Pohjanmaan Maanpuolustaja 4/2024

POHJANMAAN MAANPUOLUSTAJA

Nyt on hyvä hetki hieman hengähtää ja muistella kuluneen vuoden tapahtumia sekä samalla myös luoda katsaus tulevaan vuoteen.

Talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3. käynnistyi aluetoimiston johdolla Puolustusvoimien vanhin kilpailu, Oltermannin hiihto, joka on Maavoimien järjestämä vaativa sotilaan fyysisen toimintakyvyn koulutustapahtuma. Ensimmäisen kerran Oltermannin hiihto järjestettiin jo vuonna 1933. Tapahtuma toteutettiin tänäkin vuonna noudattaen perinteitä, joista tärkein on viestin tuonti Oltermannille. Vuoden 2024 Oltermannina toimi Maavoimien henkilöstöpäällikkö eversti Petteri Tervonen. Alkujaan 3. divisioonan kilpailuna järjestetyn tapahtuman perustarkoitus oli joukko-osastojen sotilaallisen ja urheilullisen hiihtotaidon kehittäminen. Tämä tarkoitus on ollut kestävä ja viisaasti asetettu. On myös erityisen hienoa, että osallistujajoukko on laajentunut nykyisellään kattamaan ainakin periaatteessa kaikki Puolustusvoimien joukko-osastot ja laajasti reserviläisiä. Tämän vuoden hiihtoon osallistui yhteensä 23 partiota, joissa oli 345 henkilöä. Pohjoisen olosuhteiden ja niiden edellyttämien taitojen hallitseminen on tälläkin hetkellä ajankohtaista. Hiihtoreitin tavoitteellisena mittana on pidetty alusta alkaen vähintään 100 kilometrin hiihtomatkaa.

Hiihdon lähtölaukaus ammuttiin 14.3. klo 19.00, joten joukkueiden yö kului hiihtotaipaleella. Hiihtoreitti kulki Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan alueella. Joukkueet oli varustettu GPS-seurannalla, joten niiden etenemistä oli mahdollista seurata internetin välityksellä. Aamulla

Aluetoimiston katsaus joulukuu 2024

alkoi joukkueita tulla maaliin Niinisalon varuskunnan lippukentälle. Laivaston soittokunta juhlisti maaliintuloa soittamalla aina kyseisen joukko-osaston kunniamarssin. Varusmiessarjan voitti Kainuun prikaati ja reserviläissarjan Keski-Suomen Reserviläispiiri.

Maaliskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna, räntäsateen ja viiman virkistäessä kehoa, toteutettiin PAUHA24 -harjoitus Lohtajan ampuma- ja harjoitusalueella. Uutena kokonaisuutena oli maakuntakomppanian harjoitus Kokkolassa, entisellä varikon alueella. Harjoituksessa toteutetuilla kursseilla oli osallistujia runsaslukuisesti.

Heti pääsiäisen jälkeen aluetoimisto toteutti Lapualla, Kokkolassa ja Vaasassa valintatilaisuudet naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeneille. Valtakunnallisesti naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaa vuosittain tuhat naista. Tavoite on, että suorittaneita olisi kaksi tuhatta.

Pohjanmaan aluetoimisto yhteistyössä maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöjen kanssa järjesti 13.–14.4. Seinäjoen Ideaparkissa monipuolisen TURVA24 -maanpuolustustapahtuman.

Kansallisena veteraanipäivänä 27.4. saimme näkyvyyttä, kun valtakunnallista pääjuhlaa vietettiin Vaasassa. Juhlan teemana oli: ”Veteraanien perintö turvataan – yhdessä onnistumme”. Juhlapäivä oli kokonaisuudessaan isänmaallinen ja erittäin lämminhenkinen. Päivän sää oli kylmä ja räntäsateinen, mutta se ei juhlatunnelmaa vähentänyt. Vaasan kaupunki oli tapahtuman vastuullinen järjestäjä, jolle Porin prikaati,

erityisesti Pohjanmaan aluetoimisto ja Pohjanmaan jääkäripataljoona, antoivat vahvan tuen.

Aamu alkoi klo 09.00 juhlallisella lipunnostolla Vaasan kauppatorilla ja seppeleenlaskulla Suomen vapaudenpatsaalle. Tervehdyksen tilaisuuteen toi Vaasan kaupunginjohtaja Tomas Häyry. Nuorisokuoron laulama lippulaulu juhlisti tilaisuutta hienosti. Hornet-monitoimihävittäjän ylilento antoi varmasti muillekin kuin torilla olleille kaupunkilaisille tiedon siitä, että tänään on juhlapäivä.

Torilta siirryttiin Vaasan kirkkoon, jossa alkoi klo 10.00 ekumeeninen ja kaksikielinen jumalanpalvelus. Sen toimittavat kenttäpiispa Pekka Asikainen yhdessä kirkkoherra Mikael Forslundin ja ortodoksiseurakunnan isä Andrein kanssa.

Pääjuhla toteutettiin Botniahallilla, Mustasaaressa. Juhlan avasi Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Joakim Strand. Seppelpartion lähetti liikkeelle kenttäpiispa Pekka Asikainen. Juhlapuhujana tilaisuudessa toimi tasavallan presidentti Alexander Stubb. Tervehdyksen toivat Puolustusvoimain komentaja kenraali Janne Jaakkola, puolustusministeri Antti Häkkänen sekä sotaveteraani Karl-Erik Källström. Nuorten puheenvuoron toi Juulia Järvenpää Vaasasta. Laivaston soittokunta yhdessä artistien ja kuoron kanssa loivat erinomaisen ja tunnelmallisen juhlatilaisuuden. Vuoden 2025 kansallisen veteraanipäivän pääjuhla järjestetään Hämeenlinnassa. Puolustusvoimain lippujuhlanpäivän 4.6. reserviläisten ylennystilaisuudet järjestettiin maakunnittain

Kokkolassa, Vaasassa ja Seinäjoella. Viikkoa ennen juhannusta oli myös kovasti toimintaa toimialueellamme. Jukolan viesti järjestettiin Kauhavalla ja Puolustusvoimien tuen toteutti Ilmavoimat. Samana viikonloppuna 15.–16.6. järjestettiin Vaasan lentokentällä Suomen Ilmailuliiton päälentonäytös, jossa aluetoimisto oli mukana.

Yksi Suomen suurimmista maatalousnäyttelyistä Farmari järjestettiin Seinäjoella 4.–6.7. Porin prikaati osallistui näyttelyyn ja osastolla esiteltiin Porin prikaatin varusmieskoulutusta sekä vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta. Esillä oli myös koulutuskäytössä olevaa ajoneuvo- sekä koulutuskalustoa. Porin prikaatin lisäksi osastolla toimintaansa esittelivät MPK Pohjanmaa, Seinäjoen sotilaskotiyhdistys ja Porin prikaatin kilta.

Venetsialaisviikonlopun perjantaina 30.8. klo 8–16 MPK Pohjanmaan maanpuolustuspiiri ja aluetoimisto järjestivät Kokkolan kauppatorilla kokonaisturvallisuuspäivän, jossa esiteltiin yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen liittyviä asioita. Mukana oli myös muita viranomaisia, reserviläisiä sekä vapaaehtoistoiminnan yhdistyksiä.

Varma syksyn merkki on kutsunnat. Elokuusta joulukuuhun toteutimme jälleen urakan, jossa toimialueemme kunnissa ja kaupungeissa toteutettiin kutsuntatilaisuudet. Kutsuntavuorossa ovat vuonna 2006 syntyneet.

Vuoden 2025 tapahtumista mainitsen maaliskuun viimeisenä viikonloppuna toteutettavan perinteikkään ja monipuolisen PAUHA25 -harjoituksen Lohtajan ampuma- ja harjoitusalueella.

TURVA25 -maanpuolustustapahtumassa olemme mukana lauantaina 12.4. ja se järjestetään Seinäjoen Ideaparkissa. Kauhavan lentokentällä järjestetään viikkoa ennen juhannusta viikonlopun kestävä Suomen Ilmailuliiton päälentonäytös, jossa aluetoimisto on mukana lauantaina 14.6. Kokkolan torilla järjestetään 6.8. MILjazz -kesäkiertuetapahtuma, jossa esiintyvät Lapin sotilassoittokunta sekä Ilmavoimien Big Band. Paikallispuolustusharjoitus Keski-Pohjanmaa 25 järjestetään syyskuun ensimmäisellä viikolla ja siihen liittyen järjestetään toritapahtuma Kokkolan torilla keskiviikkona 3.9. klo 10–18.

Monenlaista sotilastoimintaa on edelleen käynnissä ympäri maailman.

Turvallisin mielin voin kuitenkin todeta, että lähialueen sotilaallinen tilanne on rauhallinen, eikä Suomeen kohdistu sotilaallista uhkaa. Pohjanmaan aluetoimistolla on hyvä valmius, jota säädellään joustavasti arvioidun tarpeen mukaisesti. Reserviläisten maanpuolustustahto ja osaaminen ovat tämän valmiuden kriittinen voimavara. Vuoden aikana toteutettavilla kertausharjoituksilla, Puolustusvoimien vapaaehtoisilla harjoituksilla sekä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseilla ylläpidetään ja kehitetään reserviläisten osaamista pohjalaismaakunnissa.

Aurinkoista talven aikaa ja tervetuloa mukaan tapahtumiin!

Eversti Vesa Helminen Porin prikaatin apulaiskomentajaksi

Porin prikaatin apulaiskomentaja vaihtuu 1.1.2025. Apulaiskomentajan tehtävän vastaanottaa eversti Vesa Helminen. Apulaiskomentaja vastaa koko Porin prikaatin toiminta-alueella muun muassa paikallispuolustuksesta, viranomaisyhteistyöstä, yhteistyöstä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kanssa sekä maanpuolustustyöstä.

-Lounais-Suomen ja Pohjanmaan viidessä maakunnassa kansalaisten maanpuolustustahto elää vahvana. Tämä näkyy voimakkaasti kasvaneena kiinnostuksena vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulu-

tukseen ja reservin haluna sitoutua paikallisjoukkojen tehtäviin. Viranomaisyhteistyö on avointa, toimivaa ja paikallispuolustusharjoituksissa testattua. Kokonaismaanpuolustuksen hengessä yhteistoimintaa kunta- ja 3. sektorin kanssa kehitetään. Haluan kiittää sekä viranomais- että vapaaehtoistoimijoita erinomaisesta yhteistyöstä apulaiskomentajakaudellani ja siitä tärkeästä työstä, jota he joka päivä tekevät paikallispuolustuksen hyväksi, kiteyttää Porin prikaatin väistyvä apulaiskomentaja eversti Marko Kivelä Porin prikaatin uutena apulaiskomentajana vuo-

den alussa aloittava eversti Vesa Helminen siirtyy tehtävään Pääesikunnan koulutusosaston apulaisosastopäällikön tehtävästä. Helminen on aiemmin palvellut muun muassa Reserviupseerikoulun johtajana sekä koulutuspäällikkönä henkilöstöosastolla Maavoimien esikunnassa. Helminen kertoo vastaanottavansa tehtävän mielenkiinnolla:

-Apulaiskomentajan tehtävä on mielenkiintoinen laajalla maakunnallisella ulottuvuudella. Odotan tehtävään liittyviä kohtaamisia ihmisten kanssa. Uskon toimivani mm. kehittyvän Porin prikaatin valmiu-

den, viranomaiskentän ja koulutuksen hyväksi. Aikaisempi koulutuspainotteinen urani tukee tehtävän toteutusta. Tyytyväisenä myös siihen, että voin palata joukko-osastoon, jossa

olen aloittanut varusmiehenä lokakuussa 1988. Porin prikaati on palveluspaikkana tuttu yli 10 vuoden palveluskokemuksella. Viimeisimmästä koulutuspäällikön tehtävästä on toki

8 vuotta, mutta siitäkin on lämpimät muistot. Tiedän, että eversti Marko Kivelä on vienyt apulaiskomentajan vastuita hyvään suuntaan toimikaudellaan.

Porin prikaati Tiedote 13.12.2024

Porin prikaatin uusi apulaiskomentaja eversti Vesa Helminen vasemmalla ja Jääkäriprikaatin komentajaksi siirtyvä eversti Marko Kivelä oikealla.

Aluetoimiston päällikkö Everstiluutnantti Pasi Heinua

Juha Ala-ahosta Kokkolan koulutuspaikan valmiuspäällikkö

Pohjanmaan maanpuolustuspiirin Kokkolan koulutuspaikan valmiuspäällikkönä aloitti 2.4.2024 Juha Ala-aho.

Juha Ala-aho on pohjakoulutukseltaan sairaanhoitaja ja hän työskenteli valmistumisensa jälkeen sekä Vaasan keskussairaalassa että lastensuojelun parissa. Asumiskoti Purossa hän työskenteli ohjaajana ja yksikönjohtajana vuosina 2002-2014.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on kuulunut Alaahon elämään lähes kolmekymmenen vuoden ajan.

Toiminta MPK:ssa alkoi jo 90-luvun lopulla turva-, valmius-, kouluttaja- ja vääpelikursseilla, joiden jälkeen hän toimi paljolti kurssinjohtajana ja vääpelinä. Erityisen mieleenpainuvia olivat KRH- ja pioneerikurssit vuosituhannen alussa. Koulutustehtävien ohessa Ala-aho ehti kouluttautua itsekin mm. lukuisilla tarkka-ammuntakursseilla. Pohjanmaan maakuntakomppanian hän kuulunut jo 18 vuotta. Ala-aho on osalle MPK-aktiiveista tuttu jo vuosien takaa. Hän toimi Pohjanmaan maanpuolustuspiirin (nykyisen Vaasan koulutuspaikan) Koulutus- ja tukiyksikön (KOTU) päällikkönä vuosina 2011-2017. KOTU -päälliköiden tehtävien lakkauttamisen jälkeen Alaaho siirtyi takaisin lastensuojeluun, työskennellen Humana konsernin Nuorisopsykiatrinen asumiskoti Purossa toiminnanjohtajana vuoteen 2023 saakka. – Pitkä lastensuojelun työura alkoi tuntua riittävältä, joten jätin tehtävän lähtien miettimään jatkoa. Kokkolan valmiuspäälli-

järjestettiin 8.10 koulutustilaisuus,

kön tehtävän tultua herätti ”vanha tuttu” työnantaja kiinnostukseni, joten hakemus tuli tehtyä. Tiesin että osa asioista ja menettelyistä MPK:ssa on vuoden 2017 jälkeen muuttunut radikaalisti, mutta paljon on vanhaa tuttuakin jäljellä. Samalla tuntui kuin olisi hakenut takaisin vanhojen kollegoiden luokse, Alaaho kertoo.

Valmiuspäällikön tehtäviin kuuluu Kokkolan koulutuspaikan piiriin kuuluvien Keski-Pohjanmaan maakunnan ja Kalajokilaakson elävöittäminen. Kesän ja syksyn aikana Ala-aho on mm. kartoittanut alueen ampumaratoja, ja yhdessä paikallisten reserviläisyhdistysten kanssa on jo ehditty järjestämään ammuntakoulutusta usealla paikkakunnalla.

– Ammuntakoulutus on yksi keino kasvattaa koronan ja sen seurannaisvaikutusten hiljentämää toimintaa alueella. Kiinnostus ammuntakoulutusta kohtaan on kasvanut ja kun osallistujia riittää niin sitä järjestetään alueella lisää. Moni ohjautuu MPK:n muihinkin koulutuksiin ammunnan kautta, joten ammuntakoulutus valikoitui ensikeinoksi piristää MPK:n toimintaa alueella, Alaaho kertoo.

– Koulutuksiin osallistumalla moni kiinnostuu myös MPK:n toimija- tai kouluttajatehtävistä. Uusien, sitoutuvien toimijoiden mukaan saaminen on tärkeää, jotta kouluttaminen ja järjestelyt eivät jää liian harvojen harteille. Olihan Keski-Pohjanmaa pitkään piirin ykkönen, ja sen perusteella ennuste on lupaava, kunhan pääsemme taas alkuun, Ala-aho jatkaa.

Tulevien vuosien suunnittelu on jo käynnistynyt. Ammuntakoulutuksen ja perinteisten PAUHA -sekä PIKKUPAUHA-harjoitusten lisäksi suunnitelmissa on laajentaa alueen koulutustarjontaa mm. taistelijan koulutuspäivään, taistelijan perustaitoihin, kyber- ja informaatiovaikuttamisen perusteisiin sekä toimija- ja kouluttajakoulutukseen jo ensi vuonna. – Yksi vahvuuksistamme on kyky kouluttaa monipuolisesti ruotsin kielellä, ja pyrimme jatkossa profiloitumaan entistä enemmän ruotsinkielisen koulutuksen kärkialueeksi myös valtakunnallisesti. Suunnitelmissa on, että ruotsinkie-

Liikanen

lisen koulutuksen osalta keskitymme vuonna 2025 paitsi ammuntakursseihin, myös Soldatens grundkurs för kvinnor -kurssiin sekä ruotsinkieliseen SPOLkoulutukseen, Ala-aho lisää.

Vuodelle 2025 on työn alla myös MPK:n VARIKKO25 -harjoitus Kokkolassa, jossa useita kursseja toimii samalla alueella. Ensi vuoden aikana toiminta ja sen näkyvyys alueella lisääntyy ja samalla suunnitellaan jo vuotta 2026.

MPK:n tekemän kouluttaja- ja toimijakyselyn vastauksissa tuotiin esille tarve niin kouluttajan yhteisille viestintäkanaville kuin sisäiselle verkostoitumiselle.

Työn alla on mm. sitoutuneille lähetettävä kysely, jonka avulla pyritään selvittämään kouluttajien erityisosaamista ja kiinnostuksen aiheita. Tulosten perusteella voidaan luoda kouluttajapooleja, joista osaajia on helpompi löytää. Myös materiaalipankin ja Signalin käyttöä kouluttajien sisäisessä verkostoitumisessa ja yhteydenpidossa selvitellään.

– Toiminnan piristämisen alkuvaihe on pakostakin hieman rauhallisempi, mutta sen jälkeen voimme alkaa laajentaa koulutustoimintaamme yhtä monipuoliseksi kuin muillakin koulutuspaikoilla. Edellytyksenä

on erityisesti paikallisten toimijoiden kiinnostus ja sitoutuminen osaamisalueidensa kouluttamiseen, sillä mielestäni keskenään tutut, paikalliset kouluttajat pääsevät parhaisiin tuloksiin, Ala-aho vielä korostaa.

Rhea Nyqvist

Toivotamme Juhan lämpimästi tervetulleeksi joukkoomme. Juhan tavoittaa osoitteesta juha.ala-aho@ mpk.fi sekä puhelinnumerosta 050 512 6955.

Kokkolan koulutuspaikan valmiuspäällikkö Juha Ala-aho.

Kuva: Jouko Liikanen

Kokkolassa

jossa sitoutuneet kouluttajat pääsivät tutustumaan Ala-ahoon ja kuulemaan koulutuspaikalle suunnitellusta toiminnasta. Kuva: Jouko

Jonny Granvik ja Annika Wistbacka tutustuivat Kokkolan koulutustilaisuudessa MPK:n uuteen SAKO-kivääriin. Kuva: Jouko Liikanen

Kannustinpalkkiojärjestelmä kiinnosti vuosikokousyleisöä

Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piirin vuosikokous pidettiin Nivalan kirjaston tiloissa 30. lokakuuta. Ennen varsinaista kokousta pitivät ns. vanhat piirit, eli Keski-Pohjanmaan Reserviupseeri- ja Reserviläispiirit, omat vuosikokouksensa.

Piirin pj. Seppo Ruotoistenmäki valittiin johtamaan kokousta ja sihteeriksi sovittiin Sami Salmu. Perinteisten vuosikokousasioiden käsittely ei vaatinut kummempia pohdintoja; kun toimintavuoden 2023 tilinpäätös, toiminnantarkastajan lausunto sekä toiminta- ja urheilutoimintakertomus oli hyväksytty, niin kokous myönsi vastuuvapauden vuoden 2023 hallitukselle.

Pj. Seppo Ruotoistenmäki esitteli vuoden 2025 toimintasuunnitelman, johon vahvistettiin lisäys Reserviläisliiton juhlavuoden 2025 tapahtuma Koko kansan maanpuolustustapahtuma 26.4. ja jäsenjuhla Helsingissä. Kokous hyväksyi hallituksen esityksen 2 € jäsenmaksusta ja 5 € lehtimaksusta. Lehtimaksu herätti keskustelua, mutta digilehteen siirtymisestä huolimatta kuluja syntyy lisenssimaksusta ja toimituksen kuluista. Markku Takala esitteli vuoden 2025 talousarvion, joka toteutuessaan on positiivi-

nen n. 3 800 euron loppusummalla. Talousarvio hyväksyttiin. Piirin sääntöihin esitettiin muutokset kohtiin §8 ja §10:7. Hallituksen esityksen mukaan §8 olisi kirjattuna seuraavasti: Piirillä on toimintavuosittain yksi varsinainen kokous, joka pidetään viimeistään marraskuun loppuun mennessä.

Hallituksen esitys kohtaan §10:7 olisi: valitaan toiminnantarkastaja ja hänelle varahenkilö. Kokous hyväksyi sääntömuutokset. Hallituksen jäsenmäärä päätettiin pitää edelleen 11 jäsenenä. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Seppo Ruotoistenmäki, 1. varapj Tomi Kurikkala, 2. varapj Juho Jänkä ja 3. va-

rapj Sami Pokki. Hallituksen jäseniksi valittiin Sami Salmu Kalajoen RU, Stefan Järndahl Pietarsaaren seudun RES, Jari Myllymäki Kokkolan RU, Jorma Ronkainen Kannuksen RU, Markku Takala Haapajärven RES, Pekka Taskila Kokkolan RES sekä Jukka Remes Haapajärven RES.

Toiminnantarkastajaksi valittiin Antti Wall ja varahenkilöksi Jarno Ojala. Tomi Kurikkala esitteli piirin kannustinpalkkiojärjestelmän, jonka kokous hyväksyi. Toimintakohtaisesti eritelty kooste toimitetaan jäsenyhdistysten hallituksille. Palkkiojärjestelmän kohta 1, verkkosivut ja toiminnan raportointi otetaan käyttöön jo vuoden 2024 osalta. Kun kohdan 1 ehdot täyttyvät, yhdistyksellä on oikeus 200 euron tukeen vuoden 2024 osalta. Kokouksen yhteydessä todettiin ja merkittiin tiedoksi, että RUL:n liittovaltuuston varsinainen jäsen

2023–2025 on Seppo Ruotoistenmäki ja varajäsen Jari Myllymäki, Suomen Reserviupseeriliitto ry:n neuvottelukunnassa on Kimmo Tastula ja Reserviläisliitto ry:n liittohallituksen jäsenenä vuonna 2024 on Tomi Kurikkala. Vuosikokoukselle ilmoitettiin, että piiri kustantaa 30-juhlavuoden kunniaksi viisi mitalia per yhdistys, ilman maksua. Eräs tärkeimmistä tavoitteista vuodelle 2025 tulee siis olemaan jäsenyhdistysten kannustaminen toteuttaa marssi- ja ampumatapahtumia sekä hakea patruunatukea. Kannustinpalkkiot voidaan myöntää, kun yhdistyksen verkkosivut liiton alustalla ovat ajan tasalla ja toiminnan raportointi tapahtuu sitä kautta.

Tekstin vuosikokouspöytäkirjasta koosti Jouko Liikanen.

PIKKUPAUHA24 toteutui vaihtelevien säiden armoilla

Pikkupauhan nimellä tunnettu MPK Pohjanmaan jokavuotinen syysharjoitus Lohtajalla Vattajan ampuma- ja harjoitusalueella keskittyy enemmän sotilaallisia valmiuksia kehittäviin kursseihin. Tänä syksynä toteutettiin Jääkäriryhmän taistelu-, Kohteensuojaus 1-, Paikallisjoukkojen asejärjestelmät- ja Taistelu rakennetulla alueella 2 -kurssit sekä Tukikurssi, joka piti sisällään varustamisen ja ruokahuollon. PIKKUPAUHA24:n johtajana toimi yliluutnantti (res) Jussi

Sulkakoski. Samaan aikaan Vattajalla järjestettiin PikkuNASTA24-harjoitus, joka on Naisten Valmiusliiton (NVL) omaa maanpuolustuksellisia valmiuksia kehittävää kurssitusta. Naisten kurssit varustettiin ja huollettiin MPK:n harjoitusorganisaation toimesta. Jääkäriryhmän taistelu -kurssista osa perustui itseopiskeluaineistoon, joten käytännön koulutus ja soveltavat harjoitukset vietiin läpi lauantain ja sunnuntain aikana maasto-olosuhteissa alkutalven vaihtelevissa

säätiloissa.

Kohteensuojaus 1 -kurssi on osa MPK:n valtakunnallista Sotilaspoliisikoulutusohjelmaa. Koulutusohjelma koostuu kolmesta peruskurssista sekä kolmesta nousujohteisesta jatkokoulutuspolusta (kohteensuojaus-, suojuetoiminta- ja vastatoimintapolku).

Paikallisjoukkojen asejärjestelmät -kurssi on suunniteltu sijoittamiskelpoisille reserviläisille, ja moni kurssilainen aloittaakin oman urapolkunsa tätä kautta.

Lauantaina koulutuksen painopiste oli kalustokoulutuksessa ja sunnuntaina soveltavissa harjoitteluissa. Sunnuntain harjoittelussa hyödynnettiin KASI-simulaattorilaitteistoa, mikä on aina ollut palkitsevaa koulutettavien kannalta sen välittömän palautteen ansiosta.

Taistelu rakennetulla alueella 2 -kurssille hyväksyminen edellyttää MPK:n TRA-koulutusohjelman mukaisen peruskoulutuskokonaisuuden sekä jatkokurssi 1:n hy-

väksyttyä suorittamista, ja on siten tieto- ja taitomäärää kasvattavaa koulutusta, joka koostuu kymmenestä eri moduulista. Lohtajalla harjoiteltiin kahden päivän aikana perustaistelumenetelmiä ja soveltavissa harjoituksissa ryhmän toimintaa rakennetulla alueella. Tehokkaaksi koulutuksen teki tehtävien vaihto ryhmässä; kaikki pääsivät vuorollaan toimimaan ryhmänjohtajana.

Tukikurssi toteutuu aina kokeneitten kouluttajien ja kurssinjohtajien vetämänä.

Paineet ovat kovat, varustamisen ja purkutoiminnan täytyy tapahtua nopeasti ja huolella. Muonituksessa on oma työrytmi, aikataulupaineet sekä vastuu ruuan riittämisestä ja terveellisyydestä. PAUHA-harjoituksissa tukipalvelut ovat aina toimineet kiitettävästi, sillä vetovastuussa olevilla johtajilla on takanaan jo useamman harjoituksen kokemus.

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

pyrkivät toistojen avulla varmistamaan ryhmän tehokkaan toiminnan ja palautteen antaminen kuuluu aina asiaan.

käyttöä. NLAW-lähipanssarintorjuntaohjuksen käyttöä harjoiteltiin metsäisen dyynin takana, suojassa Perämeren läpitunkevalta luoteistuulelta.

antaa tulenjohtoryhmälle tilannekuvauksen, jonka jälkeen jokainen ryhmän jäsen suorittaa rooliinsa kuuluvan tehtävän.

Kun taistellaan rakennetulla alueella, ryhmänjohtaja on arvioinut tilanteen ja ohjeistanut ryhmänsä jäsenet toimimaan laatimansa suunnitelman mukaan

Älykkäiden pohjamiinojen asennus opetellaan ja valmistellaan eri tilanteisiin sopivaa laukaisua varten.

Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piirin vuosikokous pidettiin Nivalan kirjaston kokoushuoneessa 30.10.2024. Kuva: Jouko Liikanen

Kouluttajat

Kouluttaja

Naiset harjoittelivat turvallisuustaitoja Lohtajalla

Naisten Valmiusliiton

PikkuNASTA Vattaja 2024-harjoitus järjestettiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueella Lohtajalla. Tilaisuuteen osallistui innostunut joukko naisia eri puolilta Suomea harjoittelemaan turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä taitoja. Harjoitus toteutettiin pääasiassa maasto-olosuhteissa. Alueella riitti vilskettä, koska samaan aikaan järjestettiin Maanpuolustuskoulutus MPK:n harjoitus PIKKUPAUHA24.

Varautuminen, valmius ja suomalaisten maanpuolustustahto sekä aktiivisuus osallistua koulutukseen kiinnosti myös kansainvälistä mediaa. Englantilaisen Guardian lehden toimittaja vieraili harjoituksessa ja vietti yön Selviytyminen sähköttä -kurssin kanssa.

Monipuolisia kursseja Harjoitus koostui viidestä kurssista, joista neljä oli kaikille avoimia; Etsintä, Jokanaisen selviytymispakki, Selviytyminen maastossa ja Selviytyminen sähköttä. Harjoituksen johdolle

ja organisaatiolle oli oma kurssi.

Etsintä -kurssilla opeteltiin toimimaan osana kadonnutta henkilöä etsivää ryhmää. Kurssi toteutettiin yhteistyössä Vapepan kanssa ja kurssin käyneet voivat halutessaan liittyä oman alueensa hälytysryhmään.

Jokanaisen selviytymispakki -kurssilla muun muassa harjoiteltiin väkivaltaisen henkilön kohtaamista, päästiin kokeilemaan tulipalojen sammuttamista, opeteltiin hätäensiaputaitoja sekä käsiteltiin kodin varautumista ja turvallisuutta.

Selviytyminen maastossa -kurssilla opeteltiin selviytymistä vaativissa maasto-olosuhteissa ja kurssi oli epäilemättä PikkuNASTA Vattajan kursseista rankin. Kurssilaiset yöpyivät Lohtajan koleassa säässä itse tekemissään majoitteissa ilman makuupussin, saati teltan lämpöä. Perjantaina jaetut ruoka-annokset oli säännösteltävä viikonloppuna tarkasti ja fyysistä rasitustakin ohjelmaan kuului. Kylmä, nälkä ja väsymys vaihtui itsensä voittamisen riemuun sunnuntain koittaessa.

Selviytyminen sähköttä -kurssin käyneet saivat yleistietoa yhteiskunnan huoltovarmuudesta sekä tietoa, miten kotitaloudet voivat selviytyä pitkäkestoisistakin sähkökatkoista ja pääsivät testaamaan teemaan liittyviä taitoja, kuten esimerkiksi aggregaatin käyttämistä. Johdon kurssille osallistuivat harjoituksen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuneet henkilöt. Harjoituksessa naisia oli monenlaisissa rooleissa, esimerkiksi kouluttajina, kurssinjohtajina ja erilai-

sissa tukitehtävissä. Tällä kertaa kurssinjohtajina toimineet olivat kaikki ensikertalaisia.

PikkuNASTA Vattaja 2024 -harjoituksen toteutti Naisten Valmiusliiton Vaasan alueneuvottelukunta Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n Pohjanmaan maanpuolustuspiirin Panssariprikaatin tukemana.

turvallisuusvastaava

Teksti ja kuvat: Helena Hakko Naisten Valmiusliitto, Vaasa

Kuvassa vasemmalla varakoulutuspäällikkö ja turvallisuusvastaava Helinä Jokitalo, keskellä harjoituksen varajohtaja ja koulutuspäällikkö Päivi Sorjonen ja oikealla selviytyminen sähköttä -kurssin varajohtaja Sinikka Lehtimäki.

Harjoituksen tilannekeskuksen päällikkö Tuulikki Mylläri (oik.) ja varapäällikkö Ritva Vainio.

Harjoituksen johtaja Maria Luodes vasemmalla, Päivi Sorjonen ja oikealla Naisten Valmiusliiton toiminnanjohtaja Pia Lindell.

Toimintaa PikkuNASTA 2024 Vattaja -harjoituksessa.

Toimintaa PikkuNASTA 2024 Vattaja -harjoituksessa.

Toimintaa PikkuNASTA 2024 Vattaja -harjoituksessa.

Toimintaa PikkuNASTA 2024 Vattaja -harjoituksessa.

Toimintaa PikkuNASTA 2024 Vattaja -harjoituksessa.

Kaikki lähtee turvallisesta aseenkäsittelystä. Kynnys lähteä mukaan MPK:n koulutusohjelmien mukaan suunnitelluille ampumakursseille on asetettu matalalle. Nousujohteisen ampumakoulutuksen hyväksytysti suorittaneet kou-

Pistooliammunnan peruskurssi vasta-alkajille

luttajat ja ammunnanjohtajat opettavat kurssilaisille kaiken oleellisen aseitten käsittelystä ja ampumisesta, niin pistooleilla kuin kivääreilläkin. Kaikki tehdään hallitusti, vailla ulkoista stressiä tai aikapainetta. Ampumae-

Vasta-alkajien peruskurssille oli saatu riittävästi kokeneita apukouluttajia, jotka pystyivät valvomaan ampujien toimintaa ja tarvittaessa opastivat oikeaoppiseen suoritukseen.

täisyydetkään eivät aseta suorituspainetta, etäisyyttä nostetaan asteittain ja toistoja tekemällä päästään riittävään suoritusvarmuuteen. Ylivieskan Huhmarin ampuma-alueelle oli lauantaina 12.10. saapunut 17 kurssilaista, joista useimmat

ampuivat pistoolilla ensimmäistä kertaa. Suuren osallistujamäärän takia ampujat jaettiin kahteen ryhmään. Kurssilaiset olivat lähipaikkakunnilta, mutta mukaan oli tultu Kruunupyystä ja Kokkolasta saakka. Ammunnanjohtaja Sami

MPK Kokkolan koulutuspaikan valmiuspäällikkö Juha Alaaho antoi kurssilaiselle palautetta, jolla seuraavan suorituksen jälkeen osumakuvio saadaan tiiviimmäksi.

oleva

Pokki ohjeisti Huhmarin pistooliradalla kaikki suoritukset, ja MPK:n kouluttajakoulutusohjelmassa pätevyyttä hankkineet nivalalaiset ja ylivieskalaiset reserviläiset neuvoivat tarvittaessa pulmatilanteissa. Kurssilla ammuttiin MP-

K:n ampumaohjelmiston mukaiset ammunnat 0–2, ampumaetäisyydet olivat asteittain 3:sta 20 metriin. Osa vasta-alkajista jatkoi vielä seuraavan päivän peruskurssille.

Koulutuksen edistyminen ja toistojen kertyminen näkyy jo varmoissa otteissa, suurin alkujännitys on selätetty.

Pistoolin peruskurssi vasta-alkajille päättyi – mihinkäs muuhun kuin omassa käytössä olleen MPK:n pistoolin puhdistukseen.

Uuden aikakauden ampumakoulutusta Kannuksessa

Hietakankaan ampumaradalla Kannuksen Eskolassa nautittiin kauniista aurinkoisesta syyspäivästä MPK:n kiväärikurssin merkeissä. Kurssi keräsi innok-

kaita ampujia tutustumaan upouusiin SAKO ARG S 40 -kivääreihin. Tämä täysin uusi asetyyppi on suunniteltu erityisesti reserviläisten ampumakoulutuk-

sen tarpeisiin. SAKO ARG S 40 erottuu edukseen monipuolisuutensa ansiosta. Se sopii sekä oikea- että vasenkätisille ja on helppo käyttää niin aloit-

telijoille kuin kokeneille ampujille. Säädettävä perän pituus mukautuu eri käyttäjille ja ase on erinomaisen tarkkuus ja toimintavarma. Kurssin johtajana toimi

Tomi Kurikkala, ja päivän aikana päästiin tutustumaan paitsi uuteen aseeseen, myös kehittämään reserviläistaitoja turvallisessa ja asiantuntevassa ympäristössä.

Lisätietoa uusista SAKO-kivääreistä löytyy MPK:n verkkosivuilta.

Teksti ja kuvat:

Ronkainen

opastusta ampumasuorituksen jälkeen.

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

Jorma

Jorma Ronkainen osoittaa uuden sakolaisen soveltuvan myös vasenkätisille. Kuva:Antti Tieva

SAKO ARG S 40 on purettunakin helppo käsitellä.

Hietakankaan ampumarata Kannuksen Eskolassa.

Yksilöllistä

Lepovuorossa

osasto sai hyviä ohjeita SRA-kilpailijanakin kokeneelta Veikko Suihkoselta.

Maakunnallinen maanpuolustusjuhla Kokkolassa

Yhteiseen juhlaan nähtiin aihe, kun samalle vuodelle sattuivat Kokkolan Reserviupseerit ry:n 90-, Kokkolan Reserviläiset ry:n 70- ja Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piirin 30-vuotisjuhlat. Kun MPK Pohjanmaa päätti lähteä mukaan omalla vuosijuhlallaan, niin voitiin puhua jo maakunnallisesta maanpuolustusjuhlasta, sillä kaikkine jäsenyhdistyksineen reserviläisten joukko kattoi Kokkola–Pietarsaari-seudun lisäksi Perho-, Lestijoki- ja Kalajokilaakson.

Juhlan suunnittelu alkoi jo vuotta aikaisemmin ja päävastuun kaikesta kantoi piirihallituksesta koottu juhlatoimikunta, jossa oli mukana myös MPK Pohjanmaan piiripäällikkö Jani Pikkarainen.

Kokkolan kaupunki lähti mukaan antamalla kaupungintalon Kokkola-salin ja tarjoilutilan juhlakahvituksineen tilaisuuden käyttöön – siitä kuuluu iso kiitoksemme kaupungille!

Juhlapäivällinen kutsutuille saatiin järjestymään ihan lähelle, kauppatorin toiselle puolelle Sällskapsklubbenille.

Juhlapuhujaksi lupautui Puolustusvoimien edustaja, maakuntaamme lähinnä olevan varuskunnan Porin prikaatin apulaiskomentaja, eversti Marko Kivelä. MPK Pohjanmaan soittokunta on saavuttanut mainetta

Kokkola-Sali on ollut monien tilaisuuksien

nyt sen valloittivat maakunnan maanpuolustajien edustajat kumppaneineen.

ammattimaisella osaamisellaan Arto Panulan johtamana, ja siksi se oli täydellinen valinta vastaamaan juhlan musiikista. Suomen lippu saapui Kokkola-saliin majuri (res) Terho Tattarin kantamana ja juhlivien yhdistysten lippujen saattamana. Soittokunnalla oli tässä ja muissa myöhemmissä juhlan vaiheissa juhlistava vaikutus, sillä hyvin sovitettu sotilasmusiikki viritti yleisön aistimaan myös tilaisuuden isänmaallisen luonteen.

Juontajana toimineen majuri (res) Jani Myllymäen tervehdyssanojen ja soittokunnan solisti Tero Parkkisen laulaman Sotilaspojan jälkeen kuultiin eversti Kivelän juhlapuhe, joka on luettavissa toisaalla tässä lehdessämme.

kaupunginhallituksen pj. Sari Innanen on työssään nähnyt paikallispuolustuksen merkityksen, mitä hän korosti omassa puheessaan.

Lisää turvallisuutta on MPK:n kunniamarssi, jonka suuri osa yleisöstä kuuli ensimmäistä kertaa kotimaakunnassaan soitettuna.

Kokkolan kaupungin tervehdyksen juhlaan toi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Innanen, joka korosti paikallispuolustuksen tärkeää roolia mm. kaupungin suurteollisuuden turvaajana.

Aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Pasi Heinua luovutti puheensa päätteeksi Pohjanmaan aluetoimiston pöytäviirin Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piirin pj. Seppo Ruotoistenmäelle.

Suomen Reserviupseeriliiton tervehdyksen esitti liittohallituksen jäsen, kapteeni (res) Sami Salmu ja Reserviläisliiton hallituk-

sen jäsen, yliluutnantti (res)

Tomi Kurikkala, puolestaan toi juhlaan oman liittonsa terveiset.

MPK juhli valtakunnallisesti oman toimintansa 30-vuotista taivalta vuosi sitten, ja Pohjanmaan maanpuolustuspiiri toteutti silloin oman juhlansa Seinäjoella. Nyt Kokkolassa lähdettiin mukaan vuosijuhlan merkeissä. Piiripäällikkö Jani Pikkarainen korosti puheenvuorossaan maakunnan reserviläiskentän hyvää yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken. Kaikki paikalla edustettuina olleet yhdistykset huomioivat aktiivisia toimijoitaan ansiomitalein, ja heidät on mainittu toisaalla kuvien yhteydessä. MPK Pohjanmaan soittokunta palkitsi vielä yleisön omal-

Piiripäällikkö Jani Pikkarainen toi juhlaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tervehdyksen.

la huikealla Finlandia-sovituksellaan. Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piirin pj. Seppo Ruotoistenmäki kokosi päätössanoissaan yhteen juhlapäivän merkityksen alueen maanpuolustushengen kohottajana. Työ tulee jatkumaan yhteisten tavoitteiden eteen. Maakunnan maanpuolustajien juhla sai arvoisensa

päätöksen Maamme-laulun sävelten myötä – ja niin kuin monessa muussakin tilanteessa, jokainen sai laulaa sen joko suomeksi tai ruotsiksi.

Kutsuvieraiden osalta tilaisuus jatkui Sällskapsklubbenilla tarjotun juhlapäivällisen parissa.

Juhlivien yhdistysten, Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piirin, Reserviupseeri- ja Reserviläispiirin sekö MPK:n liput ovat asettuneet yleisön eteen Suomen lipun johdolla.

Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Pasi Heinua on virkansa puolesta perehtynyt maakunnassa toimivien reserviläisten toimintaan ja saavutuksiin.

Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piirin pj., majuri (res) Seppo Ruotoistenmäki, lausui juhlan päätössanat.

Perhonjokilaakson Reserviupseerikerhon pj. Erkki Laide lahjoitti tervehdyksensä yhteydessä piirille Isänmaan vapaus – kallis perintömme -teoksen.

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen

Kaupungintalon

näyttämönä,

Kokkolan

RUL:n liittohallituksen jäsen, kapteeni (res) Sami Salmu, esitti juhlaan oman liittonsa tervehdyksen.

Reserviläisliiton hallituksen jäsen, yliluutnantti (res) Tomi Kurikkala, esitti juhlaan oman liittonsa tervehdyksen.

Maakunnallinen maanpuolustusjuhla Kokkolassa

Juhlapuhe, Porin prikaatin apulaiskomentaja, eversti Marko Kivelä

Herra puheenjohtaja, rouva kaupunginhallituksen puheenjohtaja, hyvät juhlavieraat, maanpuolustajat.

Laajamittainen ja pitkäkestoiseksi osoittautunut sodankäynti on palannut Eurooppaan, kun Venäjänlaajennettu hyökkäyssota Ukrainaa kohtaan jatkuu jo kolmatta vuotta. Jäätynyt konflikti kuumennettiin, sota on jatkumoa Venäjän kaappauksenomaiselle yllätyshyökkäykselle Krimillä vuonna 2014 ja aggressiivisille toimille Itä-Ukrainassa siitä lähtien. Vaikka Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, Suomen puolustuksen toimintaympäristö on vaikeasti ennakoitavissa, jopa epävakaa ja turvallisuustilanne voi mahdollisesti edelleen heikentyä.

Venäjän ja lännen vastakkainasettelu näkyy Suomen lähialueilla erityisesti laaja-alaisena vaikuttamisena, joka on erilaisin toimin kohdistunut esimerkiksi kriittiseen infrastruktuuriin.

Toimien tekijät ovat pyrkineet peittämään jälkensä erilaisin menetelmin, ja hybridivaikuttamiselle tyypillinen sumuverho leijuukin sakeana ainakin informaatioympäristössämme.

Toimijoina voidaan arvioida olevan ainakin Venäjä ja mahdollisesti myös oikeutettua puolustustaistelua käyvä Ukraina.

Globaaliksi supervallaksi pyrkivän ja Yhdysvallat haastavan Kiinan vaikuttamispyrkimykset

Suomessa ja Suomen lähialueilla lisääntyvät todennäköisesti edelleen. Intellektuaalinen pääomamme, tietotaitomme ja kykymme kehittää uusia teknologioita on aktiivisen tiedonhankinnan kohteena. Lisäksi taistelua informaatiotilassa pyritään käymään eri metodein, kuten disinformaatiolla, kansalaisten eli meidän kaikkien mielistä.

Kuvasin edellä sitä ulkoista toimintaympäristöä, jossa Puolustusvoimat osana valtionhallintoa sotilaallisesti liittoutuneessa Suomessa toimii. Puolustusvoimat on ulkoisen turvallisuuden viranomainen, jonka suorituskyvyn ponnistusalusta, nyt toki osana liittokuntaa, on kuitenkin mitä suurimmassa määrin kokonaismaanpuolustus - konsepti, jossa myös järjestöillä eli 3. sektorilla on mitä suurin osuus.

Ensiksi on vielä kerran syytä todeta ääneen, että Nato-jäsenyys on suurin muutos Suomen puolustuksessa sotien jälkeen. Me liityimme Natoon, Nato ei liittynyt meihin. Hallitusten

välisessä järjestössä toimitaan sen säännöillä, toki yhtenä 32 jäsenmaasta niihin myös vaikuttaen. Kyseessä ei ole siis pelkästään tarve muuttaa puolustusjärjestelmäämme toimimaan osana liittokunnan yhteistä pelotetta ja puolustusta, vaan tietyllä tavalla koko kansallisen identiteettimme muuttamiseen. Sodanjälkeinen aika on ollut ensin YYA-sopimuspohjaista puolueettomuutta ja sen jälkeen Euroopan unionin jäsenyyttä eli aikaa liittoutuneena, mutta sotilaallisesti liittoutumattomana. Koko tämän ajan ulkoinen sotilaallinen turvallisuutemme on ollut omissa käsissämme. Se on vääjäämättä lukinnut ajatteluamme, jopa ylisukupolvisesti. Samanaikaisesti se on mahdollistanut puhtaasti kansallisen priorisoinnin millä tavoin puolustuksemme järjestämme. Meidän on ollut mahdollista optimoida puolustuksemme eri toiminnot kansallisista lähtökohdista ja resursseihimme sopivaksi. Esimerkkejä on monia - yleinen asevelvollisuus tuottaa laajan reservin, mutta oman alueen puolustukseen; samoin siviiliyhteiskunnan logistiikkaan ja terveydenhuoltoon tukeutuvat ja integroidut huoltojärjestelymme, jälleen omalla alueellamme. Johtamis- ja hallintorakenteemme, kuten joukko-osastot toiminta-alueineen vastaa alueelliseen läsnäoloon ja hyvälle hallinnolle asetettaviin vaatimuksiin, mutta ei ole ilman sodan ajan joukkojen perustamista valmis laajempiin puolustustoimiin tai operaatioihin. Tämä ei tietenkään ole toivottava tilanne. Miten riski liittokunnassa mitikoidaan, hallitaan? Tietysti pyrimme ratkaisemaan ongelman parhaan kykymme mukaan, omaan puolustukseen osoitettujen resurssien puitteissa - Naton perussopimuksen 3. artiklan mukaisesti. Sen lisäksi liittokunnan jäsenyys, yhteinen pelote ja puolustus mahdollistaa taakanjaon ja suorituskykyjen kokoamisen sekä keskittämisen puolustustoimeenNaton perussopimuksen 5. artiklan mukaisesti. Näiden toimien edellytyksenä oleva Suomen puolustuksen yhteensovittaminen Naton pelotteeseen ja puolustukseen jatkuu ja syventyy vielä vuosien ajan. Yhteinen pelote ja puolustus rakentuu yhteisen taakankannon tuloksena. Nykyisessä sotilaspoliittisessa tilanteessa olemme yksiselitteisesti etulinjassa. Niin Itämeren suunta kuin arktinen aluekin voivat

muodostua sotilasstrategisiksi painopistealueiksi, ja niiden välissä on 1340 kilometrin itärajamme Venäjän kanssa. Puolustuskyvyn on vastattava laaja-alaiseen vaikuttamiseen, pitkäkestoiseen sotilaalliseenkin painostukseen ja jopa laajamittaisen sodankäynnin vaatimuksiin.

Edellä kuvaamani sotilaallisten uhkakuvien spektri edellyttää meiltä kokonaismaanpuolustuksen ja sen yhteensovittamisen kehittämistä. Hyvä ja kovasti kiitelty hallintomme on rakenteellisesti taipuvainen siiloutumaan, ja siiloutuminen on myrkkyä yhteiselle varautumiselle ja yhteiselle tilanneymmärrykselle. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitys on valmistumassa.

Päivityksessä on huomioitu niin koronapandemian kuin Nato-jäsenyyden vaikutukset, joten pitkään odotettu kokonaismaanpuolustuksen jalustana toimiva ”kokonaisturvallisuus 2.0” on kohta tarkennettuine vastuineen käytössämme. Valtioneuvosto on myös käynnistänyt niin kansallisen kriisijohtamisen mallin kuin alueellisen tilannekuvan kehittämishankkeetnämä vain esimerkkeinä käynnissä olevista toimenpiteistä. Valtion-, alue- ja paikallishallinnon, viranomaisten ja elinkeinoelämän lisäksi kokonaisturvallisuuden verkostoon kuuluvat korkeakoulut, tutkimuslaitokset, järjestöt, muut yhteisöt ja yksilöt.

Kokonaismaanpuolustuksen periaatteen mukaisesti Suomen puolustus nojaa koko yhteiskunnan tukeen. Kokonaismaanpuolustukseen kuuluvat kaikki ne kansalliset ja kansainväliset sotilaalliset ja siviilialojen toimet, joilla turvataan sotilaallisen maanpuolustuksen toimintaedellytykset kaikissa turvallisuustilanteissa.

Alueellisesti ja paikallisesti osana kokonaismaanpuolustusta ovat esimerkiksi yhteistoiminnan ja varautumisen suunnittelun järjestelyt. Porin prikaatin alueella toteutetaan Säkylän varuskunnan ympäristössä sijaitsevien kaupunkien ja kuntien kanssa toteutettava kuntayhteistoiminnan pilotointi vuoden 2025 aikana, jonka toivomme rakentavan matalan kynnyksen yhteydenpitomallin alueemme kuntien ja poikkeusolojen paikallisjoukkojen välille. Yhdessä aluetoimistojemme kanssa tavoitteena on laajentaa tämä yhteistoimintamalli koko toiminta-alueellemme vuodesta

2026 alkaen. Tätä yhteistoimintamallia täydentää toinen pilotoitava malli, jossa kuntien valmiusorganisaatioita ja niiden toimintaa niin häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissakin voivat tukea 3. sektorin toimijat, kuten eräseurat. Kunnan alueella toimivat yhdistykset voivat tukea esimerkiksi tilannekuvan muodostamista niin tiedon tuottajan kuin kokoajankin roolissa, tai esimerkiksi antaa tukea liikenteen ohjauksessa. Mallin kokeilu tapahtuu kuntien johdolla. Tämä toiminta ei luonnollisestikaan ole aseellista, eikä sotilaallisen paikallispuolustuksen osa, vaan osa kunnan siviilivalmiutta. Välillisesti kaikissa oloissa toimiva ja kuntalaisten elinmahdollisuudet turvaava kunta tukee kuitenkin myös kokonaismaanpuolustusta. Myös tämän yhteistoimintamallin skaalausta laajasti prikaatin toiminta-alueelle harkitaan kokemusten perusteella. Näitä malleja on valmisteltu ottaen huomioon kuntien, aluehallintoviraston, poliisin ja pelastuslaitoksen näkemykset.

Normaaliolojen häiriötilanteiden hallinta korostui kylmän sodan loputtua ja johti Suomessa 2000- luvun alussa laajan turvallisuuskäsityksen mukaiseen varautumiseen. Toimintaympäristön kehitys, havainnot Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan ja Suomen Nato-jäsenyys edellyttävät, että sotilaalliseen uhkaan varautuminen palaa varautumisen keskiöön. Laajamittainen, pitkäkestoinen ja korkean intensiteetin sodankäynti Euroopassa ovat tosiasia. Kokonaismaanpuolustuksen tilanteessa normaaliolojen tukeva-tuettava-asetelma kääntyy päälaelleen. Puolustusvoimat ja paikallispuolustus ovatkin tuettavana, eivät tukijoita tai virka-avun antajia. Esimerkiksi Maakuntakomppanioilla virka-aputehtävät siten korvaa ensisijaisena joukon operatiivinen tehtävä. Meillä paikallispuolustuksessa toimivilla ajatus on ollut jo pidempään tämä, mutta saattaa olla, että muualla yhteiskunnassa on tähän todellisuuteen vielä kalibroitumista.

Toimintaympäristön muutos ja Nato-jäsenyys ovat tuoneet uusia lisäystarpeita Puolustusvoimien henkilöstöön. Niin kotimaan valmius, Naton komentorakenteen ja muiden tehtävien täyttäminen kuin Suomen rajojen ulkopuolelle keskitettävissä olevien

joukkojen rakentaminen edellyttävät mittavaa henkilöstölisäystä. Puolustusministeriö on arvioinut tarpeen suuremmaksi, kuin edellisessä selonteossa toteutettu 500 henkilötyövuoden lisäys. Samanaikaisesti kotimaan tehtävissä niin kertausharjoitusten kuin varusmiestenkin suurempien harjoituksien kouluttajina toimii jo kertausharjoitusperusteisesti reserviläisiä. Porin prikaatin ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen piirien yhteistyö reserviläiskouluttajien käytössä on kehittynyt erinomaisella tavalla ja on omalta osaltaan tasannut palkatun henkilöstön työkuormaa. Suomen puolustusjärjestelmän yhteensovittaminen Natoon, liittolaisvelvoitteiden mukaan lukien Suomelle asetettujen suorituskykytavoitteiden toimeenpano, liittolaismaiden joukkojen toimintaedellytysten luominen Suomen alueelle sekä jatkossa vuorostaan korostuva maapuolustuksen uudistaminen aiheuttavat puolustukselle merkittäviä lisäkustannuksia. Näin ollen on selvää, että meidän on panostettava yhteiseen puolustukseen vähintään oma suhteellinen osuutemme. Suomi on sitoutunut liittokunnan taakanjakoon ja sen lunastaminen uskottavasti edellyttää ylivaalikautista resurssinäkymää. Kyse on siis puolustusbudjetista, joka asettuu vähintään Naton yhteisesti poliittisessa prosessissa määrittämälle vaatimustasolle. Mutta ylivaalikautinen resurssinäkymä tarkoittaa myös sitä, että puolustusbudjetin on mahdollistettava puolustuskyvyn pitkäjänteinen ylläpito ja kehittäminen siten, että henkilöstö, toiminta sekä materiaali-investoinnit ovat keskenään tasapainossa. Poliittisesti asetetun puolustusmenotavoitteen täyttämisen ja verovarojemme käyttämisen taustalla on solidi analysoitu tieto esimerkiksi materiaali-investointien tarkoituksenmukaisesta suuntaamisesta - esimerkiksi siitä, minkä tyyppistä materiaalia ja varusteita olemme toimittaneet Ukrainalle ja miten ne on tarkoituksenmukaista korvata.

Sodankäynnin kehitystä leimaavat viiden operatiivisen toimintaympäristön – maa, meri, ilma, kyberja avaruus – yhä tiiviimpi kytkeytyminen toisiinsa. Uudet toimintaympäristöt kyber ja avaruus vievät jatkossa myös osansa puolustuksen resursseista. Teknologian kehitys jatkuu erittäin nopeana, ja

sen puolustussovelluksien samoin. Mutta samalla perinteisen rintamasodan ja asevelvollisuuteen perustuvan laajan reservin merkitys säilyy ja esimerkiksi Ukrainassa se on selkeästi korostunut erityisesti sodan pitkittyessä. Meidän on siis kyettävä taklaamaan samanaikaisesti niin sanotusti sekä ”tähtien sota” että ”ensimmäinen maailmansota”, jotka ovat nykyisen sodan kuvan ääripäät. Ja nuo ääripäät näyttävät etääntyvän lähitulevaisuudessa yhä kauemmaksi toisistaan. Kehittyvä asevelvollisuus, laaja ja koulutettu reservi sekä korkea maanpuolustustahto ovat Suomen puolustuksen perustana myös Naton jäsenenä. Asevelvollisuuden kautta saamme maanpuolustuksen tehtäviin laaja-alaisen, osaavan ja toimintakykyisen reservin, jolla mahdollistetaan koko maan puolustaminen myös liittokunnan jäsenenä. Asevelvollisuuden aikana hankitulla osaamisella ja henkisellä resilienssillä on käyttöä myös muissa yhteiskunnan toimintakykyä uhkaavissa kriiseissä, ja ei vähäisimpänä se tarjoaa Puolustusvoimille keinon henkilöstönsä rekrytointiin. Asevelvollisuuden kehittäminen palvelee sodankuvan molempia ääripäitä. Nopean teknologiakehityksen maanpuolustukselle tuottamiin modernin ääripään haasteisiin tarvitaantutkimus-, kehittämis-, ja innovointitoimintaa. Myös Startup-tyyppinen, hieman totuttuja latuja ja uria ravisteleva tulokulma olisi varsin toivottava. Samalla on muistettava, että rauhan aikana meillä on korkea palvelusturvallisuuden vaatimus myös kokeiltavaan ja käytettävään sotamateriaaliin liittyen. Suoraan ideasta 3D-tulostimeen ja sieltä käyttöön -prosessi ei siis ole meillä mahdollinen.

Julkisessa keskustelussa asemoitumisemme Naton rakenteisiin on saanut suuren huomion. Nyt kun kaikki Pohjoismaat kuuluvat jatkossa Naton Norfolkin yhteisoperaatiojohtoportaan alaisuuteen, on syytä zoomata ulospäin Yhdysvaltain itärannikosta ja tarkastella koko Naton aluetta sieltä alkaen aina Suomen itärajalle asti. Iso kuva kertoo meille sen, että Norjan Atlantin rannikon, Ruotsin ja Suomen pohjoisten alueiden hallinta on edellytys vapaalle meriliikenteelle Pohjois-Atlantilla. LänsiEuroopan lisäksi kyse on yhteyksistä Skandinaviaan,

ja kehitettävän yhteispohjoismaisen tukeutumisverkoston alueesta, joka tarvittaessa tuottaa Norjan ja Ruotsin rannikolta yhteydet maan- ja rautateitse aina Suomeen saakka.

Yhteispohjoismaisen tukeutumisverkoston kehittäminen on välttämätöntä, koska se on keino merkittävästi vähentää riippuvuuttamme Itämeren kauppamerenkulusta tilanteen sitä edellyttäessä.

Sotilaallisen avun ja erityisesti liittokunnan alueellemme suuntaamien joukkojen osalta sitä täydentämään tarvitaan Suomeen vastaanoton, tukeutumisen ja keskittämisen järjestelyt. Isäntämaatukeen on varauduttava oman puolustustoimen, oman operaatiomme kaikissa vaiheissa.

Isäntämaatukeen liittyen kehitetään sotilaallista liikkuvuutta, logistiikkaa, ennakkovarastointia ja niiden edellyttämää inf-

rastruktuuria. Tämä edellyttää poikkihallinnollisen ja viranomaisyhteistyön kehittämistä osana kokonaismaanpuolustusta sekä tiivistä yhteistyötä yhdessä Ruotsin, Norjan ja muiden liittolaisten kanssa. Ensi syksynä Porin prikaati toimeenpanee Keski-Pohjanmaalla Kinetic Stronghold 25 - paikallispuolustusharjoituksen, jossa harjoitellaan ja testataan paikallispuolustuksen muiden tehtävien lisäksi uusinta tehtävää, eli miten isäntämaatuki liittokunnan joukoille järjestetään. Harjoituksella valmistaudumme omalta osaltamme tulevien vuosien mahdollisiin suuriin kansainvälisiin harjoituksiin, jonka kaltaiset eli Northern Response ja Northern Forest toimeenpantiin viime keväänä Pohjois-Suomessa. Paikallispuolustusharjoitukset ja niihin liittyvät Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tukemat kotiseutuharjoitukset ovat mitä suurimmassa

määrin kokonaismaanpuolustuksen harjoituksia.

Arvoisat maanpuolustajat, olen pyrkinyt edellä joillakin esimerkeillä kuvaamaan sitä asetelmaa, jossa sekä Suomi että sen Puolustusvoimat ovat liittokunnan 2. jäsenvuoden lähestyessä loppuaan. Puolustusvoimat toivoo tulevasta Valtioneuvoston puolustusselonteosta mahdollisimman laajan parlamentaarisen katteen saavaa Nato-jäsenyyden ja sotilaallisen maanpuolustuksen tavoiteasiakirjaa, joka samalla määrittelee tavoitteiden saavuttamiseen realistisen resurssinäkymän. Porin prikaatin alueelta otetuilla esimerkeillä pyrin kuvaamaan esimerkkejä toiminnasta, jolla me ruohonjuuritasolla asioita edistämme.

Kuten urheilussa usein todetaan, myös meillä maanpuolustuksessa on kaikki vielä omissa käsissämmemutta positiivisena kehityk-

senä on uusi mahdollisuus mittavaan vaihtopelaajien, jopa kentällisten saantiin, joilla on aivan uudenlaista kykyä niin puolustus- kuin vastahyökkäyspäässäkin. Meidän on vain manageroitava joukkuettamme taitavasti, yhdessä liittolaisten kanssa. Puolustuskykymme ei ole koskaan aikaisemmin ole ollut näin vahva, eikä meihin kohdistu tällä hetkellä sotilaallista uhkaa. Voimme odottaa alkanutta 108. itsenäisyyden vuotta rauhallisina ja tyyninä. Arvoisat juhlavieraat, Keski-Pohjanmaalla ollaan oltu muita edellä myös alueellisessa reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen yhteistyössä. Haluan Puolustusvoimien ja Porin prikaatin puolesta esittää parhaat onnittelut Kokkolan reservinupseereille 90-vuotisjuhlan, Kokkolan reserviläisille 30- vuotisjuhlan, Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piirin 30-vuotisjuhlan ja

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Pohjanmaan piirille vuosijuhlan johdosta. Toivotan yhdistyksille ja piireille vireitä tulevia

toimintavuosia. Reservi ja vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on maanpuolustustahtomme voimanlähde.

prikaatin apulaiskomentaja,

Maakunnallisessa maanpuolustusjuhlassa

saaneet yhteiskuvissa (Kuvat: Jouko Liikanen)

Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piiri ry:n myöntämiä ansiomitaleja luovutettiin seuraavasti (kuvassa vasemmalta): Petri Virkamalle, Mika Vierimaalle, Juha-Matti Jussilalle ja Mikko Anttilalle pronssiset, Tuomas Syrjälälle hopeinen sekä Juho Hietalalle ja Pekka Taskilalle pronssiset ansiomitalit. He ovat Kokkolan Reserviläiset ry:n jäseniä. Lisäksi on myönnetty Antto Niemoselle ja Hannu Mäkelälle hopeinen ja Jukka-Pekka Kankaiselle pronssinen ansiomitali, mutta he eivät päässeet juhlaan.

Puolustusministerin, Suomen Reserviupseeriliiton esityksestä, myöntämä kultainen ansiomitali soljen kera luovutettiin majuri (res) Kari Autiolle. Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piiri ry:n myöntämä hopeinen ansiomitali luovutettiin everstiluutnantti Pasi Heinualle.

MPK:n hopeisen ansiomitalin saivat ansioistaan seuraavat henkilöt (kuvassa vasemmalta): Johan Nygård, Maria Luodes ja Ari Viemerö ja rautaiset ansiomitalit Joakim Lax, Matti Rantanen, Michael Leppäkari ja Oskar Kenttälä.

Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piiri ry:n myöntämä kultainen ansiomitali luovutettiin majuri (res) Antti Porkolle (oikealla) ja hopeiset ansiomitalit kapteeni (res) Pasi Paasilalle (vasemmalla) ja yliluutnantti (res) Esa Virtaselle (keskellä). He ovat Kokkolan Reserviupseerit ry:n jäseniä.

Keskipohjalaisten maanpuolustusyhdistysten ja Puolustusvoimien ansioituneita jäseniä yhteiskuvassa. Kaikki huomionosoitusten kohteena olleet henkilöt eivät päässeet paikalle, mutta heitä tullaan muistamaan myöhemmissä tilaisuuksissa.

Everstiluutnantti Pasi Heinua luovutti Pohjanmaan aluetoimiston pöytäviirin Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piirin pj. Seppo Ruotoistenmäelle.

Porin

eversti Marko Kivelä.

Itsenäisyyspäivän juhla Ylivieskan Kulttuurikeskus Akustiikassa

Reservin kapteeni Marko Hintsalan juhlapuhe

Arvoisa juhlaväki, arvoisat kaupungin ja seurakunnan edusajat, Haasteet maailmanrauhan, ilmaston tilan, kansainvälisen talouden, yleisen vakauden tai kansallisen turvallisuuden näkökulmasta ovat merkittävästi kasvaneet

Mannerlaatat liikkuvat aiheuttaen tuhojaan, luonnonolot piinaavat satoja miljoonia ihmisiä eri maissa säännöllisesti, myös Euroopassa, lähialueen tulvatuhoja unohtamatta. Näille asioille me emme pikaisella aikataululla kovin paljon voi mitään. Turvallisen elämän edellytyksiä pyritään siitäkin huolimatta tärvelemään eri valtioiden toimesta suunnitelmallisesti ja julmalla tavalla.

Isänmaamme ulkopuolella olevat haasteet ovat mittakaavaltaan suuria, mutta mikä niistä saa tuntomme heräämään muita enemmän tai yhdistämään kansalaisnäkemyksemme yksimieliseksi? Olisiko se isänmaamme? Isovihan aikaan 1713–1721 naapurivaltiomme katsoi oikeudekseen tappaa yli 10 % suomalaisista omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Venäjä toteutti jo tuolloin Suomen suhteellisesti suurimman, 800 ihmisen massamurhan Hailuodossa, hävityksen synkimmän päivän ollessa ns. murhaperjantai marraskuussa vuonna 1714.

Samainen naapurivaltio, joka erilaisten valheiden ja lavastuksien jälkeen päätti aloittaa sodan 85 vuotta sitten, on jälleen samoin toimintatavoin asettamassa haasteita naapurivaltioilleen, näin on ollut jo siis yli 300 vuotta ja sama tilanne jatkuu yhä 2020 luvullamaan arvokäsitykset maailmanjärjestyksestä eivät ole mitenkään muuttuneen tänä aikana.

Imperialistinen suurvalta naapurimme Venäjä on omine pitkäaikaisine valtapyrkimyksineen jälleen kerran horjuttanut maailman rauhaa ja saattanut yhden itsenäisen Euroopan maan suurimman hävityksen kohteeksi sitten toisen maailman sodan. Jälleen kerran on myös osoitettu täydellinen piittaamattomuus kansainvälisiä sopimuksia kohtaan ja saman maan toimesta.

Venäjän oman ajattelun mukaisesti heitä eivät kosketa kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kansainväliset sodan säännöt (Geneven sopimus), lasten suojelun säännökset, eikä

Ylivieskan Reserviupseerit ry:n pj., kapteeni (res.) Marko Hintsala nosti puheessaan esille yleisen maailmantilanteen ja naapurivaltio Venäjän viimeaikaiset toimet, myös pitkän yhteisen historiamme valossa. Puheensa keskeisimpänä asiana hän korosti sankarivainajien merkitystä jälkipolville ja otti vielä lopuksi esille tämän päivän arjen sankarit. Kuva: Jouko Liikanen

mikään muukaan yhteisesti sovittu.

Häikäilemätön hyökkääjä on lukuisten valheiden, teatraalisten valmistelujen sekä lavastuksien ja propagandansa kanssa toteuttanut jo tutuksi tullutta historiaansa vuosikymmenistä toiseen. Ei ole suojassa sotilaallisten sopimusten turvaamat kohteet, ei sairaalat, ei humanitaariset toimijat, ei kansainväliset avustusjärjestöt.

Kojteiksi valitaan myös kansainvälisten tunnusten suojaamat väestönsuojeluviranomaiset, pelastusyöntekijät, Punaisen Ristin henkilöstö ja median edustajat.

Arvoisa juhlaväki, Itsenäisyyspäivänä meidän on syytä olla enemmän kuin kiitollinen sotaveteraanien, lottien ja kotirintamalla toimineiden huolto- ja tukijoukkojen valtavasta työstä itsenäisyyden hyväksi. Sotaveteraanien sinnikäs, valtavaan tahtotilaan perustunut maamme puolustaminen oli jotain erityistä, sodanjohdon tahtotilaa unohtamatta. Tilastollisesti tosiasiat olivat haasteelliset ja numeroiden epäsuhta suuria: viiden miljoonan ihmisen kansaa kohtaan vihollisuudet julisti väestöltään yli 250-miljoonainen valtio, 22 neuvostodivisioonaa vyöryi rajoillemme ja tunkeutui maahamme.

Suomen kansaa ei saatu näilläkään voimasuhteilla nujerrettua, vaikkakin se

paikoitellen hiuskarvan varassa olikin. Suomalainen sotilas, joista suurin osa reserviläisiä, osoitti mitä tarkoittaa maanpuolustustahto.

Näin oli asiat 80–85 vuotta sitten. Nykyisen tutkimuksen mukaan suomalaisen nuoren miehen, sotilaan maanpuolustustahto on maailmanlaajuisestikin aivan kärkipäätä. Sama tahtotila tulee esille myös muille kansalaisille tehdyssä tutkimuksessa.

Suomalaisen reserviläisen osaaminen ja tahtotila on tänäkin päivänä maailman parasta laatuluokkaa. Pohjoisen suuri sotaharjoitus noin kuukausi taakse päin osoitti omat reserviläisemme erityisen kyvykkäiksi vaativissakin tehtävissä. NATO-harjoituksessa nykyaikaisen taistelupanssarivaunun miehistön muodostivat suomalaiset reserviläiset, kun kaikilla muilla osallistuvilla mailla panssarivaunujen miehistön muodostivat ammattisotilaat.

Edellisten sotien jälkeen on nykyisessä sodankäynnissä moni asia muuttunut merkittävästi. Nykyaikaisessa sodankäynnissä muutokset näkyvät mm. lentävien etäohjattavien välineiden muodossa (dronet), GPS-järjestelmien ja satelliittitekniikkaan perustuvan aseteknologian käytössä, täsmäaseiden ja rypälepommien hyödyntämisenä sekä liikkuvan

tulenjohdon ja liikkuvan tykistötulen mahdollisuutena. Unohtaa ei sovi myöskään kehittynyttä Suomen omaa puolustusteollisuutta, jonka parissa mm. Patria, Nammo-Lapua, Sako, Bittium ja vaikkapa Sievin Jalkine tekevät hyvää työtä. Suomen puolustusvoimien osaaminen esimerkiksi suluttamisessa ja panssarintorjunnassa on laajasti arvostettu ja Euroopan parhaimmistoa oleva tykistömme pystyy vastaamaan täysin nykyaikaisen sodankäynnin haasteisiin.

Tähän liittyen me reserviläiset kannatamme lämpimästi Suomen irtaantumista maamiinoja koskevasta Ottawan sopimuksesta vahvistaaksemme kansallista puolustusta.

Sankarivainajat

Haluan nostaa tässä puheessa kuitenkin nyt tärkeimmälle sijalle kunnioitetut sotiemme veteraanit ja erityisesti sankarivainajat. Ylivieskassa heitä on 200 sotilasta viidellä eri hautapaikalla.

Sankarihautausmaat ovat Ylivieskan arvokkaimmat paikat - toivonkin että jokainen teistä omalla tavallaan osoittaa sankarivainajille kunnioitustaan ainakin tärkeimpien juhlapäivien yhteydessä.

Nämä sankarivainajat ovat saaneet sodassa tai sen jälkeen arvokkaimman kuoleman. Tämän koki maassamme yli 90 000 sotilasta.

Me reserviläiset haluamme osoittaa kunnioitustamme ylivieskalaisten sotaveteraanien ja sankarivainajien muistolle huolehtimalla kunniavartioinnista ja lippuvartiosta tärkeimpinä juhlapäivinä. Ainakaan 40 vuoteen sotaveteraanien ei ole tarvinnut tässä kaupungissa huolehtia tästä kunniatehtävästä.

Tämän vuoden puolella on tehty Ylivieskan reserviupseereiden aloitteesta ja Ylivieskan toisen reserviläisyhdistyksen myötä seurakunnan kanssa yhteistyösopimus, jossa me paikalliset reserviläisyhdistykset olemme lupautuneet hoitamaan talvella keskeisimpien juhlapäivien aikaan sankarihautausmaan muistolaattojen puhdistukset.

Sankarivainajien tarinoissa on mitä monenkirjavin otos sodan kovimpia kokemuksia, ja uhrauksien taustat ovat omalla tavallaan karua historiaa.

Ylivieskan ensimmäinen sankarihautaus tapahtui 3.1.1940, sankarivainajan ollessa nuori komppaniaupseeri Niilo Kytömäki. Hän kaatui Mäntyvaaran taisteluissa 20.12.1939 – tässä taistelussa kaatui yhteensä 17 suomalaista, joista neljä upseeria. Venäläisten tappiot olivat noin 300 miestä.

Tämän päivän osaajat Meillä on monia ammattiryhmiä, jotka edistävät toiminnallaan kriisivalmiutta.

Nostaisin mielellään esille mm. seuraavia toimijoita. Ensinnäkin alkutuotannon parissa työskentelevät maatalousyrittäjät, joiden toteuttama alkutuotanto on ratkaisevan tärkeä toimiala, jota ei saisi päästää liiaksi EU-säätelyn kohteeksi turvataksemme kaikissa oloissa alkutuotannon omavaraisuuden. Metsäalan ammattilaisilla metsäkoneyrittäjistä muihin puunhankintaketjun osaajiin on sodan ajan toimintoihin erityisen tärkeä rooli. Arkielämässä hankittu erityinen osaaminen tehdä nopeasti kulku-uria suomalaiseen metsämaastoon on arvokasta pääomaa. Lämmön, veden ja jäteveden tuotannon turvaajat ovat yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta ratkaisevan tärkeässä asemassa ja siksi arvostan heidän osaamistaan ja valmiuden ylläpitokykyä korkealle. Emme saa unohtaa myöskään terveydenhuollon ammattilaisia.

Toivon valtionpäämiehellemme ja eduskunnan päättäjille viisautta tehdä hyviä päätöksiä aina Suomen kansallinen turvallisuus etusijalla. Me reserviläiset taas teemme parhaamme – sitten jos käsky käy.

Arvoisa juhlaväki, toivotan teille kaikille isänmaallista ja lämminhenkistä itsenäisyyspäivää.

Maanpuolustustahdon taustatekijät ennen ja nyt

Otsikon mukainen kurssi pidettiin alun perin 16.3.2019 MPK:n Kokkolan koulutuspaikan kokoustiloissa. Paikalla oli maanpuolustuksen ystäviä Oulu – Lapua -akselilta. Kurssinjohtajana ja luennoitsijana toimi psykologi, reservin majuri Jussi Rytkönen.

Mitä maanpuolustustahdolla tarkoitetaan, onko se sama asia kuin maanpuolustushalu tai -henki? Halun taustalla on pääsääntöisesti viettipohjainen elementti. Maanpuolustushengen taustalla on tahtopohjainen syvä kokemus, ja moraalishenkinen vahvasti tunnepohjainen ajatus suojella ja turvata isien kulttuuriperintöä, oikeutta määrätä kansallisesti rakentunutta itsemääräämisoikeutta ja valtiollista omaan lainsäädäntöön perustuvaa suvereniteettia. Tahto on osa ihmisen syvintä olemusta, jonka tarkoitus on pitää ja kiinnittää ihminen tiedostettuun ja hyväksyttyyn moraalijärjestelmään.

Jo pikkulapselle kehittyy oma tahto, joka yleensä aiheuttaa ristiriitoja vanhempien ja lapsen välille. Mutta milloin voidaan sanoa, että sellainen abstrakti käsite kuin maanpuolustustahto

kehittyy yksilölle? Käykö kehitys yksityisestä yleiseen, omakohtaisesti; vai yleisestä yksityiseen, esim. kasvatuksen ja opetuksen kautta? Sekä että. Tahto kehittyy ihmisessä kehityksen ja kasvun kautta. Lapsuudessa omaksuttu arvomaailman perusta luo meihin tahtoelementin, jonka merkitys yksilön elämässä on hyvin merkityksellinen. Perheen, vanhempien, suvun arvomaailma välittyy kasvatuksen kautta seuraaville sukupolville. Merkittävää on erityisesti myös, minkälaisia arvoja yhteiskunta jäsenilleen tarjoaa. On siis myös erityisen tärkeätä, että yhteiskunta, siis me kaikki annamme suomalaisen identiteetin ja sen historian, eri vaiheineen, luoda tuleville sukupolville sen henkisen perinnön arvoineen, jolla tämä kansa on selvinnyt vaikeistakin ajoista.

Ulkoinen väkivalta on kohdannut suomalaisia jo viikinkiaikaan, ja merkittäviä sodaksi määriteltäviä mullistuksia täällä Ruotsin ja Venäjän välisissä maakunnissa on tapahtunut tasaisin välein aina 1400-luvun lopulta lähtien. Omaa kotia ja asuinseutua on aina puolustettu, mutta voidaanko mää-

ritellä, miksi tai minkä tekijöitten seurauksena koko kansaa koskeva yhteinen tahto puolustaa maata on syntynyt? Kansakuntamme, suomalaiset, perheet, yhteisöt, koko yhteiskunta on joutunut vuosisatojen ajan kohtaamaan ulkopuolista vainoa, hyökkäyksiä, orjuutusta, nöyryytyksiä, tuskaa ja surua. Nämä eri aikakausien kokemukset ovat vahvistaneet yhteenkuuluvaisuutta, halua puolustaa omia oikeuksia niin yksilön, perheen, yhteisöjen kuin kansakunnankin tasolla. Näistä rankoista kokemuksista johtuen on syntynyt myös vahva yhteisöllinen tahto ja myös halu puolustaa itsemääräämisoikeutta ja lakeihin perustuvaa suojaa.

”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.” Mitä kaikkea tähän lauseeseen sisältyy, voiko tietoisuus kansan omasta kielestä ja laajempi kansallinen herääminen olla myös maanpuolustustahdon syntytekijöitä? Kyllä ehdottomasti. Kansallisuusaate syntyi meillä juuri näistä historiallisista taustaelementeistä ja kansan kokemuksista vieraiden vallanpitäjien toteuttamista

epäoikeudenmukaisuuksista, ja erityisesti Venäjän toteuttamista kansan ja kansalaisten nöyryyttämisistä ja väkivallasta.

Maamme itsenäistyminen ja käymämme sodat ovat nostaneet maanpuolustustahdon maailman korkeimpiin lukemiin. ”Sota on kaukana, Balkanilla saakka.” Turruttaako tällainen kapteeni Kaarnan tapainen tulkinta hyvinvointisuomalaisen? Tarvitaanko siis todellinen sodan uhka tai Suomeakin koskettava kansainvälinen kriisi, että välinpitämättömyys maamme puolustamista kohtaan vähenisi? Onko kansallinen muisti tänä päivänä vain selfiekepin mittainen? ”Monikulttuurinen” hömpötys, johon meillä nykyisin pyritään julkisen vallan taholta kansalaisia ohjaamaan, unohtaa kansallisen kulttuurin ja sen historian merkityksen myös yksilön psyykkisen kehityksen katsannossa. Julkisen vallan ylläpitämien koulutusyhteisöjen, aina päiväkodeista yliopistoihin saakka, tulisi ymmärtää korostaa omaa kansallista kulttuuriamme ja kansamme historian käänteitä. Oma kulttuurimme ja historiamme on lähtökohta rakentaa hyvällä

itsetunnolla ja terveellä tunnepohjalla varustettuja kansalaisia. Tämä ei sulje pois sitä, että meidän tulee kunnioittaa muita kulttuureja ja kunnioittaa kaikkien ihmisten oikeutta ihmisarvoiseen elämään. On muistettava, että oma kulttuurimme ja historiamme tapoinemme on meidän oikeutemme ja prioriteeteistamme ensimmäisenä. Historia kautta aikain osoittaa, että lisääntyvä hyvinvointi lisää myös ihmisen taipumusta egoismiin, oman hyvän tavoitteluun ja yhteisöllisyyden merkityksen unohtamiseen. Historia osoittaa vääjäämättä, että vasta konkreettinen tuhoutumisen uhka luo merkityksen todelliseen haluun toimia pyyteettömästi yhteisen hyvän eteen.

Suomalaisten maanpuolustustahtoa mitataan aika ajoin, ja mitatut tulokset vaihtelevat tutkimuksen tilaajasta tai tulkitsijasta riippuen ilahduttavasta huolestuttavaan ja kaikkea siltä väliltä. Voiko maanpuolustustahtoon vaikuttaa ulkopuoliset tahot, vai voiko yhteiskunta olla yhtenäinen omaan historiaansa ja kokemuksiinsa luottaen? Tarvitsemme mielestäni erityisesti valtiovallan, korkeimpien auktoriteettiem-

me aktiivista huomiota ja esimerkkiä viitoittamaan ja julkisesti ottamaan kantaa Isänmaan turvallisuuteen ja historiamme vaalimiseen. Presidenttimme on tämän asian hyvin hoitanut, mutta maan hallitukset ja kansanedustajat ovat äänestäjien suosion menetyksistä peloissaan unohtaneet tavan takaa puhua maanpuolustuksen tärkeydestä. Se ei ole ollut muodikasta.

Miten minä itse voin vaikuttaa niin isoon asiaan kuin maanpuolustustahto? Sinä ja minä, me voimme ja meidän pitää kantaa vastuumme, kertoa aktiivisesti lapsillemme ja lapsenlapsillemme historiastamme, kansamme ja sukumme elämänvaiheista. Meidän pitää osoittaa sanoin ja teoin, että olemme kuten hekin jatkumo maamme historiassa ja avain tulevaisuuteen ja kansallisen itsemääräämisoikeuden jatkumiseen Itsenäisessä Isänmaassamme.

Vuoden

2024 kutsunnat

ovat

päättyneet

–noin 76 % kutsuntaikäluokasta palvelukseen

Vuoden 2024 kutsunnat päättyivät 13. joulukuuta. Palvelukseen määrättiin 76,07 prosenttia ikäluokan miehistä. Määrä nousi viime vuodesta 1,25 prosenttiyksikköä. Puolustusvoimien aluetoimistot järjestivät asevelvollisuuslain mukaiset kutsunnat 15.8.–13.12.2024. Syksyn aikana pidettiin yhteensä 519 kutsuntati-

laisuutta kaikkiaan 244 eri paikkakunnalla. Kutsuntaikäisiä, vuonna 2006 syntyneitä miehiä, oli tänä vuonna yhteensä 31 925. Varusmiespalvelukseen heistä määrättiin 76,07 prosenttia, eli 24 285 henkilöä.

Kutsunnat takana – valmistautuminen palvelukseen alkaa Tulevaan palvelukseen kannattaa valmistautua järjestämällä omat siviiliasiat kuntoon, perehtymällä armeijan arkeen ja palvelustehtäviin sekä kohottamalla kuntoa. Puolustusvoimien Intti.fi -sivustolta löytyy lista asiois-

Yhteenveto vuoden 2024 kutsuntatuloksista

ta, jotka kannattaa ottaa huomioon valmistautumisen yhteydessä. Asianmukainen valmistautuminen tekee palveluksen aloittamisesta mielekkäämpää ja auttaa saamaan palvelusajasta enemmän irti.

• Kutsuntaikäluokka: vuonna 2006 syntyneet miehet, 31 925 henkilöä

• Varusmiespalvelukseen määrättiin 76,07 % (2023: 74,82 %), 24 285 henkilöä

Haku naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen päättyy 15.1.2025 Haku naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen on loppusuoralla. Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen voi hakea, jos on Suomen kansalainen, 18–29-vuotias ja terveydentila sopii sotilaskoulutukseen. Palveluksen voi

suorittaa Puolustusvoimien kaikissa joukko-osastoissa ja tehtävissä. Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen voi hakea sähköisessä OmaIntti -asiointipalvelussa. Hakemukseen tulee liittää lääkärinlausunto. Tarkemmat hakuohjeet ja lisätietoa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta löytyy osoitteesta: https://intti.fi/naisten-vapaaehtoinen-asepalvelus

• Terveydellisin perustein palveluksesta rauhan aikana vapautettiin ja C-luokkaan määrättiin 7,98 % (2023: 8,64 %)

• Uudelleen kutsunnoissa tarkastettavaksi eli terveydellisistä syistä E-luokkaan määrättiin yhteensä 8,48 % (2023: 9,19 %)

• Ulkomailla asuvia, monikansalaisuuden perusteella vapautettuja 3,39 % (2023: 3,52 %)

• Poissaolijoita ja laillisella esteellä kutsunnoista poisjääneitä 1,86 % (2023 1,81 %)

• Siviilipalvelukseen hakeutui 1,71 % (2023: 1,59 %)

• Vapautettuja ahvenanmaalaisia 0,51 % (2023 0,43 %)

Maavoimat

Tiedote 17.12.2024

Jussi Rytkönen Psykoterapeutti, majuri res.

Amerikan Yhdysvaltojen presidentti seuraavalle 4-vuotiskaudelle on valittu.

Donald Trumpia vaaleissa äänestäneistä vaikuttava osa kuului kouluttamattomaan, vahvasti kansallismieliseen väestön osaan. Trumpin valinta tuo tullessaan epävakaan ja arvaamattoman hallintokauden, joka luo paljon kysymysmerkkejä koko maailman politiikkaan ja erityisesti turvallisuuspolitiikkaan.

Venäjän käynnissä oleva brutaali imperialistinen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan jatkuu voimallisena ja armottomana siviiliuhreja kaihtamatta. Sodan luonne ja tuho kohdistuu infrastruktuuriin, pyrkien tuhoamaan ihmisten elämän perusedellytykset. Pohjois-Korea liittyi aktiivisesti sotaan ensin aseistamalla Venäjää ja lopulta lähettämällä myös joukkoja taistelemaan Venäjän rinnalla. Euroopan ja Yhdys-

Ajankuva nyt

valtojen reaktiot tähän merkittävään muutokseen ovat olleet hämmentävän vaisuja ja hampaattomia. Lännen demokratiat ovat sodan alusta saakka suurella suulla ilmoittaneet seisovansa Ukrainan rinnalla niin kauan kuin Ukraina tarvitsee apua. Aseapu ja tarvittava tuki on ollut riittämätöntä ja arkailevaa.

Aseavun vetkuttelu on aiheuttanut sen, että Venäjä on esteettä saanut luvan jatkaa brutaalia hyökkäystään lännen kykenemättä puuttua hävityssotaan. Tilanne on Ukrainalle tuhoisa ja koko Euroopalle pitkässä juoksussa äärimmäisen vaarallinen. Ukrainan vaara menettää itsenäisyytensä on todellinen. Imperialisti-

Puolustusvoimille

Puolustusministeri Antti Häkkänen on valtuuttanut Puolustusvoimat aloittamaan kotimaisten kenttäradioiden sarjahankinnat Bittium Wireless Oy:ltä. Sarjahankinnan osuus sisältyi vuonna 2018 allekirjoitettuun hankintasopimukseen lisähankintavarauksena.

”Olemme hyvin tyytyväisiä Bittiumin kanssa tehtyyn merkittävään tuotekehitykseen ja nyt toimitettaviin kenttäradioihin. Hankinta vahvistaa sekä suomalaista johtamisjärjestelmäosaamista että Puolustusvoimi-

en suorituskykyä”, ministeri Häkkänen toteaa. Lisähankintavarauksen mukaisesti Puolustusvoimilla on mahdollisuus hankkia kenttäradioita ja niiden varusteita, koulutusta sekä järjestelmähallintaa kaikkien puolustushaarojen käyttöön. Hankinta mahdollistaa uusien radioiden käytön laajentamisen kaikissa puolustushaaroissa ja Pääesikunnan alaisissa laitoksissa. Uudet kenttäradiot ovat ohjelmistoradioita ja niillä korvataan vaiheittain edellisen sukupolven kenttära-

Bittium Tough SDR -sotilas- ja ajoneuvoradiot integroidaan osaksi Maavoimien M18-johtamisjärjestelmää ja Puolustusvoimien radioperhettä ja niillä korvataan vaiheittain Puolustusvoimien käytössä olevia analogisia kenttäradiota moderneilla ohjelmistoradiopohjaisilla, laajakaistaisen tiedonsiirron mahdollistavilla radioilla. Kuva: Kainuun Sanomat / Jaakko Posti

nen Venäjä on lännen heikkouden, päättämättömyyden ja kyvyttömyyden takia jäänyt julistuksista huolimatta yksin.

YK:n pääsihteeri ja Saksan liittokansleri kävivät tapaamassa Putinia ja osoittivat lännen demokratioiden saamattomuuden ja heikkouden, jota Venäjä käyttää suruttomasti hy-

väkseen. Tämä oli yhtä irvokasta kuin tapahtumat ennen toisen maailmansodan aattoa, kun Englannin pääministeri Chamberlain kävi kumartamassa Adolf Hitleriä tämän päämajassa. Chamberlain totesi palatessaan tyytyväisenä: Ei sotaa meidän elinaikanamme. Samat virheet tehdään näköjään taas. Toivottavasti tulos Euroopan kannalta ei ole samanlainen. Naton tehtävänä oli alun perin suojata jäsenvaltioita nimenomaan silloisen Neuvostoliiton luomalta imperialistiselta uhalta sekä aiheuttaa pidättyvyyttä Neuvostoliiton aggressioilta ja laajennushaluilta Euroopassa ja muuallakin maailmassa. Venäjä on jatkanut samaa aggressiivista, sotaisaa vaikuttamista Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Mikä on siis Naton rooli Venäjän käymässä oikeudettomassa sodassa nyt?

Naton rooli on hämmentävä. Vaikka Ukraina ei kuulu Natoon, voisi Nato osoittaa myös käytännön tasolla olevansa valmis puolustamaan jäseniensä suvereniteettia selkein toimenpitein. Näin ei ole tapahtunut. Naton ja johtavien Euroopan valtioiden pahoitellessa asiaa ja pistämällä päänsä pensaaseen, saavat merikaapelien katkaisemiset ja sabotaasit Euroopassa jatkua. Surullinen tosiasia on, että Euroopalla eikä myöskään Natolla ole johtajaa vastaamaan Venäjän vahvan johtajan harjoittamaan raakaan ja nationalistiseen tuhoamissotaan. Ranskan presidentti on esittänyt joukkojen lähettämisen mahdollisuutta Ukrainaan. Euroopan näkökulmasta –eurooppalaisten joukkojen pitäisi jo olla siellä.

Jussi Rytkönen Psykoterapeutti, majuri res.

hankitaan uusia kenttäradioita

dioita. Ohjelmistoradioissa osa suorituskyvystä luodaan radiossa käytettävän ohjelmiston ja aaltomuotojen avulla, jolloin radioiden suorituskykyä voidaan kehittää koko niiden elinkaaren ajan. Uudet lähi- ja ajoneuvoradiot sovitetaan ja integroidaan osaksi Maavoimien M18-johtamisjärjestelmää. Kenttäradioiden toimitukset alkavat loppuvuoden 2024 aikana. Hankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo on noin 25,6 miljoonaa euroa ja sen työllistävä vaikutus kotimaassa on noin 39 henkilötyövuotta.

Puolustusministeriö Tiedote 4.11.2024

Puolustusvoimien uudessa taistelutavassa joukkojen liikkuvuus ja johtaminen liikkeestä sekä tehokkaat viestiyhteydet ovat avainasemassa.

Venäjän ohjusiskut siviilikohteita vastaan jatkuivat tammikuussa 2023. Tässä tuhon jälkiä Dniprossa. Kuva: Vitalii Matokha / AFP / Lehtikuva

Bittium Tough SDR

Vaasan läänin

VLMPY:n jo perinteinen syysretki toteutui lokakuun 8.–10. päivien välisenä aikana. Pääkohteena oli Porin Prikaatin ja Tykistökoulun toiminta Niinisalossa. Tavoitteena oli myös vierailla Säkylän varuskunnassa, mutta syksyn adenovirustilanne esti varuskuntien välillä tapahtuvat vierailut. Niinisalon vierailua täydennettiin tutustumismatkalla Parolan Panssarimuseoon. Porin Prikaatin nykyisestä toiminnasta kuultiin prikaatin apulaiskomentajan, eversti Marko Kivelä mielenkiintoinen esitys. Tykistökoulun historia ja erityisesti Vilho Nenosen

merkitys suomalaisen tykistön toiminnan kehittämisessä tuli erinomaisesti esiin majuri Tero Mäenpään esityksessä. Lisäksi vierailuryhmälle tarjoutui mahdollisuus tutustua tykistön harjoituksiin Pohjankaan harjoitusalueella.

Syysretken kohteena oli myös Juustoportin päätoimipaikka Jalasjärvellä, mutta yhteensattumien vuoksi tarkempaan esittelyyn ei ollut mahdollisuutta. Sitä vastoin lokakuun loppupuolella yhdistyksen hallitus piti kokoustaan Juustoportin tiloissa ja kuuli samalla mm. yhtiön varautumissuunnitelmista

ja toiminnan ennakoinnista erilaisissa yllättävissä tilanteissa. Kyseessä on Keski-Kasarin perheyritys ja varsinaisesti Juustoportti on aloittanut toimintansa 1989. Nykyisellään se työllistää ympärivuotisesti n. 300 henkilöä ja kesäisin jonkin verran enemmän. Marraskuussa oli vuorossa syyskokous Vaasassa valtion virastotalon auditoriossa. Kokousesitelmänä kuultiin aluetoimiston päällikön, everstiluutnantti Pasi Heinuan alustus aluetoimiston organisaatiosta ja tehtävistä toiminta-alueellaan. Itse kokouksessa käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat.

vaihtuminen,

Joulukuun 5. päivä vietettiin Kainuun Prikaatissa 1. Erillisen Autokomppanian perinnepäivää 80:nnetta kertaa.

Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta ry osallistui tilaisuuteen neljän henkilön edustuksella: Ari Olli, Matti Hautamäki, Lasse Rajamäki ja Eero Muhonen. Tilaisuus paraatikentällä oli sotilaallinen ja näyttävä. Juhlintaa jatkettiin Sotilaskodissa puheiden, muistamisten sekä kahvittelun merkeissä. Killan tervehdyksen ja onnittelun juhlivalle yksikölle esitti varapuheenjohtaja Ari Olli. Puheessaan Olli totesi keskinäisen yhteistyön alkaneen 20 vuotta sitten ja jatkuneen säännöllisesti. Kohokohtiin kuuluvat vierailut yksikössä varusmiesten kotiuttamistilaisuudessa, oman kiltatoiminnan esittely ja palkintopuukon

jakaminen kunnostautuneelle varusmiehelle. Huomionosoitusten yhteydessä automiestemme kilta sai vastaanottaa 1ERAK:n pienoislipun kunniakirjan kera, perusteluna pitkäaikainen yhteistoiminta yksikön kanssa.

Eero Muhonen

Kuvat: Kainuun prikaati/ valokuvausmies Carlenius

Yhdistyksen sääntöjen mukaan sen hallituksessa voi olla jäsenenä maksimissa kaksi kolmevuotiskautta. Sääntöjen perusteella oli valittava yhdistykselle uusi puheenjohtaja, sillä vuoden 2024 lopussa ammattikasvatusneuvos Jouko Kuisminin kaudet täyttyvät. Näin ollen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin maakuntaneuvos Kai Pöntinen Lapualta. Tulevan vuoden 2025 toimintaa tulee normaalitoiminnan lisäksi sävyttämään 60-vuotisjuhlat vuoden loppupuolella.

Teksti: Jouko Kuismin

Kuvat: Raimo Latvala ja Jussi Niinistö Eversti

1ERAK 80 vuotta

Marko Kivelä, kuva: Raimo Latvala

Vilho Nenosen patsas ja VLMP:n ryhmä 2024, kuva: Raimo Latvala

Puheenjohtajuuden

kuva: Jussi Niinistö

Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Killan vpj. Ari Ollille luovutettiin 1ERAK:n pienoislippu pitkäaikaisen yhteistyön osoituksena.

Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Killan pj. Eero Muhonen.

Pohjanmaan alueen sotilasläänin monipolviset vaiheet

Sotilasläänit muodostivat lähes 80 vuoden ajan Suomen puolustusvoimien alueellisen johtoportaan, jonka alaisia olivat sen johdossa olleet joukko-osastot ja sotilaslaitokset sekä vuoteen 1992 asti sotilaspiirit. Sotilaspiirien aluejako noudatti pääosin suojeluskuntapiirijakoa suojeluskuntajärjestön lakkauttamiseen 1944 asti. Sotien aikana sotilasläänien joukkojenperustamistehtävät siirtyivät niiden alueilta muodostettaville divisioonille.

Sotilasläänejä oli vuosien 1933–2009 välisenä aikana yhteensä yli kolmekymmentä vaihtelevin nimityksin ja aluejaoin. Vuoden 2008 aluejärjestelmän uudistuksessa perinteiset sotilasläänit asteittain lakkautettiin (mm. Pohjanmaalla vuoden 2009 lopussa) ja niiden tehtäviä ryhtyivät 2010 hoitamaan aluetoimistot. Tänä väliaikana ja edelleen vuoteen 2014 asti ylimpänä alueellisena johtoportaana toimi neljä sotilaslääniä, jotka korvasivat aiemmat kolme maanpuolustusaluetta. Nämä ”suursotilasläänit” lakkautettiin vuoden 2014 lopussa. Tässä vaiheessa aluetoimistot siirtyivät lakkautettujen suursotilasläänien alaisuudesta joukko-osastojen alaisuuteen. Sotilasläänien aluejako rakentui muutamin poikkeuksin vahvasti siviililäänien aluejaon mukaan. Vaasan läänin alue muodosti siten vastaavan sotilasläänin alueen – sotilasläänin nimi vain vaihteli ajan myötä. Yksi alueelli-

Vaasan Kasarmintorin Perinnemuurissa paljastettiin Vaasan – Pohjanmaan Sotilasläänin muistolaatta 4.6.2010. Kuvassa sotilasläänin kolme viimeistä komentajaa, everstit Jorma Jokisalo (oik.) ja Jorma Aherto sekä kommodori Hannu Luukkonen. Eversti Aherto suoritti laatan paljastuksen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Håkan Nordman otti sen kaupungin puolesta vastaan. Kuva: Ilkka Virtanen

nen poikkeuskin mahtuu mukaan, kun myös Keski-Suomi kuului lyhyen aikaa sotilaslääniin. Sotilasläänin kolme sotilaspiiriä noudattivat alueiltaan muutamin kuntapoikkeamin nykyistä kolmen maakunnan mukaista aluejakoa. Sotilasläänejä koskevat muutokset heijastuivat sotaväen tarpeesta tehdä muutoksia alueelliseen johtamisjärjestelmäänsä. Nämä muutostarpeet olivat seurausta mm. maailmanpolitiikan tilasta (sodat, sodanuhat), suomalaisen yhteiskuntarakenteen muutoksista (ikäluokkien muutokset, kaupungistuminen, väestökeskittymien muutokset), aseteknologian

Sotilaslääni sai sijoituspaikan Suojeluskuntien ja Lotta Svärd -järjestön muistolaatan rinnalta. Järjestöt olivat vuoteen 1944 tiiviissä yhteistyössä (IV)

kehityksestä, Suomen ulkoja turvallisuuspoliittisista linjauksista jne.

Etelä-Pohjanmaan Sotilaslääni (1933 – 1940) Alueen sotilaslääni aloitti toimintansa nimellä Etelä-Pohjanmaan Sotilaslääni. Etelä-Pohjanmaan maakunta käsitti tuohon aikaan nykyisten Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueet. Lisäksi myös Keski-Pohjanmaa sisältyi sotilasläänin alueeseen. Suojeluskuntajärjestö oli olennainen osa Puolustusvoimia, mm. sotilasläänin sotilaspiireillä ja suojeluskuntapiireillä oli yhteiset alueet ja ne toimivat tiiviissä yhteistyössä. Sotilasläänin ensimmäinen komentaja oli jääkärieversti Claes Winell. Talvisodan alkaessa Winell siirtyi johtamaan alueelta perustettua 8. Divisioonaa, hän sai kenraalimajurin arvon v. 1941 ja Mannerheim ristin n:o 103 v. 1942.

Vaasan Sotilaslääni (1940 – 1945) Välirauhan aikaisissa järjestelyissä sotilaslääni sai v. 1940 uudeksi nimekseen Vaasan Sotilaslääni. Komentajaksi määrättiin jääkäritaustainen kenraalimajuri Hannu Hannuksela. Jatkosodan alettua sotilasläänin tehtävistä vastasi Hannukselan johtama 19. Divisioona. Sotilaslääniin kuuluvan Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkönä toimi vahvan suojeluskuntataustan omannut kauhavalaissyntyinen jääkärieversti Matti Laurila. Talvisodan alkuvaiheissa hän toimi Hannukselan alaisuudessa. Selkävian johdossa Laurila vapautettiin rintamapalveluksesta ja hänet

Pohjanmaan Sotilaslääni (1945 – 1993)

Sotien jälkeen v. 1945 Puolustusvoimissa suoritettiin jälleen uudelleenjärjestelyjä, myös alueellisten järjestelmien osalta. Sotilasläänistä tuli nyt Pohjanmaan Sotilaslääni, millä nimellä lääni tunnettiin vuoteen 1993 asti. Aluksi, vuoteen 1950 asti nimenä oli kuitenkin Keski-Suomen Sotilaslääni, kun alueeseen kuului myös keskisuomalaisia kuntia.

hallinnon uudistukset, tällä kertaa aikaisempia mittavammat.

määrättiin v. 1942 Vaasan Sotilasläänin komentajaksi, missä tehtävässä hän toimi v. 1945 saakka ennen siirtymistään reserviin.

Pohjanmaan Sotilasläänin ensimmäisenä komentajana toimi keskipohjalainen (Teerijärvi) jääkärikenraalimajuri Uno Fagernäs. Fagernäsin komentajakausi oli poikkeuksellisen pitkä, 10 vuotta. Myös kaikilla Fagernäsiä edeltäneillä lääninkomentajilla oli ollut Saksassa JP 27:n riveissä hankittu jääkäritausta. Fagernäsiin tämä jääkäriupseerien sarja myös päättyi. Kokonaisuudessaan 10 kenraalimajurin ketju Pohjanmaan Sotilasläänin komentajia päättyi Raimo Jokisen kauteen vuosina 1990 – 1992. Edessä olivat jälleen sotilaallisen alue-

Vaasan Sotilaslääni (1993 – 2009) Vuoden 1993 alussa muodostettu uusi aluejärjestelmä organisoitiin kolmen maanpuolustusalueen alaisuuteen. Maanpuolustusalue johti alueellaan olevia joukko-osastoja ja sotilasläänejä. Alueorganisaation muodosti lakkautetuista sotilaspiireistä muodostetut 12 sotilaslääniä, jotka vastasivat asevelvollisuusasioista, joukkojen perustamisesta ja paikallispuolustuksesta omalla alueellaan. Vuoden 1992 päättyminen merkitsi siten sotilaspiirien lakkauttamista ja niille kuuluneiden tehtävien siirtymistä suoraan sotilasläänien tehtäviksi. Sotilasläänejä tulivat jatkossa johtamaan everstit aiempien kenraalimajurien sijaan. Pohjanmaan alueen sotilasläänille palautettiin sen aiempi nimi Vaasan Sotilaslääni. Vaasan Sotilaslääni oli toiminnassa 17 vuotta. Tänä aikana sillä oli 7 komentajaa, joista Asko

Sotilasläänijako läänien perustamisvaiheessa 1934 (Jarl Kronlund: Suomen puolustuslaitos 1918 – 1939)

Uno Fagernäsin kunniamerkit Vaasan Sotaveteraanimuseon kunniamerkkinäyttelyssä 2011; kunniamerkit lainassa Teerijärven Kotiseutumuseon Uno Fagernäs -kokoelmasta. Kuva: Ilkka Virtanen

Jääkärikenraalimajuri Uno Fagernäs Talvisodassa 1943 (Vaasan Sotaveteraanimuseo)

Kilpinen sai kautensa 1995 – 1998 lopulla prikaatikenraalin arvon. Komentajana toimi myös vaasalainen kommodori Hannu Luukkonen, joka oli aiemmin toiminut mm. Vaasan Rannikkopatteriston viimeisenä komentajana ennen sen lakkauttamista. Sotilasläänin viimeinen komentaja oli eversti Jorma Aherto.

Pohjanmaan aluetoimisto (2010 –) Perinteisten sotilasläänien lakkauttamisen jälkeen

niiden tehtäviä – erityisesti varusmiespalveluun ja reserviläisiin liittyviä tehtäviä – alkoivat hoitaa aluetoimistot. Aluetoimistoja johtavat everstiluutnantin arvoiset päälliköt. Vuoteen 2014 asti aluetoimistojen kattojärjestöinä toimivat neljä suursotilaslääniä. Pohjanmaan aluetoimisto aloitti toimintansa v. 2010. Se toimi aluksi Länsi-Suomen Sotilasläänin alaisuudessa, vuodesta 2015 alkaen se on ollut osa Porin prikaatia. Aluetoimiston tä-

mänhetkisenä, järjestyksessä viidentenä päällikkönä toimii everstiluutnantti Pasi Heinua. Hän on aloittanut tehtävässä v. 2022.

Sotaväki – alati muuttuvaa pysyväisyyttä Edellä kuvattu Puolustusvoimien alueellisen johtamisen kehitys viimeisen lähes 100 vuoden ajanjaksolla kertoo paljon sotaväen perusluonteesta. Sotaväki on yksi pysyvimmistä ja pitkäikäisimmistä valtiollisista ja yhteiskunnallisista

Vaasan/Pohjanmaan Sotilasläänin komentajat

Etelä-Pohjanmaan Sotilaslääni (1933 – 1940)

instituutioista. Toisaalta sen rakenteet ja hallintojärjestelmät muuttuvat muita instituutioita tiuhemmin. Suoriutuakseen puolustusja turvallisuustehtävästään sen on näin meneteltävä mm. maailmanpolitiikassa, yhteiskuntarakenteissa ja teknisessä kehityksessä tapahtuvista entistä nopeammista ja suuremmista muutoksista.

Ilkka Virtanen

- jääkärikenraalimajuri Claes Winell 1933 – 1940, sotilasläänin tehtävät siirrettiin Talvisodan aikana 8. Divisioonalle, CW komentajana (CW kenraalimajuri 1941, Mannerheim-ristin ritari n:o 103 1942) Vaasan Sotilaslääni (1940 – 1945)

- jääkärikenraalimajuri Hannu Hannuksela 1940 – 1942, Jatkosodan alettua sotilasläänin tehtävät siirrettiin 19. Divisioonalle, HH komentajana

- jääkärieversti Matti Laurila 1942 – 1945

Pohjanmaan Sotilaslääni (1945 – 1993; 1945 – 1950 Keski-Suomen Sotilaslääni)

- jääkärikenraalimajuri Uno Fagernäs 1945 – 1954

- kenraalimajuri Yrjö Hanste 1954 – 1955

- kenraalimajuri Eero Nuolimaa 1956 – 1967

- kenraalimajuri Toivo Kytölä 1968 – 1970

- kenraalimajuri Holger Krogerus 1970 – 1975

- kenraalimajuri Toivo Tuominen 1975 – 1977

- kenraalimajuri Heikki Anttila 1977 - 1980

- kenraalimajuri Erkki Vanninen 1980 – 1985

- kenraalimajuri Pertti Jaakkola 1985 – 1989

- kenraalimajuri Raimo Jokinen 1990 – 1992

Vaasan Sotilaslääni (1993 – 2009)

- eversti Jarmo Simola 1993 – 1994

- eversti Ari-Ilmari Iisakkala 1994 – 1995

- prikaatikenraali Asko Kilpinen 1995 – 1998

- eversti Kalle Ruutu 1998 – 2001

- eversti Jorma Jokisalo 2002 – 2004

- kommodori Hannu Luukkonen 2004 - 2006

- eversti Jorma Aherto 2009 Pohjanmaan aluetoimisto (2010 –) johdossa päälliköt

- everstiluutnantti Tapio Luukkainen 2010 – 2011

- komentaja Jukka Ranta 2012 – 2015

- everstiluutnantti Mika Piiroinen 2016 - 2018

- everstiluutnantti Mauri Etelämäki 2018 – 2022

- everstiluutnantti Pasi Heinua 2022 –

Reserviläisillä perinnepistoolikisa Huhmarissa

Ylivieskan Reserviläiset ry järjesti viime huhtikuussa perinnekiväärikisan Huhmarin ampumaradalla, mutta lokakuun 20. päivä siellä toteutettiin kilpailu vanhoilla, ennen vuotta 1945 valmistetuilla pistooleilla. Kilpailun osanottajat tulivat koko maakunnan alueelta. Suurimmalla

osalla kilpailijoita oli oma ase mukana, mutta myös laina-aseita oli saatavilla. Kilpailutuntuma vanhalla, raskaalla ja kuluneella aseella on aina haastavaa, joten enemmän omalla aseella ampuneet saivat kokemuksesta etua. Poikkeuksen teki kilpailun voittanut Hanna Riihijärvi, joka

Perinnepistooli on yleismääritelmältään vähintään 6,35 mm kaliiperinen sotilas- tai palveluskäyttöön ennen vuotta 1945 suunniteltu pistooli tai -revolveri. Lippaaseen tai rullaan on mahduttava vähintään 5 patruunaa.

onnistui nopeassa jyvän löytymisessä vanhalta kisakonkarilta äskettäin ostamallaan Parabellumilla. Kisan järjestelyistä, ammunnan johtamisesta ja tuloslaskennasta vastasivat kisan hengessä perinteisiin sotilasasuihin pukeutuneet Jarkko Sipilä ja Joona Nurkkala.

Teksti ja kuvat: Jouko Liikanen Tulokset: 1. Hanna Riihijärvi 246 p. 2. Jarkko Sipilä 231 p.

3. Mikko Ampula 176 p.

4. Juhamatti Jussila 149 p.

Ammunnanjohtajina toimineet Ylivieskan Reserviläiset ry:n Joona Nurkkala ja Jarkko Sipilä huolehtivat myös tuloslaskennasta.

8.

88 p. 9. Mikko Anttila 66 p.

Perinnepistoolien kolme parasta Huhmarin kisassa: 3. sija Mikko Ampula, Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset ry (vasemmalla), 1. sija Hanna Riihijärvi, Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset ry ja 2. sija Jarkko Sipilä, Ylivieskan Reserviläiset ry

5. Antto Niemonen 145 p.

6. Joona Nurkkala 141 p.

7. Jarkko Viitamäki 117 p.

Ari Vitakoski

Sotilaspoika osallisena salaisessa turvallisuuspoliittisessa operaatiossa jatkosodan päättyessä

Operaatio Stella Polaris

Vaikka jatkosodan aselevosta oli sovittu 4.9.1944 ja välirauhansopimus solmittu Moskovassa 19.9.1944, niin Suomessa vallitsi vielä syyskuun lopussa pelko siitä, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Puolustusvoimilla oli runsaasti salaista tiedustelumateriaalia, jonka säilymistä salaisena pidettiin välttämättömänä. Jo aiemmin keväällä 1944 oli käynnistetty suunnitelmat tiedusteluvälineistön, tiedusteluosaston henkilökunnan perheineen ja tiedusteluarkiston siirtämiseksi turvaan Ruotsiin. Näin oli tarkoitus suojata tiedustelutiedot ja miehityksen toteutuessa tukea mahdollista sissisotaa Suomessa.

Operaation suunnittelusta vastasivat everstit Aladar Paasonen ja Reino Hallamaa. Operaatio sai nimen Stella Polaris (Pohjantähti). Käytännön toimenpiteet aloitettiin rauhanehtojen tultua tiedoksi 14.9.1944 ja kuljetukset Ruotsiin tapahtuivat heti rauhansopimuksen tultua voimaan, syyskuun 22.–24. päivinä. Kuljetusten johtajana toimi tiedusteluosaston salakirjoitusasiantuntija, vakuutusmatemaatikko Erkki Pale.

Merimatkat Ruotsiin käynnistyivät 21. syyskuuta 1944 Närpiön Nämpnäsissä, kun naamioitujen kuorma- ja linja-autojen karavaani ilmestyi kylälle matkalla kohti Österfjärdin höyrylaivasatamaa. Autojen mukanaan tuomat matkustajat tarvitsivat yöpymis- ja ruokailupalveluja. Näitä oli aiemmin syksyllä vaivihkaa tiedusteltu. Asukkaille ei kuitenkaan kerrottu, mistä operaatiossa oli kyse. Heitä vannotettiin

pitämään tietonsa tapahtumista tiukasti salassa.

Ensimmäisenä satamasta lähti S/S Maininki 22.9. Laivassa oli pääosin tiedusteluaineistoa, mutta myös kymmenkunta matkustajaa. Matkan määränpäänä oli Härnösund Ruotsissa. Seuraavina päivinä 23.–24. syyskuuta Nämpnäsistä lähtivät vielä laivat S/S Osmo ja S/S Georg, joissa molemmissa oli 240 matkustajaa ja tiedustelumateriaalia. Osmo ja Georg eivät päässeet Mainingin tavoin aivan Österfjärdenin satamaan asti, vaan ne jäivät redille satamasta kilometrin päässä olevien Ljusörenin saarten tuntumaan. Paikalliset kalastajat huolehtivat moottoriveneillään kuljetuksista redillä oleville aluksille. Kyläläiset saivat majoitus-, ruokailu- ja kuljetuspalveluistaan korvaukset rahana, kalasta-

jat myös polttoaineena.

Vastaava kuljetus toteutettiin Uudestakaupungista Gävleen 24. syyskuuta 1944. S/S Lokilla oli mukanaan 250 matkustajaa sekä tiedusteluaineistoa. Kaikkiaan operaatiossa kuljetettiin Ruotsiin 750 matkustajaa ja 350 laatikkoa tiedustelumateriaalia sekä matkustajien suhteellisen vähäiset omat tavarat. Ruotsiin sotilaina saapunut tiedusteluhenkilöstö (”stellistit”) internoitiin karanteeniin kahdeksi viikoksi ja muita käsiteltiin pakolaisina. Siviilit voivat hakeutua heti töihin, joita olikin hyvin tarjolla. Vain harvat saivat kuitenkin tiedusteluun liittyviä tehtäviä.

Operaation purku aloitettiin jo lokakuun 18. päivänä 1944. Tavoite tiedustelutoiminnan jatkumiseksi Ruotsista käsin ei toteutunut.

Ruotsin tiukka halu pysyä puolueettomana oli esteenä. Suomeen paluuseen halukkaat kuljetettiin maakuljetuksena kotiin Tornion kautta. Monet jäivät töihin ja asumaan Ruotsiin. Osa kalustosta palautettiin Suomeen. Ruotsiin jäävä materiaali myytiin ruotsalaisille. Se inventoitiin ja talletettiin mikrofilmeille. Aineisto on sittemmin pääosin hävinnyt.

Stella Polarikselle pystytettiin kyläyhteisön toimesta 2001 muistokivi, joka sijaitsee matkustajien lähtöpaikalla Nämpnäsin Österfjärdenissä. Muistokiven laattaan on kirjoitettu teksti ”Stella Polaris här i sept 1944, Frihet är det bästa ting som sökas kan all världen kring.” Närpiön kotiseutuyhdistys avasi vuonna 2023 kaupungin keskustassa Stella Polaris -museon, jossa on esillä

mm. sota-ajan radiotiedustelulaitteita, valokuvia sekä PowerPoint-esityksiä operaation Nämpnäsin osuudesta.

Sotilaspoika Klas Åkerholmin jännittävät kokemukset syksyisenä iltana 1944 Autot ovat olleet olennainen osa vuonna 1929 syntyneen Klas Åkerholmin elämää jo 85 vuoden ajan. Hän aloitti alan työt kymmenvuotiaana rahastajana Vaasanseudun paikallisliikenteen linja-autoissa. Erityisen tutuksi tuli reitti Vaasan pohjoispuolella Mustasaaren (silloisen Koivulahden) kunnan manneralueen pohjoisrannalla sijaitsevaan Petsmon kylään. Autolla ajon hän aloitti 12-vuotiaana. Työelämä eteni kuorma-autojen parissa. Ensin kuljettajana ja rahtien hankkijana muiden yrityksissä, myöhemmin merkittävän kuljetusyrityk-

sen omistajana ja johtajana. Autolla Åkerholm ajaa edelleenkin säännöllisesti. Ajokortti on voimassa Åkerholmin 100-vuotispäivään 7.3.2029 asti. Klas Åkerholm arvostaa perinteisiä suomalaisia arvoja. Hän korostaa vanhemmiltaan saamaansa oppia, että pitää olla rehellinen ja pysyä aina totuudessa. Klasin isänmaallisuus tuli esiin jo poikana. Hän kertoo olleensa paikalla, kun Suomen Vapaudenpatsas paljastettiin Vaasan torilla 9.7.1938. Sotilaspoikiin Klas liittyi 12-vuotiaana. Hän on edelleen aktiivisesti mukana sotilaspoikien perinnetyössä osallistumalla mm. sotilaspoikien perinneryhmän viikoittaisiin tapaamisiin Vaasan Sotaveteraanimuseossa.

Klasin monet sotilaspoikatehtävät, Petsmon alueen tuntemus sekä tottumus kuljetusten avustustehtävissä toimimiseen ja hänen tunnettu luotettavuutensa ilmeisesti johtivat syyskuun puolivälissä 1944 siihen, että tuttava kuljettaja pyysi häntä osallistumaan Petsmosta lähtevään kuljetustehtävään. Myöhemmin Klasille on selvinnyt, että kyseessä oli pieni osa pian polttoainekuljetuksen jälkeen alkanutta operaatio Stella Polaria.

Petsmossa oli mantereen läheisyydessä pieni saari (maannousun seurauksena nykyisin osa mannerta), jossa sijaitsi Puolustusvoimien salainen varastoalue. Varastossa oli mm. polttoaineita. Petsmoon saapui henkilöautolla kolme herraa, jotka antoivat Vaasasta tullutta kuorma-autoa varten tarkat ohjeet kuljetustehtävälle. Saaren varastosta piti ottaa lastiksi puolisen tusinaa petrolitynnyreitä ja yksi bensiinitynnyri.

Stella Polaris -muistomerkki Närpiön Nämpnäsissä. Kuva: Ilkka Virtanen

Ruotsiin matkalla olevia tiedusteluhenkilöitä saapumassa Österfjärdenin höyrylaivasatamaan Närpiön Nämpnäsissä. Kuva: Ilkka Virtanen Stella Polaris -museon esittelytaulusta

Stellistejä S/S Osmolla matkalla Härnösandiin. Kuva: Ilkka Virtanen Stella Polaris -museon esittelytaulusta

Ensin piti ajaa Närpiöön. Sieltä piti tiettyyn kellonaikaan jatkaa matkaa muutaman kilometrin päässä olevan Nämpnäsin kylän Österfjärdenin höyrylaivasatamaan. Siellä odottaisivat kalastajat, jotka ottaisivat polttoainetynnyrit vastaan. Matka Närpiöstä eteenpäin tuli tehdä auton ajovalot sammutettuina.

Kun lastin purku olisi suoritettu, piti odottaa tietty aika ennen paluuta. Närpiöön asti piti jälleen ajaa ilman valoja. Polttoaineen käyttötarkoituksesta toimeksiantajat eivät kertoneet mitään. Korostettiin vain sitä, että matkasta ei saanut kertoa kenellekään sanaakaan, ei nyt eikä myöhemmin.

Matka toteutui suunnitellulla tavalla. Satamassa oli joukko kalastajia ottamassa tynnyrit vastaan. Kun lasti oli purettu, kuljettaja ja Klas kutsuttiin kahville läheiseen taloon. Tehtävästä ja sen tarkoitusperästä ei ollut keskustelua, sillä kyläläiset olivat näistä yhtä tietämättömiä kuin kuljetustehtävässä olevat ja myös heiltä oli vaadittu vaiteliaisuutta asiasta. Paluu Vaasaan tapahtui ohjeiden mukaan ja ongelmitta.

Operaatio Stella Polaris pysyi pois julkisuudesta pitkään. Klas Åkerholm kertoo vaienneensa tästä nuoruuden tehtävästään 40 vuoden ajan. Kun operaa-

tiota alettiin 1990-luvulla laajemmin käsitellä, Åkerholm osasi heti yhdistää, missä hän oli tuolloin syksyisenä iltana ollut mukana. Nämpnäsiin viedyt polttoainetynnyrit oli tarkoitettu kalastusaluksille käytettäväksi laivoille suuntautuviin yhteyskuljetuksiin. Veneet olivat tuohon aikaan petrolikäyttöisiä, käynnistysvaiheessa tarvittiin myös bensiiniä. Stella Polaris museon sisäänkäynnin vieressä on esillä yksi petrolitynnyri tuolta ajalta.

Aivan viime aikoina Åkerholm on pyrkinyt selvittämään, keitä olivat nuo kolme miestä, joilta toimek-

sianto tuli. Åkerholmilla on vakaa käsitys siitä, minkä yrityksen miehistä oli kysymys, mutta ilman varmuutta hän ei halua käsitystään julkistaa. Åkerholm on ollut yhteydessä yrityksen nykyjohtoon ja tiedustellut mahdollisia dokumentteja yrityksen osallistumisesta

Stella Polaris operaatioon. Suhtautuminen on ollut myönteistä, mutta dokumenttien olemassaolo on epätodennäköistä operaation tiukan salaisuuden johdosta.

Stella Polaris operaatio osoittautui varotoimenpiteeksi, jolle ei lopulta ollut tarvetta. Se kuitenkin vaikutti aikanaan 750 henki-

lön elämään merkittävällä tavalla. Heidät velvoitettiin matkustamaan Ruotsiin olemattomalla varoitusajalla ja ilman etukäteissuunnittelua. Tavaraa voi ottaa mukaan vain matkalaukullisen verran. Monille matka tuli merkitsemään pysyvää muuttoa Ruotsiin. Närpiön Nämpnäsin asukkaat kokivat syksyisen viikon aikana yllättävän, lähes kansainvaellukselta tuntuneen tapahtuman kylän toimiessa tilapäisenä matkustajien lähtösatamana. Kaikki tapahtui lisäksi äärimmäisen salaisuuden varjossa. Nuorelle Klas Åkerholmille yhden syksyisen illan tapahtumat jäivät mieleen niin voimakkaina,

että hän muistelee niitä nyt 80 vuotta myöhemmin lähes päivittäin.

Kartta Operaatio Stella Polariksen lähtöalueesta Nämpnäsissä. Kuva: Ilkka Virtanen Stella Polaris -museon esittelytaulusta

Klas Åkerholm kertomassa Vaasan Sotaveteraanimuseossa Vaasan lyseon lukion opiskelijoille 80 vuoden takaisista Stella Polaris -kokemuksistaan. Mukana museovierailun oppaana toiminut kirjoittaja. Kuva: Janne Dahlsten, kurssin opettaja

Petrolitynnyri, jollaisia kuvan Klas Åkerholm oli viemässä Petsmosta Nämpnäsiin syksyllä 1944, esillä Stella Polaris -museon edustalla. Kuva: Ilkka Virtanen

Klas Åkerholmin sotilaspoikapassi (skannattu passista)

Ilkka Virtanen

Jokilaaksojen perinneasemestaruus 2024 on ratkaistu

Jokilaaksojen perinneasemestaruudesta miteltiin Pyhäjärvellä Jokikylän ampumaradalla lauantaina 26.10.2024. Kiertopalkinnon koppasi mukaansa Pyhäjokilaaksoon Pekka Kääriäinen Haapaveden Reserviläisistä. Onnittelut voittajalle ja kiitokset osallistujille ja toimitsijoille!

Kokonaistulos (kivääri + pistooli):

1. Pekka Kääriäinen 383

2. Saku Rönkä 290

3. Marko Sandelin 246

4. Pekka Törölä 228

5. Ari Vitakoski 198

6. Olavi Rönkä 171

7. Tero Hellén 143

Perinnekivääri 100m, (15 laukausta makuu + 15 pysty)

1. Pekka Kääriäinen 236

2. Marko Sandelin 208

3. Saku Rönkä 188

4. Ari Vitakoski 144

5. Pekka Törölä 123

6. Olavi Rönkä 122

7. Tero Hellén 119

Perinnepistooli 25m koulu + 25m kuvio, (10 + 10 laukausta)

1. Pekkä Kääriäinen 147

2. Pekka Törölä 105

3. Saku Rönkä 102

4. Ari Vitakoski 54

5. Olavi Rönkä 49

6. Marko Sandelin 38

7. Tero Hellén 24

Monipuolinen yhdistelmäkilpailu reserviläisten haasteena

Jounin vyö -kilpailu pidettiin lauantaina 9.11.2024 Haapajärvellä Varikonradalla. Sää suosi, joten kilpailu käytiin hyvissä olosuhteissa.

Yhdistelmäkilpailun yhtenä lajina oli reserviläiskivääri 5.56-7,62x39, matka 150 metriä ja ammuttiin 10 kilpalaukausta paikallaan oleviin ja 6+6+6 kääntyviin tauluihin. Toisena lajina oli pistooli 9 mm, matka 25 metriltä 10+10 kilpalaukausta paikallaan oleviin ja 10+10 kilpalaukausta kääntyviin tauluihin parilaukauksina kahdesta lippaasta.

Kisassa oli vain yksi sarja, ja kaikkien kilpalaukausten määrä oli ampujan tulos, maksimissaan 680 pistettä. Kiertopalkinto lähti vuodeksi tällä kertaa Jari Laukan seinälle. Mainittava on, että suurin osa kilpailijoista ampui paremman tuloksen

Ammuttajina

Jouko Paananen ja Markku Takala.

Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea kilpailussa menestyneille!

1. Jari Laukka 599

2. Marko Sandelin 560

3. Jukka-Pekka Parttimaa 493

4. Teemu Mäki-Asiala 481

5. Kuisma Lappalainen 463

6. Asko Kukkonen 411

7. Timo Jussila 367

kuin edellisenä vuonna.

toimivat

Perinteinen osallistujakuva. Vaihtuuko kärjen sijoitus ensi vuonna?

Voittajakolmikko, keskellä Jari Laukka (1), vasemmalla Marko Sandelin (2) ja oikealla Jukka-Pekka Parttimaa (3).

Toimitsijat saivat tänä vuonna kirjata usean kilpailijan omat ennätykset. Kuvat: Anna Jussila

Jounin Vyö

Ilpo Markkanen 90 vuotta

Kävin onnittelemassa yliluutnantti Ilpo Markkasta hänen täytettyänsä 90 vuotta 24.10.2024. Ilpo oli Kokkolan Reserviupseerit ry:n puheenjohtajana 1985–87. Siviiliammatiltaan Ilpo oli Kiviniityn lukion voimistelunopettaja. Kuvassa oikealla yliluutnantti Veikko Hänninen Kokkolasta.

Keijo Knuuttila

Sodan jaloista Keski-Pohjanmaalle

Kälviän kirkossa ja seurakuntakodissa 20.10. järjestetyssä juhlassa aiheena olivat viime sotiemme syyt ja seuraukset sekä Sallan evakkojen kotoutuminen Kälviälle poikkeusoloissa. Kokemukset ovat olleet vastavuoroisia; evakkojen kiitollisuus saamastaan turvasta ja elämän jatkumisesta kaukana kotoa, kälviäläiset puolestaan saivat sallalaisten tuoman lisän kotirintaman arjen ponnisteluissa.

Keski-Pohjanmaa oli keskeinen evakkojen sijoitusmaakunta, Kälviälle heitä majoitettiin n. 2 200, Ullavallekin n. 300 henkeä. Myös Alaveteliin, Kaustiselle ja Halsualle siirrettiin huomattava määrä evakkoja.

Kälviän Reserviläiset ry asettivat kunniavartion sankarihaudoille juhlistamaan

Reserviläiset ry:n aktiiveja

Jari Tikkanen. Kuva: Eero Muhonen

tätä kotiseutuyhdistyksen, seurakunnan ja Lestijokiseudun sukututkijat ry:n

järjestämää juhlaa otsikon teemalla.

Kommodori Sakari Martimo Tammenlehvän Perinneliiton toiminnanjohtajaksi

Veteraanihautajaiset Lohtajalla

Lauantaina 23.11.2024 saatettiin sotainvalidi Herman Märsylä haudan lepoon Lohtajan siunauskappelissa. Hän oli toiseksi viimeinen veteraani Kälviällä. Suomen lippu sekä sotainvalidien ja rintamaveteraanien liput juhlistivat siunaustilaisuutta. Havuseppeleen veteraanin arkulle laskivat Kälviän Reserviläisten Simo Säippä ja Jari Tikkanen. Kuva: Pekka Märsylä

Tammenlehvän Perinneliiton hallitus valitsi yksimielisesti kokouksessaan 5.11. liiton uudeksi toiminnanjohtajaksi kommodori Sakari Martimon Tammenlehvän Perinneliiton pitkäaikainen toiminnanjohtaja, eversti Pekka Holopainen luopuu tehtävästään vuoden lopussa. Sakari Martimo on tehnyt monipuolisen ja pitkän uran Suomen puolustusvoimissa. Hän on toiminut muun muassa Kotkan Rannikkoalueen komentajana, Suomenlahden Meripuolustusalueen esikuntapäällikkönä ja Merisotakoulun johtajana. Sakari Martimolla on vahvaa kokemusta myös kansainvälisistä tehtävistä. Hän on muun muassa työskennellyt kolme vuotta sotilasedustajana EU- ja Nato-edustustossa Brysselissä ja osallistunut kolme kertaa rauhanturvaoperaation Balkanilla. Viimeiset kuusi vuotta Sakari Martimo on toiminut pian lakkautettavan Suomen Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtajana. Tammenlehvän Perinneliiton hallituksen puheenjohtaja Timo Laitinen korosti Sakari Martimon näyttöjä uudistajana ja vahvaa johtajakokemusta.

Sakari Martimo edustaa samaan aikaan ammattitaitoista jatkuvuutta ja visionääristä uudistajuutta liiton johtamisessa tärkeässä murrosvaiheessa. Jatkuvuutta tarvitsemme veteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä etuustyössä. Uudistajuutta tarvitsemme perinnetyön ja koko liiton näkyvyyden ja tunnettuuden kehittämi-

Tammenlehvän Perinneliiton toimintakentän perusteellisesti tunteva Sakari Martimo aloittaa tehtävässään vuoden 2025 alussa. Kuva: Nikolai Ylirotu

sessä. Lisäksi Sakari tuntee hyvin uudet alueelliset perinneyhdistyksemme eri puolilla maata, sillä ne siirtyivät osaksi Tammenlehvään nimenomaan Suomen Sotaveteraaniliiton alaisuudesta. Sakari on paras mahdollinen toiminnanjohtaja meille juuri tässä hetkessä Tammenlehvän Perinneliitto paljon vartijana Veteraaniliittojen merkittävä tuki- ja edunvalvontatyö on tulossa tiensä päähän. Kuitenkin veteraaneja sekä heidän puolisoitaan ja leskiään on vielä joukossamme tuhansia. Veteraaniliittojen yhdessä vuonna 2003 perustama Tammenlehvän Perinneliitto ottaakin vastuun tukitoimista sekä sotasukupolven perinnön vaalimisesta. Myös veteraaniliittojen tekemä monipuolinen edunvalvontatyö siirtyy Tammenlehvän Perinneliiton vastuulle. Liitto

on valtakunnallisen veteraaniperinnetyön vastuuorganisaatio, jonka toimintaa ohjaa ja rahoittaa puolustusministeriö.

Tammenlehvän Perinneliiton toimintakentän perusteellisesti tunteva Sakari Martimo aloittaa tehtävässään vuoden 2025 alussa.

Sakari Martimon kommentti Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani jatkaa arvokasta työtä veteraanisukupolven eteen. Perinneliitto jatkaa tukityötä seuraavina vuosina veteraanijärjestöiltä perittyjen

vakiintuneiden toimintatapojen mukaisesti. Lisäksi sotasukupolven henkisen perinnön vaaliminen nousee hiljalleen toiminnan keskiöön. Näissä tehtävissä ovat Tammenlehvän Perinneliiton alueyhdistykset ja paikalliset toimikunnat ratkaisevan tärkeässä asemassa unohtamatta Tammenlehvän nykyisiä jäsenjärjestöjä ja niiden yli 300 00 henkilöjäsentä, Sakari Martimo painottaa.

Timo Laitinen hallituksen puheenjohtaja / Tammenlehvän Perinneliitto

Lyhyesti: Tammenlehvän Perinneliiton tehtävänä on edistää kansallista yhtenäisyyttä, pitää yllä maanpuolustustahtoa, vaalia Tammenlehvän sukupolven kulttuuriperintöä ja jatkaa veteraanien tukityötä. https://sotiemmeperinne.fi

Kälviän

kunniavartiossa muistorikkaan juhlan aikaan. Vasemmalta Simo Säippä, Jukka Huhta ja

Teksti: Jouko Liikanen

6.12.2024

Tasavallan presidentti on Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2024 ylentänyt reservin upseereja ja erikoisupseereja, joista Keski-Pohjanmaan maanpuolustajien piirin alueella majuriksi yhden, yliluutnantiksi kaksi, luutnantiksi viisi ja Merivoimien luutnantiksi yhden henkilön.

Majuriksi

Strandvall Rodney Hans Johan Pietarsaari Yliluutnantiksi

Punkeri Paul, Ylivieska Rauhala Juha Jaakko Kustaa, Nivala Luutnantiksi

Juurikka Niko Juho Aukusti, Kokkola Kalliokoski Ellamari Tuulia, Kokkola Laide Arttu Johannes Erkinpoika, Ylivieska Lidsle Tommi Alexander, Kokkola Luutnantiksi (ME)

Heinola Jonas Lars Christian, Kokkola

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piirin alueella toimivien Puolustusvoimien aluetoimistojen päälliköiden ylentämät aliupseeriston ja miehistön jäsenet. Sotilasmestariksi yksi, ylivääpeliksi yksi, ylikersantiksi kaksi, kersantiksi viisi, ja korpraaliksi 13 henkilöä.

Sotilasmestariksi

Isokoski Teppo Tapio, Ylivieska Ylivääpeliksi

Suvanto Tuomas Petteri, Nivala Ylikersantiksi

Kirjava Jukka Markus, Ylivieska Vähäaho Pekka Matias, Nivala Kersantiksi

Aho Sampo Eemil Oskari, Kokkola Kivelä Simo Oskari, Kalajoki Pellinen Markus Kalervo, Pietarsaari Rajala Roope Heikki Matias, Haapajärvi Somero Rauno Tapani, Kokkola Korpraaliksi

Fagersund Rami Peter, Pietarsaari

Grankulla Alexander Viking, Luoto Holmström Teemu Valtteri, Haapajärvi Jylhä Ville Hannunpoika, Kokkola

Kuisma Petri Jalmari, Haapajärvi Kätevä Antti Johannes, Kokkola Laakso Arto Ilmari, Reisjärvi Laulumaa Eelis Aukusti, Nivala Nieminen Sami Mikael, Ylivieska

Portin Anders Karl Wilhelm, Pietarsaari

Remesaho Kasperi Sakari, Ylivieska Rönnkvist Mikael Mathias, Kokkola Ylikoski Oskari Mikael, Kannus

Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri onnittelee ylennettyjä!

Seuraavat MPK Pohjanmaan maanpuolustuspiirin sitoumuksen tehneet toimijat on ylennetty itsenäisyyspäivänä 6.12.2024 seuraaviin reservin sotilasarvoihin:

Majuri

Strandvall Rodney Kapteeni

Valkama Pekka

Kapteeniluutnantti

Karlsson Bo-Yngve

Yliluutnantti

Rönnqvist Adam

Luutnantti

Fred Pontus

Heinola Jonas

Laide Arttu

Latvala Arttu

Ylivääpeli

Suvanto Tuomas

Takanen Jari

Vääpeli

Hantula Jani

Rajamäki Pasi

Ylikersantti

Envall Linnea

Maijala Jussi-Heikki

Maijala Teemu

Viertola Jari

Kersantti

Forsén Kjell

Junila Juuso

Katajamäki Kimmo

Muilu Ville

Soukka Jani

Korpraali

Kallonen Juho

Kujanpää Jarkko

Salomäki Joose

Takala Mikko

Lämpimät onnittelumme koko Pohjanmaan maanpuolustuspiirin puolesta ylennetyille ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

RESUL KILPAILUKUTSUT

Reserviläisurheiluliiton ilma-asemestaruuskilpailut

15.–16.2.2025 Siilinjärvi

Yhteyshenkilö: Toni Liimatainen p 0400 366 208

Reserviläisurheiluliiton valtakunnallinen sotilastaitokilpailu Rovajotos

21 –23 3 2025 Rovaniemi

Yhteyshenkilö: Juhamatti Konttaniemi p 0400 893 776

llmoittautumisohjeet kilpailuihin verkkosivuilta resul fi/kilpailukalenteri

Pohjanmaan Maanpuolustaja on Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piiri ry:n, Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta ry:n ja Österbottens Försvarsgille – Pohjanmaan Maanpuolustuskilta rf:n tiedotus- ja jäsenlehti.

Talousasiat: Markku Takala, 0400 889 660 markku.takala53@gmail.com

Aineistopäivät: Talvisodan päättyminen ......... 13.3. Marskin syntymäpäivä 4.6. Haminan rauha 1809 19.9. Itsenäisyyspäivä 6.12.

OSOITTEENMUUTOKSET

RES: (09) 4056 2040 toimisto@reservilaisliitto.fi

RUL: (09) 4056 2054 toimisto@rul.fi

POHJANMAAN MAANPUOLUSTAJA

Päätoimittaja: Jouko Liikanen 044 558 2603 paatoimittaja@kpmaanpuolustajat.fi www.kpmaanpuolustajat.fi

K-P Maanpuolustajien piiri ry

Seppo Ruotoistenmäki 040 5870 423 seppo.ruotoistenmaki@gmail.com Autojoukkojen Kilta: Ari Olli 050 375 4257 ari.am.olli@gmail.com

Österbottens Försvarsgille –Pohjanmaan Maanpuolustuskilta rf Seppo Hautala 0500 562 236 hautalaseppo12@gmail.com