Kristillinen Lääkärilehti 4/2022

kristillinen lääkärilehti

Kannen ja sisäkannen kuva: Hanna Halkosaari

Kristillinen Lääkärilehti 4/2022

Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla? 4 Joulun väitetään alun perin olleen keskitalven juhla, jonka kristinusko on omaksunut itselleen antiikin uskonnoista houkutellakseen lisää jäseniä kirkkoon.

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan 6 Rovasti Lauri Maarala kertoo Gestapon tutkintavankilan sellissä kirjoitetun runon tarinan.

Kuvia syyspäiviltä Vivamosta 8 ”…uskollinen suoja piirittää meitä…” 11 Psykiatri Marja-Liisa Portaankorva pohdiskelee suojan, turvan ja uskon merkityksiä lääkärin työssä.

Maailmankaikkeus on täysin turvallinen paikka Jumalan lapsille 12 Veli-Pekka Joki-Erkkilä kertoo, kuinka Jumala auttoi voittamaan kuoleman pelon.

Svenska KLM och läkemedel till Ukraina 14 - en berättelse om Guds underbara gärningar Berättelsen om hur läkemedel kunde skickas till Ukraina i krigets inledning.

Lähde ensi kesänä Arushaan, Tansaniaan 16

WMA International Code of Medical Ethics on uudistettu 17

Kristillinen lääkärilehti

Suomen kristillisen lääkäriseuran jäsenlehti 4/2022, 10. vuosikerta

kristillinenlaakarilehti(at)gmail.com

Taitto: Heikki Halkosaari

Painopaikka: Suomen Uusiokuori Oy

Toimituskunta

Juhani Junnila Markus Partanen Sirpa Maijanen Heikki Halkosaari Leena Uusitalo Kalle Mäki

Suomen Kristillinen Lääkäriseura (SKLS) on v. 1923 perustettu perinteikäs suomalainen lääkäriseura. Seuraan kuuluu yli 1230 lääkäriä ja lääketieteen opiskelijaa. Tarkoituksenamme on toimia kristin uskon hengessä lääkärien ja lääketiedettä opiske levien keskinäisenä yhdyssiteenä. Toinen tärkeä tavoitteemme on käsitellä lääkärintointa koskevia kysymyksiä kristinuskon valossa. Osallistumme myös aktiivisesti lääkintälähetykseen ja kansainväliseen diakoniatyöhön.

Liity mukaan kasvavaan joukkoomme! Kannatusjäsenyys on myös mahdollista.

Vastuunkantajien yhteystiedot

KrLL:n toimituskunta toivottaa siunattua joulunaikaa!

YLEISET

Puheenjohtaja pj(a)skls.fi Markus Partanen

Varapuheenjohtaja varapj(a)skls.fi Robert Paul

Sihteeri sihteeri(a)skls.fi Reetta Saari

Toimisto toimisto.skls(a)gmail.com Sirpa Maijanen

ALUEYHDYSHENKILÖT

Aluevastaava aluevastaava(a)skls.fi Leena Uusitalo Helsinki helsinki(a)skls.fi Hilkka Kiviluoto Hämeenlinna hameenlinna(a)skls.fi Tuulikki Rintakumpu

Kajaani kajaani(a)skls.fi Maarit Erola ja Jenny Karjalainen Kotka kotka(a)skls.fi Pasi Pöllänen Kuopio kuopio(a)skls.fi Reetta Saari

Lappeenranta lappeenranta(a)skls.fi Kaarina Pesonen Oulu oulu(a)skls.fi Maarit Valkealahti ja Tuula Pulska Seinäjoki seinajoki(a)skls.fi Leena Uusitalo Tampere tampere(a)skls.fi Eija-Anitta Kynsilehto Vaasa vaasa(a)skls.fi Anna-Liisa Punto-Luoma

KrLL TOIMITUSKUNTA kristillinenlaakarilehti(a)skls.fi

TERVEYSLÄHETYS terveyslahetys(a)skls.fi

JUNIORILÄÄKÄRIT junioreiden vastaava juniorit(a)skls.fi Hanna Savioja

OPISKELIJATOIMIKUNTA

Opiskelijavastaava opiskelijavastaava(a)skls.fi Mikko-Oskari Rinkinen (Hel sinki)

Ristiside, Helsinki ristiside(a)skls.fi Rauno Naves (pj) ja Timo Syvälahti (vpj)

Luukas-klubi, Turku luukasklubi(a)skls.fi Rebekka-Emilia Santala (pj) ja Julia Aaros (pj)

Arbor vitae, Tampere arborvitae(a)skls.fi Ida-Maria Tavast (pj), Lotta Salmi (pj), Sini Vasara (pj)

Heräämö, Kuopio heraamo(a)skls.fi Hanna Erola (pj) ja Minna Särkkälä

Henkireikä, Oulu henkireika(at)skls.fi Aarni Venetvaara (pj) ja Aaro Anttila (pj)

Hallituksen opiskelijajäsenet: Onni Erkkilä (Tampere) ja Einar Eidstø (Helsinki)

Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla?

Tähän vuodenaikaan suomalaiset mitä luultavimmin kohtaavat väitteen, että joulukuun 25. päivä on kristillisen joulun sijaan alunperin pakanallinen juhla. Keskitalven juhla, jonka kristinusko on omaksunut itselleen antiikin uskonnois ta houkutellakseen lisää jäseniä kirkkoon. Onko väite tosi?

Pitkään tätä ”uskonnonhistoriallista hypoteesia” joulun al kuperästä on pidetty lähes itsestäänselvästi totena. Kuiten kin viime vuosikymmenien historiantutkimuksessa se on kohdannut vakavia haasteita, luultavasti jopa voittajansa.

Ensinnäkin, parhaat pakanalliset ehdokkaat joulun esias teiksi eivät ole niin vakuuttavia kuin aiemmin on uskottu. Esimerkiksi joulukuun 25. päivän ”Voittamattoman aurin gon” juhlan perusti keisari Aurelianus vasta vuonna 274 jKr. ehkä osin vastavedoksi kristityille jo tärkeäksi tulleelle päivälle.

Toiseksi, muut varteenotettavat kandidaatit aikansa aurin kokulttien joukosta puolestaan viettivät omia juhliaan jo elokuussa. Lisäksi antiikin roomalaisten Saturnalia-festivaa lilla ei ole läheisestä ajankohdastaan huolimatta todettu vakuuttavaa historiallista yhteyttä varhaisten joulun ajan kohtaa laskeskelevien kristittyjen kanssa.

Joulu voi johtua pääsiäisestä

Mutta mistä sitten joulun päivämäärä on peräisin, jos ei pakanuudesta? Vastaus saattaa löytyä niin läheltä kristinus kon ydintä, ettei sitä heti osaa sieltä etsiäkään. Liturgiikan professori Thomas J. Talleyn mukaan joulun päivämäärä nimittäin juontanee juurensa Jeesuksen ristinkuoleman ajankohtaan eli ensimmäiseen pitkäperjantaihin.

Varhaiset kristityt olivat ennen Jeesuksen syntymäpäivää kiinnostuneita ensin hänen kuolinpäivästään. He katsoivat, että päivämäärä ensimmäiselle pitkäperjantaille oli juuta laisen kuukalenterin mukainen Nisan-kuun 14. päivä.

Kun tämä päivämäärä haluttiin kääntää Rooman valtakun nan länsiosassa noudatettuun juliaaniseen kalenteriin, pää dyttiin Jeesuksen kuolinvuoden pitkäperjantaina pitämään lopulta maaliskuun 25. päivää. Valtakunnan itäosissa puo lestaan noudatettiin kreikkalaista kalenteria, jonka Artemi sios-kuun 6. päivä vastasi mainittua Nisanin neljättätoista. Kun Itä-Roomassa myöhemmin siirryttiin juliaaniseen ka lenteriin 300-luvulla, Jeesuksen kuolinpäivänä alettiin pitää uuden kalenterin mukaista huhtikuun kuudetta.

Kuinka tämä kaikki sitten liittyy jouluun? Sehän on kirkko vuodessa aivan eri aikaan kuin pääsiäinen. Se liittyy jouluun siten, että varhaisten kristittyjen aikaisessa rabbiinisessa juutalaisuudessa oli tapana uskoa suurten profeettojen syntyvän samana päivänä kuin he kuolevat. Ylipäänsä mer kittävien pelastushistoriallisten tapahtumien uskottiin ta pahtuvan aina samaan vuodenaikaan.

Esimerkki tällaisesta uskomuksesta on säilynyt Babylonia laisessa Talmudissa (kokoelma juutalaisten oppineiden kirjoituksia), joka kertoo meille kahden rabbin väittelyssä toisen sanovan: ”Maailma luotiin Nisan-kuussa, patriarkat syntyivät Nisanissa, Iisak syntyi Nisan-kuussa, Nisanissa esi-isämme lunastetaan.” (Rosh Hashana, 10b-11a)

Kristityt perivät tämän ajattelutavan juutalaisilta hieman muunneltuna ja olettivat Jeesuksen paitsi kuolleen, myös

siinneen Pyhästä Hengestä maaliskuun 25. päivänä. Tätä päivää nykyäänkin vietetään kirkkovuodessa Marian ilmes tyspäivänä, jolloin enkeli ilmoitti Marialle Jeesuksen synty mästä.

Toisin sanoen kristityt laskivat lännessä Jeesuksen sikiämisja kuolinpäivästä yhdeksän kuukautta eteenpäin ja päätte livät Jeesuksen syntymäpäivän olevan 25. joulukuuta. Idäs sä suoritettiin sama laskutoimitus ja päädyttiin huhtikuun kuudennesta tammikuun kuudenteen. 300-luvun aikana ja sen jälkeen juhlapyhät siirtyivät vähitellen kirkon sisällä idästä länteen ja lännestä itään, niin että molemmat päivä määrät lopulta tunnettiin pääosin puolin ja toisin.

Nykyään vietämme läntisessä kristikunnassa tuota itäistä joulupäivää loppiaisen nimellä. Sitävastoin idän ortodoksi sessa kirkossa tammikuun 6. päivän ”teofania” on edelleen hiukan merkittävämpi pyhäpäivä kuin joulukuun 25. päivä. Lisäksi jotkin vanhat itäiset kirkkokunnat, kuten Armenian apostolinen kirkko, juhlivat joulua yhä edelleen ainoastaan tammikuun kuudentena päivänä. Silloin he viettävät juh laa Jeesuksen syntymän, kasteen ja koko julkista toimintaa edeltävän elämän kunniaksi.

Kaiken kaikkiaan Jeesuksen syntymäpäivän määrittäminen ja juhliminen oli pitkä prosessi, joka sisälsi pitkän ajan ku luessa lisäksi monia muitakin arvioita kuin nykyisin tunte mamme kirkkovuoden juhlapäivät.

Kristityillä ei ollut halua kopioida pakanallisia juhlapäiviä

Mutta voimmeko olla varmoja siitä, ettei tällainen päättely ollut kuitenkin vain kirkon hyväntahtoinen selitys sille, että joulu kaikesta huolimatta liimattiin väkisin pakanallisten juhlien päälle? Osuuhan Jeesuksen parhaiten arvioiduista syntymäpäivistäkin sentään toinen johonkin poikkeukselli seen päivään (talvipäivän seisaukseen) juliaanisessa kalen terissa.

Kirkkohistoriallinen todistusaineisto kuitenkin vahvistaa kristittyjen itsenäistä roolia tässä asiassa. Eräs tärkeä puol tava seikka on yhden varhaisen harhaoppiseksi tuomitun kristillisen ryhmän tapa viettää joulua. Kyseisestä ryhmästä käytetään nimitystä ”donatolaiset”, ja he vaikuttivat pää asiassa Pohjois-Afrikassa 300-luvun alusta lähtien.

Donatolaisuus sai alkunsa Rooman valtakunnan viimeisis tä laajoista kristittyjen vainoista, jotka pani toimeen keisa ri Diocletianus 200-300-lukujen taitteessa. Donatolaisten harha oli se, etteivät he pitäneet pätevinä sellaisten pap pien sakramentteja, jotka olivat vainoissa luovuttaneet Raamattunsa poltettavaksi, mutta jotka olivat myöhemmin palanneet seurakuntiin.

Aiheemme kannalta mielenkiintoista on, että voimme koh tuullisella varmuudella olettaa donatolaisten viettäneen joulua joulukuun 25. päivänä. Mutta vielä kiinnostavampaa on se, että tiedämme heidän erikseen kieltäytyneen viet

Areiopagi-verkkolehti käsittelee uskon ja tieteen suhdetta

Areiopagi on luonnontieteen, filosofian ja teologian suhteisiin keskittyvä verkkolehti, jonka tarkoitus on lisätä ymmärrystä eri maailmankatsomusten välillä sekä tarjota välineitä niiden arviointiin. Uusi julkaisu alan asiantuntijoilta ilmestyy noin kolmesti kuussa.

tämästä juhlaa tammikuun kuudentena, jota he kirkkoisä Augustinuksen mukaan pitivät kristityille sopimattomana uutuutena.

Koska donatolaiset olivat Diocletianuksen vainoja kaikkein sinnikkäimmin vastustanut ryhmä, on epätodennäköistä, että tällaiset kovakallot olisivat tieten tahtoen omaksuneet vainoajiensa uskonnosta merkittävän juhlapyhän. Varsinkin kun siitä poikkeava ”kristillisempi” päivämääräkin oli hei dän tiedossaan.

Koska siis joulukuun 25. päivää pidettiin tuolloin Pohjois-Af rikassa jo alkuperäisempänä Jeesuksen syntymäpäivänä, voidaan muun muassa tästä syystä arvioida sen vakiinnut taneen asemansa joskus vuosien 250-300 jKr. paikkeilla.

Joulun alkuperä on varhaisessa kirkkovuodessa

Mikä siis on vastaus kysymykseen, onko joulu alunperin kristillinen juhla? Lyhyesti sanottuna: ”todennäköisesti kyl lä”. Varhaiseen kristillisyyteen ei yksinkertaisesti sopinut omaksua uskon sisältöä pakanoilta ja sama tiukka linja näyt ti koskevan myös uskonnollisia juhlapyhiä ainakin ennen kuin kristinuskosta tuli vähitellen Rooman valtionuskonto. Vasta tämän jälkeen alkoi kirkko vuosisatojen mittaan lä hetystyön yhteydessä omaksua jouluunkin pakanallisten juhlien tapoja.

Mitä tällainen juhlapäivien pohdinta meille opettaa? Aina kin sen, että kaikki Jeesuksen elämästä kerrotut tapahtu mat kiertyvät tavalla tai toisella hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa ympärille. Varhainen kirkko tiesi tä män ja halusi viettää muiden kirkkovuoden juhlien tavoin myös joulua mielessään se, että Kristus syntyi maailmaan kuollakseen, ylösnoustakseen ja pelastaakseen ihmiset synnin vallasta.

Miikka Niiranen

Kirjoittaja on Veritas Forumin koor dinaattori Suomessa sekä entinen Areiopagin päätoimittaja. Hänen te keillä oleva väitöskirjansa käsittelee filosofian, teologian ja luonnontie teen kytköksiä fysiikan historiassa sekä fyysikko James Clerk Maxwellin ajattelussa.

Areiopagi.fi ei sitoudu mihinkään aatteelliseen eikä uskonnolliseen järjestöön. Kirjoittajat edustavat lai dasta laitaan erilaisia maailmankatsomuksia. Sivuston toimitus puolestaan koostuu sekalaisesta joukosta kristittyjä alan ammattilaisia ja harrastajia, joita yh distää näkemys jonkinlaisesta positiivisesta suhteesta luonnontieteiden, filosofian ja teologian välillä.

Kirjallisuutta:

1995 Susan K. Roll: Toward the Origins of Christmas. Kok Pharos Publishing House.

1991 Thomas J. Talley: The Origins of the Liturgical Year. The Liturgical Press.

2003 William J. Tighe: Calculating Christmas. Touchs tone magazine 12/2003. Vierailtu 18.12.2013.

2012 Andrew McGowan: How December 25 became Christmas? Bible History Daily, vierailtu 18.12.2013.

Päivitys 3.11.2016: Piispa Jari Jolkkonen käsitteli täs tä artikkelista pois rajattua joulun ajankohdan ”korva usteoriaa” Savon Sanomien kirjoituksessaan ”Tämä on se yö” 24.12.2015.

Päivitys 28.11.2017: Dosentti Juha Ahvio on esitel lyt suomeksi toisen teorian varhaiskristilliselle joulun juhlinnalle (25.12.) Patmos-lähetyssäätiön blogikirjoi tuksessaan 18.12.2016.

Jos pidät lukemastasi, tykkää Areiopagista Facebookissa (https://www. facebook.com/Areiopagi/), seuraa Twitterissä (https://twitter.com/areiopagi) ja tilaa kirjoitukset sähköpostiisi (https://www.areiopagi.fi/tilaa-artikkelit/).

Artikkeli julkaistaan kirjoittajan luvalla uudelleen.

Alkuperäinen julkaisu on Areiopagi-verkkolehdessä 19.12.2013 ja lyhyempänä versiona Uusi Tie-lehden numerossa 51/2013.

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan

Monen toivevirsi on virsi 600, jonka tutut ensisäkeet kuulu vat ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.” Sen pohjana on runo, jonka kirjoitti viime vuosisadan ehkä tunnetuin luterilainen teologi Dietrich Bonhoeffer vähää ennen joulua 1944. Se oli hänen joulu tervehdyksensä rakastetulleen Maria von Wedermeyerille ja omalle perheelleen. Ketään heistä hän ei enää tavannut. Bonhoeffer kirjoitti runon Gestapon tutkintavankilan sellis sä. Tuhon ja hävityksen voimien keskelläkin hän tunsi ”hy vien voimien suojan” ja ”toisen maailman kaiun”. Runon suomensi Anna-Maija Raittila vuonna 1981 ja se otettiin muutamaa vuotta myöhemmin virsikirjaan lyhennettynä ja muokattuna.

Virressä kuuluu Bonhoefferin teologian ja uskon perussä vel. Maailman moniäänisyydessä, kaikessa sen tuskassa ja ilossa, rakkaudessa ja kärsimyksessä, voi kuulla ehjän poly fonian, jos vain sitä kantaa kirkas perusmelodia. Uskon can tus firmus on, että kaikesta huolimatta saamme luottaa ”us kolliseen Luojaan”, käydä yhdessä hänen kanssaan ”uuteen aikaan nyt”. Olipa edessä mitä tahansa, meitä kuljettaa Kristus. Sama Kristus, jota Matteus kutsuu evankeliuminsa alussa nimellä ”Immanuel”, ”Jumala meidän kanssamme”, on luvannut olla kanssamme ”kaikki päivät maailman lop puun asti”.

Kirjoittaessaan toivoa huokuvan runonsa Bonhoeffer tiesi jo varautua siihen, mikä häntä odotti. Huhtikuun 9. päivän aamuna 1945 hänet hirtettiin Flossenbürgin tuhoamislei rillä pikaoikeudenkäynnin jälkeen, yhdessä toisten Hitlerin vastaiseen salaliittoon osallistuneiden kanssa.

Kahta vuotta aiemmin Dietrich Bonhoeffer oli pidätetty nel jäntoista juutalaisen auttamisesta pakoon Sveitsiin ja epäil tynä maanpetoksesta.

Hän oli ensimmäisiä, jotka näkivät jo varhain Hitlerin ja kan sallissosialismin vaaran maailmalle ja kirkolle. Tehtyään voi tavansa, ettei kirkkoa olisi valjastettu natsi-ideologian pal velukseen, hän liittyi vastarintaliikkeeseen, joka viimeisenä keinonaan suunnitteli Hitlerin surmaamista.

Bonhoeffer kirjoitti runon Gestapon tutkintavankilan sellissä. Tuhon ja hävityksen voimien keskelläkin hän tunsi ”hyvien voimien suojan” ja ”toisen maailman kaiun”.

Bonhoeffer vietiin aluksi armeijan tutkintavankilaan Tege liin. Siellä hän sai vielä kirjoittaa omaisille ja ystävilleen. Vankeuden aikana hän suunnitteli häitä kihlattunsa kanssa, kunnes toive vapautumisesta hiipui. Bonhoefferin tunne tuin teos on koottu hänen vankilassa kirjoittamistaan kir jeistä.

Yhdessä kirjeessään kihlatulleen hän kirjoitti: ”Pelkään pa hoin, että kristityt, jotka yrittävät seisoa maan päällä vain yhdellä jalallaan, seisovat taivaassakin yhdellä jalalla.”

Sitä Bonhoeffer ei tehnyt. Hän ei kauhistellut maailman ju malattomuutta ja uskonnottomuutta, vaan halusi kohdata sen kasvokkain. ”Jumala on tuonpuoleinen keskellä elä määmme”, kuului yksi Bonhoefferin tunnuslauseista. Sen näkyvin symboli on risti. Ristissä näemme kuvan Juma lasta, tosin niin erilaisen kuin itse loisimme. ”Se kääntää toisinpäin kaiken sen, mitä uskonnollinen ihminen odot taa Jumalalta”, Bonhoeffer kirjoitti. Jumala on voimaton ja heikko maailmassa ja vain siten ja siksi hän voi auttaa mei tä. Vain kärsivä Jumala voi auttaa niitä, jotka kärsivät. Jumalan armo ja hyvyys vapauttaa meitäkin elämään toi siamme varten ja jakamaan toistemme kärsimystä. Keskellä elämäämme – kaikkien sen äänten keskellä – kans samme on Jumala: ”Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.”

Sytytä toivon kynttilöitä

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.

(Virsi 600, suom. Anna-Maija Raittila)

Lauri Maarala

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva rovasti ja retriitinohjaaja.

Ristissä näemme kuvan Jumalasta, tosin niin erilaisen kuin itse loisimme. ”Se kääntää toisinpäin kaiken sen, mitä uskonnollinen ihminen odottaa Jumalalta”, Bonhoeffer kirjoitti.

”Kuka Dietrich Boenhoeffer?”

Saksalainen Dietrich Bon hoeffer oli 1900-luvun vai kuttavimpia teologeja. Paul Tillichin ja Karl Barthin rinnalla hän oli tärkeimpiä protestant tisen teologian hahmoja.

Bonhoeffer oli keskeinen vai kuttaja vuonna 1934 peruste tussa protestanttisessa Tun nustuskirkossa, joka vastusti kirkon valjastamista natsi- ide ologian palvelukseen. Hänen tunnetuin kirjansa on Kirjeitä vankilasta. Se koostuu hänen vuosina 1943–1944 vankilas sa kirjoittamistaan kirjeistä, jotka oli osoitettu hänen omaisilleen ja ystävilleen. Kirjeissä Bonhoeffer pohti, miten Jumalasta ja Kristuksesta tulisi puhua maail massa, joka näytti käyvän uskonnottomaksi.

Bonhoeffer teloitettiin 9.4.1945 Gestapon tuhoamis leirillä Flossenbürgissa. Kuollessaan hän oli 39vuotias.

Vivamon kauneutta. Kuva: Markus Partanen

Raamattu kattona. Kuva: Maarit Valkealahti

Lea Kujanpää, lauantain rukous-puheenvuorot, sunnuntain “Henkimaailman juttuja” -kanava ja sunnuntain messun liturgi Kuva: Maarit Valkealahti

Yllä: Joki-Erkkilän puheet perjantaina “Vaikka vaeltaisin pimeässä laak sossa”, sekä lauantaina “Maailman kaikkeus on täysin turvallinen paikka Jumalan lapsille” ja “Häneltä saamme huomispäivänkin”

Kuva: Maarit Valkealahti

Oikealla: Pirjo Haapasalmi ja Minna Heinojoki, sunnuntain “Mikä hoitaa minua” -kanava

Kuva: Kimmo Sädeaho

Lauantaipäivän osallistujia. Kuva: Markus Partanen

Maksetut viulut konsertoi lauantai-iltana.

Kuvat: Markus Partanen

Kiitokset järjestäjille. Kuva: Juhani Junnila

”…uskollinen suoja piirittää meitä…”

Uskollinen ei petä luottamusta, pysyy jatkuvasti samana, on luotettava. Uskollinen ei myöskään pelkää vaan laittaa leiviskänsä rohkeasti jakoon (Luuk 19:11-27). Suoja on kal lio, katos, turva, kilpi. Tällainen suojelu piirittää meidät niin työssä kuin vapaa-ajalla, joiden välillä on tärkeä löytää yksi löllisesti sopiva suhde. Jos vapaa-aikaan lasketaan lepoajat, on sen osuus oltava välttämättä suurempi kuin työn, jotta voimme palautua kuormituksesta. Vapaa-ajallakin tarvit semme suojaa liialta suorittamiselta, kykyä rauhoittua ja hiljentyä.

Työskentelemme lääketieteen parissa. Koulutuksen aikana opimme paljon lääketieteellistä tietoa, lääkintätaidon op piminen tapahtuu usein vasta työelämässä, jolloin yhdis tämme tiedon ja osaamisen inhimilliseen kohtaamiseen. Opimme kuuntelemaan potilasta, vastaanottamaan hänen huoliaan myötätuntoisesti, tutustumme omiin voimava roihin sekä rajallisuuteen ja epävarmuuteen työssämme. Työtilanteissa väistämättä meissä herää tunteita, joiden nimeäminen ja kohtaaminen on tärkeää työssä jaksamisen kannalta. Tunteet vaikuttavat meissä niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja näkyvät herkästi käytöksessämmekin. Työn kuormitukselta, raskailta tunteilta tarvitsemme suojaa, jota voimme antaa myös toinen toisillemme.

Vuorovaikutus on hoitosuhteen ydin. Olemme siinä läsnä omalla persoonallamme ja oman historiamme kanssa. Am matillisuus suojaa meitä, mutta se ei ole aukoton. Jotkut potilaaseen liittyvät asiat voivat päästä meidän minuuden ytimeen asti vaikuttamaan. Ne on tärkeä tunnistaa ja työs tää esimerkiksi työnohjauksen keinoin. Myös eettiset ky symykset voivat näyttäytyä kuormittavina ja ristiriitaisina.

Omien arvojen ja toiminnan ymmärtäminen on hyvä läh tökohta lääkärin työskentelyssä ja itsensä suojaamisessa, kuitenkin niin että potilas saa säilyttää omat arvonsa.

Voimme katsoa itseämme ja toista lempeällä katseella niin kuin Jumala katsoo meitä luotujaan. Meidän oma sisäinen ääni syntyy omista kokemuksistamme ja tulkinnoistamme, elämän vaiheiden tapahtumista ja vuorovaikutuskokemuk sistamme. Stressaantuneena tämä sisäinen hälinä on usein syyttävää ja mitätöivää. Kristittyinä voimme tulkita sisäistä hälinäämme sillä lempeydellä, uskollisuudella ja armolla, jota Jumala meille osoittaa. Kristillisyys on myönteinen voi mavara ja suoja myös omaa vaativuuttamme vastan. Var muus Jumalan armosta on yksi evankeliumin jaloimmista totuuksista, toteaa veli Roger kirjassaan Missä rakkaus, siellä Jumala.

Marja-Liisa Portaankorva Kirjoittaja on psykiatrian ja yleis lääketieteen erikoislääkäri, psyko terapeutti ja työnohjaaja. Häntä kiinnostaa erityisesti ihmisten vä linen vuorovaikutus ja jaksaminen arjessa.

Alttari Vivamossa. Kuva: Maarit Valkealahti

Ammatillisuus suojaa meitä, mutta se ei ole aukoton. Jotkut potilaaseen liittyvät asiat voivat päästä meidän minuuden ytimeen asti vaikuttamaan.

Maailmankaikkeus on täysin turvallinen paikka Jumalan lapsille

Pidän tämän kirjoituksen otsikosta. Otsikkoa onkin hyvä kehua, sillä se ei ole omani, vaan lainattu edesmenneel tä amerikkalaiselta kristityltä filosofilta, Dallas Willardilta (1935-2013). Se kertoo kauniisti siitä näkymättömästä to dellisuudesta, johon kaikki Jumalan lapset ovat kiinnitty neet. Maailmankaikkeudessa ei ole sattumia, vaan kaikki tapahtuu täällä joko Jumalan tahdosta tai sallimuksesta. Täydellisen hyvä Jumala on jatkuvasti kaiken yläpuolella ja maailma on hänen hallinnassaan.

Tämä ei siis tarkoita, etteikö meille voisi tulla suuriakin vai keuksia vastaan elämässämme, eikä se tarkoita, että säätyi simme kivulta, vaan otsikko lupaa, että olemme koko ajan täydellisessä turvassa. Tämä on suuri lupaus tämän maail man myllerryksen keskellä.

Opetus maailmankaikkeuden turvallisuudesta on alun pe rin peräisin Jeesukselta:

”Eikö kahta varpusta myydä yhdellä kuparilantilla? Kui tenkaan yksikään varpusista ei putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Onpa kaikki päänne hiuksetkin lasket tu. Älkää siis pelätkö. Te olette arvokkaampia kuin paljot varpuset” (Matt 10:29-31).

”Älkää olko huolissanne hengestänne, …Kuka teistä voi murehtimalle lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa… ” (Matt 6:25a, 27).

Jeesus opettaa edelleen, ettei meidän lopullinen tähtäys pisteemme ole tässä maailmassa, vaan riippumatta siitä, mitä tässä maailmassa tapahtuu, meillä on valtavan upea tulevaisuus edessämme.

”Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on näh nyt hyväksi antaa teille valtakunnan” (Luuk 12:32).

Kun luemme näitä Jeesuksen sanoja Raamatusta, meidän tulisi tarkasti pysähtyä miettimään ensinnäkin sitä, että kuka Jeesus on ja toiseksi, tarkoittiko hän todella sitä, mitä hän sanoi!

Kun aikaisemmin, vuosia, vuosia sitten (aikana ennen kuin olin tullut uskoon) luin tätä Jeesuksen opetusta, minun oli vaikea nähdä sen yhtymäkohtaa todellisuuden kanssa. Oli kuitenkin outoa havaita, että kirjallisuuslajina Jeesuksen opetus ei sopinut esimerkiksi runouteen. Sanat eivät vai kuttaneet myöskään vertauskuvallisilta. Sen sijaan sanoista välittyi tunnelma siitä, että Jeesus kuvasi ikään kuin jotain todellisuutta, joka oli kuitenkin minusta kaukana, ulottu mattomissani. Totta kai olisin halunnut tuollaisen elämän, jos se olisi mahdollista, mutta se tuntui täysin epärealisti selta.

Sen aikaista elämääni kuvasi erilaiset, taka-alalla olevat pelot, jotka pystyin yleensä peittämään melko hyvin – la kaisemaan maton alle. Tosin aika ajoin pelkoja pulpahteli häiritsevästi pintaan: oli hylkäämisen pelkoa, epäonnistu misen pelkoa (joka liittyi edelliseen), esiintymisen pelkoa ja pahimpana kaikesta – kuoleman pelko, johon liittyi lähei sen menettämisen pelko. En kuitenkaan halunnut käsitellä pelkojani, koska ajattelin, ettei näihin, erityisesti kuoleman pelkoon, ole todellista ratkaisua. Kuvittelin myös pystyväni hallitsemaan elämääni. Elin ikään kuin kuplassa.

En kuitenkaan halunnut käsitellä pelkojani, koska ajattelin, ettei näihin, erityisesti kuoleman pelkoon, ole todellista ratkaisua.

Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eni ten pelkäsin, se kohtasi minut (Job 3:25)

Sitten perheessämme tapahtui katastrofi, joka tuli kuin sa lama kirkkaalta taivaalta: Tyttäremme Laura (17 v) menetti henkensä järjettömän väkivallan seurauksena. Jouduimme pimeyteen, joka oli täynnä pelkoa ja ahdistusta.

Lauran kuolemaan liittyen pelkoni nousivat pintaan. Taju sin, että kuka tahansa voi kuolla koska tahansa, enkä minä todellisuudessa pysty suojelemaan lapsiani maailman pa huudelta. Yhtäkkiä maailma tuntui tavattoman turvatto malta.

Perheessämme olevaa kauhun ja pelon ilmapiiriä kuvaa esi merkiksi se, että kun olimme kävelyllä illalla Minna-vaimoni kanssa, minun piti kävellä hänen takanaan ja koko ajan kos kettaa häntä, koska hän pelkäsi, että jokin paha hyökkäisi hänen kimppuunsa takaa päin.

Suru, ahdistus ja kipu oli niin suurta, etten tiennyt, että ih minen voi sellaista kokea. En tiennyt, voiko tällaisesta tilan teesta ylipäätään selviytyä.

Kun katselin Lauran haudalla olevaa ristiä, en käsittänyt ris tistä kovinkaan paljoa. Mieleeni nousi kuitenkin kysymys: ”Mitä Jumalan Poika tekee ristillä?” Sisimmässäni tiesin, että Jeesuksen risti muuttaisi perusteellisesti sen, miten tästä eteenpäin katselisin maailmaa.

Ensimmäistä kertaa ymmärsin aavistuksenomaisesti, kuin ka paljon Jumala minua rakastaa. Olin elänyt koko elämäni välittämättä tästä suuresta, nöyrästä rakkaudesta.

Kaiken ahdistuksen keskellä tajusin, että ainoa mahdolli suuteni selviytyä tästä tilanteesta on saada yhteys Juma laan. En tuntenut Jumalaa, enkä tiennyt, mitä yhteyden saaminen häneen tarkoittaisi. Luin Raamattua viikko toi sensa jälkeen ja huusin Jumalan puoleen kunnes - yhtenä päivänä hän vastasi.

Tekin tunnette nyt tuskaa. Mutta minä näen teidät jälleen, ja teidän sydämenne iloitsee, eikä kukaan ota teiltä pois iloanne (Joh 16:22)

Jumalan vastaus tuli yllättävällä tavalla, hänen määrää mänä ajankohtana. Olin eräänä päivänä kävelyllä koiran

kanssa lähimetsässä, syvästi ahdistuneena, en muista edes ajattelinko Jumalaa tuolloin. Olo oli hirveä. Siellä metsässä äkisti, odottamatta, tapahtui jotakin outoa: Tunsin, kuinka ikään kuin jotain ihmeellistä tuli päälleni. Samalla sydämeni täyttyi voimakkaalla ilolla. Siihen liittyi syvä tietoisuus siitä, että Jeesuksella on kaikki hallinnassa. Samassa minuun tuli rauha, jonkalaista en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Syvällä sisimmässäni jotain muuttui niin, että kun palasin kävelyltä kotiin, koin olevani eri ihminen kuin kävelylle läh tiessäni – olin nyt entistä enemmän oma itseni, sellainen, jollainen todella halusin olla.

En tuolloin tiennyt, mitä minulle tapahtui, mutta jälkeen päin opin Raamatusta Pyhästä Hengestä, uudestisyntymi sestä ja Jeesuksen antamasta rauhasta ja ilosta. Kun sitten luin Raamatusta näistä asioista, ymmärsin heti mistä on kyse. Muutamaa kuukautta myöhemmin myös Minna sai saman ihmeellisen rauhan. Tästä tapahtumasta alkoi elä mässämme muutos, jonka kautta tänä päivänä elämämme ja parisuhteemme on parempi kuin koskaan aikaisemmin. Nykyään koemme elävämme täydessä turvassa. Olemme vapaita aiemman elämämme haittaavista peloista. Jeesuk sen opetus on muuttunut todellisuudeksi elämässämme.

Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa en pelkäisi mi tään pahaa (Ps 23:4)

YouTubessa on koskettava video, jossa vanha, huonokun toinen mies makaa sängyssä. Ilmeisesti kuolema ei ole kovin kaukana. Hänen huulensa liikkuvat. Videon ääni on hiljainen, mutta kun volyymin kääntää suurelle kuulee mitä hän sanoo - hän siteeraa Psalmia 23:

”…Ei minulta mitään puutu. Viheriälle niityille hän vie mi nut lepäämään… Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa, en

Jumalan vastaus tuli yllättävällä tavalla, hänen määräämänä

pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun väkevä kätesi ja paimensauvasi lohduttavat minua, sula hy vyys ja armo seuraavat minua kaikkina elämäni päivinä…”

Psalmi 23 kuvaa tietynlaista elämää, rikasta elämää ilman pelkoja. Psalmin sisällön elämässämme mahdollistaa sen ensimmäinen lause ”Herra on minun paimeneni.” Minä en ole elämäni paimen, vaan Herra on minun paimeneni. Olen antanut elämäni hänelle. On mahdotonta edetä psalmin kuvaamassa elämässä peloista vapaaseen elämään, jos itse yritän olla paimeneni Herran sijasta. Mutta kun annan elä mäni Jeesuksen käsiin, tiedän, että viime kädessä hän vas taa kaikista asioistani. Hän on myös kykenevä tähän. Hän todella pystyy vastaamaan elämästäni ja läheisteni elämäs tä, toisin kuin minä itse. Näin maailmankaikkeus muuttuu täysin turvalliseksi paikaksi elää.

Veli-Pekka Joki-Erkkilä Kirjoittaja on korva- nenä ja kurkkutautien erikoislääkäri Tampereelta.

ajankohtana.

Kuva: Sonja Huhtaniska

Ruotsin kristillinen lääkäriseura ja lääkeavustus Ukrainaan - tarina Jumalan ihmeellisistä teoista

Lue tarina siitä, kuinka lääkkeitä voitiin lähettää Ukrainaan sodan alussa putkimiehen, kristityksi kääntyneen ex-rikollisen rap-artistin, verkkoapteekin sekä kristillisen lääkärisisarseuramme toimesta.

Svenska KLM och läkemedel till Ukraina - en berättelse om Guds underbara gärningar

Eller – berättelsen om hur läkemedel kunde skickas till Ukraina i krigets inledning tack vare en rörmokare, en omvänd tidigare kriminell rapp-artist, ett nätapotek och en kristen läkarförening.

Egentligen hade allt detta sin början 2011, då man inom ICMDA tilldelade olika kristna läkarföreningar i väst en vän förening i öst. Svenska KLM fick då Ukrainska CMAU (Chris tian Medical Association of Ukraine) som vänförening, men det var svårt att etablera kontakt. Kontakten med Ukraina bestod främst i att vi under flera år deltog som föreläsare i de konferenser för kristna internationella läkarstudenter som ordnades varje år sedan 2011. Själv var jag med 2016 i Ivano-Frankivsk och 2017 i Sumy. 2020 och 2021 blev det på grund av pandemin deltagande via Zoom. Redan 2016 märkte man av den ryska inblandningen i det inbördeskrig som sedan 2014 pågick i Luhansk och Donetsk (se bild).

2019 fick CMAU en ny ung ordförande, Rudi Myhovich och vi började få lite kontakt. Denna blev mer påtaglig under Covid-pandemin, då vi vid två tillfällen via Zoom-möten fick dela med oss av erfarenheter dels av behandling av co vid-patienter och dels av effekten av vaccinationer.

Detta lade grunden till en relation som gjorde att Rudi skic kade en vädjan om hjälp till svenska KLM samma dag som kriget bröt ut den 24e februari i år. I svenska KLM finns en medlem som redan tidigare arbetat med hjälpsändningar och som hade en container med medicinsk utrustning som vi inom bara en vecka kunde skicka till Lviv i Ukraina där CMAU har sitt högkvarter.

Samtidigt fick vi kontakt med en svensk omvänd tidigare kri minell rapp-artist, Sebastian Stakset, som direkt när kriget bröt ut kände en kallelse att åka ner och göra någonting. Sebastian har en vän i Lublin i Polen och tillsammans hade de börjat organisera ett kristet logistikcenter dit hjälp till Ukraina kunde skickas för att sedan gå vidare till Lviv i Uk raina och därifrån vidare ut i Ukraina. Sebastian har en mis sionsorganisation, Heart of Evangelism. Där lade han upp telefonnummer till några av oss i KLM. En dag ringde ne man och sa att han inte var läkare, bara ”rörmokare”, men att han hade läst i sin lokaltidning att chefen för ett svenskt nätapotek, Apotea, ville skänka läkemedel till Ukraina men inte fick exportillstånd av det svenska Läkemedelsverket.

Efter många samtal med svenska myndigheter kunde vi i svenska KLM till slut få möjligheten att via generösa do nationer till apoteksbolaget Apotea rekvirera läkemedel till inköpspris. Sammanlagt kunde vi under krigets första 6 veckor skicka läkemedel till CMAU i Lviv motsvarande ett marknadsvärde om cirka 25 millioner svenska kronor (2,3 miljoner Euro). Transporterna ordnades av Sebastian Staksets organisation ”Heart” och Sebastian var själv nere i Lublin och Lviv när leveranserna kom fram.

CMAU har i Lviv ett stort logistikcentrum med flera anställ da där man tar emot, sorterar, packeterar och skickar vida re de läkemedel och den medicinska utrustning som nume

Fram till idag har man skickat ungefär 300 ton läkemedel och medicinsk utrustning till 185 sjukhus och vårdinrättningar, men även många kyrkor eller organisationer som har kontaktvägar till befolkningen.

”Stop Putins war” Ivano-Frankivsk-torilla lokakuussa 2016. Kuva: L. Ljungsström

ra kommer från hela världen. Fram till idag har man skickat ungefär 300 ton läkemedel och medicinsk utrustning till 185 sjukhus och vårdinrättningar, men även många kyrkor eller organisationer som har kontaktvägar till befolknin gen. En stor del av sändningarna har gått till krigsområden i östra Ukraina. Chaufförer har kört, medvetna om att det inte är säkert att de kommer att komma tillbaka.

Den 13-19 oktober hade vi glädjen att kunna ta emot Rudi, hans fru Anita och lille son Aron på besök i Sverige. Först var vi på Apoteas huvudkontor i Stockholm och berättade om verksamheten. Sedan hade vi ett offentligt möte till sammans med Sebastian Stakset i pingstkyrkan i Skövde och slutligen deltog Rudi och Sebastian i KLMs studenthelg.

Det finns mycket mer att säga, men låt mig sammantaget säga att inget av detta hade varit möjligt om inte Herren hade öppnat de dörrar som på ett osannolikt sätt gjort det möjligt att mycket tidigt i kriget kunna skicka stora mängder läkemedel till vännerna i CMAU. Vi får inte sluta stödja vän nerna i Ukraina och CMAU. Behoven och utmaningarna är stora, men så är också (Guds) möjligheter!

Lars Ljungström

Infektionsläkare, med.dr. Internationell sekreterare i KLM

Vi får inte sluta stödja vännerna i Ukraina och CMAU. Behoven och utmaningarna är stora, men så är också (Guds) möjligheter!

Tips: Lyssna gärna på Sebastian Staksets sommarprat i Sveriges Radio P1 den 4 augusti 2022. Nådde minst 1,4 miljoner lyssnare. https://sverigesradio.se/avsnitt/sebastian-stakset-som marprat-2022

Lähde ensi kesänä Arushaan, Tansaniaan

ICMDA:n maailmankonferenssi järjes tetään ensi kesänä 20-25.6.2023 Tan sanian Arushassa. Paikalle odotetaan 1000 lääkäriä ja lääketieteen opiske lijaa. 20.-22.6.2023 järjestetään esi konferenssit sekä opiskelijoille että nuorille lääkäreille. Pääkonferenssi järjestetään 22.-25.6.2023. Pääkonfe renssissa kuullaan mm. miten kutsu mus, myötätunto ja toivo vaikuttavat ihmisten palvelemiseen(teologian dekaani Voddie T. Baucham, Jr), ihmi senä olemisen merkityksestä tekoäly aikana (prof. John Wyatt), myötätun nosta palamatta loppuun (psykologi, teologi, tri Jelena Sivulk), terveyslähetyksen tulevaisuudes ta (lähetyslääkäri, kirurgi Dr Mike Chupp) sekä oikeuden mukaisuudesta terveyspalveluiden saatavuudessa (ICM DA:n aiempi toimitusjohtaja tri Vinod Shah). Ohjelmiin on myös varattu paljon aikaa keskusteluihin.

Lähdetään yhdessä

Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kristilliset lääkäriseu rat suunnittelevat yhteistä matkaa Arushaan. Suunnitelmis sa on muun muassa tutustua etukäteen paikalliseen ter veyslähetystyöhön paikallisissa terveydenhuoltoyksiköissä. Mukaan toivotaan sekä opiskelijoita että nuoria lääkäreitä. Yhteisen matkan suunnitelmat tarkentuvat nyt vuoden vaihteessa ja niistä saa lisätietoa seuran intrasta. Ilmoittau tuminen konferenssin kotisivuilla on jo käynnistynyt ja var hainen ilmoittautuja pääsee mukaan edullisimmin: https:// arusha2023.icmda.net/payment-information/ Toimita

apurahahakemus viimeistään 15.1.2023

SKLS on valmistautunut antamaan tukea jonkin verran osaan lähtijöiden matkakuluista. Matkasta kiinnostuneita pyydetään toimittamaan matka-apurahahakemus viimeis tään 15.1.2023. Hakemuslomake on täytettävissä seuran intrassa. Jos et pysty kirjautumaan intraan fimnet-tunnuk sin, ota yhteyttä toimisto.skls(a)gmail.com.

ICMDA:n maailmankonferenssi Arushassa, tutustu tapahtuman nettisivuihin https://arusha2023.icmda.net/

Lähetyslääkäritili: FI57 8000 1100 6702 81

VIITE KERÄYS 1.1.2023 ALKAEN

viite 1009 missä tarve on suurin annamme tukea sinne, missä on eniten tarvetta, myös katastrofitilanteisiin

viite 231219 Ukraina viite 231222 muu katastrofiapu

tuemme kehittyvien maiden katastrofi- ja epävakaiden alueiden terveydenhuollon tarvikkeiden ja laitteiden sekä lääkkeiden hankintaa. Keräämme varoja tukemaan terveydenhuoltoa niin Ukrainassa kuin äkillisissä kriiseissä muualla kehittyvissä maissa.

viite 9014 yhteistyösairaaloiden laite- ja välinehankinnat tuemme yhteistyösairaaloiden tarvitsemia laite- ja välinehankintoja

viite 7003 koulutustuki kehitys- ja lähetystyöhön

Tansania

viite 1180 yhteistyösairaaloiden palliatiivisen toiminnan tukeminen Tansaniassa

tuemme seuran jäseniä heidän kouluttautuessaan lähetys- ja kehitysyhteistyöhön. Tukea voi saada paitsi matkustuskustannuksiin, myös etäkoulutukseen. Tältä viitteeltä tuetaan myös opiskelijoiden ja nuorien lääkäreiden pieniä projekteja kehittyvissä maissa.

Käytä viitenumeroa ohjaamaan tukesi haluamaasi kohteeseen

tuemme tansanialaisten yhteistyösairaaloidemme palliatiivista toimintaa. Pääkeräyskohde on Ilembulan sairaalan palliatiivisen toiminnan tukeminen.

viite 1025 Psykiatriaa Tansaniassa tuemme mielenterveyden edistämistä Tansaniassa.

viite 1216 Iteten sairaala, Tansania tuemme Iteten sairaalan toimintaa ja sen kehittämistä.

Nepal

viite 1960 Green Pastures sairaala, Nepal

viite 5267 Rise and Walk –ortopediaa Tansenin sairaalassa Nepalissa

viite 9069 Surkhetin sairaalan kuntoutustoiminnan tukeminen, Nepal

40031 Päihdetyö Nepalissa

tuemme Green Pastures –sairaalan toimintaa ja henkilökuntaa ja sairaalaa sen hoitaessa vähävaraisia potilaita

tuemme Tansenin sairaalan ortopedista toimintaa ja sen kehittämistä sekä ortopedi Maarit Valkealahden työtä Nepalissa

tuemme Surkhetin sairaalan kuntoutustoiminnan kehittämistä. Ensisijainen keräyskohde on “Access and inclusion” -kuntoutushankkkeen omarahoitusosuus. Ylijäävät varat käytetään sairaalan fysioterapiatyöhön.

tuemme Nepalin päihdetyön kehittämistä. Työn ensisijainen kohde on päihdekeskustoiminnan käynnistäminen ja päihdekuntoutuskoulutuksen järjestäminen Tansenissa. Ylimääräiset varat käytetään päihdekuntoutustoiminnan kehittämiseen laajemmin Nepalissa.

Kerättävillä varoilla on tarkoitus tukea ja edistää terveydenhuoltoa kehitty vissä maissa mm. tukemalla kehittyvien maiden tervey denhuoltoyksiköiden osaa misen lisäämistä ja laite- ja asiantuntija-avun hankintaa sekä yhteistyökumppaneiden tutkimus- ja kehityshankkei ta. Lisäksi tuetaan kehitty vien maiden vähäosaisten terveyspalveluita, kehittyvien maiden yhteistyökumppa neita katastrofitilanteissa ja muita terveyslähetys- ja kehitysyhteistyökohteita. Lah joitusvaroja käytetään myös kehitysyhteistyö-hankkei den omarahoitusosuuksien kattamiseen ja rahoituksen hakemiseen, yhdistyksen omiin kehitysyhteistyöprojek teihin ja niiden valmisteluun, yhdistyksessä toimivien hen kilöiden terveyslähetys- ja kehitysyhteistyöhön tutustu misen ja kouluttautumisen kustannuksiin sekä terveyslä hetys- ja kehitysyhteistyöstä tiedottamiseen. Lisäksi lah joitusvaroja käytetään seuran tavoitteiden tunnetuksi tekemiseen eri medioissa.

WMA International Code of Medical Ethics on uudistettu

Maailman Lääkäriliiton yleiskokous Berliinissä lokakuun alussa uudisti kolmen vuoden työskentelyn tuloksena yhden kes keisimmistä eettisistä ohjeistuksista. Inter national Code of Medical Ethics (ICoME) on entistä laajempi ja yksityiskohtaisempi.

Ensimmäinen ICoME laadittiin 1949 perustaksi kuvaamaan lääkäri eettisiä velvollisuuksia. Vuotta aiemmin oli jo hyväk sytty Geneven julistus (1), joka on kansainvälinen versio lääkärinvalasta. Nämä kaksi muodostavat parin. Uusi ICoME (2) versio sisältää 40 kohtaa. Ne on ryhmitel ty yleisiin periaateisiin, velvollisuuksiin potilasta kohtaan, velvollisuuksiin kollegoita ja muuta terveydenhoitohenki lökuntaa kohtaan ml. opiskelijat, velvollisuuksiin yhteiskun taa kohtaan sekä velvollisuuksiin lääkärien ammattikuntaa kohtaan.

Suomen Lääkäriliiton (SLL) ohjeistuksessa ICoME:n vastine ovat Eettiset ohjeet. Sen rinnalla meillä ovat Kollegiaalisuus ohjeet, jotka täydentävät edellistä. Lisäksi meillä on useita yksityiskohtaisempia SLL:n hallituksen hyväksymiä ohjeita, kuten Suositus lääkäri omantunnonvapauden soveltami sesta opiskelussa ja työpaikoilla. Nämä löytyvät SLL:n si vustoilta Lääkärin tietopankista/kuinka toimin lääkärinä (3) useiden muiden ohjeiden kanssa. Lääkärin etiikka -kirja (4) sisältää eettisten kysymysten avaamisen lisäksi eettisiä suuntaviivoja, kuten Lääkärinvala ja lääkärin huoneentaulu: Autonomia lääkärin työssä. Vastaavaa kansallisen lääkärilii ton julkaisemaa teosta ei ole muissa Pohjoismaissa.

Uuden ICoME:n valossa on aihetta tarkastella, miten kan salliset ohjeet vastaavat tätä uudistettua ohjeistusta. Näyt täisi siltä, että ICoME sisältää sellaisia uusia muotoiluja, jotka meillä ovat jo pääosin olemassa ohjeistuksissa. SLL näyttäytyy olevan hyvin ajan tasalla siinä, miten lääkärin etiikkaa ohjeistetaan ja sanoitetaan.

Uusia näkökohtia, joita SLL:n ohjeistuksissa tulisi ehkä vielä tarkentaa, on muutama. Yksi sellainen on, että lääkärin tuli si toimia elinympäristön suhteen kestävällä tavalla niin, että tuleville sukupolville ei muodostu terveysriskejä. Toinen on ajatus siitä, että lääkärin olisi syytä pyrkiä suojaamaan kol legaa silloin, kun tämä joutuu aiheettoman hyökkäyksen kohteeksi. Some-ulottuvuudessa esim. maalittaminen on tällaista.

Eniten keskustelua herättänyt kohta oli kysymys omantun nonvapaudesta. Sen muotoiltiin lopulta niin, että käyttäes sään omantunnonvapautta lääkärillä ei ole velvollisuutta tehdä lähetettä toiselle lääkärille. On kuitenkin velvollisuus välittömästi kertoa potilaalle, kun omantunnonvapautta aikoo käyttää. Samalla on informoitava potilasta siitä, että hänellä on oikeus hakeutua toiselle lääkärille kyseisen asian suhteen ja on huolehdittava siitä, että hän saa riittävän opastuksen toimiakseen näin oikea-aikaisesti. Omantun nonvapauden käyttäminen ei saa vaarantaa potilaan ter veyttä eikä siihen saa liittyä syrjintää. Berliinin yleiskokouksessa uudistettiin myös WMA Declara tion of Venice on End of Life Medical Care (5). Tämä on kes keinen julistus palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta.

LL, TM Kalle Mäki SLL eettisen neuvottelukunnan jäsen

1. WMA Declaration of Geneva https://www.wma.net/policies-post/wma-declaration-of-geneva/

2. WMA International Code of Medical Ethics https://www.wma.net/policies-post/wma-international-code-of-medical-ethics/

3. Lääkärin tietopankki > kuinka toimin lääkärinä https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/

4. Lääkärin etiikka -kirja https://www.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/

5. WMA Declaration of Venice on End of Life Medical Care https://www.wma.net/policies-post/wma-declaration-of-venice/

Onko elämässäsi muutoksia?

Menitkö naimisiin? Vaihdoitko työpaikkaa? Lähditkö ulkomaille kehitysyhteistyöhön? Täytitkö 75 vuotta?

Voit helpoiten ilmoittaa muuttuneet yhteystietosi tai tehdä jäsemaksualennushakemuksen seuran intran lomakkeilla tai laittamalla sähköpostia SKLS:n toimistolle (toimisto.skls(at)gmail.com).

Lisätietoa jäsenmaksualennuksista kts. https://www.skls.fi/seura/jasenhakemus/

SKLS:n nettisivut osoitteessa www.skls.fi

SKLS verkossa

SKLS:n intra osoitteessa intra.skls.fi

sivuilla mm. tapahtumatiedot ja Kristillinen Lääkärilehti

intrassa mm. keskustelupalsta, hengellinen huolto, arkisto ja erilaisia lomakkeita

Kuva: Hanna ja Heikki Halkosaari