Pohjanmaan Maanpuolustaja 03/2024

POHJANMAAN MAANPUOLUSTAJA

Lisää liikettä – kukin kuntonsa mukaan! Pyssymäen ulkoilualue 6.9.2024, Nivala

Piirin lippulaiva oma lehti siirtyy tästä numerosta lähtien digiversioon. Digilehteen siirtymisen pääsyy oli kustannukset. Lehden kustannukset katettiin aikanaan mainosmyynnillä. Nykypäivänä mainosmyynti on haastavaa ja kustannukset painuivat raskaasti miinukselle. Digilehti säilyttää kuitenkin paikkansa ja sen saaminen luettavaksi tehdään mahdollisimman helpoksi. Lehteä pääsevät

kaikki edelleen lukemaan piirin nettisivujen kautta. Lisäksi linkkiä lehteen tullaan jakamaan jäsenrekisterien kautta oleviin sähköpostiosoitteisiin. Jokaisen kannattaa päivittää omat yhteistietonsa RES- ja RUL-sivujen kautta – tarkista tietosi. Tulevat säästöt tullaan jakamaan suoraan kentän toimintaan. Edellisessä hallituksen kokouksessa päätettiin perustaa työryh-

Piirin kuulumiset

mä, jonka tehtävänä on päättää millä perustein tukea annetaan yhdistyksille. Pääsuuntana linjattiin, että perusteet tulevat noudattamaan liittojen piiritukivaatimuksia, eli yhdistyksellä on omat toimivat nettisivut, yhdistys on palauttanut toimintalomakkeen jne. Lisäksi yhdistyksille voidaan myöntää harkinnanvaraisia tukia, jos edellä mainitut perusteet ovat kunnossa. Harkinnanvaraisten tukien

mahdollisuuksista tiedotamme, kun työryhmä saa työnsä valmiiksi. Tänä vuonna vietämme yhteisen piirin 30-vuotisjuhlia. Nyt on hieno hetki hakea piirin mitaleita ansioituneille ja luovuttaa ne joulukuun juhlassa Kokkolassa.

Piirin ampumakisat alkavat olla ohi. Menneenä kesänä kilpailuissa kävi paljon ampujia. Lisäksi alueella järjestettiin SRA-Cup,

joka oli menestys. Mennyt kesä oli tapahtumien osalta muutoinkin vilkas. Piiri osallistui Rysky-päiville, kokonaisturvallisuustapahtumaan `Nuku hyvin` ja Venetsialaistorille Kokkolassa. Esitänkin kaikille kilpailujen järjestäjille ja talkoolaisille isot kiitokset toiminnan järjestämisestä! Ensi vuoden kilpailuja on jo ruvettu suunnittelemaan. Jos teillä reserviläisyhdistyksillä on halua järjestää

jotain PM-kisoja, niin olkaa yhteydessä. Piirin vuosikokous pidetään 30.10 Nivalassa. Tarkempi kokouskutsu löytyy tästä lehdestä. Tervetuloa kuuntelemaan ajankohtaisia asioita.

Piirin pj ja toiminnanjohtaja Seppo Ruotoistenmäki

Syksyn hengitystieinfektiotilanne Puolustusvoimissa

Puolustusvoimissa on esiintynyt syksyn aikana useita erilaisia hengitystieinfektio-oireita aiheuttavia tauteja, mukaan lukien adenovirusta, joka tavallisista adenovirusepidemioista poiketen on aiheuttanut voimakkaita oireita ja osalla varusmiehistä sairaalahoitoa. Adenoviruksen lisäksi liikkeellä on muun muassa mykoplasmaa, koronaa sekä hinkuyskää. Puolustusvoimat on varautunut tilanteeseen ja seuraamme varuskuntien tartuntatilannetta tiiviisti varusmiesten ja henkilöstön palvelus- ja terveysturvallisuuden takaamiseksi. Varuskuntaolosuhteet aiheuttavat omat haasteensa

erilaisten tautien leviämiseen. Tarttuvat taudit, joihin myös adenovirus kuuluu, leviävät helposti varuskuntaolosuhteissa, joissa varusmiehet yöpyvät usean hengen tuvissa ja ovat koulutuksessa sekä vapaa-aikana paljon tekemisissä toistensa kanssa. Adenoviruksen itämisaika (jopa 14 vuorokautta) ja oireettomat taudin kantajat ovat haastaneet taudin leviämisen rajoittamista. Puolustusvoimissa on varauduttu tilanteeseen ja joukko-osastot ovat tarvittaessa ottaneet käyttöön jo koronan aikana hyväksi havaittuja toimenpiteitä tartuntojen leviämisen rajoittamiseksi. Toimenpiteiden

tarkoituksena on mahdollistaa oireisten varusmiesten tarkempi seuranta ja estää tautien leviäminen varuskunnissa. Käyttöön otetut toimenpiteet vaihtelevat joukko-osastoittain, mutta yleisesti niihin kuuluvat muun muassa:

• tehostettu hygienia: käsienpesun ja desinfektion lisääminen, maskien käyttö sekä muut koronaepidemian aikana opitut tehokkaat käyttäytymismallit

• siivoustoimien tehostaminen: varuskuntien tilojen siivouksen ja puhdistamisen lisääminen kaikilla tasoilla

• lepo-osastojen perustaminen: sairaille varusmiehille tarjotaan lepo-osastoja,

jotka mahdollistavat oikeat olosuhteet toipumiseen

• tarkempi osastointi: varusmiesten jakaminen tarkemmin eri osastoihin infektioiden leviämisen estämiseksi

• lomien ja vapaiden rajoittaminen tarvittaessa: varusmiesten lomia ja vapaita voidaan rajoittaa tarvittaessa

• tiedonjakaminen: epidemiatilanteesta ja toimenpiteistä on jaettu aktiivisesti tietoa varusmiehille, palkatulle henkilöstölle ja varuskunta-alueilla toimiville kumppaneille. Puolustusvoimat pyrkii kaikessa toiminnassaan toimimaan vastuullisesti ja kaikkien osapuolten

vastuullinen toiminta on keskeisessä roolissa epidemioiden hallinnassa. Annettuja toimintaohjeita noudattamalla ja oireista välittömästi ilmoittamalla tartuntaketjut saadaan katkaistua mahdollisimman nopeasti. Toimenpiteiden tarkoituksena on myös estää tautien leviäminen varuskuntien ulkopuolelle, joten sairastuneita varusmiehiä ei täten välttämättä voida lähettää lomille tai sairastamaan kotiin.

Tautien tartuttavuudesta ja itämisajoista johtuen käyttöönotetuista toimenpiteistä huolimatta sairastuneita on ollut varusmiesmäärään suhteutettuna paljon esimerkiksi Kainuun prikaa-

Kohti 2030-luvun kokonaismaanpuolustusta

Liittohallituksen alkuvuodesta 2023 asettama työryhmä on saanut työnsä päätökseen ja antanut julkilausuman. Työryhmälle annettiin tehtäväksi miettiä, miten vastata niihin haasteisiin ja vaatimuksiin, joita ei yksistään asevelvollisuus vaan myös kokonaismaanpuolustus kohtaa 2030-luvulle tultaessa.

– Jokaisella suomalaisella tulisi olla oikeus tietää mikä heidän tehtävänsä on kriisitilanteessa §ja saada tätä tehtävää vastaavaa koulutusta osaamisen tueksi, työryhmää puheenjohtanut liittovaltuuston varapuheenjohtaja Elisa Suutari kertoo.

Kohti kaikkien maanpuolustusvelvollisuutta Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut sen, että kaikkia kansalaisia tarvitaan sotilaallisen kriisin osuessa kohdalle. Aseellisen toiminnan lisäksi tar-

vitaan osaamista, jotka pitävät koko siviiliyhteiskunnan toiminnassa kriisin vallitessa.

Perustuslain 127§ mukaisesti maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Suomen aikuisväestöstä reilusti yli puolen tietoja ja taitoja ei kuitenkaan ole tunnistettu tai rekisteröity, heistä suuri osa on naisia. Heidän koulutuksensa poikkeusoloihin on vähäistä ja perustuu omaehtoisuuteen. Koulutusta poikkeusoloihin antavat mm. Naisten Valmiusliitto ja Maanpuolustuskoulutus. Vastuu koulutuksesta on yhteiskunnan sijasta yksittäisillä järjestöillä ja yksilöillä. Näiden henkilöiden osaamisesta ei ole helposti saatavilla tietoa, jotta sitä voitaisiin käyttää kokonaisturvallisuuden tueksi. Aseellisen palveluksen suorittaneiden asevelvollisten

osalta Suomessa on varauduttu paremmin tuleviin kriiseihin ja asevelvollisten Puolustusvoimilta saama koulutus on tunnistettu asevelvollisuusrekisterissä. Asevelvollisia koulutetaan tehtäväänsä Puolustusvoimien kertausharjoituksissa ja vapaaehtoisissa harjoituksissa sekä Maanpuolustuskoulutuksen kursseilla. Lisäksi asevelvolliset kouluttautuvat näiden ulkopuolella muiden toimijoiden järjestämissä koulutuksissa esimerkiksi dronelennättäjiksi. Tämä omaehtoinen kouluttautuminen jää asevelvollisuusrekisterissä pimentoon.

Siviilipalvelus tulee muotoilla uudelleen ja jatkossa siviilipalveluksen tulee palvella paremmin kokonaisturvallisuutta. Suomeen tulee luoda järjestelmä, joka mahdollistaa kansalaisille riittävät tiedot ja osaamisen maanpuolustusvelvolli-

suuden täyttämiseen. Koko ikäluokalle voidaan osoittaa palveluspaikka joko aseellisessa palveluksessa tai siviilipalveluksessa, kun asepalveluksen rinnalle on kehitetty kansalaistaitoja ja kokonaisturvallisuutta lisäävä siviilipalvelus. Suomen Reserviupseeriliitto kannattaa maanpuolustusvelvollisuuden kehittämistä kohti tasa-arvoisempaa järjestelmää. Asevelvollisuuden rinnalle tulee kehittää nykymuotoisen siviilipalveluksen tilalle järjestelmä, jolla perustuslaissa määritelty maanpuolustusvelvollisuus

on mahdollista toteuttaa tosiasiallisesti kaikille. Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus tietää tehtävänsä poikkeus- ja kriisioloissa, sekä saada sitä varten tarvittava osaaminen. Tätä tukemaan Suomeen tulee perustaa kaikkia maanpuolustusvelvollisia koskeva varaamisrekisteri, jonne kyseinen osaaminen kirjataan. Kehittämällä asevelvollisuuden rinnalle kokonaisturvallisuutta lisäävä järjestelmä, varmistetaan Suomen ja suomalaisten resilienssi tulevissa kriiseissä.

Maanpuolustus kuuluu kai-

tissa. Sairastuneiden hetkellisestä suuresta määrästä johtuen varuskuntien terveysasemien vastaanotot ovat voineet kuormittua. Koko yhteiskuntaa koskevat terveydenhuollon resurssitilanteen haasteet heijastuvat myös Puolustusvoimiin, mutta teemme aktiivisesti töitä henkilöstön rekrytoimiseksi ja tilanteen parantamiseksi. Puolustusvoimat jatkaa tilanteen seuraamista ja sopeuttaa toimintaansa tarpeen mukaan, jotta varusmiesten ja henkilöstön terveysturvallisuus varmistetaan.

Puolustusvoimat

Tiedote 20.9.2024

kille! – Me uskomme, että pienenevien ikäluokkien, sekä tasa-arvon asettamat haasteet ja vaateet ovat yhteensovitettavissa siten, että kykymme selviytyä erilaisissa kriisitilanteissa – ei vain sodan ajan – paranee, Suutari päättää.

Teksti: RESERVIUPSEERILIITTO

CLA:n opetustehtävät vieraalla kielellä tarjosivat pitkäkestoisen johtamis- ja kouluttamishaasteen

NATOn reserviupseerijärjestö CIOR järjesti jokavuotiseen kesäkongressiinsa kuuluvan tapahtuman, CIOR Language Academyn (CLA) Tallinnassa 15.26.7.2024.

Toimin kuluneen kesän CLA:ssa englannin kielen opettajana. Kävin kyseisen kurssin sekä suoritin STANAG-kielitutkinnon vuonna 2018 ja olen edelliseltä siviiliammatiltani mm. historian ja yhteiskuntaopin opettaja.

Sotilassanastoon painottuvalla kurssilla voi opiskella oman lähtötason mukaan englantia tai ranskaa sekä suorittaa NATO:n STANAG 6001-kielitutkinnon. Kurssin opiskelijavahvuus oli noin 100 ja opettajia noin 20. Monikansallinen osallistujajoukko koostui NATO:n jäsenmaiden sekä kumppanuusmaiden aktiivija reserviupseereista sekä -aliupseereista. Suomen osasto koostui yksinomaan reservin upseereista, joista viisi oli opiskelijoita, yksi opettaja sekä yksi kurssin toimistopäällikkö. Kurssi järjestettiin Viron Sisekaitseakademiassa eli sisäministeriön oppilaitoksessa,

joka tarjosi hyvät puitteet opiskelulle, majoittumiselle, liikunnalle sekä yhdessäololle.

Kahden viikon kurssin aikana opiskelijoille opetettiin pienryhmissä niin kielioppia, sotilassanastoa, aselajioppia sekä erilaisia case-harjoituksia. Ohjelmaan kuului myös monipuolisia vierailuja erilai-

siin isäntämaan kohteisiin, muun muassa Viron parlamenttiin sekä monikansalliseen Tapan tukikohtaan. Tapassa vierailu keskittyi brittiläisen ja ranskalaisen osaston toimintaan sekä Viron puolustusvoimien näkökulmasta reservien nopeaan perustamiseen.

Kurssipäivien jälkeen alkanut monipuolinen ja osin

järjestettykin vapaa-aika tarjosi mahdollisuuksia viettää aikaa monikansallisessa seurassa liikunnasta yöelämään, oppia eri maiden reserviläisyydestä, ystävystyä ja verkostoitua. Uuden NATO-maa Suomen asevelvollisuusjärjestelmä ja sotahistoria herättivät monissa uteliaisuutta.

Pääosa CLA:n opettajista

on englantia tai ranskaa äidinkielenään puhuvia sekä opettajataustaisia henkilöitä. Opettajaksi voidaan kuitenkin hyväksyä riittävän kielitaidon omaavia siviilejä, reserviläisiä tai ammattisotilaita. Myös opettajakuntaan hakeutuminen ja työpanos perustuu suurimmalta osin vapaaehtoisuuteen.

Wanhoja aseita ja uutta toimintaa

Tiivistetysti opetushenkilöstön työtehtäviin kuuluvat opiskelijoiden lähtötasotestaus, tasoryhmänsä mukaisen opetuksen järjestäminen sekä muut kurssilaisia varten tarvittavat ja käsketyt järjestely-, koevalvonta- ja hallintotyöt, päivystävän upseerin tehtävät sekä raportointi.

Varsinaisten opetustuntien jälkeen opettajat toimivat useina iltoina järjestetyn iltaohjelman päävastuullisina tai opetusryhmiensä valvojina sekä suunnittelivat tulevia päiviä.

Kielikurssin opetustehtävästä tulikin oman reserviläisurani ajallisesti pisin ja kaiken kommunikaation tapahtuen vieraalla kielellä, myös osiltaan haastavin vastuutehtävä, jota voin lämpimästi suositella.

Kurssin päätteeksi suomalaiset saivat erikseen kiitosta kahteen eri otteeseen; aktiivisesta, ammattimaisesta ja innokkaasta opiskelijuudesta sekä tehokkaista ja varmoista otteista kurssin järjestelyissä.

Ylivieskan Reserviläiset

ry:n aktiivit pistivät lyhyellä varoitusajalla pystyyn oman esittelypisteensä paikallisessa Wanahat wehkeet -kesätapahtumassa. Telttakatos ja uudempaa esittelymateriaalia saatiin nopeasti MPK:n Kokkolan varastolta, ja muuta kalustoa lainat-

tiin reserviläiskavereilta. Wanahat wehkeet -tapahtuma Vähäkankaalla 3.8. kokosi lähiseudun ihmisiä, naapurikuntien asukkaita ja lomalaisia viettämään rentoa elokuista viikonloppua ja tutustumaan lähihistoriamme elämästä kertovaan näyttelyyn ja työnäytöksiin.

Tapahtuma-alueelle oli tuotu vanhoja koneita, laitteita ja esineitä, joita niitä käyttäneet ihmiset esittelivät. Reserviläisilläkin oli osastollaan esillä vanhaa rekvisiittaa, mm. viime sotien aikaiset Dektjarev DP27 ”Emma” pikakivääri ja Suomi-konepistooli. Pää-

pointtina oli kuitenkin esitellä Ylivieskan Reserviläiset ry:n toimintaa, josta suosituimpana muotona on ampumatoiminta, mihin Huhmarin liikuntakeskuksen ampumarata-alue tarjoaa asialliset suorituspaikat harjoittelulle. Ampumaharrastusta olivat

esittelemässä myös viereisen osaston airsoft-harrastajat.

Korpraalit (res) Vili Löytynoja ja Hermanni Kallio hoitivat kahdestaan päivän kestävän urakan ja esittelivät, paitsi vanhempaa, niin myös uudempaa kalustoa ja taisteluvarusteita, joita

reserviläiset kautta linjan ovat hankkineet myös omilla kustannuksillaan omaa suorituskykyään tukemaan

Teksti ja kuva: Jouko Liikanen

Teksti: Sami Salmu

CLA 2024:n suomalaiset: Vänr Kia Sinermä, ylil Sami Mylly, kapt Sami Salmu, komkapt Tero Kuusela, ylil Lars Dolk, kapt

Jukka Raustia sekä ylil Anu Heikkilä. Kuva: Pierre-Antoine Benoit / CIOR

Korpraali (res) Vili Löytynoja ja korpraali (res) Hermanni Kallio ovat aktiivisesti mukana Ylivieskan Reserviläiset ry:n toiminnassa. Puhetta ja ihmisiä näyttelyssä riitti ja reservin toimintaa saatiin näin tehtyä tutummaksi asiasta kiinnostuneille.

Jos näet jossakin harjoituksessa tällaisen jäsenmerkin, niin silloin tiedät reserviläisen tulevan Ylivieskasta.

KäRes Routessa marssittiin omaan tahtiin ja yhdessä

Tämän vuoden KäRes Routen marssi- ja pyöräilytapahtuma alkoi entiseen malliin aikaisin aamulla klo 6.00. Silloin Kälviän Arvonkulman pihapiiriin kokoontunut 30 km kävelyosasto asettui kuuntelemaan Simo Säipän marssikäskyä ja turvasuunnitelmaa tulevalle etapille Kälviältä Ullavaan.

Ennakkoon marssiin ja pyöräilyyn oli ilmoittautunut n. 30 hengen joukko, joka sai osallistumismaksuun sisältyvät siniset T-paidat ennen lähtöään omille osuuksilleen. Paidat antoivatkin marssijoille ja pyöräilijöille näkyvyyttä Kälviän-Ullavan (30 km) ja Kälviän-Kannuksen-Ullavan (80 km) välisillä tieosuuksilla ajaneille autoilijoille ja muille liikkujille. Eräänlainen turvatekijä sekin, näytään liikenteessä. Tämänvuotiseen tapahtumaan oli suunniteltu myös ns. sotilassarja, joka olisi ajettu armeijan polkupyörillä, mutta käytännön ongelmien takia pyörien käytöstä jouduttiin luopumaan.

30 km pyöräilyosuudella sentään nähtiin aito Puolustusvoimien käytössä ollut, mutta poistomyynnin jälkeen kunnostettu ja tuunattu yksivaihteinen armybike, jonka Tapio Lampela ajoi lämpimikseen paikalle Ruotsalosta asti. Kokeneen pyöräilijän kuntoa osoitti sekin, että hän ajoi yksivaihteisellaan huippuvauhtia ja pysähtymättä koko 30 km osuuden Ullavaan saakka!

KäRes Route -nimellä tunnettu reserviläishenkinen liikuntatapahtuma vaatii perusteellisen suunnittelun ennen toteutustaan. On huolehdittava reittisuunnitteluista, huollosta, kuljetuksista, vakuutuksista ja rahoituksesta sekä ennen kaikkia osallistujien ja toimihenkilöiden turvallisuudesta ja viihtymisestä. Marssijat ja toimihenkilöt voivat luottaa siihen, että suoritusten aikana riittää juotavaa ja purtavaa. Pullakahvit, mehu, tee tai banaani Välikylän nuorisoseuran talolla piristävät mukavasti, ja vessakäyntikin on mah-

Ullavalla.

Rahkosen perhe marssi yhtä jalkaa koko 30 km matkan, sopivaan tahtiin ja omaa vauhtia, niin kuin pari muutakin ryhmää.

Pidemmän 80 km reitin pyöräilijöillä oli myös oma huoltoauto mukana ja taukoja pidettiin sopivin välein. Tässä ollaan Norpanjärven levähdyspaikalla ja vain matkan viimeinen osuus ennen Ullavaa on enää jäljellä. Kuva: Eero Muhonen

dollista. Kälviän S-Market on ollut tukemassa marssia jo useamman vuoden. Vuodet eivät ole samanlaisia, joskus ulkopuolinen tuki riittää, mutta jos joku sponsori jää yllättäen pois, siitä aiheutuu Kälviän Reserviläiset ry:lle ylimääräisiä kuluja. Siitä huolimatta yhdistys on halunnut pitää tapahtuman osallistumismaksun kohtuullisena 30 € hintaisena, jotta kynnys lähteä mukaan jäisi matalaksi. Liikuntasuorituksen kruunaa osallistumismaksuun sisältyvä runsas ja monipuolinen ateria Ullavan M-Marketin lounasravintolassa – jo yksin sekin on riittävä syy osallistua tähän hyvän mielen ja maanpuolustusperinteen tapahtumaan!

Kesäkuun 15. päivänä toteutettu marssi sujui yllätyksittä niin pyöräilijöiltä kuin jalan marssineiltakin. Ei satanut, ei pahemmin tuullut, eikä hellekään kiusannut. Rengasrikkoja ei tänä vuonna sattunut, rakot ja hiertymät olivat vähäi-

siä ja helposti hoidettavia. Jalan marssineet ottivat huomioon oman suorituskykynsä, joten matkan varrella syntyi pienempiä ryhmiä, jota kävelivät oman kuntotasonsa mukaan. Pyöräilijät pysyivät enempi yhtenä ryhmänä, osa heistä ajoi reitin vastapäiseen suuntaan. Säilyn Simo oli 4,5 kk aikaisemmin lonkkaleikkauksessa, mutta niin vain hänkin sinnitteli suurimman osan matkasta omin jaloin. KäRes Routen ohjelmaan kuuluu myös jalan marssineiden kuljetus takaisin lähtöpaikkaan, ja tarvittaessa pyöräilijät voivat lastata kulkuvälineensä Jukka Huhdan pikkubussin peräkärryyn. Eero Muhonen ajoi pitkän reitin huoltoautoa ja Veijo Välitalo vääpelöi huollon Välikylän puolimatkan pysäkillä. KäRes Route halutaan toteuttaa myös ensi vuonna, joten tuttuihin reitteihin ja liikkumistapoihin etsitään myös vaihtoehtoja ja kehitysideoita.

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

Kälviän Reserviläisten pitkäaikainen puuhamies Simo Säippä (keskellä) antoi klo 6.00 marssikäskyn ja kävi läpi turvaohjeet 30 km marssiosuudelle valmistautuville kävelijöille. Kuva: Veijo Välitalo

Myös pyöräilijät suosivat samantasoisia ryhmiä ja vauhtikin pysyi tasaisena vuorovedolla.

Kokkolalaiset osallistujat ja heidän pyöränsä pääsivät Eero Muhosen kyydillä takaisin Kälviälle.

Tapio Lampela oli ajanut sotilaspyörällään Kälviälle Ruotsalosta asti. Pyörä oli myytävänä, ja taisi siitä kaupatkin tulla myöhemmin

Nuorekas Nivalan Reserviupseerit ry juhli seitsenkymppisiään

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piirin edustajat vierailivat perjantaina 6.9. Nivalan Reserviupseerien 70-vuotisjuhlassa, joka

järjestäjien toivomuksesta pidettiin vapaamuotoisena ulkoilutapahtumana Pyssymäen ulkoilukeskuksessa. Nuorekas hallitus halusi it-

Nivalan Reserviupseerit ry:n puheenjohtaja yliluutnantti (res.) Samu Jämsä sai illan aikana takaisin yhdistyksen vanhan puheenjohtajan nuijan, joka oli ollut kadoksissa useita vuosia.

sensä näköisen tapahtuman. Piirin pj. Seppo Ruotoistenmäki toi piirin tervehdyksen ja luovutti 3. pj. Sami Salmun kanssa Samu Jämsän luotsaamalle yhdistykselle piirin rahallisen muistolahjan. Kahvittelun yhteydessä Pyssyhovissa pidetyssä palaverissa kuultiin nivalalaisten reserviupseerien aikaisemmasta toiminnasta, jolloin yleensä itse järjestettiin toimintaa jäsenille, mutta esim. ampumaharjoitukset olivat enimmäkseen perusammuntaa. Nivalan Reserviupseerikerho on ollut vuonna 1954 yksi ensimmäisiä reserviupseeritoiminnan käynnistäneitä yhdistyksiä maakunnassamme.

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri on siitä harvinainen, että täällä maakunnan reserviupseeri- sekä reserviläispiiri ovat yhdistyneet ja yhdistykset järjestävät toimintaa, useimmissa kunnissa myös yhdessä toimien. Piiri pyrkii tukemaan toimivia yhdistyksiä markkinoimalla ja koordinoimalla esim. ammuntojen järjestämistä ja antamalla toiminta-avustusta. Patruuna- ja projektitukea voidaan antaa toiminnan ehdoilla.

Nivalaan on tulossa ensi kesänä iso maatalousnäyttely, ja illan keskusteluissa todettiin, että tällaisia tapahtumia kannattaa hyödyntää yhdistysten näkyvyyden ja oman toiminnan esittelyn kannalta. Toimintaa tukevat tempaukset antavat näyttävyyttä, ehdotettiin jopa ”Vinnurvajärven marssia”, joka voisi liikuttaa paitsi reserviläisiä, niin myös tavallisia kansalaisia.

Nivalassa järjestetään ensi kesänä piirin vaativia reserviläisammuntoja, jolloin olisi tärkeää saada mukaan

päteviä paikallisia, pv-luvallisia ammunnanjohtajia. Keskustelua käytiin myös siitä, miten kuntien ja yhdistysten välistä yhteistyötä voitaisiin kehittää, kun välimatkatkaan eivät näillä lakeuksilla ole järin pitkiä. Nivalalla on nyt yhteyksiä Haapaveden ja Haapajärven ammuntaa harrastaviin reserviläisiin, haapajärvisillä puolestaan Haapavedelle ja Pyhäjärvelle. Maastolenkillä ja grillikatoksella käytiin hyviä keskusteluja; piiriltä saatiin toimenpide-ehdotuksia ja

piirin edustajat puolestaan saivat tuntumaa yhdistystason paikallisiin käytäntöihin. Illan huipennuksena ammuttiin noptel-kisa pistoolilla ja halukkaat pääsivät vielä saunomaankin. Illan tiivistelmä – yhteistyössä on voimaa – tavoitteita piirimme kaikille yhdistyksille!

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

Ennen illan grillihetkeä tehtiin reipas kävelylenkki Pyssymäen hyväpohjaisella kuntoradalla, ruokahaluhan siinä nousi!

Reserviläiset harrastustaan markkinoimassa Erämarkkinoilla

Haapajärven Reserviupseerit ry ja Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset ry hyödynsivät paikkakunnan erä- ja asealan erikoisliikkeen jo perinteisiksi muodostuneita ja Pohjois-Suomenkin mittakaavassa isoja erämarkkinoita, jotka järjestettiin kaksipäiväisenä tapahtumana 12.–13.7. Haapajärven keskustassa. Reserviläisyhdistysten läsnäololle oli hyvät perusteet,

sillä Olkkosen Erämarkkinoilla on aina käynyt useampia tuhansia ihmisiä, joten oman toiminnan esittelyllä oli mahdollisuus tavoittaa sadoittain potentiaalisia jäsenehdokkaita tai muuten vain reserviläistoiminnasta ja ammunnasta kiinnostuneita nuoria miehiä ja naisia. Molemmat reserviläisyhdistykset olivat varautuneet tapahtumaan hyvin; esite-

materiaalia oli tilattu RULja RES-liitoilta runsaasti, jäsenhankintalomakkeitakin oli saatavilla. Esittelijöitä oli riittävästi ja heille oli järjestetty omat vuorot. MPK Pohjanmaan Kokkolan varastolta oli saatu lainaan teltta, joka oli varustettu useilla tasoilla, joten havaintomateriaali oli voitu asettaa näyttävästi esille. Reserviläiset olivat tuoneet näytille myös omia AK- ja

AR-tyyppisiä kivääreitään ja runsaasti henkilökohtaisia varusteita. Nykyaikainen tehokas ja turvallinen varustus sekä esittelijöiden vahva osaaminen antoi yleisölle hyvän käsityksen taistelukelpoisesta armeijasta ja luottamusta herättävästä, vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Reserviläisten teltalla oli jatkuvasti kävijöitä, ja kun esittelijät osasivat asiansa,

syntyi hyviä keskusteluja. Aiheet käsittelivät kysymyksiä omasta sodanajan sijoituksesta aina maailmanpoliittisiin kriiseihin saakka. Haapajärvellä on ehkä ympäröivää maakuntaa enemmän omakohtaista kosketuspintaa maanpuolustukseen, sillä sijaitseehan paikkakunnalla Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tiloja, jonne on rekrytoitu kymmenittäin

uusia työntekijöitä. Silloin on myös matalampi kynnys lähteä mukaan reserviläistoimintaan. Erämarkkinoilla reserviläisillä saattoi tosin olla tunne kuin karkkikaupassa – houkuttelevia tarjouksia niin varuste- kuin asepuolellakin. Kauppiaat tuntevat asiakkaittensa tarpeet!

ja kuvat:

Vahva iskuryhmä omalla esittelyvuorollaan: reserviläisistä Anna Jussila ja Risto Jaakonaho, reserviupseereista Petri Ahola ja Jarno Ojala.

Reserviläisten osastolla halukkaat pääsivät ottamaan tuntumaa esim. SRA-ammunnassa suosittuihin AR- ja AK-tyyppisiin aseisiin.

Teksti

Jouko Liikanen

Lähdimme Haapajärven reserviläisten retkelle tutustumaan vähän tunnettuun talvi- ja jatkosodan historiaan Lieksassa. Tapahtumat ovat usein jääneet syrjään verrattuna muihin sotahistorian paikkoihin. Tänä päivänä isänmaallisena tekona voi pitää myös matkustamista Itä-Suomessa, jonka talouteen tämän hetken maailman tilanne on vaikuttanut enemmän kuin Länsi-Suomeen.

Juhlajuna ja ylipäällikön juna Retki sattui samalle päivälle, jolloin tuli kuluneeksi 80 vuotta jatkosodan aselevon alkamisesta 5.9.1944. Sen kunniaksi oli kansalaisjuhlaan järjestetty höyryveturin vetämä juhlajuna Nurmeksesta Lieksaan. Juhlassa ja junassa oli runsaasti osallistujia, jopa vielä satavuotiaita veteraaneja. Veturina oli Nurmeksessa sijaitsevan Höyryraide Oy:n omistama Hv3 -tyypin matkustajaveturi nro 995, joka veti sota-aikana myös ylipäällikön junaa.

Esikuntajuna eli I portaan juna koostui normaalisti salonkivaunusta, ravintolaja päivävaunusta, kahdesta makuuvaunusta, konduktöörivaunusta, It-vaunusta ja autovaunusta. Suurin sallittu nopeus on edelleen 95 km/h, mutta sota-aikana Mannerheim pystyi katsomaan salonkivaunun mittarista nopeutta, joka oli joskus 100–120 km/h. Nyt juhlajunassa oli tavalliset matkustajavaunut, jollaisilla Lieksan ja Rukajärven suunnat sotilaat tulivat kotoa Lieksaan, mutta silloin niissä oli vain kovat penkit. Rautatieyhteys Nurmekseen valmistui vuonna 1911 ja Oulu–Kontiomäki–Nurmes-väli 1926–1930.

SODAT – ASELEVOT – RAUHAT

Aselepo 5.9.1944

Aselevon piti alkaa 4.9. klo 7.00, jolloin suomalaiset lopettivat tulituksen, mutta vihollinen lopetti vasta 5.9. Kun pääministeri Hackzell ilmoitti radiossa välirauhasta, hän unohti kertoa aseleposopimuksessa sovitusta suhteiden katkaisemisesta Saksaan. Syynä oli se, että puheen liuskat olivat menneet epäjärjestykseen ja alkuperäiseen koneella kirjoitettuun tekstiin oli sihteeri V.J. Sukselainen tehnyt korjauksia käsin. Venäläiset epäilivät, että ”unohdus” oli tahallinen ja Suomen oletettiin vain

pelaavan aikaa. Samoin puheen saksalaismyönteisyys ärsytti venäläisiä. Ennen kuin erehdys saatiin korjattua, venäläiset jatkoivat sodankäyntiä seuraavaan aamuun. Erehdys maksoi parinkymmenen suomalaissotilaan hengen ja kymmenien haavoittumisen.

Lieksan suunnan talvisota Everstiluutnantti E.J. Raappanan komentamaan ryhmään kuului kolme pataljoona ja tykkipatteri eli n. 4 900 miestä. YH:n eli ylimääräisten harjoitusten aikana oli raken-

nettu puolustusasemia Palkinjärvelle ja Änäkäisenjärvelle sekä taemmaksi. Kivivaarassa neuvostoliittolainen rykmentti ylitti rajan 30.11.1939 klo 7.00. Etelämpänä vihollisen pataljoona ylitti rajan Inarin vartion kohdalta. Vihollisen yhtenä tavoitteena oli Lieksa ja katkaista tärkeä Joensuu–Kontiomäki-rata, joka oli tärkeä suomalaisten huollolle. Venäläisen rykmentin eteneminen oli pysäytetty Nurmijärvellä ja etelämpänä Viisikkojärvellä. Suomalaiset tuhosivat Savijärvellä 20.12. Kuhmosta edenneen vihollisen pataljoonan. Suomalaisten ja venäläisten hyökkäykset ja vastahyökkäykset eivät aina menneet suunnitelmien mukaan. Vihollinen ei päässyt Lieksaan. Viisikkojärvellä suomalaisten sissipartioiden aiheuttamat tuhot ja ankarat olot aiheuttivat yllätykseksi neuvostoliittolaisten vetäytymisen kohti rajaa 24.12., jolloin omaa vastahyökkäystä ei tarvinnut suorittaa. Nurmijärven suunnassa aloitettiin laaja hyökkäys 25.12. Suomalaisten yllätykseksi puna-armeijalaisten todettiin myös vetäytyneen täällä rajan suuntaan. Kivivaaran suomalaiset saavuttivat 27.12.1939. Tammi-maaliskuussa puna-armeijan joukkojen selustassa kävi kaikkiaan 44 sissiosastoa

häiriten tukikohtia, kenttävartioita ja huoltotukikohtia jopa 20 km päässä rajan itäpuolella. Kummallakaan osapuolella ei ollut enää kiinnostusta ratkaisuun Lieksan suunnalla. Joukkoja siirrettiin Suomussalmelle ja Kuhmoon.

Lieksan suunnan jatkosotaa

Everstiksi ylennetty Raappana sai jatkosodassa johdettavakseen 14. D:n, jonka joukot ylittivät rajan 3.7.1941 Kuhmon ja Lieksan suunnista. Hyökkäysvaihe Rukajärven suunnalla päättyi syyskuussa 1941. Kenraalina Raappana johti vielä elokuussa 1944 voittoon päättyneet Ilomantsin mottitaistelut. Asemasota ja torjuntataistelut päättyivät aselepoon 5.9.1944 Suomen ja NL:n välisellä rintamaosuudella. Aselepo ei koskenut Demarkaatiolinjan eli Oulujoen ja Miinoanjärven pohjoispuolella olevia saksalaisia tai suomalaisia joukkoja, kuten Petsamossa olevia osasto Pennasen joukkoja. Lieksan alue oli tärkeä Rukajärven suunnan joukkojen huollon kannalta. Kivivaaran suunnassa oli koulutuskeskus Jukolan Motti, jossa Täydennyspataljoona 12 koulutti uusia joukkoja sekä vastasi mm. partisaanitorjunnasta. Huoltokeskuksen alueella oli useita tärkeitä rakennuk-

sia, mutta myös täisauna. Lomalaisten järjestelytoimistoon lomalle menevät luovuttivat aseensa ja saivat ne siellä takaisin partisaanivaaran takia eikä vasta Rukajärvellä. Lopullinen alueen luovutustilaisuus NL:n ja Suomen välillä oli 30.9.1944 Kivivaarassa. Mutta sota ei loppunutkaan niiltä 448 sotilaalta, jotka 13.10. määrättiin aseettomina siirtymään kuorma-autoilla takaisin Rukajärvelle. Tehtävänä oli poistaa maastosta kaikki omat piikkilankaesteet ja miinoitteet Päätie-lohkon alueelta 10 km leveältä kaistalta. Tehtävä oli vaikea. Hyökkäysvaiheen päättyessä miehet olivat keventäneet kantamuksiaan heitellen miinoja sattumanvaraisesti pitkin maastoa. Sen sijaan rakennetuista miinoitteista oli selkeät kartat. Venäläisillä oli omat vaatimuksensa työn suorittamisesta ja omia toiveita myös muista töistä, joita ei ollut käskyssä, kuten esim. siltojen korjaamista. Niistä selvittiin onneksi neuvottelemalla. Raivausosasto sai poistettua kaistalle rakennettujen miinoitteiden miinat. Monirivisiä piikkilankaesteitä osasto raivasi 110 km. Tapaturmien varalta osastolla oli oma sairasauto ja lääkäri. Tapaturmia ja haavoittumisia sattui useita, ja kuusi miestä kuoli onnet-

tomuuksissa. Potilaat piti kuljettaa Suomen puolelle, ja lupa kuljetukseen piti hakea venäläisten esikunnasta Vienan Kemistä, jolloin kului useita tunteja ennen kuin potilaat pääsivät Lieksaan leikkaukseen. Raivausosasto oli kuin motissa. Huolto toimi Lieksasta käsin. Vasta viikon päästä saatiin lähettää kirjeitä kotiin.

Rukajärvellä oli myös venäläisiä joukkoja, joiden kanssa syntyi jonkun verran kanssakäymistä, vaikka tunnelma aluksi oli viileä. Majoitus oli omalla entisellä majoitusalueella Vansjärvellä Rukajärven itäpuolella. Venäläisten omia miinoitteita purkivat 16–20-vuotiaat karjalaistytöt. Sieltä kuului tömähdyksiä, kun he räjäyttivät vaikeasti purettavat miinat ampumalla. Venäläisillä oli myös naispataljoona, joka vastasi Rukajärventien kunnossapidosta välillä Rukajärvi–Suomen raja. Niinpä mahorkka, kirjepaperi, kellonrannekkeet ym. alkoivat vaihtaa omistajaa joukkojen käydessä kauppaa.

Rukajärven kylän siviilit alkoivat palata takaisin kotiin evakosta Arkangelin suunnalta. Heidän kanssaan pääsi helposti juttusille, koska he puhuivat Vienan karjalaa ja jopa suomea. He nostivat suomalaisten istuttamat perunat ym. ja pyrkivät palaamaan siviilielämään. Suomalaisiin he suhtautuivat yleensä ystävällisesti. Tärkeintä oli, että sota loppui.

Raivausosasto palasi takaisin Suomeen 28.10.1944. Moni oli kuitenkin tyytyväinen, että ei enää joutunut Lapin sotaan. Sotaa oli ollut tarpeeksi jo talvi- ja jatkosodassa. Näistä raivausosaston asioista kuulin veteraaneilta ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla, mutta nyt vasta joku vuosi sitten kirjasta.

Lieksan Kivijärvellä rajaa ylittivät monet sotilaat edestakaisin 1939–1944. Ensin neuvostoliittolainen rykmentti 1939, sitten suomalaiset partiot talvella 1940 ja kesäkuussa 1941,

suomalaiset joukot 1941–1944 ja neuvostoliittolaiset partisaanit 1942–1944. Kävimme Kivijärven rajavyöhykkeen puomilla. Sieltä suunnasta ei vielä ole tullut metsiä pitkin ”välineellistettyjä maahantulijoita”. Siitä kuuluu kiitos hyvälle, kohteliaalle ja asialliselle rajavalvonnalle, johon rajan läheisyydessä törmää eri tavoin. Kuhmon talvisotaa Kävimme myös Kuhmon taistelupaikoilla, jonne vielä monet Suomussalmen ja Lieksan vaikeista taisteluista selvinneet joutuivat. Haapajärvisistäkin talvisodan kaatuneista 10 kuoli sodan viimeisellä viikolla Kuhmossa. Saunajärven tien varressa oli myös Luelahden kolmoismottia piirittämässä Lieksasta siirretty Er.P 12. Motissa oli vihollisen 54.D:n esikunta komentajineen sodan loppuun saakka. Rajan suunnassa Kilpelänkankaalla muutamat kelottuneet puut muistuttavat vielä voimakkaista tykistökeskityksistä, mutta onneksi luonto on ennallistanut sodassa tuhoutuneet metsät. Samoin muistomerkillä voi ajatella Suomussalmelta ja Raatteen tieltä siirrettyjen JR 65:n ja JR 27:n sotilaiden ajatuksia, kun joutuivat vielä Kuhmon raskaisiin taisteluihin.

Vihollinen pääsi Jyrkänkoskelle, joka on 13 km Kuhmon keskustasta. Siellä on puolustusasema, johon suomalaiset vetäytyivät. Ensimmäinen taistelukosketus oli 13.12.1939, kun vihollinen yritti rakentaa uutta siltaa. Taistelut siirtyivät 18.12. muualle Kuhmoon. Kuhmon reserviläiset ylläpitävät Jyrkänkosken aluetta. Kesäisin siellä on avoinna Talvisotatukikohta, jossa on näytillä paljon erilaista kalustoa. Alueella on tehty linnoitustöitä myös talvisodan jälkeen, ja puolustusasema kuuluu ns. Salpa-linjaan. Valistunut kävijä seuraa joskus tarkasti, kuvaako esillä oleva kalusto hyvin talvisodassa käytettyä

kalustoa, vai onko joukossa aseita, joita käytettiin vasta esim. jatkosodassa. Valitettavasti joissakin vastaavissa talvisodasta kertovissa paikoissa on ollut näytillä kalustoa, jota käytettiin vasta jatkosodassa tai paljon myöhemmin. Kuhmossa asiat on hoidettu hyvällä tarkkuudella.

Vielä löytyy uutta tietoa Vaikka sotatapahtumista on kulunut jo yli 80 vuotta, niin kuitenkin uusia arkistoja on avautunut. Sitkeällä tiedonhaulla ja tiiviillä yhteistyöllä kansainvälisten kollegaverkostojen kanssa löytyy vielä ennen julkaisematonta tietoa esim. Suomussalmen, Kuusamon, Sallan ja Inarin marraskuun 1944 lopulle kestäneestä 38 000 neuvostosotilaan miehityksestä, josta ei oltu sovittu välirauhansopimuksessa 19.9.1944. Kyseiset ikävät tapahtumat ovat tuntemattomia myös monelle suomalaiselle.

Suomi allekirjoitti Pariisin rauhansopimuksen v. 1947 10 maan, kuten Neuvostoliiton, Iso-Britannian, Australian, Intian, Kanadan ym. kanssa. Kenen sota – sen rauha -periaate tarkoitti, että sopimusta ei allekirjoitettu esim. USA:n tai Ranskan kanssa, koska niiden kanssa ei oltu julistettu sotaa. Valvontakomissio poistui Suomesta ja 30.11.1939 alkanut sotatila päättyi 25.9.1947. Sodat päättyvät yleensä aina rauhaan, vaikka siihen voi mennä useita vuosia.

Teksti: Osmo Halonen

Kuvat: Markku Takala

• Lähteet:

• Kallioniemi Tuomo: Syksy 1944. Saksalaisten vetäytyminen ja itärajan pitäjien neuvostomiehitys. Helsinki 2023

• Kuhanen Jukka ja Sirén Esa: Sodan tarinat. Rukajärvi 1941-1944. Helsinki 2020

• Leskinen Jari ja Antti Juutilainen: Jatkosodan pikkujättiläinen. Porvoo 2005 ja Talvisodan pikkujättiläinen. Porvoo 1999

• Pölhö Elias – Pekka Honkanen: Höyryveturit Valtionrautateillä. Helsinki 2017

• Salo Kari: Ylipäällikön juna. Keuruu 2018

• Sotatieteen laitoksen julkaisuja: Talvisodan historia 3. Porvoo 1978. Jatkosodan historia 3, 4, 5. Porvoo 1993

• Keskustelut veteraanien kanssa kymmenien vuosien aikana

Änäkäisen–Vuornasen taistelulinjan luolastoja

Kuva Jukolan Motin infotaulusta

Lieksan talvisotakartta havainnollistaa sota-aluetta.

Lämmin ja tiivis tunnelma, yksin jo helteisen päivänkin ansiosta, vallitsi kannuslaisessa Lounasravintola Rauhalassa, jonne Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin ja Perinneyhdistyksen kutsumana oli saapunut maakunnan sotainvalideja ja leskiä avustajineen, tukijäseniä ja monia muita piirin toiminnassa mukana olleita ihmisiä. Sotainvalideja oli paikalla kolme ja leskiä 11 henkilöä. Kesäjuhlassa 4.9.2024 oli muistelusten ja muistamisten aika, olihan kyseessä piirin 80-vuotis- ja perinneyhdistyksen 29-vuotisjuhla ja samalla viimeinen yhteinen tapahtuma.

Sodan jälkeen haavojaan nuolevan nuoren kansakunnan elämä oli puutteista aikaa, niinpä vasta perustetun piirin oli käärittävä hihat ja ruvettava toimeen invalidisoituneiden veljien elinolosuhteiden kohentamiseksi. Sotainvalidit perustivat alun perin Veljesliiton itse edunvalvontajärjestökseen.

Tilaisuus alkoi juhlavasti, kun kutsuvieraita olivat vastaanottamassa piirin pj. Esko Hirviniemen ja varapj. Seppo Kauppilan lisäksi Sotainvalidien Veljesliitosta pj. Marja-Liisa Taipale ja Juha Laikari. Juhlava oli aloitus muutenkin, kun väki pääsi nauttimaan monipuolisen ja herkullisen lounaan ennen varsinaista ohjelmaa.

Juhlivan piirin toiminnanjohtaja Maija Kauppila otti ruokailun jälkeen tilanteen haltuun ja ohjeisti yleisöä tulevasta ohjelmasta.

Piirin vpj. Heikki Kankaanpää muisteli tervehdyspuheessaan maakuntamme piirin alkuvaiheita ja varainhankintaan liittyviä erikoisuuksia; miten varoja hankittiin milloin kauneuskilpailuja järjestämällä, elokuvia pyörittämällä tai

Kesäjuhla Kannuksessa – sotainvalidi- ja perinnetyön juhlan aika

Ansio- ja kunniamerkein palkitut, kuvassa oikealta Hannu Pajunpää, Seppo Alpua, liiton edustaja Juha Laikari, Anna-Liisa Salo, liiton edustaja Marja-Liisa Taipale, piirin pj. Esko Hirviniemi, Kallinen Markku

jopa sirkuskiertueella –eikä aina niin kannattavalla katteella!

Evakkotaipaleen kokenut kohta satavuotias Elsa Mäkelä toi juhlaan terveisensä, missä hän painotti rakkauden merkitystä ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä.

Hartaushetken piti veljespappi, Kannuksen kirkkoherra Sakari Typpö, jonka jälkeen oli piirin puheenjohtajan, everstiluutnantti (evp.) Esko Hirviniemen juhlapuheen vuoro.

Juhlapuhe

Puheensa alkuun Hirviniemi esitti yleisölle kysymyksen: –Miten se on mahdollista, että Isänmaa on sotien jälkeen säilynyt 80 vuotta itsenäisenä ja noussut monella tavalla maailman kärkeen, mm. sotainvalidien ja veteraanisukupolven hoidossa, maanpuolustusmyönteisyydellä, ja on onnellinen maa? –Lyhyt vastaus: teidän kaikkien ansiosta.

Monissa rauhanturvatehtävissä maailmalla ja vaativissa huollon tehtävissä kotimaassa palvelleen upseerin näkökulma vastaukseen perustui Puolustusvoimien johtamisohjeistukseen, seitsemän T:n ohjeeseen.

Näistä ensimmäisinä voitaisiin mainita Tieto, Taito ja Tahto. Näitä käytetään vain hyvään ja kehittämiseen, josta voi mainita huoltotyön järjestämisen veteraanisukupolvelle kuntoutuskeskus Kitinkannuksessa, joka nyt tunnetaan Hoivakunnaksena.

Työ. Jälleenrakentaminen ja sotainvalidien koulutus, minkä seurauksena perustettiin yrityksiä, joissa annettiin työtä ja tuotettiin yhteiskunnan tarvitsemia hyödykkeitä. Haapajärvelle perustettiin sotien jälkeen 19 yritystä, joista kuusi toimii yhä. Naisten uhrautuva osuus hoitotyössä oli merkittävää niin paikallisesti, alueellisesti kuin koko Suomessakin.

Toveruus. –Esimerkkeinä voisin mainita puolustusvoimissa taisteluparin, isän ja äidin, piirissä minut ja Maijan, liitossa Mallan ja Juhan, kevensi Hirviniemi tunnelmaa. Toveruus perustuu avoimuuteen ja luottamukseen, voi kysyä suoraan ja kertoa toiselle tosiasiat.

Tunnustuksen antaminen. Kiitos on voimakas ja tärkeä sana, jonka panttaamista ei saa jättää viime tippaan. Hyväksyminen –hyvä, että olet siinä, näin voisi veteraanin lähiystävä sanoa. Kunnia- ja ansiomerkit, nekin pitää antaa oikeudenmukaisesti ja perustellusti.

Toivo ja luottamus. Tavoitteena on, että hyvinvointialue ja Hoivakunnas selviävät ja rauha maailmassa säilyy. Suomalaiset ovat olleet näkyvästi esillä rauhanturvatehtävissä vuodesta 1956 lähtien. Menetyksiltäkään ei ole vältytty, mutta kaikki taistelutehtävissäkin menehtyneet on haudattu Suomeen, omiin kotiseurakuntiinsa.

Puheensa lopuksi Esko Hirviniemi kertoi tapaamisestaan Kyproksella v. 1968 kreikkalaisen komppanianpäällikön kanssa. Päällikkö oli kysynyt, miten on mahdollista. että Suomi on säilynyt itsenäisenä. –Vastasimme: veteraanien urhoollinen taistelu, koko kansan tuki, Lotta-järjestön voimakas työ ja rukouksen voima!

Musiikin ja laulun voimaa Kevätjuhlan antiin sisältyi myös paikallisin voimin esitettyä musiikkia. Hoivakunnaksen toimitusjohtaja Johanna Rautakoski, Kannuksen kanttori Johanna Koivumaa ja Tuula Kaup-

on ansainnut kunnioituksen ja suuren kiitoksen. Liitto on saavuttanut myös arvostetun yhteiskunnallisen aseman.

pila saivat yleisön herkistymään kauniilla laulullaan ja soitollaan.

Sotainvalidien Veljesliiton tervehdys Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale toi kevätjuhlaan liiton terveiset. Hän muistutti, että sotainvalidien tie sotasairaaloista toipilaiksi ja takaisin työelämään on suomalaisen yhteiskunnan hienoimpia selviytymistarinoita. Sotainvalidit eivät halunneet jäädä muiden armoille. Sitkeytensä ansiosta he menestyivät terveiden joukossa siinä, missä terveetkin.

Taipale arvosti myös liiton työtä, sen piirissä eri aikoina toimineita ihmisiä, tukijäseniä ja erilaisia yhteistyötahoja, jotka ovat tehneet hienoa työtä. Se työ

–Työ on tehty aina kentällä, siellä, missä ihmiset, jäsenet ovat. Heidät kohdataan siellä, heistä huolehditaan, heidät tunnetaan ja heidän kanssaan eletään riemut ja surut, tunnusti liiton pitkäaikainen puheenjohtaja. –Sotainvalideilla etuudet ovat korvaus menetetystä terveydestä. Siksihän sotainvalidien etuudet ja korvaukset alkoivat aikaisemmin kuin muilla sotiemme veteraaneilla ja siksi heitä koskeva erityislainsäädäntö on ollut perustelua niin kauan kuin sotainvalideja on elossa. Tämä sotainvalidien erityispiirre meidän tulisi myös muistaa perinnetyössä, korosti Taipale. Suuri yleisö ei välttämättä tiedä, mutta tällä hetkellä sotainvalideja on elossa vajaat 300 henkeä. Tulevan vuoden vaihteessa määrä lienee jossain 250 paikkeilla. Varsinaisten jäsenten keski-ikä on jo liki 99 vuotta, ja yli 100-vuotiaita on jäsenistössä useita. Puolisojäseniä on vielä lähemmäs 3 000 henkeä Toiminnan viimeinen vuosi tulee liiton kannalta olemaan työntäyteinen ja samalla varmasti myös tunteikas, Marja-Liisa Taipale arveli. Valmistautuminen siihen on kuitenkin tehty huolella. Kun liitto purkautuu, niin työ ei pääty siihen, vaan tulee varsinaisen perinnetyön aika.

Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piiri on tehnyt päätöksen sen toiminnan lopettamisesta piirinä, mutta se ei tarkoita

ja tj. Maija Paasila.

Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin pj. Esko Hirviniemi ja Perinneyhdistyksen pj. Seppo Kauppila olivat vastassa kutsun saaneita juhlavieraita.

Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale on työssään nähnyt sotainvalidien edunvalvonnan käytännön monet vaiheet. Taustalla lohtajalainen sotainvalidin leski Helvi Karhula.

työn ja toiminnan lopettamista. Perinneyhdistys viettää nyt 29-vuotisjuhlaansa. Painopisteen siirtyessä perinnetyöhön ei huoltotyötä unohdeta, vaan se jatkuu keskeytymättä ja tapahtuu eri organisaation vastuulla sekä jatkuu niin kauan kuin sotiemme veteraaneja on keskuudessamme, vakuutti liiton puheenjohtaja. –Ja meidän on kaikkien hyvä muistaa, että ne lainsäädännön, eri lakien takaamat, valtiovallan vastuulla olevat etuudet ja palvelut eivät poistu tässä muutostilanteessa mihinkään, vaan ne säilyvät kullekin sellaisena kuin ne tällä hetkellä ovat. Näinä päivinä keskeisin asia on yhtenäisenä kansana toimiminen. Vain niin saadaan asioita vietyä eteenpäin, kun puhalletaan yhteen hiileen. Sen te meille opetitte, hyvä sodan

sukupolvi, tunnusti puhuja. –Teillä oli kova usko ja luottamus tulevaisuuteen, teitte työtä sen eteen. Periksi ei saa antaa, sen te tiedätte. Katsotaan eteenpäin, kunnioitetaan toisia. Meillä on välittämisen ja huolenpidon kulttuuri, toimitaan ihmiseltä ihmiselle. Hyviä asioita kaikki. Ja kaikki tämä sitä teidän perintöänne, jonka säilymisestä ja jatkumisesta meidän nuorempien pitää nyt huolehtia, vakuutti liiton tervehdyksen juhlaan tuonut puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale.

Kannuksen kaupungin tervehdys Kaupunginjohtaja Jussi Niinistö esitti Kannuksen kaupungin tervehdyksen, joka on tässä lehdessä julkaistu omalla otsikollaan. Huomionosoitukset

Pirin pj. Esko Hirviniemi käsitteli juhlapuheessaan sotainvalidien ja veteraanisukupolven vaiheita sotienjälkeisen jälleenrakentamisen ajasta nykyhetkeen.

Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin pj. Esko Hirviniemi ja toiminnanjohtaja Maija Paasila suorittivat liiton ansio- ja kunniamerkkien jaon. Sotainvalidien pienoislippu vapaudenristin nauhoin ja tunnuksin: Markku Kallinen, Kälviä

Sotainvalidien ansioristi: Seppo Alpua, Nivala ja Hannu Pajunpää, Lohtaja

Sotainvalidien Perinnejärjestön standaarit: Anna-Liisa Salo, Kokkola; Pekka Nurmi, Kokkola ja Markku Kallinen, Kälviä

Loppupuheenvuoro Kesäjuhlan loppupuheenvuoron käytti Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Kauppila, joka valotti jo 29 vuotta toimineen yhdistyksen mennyttä ja tulevaa aikaa. Perinnetyö jatkuu ja huoltotyötä tehdään niin kauan kuin sotiemme veteraaneja on keskuudessamme. Tilaisuuden lopuksi laulettiin yhdessä Veteraanin iltahuuto – ja niin kuin kaikissa hyvissä juhlissa, niin myös tässä nautittiin lähtökahvit leivoksen ja hyvän seuran kera.

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

Loppupuheenvuoron piti perinneyhdistyksen pj. Seppo Kauppila.

Satavuotias nivalalainen sotainvalidi Väinö Sammalkangas oli yksi kutsun saaneista kunniavieraista. Hoivakunnaksen hoitopäällikkö Maija Mattila avusti.

Faktaa:

• Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piiri täyttää 80 vuotta 22.10.2024.

• Piiri tulee purkautumaan 31.12.2024.

• Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan perinneyhdistys, joka täytti 29 vuotta, ottaa piirin purkautuessa vetovastuun jäsenten huolto- ja tukityöstä.

• Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan perinneyhdistys on liittynyt Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistykseen.

Siirrymme perinnetyön aikaan

Aseet rintamalla vaikenivat 80 vuotta sitten. Aselepo astui voimaan 4. syyskuuta 1944, mutta venäläiset jatkoivat tulitoimintaansa vielä seuraavaan aamuun.

Jatkosodan päättänyt välirauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 19. syyskuuta. Sen jälkeen käytiin vielä sopimuksen velvoittama Lapin sota saksalaisia vastaan.

Rauha oli ehdoiltaan ankara, mutta sen tuloa on syytä rauhattomassa maailmassa aina lämmöllä muistaa.

Maamme selviytyi toisesta maailmansodasta silvottuna ja runneltuna, mutta selviytyi sittenkin, vieläpä kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksensä säilyttäen. Maatamme ei miehitetty, mikä oli Euroopassa poikkeuksellista. Selviytymisestä kiitämme sotasukupolvea.

Nyt yksi aikakausi on päättymässä, kun Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin toimintaa ollaan vuodenvaihteessa lopettamassa. Vastaavasti vuoden kuluttua loppuu valtakunnallisen kattojärjestön toiminta. Vastuu siirtyy sotainvalidien perinneyhdistyksille ja Tammenlehvän perinneliiton alueyhdistyksille.

Yhteiskunnan velvollisuutta huolehtia sotainvalideista nimitetään usein kunniavelaksi. Sotainvalidien Veljesliiton vuosikymmenten aikana tekemän edunvalvontatyön ansiosta sotavammaistemme asiat on hoidettu kohtuullisen hyvin. Kunniavelkaa on maksettu.

Rintamalla palvelleiden sotainvalidien keski-ikä lähentelee jo sataa vuotta. Siirrymme perinnetyön

aikaan, mutta Keski-Pohjanmaan piirin seitsemästä sotainvalidista ja vajaasta sadasta leskestä huolehditaan loppuun saakka. Veljeä ja siskoa ei jätetä. Allekirjoittaneella oli kunnia esittää Kannuksen kaupungin tervehdys Keski-Pohjanmaan piirin viimeisessä kesäjuhlassa. Kannuksella on ollut oma roolinsa keskipohjalaisten sotainvalidien ja heidän puolisoidensa palvelijana; onhan Kannuksen Veljeskoti palvellut heitä laitosja kuntoutuspaikoillaan jo vuodesta 1991 – sittemmin nimellä Kitinkannus ja nyttemmin nimellä Hoivakunnas. Hoivakunnaksen pihalla on Suomen ensimmäinen sotainvalideille omistettu patsas, jonka toteutti veteliläinen kuvanveistäjä Aimo Vähäkainu vuonna 2005.

Kaupunginjohtajan viran ohella minulla on luottamustoimi Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön hallituksen puheenjohtajana. Siksikin pidän hienona, että patsas on omistettu kaikkien vapaussotiemme invalideille, niin vapaussodan 1918, talvisodan 1939–40 kuin jatkosodan 1941–44, mukaan lukien Lapin sodan 1944–45 invalideille. Patsaassa lukevat Veteraanin iltahuudon velvoittavat sanat: ”Muistakaa, heil’ kallis ol’ maa”, ja sen laulun me pääsimme juhlan lopuksi yhdessä laulamaan. Kiitos kaikille sotainvalidityössä mukana olleille. Erityisesti haluan kiittää Keski-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajaa Maija Paasilaa, joka oli tämän viimeisen kesäjuhlankin primus motor

Kannuksen kaupunginjohtaja

Jussi Niinistö

Kokonaisturvallisuuden toimijat näkyvästi esillä Kokkolassa

Kokonaisturvallisuus on tavoite, jossa valtion itsenäisyyteen, väestön elinmahdollisuuksiin ja muihin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhat ovat hallittavissa. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan viranomaisten, elinkeinoelämän sekä järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana.

Kokonaisturvallisuus on siis suomalaisen varautumisen toimintamalli, jossa

yhteiskunnan turvallisuudesta huolehditaan yhdessä.

Kokonaisturvallisuuden avulla elintärkeät toiminnot turvataan normaalioloissa, häiriötilanteissa (esim. sähkökatkot, myrskyt, onnettomuudet ja tulvat) ja poikkeusoloissa (esim. sota tai sodan uhka, suuronnettomuus, taloudellinen kriisi).

Pohjanmaan aluetoimisto ja MPK Pohjanmaa suunnitte-

livat ja toteuttivat yhdessä Kokkolassa 30.8. järjestettävän kokonaisturvallisuuspäivän. Viime vuosikymmenellä vastaavanlaisia päiviä toteutettiin Vaasassa pariinkin otteeseen. Kutsu päivään oli lähetetty Kokkolan oppilaitosten opiskelijoille ja muille kokonaisturvallisuudesta kiinnostuneille. Kutsu itse tapahtuman esittelijöiksi oli osoitettu turvallisuusviranomaisille,

aluetoimiston osastolla reserviläiset Sami Salmu, Linnea Envall ja Jenny Strandvall sekä varusmiehet kertoivat opiskelijoille Puolustusvoimien tehtävistä ja varusmiespalveluksesta.

K-P Maanpuolustuspiirin teltalla oli nähtävänä mm. raskas kertakäyttösinko ja pohjamiina. Petri Virkama ja Pertti Jussila olivat koko päivän esittelytehtävissä.

joita Kokkolan kauppatorin näyttelyssä edustivat Puolustusvoimat, Poliisi, Rajavartiolaitos ja Keski-Pohjanmaan pelastuslaitos. Kolmannen sektorin toimijoista paikalle olivat saapuneet MPK Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaan Maanpuolustuspiirin reserviläiset, Keski-Pohjanmaan Maanpuolustusnaiset, Pohjanmaan Vapepa (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu), Keski-Pohjanmaan pelas-

tuskoiraohjaajat ja Pohjanmaan rauhanturvaajat. Päivän ohjelmassa oli otettu varsinkin koululaiset huomioon, sillä esim. Mäntykankaan ja Kiviniityn ala-asteitten 5–6-luokkien oppilaita saapui porrastetusti paikalle jo aamukahdeksalta alkaen. Varttuneempia opiskelijoita, lukiolaisia ja ammattikoululaisia sekä paikallista aikuisväestöä saapui tasaisemmin näyttelyalueelle

iltapäivän aikaan. Iltapäivän ukkoskuurot häiritsivät välillä ikävästi yleisön mielenkiintoa.

Torin näyttelyalue toimi suurille koululais- ja opiskelijaryhmille rasti- ja kiertoperiaatteella ruuhkautumisen estämiseksi.

Teksti ja kuvat: Jouko

Lähde: Kokonaisturvallisuuden sanasto

MPK:n osastolla Hannu Korhonen ja Juha Ala-aho opastivat nuoria näyttelyvieraita tulenteon nikseihin ilman tulitikkuja. Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan magnesiumtikun oikeaoppista käyttöä.

K-P Maanpuolustusnaisten teltalla oli asetettu esille ns. 72 tunnin selviytymispaketti, jonka avulla ihminen pärjää kotonaan omatoimisesti vakavassa poikkeustilanteessa. Helinä Jokitalo kertoi, kuinka sähköttömässä tilanteessa paristoradio on tärkeä tiedonsaannin väline.

Pelastuslaitoksen toiminta on näyttävää silloin, kun tosi hätä on lähellä. Pelastuskoirat kutsutaan apuun, kun ihmishenki on kysymyksessä. Kummatkin voidaan nähdä myös harjoittelemassa yhdessä.

Poliisin osastolla oli paljon teknistä kalustoa ja runsaasti henkilökuntaa kertomassa poliisien monitahoisesta toimintakentästä, mikä laajenee turvallisuustilanteen muuttuessa huonompaan suuntaan.

Liikanen

Pohjanmaan

Pohjanmaan aluetoimiston ja Kokkolan merivartioaseman henkilökuntaa neuvonpidossa, ehkä mielessä jo ensi kesän iso paikallispuolustusharjoitus.

Piirin sotilasasekilpailut pidettiin lauantaina 31.8. Haapajärven Varikonradalla. RK-lajeista mukana olivat 10 laukauksen kilpai-

SOTILASPISTOOLI

Yleinen

1. Saku Rönkä 68 p.

2. Jukka Remes 54 p.

Piirin sotilasasekilpailut

lu makuulta ja 10+10+10 laukauksen asentokilpailu, molemmat 150 metrin matkalta. Sotilaspistoolilla

3. Matias Löytynoja 48 p.

Miehet 60 v

1. Olavi Rönkä 48 p.

2. Matti Huttunen 32 p.

Miehet 70 v

1. Eino Mehtälä 56 p.

2. Martti Kauranen 53 p.

RK 150 M 10 LS

Yleinen

1. Saku Rönkä 95 p.

2. Matias Löytynoja 90 p.

3. Jukka Remes 84 p.

ammuttiin 10 laukausta 25 metristä ja sotilaskiväärillä myös 10 laukausta, mutta 300 metrin matkalta.

Miehet 60 v

1. Olavi Rönkä 91 p.

Lauantain kilpailuun saatiin kolme sarjaa: yleinen, miehet 60 v ja miehet 70 v. Kilpailu käytiin vaihtele-

vissa olosuhteissa. Kilpailun järjestämisestä vastasi Haapajärven Reisjärven Reserviläiset ry.

Miehet 70 v

2. Matti Huttunen 72 p.

Miehet 70 v

1. Martti Kauranen 83 p.

2. Eino Mehtälä 21 p.

RK ASENTOKILPAILU 150 M 10+10+10 LS

Yleinen

1. Matias Löytynoja 228 p.

2. Jukka Remes 213 p.

3. Saku Rönkä 201 p.

Miehet 60 v

1. Olavi Rönkä 196 p.

2. Matti Huttunen 167 p.

Kiitos kaikille kilpailijoille!

Kuvat: Jukka Remes

1. Martti Kauranen 235 p.

2. Eino Mehtälä 181 p.

SOTILASKIVÄÄRI 300 M 10 LS

Yleinen

1. Matias Löytynoja 61 p.

2. Jukka Remes 53 p.

3. Saku Rönkä 17 p.

Miehet 60 v

1. Matti Huttunen 49 p.

2. Olavi Rönkä 37 p.

Miehet 70 v

1. Martti Kauranen 63 p.

2. Eino Mehtälä 14 p.

Onnittelut kaikille palkituille!

Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen Hengellisen toimikunnan järjestämä virike- ja virkistyspäivä toteutui 6. elokuuta perinteisessä pitopaikassaan Ohtakarin leirikeskuksen tiloissa Lohtajalla. Lieneekö erään aikakauden loppu, sillä yhtään vielä hengissä olevaa miespuolista keskipohjalaista tunnusveteraania ei enää saapunut paikalle. Lottia, veteraanien leskiä ja puolisoita oli läsnä vajaat kymmenen henkeä. Mukana oli myös veteraanisukupolven edustajien avustajia, tukiyhdistysten sekä hoiva- ja palvelulaitosten edustajia.

Hengellisen toimikunnan puheenjohtaja, rovasti Tuomo Jukkola, esitteli yleisölle omaan leppoisaan tyyliinsä mukana olleen toimikunnan ja perinneyhdistyksen jäsenet sekä asiantuntijavieraat. Jukkola piti myös päivän henkeen kuuluvan alkuhartauden. Musiikki kuuluu oleellisena osana virkistyspäivien ohjelmaan. Kokkolalainen Ajomiehet-yhtye oli jälleen omalla ohjelmistollaan mukana. Heidän musiikkiosuuksissaan aamu- ja iltapäivän aikana oli sekä keveämpää että vakavampaa sisältöä, muun muassa Raatteen tie ja Kuudes joulukuuta.

Virallisemman asiantuntijaosuuden avasi Sotaveteraaniliitto ry:n edustaja, sosiaalisihteeri Leena Seppälä, joka valotti liiton nykytilanteessa olevia käytäntöjä. Liiton tasolla on tiedostettu veteraanien, leskien ja puolisoiden kokema yksinäisyys. Muutokset ihmissuhteissa, liikkumisrajoitteet ja virikkeiden puute vahvistavat yksinäisyyden tunnetta, mikä voi tuntua jopa fyysisenä kipuna. Sotaveteraaniliitto tekee yhteistyötä erinäisten säätiöiden ja järjestöjen kanssa. Näiden tuottamien palveluiden avulla voidaan tukea tarvitseville tarjota sosiaalista ja

Tuki veteraaneille jatkuu ja perintö elää

fyysistä kuntoutusta, missä myös korostuu yhdessäolon ja läheisyyden merkitys. Henkilökohtaista kuntoutusta voi saada palveluntarjoajilta tai jopa kotiin saakka. Seppälä mainitsi tässä yhteydessä Vanhustyön keskusliiton, ja esimerkiksi Gubbe-hoivapalvelun, josta voi saada nuoren avustajan arjen kohtaamiseen vaikkapa digitaalisten taitojen opettamisen muodossa. Sotaveteraaniliitto jatkaa yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa ja valvoo veteraanisukupolven etuja. Veteraaneja ei saa unohtaa, he tarvitsevat kohtaamista, auttamista ja muistamista, muistutti liiton sosiaalisihteeri Leena Seppälä. Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen toiminnanjohtaja Risto Pouttu oli huolissaan käytännön tason asioista, päätyvätkö kaikkien poistuvien

veteraanien tiedot ajallaan yhdistysten rekistereihin. Tiedossa on, että kaikkia veteraaneja ei ole tietokannoissa. Mikäli tietoja ei saada ajoissa päivitettyä, se aiheuttaa kautta linjan turhia kustannuksia muun muassa postitus- ja lehtimaksuina. Omaisten olisi hyvä ilmoittaa poistuvista veteraaneista paikallisille perinnetoimikunnille ja -yhdistyksille. Tieto ei välttämättä kulje kirkkoherranvirastoista eteenpäin hyvinvointialueille, missä tietoja kaivataan. Pouttu informoi vielä yleisöä 15.3.2025 toteutettavasta suuresta maakunnallisesta asevelijuhlasta Ylivieskassa.

Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soiten edustaja Sirpa Haapoja valotti alueen nykytilannetta ja palveluja, joista kuntoutuspalvelujen toteuttaminen on hyvinkin ajankohtaista.

Yhteistyö Kitinkannuksen kuntoutuskeskuksen kanssa toimii saumattomasti, ja Soitella on myös koulutusta vapaaehtoisille auttajille varsinkin virikeaputoimintaan.

Moni virikepäivän osallistujista kuuli ensimmäistä kertaa OnniTV:n tarjonnasta. Karoliina Nikander oli saapunut Porista saakka esittelemään näitä palveluja, joita vanhempi väki voi hyödyntää. Kaikenlaista arjen turvallisuutta edistävää toimintaa, jumppaa keholle ja aivoille sekä tekemistä ja toimintakykyä aktivoivaa sisältöä on tällä maksuttomalla TV-kanavalla tarjolla antenni-tv:n kanavapaikalla 33 sekä Elisan ja Telian kaapeli-tv:n kanavapaikalla 66. Siis virikettä mielelle ja liikettä keholle, arkiliikuntaa ja muistikuntoutusta ikäihmisille.

Sirkka Keskitalo Pohjan-

maan Sotaorvot ry:stä esitteli yhdistyksen toimintaa, jonka jälkeen kuultiin sotaorpojen lauluesityksiä kanttori Veli Ainalin säestämänä. Veli Lesell ja Antero Kumpumäki olivat sotaorpoja, joita kokoonpanossa täydensivät Ylivieskan Veteraanilaulajista Valto Autio, Juha Vähäsöyrinki ja Jouko Hannula. Tammenlehvän Perinneliitto ry:n edunvalvontapäällikkö Heikki Karhu kävi läpi veteraanityön vaiheita sodan ajoista tähän päivään. Edelleenkään veteraaneja, leskiä ja puolisoita ei jätetä, vaikka piirejä ja yhdistyksiä on lakkautettu. Sotaveteraaniliitto puretaan vuoden lopussa, mutta Tammenlehvän Perinneliitto ottaa vastuun vuoden 2025 alusta. Materiaalista ja henkistä perintöä pidetään yllä, ja TAPE jatkaa veteraanien edunvalvontaa

valtion tuen ja säätiöiden rahoittamana, mutta rahoitusta tarvitaan myös perinnepiirien ja -toimikuntien tasolla. Puheessaan Heikki Karhu korosti hengellisen työn tärkeyttä – silloin ennen ja nyt.

Jouko S. Niemi nostatti päätöshartaudessa esiin hengellisen lauluperinteen ja laulujen tärkeyden vaikeissa tilanteissa. Päivän anti ei rajoittunut vain tietopuoliseen ja hengelliseen sisältöön, sillä osanottajille tarjottiin voileipäkahvit, keittolounas jälkiruokineen ja munkkikahvit. Kokkolan Sotilaskotisisaret avustivat emäntä Jaana Erkkilää.

–Voi, tämä oli mukava päivä, kiteytti ylivieskalainen Sievi Leskinen päivän annin päätöskahvien aikana.

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

Ajomiehet esittävät veteraanisukupolvelle tuttua musiikkia ja lauluja. Yhtye on ollut jo moniaita vuosia Ohtakarin virike- ja virkistyspäivien vakiokalustoa.

Sotaorpo- ja veteraanilaulajien ryhmä esitti Jorma Salmelan kirjoittamia ja säveltämiä lauluja Veli Ainalin säestämänä.

Pienelläkin, mutta säännöllisellä liikkumisella on merkitystä ikäihmisten kunnolle. Karoliina Nikander (vasemmalla) ja Sirpa Haapoja havainnollistivat ja liikuttivat yleisöä.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Pohjois-Suomen maanpuolustuspiiri järjesti elokuussa Sodankylässä keskuspaikkaansa pitävän Jääkäriprikaatin kilta ry:n järjestyksessään kahdeksannen perinnepyörämarssin. Jääkärien kaupungilla Vaasalla ja Sodankylän kunnalla on monia yhtäläisyyksiä. 60-vuotista taivaltaan juhliva Sodankylän varuskunta sai alkunsa 29.7.1964 Pohjanmaan Jääkäripataljoonan siirryttyä jääkärien perinteitä kunnioittaen polkupyörillä Vaasasta Sodankylään. Uuden kotipaikan myötä nimi muuttui Lapin Jääkäripataljoonaksi 1.7.1966. Sodankylä sai lisäksi 1.10.1979 perustetun Jääkäriprikaatin, jonka edellinen rauhanajan sijoituspaikka oli Vaasa vuosina 1918–1934.

Nykyisin Suomen pohjoisimpaan joukko-osastoon Lapin Jääkäriprikaatiin kuuluu kaksi joukkoyksikköä: Lapin Jääkäripataljoona Sodankylässä ja Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo. Puolustusvoimien polkupyörillä ja pyöräilykypärin varustettuun ”vahvennettuun” Keski-Pohjanmaan marssiryhmään Sievistä osallistuivat Reijo Huhtala, Hollolassa asuva sieviläinen Asko Kankaanpää, Heikki Kankaanpää ja Mikko Somero. Ensimmäisen kerran vuonna 1994 järjestetylle perinnepyörämarssille Heikki on osallistunut viisi kertaa, Mikko ja Reijo neljä kertaa ja Asko kaksi kertaa.

ka taittui pieniä polkupyörien korjaamisia lukuun ottamatta. Marssille osallistuva osasto oli jaettu ryhmiin, jotka vuorottelivat ajamisessa. Varusmiehet ajoivat kaksi etappia päivässä ja jokaisen ryhmän tukena kulki huoltoauto. –Marssin iäkkäimmillä osallistujilla, ampumahiihtäjänä ja sen kehittäjänä tunnetulla 87-vuotiaalla liikuntaneuvos Matti Nikulalla sekä aikoinaan Suomen parhaisiin pituushyppääjiin lukeutuvalla 85-vuotiaalla Jääkärihengessä

60-vuotisjuhlan perinnepyörämarssin vahvennetussa Keski-Pohjanmaan ryhmässä ajoivat kuvassa vasemmalta Yrjö Qvarnberg Jyväskylä, Asko Kankaanpää Hollola/Sievi, Pentti Sassali Sodankylä, Markku Kallinen Kälviä, Heikki Kankaanpää Sievi, Mikko Somero Sievi ja Reijo Huhtala Sievi. Ryhmän keski-ikä on kunnioitettavat 77 vuotta! Kuvat: Jääkäriprikaatin kilta.

Lisäksi vahvistuksena heidän ryhmäänsä liittyivät Markku Kallinen Kälviältä, Pentti Sassali Sodankylästä ja Yrjö Qvarnberg Jyväskylästä. Kolmenkymmenen kiltalaisen lisäksi marssille osallistui varusmiesryhmä. Marssiosaston johtajana toimi Jääkäriprikaatin entinen komentaja eversti (evp) Hannu Aikio –Ryhmämme keski-ikä oli 77 vuotta, mutta hyvin mat-

III Juhlaperinnepyörämarssille Vaasasta Sodankylään osallistuneet saivat suorituksestaan muistoksi mitalin kunniakirjan kera. Kuva: Tapio Romppainen.

Aarre Asialalla oli oikeus käyttää sähköpyörää, itsekin kilpaurheilutaustan omaava Heikki Kankaanpää kertoo.

Marssiosasto lähti matkaan Vaasasta keskiviikkona. Matka jatkui Lohtajan ampuma-alueen kautta Oulun Hiukkavaaraan ja sieltä Rovaniemen Someroharjun kautta lauantaiksi Sodankylään.

–Matkalla yövyimme puolustusvoimien rakennuksissa kenttäsängyissä, samanlaisissa jossa

Mannerheim nukkui jopa kotonaan Kaivopuistossa. Perjantain marssietappi Hiukkavaarasta Someroharjulle oli pisin, noin 223 kilometriä, josta ryhmän osuus oli 75 kilometriä.

–Lauantaina Sodankylän keskustan läpi kulkeneeseen ohimarssiosastoomme liittyi Lapin Jääkäripataljoonan 2. Jääkärikomppania. Marssiosaston vastaanottivat Jääkäriprikaatin komentaja eversti Kimmo Kinnunen ja

Sodankylän kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen. –Ohimarssin jälkeen osallistuimme valatilaisuuteen, jossa 900 varusmiestä vannoi sotilasvalan. Tilaisuuteen osallistui noin 3 000 varusmiesten läheistä. Päivän päätteeksi saunoimme Jeesiöjoen rannalla. Heikki toteaa tyytyväisenä koko reissun olleen ikimuistoinen.

Ryhmälle muodostui matkan aikana vahva kaverihenki, haavereita ei sattunut ja huolto pelasi loistavasti. Etapit olivat sopivan mittaisia ja matkavauhtikin oli rauhallinen, meille iäkkäille sopiva. Muistoksi jokainen osallistuja sai kunniakirjan ja mitalin, Kotimatkalle lähdettiin iltajuhlan jälkeen bussilla ja junalla. Kaksi kertaa vaimoni Anna-Liisa on minut Sodankylästä hakenut, hänkin kasarmilla yöpyen. Tällä kertaa nouto hoitui Ylivieskan asemalta. Olen huomannut, että nämä ovat Heikille merkityksellisiä reissuja: kuvia katsellaan ja matkan tapahtumia muistellaan pitkään. Taitaa iso merkitys olla silläkin, että Heikki pääsee pois kotoa useaksi päiväksi omiin oloihinsa, Anna-Liisa nauraa.

Teksti: Tapio Romppainen Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin 18.9.2024 Sieviläinen-lehden numerossa 38.

Marssiosasto teki päätöspäivänä lauantaina ohimarssin Sodankylän keskustan läpi sankarivainajien muistomerkille tehdyn seppeleenlaskun päätteeksi. Lauantain ohjelmaan kuului myös osallistuminen Jääkäriprikaatin alokkaiden sotilasvalatilaisuuteen ja iltajuhlaan.

Voimakastahtoiselle veteraanille siunaustilaisuus sotilaallisin kunnianosoituksin

Tervaskantoveteraaneillekin koittaa väistymisen aika

Pohjalaisen maanpuolustusyhteisön tavoitti kesän aikana kaksi surunviestin sisältänyttä uutista. Ne kertoivat kahden näkyvästi aktiivisen ja vaikutusvaltaisen sotaveteraanin saaneen kutsun viimeiseen iltahuutoonsa.

Apteekkari Karl-Erik

Källström menehtyi 99 vuoden ikäisenä 3.7.2024, vain runsaat 2 kuukautta sen jälkeen, kun hän oli pitänyt Vaasassa järjestetyssä

Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa riipaisevan, isänmaallisuutta ja rauhan merkitystä painottavan ja sotien – sekä Suomea kohdanneiden että nyt käynnissä olevien – raakuutta ja kauheutta voimakkaasti paheksuvan veteraanin puheenvuoronsa.

Kanslianeuvos, konsuli Holger Strandberg sai tehdä 100 vuoden iän saavuttaneena seuraa hyvälle ystävälleen Kalle Källströmille kuukautta myöhemmin 4.8.2024. Veteraaniystävyksille heidän viimeiset elinvuotensa olivat sisältäneet kummallekin vielä merkittävän tapahtuman.

Källströmin voimakastahtoinen, televisiolähetyksenä miljoonalukuisan yleisön tavoittanut veteraanitervehdys sai ansaitsemansa valtakunnallisen huomion ja tuotti myös järjestäjille kiitettävää palautetta. Strandberg puolestaan sai viettää 100-vuotispäiväänsä rakkaiden lähiomaistensa parissa ja kohdata merkkipäivän tuntumassa pienryhmissä

tervehdyskäynnille saapuneita ystäviään ja yhteistyökumppaneitaan. Näistä molemmista tapahtumista kerrottiin Pohjanmaan Maanpuolustajan kesäkuun numeron uutisartikkeleissa.

Karl-Erik Källströmille siunaustilaisuus sotilaallisin kunnianosoituksin Kun tieto Källströmin äkillisestä menehtymisestä pian Kansallisen veteraanipäivän jälkeen tavoitti Puolustusvoimat, niin ilmeisesti Kansallisen veteraanipäivän päätoimikunnan aloitteesta ryhdyttiin valmistelemaan siunaustilaisuuden järjestämistä sotilaallisin kunnianosoituksin. Järjestäminen kuului ohjesään-

nön mukaisesti Porin prikaatin alaisen Pohjanmaan aluetoimiston tehtäväkuvaan. Toteutus tapahtui omaisten ja aluetoimiston yhteistyönä niin, että omaiset huolehtivat siunaustilaisuuden ohjelmasta ja siunauksen jälkeisestä muistotilaisuudesta ja aluetoimisto siunaustilaisuuden ulkonaisista puitteista. Aluetoimistossa vastuuhenkilönä toimi kapteeni Matti Kujala. Siunaustilaisuus tapahtui Vaasan kirkossa. Siunaustilaisuus alkoi vainajan arkun kannolla kirkon alttarille. Arkku saapui reserviläisten kantamana seuraten edellä kulkevan lippuvartion kielekkeistä valtiolippua. Reserviläiset olivat kunniavartiossa arkun äärellä siunaustilaisuuden ajan (pois lukien kukkatervehdysten aika). Kielekkeinen valtiolippu oli niin ikään kunniavartiossa alttarilla. Alttarilla olivat lisäksi jalustassa Veteraanilippu ja Sotilaspoikien lippu. Ennen kukkatervehdyksiä kuultiin musiikkia: urkusoolo (Monica Heikius) ”Vanha karjamaja Taalainmaalta”, Kristoffer Strengin soololaulu hänen omalla pianosäestyksellään ”Käy Herra meitä siunaamaan” sekä yhteinen virsi ”Maa on niin kaunis”. Omaisten jäähyväisten jälkeen kukkatervehdyksiä jättivät eri yhteisöt ja ystävät sekä Puolustusvoimat. Puolustusvoimien seppeleen taustayhteisöinä olivat Vaasan Rannikkojääkäripataljoona Dragsvikistä ja Rannikkojääkärit. Källström oli osallistunut Teikarin taisteluihin Viipurinlahdella kesällä 1944

ja piti jatkuvasti tiiviisti yhteyttä Teikarin taistelun heinäkuun 5. päivää vuosipäivänään pitävään pataljoonaan. Rannikkojääkärin vihreä baretti oli siunaustilaisuuden ajan kunniapaikalla Källströmin arkulla ja se luovutettiin tilaisuuden jälkeen Källströmin leskel-

le. Vaasan Sotaveteraanipiirin sekä Vaasan ja Närpiön veteraaniyhdistysten seppeleet laskettiin perinteiseen tapaan viimeiseksi. Kristoffer Strengin esittämän soololaulun ”Olen kuullut on kaupunki tuolla” jälkeen oli vuorossa siunaus, jonka toimitti

Vaasan ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Mikael Forslund. Siunausta seurasi Wasa Songargille -mieskuoron urkuparvelta esittämä ”Oi kallis Suomenmaa”, rukous ja kuoron ”Rauhan rukous”. Källström oli ollut pitkään Wasa Songargilletin aktiivijäsen. Arkku poistui kirkosta Narvan marssin tahdissa kielekkeisen valtiolipun johdolla ja reserviläisten kantamana ulkona odottavaan hautaustoimiston autoon. Omaiset siirtyivät heidän omassa keskuudessaan viettämään muistotilaisuuteen ja saattoväen kukkalaitteet toimitettiin aluetoimiston toimesta Källströmin tulevalle hautapaikalle sukuhaudalle. Källströmin tuhkauurna laskettiin omaisten toimesta myöhemmin tähän hautaan. Siunaustilaisuus oli kaksikielinen. Osallistujia oli runsaasti, arviolta n. 150. Poikkeuksellista arvokkuutta tilaisuuteen toi sen toteutus sotilaallisin kunnianosoituksin.

Ilkka Virtanen

Källströmin arkku saapui kirkkoon ja poistui siunauksen jälkeen kirkosta reserviläisten kantamana ja lippuvartion johdolla.

Arkunkantajien kunniavartio sekä liput kunnioittavat kukkatervehdysten ympäröimää veteraaniarkkua.

Källström sai viimeisen maallisen leposijansa sukuhaudassa vuoden 1918 sodan sankarivainajien hauta-alueen tuntumassa Vaasan Vanhalla hautausmaalla.

Rannikkojääkärin baretti

Ilmavoimien ensimmäinen Nato-operaatio Romaniassa onnistui suunnitellusti ja saavutti tavoitteensa. F/A18 Hornet -hävittäjät palasivat Suomeen maanantaina 29.7.2024. Henkilöstön pääjoukko palasi Suomeen samalla viikolla ja osaston materiaali elokuun aikana. Suomalaisten F/A-18 Hornet -hävittäjien operaatio Romaniassa oli osa Naton Air Policing- ja Air Shielding -toimintaa, jossa liittokunnan yhteistä puolustusta ja pelotetta vahvistetaan hävittäjien ja ilmatorjuntayksiköiden tehostetulla läsnäololla ja harjoitustoiminnalla Naton itäisissä jäsenmaissa. Hävittäjäosaston vahvuus oli seitsemän Hornetia ja kerrallaan noin 90 henkilöä. Operaatio toteutettiin kolmessa rotaatiossa ja toimintaan osallistui kesän aikana yhteensä noin 250 henkilöä kaikista Ilmavoimien joukko-osastoista. Henkilöstön kierrättämisen tavoitteena oli kerätä mahdollisimman laajasti kokemusta toiminnasta Naton komentorakenteen johdossa. ‒ Operaatio oli mielenkiintoinen ja antoisa. Kotiin viemisinä on paljon oppia toimimisesta Nato-operaatiossa ja uudessa ympäristössä. Toiminta Naton komentorakenteen johdossa vaati lentotoiminnan suunnitteluun pieniä muutoksia, mutta sopeuduimme näihin hyvin ja saimme myös eväitä toiminnan kehittämiseen kotimaassa. Yhteistyö liittolaismaiden kanssa oli sujuvaa ja jatkuva harjoittelu kehitti suorituskykyämme. Poikkeuksellista meille oli Romaniassa erityisesti kuumuus. Useana päivänä lämpötila ylitti jopa 40°C, mikä vaati henkilöstöllä sopeutumista ja uusien toimintatapojen kehittämistä esimerkiksi työn tauottamisen suhteen, kertoo Ilmavoimien hävittäjäosaston kolmannen ja viimeisen rotaation komentaja, majuri Toni Vanhatalo F/A-18 Hornet -hävittäjät päivystivät kesä-heinäkuun ajan Mihail Kogăl-

Onnistunut Nato-operaatio Romaniassa

niceanun tukikohdassa vuoroviikoin Iso-Britannian kuninkaallisten ilmavoimien (Royal Air Force, RAF) Typhoon-hävittäjien kanssa. Romania vastaa ensisijaisesti itse oman ilmatilansa valvonnasta ja turvaamisesta, mutta Hornetien ja Typhoonien läsnäolo tuki Naton yhteisen puolustuksen valmiutta Mustanmeren alueella. Espanjan ilmavoimat jatkaa Naton tehostettua läsnäoloa Romaniassa suomalaisten ja brittien jälkeen. ‒ Meillä oli käytössä Naton korkealaatuinen ja kattava tiedustelutieto lähialueen tapahtumista, joten pystyimme varautumaan erilaisiin skenaarioihin ja toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla. Toteutimme operaation suunnitellusti ilman rajoitteita. Toiminta Romaniassa ei pääsääntöisesti poikennut kansallisesta toiminnasta Suomessa, mutta sodan läheisyys toi mukanaan kuitenkin myös poikkeavia lentotehtäviä. Tehtävä oli selkeä: suojata Naton ilmatilaa, majuri Vanhatalo korostaa.

Opit talteen tulevaisuutta varten Ilmavoimien osalta operaation tavoitteet olivat edistää Nato-integraatiota, syven-

tää Suomen ja Iso-Britannian ilmavoimien kahdenvälistä yhteistyötä sekä kehittää kykyä operoida liittolaismaan tukikohdasta. Tavoitteet saavutettiin ja saadut opit kerättiin talteen oman toiminnan kehittämiseksi.

Ensimmäisen tavoitteen eli Nato-integraation osalta saavutettiin tärkeä virstanpylväs kesäkuun alussa, kun suomalainen hävittäjäosasto läpäisi Naton evaluoinnin. Liittokunnan ilmavoimajohtoportaan (Allied Air Command, AIRCOM) toteuttamassa evaluoinnissa todennettiin Ilmavoimien kyky aloittaa Naton operatiiviset Air Policing -päivystystehtävät. Evaluoinnin läpäisy osoitti, että osasto kykenee toimimaan Naton taktiikoiden, tekniikoiden ja toimintatapojen mukaisesti.

Toisen tavoitteen saavuttamiseksi operaation aikana tehtiin erittäin tiivistä ja suunnitelmallista yhteistyötä RAF:n kanssa. Suomalaiset ja britannialaiset hävittäjät harjoittelivat yhdessä lähes päivittäin ja yhteistyötä tehtiin myös vapaa-ajalla muun muassa urheilun ja saunomisen merkeissä. Kuuden Typhoon-hävittäjän ja noin 250 henkilön osasto oli saa-

punut Romaniaan jo huhtikuun alussa, joten brittien tuki oli suomalaisille erittäin arvokasta etenkin operaation alkuvaiheessa. Kolmannen tavoitteen osalta operaatio tarjosi arvokasta kokemusta hävittäjäosaston lähettämisestä liittolaismaan tukikohtaan. Ilmavoimat on osallistunut kansainvälisiin harjoituksiin jo vuosien ajan, mutta Romanian Nato-operaatio oli sekä suurempi että pitkäkestoisempi kuin tyypillinen ulkomaan harjoitus. Seitsemän hävittäjän lisäksi osaston kalustoon kuului parikymmentä ajoneuvoa ja noin sata konttia. Logistiikan käytännön toteutus edellytti tiivistä yhteistyötä Naton logistiikka- ja hankintaviraston (NATO Support and Procurement Agency, NSPA) kanssa. ‒ Nato-integraatio koostuu monesta eri osa-alueesta. Liittokunnan kyvyt tukea logistisesti ja esimerkiksi tiedustelun osalta nostavat meidän suorituskykyämme merkittävästi. Romaniasta kerätyt opit ovat Suomelle arvokkaita, sillä kaikkien Nato-maiden kyky toimia yhdessä on meille valtava voimavara. Päällimmäisenä operaatiosta jäi mieleen vahva luottamus Naton joukkoihin ja siihen kuinka

vahvoja olemme yhdessä, majuri Vanhatalo kertoo. Monipuolista harjoitustoimintaa liittolaisten kanssa Kesäkuun alussa heti evaluoinnin päättymisen jälkeen suomalainen hävittäjäosasto osallistui Naton ilmavoimajohtoportaan Romaniassa ja Bulgariassa järjestämään Ramstein Legacy 24 -harjoitukseen, jossa oli mukana hävittäjiä ja ilmatorjuntayksiköitä useista eri Nato-maista. Lentävien yksiköiden keskeisenä tavoitteena oli kehittää yhteistoimintaa ilmatorjunnan kanssa. Capu Midian ampuma-alueella harjoitukseen osallistui esimerkiksi romanialainen Patriot-ilmatorjuntayksikkö.

Operaation aikana Ilmavoimien hävittäjäosasto lensi lähes joka päivä yhdessä liittolaisten kanssa osana Naton ilmapuolustuksen tehostettua läsnäoloa Romaniassa. Erilaisten hävittäjätyyppien kesken lennetyn ilmataisteluharjoittelun lisäksi harjoiteltiin myös yhteistoimintaa yhdysvaltalaisten ilmatulenjohtajien kanssa. Jatkuvan harjoitustoiminnan tavoitteena oli ylläpitää liittokunnan yhteistä puolustusta ja pe-

lotetta, sekä kehittää eri Nato-maiden hävittäjä- ja ilmatorjuntayksiköiden yhteistoimintakykyä. Esimerkiksi heinäkuun puolivälissä lennettyyn yhteistoimintakierrokseen osallistui suomalaisia ja espanjalaisia F/A-18 Hornet -hävittäjiä, kreikkalaisia ja turkkilaisia F-16-hävittäjiä sekä britannialaisia Typhoon-hävittäjiä. Ilmatankkaustukea hävittäjille tarjosi kaksi tankkeria, espanjalainen A400M ja turkkilainen KC-135. Lisäksi harjoitukseen osallistui maassa ranskalainen MAMBA-ilmatorjuntayksikkö.

Heinäkuun lopussa suomalaiselle hävittäjäosastolle tarjoutui tilaisuus harjoitella yhdysvaltalaisten B-52 Stratofortress -pommikoneiden saattamista yhdessä romanialaisten F-16-hävittäjien kanssa. Kaksi pommikonetta saapui Mihail Kogălniceanun tukikohtaan Louisianan Barksdalesta harjoitellen matkalla liittolaisten kanssa. Suomalaiset Hornetit saattoivat Barentsinmeren kautta ilman välilaskuja lentäneitä B-52-koneita sekä Suomessa että Romaniassa. ‒ Lensimme Romaniassa myös kansallista lentokoulutusta. Kotimaan ilmatilaan verrattuna harjoitusalueet olivat jonkin verran pienempiä, mutta ne olivat kuitenkin riittäviä ja toimivia. Kaikissa rotaatioissa oli mukana nuoria koulutettavia Hornet-ohjaajia ja pystyimme ajamaan heille lentokoulutusohjelman mukaisia lentoja suunnitelman mukaisesti. Ilmavoimien lentokoulutus tarjoaa jo nuorille hävittäjäohjaajille hyvät valmiudet toimia yhdessä liittolaisten kanssa kansainvälisessä ympäristössä, majuri Vanhatalo toteaa.

Ilmavoimat

29.7.2024

Finnish Air Force F/A-18 Hornet, airshow-kuva: Jouko Liikanen

Türk Hava Kuvvetleri, F-16. Kuvassa Demo-lento, airshow-kuva: Jouko Liikanen Koninklijke Luchtmacht, KLu, Airbus A330 MRTT, airshow-kuva: Jouko Liikanen. Romanian Nato-harjoituksessa oli vastaavat ilmatankkauskoneet A400M ja KC-135.

Viron vapaussota 1918 –1919 on ollut viime aikoina esillä muutamissa lehtiartikkeleissa (mm. Ilkka-Pohjalainen, Sotilaspoika), joissa on käsitelty erityisesti suomalaisten vapaaehtoisten osallistumista tähän sotaan. Kahdesta Suomesta Viroon lähetetystä vapaaehtoisjoukosta ensimmäistä, I Suomalaista Vapaajoukkoa, johti Suomen armeijan majuri Martin Ekström. Ruotsalaissyntyinen Ekström on Pohjanmaan näkökulmasta varsin mielenkiintoinen henkilö, sillä hän asui ja toimi suuren osan elämästään Vaasassa. Hän solmi 1920 avioliiton vaasalaisen hammaslääkäri Gladys Kurténin kanssa ja perheellä, johon kuului myös kaksi poikaa, oli asunto Vaasan ydinkeskustassa sijaitsevassa Wasaborgin arvotalossa vuoteen 1948 saakka. Ekströmillä oli sotilastehtäviensä lisäksi merkittävää liiketoimintaa Pohjanmaalla 1930- ja 1940-luvuilla. Vaikka Ekström vietti viimeiset elinvuotensa Helsingissä, hänet on haudattu Vaasaan. Ekströmin lukuisat korkea-arvoiset kunniamerkit kuuluvat Vaasan Sotaveteraanimuseon kokoelmiin.

Nuori ruotsalaissotilas seikkailee ja hankkii sotakokemusta Lähi-idässä Martin Eugén Ekström syntyi 7. joulukuuta 1887 Byn (nykyisen Avestan) kunnassa Ruotsin Taalainmaalla ja kuoli 28. joulukuuta 1954 Helsingissä. Ekström liittyi nuorena 17-vuotiaana

Viiden sodan ja neljän valtakunnan upseeri, vaasalainen liikemies Martin Ekström

FOTIS-kuvatietokanta)

vapaaehtoisena Upplannin Tykistörykmenttiin, jossa hän toimi tykistöaliupseerina vuoteen 1911 asti. Sen jälkeen hänen sotilasuransa käsitti useita palvelusjaksoja eri maissa. Ekström kuului ruotsalaiseen sotilaskomennuskuntaan, joka lähetettiin Persian hallituksen pyynnöstä koulutta-

maan Persian santarmistoa. Täällä Ekström toimi upseerikoulun opettajana ja joukko-osastopalveluksessa 1911–1915. Vuonna 1915

Ekström liittyi Persiassa olleisiin saksalais-turkkilaisiin joukkoihin ja taisteli niiden mukana venäläisiä vastaan vuoteen 1916 asti, jolloin hän palasi Ruotsiin. Sotilasansioidensa perusteella Ekströmistä oli tullut Persian santarmiston kapteeni ja Saksan armeijan luutnantti.

Suomen ja Viron Vapaussodat toivat Ekströmin

Suomeen

Ekström osallistui vapaaehtoisena Suomen Vapaussotaan heti tammikuusta 1918 alkaen. Hän palveli ensin Pietarsaaren tykistökoulussa, sitten 2. Hämeen pataljoonan komentajana ja sodan loppuvaiheessa Vaasan Rykmentin komentajana. Näissä tehtävissä hän osallistui mm. Tampereen ja Viipurin valtauksiin. Sodan päätyttyä Ekström jäi majurina Suomeen armeijan palvelukseen ja toimi Itämeren Jalkaväkirykmentin esikuntapäällikkönä loppuvuoden 1918.

Viron Vapaussota alkoi 28.11.1918. Suomalaisten vapaaehtoisten heimosoturien lähettämisestä tähän sotaan vastasi Viron Avus-

tamisen Päätoimikunta. Viroon päätettiin lähettää kaksi vapaaehtoisjoukkoa, I Suomalainen Vapaajoukko ja Pohjan Pojat, yhteensä lähes 4000 miestä. I Suomalaisen Vapaaehtoisjoukon komentajaksi määrättiin majuri Martin Ekström, jonka johdolla tämä joukko saapui ensimmäisenä suomalaisjoukkona jäänmurtaja Tarmolla Tallinnaan 30.12.1918. Ekströmin Pataljoonana sittemmin tunnettu joukko-osasto joutui heti saavuttuaan tositoimiin. Ensimmäiset taistelut rintamalla käytiin jo 5.1.1919. Vapaajoukon 1. ja 2. komppania osallistuivat taisteluihin virolaisten mukana 7.1.1919 hyvällä menestyksellä ja 3. komppania Ekström sen mukana suoritti Rakveren valtauksen 12.1.1919. Toinen merkittävä saavutus oli Narvan valtaus, jonka Ekströmin johtama 600 suomalaisen ja 400 virolaisen joukko toteutti 18.1.1919. Taistelumenestykset toivat Ekströmille Viron armeijan everstin arvon, Viron kunniakansalaisuuden sekä joukon kunniamerkkejä, mm. Viron korkea-arvoisimman kunniamerkin, Vapaudenristin I/1. Ekströmin sotatoimet Virossa päättyivät maaliskuussa 1919, jolloin hän palasi pataljoo-

nineen Suomeen. Ekströmin joukoissa taisteli kaikkiaan n. 1100 suomalaista, joista 31 kaatui. Ensimmäinen kuolonuhri tuli jo ensimmäisissä taisteluissa 5.1.1919. Kaatunut oli isokyröläinen, Lapualla 30.8.1885 syntynyt Aukusti Tuominen. Hänet haudattiin 8.1.1919 tuntemattomana suomalaisena Viron Kuusalun hautausmaalle. Tieto kaatuneen henkilöllisyydestä selvisi vasta myöhemmin. Tuo-

Aukusti Tuomisen hautakivi Viron Kuusalun hautausmaalla. Hautakivi on samaa mallia, jonka ovat saaneet kaikki Viron Vapaudenristin sankarit. (Kuva: Ilkka-Pohjalainen 30.12.2018)

Ekström suojeluskuntalaisena Vaasassa keväällä 1918 (kuva: Pohjanmaan museo)

Majuri Martin Ekströmin johtama I Suomalainen Vapaajoukko on saapunut Tallinnaan 30.12.1918. Ekström etualalla keskellä 1. komppanian päällikön Anto Eskolan (vas.) ja virolaisen tulkin Elmar Kirotarin seurassa (kuva: Viron Kansallisarkisto,

miselle myönnettiin Viron Vapaudenristi VR II/3 postuumisti 25.5.1923. Hänelle pystytettiin hautakivi Kuusalun hautausmaalle siellä 3.1.2019 pidetyssä juhlatilaisuudessa, joka oli osa Viron valtiollista vapaussodan sotureiden muistopäivää. Suomesta tilaisuuteen osallistuivat mm. puolustusministeri Jussi Niinistö sekä joukko lapualaisia, jotka laskivat seppeleen hautakiven juurelle.

Suomen ja Viron Vapaussotien jälkeen Ekström toimi everstiluutnanttina Suomessa vuoteen 1934 asti. Hän oli Porin Rykmentin pataljoonankomentajana 1919, Vasa Skyddskårsdistriktin sotilasohjaajana 1920–1922 ja päällikkönä 1923–1934. Tällöin hän aloitti myös liiketoimintansa Vaasassa. Liiketoimintaan kuuluivat mm. autojen, bensiinin ja polkupyörien maahantuonti ja myynti sekä jäteöljyn puhdistuslai-

toksen perustaminen. Vuosina 1934–1939 Ekström asui Ruotsissa ja viritteli siellä liiketoimiensa ohella poliittista toimintaa pienen kansallissosialistisen Nationalsocialistiska Blocket -puolueen puheenjohtajana.

Talvi- ja jatkosota saivat Ekströmin palaamaan Suomeen

Talvisodan puhjettua Ekström palasi Suomeen ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen mukana ja oli Svenska Frivilligkårenin 3. Taisteluosaston komentajana Lapissa. Jatkosodan alussa hän komensi Hangon rintamalla Rannikkopataljoona 55:ttä sekä osasto Ekströmiä.

Sodan lopulla ja sen jälkeen Ekström jatkoi toimiaan liikemiehenä sekä Ruotsissa että Vaasassa. Viimeiset vuotensa Ekström vietti Helsingissä, mutta hänet on haudattu Vaasan Uudelle hautausmaalle Kurténien

perhehautaan. Sekä Ekströmin siunaustilaisuus Helsingissä että hautaan laskeminen Vaasassa suoritettiin juhlallisin sotilaallisin menoin.

Arvokkain kunniamerkein palkittu upseeri Värikkään ja ansiokkaan sotilasuransa seurauksena Ekström sai eri maiden upseerin arvojen (synnyinmaassaan Ruotsissa Ekströmin sotilasarvo oli vain kersantti) lisäksi myös huomattavan määrän kunniamerkkejä eri maista. Kokoelmaan kuuluu mm. Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki ja useita Vapaudenristin Ritarikunnan kunniamerkkejä (kaksi 2. luokan sekä 3. ja 4. luokan Vapaudenristit miekkojen kera, 1. ja 2. luokan Vapaudenmitalit), Preussin Rautaristi 2, Viron Vapaudenristit I/1 ja II/3 ja Viron Kotkaristin ritarikunnan 2 lk. risti miekoin, Persian

kultainen ja hopeinen urhoollisuusmitali sekä Turkin rautainen puolikuu. Kunniamerkkejä on kaikkiaan 25 kappaletta. Martin Ekströmin monien pitkäaikaisten Vaasa-yhteyksien johdosta hänen omaisensa ovat lahjoittaneet Ekströmin kunniamerkit Vaasan Sotaveteraanimuseolle, missä ne ovat vitriinissä esillä osana museon kunniamerkkikokoelmaa.

muistokivi hänen synnyinpaikkakunnallaan Byn Gålsbossa Taalainmaalla. Muistokiven ovat 1988 pystyttäneet hänen ruotsalaiset, suomalaiset ja virolaiset aseveljensä

Ekström Vasa Skyddskårsdistriktin päällikkönä 1920-luvulla (kuva: Atelier John Englund)

Ekström Talvisodassa (kuva: Wikimedia Commons)

Ekströmin hauta Vaasan Uudella hautausmaalla

Ekströmin kunniamerkkejä: vasemmalta Turkin rautainen puolikuu, Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki, Viron Kotkaristin ritarikunnan 2 lk. risti miekoin sekä Viron Vapaudenristi I/1

Ekströmin kunniamerkkejä: vasemmalta Preussin Rautaristi 2, Viron Vapaudenristi II/3, Viron Vapaudenmitali, Persian kultainen ja hopeinen urhoollisuusmitali, VR 2 miekkojen ja tammenlehvän kera, VR 2 miekkojen kera, VR 3 ja VR4 miekkojen kera sekä 12 muuta.

Ekströmin

(kuva: Calle Eklund/Vivo, Wikimedia Commons)

Teksti; Ilkka Virtanen Kuvat (ellei erikseen mainintaa): Ilkka Virtanen

Ammuntaa voi harrastaa monella tavalla; metsästäjillä, viranomaisilla, sotilailla ja reserviläisillä on kullakin omat perusteensa ampumataidon ylläpitämiseksi. Ampumaurheilu on asia erikseen. Kilpailutoiminta edistää lajin aktiivista harrastusta, niin myös Haapajärven-Reisjärven reserviläisten keskuudessa. Paitsi jäsentenvälisiä, niin myös haaste- ja avoimia ammuntakilpailuja on järjestetty parhaimmillaan n. 20 kertaa vuodessa.

Jotta eri ammuntalajeja voidaan harrastaa tavoitteellisesti, niin pistooli-, kivääri-, haulikko- ja SRA-ampujille on yhdistyksessä mietitty ja toteutettukin uusia kilpailuja. Yksi niistä on Markun Havu -kilpailu pistooliammuntaan keskittyneille tai sitä yhtenä rinnakkaisena lajina harrastaville reserviläisille. Nimensä kilpailu on saanut pitkän linjan haapajärvisen reserviläisen, kouluttajan ja yhdistysvaikuttajan Markku Takalan mukaan.

Jatkuvuuden takaamiseksi Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset ry:n puheen-

Markun Havu

Pistooliradan yhteiskuvassa kisaan osallistuneita ja palkitut eturivissä keskellä mitalit kaulassa: Jaakko Ampula, Jano Ojala ja Markku Takala.

johtaja Jukka Remes suunnitteli kilpailuun uuden kiertopalkinnon, joka tosin ei ehtinyt kisaan ihan viimeisteltyyn muotoonsa, mutta tietyt symbolit siinä ovat näkyvissä. Vanhalle sissille nimettyä palkintoa koristaa tervaskantoon poltettu sissien tunnus, havunoksa, ja pistoolin panokset (tosin tyhjät!) viittaavat tietysti ammuntalajiin.

Lauantaina 13.4.2024 haa-

pajärvisellä 25 m pistooliradalla järjestettiin ensimmäinen Markun Havu -kilpailu. Lajina kisassa oli RA3 ja sitä ammuttiin kaksi kilpailusarjaa. Toinen laji oli RA4, jossa puolestaan suoritettiin kolme kilpailusarjaa. Kilpailun yhteistuloksen maksimipistemääräksi oli mahdollista saada 500 pistettä. Ensimmäisen voittajan nimen kilpailun yhteydessä julkaistuun pää-

palkintoon sai Haapajärven Reserviupseerien Jarno Ojala.

Mainittakoon, että 10 € osallistumismaksut, eli kilpailun tuotto – niin kuin muidenkin kesän ja syksyn kilpailujen tuotot – menivät lyhentämättöminä yhdistyksen vuonna 2025 pidettäviä 70-vuotisjuhlia varten perustettuun juhlarahastoon.

Joukon Napakymppi

Tulokset:

1. Jarno Ojala 404 p.

2. Jaakko Ampula 357 p.

3. Markku Takala 354 p.

4. Timo Jussila 349 p.

5. Kimmo Turpeinen

6. Arto Kunelius

7. Mauno Harju

8. Jukka Remes

9. Olavi Rönkä

10. Jukka-P. Parttimaa

11. Asko Nikula

12. Matti Huttunen

13. Marko Järvikuona

14. Risto Jaakonaho

p.

Pelkkä rata-ammunta vakioaseilla ei ole kovin haastavaa reserviläisten ampumataitojen kehittämiseksi. Siksi Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset ry:n kilpailuhenkiset aktiivit ovat miettineet kilpailutoiminnan virkistämiseksi erityyppisiä kisoja. Yksi viimeisimmistä kilpailuis-

ta nimettiin reisjärvisen pitkän linjan reserviläisen, Jouko Paanasen, mukaan Joukon Napakympiksi. Yhdistyksen ampumakilpailujen kiertopalkinnot ovat olleet perinteisesti itsetehtyjä taidonnäytteitä. Joukon Napakymppi -kisaan on voittajalle valmistettu tällainen kiertopalkin-

to, jonka design on Antti Paanasen käsialaa. Antin koneistajatyökaverit Elecster Oyj:llä Reisjärvellä ovat valmistaneet tämän yksilöllisen arvoesineen.

Lauantaina 20.7. pidettiin ensimmäinen Joukon Napakymppi -ampumakilpailu, joka toteutettiin yhdistelmäkilpailuna. Aseina

käytettiin reserviläiskivääriä, toimintatapa itselataava kertatuli TT3 ja kaliiberi vapaa. Aseessa ei saanut olla optisia tähtäimiä. Pulttilukkoisessa vapaan kaliiberin TT2-kiväärissä sai olla optiikkaa, etubipodia tai hiekkasäkkiä sai myös käyttää, takabipodi oli kielletty. Kilpailu ammuttiin

300 m radalla Haapajärvellä.

Kilpailusarjassa ammuttiin molemmilla asetyypeillä viisi koelaukausta ja kymmenen kilpalaukausta. Tuloksiin huomioitiin myös kymmenen laukauksen kasa. Alle 100 mm kasasta saa maksimissaan 100 pistettä. Maksimi yhteistulos

kilpailussa oli 300 pistettä. Kilpailun osallistumismaksuista koostunut tuotto menee lyhentämättömänä yhdistyksen 70-vuotisjuhlan järjestämiskuluihin. Joukon Napakympin kiertopalkinnon voitti vuodeksi haltuunsa Jukka Remes.

Teksti: Jouko Liikanen Kuvat: Jukka Remes Yhteistulokset:

1. Jukka Remes 175.6 p. 2. Matias Löytynoja 170 p.

3. Asko Nikula 142 p.

4. Teemu Mäki-Asiala 141 p.

5. Jani Kananen 136 p.

6. Jaakko Ampula 132 p.

7. Risto Jaakonaho 99 p.

Itselataava kertatuli TT3

1. Matias Löytynoja 78 p.

2. Jukka Remes 64 p.

3. Teemu Mäki-Asiala 56 p.

4. Jaakko Ampula 52 p.

5. Jani Kananen 49 p.

6. Asko Nikula 48 p.

7. Timo Jussila 17 p.

8. Risto Jaakonaho 14 p.

Lippaallinen kertatuli TT2

1. Asko Nikula 94 p.

2. Matias Löytynoja 92 p.

3. Jani Kananen 87 p.

4. Jukka Remes 86 p.

5. Teemu Mäki-Asiala 85 p.

6. Risto Jaakonaho 85 p.

7. Jani Tammela 84 p.

8. Jaakko Ampula 80 p.

9. Jarmo Järvenpää 69 p.

Pienin kasa

1. Jukka Remes 74.4 mm

2. Asko Nikula 147 mm

3. Matias Löytynoja 164 mm

Varikonradan 300 metrin suora on vaativa haaste kokeneellekin ampujalle.

Kisan kiertopalkinto on valmistettu Elecster-yhtiön Reisjärven tehtaalla, design Antti Paananen.

Teksti: Jouko Liikanen

Kiertopalkinto Markun Havu

Kärkikolmikko

yhteistuloksissa

parhaimmat kasat ampuneissa. vasemmalta: Asko Nikula, Jukka Remes ja Matias Löytynoja.

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ry:n

VUOSIKOKOUS

30.10.2024 klo 18.00

Nivalan kirjasto, Kalliontie 21, Käynti torin puolelta alakertaan

Valtakirjojen tarkastus klo 18.00 –18.00 Vanhojen piirien piirihallitukset

18.30 Vanhat piirit

19.00 Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ry:n VUOSIKOKOUS

– Sääntömääräiset asiat ja sääntömuutos

Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset ry:n

YLEINEN SYYSKOKOUS

22.11.2024 Kumisevan Kaiun tiloissa Katajaperäntie 2. 85800 Haapajärvi

Johtokunta kokoontuu klo 18.00 yleinen kokous alkaa klo 18.30.

Tervetuloa!

Keski-Pohjanmaan piirin perinneasemestaruudet

ratkottiin Pyhäjärvellä

Pyhäjärvellä Jokikylän ampumaradalla kilpailtiin 11.7. Keski-Pohjanmaan perinneaseiden mestaruuksista. Kisassa ammuttiin sotilaskivääreillä eli pystykorvilla sekä käsiaseilla. Pystykorvasarjassa

ammutaan vakiomallisilla 7.62x53R sotilaskivääreillä. Aseiden on oltava alkuperäisessä kunnossa (tukki, laukaisukoneisto ym.) eikä ammunnassa saa käyttää ammuntaa auttavia vaatteita. Kivääreillä

ammuttiin viisi laukausta makuulta ja viisi laukausta pystyasennosta. Käsiasesarjassa kilpaillaan joko pistooleilla tai revolvereilla. Aseen täytyy olla valmistettu vuonna 1945 tai aiemmin. Kaliiperirajoituksia ei ole. Suosittuja kilpailussa käytettäviä aseita ovat Nagant, Parabellum ja Lahti-pistoolit. Pistooliammunnassa ammuttiin 25 metrin matkalta 10 laukausta. Kilpailijoita oli kaikkiaan 15 + toimihenkilöt. Alla sarjojen kolme parasta:

Kivääri: Pistooli: 1.

2.

1.

2.

3. Saku Rönkä 3. Seppo Ruotoistenmäki

Maakunnan reserviläiset viestivät läsnäolollaan

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piirin reserviläiset ovat vakiinnuttanut paikkansa Kokkolan Venetsialaisissa, joten maakunnan aktiivit toimijat kirjaavat sen ajankohdan jo automaattisesti kalentereihinsa. Nytkin esittelytehtäviin oli saapunut kymmenen miestä, reservin upseereita ja reserviläisiä koko rannikon pituudelta, osa sisämaastakin. -Täällä teitä aina näkyy, oikein täytyy tulla katsomaan, mitä teillä on nyt näytillä, kommentoi kauppatorille saapunut vanha tuttu, Risto T. Eikä Risto pahemmin pettynytkään, komposiitti-

kypärän suojaominaisuudet vakuuttivat, kun ylikersantti (res.) Tuomas Syrjälä kypärää esitteli. Siniselle esittelyteltalle oli viritetty jälleen todella suosittu ecoaims -ampumarata, ja ampujia – enemmän tai vähemmän kokeneita – yritti peitota toisiaan, varsinkin kaveriporukoissa. Näytteillä oli reserviläisten tämän päivän keveämpää aseistusta ja taistelijan suojavarusteita, havaintomateriaalina myös pohjamiinoja ja viuhkapanoksia. Aika moni teltalla vieraillut kokeili Apilaksen raskasta kertasinkoakin harteilleen. Apilas on yllättävän mo-

nelle armeijan käyneelle keski-ikäisellekin miehelle outo kapistus. Jaossa oli perinteisesti myös esitemateriaalia, joista sai tietoa vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta, maakunta- ja paikallisjoukoista sekä reserviläistoiminnasta. Kokkolan venetsialaistapahtuma on hyvän mielen ja iloisen yhdessäolon juhlaa. Sitä se on myös omaa toimintaansa esitteleville reserviläisille, ollaan yhteisellä asialla – hyvällä mielellä ja hyvällä porukalla.

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

Martti Kauranen

Hanna Riihijärvi

Olavi Rönkä

Saku Rönkä

Kuva: Seppo Ruotoistenmäki

Kuva: Seppo Ruotoistenmäki

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piirin esittelyteltta on hyvällä paikalla kauppatorin laidalla, ja lähes kaikki torilla kävijät näkevät sen kierrollaan. Kontakteja syntyy spontaanisti, ja moni pysähtyy paikalle juttelemaan pidemmäksikin aikaa ja tutustuu osaston tarjontaan.

Kalajoen Teräs Oy teki äskettäin huomattavan lahjoituksen Kalajoen Reserviläiset ry:lle. Tehtaalla polttoleikattiin kulutuskestävästä Hardox-teräksestä kymmeniä metallitauluja reserviläisammuntaan sopiviksi maalitauluiksi. Pienimmät ovat noin 100 mm halkaisijallaan ja suurimmat SRA-ammuntaan soveltuvia tauluja, kuvassa peräkärryn vieressä pystyssä.

Kuvassa Kalajoen Teräksen toimitusjohtaja Ari Koivuoja ja Kalajoen Reserviläiset ry:n puheenjohtaja Jari Kerola. Lahjoituksen arvo on lähes 2 000 euroa. Taulut riittävät vuosiksi ammunnan harjoitteluun Kalajoen reserviläisille. Puhemiehenä toimi myös Niilo Rautio Kalajoen Reserviläisistä. Suuri kiitos Teräksen johdolle isosta tuesta maan-

Kalajoen Teräkseltä arvokasta tukea reserviläisten maanpuolustustoimintaan

RESERVILÄINEN – HUOMIO!

Maaottelumarssin hengessä marssitaan koko syyskuun ajan eli 1.–30.9.2024

Kävele tai juokse 10 kilometriä – vielä ehtii tehdä oman suorituksen.

Hyväksyttyyn Maaottelumarssi-suoritukseen vaaditaan yhtäjaksoisesti suoritettu 10 kilometrin marssi kävellen tai juosten yhden vuorokauden (klo 00–24) aikana. Tarkan ajankohdan, marssiseuran ja -paikan voi valita itse. Marssille ei aseteta vaatimuksia kantamusten tai muun varustuksen suhteen. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan marssille. Marssihaasteen tavoitteena on ennen kaikkea muistuttaa reserviläisiä fyysisen toimintakyvyn ylläpidon tärkeydestä.

Kun on suorittanut vähintään 10 kilometrin marssin, voi kirjata tuloksensa tälle sähköiselle lomakkeelle Samalla lomakkeella voi tilata itselleen myös Maaottelumarssin velcro-merkin, jonka tuotot ohjataan lyhentämättömänä Ukrainan hyväksi.

Information på svenska hittar du här

Pohjanmaan Maanpuolustaja on Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ry:n, Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta ry:n ja Österbottens Försvarsgille – Pohjanmaan Maanpuolustuskilta rf:n tiedotus- ja jäsenlehti.

Talousasiat: Markku Takala, 0400 889 660 markku.takala53@gmail.com

Aineistopäivät: Talvisodan päättyminen 13.3. Marskin syntymäpäivä 4.6. Haminan rauha 1809 19.9. Itsenäisyyspäivä ...................... 6.12.

puolustuksen hyväksi! Vastaavat lahjoitukset ovat todella harvinaisia nykyaikoina.

OSOITTEENMUUTOKSET

RES: (09) 4056 2040 toimisto@reservilaisliitto.fi

RUL: (09) 4056 2054 toimisto@rul.fi

POHJANMAAN MAANPUOLUSTAJA

Päätoimittaja: Jouko Liikanen 044 558 2603 paatoimittaja@kpmaanpuolustajat.fi www.kpmaanpuolustajat.fi

K-P Maanpuolustajien piiri ry

Seppo Ruotoistenmäki 040 5870 423 seppo.ruotoistenmaki@gmail.com

Autojoukkojen Kilta: Ari Olli 050 375 4257 ari.am.olli@gmail.com

Österbottens Försvarsgille –Pohjanmaan Maanpuolustuskilta rf Seppo Hautala 0500 562 236 hautalaseppo12@gmail.com

Jari Kerola

Kalajoen Reserviläiset ry:n puheenjohtaja

Kalajoen Teräs Oy;n toimitusjohtaja Ari Koivuoja vasemmalla) ja Kalajoen Reserviläiset ry:n puheenjohtaja Jari Kerola.