Page 1

Kauppakamarin teesejä ja suosituksia ulkomaalaistaustaisesta työvoimasta ja työperäisestä maahanmuutosta


KAUPPAKAMARIN TEESEJÄ JA SUOSITUKSIA ULKOMAALAISTAUSTAISESTA TYÖVOIMASTA JA TYÖPERÄISESTÄ MAAHANMUUTOSTA


Š Helsingin seudun kauppakamari

Taitto ja ulkoasu: Marianne Holm Kuvat: Futureimagebank Paino: Painojussit Oy, maaliskuu 2012, toinen painos ISBN 978-952-246-165-0 (NIT.) ISBN 978-952-246-166-7 (PDF)


Sisältö 1 Johdanto ..................................................................................................................................................................................................................... 7 2 Työvoiman tarve Suomessa.................................................................................................................................................................................. 9 3 Ulkomaalaiset Suomessa....................................................................................................................................................................................... 10 3.1 Tilastotietoa ulkomaalaisista............................................................................................................................................................... 10 3.2 Työ- ja oleskeluluvat.............................................................................................................................................................................. 11 3.3 Ulkomaalaisten ja suomalaistaustaisten paluumuuttajien työllistyminen........................................................................ 13 3.4 Ulkomaiset opiskelijat Suomessa...................................................................................................................................................... 15 3.5 Ulkomaalaisten perustamat yritykset.............................................................................................................................................. 16 4 Yrityksen ja työnantajan näkökulma ulkomaalaisen rekrytointiin........................................................................................................................... 17 5.1 Työ- ja elinkeinohallinnon toimet Uudellamaalla ..................................................................................................................................... 19 5 Julkishallinnon ulkomaalaistaustaisten koulutusta ja työllistymistä tukevat palvelut................................................................................... 19 5.2 Neuvonta-, rekrytointi- ja koulutuspalvelut yrityksille ja työnantajille.............................................................................................. 20 6 Kauppakamarin teesit ja suositukset........................................................................................................................................................................... 22 Ehdotus 1: Työnantajaa, työyhteisöä ja työntekijää auttava kiertävä työpaikkavalmentaja.............................................. 22 Ehdotus 2: Työperäisen maahanmuuton neuvonta- ja ohjauspiste ........................................................................................... 22 Ehdotus 3: Korkeakoulutetuille ja työnantajille suunnattu erityispalvelu ............................................................................... 22 Ehdotus 4: Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden kielitaito....................................................................................................... 23 Ehdotus 5: Julkishallinnon palvelutehtävät ulkomailla.................................................................................................................... 23 Ehdotus 6: Ulkomaalaistaustaisten työnhakijoiden osaamisprofiloinnin parantaminen.................................................... 24 Ehdotus 7: Luopuminen työ- ja elinkeinohallinnon saatavuusharkinnasta............................................................................. 24 Ehdotus 8: Työntekijän oleskeluluvan myöntämisen ehdoksi kielitaitovaatimus.................................................................. 24 Ehdotus 9: Poikkihallinnollinen ja työelämälähtöinen koulutus- ja rahoitusmalli................................................................. 24 Ehdotus 10: Valtakunnallisen osaamis- ja koulutustarve-ennakointiprosessin hyödyntäminen .................................... 25 Ehdotus 11: TE-toimistojen työnantaja­palvelut ja maahanmuuttajapalveluiden resurssit................................................ 25 Ehdotus 12: Kotoutumiskoulutus, työmarkkinapoliittinen koulutus ja muut julkiset koulutustuet yhtenäiseksi palveluksi maahanmuuttajia työllistäville yrityksille........................................ 25 Lähteitä............................................................................................................................................................................................................................ 26


Kauppakamarin koulutus- ja työvoima-asiain valiokunnan jäsenistä koottu Yritysmamu-työryhmä valmisteli ehdotuksia: a)

Suomessa olevien ammattitaitoa omaavien ei-kantasuomalaisten työelämään integroitumisen nopeuttamisesta

b) työperäiseen maahanmuuttoon tarvittavien julkisten yrityspalveluiden, lupakäytäntöjen ja -valmiuksien kehittämisestä.

Ryhmän jäseninä toimivat: henkilöstöjohtaja Sirpa Huuskonen, ISS Palvelut Oy, työryhmän puheenjohtaja henkilöstöjohtaja Jaana Jokinen, Itella Oyj HR Director Outi Taivainen, Kone Oyj liiketoimintajohtaja Kimmo Töttölä, PlusTerveys Oy ja asiamies Markku Lahtinen, Helsingin seudun kauppakamari, työryhmän sihteeri sekä asiantuntijana Nicole Saari, Mundus Nicole Saari Ky. Työryhmä kokoontui neljä kertaa (4.4., 2.5., 30.5. ja 22.8.2011). Raportti hyväksyttiin kauppakamarin hallituksessa 6.10.2011.


1 Johdanto Työvoiman saatavuus on yritysten tärkein sijaintipaikkapäätöksiin vaikuttava tekijä1. Uhka osaavan työvoiman niukkuudesta ensinnäkin rajoittaa ratkaisevasti yritysten kasvumahdollisuuksia kotimaan markkinoilta käsin, toiseksi vähentää ulkomaisten yritysten mielenkiintoa toimia Suomen markkinoilla. Molemmissa tapauksissa Suomen vaihtoehdot tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen sekä talouden kestävyysvajeen hoitamiseen supistuvat olennaisesti. Suomi on nopeasti ikääntyvä kansakunta: vuoteen 2020 mennessä työmarkkinoiden ulottuvilta poistuu vuosittain 5 000–10 000 henkilöä enemmän kuin nuorisoikäluokista tulee tilalle. Uudellamaalla nuorten vaje on vuosittain 4 000–5 000 koulutettua osaajaa, vaikka nuorisoikäluokan koko kasvaa ja on suurimmillaan lähivuosina. Työvoiman saatavuutta heikentää eläköitymisen ja ennenaikaisen työkyvyttömyyden ohella rakenteellinen työttömyys, jossa työvoiman tarjonta ja kysyntä kohtaavat huonosti. Pitkäaikaistyöttömyys on Uudellamaalla ja muissa maakunnissa vuosien 2008–2010 taantuman myötä jäänyt odotettua korkeammalle tasolle. Lisäksi työvoiman liikkuvuutta Uudellamaalla rajoittaa kohtuuhintaisten asuntojen vähyys. Muualta Suomesta ei ole enää jatkossa odotettavissa entisen kaltaista muuttoliikettä, sillä muissa maakunnissa väestö ikääntyy Helsingin seutua nopeammin.

Osaavan työvoiman saatavuuteen ja riittävyyteen voidaan keski- ja pitkällä aikavälillä vaikuttaa tehokkaasti työllistymisastetta nostamalla. Pääministeri Kataisen hallituksen tavoitteena on työllisyysasteen nosto 72 %:iin ja työttömyyden alentaminen 5 %:iin vuoteen 2014 mennessä. Keinoja työllisyysasteen nostamiseen ovat nuorten ja aikuiskoulutuksen työelämävastaavuuden parantaminen, työurien pidentäminen, työntekoa ja kasvua kannustavat verotusratkaisut, nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen2, koulutusaikojen lyhentäminen ja koulutuksen läpäisyasteen parantaminen. Uudenmaan erityispiirteenä on muiden metropolialueiden tapaan muuta maata huomattavasti suurempi ulkomaalaistaustaisen väestön määrä: Uudellamaalla asuu yli puolet Suomen 180 000 ulkomaalaisesta. Lyhyellä aikavälillä yritysten työvoimatarpeisiin on mahdollista saada helpotusta jo maassa olevien ulkomaalaisten osaamista hyödyntämällä sekä työperäisellä maahanmuutolla. Yhtä ratkaisua työvoimatarpeen hoitamiseen ei ole. Kaikki keinot, joilla voidaan edistää yrityksissä nykyistä suotuisamman asenneilmaston syntymistä ja joilla voidaan lisätä työhön osallistumista eettisesti kestävin perustein, ovat välttämättömiä.

1

2

Keskuskauppakamarin kilpailukykyselvitys 8/2011.

7

Uudellamaalla yli 14 prosenttia 17–24-vuotiaista nuorista (yli 20 000 nuorta) on jäänyt vaille peruskoulun jälkeistä kou­­lutusta.


Kauppakamarin ehdotukset ja suositukset keskittyvät jo Suomessa asuvien ulkomaalaisten työelämään integroitumisen edistämiseen: erityskohteina ovat ryhmät, joiden osaaminen ja ammattitaito ovat lähellä työelämän vaatimuksia ja yritysten tarpeita. Kauppakamari tekee myös avauksia työperäisestä maahanmuutosta3 EU-/ETA-alueelta ja kolmansista maista. Lisäksi kauppakamari kiinnittää huomiota suomalaisissa korkeakouluissa opiskeleviin ulkomaalaisiin tutkintoopiskelijoihin.

3

Hallitusohjelman neuvottelutuloksessa (17.6.2011) todetaan, että aitoon työvoimatarpeeseen perustuvaa työperäistä maahanmuuttoa on mahdollista lisätä osana kestävyysvajeen hoitamista. Työvoiman tulevaa tarvetta arvioidaan jatkossa toimialakohtaisesti valtiovallan ja työmarkkina- sekä yrittäjäjärjestöjen yhteisissä neuvotteluissa.

8


2 Työvoiman tarve Suomessa Työvoiman tarvetta voidaan kuvata kantosuhteella4, jossa mitataan julkisella sektorilla työskentelevien ja muun väestön määrää yksityissektorilla työskentelevien määrään. Suomessa kestävä kantosuhde on 1,9–2,0. Tämä tarkoittaa sitä, että 70 prosentin työllisyysasteella, arviolla julkisen sektorin työpaikkojen määrän kasvusta 90 000 henkilötyövuodella vuodesta 2010 ja nykyisellä väestöennusteella yksityissektorille tarvitaan 150 000–200 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. VATT:n laskemassa tavoiteskenaariossa vuosille 2010–2025 työllisyysaste nousee 75 prosenttiin ja talous lähestyy täystyöllisyyttä. Skenaariossa Suomi menestyy keskeisillä vientialoilla, liike-elämän palveluissa sekä T&K-toiminnassa, joka tukee teollisuuden kasvua. Julkisen palvelutuotannon tuottavuutta voidaan nostaa teknologian ja tehokkaampien liiketoimintamallien avulla siten, että työvoimaa vapautuu yksityisen sektorin käyttöön. Suomen väestöennuste olettaa vuosittaisen muuttovoiton olevan 15 000, mikä on saavu4

tettu toistaiseksi vain vuonna 2008. Suomalaisten paluumuuttajien määrä on jo pitkään ollut 8 000–9 000 henkilöä, eikä määrän odoteta kasvavan. Päinvastoin, suomalaisten lähtömuuton lisääntyminen on yhä todennäköisempää suomalaisen korkean koulutustason ja kansainvälistymisen myötä.

Kantosuhde = muu väestö + julkisrahoitteisen sektorin työvoima/ yksityisrahoitteisten sektoreiden työvoima. McKinsey Helsinki, VATT, Tilastokeskus (2010).

9


3 Ulkomaalaiset Suomessa 3.1 Tilastotietoa ulkomaalaisista

salaisia on ollut yli puolet, muualta Euroopasta on muttanut 16 %, Afrikasta 8 %, Aasiasta 20 % ja Pohjois-Amerikasta 3 %. Suomeen muuttaneista ulkomaalaista noin viidennes muuttaa myöhemmin pois Suomesta. Inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmästä luovuttiin kesällä 2011. Inkeriläisiä on muuttanut Suomeen 20 vuoden aikana 30 000. Lisäksi 10 000 on vielä paluumuuttojonossa. Muihin EU-maihin verrattuna Suomessa oli vuonna 2009 seitsemänneksi vähiten ulkomaiden kansalaisia väestöstä – vähemmän oli ainoastaan entisissä itäblokin maissa Unkarissa, Slovakiassa, Liettuassa, Bulgariassa, Romaniassa ja Puolassa. Eniten ulkomaiden kansalaisia väestöstä oli Luxemburgissa 43 % (Rapo 2011). Pohjoismaissa ulkomaiden kansalaisten osuudet olivat seuraavat:

Suomessa on vieraskielisiä ja ulkomailla syntyneitä 233 183 eli noin 5 % väestöstä (31.12.2009). Suurimmat vie­­raskielisten ryhmät ovat: yy venäjänkieliset (51 683) yy virolaiset (25 096) yy englanninkieliset (12 063) yy somalinkieliset (11 681) ja yy arabiankieliset (9 682) Vuonna 1990 Uudellamaalla asui vieraskielisiä ainoastaan 14 000. Vuonna 2010 vieraskielisten määrä oli jo 122 000, mikä on 8 % koko Uudenmaan väestöstä ja yhtä suuri kuin ruotsinkielisten määrä (Uudenmaan tietopalvelu 2010). Pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajataustaisten henkilöiden osuus on jo 10 %. Vuosittain Suomeen muuttaa noin 30 000 henkilöä. Suurin yksittäinen ryhmä on suomalaiset paluumuuttajat (noin 9 000), jonka jälkeen ovat venäläiset ja virolaiset. Kolmen viime vuoden aikana muuttajista EU-maiden kan-

yy Islanti 6,8 % yy Norja 6,8 % yy Ruotsi 6,5 % yy Tanska 6,0 % yy Suomi 2,9 %

10


Maahanmuuttajien ikärakenne tasapainottaa Suomen ikääntyvää väestörakennetta, sillä jakauma on keskittynyt 20–35 vuoden välille kantaväestön ikäjakauman painottuessa vanhempiin ikäluokkiin (Rapo 2011). Eniten Suomeen muutetaan lähimaista: Venäjä, Viro ja Ruotsi sekä kauempaa Aasian maista (Myrskylä 2011).

kun on oleskellut Suomessa yhtäjaksoisesti neljä vuotta jatkuvalla oleskeluluvalla. Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysturvaan Suomessa, jos hän ei ole rekisteröitynyt työttömäksi työnhakijaksi EU-alueella ja hänellä ei ole mukanaan U2- tai E303 -todistusta kotimaastaan. Työttömyysturvan puuttumisesta huolimatta työ- ja elinkeinotoimistojen EURES -neuvojat voivat auttaa työhakijaa työnhaussa. Kolmansista maista tuleva työnhakija voi rekisteröityä työnhakijaksi, jos hänellä on siihen oikeus ansiotyöhön myönnetyn oleskeluluvan perusteella. Työnhakijaksi rekisteröityneellä on mahdollisuus käyttää TE-toimistojen työnvälityspalveluja, kouluttautumismahdollisuuksia tai neuvontaa. Pysyvästi Suomeen muuttaneella ja kotikunnan saaneella maahanmuuttajalla, joka on työtön, on oikeus kotoutumis- tai työllistymissuunnitelmaan (kielikoulutus, ammatillisen osaamisen täydentäminen, yhteiskuntatuntemus), joka tehdään enintään kolmeksi vuodeksi tai siihen saakka, kun työllistyy avoimille markkinoille. Yleisesti voidaan todeta, että kotikunnan saaminen ilman työ- tai opiskelupaikkaa tai kiinteitä perhesuhteita on varsin vaikeaa.

3.2 Työ- ja oleskeluluvat Ulkomaalainen, joka aikoo tehdä työtä Suomessa, tarvitsee yleensä oleskeluluvan, työntekijän oleskeluluvan tai elinkeinonharjoittajan oleskeluluvan. EU/ETA-maiden kansalaiset voivat hakea työtä Suomesta kolmen kuukauden ajan rekisteröimättä oleskeluaan. Työntekijän oleskeluluvan myöntää Maahanmuuttovirasto tai kihlakunnan poliisilaitos; lupa myönnetään yleensä tietylle ammattialalle. Oleskelulupa on joko määräaikainen tai pysyvä (tilapäinen tai jatkuva). Ensimmäinen lupa on yleensä vuoden mittainen. Työntekoa varten myönnettyä tilapäistä lupaa voidaan jatkaa tilapäisenä enintään vuoden kerrallaan. Kahden vuoden tilapäisen oleskelun jälkeen oleskelulupa myönnetään jatkuvana. Pysyvän oleskeluluvan voi saada,

11


1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20

Kansalaisuus

lkm

Venäjä Viro Somalia Irak Thaimaa Turkki Ilman kansalaisuutta Vietnam Serbia ja Montenegro Afganistan Kiina Iran Britannia Ruotsi Intia Marokko Ukraina Tuntematon Italia Saksa

4 001 3 841 1 443 1 115 804 782 667 626 475 452 436 416 364 353 341 261 261 252 229 228

Yhteensä

12

%-osuus kaikista työnhakijoista Uudellamaalla

16,9 16,2 6,1 4,7 3,4 3,3 2,8 2,6 2,0 1,9 1,8 1,8 1,5 1,5 1,4 1,1 1,1 1,1 1,0 1,0 17 347

Lähde: Maahanmuuttovirasto

Ulkomaalaiset työnhakijat vuonna 2010 Uudenmaan ELY-keskuksessa kansalaisuuden mukaan


Ratkaistut oleskelulupahakemukset ryhmittäin vuosina 2006–2010 Työntekijän oleskelulupa Myönteinen

Kielteinen

2006

2 872

2007

5 280

2008 2009

Elinkeinoharjoittajan Opiskelijan oleskelulupa oleskelulupa Kielteinen

Hyväksytyt luvat yhteensä

Myönteinen

Kielteinen

Myönteinen

343

58

18

3 196

91

6 126

570

68

13

3 810

156

91 58

5 930

949

67

10

4 496

319

10 493

2 883

1 087

57

13

3 993

334

6 933 7 520

2010

2 987

865

43

35

4 490

505

yht.

19 952

3 814

293

89

19 985

1 405

Kaikki hyväksyt luvat yhteensä vuosina 2006–2010

40 230

Lähde: Maahanmuuttovirasto

Vuosi

3.3 Ulkomaalaisten ja suomalaistaustaisten paluumuuttajien työllistyminen Suomen työmarkkinoilla toimii noin 130 000 ulkomaalaistaustaista työntekijää. Heistä 80 000 tilastoidaan kuuluvaksi Suomen työvoimaan: työnhakijoiksi heistä on ilmoittautunut 39 000 ja työttömänä on 18 000. Lisäksi Suomessa arvioidaan olevan tilapäisesti 40 000–50 000 ulkomailta tänne saapunutta työntekijää. Tilapäisesti Suomessa työskentelevillä ei ole rekisteröitymis- tai ilmoittautumisvelvoitetta. Tilapäisesti ja ulkomaalaisten työnantajien palveluksessa ja vuokratyövoimaa on todennäköisesti eniten siivous-, rakennus-, hotelli- ja ravintola-alalla sekä elektroniikkateollisuudessa.

13


Tilapäisen ulkomaisen työvoiman arvioita viranomaisrekistereittäin Tietolähde Määrittely Maahanmuuttovirasto, ulkomaalaisrekisteri Eläketurvakeskus lähetetyt työntekijät Verohallitus rajoitetusti ja yleisesti verovelvolliset Kela vakuuttamispäätökset Työeläkevakuutusaineistot

Maahanmuuttajien työllisyyskehitys lähenee vähitellen koko väestön tilannetta, mutta perin hitaasti. Suomen työikäisen väestön ja maahanmuuttajien työllisyysasteen erotus vuonna 2009 oli 11,3 %. Suomessa oli vuonna 2009 ulkomaalaisia työnhakijoita keskimäärin 35 059, joista työttömiä työnhakijoita oli 16 256. Vaikka ulkomaalaisten työllisyys kohentui vuonna 2008 alkaneeseen taantumaan saakka, ulkomaalaisten työttömyys on yli kaksinkertainen koko väestön työttömyysasteeseen verrattuna. Vuonna 2009 työ- ja elinkeinoministeriö arvioi ulkomaalaisten työttömyysasteeksi 26,5 % (kantaväestön työttömyysaste oli noin 10 %). Uudenmaan ELY-keskuksen rekistereissä oli vuonna 2010 ulkomaalaistaustaisia työnhakijoita noin 17 000. Valtaosalla on keskiasteen koulutus. Eniten työnhakijoita on tieteelliseen, tekniseen ja taiteelliseen työhön, palveluihin, hallinto-, toimisto- ja IT-alan töihin sekä teollisuuteen.

Arvio lukumäärästä ~15 000 ~11 000 ~40 000 – 45 000 ~4 000 ~25 000

Kansallisuuksittain suurimmat ryhmät ovat venäläiset, virolaiset, somalit, irakilaiset, thaimaalaiset ja turkkilaiset. Työ- ja elinkeinohallinnon tilastoinnin puutteena on se, että koulutusasteen ja ammatin mukaan työnhakijoita profiloitaessa, joudutaan 40 % luokittelemaan luokkaan tuntematon5. Tämä rajoittaa merkittävästi sekä työnantajien mahdollisuuksia tavoittaa tarvitsemiaan osaajia TEtoimistojen työnantajapalveluiden kautta että ulkomaisten työnhakijoiden mahdollisuuksia saada osaamisensa työnantajien tietoisuuteen. Jos työnhakijan osaaminen ja koulutustarve eivät ole selvillä, työvoimapoliittisin perustein hankittavan koulutuksen tuloksellisuus on enemmän sattumaa kuin onnistunutta suunnittelua. Uudenmaan alueen työikäisissä maahanmuuttajissa 5

14

Ammatin tai osaamisen profilointi perustuu työnhakijan omaan ilmoitukseen, joille ei löydy käytössä olevasta luokittelusta kohtaa, jolloin työnhakijat merkitään kohtaan tuntematon.


piilevä työvoimareservi on arviolta vähintään 3 000–5 000 henkilötyövuotta, mikäli ryhmän työllisyysastetta voidaan parantaa lähemmäksi kantaväestön työllisyysastetta.

Tästä osaamispääomasta arviolta vain kymmenesosa, 7 mil­­ joonaa euroa, jää Suomen työmarkkinoiden hyödynnet­ täväksi koulutetun työvoiman muodossa. Suurimmat esteet ulkomaalaisten opiskelijoiden työelämään siirtymiselle ovat opiskeluaikaisten työ ja harjoittelupaikkojen löytäminen, riittämättömät suomen kielen valmiudet, kapeat kontaktiverkostot yrityksiin ja työnantajiin, korkeakoulujen ja yliopistojen riittämätön yritysyhteistyö ulkomaalaisten työllistämisessä sekä hajautuneet rekrytointi- ja työnhakumarkkinat. Yksi työnsaantia rajoittava tekijä on se, että EU/ETA-alueen ulkopuolisilla opiskelijoilla on vain 6 kuukautta aikaa löytää työpaikka ennen oleskeluluvan umpeutumista. Korkeakouluissa opiskelevien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden lisäksi Suomessa asuu täällä sijaitsevien kansainvälisten virastojen, yritysten ja organisaatioiden työtekijöiden ja asiantuntijoiden puolisoita ja perheenjäseniä. Monella heistä on jonkin alan huippuosaamista ja halua työskennellä, mutta heiltä puuttuvat kanavat ja palvelut työnantajien tavoittamiseksi sekä keinot hankkia työmarkkinakelpoisuutta täydentävää koulutusta. Jos puolet ulkomaalaisista korkeakouluopiskelijoista jäisi Suomeen, kymmenessä vuodessa Suomen työnantajien käytettävissä olisi 10 000 hyvin koulutettua, kansainvälistä osaajaa.

3.4 Ulkomaiset opiskelijat Suomessa Suomalaisissa oppilaitoksissa opiskelee 21 500 ulkomaista tut­kinto-opiskelijaa, joista yliopistoissa noin 6 000 (5,3 % kai­­kista yliopisto-opiskelijoista), ammattikorkeakouluis­ sa noin 5 350 (3,1 %), ammatillisissa oppilaitoksissa 8 500 (3,1 %) ja lukioissa 1 750 (1,7 %). Maittain ja alueittain osuu­det ovat: Eurooppa 33 %, Venäjä 20 %, Afrik­ka 14 % ja Aasia 25,5 %. Yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuu vuosittain noin 2 000 opiskelijaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan vuonna 2012  Suomen yliopistoissa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita opiskelee 8 950 ja ammattikorkeakouluissa 8 220. Ulkomaalaiset opiskelevat korkeakouluissa valtaosin yhteiskunta-, kauppa- ja tekniikkatieteitä. Opetuskustannukset katetaan Suomessa julkisin varoin. Tutkintojen hinnat vaihtelevat aloittain ja korkeakouluasteittain; keskimääräinen tutkintohinta on noin 35 000 euroa. Tällöin valmistuvien ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden tutkintojen vuosikustannus on 70 miljoonaa euroa.

15


3.5 Ulkomaalaisten perustamat yritykset Suomen yrityksistä 99 % on kotimaisia ja 1 % ulkomaalaisomisteisia. Pääkaupunkiseudulla ulkomaalaistaustaisia yrityksiä6 on reilusti yli puolet, 65,3 %. Joka kolmas maahanmuuttajayritys toimii kaupan toimialalla tai majoitus ja ravitsemisalalla. Seuraavaksi suurimpia aloja ovat rakennusala, liike-elämän palvelut ja hallinto- ja tukipalvelut sekä vapaa-ajan virkistyspalvelut (Lith 2011). Yleisin yritysmuoto on toiminimi. Uudellamaalla ulkomaalaisten omistamia, omistajavetoisia ja muutaman työntekijän yrityksiä on 5 400 ja ne työllistävät 1,3 henkilöä yritystä kohden, yhteensä noin 7 000 henkilöä. Vastaavasti Suomessa toimivissa kansainvälisesti omistetuissa suuryrityksissä työskentelee merkittävästi enemmän työvoimaa (16 % Suomen työvoimasta) ja ne tuottavat Suomen kokonaisliikevaihdosta viidenneksen. Suuryritykset toimivat rahoitus- ja vakuutustoiminnassa, informaation ja viestinnän toimialalla, hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa sekä kaivostoiminnassa ja louhinnassa.

6

Ulkomaalaistaustaisella yrityksellä tarkoitetaan sitä, että yritys on rekisteröity Suomessa ja on suomalaisomisteinen. Lisäksi yritykselle pitää löytyä hallinnollisista aineistoista yrittäjä ja yrittäjälle on voitu päätellä käytettävistä aineistoista ulkomaalaistausta (kieli, syntymämaa).

16


4 Yrityksen ja työnantajan näkökulma ulkomaalaisen rekrytointiin Työperäinen maahanmuutto Suomeen on toistaiseksi hyvin vähäistä, mutta paine kansainvälisten työmarkkinoiden käyttämiseen kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä ne suomalaiset yritykset, jotka rekrytoivat ulkomailta, järjestävät lähtömaassa työntekijöille kieli- ja kulttuurivalmennusta sekä sitoutuvat tarjoamaan suomalaisten lakien ja työehtosopimusten ehdot täyttävät työpaikat, joutuvat käyttämään kohtuuttomasti aikaa lupa- ja saatavuusharkintamyllyn läpäisemiseen. Usein ulkomaalaisen työvoiman rekrytoimisprosesseihin uskaltavatkin lähteä vain suuremmat työnantajat. Sen sijaan pienillä yrityksillä ja työnantajilla on erittäin suuri kynnys hyödyntää kansainvälisiä työmarkkinoita, vaikka tarvetta olisi. Yritykset soveltavat erilaisia rekrytointiprosesseja ja -menetelmiä sen mukaan, ovatko kyseessä ammattiosaajat ja kädentaitajat, toimihenkilöt/asiantuntijat/korkeasti koulutetut vai esimiehet ja ylin johto. Rekrytointiin vaikuttavat myös suuresti tehtävän kesto ja vaativuus, työyhteisön toimintakulttuuri, yrityksen liiketoiminta sekä rekrytoitavan osaaminen ja kulttuuritausta. Työnantajan näkökulmasta henkilöstön rekrytoinnissa on neljä toisiinsa tiiviisti linkittyvää vaihetta:

yy Rekrytointipäätös yy Työntekijän työhön perehdyttäminen ja opastaminen työhön ja työyhteisöön (työturvallisuus, ammatillinen kouluttaminen, kielitaito, työpaikan säännöt ja normit, velvollisuudet ja oikeudet). Erityisesti työperäisessä maahanmuutossa ulkomaalaistaustaisen työntekijän sopeutumiseen vaikuttavat myös työpaikan ulkopuolisen elämän kysymykset. Työnantajat ovat yleensä mukana asettautumispalvelujen järjestämisessä kuten viranomaisasioinneissa, asunnon järjestämisessä, perheenjäsenten asettautumisessa ja muussa arkielämään sidoksissa olevissa asioissa. Yritys voi hoitaa nämä vieraskielisen palkkaamiseen liittyvät asiat omatoimisesti, mutta yrityskoosta riippumatta työnantajilla on yleensä tarvetta turvautua palveluihin, joita tuottavat esimerkiksi kotimaan viranomaiset, konsultit, kauppakamari, kaupungit ja kunnat, korkeakoulut, oppilaitokset ja henkilöstöpalveluyritykset. Suurin palvelutarve rekrytoinnista asettautumiseen on pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, jotka toimivat kotimaan ja lähialueiden markkinoilla. Kriittisiä tekijöitä julkisten ja yksityisten rekrytointipalveluiden kannalta ovat, miten tunnistetaan suomalaisten työnantajien rekrytointikysyntä, mistä ammattitaitoista

yy Työvoiman kartoitus ja haku yy Haastattelut ja soveltuvuusarviointi 17


työvoimaa on saatavilla, miten nopeasti osaavat tekijät pääsevät työelämään ja mistä yritykset ja työnantajat tavoittavat rekrytointia helpottavan neuvonta- ja palvelutarjonnan. Tällä hetkellä Suomesta puuttuu selkeä ja yhtenäinen kanava, joka auttaisi yrityksiä kansainvälisissä rekrytointihankkeissa, huolehtisi jo maassa olevien ammattitaitoisten ei-kantasuomalaisten työelämään integroitumisesta, nopeuttaisi tänne saapuvien työntekijöiden lupa- ja hallintoprosesseja, tarjoaisi mahdollisuuden työntekijöiden ja työnantajien verkostoitumiseen ja jossa työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan suunnat olisivat selvillä.

Kantaväestön keskuudesta tapahtuvaan rekrytointiin verrattuna ulkomaalaisen työntekijän rekrytoinnissa aiheuttavat ylimääräisiä haasteita ja lisäkustannuksia työnantajalle erityisesti seuraavat asiat:

Yrityksen ja työnantajan 10 kipupistettä ulkomaalaistaustaisten rekrytoinneissa

1. Osaajien hakeminen ja kartoittaminen 2. Soveltuva kielitaito 3. Perehdyttäminen suomalaisen työelämän ja yhteiskunnan pelisääntöihin 4. Oleskelu- ja työlupa-asiat 5. Koulutuksen ja pätevyyden verifiointi

18

6. Työyhteisöön sopeutuminen 7. Työyhteisön sopeutuminen 8. Täydennyskoulutustarpeiden arviointi ja toteutus 9. Yrityksen ja lähiesimiesten valmentaminen monikulttuurisen työyhteisön johtamiseen 10. Erilaiset ohjeistukset ja tuki


5 Julkishallinnon ulkomaalaistaustaisten koulutusta ja työllistymistä tukevat palvelut 5.1 Työ- ja elinkeinohallinnon toimet Uudellamaalla

Uusi laki maahanmuuttajien kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) astui voimaan 1.9.2011. Sen soveltamisala laajennettiin koskemaan kaikkia maahanmuuttajia. Sisäasianministeriö koordinoi valtion maahanmuuttopolitiikan toteutusta, mutta kotoutustoiminnan johto kootaan työministerin (työ- ja elinkeinoministeriö) vastuulle. Hallitusohjelman linjausten mukaan ELY-keskukset vastaavat alueellisesta kehittämisestä, yhteistyöstä, yhteensovittamisesta ja seurannasta. Uutuutena kotoutumislaissa on se, että kunnat saavat maahanmuuttajien alkukartoituksen tekemisestä 700 euron kertakorvauksen. Lisäksi kunnilla ja TE-toimistoilla on velvollisuus informoida maahanmuuttajia perusteellisesti, tehdä monialaista ja poikkihallinnollista yhteistyötä sekä tehdä alkukartoitus ja kotoutumissuunnitelma työttömille työnhakijoille ja toimeentulon saajille. Työmarkkinatuella ja toimeentulotuella toteutettaviin kotoutumiskoulutuksiin on maahanmuuttajilla osallistumisvelvoite. Kotoutumisen piirissä olevat maahanmuuttajat voivat olla työvoimapoliittisessa koulutuksessa, työvoimakoulutukseen rinnastettavassa koulutuksessa, työharjoittelussa tai työelämävalmennuksessa. Kielitaitotavoitteeksi on määritelty toimivan kielitaidon saavuttaminen.

ELYissä tehtiin vuonna 2009 kotouttamissuunnitelmia 12 648 maahanmuuttajalle. Suurin osa kotouttamissuunnitelmista tehtiin 25–34-vuotiaille maahanmuuttajille. Työvoimapolitiikan toimet vaikuttavat tehokkaammin ulkomaalaisiin, sillä ulkomaalaisten työttömien aktivointiaste oli 38,4 % verrattuna kaikkien työnhakijoiden 23 % aktivointiasteeseen. Vuonna 2009 tehtiin eniten kotouttamissuunnitelmia Uudenmaan TE-keskuksessa (3 585 kpl). Kotouttamiskoulutuksen7 opiskelijatyöpäiviä oli Uudenmaan ELY-keskuksessa 377 223 ja koulutuksen kustannukset olivat 11, 1 milj. euroa. Uudenmaan osuus koko maan opiskelijatyöpäivistä ja kustannuksista oli 35 %, mikä kuvastaa Helsingin seudulle keskittyneen ja yhä kasvavan maahanmuuttajaväestön määrää (TEM Tilastotiedote 2010), mutta alueellinen osuus on kuitenkin pienempi kuin Uudellamaalla olevan ulkomaalaisväestön määrä edellyttäisi. Vuonna 2010 kotoutumiskoulutukseen käytettiin noin 16 milj. euroa.

7

19

Kotouttamiskoulutus sisältää suomen tai ruotsin kielen opintoja, yhteiskunta- ja kulttuuritietoutta, ohjausta ja ammatillisten suunnitelmien laatimista.


5.2 Neuvonta-, rekrytointi- ja koulutuspalvelut yrityksille ja työnantajille

Kotoutumiskoulutus on osa työ- ja elinkeinohallinnon budjetin niin sanottua 51-momenttia. Tämä vaikeuttaa kotoutumiskoulutuksen joustavaa ja tarvelähtöistä toteutusta, sillä määrärahat eivät siirry seuraaville budjettikausille. Ammatillinen työvoimakoulutus kestää keskimäärin noin 100 opiskelijatyöpäivää. Ammatillisen koulutuksen opiskelijatyöpäivän keskihinta oli vuonna 2009 noin 41 €/opiskelijatyöpäivä ja koulutuksen kesto keskimäärin 100 päivää (koulutuksen hinta per hlö = 4 100 euroa). Eniten työvoimakoulutusta Uudellamaalla järjestettiin vuonna 2010 terveydenhuolto- ja sosiaalialalle, palvelualoille sekä teollisuuteen (TEM Tilastotiedote 2010). Vuonna 2009 solmitun valtion ja pääkaupunkiseudun aiesopimuksen perusteella työ- ja elinkeinoministeriö kohdensi pääkaupunkiseudun työ- ja elinkeinotoimistoihin vuonna 2010 kahden miljoonan euron tilapäisen lisämäärärahan (+ kuntien osuus 2,6 miljoonaa euroa) maahanmuuttajapalveluiden henkilöstöresurssien lisäämiseksi noin 40 henkilötyövuodella. Sopimuksen tavoitteena on nopeuttaa maahanmuuttajien koulutukseen ohjaamista ja työllistymistä esimerkiksi palkkatuki- ja työharjoittelupaikkojen avulla. Kotoutumissuunnitelma pyritään laatimaan neljässä viikossa siitä, kun maahanmuuttaja on ilmoittautunut TE-toimistoon.

Maahanmuuttajiin ja työperäiseen maahanmuuttoon liittyvä neuvonta on käymisvaiheessa valtio-, alue- ja kuntatasoilla sekä eri viranomaisverkostoissa. Valtioneuvostossa hyväksyttiin vuoden 2009 lopussa Työvoiman maahanmuuton toimenpideohjelma. Ohjelma on laadittu vuosille 2009–2011 ja siihen on kuvattu työvoiman maahanmuuton tilanne, strategiset linjaukset sekä tarvittavat toimenpiteet ja resurssit. Sisäasiainministeriön johdolla toteutetaan kahta mittavaa hanketta. ALPO-hanke (alkuvaiheen polku Suomessa) kehittää maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjaus- ja neuvontapalveluiden valtakunnallista mallia. ALPO kokoaa yhteen alueellisista kehittämishankkeista syntyneitä parhaita käytäntöjä sekä vahvistaa asiantuntijaverkostoa. Tavoitteena on kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden yhdenmukaistaminen. MATTO-hanke (työvoiman maahanmuuton edistäminen) keskittyy työperäiseen maahanmuuttoon. Sen tehtävänä on yhdistää työvoiman maahanmuuton edistämisen kansallinen ja kansainvälinen ulottuvuus yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja luoda toi-

20


mijoiden välille tiivis yhteistyöverkosto (Asa & Muurinen 2010, 45). MATTO-hankkeen tuloksena on valmistelussa työnantajille ja työntekijöille suunnattu työperusteisen maahanmuuton tietoportaali, joka avautuu vuonna 2012 sekä suomen kieli, kulttuuri ja työelämä -lähtömaakoulutuspaketti, joka valmistuu vuonna 2011. Pääkaupunkiseudulla Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä Otaniemen kehitys Oy kehittävät ja yhtenäistävät opastustaan ja neuvontaansa NEO-SEUTU8 -hankkeessa siten, että ulkomailta muuttanut löytää itselleen ja perheelleen tietoa arjen järjestämiseen ja saa apua tarkoituksenmukaisten palveluiden löytämiseen esimerkiksi työnhakukysymyksissä. NEO-hankkeen yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Infopankki, sisäasiainministeriö ja pääkaupunkiseudun koheesio- ja kilpailukykyohjelman No Wrong Door -hanke. 8

Neo-hankkeessa ovat mukana Vantaan ja Espoon yhteispalvelupisteet, In Espoo -neuvontapalvelut sekä Espoon monikulttuuriset toimintakeskukset, Helsingin Virka-info sekä Otaniemen International Network OIT. NEO-SEUTU järjestää työpajoja ja koulutuksia neuvojille, etsii ja tutkii yhdessä esimiesten ja työntekijöiden kanssa erilaisia opastuksen ja neuvonnan malleja. Hanke tekee yhteistyötä eri viranomaisten, yritysten ja järjestöjen kanssa.

Keskeisiä maahanmuuttoon liittyviä palveluja tuottavat Maahanmuuttovirasto (oleskeluluvat), maistraatit (hetu, muuttoilmoitus), verotoimistot, KELA (sosiaaliturva, sairausvakuutus), työsuojeluhallinto, ELY-keskukset ja TEtoimistot, poliisi ja Eläketurvakeskus (työeläke). Yritysten ja elinkeinoelämän näkökulmasta palvelut ovat varsin hajallaan: asioiden hoitaminen eri luukuilla ja viranomaisissa vaatii kärsivällisyyttä, erehdysten kautta oppimista ja monesti suhteettoman paljon aikaa. Palveluista Kelan ja Verohallinnon In To -palvelupiste on toistaiseksi harvinainen esimerkki asiakaslähtöisestä palvelusta, sillä organisaatiot palvelevat yrityksiä, Suomeen tulevia ja Suomesta lähteviä yhtei­ sessä toimipisteessä Hel­­­singissä.


6 Kauppakamarin teesit ja suositukset Ehdotus 1: Työnantajaa, työyhteisöä ja työntekijää auttava kiertävä työpaikkavalmentaja

sen järjestäjät, korkeakoulut ja henkilöstöyrityksiä, joilla on ulkomaalaiseen työvoimaan liittyvää erityisosaamista. Keskitetty työperäisen maahanmuuton keskus tarjoaisi työvoimaa tarvitseville pk-yrityksille luotettavan kohtaamispaikan, parantaisi viranomaisten neuvonnan laatua, lyhentäisi työnhakijan ja yrityksen reittiä lupalabyrintissä, lisäisi rekrytointiprosessin läpinäkyvyyttä ja vähentäisi harmaata taloutta. Operatiivinen, poikkihallinnollinen ja yksityissektorin erityisosaamista yhdistävä neuvonta- ja palvelukeskus sopisi myös hallitusohjelmakirjaukseen selvittää maahanmuuton osaamiskeskuksen perustamisen edellytykset.

Ulkomaalaisten palkkauskynnystä madaltaisi huomattavasti kiertävä työpaikkavalmentajamalli. Työvalmentaja olisi työsuhteen alussa työpaikalla auttamassa työntekijää työn suorittamiseen ja työympäristön olosuhteisiin. Työvalmentaja tukisi ja opastaisi työnantajaa ja työyhteisöä erityisesti tilanteissa silloin, kun kyseessä ovat yrityksen ensimmäiset monikulttuuriset rekrytoinnit. Työvalmentajalla olisi myös keskeinen rooli työn ohessa tapahtuvan kieliopintojen ja ammatillisen lisäkoulutustarpeiden arvioimisessa ja niihin saatavien työ- ja elinkeinotukien kohdentamisessa.

Ehdotus 3: Korkeakoulutetuille ja työnantajille suunnattu erityispalvelu

Ehdotus 2: Työperäisen maahanmuuton neuvonta- ja ohjauspiste

Metropolialueelle tulee perustaa palvelu, joka keskittyy ulkomaalisten korkeakoulututkinto-opiskelijoiden, tutkijoiden, huippuosaajien sekä Suomessa asuvien korkeakoulutettujen työelämään ohjaamiseen ja välittämiseen. Palvelun perustehtävänä olisi tarjota keskeinen kanava, jossa Suomessa olevat ja Suomeen töihin aikovat korkeakoulutetut voivat esitellä osaamistaan ja jonka kautta työnantajat ja rekrytointiyritykset voivat aktiivisesti hakea työntekijöitä. Palveluun kuuluisi myös työharjoittelu- ja valmennus-

Uudellemaalle tulee perustaa kuntarajat ylittävä työperusteisen maahanmuuton neuvonta- ja ohjauspiste, joka palvelee sekä kotimaassa että ulkomailla olevia yrityksiä, maassa jo asuvia maahanmuuttajia sekä tänne muuttavaa työvoimaa. Pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa yhden luukun periaatteella toimivassa keskuksessa tulisi olla mukana valtion viranomaiset, Helsingin seudun kunnat, koulutuk-

22


paikkojen etsiminen ja välittäminen esimerkiksi yritysten tuotekehitysprojekteihin ja kansainvälistymishankkeisiin. Palvelu voisi toimia välittäjänä työvoimapoliittisiin ja kotouttamistukiin liittyvissä hankkeissa sekä viranomaisten puolesta tukiin liittyvistä viranomaisasioinnista. Palvelun vastuullisena ylläpitäjänä olisi yliopistoja ja tutkimusta lähellä oleva taho. Palvelun ympärille koottaisiin yrityksiä ja muita elinkeinoelämän toimijoita sekä pääkaupunkiseudun yliopistot, korkeakoulut ja kaupungit.

voimahallinnon palvelut tulisi ulottaa tapauskohtaisesti sellaisiin kohdemaihin, joista yritykset rekrytoivat eniten osaajia ja joista rekrytointi on eettisesti hyväksyttävää. Julkisen työvoimahallinnon roolina ulkomailla tehtävissä operaatioissa olisi: 1. Tiedon välittäminen suomalaisen työelämän ja yhteiskunnan pelisäännöistä ja työmarkkinatilanteesta 2. Tiedon välittäminen suomalaisille työnantajille lähtömaan yhteiskunnasta, toimintatavoista ja kulttuurista 3. Perehdytyskoulutuksen aloittaminen lähtömaassa erityisesti vakituiseen työsuhteeseen Suomeen tuleville. Koulutukseen voisi sisältyä tietoa työntekijän saatavilla olevista asettautumispalveluista, henkilökohtaisen oppimispolun pohjustaminen, kielten alkeiden opiskelua, kulttuuritietämystä ja neuvontaa viranomaisasioiden hoitamisessa. Lähtömaassa tapahtuva koulutus olisi ehtona oleskeluluvan myöntämiselle 4. Työnantajien toimeksiantojen ja toivomusten kartoittaminen sekä sellaisten kandidaattien etsiminen, joiden kanssa työvoimaa etsivät yritykset ja työnantajat voivat edetä haastattelu- ja rekrytointivaiheeseen omin avuin tai alan palvelutuottajien kanssa ja 5. Yhteistyösuhteiden luominen kohdemaiden viranomaisten ja muiden luotettavien yhteistyökumppanien kanssa.

Ehdotus 4: Ulkomaalaisten tutkintoopiskelijoiden kielitaito Tutkinto-ohjelmiin liitetään velvoite saavuttaa koulutuksen päättyessä suomen tai ruotsin kielessä vähintään B19-taso. Tavoitteena on luoda pohja kielitaidon kehittämiselle tasolle B2, jolla pärjää useimmissa työtehtävissä.

Ehdotus 5: Julkishallinnon palvelutehtävät ulkomailla Julkisen työvoima- ja elinkeinohallinnon palvelut ovat nykyisin yritysten käytössä vain kotimaan markkinoilla ja EURES-verkoston kautta EU/ETA-alueelle. Julkisen työ9

Eurooppalaisessa viitekehyksessä kielitaitoa arvioidaan kuullun ja luetun ymmärtämisellä, suullisella vuorovaikutuksella, puheen tuottamisella ja kirjoittamisella. Tasot ovat A1 (alin), A2, B1, B2, C1, C2 (ylin).

23


Ehdotus 6: Ulkomaalaistaustaisten työnhakijoiden osaamisprofiloinnin parantaminen

Ehdotus 9: Poikkihallinnollinen ja työelämälähtöinen koulutus- ja rahoitusmalli

TE-toimistojen tulee parantaa ja henkilökohtaistaa ulkomaalaisten työnhakijoiden koulutusasteen ja ammatin mukaan tapahtuvaa profilointia siten, että nykyisestä puutteellista profiloinnista päästään huomattavasti parempaan osaamisen tunnistamiseen.

Vieraskielisille tulee luoda yhtenäinen koulutus- ja rahoitusmalli. Nykyisten eri rahoituslähteiden yhdistäminen ja hallintorajat ylittävä suunnittelu parantaisi yritysten mahdollisuuksia rekrytoida ja perehdyttää maahanmuuttajia. Rakennusalalla käytännössä testattu ja toimiva malli on seuraava:

Ehdotus 7: Luopuminen työ- ja elinkeinohallinnon saatavuusharkinnasta

1. rekrytointikoulutus työvoimapoliittisena yhteishankintakoulutuksena (sisältää osaamiskartoituksen, am­ma­­­tillisen osaamisen arvioinnin, työelämätaidot, kielikoulutuksen),

Nykyisestä työvoiman saatavuusharkinnasta luopuminen tehostaisi työmarkkinoiden toimivuutta. Koska työnantajat haluavat rekrytoida osaajia sieltä, mistä heitä on saatavissa, kotimaan työmarkkinoiden tarjonta on työnantajien tiedossa ilman hidasta ja ylimääräisiä kustannuksia aiheuttavaa viranomaisharkintaa.

2. työharjoittelu ja valmentava koulutus, 3. oppisopimuskoulutus (tavoitteena ammatillinen perus­tutkinto, ammatti- tai erikoisammattitutkinto tai muu pätevyys).

Ehdotus 8: Työntekijän oleskeluluvan myöntämisen ehdoksi kielitaitovaatimus Määräaikaisen oleskeluluvan jatkamisen ehdoksi asetetaan A2-kielitaitaso tai työnantajan vakuutus, että työntekijä saavuttaa tarvittavan kielitaidon oleskeluluvan voimassaoloaikana.

Työvoimapoliittisena koulutuksena järjestettävän kielikoulutuksen ja kulttuurivalmennuksen on ulotuttava koskemaan työnhakijan ja työntekijän lisäksi myös työyhteisöjä.

24


Ehdotus 10: Valtakunnallisen osaamisja koulutustarve-ennakointiprosessin hyödyntäminen

riö lisäsi pääkaupunkiseudun työ- ja elinkeinotoimistojen maahanmuuttajapalveluiden resursseja 40 henkilötyövuodella. Valtion rahoitus perustuu määräaikaiseen budjettimomenttiin, mikä estää jo tehtäviin koulutettujen uusien työvoimaneuvojien uudelleen palkkaamisen kahden vuoden määräajan jälkeen. Valtion ja kuntien on huolehdittava siitä, että asiaan perehtyneet työvoimaneuvojat voivat jatkaa työllistymiseen liittyvissä maahanmuuttopalvelutehtävissä.

Pitkän tähtäimen suunnittelussa tulisi yritysten ja työnantajienyritysten kysyntätarpeiden selvittämisessä nykyistä tehokkaammin hyödyntää eri hallintojen ennakointiprosesseja ja tietolähteitä. Erityisen huolellisesti tulisi miettiä, miten kansainvälisessä rekrytointitoimien suuntaamisessa voidaan hyödyntää Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU) tuottamia näkemyksiä työvoima- ja koulutustarpeista. VATT:n, Opetushallituksen, opetus- ja kulttuuriministeriön, maakuntaliittojen, ELY:jen ja alueilla toimivien elinkeinoelämän ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä hyödyntämällä olisi mahdollista etsiä kriteerejä ja reunaehtoja julkisen työvoimahallinnon kansainvälisiin painotuksiin. KESU:n valmistelussa olisi mahdollista tehdä suunnitellusti linjauksia osaamisaloista, joilla kansainvälinen rekrytointi olisi keskeinen keino hankkia työvoimaa.

Ehdotus 12: Kotoutumiskoulutus, työmarkkinapoliittinen koulutus ja muut julkiset koulutustuet yhtenäiseksi palveluksi maahanmuuttajia työllistäville yrityksille Kotoutumistuki tulee linkittää mahdollisimman nopeasti työelämässä tapahtuvaksi siten, että työnantajilla on mahdollisuus vaikuttaa tuen käyttöön ja kotoutumiskoulutuksen hankintaan. Työntekijän kielitaidon parantuessa ja osaamisen kehittyessä voidaan maahanmuuttajan työyhteisöön integroitumista ja ammattitaidon lisäämistä jatkaa joustavasti yhteishankintakoulutuksen keinoin. Tilanteessa, jossa työnantaja sitoutuu rekrytoimaan maahanmuuttajan, ei sovellettaisi nykyistä käytäntöä saatavuusharkinnasta. Työnantajan ja yrityksen näkökulmasta olennaista on joustava asiointi yhden luukun periaatteella.

Ehdotus 11: TE-toimistojen työnantaja­ palvelut ja maahanmuuttajapalveluiden resurssit Vuonna 2009 solmitun valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien aiesopimuksen perusteella työ- ja elinkeinoministe-

25


Lähteitä Alueiden kilpailukyky (2011). Yritysten näkökulma: Keskuskauppakamarin selvityksiä. Arajärvi, Pentti (2009). Maahanmuuttajien työllistyminen ja kannustinloukut. Selvitysmiehen raportti. Sisäasiainministeriö. Karvinen, Anna-Mari – Sarvimäki, Matti (2008). Maahanmuuttajien työttömyyden ja työllistymisen kustannusvaikutukset Helsingin kaupungille. VATT-keskustelualoitteita 456. Kilpeläinen, Päivi (2011). Tilastoanalyysia työperäisestä maahanmuutosta ja maahanmuuttajista. Helsingin seudun kauppakamarin tilaama selvitys Kaupunkitutkimus TA Oy:ltä. Lith, Pekka (2011). Maahanmuuttajayrittäjyys Uudellamaalla. Raportti ulkomaalaistaustaisten yritysten määrästä, toimialasta ja yrittäjien kansallisesta taustasta. Uudenmaan liiton tilaama selvitys. Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 17.6.2011.

Raunio, Mika – Pihlajamaa, Elina – Caroll, Hanna (2009). Työmarkkinoiden kansainvälistymispalkinnot: Ulkomaalaisen osaamisen kanava Suomen elinkeinoelämään. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 3/2009. Suomeen työhön -opas (2011). Työ- ja elinkeinoministeriö. Tieto & Trendit 7/2010. Tilastokeskuksen julkaisuja. Työtä, tekijöitä, tuottavuutta. Suomen prioriteetit seuraavalle vuosikymmenelle (2010). McKinsey Helsinki. Ulkomaalaisten osaajien palveluiden kehittäminen (2008). Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelma/Oy CulturePlus Ltd 31.1.2008. Vehaskari, Aira (2010). Talent Available. Tapping the Expat Talent Pool. EVA Report. Vieraskielisen väestön ennuste Helsingin seudulla 2010– 2030 (2010) Helsinki, Espoo ja Vantaa. Välivehmas, Kaisa (2009). Korkeakoulutetut maahanmuuttajat työmarkkinoilla – työnantajien näkökulmia 2008. Helsingin Kluuvin työvoimatoimisto.

26


Helsingin seudun kauppakamari Kalevankatu 12, 00100 Helsinki puh. (09) 228 601 faksi (09) 2286 0228 etunimi.sukunimi@chamber.fi www.helsinki.chamber.fi www.kauppakamarikauppa.fi

28

Profile for Kauppakamari

Kauppakamarin teesit toinen painos  

Kauppakamarin teesit toinen painos  

Advertisement