Maailmankaikkeus on täysin turvallinen paikka Jumalan lapsille

Pidän tämän kirjoituksen otsikosta. Otsikkoa onkin hyvä kehua, sillä se ei ole omani, vaan lainattu edesmenneeltä amerikkalaiselta kristityltä filosofilta, Dallas Willardilta (1935-2013). Se kertoo kauniisti siitä näkymättömästä todellisuudesta, johon kaikki Jumalan lapset ovat kiinnittyneet. Maailmankaikkeudessa ei ole sattumia, vaan kaikki tapahtuu täällä joko Jumalan tahdosta tai sallimuksesta. Täydellisen hyvä Jumala on jatkuvasti kaiken yläpuolella ja maailma on hänen hallinnassaan.

Tämä ei siis tarkoita, etteikö meille voisi tulla suuriakin vaikeuksia vastaan elämässämme, eikä se tarkoita, että säätyisimme kivulta, vaan otsikko lupaa, että olemme koko ajan täydellisessä turvassa. Tämä on suuri lupaus tämän maailman myllerryksen keskellä.

Opetus maailmankaikkeuden turvallisuudesta on alun perin peräisin Jeesukselta:

”Eikö kahta varpusta myydä yhdellä kuparilantilla? Kuitenkaan yksikään varpusista ei putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Onpa kaikki päänne hiuksetkin laskettu. Älkää siis pelätkö. Te olette arvokkaampia kuin paljot varpuset” (Matt 10:29-31).

” Älkää olko huolissanne hengestänne, …Kuka teistä voi murehtimalle lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa… ” (Matt 6:25a, 27).

Jeesus opettaa edelleen, ettei meidän lopullinen tähtäyspisteemme ole tässä maailmassa, vaan riippumatta siitä, mitä tässä maailmassa tapahtuu, meillä on valtavan upea tulevaisuus edessämme.

”Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan” (Luuk 12:32).

Kun luemme näitä Jeesuksen sanoja Raamatusta, meidän tulisi tarkasti pysähtyä miettimään ensinnäkin sitä, että kuka Jeesus on ja toiseksi, tarkoittiko hän todella sitä, mitä hän sanoi!

Kun aikaisemmin, vuosia, vuosia sitten (aikana ennen kuin olin tullut uskoon) luin tätä Jeesuksen opetusta, minun oli vaikea nähdä sen yhtymäkohtaa todellisuuden kanssa. Oli kuitenkin outoa havaita, että kirjallisuuslajina Jeesuksen opetus ei sopinut esimerkiksi runouteen. Sanat eivät vaikuttaneet myöskään vertauskuvallisilta. Sen sijaan sanoista välittyi tunnelma siitä, että Jeesus kuvasi ikään kuin jotain todellisuutta, joka oli kuitenkin minusta kaukana, ulottumattomissani. Totta kai olisin halunnut tuollaisen elämän, jos se olisi mahdollista, mutta se tuntui täysin epärealistiselta.

Sen aikaista elämääni kuvasi erilaiset, taka-alalla olevat pelot, jotka pystyin yleensä peittämään melko hyvin – lakaisemaan maton alle. Tosin aika ajoin pelkoja pulpahteli häiritsevästi pintaan: oli hylkäämisen pelkoa, epäonnistumisen pelkoa (joka liittyi edelliseen), esiintymisen pelkoa ja pahimpana kaikesta – kuoleman pelko, johon liittyi läheisen menettämisen pelko. En kuitenkaan halunnut käsitellä pelkojani, koska ajattelin, ettei näihin, erityisesti kuoleman pelkoon, ole todellista ratkaisua. Kuvittelin myös pystyväni hallitsemaan elämääni. Elin ikään kuin kuplassa.

Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut (Job 3:25)

Sitten perheessämme tapahtui katastrofi, joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: Tyttäremme Laura (17 v) menetti henkensä järjettömän väkivallan seurauksena. Jouduimme pimeyteen, joka oli täynnä pelkoa ja ahdistusta.

Lauran kuolemaan liittyen pelkoni nousivat pintaan. Tajusin, että kuka tahansa voi kuolla koska tahansa, enkä minä todellisuudessa pysty suojelemaan lapsiani maailman pahuudelta. Yhtäkkiä maailma tuntui tavattoman turvattomalta.

Perheessämme olevaa kauhun ja pelon ilmapiiriä kuvaa esimerkiksi se, että kun olimme kävelyllä illalla Minna-vaimoni kanssa, minun piti kävellä hänen takanaan ja koko ajan koskettaa häntä, koska hän pelkäsi, että jokin paha hyökkäisi hänen kimppuunsa takaa päin.

Suru, ahdistus ja kipu oli niin suurta, etten tiennyt, että ihminen voi sellaista kokea. En tiennyt, voiko tällaisesta tilanteesta ylipäätään selviytyä.

Kun katselin Lauran haudalla olevaa ristiä, en käsittänyt rististä kovinkaan paljoa. Mieleeni nousi kuitenkin kysymys: ”Mitä Jumalan Poika tekee ristillä?” Sisimmässäni tiesin, että Jeesuksen risti muuttaisi perusteellisesti sen, miten tästä eteenpäin katselisin maailmaa.

Ensimmäistä kertaa ymmärsin aavistuksenomaisesti, kuinka paljon Jumala minua rakastaa. Olin elänyt koko elämäni välittämättä tästä suuresta, nöyrästä rakkaudesta.

Kaiken ahdistuksen keskellä tajusin, että ainoa mahdollisuuteni selviytyä tästä tilanteesta on saada yhteys Jumalaan. En tuntenut Jumalaa, enkä tiennyt, mitä yhteyden saaminen häneen tarkoittaisi. Luin Raamattua viikko toisensa jälkeen ja huusin Jumalan puoleen kunnes - yhtenä päivänä hän vastasi.

Tekin tunnette nyt tuskaa. Mutta minä näen teidät jälleen, ja teidän sydämenne iloitsee, eikä kukaan ota teiltä pois iloanne (Joh 16:22)

Jumalan vastaus tuli yllättävällä tavalla, hänen määräämänä ajankohtana. Olin eräänä päivänä kävelyllä koiran kanssa lähimetsässä, syvästi ahdistuneena, en muista edes ajattelinko Jumalaa tuolloin. Olo oli hirveä. Siellä metsässä äkisti, odottamatta, tapahtui jotakin outoa: Tunsin, kuinka ikään kuin jotain ihmeellistä tuli päälleni. Samalla sydämeni täyttyi voimakkaalla ilolla. Siihen liittyi syvä tietoisuus siitä, että Jeesuksella on kaikki hallinnassa. Samassa minuun tuli rauha, jonkalaista en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Syvällä sisimmässäni jotain muuttui niin, että kun palasin kävelyltä kotiin, koin olevani eri ihminen kuin kävelylle lähtiessäni – olin nyt entistä enemmän oma itseni, sellainen, jollainen todella halusin olla.

En tuolloin tiennyt, mitä minulle tapahtui, mutta jälkeen päin opin Raamatusta Pyhästä Hengestä, uudestisyntymisestä ja Jeesuksen antamasta rauhasta ja ilosta. Kun sitten luin Raamatusta näistä asioista, ymmärsin heti mistä on kyse. Muutamaa kuukautta myöhemmin myös Minna sai saman ihmeellisen rauhan. Tästä tapahtumasta alkoi elämässämme muutos, jonka kautta tänä päivänä elämämme ja parisuhteemme on parempi kuin koskaan aikaisemmin.

Nykyään koemme elävämme täydessä turvassa. Olemme vapaita aiemman elämämme haittaavista peloista. Jeesuksen opetus on muuttunut todellisuudeksi elämässämme.

Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa en pelkäisi mitään pahaa (Ps 23:4)

YouTubessa on koskettava video, jossa vanha, huonokuntoinen mies makaa sängyssä. Ilmeisesti kuolema ei ole kovin kaukana. Hänen huulensa liikkuvat. Videon ääni on hiljainen, mutta kun volyymin kääntää suurelle kuulee mitä hän sanoo - hän siteeraa Psalmia 23:

”…Ei minulta mitään puutu. Viheriälle niityille hän vie minut lepäämään… Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun väkevä kätesi ja paimensauvasi lohduttavat minua, sula hyvyys ja armo seuraavat minua kaikkina elämäni päivinä…”

Psalmi 23 kuvaa tietynlaista elämää, rikasta elämää ilman pelkoja. Psalmin sisällön elämässämme mahdollistaa sen ensimmäinen lause ”Herra on minun paimeneni.” Minä en ole elämäni paimen, vaan Herra on minun paimeneni. Olen antanut elämäni hänelle. On mahdotonta edetä psalmin kuvaamassa elämässä peloista vapaaseen elämään, jos itse yritän olla paimeneni Herran sijasta. Mutta kun annan elämäni Jeesuksen käsiin, tiedän, että viime kädessä hän vastaa kaikista asioistani. Hän on myös kykenevä tähän. Hän todella pystyy vastaamaan elämästäni ja läheisteni elämästä, toisin kuin minä itse. Näin maailmankaikkeus muuttuu täysin turvalliseksi paikaksi elää.

Veli-Pekka Joki-Erkkilä, kirjoittaja on korva- nenä ja kurkkutautien erikoislääkäri

Kuva: Sonja Huhtaniska