kä eniten tapetilla, sen toimin taperiaatteita on syytä tarkastel la hieman lähempää. Midjourney eroaa muista tekoälyohjelmista sen kollektiivisella luomispro sessilla. Midjourneytä voi käyt tää vain Discord-alustan kautta, mikä on joidenkin mielestä Mid journeyn suurin heikkous, mut ta Midjourneyn perustaja ja ke hitystiimin johtaja David Holz näkee tämän nimenomaan oh jelman vahvuutena. Discordilla kuvien luominen on julkinen pro sessi, missä ihmiset koko ajan näkevät minkälaisia kuvia muut ihmiset luovat, ja voivat jopa ot taa muiden kuvia jatkojalostet tavaksi. Holzin mukaan MidJour neyn toisten ideoiden lainaami selle perustava konsepti ruokkii kaikkien luovuutta, sillä käyt täjät näkevät koko ajan minkä laisia mahdollisuuksia ohjelma

tarjoaa, ja he voivat ottaa mal lia muiden kuvista. Lainaamisen kautta syntyy lopulta aivan uu denlainen luova estetiikka, jo ka on enemmän kuin osiensa summa.

Luultavasti MidJourneyn tä mänhetkinen suosio perustuu kin helppokäyttöisyyden lisäksi juuri siihen, että se on sosiaa lisena mediana hyvin koukutta va. Muiden ideoiden katsominen todellakin on innostavaa, Mid Journeyn kanssa tyhjän pape rin syndrooma vaikuttaa kaukai selta pelolta. Holz painottaakin, että tavoitteena on lisätä nimen omaan ihmisten mielikuvituksen voimaa, eikä niinkään luoda ko netta, joka osaa käyttää mieli kuvitusta.

Onkin hyvä huomata, että sa malla kun monet ammattilaiset pelkäävät menettävänsä työn sä, toiset ovat innostuneet tästä tekoälyohjelmien potentiaalista. Monet taiteilijat kokevat, että ni menomaan ideointiprosessi on tekoälyohjelmien myötä helpot tunut. Siinä mielessä Holzin toi ve lisätä ihmisten mielikuvituk sen voimaa saattaa hyvinkin to teutua.

Työttömyyttä vai sittenkin jotain muuta?

Tämä kaikki herättää muutamia ajatuksia. Nykyistä murrosta voi si kenties verrata valokuvauksen keksimiseen. Taidekenttää valo kuvaus muutti aivan valtavasti.

VOIKO TULEVAISUUDESSA

TAIDETTA LUODA KUKA TAHANSA?

Oli turhaa maalata enää tarkasti sellaista minkä pystyi myös valo kuvaamaan, ja lukuisat taiteilijat väistämättä menettivät elanton sa. Samalla valokuvaus kuiten kin salli itseilmaisun aivan uu sille ihmisille, olihan kameraan huomattavasti helpompi tarttua, kuin opetella maalaamaan pu humattakaan miten monin ta voin valokuvaus hyödynsi taval lisia kansalaisia. Olihan halvem paa turvautua valokuvaajaan

kuin muotokuvamaalariin, vain yhden esimerkin mainitakseni. Myös taidemaailma lopulta hyö tyi valokuvaamisesta: valokuvat olivat taiteilijoille oiva apuväli ne, ne tarjosivat kirjaimellisesti aivan uusia näkökulmia. Lopul ta taide hyötyi siitä, että se lähti siirtymään enemmän kohti ide oita ja abstraktia.

Keinoälytaiteen laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset ovat tässä vaiheessa väistä mättä arvailujen varassa, mut ta vaikka se jäisikin vain taide kentän sisäiseksi apuvälineeksi, tulee sen vaikutus olemaan val tava. Uskon, että keinoälytaide tulee helpottamaan ja nopeutta maan monia työprosesseja ja tä mä itsessään luultavasti johtaa

siihen, että vaikkapa elokuvaja peliteollisuudessa konsepti taiteen parissa voidaan vähen tää työntekijöitä. Työntekijöiden täydellistä korvaamista sen si jaan tuskin tapahtuu ihan lähi aikoina, keinoälytaide kun vaatii voimakasta ihmisen ohjausta ja ennen kaikkea sitä, että ihmisel lä on jokin visio mitä tavoitella.

Uusia mahdollisuuksia keino älytaide joka tapauksessa luo. Oletko julkaisemassa omaa kir jaa? Tällä hetkellä trendinä on tehdä kirjan kannen kuvitus teko älyohjelman avulla. Jääkö tämä vain kokeilunhaluiseksi trendiksi jää nähtäväksi, mutta selvää on, että elämme mielen kiintoisia aikoja.

Jutun kuvitus tehtiin Midjourneyllä. Kuva vaati noin kaksikymmentä kuvailevaa sanaa ja useamman yrityksen ennen järkevää tulosta. Myös tämän lehden kansi on tehty tekoälyllä.

Vihdoinkin Sambia!

KYNNYS aloitti Martto jen kanssa loppuvuo desta 2020 vammais ten naisten ja tyttöjen tukemiseen keskittyvän kehitys yhteistyöhankkeen Sambiassa. Kuten kaikissa Kynnyksen hank keissa, paikallinen kumppani on vammaisjärjestö, jonka työnteki jät ovat itse vammaisia ihmisiä. Erilaisten viivytysten ja vaikeuk sien jälkeen yhteistyö on lähte nyt upeasti käyntiin.

Lisärahaa Afrikkaan

Kaikki lähti uuden hankkeen kanssa liikkeelle siitä, kun ul koministeri Pekka Haaviston myötävaikutuksella kehitysyh teistyöjärjestöille myönnettiin li särahoitusta Afrikkaan. Kynnys päätti aloittaa rahoilla uuden hankkeen Sambiassa. Homma tyssäsi tosin heti alkuunsa, kun korona pisti koko maailman se kaisin – samoin kuin Kynnyksen koko kehitysyhteistyön.

Suunnittelua etänä

Koronan myötä suunnitelmat matkustamista ja uuden hank

keen yhteisestä suunnittelemi sesta Sambiassa kariutuivat. Tutustuminen paikalliseen vam maisjärjestöön tapahtui etänä Zoomissa missä pikkuruutujen kautta tihrustimme toisiamme. Vaikka suunnitelmat saatiin val miiksi, j ännitys oli hirmuinen. Sambia kiikkuu korruptiolisto jen kärjessä ja mietimme, kuin ka saatamme lähettää rahaa maahan, joiden ihmisiäkään emme ole koskaan tavanneet. (Pieni juonipaljastus: sama jär jestö oli tehnyt 10 vuotta aiem min KynnysKinon kanssa yhteis työtä, eli jonkinlainen luottamus oli sentään olemassa.)

Hanke käynnistyy

Lokakuussa 2020 Vammais kumppanuus näytti suunnitelmil lemme vihreää valoa, ensimmäi nen rahalähetys 15 000 € lähti Sambiaan. Yhteistyö käynnistyi virallisesti ja peukut nostettiin pystyyn. Ensimmäiset koulutuk set Sambiassa järjestettiin vam maisille naisille heidän oikeuksis taan, tasa-arvoisesta ja inklusiivi sesta yhteiskunnasta. Samoihin koulutuksiin osallistuivat virka

miehetkin – koulutuksen yksi ta voite oli tuoda yhteen vammaisia ja vammattomia ihmisiä. Siis ink luusiota kirjaimellisesti!

Reippaat naisryhmät

Vaikuttamistyön, koulutusten, neuvonnan ja monen muun toi minnon lisäksi hankkeessa tue taan naisten omia ryhmiä. Moni niistä tähtää toimeentulon kas vattamiseen. Mukunin kylässä toimii yksi aktiivisista ryhmis tä, jota Rhoda Shiambwede ve tää. Hän on tarmokas nainen, joka on rakentanut oman talon sa paikallisen kahvinmakuisen juoman myynnistä ansaitsemil laan rahoilla. Rhoda haluaa ot taa naiset mukaan kahvintuo tantoon ja tarjota näin muillekin mahdollisuuden tuloihin. ’’Ensin pavut ostetaan lähialueilta, siten kuivataan, jauhetaan ja pussite taan myytäväksi’’, opettaa Rho da naisille tapaamisessa.

Täysin purjein eteenpäin

Sambian hanketta pyörittää pai kallinen vammaisjärjestö Vilole. Sen toiminnanjohtaja Musola on

puuhanainen, jonka koko yhtei sö (ja ulkopuolinenkin yhteisö Lusakassa asti!) tuntee. Kaksi reipasta naista Martha ja Ruth hoitavat mm. naisryhmien toi mintaa ja nuoret miehet Ted dy ja Chuchi vastaavat viestin nästä. Alick ja Stanley hoitavat taloutta, Timothy ajaa autoa ja Geoffrey pitää toimiston kunnos sa. Tällä porukalla on mahtavan hyvä jatkaa. Aloitimme pienes ti 2020, kasvatimme toimintaa 2021 – kunnes vuoden 2022 alussa alkoi uusi nelivuotinen hanke ja nyt menemme täydel lä vauhdilla eteenpäin.

INFO

Hankkeen nimi: Sambian vah vat vammaiset naiset ja tytöt –Women and Girls with Disabili ties Enabled Project (WODEP II)

Hankkeen toteuttajat: Kynnys, Martat ja Vilole Images Produc tions – Women and Girls Disabi lity Rights of Zambia

Hankkeen kesto: 2019–2021

Hankealueet: Livingstone ja Zim ba (Southern Province), Mum bwa (Lusaka Province), Kabwe (Central Province), Samfya and Mansa (Luapula Province).

Hankkeen kesto: 2022-2025

Budjetti: 200 000 €

Hyödynsaajat: 630 vammaista naista ja miestä. 810 päättäjää, opettajaa, yhteisöjohtajaa, jär jestötyöntekijää ja toimittajaa.

Tärkeimmät toiminnot: Koulu tukset (mm. peruselämäntaidot, kotitaloustaidot, seksuaali- ja li sääntymisterveys) ja tietoisuu den lisääminen vammaisoike uksista vammaisille naisille ja heidän perheilleen. Naisryhmi en tukeminen. Päättäjien, viran omaisten ja yhteisön johtajien tietoisuuden lisääminen ja kou luttaminen vammaisoikeuksista ja inkluusiosta.

Paikallisen kumppanijärjjestön toiminnanjohtaja Musola Kaseketi.