Pohjanmaan Maanpuolustaja 1/2025

POHJANMAAN MAANPUOLUSTAJA

Maaliskuu

Talvisodan päättymisestä on kulunut 85 vuotta. Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistys järjesti Asevelijuhlan Ylivieskassa 15.3.2025. Kuva: Jouko Liikanen

Helsingissä 13. päivänä maaliskuuta 2025

N:o 1

Sotiemme veteraanit. Suomalaiset.

Tänään on kulunut 85 vuotta talvisodan päättymisestä. Raskaiden taisteluiden tauottua kävi harvan mielessä, että edessä olisi vielä monta sodan runtelemaa vuotta. Sotiemme sukupolvi taisteli itsenäisyytemme edestä. Sota repi nuoruuden unelmia, tuhosi koteja ja jätti moneen parantumattomia arpia. Noiden sankarillisten uhrausten ansiosta olemme nauttineet vuosikymmenien rauhasta.

Veteraaneja on keskuudessamme yhä vähemmän. Lunastamme kunniavelkamme kantamalla vastuumme jokaisesta veteraanista. Samalla siirrymme jo perinneaikaan. Veteraanisukupolven kulttuuriperinnön vaaliminen jää seuraaville sukupolville. Tammenlehvän Perinneliitto ottaa vastuulleen veteraanijärjestöjen tehtävät ja työllään edistää kansallista yhtenäisyyttä sekä maanpuolustustahtoa.

Osoittaakseni arvostusta sotiemme veteraaneille ja korostaakseni perinnetyön merkitystä olen myöntänyt Tammenlehvän Perinneliitolle Vapaudenristin kiinnitettäväksi liiton lippuun.

Veteraanisukupolvi on taakkansa kantanut. Seuraavat sukupolvet vastaavat isänmaasta ja sen itsenäisyydestä historiansa tuntien. Himmetä ei muistot koskaan saa.

Puolustusvoimien ylipäällikkö Tasavallan presidentti

Helsingfors

Den 13 mars 2025

Nr 1

Veteraner. Finländare.

I dag är det 85 år sedan vinterkriget tog slut. När de tunga striderna hade upphört var det få som anade att Finland stod inför många fler krigshärjade år. Krigsgenerationen kämpade för vår självständighet. Kriget krossade unga människors drömmar, förstörde hem och sargade själar. Tack vare de hjältemodiga uppoffringarna har vi fått leva i fred allt sedan dess.

Veteranerna bland oss blir allt färre. Vi återbetalar vår hedersskuld genom att ta hand om var och en av dem. Samtidigt inleder vi en ny era där veteranernas traditioner, minnen och kulturarv värnas av nästa generation.

Traditionsförbundet Eklövet rf övertar veteranorganisationernas uppgifter och främjar den nationella sammanhållningen och försvarsviljan.

Som ett uttryck för min aktning för våra veteraner och arbetet för att värna om veteranernas traditioner har jag beviljat Traditionsförbundet Eklövet rf rätt att föra Frihetskorset på sin fana.

Veterangenerationen har burit sin börda. Det är dags för nästa generation att mot bakgrund av sin historia ta ansvar för vårt land och dess självständighet.

Minnena får aldrig blekna.

Försvarsmaktens överbefälhavare Republikens president

Kansallista ja lähialueemme turvallisuutta on pohdittu useita kertoja useissa paikoissa ja niin tullaan tekemään jatkossakin täällä kotimaakunnissamme. Yksi niistä, asiantunteva ja kuulijansa vakuuttanut turvallisuusseminaari toteutettiin lauantaina 25. tammikuuta Kokkolan suomalaisella lukiolla.

Nimekkäimmät puhujat tänä vuonna olivat puolustusvoimien entinen sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti (res) Mikko Heiskanen, sekä kokkolalainen Risk Intelligence

A/S:n senior advisor ja turvallisuuspolitiikan bloggari Robin Häggblom, alias Corporal Frisk. Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Pohjanmaan Talousseura ry ja Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ry. Ennakkotietona voitaneen kertoa, että ensi vuonna vastaavaan turvallisuusseminaarin pääpuhujaksi on tulossa puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali Jarmo Lindberg. Sitä voitaneen pitää varmana, että vuoden päästä maamme ja Euroopan turvallisuustilanteesta puhutaan eri asioista sillä perusteella, mitä seuraavat kuukaudet Ukrainan sodassa ja mahdollisessa rauhassa tuovat tullessaan.

Huoltovarmuuden kehittäminen ja varautuminen ajankohtaista Tilaisuuden avasi kansanedustaja Janne Jukkola Lainsäätäjän työnsä ohella hän on perehtynyt valtakun-

nan huoltovarmuusasioihin perustamassaan eduskunnan huoltovarmuusryhmässä. Jukkola käsittelikin puheenvuorossaan varautumisen eri osa-alueita ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen sidonnaisuutta. Kokonaisturvallisuus muodostaa perustan suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyydelle. Kokonaisturvallisuuden toimintamallissa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana, tiivisti Jukkola.

Ajankohtaisina aiheina Jukkola nosti esille viimeaikaiset Ukrainan tapahtumat, Venäjän sodan

länttä vastaan ja hybridivaikuttamisen sekä Itämeren turvallisuustilanteen. Venäjän varjolaivastoon kuuluneen Eagle S -tankkerin haltuunotto palautti kansanedustajan mieliin viimesyksyisellä maanpuolustuskurssilla demonstroidun tilanteen, missä kurssilaisille havainnollistettiin Rajavartiolaitoksen ja muiden viran omaisten yhteistyötä kriittisessä konfliktitilanteessa. Jukkola kertoi vaikuttuneensa harjoittelun tuomasta varmuudesta, mihin viranomaisyhteistyöllä pyritäänkin.

Mielenkiintoisen lisän Jukkolan esitykseen toi karttaluonnos Suomen satamista, rautatie- ja maantieverkosta. Venäjä on uhka kauppamerenkululle, joten huoltovarmuuden takia tarvitsemme uusia liikenneyhteyksiä lähinnä Jäämeren ja Norjan Narvikin suuntaan. Maakuntaamme kiinnostavat myös paikallisten satamien kehittäminen ja Vaasa–Uumaja-yhteys. Kuntatasolla on syytä tehdä ennakkovalmisteluja ja varautumissuunnitelmia omien palvelujensa ja tehtävien turvaamiseksi poikkeusoloissa – valmiuslaki tulee antamaan toimille suuntaa, kansanedustaja kertoi.

Suomen sotilaallinen tilanne 2025

Puolustusvoimien vasta eläköitynyt sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti (res) Mikko Heiskanen, käsitteli omaa aihepiiriään korkean sotilasosaamisen ja ajantasaisen faktatiedon antamalla varmuudella.

Sotilasstrateginen tilanne

Sotilasstrategisessa tilanteessa isoja blokkeja ovat globaalit länsi, itä ja etelä.

Globaalin lännen muodostavat Yhdysvallat, Nato ja EU, siellä mukana myös Suomi ja Balkan, arktinen aluekin osittain. Paitsi jännittynyt tilanne Ukrainasta globaalin idän kanssa niin myös hybridivaikuttaminen on kokoaikaista suhteisiin vaikuttavaa toimintaa. Globaalissa idässä on kaksi tasavahvaa vaikuttajaa, Venäjä ja Kiina, mutta myös Iranilla on vaikutuksensa Lähi-Idän terroristijärjestöjen Hizbollahin, Hamasin ja Huthi-kapinallisten tukijana. Pohjois-Korealla on jo vakiintunutta toimintaa tukijoihinsa Venäjään ja Kiinaan. Taiwanin tilanne hiertää Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteita. Globaalia etelää kohtaan on intressejä lännellä ja idällä, Sahelin vyöhykkeen Mali, Niger ja Keski-Afrikan tasavalta ovat epävakaassa tilanteessa, mikä saattaa eskaloituessaan sitoa mukaan alueella vaikutusvaltaansa kasvattaneisiin Venäjään ja Kiinaan. Taloudellinen hyöty pitää

globaalin lännen ja Kiinan suhteen jokseenkin vakaassa tilanteessa.

Johtopäätöksiä Suomen turvallisuustilanteesta Heiskasen mukaan Suomi on varautunut kehitykseen, joka on nähtävissä tämänhetkisessä turvallisuusympäristössämme. Olemme reagoineet muutokseen –maanpuolustustahto on korkealla ja puolustusvalmiutta on parannettu kertausharjoituksin ja materiaalihankinnoin. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja kokonaismaanpuolustusta on harjoitettu viranomaisyhteistyöllä. Olemme EU:ssa, meillä on Nato-jäsenyys ja kehittyvä puolustusyhteistyö JEF-maiden kanssa. Meillä on teollista kapasiteettia ja tuotantoa, lisäksi teknologiamme on korkealla tasolla. Pelotteen ja riittävän ennaltaehkäisevän kynnyksen muodostaminen saadaan aikaan kaikkien näiden toimien yhteisvaikutuksella. Suomi on varautunut laa-

ja-alaiseen vaikuttamiseen ja pitkäkestoiseen heikkoon turvallisuustilanteeseen. Maallamme on valmius reagoida nopeasti muuttuvaan turvallisuustilanteeseen, mutta onko artikla 5:n testaaminen mahdollista? Puolustuksen kehittämisestä Heiskanen viittasi valtioneuvoston puolustusselonteko 2024:ään, johon voi tarkemmin perehtyä täällä: Valtioneuvoston puolustusselonteko - Valto Heiskanen käsitteli puheessaan myös kansallista kyberpuolustusta ja suvereniteetin turvaamista kybertoimintaympäristössä, kuten valvomalla ja turvaamalla alueellista koskemattomuutta sekä vastatoimin torjumalla vihamielistä toimintaa.

Huoltovarmuuden varmistaminen on ollut entisen sotatalouspäällikön pohdittavana muiden viranomaistahojen rintamassa. Meillä on vahvuustekijöinä yhteispohjoismaisen tukeutumisverkoston mahdollistama kriisinkestävyys ja logistinen syvyys, mutta maamme pitää kyetä ylläpitämään kriittisen tuotannon jatkuvuutta käytettävissä olevin resurssein. Kehitettäviä kohteita ovat väylästö, satamat, varastointi, lääkintä, logistiikka ja joukkojen vastaanoton järjestelyt. Kaikkia näitä osa-alueita parannetaan ja on soveltuvin osin jo harjoiteltukin.

Keskeiset viestit Puolustusjärjestelmämme kehittäminen jatkuu valitussa suunnassa, eli meillä on kansallinen puolustus, puolustusyhteistyö ja Nato-jäsenyys. Jäsenyys ja yhteistyö ei kuitenkaan korvaa omaa vahvaa puolustusta, joka perustuu harjoiteltuihin joukkoihin, osaamiseen ja oman toimintaympäristön tuntemi-

Ukrainan Yhdistys Pietarsaaressa ry järjesti tilaisuuden kahvi- ja virvoketarjoilun. Myytävänä oli myös yhdistyksen jäsenten valmistamia esineitä, joiden tuotto ohjataan suoraan Ukrainan avustamiseen.

Puolustusvoimien entinen sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti (res) Mikko Heiskanen toi puheessaan esille sellaisiakin aiheita, joita ei normaalisti päivänpolitiikassa käsitellä.

Turvallisuusseminaarin yleisö sai asiantuntevaa ja ajankohtaista tietoa asioitten ytimessä olevilta puhujilta.

seen. Asevelvollisuuden merkitys ja kehittäminen on tiedostettu, samoin kokonaisturvallisuuden ja kokonaismaanpuolustuksen.

Meillä on vankka teollinen pohja, jota huoltovarmuuteen panostamalla tehostetaan. Mutta maanpuolustustahtoa ei korvaa mikään muu suorituskyky, oli ammattisotilaan vankka mielipide.

Kenraaliluutnantin esitys innosti yleisöä esittämään aihepiirejä sivuavia kysymyksiä, joihin hän vastasi juuri sillä asiantuntemuksella, millä sotilasjohtamisen huipulla ollaan. –Elämme epävakauden aikaa, mutta Suomi ei ole sodassa eikä välitöntä uhkaa ole, Mikko Heiskanen vakuutti.

Robin Häggblom: Varjolaivasto, kaapelit, JEF ja kansainväliset sopimukset DI, riskianalyytikko ja turvallisuuspolitiikan bloggari Robin Häggblomilla on vahva, konetekniikkaan ja merenkulkuun liittyvä työtausta, joten odotettavissa oli mielenkiintoista asiaa ajankohtaisista oudoista tapahtumista Itämerellä ja Suomenlahdella.

Itämeri

Suomi on täysin riippuvainen Itämerestä, jopa 96 % ulkomaankaupastamme kulkee sen kautta. Itämerellä on ratkaiseva status myös Venäjän ulkomaankaupalle, koska esim. öljytuotteiden vienti, joka on 30–50 % valtion budjetista, tapahtuu Itämeren kautta. Sotilaallisesta ja Naton näkökulmasta on merkittävää, että Baltian maiden ja Suomen puolustamiseen tarvittavia joukkoja kuljetettaisiin laivoilla. Vilkkaasti liikennöidyllä Itämerellä liikkuu koko ajan n. 4000–4500

alusta, mikä lisää riskialttiutta erityyppisille onnettomuuksille.

Varjolaivasto Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan seurauksena Venäjälle on asetettu kansainvälisiä pakotteita, joita se pyrkii kiertämään ja etsimään muita keinoja välttyäkseen niiltä. Koska venäläinen öljy on ollut viime joulukuusta lähtien hintakaton alla, eivät EU- ja G7-maat salli alusten kuljettaa kalliimmalla myytyä öljyä eivätkä vakuuta näitä aluksia. Siksi eurooppalaiset laivat eivät enää kuljeta venäläistä öljyä, ja Venäjä on siirtynyt käyttämään ns. varjolaivastoa, jonka aluksilla on epäselvä tai häivytetty omistustausta. Koska nämä laivat, tankkerit, ovat yleensä iäkkäitä ja usein katsastamattomia tai muu-

ten huonokuntoisia, eivätkä luotettavat vakuutusyhtiöt ole vakuuttaneet niitä, niin ne ovat riski myös ympäristölle. Varjolaivaston toimintatapoihin kuuluu myös riskialtis lastin siirtäminen toiseen alukseen ulkomeriolosuhteissa. Näin häivytetään edelleen öljylastin alkuperää, ja pahimmassa tapauksessa ostajataho, usein aasialainen, saattaa jalostaa raaka-aineen eurooppalaisille markkinoille.

YK:n merioikeusyleissopimus (UNCLOS) Maapallon valtameriä voidaan pitää globaaleina yhteiskäyttöisinä ympäristöinä. Merialueet voidaan jakaa aluevesiin, talousvyöhykkeisiin ja aavaan mereen/kansainvälisiin vesiin. Yleisen käsityksen mukaan merellä liikkuva alus on sen lippua käyttävän valtion la-

kien alainen, mistä seuraa, että useat alukset on rekisteröity ns. mukavuuslippumaihin. Varjolaivasto on ongelmallista lainsäädännön näkökulmasta, koska UNCLOS:n oletus on, että lippuvaltio valvoo aluksen toimintaa, mutta käytännössä näin ei tapahdu. Suomen viranomaisille merilainsäädännön kiemurat tulivat tutuiksi kaapelin katkaisseen Eagle S -tankkerin tapauksessa. Lakimiehillä riittää selvitettävää, kun lopullista maksajaa etsitään vahingon kattajaksi.

Merikaapelit – onnettomuudet ja tuhotyöt Asiantuntijoiden mukaan on useampia syitä, miksi vedenalaiset kaapelit saattavat katketa. Kalastuksessa käytettävät pohjatroolit ovat yleisin syy, mutta myös alusten normaalisti

järjestävän yhdistyksen, Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ry:n, puolesta päivän turvallisuusseminaarin sisältöä yhteen ja käsitteli omassa puheenvuorossaan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen vaikutus- ja riippuvuussuhteita.

ankkuroituessa vauriot voivat olla mahdollisia. Itämeren tilanne on siitä poikkeuksellinen, että suhteellisen lyhyen ajan sisällä näitä epäselviä vaurioita on ollut useita. Tällä hetkellä Itämeren maat käyvät keskusteluja yhteisestä tulkinnasta, minkä lakien mukaan tapauksia voidaan tutkia.

Joka tapauksessa Suomen viranomaiset, Rajavartiolaitos, Poliisi, Puolustusvoimat ja pelastuslaitokset ovat varautuneet tuleviin ongelmiin, yhteinen tilannekuva on hyvä ja jatkossakin pystytään vastaamaan paremmin haasteisiin, kun saadaan uudet partiolaivat ja valvontalentokoneet.

Yksilö turvallisuustoimijana

Sami Salmu, Suomen Reserviupseeriliiton hallituksen jäsen, kokosi toisen

Yksilö turvallisuustoimijana voi vaikuttaa monin eri tavoin omaan, läheistensä ja yhteiskunnan hyvinvointiin, mikä kaikki edistää kokonaisturvallisuutta. Tavoitteena olisi, että hyvään yleissivistykseen pyrkivä, medialuku- ja digitaitoinen, auttava sekä harrastava ihminen osallistuu mahdollisuuksiensa mukaan järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan, antaa naapuriapua, toimii kylä- tai taloyhdistyksissä ja luo sosiaalisia verkostoja niin reaalimaailmassa kuin somessakin. Ja kaiken tämän perustana yksilön toimintakyky, tiedot, taidot ja turvallisuutta vahvistava asenne. ”Minä ja me pärjäämme, voimme myös auttaa toisia” Tähän ja aikaisempiin kahteen turvallisuusseminaarin toivat oman lisänsä ja värinsä kymmenhenkinen Ukrainan Yhdistys Pietarsaaressa ry, joka vastasi tapahtuman kahvitarjoilusta ja myi valmistamiaan tuotteita Ukrainan hyväksi.

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

Lähteet: Mikko Heiskasen, Robin Häggblomin, Janne Jukkolan ja Sami Salmun esitysmateriaali

Sotatalouspäällikön tiivistelmä omalta toimialueeltaan.

Sami Salmu nosti puheenvuorossaan esille yksilön turvallisuustoimijana.

Robin Häggblom tuntee hyvin meripuolustuksen ja kauppamerenkulun ominaispiirteet.

Kansanedustaja Janne Jukkolan vahvinta osaamisaluetta on valtakunnallisen huoltovarmuuden kehittäminen.

Haapajärven–Reisjärven Reserviläiset 70 vuotta

Ensimmäiset reservinaliupseeriyhdistykset perustettiin jo 1930-luvulla, mutta toiminta pääsi kunnolla käyntiin vasta 1950-luvulla, kun Reservin Aliupseerien Liitto (RAuL) perustettiin. Haapajärven Reservinaliupseerit perustettiin 20.2.1955 Haapajärven teatteritalossa eli nykyisessä kirjastossa, ensimmäisenä reservinaliupseeriyhdistyksenä Keski-Pohjanmaalla ja ensimmäisten 30 yhdistyksen joukossa valtakunnallisestikin. Perustavassa kokouksessa oli mukana 21 aliupseeria. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Sampo Vesterinen, johtokuntaan valittiin Lauri Kauranen, Tauno Kuparinen, Toivo Partanen, Kaarlo Savolainen, Arvi Rintala, Veikko Myllylahti, Tauno Karpakka ja Väinö Siltaniemi. Huomionarvoinen asia yhdistyksemme historiaan liittyen on 17.4.1955 pidetyn Reservin Aliupseerien Liiton perustava kokous, johon Haapajärveltä osallistuivat pj. Vesterinen ja vpj. Kauranen. Vuonna 1992 oli ensimmäinen yhteinen syyskokous reisjärvisten kanssa. Vuoden 1993 kevätkokouksessa reisjärviset kutsuttiin johtokuntaan mukaan, mutta ilman äänioikeutta. Vuoden 1995 lopulla tehdyllä sääntömuutoksella Reservin Aliupseerien Liitto muuttui avoimeksi maanpuolustusjärjestöksi ja nimeksi vaihtui Reserviläisliitto. Myös Haapajärven Reservinaliupseerit ry:n sääntöjä muutettiin ja nimeksi muodostui nykyinen Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset ry. Yhdistyksemme tunnukset, lippu ja standaari, on vihitty käyttöön yhdistyksen 20-vuotisjuhlassa 5.10.1975. Lipun on suunnitellut Pekka Niemi ja sen

on valmistanut Annikki Vuori. Standaarin suunnitteli silloinen yhdistyksen sihteeri, Toivo Kähkönen.

Yhdistystoiminta vuosikymmenten saatossa Sodan päättymisestä oli kulunut kymmenen vuotta, kun Haapajärven Reservinaliupseerit perustettiin. Yhdistyksen tavoitteena oli alusta lähtien muistaa kaatuneita aliupseeriveljiä sekä auttaa vaikeuksissa olevia aliupseereita ja heidän perheitään. Tarkoituksena oli toimia jäsenten yhdyssiteenä ja huolehtia heidän henkisestä ja ruumiillisesta kunnostaan liikuntaharrastusten ja kilpailutoiminnan avulla. Yhdistyksen tavoitteena oli pysyä politiikan ulkopuolella ja että toiminnasta tulee muodostua reippaiden miehisten harrastusten keskus.

Moottoriajoneuvokilpailut, vappu-, juhannus- ja pikkujoulujuhlat sekä missikisat olivat ohjelmassa perinteisimpien reserviläislajien kilpailuiden (kuten suunnistus, hiihto, ampumahiihto, ampumalajit) lisäksi. Alkuvuosista lähtien on järjestetty itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona kunniavartiot. Varusmiesikäisten kutsuntatilaisuuksiin ja Asevarikolta kotiutuvien varusmiesten palkitsemistilaisuuksiin on osallistuttu. Kerhoillat kokosivat jäseniä yhteen, ja olipa yhdistyksellä vuosina 1955–1957 yhteinen kerhotalo Haapajärven Reserviupseerien kanssa, talo tunnettiin Haapajärven Klubina. Sen jälkeen Tynnyrikosken majasta tuli yhteinen kokoontumispaikka vuonna 1961. Yhdistystoiminta on muuttunut vuosikymmenten

saatossa; jotakin on jäänyt pois ja jotakin tullut tilalle. Suurimpina muutoksina voisi mainita 1990-luvulla tapahtuneet MPK:n perustamisen, miehistön jäsenten hyväksymisen jäseniksi ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen myötä myös naisjäsenten mukaan tulon. Haapajärven Reservinaliupseerit valittiin keväällä 1994 Keski-Pohjanmaan piirin Vuoden aliupseeriyhdistykseksi vilkkaan toiminnan ansiosta. Jäsenmäärien ja toiminnan suhteen on ollut vuoroin vilkkaampaa, vuoroin hiljaisempaa. Tällä hetkellä edetään kasvun ja aktiivisen toiminnan aikaa. Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan ja SRA-toiminnan myötä jäsenmäärissä on ollut merkittävää kasvua. Edelleen yhdistyksemme on piirin suurimpien yhdistysten joukossa noin 150 jäsenellä. Yhdistyksemme pitkän iän, toiminnan jatkumisen ja kehittymisen reseptinä ovat aktiiviset, innovatiiviset ja isänmaalliset jäsenet, jotka talkoovoimin järjestävät täällä piirin eteläisellä alueella laadukasta ja ajanmukaista toimintaa. Monipuolinen ampumatoiminta, liikuntatapahtumat, sotahistorialliset retket sekä edustukset messuilla, tapahtumissa ja juhlissa ovat ydintoimintaa. Sovelletun reserviläisammunnan (SRA), joka on tällä hetkellä nosteessa ympäri Suomen reserviläisten keskuudessa, toi uutena lajina yhdistykseemme Jarno Ojala vuonna 2022. Tällä hetkellä meillä on kolme SRA-tuomaria, ja yhdistyksemme on järjestänyt lajin kurssit vuosina 2023 ja 2024. Nyt kuluvana keväänä yhdistyksemme järjestää yhden piirin neljästä SRA-osakilpailusta. Yhdistyksemme järjesti kaikkiaan 34 tapahtumaa

vuonna 2024, joista osa yhteistyössä Haapajärven Reserviupseerien ja Pyhäjärven Reserviläisten kanssa. Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus Pariisin rauhansopimuksen mukaan sotilaallista maanpuolustustoimintaa ei saanut järjestää Puolustusvoimien ohella muut tahot. Neuvostoliiton kaaduttua perustettiin mm. Vapaaehtoinen Maanpuolustuskoulutus (nykyään Maanpuolustuskoulutus, MPK) vuoden 1993 lopulla. Perustajajäsenten joukossa oli myös Reservin Aliupseerien Liitto. Haapajärven Reservinaliupseereiden puheenjohtaja Markku Räisänen oli mukana tämän uuden toiminnan jalkauttamisessa paikallisesti. Haapajärvellä ja Reisjärvellä järjestettiin tammikuussa 1994 ensimmäinen reservinaliupseereiden ja -upseereiden vetämä

Kansalaisen turvakurssi, mukana oli useita reserviläisiäkin. Ensimmäisellä kurssilla oli 36 osallistujaa ja heistä naisia oli 14. Kurssipalautteen mukaan tällaiselle toiminnalle oli tarvetta ja naisten osallistuminen mahdollisti maanpuolustustyön koko kansalle. Alueemme lukiolaisille tämän kurssin suorittaminen oli mahdollista osana lukio-opintoja. Ensimmäisiä MPK:n kouluttajakursseja järjestettiin 1990-luvun lopulla, mm. Haapajärven Varikolla, jossa jäseniämme oli mukana. Haapajärvellä MPK:n paikallisosasto oli nimeltään Jousi ja Reisjärvellä Atrain. Paikallispäällikköinä jäsenistämme ovat toimineet Markku Takala ja Jouko Paananen.

VUORI-harjoitus

VUORI-harjoitus toteutettiin vuosittain syksyllä yhteistyössä Haapajärven

Yhdistyksemme lippu. Kuva: Matias Löytynoja

VUORI-harjoituksessa vuonna 2002 Haapajärven ja Reisjärven veteraanit sekä invalidit olivat kunniavieraina. Kuva: Anna Jussila

VUORI-harjoituksessa vuonna 2002 Haapajärven ja Reisjärven veteraanit sekä invalidit olivat kunniavieraina. Kuva: Anna Jussila

Jouluaaton kunniavartio Haapajärvellä v. 2024. Kuva: Timo Jussila

Reisjärven Reserviupseerikerhon kanssa. Kuva: Anna Jussila

Varikon, MPK:n ja Haapajärven-Reisjärven Reserviläisten sekä muiden yhteistyötahojen kanssa 2000-luvun alusta lähtien. Harjoitus oli PAUHA-harjoituksen ohella alueemme suurimpia vuosittain toistuvia harjoituksia, ja se kokosi vuosittain syksyisenä viikonloppuna yli sata osallistujaa. Jäseniämme osallistui VUORI-harjoituksiin niiden johtajana (Markku Takala), kurssinjohtajina (Mika Muuttola, Rainer Artismaa, Jouko Paananen, Ari Haapa-aho), vääpeleinä (Markku Takala, Lauri Lepistö, Jouko Paananen),

kouluttajina, kurssilaisina, huolto- ja kuljetustehtävissä sekä tiedottajina. Kurssivalikoimassa oli mm. kenttämuonituskurssi, kenttälääkintäkurssi, viestikurssi, ajoneuvokurssi, esikuntatyöskentelyn kurssi, sissikurssi, perustamiskurssi, linnoittamisen ja maastouttamisen kurssi sekä Nuorten Vuori. Monelle VUORI-harjoitukseen osallistuneelle on jäänyt mieleen myös veteraanien osallistuminen harjoituksiin. Radio ja lehdistö olivat aina paikalla. VUORI-harjoitus todella kokosi alueemme niin reserviläisiä kuin si-

viilejä, isänmaan ystäviä, yhteisiin harjoituksiin yhteisen päämäärän vuoksi. Viimeinen VUORI-harjoitus järjestettiin 2010-luvun puolivälin paikkeilla.

Perinteikkäät ampumakisat: Jepen Pytty ja Karin Panos Jepen Pytty -kisa on perustettu vuonna 1993 yhdistyksemme puheenjohtaja Markku Räisäsen ja Armas ”Jeppe” Kososen toimesta. Armas Kosonen oli haapajärvinen sotaveteraani ja reservin kapteeni. He laativat kilpailun säännöt, ja aluksi ammuttiin pienoiskiväärillä ja pienoispistoolilla. Ensimmäinen kilpailu pidettiin 29.8.1993, paikalle oli saapunut 17 osallistujaa. Vuosikymmenten saatossa sääntöjä on muutettu, viimeksi vuonna 2024 RESUL:in sääntöjen mukaiseksi. Nykyään kilpailussa ammutaan kiväärillä RA1 ja RA2 ja pistoolilla RA3 ja RA4. Yhteistuloksen voittaja saa vuodeksi Jepen Pytty -kiertopalkinnon käyttöönsä. Vuosien 2003–2004 vaiheilla yhdistyksemme puheenjohtaja Markku Takala esitti ampumakilpailun perustamista Varikon päällikön evl. Kari Hautasaaren kunniaksi. Päällikkö Hautasaari lahjoitti upean kiertopalkinnon: Varikon puuseppä Paavo Rintalan tekemän puisen suurennoksen rynnäkkökiväärin patruunasta (7,62x39). Kilpailun säännöt ovat Markku Takalan ja Kari Hautasaaren laa-

timat. Kilpailussa ammutaan reserviläiskiväärillä (7,62x39) ja sotilaskiväärillä (7,62x53R) 300 metrin matkalta 3+2 koelaukausta ja 10 kilpalaukausta. Yhteistuloksen voittaja saa vuodeksi Karin Panos- kiertopalkinnon käyttöönsä.

Urheilutoimintaa vuosikymmenten aikana Urheilutoiminta eri muodoissaan (mm. suunnistus, pesäpallo, lentopallo, hiihto, ampumahiihto, ampumalajit) on ollut yhdistyksemme toiminnan peruspilareita. Yhdistyksemme on järjestänyt 70 toimintavuoden aikana kahdet RAuL:n talvimestaruuskilpailut, vuosina 1963 ja 1975. Keski-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailuja on järjestetty lukuisia, mm. maasto-, ammunta- ja ampumahiihtomestaruuksista. Viime vuosikymmeninä lähinnä piirin ampumakilpailuja on järjestetty vuosittain.

Liiton ja piirin tasolla menestyneitä jäseniämme eri urheilulajeissa ovat olleet mm. Yrjö Nuottimäki, Jorma Eräntie, Onni Yliaho, Heino Puroila, Heikki Hautamäki, Juhani Povelainen, Taisto Koirikivi, Harto Jämsä, Timo Pietikäinen, Jukka Korhonen, Heikki Niemelä, Olavi Myllylä, Toivo Manninen, Reijo Turpeinen, Vilho Kokkonen, Timo Pietikäinen, Pentti Mäki, Kaarlo Savolainen, Oiva

Tarkkonen, Pertti Lehto, Jarmo Järvenpää, Kimmo Turpeinen, Ari Haapa-aho ja Hanna Riihijärvi. Ari Haapa-aho on menestynyt myös SM-tasolla. Viimeisin iso reserviläisurheilutapahtuma Haapajärvellä oli valtakunnallinen RESUL:in Vuorijotos syyskuussa 2022, jolloin jäseniämme oli mukana järjestelyorganisaatiossa ja toimitsijoina. Reserviläisyhdistys viettää yhteistä juhlaansa huhtikuun 12. päivä Haapajär-

vellä Kumisevan Kaiun tiloissa.

Teksti: Anna Jussila

Kuvat: Jukka Remes, Matias Löytynoja, Timo Jussila, Anna Jussila

Suomi 100 -juhlallisuuksien sotahistoriallinen näyttely Reisjärvellä yhteistyössä

Sotahistoriallinen retki vuonna 2019. Matkalla Rankin saarelle Kotkassa. Kuva: Jouko Liikanen

Yhdistyksemme ampumakilpailuissa on aina mukava tunnelma. Vas. Jukka-Pekka Parttimaa, Jouko Paananen ja Markku Takala. Kuva: Timo Jussila

Karjala Cup, SRA-osakilpailu Haapajärvellä v. 2024. Kuisma Lappalaisen suoritus pistoolirastilla. Kuva: Jukka Remes

Jepen Pytty -ampumakilpailun kiertopalkinto. Kuva: Timo Jussila

Karjala Cup, SRA-osakilpailu Haapajärvellä v. 2024. SRA-tuomari Jarno Ojala antamassa kilpailurastin kuvausta. Kuva: Jukka Remes

Sotahistoriallinen retki vuonna 2019. Matkalla tutustuttiin mm. Jalkaväkimuseoon Mikkelissä. Kuva: Anna Jussila

Sota Ukrainassa jatkuu – apua tarvitaan edelleen

Tavallinen suomalainen ei tiedä, miten avustustoiminta toimii käytännössä, eli mikä on esim. eläköityneen metsurin lahjoittaman moottorisahan tai perholaisen reserviläisen makuupussin taival Donetskin rintamalle? Miten eri avustustarvikkeet löytävät tiensä perille, oli se sitten etulinjan juoksuhauta tai materiaalin jakelukeskus rintamien takana?

-Lahjoittaja ottaa meihin yhteyttä ja sovimme, kuinka saamme häneltä lahjoitettavat tuotteet. Viemme ne Ukrainaan omissa kuljetuksissamme tai yhteistyössä muiden yhdistysten kanssa. Perillä Ukrainassa apu lähetetään joukoilta tulevien pyyntöjen perusteella. Pääsääntöisesti lähetämme apua paikallisen yksityisen postiyhtiön Nova Posthan kautta. Heillä on toimipisteitä kaikissa rintamakaupungeissa ja apu on heidän kauttaan perillä muutamassa päivässä. Olemme saaneet heiltä Humanitarian-kumppanuussopimuksen, jonka perusteella saamme lähettää kuukausittain tietyn määrän tavaraa ilmaiseksi.

-Alueille, joissa NP ei (vielä) toimi, kuten Kursk, tavarat menevät sinne ajavien luotettavien yhteistyökumppanien kyydissä.

Mikä on yhdistyksenne/järjestönne vahvuus, ominta osaamisaluettanne? Mikä motivoi teitä lähtemään vapaaehtoiseksi Ukrainaan?

-Meillä on kaksi eri toimintalinjaa. Suomessa toimimme Pohjois-Savon alueella ukrainalaisten sotapakolaisten tukena kaikissa arjen ja kotoutumisen haasteissa.

Kalustamme asuntoja, autamme työpaikkojen löytämisessä, pidämme yhteisiä tapahtumia, kerhoja lapsille ja nuorille sekä tuemme mm. musiikkiharrastusta. -Ukrainassa toimimme kansainvälisten vapaaehtoisten kanssa. Opetamme englantia, autamme eläinsuojassa, ostamme ja pakkaamme humanitaarista apua. Toimimme yhteistyössä paikallisten päättäjien sekä monien suomalaisten ja eurooppalaisten avustusjärjestöjen kanssa. -Emme ”haali” jäseniä määrän vuoksi, vaan otamme jäseniksi ihmisiä, jotka aktiivisesti tekevät työtä Ukrainan ja ukrainalaisten auttamiseksi.

Viette perille Ukrainaan apua ihan konkreettisesti. Tilataanko tiettyä materiaalia, vai viedäänkö, mitä satutaan saamaan?

-Otamme vastaan vain materiaalia, jolle tiedämme siellä olevan tarve. Taloltamme Ukrainassa apu lähtee eteenpäin joukoilta tulevien pyyntöjen perusteella. Suurimman osan toimittamastamme avusta ostamme suoraan Ukrainasta, aina jos mahdollista ostamme Ukrainassa valmistettua tavaraa. Myös tämä apu ostetaan pyyntöjen perusteella, jotain tiettyjä jatkuvasti pyydettäviä tuotteita meillä on aina varastossa, mutta muutoin ostamme tuotteet, kun niitä pyydetään. Valmistamme talolla itse energiapatukoita rintamalle, niitä pyydetään jatkuvasti, niiden määrää rajoittaa vain tarvikkeisiin käytettävä raha. Pystymme tekemään useita satoja päivässä, jos meillä on varat materiaaleihin. Punomme myös maastoverkkoja ja niissäkin on koko ajan jonoa, emme saa tehtyä niitä niin nopeasti kuin pyydetään.

Avustustarvikkeita toimitetaan sotilaille, mutta myös siviileille. Miten avun tarve Ukrainassa kartoitetaan?

-Emme aktiivisesti itse kartoita avun tarvetta, vaan meille on nyt kohta kolmessa vuodessa syntynyt yhteistyöverkosto, jonka kautta saamme pyyntöjä. Toteutamme kaikki, jotka pystymme rahallisesti toteuttamaan.

Siviilejä asuu myös ihan sotatoimialueen läheisyy-

dessä, joten he tarvitsevat ehkä erilaista tukea kuin maan turvallisempiin osiin paenneet perheet. Miten näiden ihmisten avuntarve poikkeaa toisistaan?

-Ihan rintamakaupungeissa tarvitaan ruoka-avustuksia, puhdasta vettä, virtalähteitä ja ajoittain myös vaatteita. Me autamme heitä yleensä tukemalla siellä toimivia paikallisia vapaaehtoisia. Esimerkkinä vaikkapa lahjoittamamme iso erä pintakäsittely- ja korjausrakennukseen soveltuvia työkaluja englantilaiselle vapaaehtoiselle, joka korjaa Hersonissa ja ympäristökylissä sodan aiheuttamia vaurioita vanhusten kodeissa.

Olet ollut pitkiä jaksoja paikan päällä sotatoimialueen läheisyydessä. Mitä päivääsi on kuulunut –onko rutiineja, vai onko toiminta sujunut ”tilanteen mukaan”?

-Toimimme ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti niin pitkälle kuin pystymme, mutta voimme joustavasti myös reagoida esimerkiksi rintamalta tuleviin pyyntöihin, joko suoraan varastosta tai käymällä ostamassa tarvittavat tuotteet heti. Nopeimmillaan apu on rintamalla kahdessa päivässä.

-Mutta esimerkiksi opetuspäivät ja -ajat pidetään aina samoina, niiden aikataulut on jo koko vuodelle sovittu ja niissä mennään opetettavat edellä, eli esimerkiksi veteraaneja opetetaan silloin, kun heillä on vapaata varsinaisesta kuntoutuksesta.

tamalla ystävyyssuhteita. Välttämällä henkilökohtaista kiintymystä. Kun tätä työtä on tehnyt jo kolme vuotta, on itselleni ainakin rakentunut henkilökohtainen suojamekanismi, työtä tehdään sydämellä, mutta vältetään kiintymystä. Sotilaan, ”australialaisen vapaaehtoisen” tarina.

-Aina välttäminen ei onnistu ja autettaviin kiintyy. Itselleni tuli läheiseksi australialainen 24-vuotias vapaaehtoinen, jota henkilökohtaisesti autoin ja jonka tiimiä autoimme paljon. Kuvailin häntä usein adoptoiduksi kummipojakseni. Hän menehtyi taistelukentällä heinäkuussa 2024 ja se oli kova paikka itselle, mutta vahvisti samalla myös tämän työn merkitystä. Olin tuolloin Ukrainassa ja pääsin paikalle myös hänen hautajaisiinsa.

-Vapaaehtoiset viettävät talolla 3 viikosta 3 kuukauteen, joten aina ihmisten vaihtuessa myös omat rutiinit hieman vaihtuvat.

Pitkään avustustoiminnassa mukana olleille ihmisille syntyy varmaankin tuttavuuksia, jopa ystävyyssuhteita. Kuoleman läheisyys on todellinen, varsinkin rintamasotilaille. Olette kohdanneet heitä, jotkut eivät palaa enää koskaan. Miten elätte näissä ristiriitaisissa olosuhteissa, kuinka huolehditte omasta hyvinvoinnistanne ja hoidatte itseänne?

-Pitämällä välimatkaa, toimimalla ammatillisesti ennemmin kuin raken-

Chippyn tarinoita: https://www.news.com. au/world/europe/brockgreenwood-killed-in-ukraine-after-joining-as-volunteer-foreign-fighter/ news-story/04d45fe9da4253cd18975280f10c7245

https://www.dailymail.co.uk/news/ article-13619657/ Brock-Greenwood-Shattered-family-Queenslander-killed-Ukraine-break-silence.html

Työnne jälki näkyy myös käytännössä. On vaikeuksia, väsyttää ja turhauttaakin. Mutta asioilla on toinenkin puolensa. Millaisissa tilanteissa olet kokenut suurta kiitollisuutta tai iloa?

-Ilo tulee siitä, että voi vastata rintamalta tulevaan

Kaasulämmittimiä korsuihin

Kansainvälisen legioonan sotilaat hakemassa generaattorin talolta

Seinämaalaus talolla, kuvassa Chippy

pyyntöön, lähettää sitä mitä pyydetään. Valitettavasti joudumme varojen puutteessa joskus myös kieltäytymään, mutta suurimman osan pyynnöistä pystymme onneksi lahjoittajiemme ansiosta toteuttamaan. Ilo tulee siitä, että esimerkiksi tänä vuonna, kun opetamme haavoittuneille englantia, autamme heitä hankkimaan uuden ammatin ja olemme mukana estämässä syrjäytymistä. Tällä työllä, mitä teemme, on yksittäisen veteraanin elämässä iso merkitys. He saavat mahdollisuuden työskennellä ja elättää itsensä ja perheensä. Ilo tulee siitä, että näkee työnsä tuloksen

kuvaviestissä rintamalta –tai videossa, jossa korsussa näkyy toiminnassa oleva lämmitin, jonka olimme sotilaille lähettäneet. Ilo tulee pienistä hetkistä muiden vapaaehtoisten ja paikallisten asukkaiden kanssa.

Mitä neuvoja antaisit niille, jotka harkitsevat vapaaehtoistyötä konfliktialueilla?

-Ukrainaan lähtiessä pitää ymmärtää, että sota on koko maassa. Vaikka meiltäkin on 1 000 km rintamalle, on alueella jatkuvasti ilmahälytyksiä ja sinne tehdään droneiskuja. Täysin turvallista paikkaa ei Ukrainassa

ole.

-Vapaaehtoistyöhön kannattaa lähteä mieli avoinna ja oikeasta syystä, auttamisen halusta. Vapaaehtoistyön rikkaus on tutustuminen ihmisiin eri puolilta maailmaa.

-Vapaaehtoiseksi meille tulemisen prosessi etenee niin, että halukkaat täyttävät hakulomakkeen, jonka jälkeen olen heihin sähköpostitse yhteydessä, liitän tuohon sähköpostiin esitteen työstämme viime vuonna, säännöt talolla oleskelulle sekä vastuuvapauskaavakkeen. Jos vapaaehtoinen on niihin tutustuttuaan edelleen kiinnostunut tulemaan, juttelen heidän kanssaan

puhelimessa. Tuon puhelun aikana kerron työstä sekä riskeistä maassa, jossa on sota. Heidän asenteestaan ja vastauksistaan riippuen päätän, otammeko heidät talolle. Vaikka asian kuinka selkeästi esittää, on vapaaehtoisissa edelleen ihmisiä, joille sota ja sen vaarat eivät ole selviä. Meidän työmme ei ole mediaseksikästä eikä jännittävää, mutta teemme työtä, jolla on suuri merkitys antamamme avun saajille, seikkailua sota-alueella meidän kanssamme ei kuitenkaan ole tarjolla. sitä hakevat vapaaehtoiset on oppinut jo aika hyvin tunnistamaan hakulomakkeen vastauksista ja he jäävät va-

litsematta.

-Oheisen kuvan seinämaalauksen maalasi talolla vapaaehtoisena ollut englantilainen taiteilija. Maalaus jäi kesken, koska taiteilija säikähti yöllistä dronehyökkäystä ja meitä lähellä sijainneen ilmatorjunnan aiheuttamaa meteliä niin paljon, että lähti seuraavana päivänä pois. Jätin maalauksen tarkoituksella viimeistelemättä. Sotilas maalauksessa on aiemmin mainittu ystäväni, australialainen Chippy.

Mistä muusta haluaisit kertoa lukijoillemme, mitä haluaisit meidän ”syvässä rauhan tilassa” elävien tiedostavan?

-Ei unohdeta Ukrainaa ja jaksetaan tukea, koska Ukrainan taistelee meidänkin tulevaisuutemme ja turvallisuuden puolesta. Jos Venäjä pääsee voitolle, se tulee kokeilemaan samaa myös muualla. Mekään emme ole turvassa, jos Ukrainan annetaan kaatua tai taipua pakotettuun rauhaan.

Tarja

Secretary of the board in charge of operations in Ukraine

6x10 m maastoverkon mallausta talolla ennen lähetystä.

Hygieniaa vapautetuille sotavangeille yhteistyössä UkrainApu kanssa.

Maastoverkon punontaa talolla

Pesuaineita ja päivittäistuotteita sotilassairaalaan yhteistyössä UkrainApu kanssa

Vaate- ja hygienia-apu perillä sotilassairaalassa

Ruokapussien pakkausta talolla

Ruokaa ja hygieniaa perillä rintamalla

Asevelijuhla – veteraanien perintö uuden aikakauden edessä

Maakunnallinen asevelijuhla toteutui Ylivieskassa maaliskuun 15. päivä, räntäsateen hiljalleen peittäessä sotiemme sankarivainajien muistolaattoja Pyhän Kolminaisuuden kirkon viereisellä sankarihautausmaalla. Kutsuvieraita ja muuta yleisöä saapui paikalle kirkon tilavaan, olohuonetyyppiseen eteisaulaan jo hyvissä ajoin, moni ehkä ensimmäistä kertaa uuteen kirkkoon tutustuakseen. Mutta paljon oli jo tapahtunut ennen tätä. Ylivieskassa vietettyyn asevelijuhlaan oli useita perusteluja. Ensimmäisenä voidaan mainita, että valtakunnalliset veteraanijärjestöt Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto ja Rintamaveteraaniliitto oli ajettu alas vuoden 2024 loppuun mennessä, ja vuonna 2003 perustettu Tammenlehvän

Perinneliitto on nyt ottanut vastuun veteraanityöstä sen siirtyessä edunvalvonnasta enemmän perinteiden vaalimiseksi. Kyseessä on siis merkittävän vahdinvaihtotapahtuman, uuden aikakauden juhlistaminen.

Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen säännöissä kotipaikkakunnaksi on merkitty Ylivieska, joten yhdistyksen hallituksessa oli helppo ehdottaa sitä alueellisen veteraanijuhlan pitopaikaksi. Varsinaiseksi juhlahuoneistoksi valikoitui Pyhän Kolminaisuuden kirkko.

Asevelijuhlan suunnittelu alkoi perinneyhdistyksen hallituksessa jo toista vuotta ennen kohteeksi asetettua päivää, 13.3.2025. Käytännön syistä juhla siirrettiin

Pyhän Kolminaisuuden kirkko täyttyi veteraanisukupolven edustajista, kutsuvieraista ja paikallisesta yleisöstä.

viikonlopulle, lauantaiksi 15.3. Perinneyhdistys organisoi asevelijuhlasta tiedottamisen jo hyvissä ajoin alueellaan toimiviin 15 perinnetoimikuntaan Kala-, Lesti- ja Perhonjokilaaksossa, samoin kuntiin ja seurakuntiin lähetettiin ennakkotietoa tulevasta.

Tammi-helmikuussa toimikunnassa oli kymmenkunta jäsentä viimeistelemässä yksityiskohtia, myös paikallinen edustus. Suurimman työtaakan taustatyössä jakoivat perinneyhdistyksen pj. Matti Uusi-Rauva ja toiminnanjohtaja Risto Pouttu.

Koska juhla haluttiin arvokkaaksi ja tasokkaaksi, puhujien ja ohjelman suorittajien valintaan panostettiin. Hengellisen osuuden suorittajaksi lupautui kenttäpiispa emeritus Hannu Niskanen,

Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen puheenjohtaja kunnallisneuvos Matti Uusi-Rauva avasi asevelijuhlan ohjelman.

Tammenlehvän Perinneliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo valittiin tehtäväänsä toiminnan Sotaveteraaniliitossa loputtua.

juhlapuhujaksi kutsuttiin filosofian tohtori, Kannuksen kaupunginjohtaja Jussi Niinistö, ja kommodori (evp), Tammenlehvän Perinneliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo saatiin mukaan liiton itseoikeutettuna edustajana.

Asevelijuhlan avauksen suoritti perinneyhdistyksen pj., kunnallisneuvos Matti Uusi-Rauva, ja hengellisen hetken piti kenttäpiispa,

emeritus Hannu Niskanen. Hän lähetti puheensa päätteeksi seppelpartion sankarivainajien muistomerkille. Sotaveteraani Tapio Hotakainen (99 v), reservin majuri Terho Tattari Kokkolasta ja airuet, Ylivieskan Viessojien Viola Määttälä ja Mikael Salo suorittivat kunniatehtävän sankarihautausmaalla maaliskuisessa räntäsateessa.

Majuri (res) Janne Suominen etualalla ja ylikersantti (res) Sami Pokki (patsaan takana) olivat asettuneet kunniavartioon sankaripatsaalle.

aukeamalla. Sotahistorioitsijana tunnettu Kannuksen kaupunginjohtaja Jussi Niinistö käsitteli juhlapuheessaan keskipohjalaisten oman rykmentin, JR 29:n, vaiheita ja merkitystä jatkosodan aikana. Puhe on luettavissa lyhennettynä kolumnin muodossa seuraavalla sivulla.

Kirkkoherra Eija Nivala toi juhlaan Ylivieskan seurakunnan tervehdyksen ja hän myös suoritti kirkon esittelyn. Perinneyhdistys oli esittänyt Ylivieskan lukiolle toiveen saada esiintymistaitoinen opiskelija tuomaan viestiä veteraanisukupolvelle. Toista vuottaan lukiossa opiskeleva Alina Mustapää otti haasteen vastaan, ja niinpä yleisö saikin kuullakseen Nuoren puheen, joka on myös luettavissa tässä samalla

Tammenlehvän Perinneliiton toiminnanjohtaja Sakari Martimo kertoi puheessaan perusteista ja vaiheista, jotka ovat johtaneet veteraaniliittojen toiminnasta ns. perinneaikaan siirtymiseen. Viesti on selvä, veteraanisukupolvesta huolehditaan edelleenkin. Ylivieskan kaupungin tervehdyksen juhlaan toi kaupunginjohtaja Maria Sorvisto. Juha Salmelan johtama Laaksojen soittajat vastasi asevelijuhlan musiikillisesta puolesta laadukkaalla osaamisellaan. Ylivieskan veteraanilaulajat Risto Savelan johdolla ja Veli Ainalin säestämänä osoitti kuoron voiman akustisesti hyvin toimivassa tilassa. Kokkolan sotilaskotisisaret vastasivat veteraaniperinteen hengessä munkkikahvien tarjoilusta.

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

Sotaveteraani Tapio Hotakainen ja majuri (res) Terho Tattari laskivat Tammenterhon Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen havuseppeleen sankarimuistomerkille. Viessojien Mikael Salo ja Viola Määttälä toimivat airuena.

Kokkolalaiset sotilaskotisisaret vastasivat asevelijuhlan kahvi- ja munkkitarjoilusta.

Asevelijuhlan yleisö kuunteli hartaana Laaksojen soittajien ja Ylivieskan veteraanilaulajien esitystä.

Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen juhlatoimikunta halusi kuulla Asevelijuhlassa nuorten ajatuksia, joten pyyntö osoitettiin Ylivieskan lukioon, josta saatiinkin myönteinen vastaus. Seuraavana on toista vuottaan lukiossa opiskelevan Alina Mustapään puheenvuoro juhlaväelle.

Hyvät sotaveteraanit ja lotat, arvoisa juhlaväki!

Minä olen Alina Mustapää ja opiskelen Ylivieskan lukiossa toista vuotta. Kutsu tulla puhumaan tänne on minulle kunnia – vaikka jännittääkin seistä tässä nyt, teidän kaikkien edessä, ja puhua paitsi omasta puolestani, myös muiden ylivieskalaisten nuorten ja etenkin Ylivieskan lukion opiskelijoiden puolesta. Kiitos siis siitä, että sain tulla tänne tänään!

Suomessa ylipäällikkö

Mannerheim lopetti ensimmäisen päiväkäskynsä talvisodan alkaessa sanoihin: “Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.” Tänään seisomme täällä kunnioittamassa teitä, arvon sotaveteraanit. Teitä, jotka olette taistelleet kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.

Minunkin sukulaisiani on niin kaatuneiden kuin sotaveteraanien joukoissa, ja

Nuoret jatkavat veteraanien viestiä

omat isovanhempani ovat eläneet niin jälleenrakennuksen, pula-ajan ja sotakorvausten Suomessa kuin vauraassa ja itsenäisessä maassa. Oma kokemukseni sodasta rajoittuu onneksi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan lukemiseen ja sen eri elokuvaversioiden katsomiseen. On tarpeeksi kauhistuttavaa nähdä kuva- ja videomateriaalia

Ukrainasta ja Gazasta - toivottavasti emme enää koskaan näe vastaavia otoksia rakkaasta kotimaastamme! Oman 17-vuotisen elämäni aikana olen aina kokenut Suomen turvalliseksi maaksi, mutta en usko olevani ainoa, joka etenkin Ukrainan tilanteen vuoksi on ajatellut sitä mahdollisuutta, että myös Suomi ja me suomalaiset voisimme

joutua samaan tilanteeseen. Rauha ja vapaus eivät todellakaan ole itsestäänselvyys.

Tämän vuoksi olisi erityisen tärkeää miettiä, mitä nykynuori olisi valmis tekemään, jotta Suomi pysyisi itsenäisenä ja turvallisena maana, jossa tulevienkin sukupolvien on turvallista ja rauhallista elää. Olen pohtinut asiaa ystävieni

Perinnetyön aikaan

Yksi aikakausi Suomen historiassa on päättymässä. Olemme siirtymässä veteraanityössä perinnetyön aikaan. Viimeisten rintamaveteraanien keski-ikä lähentelee jo sataa vuotta.

Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistys järjesti Ylivieskan kirkossa asevelijuhlan. Nostin puheessani esiin Jalkaväkirykmentti 29:n, keskipohjalaisen kotiseuturykmentin, joka koottiin Perhon-, Lestin- ja Kalajoen laaksojen reserviläisistä. Kesäkuussa 1941 perustetussa ja seuraavan vuoden maaliskuussa puretun JR 29:n riveissä palveli noin 3 600 miestä.

Asevelijuhlaan osallistuneista monen sukulaisia oli taistellut jatkosodassa JR 29:n riveissä: isä, isoisä tai muu sukulainen. Rykmentin viimeinen veteraani Edvin Ilola Reisjärveltä kuoli Kitinkannuksessa neljä vuotta sitten.

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa JR 29:n tie vei Laatokan Karjalaan. Keskipohjalaiset taistelivat kesällä 1941 Ilomäellä, Värtsilässä ja Hyrsylässä, osoittaen taitoa ja sitkeyttä. Erityisesti Hyrsylän valtaus oli mer-

kittävä voitto, jossa rykmentti sai haltuunsa runsaasti sotasaalista.

Lisäksi rykmentti osallistui Petroskoin valtaukseen, joka oli yksi Suomen armeijan merkittävimmistä voitoista. Sen raskaimmat tappiot olivat Prääsän taisteluissa, joissa kaatui noin 80 miestä. Kaikkiaan yli 400 miestä antoi henkensä JR 29:n riveissä isänmaan puolesta.

ja muun lähipiirini kanssa ja tullut siihen tulokseen, että vaikka meillä asevelvollisuuslaki koskee vain toista sukupuolta, itse ainakin kokisin olevani valmis esimerkiksi paikallisiin kriisinhallintajoukkoihin tai loukkaantuneiden auttamiseen, mikäli Suomi joutuisi sotaan. Keskustelujeni pohjalta voin kertoa teille, että ylivieskalaisnuorten maanpuolustustahto on korkealla. Toivottavasti tällaista vaarallista ja pelottavaa sotatilaa ei kuitenkaan koskaan tule.

Rykmentin komentaja Paavo Susitaival osoittautui miehiään säästämään pyrkiväksi ja kokoavaksi sotilasjohtajaksi. Vaikka JR 29 oli olemassa vain vajaan vuoden verran, siitä muodostui tiivis aseveliyhteisö. Sen veteraanit olivat perinnetyön pioneereita. Rykmentti sai oman lippunsa Kokkolan lotilta jo sodan aikana ja historiikkinsa yhtenä ensimmäisistä jatkosodan joukko-osastoista.

Lisäksi sen veteraanit järjestivät säännöllisesti asevelijuhlia. Ensimmäinen oli jo sotavuonna 1943 ja viimeinen 1997, molemmat Kalajoella. Ylivieskassa pidetty asevelijuhla on jatkumoa näille veteraanien järjestämille juhlille. Veteraaneista on tehty matrikkeleita, historiikkeja ja sisältöä internetiin. Onpa JR 29:llä Kokkolassa oma muistopatsaansa, jonka laatassa lukee: ”Me lähdimme vapauttamme puolusta-

Myös myöhemmin tässä juhlassa kuultavassa Veteraanin iltahuudossa lauletaan: “Lapset ja lastemme lapset, teidän nyt vuoronne on”. Te, arvon sotaveteraanit, olette uhrauksenne tehneet, ja me nuoret haluamme jatkaa teidän perintöänne. Tämä on näkynyt myös Ylivieskan lukion ja Taanilan yhtenäiskoulun itsenäisyyspäiväjuhlassa vuosittain, jolloin abiturientit luovuttavat veteraanien viestikapulan nuoremmille opiskelijoille. Itsekin olen todistanut kyseisen tilanteen jo muutamaan kertaan ja kuullut veteraanien koskettavan viestin samoin kuin monet opiskelutoverini. Tämä viesti on meille kaikille muistutus siitä, että vapaus ei ole itsestäänselvyys, vaan se on ansaittu teidän uhrauksillanne. Ylivieskan lukion noin kolmensadan opiskelijan puolesta tahdon kiittää jokaista veteraania siitä, mitä olette tehneet maamme hyväksi. Teidän rohkeutenne on inspiraatio meille kaikille.

Kiitos.

maan.”

Viimeisimpänä perinnetyön aluevaltauksena on mainittava JR 29:stä tehty dokumenttielokuva, joka julkistetaan Kaustisella kansallisena veteraanipäivänä. Sitä tullaan esittämään myös Lestijokilaakson kouluissa. JR 29:n tarina on muistamisen arvoinen. Paavo Susitaipaleen sanoin se oli hyvä ja urhoollinen rykmentti sekä siinä palvelleet reserviläiset olivat reiluja pohjalaisia poikia.

Jussi Niinistö Kannuksen kaupunginjohtaja

Alina Mustapää Ylivieskan lukiosta piti ’Nuoren puheen’ Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon kokoontuneelle juhlaväelle. Kuva: Jouko Liikanen

Kuva: Jouko Liikanen

Kilpailukausi on avattu Preussin miekka -perinneasekilpailulla! Kilpailu järjestettiin Haapajärven Varikonradalla 1.3.2025 ja se oli avoin kaikille reserviläisille. Aseiksi hyväksyttiin kaikki ennen vuotta 1945 suunnitellut sotilaspistoolit ja -kiväärit vakiovarustein. Molemmat lajit ammuttiin

RESUL-säännöillä.

Preussin Miekan kiertopalkinnon tuloksen ratkaisi

pistoolin ja kiväärin yhteistulos. Kilpailun voitti Matias Jaakola tuloksella 168 pistettä. Matias voitti kiertopalkinnon vuodeksi seinälleen. Toiseksi kilpailussa tuli Jarkko Sipilä tuloksella 165 p. Kolmanneksi kilpailussa sijoittui Markku Estola tuloksella 159 p. Onnittelut menestyneille, kiitos kaikille osallistuneille ja talkoolaisille!

Haapajärven–Reisjärven Reserviläiset ry:n puheenjohtaja Jukka Remes luovutti kilpailun pää- ja kiertopalkinnon, Preussin Miekan, parhaan yhteistuloksen ampuneelle Matias Jaakolalle.

Preussin Miekka 2025

Kilpailun tulokset:

1. Matias Jaakola

2. Jarkko Sipilä

3. Markku Estola

4. Kari Järvinen

5. Marko Kauranen

6. Joona Nurkkala

7. Simo Maijala

8. Matias Löytynoja

9. Teemu Mäki-Asiala

10. Jari Pekka Vouti

11. Jukka Remes

12. Martti Kauranen

13. Antti Vierimaa

14. Jukka Pekka Parttimaa

15. Jani Tammela

16. Risto Jaakonaho

Kivääri 300 m, 10 laukausta

1. Matias Jaakola

2. Jarkko Sipilä

3. Markku Estola

4. Jari Pekka Vouti

(vain pistooli)

8. Martti Kauranen

Pistooli 25 m, 10 laukausta 1. Marko Kauranen

Kari Järvinen

3. Matias Löytynoja

Teemu Mäki-Asiala

Jukka Remes

Käres–Route 2025 -liikuntatapahtuma

Tervetuloa mukaan lauantaina 7.6.2025 Käres–Route 2025 pyöräily- ja kävelytapahtumaan. Tapahtumassa pyöräillään tai kävellään Kälviältä Ullavaan oman valinnan mukaan ja omaan tahtiin.

Kävelymatkat ovat 17 km tai 30 km. Välikylä–Ullava 17 km tai Kälviä–Ullava 30 km. Pyöräilymatkat ovat 30 km, 60 km ja 80 km. Kälviä–Ullava 30 km, Kälviä–Kannus–Ullava 60 km. Kälviä –Kannus–Ullava–Kälviä 80 km.

Osallistumismaksu on 30 €. Sisältää teknisen t-paidan (2025), lounaan perillä, huoltoauton palvelun kaikilla matkoilla ja paluukyydin Ullavasta Kälviälle sekä tapaturmavakuutuksen. Välikylän nuorisoseurantalolla on osallistumismaksuun sisältyvä matkan välipala. Huoltoautoon voidaan ottaa mukaan myös omia eväitä.

Viimeinen ilmoittautumispäivä on 18.5.2025. Tapahtumaan voi osallistua oheisen linkin kautta. Linkin takaa löytyy lisätietoja tapahtumasta. https://kalvian-reservilaiset.reservilaisliitto.fi/tapahtuma/kares-route-2025/ Tervetuloa mukaan hyvän mielen liikuntatapahtumaan yksin, kaksin tai porukalla!

Lisätietoja: Simo Säippä, p. 050 327 3013 saippasimo@gmail.com Kälviän Reserviläiset ry

KäRes Route -kävelijät ja -pyöräilijät erottuvat liikenteessä värikkäissä tapahtumapaidoissaan. Vuonna 2024 paidan väri oli sininen. Kuvan osasto ajoi omaan tahtiinsa, samoin kävelijät etenivät pienemmissä osastoissa kuntonsa ja harrastuneisuutensa mukaan. Kuva: Jouko Liikanen

Osa kilpailijoista ja yhteistulosten kolme parasta eturivissä. Markku Estola (3.), Jarkko Sipilä (2.) ja Matias Jaakola (1.)

Jarkko Sipilä ja Joona Nurkkala (etualalla) olivat tällä kertaa kilpailijan roolissa.

Ylivieskassa toiminut Kalajokilaakson Reserviupseerikerho ry vaihtoi nimensä vuosikymmenien takaiseen entiseen nimeensä Ylivieskan Reserviupseerit ry. Patentti- ja Rekisterihallitus vahvisti nimenmuutoksen

2.12.2024. Nimenmuutos koettiin aiheelliseksi sekaannusten välttämiseksi, koska useissa yhteyksissä yhdistys miellettiin kalajokiseksi, eivätkä netin hakutoiminnot tuottaneet aina toivottua tulosta.

Ylivieskalaisten reserviupseerien toiminta sai uutta pontta toimintaansa jo viime vuonna, jolloin osallistuttiin varainhankinnan talkootoimintaan, tehtiin sotahistoriallisia retkiä, vauhditettiin jäsenhankintaa ja edistettiin jäsenten omatoimista liikuntaa.

Kohti toiminnallisempaa vaihetta

Pitkäaikaisia ja aktiivisia jäseniä muistettiin Ravin-

Ylivieskan Reserviupseerit ry palasi juurilleen

pitkäaikaisimmista

kirjanpidosta vastaava Esko Saari, sai itsenäisyyspäivän juhlapäivällisellä rintapieleensä piirin hopeisen ansiomitalin, kiinnittäjänä pj. Marko Hintsala.

tola PikkuVelissä pidetyssä yhdistyksen itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2024 seuraavasti: RUL:n hopeinen ansiomitali Marko Hintsalalle ja Keski-Poh-

janmaan Maanpuolustajien piirin hopeinen ansiomitali Esko Saarelle. Piirin pronssiset ansiomitalit luovutettiin Matti Ojalalle ja Timo Nummiselle, juhlasta pois-

sa ollut Janne Suominen saa omansa myöhemmässä tilaisuudessa.

Ylivieskan Reserviupseerit ry:n hallitus kokoontui 11.2. Marko Hintsalan

johtamana valmistelemaan aineistoa kevätkokoukseen, joka pidetään huhtikuun 8. päivä toimitalo Pietarissa. Siellä on kuultavana myös Markku Niemen mielenkiintoinen esitelmä Jääkäriliikkeen vaiheet ja

paikallinen osuus. Itse kokouksessa on odotettavissa useita, jäsenistöä aktivoivia päätöksiä. Tule mukaan vaikuttamaan!

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

Vuodelle 2025 valittu Ylivieskan Reserviupseerit ry:n hallitus kokoontui valmistelemaan kevätkokouksessa käsiteltäviä asioita Haanpään Autoliikkeen tiloihin. Kuvassa vasemmalta: pj. Marko Hintsala, sihteeri Pertti Jussila, Janne Suominen, Juha Ansamaa, Matti Ojala ja vpj. Harri Haanpää.

Kälviän Reserviläiset ry:lle uusi puheenjohtaja

Vuosikokouksen pitopaikaksi oli valittu reilun neljän kilometrin päässä Kälviän keskustasta sijaitseva Jokikylän kyläyhdistyksen ylläpitämä Jokikylätalo.

Kokous pidettiin 20.2.2025, ja tilaisuus aloitettiin kello 18.00 perinteisen kahvittelun merkeissä.

Kokouksen alussa vietettiin hiljainen hetki, koska aamulla oli saatu tieto yhdistyksen pitkäaikaisen aktiivijäsenen ja keskipohjalaisten reserviläisten hyvin tunteman ylikersantti (res) Aaron Mustajärven menehtymisestä.

Varsinaiset vuosikokousasiat olivat yllätyksettömiä ja ne nuijittiin läpi yksimielisesti.

Merkittävä henkilövalinta tuli kuitenkin kokouksen päätettäväksi. Istuva puheenjohtaja Antti Vieri halusi luopua yhdistyksen

Antti Vieri (vasemmalla) luovutti Kälviän Reserviläiset ry:n puheenjohtajuuden Simo Säipälle.

johtopaikalta omien muuttuneiden työtehtäviensä takia. Uudeksi puheenjoh-

tajaksi valittiin Simo Säippä aplodien ja onnentoivo-

Reservil ä isurheiluliiton Kuntokortti -haaste käynnistyi maanantaina 3.3.2025 ja jatkuu vuoden lopulle. Digitaalinen RESUL kuntokortti on kaikkien Reserviläisliiton, Suomen Reserviupseeriliiton ja Maanpuolustuskiltojen liiton jäsenten käytettävissä

tusten kera. Sihteerin tehtävissä jatkaa Jari Tikkanen, johtokunta

säilyy jotakuinkin entisellään. Kokouksessa huomioitiin yhdistyksen menestyneitä jäseniä, sillä johtokunta oli päättänyt palkita Reserviläisliiton valtakunnallisen kuntokampanjan II-palkinnon saavuttaneen Miia Åsvikin KäRes-muistolaatalla. Tuhdit onnittelumme

Miialle! Leppoisaa kevään odottelua jäsenillemme!

Kuvaa ja tekstiä: Eero Muhonen

KäResin vuosikokouksen osallistujia, takarivissä keskellä KäRes-muistolaatalla palkittu Miia Åsvik.

Nyt – RESUL kuntokortti!

HeiaHeian toteuttaman sovelluksen voi ladata omaan mobiililaitteensa tai halutessaan käyttää selaimella. Kuntokortin voi halutessaan yhdistää älylaitteensa (Polar, Garmin, Suunto, Apple Health, Google Fit, Samsung Health Connect) sovellukseen, jolloin

suoritukset siirtyvät niistä automaattisesti mukaan kampanjaan. Aktiivisimmin kuntokortin käyttöön ottaville ja suorituksia kerryttäville yhdistyksille ja piireille on luvassa kannustepalkintoja. Viime vuoden pilottijaksolle rekisteröityneet ovat automaattisesti

mukana samoilla tunnuksilla. Katso lisätietoa ja ohjeet RESUL Kuntokortin käyttöönottoon ja kirjaudu HeiaHeia sovellukseen koodilla RESUL2024: https://resul.fi/kuntokortti/

Yksi yhdistyksen

jäsenistä,

Ukrainan sota ja talvisota

Ukrainan käydessä jo kolme vuotta jatkunutta sotaa resursseiltaan ylivoimasta hyökkääjää vastaan maan asemaa on usein verrattu Suomen tilanteeseen maamme käydessä talvisotaa 85 vuotta sitten. Vihollinen on sama ja sen toiminta sekä käyttäytyminen ennallaan maassa tapahtuneesta yhteiskuntajärjestelmän muutoksesta huolimatta. Venäjä toimii kuten Neuvostoliitto aikanaan: hyökkäyssotaan lähdetään naapurivaltiota vastaan ilman sodanjulistusta ja valheellisin perusteluin, julkilausumattomana tavoitteena on kohteen valloittaminen ja liittäminen osaksi hyökkääjävaltiota. Hyökkääjä osoittaa myös suurta raakuutta sekä piittaamattomuutta kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia kohtaan. Materiaali- ja taistelijaylivoimasta huolimatta hyökkääjän taidoissa ja sotilaiden sitoutumisessa taisteluihin on pahoja puutteita, joiden johdosta sodat pitkittyvät.

Yhtäläisyyksistä huolimatta näissä sodissa on myös eroja. Ukraina on pystynyt sinnittelemään varsin massiivisen ulkopuolisen sotilaallisen, taloudellisen ja humanitaarisen avun varassa. Sen kolmen vuoden aikana saama tuki on rahalliselta arvoltaan 200 – 250 miljardia dollaria. Euroopan Unionin ja sen valtioiden tuki on 125 miljardia dollaria ja USA:n runsaat 100 miljardia dollaria. Suomi sai tyytyä tämän rinnalla

Innovatiivinen huoltoratkaisu talvisodassa –Merenkurkun jäätie

murusiin. Yleisesti tunnettu sanonta onkin, että Suomi jäi talvisodassaan yksin. Suomen jääminen yksin ei kuitenkaan ole koko totuus. Helsingin yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Kimmo Rentolan mukaan Suomen saaman avun näkymättömyys johtuu siitä, että virallista valtioiden antamaa tukea ei tullut käytännössä lainkaan. Konkreettista sotilaallista tukea saatiin kuitenkin Ruotsilta. Sotavoimien osalta kyse oli vapaaehtoisjoukoista, joiden moraalinen merkitys oli suurempi kuin käytännön tuki. Rento-

lan mukaan Ruotsin taholta tullut aseistus ja rahoitus muodostivat sen sijaan merkittävämmän tuen kuin yleensä on ajateltu. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on esitellä yksi tämän tuen tärkeä osa innovatiivisine toteutusmalleineen. Rentolan esittämä toinen tukimuoto on epäsuora, mutta merkityksellinen. Kun sotaa kesti Stalinin kaavaileman parin viikon sijasta yli kolme kuukautta ja suunnitelmat koko Suomen valtaamiseksi paljastuivat, usean länsivaltion suhtautuminen maamme asemaan muuttui. Suoraan tukeen

ei lähdetty, mutta Neuvostoliiton vahvistumiselle ja maailmanvalloitushaaveille haluttiin asettaa rajat. Sotapropagandassa Neuvostoliitto oli jo vihollismaa sekä Iso-Britannialle että Ranskalle. Valmisteltiin Neuvostoliiton joukkoja sitovia sotatoimia ja annettiin tiedon kulkeutua Stalinille. Stalinia erityisesti huolestuttanut tieto oli länsivaltojen aikeet pommittaa Bakua ja muita Kaukasian öljykenttiä. Rentolan mukaan kaikki tämän suuntaiset toimet olivat länsivaltojen omien tavoitteiden ohella epäsuoraa tukea myös Suo-

melle, Stalin joutui kiinnittämään huomiota ja ohjaamaan resursseja Suomen sijasta muualle. Neuvostoliitto suostuikin rauhaan tilanteessa, jossa Suomen puolustuskyky oli romahtamaisillaan. Suomelle raskas rauha jäi Neuvostoliitollekin näin vain minimitavoitteen saavuttamiseksi.

Merenkurkun jäätie – suora lyhyt yhteys Ruotsiin

Ruotsin valtio piti talvisodan aikana tiukasti kiinni puolueettomuudestaan eikä valtiona osallistunut Suomen avustamiseen. Apua

Ruotsista kuitenkin saatiin monin eri tavoin, pääosin vapaaehtoisjoukoin sekä yksityisten tahojen ase- ja ammustoimituksin. Vuoden 1940 alussa meren jäätyessä kovien pakkasten seurauksena ja satamien tultua suljetuiksi ainoa kuljetusyhteys länteen oli Tornion ja Haaparannan kautta. Tämä kiertoreitti luonnollisesti ruuhkautui pahasti ja uhkana oli lisäksi, että venäläiset onnistuisivat tavoitteessaan Suomen ja samalla Ruotsi-yhteyden katkaisemiseksi Tornion tasalta. Poikkeuksellisen kylmä talvi synnytti pohjalaisissa suojeluskunta- ja teollisuuspiireissä ajatuksen jäätien avaamiseksi Uumajan Holmsundista Vaasaan. Jäätiehanke sai sotilasviranomaisten tuen ja sen toteuttajaksi määrättiin piiri-insinööri Torsten Nordström. Valassaarten majakanvartija Karl Nykvist toi hankkeeseen Merenkurkun alueen paikallistuntemuksen. Ruotsi ei ollut hankkeessa virallisesti mukana, mutta suuri joukko vapaaehtoisia kuorma-autoyrittäjiä takasi kuljetusten toteutumisen. Vastuutoimijana Ruotsissa oli Lastbilföreningen i Södra Västerbotten -yhdistyksen puheenjohtaja N.S. Ericsson. Hanke oli erittäin riskipitoinen. Jäätynyt meri on aina petollinen ja aurattu tie umpeutui lähes päivittäin kovissa tuiskuissa. Lisäksi tuli varoa venäläisiä pommikoneita. Valkoisiksi kalkitut

Valkoiseksi kalkittu autokolonna jäätien kinoksissa. (Kuva: Yle:n arkisto)

Liikennöinti jäätiellä ei ollut helppoa. Jäihin vajonnutta autoa nostetaan. Kuva: Yle:n arkisto

autokolonnat matkasivat yleensä öisin. Vaikeuksista huolimatta vahingot jäivät verraten vähäisiksi suhteessa hankkeen kokoon. Kuusi kuorma-autoa vajosi mereen, yksi aura-auton kuljettaja menehtyi tien perustamisvaiheessa.

Tie avattiin 19.2.1940. Vaikeissa olosuhteissa lähes 800 kuljettajaa kuorma-autoineen toi 2000 autolastilla lähes 1700 tonnia sotamateriaalia (enimmäkseen käsiaseista, mutta joukossa oli myös kenttäja panssarintorjuntatykkejä sekä lentokoneiden osia) ja huoltotarvikkeita 120 km pituisen matkan Merenkurkun yli. Lisäksi 53 tankkiautolla tuotiin lähes 100 tonnia bensiiniä Vaasaan. Polttoaineen kuljetukseen osallistui 16 reserviläistä Kokkolan ja Pietarsaaren seuduilta. Paluukuormina Ruotsiin vietiin yli 1000 tonnia selluloosaa. Jäätie palveli näin myös Suomen ja erityisesti Pohjanmaan vientiteollisuutta kriisiolosuhteissa. Vielä rauhanteon jälkeen yli 200 vapaaehtoista ruotsalaiskuljettajaa kuorma-autoineen avusti suomalaisia Kannaksen evakuoinnissa. Tie suljettiin lopullisesti 22.3.1940.

Muistomerkit korostavat jäätien merkitystä talvisodasta selviytymiselle Vaasalaisten sotaveteraanien keskuudessa syntyi 1990-luvulla ajatus saada talvisodan jäätielle ja sen sankareille muistomerkit Vaasaan ja Holmsundiin kunnioittamaan sekä jäätien toteutuksesta vastanneita että vaarallisiin kuljetuksiin osallistunutta suurta vapaaehtoisten kuorma-autoilijoiden joukkoa. Vaasalaisten veteraanien voimin toteutui muistomerkin Vaasan osuus, kun talvisodan päättymisen 60-vuotistismuistopäivänä 13.3.2000 paljastettiin Vaasan Tiklas-puistossa kuvanveistäjä Pekka Jylhän teos Kultainen käsi. Muistomerkin paljastanut Vaasan Rintama- ja sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Hol-

Jäätien Kultainen käsi -muistomerkki (kuvanveistäjä Pekka Jylhä) Vaasan hautausmaa-alueen Tiklas –puistossa Kuva: Ilkka Virtanen

ger Strandberg päätti avajaispuheensa ruotsalaisille vapaaehtoisille kohdistettuihin kiitoksiin: ”Kiitos, että Te autoitte meitä niin, että tänään saamme elää vapaassa Isänmaassa, itsenäisessä Suomessa. Kiitos, että itse saamme päättää kohtalostamme”.

Arvokas ruotsalaisapu sai oman muistomerkkinsä Holmsundin satamaan Uumajaan viisi vuotta myöhemmin, kun Finlands Krigsveteraner i Sverige, Lions Club Holmsund, Västerbottens Regementes Museum ja Sveriges Åkeriföretag -yhteisöjen toimesta aikaansaatu muistolaatta paljastettiin jäätien lähtöpisteessä 25.9.2005. Paikalla oli vielä jäätien varsinaisia sankareita, ruotsalaisia vapaaehtoiskuljettajia. Muistomerkin paljastuksen suoritti Suomen Ruotsin suurlähettiläs Pertti Torstila. Puheessaan Torstila välitti kuljettajaveteraaneille saman tervehdyksen kuin Iso-Britannian pääministeri Churchill aikanaan suomalaisille talvisodan sotilaille: ”Tahdonvoimallan-

ne ja päättäväisyydellänne näytitte maailmalle mihin vapaat ihmiset pystyvät”. Muistomerkkien sanomaa vaalitaan molemmin puolin Pohjanlahtea. Vaasassa sotaveteraanit ovat vuosittain laskeneet muistomerkille havuseppeleen talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3. Vuodesta 2024 lähtien tilaisuus on järjestetty yhteistyössä Pohjanmaan aluetoimiston kanssa. Tavoitteeksi talvisodan päättymisen 85-vuotispäiväksi asetettiin, että tilaisuudesta muodostuisi myös yleisötapahtuma. Tässä onnistuttiinkin, seppeleenlaskua 13.3.2025 oli aurinkoisessa kevätsäässä saapunut seuraamaan kolmisenkymmentä henkilöä.

Muistotapahtumista Holmsundin muistomerkillä ei tämän kirjoittajalla ole tarkkaa tietoa. Muistomerkin paljastamisen 10-vuotispäivänä 25.9.2015 järjestettiin kuitenkin juhlatilaisuus, jossa oli paikalla mm. yksi kuljetuksiin osallistunut kuorma-auto sekä muutamia Finlands Krigs-

veteraner i Sverige yhdistyksen jäseniä. Myös Vaasan sotaveteraanien edustus oli paikalla.

Seppelpartio ja liput kunnioittivat jäätien muistomerkillä 13.3.2025 sekä talvisodan taistelijasankareiden että Merenkurkun jäätien kautta sota-apua Suomelle toimittaneiden ruotsalaisvapaaehtoisten muistoa. Seppeleen laskivat kapt. Matti Kujala (oikealla) Vaasan aluetoimistosta sekä Raimo Latvala ja Sauli Lassila veteraanijärjestöjen edustajina.

Kuva Ilkka Virtanen

Ilkka Virtanen

Jäätie Merenkurkun yli talvella 1940. Kaaviopiirros: Jarl Finne

Jäätien muistomerkki Holmsundin satamassa Uumajassa Kuvat: Raimo Latvala

Kaleidoskoopissa vuodenvaihteen isänmaallisia juhlallisuuksia Vaasassa

Vuodenvaihteen kaksi kuukautta ovat vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä yleensä toiminnallisesti hiljaisia. Syyskausi on marraskuun kokouskertymän jälkeen hiljentymässä siirryttäessä joulunaikaan ja kevätkausi alkaa vähitellen uuden kalenterivuoden puolella härkäviikoille siirtymisen myötä. Tähän ajanjaksoon sisältyy kuitenkin useita isänmaallisia juhlatapahtumia, jotka koskettavat läheisesti myös maanpuolustustyössä mukana olevia. Tarkastelen seuraavassa kuvien kertomana näiden viettoa Vaasassa.

Itsenäisyyspäivä Joulukuun 6. päivän itsenäisyyspäivän vietto on vuoden merkittävin itsenäisyydestä muistuttava ja sitä kunnioittava tapahtuma maassamme. Vaasan ”Pyhä puisto” sankarihautausmaan 381 hautaa saivat aamulla klo 8 perinteisen kynttilävalaistuksen Vaasan Rintamaja sotaveteraanien sekä Sinisen partiolippikunnan senioripartiolaisten toimesta. Kasarmintorin Perinnemuurilla suoritettiin klo

Reserviläiset jouluaaton kunniavartiossa sankarihaudoilla

9 juhlallinen kielekkeisen valtiolipun nosto salkoon. Maanpuolustusjärjestöjen

Seppelpartio on järjestäytynyt itsenäisyyspäivän seppelten laskuun.

lippulinna oli järjestäytynyt kunnianosoitukseen.

Liput olivat läsnä myös

Vaasan kirkon jumalanpalveluksessa klo 10. Kirkosta lähetettiin seppelpartio

sankarihaudoille, missä laskettiin useita seppeleitä yhteistapahtumana (Puolustusvoimat, sotaveteraanit ja -invalidit, Vaasan kaupunki, seurakunnat, järjestöt). Seppelpartio saapui paikalle lippujen muodostaman kunniakujan kautta.

Jouluaatto

Jouluaaton perinteisiin kuuluu, että reserviläis- ja muut maanpuolustusjärjestöt järjestävät sankarihautojen muistomerkillä klo 13 alkavan ja iltapäivän kestävän nelihenkisen kunniavartion. Päivän mittaan oli jo iltapäivällä kertynyt muualle haudattujen omaisten muistolle kynttilämeri sitä varten varatulle paikalle.

Maavoimien ja aluetoimistojen vuosipäivä Maavoimien ja aluetoimistojen vuosipäivä on helmikuun 24. päivä. Päivämäärä perustuu Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan 24.2.1555 Suuren Venäjän sodan yhteydessä antamaan määräykseen perustaa ensimmäiset suomalaiset joukko-osastot. Tavaksi on

Kirjoituskilpailussa palkitut estradilla, Benjamin Forsén kuvassa keskellä, kolmas vasemmalta Maia Nuutila. Kuva: Aimo Nyberg

Kynttilöillä muistetaan muualle haudattuja omaisia.

Vapauden valot on sytytetty Vaasan sankarihaudoille itsenäisyyspäivän aamulla.

tullut viettää juhlapäivää sotilasmusiikin merkeissä. Pohjanmaalla Laivaston soittokunta konsertoi vuorovuosina eri maakuntien pääkaupungeissa. Tänä vuonna vuorossa oli Vaasa.

Käytännön syistä konsertti pidettiin jo 25.1. Laivaston soittokunta oli tulossa esiintymään sekä Vaasan että Ilmajoen Tammisunnuntain juhlissa 26.1., joten soittokunta voi tällä järjestelyllä yhdistää kaikki esiintymisensä yhteen matkaan.

Konsertti oli sekä kutsuettä yleisötilaisuus Ohjelmassa oli ooppera-, musikaali- ja elokuvamusiikkia.

Kapellimestarina toimi vuoden alussa soittokunnan ylikapellimestarina aloittanut musiikkikomentajakapteeni Jarkko Aaltonen ja laulusolistina oopperalaulaja, mezzosopraano Essi Luttinen. Konsertti sai osakseen hyvän yleisömenestyksen.

Tammisunnuntai

Tammisunnuntailla on poh-

jalaismaakunnissa pitkät perinteet. Tammikuun viimeisen sunnuntain juhlaa vietetään 27.1.1918 alkaneen vapaussodan – itsenäisessä Suomessa tuolloin vielä olleiden venäläisten sotajoukkojen aseistariisunnan – muistoksi. Koska vuoden 1918 sota oli erityisesti eteläisessä Suomessa myös vallankumouksellisten punakaartien käymää sisällissotaa kenraali Mannerheimin johtamia hallituksen joukkoja vastaan, on ymmärrettävää, että muistopäivällä ei ole ollut vastaavaa merkitystä koko maan kattavasti. Päivän vietto on parin viime vuosikymmenen aikana kuitenkin yleistynyt. Vaasan Sotaveteraanimuseo oli juhlapäivänä avoinna yleisölle klo 14–16. Pääosiltaan sotaveteraanien keräämään aineistoon perustuvassa museon näyttelyssä on runsaasti myös vapaussotaan liittyvää esineistöä. Juhlapäivänä oli ensi kertaa esillä museon

”isän” kanslianeuvos Holger Strandbergin arvokas ja näyttävä kunniamerkkikokoelma. Kesällä 100 vuotta täyttänyt ja pian sen jälkeen viimeiseen iltahuutoon kutsuttu veteraanivaikuttaja oli jo useita vuosia aikaisemmin lahjoittanut kunniamerkkinsä museolle. Nyt tuli aika laittaa ne esille.

Päivän varsinaiset juhlallisuudet alkoivat klo 16 seppeleenlaskulla Kasarmintorilla sijaitsevalle Perinnemuurille. Seppeleenlasku toteutettiin 20 järjestölippua käsittävän lippulinnan juhlistaessa tapahtumaa. Seppeleenlaskutapahtumaan osallistuneille oli järjestetty kakkukahvitilaisuus viereisessä Sotilaskodissa.

Pääjuhlassa Vaasan Kaupungintalolla kuultiin Pohjanmaan Maanpuolustuskillan puheenjohtaja Seppo Hautalan tervehdyspuhe, Eurooppa-ministeri Joakim Strandin juhlapuhe, Laivaston soittokunnan

esittämää sotilasmusiikkia (johtajana musiikkikomentajakapteeni Jarkko Aaltonen ja laulusolistina musiikkikomentajakapteeni evp. Juha Ketola), Pohjanmaan Maanpuolustuskillan järjestämän kirjoituskil-

pailun palkintojen jako ja kuultiin nuorten puheenvuoroina kilpailun parhaat kirjoitukset tekijöidensä Benjamin Forsénin ja Maia Nuutilan esittäminä. Killan hyväksi tehdystä työstä palkittiin viisi henki-

löä killan ansioristillä.

Ilkka Virtanen

Pääjuhla pidettiin Vaasan Kaupungintalolla.

Tammisunnuntain juhlapuhuja Eurooppa-ministeri Joakim Strand. Kuva; Aimo Nyberg

Laivaston soittokunta konsertoi musiikkikomentajakapteeni Jarkko Aaltosen johdolla.

Lippulinna ja aluetoimiston päällikkö evl Pasi Heinua sekä Pohjanmaan Maanpuolustuskillan puheenjohtaja Seppo Hautala ja sihteeri Johnny Haga Tammisunnuntain seppeleenlaskutilaisuudessa

Essi Luttinen tulkitsi ooppera-aarioita ja elokuvasävelmiä.

Holger Strandbergin kunniamerkkivitriini Vaasan Sotaveteraanimuseossa

Ensinnäkin lehtemme onnittelut vasta valitulle Reserviläisliiton 3. puheenjohtajalle, nythän meillä on oman maakunnan edustus sekä Reserviläis- että Reserviupseeriliitossa!

Mitä on tapahtunut ennen tätä, et varmaan ihan puskista tullut mukaan valtakunnallisen liiton toimintaan?

- Pitkän ajan seuraustahan tämä on ollut. Ensin Kannuksen Reserviläisten toiminnassa mukana ja valittiin siellä puheenjohtajaksi. Sitä kautta myös piirin toimintaan. Rauno Hauta-ahon jättäydyttyä pois RES-liiton hallitustyöskentelystä, tulin valituksi piirimme edustajana liiton hallitukseen. Itse hakeutuminen puheenjohtajakisaan tapahtui yksinkertaisesti: ilmoitin kiinnostuksesta, ehdolla oli seitsemän henkilöä, joista kolme valittiin.

Maakunnassamme sinut tunnetaan pitkän linjan reserviläisenä. Mitä tapahtui varusmiespalveluksen jälkeen, et tainnut jäädä tuleen makaamaan?

- Varsinainen kiinnostus reserviläisliiton toimintaan heräsi varusmiespalveluksen jälkeen opiskellessani Ylivieskan Ammattikorkeakoulussa. Luin Vieskalainen-lehdessä olleen oppilaitoksemme vahtimestarin, reservin sotilasmestari Esa Isokosken, haastattelun reserviläistoiminnasta ja kävin sitten juttelemassakin hänen kanssaan asiasta. Liityin mukaan Ylivieskan yhdistykseen.

Mikä motivoi sinua lähtemään mukaan reserviläisyhdistyksen ja nyt liittotason toimintaan?

– Kaikki ne mahdollisuudet, mihin toiminnassa pääsi osalliseksi ja harrastamaan itselle mieluisia asioita. Ammunta kiinnosti ja toiminta antoi siihen mahdollisuuden, kun siellä sai laillisesti ampua sotilaskaliiperisilla aseilla. Erityisesti jäivät mieleen Pauli Salon ja Hannu Maunulan MPK-kurssit, esim. kohteensuojauskurssi, missä oli mielenkiintoinen testiammunta.

-Nyt liittotason toiminnassa on tärkeää vaikuttaa oman maakunnan edunvalvontaan, olla viestinviejänä liitosta kentälle ja kentältä liittoon, välittää tietoa mistä kentälle on hyötyä ja viedä vastaavasti viestiä maakunnan tarpeista keskeisiin päättäviin elimiin, esimerkiksi liiton valiokuntaan ja työryhmiin. On tärkeää muistuttaa yhdistyksiä Re-

Lähikuvassa Tomi Kurikkala, Reserviläisliiton 3. puheenjohtaja

serviläisliiton tarjoamista tukimuodoista reserviläisyhdistyksille, kuten ase- ja patruunatuet.

Reserviläisliitossa on varmaankin sisäistä tehtäväjakoa puheenjohtajien kesken. Mitkä ovat sinun vastuualueesi ja tärkeimmät tavoitteesi 3. puheenjohtajana?

-Reserviläisliitossa ei ole tarkkaa rajausta tehtävien suhteen, toimimme asiantuntijoina jäsenjärjestössä esiin tulevissa asioissa. Työsarkaa riittää, liiton jäsenmäärä ylitti 50 000 rajan viime vuonna. Kaikenlaisen yhteistyön kehittäminen maanpuolustusjärjestöjen kesken kuuluu puheenjohtajien keskeisiin tehtäviin.

Katsotaanpa nykytilannetta ja asemaasi valtakunnallisen Reserviläisliiton puheenjohtajistossa ja vuoden 2025 valiokunnassa. Miten näet Reserviläisliiton roolin nyt ja sen mahdollisen muuttumisen tulevaisuudessa?

- Nykytilanteessa liiton hallitus kokoontuu kolme kertaa vuodessa, ja vuoden 2025 valiokunnassa ja työryhmissä työstetään niille osoitettuja tehtäviä, esim. tukihakemuksia, palkitsemisia tms. Reserviläisliitossa on syytä tarkastella vastaako nykyinen organisaatiomalli niitä tarpeita mitä Suomen suurimmalla maanpuolustusjärjestöllä on.

Mitkä ovat olleet merkittävimmät saavutuksesi reserviläisurasi aikana, vai voitko kehittää omaa reserviläisen urapolkuasi ehkäpä vielä parinkymmenen vuoden ajan?

Kaikki ne kymmenet kurssit, joihin olen osallistunut reserviläisyhdistysten tai MPK:n järjestäminä ja joissa olen ollut kouluttajana tai kurssinjohtajana. Siellä olen saanut niitä toimintaedellytyksiä, mitä olen voinut jakaa toisille ja saada myös itselle. Kursseilla on syntynyt sosiaalisia verkostoja ja olen päässyt myös kehittämään niitä.

Sinulla on nyt kokemusta reserviläisajan alipäällystö- ja päällystötehtävissä. Miten olet kokenut johtamistapojen erilaisuuden omalta kohdaltasi, vai voidaanko edes puhua erilaisesta johtamisen hengestä? Mikä on mielestäsi selkein ero toimintavoissa?

-Suomalaisen sotilaan johtamisessa ei mielestäni ole eroja, oli sitten alipäällystö- tai päällystötehtävissä. Päällystötehtävissä upsee-

reilla on enemmän kirjallisempia ja laajempia toimia, kun taas suoritustasolla johtajilla toimintatavat keskittyvät usein yksilölliseen ohjeistamiseen.

Olet ollut pitkään mukana myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toiminnassa. Kuinka olet pystynyt hyödyntämään MPK:n tarjontaa omalla reserviläisurallasi?

-Peruskursseilta eteenpäin nousujohtoisesti. Olen suorittanut kouluttajakoulutuksen ohjelmat ja toiminut kouluttajana ja kurssinjohtajana. Näin olen päässyt haastamaan itseäni ja joutunut joskus omalle epämukavuusalueelle, mutta sekin opettaa. Reservin ja MPK:n koulutuksista on ollut hyötyä myös siviilipuolella ihmisten johtamisessa, yhteistyötaitojen kehittämisessä ja yleensäkin asioitten järjestämisessä ja koordinoinnissa.

Reserviläis- ja Reserviupseeriliitto sekä MPK toimivat vapaaehtoisen maanpuolustuksen suunnannäyttäjinä. Millaisena näet Puolustusvoimien, reserviläisjärjestöjen ja MPK:n roolin – onko toimintatavoissa ja yhtyeistyössä vielä säätämisen tarvetta – ja jos on, mistä pitäisi aloittaa?

Puolustusvoimat on valtion organisaatio, MPK julkisoikeudellinen yhdistys ja molemmat reserviläisliitot vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekeviä yhdistyksiä. Puolustusvoimat ja MPK suorittavat lain mukaisia tehtäviä omilla määritellyillä osa-alueillaan, mutta reserviläisyh-

miehiä naisia mukaan reserviläistoimintaan?

Nuoria täytyy kuunnella ja ottaa selvää, mikä heitä kiinnostaa ja järjestää sellaista toimintaa kuin he haluavat. Vasta varusmiespalveluksensa suorittaneisiin kannattaa heti ottaa yhteyttä ja kannustaa heitä lähtemään mukaan yhteiseen toimintaan.

Mitä Reserviläisliitto ja muut vapaaehtoisen maanpuolustustyön parissa toimivat järjestöt voivat tarjota Natolle ja kansainväliselle yhteistyölle?

Joka tapauksessa kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö tulee lisääntymään, siellä kielitaitoa tarvitaan. Suomalaisilla reserviläisillä on hyvä koulutus- ja sivistystaso sekä kielitaitoa, se on meidän vahvuutemme.

Mitä asioita koet tärkeiksi huomioida yhdistyksissä varsinkin paikallisella ja piiritasolla?

-Avoimuus ennen kaikkea ja tiedon jakaminen. Otetaan kaveri mukaan toimintaan.

distyksillä on mahdollista järjestää oma toimintansa sellaiseksi, miksi hyväksi näkevät. Paikallisesti toiminta yleensä tehdään jäsenistön valtaharrastusten ehdoilla.

Varusmiespalveluksen (ml. naisten vapaaehtoinen asepalvelus) arvostus on kohonnut viimeisten 3–5 vuoden sisällä. Miten näet reserviläisten roolin yhteiskunnassa laajemmin? Mitkä ovat mielestäsi suurimmat haasteet, joita reserviläiset kohtaavat nykyään?

Kaikkien pitäisi olla reserviläisiä! Varusmiespalveluksen suorittaminen nostaa nuoret tavallaan omaan turvaverkkoon, seurantaan, missä annetaan suuntaviivat elämälle ja kyky huolehtia itsestään ja muista ihmisistä, sopeutua yhteiskuntaan. Mitä haasteisiin tulee, niin itse kullakin on omat yksilölliset tarpeensa harrastaa. Ampumataidon ylläpito on reserviläisten tärkeimpiä tehtäviä, mutta siinä on yksi iso ongelma – ampumaratojen puute. Oman aseen hankinta voi tulla kalliiksi, kun säännöllinen harrastuneisuus tulee osoittaa luvallisilla radoilla ja luvallisesti valvottuna, joten matkat sopivaan suorituspaikkaan nostavat harrastuksen hintaa kohtuuttomaksi. Reserviläisten huonosta kunnosta on puhuttu, joten oman haasteensa asettaa oman kunnon ylläpitäminen riittävällä suoritustasolla. Kaikissa maanpuolustuksen parissa toimivissa järjestöissä ja yhdistyksissä tarvitaan vaihtuvuutta. Kuinka saamme nuoria

-Ensinnäkin Puolustusvoimilla ja Natolla on oma yhteytensä, ammattisotilaitten lisäksi saatetaan tarvita erikoiskoulutettuja reserviläisiä paikkaamaan henkilövajetta. Kielitaitoisille reserviläisille on tarjolla mielenkiintoista koulutusta ja tehtäviä kansainvälisessä CISOR-järjestössä, mm. RES-liiton toiminnanjohtaja Minna Nenonen on sen puheenjohtaja 2024–2026. Reservin upseereille on vastaava CIOR-järjestö.

Terveiset varusmiespalveluksensa suorittaneille nuorille miehille ja naisille?

Pidä huoli kunnostasi ja osallistu toimintaan!

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ja Pohjanmaan Maanpuolustaja -lehti toivottavat Tomille onnea ja menestystä yhteisten asioittemme hoitamisessa!

Vastaukset: Tomi Kurikkala Haastattelu: Jouko Liikanen

Infoboxi

Nimi ja ikä: Tomi Kurikkala, 45

Asuinpaikkakunta: Kannus

Ammatti: tuotantojohtaja

Varusmiespalvelus, aselaji ja sotilasarvo: 2/99, KaiPr, jalkaväki, yliluutnantti

Harrastukset: vapaaehtoinen maanpuolustus,uinti

Kuva: Jouko Liikanen

Liitolla uusi puheenjohtajisto, vasemmalta oikealle: Jari Multisilta 2. vpj, Lotta Nissi 1. vpj, Kari Salminen pj, ja Tomi Kurikkala 3. vpj.

Jouluaaton 24.12.2024 kunniavartiot Ylivieskassa

Aattovartiot 2024

Marian hautausmaan kunniavartio Kokkolassa, kuva Eero Muhonen

Kaarlelan hautausmaan kunniavartio Kokkolassa, kuva Eero Muhonen

Isä–tytär vartiovuoro, Juha ja Emmi Virkkala. Kuva: Jouko Liikanen

Janne Suominen ja Jari Visuri saapumassa vartiovuoroonsa. Kuva: Jouko Liikanen

Kälviällä aattovartiosta vastasivat (vasemmalta): Simo Säippä, Matti Lukkarila, Antti Vieri, Simo Miekkoja, Sakari Hannula ja Jari Tikkanen. Kuva: Jukka Mansikkamäki

Lohtajalla Anssi Kinnunen ja Simo Säippä. Kuva: Mari Kinnunen

Ullavassa Antti Vieri ja Simo Säippä. Kuva: Jari Töyräskoski

Keski- Pohjanmaan Maanpuolustajien Piiri ry Piirinmestaruudet, kilpailukalenteri vuodelle 2025

Kilpailulaji Paikkakunta Ajankohta Vastuuhenkilö

SRA-kilpailut Ylivieska Huhmari

Pienoiskiväärikilpailut

Makuu 60 ls ja 3x20 ls Nivala Pyssymäki

Palvelusammunta

RA 1 ja 2 Nivala Pyssymäki

Ruutiasekilpailut

LA: RA3 ja res.kenttä, kenttäammunta ja pienoispistooli

SU: Sotilaspika- ja isopistooli

Perinnease-ammunnat

Kivääri + pistooli

Pistooli, pika-ammunta

Sarjat: 1. Sotilas: 9 mm 2. Vakio/isopistooli

Palvelusammunta RA 3 ja 4

Sotilasasekilpailut

RK3 ja RK7, sotilaskivääri

300 m ja sotilaspistooli 25 m

25.5 Veikko Suihkonen 044 500 8872

29.5 klo 10.00

Eino Mehtälä 0400 818 378

2.6 Tuomas Suvanto 040 840 8795

Haapajärvi Varikonrata 7.6 klo 9.00

Pyhäjärvi Jokikylän a-rata 10.7 klo 17.00

Pyhäjärvi Jokikylän a-rata 3.8 klo 14.00

Pietarsaari Ampumarata 10.8 klo 10.00

Haapajärvi Varikonrata

Maaottelumarssi Nivala

16.8 klo 10.00

Pyssymäki 6.9. klo 14.00

Jukka Remes 040 620 7170

Seppo Ruotoistenmäki 040 587 0423

Seppo Ruotoistenmäki 040 587 0423

Christer Eriksson 040 552 5269

Jukka Remes 040 620 7170

Samu Jämsä 050 506 0483

Haapajärven–Reisjärven

Reserviläiset ry:n toimintakalenteri 2025

Toimintamme on avointa kaikille reserviläisille.

SRA-CUP 2025

Sovelletun reserviläisammunnan kilpailuja järjestävät piirin alueella RESUL:n (RUL+RES) alaiset yhdistykset.

Kilpailujen ilmoittautumisissa käytetään kaksiportaista ilmoittautumista:

1. Ensimmäisessä vaiheessa ilmoittautua voivat Keski-Pohjanmaan piirien alueella olevan RUL:n tai RES:n alaisen yhdistyksen jäsenet.

2. Toisessa vaiheessa, mikäli vapaita paikkoja jää, voivat ilmoittautua muiden piirien RUL:n tai RES:n alaisten yhdistysten jäsenet.

Valmistaudu todistamaan voimassa oleva jäsenyytesi viimeistään kisapaikalla.

SRA on reserviläisjärjestöjen omistama tuotemerkki.

Paikkakunta Ajankohta Vastuuhenkilö ja ilmoittautumislinkki

1. Haapajärvi 30.3 Jukka Remes 040 620 7170

SSI Keski-Pohjanmaan piirin SRA cup 1

2. Ylivieska 25.5 Heikki Ylikangas, 040 765 8947

SSI Keski-Pohjanmaa SRA PM25

3. Kokkola 12.–13.4. Pekka Taskila, 040 731 9584

SSI K-P SRA CUP 2

4. Pietarsaari 17.8 Mika Tapaninen, 050 592 8187

Reserviläinen ei luovuta –paitsi verta

Kuva: Veripalvelu

Reserviläisliitto ja Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu tekevät jälleen yhteistyötä järjestämällä valtakunnallisen verenluovutuskampanjan. Kampanja-aika on 3.3.–30.5.2025 Kampanjalla halutaan muistuttaa Reserviläisliiton jäseniä verenluovutuksen tärkeydestä: verenluovuttajien rooli suomalaisen huoltovarmuuden ja valmiuden kannalta on merkittävä. Sinä, reserviläisenä, voit auttaa pelastamaan ihmishenkiä.

Reserviläisliiton jäsenyhdistykset voivat ottaa osaa verenluovutuskampanjaan perustamalla yhdistykselle Luovuttajaryhmän. Jäsenet voivat kerryttää yhdistyksen Luovuttajaryhmän pistepottia mainitsemalla yhdistyksen nimen verenluovutuskäyntinsä yhteydessä.

Ohjeet verenluovutuskampanjaan osallistumisesta löydät Veripalvelun sivuilta

Haapajärven–Reisjärven Reserviläiset ry

Yleinen kevätkokous pidetään lauantaina

12.4.2025 kello 14.30

Haapajärvellä Kumisevan Kaiun tiloissa Katajaperäntie 2.

Tervetuloa!

Reserviläisurheiluliiton

Reserviläispilkki 2025 järjestettiin tänä vuonna Keski-Suomessa, Jyväskylän Säynätsalossa aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä.

Kilpailu järjestettiin kahdessa yksilösarjassa (M Yleinen ja M65) ja yhdessä joukkuesarjassa, joista parhaiksi selvisivät seuraavat kilpailijat ja joukkueet:

Ylivieskan Reserviupseerit ry ja Ylivieskan Reserviläiset ry

Kummankin yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous 8.4.klo 18.00.

Ylivieskan seurakunnan toimitalo Pietari, Terveystie 11 ohjelmassa seurakunnan edustajan tervehdyssanat kahvitarjoilu kokousesitelmä: Jääkäriliikkeen vaiheet paikallinen osuus, Markku Niemi Käsitellään sääntömääräiset kevätkokoisasiat.

Tervetuloa.

Hallitukset

Reserviläispilkki 2025

M Yleinen

1. Tapio Pekkarinen, Pyhäjärven Reserviläiset ry

2. Jukka Montonen, Juvan Reserviläiset ry

3. Jyrki Paavola, Pyhäjärven Reserviupseerit ry

Pohjanmaan Maanpuolustaja on Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ry:n, Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta ry:n tiedotus- ja jäsenlehti.

Talousasiat: Markku Takala, 0400 889 660 markku.takala53@gmail.com

Jäsenhakemus - Rul.fi

Aineistopäivät:

Talvisodan päättyminen 13.3. Marskin syntymäpäivä 4.6. Haminan rauha 1809 19.9. Itsenäisyyspäivä 6.12.

OSOITTEENMUUTOKSET

RES: (09) 4056 2040 toimisto@reservilaisliitto.fi

RUL: (09) 4056 2054 toimisto@rul.fi

Joukkue

1. Juva

2. Pohjois-Savo

3. Pyhäjärvi

Kiitos osallistujille ja kannustetaan ensi vuonna uusi pilkkijöitä mukaan.

Joukkuekisan kolme parasta joukkuetta. Piirimme joukkueessa, eli Pyhäjärven joukkueessa pilkkivät Tapio Pekkarinen, Jyrki Paavola ja Riku Niskanen

POHJANMAAN

MAANPUOLUSTAJA

Päätoimittaja: Jouko Liikanen 044 558 2603 paatoimittaja@kpmaanpuolustajat.fi www.kpmaanpuolustajat.fi

Liity jäseneksi - Reserviläisliitto

K-P Maanpuolustajien piiri ry Seppo Ruotoistenmäki 040 5870 423 seppo.ruotoistenmaki@gmail.com

Autojoukkojen Kilta: Ari Olli 050 375 4257 ari.am.olli@gmail.com

M Yleinen, yksilökisan voittajat.