Kylteri 1/25

01/2025

Hyvinvoinnin Jäljillä – In pursuit of wellbeing

Kuvat Images Saga Bruun

Introduction

Tässä numerossa

Tämän lehden tullessa ulos on kevät jo todennäköisesti pitkällä – sillä varauksella, ettei takatalvi ole tietenkään iskenyt, kuten huhtikuussa on ollut tapana. Huolimatta allergiasesongista (siitäkin selvitään joka vuosi!) kevään merkeille on ollut tyypillistä herättää toivoa monissa ihmisissä. Luonto herää, puhkeaa kukkaan, ja auringonvalo tuo lupausta jostakin tulevasta. Samoin toivon tämänkin lehden toimivan inspiraation lähteenä jollekulle, joka mahdollisesti ehkä etsii sisäistä tasapainoa. Tai joka sitä joskus tulevaisuudessa tulee kaipaamaan. Loppujen lopuksi, jokainen tulee vähintään jossain vaiheessa elämäänsä risteykseen, jossa tajuaa, ettei ihmisen hyvinvointi ole mikään itsestäänselvyys, vaan asia, jonka kanssa on oikeasti opittava navigoimaan. Siksipä päätimme lehden toimituksen kanssa koota laaja-alaisia pohdintoja hyvinvoinnista niin henkilökohtaisesta, sosiaalisesta kuin yhteiskunnallisestakin näkökulmasta.

Valoisaa kesän odotusta ja toivoa tulevaan!

♥️: Emilia

In this issue

By the time this magazine is published, spring will likely be well underway – unless, of course, a late cold spell has struck, as tends to happen in April. Despite the allergy season (which we do get through every year as well!), the signs of spring typically bring a sense of hope to many people. Nature awakens, blossoms bloom, and sunlight carries the promise of something yet to come. In the same way, I hope this magazine serves as a source of inspiration for someone who may be searching for inner balance – or who might be needing it at some point in the future. After all, everyone will reach the crossroads at some point in their life where they realise that well-being is not something to take for granted, but rather something we must learn to navigate. So, together with the magazine’s editorial team, we decided to gather a broad range of reflections on well-being – from personal, social, and societal perspectives.

Wishing you a bright anticipation of summer and hope for the future!

♥️: Emilia

Teksti Emilia Ala-Jääski

Kuva Joona Ala-Jääski

SIISTISSÄ TALOSSA

Viihdyn todella Aalto-yliopiston kampuksella. Erityisesti mieleeni ovat koko Ekonominaukion kompleksi, Kide ja Marsio. Siistin kävelykadun läpi suhauttava raitiovaunu on kuin piste i:n päälle. Olihan se pakko kehuskella kavereilleni, kun alunperin aloitin

Aallossa: ”Siellä on niin modernia, että tuntuu kuin olisi jossain Japanissa!”

Millainen on rakennus, jossa sinä viihdyt? Millainen on sen tilaratkaisu, mitä värejä ja materiaaleja siellä on käytetty, miltä siellä kuulostaa ja tuoksuu? Voisiko sitä kuvailla lähestulkoon eräänlaiseksi turvasatamaksi?

Ollessasi rakennuksessa, oletko huomannut sitä, kun joku työntekijä käy eri paikoissa siivoamassa muiden rakennuksessa asioivien jälkiä?

Mahdollisesti, riippuen siitä, ovatko tienne sattuneet kohtaamaan. Voi kuitenkin myös olla, että et ole.

Silloin et välttämättä tajua ajatella sitä, että rakennuksessa on joku, joka hoitaa asiaa. Se pysyy siistinä, mutta et oikeastaan kiinnitä asiaan huomiota ennen kuin vasta sitten, kun tätä henkilöä ei ollenkaan ole. Siivoojan puuttuminen organisaatiosta on merkittävä aukko, johon sopii hyvin suomalainen sanonta: ”Loistaa poissaolollaan.”

Ajattelen, että omasta hyvinvoinnista huolehtimisessa voi esiintyä tällaista samanlaista ”siivoojailmiötä” et välttämättä kiinnitä siihen huomiota ennen kuin vasta sitten, kun se on poissa. Jos kukaan ei ole ”korjaamassa jälkiä” sisimmässäsi tai neuvo ulkopuolelta, jos itsellä eivät voimavarat riitä, ”rakennuksesi” kokolattiamatot alkavat kerätä pölyä, vessojen lavuaarit tulla törkyisiksi ja vettä valuviksi, huonekasvit kuolla ja tavarat jäädä ympäri lattioita sikin sokin.

Kuulen mielessäni jo sanat, jotka olen varsin hyvin kuullut aiemminkin: ”Tuo on tuollaista humanistihömppää.” Kauppakorkeakoulu on siitä hauska paikka, että tänne mahtuu niin monta erilaista pääainetta, että taidan itse ihmisten johtamisen opiskelijana edustaa niitä ”pehmeämpiä arvoja”. Voin kuitenkin ihmisten johtamisen opiskelijana myös vahvistaa, että yrityksen taloudelliset tavoitteet eivät toteudu, jos yhteistyö muiden kanssa takkuaa tai yksilöllinen hyvinvointi on suorittamiskeskeisessä yhteiskunnassa viety äärirajoilleen asti. Sitä voi yrittää itselleen uskotella, että minä kyllä pärjään, kun olen sellainen mestari, mutta fakta on se, että jokainen tulee vähintään kerran elämässään päätymään tilanteeseen, jossa tarvitsee enemmän tai vähemmän apua. Voit toki edelleen uskotella itsellesi, että asia ei ole tarpeeksi vakava ja ”show must go on”, mutta siinäkin tapauksessa viet itseäsi vain enemmän hukkaan.

Loppujen lopuksi, olet itse elänyt niin, että et ole laittanut tavaroita käytön jälkeen paikoilleen vaan jättänyt tiskialtaaseen lojumaan, tuolin päälle odottamaan pesua tai uutta käyttöä tämä on se mysteerivaate, josta et oikein osaa päättää ja aiheuttanut kaaoksen, joka ei muulla kuin erillisellä hihojen nostamisella järjesty.

Kyllähän sotkuisessa talossa kai voi vielä pyöriä ympäriinsä, mutta ei sielläkään dumppaustilaa ole loputtomiin.

Kirjoittaja on Kylteri-lehden päätoimittaja. Hän luuli nauttivansa kävelyistä suurkaupungissa, mutta nykyään kuusen tuoksu ja lehtien suhina tuovat myös yllättävän paljon mielihyvää. Se on varmaan tasapaino kaikessa, koska vaikka lähtökohtaisesti hän ei ole pikkukaupungin tyttöjä, veden läheisyyteen ei ollut lapsena turhan pitkä matka.

Siistissä Talossa

IN A CLEAN HOUSE

Ireally enjoy being on Aalto University’s campus. In particular, I love the entire Ekonominaukio complex, Kide, and Marsio. The tram gliding through the neat pedestrian street is like a cherry on top. Of course, I had to brag to my friends when I first started at Aalto: ”It’s so modern it literally feels like being in Japan over there!”

What kind of a building do you feel comfortable in? What kind of spatial design does it have, what colours and materials are used, what does it sound and smell like? Could it perhaps be described as a kind of a safe haven?

While you’re in the building, have you ever noticed someone going around, cleaning up after others?

Maybe, depending on whether your paths have crossed. But it’s also possible that you haven’t. In that case, you might not even realise to think about the fact that there’s someone taking care of the task. The building stays clean, but you don’t really pay attention to it — until that person is no longer there. The absence of a cleaner in an organisation is a significant gap, fittingly captured by the Finnish saying: ”They shine in their absence.”

I think that something similar to this ”cleaner phenomenon” can occur in taking care of one’s well-being — you might not pay attention to it until it’s gone. If no one is ”tidying up” inside of you, or if there’s no external assistance when your own resources run out, your ”building” starts to accumulate dust in its carpets, sinks get grimy and dribbling, houseplants wither, and objects remain scattered all over the floor.

I can already hear the words I’ve very much heard before: ”That’s that humanist fluff.” Business school is indeed an interesting place considering how many

different majors it encompasses — I, as a people management student, probably represent the ”softer” side of things. However, as a people management student, I can also confirm that the financial goals of a company won’t be achieved if collaboration is dysfunctional or if individual well-being is pushed to its limits in the performance-driven society. You might try to convince yourself that you’ll manage because you’re such a champion, but the reality is that at least once in a lifetime, everyone will find themselves in a situation where they need more or less help. Surely, you can still try to tell yourself that your issue is not serious enough and that the “show must go on”, but in doing so, you’re only leading yourself further astray.

In the end, you’ve lived in a way where you haven’t put things back in their place after use, but left them lying in the sink, draped over a chair waiting to be washed or worn again this is the mystery piece of clothing you just can’t decide on and created a mess that can only be cleared with a conscious effort to roll up your sleeves.

Sure, you can still wander around a messy house, but even there, you won’t have endless space for dumping things.

The author is the editor-in-chief of Kylteri. She thought she enjoyed walks in a metropolis, but nowadays the scent of spruce and the rustling of leaves also bring her surprising pleasure. It’s probably all about balance, because, even though she isn’t inherently a small-town girl, she never had to go too far to reach water growing up. •

LEHDEN TOIMITUS Editorial Staff

ISSN-L 1457-0890 ISSN 2242-6779

Julkaisija

Publisher KY-säätiö Konemiehentie 4, 02150 Espoo

Paino Printing BookCover

Painosmäärä Print Run 500

Päätoimittaja

Editor-in-Chief

Emilia Ala-Jääski kylteri@ky.fi

Art director

Saana Rauvala ad@ky.fi

Toimitussihteerit

Editorial Secretaries

Iris Åström

Loviisa Pursiainen

Luke Hart

Sanat

Words

Aleksandra Vucinic

Emilia Ala-Jääski

Hector Björklund

Isaac Jyväsjärvi

Lana St. James-Kautny

Lari Kauranen

Ninni Norra

Olya Havrina

Pedro Miguel

Siiri Reiniluoto

Thomas Febvre

Vieraskynät

Op-eds

Janne Mertala

Kristiina Huotari

Matilda Wirtavuori

Kuvat

Images

Ellina Noronen

Jami Liang

Joona Ala-Jääski

Joonas Määttä

Melissa Huuskonen

Minerva Mänttäri

Olya Havrina

Pyry Pietikäinen

Saga Bruun

Thomas Febvre

Tiija Kivi

Viljami Väisänen

Kansikuva

Cover

Saana Rauvala

Haluaisitko kirjoittaa, kuvittaa tai valokuvata Kylteriin? Ota yhteyttä: Do you want to write, illustrate or take pictures for Kylteri? Reach out:

kylteri@ky.fi

Kuva Image Pyry Pietikäinen

TÄSSÄ NUMEROSSA

Half-Year Review eng

Kompassina Hyvinvointi fin

Hyvinvointia Nopeatempoisessa Työelämässä fin

Health as the New Wealth eng

The Beautiful Girl eng

From

Vieraskynä

Space eng

When Life Happens eng

The Science Behind Meditation eng

KY’s Sports and Wellbeing Sector Presents... eng

Talouskasvun Piti Pelastaa Meidät, Ei Viedä Lähemmäs Tuhoa fin

Voiko Kapitalismi Pelastaa Maailman? fin

Tutustumassa Tylsyyteen fin

Päivämme Otaniemessä fin

Life Hack Scam of the Decade eng

HALF-YEAR

HALF-YEARREVIEW

The World Happiness Report 2025, published by the Wellbeing Research Centre at the University of Oxford, highlights that believing in the kindness of others is much more strongly linked to happiness than previously thought.1

Research at Purdue University found that viewing positive images, such as pet pictures, can instantly boost the mood.

Using EEG caps, the study showed that these images quickly enhance emotional well-being, providing valuable insights into the brain’s emotional responses.2

Studies using deep brain recordings have shown that meditation changes activity in the amygdala and hippocampus, crucial brain areas involved in emotion regulation and memory.4

A systematic review and meta-analysis revealed that immersing yourself into natural soothing sounds can significantly lower stress levels and enhance mental clarity.5

breaks of complete throughout the day can significantly improve mental focus. Survey indicates that even brief moments of silence can be more relaxing than listening to calming music, highlighting the profound impact of silence on our bodies

The ”benevolence bump” from the COVID-19 pandemic has persisted, with acts of kindness remaining over 10% higher than pre-pandemic levels. The 2024 World Happiness Report shows that donating and volunteering have increased across all generations and regions compared to 20172019. Helping strangers is still 18% higher than before the pandemic.6 •

Vieraskynä

Kompassina Hyvinvointi

Teksti Matilda Wirtavuori

Kuvat Ellina Noronen

KOMPASSINA HYVINVOINTI

Matilda Wirtavuori, kauppatieteiden maisteri ja Miss Suomi 2024 jakaa kokemuksiaan arjen ja hyvinvoinnin haasteista.

Alkuvuonna 2023 makasin Tampereen yksiöni sängyllä, tunnustelin sydämeni lisälyöntejä ja ajattelin: ”Miten olenkaan voinut ajaa itseni tilanteeseen, jossa 22-vuotiaana kehoni, vieläpä sydämeni, alkaa reagoida stressiin?” Kävin ensimmäistä kauppatieteiden maisterivuotta Tampereen yliopistossa ja olin edeltäneenä syksynä haalinut itselleni niin töitä, opintoja kuin liikuntaa niin paljon, että mieleni lisäksi kehoni oli alkanut viestiä ylikuormasta. Siinä hetkessä päätin, etten enää ikinä tekisi kompromisseja terveydestäni ja hyvinvoinnistani, vaan asettaisin ne aina etusijalle.

Olin aina ollut täydellisyyden tavoittelija ja itsenäinen suorittaja, jolle kelpasi vain sataprosenttinen panostus ja sen mukainen lopputulos. Ryhmätöissä tarjouduin aina tekemään ekstratyötä, jotta raportin kielioppi tai PowerPointin visuaalinen ilme olisi täydellinen. Minun oli myös aina ollut vaikeaa sanoa ”ei” tarjoukselle tai avunpyynnölle, palkalliselle tai palkattomalle. Pelkäsin tuottaa ympärilläni oleville pettymystä tai pahaa mieltä.

Lukioikäisenä perfektionismi siirtyi myös ulkonäköön, ja sairastuin IB-lukion toisena vuonna, vanhojen tansseihin valmistautuessani, syömishäiriöön. Sairaus varjosti lopulta koko toista puolta lukioajastani ja montaa elämän osa-aluetta tämä oli ensimmäinen ajanjakso, kun suorittaminen alkoi vaikuttaa negatiivisesti hyvinvointiini. Anoreksia ja aliravitsemus heikensivät kognitioitani, ja kympin oppilaalle oli vaikea paikka, kun tunneilla ei pystynytkään keskittymään eikä mikään jäänyt mieleen. Koulumenestyksen lisäksi sairaus vaikutti yleisesti muistiini, enkä tänäkään päivänä muista juuri mitään esimerkiksi vanhojen tansseista, 18-vuotissyntymäpäivistäni tai penkkareista. Myös sosiaalinen hyvinvointi koki kolahduksen, kun sairaus halusi eristää minut sekä ystävistä että perheestä. En elänyt normaalia 18-vuotiaan nuoren elämää, vaan yksinäistä, kylmää ja suorituskeskeistä arkea.

Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla, tunnollinen suorittaja kun olen, parannuin juuri ennen kevään ylioppilaskirjoituksia, jotka olivat IB-linjalla ainoat kirjoitukset. Pääsin niistä hyvin arvosanoin läpi ja papereilla suoraan yliopistoon. Kauppatieteiden opiskelu valikoitui turvallisena B-suunnitelmana, ei intohimosta alaan. Olin aina tiennyt, että minusta tulisi esiintyjä, mutta arvostin koulutusta ja kouluttautumista, ja toisaalta ymmärsin viihdealalle työllistymisen olevan haastavaa. Rationaalinen puoleni pakotti kouluttautumaan.

Hetkellisesti saavutettu tasapainon ja hyvinvoinnin tila alkoi kuitenkin jälleen järkkyä, kun opinnot alkoivat tuntua liian kevyiltä, ja lisäsin hiljalleen tarjottimelleni tekemistä. Lopulta löysin itseni tilanteesta, jossa minulla oli maisteriopintojen ohella kaksi vakituista työpaikkaa, ja tein keikkatöitä mallina ja juontajana. Taloudellisesti vaikeiden koronavuosien jälkeen ajattelin, että jokaiseen työmahdollisuuteen on tartuttava. Toisaalta toisessa työpaikoistani oli resurssipulaa, ja tunnollisena työntekijänä ajattelin, että jokaiseen lisätyövuoroon on tartuttava. Kevyt kesätyöni vaihtui pitkiksi työputkiksi ja itseni venyttämiseksi. Hektistä arkea yritin tasapainottaa liikkumalla kehoni äärirajoilla ja lopulta niiden yli.

Taloudellisesti

vaikeiden koronavuosien jälkeen ajattelin, että jokaiseen työmahdollisuuteen on tartuttava.

Lopulta koko nuoruuteni jatkunut itseni venyttäminen alkoi oireilla kehossa ja mielessä syksyllä 2022. Työt eivät enää kiinnostaneet ja minulla oli jatkuvasti päänsärkyjä, epämääräistä lihaskipua, unettomuutta, sydänoireita ja ahdistusta. Olin pitkiä aikoja flunssasta puolikuntoinen, koska en pystynyt jäädä kotiin lepäämään. Ymmärsin, että tein liikaa, mutta jokin sisälläni ei suostunut keventää kuormaa. Tiedostin, että hyppy pois oravanpyörästä johtaisi romahtamiseen, eikä siihen ollut aikaa tai varaa. Kuitenkin syksyn edetessä rintaani puristi yhä enemmän, enkä saanut enää kunnolla henkeä kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Juuri ennen joulua uskalsin hakeutua lääkäriin ja todeta, että olin uupunut. Minut valtasi suuri helpotus siitä, että enää ei tarvitsisi puskea ja esittää, että jaksan kyllä. Viikon sairasloma antoi kaivatun hengähdystauon, mutta vasta kesän 2023 alkaessa ja koulun ja töiden loppuessa minun oli mahdollista antaa keholleni sen kaipaamaa lepoa. Pidin pitkästä aikaa täyden kesäloman, makoilin auringossa ja luin

pelkkää hömppäkirjallisuutta. Kohtasin ja kohtelin itseäni rakkaudella ja armollisuudella, enkä pakottanut itseäni suorittamaan mitään. Syksyllä aloitin viimeisen opintovuoteni ja pro gradu -tutkimusprosessin aiheesta ”Työssäkäyvien yliopisto-opiskelijoiden uupumus”.

Polullani on ollut monta sellaista vaihetta, joita en koskaan uskonut kohtaavani. Syömishäiriö ja uupumus ovat kuitenkin olleet tärkeitä merkkejä siitä, että toimintatapani ja ajatusmallini eivät ole olleet hyvinvointia tukevia. Olen pyrkinyt karistamaan kaikki yhteiskunnan minulle syöttämät säännöt siitä, mikä on oikeanlaista elämää, ja niiden tilalle luonut omat raamini, jotka tukevat hyvinvointia. Pitkän työpäivän jälkeen palauttavaa toimintaa ei välttämättä ole raskas kuntosalitreeni, vaan rauhallinen hetki lempikirjan kanssa, ja joskus läppärin kansi vaan tulee sulkea, vaikka maailma ei olisi vielä valmis. Osaan sanoa ”ei” ja pyytää apua, mikäli sitä tarvitsen. Käyn myös säännöllisesti terapiassa ulkoistamassa ajatuksiani ja hakemassa näkökulmia haasteisiin.

Miss Suomeus ja yrittäjyys ovat kuitenkin tuoneet uusia haasteita ajan- ja resurssienhallintaan. Harjoittelen edelleen sitä, miten epäsäännöllisessä keikkatyöarjessa, jossa on myös loputtomasti hallinnollisia tehtäviä, jaottelen työn ja vapaa-ajan. Pidän välillä leikkisästi johtoryhmän kokouksia, joissa käsitellään, miten onnistuneesti työnantaja (eli minä) tukee työntekijän (eli minä) työhyvinvointia. Onneksi yrityksen johtamisen opinnot tarjosivat tähän vankan teoriapohjan.

Olen saavuttanut jo nuorena sellaisia asioita, titteleitä ja etappeja, joista monet ehkä haaveilevat. 24-vuotiaana olen kauppatieteiden maisteri, Miss Suomi, viihdealan yrittäjä, malli ja Miss Universe Europe & Middle East. Viimeiset vuodet olen jahdannut tavoitetta tavoitteen perään, enkä aina ilman uhrauksia hyvinvoinnista niin henkisestä, fyysisestä kuin sosiaalisesta. Elin suuren osan nuoruudestani rationaalisuuden ja järkeilyn voimin unohtaen kuunnella sisintäni. Nyt kun olen saavuttanut pisteen, jossa kaikki aiemmin asettamani tavoitteet on saavutettu, elämäni kompassina on ilo ja hyvinvointi. •

Polullani on ollut monta sellaista vaihetta, joita en koskaan uskonut kohtaavani.

– Matilda Wirtavuori

HYVINVOINTIA NOPEATEMPOISESSA TYÖELÄMÄSSÄ

Haastattelussa Joona Orpana

Teksti Emilia Ala-Jääski

Kuvat Viljami Väisänen

Vauhdikkaan uraputken ytimessä

Joensuulaislähtöisen Joona Orpanan toi Helsinkiin sekä hänen laaja kiinnostuksensa erilaisia asioita kohtaan että kunnianhimo päästä pitkälle omalla uralla. Kauppatieteellisessä alassa kiehtoi sen rajoja rikkova, yleismaailmallinen luonne ei tavallaan tarvinnut paneutua vain yhteen tiettyyn asiaan, vaan sai keskustella kattavasti erilaisista aiheista, jotka kuitenkin kytkeytyvät yhteen. Aktiivisuus ja mielenkiinto heijastuivat myös Joonan vastuutehtäviin opiskelijayhteisössä: opiskeluvuosiensa aikana hän ehti vaikuttamaan esimerkiksi NESU:ssa, Slushissa, AYY:n hallituksessa, KY-säätiöllä, Helsingin opiskelija-asuntosäätiössä ja Aalto Fellows -yrittäjyysohjelmassa. Johtotehtäviä riitti, minkä Joona laskee myös merkittäväksi syyksi sille, että sai toivomansa kilpaillun vaihto-opintopaikan Lontoosta. CEMS Master in International Management -ohjelman vaihtohaussa nimittäin huomioitiin muitakin tekijöitä numeerisen opintomenestyksen ohella.

Vaihdon aikana Lontoossa Joonalle kirkastui tavoite siitä, että pääsisi aloittamaan työuraansa jossakin kansainvälisessä kasvuyrityksessä. COVID-19-pandemia aiheuttikin merkittävän sysäyksen Woltin tyylisille ruokalähettipalveluille, ja Joona sai tilaisuutensa hypätä eksponentiaalisessa kasvussa olleen yrityksen leipiin. Vastuutehtävät Woltin sisällä ovat sittemmin edenneet käytännön paperiasioiden hoitamisesta toimitusketjujen hallinnointiin, lakiasioiden valvomiseen ja kansainväliseen kaupankäyntiin Wolt Market -konseptin kautta.

Joona painottaa, että vaikka hänen uratarinansa saattaa kuulostaa lineaariselta, sitä se ei ole lähtökohtaisesti ollut. Jo opiskeluaikoinaan hän oppi tyylin siitä, että uusiin tilaisuuksiin ja ideoihin tartutaan spontaanisti, ja että käännökset voivat tulla aika yllättäinkin. Jokainen uusi käänne vie ihmistä joka tapauksessa eteenpäin. Joonan mukaan onkin tärkeää, että oman ensimmäisen työroolin kanssa ei nirsoile, vaan tekee valintansa työurastaan ennemmin yrityksen, organisaation tai tarjolla olevan tiimin perusteella. Omia tehtäviä voi aina yrittää

muokata siihen suuntaan, että niistä kuitenkin saa jotain irti. Jos on päässyt sisälle itselle ideaaliin yritykseen, mikäänhän ei sitten siinä vaiheessa ole vielä lopullista. Mahdollisuuksia edetä tulee varmasti eteen.

Hyvinvointi on henkilökohtaista soveltamista ja rajojen asettamista

Joonan uratarina saattaa hengästyttää ja herättää kysymyksiä siitä, miten oma hyvinvointi pysyisi menossa mukana, jos olisi itse samassa tilanteessa. Huolimatta tavoitteellisesta tekemisestä Joona on kuitenkin onnistunut löytämään selkeitä toimintatapoja, jotka ovat auttaneet häntä pitämään työn, motivaation ja jaksamisen tasapainossa. Loppujen lopuksi nousujohdanteinen uraputki ei tule kuitenkaan kestämään, jos akut valuvat vähiin.

Joona nimeää tärkeimmiksi ohjenuorikseen rajojen asettamisen ja ylipäätään työn ja vapaa-ajan kanssa henkilökohtaisen soveltamisen sen mukaan, mikä on itselle parasta. Rajoilla hän tarkoittaa esimerkiksi teknologian käyttöä, oman kalenterin rakentamista ja avun pyytämistä tarvittaessa. Oman puhelimen aloitusnäytöstä voi esimerkiksi poistaa sovelluksia näkyvistä, jotta ne täytyy erikseen hakea muista valikoista, poistua työhön liittyviltä tileil-

tä vapaa-ajalla tai sulkea ilmoitussyöttö kokonaan. Joonan mukaan omaa teknologian käyttöä kannattaisi tarkastella ja tulla tietoisemmaksi siitä, milloin mieli vaeltaa missäkin asiassa. Poistamalla itseltään pääsyn tiettyihin sovelluksiin tai asioihin tiettyinä aikoina oppii olemaan enemmän läsnä tässä hetkessä: silloin, kun on töissä, on töissä, ja silloin, kun on vapaalla, on vapaalla. Omaa kalenteria ei myöskään tarvitse buukata ”tehokkaasti” täyteen, vaan jättää niin sanottua inspiroitumisaikaa. Loppujen lopuksi tuo inspiroitumisaika saattaa kuitenkin palvella todellisen tehokkuuden lisääjänä. Joona korostaa, että

Loppujen lopuksi nousujohdanteinen uraputki ei tule kuitenkaan kestämään, jos akut valuvat vähiin.

itselle pitää asettaa keinoja poistua jatkuvista ärsykkeistä ja syötöstä, koska se lisää hallinnan tunnetta omassa elämässä. Aikaa tulisi käyttää muuhunkin kuin suorittamiseen, hankkia itselle mieleisiä harrastuksia ja olla rohkea tekemään juuri niitä asioita, joista tulee itselle hyvä mieli.

Omien rajojen lisäksi olisi hyvä tarkastella, millä tavalla itse toimii ja työskentelee parhaiten. Joona kertoo, kuinka hän arvostaa etenkin sitä, että voi työskennellä firmassa, joka joustaa työntekijöidensä aikataulutuksessa oman työpäivän ei tarvitse mennä perinteisellä 9-to-5 -asetelmalla, jos itselle sopisi muunlainen rytmitys paremmin. On hienoa, että voi esimerkiksi mennä keskellä päivää salille, pitää huolta omasta kunnosta ja tehdä töitä siihen kellonaikaan kuin itselle sopii ja tuntuu tehokkaimmalta. Oman hyvinvoinnin ylläpitäminen nopeatempoisessa työelämässä edellyttää kuitenkin molemminpuolista kommunikaatiota: pitää uskaltaa antaa palautetta ja kertoa ongelmista ja haasteista. Samalla yritysten pitäisi luoda ilmapiiriä, jossa ongelmiin suhtaudutaan keskustelevasti ennemmin kuin puolustelevasti.

Jos työelämässä joskus pääsee johtajan rooliin, on vastaavasti huomioitava sen aiheuttamat sovellukset omalle hyvinvoinnille. Joona kertoo, että johtajana on mahdollista joskus hairahtaa siihen, että venyy loputtomasti miellyttämään muita ja peräti kantamaan taakkaa muiden johtajien tehtävistä omilla harteillaan. On kuitenkin tärkeää huomata, että kukaan yksittäinen ihminen ei voi huolehtia kaikista maailman murheista samanaikaisesti. Toisaalta johtajan tehtävä vaatii päämäärätietoisuutta ja jämäkkyyttä tilanteissa, joissa tiimin kesken on kitkaa. Se voi alkuun tuntua itselle epämukavalta, mutta ratkaisemattomat konfliktit vaikuttavat myös tiimin hyvinvointiin ja tehokkuuteen, ja siksi oman mukavuusalueen ylittämistäkään ei tulisi aina vältellä.

Kylteristä Vihreiden kuntavaaliehdokkaaksi

Kasvuyrityksessä työskennelleenä Joonaa ovat aina motivoineet uudet haasteet ja mahdollisuus ratkaista asioita, joita ei ole vielä ratkaistu. Hänen uusin aluevaltauksensa onkin ehdokkuus Helsingin kaupungin kuntavaaleissa keväällä 2025. Hän kertoo, että vaikka politiikkaan lähteminen syö kehityksestä liike-elämässä, hän kokee, että sen kautta voi toisaalta saada erilaista vaikutusvaltaa markkinoiden pelisääntöihin ja ihmisten kestäviin kulutustottumuksiin. •

HEALTH AS THE NEW WEALTH

In a culture where indulgence in earthly goods is commonplace, it becomes more challenging to depict a personal brand solely through possessions and hedonistic achievements. There has to be a next level of differentiation. One’s reputation has to stem from something more virtuous, something whole, and given the post-pandemic reality that we live in, it seems hard to find a better social currency to fulfill this void than one’s own wellbeing.

It does not take much browsing around the digital world for one to find some sort of guru or internet influencer promoting a certain lifestyle. Whether it is beauty, athleticism, youthfulness, longevity, or even immortality, there is always some ideal that will help elevate one’s life. Regardless, the intent of these personalities is not always to sell a sponsored product or an ordinary course. Projecting a dream on their audience’s minds is often the end goal. Meanwhile, the cutting-edge health interventions and the

most coveted specialists remain exclusively accessible to the one percent.

Wellness clubs are probably the epitome of this phenomenon. As recently divulgated in prominent magazines, such as Forbes7 and Vogue8, these businesses have been gaining popularity in affluent environments where individuals have the ability and resources to invest in their wellbeing. They are the new status symbol of the elite. From health-friendly social spaces to an extensive offer of premium services, the psychosocial benefits derived from frequenting these clubs are perhaps even stronger than the physiological ones. It is the closest to buying time as one can get in the beginning of the third millennium.

In parallel with this wellness trend, there is the industry of self-development. This concept, infused with a more democratic attitude, advocates that anyone can achieve their full potential in life

Words Pedro Miguel Images Jami Liang

References

Listed on page 58

with enough discipline and hard work. As a corollary, individuals are led to believe that they are single-handedly responsible for their own fate. The examples of people who turned their life around are endless and, for every excuse one comes up with, there is a story of someone who managed to thrive under similar conditions.

As expected, this over-exposition to almost perfect creatures ends up taking its toll on the unsatisfied individual. They cannot live up to their expectations and become a stoic, a warrior, a supermodel, a bon vivant, or whatever unrealistic archetype they have in mind. It is simply not possible. There is a job to stress about, bills to pay, relatives to take care of, and many other worries that one does not find when inspecting other people’s lives.

Fortunately, this does not mean that one should simply surrender. There is hope. Consulting one’s general practitioner and getting a simple plan of nourishment and exercising is a good start. If one can only exercise for ten minutes, instead of two hours, that is good enough. If the budget doesn’t allow for a fancy diet, buying basic fresh produce is better than relying on unhealthy snacks. Just following simple heuristics and adopting mini habits has a leverage effect on one’s lifestyle. Most importantly, the outcome of such measures should be self-serving. The worth of one’s experience is not measured in beats per minute or wrinkles erased, but in memories collected and relationships forged. •

Words Emilia Ala-Jääski

Images Jami Liang

THE BEAUTIFUL GIRL

This article is a fictional story based on the realities of the world.

Novella

The Mirror

There she stood by the mirror. It was a cold February night, quiet and cosy to be inside. The flakes outside the building filled the air with their featherlike embrace.

She was washing her face after the day in her bathroom, cleaning it from the colours that clothed it. Water ran and felt softly warm on the face, like serenity in a physical form.

She stood up from the tap and grabbed a towel nearby to wipe it all away. Looking in the mirror, she’d ensure no spot was left untouched.

Silence fell over the room, as a tiny voice emerged from the back of her mind:

“Beautiful”, she heard her mind say. Quiet.

“What was that?” she responded, not being entirely sure what her mind was trying to say. It sounded like a whisper. Maybe she didn’t hear it correctly.

“Girl, you do be looking pretty flippin’ cute today!” the voice went on.

A hint of a smile creeped up on her face, probably messaging about disbelief, probably about amusement.

“What? What do you mean? That’s crazy”, she challenged, the smile growing bigger on her face, as her inner world bubbled in the soap bubbles she used to blow in her childhood.

What a strange sensation indeed, to truly think of yourself as “beautiful”.

It was a raw moment, given that the makeup was being washed and not even applied. It was not manufactured at all. She’d look at herself after all of the experiences she had gone through and realise that the beauty had been there all along, perhaps invisible to the human eye. Perhaps as a spark that was put out.

She swayed like a hay in the summer wind. This was a moment to be cherished. The girl she saw in the mirror was the Disney princess that used to be there years and years ago. The distance to her had felt like such a long time.

She went to sleep that night, a wavy canvas world of beige, off-white and gold swaying under her chest.

The Journey

It’s summer. The grass under her bare feet is soft and green. The radio somewhere in the distance plays the words: “Vrei să pleci dar nu mă, nu mă iei...” Birds chirp along the sounds that echo from another part of the world.

She twirls in her dress made by her mom and imagines herself in her very own castle ball. In the end, that’s a regular weekly schedule of a Disney princess. What would life be without music and dance steps anyway?

This flower didn’t compete with the flower next to it, it just bloomed.

Years pass, like a reel in her mind. Memories of going to school, performing dance performances on the stage, spending time with her friends. The more she grows, the more adventures she has. The unlimited possibilities are what keeps her going and striving.

However, the world isn’t all so simple. It throws its twists and turns, ones that build character and others that break it completely.

“You’re not enough”, she heard a voice say.

“You’re too much”, another continued.

“You’re too little.”

“There are better people to do your job.”

“You’re not worth paying attention to if you look like that.”

Stings in her heart with each word uttered.

Lost opportunities. Closing circles. One of her struggles became the fact that she just wasn’t “pretty” enough.

What a pity for a spirit so sweet she’d rarely get upset with others or judge them for the smallest of flaws. She still was the girl that twirled in the summer dress, just diminishing in size inside of her, distancing deep down under the shells to be protected.

Of course, she didn’t find herself “ugly”. It’s kind of a strong word. Places could be ugly, but not humans, in her opinion. It’s just that she didn’t feel like she was pretty enough. Just normal. Grey. A place where she had to be more. She couldn’t, though, no matter how hard she tried.

The Illusion

She stood at a metro station below the bustling heat of a Chinese metropolis. Far away from home, in a world of completely different characters spelled out on walls, signs and roads. A new experience like no other.

On the other side of the train tracks, there was a face of a lady looking back at her. A gentle smile in the camera, printed out on a billboard. Aside from what was being advertised - she doesn’t remember either her attention was drawn to the tone of her face. Light. White. Just like hers without self-tanning lotion.

They didn’t sell that stuff over here, of course. If you were to walk into a cosmetic shop, you’d be promised beauty in the form of a skin lightening bottle. There you go. €25, please

“Have I been bamboozled?” she thought. “Did it take all these years to realise that my ‘pale’ complexion COULD be celebrated like this as well?”

It felt all so topsy-turvy. Of course, her teenage self had been somehow distantly aware of this kind of a culture. But it never truly hit her before seeing it for herself. It’s as though her eyes had opened up from an illusion. Woken up from a hypnosis.

There is nothing wrong about that sporty little tan on your face. But liking pizza doesn’t exclude the ability to enjoy ice cream all at the same time. The other one savoury and the other one sweet, the other one hot and the other one cold. Both are just as good, aren’t they? Beautiful, regardless of it being in their own unique ways.

She realised that no matter what they tried to feed her to standardise “beauty”, heck, it would be something completely different in another part of the world, or even history. Let them tell the Ugly Duckling what they wanted her to believe, she would still be considered a model in the surroundings of a different narrative.

It was crazy to her, as she travelled the Mediterranean coast, how she would hear some beautiful, brown-eyed and dark-haired people have the lowest self-esteem in their colours. The same that were considered absolutely adorable and unique in her own northern country. What once was: “My eyes are just that colourless shade of blue and grey”, had turned into a: “My eyes are so dull and brown.” I wish my traits were brighter. I wish there were more contrast to my looks. I wish I always had the exact opposite that I don’t have.

It started being really difficult to give a hoot about things like skin, hair, and eyes. Body shape, facial traits, and smile. The illusion they had tried to sell her had started crumbling and there was nothing stopping that process.

The Epiphany

“I’m beautiful in my way ‘cause God makes no mistakes!” a female voice sings on the radio.

“Don’t worry, be happy!” another continues, whistling a cheerful tune.

There’s more to you than your looks! You’re worth more than gold, you just don’t understand it yet! Live, love, laugh, and everything will turn out fine!

Mantras that mean well. Perhaps said from a place of sincere desire to advise. Perhaps not 100% helpful every time, though, if used in certain ways.

Idea = good. Execution = mediocre.

“My teacher at school once said: ‘Learning doesn’t occur through a teacher pouring information from a pitcher into your brain. You have to do your own work to actually learn these things. I think it’s the same with this. You can’t force anyone to see their own beauty. It’s a journey that will take time, and it’s completely fine. But hopefully maybe one day you’ll get there.”

She continued: “The thing is, of course your looks aren’t everything. It isn’t you. I did grow up believing I

was a ‘beautiful girl’, but not paying a lot of attention to it. I knew who I was and that such things were trivial. But the world is different. It makes you question yourself, the possibilities of it aren’t endless. Sometimes people don’t see you for anything else than your looks, and that’s why we’re so obsessed about trying to fit in. While I’d like to be a saint that doesn’t think about the way she looks, it’s a fact of life that a girl wants to know she’s ‘beautiful’. A guy wants to look ‘good’. And everyone else. It may not concern every single person on this Earth, but that’s the way I’ve experienced it. At some point, the motivation towards it doesn’t only come from the outside, but also from the inside. It’s a human desire to be ‘beautiful’.”

She paused for a bit, reflecting on her experience in that February bathroom and what had led her to that moment.

She lifted her gaze again: “Similarly, I think that the solution to this issue derives from the inside.”

She explained: “When I was in my lowest lows, it was often hard for me to believe it when someone did compliment me. When you don’t believe it yourself, it just sounds like they’re being ‘nice’. Or maybe sometimes it did spark some joy inside me, but then it was gone again. Gone as fast as it came.”

“I think the major factor in this change inside me is inner peace. I’ve had times in my life when I was completely lost. And after them, I’ve had the courage to take care of myself again. Surround myself with things that I actually love. Paradoxically, perhaps, opposition is part of the reason why I had this little

bit of a ‘comeback’. You wouldn’t be as happy about your current circumstances if there hadn’t been a time when they would’ve been gone. I feel more like myself than I’ve felt in a long time, and that’s why I realise that I’ve actually been feeling like this for quite some time already. It was just that one night when I was able to verbalise that feeling.”

“And I’ve had times when I’ve been completely outside of my comfort zone. I’ve done things that I used to be very, very scared of. I’ve done them repeatedly, as long as I wasn’t scared of them anymore. I lost my nervousness about stuff at some point, and even my friends noticed that I had become a liberated, happy person living her life to the fullest in the right surroundings. I was more free to do things, more relaxed and in my own element. It’s the major source of this peace I feel inside me nowadays. And that peace has led to genuinely accepting myself.”

“It may sound strange, but that’s how I discovered it. It’s odd, of course. What has this got to do with looks? I don’t know either. But it’s not as empty of a sentence as those things said to me before. Being peaceful and standing up for myself has truly changed the way I see things. So I believe that is why everything changed for me. Let’s just say that I still have my good and bad days, but during those times, I hold onto that one memory of me having felt it that clearly in that moment. It felt like that one moment when my eyes weren’t as foggy. This world isn’t going to be an easy place, but as I hold onto that memory, I recognise that my beauty will always be there, even if hiding to the human eye. I knew it was going to be precious for me.”

“The change in me didn’t happen staring in the mirror, wondering what it was that I could change to become more ‘beautiful’. Between these times of being in my lowest lows and here in front of you today, I didn’t change in any drastic way. I didn’t lose or gain any weight, I didn’t do anything to my face. The change was derived from some completely different place.”

“External validation isn’t going to take you anywhere if you feel differently inside. Neither will the changes you make, I reckon, as those are things on the surface as well. Finding your own beauty will never come from the outside, but from the inside. That’s what will sustain. Of course, you can and you should

Finding your own beauty will never come from the outside, but from the inside.

express yourself. If you want to change something, do it. Choose your fighter. You’re entirely up to you. But you should check your motive for it as you do. Are you exercising to look a certain way, or are you doing it to feel good inside? I noticed that when I started doing the latter, I started feeling a lot healthier. The world has distorted its ideals anyway. Your main motive should be to take care of yourself, to treat yourself, not to chase standards that are either illusions or fleeting. You can break out from the puppet show and create your own hero film.”

“Finding inner peace is what changed everything for me. I’d be looking at myself in the mirror to realise that I did think I was beautiful, regardless of any trivial factors. It doesn’t happen through snapping your fingers. Empty mantras aren’t going to magically fix all your problems if you feel like they’re not taking you anywhere. It’s going to be a journey, and it’s totally okay to not always feel okay. But I hope, and I’m sure, that one day you will get there. I promise.”

“I hope one day you will have eyes to see.”

In Japan, there is an art form called kintsugi9. It means repairing broken pottery by rejoining the pieces with gold or silver, making it more precious than it was before9. In Japanese culture, it represents accepting breakages as part of one’s history, without concealing or being ashamed about them9

Much like kintsugi, none of us will survive unbreakable from this life. Much like kintsugi, I have hope in the fact that broken pieces can be repaired. What doesn’t kill you doesn’t always make you stronger, that’s for sure. But even when there’s no faith, there can be a spark of hope. If you can’t believe in something right now, the first step can be to at least hope that it were true. One day you will get there. You don’t have to reprimand yourself for not

being a superhero that is capable of everything. Just keep on pushing forward because effort will eventually be rewarded.

Know what’s best for you. Own your style. Carry your story proudly. Just think of everything you’ve gone through and here you still are, you little champion. You rock. Everything has beauty, but not everyone sees it. Not everyone has pure hearts either. And while it’s important for a human to feel they’re “beautiful”, I do wish that one day we’ll take a look through each other’s eyes and see people for who they truly are beyond the surface. To let everyone be at peace with their bodies. •

Words Hector Björklund

Image Joonas Määttä

SPACE

Space. The final frontier. A vast expanse of stars, planets and matter, exhibiting astronomical scales, leaving behind a dark emptiness, surrounding all bodies which so proudly drift throughout the expanse. The bodies whirl around alone, momentarily catching glimpses of others on the very same paths. My name is Hector Björklund, the Chair of the Board of KY and today we’re going to venture into space. Not the colloquial cosmic space, but the purpose and significance of space in the human mind and nature of wellbeing.

The human mind is a fascinatingly complex system of neurons, blinking rapidly around the brain forming synapses, which together, combined with the passage of time, form a consciousness and give us the ability to think. René Descartes famously proposed that “I think, therefore I am”, forming a base for modern thinking and existential philosophy. We think, forming rational thoughts by observing the space around us. Therefore we are. Through the transitive property of equality: we observe, therefore we think, therefore we are. But what do we observe?

Logically, we observe the space around us. We observe other people, the environment and the causality between them. What is truly

fascinating is the connection between people and their interaction. Interacting and forming connections with people is an essential part of life and what makes us inherently human. The emotions and behaviour we exhibit shape the way others observe us and form a picture of us. However, how we perceive others’ behaviour is completely subjective, which is often forgotten by some.

At KY, we strive to create an inclusive environment and atmosphere that promotes wellbeing. This is also known as a safe space. A space, where all individuals can be themselves. The concept of a safe space is materialised in KY’s events, through our members’ open-mindedness and willingness to face each other with respect. Although, at times, asteroids come close to colliding, our duty with our Executive Director Aada is to set them back to orbit, inter alia through Kepler’s Laws (the Code of Conduct).

Beneath a safe space, is acknowledging the fact that all of us are different and we need to respect it. Together we can include everyone and embrace the KY spirit, forging unforgettable memories for all of us to share and reminisce in the future. •

Teksti & Kuvat

Opinto-ohjaaja Janne Mertala & Aalto-pappi Kristiina ‘Kiikki’ Huotari

Kysymyksiä hyvinvoinnista, opiskelusta tai elämästä? Tervetuloa! Me SPW-ohjaajat ollaan täällä sinua varten.

10 vinkkiä hyvinvointiin & opiskelumenestykseen

Drop-in ohjaus: Luottamuksellinen 20-30 minuutin keskustelu koulutetun ohjaajan kanssa. Ilman ajanvarausta. Tule sellaisena kuin olet.

WHEN LIFE HAPPENS

- Starting Point of Wellbeing

Kauppiksen opiskelijana olet varmasti kuullut useammin kuin kerran, että menestys vaatii suunnitelmallisuutta ja kovaa työtä, satunnaisesti myös kofeiinia. Mutta mitä tehdä, kun motivaatio on kadonnut, stressi kasautuu tai tulevaisuus tuntuu yhtä epäselvältä kuin kryptovaluuttojen kurssit?

Hyvinvointi ja jaksaminen ovat todellisia menestystekijöitä sekä opinnoissa että työelämässä. Siksi niihin kannattaa panostaa ennen kuin huomaat googlaavasi: ” Voiko deadlineja siirtää telepatialla? ”

Moni yrittää selvitä haasteista omin päin, vaikka tukea olisi tarjolla. Starting Point of Wellbeing:issä

tarjoamme matalan kynnyksen ohjausta, vertaistukea ja käytännön neuvoja hyvinvointiin, opiskeluun ja elämään. Sinun ei tarvitse täyttää mitään lomakkeita vaan voit vain kävellä ovesta sisään.

Hyvinvointisi on tärkeää ei pelkästään opintojen aikana, vaan myös tulevaa uraasi varten. Tule rohkeasti keskustelemaan. Ja mitä tulee siihen kofeiiniin, tiistaisin klo 12 13 Starting Point of Wellbeing:issä on tarjolla ilmaista kahvia ja hyviä viboja.

Starting Point of Wellbeing: Kandikeskus, huone Y199c & www.aalto.fi/fi/opiskelu-aallossa/startingpoint-of-wellbeing.

Avoimet ovet tiistaisin klo 12-13: Kahvia, teetä ja hyviä viboja.

Tunnista haasteet ajoissa

Älä odota, että stressikäyräsi muistuttaa Nasdaq-indeksiä. Apua kannattaa hakea heti, kun huomaat keskittymisen karkaavan tai päätöksenteon takkuavan.

Osallistu vertaisryhmiin

Et ole ainoa, joka miettii, onko Excel-taulukointi oikeasti elämäntapa. Muiden opiskelijoiden kanssa jaettu huoli on puolikas huoli – ja välillä myös hyvä nauru. Vakituista tarjontaamme ovat Mind & Study -kurssi, Theses & Tomatoes -yhteisopiskeluhetket, Beat the Blues -tapahtumat sekä Tauolta tutkintoon -ryhmä.

Hae matalan kynnyksen tukea

Voit jutella asiantuntijan kanssa ilman ajanvarausta drop-in ohjauksessa, kampuksella tai verkossa, maanantaista torstaihin. Ohjaajalla on sinulle 20-30 minuuttia aikaa, ja keskustelut ovat aina 100% luottamuksellisia. Jos ratkaisu ei löydy ekassa drop-in ohjauksessa, ainakin seuraava askel selkenee.

Kokeile verkkomateriaaleja

Löydät käteviä työkaluja, joilla voit tehostaa opiskeluasi ja ajanhallintaasi. Tai ainakin voit sanoa yrittäneesi ennen kuin TikTok taas vie mennessään.

Hyödynnä Aalto-yhteisön asiantuntijat

Opinto- ja uraohjauspsykologit, uraohjaajat, opot, erityisopettaja ja Aalto-papit ovat täällä sinua varten.

Tule mukaan tapahtumiin ja avoimiin oviin

Saat uusia näkökulmia ja mahdollisesti jopa uusia kavereita, jotka ymmärtävät tuskasi kurssiprojektien deadlinen äärellä.

Älä jää yksin vaikeiden asioiden kanssa

Jo kymmenen minuutin juttutuokio voi selkeyttää päätä enemmän kuin kahden tunnin someselailu.

Varaa yksilöohjaus tarvittaessa

Aina oivallus ei synny drop-in ohjauksen aikana. Silloin ajallisesti hieman pidempi yksilöohjaus auttaa usein eteenpäin.

Hae tarvittaessa pitkäkestoisempaa tukea

Starting Point of Wellbeing on kuin opintojen Google Maps – me ohjaamme sinut oikeaan suuntaan.

Muista, että avun hakeminen on voimavara

Hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole merkki heikkoudesta, vaan siitä, että teet kuten parhaat johtajat ja menestyjät. He tunnistavat ajoissa, milloin on aika hakea tukea ja uusia näkökulmia. •

THE SCIENCE BEHIND MEDITATION

Meditation has been around for thousands of years, deeply rooted in Eastern traditions before making its way to the Western world. In the last 15 years, scientific research on meditation has exploded, with nearly 10,000 studies examining its effects on the brain, body and behavior. As more evidence piles up, it’s becoming clear that meditation isn’t just about relaxation — it can fundamentally reshape how we think, feel and respond to life

At its core, meditation is about training the mind. It’s not about forcing yourself to empty your thoughts or sit still for hours. Instead, it’s a mental practice that strengthens focus, emotional regulation and overall well-being. Whether it’s mindfulness, transcendental meditation or loving-kindness meditation, they all share the same goal: helping you gain clarity and control over your mind. Science has confirmed what ancient traditions long suspected: meditation rewires the brain, improving concentration, emotional resilience and even enhancing the brain’s ability to adapt and form new connections. Despite its benefits, meditation still faces skepticism, especially in the West. This skepticism often stems from its origins in Eastern spiritual traditions, which can seem foreign or impractical to those unfamiliar with these cultural contexts. Many view

meditation as a practice rooted in mysticism, tied to ancient spiritual disciplines like Buddhism, Hinduism or Taoism, which are often seen as esoteric or incompatible with the modern, scientifically driven worldview prevalent in the West. For many, the idea of “emptying the mind” or focusing on inner experiences feels at odds with Western values of productivity, logic and action.

When meditation was first introduced to the West in the 1970s, many researchers questioned its efficacy, dismissing it as a passing “fad.” The absence of empirical evidence at the time led some to dismiss it as an unproven and irrational practice. Unsurprisingly, the emphasis often fell on its more mystical elements — such as achieving enlightenment or transcending the ego — which sounded like spiritual hoo-ha to many. Today, however, a robust body of scientific research supports meditation’s benefits. Far from a fleeting trend, it has now evolved into a proven, evidence-based tool for enhancing health.

One of the most fascinating discoveries in neuroscience is how meditation physically changes the brain. Studies using fMRI scans and EEG readings show that meditation influences brain waves, the electrical signals produced by neu-

Words Lana St. James-Kautny

Images Olya Havrina

rons, leading to shifts in mental states. Gamma waves, the fastest brain waves, are linked to peak awareness, deep learning and insight. Experienced meditators often show increased gamma activity, even outside meditation sessions. Beta waves are associated with active thinking and problem-solving but excessive beta activity can contribute to stress and anxiety. Alpha waves emerge during relaxed focus, often linked to creativity and a sense of calm. Theta waves are present in deep meditation and introspection, similar to the moments before sleep, while delta waves, the slowest, occur during deep restorative sleep and are tied to healing and recovery.

Research has shown that experienced meditators not only exhibit heightened gamma wave activity but also improved coherence in brain wave patterns, meaning different brain regions communicate more efficiently. This synchronization leads to clearer thinking, better focus and emotional stability. When brain waves are disorganized, mental clarity and cognitive efficiency decline, making it harder to manage stress or stay focused.

Meditation has measurable effects on both brain structure and behavior, with even short-term practice yielding noticeable improvements. One of its strongest benefits is emotional regulation — studies show that meditation reduces activation in the amygdala, the brain region responsible for processing fear and anxiety. As a result, meditators tend to respond to stress in a calmer, more measured way, rather than reacting impulsively. Another important finding is that meditation slows brain aging. Long-term meditators exhibit greater grey matter volume in areas associated with memory, learning and emotion-

References Listed on page 58

al regulation. Neuroscientist Richard Davidson studied the brain of a Tibetan monk who had meditated for decades and found that his brain showed far fewer signs of aging compared to non-meditators. These findings suggest that meditation not only helps manage stress but may also protect against cognitive decline and neurodegenerative diseases like Alzheimer’s

A meta-analysis of 47 studies found that meditation delivers mental health benefits comparable to pharmaceutical treatments without side effects. For business students and professionals navigating high-pressure environments, meditation isn’t just a wellness trend; it’s a competitive advantage. It builds resilience, sharpens decision-making and helps maintain balance under stress. In a world where the pressure to perform is relentless, meditation might be the key to staying sharp, centered and ahead of the game.

If you’re new to meditation, start small and keep it simple. Find a comfortable position, whether sitting in a chair or cross-legged on a cushion and keep your back straight but relaxed. Begin with just a few minutes, around three to five, and extend the time as you get used to it. Close your eyes and focus on your natural breath, paying attention to the air moving in and out of your nostrils or the rise and fall of your chest. It’s completely normal for your mind to drift. When it happens, gently bring your attention back to your breath without judgment. The real benefits come from consistency, so meditating at the same time each day will help deepen its impact on your well-being. Even just a few minutes a day can lead to noticeable improvements in focus, stress management and overall mental clarity. •

Words Thomas Febvre

KY’S SPORTS AND WELLBEING

Images Joonas Määttä, Melissa Huuskonen & Co.

You don’t have to live like Iivari...

Iivari wakes up at 5 AM every morning and starts his day with a morning run.

While others are still dreaming, you are making those dreams come true.

He also enjoys going to the gym and spends 3 hours every evening doing cardio.

Iivari rejects the use of most technology and ends his days by reading a book instead.

Keeping a perfect GPA is important for Iivari, and thus he studies 8 hours a day, to keep up with the workload guideline of 27 hours per credit.

A healthy diet keeps Iivari focused and energised. He makes all his food himself from organic ingredients.

WELLBEING SECTOR PRESENTS...

...but please don’t live like Kimmo either.

He wants to use his time “efficiently”, so he always uses an electric scooter to commute.

sleeps until 2 PM and often wakes up with a hangover.

Kimmo sleeps until 2 PM and often wakes up with a hangover.

As part of his efficiency plan, he leaves his assignments until the last minute and does everything with AI.

He wants to use his time “efficiently”, so he always uses an electric scooter to commute.

orders food three times a day to help with his hangover.

As part of his efficiency plan, he leaves his assignments until the last minute and does everything with AI.

Kimmo orders food three times a day to help with his hangover.

Kimmo likes to party, so he ends his long days by enjoying a few drinks to wind down. •

Kimmo likes to party, so he ends his long days by enjoying a few drinks to wind down.

Kimmo

Kimmo

Näkökulma

TALOUSKASVUN PITI PELASTAA MEIDÄT, EI VIEDÄ LÄHEMMÄS

Kun jatkuvan talouskasvun oletusta, kapitalistisen talousjärjestelmän yhtä kulmakiveä, lähtee kritisoimaan, saa yleensä kuulla kasan vastalauseita siitä, kuinka talouskasvu on tuonut meidät tähän vaurauden ja hyvinvoinnin pisteeseen, jossa olemme nyt ja ”ilman talouskasvua ei sinullakaan olisi iPhonea tai ilmaista koulutusta”.

Vaikka nämä argumentit pitävätkin paikkansa, eivät ne kuitenkaan riitä. Talouskasvu on ollut tärkeä osa modernin yhteiskunnan kehitystä ja tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta tämä kehitys ei kuitenkaan ole ikuista, ja talouskasvulla on myös useita varjopuolia. Monet tutkimukset esimerkiksi osoittavat, kuinka rikkaissa maissa pitkän aikavälin talouskasvu ei enää lisääkään hyvinvointia ja onnellisuutta, päinvastoin10

Lisäksi talouskasvu kiihdyttää ilmastonmuutosta. Kasvun puoltajat vetoavat usein siihen, että uuden teknologian sekä tuottavuuden kasvun myötä luonnonvarojen käyttö voidaan jopa puolittaa ja saastuttamista vähentää. Ajatus on kuitenkin hyvin optimistinen, ja aidosti ympäristöä kuormittamaton talouskasvu on pitkälti pelkkää utopiaa11. Kuvaava esimerkki on tekoälyn kehittyminen ja kehittäminen, joka voidaan ajatella osana teknologian kehitystä ja materiaalitonta kasvua. Tekoäly käyttää kuitenkin perinteiseen Google-hakuun verrattuna lähes kymmenkertaisen määrän energiaa, ja sitä kehittävien datakeskusten on arvioitu vuonna 2026 tarvitsevan saman verran energiaa kuin Japanin, eli kokonaisen maan12

Talouskasvun Piti Pelastaa Meidät, Ei Viedä Lähemmäs Tuhoa

Teksti Siiri Reiniluoto

Kuvat Saga Bruun

Jotta voisimme tulevaisuudessa tuottaa ”vihreää kasvua”, tarvitsemme sille sopivan infrastruktuurin; tuotantolaitoksia uusiutuvalle energialle, tehokkaampia ja vähemmän saastuttavia liikennevälineitä sekä uusia teitä ja junaratoja. Kaiken tämän rakentaminen vie kortilla olevia luonnonvaroja entisestään. Ympäristöä kuormittamaton talouskasvu voi olla joskus mahdollista, mutta meillä ei ole aikaa odottaa sinne asti.

Miksi talouden pitäisi siis kasvaa loputtomiin? Talouskasvu on tuonut meille paljon hyvää, mutta kuinka paljon enemmän me tarvitsemme? Ja tarkoitan nyt nimenomaan kehittyneitä maita, länsimaita, joissa elintaso on keskiarvollisesti korkea. Jos talouskasvun tavoittelu saattaa lisätä lumettomia talvia, hirmumyrskyjä, metsäpaloja, tuloeroja ja epätasa-arvoa tuoden ehkä siinä samalla mahdollisuuden rikastua (elleivät nämä epävakaudet aiheuta ensin taantumaa), onko tämä vaihtokauppa kaiken sen arvoinen? Pidämme ajatusta talouskasvun tavoittelusta itsestäänselvyytenä, mutta yrittäessäni löytää sille oikeasti merkityksellistä syytä, tunnen törmääväni umpikujiin.

Tässä kohtaa talouskasvun puoltajat yleensä kysyvät, mikä on vaihtoehto? Haluanko taantua takaisin keskiajalle ja olisinko valmis elämään kymmenyksellä siitä, mitä minulla nyt on? Mielikuvituksettomuus ajaa mustavalkoiseen maailmaan, jossa kaikki on joko tai. Joko meillä on hyvinvointiyhteiskunta ja varaa elää niin kuin tahdomme, tai

sitten meillä on pulaa ruoasta ja ikuinen taantuma. Mutta harmaa alue on myös löydettävissä.

Aloitetaan sieltä, mistä on helpoin, eli yksilön tasolta. Meihin on juurtunut jo alusta asti ajatus siitä, että kehitys tarkoittaa etenemistä johonkin, kasvua. Ihmislajin kehitys on ollut nousemista neljältä jalalta kahdelle, lapsen kehitys on nousemista makuulta konttaamisen kautta seisaalle. Ylöspäin suuntautuminen sitoutuu kielikuvissa ja kielessäkin positiivisiin assosiaatioihin, kun taas alaspäin suuntautuminen negatiivisiin13. Kielikuvat ovat vahvempia englannin kielellä, kielellä, joka on yritysmaailman kansankieli. Mutta niitä on myös löydettävissä suomen kielestä. ”Miksi olet niin alamaissa?” vs. ”Olen elämäni huipulla”. Niinpä ensimmäinen askel olisikin päästää irti tästä assosiaatiosta, ja alkaa nähdä merkityksellisyyttä myös paikallaan pysymisessä ja ylläpitämisessä.

Irti päästäminen voi näyttäytyä esimerkiksi kulutuksen vähentämisenä ja paikallisten tuottajien tukemisena, asioina, joita moni jo arjessaan tekeekin. Rentoutumiselle tai oman statuksen esittelylle voi löytää vaihtoehtoisia tapoja materialistisen haalimisen oheen. Myös oman elämän hidastaminen, somessa termillä ”slowmaxxing” trendannut elämäntapa, on esimerkki kasvun pakosta irtautumisesta. Sen sijaan, että yrittää joka päivä suorittaa edellistä paremmin, ja saada aiempaa enemmän aikaan ajatusten pyöriessä aina vain seuraavassa velvollisuudessa, voi välillä pyrkiä tietoisesti hidastamaan.

Lukemaan paksua kirjaa somepostausten sijaan, keittämään teetä niin, että hauduttaa sitä normaalin minuutin sijaan kymmenen, tai vaihtamaan yksiriviset viestit ystäville puheluiksi. On yllättävää, miten paljon aikaa tällaisille pienille vaihtokaupoille omasta arjesta löytyy. Ja mikä parasta, palkintona saattaa saada sykkeensä laskemaan ja huomata, ettei jokapäiväinen kiireen tuntu olekaan mittari merkityksellisestä elämästä.

Yhteiskunnan tasolla kasvun odotuksesta irti päästäminen on sen sijaan hankalampaa se tuntuu ajatuksena lähes mahdottomalta. Uskon kuitenkin, että askel kerrallaan voimme lopulta lähes huomaamatta päästä lähelle hyvinvointi- ja ”degrowth”-taloutta. Yksilön valinnat ovat yksi tapa osoittaa yrityksille ja yrittäjille, mitä heiltä toivotaan, mutta tehokkaampia positiiviset muutokset ovat, jos ne tulevat suoraan yrityksiltä itseltään. Ympäristösuositusten ja rajoitusten seuraaminen yritystoiminnassa ei riitä, jos kuitenkin samalla pyrkii kasvattamaan resurssien käyttöään suuremmaksi. Niinpä perinteisen yritysmuodon lisäksi on entistä tärkeämpää muistuttaa sosiaalisista inno-

vaatioista, joissa taloudellisen voiton ohella pyritään tuottamaan sosiaalista pääomaa ja ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Sosiaalisten innovaatioiden lisäksi myös perinteisemmän yritysmuodon yritykset ovat alkaneet tehdä enenevissä määrin ”sosiaalisia sijoituksia”, ja tällainen kehitys on enemmän kuin toivottavaa. Yksi tunnettu esimerkki on Unileverin omistama jäätelöbrändi Ben & Jerry’s, joka samaa nimeä kantavan rahaston kautta lahjoittaa rahaa erityisesti epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden kanssa kamppaileville ruohonjuuritason yrityksille. Usein puhuttaessa yhteiskunnan tasolla kasvusta irti päästämisestä, kuulemme vähintään yhden huolestuneen huudahduksen siitä, kuka sitten rahoittaa uutta tutkimusta ja uusia innovaatioita, ja toisen siitä, että ”nyt meiltä katoaa markkinat”. Degrowth ei kuitenkaan tarkoita, ettei kasvua saisi enää tapahtua ollenkaan, vaan se haastaa BKT:n ylivallan talouden mittarina, ja kannustaa tekemään päätöksiä ihmisten ja ympäristön hyvinvointi edellä. Askelia degrowth-talouden suuntaan ovat esimerkiksi lokalisaatio globalisaation sijaan, investoinnit nimenomaan tutkimukseen ja ympäristöystävällisempiin tuotannontapoihin tuotannon kasvattamisen sijaan, sekä paljon keskustelua herättänyt nelipäiväinen työviikko.

Degrowth-liike on saanut luonnollisesti myös paljon kritiikkiä lähivuosina onhan saavutetuista eduista yleensä vaikeaa päästää irti. Ajatus siitä, että pitäisi astua ulos mukavuusalueelta tyytymäl-

lä vähempään ja kokeilemalla jotain uutta, jonka onnistumisesta ei ole takeita, on pelottava. Muutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään, ja pelkkien tapojen muuttamisen lisäksi onnistunut degrowth vaatii myös tietynlaista kulttuurin muutosta.

Olen tätä kirjoittaessani Kanadassa vaihdossa, ja ensimmäinen täkäläiselle luennolle valmistava kurssilukemisto, jonka luin, käsitteli latinalaisamerikkalaisilta alkuperäiskansoilta peräisin olevaa maailmankatsomusta Buen Vivir, suomeksi kään-

Onnellisuus ja hyvinvointi eivät

nettynä jotakuinkin Hyvä elämä, ja mitä voisimme länsimaalaisina oppia siitä. Yksi pääajatus Buen Vivir -katsomuksessa on, että ihmiset elävät harmonisessa yhteiselossa luonnon kanssa, eivät siitä erillään tai sen yläpuolella, kuten länsimaisessa elämänkatsomuksessa usein ajatellaan. Ekologinen ja ympäristöä kuormittamaton toiminta on helpompaa, kun luonnon näkee vertaisenaan verrattuna ajatukseen luonnosta raaka-aineena ja ihmiselle alisteisena. Toinen oppi on se, miten Buen Vivir suhtautuu työntekoon. Toisin kuin länsimaisessa kulttuurissa, jossa työ on usein erotettu ”ihanne-elämästä” ja nähdään lähinnä tapana tuoda ruoka pöytään, Buen Vivir -katsomuksessa työ nähdään hyvänä ja positiivisena asiana. Heidän ajattelussaan ”tehdä työtä” kääntyykin jotakuinkin ”tuoda elämää maailmaan”, ja käsite on paljon laajempi kuin millaisena olemme sen tottuneet ajattelemaan14. Meille työnteko on pakollinen, joskus jopa negatiivinen osa elämää, jonka tarkoitus on mahdollistaa ”paremman elämän” eläminen rahan ja rikastumisen kautta. Mutta kenties, jos rahan ja rikastumisen ohelle toisimme työn sosiaalisen ja kulttuurillisen ulottuvuuden, voisi se auttaa meitä hidastamaan ja arvostamaan sitä, mitä meillä nyt jo on.

välttämättä

Onnellisuus ja hyvinvointi eivät välttämättä vaadi rikkauksia, eivätkä ainakaan jatkuvaa materian haalimista. Ihmiset pienistä maaseutukylistä ympäri maailman raportoivat olevansa onnellisia, vaikka rahaa ei paljoa olisikaan. Tärkeämpää on yhteisöllisyys, perhe ja yhteys ympäröivään luontoon15. Milloin me materian keskellä elävät ja silti onnettomat länsimaalaiset lakkaamme jankuttamasta talouskasvun tärkeydestä ja merkityksestä maailmamme pelastajana? •

Yhteiskunnalliset vaikuttajat Ninni Norra ja Isaac Jyväsjärvi pohtivat talouskasvun, tuottavuuden, vapaakaupan ja yrittäjyyden suhdetta ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen.

Kuvituskuva: slummit ja modernit pilvenpiirtäjät elävät Bangkokissa näkyvästi rinnakkain.

Voiko Kapitalismi Pelastaa Maailman?

VOIKO KAPITALISMI PELASTAA MAAILMAN?

Kapitalismia pidetään usein kaiken pahan alkuna – järjestelmänä, joka ajaa ahneuteen, eriarvoisuuteen ja luonnonvarojen ehtymiseen. Kapitalismille ominainen voiton tavoittelu onkin kannustanut lyhytnäköisiin päätöksiin, jotka puolestaan ovat johtaneet ympäristön kuormittamiseen ja tiettyjen sosiaalisten ongelmien, kuten suurten varallisuuserojen ja kulutuskeskeisyyden voimistumiseen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kapitalismi on kuitenkin talousjärjestelmä, joka perustuu vapaaseen kaupankäyntiin, pääoman yksityiseen omistukseen ja markkinoiden ohjautuvuuteen. Tärkeintä on tunnistaa, ettei kapitalismi ole staattinen järjestelmä, vaan sitä voidaan ohjata oikeudenmukaisemmaksi poliittisilla päätöksillä. Lisäksi kapitalismi on historian

aikana auttanut absoluuttisen köyhyyden vähentämisessä, elintason kohentamisessa ja teknologisen kehityksen vauhdittamisessa. Kapitalismia voidaan kiittää myös tasa-arvoisempien mahdollisuuden luomisesta ja sääty-yhteiskunnan syrjäyttämisestä, jossa yksilön kohtalo oli sidottu perheensä asemaan.

1800-luvulla, ennen kapitalistisen markkinatalouden laajempaa omaksumista, suurin osa maailman väestöstä eli köyhyydessä, ja elinajanodote oli yleisesti Euroopassakin alle 40 vuotta. Our World in Data -alustan toteuttaman analyysin mukaan vuonna 1820 yli 90% maailman väestöstä eli absoluuttisessa köyhyydessä. Vuoteen 2015 mennessä tämä luku oli laskenut noin 10% väestöstä.

Absoluuttisessa köyhyydessä elävä maailman väestö 1820–2015*

*Absoluuttinen köyhyys määritellään elämisenä alle 1,90 “kansainvälisen dollarin” tulotasolla. Dollari sopeutetaan maiden hintaeroihin ja inflaatioon. Lähde: Our World in Data.

Väestö, joka ei elä absoluuttisessa köyhyydessä

Väestö, joka elää absoluuttisessa köyhyydessä

Voiko Kapitalismi Pelastaa Maailman?

Teksti Isaac Jyväsjärvi & Ninni Norra Kuvat Minerva Mänttäri

Esimerkiksi Kiinan talousuudistukset 1970-luvun lopulta lähtien ja Intian markkinavetoiset reformit 1990-luvulla ovat nostaneet satoja miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä. Kapitalistiset markkinat ovat tarjonneet mahdollisuuksia vaurastumiseen ja parempaan elämään ennennäkemättömällä tavalla.

Teknologinen kehitys on saanut valtavan sysäyksen vapaiden markkinoiden ja yrittäjyyden ansiosta. Lääkekehitys, viestintäteknologia ja tuotantomenetelmät ovat edistyneet niin, että elintasosta, joka aiemmin oli varattu vain harvoille, on tullut saavutettavampi. Esimerkiksi polion kaltaiset sairaudet, jotka olivat ennen yleisiä ja tappavia, on lähes kokonaan hävitetty rokotteiden ansiosta innovaatioiden, investointien ja globaalien markkinoiden tukemana. Samalla internet ja digitaaliset työkalut ovat mullistaneet koulutuksen ja tiedon saavutettavuuden. Miljoonat ihmiset kehittyvissä maissa voivat nyt saada maksutonta koulutusta sekä työllistyä kansainvälisillä markkinoilla etätyön ja sähköisen kaupankäynnin ansiosta.

Jokaisessa järjestelmässä on kuitenkin haasteensa. Tulot ovat jakautuneet länsimaissa yhä epätasaisemmin 1980-luvulta lähtien ja varallisuus keskittyy yhä harvemmille, mikä voi heikentää yhteiskunnallista vakautta ja ihmisten mahdollisuuksia hyvään elämään. Lisäksi järjestelmä mahdollistaa nykyisessä muodossaan kestämättömän voiton tavoittelun ympäristön kustannuksella. Kapitalismin mukautuva luonne tekee siitä kuitenkin kehittämiskelpoisen suhteessa jäykkiin, keskusjohtoisiin talousmalleihin. Lisäksi kapitalismia tulkitaan usein pelkistävien mielikuvien kautta pragmaattisen lähestymisen sijaan, jolloin haasteiden ratkaiseminen käy liki mahdottomaksi.

Myyttejä kapitalismista

Talouskasvun ja kasvuajattelun katsotaan usein olevan kestämättömyyden juurisyitä. Syy-seuraussuhteet eivät kuitenkaan ole aivan näin mutkattomia, vaikka talouskasvun yhtälö yksinkertainen onkin. Karkeasti ilmaistuna talouskasvun voidaan ajatella muodostuvan väestökehityksestä ja työn tuottavuudesta. Ylikansoitusteoria on kumottu jo hyvän aikaa sitten, ja myös työn tuottavuus on lopulta kiinni siitä, millaisia kannustimia markkinoille asetetaan. Jos kannustimet suosivat kestävyyttä ja kiertotalouteen siirtymistä, tuottavin on se yritys, joka onnistuu näissä tavoitteissa parhaiten.

Ei ole kiveen hakattua, että markkinoiden tulisi suosia lyhytnäköistä halpatuotantoa, vaan kyse on pitkälti poliittisista päätöksistä. Voidaan jopa

sanoa, että tuottavuuteen on sisäänrakennettu eräänlainen kestävyyden perusajatus. Kysehän on siitä, että pienemmällä määrällä resursseja saadaan aikaiseksi enemmän.

Esimerkiksi vielä 2000-luvun alussa fossiiliset polttoaineet hallitsivat energiantuotantoa, koska ne olivat lyhyellä aikavälillä halvin vaihtoehto, eikä markkinoilla ollut riittäviä kannustimia uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi. Poliittisten päätösten, teknologisen kehityksen ja skaalaetujen myötä tilanne on kuitenkin vähitellen muuttunut. Nykyään

Ei ole kiveen hakattua, että markkinoiden tulisi suosia lyhytnäköistä halpatuotantoa, vaan kyse on pitkälti poliittisista päätöksistä.

aurinko- ja tuulivoima ovat yhä edullisimpia energiamuotoja, ja markkinat suosivat yhä selvemmin yrityksiä, jotka pystyvät tuottamaan puhdasta energiaa tehokkaasti. Energiasiirtymä ei toki ole vielä valmis, mutta parissa vuosikymmenessä tapahtunut muutos on huikea. Kun kestävyys on yritykselle säästötoimenpide eikä kuluerä, voitontavoittelukaan ei tuota ongelmia.

Kapitalismin periaatteisiin lukeutuvat myös oikeus yksityiseen omaisuuteen ja kaupankäyntiin sekä elinkeinovapaus. Valtio ei näin ollen sanele, millä alalla kunkin on työskenneltävä, tai ohjaa tuotantoa. Tuotanto sen sijaan seuraa markkinoiden kysyntää –

Voiko Kapitalismi Pelastaa Maailman?

Kuvituskuva: esimerkiksi Bangkokissa aikasemmat kannustimet ovat johtaneet muun muassa yksityisautoilukeskeisen infrastruktuurin kehittämiseen.

sitä, mitä kuluttajat haluavat. Vapailla markkinoilla keskeisessä roolissa ovatkin yrittäjät, jotka tarjoavat tuotteita ja palveluita markkinoille.

Keskusjohtoisessa Neuvostoliitossa yksilöllä ei ollut vapautta valita omaa ammattiaan tai ryhtyä yrittäjäksi. Tehdastyöläinen saattoi löytää itsensä harmaasta, massiivisesta teollisuuskompleksista, jossa työtä tehtiin pitkissä vuoroissa kiinteällä, valtion määräämällä palkalla vailla mahdollisuutta neuvotella paremmista ehdoista tai vaihtaa alaa vapaasti. Kaupoissa oli tarjolla hyvin rajallinen määrä tuotteita, sillä tuotanto ei perustunut kysyntään, vaan ylhäältä johdettuihin suunnitelmiin. Työntekijä saattoi jonottaa tuntikausia peruselintarvikkeita, joiden saatavuus vaihteli satunnaisesti. Työpaikan pysyvyys oli taattu, mutta toisaalta innovaatioita ja tehokkuutta ei juurikaan palkittu, mikä johti tehottomuuteen ja resurssipulaan.

Kapitalismi on saanut kovaa kritiikkiä siitä, että se kannustaa yrityksiä vastuuttomuuteen. On kuitenkin ymmärrettävä, että pienet ja keskisuuret yritykset, eli valtaosa maailman yrityksistä, ovat aivan eri sarjaa kuin jättiläismäiset korporaatiot. Tavallinen yrittäjä toimii palvellakseen kuluttajien ja yhteiskunnan tarpeita samalla ansaiten elantonsa, aiheuttamatta mittavia haittoja ympäristölle tai yhteiskunnalle. Yrittäjiä saisi ylipäätänsä kiittää siitä, että verotuloja riittää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. Suomen heikkenevä huoltosuhde korostaa yrittäjien roolia entisestään.

Voiko Kapitaalismi Pelastaa Maailman?

Ratkaisuja järjestelmän sisällä

Kapitalistisissa talousjärjestelmissä esiintyvät ongelmat eivät ole väistämättömiä. Ne voidaan ratkaista järjestelmän sisältä käsin oikeanlaisilla kannustimilla ja sääntelyllä. Talousjärjestelmää voidaan kehittää muun muassa tukemalla kestäviä investointeja, ohjaamalla kuluttajien ja yritysten toimintaa verotuksen ja regulaation avulla sekä edistämällä vastuullista liiketoimintaa ja kiertotaloutta.

Kiertotalous onkin yksi lupaavimmista ratkaisuista eettisen kapitalismin kehittämiseksi. Perusajatus on, että tuotteet suunnitellaan kestäviksi ja materiaalit pidetään talouden kierrossa mahdollisimman pitkään uusiokäyttämällä, jolloin hukkaa minimoidaan. Näin tuotteiden käyttöikä pitenee ja niiden elinkaaresta koituu vähemmän ympäristöhaittoja.

Nykyisin monet älypuhelimet ja kannettavat tietokoneet suunnitellaan siten, että niiden korjaaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta, mikä kannustaa kuluttajia ostamaan uusia laitteita vanhojen hajotessa. Kiertotalouden periaatteita noudattava yritys taas voisi valmistaa modulaarisia laitteita, joissa yksittäiset osat kuten akku, näyttö tai prosessori –ovat helposti vaihdettavissa. Tämä mahdollistaisi laitteiden päivittämisen ja korjaamisen sen sijaan, että koko tuote jouduttaisiin korvaamaan uudella. Lisäksi valmistaja voi palvella kuluttajia ottamalla vastaan vanhoja laitteita, joiden osat kierrätetään uusien laitteiden valmistuksessa.

Kuvituskuva: myös yksilö mukautuu ympäristöönsä, jos energiasiirtymälle ei ole luotu puitteita.

Kuvituskuva: jää nähtäväksi, millaisia ratkaisuja järjestelmän sisällä on mahdollista toteuttaa saavuttaaksemme kestävän kapitalismin vaiheen.

Voiko Kapitalismi Pelastaa Maailman?

Huonekalualalla esimerkiksi Ikea on ottanut käyttöön ohjelman, jossa se ostaa takaisin käytettyjä tuotteitaan ja myy ne edelleen second hand -osastoillaan. Asiakkaat saavat hyvityksen vanhoista huonekaluistaan, ja Ikea pystyy myymään uudelleen käyttökelpoisia tuotteita sen sijaan, että ne päätyisivät jätteeksi. Tämä pidentää tuotteiden käyttöikää ja luo samalla yritykselle uutta liiketoimintaa kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Toimintamalli toki edellyttää asiakkaiden aktiivista osallistumista ja sitoutumista kierrätykseen, mikä voi tuottaa haasteita ilman riittäviä korvauksia.

Kestävä kehitys edellyttää myös talouden mittareiden kriittistä tarkastelua. Bruttokansantuote (BKT) ei mittaa hyvinvointia tai kestävyyttä, vaan ainoastaan taloudellista toimeliaisuutta, eli rahallisesti mitattavien hyödykkeiden ja palveluiden tuotantoa. Tämä tarkoittaa, että BKT voi kasvaa esimerkiksi ympäristötuhojen korjaamisesta tai terveydenhoidon kustannusten noususta, vaikka nämä eivät itsessään lisäisi yhteiskunnan hyvinvointia. Vaikka talouskasvulla on usein yhteyksiä elintasoon, se ei takaa kestävää kehitystä tai oikeudenmukaista resurssien jakautumista. Siksi on tärkeää tarkastella myös muita mittareita, jotka huomioivat elämänlaadun, ympäristövaikutukset ja pitkän aikavälin yhteiskunnallisen kehityksen.

Vaihtoehtoiset mittarit, kuten inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ja Genuine Progress Indicator (GPI), tarjoavat laajemman näkökulman talouden ja hyvinvoinnin suhteeseen. HDI yhdistää kolme keskeistä tekijää: elinajanodotteen, koulutustason ja tulotason, jolloin se antaa kattavamman kuvan ihmisten mahdollisuuksista elää hyvää elämää. Tämä indeksi osoittaa, että pelkkä talouskasvu ei automaattisesti johda hyvinvoinnin lisääntymiseen, jos esimerkiksi koulutus ja terveydenhuolto jäävät jälkeen. GPI puolestaan ottaa huomioon sekä taloudellisen kasvun että sen negatiiviset seuraukset, kuten ympäristön pilaantumisen, luonnonvarojen ehtymisen ja tuloerojen kasvun. Se toimii eräänlaisena ”korjatun BKT:n” mittarina, jossa huomioidaan myös sosiaaliset ja ekologiset kustannukset.

Näiden mittareiden avulla voidaan rakentaa tasapainoisempaa talouspolitiikkaa, jossa huomioidaan niin taloudellinen menestys kuin yhteiskunnan ja ympäristön kestävyyskin. Esimerkiksi Bhutanin bruttokansallisonnellisuus (GNH) ja YK:n kestävän kehityksen indikaattorit pyrkivät mittaamaan kehitystä huomattavasti laajemmin kuin perinteinen BKT. Monissa maissa onkin alettu hyödyntää useita rinnakkaisia mittareita politiikan ohjaamisessa, jotta talousjärjestelmän kehitys ei perustuisi pelkästään tuotannon määrään, vaan myös ihmisten hyvinvointiin ja ympäristön

tilaan. On tärkeää pohtia, millaisia mittareita käytämme ja miten ne ohjaavat päätöksentekoa kohti aidosti kestävämpää yhteiskuntaa.

Loppusanat

Kapitalismin pelkistetty ja yksipuolinen käsitys on ongelmallinen, sillä se ei auta ratkaisemaan yhteiskuntamme todellisia haasteita. Kun kapitalismia käytetään synonyyminä ekologiselle ja sosiaaliselle kestämättömyydelle, unohtuu herkästi, että kyseessä on loppujen lopuksi vain markkinavetoinen, yksityiseen omistukseen sekä yksilön vapauteen perustuva talousjärjestelmä. Kapitalismi on malli, joka heijastaa aikansa prioriteetteja: ensin konsumerismia eli kulutuskeskeisyyttä 1800-luvulla, mutta nyt ja tulevaisuudessa jotakin muuta. Se voi olla järjestelmä, jossa yritysten menestys perustuu ihmisten hyvinvointiin, kestävyyteen ja pitkän aikavälin arvonluontiin pikavoittojen sijaan.

On toki perusteltua esittää, ettei politiikan ja kestävyysajattelun muovaama kapitalismi olisi enää puhdasta kapitalismia, vaan lähempänä jonkinlaista sekatalousmallia. Määritelmät ovat kuitenkin toissijaisia. Kapitalismikeskustelun ongelmat kiteytyvät pitkälti siihen, että terminologiaan takertuminen tarjoaa laiskoille kriitikoille pakotien ratkaisukeskeisestä ajattelusta. On helpompaa vastustaa kapitalismia kaiken pahan edustajana ja vaatia epärealistisia muutoksia, kuin osallistua talousjärjestelmän vaiheittaiseen kehittämiseen. •

Voiko Kapitalismi Pelastaa Maailman?

TUTUSTUMASSA

TYLSYYTEEN

Monille ei tule varmaankaan ensimmäisenä mieleen, että vaihto-opiskelussa Bangkokissa oppisi arvostamaan tylsyyttä ja elämän hidastamista. Käynnissä oleva vaihtoni ei tietenkään missään nimessä ole ollut tylsä päinvastoin; olen päässyt tekemään sekä näkemään kaikenlaista hienoa ja ainutlaatuista. Vaihdon aikana olen kuitenkin oppinut arvostamaan ns. kattoon tuijottamista, jossa läsnä on vain omat ajatukset. Yleisemminkin olen ruvennut nauttimaan enemmän ”tylsistä” asioista ja elämän hidastamisesta. Hyppy elämäni hektisimmän syyslukukauden ja töiden kiireistä Bangkokin yltäkylläiseen vapaa-aikaan tuli aluksi melkein shokkina. Yhtäkkiä minulla ei ollutkaan miljoonaa asiaa meneillään ja vapaa-aikaa tuntui olevan liikaakin. Välillä oli jopa tylsää, vaikka puhelintakin tuli käytettyä häpeällisen paljon. Taustalla oli jo pidempiaikaisempi huoli omasta puhelimen ja somen käytön määrästä. Olen pikkuhiljaa vuosien saatossa poistellut sovelluksia, kuten TikTok, joka nopeatempoisessa videoformaatissaan ei varmastikaan tee hyvää ihmisen aivoille, mutta on sitäkin koukuttavampi. Todellisuudessa olin vain siirtynyt TikTokista Instagramiin katselemaan samaisia videoita.

Lähiaikoina olen kuitenkin tajunnut, että sosiaalisen median sovelluksien vähentäminen tuntuu hyvältä ja niitä ilman pystyy elämään. Yksi vinkki, joka on toiminut itselläni, on ollut Instagram-sovelluksen poistaminen ja sen käyttäminen vain selaimen kautta. Tällä tavalla säilytän tietyn tasoisen tietämyksen kavereideni ja tuttujeni elämistä, mutta en vietä tunteja päivässä selaamassa turhia videoita. Joillakin varmasti myös riittää itsekuri ihan vain käytön vähentämiseen niin tahtoessaan, mutta itseäni tällainen sovelluksen käytön ”hankaloittaminen” auttaa merkittävästi. Välillä tuntuu myös hullulta selitellä, mitä kaikkea joutuu tekemään, että ei olisi niin koukussa puhelimeensa, mikä toisaalta taas todistaa itselleni asian vakavuuden sekä sen, että olen oikealla polulla kohti elämää, jossa myös tylsyydelle on tilaa. Tylsyys ja sen aiheuttamat tilanteet nähdään usein negatiivisina ja niitä pyritään kaihtamaan keinolla millä hyvänsä. Jokaisella on varmasti asioita, joita sanoo haluavansa tehdä, jos vain olisi aikaa, mutta silti ylimääräinen vapaa-aika tuntuu kuluvan kaikkea muuta tehdessä. Kirjojen lukeminen ja päiväkirjan kirjoittaminen ovat olleet itselleni näitä ”tylsempiä” ajanvieton muotoja, jotka ovat aikaisemmin valitet-

Teksti Lari Kauranen

Kuvat Saga Bruun

tavan usein jääneet tekemättä. Vaihtoni aikana olen kuitenkin oppinut tekemään niille aikaa ja huomannut niiden olevan minulle todella tärkeitä asioita.

Asioiden tylsyys on myös suhteellista. Kirjojen lukeminen on itsellenikin tuntunut joskus erittäin tylsältä, mutta nykyään taas en malta odottaa pääseväni hyvän kirjan ääreen. Tuntuu siis siltä, että aivoni tyytyvät vähempään määrään ärsykkeitä, mikä toisaalta laajentaa mahdollisuuksiani nauttia erilaisista ajanvietteistä. Valitettavasti mediassa on lähiaikoina näkynyt merkkejä myös päinvastaisesta kehityksestä. ”Sludge content” -videot16, joissa näkyy samanaikaisesti monta videota vierekkäin, ovat yleistyneet sosiaalisessa mediassa valtavissa määrin. Katsoja tarvitsee siis samanaikaisesti monta videota pysyäkseen kiinnostuneena.

Tylsyys on myös erittäin tärkeää ajattelulle, ja jos aina on jotain meneillään tai aika menee jostakin palautumiseen, ei ”kunnolliselle” ajattelulle ole tilaa. Nykymaailmassa, jossa on hyvin helppoa pitää itsensä viihtyneenä koko ajan, tylsyydelle voi olla tarpeellista tehdä tietoisesti aikaa. Toisaalta arjen perusaskareitakin voi ”tylsentää” jättämällä niistä pois esimerkiksi kuulokkeet korvilta tai puhelimen kädestä. Myönnän, että itselleni esimerkiksi yksin ulkona syöminen ilman mitään ”viihdykettä”, kuten puhelinta tai kuulokkeita, tuntuu edelleen oudolta, mutta yritän totutella siihen.

Asioiden yksinkertaistaminen ja hidastaminen voi joskus tuntua vaikealta nykymaailmassa, jossa ”tehostamisen” trendi vallitsee yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelun kautta tehostamisen mantra valuu yhteiskunnallisemmilta tasoilta myös yksittäisten ihmisten elämiin. Tehokkuutta halutaan jokaiselle elämän osa-alueelle, myös arkisempiin asioihin ja vapaa-ajalle. Hampaita pestessä tehdään kyykkyjä ja äänikirjatkin kuunnellaan tuplanopeudella17. Samalla kuitenkin uupumus, erityisesti työuupumus, on yhä yleisempää. Työterveyslaitoksen mukaan joka kymmenes on ”todennäköisesti työuupunut ja vähintään kohonnut työuupumuksen riski koskee edelleen joka neljättä18.” Johtaako loputon tehostaminen oikeasti parempaan elämään vai onko se oikotie uupumukseen?

Tehokkuudelle on tietenkin paikkansa ja sen avulla on saavutettu monia valtavia hyötyjä. Mielessä kannattaa kuitenkin pitää tehokkuuden alkuperäinen tavoite, joka yleensä ainakin on jonkinlainen hyöty. Enemmän ei ole aina parempi, ja ajankäytön sekä ajattelun kanssa erityisesti laatu korvaa määrän. Siksi kannustankin kokeilemaan tylsyyttä. •

PÄIVÄMME OTANIEMESSÄ

Päivämme tarkoitus oli viettää noin 17 tuntia Otaniemessä, A-Blocin edessä. Halusimme nähdä valon sekä ihmisten liikkumisen paikassa kellonajasta riippuen. Kävimme ottamassa kuvan samassa paikassa joka toinen tunti, alkaen kello 6 aamulla ja jatkaen kello 23 asti. Huomasimme, että tuiki tavallisestakin päivästä voi löytää paljon mielenkiintoista havaittavaa, kunhan antaa itsensä rauhassa tarkkailla.

06:00 08:00

Teksti & Kuvat Saga Bruun & Tiija Kivi

14:00 10:00 12:00

16:00

18:00

20:00 22:00

Sofia, 22, kiireinen, mutta varovaisen optimistinen tulevaisuudesta.

Mikael, 23, (on) hukassa.

Kyselimme myös ohikulkijoilta miten he kuvailisivat oloaan tällä hetkellä mahdollisimman vähäsanaisesti.

Patrik, 24, saa energiaa keväästä ja auringosta, tuntee olonsa kotoisaksi Otaniemessä.

Robo, N/A, kiitollinen, kun pääsi pois lumikasasta.

Juulia, 22, iloinen keväästä, mutta väsynyt.

Päivämme Otaniemessä

Kaukaisuudessa näkyy robo.

Robo edestä. Kuvan oton jälkeen päästämme hänet vapaaksi potkimalla lunta tämän etupyörän alta.

Nyt uudella robolla on sama lumikinos haasteena edessään.

Robo joutuu lumikinoksen uhriksi.

Starship-kuljetusrobotit ovat palanneet Otaniemeen.

Päivämme Otaniemessä

Robolle tulee vauhdilla kaveri.

Robo joutuu samaan kiperään tilanteeseen.

Käymme päästämässä myös tämän toisen robon pälkähästä potkimalla kinosta lisää pyörän tieltä.

Yhtäkään robottia ei vahingoitettu tässä kuvaprojektissa. •

Words Aleksandra Vucinic Images Jami Liang

LIFE HACK SCAM OF THE DECADE

New life hack just dropped! Plump up your puckers, put on your finest feminine attire, and manifest a 6’5’’ blue-eyed provider man For the modest price of selling your soul in the hopes of escaping the capitalist abyss we all reside in, you too can earn an allowance smaller than national minimum wage.

If you value yourself more, consider upgrading to an older man who comes with deeper pockets, a receding hairline, and a comfortably inflated silhouette signaling prosperity, who will ensure you dream of nothing more than chugging a bottle of tranquilizers with that Veuve Clicquot you saw all over your favorite femininity coach’s not-so-subtle IG stories. You won’t end up old and wrinkly like those women at Kolgman Stankley, grinding away at corporate jobs just to afford the same designer bags your man buys

you out of guilt. You might lack savings, but who needs them when Chanel bags appreciate by 10% each year, making them a safe investment.

Of course, you can outsmart a man who has spent his entire career mastering the capitalist principle of always getting more than he gives. Sure, you’re only 20, but you’re not stupid. You wisely decided that you don’t need a degree, and that YouTuber was totally right when he said YOU hold all the power because you’re young and hot.

Refining your skills, getting good at a craft, creating a network of skilled individuals around you is too masculine and hard. Creating solutions to real-world problems is easier for men, who conveniently control most of the world’s wealth. How else could you possibly manage your daily spin class, weekly filler injections, and quarterly rejuvenation

treatments to maintain that disturbingly adolescent-looking silhouette he loves so much?

Yes, you know he’s cheating, but you conveniently turn a blind eye — one that sparkles when Bora Bora creeps into view through his private jet window. Just a quick stop in Neom, Saudi Arabia: “I’m making the world better one dystopian surveillance city at a time,” he assures you. In the end, it will all be worth the effort, your best years spent simulating a slowly decaying mind will be rewarded with a generous divorce settlement. Unless his money is hidden away in the Cayman Islands, and those shell companies he has aren’t in fact about seafood delicacies.

After all, you’re the exception to the rule. •

Women before us didn't fight only for us to work but for our work to be compensated fairly. You don’t hate feminism, you hate being poor. Femininity coaches selling repackaged conservatism aren’t empowering you — they’re grooming you for dependency, ensuring your freedom remains forever dependent on men who hold all the power. True wellbeing doesn’t come from extensive procedures masked as self care, but from rejecting the illusion of being saved. Start exploring your true desires beyond materialism, and you'll achieve more than you ever imagined.

10

Half-Year Review

University of Oxford. (2025)

World Happiness Report 2025 shows people are much kinder than we expect.

Brouk, T. (2025).

Purdue Psychological Sciences researcher explores brain’s reaction to pet pics, positive stimuli while examining neurological effects of depression.

Pyrah, S. (2025)

Quiet, please! The remarkable power of silence – for our bodies and our minds.

Gregory, J. (2025).

New Research Reveals That Meditation Induces Changes in Deep Brain Areas Associated with Memory and Emotional Regulation.

Fan, L. & Baharum, M. R. (2024).

The effect of exposure to natural sounds on stress reduction: a systematic review and meta-analysis.

Murray, J. (2025)

Covid ‘benevolence bump’ endures as acts of kindness 10% higher than before 2020.

20

Health as the New Wealth

Sandler, E. (2025).

Move Over, Private Members’ Clubs—Wellness Clubs Are The New Status Symbol.

Coates, H. (2024).

The Ultimate Status Symbol For The Super Rich? A Clean Bill Of Health.

22

The Beautiful Girl

Wikipedia. (2025). Kintsugi.

32

The Science Behind Meditation

Amishi Jha Lab. (2019).

Mindfulness and Cognitive Training.

Biological Psychology. (2002). 61, 293-319.

Consciousness and Cognition. (1999). 8(3), 362-380.

Davidson, R. J. & Goleman, D. (2017). Emotional Intelligence.

Davidson, R. J. et al. (2003).

Alterations in brain and immune function produced by mindfulness meditation.

Electroencephalography and Clinical Neurophysiology. (1973). 35.

International Journal of Psychophysiology. (2006). 116, 1519-38.

Lazar, S. W. et al. (2005). Impact of Buddhist Meditation on the Prefrontal Cortex.

Mindfullife.org. (2020). Illuminating the Brain Through Art and Science.

Pagnoni, G. & Keck, M. (2007). Long-Term Meditation Effects on the Brain.

PsychOxford. (2021).

Oxford Mindfulness Centre.

Resource Project. (2018). Mindfulness and meditation research.

Scientific American. (2017). Watch the human brain come to life in this stunning piece of art.

UCLA Mindfulness Center. (2021). Research on Mindfulness in the Brain.

UMASS Med School. (2019). Research on MBSR and mindfulness.

Vestergaard-Poulsen, M. et al. (2009). Long-Term Meditation is Associated with Increased Gray Matter Density in the Brain Stem.

38 Talouskasvun Piti Pelastaa Meidät, Ei Viedä Lähemmäs Tuhoa

The Economist. (2019). Economic growth does not guarantee rising happiness.

Hickel, J. & Kallis, G. (2019). Is Green Growth Possible? & Kuper, S. (2019).

The myth of green growth.

Calvert, B. (2024).

AI already uses as much energy as a small country. It’s only the beginning. &

Berreby, D. (2024).

As Use of A.I. Soars, So Does the Energy and Water It Requires.

Raworth, K. (2017). Doughnut Economics. Penguin Books.

Monni, S. & Pallottino, M. (2015). (2015).

A New Agenda for International Development Cooperation: Lessons learnt from the Buen Vivir experience.

McGill Newsroom. (2024).

Surprising new evidence on happiness and wealth.

42

Voiko Kapitalismi Pelastaa Maailman?

Dorn, J. A. (2023). China’s Post-1978 Economic Development and Entry into the Global Trading System.

Murgai, R., Ravallion, M. & Datt, G. (2016).

Poverty reduction in India: Revisiting past debates with 60 years of data.

IRENA. (2017).

Renewable Power: Sharply falling generation costs.

IKEA. (2025).

Buy back & resell –Sustainable furniture.(

Our World in Data. (2023).

World population living in extreme poverty, World, 1820 to 2015.

48

Tutustumassa Tylsyyteen

Ede-Osifo, U. (2023).

‘Sludge content’ is the latest form of escapism on TikTok.

Kallionpää, K. (2022). Enemmän elämää.

Hakanen, J. & Kaltiainen, J. (2024).

Todennäköinen työuupumus on lisääntynyt.

Kuva Image Saga Bruun