Runebergsveckan - 2021 - Runeberginviikko

/RUNEBERGSVECKANRUNEBERGINVIIKKO WWW.RUNEBERGINVIIKKO.FI WWW.RUNEBERGSVECKAN.FI

RUNEBERGSVECKAN Otroliga historier RUNEBERGINVIIKKO Uskomattomia tarinoita

31.1–7.2.2021

O TR O LIGA H I S TO RI E R

H

2

ur uppstår en otrolig historia? Måste den vara verklig? Min privata åsikt är att den inte behöver vara det, det viktiga är att den fascinerar. Det finns förstås både glada och mindre glada otroliga historier. Alla historier och levnadsöden bildar det liv, som vi har omkring oss. Utan regn skulle vi inte märka solen. När vi tänker på vårt eget liv, ser vi en rad händelser, vi har skrattat och vi har gråtit, historierna och händelserna bakom dem bildar det liv vi har omkring oss. Och jag hoppas så många som möjligt av er vill, liksom jag, konstatera som Edith Piaf sjunger: Non, je ne regrette rien (Nej, jag ångrar inget).

En otrolig historia som inte går att undvika är coronapandemin. Den tvingar oss alla att tänka om. Att märka det vi har omkring oss. För egen del har den inneburit att vi under sommaren målat minsta lilla ribba på huset, jag har börjat löpträna, höra på ljudböcker och jag, den stora kattmänniskan, har tagit en egen hund och han har gjort mig till hundmänniska. Då gordongossen ser på mig med sina mörkbruna ögon är det som allt annat skulle försvinna, då finns bara han och jag i universum. För att han ska kunna känna att han är min hund, behöver han känna att jag älskar honom och jag ser i hans ögon att han vet det.

I en svår global situation behöver vi vår fantasi, det är i det sammanhanget jag vill tacka författare världen runt, ni förser oss med otroliga historier som vi kan läsa och lyssna till!

Under den kommande Runebergsveckan 31.1–7.2 märker vi staden vi lever i, vi märker boken, skrivandet och läsandet, bokens hållbarhet, vi märker dikten och vi märker konsten. Arbetsgruppen för Runebergsveckan 2021 består av Ellen Strömberg (författare), Robin Käldström (kulturbyrån) och undertecknad Marja-Leena Hyytinen (kulturbyrån). I ett tidigt skede beslöt vi oss för framförhållning både i planering och förverkligande och beslöt redan på hösten att omboka våra författargäster och artister till Runebergsveckan 2022 för att i stället satsa på aktiviteter alla kan göra på egen hand och egen tid under Runebergsveckan 2021. Vi ville jobba med en programstomme som vi visste att vi kan förverkliga oavsett corona-situationen. Det främsta exemplet på vårt annorlunda program är självklart Runebergsrundan och vi i arbetsgruppen hoppas att så många av er som möjligt går ut i vår vackra stad och söker Runebergstårtor och de dikter som finns på dem. På köpet kommer frisk luft som man blir glad av och som grädde på moset finns chansen att vinna böcker!

Runebergsveckans tema 2021 är Otroliga historier. Varsågoda att på dessa blad ta del av vårt programutbud! Vi hoppas ni går ut i det vackra vårvintervädret, då himlen är vackert ljusblå och Runebergstårtorna väntar på er i stadsbilden!

Välkommen på Runebergsveckan!

Marja-Leena Hyytinen, kultursekreterare Staden Jakobstad

Runebergsveckan, Jakobstads kulturvecka, ordnas årligen till Finlands nationalskald Johan Ludvig Runebergs ära.

J.L. Runeberg föddes 5 februari 1804 i Jakobstad.

US K O M A TT O M I A TA RI NOI TA

M

iten uskomaton tarina syntyy? Pitääkö sen olla tosi? Oma mielipiteeni on ettei sen tarvitse olla totta, tärkeintä on sen kiehtovuus. Uskomattomia tarinoita on sekä iloisia että surullisia. Tarinoista ja elämänkohtaloista muodostuu meidät ympäröivä elämä.

Ilman sadetta emme huomaisi aurinkoa. Kun ajattelemme omaa elämäämme, näemme sarjan tapahtumia, olemme nauraneet ja itkeneet ja tarinoista ja tapahtumista on tullut se elämä, jota elämme. Ja toivon että mahdollisimman moni teistä haluaa, kuten minä, todeta kuten Edith Piaf laulaa: Non, je ne regrette rien (Ei, en kadu mitään).

Uskomaton tarina, jota ei voi sivuuttaa on koronapandemia. Se pakottaa meidät ajattelemaan toisin. Huomaamaan lähiympäristömme. Omalta osaltani se on tarkoittanut että olemme kesän aikana maalanneet talon pienintä rimaa myöten, olen alkanut juosta, kuunnella äänikirjoja ja minä, suuri kissaihminen, olen ottanut oman koiran, joka on tehnyt minusta koiraihmisen.

Kun gordonpoika katsoo minua tummanruskeilla silmillään, on kuin kaikki muu häviäisi, on vain minä ja hän. Jotta hän voisi tuntea olevansa minun koira, hänen täytyy tuntea että rakastan häntä, ja kun katson häntä silmiin, näen, että hän tietää sen.

Vaikeassa globaalissa tilanteessa tarvitsemme mielikuvitusta, ja haluankin siksi kiittää kirjailijoita maailman ympäri: te annatte meille uskomattomia tarinoita, joita voimme lukea ja kuunnella!

Tulevalla Runeberginviikolla 31.1.–7.2. huomaamme oman kaupunkimme, huomaamme kirjan, kirjoittamisen ja lukemisen, kirjan pysyvyyden. Huomaamme runon ja taiteen. Runeberginviikon työryhmä 2021 on Ellen Strömberg (kirjailija), Robin Käldström (kulttuuritoimisto) ja allekirjoittanut Marja-Leena Hyytinen (kulttuuritoimisto). Jo aikaisessa vaiheessa päätimme haluavamme ennakoida, pystyäksemme työskentelemään ohjelmatarjonnan parissa, jonka tietäisimme voivamme toteuttaa koronapandemiasta huolimatta. Näin ollen siirsimme kirjailijavierailut ja esitykset Runeberginviikolle 2022 ja päätimme tämän vuoden 2021 Runeberginviikolla panostaa tapahtumiin ja tekemiseen, joita kaikki voivat tehdä omalla ajallaan etäisyydet huomioon ottaen.

Iloisin esimerkki tällaisesta aktiviteetista on tietenkin Runeberginkierros ja työryhmä toivoo että mahdollisimman moni teistä ottaisi kierroksen kauniissa kaupungissamme etsiäksenne Runebergintorttuja ja niiden runoja. Kaupan päälle tulee raitista ilmaa, joka tekee iloiseksi ja sokerina pohjalla on mahdollisuus voittaa kirjoja.

Runeberginviikon teema 2021 on Uskomattomia tarinoita. Näillä sivuilla saatte tutustua ohjelmatarjontaamme! Toivomme mahdollisimman monen teistä menevän ulos kauniiseen kevättalven päivään, jossa taivas on vaaleansininen ja Runebergintortut odottavat teitä kaupunkikuvassa!

Tervetuloa Runeberginviikolle!

Marja-Leena Hyytinen, kulttuurisihteeri Pietarsaaren kaupunki

Pietarsaaren kulttuuriviikko, Runeberginviikko, järjestetään vuosittain Suomen kansallisrunoilijan Johan Ludvig Runebergin kunniaksi. J.L. Runeberg syntyi 5. helmikuuta 1804 Pietarsaaressa.

3

PROGRAM OHJELMA

SÖNDAG / SUNNUNTAI 31.1.2021

RUNEBERGSRUNDAN RUNEBERGINKIERROS

Skattjakt i Jakobstad. Mera info på sida 44 Aarrejahti Pietarsaaressa. Lisätietoja sivulla 45

MÅNDAG/ MAANANTAI 1.2.2021

RUNEBERGSRUNDAN RUNEBERGINKIERROS

Skattjakt i Jakobstad. Mera info på sida 44 Aarrejahti Pietarsaaressa. Lisätietoja sivulla 45

BOKTÄVLING, PYSSELHÖRNA OCH BOKLOPPIS KIRJAKILPAILU, ASKARTELUNURKKA JA KIRJAKIRPPIS

Det gröna biblioteket. Mera info på sida 42 Vihreä kirjasto. Lisätietoja sivulla 43

OHJELMA

TISDAG/ TIISTAI 2.2.2021

JESSICA RIIPPA & CHARLOTTA KERBS

BERÄTTARCAFÉ: Förflutet, färd, framtid – förenas i berättelsen

Våra rötter gräver sig ner i släktens djupa jord, generation efter generation.Våra rötter har formats av förfäders drömmar, glädje och sorg. Vilka berättelser bär vi med oss?

Vilka historier färgar våra liv? Vilka melodier måste vi få sjunga? Alla har vi rötter, djuprotade, omärkbara eller avkapade.

Detta är ett berättarcafé under ledning av Jessica Riippa och Charlotta Kerbs där vi samlas och delar med oss av våra berättelser, kravlöst och avslappnat. Det blir sång, berättelser och möjlighet att diskutera tillsammans. Välkommen med på vår färd!

MUSIKCAFÉ AFTER EIGHT MUSIIKKIKAHVILA AFTER EIGHT kl./klo 18.00, Fritt inträde/Vapaa pääsy

NIKO & JESSICA RIIPPA

KUSINERNA RIIPPA – Sångafton med material från debutskivan Vedil

Kusinerna Riippa är sångaren Jessica Riippa och gitarristen Niko Riippa. Vedil är deras debutskiva som kom ut 11.9.2020.

På skivan har de gjort nya arrangemang till kända svenska folkmelodier men även nya kompositioner till texter av hembygdens egen skald Alexander Slotte. Diktsamlingen ”Sånger och syner” från 1918 har inspirerat kusinernas musik och både texterna och tonerna lyfter fram längtan till den egna hembygden och den vackra naturen som finns där i trakten intill ån.

MUSIKCAFÉ AFTER EIGHT MUSIIKKIKAHVILA AFTER EIGHT kl./klo 19.30, Fritt inträde/Vapaa pääsy

5

PROGRAM

RUNEBERGSRUNDAN RUNEBERGINKIERROS

Skattjakt i Jakobstad. Mera info på sida 44

ONSDAG / KESKIVIIKKO 3.2.2021

Aarrejahti Pietarsaaressa. Lisätietoja sivulla 45

BOKTÄVLING, PYSSELHÖRNA OCH BOKLOPPIS KIRJAKILPAILU, ASKARTELUNURKKA JA KIRJAKIRPPIS

Det gröna biblioteket. Mera info på sida 42 Vihreä kirjasto. Lisätietoja sivulla 43

6

FREDRIK PAULÚN

STÄRK DITT IMMUNFÖRSVAR – Fredrik Paulún – onlineföreläsning / Online-luento

En föreläsning om kost, livsstil och immunförsvar.

Går det att stärka sitt immunförsvar med ändringar i kost och livsstil? Enligt Fredrik Paulún finns det mycket man kan göra själv.

Och vad ska man tänka på vad gäller kost och livsstil när man arbetar hemifrån och kanske inte alltid äter så nyttigt och regelbundet och inte rör sig så mycket?

Fredrik Paulún är Sveriges mest kände näringsfysiolog (fil.mag i nutrition) och har sedan 90-talet föreläst och skrivit böcker om kost och hälsa. Just kostens betydelse för hälsan och immunförsvaret har alltid intresserat Fredrik. Han går igenom hur immunförsvaret fungerar, vad vi som individer kan göra för att optimera det och ger givetvis konkreta råd kring vad man bör äta och hur man bör röra sig i tider av stillasittande hemarbete.

Vahvista Vastustuskykyäsi – Fredrik Paulún – Online-luento Mer info/Lisätietoja: arbis.jakobstad.fi/kurser kl./klo 18.00, 20 €

OHJELMA

TERO AHONEN

hehkutettiin muun muassa näin: ”Harvalla verrattain uudella ja nuorella yhtyeellä on taitoa ja uskallusta vangita Huvila-teltan hieman pönäkkä ilmapiiri yhtä rohkean omaleimaisin keinoin, yhtä suvereenisti ja onnistuneesti.”

MUSIKCAFÉ AFTER EIGHT MUSIIKKIKAHVILA AFTER EIGHT kl./klo 19.30, Fritt inträde/Vapaa pääsy

KARINA

CULTURE CLUB: KARINA

Ylistetty dream pop -duo Karina julkaisi odotetun toisen studioalbuminsa ”2” helmikuussa 2020.

Vuoden mittaan Berliinissä yhteistyössä tuottaja Jonas Verwijnenin (Liima, Joensuu1685) kanssa äänitetyllä albumilla kuullaan aiempaa varmempi Karina. Yhtyeen mukaan pitkäsoitto käsittelee ”itsensä hyväksymistä, egosta luopumista, katumusta, pelkojen kohtaamista, terapiassa käymistä, kaavojen rikkomista ja päätösten tekemistä”. Median suitsuttamaa albumia on hehkutettu mm. “järkähtämättömäksi, sydänverellä allekirjoitetuksi taideteokseksi”.

Karin Mäkirannan ja Helmi Tikkasen muodostama Karina on kivunnut lyhyessä ajassa kotimaisen indiekentän kärkeen. Maaliskuussa 2018 julkaistua debyyttialbumia Karina kuvailtiin Helsingin Sanomien 5 tähden arviossa ”yhdeksi hienoimmista kotimaisista esikoisista vuosikausiin”, minkä lisäksi se oli viime keväänä ehdolla Pohjoismaiden merkittävimmän musiikkipalkinnon Nordic Music Prizen saajaksi (voiton vei Robyn).

Vuonna 2019 yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa Briteissä, Norjassa, Virossa, Saksassa sekä lämmitteli amerikkalaista indiejätti Beirutia Luxemburgissa yhtyeen kutsusta. Helsingin Juhlaviikoilla nähtyä Karinan kuorokonserttia

RUNEBERGSRUNDAN RUNEBERGINKIERROS

Skattjakt i Jakobstad. Mera info på sida 44 Aarrejahti Pietarsaaressa. Lisätietoja sivulla 45

BOKTÄVLING, PYSSELHÖRNA OCH BOKLOPPIS KIRJAKILPAILU, ASKARTELUNURKKA JA KIRJAKIRPPIS

Det gröna biblioteket. Mera info på sida 42 Vihreä kirjasto. Lisätietoja sivulla 43

7

PROGRAM

TORSDAG/ TORSTAI 4.2.2021

FREDAG/ PERJANTAI 5.2.2021

RUNEBERGSRUNDAN RUNEBERGINKIERROS

Skattjakt i Jakobstad. Mera info på sida 44 Aarrejahti Pietarsaaressa. Lisätietoja sivulla 45

THURSDAY JAZZ

8

BLACK SHEEP PUB & TERRACE kl./klo 20.00, Fritt inträde/Vapaa pääsy

RUNEBERGSRUNDAN RUNEBERGINKIERROS

Skattjakt i Jakobstad. Mera info på sida 44 Aarrejahti Pietarsaaressa. Lisätietoja sivulla 45

BOKTÄVLING, PYSSELHÖRNA OCH BOKLOPPIS KIRJAKILPAILU, ASKARTELUNURKKA JA KIRJAKIRPPIS

Det gröna biblioteket. Mera info på sida 42 Vihreä kirjasto. Lisätietoja sivulla 43

BOKTÄVLING, PYSSELHÖRNA OCH BOKLOPPIS KIRJAKILPAILU, ASKARTELUNURKKA JA KIRJAKIRPPIS

Det gröna biblioteket. Mera info på sida 42 Vihreä kirjasto. Lisätietoja sivulla 43

OHJELMA

LÖRDAG/ LAUANTAI 6.2.2021

SÖNDAG/ SUNNUNTAI 7.2.2021

RUNEBERGSRUNDAN RUNEBERGINKIERROS

RUNEBERGSRUNDAN RUNEBERGINKIERROS

Aarrejahti Pietarsaaressa. Lisätietoja sivulla 45

Aarrejahti Pietarsaaressa. Lisätietoja sivulla 45

Skattjakt i Jakobstad. Mera info på sida 44

Skattjakt i Jakobstad. Mera info på sida 44

BOKTÄVLING, PYSSELHÖRNA OCH BOKLOPPIS KIRJAKILPAILU, ASKARTELUNURKKA JA KIRJAKIRPPIS

Det gröna biblioteket. Mera info på sida 42 Vihreä kirjasto. Lisätietoja sivulla 43

CORONASITUATIONEN KAN MEDFÖRA ÄNDRINGAR I PROGRAMMET KORONATILANNE VOI AIHEUTTAA MUUTOKSIA OHJELMAAN

9

10

BOKGÅVOR TILL SKOLOR OCH DAGHEM KIRJALAHJAT KOULUILLE JA PÄIVÄKODEILLE Det viktiga är att läsandet och skrivandet fortsätter. Att konsten och kulturupplevelserna fortsätter. Att fantasin får leva. Under den annorlunda Runebergsveckan 2021 kommer skolor och daghem därför att få bokgåvor av Runebergsveckans arbetsgrupp.

Till hjälp och sakkunnig i urvalet av bokgåvorna har varit Monica Borg-Sunabacka, bibliotekarie som fördjupat sig i läsfrämjande projekt och författare till barnboken Hanna 1918.

On tärkeää että lukeminen ja kirjoittaminen jatkuu. Että taide ja kulttuurielämykset jatkuvat ja että mielikuvitus voi kukoistaa. Runeberginviikolla 2021 koulut ja päiväkodit tulevat siksi saamaan kirjalahjoja Runeberginviikon työryhmältä.

Apuna ja asiantuntijana kirjalahjojen valinnassa on ollut Monica Borg-Sunabacka, lukemisen edistämiseen syventynyt kirjastonhoitaja ja lastenkirjan Hanna 1918 kirjoittaja.

11

JE P PIS LU X Jeppis Lux är en festival som vill sprida ljus och gemenskap under coronapandemin. I skarven mellan julbelysningen och vårljusets intåg skapar vi tillsammans en ljusfestival i samband med Runebergsveckan. En ljusfestival som är trygg att bidra till och njuta av.

Jeppis Lux on festivaali päämääränään välittää valoa ja yhtenäisyyttä koronapandemian aikana. Jouluvalojen jälkeen ennen kevään sarastusta luomme yhdessä valofestivaalin Runeberginviikon yhteydessä. Valofestivaalin, johon kaikkien on turvallista osallistua.

OTROLIGA HISTORIER Eftersom de traditionella författarkvällarna inte är möjliga att ordna denna Runebergsvecka har vi velat ta författare till en stor scen på ett alternativt sätt. Det har vi gjort genom att låta några av dem skriva egna otroliga historier.

Resultaten publiceras i denna tidning. De medverkande är Malin Klingenberg, Lars Sund, Ellen Strömberg, Rosanna Fellman, Johanna Venho och Tommi Liimatta.

Varsågoda att ta del av deras otroliga historier!

USKOMATTOMIA TARINO ITA Koska tämän vuoden Runeberginviikolla ei ole mahdollista järjestää perinteisiä kirjailija-iltoja olemme halunneet tuoda kirjailijat suurelle näyttämölle vaihtoehtoisella tavalla.

Tämän olemme toteuttaneet antamalla heidän kirjoittaa omia uskomattomia tarinoita tähän lehteen. Uskomattoman tarinan on kirjoittanut Johanna Venho, Tommi Liimatta, Rosanna Fellman, Lars Sund, Ellen Strömberg ja Malin Klingenberg.

Olkaa hyvä, tässä tulee heidän uskomattomat tarinansa!

NICKLAS MATTSSON

USKOMATTOMIA TARINOITA

E L L E N S T R Ö M B E R G

Fasters Fåglar

F

aster har gjort spenatplättar med lingonsylt och rivna morötter. Jag har bestämt mig för att inte äta. Faster suckar och säger att jag måste.

Hennes tallrik är tom för längesen.

Jag kniper ihop munnen och tittar ut genom fönstret. Faster bor på tredje våningen så vi är på samma nivå som fåglarna i träden utanför. Faster suckar igen. Jag bestämmer mig ännu mer. Fåglarna utanför är små och grå.

– Jag undrar vad fåglarna äter, säger Faster. Kanske dom skulle tycka om mina spenatplättar.

– Fåglar äter inte spenatplättar, säger jag.

– Mina fåglar gör det, säger Faster då. Jag tittar på henne och hon ser mystisk ut. Hon pekar på tapeten på köksväggen. Den är blå med stora gula och orange och gröna papegojor på.

– Det där är inga riktiga fåglar, säger jag.

Men Faster ser ännu mer mystisk ut och viskar när hon säger: – Ta en tugga så ska jag berätta! Fåglarna sover men om du kliar dom under näbben vaknar dom. Jag tar den minsta tugga jag kan, sträcker mig fram över bordet och kliar lite-lite under den största papegojans näbb.

Först känns det bara som tapet och vägg, men så blir det mjukt och fågligt.

Papegojan jag har kliat ruskar på sig och tar ett steg ur tapeten på bordet.

13

OTROLIGA HISTORIER

– Gomorron Penelope, säger Faster.

Papegojan Penelope sjunger en märklig melodi. När de andra papegojorna hör den vaknar de också. Snart finns inga papegojor kvar på tapeten, men bordet är fullt av dom. En liten av dom, kanske den minsta, hoppar fram till min tallrik och tar en bit av min spenatplätt.

– Bäst du tar en tugga till innan de äter upp allt, säger Faster då. Jag skyndar mig att ta en bit av plätten jag också.

– Ska vi följa med dom? säger Faster och häller upp lite mera mjölk till mig.

– Brukar du följa med dom? frågar jag.

– Ibland, om jag vill. Nu vill jag, säger Faster och då vill jag också.

14

Faster klättrar upp på duken som ligger på köksbordet. Jag sätter mig bredvid henne. Papegojorna nyper tag i bordsduken med sina näbbar och börjar flaxa. Deras vingar låter som mopeder.

Vi lyfter och flyger ut genom Fasters balkongdörr och ut över gatan. De små grå fåglarna flaxar skrämt iväg när vi susar förbi deras träd. Ett litet barn i vagn vinkar till oss. När jag vinkar tillbaka tappar jag lite lingonsylt över simhallen.

– Det gör inget, säger Faster. Jag känner vaktmästaren på simhallen och hon älskar lingonsylt.

– Älskar hon rivna morötter också? frågar jag.

– Nej, hon hatar rivna morötter! Så dom är det nog bäst du äter själv.

En lång stund flyger vi och jag tuggar på mina morötter. Genom moln flyger vi. När jag sträcker ut handen för att känna på dom märker jag att det är sockervadd.

– Ät maten först, sen godis, säger Faster och jag stoppar en bit sockervadd i fickan.

Staden blir mindre och mindre. Den ser nästan ut som en legostad. Plötsligt ser jag ju att det är en legostad. Jag rycker Faster i ärmen.

– Stan är gjord av lego.

– Är den? Äntligen! Jag har alltid tyckt att pizzerian och polisen borde byta plats, säger Faster och sträcker sig ner från köksduken och byter plats på polis-legobiten och pizzeria-legobiten.

– Får man göra så? frågar jag.

– Självklart! Jag känner en i riksdagen och han säger att man alltid ska göra vad man kan i sin stad, säger Faster och ser nöjd ut.

USKOMATTOMIA TARINOITA

Jag tittar ner på legogubbarna som står utanför polishuset och ser förvirrade ut.

Snart är vi ute över havet. Jag kryper lite närmare Faster.

– Jag har ingen flytväst, säger jag. Jag får inte vara på havet utan flytväst.

– Men kära barn! säger Faster. Vi är inte på havet, vi är över havet. Faster rullar ihop en spenatplätt som en glasstrut och äter den. Då gör jag det också. Havet är blått och turkost under oss.

– Nej hördu, här kan vi inte flaxa runt hela dan, säger Faster. Säg till Penelope att jag är kaffesugen.

– Penelope, säger jag. Vi är kaffesugna. Penelope kuttrar och ändrar kurs så att vi flyger in mot land igen.

– Ser du hajfenorna där nere? säger jag och ryser. Tur att vi åker.

– Hajarna är sällan farliga, säger Faster lugnt. Men det är klart, de dras ju till lukten av spenat …

Jag äter upp min sista plätt det snabbaste jag kan.

Efter en stund ser vi staden igen, men den är inte lego längre.

– Tur, säger Faster. Det är så jobbigt att gå på lego-gator. Vi flyger in genom balkongdörren och landar i köket igen. Jag kliar Penelope allt vad jag kan under näbben som tack.

– De måste nog vila nu, säger Faster när papegojorna hoppar in i tapeten igen. Dessutom är din tallrik tom!

Det är den, fast jag hade bestämt mig. Jag tittar på min tomma tallrik och sen på fåglarna i tapeten. De sitter helt stilla. Faster ser lurig ut och jag kniper ihop munnen igen.

Men när jag lägger handen i byxfickan känner jag sockervadd mellan fingrarna.

15

VEIKKO SOMERPURO

OTROLIGA HISTORIER

J O H A N N A V E N H O

Tämä tarina on tosi 16

V

ihreät seinät. Oranssi päiväpeite. Punainen pöytälamppu. Ikkunan takana satelee hiljaksiin lunta, isoja hitaita hiutaleita.

Kun suljen silmät, olen kahdeksanvuotias, olen taas Itälässä.

Teen läksyjä pöydän ääressä, kuuntelen, miten naapurin Minna soittaa pianoa seinän takana. Hän on edennyt Aaronin pianovihko kakkoseen ja takoo Menuettia tavalla, joka olisi saanut Bachin hiukset nousemaan pystyyn peruukin alla.

Minun pitää saada kirjoitettua aine valmiiksi viivalliseen vihkoon. Sen ei luulisi olevan vaikeaa, mutta koskaan ei voi tietää.

Sellaista on olla lapsi, alan tajuta: asiat tapahtuvat ensimmäistä kertaa, eikä koskaan voi olla varma, millaisia ne ovat. Olen kahdeksan vuotta enkä ihmettele mitään. Maailma on semmoinen kuin on, joka päivä tuore.

Sitten, kun se ei enää sitä ole, en ole enää lapsi. Mutta siitä minä en Itälän huoneessa vielä tiedä mitään.

Tellervo, meidän luokan opettaja, on antanut aineen aiheet. Minun aiheeni on LENTÄVÄ MATTO. Olen kirjoittanut koko äidinkielen tunnin ajan, mutten ole saanut tarinaa valmiiksi, se on jatkunut ja jatkunut, olen keksinyt yhä uusia käänteitä. Tellervo on lopulta luvannut, että saan tehdä aineen loppuun kotona illan aikana. Olen tunkenut vihkon punaiseen koulureppuuni, juossut koulun ovesta pihalle, luistinradan ohi, tienviertä kotiin, suoraan huoneeseeni, kaivanut esiin vihkon ja kynän. Alkanut kirjoittaa.

USKOMATTOMIA TARINOITA

Pureskelen peukalonkynttä.

Käännän sivua ja henkäisen.

Vastassa on vihkon pahvinen takakansi, ja tarina on kesken! Olen juuri päässyt kohtaan, jossa matto matkustajineen on laskeutumassa meren ulapalle ja kyytiin pyrkivä merenneito vilkuttaa pyrstöllään innokkaasti: tännepäin, tännepäin. Olen kirjoittanut vihkon täyteen, mutta en ole päässyt tarinan loppuun. Mitä nyt. Pitääkö tarina jättää kesken?

– Älä hätäile. Istu matolle.

Kuka sen sanoi?

Käännyn ja näen, että huoneeni lattialle on ilmaantunut paksu, punakuvioinen matto, jonka yksi kulma kohoaa ilmaan. Mutta kenen ääni se oli?

Kuka puhui?

– Älä sitä pohdi. Istu matolle ja ota reunasta kiinni.

Nousen, hyppään matolle ja ehdin juuri napata otteen sen kulmasta, kun olemme jo ulkona. Matto kohoaa ja lentää talojen yläpuolella, kaartaa Pohjantien ja Itänummen yli, kohti vanhaa satamaa. Asetun vatsalleni ja näen matonreunan yli alhaalla kadulla kulkevat ihmiset, pienet kuin nukkekodin nuket. Kukaan ei huomaa minua, mutta Luutavuoren kohdalla pieni poika vilkaisee ylöspäin. Hän huutaa: – Äiti, äiti, kato! Matto lentää! Äiti ei kuuntele, vaan pudistaa päätään ja kiskoo poikaa kädestä.

Mitä Tellervo sanoikaan: kannattaa varoa, mitä kirjoittaa, koska sanoissa on voimaa. En ollut varonut, enkä edes edes ajatellut, että lentävästä matosta kirjoittamisessa olisi jotain vaarallista! Ja ei kai siinä olekaan? Kunhan en vaan putoaisi yläilmoista. Kylmät tuulenpuuskat keikuttavat välillä mattoa niin, että saan pidellä täysin voimin kiinni.

– Mihin ollaan menossa? yritän kysyä matolta, mutta en kuule vastausta.

Tulemme sataman ylle, ja matto alkaa laskeutua. Meri on jäässä, mutta sen keskellä on laivoille murrettu väylä. Kauhistun, kun tajuan, että matto suuntaa kohti väylää. Juuri kun se on osumassa veteen, alle lipuu vene, jonka ruoria kääntää harmaatukkainen nainen. Naisella on paksu, valkoinen tukka ja hän ojentaa minulle kätensä. Hän näyttää ystävälliseltä – hänellä on yhtä siniset silmät kuin isomummollani. Tartun käteen ja hyppään veneeseen.

– Tulit kysymään, miten saat tarinasi kirjoitettua loppuun, nainen sanoo.

Niin, tosiaan, muistan. – Minä kerron, hän jatkaa. Hän pyytää minua lähemmäs ja kumartuu kuiskaamaan korvaani. Vaikka aallot loiskivat veneen laitoja vasten ja tuuli paukuttaa pientä purjetta, kuulen tarkkaan, mitä nainen puhuu. Kuulen jokaisen sanan. Senkin, miten hän käskee minua sulkemaan silmäni.

17

OTROLIGA HISTORIER

Kun avaan silmät, istun huoneessani Itälässä. Pöydällä on vihko, jossa on paljon tyhjiä sivuja jäljellä. Minulla on tilaa kirjoittaa tarina loppuun. Ajattelen, mitä nainen minulle kuiskasi, ja alan kirjoittaa. Kun saan viimeisen pisteen paperiin, raapustan sen alle: Tämä tarina on tosi.

18

Parin päivän päästä Tellervo sanoo koulussa: – Olen lukenut kaikki aineet.

Teillä on mahtava mielikuvitus. Mutta voiko sen, minkä on kuvitellut, väittää oikeasti tapahtuneen?

Sari viittaa. – Ei voi! Se on narraamista.

Tellervo katsoo minua eikä sano mitään. Joskus vielä kerron hänelle, mitä valkotukkainen nainen minulle kuiskasi. Hän sanoi, että jos haluan jonkin asian tapahtuvan, voin kirjoittaa siitä. Ja joskus – mutta vain joskus – käy niin, että sanat heräävät eloon ja tarina on totta. Se semmoinen, se on kaikkea muuta kuin narraamista.

Tiedän, että Tellervo ymmärtää.

Jos ikävöi lapsuuttaan, pitää vain alkaa kirjoittaa siitä. Ja siinä on Itälä, vihreät seinät, oranssi päiväpeite, Minnan menuetti seinän takana, ja ulkona hiljalleen putoilevat lumihiutaleet, jotka illan sinisessä hämärässä kinostuvat ikkunalaudalle. ”Omistettu Itälän koulun opettajilleni Tellervo Ahoselle ja Kaija Forsbackalle.”

USKOMATTOMIA TARINOITA

En sensommardag i början av 1990-talet kommer tonsättaren Alf Holm till Gamla hamn i Jakobstad med sin lilla dotter. Dottern ska döpas och dopet ska ske ute på Mässkär.

Fast det går inte som det är tänkt.

LAURENT DENIMAL

Det är Alexandra Schalin-Holm som långt efteråt berättar vad som hände när hon skulle döpas. Avsnittet ingår i en kommande roman med titeln Prinsessan av Vasa.

L A R S

S U N D

Dop med förhinder Utdrag ur en kommande roman

T

ill tonerna av ”Eye of the Hurricane” – ett passande stycke med tanke på hur dagen skulle utvecklas – i bilstereon anlände pappa och jag till bryggan i Gamla hamn.

En får väl säga att stämningen var tämligen irriterad. Mobiltelefoner fanns i början av 90-talet ännu inte i var mans ficka, så pappa hade inte haft någon möjlighet att ringa och förvarna om att han skulle bli sen. ”Att du inte ens kan komma i tid till din egen dotters dop”, fräste min farmor och låtsades inte höra pappas försök till förklaring. Moster Bambi rynkade pannan; hennes förhållande till pappa är inte helt gnisselfritt, av flera skäl.

Men moster Neppe gav pappa en hastig kram. Sen förenade hon sig med de andra kvinnorna, som ivrigt kastade sig över mig där jag låg i mitt babyskydd i framsätet. Allt vojande väckte mig och jag tjöt som en liten brandvarnare. Pappa knuffade sig genast fram och lyfte upp mig, han vaggade mig medan han retirerade utom räckhåll för hopen av kvinnor och för

19

OTROLIGA HISTORIER

sin mamma, sin svärmor och sina båda svägerskor. Han såg sammanbitet på dem. Och där hade historien om mitt dop gott kunnat sluta, pappa hade packat in mig i bilen igen och kört därifrån – om det inte hade varit för Iris.

Med ens stod hon där, bredvid pappa. Hon sa: ”Jag kan ta henne Alf, så får du ta era saker ner till båten …”

Hon talade alldeles tyst, den gamla skådespelerskan, men så mycket övertygelse och auktoritet pumpade Iris in i de få orden att pappa efter bara en kort tvekan la mig i hennes utsträckta armar.

Mina skrik tystnade tvärt. Jag såg upp i Iris ljust leende ansikte och var med ens så märkligt tillitsfull.

20

Trygg i Iris famn lät jag mig fraktas ut till Mässkär. Vi var ett tjugotal passagerare, inklusive dopförrättaren, ombord på m/s Kristina, som normalt gjorde turer i skärgården och som den företagsamma moster Bambi hade chartrat för dagen. Vi passerade det gamla hopptornet vid Kittholmen, hajbåtarna som sov vid sina bojar utanför Rummelgrundet och Alholmen med sina kajer, betongsilos och Cellulosafabrikens rykande skorstenar i fonden.

Skepparen på Kristina girade babord och styrde ut mellan Stockholmen och Gräggön, hans båt neg mjukt för de loja dyningarna. Över land tornade ett väldigt cumulonimbusmoln upp sig mot himlen i nordost, blåsvart, hotfullt. Ingen ombord på Kristina tog någon notis om det.

När Kristina styrde in i Mässkärs hamnvik stod folk på bryggorna och klipporna för att titta på oss. Ryktet om att familjen Schalin skulle hålla dop hade spritt sig och uppståndelsen kunde inte ha varit större om så Republikens president i egen hög person anlänt; det fattades bara att man sköt salut också. Jag var redan en liten kändis på Mässkär.

Kristinas passagerare steg iland och vandrade i procession upp till Schalinska sommarvillan. Dopet skulle hållas ute på klipporna, en av moster Bambis ärvda kristallskålar på en blompiedestal fick agera dopfunt, och framför villan stod kaffebordet dukat. Jag hade sovit under sista delen av färden, men vaknade när jag försågs med en ren blöja och dopklänningen drogs på mig. Jag protesterade inte nämnvärt. Iklädd alba och vit stola ställde sig prästen vid den improviserade dopfunten, som dekorerats med prästkragar, gulmåra, rödklöver och några blåklockor.

Det var som om själva naturen stillnat i väntan på att högtiden skulle börja: vinden höll andan, inte ens de annars högljudda fiskmåsarna skrek.

Klippornas granitryggar utstrålade behaglig värme. Men ovanför Ådön reste

USKOMATTOMIA TARINOITA

sig en molnvägg, hög och blåsvart, som om själva himlen drabbats av kallbrand. ”Nå, inte behöver ni vara oroliga”, försäkrade moster Bambi och gjorde en avfärdande gest mot molnet. ”Härute på Mässkär har vi ändå alltid vackert väder.”

Till att börja med såg det ut som om hon skulle få rätt. Dopet gick planenligt. Moster Bambi och mina kusiner Heidi och Mattias spelade blockflöjt – en något haltande version av Carola Häggkvists ”Vi har en tulta med ögon blå” som fick pappa att göra en plågad grimas. Prästen gjorde korstecken över mig, läste verserna 13 till 16 ur Markusevangeliets tionde kapitel, bad en bön.

Så var det dags att döpa mig.

Jag låg på prästens arm, och lite orolig var jag nog. Prästen doppade sin kupade hand i dopskålen. ”I Faderns, Sonens och Den helige Andes namn …”

Smällen kom utan förvarning.

Ett vitt sken bländade oss. Regn dundrade ner.

Det var inte bara prästens fel att han tappade mig. Jag medverkade nog lika mycket, jag sprattlade till av förskräckelse av åskdundret. Jag skulle ha ramlat i dopskålen om det inte varit för Iris. Med en timing som vilken cirkusartist som helst hade kunnat avundas henne fångade hon mig i armarna och rusade in i villan. Resten av dopgästerna följde efter, snubblade i trappan till verandan, trängdes i dörren. En ny våldsam åskskräll, det lät som om himlen föll ner på Mässkär. Vinden slet hårdhänt i Finlands flagga. Regnet som piskade klipporna förvandlades plötsligt till vita hårda hagel, som studsade på den våta graniten.

Det dånade och knallade som om ett större sjöslag utkämpades på Ådöfjärden. Moster Bambi, mormor och farmor och några av de andra kvinnorna hjälptes åt att ta fram allt vad huset förmådde av handdukar för de blöta dopgästerna att torka sig i, kokade kaffe och erbjöd en konjak för värmens skull. Så småningom rullade åskvädret söderut och lämnade Mässkär omruskat och genomblött, det ångade från de blöta klipporna, fukten dröp.

Att återuppta dopförrättningen efter åskvädret stod inte på dagordningen. Det hade dessutom fordrat att man letat upp en ny dopskål; den ursprungliga låg på klippan i tusen bitar som glittrade i det nytända solskenet.

De tilltufsade dopgästerna och det odöpta (eller kanske halvdöpta) spädbarnet fraktades tillbaka fastlandet med m/s Kristina. Vi var ett mycket slokörat sällskap som steg iland i Gamla hamn. Himlen var renskurad från moln, solen brann vit och het. Skuggorna hade börjat växa som de gör i augusti.

Fiskmåsarna i Gamla hamn hälsade oss med hånfulla skrik.

21

AMANDA GRÖNROOS

OTROLIGA HISTORIER

R O S A N N A F E L L M A N

Yksi pahimmista tavoista kuolla on jäykkäkouristukseen ensin leuka menee lukkoon koko keho lukkiutuu veri on myrkytetty tetanuksella 22

Kouristukset ovat niin voimakkaita että luut luurangossa murtuvat mutta mieli on vielä tallessa invaasion keskellä

Jäykkäkouristus tarkoittaa bakteeria, joka voi löytyä mullasta Maasta se on tullut Jäykkäkouristusta vastaan on rokotettu laajamittaisesti 1950-luvulta asti eläimen purema voi sisältää tetanuksen doge ja kisu voi toisin sanoin purra jäykkäkouristusta ajattelen kissani hampaita Ukkoni silittää lantiotani Sinulla on arpi tässä, hän sanoo silittäessä ”Minulla on aina ollut arpi tossa, se on rokotteesta minkä sain vauvana” sanon Etkö täytä 25 kohta? hän kysyy huolestuneena

USKOMATTOMIA TARINOITA

Ilmenee etten tiedä mitään rokotussuojasta mitä päivitetään 25-vuotiaana Kirjoitan päivityksen Facebookiin missä kysyn jos väki on muistanut ottaa rokotukset rokoteohjelman mukaan Ilmenee että moni on unohtanut ja kiittää muistutuksesta Vain pari tuntia päivityksen jälkeen saan ensimmäisen viestin

”MOI tässä on linkkejä vaihtoehtoiseen terveystietoon

ja vaihtoehtoiseen tietoon

että rokotukset aiheuttavat autismia

ja kaikkea muuta SEKOPÄISTÄ mitä sulla on,

ehdotan että luet kaikki linkit

että voit PARANTUA

hopeaveden avulla ja sokerin lopettamalla

ja OTTAMATTA rokotetta

jäykkäkouristukseen, se voi auttaa muutosta

aivoihin hermoratoja normaaliin

mikä hukuttaa lapsisairautesi luultavasti POIS” Soitan terveyskeskuksen ajanvaraukseen rokoteajasta ”Soitan tetanuksen takia” sanon puhelimessa Kukaan ei kutsu jäykkäkouristusta tetanukseksi enää sanoo terveydenhoitaja oletko tehnyt vähän taustatutkimusta tetanuksesta? kysyy terveydenhoitaja Katse hakeutuu lääkärinkirjoihin ja tietokoneeni hakuhistoriaan ”Aivoni hermoradat ovat viritetty vähän siihen tapaan kyllä,

milloin voin saada pienen pienen palan tetanuksesta

minuun että keho tottuu siihen

ja ettei tarvitse kuolla yhdellä pahimmista tavoista?

Tule jo huomenna, mutta pidä maskia,

sillä toisella pienellä on paljon vaikutusvaltaa vielä terveydenhoitaja sanoo

23

OTROLIGA HISTORIER

24

Hermostuneena neulakammon kanssa kielen alla kävelen terveyskeskustaan päin kaverini mukana tukena pelko neulan takia on iso pelko sairaudesta pelko kuolemasta pelko tartunnasta On isompi mitä perusteeton pelko vaihtoehtoisiin sivuvaikutuksiin kuten neulakammo ja pieni riski seuraustauteihin olisi Isompi riski tartuttaa, isompi riski että luut murtuvat verrattuna mitä sivuvaikutuksia neulasta olisi ”Pelko on iso, pelko ei saa minua” sanon terveydenhoitajalle Se ei saa sinua, se ei saa sinua sanoo pieni pieni osaa tetania Tule kahdenkymmenen vuoden päästä taas,

pelko ei tullut kotiisi tänään sanoo terveydenhoitajaa

itkettyäni pelon läpi

Jäykkäkouristus on bakteeri jota löytyy mullasta maasta se on tullut, maaksi sen pitää jälleen tulla.

KAROLINA ISAKSSON

USKOMATTOMIA TARINOITA

M A L I N K L I N G E N B E R G

Jeppis Slowdancers

H

elena hade alltid haft lätt för att få idéer. De var sällan goda, men de var desto fler, och de kom i en sån fart att hon nästan aldrig hann ta ställning till deras kvalitet.

När infallet att starta ett eget danskompani dök upp var det annandag jul. Hon hade just tittat på åttiotalsklassikern Flashdance och tryckt i sig en påse likörpraliner. Inspirationen flödade i en ännu stridare ström än vanligt, vilket gjorde att hon genast, utan att ens titta på objektet i verkligheten, också meddelade intresse för en hyreslokal där hennes nya verksamhet kunde drivas. Interiören syntes bara på ett suddigt foto i annonsen på Findit, men en vägg verkade vara av tegel, och lokalen låg i ett industriområde, vilket gick ihop med hennes vision.

Ja, hennes nya liv som dansare skulle vara ruffigt och förortsurbant, så där som det utan tvekan hade varit om hon hade bott i New York eller Berlin. Det mesta funkade i Jakobstad, bara man kisade lite.

Hyresvärden var till en början svår att få tag i. Hans telefon var avstängd, och när han slutligen svarade, hade han inte tid att visa lokalen, trots att Helena erbjöd sig betala hyran kontant. De kom överens om att hon fick hyra från och med den första januari, men det var fortfarande oklart när exakt nycklarna kunde överräckas.

Jeppis Slowdancers skulle hennes företag heta, beslöt hon, främst för att hon hade ganska dålig kondition. Trots att hon inte hade sett hur lokalen

25

OTROLIGA HISTORIER

26

såg ut författade hon en annons och bjöd in till ett första danspass på nyårsdagen klockan två via ett event på Facebook. Hon printade ut en A4 med danskompaniets namn, vek ihop pappret och lade det i jackfickan för att kunna tejpa upp det på dörren vid första bästa tillfälle.

På nyårsafton, mindre än nitton timmar före det första danspasset, fick hon slutligen hyresvärden att överlämna nyckeln. Egentligen var hon på väg på en fest. Men det här var förstås viktigare.

Om man enbart tittade på husfasaden och lät bli att snegla till höger, där Prismas skylt lyste stor och grön, och om man samtidigt låtsades att de två männen som stod och diskuterade den nya underfarten under järnvägen pratade engelska, så var illusionen perfekt. Det såg precis så ruffigt och tufft ut som hon hade föreställt sig.

Hyresvärden kom släntrande. Han skramlade med nycklarna och hälsade på gubbarna som diskuterade underfarten. Sedan tittade han på Helena. ”Kommer du då, eller?” ”Ja, jo”, sa hon, och skyndade sig efter honom in genom porten. ”Ja, det är ju i källaren”, sa han, och gick före henne nedför den slitna betongtrappan.”Bredvid EBPH Svets AB. De kan ha en del ljud.”

En svetsfirma. Precis som i Flashdance! ”Jag kommer mest att vara här på kvällarna, så det gör inget”, sa Helena. ”Och takhöjden läste du ju om.”

Takhöjden? Helena drog sig plötsligt till minnes att det hade stått något om takhöjden i annonsen, men vad var det? Hon hade ingen aning, så hon hummade bara och försökte låta som om hon visste vad han menade. Hon ville ju inte verka slarvig. ”Vad ska du ha lokalen till? Lager?” undrade hyresvärden nu. ”Jag ska starta ett danskompani.”

Hyresvärden tittade på henne på ett sätt som inte såg ett dugg företagarvänligt ut.

Metalldörren var tung och hade röda skrapmärken på utsidan. Den gnisslade då hyresvärden sköt upp den. ”Sextio kvadrat. En och fyrtio till tak överallt utom i pentryt”, sa han, och nickade in mot det lägsta utrymme Helena nånsin hade sett.

En och fyrtio till tak? Skit också. ”Japp”, sa hon, och nickade som om allt var i sin ordning. ”Hade du hyran kontant, sa du?” sa hyresvärden, och Helena drog fram hundra euro och lade sedeln i hans framsträckta hand.

USKOMATTOMIA TARINOITA

Dörren slog igen bakom hyresvärden när han gick. Snart satt Helena på huk, ensam i en halvdunkel lokal med Jakobstads lägsta takhöjd.

Hur hade hon missat det här? Tur att hyran var lika låg som taket, och att hon hade fått femhundra av mommo och moffa i julklapp.

Hon blundade och föreställde sig hur alla höga hopp och snygga backflips gick upp i rök. Kanske det var lika bra. Det var ju tjejen i Flashdance som kunde de där tricken, inte hon. Själv hade hon bara zumbat en termin på Arbis.

Utmaningarna med takhöjden skulle driva Helena till vansinne. Eller till helt nya, kreativa nivåer? Idéerna började rulla på, först långsamt, sen i en allt snabbare takt, och snart var takhöjden inte längre ett problem, utan något helt annat, någonting nytt och utmanande.

Ja. Plötsligt förstod hon. I hennes danskompani skulle det krypas, duckas, svepas, släpas och dras. Det passade henne utmärkt. Om hon hade en helt egen, unik dansstil kunde ingen anklaga henne för att vara inkompetent. Det här var i själva verket briljant!

Innan Helena gick till nyårsfesten tog hon upp lappen med Jeppis Slowdancers ur fickan. Det var lätt att riva bort en bokstav.

Jeppis Lowdancers.

Det lät bra. Riktigt bra.

27

TONI HARKONEN

OTROLIGA HISTORIER

T O M M I L I I M A T T A

Aavenauha 28

I

stuin Hiltskan kanssa rengaskeinuissa. Olimme kerranneet, mitä venetsialaispommeja ostamme perjantaina Mattssonilta, jos minä saan isältä kaksisataa markkaa ja hän kotoaan saman verran.

– Mitä ääniä kotona kuuluu, kun siellä ei ole ketään, kysyin ja potkaisin itselleni vauhtia.

– Jaa, vesiputkien kohinaa, Hiltska mietti ja valutti hiekkaan sitkeän rään.

Klimppi jäi keinun alaiseen painanteeseen ärsyttävästi koholle. Teki mieli vatkata sitä tikulla.

– Ei kun oikeesti, tivasin. – Me oltiin Pyykin kellarissa spiritismiä… jos on pahoja henkiä, ne voi mellastaa kotona kun me ollaan sieltä vekka. Ehkä siks kamat joutuu välillä hukkaan, kun henget käy sotkeen.

– Mä en ja usko tommosiin, Hiltska tyrmäsi.

– Mä en tiiä, mutta kiinnostaa.

– Otetaas geimit, Hiltska yllytti ja nousi keinussa seisaalleen. – Neljät vauhit, viiennellä hyppy! Mun merkki on tuo tiilenpala.

Hyppäsimme kumpikin kolmesti. Otin vauhdit seisaaltaan, laskeuduin istumaan kun keinu kävi takana neljännen kerran ja hyppäsin. Hiltska sai isomman vauhdin hyppäämällä seisoma-asennosta ja voitti minut Menokkaan mitalla.

– Kuuntele, Tilli ajaa, Hiltska sanoi ja pyyhki hiekkaa verkkarinpolvistaan.

Toden totta, Luutavuorenkadun mäestä päristeli Tilli kohti Kråkholmantien

USKOMATTOMIA TARINOITA

risteystä, keula pystyssä, puukengät jalassa ja ilman kypärää. Hiltska tunsi äänestä kaikki Rookholoman mopot, ja Tillin viritetyllä vehkeellä pääsi sataakahtakymppiä – kuulemma.

– Mulla on idea, sanoin. – Käyääs meillä.

Laskeuduimme kerrostalon etupihalle, menimme kesänhämärään rappuun ja nousimme ykköseen. Kaivoin t-paidan alta avainnarun.

Vanhemmat olivat töissä. Noudin isän hyllystä kasetin, jonka etiketti oli tyhjä – ei se varmaan sisältänyt mitään tärkeää. Kelasin nauhan alkuun ja kytkin mankan mikkiasetukselle. Painoin recciä ja playta.

– Nyt se nauhottaa tätä huonetta. Näin me kuullaan, käykö täällä aaveita.

Hiltska hymyili, melkein innostui. – Viiään mankka olohuoneeseen, niin ei tuu rappukäytävän äänet. Kaikki mitä nauhalle tarttuu, on sitte niitä sun aaveitas…

– Mennään nyt ulos, ja tullaan puolen tunnin päästä kuunteleen.

– Kiinareita, bombommeja ja minitykkäreitä tarttee ihan peruspommitteluun ja pikkuautojen tuhoamiseen, täydensin takapihalla aiempaa ostoslistaani. – Mattareita voi panna muovisolttujen jalkojen väliin, ja sitten, tota tota… tykinjyskyt on kympin kappale, niitä raskii ostaa vaan kaks mieheen.

– Näin on, Hiltska säesti. – Sit heinäsirkkaa, noitapilliä, perhosta ja satelliittia. Ne toimii lauantaina päivänvalolla Lekarin hiekkiksellä.

– Jussin Pussissa ois just niitä, ehdotin.

– Se on ihan lussu satsi, K-12 muka! Halvemmaks tulee ostaa irralteen.

Ostaaksun isä mitään raketteja, ja ajetaanko me pommitteleen Hiekkakuopille vai Haminaan?

– Tiiä vielä… se tulee Soomannin iltavuorosta kymmeneltä.

– Oli miten oli, mutta sunnuntain pommisotaan kiinarit on just omiaan, niitä meikä ostaa kymmenen pakkaa.

– Hei, huudahdin katsottuani kelloa. – Puol tuntia menny, kasetti on loppunu!

Hiltska istui sängylläni. Kelasin kasetin alkuun ja panin soimaan.

– Böö, hän sanoi, ja kumpaakin nauratti.

– Tyst nyt, pyysin. – Lue vaikka jotain taskaria.

Kasetin alussa kuului puhettamme: ”Ja nyt mennään ulos, ja tullaan…”

Oven läimäys, askelten kajahduksia portaissa.

Ja pelkkää nauhan kohinaa.

Mutta sitten kohinan seassa kuului jotain. Puhetta, aivan selvästi. Sanoja ei erottanut, mutta puhetta se oli. Naisen… mutta ei elävän naisen puhetta, ajattelin niskakarvat pörhöllä.

29

OTROLIGA HISTORIER

Hiltska tuijotti kaiutinta suu auki.

– Miten… mahdollista, kuiskasin. Kiersin voluumin täysille, mutta vain kohina lisääntyi – kummituksen puhe ei sen selvemmäksi muuttunut.

– Mä manasin Pyykin luona pirut tuleen tänne, sanoin suu kuivana. – Ei ois pitäny sitä spiritismiä…

Hiltska oli hiljaa. Hän istui sängylläni etukenossa, nyt kulmat kurtussa.

– Tälle on joku selitys, hän lopulta sanoi, kun nauha pyöri puolivälin tienoilla. – Mutta tuo puhuja ei oo yläkerran rouva. Eikä Nystedt, joka ramppaa pesutuvas ko hullu. Ja kyllä mä kans Haverin äänen tuntisin, vaikka se muutti taloon vasta vappuna.

– Piru on ainoo selitys! Kuollut nainen puhuu tyhjäs olohuonees, parahdin.

30

Ovikello soi. Hiltskakin säpsähti, jo seiskan aloittanut iso jätkä. Menin sydän hakaten kurkistamaan ovisilmästä, Jannu. Avasin ja kerroin saaneeni talteen aaveen ääniä, tämä oli maailmansensaatio!

– No soitas, Jannu kehotti epäilevänä. Hän jäi keskilattialle seisomaan, farkkutakki päällä.

Kohinan seassa aavenainen puhui outoon sävyyn. Tai oikeastaan tavalliseen sävyyn. Niin kuin… kuulijoille radiossa. Kumarruin katsomaan nauhurin säätöjä, mutta olin ihan oikein nauhoittanut mikrofoni päällä.

Jannu painoi stoppia ja poimi kasetin käteensä. – Tää on kromikasetti, hän huomautti. – Ooksä nauhottanu kromiasetuksilla?

– Millä, ihmettelin.

– Jos kromikassulla on nauhavalitsin väärin, uus nauhotus ei pyyhi kokonaan entistä, Jannu opetti. – Tässon ennen ollu radio-ohjelmaa. Se sieltä kuuluu läpi! Tuo akka on radiojuontaja.

En kehdannut katsoa Hiltskaa.

Arvasin, että hänen hartiansa hytkyivät.

AMANDA GRÖNROOS

USKOMATTOMIA TARINOITA

R O S A N N A F E L L M A N

Ett av de värsta sätten att dö på är genom stelkramp det börjar med att käken går i lås hela kroppen låser sig blodet är förgiftat av tetani Kramperna är så kraftiga att skelettets ben går av men intellektet hålls fortfarande intakt under invasionen

Stelkramp är en bakterie som oftast finnes i jord av jord är den kommen Man har vaccinerat regelbundet mot stelkramp sedan 1950-talet ett djurbett kan innehålla tetani doge och kisu kan bita stelkramp med andra ord tänker på min katts tänder Min gubb drar handen över min höft Du har ett ärr här, säger han och känner på det ”Jag har alltid haft det, det är från vaccinationen jag fick som bebis” säger jag Fyller du inte snart 25? frågar han oroligt

31

OTROLIGA HISTORIER

Jag inser att jag inte vet något om vaccinationsserien som ska uppdateras när man fyller 25 Skriver en uppdatering på Facebook där jag frågar om folk kommit ihåg att vaccinera sig enligt vaccinationsserien Det visar sig att många glömt och tackar för påminnelsen

32

Bara ett par timmar efter statusen får jag det första meddelandet

”HEJ här är länkar till alternativ hälsa

och alternativ fakta

om att vaccinationer orsakar autism

och annat FEL I HUVU som du har,

jag föreslår att du läser dessa länkar

så att du kan bli BOTAD

av silvervatten

och att sluta äta socker

och att INTE ta vaccinationen

mot stelkramp, det kan hjälpa att förändra

hjärnans nervbanor till det normala

som gör att din barnsjukdom kan FÖRSVINNA” Jag ringer hälsocentralen och frågar efter en tid för vaccination ”Det handlar om tetanus” säger jag i telefonen Ingen kallar stelkramp tetanus längre säger hälsovårdaren

har du gjort research? frågar hälsovårdaren Jag sneglar på läkarböckerna och min sökhistorik på datorn ”Mina nervbanor i hjärnan är lite lagda på det sättet jo,

när kan jag få en liten liten liten del av tetanus

i mig för att göra kroppen van med det och

inte behöva dö på ett av de värsta sätten?”

Kom imorgon, men ha mask på,

den andra lilla råder fortfarande säger hälsovårdaren

USKOMATTOMIA TARINOITA

Nervöst med nålfobin under tungan går jag mot hälsostationen har en kompis med mig som stöd rädslan för nålen är stor rädslan för sjukdom rädslan för död rädslan för smitta Är större än vad den obefogade rädslan för alternativa biverkningar som nålfobi och liten risk för följdsjukdom skulle vara Större risk för att smitta, större risk att skeletten bryts än för de biverkningar som kan komma av nålen ”Rädslan är stor, rädsla får inte ta mig” säger jag åt hälsovårdaren Den får dig inte, den får dig inte säger lilla lilla delen av tetani Kom om tjugo år igen,

rädslan kom inte hem den här gången svarar hälsovårdaren

när jag gråtit mig genom rädslan

Stelkramp är en baktiere som oftast finnes i jord

av jord är den kommen,

till jord skall den åter varda.

33

OTROLIGA HISTORIER

Eräänä loppukesän päivänä 1990-luvun alussa säveltäjä Alf Holm saapuu Pietarsaaren Vanhaan satamaan pienen tyttärensä kanssa. Tyttären kastetilaisuus tullaan järjestämään Mässkärissä. Mutta kaikki ei etene suunnitelman mukaisesti.

LAURENT DENIMAL

Tässä tarinassa Alexandra Schalin-Holm kertoo mitä tapahtui kun hänet oli määrä kastaa. Teksti on osa Lars Sundin tulevaa romaania nimeltään Prinsessa Vaasa.

L A R S 34

S U N D

Keskeneräinen kastetilaisuus Ote tulevasta romaanista

A

utoradiossa soi ”Eye of the Hurricane” – sopiva laulu ajatellen sitä, miten päivä tulisi kehittymään – kun saavuimme isän kanssa Vanhan sataman laiturille.

On kai mainittava että tunnelma oli sangen ärsyyntynyt. Kännykät eivät vielä 90-luvun alussa olleet jokamiehen omaisuutta, ja siksi isä ei ollut pystynyt soittamaan kertoakseen myöhästymisestämme. ”Ajatella ettet voi tulla ajoissa edes oman tyttäresi kastetilaisuuteen”, isoäiti sähisi ja oli olevinaan kuin ei olisi kuullut isän selitystä. Tätini Bambi rypisti otsaansa; hänen suhteensa isään ei useasta syystä ole täysin mutkaton.

Mutta Bambin sisko, tätini Neppe, antoi isälle nopean halauksen. Sitten hän liittyi muitten naisten joukkoon, jotka innokkaina heittäytyivät hääräämään

USKOMATTOMIA TARINOITA

ympärilleni maatessani auton etupenkillä. Naisten voivottelu herätti minut ja ulvoin kuin palosireeni. Isä töni tiensä luokseni naislauman lävitse, nosti minut syliinsä ja tuuditti minua vetäytyessään samanaikaisesti pois naislaumasta. Hän katsoi heitä tiukalla katseella. Ja siihen tarina kastetilaisuudestani olisi voinut päättyä, isä olisi voinut viedä minut takaisin autoon ja ajaa tiehensä – mikäli Iris ei olisi puuttunut asioiden kulkuun.

Yhtäkkiä hän seisoi siinä isän vieressä. Hän sanoi: ”Minä voin ottaa hänet Alf, voit viedä tavaranne veneeseen...”

Vanha näyttelijä puhui aivan hiljaa, mutta samalla hän oli niin arvovaltainen ja vakuuttava että isä vain lyhyen epäröinnin jälkeen antoi minut Irikselle, joka otti avosylin vastaan.

Itkuni loppui välittömästi. Katsoin Iristä ja hänen valoisasti hymyileviä kasvojaan ja minut valtasi luottavainen tunne.

Iriksen sylissä olin turvallinen ja annoin kuljettaa itseni Mässkäriin. M/s Kristinan kyydissä meitä oli kaikkiaan noin kaksikymmentä matkustajaa, kasteen suorittajan lisäksi. Venettä käytettiin tavallisesti saaristoristeilyihin mutta täksi päiväksi toimelias tätini Bambi oli vuokrannut sen meille. Ohitimme Kittholman hyppytornin, poijuissaan uinuvat hai-veneet Rummelgrundetin edustalla ja Alholman laitureineen ja betonisiiloineen. Kaiken tämän taustalla näkyivät sellutehtaan savuavat piiput. Kristinan kippari käänsi paapuuriin ja ohjasi aluksen Tukkisaaren ja Gräggörenin välistä. Vene niiasi pehmeästi laiskoissa mainingeissa.

Koillisessa oli muodostumassa sinimusta uhkaava ukkospilvi, johon kukaan Kristinalla ei kiinnittänyt huomiota.

Kun Kristina saapui Mässkärin satamaan, laitureilla ja kallioilla oli joukoittain ihmisiä. Tieto siitä, että Schalinin perhe järjestäisi kastetilaisuuden, oli levinnyt. Ei edes itse tasavallan presidentin saapuminen olisi voinut herättää suurempaa mielenkiintoa. Ainoastaan kunnialaukaukset puuttuivat. Olin jo Mässkärin pieni julkkis.

Kristinan matkustajat nousivat maihin ja kulkivat saattueessa Schalinin kesähuvilaa kohti. Kastetilaisuus pidettäisiin ulkona kallioilla. Kristallikulho, yksi Bambi-tädin perintökalleuksista, oli laitettu kukkajalustalle ja toimisi kastemaljana. Huvilan eteen oli katettu kahvitarjoilu. Olin nukkunut matkan viimeisen osuuden mutta heräsin kun minulle vaihdettiin vaippaa ja puettiin kastemekkoa. En protestoinut mainittavasti. Pappi, albaan ja valkoiseen stoolaan pukeutuneena, asettui improvisoidun kastemaljan äärelle.

35

OTROLIGA HISTORIER

36

Tilaisuutta varten malja oli koristeltu päivänkakkaroilla, keltamataroilla ja punaapiloilla, joukossa myös muutama sinikello.

Oli kuin luonto olisi hiljentynyt odottamaan juhlallisuuden alkua. Tuuli piteli henkeään, jopa muutoin niin kova-ääniset lokit olivat hiljaa. Kallioiden graniittiset selät huokuivat miellyttävää lämpöä. Mutta Ådön päälle oli nousemassa korkea sinimusta pilviseinä, kuin taivaan valtaava kuolio. ”No, ei teidän tarvitse huolestua”, Bambi-täti vakuutteli, tehden torjuvan eleen taivasta kohden. ”Täällä Mässkärissä meillä on aina kaunis ilma.”

Aluksi näytti siltä että hän olisi ollut oikeassa. Kastetilaisuus eteni suunnitelmien mukaan. Bambi-täti ja serkkuni Heidi ja Mattias soittivat nokkahuilua – he soittivat hieman ontuvan version Carola Häggkvistin laulusta, joka kertoi sinisilmäisestä vauvasta. Esitys sai isän tekemään kärsivän irvistyksen.

Pappi teki ristinmerkin ylleni, luki ääneen säkeet 13–16 Markuksen evankeliumin kymmenennestä kappaleesta ja sen jälkeen rukouksen.

Oli aika kastaa minut.

Lepäsin papin käsivarsilla ja saatoin olla vähän levoton. Pappi kastoi kätensä kastemaljaan ottaakseen kastevettä. ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen...”

Pamaus tuli ennalta-arvaamattomasti.

Valkoinen valo sokaisi meidät. Sade jyrisi taivaalta.

Ei ollut yksinomaan papin syy että hän pudotti minut. Olin siihen aivan yhtä osallinen, rimpuillessani kauhistuneena ukkosmyrskyn vuoksi. Olisin pudonnut kastemaljaan ellei Iris olisi ehtinyt väliin. Ajoituksella, jota jokainen sirkusartisti voisi kadehtia, hän pelasti minut syliinsä ja juoksi huvilan sisään. Muut kastevieraat seurasivat häntä, kompuroivat verannan rappusissa, tungeksivat ovessa. Seurasi uusi valtaisa salamanisku, oli kuin taivas olisi tippunut Mässkärin päälle. Tuuli raateli kovakouraisesti Suomen lippua.

Kallioita piiskaava sade muuttui yhtäkkiä voimakkaaksi raekuuroksi. Rakeet pomppivat märällä graniitilla.

Jyrisi ja rätisi kuin Ådön edustalla olisi ollut käynnissä suuri meritaistelu. Bambi-täti, kummatkin isoäitini ja pari muuta naista ottivat esiin kaikki talon pyyhkeet kastuneille kastevieraille. He keittivät kahvia ja tarjosivat kaikille konjakkia lämmön vuoksi. Pikkuhiljaa ukkonen suuntasi etelään ja jätti jälkeensä moukaroidun ja läpimärän Mässkärin. Kosteat kalliot savusivat, kosteus tihkui.

Kastetilaisuuden jatkaminen ukkosmyrskyn jälkeen ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Se olisi sitä paitsi vaatinut uuden kastemaljan etsimisen. Alkuperäinen kastemalja oli kallioilla tuhansina palasina, jotka kimmelsivät auringon

USKOMATTOMIA TARINOITA

valossa. Nolot kastevieraat ja kastamaton (tai ehkä puoliksi kastettu) sylivauva kuljetettiin takaisin mantereelle m/s Kristinalla. Olimme hyvin pettynyt seurue, joka nousi maihin Vanhassa satamassa. Aurinko loisti valkoisena ja kuumana pilvettömältä taivaalta. Varjot olivat pidentyneet kuten niiden on elokuussa tapana. Vanhan sataman lokit kirkuivat ilkkuen, toivottaen meidät tervetulleiksi.

Tekstin on Runeberginviikon ohjelmalehteä varten kääntänyt Marja-Leena Hyytinen.

37

UTSTÄLLNINGAR / NÄYTTELYT

HAVETS LJUDTUNNEL MEREN ÄÄNITUNNELI

Lyssna, alla barn. Dyk ner i det stora blåa havet där alla fiskar bor och hör dem sjunga. Hälsa på korallrevet, där bor många färgglada fiskar. Simma längre ner så kommer du till det öppna blåa havet. Om du har tur kanske du ser en haj eller två. Om du simmar längst ner på havets botten blir det ljusshow av maneter!

Havets ljudtunnel är planerad och förverkligad av Julia Björses, Ida Malm och Jimmy Dahlsten som alla studerar vid YA/Visuell framställning.

Lapset, kuunnelkaa. Sukeltakaa suureen siniseen mereen, jossa kaikki kalat asuvat, ja kuule kalojen laulu. Tervehdi koralliriuttaa, siellä asuu paljon värikkäitä kaloja. Ui syvemmälle ja saavut aavalle siniselle merelle. Jos sinulla on onnea, näet ehkä hain tai kaksi. Jos uit meren pohjalla, näet uivien maneettien valonäytöksen!

Meren äänitunnelin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet YA/Kuvallinen ilmaisu opintolinjan opiskelijat Julia Björses, Ida Malm ja Jimmy Dahlsten.

Campus Allegro, bakom Rotundan Campus Allegro, Rotundan takana Vardagar/ Arkisin 1–14.2.2021

NÄYTTELYT

Akvarellitekniikka viehätti minua heti. Tietyllä pigmetin ja veden käsittelyllä ja sekoitustavalla voin esimerkiksi ilmaista paperilla valoa ja ilmaa. Voin siis tuottaa sellaista, mitä en tiennyt, että voisin nähdä …

Luonto ja sen muutokset ovat inspiraation lähde. Myös kohtaamiset ihmisten kanssa, kasvot tai ilmeet voivat houkutella tarttumaan siveltimeen.

NATURELLER – NATUREN I AKVARELLER NATURELLER – LUONTO AKVARELLEISSA

Utställning med akvareller av Kerstin Sunabacka

Jatkan syventymistä akvarellitaiteen ihmeelliseen maailmaan ja toivotan sinut tervetulleeksi mukaan.

Stadsbiblioteket i Jakobstad , vån. 2 Pietarsaaren kaupunginkirjasto, 2. kerros 1.2–31.7.2021

Det har gått dryga 10 år sedan jag köpte min första akvarellpensel för att delta i en kurs i akvarellmålning. Detta utgjorde starten till mitt måleri och senare också konststudier och -kurser.

39

Jag fascinerades genast av akvarelltekniken.

Genom en viss styrning och blandning av pigment och vatten kunde jag till exempel framhäva ljus och luft på papper. Jag kunde så att säga uttrycka det jag inte visste att jag ville se …

Naturen med dess skiftningar är en inspirationskälla, men också ett möte eller ett ansikte kan locka mig till att fatta penseln.

Jag fortsätter att fördjupa mig i akvarellkonstens underbara värld och hälsar dig välkommen med!

Kerstin Sunabacka akvarelleja On kulunut noin 10 vuotta siitä, kun ostin ensimmäisen siveltimeni osallistuakseni akvarellimaalauskurssille. Siitä alkoi maalaustyöskentelyni ja edelleen taideopinnot ja -kurssit.

UNDER KJOLEN 2.0 HAMEEN ALLA 2.0

Textilhistorisk utställning Tekstiilihistoriallinen näyttely Jakobstads museum, Malmska gården Pietarsaaren museo. Malmin talo 1.2–31.5.2021

UTSTÄLLNINGAR

Uppvärmningen av jorden syns tydligt i Arktis med krympande glaciärer och smältande havsisar. Isbjörnen, kungen av Arktis, har fått problem att jaga sitt huvudsakliga byte - sälen. Ett bildfönster på utställningen är fotograferat våren 2019 när jag reste med båt från Bodö i Norge upp till Svalbard som tjusade mig med grafiska landskap och mäktiga djur.

EN VINTERSAGA TALVINEN SATU

Som naturfotograf vill Bo Isomaa få människor att tänka, känna och se vad som finns omkring dem. Så här berättar han själv om utställningen. Förunderliga och vackra ting finns överallt i naturen – i Arktis, på vår bakgård och på stranden.

40

Utställningens bilder är fotograferade i vårt eget kustlandskap. De handlar om snö och is, vintervemod och en isande gråkall vind som ibland drar in från havet.

Vintern 2019–20 kännetecknades av hårda vindar, invandrande lågtryck med lite snö och mera regn – en väderlekstyp som lär ska bli vanligare om vi inte kan stoppa jordens uppvärmning. Senaste vinter skulle jag ha haft svårt att fotografera flera av de bilder som finns med på utställningen. Vi får bara hoppas att det var en tillfällig ”höstvinter” och att det ännu finns hopp för vårt vanliga klimat med tydliga årstider!

Luontokuvaajana Bo Isomaa haluaa saada ihmiset ajattelemaan, tuntemaan ja näkemään oman ympäristönsä. Luonnon kauneus on havaittavissa ei ainoastaan arktisissa maisemissa vaan myöskin omalla takapihalla, puistoissa ja Pohjanmaan rannoilla.

Talvena 2019-20 sää oli erityisen leuto ja kostea, varsinaista pakkastalvea ei nähty.

Onko tämä tulevien talvien säätyyppi?

Onneksi suurin osa näyttelyn kuvista kuvattiin aikaisempina talvina. Näyttelyn kuvissa näkyvät tuima tuuli, lumi, jää ja talven haikeus.

Ilmakehän lämpeneminen on havaittavissa erityisen selvästi arktisissa maisemissa jossa jäätiköt sulavat tällä hetkellä nopeasti ja napameren jääpeite vähenee kovaa vauhtia aiheuttaen ongelmia hylkeitä metsästävälle jääkarhulle. Näyttely avaa myöskin pienen ikkunan Huippuvuorille päin. Sinne matkustin laivalla keväällä 2019.

Stadsbiblioteket i Jakobstad, vån. 1 Pietarsaaren kaupunginkirjasto, 1. kerros 1–28.2.2021

NÄYTTELYT

Näyttelyn aikana kaikki voivat osallistua yhteisen tarinan tekemiseen jatkamalla tarinaa siitä, mihin jonkun toisen tarina on loppunut. Tämän voit tehdä leirinuotion äärellä kirjaan ja lopputuloksena on yhteinen unelma.

Näyttelyn ovat suunnitelleet ja toteuttaneet YA/Kuvallinen ilmaisu opintolinjan opiskelijat Amanda Åbrandt, Christoffer Elvström ja Jacob Back.

Plats och tid se www.runebergsveckan.fi Aika ja paikka ks. www.runeberginviikko.fi

IMAGINATION

”Imagination” är en utställning som berättar om våra olika fantasier under dessa mörka tider. Vi vill förmedla något om hur den grå klumpen som vi kallar hjärna kan producera såna märkliga världar och fantasier. Ibland skapar tankarna en värld man vill fly till, och ibland en värld man vill fly från.

Under utställningen kan alla som vill delta i en gemensam historia genom att låta sin fantasi ta vid där någon annans slutar. Kring lägerelden kan du bidra med din del genom att skriva ner den i en bok och tillsammans med andra skapa en egen fantasi.

Utställningen är planerad och förverkligad av Amanda Åbrandt, Christoffer Elvström och Jacob Back som alla studerar vid YA/ Visuell framställning. ”Imagination” on näyttely, joka kertoo unelmistamme näinä synkkinä aikoina, joissa elämme. Haluamme kertoa jotain siitä, miten harmaa möykky, jota kutsumme aivoiksi, voi luoda mitä uskomattomimpia maailmoita ja unelmia. Joskus ajatukset luovat maailman, johon haluamme paeta - mutta joskus maailman, josta haluamme paeta.

INSPIRARI BREATHE INTO

Den 5 februari öppnar konstutställningen ”Inspirari-breathe into” på Tobaksmagasinet i Jakobstad. Utställningen görs på initiativ av studerande på Yrkeshögskolan Novia och innehåller verk av 21 studerande från bildkonstlinjen. Utställningen behandlar teman som inspiration, förebilder och processer i var och ens konstnärliga arbete. På grund av det rådande coronaläget vet vi ännu inte om en vernissage är möjlig. ”Inspirari-breathe into” on 5. helmikuuta Tupakkamakasiinilla avattava taidenäyttely. Näyttely koostuu Ammattikorkeakoulu Novian kuvataidelinjan opiskelijoiden teoksista. 21 opiskelijan teoksissa käsitellään inspiraatiota, esikuvia ja prosesseja kunkin kuvataideopiskelijan taiteellisessa työssä.

Koronatilanteen vuoksi emme vielä tiedä jos avajaisia on mahdollista järjestää.

Tobaksmagasinet Tupakkamakasiini 5–25.2.2021

41

K LIM A TE T , M I L J Ö N O CH DEN HÅLLB A RA B O K EN

Biblioteket inviger Gröna hörnet!

Vad är ett grönt hörn? Det kan vara lite vad som helst. Det kan vara vad du vill att det ska vara.

Det kan vara ett skönt ställe att sitta på. Här kan du till exempel sitta och läsa tidningen. Eller en bok. Du kanske vill sitta och sticka en tröja eller bara pusta ut en stund.

Gröna hörnet är en del av bibliotekets projekt Det gröna biblioteket och därför har vi samlat ett urval böcker och broschyrer om klimat, miljö, hållbarhet och cirkulär ekonomi. Här finns helt enkelt information och inspiration när det gäller allt som är grönt.

42

Projektet Det gröna biblioteket är vårt sätt att dra ett strå till stacken för en hållbar utveckling.

Vi har bytt ut alla våra lampor mot LED och sparar på så sätt 20 procent elektricitet. Du har sedan i höstas möjligheten att få dina lånekvitton på epost. Vi har tillsammans med tretton andra bibliotek runt om i landet gjort en mätning av vårt koldioxidavtryck. Sist men inte minst jobbar vi tillsammans med Ekokompass för att också få ett grönt certifikat. Det innebär att vi i detalj går igenom vår miljöpåverkan.

När det talas om en hållbar utveckling talas det ibland om den cirkulära ekonomin. Om skiftet från ägande till gemensamt brukande. Istället för att köpa den där prylen du behöver lånar eller hyr du den. Eftersom biblioteket har en lång erfarenhet i den här branschen tror vi att vi kan bidra med det vi kan och vet. När du besöker ett bibliotek så bidrar du till en hållbar utveckling. Även om det är svårt att mäta tror vi att vårt hus, med uppvärmning och elektricitet, också är en gemensam resurs som ger ett positivt klimatavtryck jämfört med om vi alla stannade

hemma och tände våra egna lampor och slog på våra egna datorer.

Bredvid det Gröna hörnet finns vårt demokratiprojekt “Hoppsan jag är en påverkare” Här kan du fundera på vad du skulle vilja ändra på i samhället och samtidigt ta en kopp kaffe. Du kan också få tips och hjälp med att komma i kontakt med våra beslutsfattare.

Det som de flesta förknippar med bibliotek är ju böcker. Vi erbjuder förstås mycket annat också men boken är fortfarande central precis som den var när vårt bibliotek grundades för över hundra år sedan. Boken är helt enkelt det mest slitstarka och hållbara sättet att lagra information på. Det vill vi fira och uppmärksamma med ett tema på Runebergsveckan som vi har kallat Den hållbara boken. Du kan delta i vår boktävling och vinna fina priser. Om du är barn kan du komma till barnavdelningen och pröva på att göra en egen bok. Du är också välkommen att fynda i vår bokloppis där du kan betala med en … bok! Ta gärna med dig en bok hemifrån som du redan har läst och byt den mot en som du inte har läst.

Det gröna biblioteket är ett projekt på stadsbiblioteket som har som mål att minska bibliotekets klimatpåverkan och få ett grönt certifikat. Projektet leds av Martin Lövstrand, bibliotekarie med många års erfarenhet inom branschen bland annat från Malmö stadsbibliotek i Sverige.

Boktävlingen, pysselhörnan och bokloppisen är öppna dagligen vecka 5 under bibliotekets ordinarie öppettider.

ILM AS T O , Y M P Ä RI S TÖ JA K E S TÄ V Ä K I RJ A

Kirjasto vihkii käyttöön Vihreän nurkkauksen!

Mikä on vihreä nurkkaus? Se voi olla oikeastaan mikä vaan. Se voi olla juuri sitä, mitä haluat sen olevan. Kyseessä voi olla paikka, jossa on hyvä istua, esimerkiksi lehtien lukemista varten. Tai lukea kirjaa. Ehkä haluat istahtaa neulomaan villapaitaa tai vain hengähtää hetken.

Vihreä nurkkaus on osa kirjaston Vihreä kirjasto -hanketta. Olemme koonneet sen tiimoilta valikoiman ilmastoa, ympäristöä, kestävyyttä ja kiertotaloutta käsitteleviä kirjoja. Täältä siis löytyy tietoa ja inspiraatiota kaikesta, mikä on vihreää.

Vihreä kirjasto -hanke on meidän tapamme kantaa kortemme kekoon kestävän kehityksen puolesta.

Olemme vaihtaneet kaikki lamppumme LEDiin ja säästämme näin sähköä 20 %. Syksystä alkaen olet saanut lainauskuittisi sähköpostitse. Olemme yhdessä 13 muun suomalaisen kirjaston kanssa mitanneet hiilijalanjälkemme. Lisäksi työskentelemme yhdessä Ekokompassin kanssa saadaksemme vihreän todistuksen. Tämä tarkoittaa, että käymme yksityiskohtaisesti läpi ympäristövaikutuksemme.

Kestävään kehitykseen liittyen esille tuodaan joskus kiertotalous. Kyseessä on siirtyminen omistamisesta yhteiseen käyttämiseen. Sen sijaan, että ostat tarvitsemasi tavaran, lainaat tai vuokraat sen. Kirjastolla on pitkä kokemus alasta, joten uskomme, että voimme myötävaikuttaa asiassa osaamisellamme ja tietämisellämme. Käydessäsi kirjastossa olet mukana vaikuttamassa kestävään kehitykseen. Vaikka asiaa onkin vaikea mitata uskomme, että kirjastotalomme – lämmitys ja sähkö mukaan lukien – on myös yhteinen voimavara, joka antaa myönteisen jalanjäljen

verrattuna siihen, että pysymme kaikki kotona, sytytämme omat lamppumme ja käynnistämme omat tietokoneemme.

Vihreän nurkkauksen vieressä sijaitsee demokratiahankkeemme “Oho olen vaikuttaja”.

Täällä voit pohtia, mitä haluaisit muuttaa yhteiskunnassamme ja samalla voit juoda kupillisen kahvia. Voit myös saada vinkkejä ja apua siihen, miten saat yhteyden päättäjiimme.

Useimmat yhdistävät kirjat kirjastoon. Tarjoamme luonnollisesti paljon muuta, mutta kirja on edelleen keskeinen aivan kuten silloin, kun kirjastomme perustettiin yli sata vuotta sitten. Kirja on yksinkertaisesti eniten kulutusta kestävä ja muutenkin kestävin tapa tallentaa tietoa. Runeberginviikolla haluamme juhlistaa ja huomioida kestäväksi kirjaksi kutsumaamme aihetta. Voit osallistua kirjakilpailuumme ja voittaa hienoja palkintoja. Jos olet lapsi, voit tulla lastenosastolle ja kokeilla oman kirjan tekemistä. Olet myös tervetullut kirjakirppiksellemme tekemään löytöjä. Ostoksesi voit maksaa … kirjalla! Ota kotoa mukaasi kirja, jonka olet jo lukenut ja vaihda se kirjaan, jota et ole lukenut.

Vihreä kirjasto on kaupunginkirjaston hanke, jonka tavoitteena on vähentää kirjaston ilmastovaikutusta ja saada vihreä todistus. Hankkeen vetäjänä toimii kirjastonhoitaja Martin Lövstrand, jolla on usean vuoden kokemus alasta muun muassa Malmön kaupunginkirjastosta Ruotsissa.

Kirjakilpailu, askartelunurkkaus ja kirjakirppis ovat avoinna päivittäin viikolla 5 kirjaston aukioloaikoina.

43

RU N E B E RG S RU N DA N

44

RunebergsRundan är en skattjakt där man letar stora Runebergstårtor som kommer att finnas på olika platser i Jakobstad. Inalles tio tårtor är utplacerade och markerade på en karta, som delas ut med programbladet till alla hushåll i Jakobstad (finns också vid till exempel Stadsbiblioteket att hämtas). På varje tårta finns en dikt skriven av Runeberg och på svarsblanketten (som också finns i programbladet) antecknar man vilka dikter man hittat på tårtorna. Alla som deltar i RunebergsRundan och lämnar in sin svarsblankett (oavsett om man känt igen dikterna eller ej), deltar i utlottning av bokgåvor. Bildlkonstnär Jenni Österlund med Sara Östman och Michele Ucheddu har åtagit sig uppdraget att planera och verkställa Runebergstårtorna.

RunebergsRundan pågår 31.1–7.2 och det är öppet dygnet runt. Alla kan delta exakt den tid man har passligt och man kan planera sin rutt som man själv önskar enligt kartan som följer med programbladet. Varmt välkomna på RunebergsRundan!

R U N E B E RG I N K I E R RO S RuneberginKierros on aarrejahti, jossa etsitään isoja Runebergintorttuja Pietarsaaren kaupunkikuvasta. Yhteensä kymmenen torttua sijoitetaan eri paikoille kaupungissa ja näkyvät kartassa, joka jaetaan ohjelmalehden mukana kaikkiin Pietarsaaren talouksiin (ohjelmalehti on saatavilla myös esimerkiksi kaupunginkirjastosta). Jokainen torttu sisältää Runebergin kirjoittaman runon ja vastauslomakkeeseen (joka myös jaetaan ohjelmalehden yhteydessä) merkitään runot. Kaikki RuneberginKierrokselle osallistuneet, jotka palauttavat lomakkeen (riippumatta jos tunnisti runot tai ei), osallistuvat kirjalahjojen arvontaan. Kuvataitelija Jenni Österlund, Sara Östman ja Michele Ucheddu on ottanut tehtäväkseen suunnitella ja toteuttaa Runebergintortut.

RuneberginKierros on avoinna 31.1.–7.2. ja se on kierrettävissä vuorokauden ympäri, kaikki voivat osallistua juuri silloin kun se sopii heille parhaiten ja kaikki voivat itse suunnitella reittinsä kartan mukaan, joka tulee ohjelmalehdessä. Lämpimästi tervetuloa RuneberginKierrokselle!

45

Delta i utlottningen!

Osallistu arvontaan!

JAG HITTADE DIKTERNA / LÖYSIN SEURAAVAT RUNOT: 1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

NAMN/NIMI: TEL./PUH: MAIL/S-POSTI:

VÄLJ BOKPAKET / VALITSE KIRJAPAKETTI

□ VUXEN / AIKUINEN □ UNGA / NUORET VÄLJ SPRÅK / VALITSE KIELI

□ SUOMENKIELINEN □ SVENSKA Blanketten returneras till den stora Runebergstårtan som finns i Stadsbibliotekets första våning under öppethållningstiderna senast 13.2.2021.

Lomake palautetaan Kaupunginkirjaston 1. kerroksessa olevaan suureen Runebergintorttuun kirjaston aukioloaikoina 13.2.2021 mennessä.

atu

uorenk

Luutav

2

Holmg

Vanhahaminantie n

ge dvä

De La

gatan

3

Gardie

ankatu

Amerik

nkatu

tan almsga Norr m

Hämee

enkatu

sgatan

katu

Piispan

Alholm

Pursisalm

katu

Marian

katu Jaakon

regatan

Skeppa

ank.

Kristiin

Ebba Brahe esplan

tan Lotsga

nkatu

pä Taljase

aden

atu Kouluk ginkatu Strengber

p.

V

henka tu

r icto

Sch

10

6 Salutorget

Rådhusgatan

Kauppiaankatu

5

Stationsv.

Kvarnbacksgatan

Choraeuksenkatu

Runebersg.

Isokatu

Otto Malmsg.

Herrholmsg.

Pedersesplanaden

Etelänummenkatu

8

n

Kanalesplanaden

Peräm ie

sgata

Visa sm

äki

1

N KE AR STO P I OL U es SK LUP U an O m K au

Jakob

Sibeliuss.

4

Alholmsg.

9

Loveret

an Str

atan

Ro se

nlu

nd

sg.

Trädgårdsgatan Parentesen

Masaholm

antie

7

Jakobstads Där drömmar blir sanna

Talviharmon X X I I Ko kkolan

WWW.TALVIHARMONIKK

Talviharmonikk

X X I I Ka

Talviharmonikka rleby Vinteraccordeon

9.–16.2.

Se hela programmet på / Koko ohjelma ja lisätiedot: WWW

X X I I Ko kkolan

WWW.TALVIHARMONIKKA.COM

Talviharmonikka

X X I I Ka

rleby Vinteraccordeon

9.–16.2.2020

TO 13.2 THURSDAY JAZZ Black Sheep Pub: JazzAcc 4tet FRE 14.2 LUNCHMUSIK Campus Allegro: Jörgen Sundeqvist & Päivi Mettälä

Se hela programmet på / Koko ohjelma ja lisätiedot: WWW.TALVIHARMONIKKA.COM