Page 1

Karjalan Pojat N:o 3 lokaKUU 2015

POHJOIS-KARJALAN

12

RESERVILÄISLEHTI

6-7

Wihurin esittelyä

8


2

21.10.2015 kana. Tällä vuosituhannella toiminta oli kaikin osin hiljaista. Talo rappeutui nopeasti. Urheiluseuran yli 60-vuotisella hallintakaudella talo oli sekä viihde- että hiihtokeskus. Monen muunkin laista toimintaa talossa ja sen ympäristössä oli. Vallisärkän purki keväällä 2015 rakennusurakoitsija Martti Laukkanen omalla kustannuksellaan.

Muistorikas paikka

Vallisärkän muistolaatan paljastustilaisuudessa kunniavartion muodostivat rauhanturvaajat Teppo Suikkari (vas) ja Usko Lappalainen. Kuva: Esa Marjola

Veteraani- ja maanpuolustusjärjestöt asialla

Vallisärkkä sai muistomerkin Pentti Hirvonen

Muun muassa suojeluskuntatalona toiminut Vallisärkkä Enossa sai viime kesänä jyhkeän muistomerkin. Koruton, mutta kotoinen patsaan paljastustilaisuus pidettiin syyskuun 27. päivänä. Tilaisuuden järjestivät veteraani- ja maanpuolustusjärjestöt. Pentti Hirvosen kokoaman historiikin mukaan Vallisärkän rakensi vuonna 1924 viiden seuran yhteisö, joista yksi oli Enon

Suojeluskunta. Asteittain talo siirtyi kokonaan suojeluskunnan omistukseen. Sotavuosina 1939-44 talo oli maanpuolustuksen käytössä. Paikka toimi sotilaiden kauttakulku-, majoitus- ja ruokailupaikkana. Kesäkuussa 1941 Vallisärkällä perustettiin Kevyt osasto 15, jonka liki 600 miehen kokonaisvahvuudesta enolaisten osuus oli 90 prosenttia. Syksyllä 1944 talossa toimi laaja kotiutuskeskus. Mutta siihenpä sotilaallinen toiminta loppuikin, koska rauhanehtojen tulkinnan mukaan suojeluskunnat lakkautettiin. Tämä merkitsi, että talo siirtyi väliaikaisesti

valtion haltuun. Maanomistaja Kaukas Oy osti talon huutokaupassa ja lahjoitti Vallisärkän vuonna 1949 urheiluseura Enon Kisa-Pojille. Kisa-Pojat teki ensimmäisen laajennuksen vuonna 1955, jolloin paikalle nousi tanssilava. Varsin suuren laajennus- ja perusparannustyön urheiluseura teki vuosina 1976-77. Tarkoituksena oli tanssi- ja viihdetoiminnan laajentaminen. Tässä onnistuttiin hyvin, sillä 1980-luvulla Vallisärkkä oli yksi maakunnan suosituimmista tanssipaikoista. Viihdetoiminta hiipui 1990-luvulla ja talo jäi lopulta autioksi. Talon viimeisimpiä tapahtumia oli toimiminen kutsuntapaik-

Vallisärkkä oli 90 vuoden aikana monenlaisen toiminnan tukikohtana. Niinpä paikkakunnalla aloitettiin puuhaamaan muistomerkkiä. Aloitteen teki vuosi sitten Enon Rintamaveteraanit. Muistomerkki laattoineen syntyi vaivattomasti ja vieläpä edullisesti. Martti Laukkanen Vallisärkän purkamisen yhteydessä hoiti paikalle jykevän kiven Salpa-linjan panssariestekivistä. Eikä Laukkanen tästäkään ole kenellekään laskua osoittanut. Laatan kaiverruksineen kustansi Enon Lions Club. Paljastustilaisuudessa puhunut Enon Reserviläisten puheenjohtaja Seppo Puranen mainitsi, että olemme nyt enolaisen historian merkittävällä paikalla. Paikalla oli tärkeä merkitys niin rauhan kuin sodan aikana. Koskaan ei ole laskettu rakentamiseen, korjaamiseen ja toiminnan hoitamiseen käytettyjen talkootuntien määrää. - Kun muistelemme rakennuksen toteutunutta käyttöä, on siitä selkeimmin erotettavissa sotien aikainen ja niitä edeltävä sotilaallinen käyttö sekä sitten urheiluseuran toimintaan liittyvä käyttö. Vallisärkkä oli sotilaallisessa käytössä monimuotoisesti. Tämä toimi läpikulkupaikkana rintamalle ja täällä koottiin joukko-osastoja. Kevyt osasto 15 oli yksi sellainen joukko, joka oli pääosin koottu paikkakunnan miehistä. Varsin suuri osa osaston miehistä sai viimeisen leposijan Enon sankarihaudoilla. Urheiluseuran omimman toi-

mialan, urheilun rahoittaminen kaipasi varoja. Erikoisesti sotien jälkeen urheilutoimintaa rahoitettiin tansseja järjestämällä. - Vallisärkän viihdekeskuksen toiminta ei ollut pelkkää viihdetoimintaa, se oli myös kasvatustoimintaa. Nuorisoa kokoontui tanssi-iltoina runsaasti ottamaan alueella ensiaskeleita viihtymisen saralla. Täällä otettiin tuntumaa virvokkeisiin ja niiden käytön seurauksiin. Se tapahtui kuitenkin valvovan silmän alla, Puranen arvioi. - Vallisärkkä on laajasti tunnettu niin urheilun kuin viihteen tapahtumapaikkana. Paikka on muistolaatan ansainnut ja olkoon tämä se paikka, jossa voimme käydä ja muistella menneitä tapahtumia ja sukupolvia. Joku voi muistella omaa nuoruuttaan ja sen tapahtumia, hän päätti puheensa.

Tunnelmalliset yhteislaulut Tilaisuudessa Hellen Männistö muisteli Vallisärkällä asumista 1930- ja 1940-luvulla lapsen ja tytön silmin. Eero Pelkonen vuorostaan muisteli paikassa pidettyjä monia hiihtokisoja. Nimekkäin Vallisärkällä koskaan kilpaa hiihtänyt on moninkertainen olympia- ja MM-mitalisti Helena Takalo, joka hiihti Vallisärkän maastossa 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Tilaisuudessa laulettiin muutamia yhteislauluja. Kulkurin iltatähti oli aikanaan Tapio Rautavaaran yksi bravuurinumero. Partisaanivalssi vuorostaan kertoo sotilaan elämästä ja kaipuusta. Yhteislaulujen esilaulajina toimivat Timo Laukkanen ja Jaakko Lomu sekä säestäjänä Juha Koljonen. Tilaisuus päättyi Karjalaisten lauluun. Paljastustilaisuuden kustannuksista vastasivat Enon Reserviläiset ja Enonkylän osakaskunta. Paikalla oli yli 50 osanottajaa. Yksi osanottajista oli 93-vuotias Sakari Sarola, joka on ainut elossa oleva Kevyt osasto 15:n enolaisista veteraaneista.

Päätoimittajan palsta

Nyt ovat kovat ajat Karjalan Pojat -lehdellä on pitkä ja kunniakas perinne. Lyhyen päätoimittajaurani aikana olen saanut monesta suusta kuulla kuinka lehti on tarpeellinen ja kuinka sitä odotetaan. Niin on käynyt lehden tämänkin numeron osalta, sillä myöhästytimme ilmestymisaikaa lisäilmoitusten toivossa. Lähes kaikki maksaa. Niin lehdentekokin. Toimituskunta ja muutamat ilmoitusmyyjät ovat tehneet hartiavoimin töitä, että tarvittavat eurot on saatu kasaan. Nyt on pakko todeta, että jos ilmoituseuroja ei kerry nykyistä enempää, edessä ovat todella kovat ajat.

erittäin kyseenalaista kunniaa olla lehden viimeinen päätoimittaja. Kovat ajat näkyvät ja tuntuvat muutenkin kuin taloudessa. Itse en olisi vuosikymmeniä sitten uskonut, että elämme maailman turvallisimman rajan pinnassa. Niin ovat maailman kirjat muuttuneet, että länsirajastamme on tullut uhkaraja monine sivuvaikutuksineen.

Kovat ajat näkyvät jo tässä lehdessä. Jotta ilmestyminen oli ylipäätään mahdollista, lehden sivumäärää on pudotettu melko radikaalisti. Se näkyy sekä valmistus- että painokulujen pienenemisenä. Toimituskunnan mielestä niin oli kuitenkin selvästi parempi kuin että lehti ei ilmesty ollenkaan.

Sain osallistua alueelliselle maanpuolustuskurssille syyskuun loppupuolella. Se oli minulle neljäs maanpuolustuskurssi. Joka kerta kurssin sisällöt ovat olleet mielenkiintoisia, mutta erityisen mielenkiintoinen ja korkeatasoinen se oli nyt. Me kurssilaiset saimme viikon aikana sellaisen rautaisannoksen tietoa kaikilta mahdollisilta aloilta, jotka vähänkin liippaavat maanpuolustusta, jotta oksat pois. Suosittelen lämpimästi, jos kutsu käy, osallistumista kurssille.

Olen nähnyt kovia aikoja ennenkin näissä lehtihommissa. Mutta näin tiukille talouden kanssa en ole joutunut vielä kertaakaan edellisten 10 päätoimittamani lehden kanssa. Mutta tästäkin selvitään, sillä toimituskunta on jo päättänyt, että kaikesta huolimatta lehti ilmestyy myös ensi vuonna pienin muutoksin. Minäkään en halua sellaista

Olen saanut mukavasti kutsuja yhdistystenne eri tilaisuuksiin ja juhliin. Kiitos niistä. Jokaista kutsua en ole voinut noudattaa, mutta toivon, että kutsuja tulee edelleen. Samoin toivon, että lähestytte minua monin eri jutuin ja kuvin, jotka kertovat toiminnastanne tai henkilöistänne. Mitä monipuolisempi lehden sisältö on, sitä mielenkiintoisempi se on.

Runsassatoinen marjastuskausi on lopuillaan. Karpalosuot kutsuvat vielä. Nauttikaa luonnosta, sen kaikista antimista, täysin siemauksin. Sitä voimaa, jota luonto antaa, ei saa muualta. Karjalan Poikien joululehteä odotellessa kaunista ja liikunnallista loppuvuotta.

Jukka Ignatius päätoimittaja


3

21.10.2015

tervehdys reserviupseeripiiristä! Ennätyssateinen kesä päättyy lehtien kellastumiseen ja näin on aika itsekin siirtyä tulevan talvikauden ja ensi vuoden mietteisiin. Takana oli säistä huolimatta oikein mielekäs kesä, johon kytkeytyi maanpuolustustoimintaa varsin kiitettävästi. Kesälomani aloitti reilu viikon pätkä Wihuri 15 -sotaharjoituksessa ja heinäkuun puolivälissä minulla oli kunnia olla mukana toista kertaa Suomen joukkueessa Nijmegenin nelipäiväisellä sotilasmarssilla. Piirin puheenjohtajana alkusyksyn toiminnat ovat enemmän tai vähemmän paperinmakuisia. Liitto- ja piirihallitusten kokoukset työllistivät osaltaan, mutta näiden myötä tulevan syyskokouksen asiat on jo hyvissä ajoissa valmisteltu. Piiriemme toiminnanjohtaja on tehnyt erinomaista työtä ja siten pystymme tarkastelemaan suunniteltua toimintaa varsin pitkälle. Hyvälle näyttää! Tavoitteenamme on tehostaa tiedottamista niin, että tapahtumatiedotteemme saavuttaisivat kaikki jäsenemme

mahdollisimman ajoissa. Osallistuminen ei saisi jäädä väliin tietokatkosten vuoksi. Lopuksi haluan kertoa sattuman alkusyksyltä. Se saa edelleen hymyn huulilleni: Olin syyskuun alussa työmatkalla Mikkelissä ja yövyin paikallisessa hotellissa. Huoneeni oli viidennessä kerroksessa. Lähdin siirtymään hissillä alakerran tapaamispaikkaamme. Neljännessä kerroksessa hissin ovi avautui ja oven takaa paljastui itse arvoisa Mannerheim täydessä sotisovassaan. Astuin sivummalle ja pyysin herra marsalkkaa astumaan peremmälle.

perässään. Aulaan laskeutui hiljaisuus Suomen historian merkittävimmän hahmon näkemisestä. Muutaman askeleen kohti ulko-ovea otettuaan kääntyi Mannerheim puoleeni ja sanoi kuuluvalla äänellä: ”Hieno homma. Tapaamme sitten itsenäisyyspäivänä Joensuussa!” ”Näin teemme, herra Marsalkka!” -vastaukseni jälkeen sain ihmetteleviä katseita aulan täydeltä. Astelin siitä melkoisen ryhdikkäästi aulabaariin ja totesin edelleen kuuluvalla äänellä, että ”tällä tasolla mennään Pohjois-Karjalan reserviupseeritoiminnassa”.

Hississä ehdimme sopia näyttelijä Timo Närhisalon kanssa Joensuussa itsenäisyyspäivänä järjestettävän, Karjalan Poikien killan tilaaman, monologinäytöksen järjestelyistä: haen herra Närhisalon juna-asemalta ja avustan häntä illan näytelmässä mm. äänentoistossa. Saavuimme aulan ihmispaljouteen – marsalkka Mannerheim edellä ja minä heti siinä hänen

Jyrki Huusko Pohjois-Karjalan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja

tervehdys karjalan poikien lukija Näin ensimmäisen puheenjohtajakirjoitukseni yhteydessä lienee oma esittely paikallaan. Toimin reserviläispiirin 2. varapuheenjohtajana sekä Liperin reserviläisten puheenjohtajana. Asuinpaikkana on Joensuun Marjala. Reserviläistoiminnassa olen ollut mukana syksystä 2008 alkaen, tämän seitsemän vuoden aikana olen saanut olla mukana niin yhdistys, piiri ja myös liittotason luottamustoimissa. Päivätyönäni (ja joskus myös kyllä yötyönäkin) olen vetäjänä toisen polven konealan yrityksessä Joensuussa, ja ettei yrittäminen olisi meidän perheessä vain minun vastuulla, niin vaimolla on luontaistuotekauppa Joensuussa. Kiinnostus kaupalliselle alalle jatkuu myös jälkipolvilla, molemmat lapseni opiskelevat nyt kaupallista alaa, tyttö (16 v) aloitti juuri nyt syksyllä Joensuussa liiketalouden opiskelun ja poika (18 v) valmistuu ensi keväänä samasta opinahjosta ja aloittaa sitten heinäkuussa varusmiespalveluksen Kajaanissa. Piirin toisena varapuheenjohtajana vastuullani on mm. tämän oman piirimme jäsenkehitys, tämän tehtävän hoitamisesta en nyt anna itselleni edes tyydyttäviä suorituspisteitä. Omalta osaltani piirin jäsenkehityksestä huolehtiminen on jäänyt vain mukana olemiseen muutamissa yhdistysten yleisötapahtumissa. Positiivista kyllä, aina kun ollaan mukana ja reserviläistoiminta näkyy, niin uusia ihmisiä saadaan mukaan toimintaa. Nykyisellään piirin jäsenkehitys on hieman valtakunnan keskitason alapuolella, myöntei-

senä pysyvän jäsenkehityksen kannalta meillä piirissä tulisi olla uusi liittyneitä jäseniä noin 5-6% per vuosi suhteessa nykyiseen jäsenmäärään. Luku vaikuttaa suurelta, mutta pitää muistaa, että tämäkin harrastus vaatii veronsa, aina on lajista luopujia. Pohjois-Karjalan sisäinen jäsenkehitys on ollut hyvää kasvukeskusten alueilla tai alueilla, joissa on pystytty tarjoamaan reserviläistoiminnan kannalta tärkeitä toimintoja ja lajeja. Heikko tai jopa laskeva jäsenmäärä on niillä maakuntamme alueilla, jotka jo muutenkin kokevat asukasmäärän laskua tai työikäisen väestön muuttotappiota. Syyttävä sormi ei saa osoittaa näitä maakuntamme yhdistyksiä, jotka toimivat ns. laskevilla markkinoilla. Vaikka siellä tehtäisiin hyvää reserviläistoimintaa yhdistystasolla, niin väestöpohja ja sen rakenne ei vain tuota uusia jäseniä riittävästi. Nyt meidän maakuntamme kasvukeskuksissa tai niiden läheisyydessä toimivien yhdistysten tulee osoittaa reserviläishenkeä, meidän on saatava jäsenkasvumme yli tuon Liiton määrittelemän 5-6 %-yksikön, näin me yhdessä takaamme maakuntamme reserviläistoiminnan jatkuvuuden ja elinvoimaisuuden kaikkien haasteiden keskellä. Yhtenä ratkaisuna ehdotankin yhdistyksille jäsenyyden avaamista kaikille Suomen joko 15 tai 18 vuotta täyttäneille kansalaisille, varusmiespalveluksen suorittaminen tai suorittamattomuus ei saisi olla enää tänä päivänä vallitseva jäsenyyden kriteeri. Tämä suorittamattomuus kun ei välttämättä johdu henkilön omasta tahdosta, vaan syynä voi olla vaikka

allerginen sairaus. Avoin jäsenlinjaus antaa matalankynnyksen mahdollisuuden tulla mukaan reserviläistoimintaan. Muistettava on myös se, että yhdistyksille jää jatkossakin oikeus uuden jäsenehdokkaan jäsenyyden hyväksymiseen tai hylkäämiseen. Myönteiseen jäsenkehitykseen yhdistyksissä on myös syynsä, kun tahto ja tekeminen on näkyvää, avointa ja sille rivijäsenelle vielä mieluisaa, niin vaikea on uskoa jäsenkehityksen hiipuvan. Meidän pitää muistaa se, että tekeminen 90-luvulla tai sitten nyt 2010-luvulla ei välttämättä ole sitä samaa, eli nyt on opittava meidän vanhojen yhdistysten vetäjienkin uusia temppuja. Ajan kulkua ja aikajanaa kuvaisin varmasti helpoiten seuraavasti, nämä nyt varusmiespalvelukseen menevät nuoret ovat syntyneet 90-luvun lopulla, viettäneet lapsuuden 2000luvulla, kyllä heille tekeminen ja toiminta tulee olla tätäpäivää. Ja näitä nuoriahan me jäseneksi tavoittelemme, tosin monesti huonolla menestyksellä, ehkä se syy jälleen löytyy sinne peiliin katsomalla? Vanha sanonta, ”mikään ei muutu” ei saa pitää paikkaansa reserviläistoiminnassa, minun, meidän ja yhdistyksiemme on elettävä ajassa. Myönteiseen jäsenkehitykseen uskoen, Marko Halonen Pohjois-Karjalan Reserviläispiirin 2. varapuheenjohtaja

toiminnanjohtajan terveiset Takana on sateinen ja hieman viileämpi kesä edelliseen vuoteen verrattuna. Toimintaamme ei säät ole kuitenkaan vaikuttaneet vaan toiminta on jatkunut normaalista kesälomakaudesta huolimetta aktiivisena. Piirimme osallistui kesäkaudella Joensuussa järjestettyihin Farmari -messuille jossa toimimme yhdessä MPK:n ja Rauhaanturvaajien kanssa yhteisen asian hyväksi.Tapahtuma toimi varmasti hyvänä näyteikkunana missä kerroimme runsaalle messuyleisölle toiminnastamme, samanlaisiin tilaisuuksiin kannattanee satsata jatkossakin. Kesän aikana käytyjen ampumakilpailujen tuloksia voi tutkiskella Pohjois-Karjalan Reserviläisten (www.pkreservi.fi) sekä Reserviläisurheiluliiton sivuilta (www.reservilaisurheiluliitto.fi). Historian ensimmäiset molempien liittojen

yhteiset ampumamestaruuskilpailut kisailtiin Kouvolassa loppukesästä. Nyt kisoista kerätään havaintoja ja jos parannettavia asioita tulee esille niin ne tullaan korjaamaan ensi vuoden kisoihin. Yhteisissä ampumakilpailuissa mennään kahden vuoden järjestämisvastuulla eli ensi vuoden mestaruuskilpailut pidetään samoissa maisemissa, samalla organisaatiolla. Vuoden 2016 toiminnassa tullaan jäsenistöämme kannustamaan ammunnan lisäksi myös fyysisen kunnon ylläpidon ja kehittämisen saralla. Toivonkin myös tuolle saralle aktiivista osallistumista. Ammunta on ehdottoman tärkeä toimintamuoto reserviläistoiminnassa ja vaikka ampumaratatilanne PohjoisKarjalassa on huono niin uskon jotta se asia saadaan korjattua lähivuosina. Siihen asti

menemme nykyisillä ampumaradoilla ja vaikeutuneesta tilanteesta huolimatta pyritään jatkamaan aktiivista ammuntatoimintaamme. Piirien toiminnan suunnittelu vuodelle 2015 on saatu aluilleen, lokakuussa piirit pitävät vuosikokouksensa ja lyövät lukkoon ensivuoden toimintasuunnitelmansa. Seuratkaa nettisivuamme sekä piirilehteämme joista saatte tietoa tapahtumista ja tervetuloa osallistumaan toimintaan. Syysterveisin Arto Mulari Pohjois-Karjalan reserviläispiirien toiminnanjohtaja


4

21.10.2015

Ennen muistomerkin paljastusta laskivat seppeleen eteläpohjalaisten tilapäisen leposijan muistomerkille Kiteen kirkkotarhassa Ahti Ilvonen vasemmalla, Matti Antila ja Jaakko Pukkinen.

Juhlapuheen piti eversti evp Sampo Ahto käsitellen laajalti Suomen kohtalon aikoja.

Vannisenmäen-Kumurin muistomerkin paljastusjuhla Kiteellä Olavi Lautamäki - Siinä raja nyt kuitenkin kulkee, mihin Stalin julma diktaattori sen asetti siitä huolimatta, että hänen joukkonsa eivät talvi-ja jatkosodassa päässeet lähellekään sitä. Vain kynän ja kiristyksen avulla hän saavutti Suomen suunnassa sen, minkä saavutti sanoi juhlapuheen Vannisenmäen Kumurin muistomerkin paljastusjuhlassa Kiteen Valkeavaarassa 12.7.2015 pitänyt eversti evp sotatieteen tohtori Sampo Ahto, joka kertasi laajalti myös alueen sotahistoriaa. - Niiralan rajanylityspaikan vuoksi käyn vuosittain muutaman kerran Kiteellä. Samat asiat nousevat mieleeni jokaisella kerralla. Ne eivät ole kovin mieltä nostattavia asioita. Ne liittyvät epäoikeudenmukaisuuteen ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tämä koskee halki itäisen Suomen vedettyä rajaa, jonka toiselle puolelle jääneistä kylistä ja pitäjistä väki joutui henkensä kaupalla siirtymään länteen ja jättämään kaiken, mitä aiemmat

sukupolvet olivat rakentaneet. Rajan veti kartalle Josef Stalin, jolle oikeudenmukaisuus ei merkinnyt mitään jatkoi Ahto.

Jälkiviisaat ovat moittineet Jälkiviisaat on eversti evp Sampo Ahdon mukaan moittineet Suomea hyökkäyssotaan lähtemisestä. Meillä asiaa ei aikanaan mielletty näin. Kysymyksessä oli vain vastahyökkäys sen takaisin ottamiseksi, mikä vastikään oli meiltä viety maatamme vastaan kohdistetun hyökkäyksen seurauksena. Olisi tuntunut käsittämättömältä, jollei olisi käytetty hyväksi tilaisuutta vääryyden korjaamiseksi. Toinen asia oli, että Neuvostoliitto itse piti huolen varsinaisten sotatoimien aloittamisesta. Eversti Sampo Ahto käsitteli laajalti Kiteen alueen taisteluita ja johtajien välille muodostunutta välirikkoa. Vastenmielisyyttä lisäsivät myös kateuden tunne ja kostonhalu tiettyjen johtajien välillä. Lopulta kärhämä johti siihen, että

ryhdyttiin etsimään syyllistä tappioista. -Ainakin minun tekee mieli nousta seisomaan, kun mainitaan eversti Laurilan nimi ja hänen eteläpohjalaisten miestensä saavutukset jatkoi eversti evp Sampo Ahto.

On isät täällä taistelleet, uskoneet ja toivoneet Kitee-Seuran puheenjohtaja opetusneuvos Heikki Pirinen avasi arvokkaan juhlan, jonka jälkeen seurakunnan tevehdyksen esitti rovasti Sakari Takala. - Kävimme kirkossa aamulla. Se on saanut olla turvapaikka monin tavoin. Niin nyt kuin silloin. Evakot siellä yöpyivät, lapset turvassa alttarilla kaiteen sisäpuolella. Kaksi sisarusta on kertonut nukkuneensa saarnatuolissa aloitti Takala tervehdyksensä. Rovasti Takala kertoi käyneensä muutama päivä sitten tällä samalla paikalla. Täällä mittailtiin katseella ja vatupassilla,

sekoiteltiin laastia, keräiltiin kiviä. Jostain kuului moottorisahan ääni, kertoen jokapäiväisistä töistä. - Muuten oli hiljaista. Katse suuntautui kuin itsestään siihen suuntaan, missä tiedämme olleen silloin toisenlaista. Nyt ei kuulunut sodan melskettä, ei näkynyt vaeltavia joukkoja, ei vielä kuulunut Pohjanmaan murretta. Nyt noita kaikkia töitä tehdään kaikessa rauhassa. - Nyt on valmista. Tiedämme suuren työn, mikä täällä on tehty, tiedämme miten Pohjanmaan seudulla matkaa on odotettu. Mitä on nähdä, tuntea ja aistia tätä seutua, jossa kirjaimellisesti voi todeta ja veisata ”On isät täällä taistelleet, on uskoneet ja toivoneet” . Heidän ansiostaan saamme tulla tänne kaikessa rauhassa sanoi Takala

Olkoon tämä muistomerkki kunnianosoitus… Paljastamispuheen pitänyt varatuomari Veli Suvanto Lapualta tiivisti puheensa

Arvokkaaseen juhlaan osallistuivat tullin pääjohtaja Antti Hartikainen vasemmalla, rouva Henttonen, opetusneuvos Antti Henttonen, Kiteen kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen, kenraaliltn evp Yrjö Kärkkäinen ja Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja ev. Olli Lampinen.


5

21.10.2015 seuraaviin sanoihin ”Olkoon tämä muistomerkkikivi siihen kiinnitettyine laattoineen kestävä kunnianosoitus jääkärieversti Matti Laurilan komentaman JR 16 sankareille Vannisenmäessä ja Kumurissa heinäkuussa 1941” Olemme kokoontuneet tänne Kiteen Valkeavaaraan muistamaan niitä nuoria miehiä ja naisia, jotka täältä heinäkuussa 1941 lähtivät sotaan isänmaan puolesta. Talvisodan päättymisestä oli kulunut vain 16 kuukautta. Kuluneet kuukaudet olivat maallemme vaikeita aikoja, puutetta oli lähes kaikesta tarvittavasta. Yleinen epätietoisuus kansan kohtalosta oli voimakas. - Mitä tässä epätietoisuuden ilmapiirissä mietti nuori sotilas, kun hän komennettuna löysi itsensä Kitee nimiseltä paikkakunnalta. Täältä Valkeavaaran alueelta lähti lapualaisen jääkärieversti Matti Laurilan, eteläpohjalaisten kunnioittaman ja arvostaman everstin komentama Jalkaväkirykmentti 16 sotaan. Nyt paljastamme sodan ensi viikkojen sankareille muistomerkki sanoi Suvanto, joka antoi suuret kiitokset Kiteelle, jolla hän tarkoitti kaikkia kansalaisia, kaupunkia, seurakuntaa, lukuisia yrityksiä, yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä siitä, että tämä muistomerkki voidaan paljastaa. Näiden kiitosten kohteena on kaupunkia unohtamatta erityisesti Kitee Seura ja Kiteen Rajakilta, joita ilman me eteläpohjalaiset Seinäjoen itäiseen suojeluskuntapiiriin aikanaan kuuluneet kunnat ja kuntalaiset emme olisi edes ymmärtäneet lähteä tähän.

Muistomerkin luovutus ja vastaanotto Muistomerkin Kiteen kaupungille luovuttivat muistomerkkitoimikuntien edustajat Timo Päivinen, Kari Sutinen, Markku Muilu ja Veli Suvanto. Kaupungin puolesta muistomerkin vastaanottanut kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen kiitti kaikkia muistomerkin hankintaan ja pystytykseen osallistuneita tahoja. - Tämä muistomerkki on kallis ja rakas muisto. Sen ohella tämä kaunis rakennusaineista vanhimmista ja vahvimmista tehty kivi on myös muistutus rauhasta ja vastuusta ja näiden mahdollistamasta vapaudesta. Minulla on suuri kunnia ottaa vastaan tämä muistomerkki Kiteen kaupungille. Pyrimme säilyttämään sitä arvokkaasti ja luomaan osaltamme edellytyksiä sille, että muistomerkki on yksi Kiteen kaupungin ja koko Pohjois-Karjalan maakunnan mielenkiintoisista ja historiallisista tutustumiskohteista sanoi kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet… Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja eversti Olli Lampinen aloitti tervehdyspuheensa liikuttavilla Veteraanin iltahuudon sanoilla. ”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa heille kallis ol´ maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa”. - Veteraanin iltahuudon kertosäe sopii lähes sanasta sanaan kuvaamaan tähänkin tilaisuuteen sopivia tuntoja. Laulussa pyydetään kertomaan jälkipolville lauluin, että veteraanien muistot eivät himmetä koskaan saa. - Omasta ja Rajavartiolaitoksen puolesta haluan esittää lämpimät kiitokset Kiteen kaupungille ja Kitee-Seuralle sekä erityisesti muistomerkkitoimikunnalle tämän hienon perinnetyön onnistumisesta. Ilolla olen tietenkin kiinnittänyt huomiota myös siihen, että rajan eläkeläisillä on näissäkin talkoissa ollut oma tärkeä roolinsa sanoi ev. Lampinen. Eversti Lampinen jatkoi, että rajavartiolaitos ja rajajoukot ovat välittömän valmiuden joukkoja, jotka kykenevät vastaamaan turvallisuustilanteiden muutoksiin tarvittaessa nopeasti. Normaalioloissa tehtävät toteutetaan rajavartiomiesten voimin. Valmiutta kohotettaessa ja rajajoukkoja muodostettaessa voidaan tarvittaessa kutsua reserviläisiä palvelukseen. Pyrimme siihen, että rajavartiolaitoksella on hyvä toimintakyky kaikissa oloissa ja hyvä valmius myös valtakunnan puolustamiseen. Juhlassa esiintyivät Perinnesoittokunta Erkki Kettusen johdolla, seppeleen laskun muistomerkille suorittivat pohjanmaalaiset Liisa Lahti, Aapo Kuoppala, Kari Lahdenmäki, lausuntaa esitti Hermanni Sippola Lapualta, päätössanat esitti Aatis Ämmälä Lapualta liikuttavin Hannu Räisäsen ”Isä ja poika” sanoin. Maanpuolustusjuhlaa jatkettiin Kiteenhovissa, jossa jaettiin huomionosoituksia kiteeläisten, eteläpohjalaisten ja muistomerkkihankkeeseen osallistuneiden tahojen kesken.

Alpo Pirhosen mailla…

Juuan suojeluskunnan ampumaradan kenttä on laitettu melkein paraatikuntoon. Talkoolaisina Seppo Varis (vas.), Jorma Pihlainen, Tuija Huovinen, Seppo Huovinen, Rauno Suhonen ja Lauri Tanskanen sekä kuvan ottanut Hannu Meriläinen.

Suojeluskunnan ampumarata kunnostettiin Juuassa Juha-Matti Junkkari

Entisöintilupa haettiin ja saatiin

Juuassa on kaivettu esiin alun perin vuosina 1929-1930 rakennettu suojeluskunnan ampumarata. Pohjois-Karjalan Suojeluskuntien Perinneyhdistys suoritti heinäkuun 18. päivä talkoilla alueen puuston raivauksen seitsemän hengen voimin. Juuan Suojeluskunnan ampumarata vihittiin käyttöön 29.6.1930. Rata-alueella, jonka koko oli 75 x 400 metriä, suoritettiin sekä harjoitus- että kilpa-ammuntoja. Ampumamatkat vaihtelivat 50-400 metriin. Paikka sijaitsee vähän matkaa Rontsan suuntaan sijoittuvan metsätien varrella. Paikalle yhdistys on asettanut opastekyltin. Pohjois-Karjalan Suojeluskuntien Perinneyhdistyksen sihteeri Jorma Pihlainen kertoo, miten paikka löytyi. – Olin helmikuussa 2014 Ilvolankoskella järjestelemässä yhdistyksen perinnehiihtotapahtumaa, kun tapasin koiraa ulkoiluttavan naisen. Kysellessäni häneltä tietoja vanhasta ampumaradasta, nainen totesi, ettei tiedä, mutta tietää paikan, mistä hänen poikansa on kerännyt satoja hylsyjä. Paikkaa tarkemmin tutkittua vanhan ampumaradan rauniot löytyivätkin. Viime vuoden maaliskuun viimeisenä lauantaina järjestetyn perinnehiihtotapahtuman yhteydessä löydettiin ampumaradan päästä myös vanha huoltorakennus, joka lienee tällä hetkellä yksityisessä omistuksessa.

Alueen omistaa Juuan valistusseurojen kannatusyhdistys, jolta tiedusteltiin mahdollisuutta entisöidä vanha suojeluskunnan ampumaradan alue. Lupahakemus tehtiin viime vuoden puolella ja lupa heltisi nyt toukokuussa. Tänä kesänä raivattiin ryteiköksi päässeeltä alueelta puut. Isommat pinottiin ja pienemmät risut kasattiin kankaalle. Turvallisuussyistä ampumaradan näyttösuojat, jotka ovat muutaman metrin syvä yhtenäinen linja, ja joiden pohjalla on myös vettä, on aidattu sinisellä nauhalla. Perinneyhdistyksen työ jatkuu tälläkin kohden. Alueen vastuuhenkilöiksi yhdistys on nimennyt Jorma Pihlaisen ja Hannu Meriläisen, molemmat Nurmeksesta. – Pidämme paikan kunnossa säännöllisesti, vähintään kerran kesässä raivaamme alueen, Pihlainen toteaa. Vanhan huoltorakennuksen kohdalla on vielä tarkoitus tehdä selvitys, mutta luonnollisestikin yhteistyössä sen nykyisen omistajan kanssa. Aluetta ei ole tarkoitus pitää piilossa. Suunnitelmissa on mahdollisesti kerran vuodessa järjestettävä esittelytilaisuus. – Näkisinpä, että vaikkapa Juuan Ellinpäivillä, arvelee Jorma Pihlainen. Esittely voitaisiin järjestää myös tilauksesta.

Muistomerkin paljastusjuhla sai laajaa huomiota ja sai paikkansa Kiteen huomattavimpien tapahtumien joukossa. Paljastusjuhlaa edelsi pari taisteluhistoriaan liittyvää tapahtumaa, sillä kiteeläiset ja eteläpohjalaiset matkasivat perjantaina Kuivalaisen taistelun muistoksi vuonna 2011 pystytetyn muistomerkin luokse ja pistäytyivät Alpo Pirhosen mailla kuulemassa hänen poikansa evltn evp Ossi Pirhosen seikkaperäistä selostusta alueen taisteluista kesällä 1941. Lisäksi lauantaina käveltiin valtakunnan rajan ylitse rm III/130 maastossa tavoitteena tutustua Kumurin bunkkereihin. Kiteelle on pohjanmaalaisten taistelijoiden muistolle pystytetty kaikkiaan neljä muistomekkiä, joista ensimmäinen oli Kiteen kivikirkon viereen pystytetty pohjanmaalaisten sankarivainajien väliaikaiselle leposijalle v. 1969 pystytetty muistomerkki. Muut ovat Mustalammen tiehaaraan vuonna 1992 paljastettu 19. Divisioonan muistomerkki, Kuivalaisen taistelun muistomerkki Välivaaraan v. 2011 ja nyt kolmas eli Vannisenmäen-Kumurin taistelun muistomerkki. Kiteellä kaatui kaikkiaan 511 eteläpohjalaista sotilasta.

Ennen muistomerkin paljastusta laskivat seppeleen eteläpohjalaisten tilapäisen leposijan muistomerkille Kiteen kirkkotarhassa Ahti Ilvonen vasemmalla, Matti Antila ja Jaakko Pukkinen.

Jorma Pihlainen silmäilee vuosina 1929-30 rakennetun Juuan suojeluskunnan ampumaradan näyttösuojia. Kuva Hannu Meriläinen.


6

21.10.2015

Kenkää keisarille ja korviketta kansalle – yhteiskunta, talous ja raha ensimmäisen maailmansodan pyörteissä Raimo Vänskä

Kuopion Tarkka-ampujapataljoonan Joensuun Reservikomppania 1896.

1 markan setelit sarja A 1915 ja 1916.

Suurvaltojen toimintaa leimasi sotavarustelu ennen Itävalta-Unkarin kruunuperillisen murhaa 28.6.1914 Sarajevossa. Sota ryöpsähti Euroopassa valloilleen. Venäjä komensi armeijansa liikekannalle 29.7.1914 ja Suomi julistettiin sotatilaan 31.7. Suomesta ei otettu joukkoja Venäjän armeijaan, mutta Suomi maksoi vastikkeena sotamiljoonansa Venäjän sotakassaan. Suomen puolustuksesta vastasi vuodesta 1905 alkaen Venäjän 22. armeijakunta. Se siirrettiin rintamalle sodan alettua ja tilalle tuli muita joukkoja noin 35.000 miestä. Vuoden 1915 lopulla miesvahvuus oli noin 50.000. Esikunta siirrettiin Tampereelle. Myös sisämaahan rakennettiin puolustuslinjoja ja linnoituksia. Rannikkokaupunkeihin asennettiin tykistöä. Syyskuussa 1914 keisari allekirjoitti suuren Suomen venäläistämisohjelman. Kenkiä keisarille - Keskijärven kyläkauppiaan Matti Vänskän suutarit valmisOhjelman toteutus estyi alkaneen sodan tavat kenkiä Venäjän armeijalle 1915/1916 kauppa- ja asuintalon pihapiirissä. vuoksi. Se sysäsi liikkeelle jääkäriliik- Edessä poika Matti isänsä ”hommissa” leikkaamassa kenkänahkaa. keen perustamisen. Koulutus aloitettiin Lockstedtin leirillä Saksassa helmikuussa toon vilja- ja lihatuotteet, sokeri, suola, hankkivat leipäviljaa, perunoita, maitoa 1915. Suomen oma sotaväki oli lopetettu nahka ja sukset. Joulukuun 12. päivänä ja polttopuuta varastoihin. Voin rajahinnat 1901. Suomen kaartin pataljoona jäi ai- kiellettiin paperin ja tulitikkujen vienti. ja vientikielto ulkomaille vaikeuttivat noaksi suomalaisen sotaväen yksiköksi, Voin hankinta vaikeutui ja ulkomaille meijerien toimintaa ja teki maidontuojoka sekin lakkasi olemasta 14.3.1906. vienti tyrehtyi. Sota sulki rajat. tannosta osin kannattamatonta. KeinotEnsimmäistä kertaa vuoden 1812 jälkeen Suomen ainoaksi kauppakumppaniksi telijat ja salakauppiaat ottivat sen sijaan Suomi oli ilman omaa sotaväkeä. Gustaf jäi Venäjä. Teollisuus sai kuitenkin run- raaka-ainekilpailussa ”kerman päältä”. Mauritz Armfeltin ajatus siitä, että oma saasti sotatoimiin liittyneitä tilauksia. Tilanne huononi edelleen. Väestöä alkoi kansallinen puolustus tarvitaan, jotta Venäjä maksoi hankintansa luottorup- siirtyä kaupunkeihin. Helsingissä ja ei oltaisi riippuvaisia odottamattomista lilla. Suomen Pankki joutui takaamaan Turussa väkijoukot hyökkäsivät Valion valtiollisista tilanteista ja yksityisistä ja maksamaan korvauksia yrityksille. voivarastojen kimppuun. oikuista, ei toteutunut. Suomi kuitenkin Sotatarvikkeiden vienti Venäjälle saavutti Suomeen perustettiin marraskuun 6. pääsi irtautumaan Venäjän yhteydestä ja huippunsa 1915 ja 1916. Viennin arvo oli päivänä 1916 Sokeri Keskuskomitea julistautui itsenäiseksi. Kansan sisäiset noin 500 miljoonaa markkaa. Tämä koski valvomaan sokerin jakelua. Sen tuli ottaa 1 jännitteet purkaantuivat repivän sisäl- vain osaa teollisuutta. Metalliteollisuu- vastaan ulkomailta tullut sokeri, jakaa se   lissodan kautta. Kansa halusi rauhaa. den osuus oli 340 miljoonaa markkaa. tehtaille ja valmis sokeri kunnille. SoRaimo  Vänskä   Talouden vakiinnuttamisessa ja mak- Muita vientisektoreita olivat nahka-, keri tuli kortille 1.12.1916. Viljan osalta Kenkää  keisarille  ja  korviketta   kansalle  –  yhteiskunta,   ensimmäisen   suvälinehuollossa Suomen Pankillatalous   olija  raha  kutomaja puuteollisuus. Vienti romah- Suomen tilanne oli 1916 kaksijakoinen. maailmansodan  pyörteissä             tärkeä asema. ti maaliskuun 1917 vallankumouksen Venäjällä oli viljaa riittävästi, mutta sen Suurvaltojen  toimintaa  leimasi  sotavarustelu  ennen  Itävalta-­‐Unkarin  kruunuperillisen   murhaa  28.6.1914   seurauksena. kuljetuskalusto oli riittämätön Suomen Sarajevossa.  Sota  ryöpsähti  Euroopassa  valloilleen.  Venäjä  komensi  armeijansa  liikekannalle  29.7.1914  ja   Maailmansodan jatkuessa 1916 ja kuljetuksiin, koska kalustoa tarvittiin Suomen ennen Suomi  julistettiin  sPankin otatilaan  31.7.  Stoimia uomesta  ei  otettu   joukkoja  Venäjän  armeijaan,  mutta  Suomi  maksoi   elintarvikepulan Suomessa kasvaessa laajoihin sotatoimiin. Lisäksi pelättiin, vastikkeena  sotamiljoonansa  Venäjän  sotakassaan.  Suomen  puolustuksesta  vastasi  vuodesta  1905  alkaen   Suomen itsenäistymistä keinottelusta että vilja joutuu Venäjän viholliselle Venäjän  22.  armeijakunta.   Se  siirrettiin  rintamalle  sodan  alettua  ja  tilalle  tuli   muita  joukkoja  noin  3tuli 5.000   eräiden ammatti. Keimiestä.    Vuoden  1915  lopulla  miesvahvuus  oli  noin  50.000.  Esikunta  siirrettiin   Tampereelle.   Myös   nottelu nosti tavaroiden hintoja ja samalla Saksalle. Viljan, voin, lihan ja lihatuotsisämaahan  arvo rakennettiin   puolustuslinjoja   linnoituksia.  RSuomi annikkokaupunkeihin  asennettiin  tykistöä.     Ruplan romahti sodanja  alettua. entistä harvemmalla oli mahdollisuus teiden myyntiä säännösteltiin. Suomen joutui sitomaan markkansa heikkenevään Syyskuussa  1914  keisari  allekirjoitti  suuren  Suomen  venäläistämisohjelman.   Ohjelman   toteutus  estyi   tavaroita. Kunnat alkoisaada tarvittavia ulkomaisen valuutan kauppa keskitettiin alkaneen  sodan  vuoksi.  Se  Venäjä sysäsi  liikkeelle   jääkäriliikkeen   perustamisen.  Koulutus   aloitettiin  Lockstedtin   paperiruplaan. saneli Suomelle vat perustaa muonitusosuuskuntia, jotka Suomen Pankkiin 22.12.1916. leirillä  Saksassa  helmikuussa  1915.  Suomen  oma  sotaväki  oli  lopetettu  1901.  Suomen  kaartin  pataljoona  jäi   valuuttakurssit. Keisari ”armollisella ainoaksi  suomalaisen  sotaväen  yksiköksi,  joka  sekin  lakkasi  olemasta  14.3.1906.  Ensimmäistä  kertaa  vuoden   käskyllä huhtikuun 11 päivältä 1915 oli 1812  jälkeen  Suomi  oli  ilman  omaa  sotaväkeä.  Gustaf  Mauritz  Armfeltin  ajatus  siitä,  että  oma  kansallinen   armossa määrännyt”, että Suomen Panpuolustus  tarvitaan,   jotta  ei  oltaisi  riippuvaisia   odottamattomista   valtiollisista  tilanteista  ja  yksityisistä   oikuista,   ei  toteutunut.   Suomi  kuitenkin  pääsi  irtautumaan   Venäjän  yhteydestä  ja  julistautui  itsenäiseksi.   kin setelien lunastaminen kultarahalla Kansan  sisäiset  jännitteet  purkaantuivat  repivän  sisällissodan  kautta.  Kansa  halusi  rauhaa.  Talouden   lakkautetaan sota-aikana vallitsevien vakiinnuttamisessa  ja  maksuvälinehuollossa  Suomen  Pankilla  oli  tärkeä  asema.       asianhaarojen johdosta. Senaatti oikeutti Kuva  1.      Kuopion   Tarkka-­‐ampujapataljoonan   Joensuun   Reservikomppania  1896.   Suomen Pankin laskemaan liikkeelle tarpeellisen määrän 1 markan seteleitä Suomen  Pankin  toimia   ennen  Suomen   itsenäistymistä   lunastettavaksi kullalla. Ruplan  arvo  romahti  sodan  alettua.    Suomi  joutui  sitomaan  markkansa  heikkenevään  paperiruplaan.  Venäjä   Raaka-aineen kallistumisen puutsaneli   Suomelle  valuuttakurssit.   Keisari  ”armollisella  kja äskyllä   huhtikuun  11  päivältä  1915  oli  armossa   määrännyt”,   että  Suomen   Pankin  setelien   lunastaminen   kultarahalla  lakkautetaan  sota-­‐aikana  vallitsevien   teen vuoksi Suomen Pankin johtokunta asianhaarojen   johdosta.  Senaatti   oikeutti  Suomen  Pankin  laskemaan  liikkeelle  tarpeellisen  määrän  1   ilmoitti 29.5.1916 pankkivaltuusmiehille, markan  seteleitä  lunastettavaksi  kullalla.   että pankille käy mahdottomaksi vastata Kuva  2.    1  markan   setelit  sarja  A  1915  ja  vaihtorahan 1916.     sotatilan aiheuttamaan kysyntään. väliaikaisena Raaka-­‐aineen  kSenaatti allistumisen  ja  hyväksyi puutteen  vuoksi   Suomen  Pankin  johtokunta  ilmoitti  29.5.1916   toimenpiteenä 50käy   pennin sekävastata   uuden pankkivaltuusmiehille,  e25 ttä  pja ankille   mahdottomaksi   sotatilan  aiheuttamaan  vaihtorahan   Senaatti   hyväksyi  väliaikaisena  toimenpiteenä  25  ja  50  pennin  sekä  uuden  1  markan   1kysyntään.   markan valmistuksen. valmistuksen.  

Manchesterin F. Hunterin liikkeen ja Keskijärven meijerin voikaupan keskeytti I maailmansota.

Setelit 1  mk  Sarja  A  1915,  25  p,  50  p  ja  1  mk  1916     Nimellisarvo   Valmistus   Määrä   Muuta   1  mk  sarja  A   1915-­‐16   12664000   Painatus  vain  etupuolella   1  mk     1916-­‐18   24795000   Ruskean  punertava   50  p   1916-­‐17      4787000   Ei  liikkeelle   25  p   1916-­‐17   10219000   Ei  liikkeelle   Pasanen,  Jorma:  Rahakirja.  Helsinki  1968.  

Setelistö kasvoi vuosina 1914-1917 lähes seitsenkertaiseksi. Tavaroiden hinnat nousivat jokseenkin setelikannan kasvun mukana.

Elintarviketilanne vaikeutuu Suomessa elintarviketilanne huonontui nopeasti. Erityisen heikko tilanne oli eräillä Pohjanmaan ja Kainuun seuduilla. Jouduttiin turvautumaan myös pettuleipään. Rahaa ei riittänyt elintarvikkeiden ostoon. Köyhät ja ”vaivaiset” kärsivät eniten. Tekstiilituotteiden vienti Suomesta kiellettiin 14.7.1915. Elintarvikkeiden kuljetus läänin rajojen yli ilman lupaa kiellettiin 14.10.1915. Syksyllä 1915 oli asetettu yli läänin rajojen kuljetuskiel-

Keisarinna Aleksandra Feodorovnan suojeluksessa olleen”ULEIN” johtokunnan kirje Matti Vänskälle saapui vuoden 1917 puolella. Kirjeellä haettiin rahallista tukea vaille huoltajaa jääneiden lasten hoitamiseksi.


Suomeen perustettiin  marraskuun  6.  päivänä  1916  Sokeri  Keskuskomitea  valvomaan  sokerin  jakelua.  Sen   tuli  ottaa  vastaan  ulkomailta  tullut  sokeri,  jakaa  se  tehtaille  ja  valmis  sokeri  kunnille.  Sokeri  tuli  kortille   1.12.1916.  Viljan  osalta  Suomen  tilanne  oli  1916  kaksijakoinen.  Venäjällä  oli  viljaa  riittävästi,  mutta  sen   kuljetuskalusto  oli  riittämätön  Suomen  kuljetuksiin,  koska  kalustoa  tarvittiin  laajoihin  sotatoimiin.  Lisäksi   21.10.2015 pelättiin,  että  vilja  joutuu  Venäjän  viholliselle  Saksalle.  Viljan,  voin,  lihan  ja  lihatuotteiden  myyntiä   säännösteltiin.  Suomen  ulkomaisen  valuutan  kauppa  keskitettiin  Suomen  Pankkiin  22.12.1916.    

7

ja olla näin mukana nälänhädän torjun- ruplanvaihtoa rajoitettiin. Hinnat olivat nassa. Elintarvikehuollon järjestämiseksi nousseet keskimäärin noin nelinkertaisekperustettiin 8.6.1917 elintarvikekes- si tarkastelujakson 1914 - 1917 aikana. kuskomitea, lääneihin lääninkomiteat Tukkuhinnat nousivat edellä ja elinkusja kuntiin elintarvikelautakunnat. Apua tannukset hieman jäljessä. Salakaupassa tarvitsevat perheet listattiin tuen piiriin, hinnat olivat korkeammat. olipa kysymys suorasta tuesta tai yleisten Rauta- ja terästavarat sekä kasvikunelintarvikekorttien käytöstä. Niukkuutta nasta saadut tuotteet kallistuivat eniten Lähde: Virtanen,  Kari  O.:  Ahdistettu  kansakunta  1890  –  1917.  Kansakunnan  historia  2,  Autonomian  aika.  Porvoo  1984.   Lähde: Virtanen, Kari O.: Ahdistettu kansakunta 1890 – yritettiin jakaa kansan huollon keinoin. ja puutavara vähiten. Puutavaran vienti 1917. Kansakunnan historia 2, Autonomian aika. Porvoo Viljan ja sokerin käyttö alkoholin valmis- ulkomaille oli pysähdyksissä sodan ai1984. Viljan  saanti  Venäjän  ulkopuolelta  romahti  ensimmäisen   maailmansodan   lettua.       käyttö tukseen kiellettiin, kutenaperunan kana. Viljan tuotannon omavaraisuus oli eläinten ravinnoksi. Turussa syntyi voi- heikko ennen maailmansodan alkamista. Viljan saanti Venäjän ulkopuolelta mellakoita ja yleislakko elokuussa 1917. romahti ensimmäisen maailmansodan Levottomuuksia syntyi myös muualla. Kotimainen viljanviljely tyydytti vain   noin 40 % tarpeesta. Venäjän leipävilja alettua. Venäjän sotaväen noin 100.000 miehen ajoi hinnallaan alas tullisuojattoman komuonitus rasitti elintarviketilannetta. timaisen viljantuotannon. Tämä kehitys Syksyn aikana rukiin ja vehnän saatavuus johti osaltaan Suomen osittaiseen nälänRomanovien valtakausi päättyy väheni nopeasti. hätään 1914-1917 Venäjän viljantuonnin Venäjällä 5   tyrehtyessä. Leipäviljan omavaraisuutta   alettiin nopeasti lisätä. Vallankumous alkoi Pietarissa 10.3.1917. Katteettomat kansanvaltuuskunnan Levottomuudet leviävät myös muihin 100 mk ja 500 markkaa. Kuva  10.      Kansanvallan  5  penniä  1918  arvo-­‐  ja  tunnuspuolelta.     kaupunkeihin. Tsaari Nikolai II luopui Tilapäisiä maksuvälineitä: Kapinan ja jälkiselvittelyjen vallasta 15.3.1917. Hän nimitti herttua Suomen   Pankin  johtokunta  jätti  eduskunnalle  ratkaistavaksi  Pankin  hallussa  olevien  kansanvaltuuskun vuosi 1918 Georgi Lvovin pääministeriksi ja erosi vallasta. Romanovien hallitsijakausi oli setelien  lunastamisen.  Eduskunta  päätti,  että  Suomen  Pankki  ei  lunasta  muita  kuin  1  markan  arvoisia   Yhteiskunnallinen ilmapiiri oli äärimalkanut vuonna 1613. kansanvaltuuskunnan   seteleitä.   Senaatti   milleen tulehtunut vuosien 1917 ja 1918 oikeutti  Suomen  Pankin  laskemaan  liikkeelle  uudenväriset  50 Valta siirtyy duuman toimeenpanevalle vaihteessa. Kapina puhkesi 8.1.1918. 100   j a   5   m arkan   s etelit   m erkinnällä   ”SARJA  II  SERIE  II”.  500  markan  setelistä  poistettiin  Venäjän   komitealle. Suomessa kenraalikuverSuomen Pankin pääkonttori Helsingissä nööri Seyn ja senaatin talousosaston valtakunnan  vaakuna.   suljettiin. Suomen Pankissa oli kuitenkin varapuheenjohtaja Borovitinov vangitkäteistä ja huomattava varasto valmiita tiin 16.3.1917. Suuriruhtinaskunnan  Vuosien  Kapinalliset 1909  ja  1918  saivat setelityypit   5,  10,  20,  50,  100,  500  ja  1000  m k             seteleitä. haltuunsa väliaikaiseksi komissaariksi nimitettiin   N imellisarvo   Valmistusaika   Määrä   Katteettomat    KV   myös setelipainon, jossa oli suuri määrä Suomen ystävänä tunnettu F. I. Roditšev. 5   m k   1910-­‐18   20789000   19397001-­‐20789000   puolivalmiita seteleitä. Näitä alettiin Helmikuun manifesti 1899 kumottiin työstää varten. Kansan20  mk  liikkeelle laskua 1911-­‐18   10019000   9874001-­‐10019000   20.3.1917. Samalla luvattiin eduskunnan valtuuskunta valmisti 500, 100, 20, 5    2ja983000   2775001-­‐2983000   pikainen koolle kutsuminen ja uusien laki100  mk     1913-­‐18   1 markan seteleitä yhteensä noin 77,3 esityksien jättäminen sekä valtiosäännön 500  mk     arvosta. 1912-­‐18          262000   170001-­‐262000   miljoonan Punaisten ainoaksi uudistaminen. Pasanen,   J orma:   R ahakirja.   H elsinki   1 968.   omaksi rahaksi jäi ”Kansanvallan viisipenninen”. Liikkeeseen sitä ehdittiin lasEduskunta ottaa vallan Kuva   11.   Katteettomat   kansanvaltuuskunnan   100  mk  ja  500  markkaa.   kea vain runsaan 17000 markan arvosta. Suomen Pankin johtokunta jätti edusSuomen eduskunta hyväksyi 14.7.1917 Kuvat  12-­‐14.   Tilapäisiä  Pankin maksuvälineitä:   kunnalle ratkaistavaksi hallussa   uudet kunnallislait, jotka perustuvat yholevien kansanvaltuuskunnan setelien Suomen Pankin shekki 10 markkaa 1918 ja Vaasan Osake Pankin 100 teiseen ja yleiseen äänioikeuteen, sekä lunastamisen. Eduskunta että -­‐  Suomen  Pankin   shekki  10  päätti, markkaa   1918  ja  Vaasan  Osake  Pankin  100  markkaa  1918.     kahdeksan tunnin työaikalain. Suomen Pankki ei lunasta muita kuin 1 markkaa 1918. Eduskunta hyväksyi 18.7. valtalain, Leipäkortteja 1917 ja Harlun Hä- markan arvoisia kansanvaltuuskunnan -­‐  Punaisen  Kaartin  1  markka  1918.   jolla siirrettiin suuriruhtinaalle kuuluneet mekosken Tehtaan 50 pennin vaihto- seteleitä. Senaatti oikeutti Suomen Pankin valtaoikeudet Venäjän väliaikaiselta hal- merkki. laskemaan liikkeelle uudenväriset 500, -­‐  Kja eskijärven   atti  Vmerkinnällä änskän  maksulipukkeita   joulukuulta  1918.       litukselta Suomen eduskunnalle. Venäjän 100 5 markanM setelit ”SARSuomea rasitti ulkomaisten valuuttojen JA II SERIE II”. 500 markan setelistä väliaikainen hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt valtalakia ja hajotti korkeimmalle puute. Suomen nettosaatava ulkomailta poistettiin Kuva  15.  Venäjän Uudet  pikkusetelit   1  vaakuna. markka,  50  ja  25  penniä  1918.  RV.   valtakunnan vallalle suomin oikeuksin Suomen edus- oli 1913 33,4 miljoonaa, mutta se muuttui kunnan 31.7.1917. Venäjän vallankumous vuonna 1917 17,7 miljoonan velaksi. Tärkeimpien  tarvikkeiden  hintojen   ja ”lokakuun vallankumous” – muuttivat Suomen Pankki ja rahajärjestelmä joutui Punaisen Kaartin 1 markka 1918. nousu  prosentteina  1913-­‐1918   vallan käytön. Suomen eduskunta päätti vaikeuksiin ruplien virratessa kasvavassa Tuote   Hinnan   n ousu   %   ottaa Suomessa ylimmän vallan. Se hy- määrin Suomeen. Suomen markka sidotLeipävilja  (ryynit)   1000-­‐3300  %   väksyi itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917. tiin pakon edessä ruplaan, jonka kurssi Venäjän uusi hallitus tunnusti Suomen laski kansainvälisillä markkinoilla ja veti Peruna   1000-­‐1200  %   itsenäisyyden. Suomi sai pian myös alas myös markan arvon. Kun Suomen Herneet                      1000  %   Ruotsin, Saksan ja Ranskan tunnustukset. Pankki joutui maksamaan ruplista ylihinSilakka   1000-­‐1200  %   taa, tämä kiihdytti ruplien virtaa Suomen Munat      800-­‐1000  %   Pankkiin. Pääoman pakeneminen ja vaTaloudelliset vaikeudet kasvavat Sokeri   1000-­‐1500  %   luuttakeinottelu vahvistivat ruplavirtaa. Keskijärven Matti Vänskän maksuliLisäksi liian korkea ruplan kurssi ohjasi pukkeita joulukuulta 1918. ja yhteiskuntarauha alkaa rakoilla Kahvi      900-­‐1300  %   myös Suomessa olevia ruplien omistajia Paloöljy                      4500  %   Suomen senaatti teki yhteistyötä Venäjän vaihtamaan valuuttansa Suomen markMaitotuotteet        600-­‐1000  %   koihin. Ruplamääriä lisäsivät muun väliaikaisen hallituksen kanssa. Suuri  Alanen,   Aulis  J.:  Suomen  maakaupan  historia.  Jyväskylä  1957.   Aulis J.: Suomen maakaupan historia. Jyväskylä osa Venäjän tilauksista jäi 1917 mak- muassa, venäläisten huvila-asutuksen Alanen, samatta. Tilaukset loppuivat vähitellen. kasvaminen Karjalan kannaksella, Ve- 1957. Valtiovalta  aloitti  laajamittaisen  talouselämän  säännöstelyn.  Maatalouden  määrätietoinen  kehittämin Helsingissä otettiin käyttöön leipäkortit näjän ruplaostot linnoitustöiden rahoitValtiovalta aloitti laajamittaisen tatamiseksi, venäläisten joukko-osastojen huhtikuussa 1917. aloitettiin.   Ssäännöstelyn. uomen  omavaraisuus   elintarviketuotannossa  vähitellen  vahvistui.  Leipäviljan  omavaraisuu louselämän Maatalouden Venäjältä viljan tuonti väheni voimak- ja virkamiesten menojen rahoitus. Rup- määrätietoinen ennen  talvisotaa   noussut  95  % :iin.    Demokratia  kansanedustuslaitoksineen  alkoi  toimia.  Maanpuolust kehittäminen aloitettiin. kaasti. Pietarissa koettiin nälänhätää. lamäärien nopea kasvaminen ja samalla Suomen omavaraisuus elintarviketuojärjestettiin.  Tärkeiden  ulkovaltojen  Suomen  itsenäisyyden  tunnustukset  loivat  perustaa  ulkomaan  ka Jatkuvasti huonontunut elintarviketilanne ruplan ostovoiman heikentyminen ja tannossa vähitellen vahvistui. Leipäviljan johti elintarvikkeiden säännöstelystä an- kurssin alentuminen ulkomailla herättivät omavaraisuus ja  taloudelliselle   kasvulle.    Kansallisen   alkoi.  Talvi-­‐  ja  jatkosodan  vaiheet  osoittivat  Suom oli ennen talvisotaa noussuteheytyminen   Uudet piknettuun lakiin 17.5.1917. Lailla kiellettiin huolestumista. Suomen setelistö kasvoi 95kansan   yDemokratia htenäisyyden   voiman.     %:iin. kansanedustuslaikusetelit rukiin, vehnän, ohran ja herneiden käyt- ruplatulvan mukana. Ruplan ja markan arvon aletessa toksineen alkoi toimia. Maanpuolustus 1 markka, tämisen eläinten rehuksi sekä leipäviljan Lähteitä:   järjestettiin. Tärkeiden ulkovaltojen kulutuksen säätelyksi kesä-, heinä, elo- ja hintataso nousi. Venäjän tarvitsemien Suomen itsenäisyyden tunnustukset 50 ja 25 penniä 1918. summien osuus nousi. Venäjän sotaväki syyskuun ajaksi 1917. Alanen,   Aulis  J.:  Suomen   maakaupan   historia.  Jja yväskylä  1957.   loivat perustaa ulkomaan kaupalle uhkasi Suomen Pankkia ellei saisi rupMaaseudun kansakoulut saivat lopettaa taloudelliselle kasvulle. Kansallisen koulunsa toukokuun puolivälissä, jotta lia Suomen markkoina vaikka alhaisen eheytyminen alkoi. Talvi- ja jatkosodan Kunnas, Hilkka: Kansakunnan omaisuutta, Suomen Pankki 1811-1986. Helsinki 1986. kurssin mukaan. Yksityishenkilöiden oppilaat voisivat auttaa kevätkylvöissä vaiheet osoittivat Suomen kansan yhte- Pasanen, Jorma: Rahakirja. Helsinki 1968.   Pasanen, Jorma: Tilapäiset maksuvälineet Suomesnäisyyden voiman. Viljan  tuonti  ulkomailta  tonneina   Vuosi   Venäjältä     Muualta   Yhteensä   1913   174491   261047   435538   1914   174190   124068   298258   1915   343313                298   343611   1916   395676              2829   398505  

Lähteitä: Alanen, Aulis J.: Suomen maakaupan historia. Jyväskylä 1957. Borg, Erkki: Suomessa käytetyt rahat, toinen uusittu painos. Helsinki 1976. Kuisma, Markku ym.: Kansan talous, Pellervo ja yhteisen yrittämisen idea. Tampere 1999.

Uutta viljelymaata tarvittiin. Jänisjoen vesistön latvakylästä Keskijärveltä raivattiin pelloksi muun muassa Matti Vänskän toimesta 1900-luvun alussa. Kuva 1985.

Nikolai II:n kuva ja Venäjän kotkan kruunu poistettiin rahoista. Tässä erilaiset 5-pennisten tunnuspuolet 1917.

sa. Suomen Numismaattisen Yhdistyksen julkaisuja 2. 1971. Simonen, Seppo (toim.): Maatalouden Pikku jättiläinen. Kolmas uudistettu painos. Porvoo 1947. Tudeer, A. E.: Suomen Pankki 1912-1936. Helsinki 1939. Virtanen, Kari O.: Ahdistettu kansakunta 1890 – 1917. Kansakunnan historia 2, Autonomian aika. Porvoo 1984. Kuvat Raimo Vänskän ja Matti Vänskän arkistot.

Kansanvallan 5 penniä 1918 arvo- ja tunnuspuolelta.


8

21.10.2015

Perhokalastusta ja sotahistoriaa Juha Rytkönen ja Liisa Itäniva Olemme pitäneet tapana käydä kesäisin kalastus- ja vaellusmatkalla Pohjois-Suomessa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Lapin sodan päättymisestä, joten päätimme yhdistää kalastuksen, vaeltamisen ja Lapin sodan sotahistorian. Heinäkuun lopulla toteutetun matkan aikana kuljimme Kilpisjärven tieltä saksalaisten Lapin sodan aikana rakentamaa huoltotietä pitkin Kalkkoaiville, josta suuntasimme Hirvasvuopion kautta Torisenolle heittämään perhoa. Edestakainen matka oli pituudeltaan n. 100 kilometriä. Käsivarren Lapilla on oma mielenkiintoinen sotahistoriansa, josta yleisesti tiedetään yllättävän vähän. Meidän vaellusviikkomme aikana alueella oli rauhallista ja ”törmäsimme” vain muutamiin ihmisiin, lähinnä rajavartijoihin ja erävalvontaa suorittaviin Metsähallituksen erätarkastajiin. Alueella on varmasti käynyt aivan toisenlainen ”kuhina” vuonna 1943, jolloin Lapissa oli yli 200 000 saksalaista sotilasta.

Pohjois-Suomi oli viime sotien aikana strategisesti erittäin tärkeä alue Saksalle. Petsamon kaivokset tuottivat vuonna 1943 yli 70 % saksalaisten elintärkeästi tarvitsemasta nikkelistä. Käsivartta pitkin Norjaan kulkeva valtatie oli myös elintärkeä henkireikä saksalaisten joukoille, jotka halusivat pitää Jäämeren satamat hallussaan. Lisäksi on muistettava, että Ruotsi toimitti saksalaisille rautamalmia Kiirunan kaivoksista. Myös tämä malmi kulki Jäämeren satamien kautta. Saksan sodanjohdolla oli huoli siitä, että mitä tapahtuisi, jos Suomen armeijan puolustus romahtaisi ja Neuvostoliiton joukot miehittäisivät EteläSuomen. Tällaisessa tilanteessa saksalaiset puolustaisivat Pohjois-Suomea kaikissa tilanteissa. Saksan sodanjohto antoikin käskyn valmistella puolustusasemat Karesuvanto - Ivalo - Petsamo-linjalle siltä varalta, että Suomen puolustus romahtaisi. Käsivarren ohuimpaan kohtaan Karesuvannon kohdalle toteutetut puolustusasemat saivat saksalaisilta peitenimen

Sturmbock. Rakennelmassa ei ollut kyse yksittäisistä pesäkkeistä tai juoksuhaudan pätkistä. Käsivarren poikki rakennettiin vahva puolustuslinnake, jota oli rakentamassa parhaillaan 3 500 miestä. Lisäksi Kilpisjärvelle johtavan tien varteen valmisteltiin lentokenttä, jota tosin ei juuri ehditty käyttämään. Suomi hyväksyi Neuvostoliiton asettamat välirauhan ehdot 2.9.1944. Samalla Suomi katkaisi diplomaattisuhteet Saksaan, sekä vaati saksalaisia poistamaan joukkonsa Suomesta 15.9. mennessä. Koska saksalaisilla oli kuitenkin huomattava määrä joukkoja ja kalustoa Pohjois-Suomessa, ei vetäytyminen Suomen alueelta voinut tapahtua kovinkaan nopeasti. 11.9.1944 Rovaniemellä pidetyissä salaisissa neuvotteluissa suomalaiset ja saksalaiset sopivat vetäytymisen käytännön järjestelyistä. Kun valvontakomissiolle selvisi, ettei PohjoisSuomessa ”oikeasti” sodittu, sai Suomi Neuvostoliitolta tiukan nootin. Näin maamme joutui oikeasti kääntymään aseveljeään vastaan ja taistelut suomalaisten

ja saksalaisten välillä alkoivat. Saksalaiset vetäytyivät syksyn aikana kohti pohjoista ja Sturmbock-asemat Lätäsenon joen länsipuolella miehitettiin 25. marraskuuta. Asemia puolusti saksalaisten 7. vuoristodivisioona. Myös aseistusta oli kiitettävästi; 800 konekivääriä, 100 kranaatinheitintä ja yli 160 tykkiä. Asemien takana oli n. 300 parakkia. Suomalaisilla joukoilla ei ollut mitään mahdollisuutta häätää hyvin linnoittautuneita saksalaisia pois asemistaan. Saksalaiset poistuivat Sturmbock -asemista kohti Norjaa vasta 10. tammikuuta sytyttäen lähtiessään kaikki rakennukset palamaan. Enontekiön kunta on kunnostanut saksalaisten jälkeensä jättämiä asemia valtatie 21/E8 varrella 18 km Karesuvannosta pohjoiseen. Alueella on entisöityjä korsuja, taisteluhautoja ja museo. Museoalueella käyskennelessä ymmärtää sen valtavan työn, jonka saksalaiset ovat tehneet turvatakseen pohjoisten satamien kulkuyhteydet. Asemia tehdessään he tuskin itsekkään ymmärsivät, että joutuisivat soti-

maan niissä suomalaisia vastaan. Voimmekin lämpimästi suositella kohdetta kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille pohjoiseen matkaaville. Kaikille hyväkuntoisille kalamiehille ja naisille suosittelemme kalastuskohteeksi Lätäsenoon laskevaa Torisenoa. Kalaa on, eikä tarvitse heittovuoroa odotella.

Maanpuolustus on yhteinen asia Tuija Marienberg

– Maanpuolustus on meidän kaikkien yhteinen asia. Olkaamme myös valmiita maatamme puolustamaan, painotti majuri Antti Teräväinen maanpuolustusjuhlassa Tohmajärvellä pitämässään puheessa. Pohjois-Karjalan Prikaatin Perinnekilta, JR 9 Perinneosasto ja Tohmajärven kunta järjestivät maanpuolustusjuhlan, jossa kutsuvieraina olivat muun muassa veteraanit sekä Tohmajärven yläkoulun ja lukion oppilaat, kaikkiaan noin 300 ihmistä. Juhlapuhujana oli majuri Antti Teräväinen, puolustusvoimien palvelukeskuksen henkilöstöpalveluyksikön johtaja. Kuultuaan ennakkoon, että yleisöstä suuri osa on koululaisia, juhlapuhuja halusi puheessaan kertoa ja avartaa maanpuolustus-termiä. – Yleisesti ymmärretään, että maanpuolustus on sotilaiden tehtävä ja yksinoikeus. Näin ei kuitenkaan ole. Maanpuolustus on meidän kaikkien yhteinen asia. Juhlapuhuja nimesi Suomen turvallisuuspolitiikan perustuvan ulkopolitiikkaan ja maanpuolustukseen: – Ulkopolitiikan keskeisiä termejä ovat ennaltaehkäisy ja diplomatia, jota toteuttaa valtionjohto. Maanpuolustus on laajaalaista yhteiskunnan toimintaa,

jossa keskeisenä käsitteenä on varautuminen. Majuri Teräväinen muistutti, että maanpuolustus jakautuu seitsemään toimialaan, joista yksi on sotilaallinen maanpuolustus. Muita ovat taloudellinen maanpuolustus, sosiaali- ja terveydenhuolto, viestitoiminta, yleisen järjestyksen turvaaminen, maanpuolustustiedotus ja väestönsuojelu. – Tästä laaja-alaisesta toiminnasta yhteiskunnan varautumisessa poikkeusoloihin voidaan käyttää termiä kokonaismaanpuolustus. – Jokaisella meistä on mahdollisuus osallistua oman arvomaa-

ilman ja osaamisen puitteissa maanpuolustukseen. Minun on hyvin vaikea kuvitella yksittäistä kansalaista, joka ei löydä omaa rooliaan tässä kokonaisuudessa.

Nuoren ajatuksia itsenäisestä Suomesta Tohmajärven lukion abiturientti Konsta Kivivuori oli saanut kunnian esittää nuoremman sukupolven edustajana ajatuksia itsenäisestä Suomesta, itsenäisyyden merkityksestä ja sen turvaamisesta tulevaisuudessa. Kivivuoren puhe sai runsaasti kiitosta juhlan järjestäjiltä sekä

juhlavierailta. Puheessaan Kivivuori muistutti, että kahden vuoden päästä maassamme juhlitaan 100-vuotiaan Suomen itsenäistä taivalta. – Sataan vuoteen mahtuu jo monta sukupolvea, ja on hienoa ajatella, että maamme on saanut nauttia itsenäisestä asemasta jo useamman vuosikymmenen ajan. – Väliin on mahtunut myös aikoja, jolloin itsenäisyytemme on ollut vaakalaudalla ja poliittiseen päätöksentekoomme on haluttu vaikuttaa ulkoapäin. – Esimerkillisen maanpuolustustahdon ja järkevien poliittisten ratkaisujen ansiosta onnistui Suomemme säilyttää itsenäisyytensä

Perinnekilta palkitsi killan hyväksi tehdystä työstä eversti Jouni Mattilan (oikealla) ja erityisopettaja Liisa Pietarisen sekä majuri evp Matti Urjanheimon, joka ei ollut päässyt paikalle. Palkinnon luovuttivat perinnekillan varapuheenjohtaja Kimmo Norismaa (vasemmalla) ja puheenjohtaja Antti Toivola.

myös noina vaikeina aikoina. – Maailmanpoliittiseen tilanteeseen on tullut muutamien viime vuosien aikana hieman lisää sähköä ja jännittyneisyyttä. Maamme geopoliittisen sijainnin takia on mielestäni perusteltua hoitaa suhteita itään ja pitää niitä hyvinä, unohtamatta kuitenkaan suhteiden aktiivista hoitamista myös länteen. Kivivuori huomio puheessaan niin NATO:n kuin ilmaston lämpenemisen sekä ne rankat olot ja sodan kauheuden, joita nykysukupolvien ei ole tarvinnut kohdata kuin tarinoiden ja kuvien kautta. Hän kokee kunnia-asiaksi saada itsekin palvella maata, olemalla ensi kesänä osa yleisen asevelvollisuuden yhtä varusmieskoulutuksen saapumiserää. – Emme halua maamme kuvan haavoittuvan muiden maiden silmissä. Onnistumme, kun hoidamme maltillisesti suhteita muihin maihin, autamme hädässä olevia ja osoitamme heitä kohtaan solidaarisuutta, kuitenkin muistaen hoitaa komean historian omaavan maamme puolustusta ja turvallisuutta. Juhlan aluksi lähetettiin sankarihaudoille seppele, jonka kantajana toimi professori Veijo Saloheimo ja airuina Katariina Tuunainen sekä Petteri Pirhonen. Musiikkimajuri Riku Huhtasalon johtaman Rakuunasoittokunnan solistina kahden kappaleen ajan toimi Kiteen Mieskuoro.


9

21.10.2015

Jounin Jotos Sotinpurolla Jari Aho

K

un viime syksynä varmistui, että Karjalan Poikien Killan vuoden 2015 jotos toteutetaan Kainuun Prikaatin harjoitusalueella Sotinpurolla, oli selvää että pyysimme aluetoimiston päällikköä eversti Jouni Mattilaa jotoksen suojelijaksi. Jouni suostui mielellään suojelijaksi ja suostui myös toiseen pyyntöömme siitä, että jotos nimetään Jounin jotokseksi. Nimi johtuu siitä, että Jouni oli viimeistä kertaa jotoksella killan oltermannin ominaisuudessa siirtyessään vuoden vaihteessa reserviin.

P

äätösillan musisoinnista vastasi tälläkin kertaa Karjalan Jääkäripataljoonan perinnesoittokunta. Kun virkasoitto on KarSK:n lakkauttamisen jälkeen siirtynyt yhä kauemmas ja harvemmin saavuttaa alueemme, on hienoa että meillä on käytettävissä ammattitaitoinen soittokunta, jolle on käyttöä jatkossakin.

J

J

otos oli järjestysnumeroltaan 43. Jotokselle osallistui hieman yli 40 jotostelijaa ja kokonaismäärä oli noin 60 henkilöä. Ilahduttavaa oli viime vuonna alkaneen uusien jotostelijoiden mukaantulo. Tällä kertaa heitä oli kymmenkunta. Pääosa jotostelijoista on omasta maakunnasta, mutta muualtakin oli useita osallistujia. Jotoksella ei katsota arvoja eikä arvonimiä. Tärkeintä on positiivinen suhtautuminen vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja sopivassa määrin pilkettä silmäkulmassa. Tämän pohjalta vuosi toisensa jälkeen rakentuu jotoksen henki, joka on joka vuosi omanlaisensa mutta aina se kantaa yli jotoksen ja aina seuraavaan jotokseen asti.

S

uuri kiitos jotoksen onnistumisesta kuuluu sen tukijoille. Jotos on MPK:n kurssi, joten tuki sieltä on ensiarvoisen tärkeää. Suuri kiitos MPK:lle ja piiripäällikkö Kimmo Salolle. Hyvää tukea saimme myös kaluston muodossa Kainuun Prikaatista. Pohjois-Karjalan aluetoimistosta oli yhteysupseerina majuri Miika Huovinen ja aluetoimiston tiedottaja Marko Jalkanen kuvasi ansiokkaasti jotoksen tapahtumia. Lämmin kiitos kummallekin. Scandia Rentiltä Unto Kontro järjesti meille taas kuljetuskalustoa korvauksetta. Kiitos myös kaikille jotostelijoille, jotka yksityisesti tai taustayhteisönsä kautta kartuttivat palkintopöytää.

J

otos alkaa juhlavasti lipunnostolla ja lippulaululla. Sateisesta säästä johtuen lipunnoston jälkeen siirryimme sotilaskodin tiloihin jotoksen avaukseen ja jotospuhutteluun. Tulokahvien ja pikaisen majoittumisen jälkeen partiot suuntasivat ensimmäisen päivän reitille, joka oli suunniteltu Sotinpuron leirialueen lähimaastoon. Rasteilla tarvittiin niin yleistietoa kuin käytännön taitojakin. Tunnistimme marskin ritareita, historian tapahtumia ja arvomerkkejä. Sotilaallisia taitoja testattiin mm. miinaharavan käytöllä, kranaatinheittimen suuntauksella, välimatkojen arvioinneilla ja tietysti ampumalla, joka ensimmäisenä päivänä oli ekopistooli. Saunomisen jälkeen ensimmäinen päivä päätetään leirinuotiolle, joka tällä kertaa säästä johtuen pidettiin sisätiloissa. Toki nuotiot asianmukaisesti pihalle sytytettiin. Illan aikana ruokailtiin kiireettömästi. Ohjelmaa oli rakennettu Tapio Rautavaaran laulujen varaan. Hyttisen Seppo ja Tarkkosen Arto lauloivat ja laulattivat. Onhan Tapsan syntymästä kulunut sata vuotta. Illan aikana

Puheenjohtajan lisäksi illallisen jälkeen oli jotoksen suojelijan ja jotostelijoiden puheenvuorot. Jälkimmäisen piti jotoksen ensikertalainen Antti Hentunen, jonka puheesta henki suuri tyytyväisyys kuluneisiin kahteen päivään sekä lupaus olla mukana myös jatkossa.

myös julkaistaan ensimmäisen päivän tulokset ja partiot pääsevät spekuloimaan tulevaa ja luomaan taktiikkaa toisen päivän varalle. Jotostehtävänä oli tänä vuonna pesäpallon tekeminen puukapulasta, joten useat partiot kuluttivat loppuillan ja aamuyön tunteja vuolemishommiin.

T

oisena päivänä myös sää suosi jotosta, ollen lämmin ja pilvipoutainen. Partiot kuljetettiin Kuopion tien varteen, josta jotostelimme päivän aikana noin 16 kilometrin matkan Raesärkkiä pitkin takaisin leirialueelle. Liikunnan lisäksi saimme nauttia kauniista harjumaisemasta lampineen ja soineen. Toisena päivänä pähkäilimme mm. tulikomentoja ja tasomittarin käyttöä, tutkailimme taivaankappaleita ja kampaajan työvälineitä. Fyysiseltä puolelta mieleen jäi painirasti, jossa jouduimme esittämään eri painiotteita. Reitin puolivälissä nautimme maittavan kenttälounaan, jota edelsi jotossisar Liisa Pietarisen mausteiden tunnistamisrasti. Päivän lopuksi ammuimme ekokiväärillä, jonka jälkeen saunaan ja valmistautumaan iltajuhlaan.

koti tiloineen tarjosi erinomaiset puitteet juhlan järjestämiseen. Juhlaillallisen lisäksi juhlassa kuultiin puheita, musiikkia, yhteislauluja. Puheenjohtaja toi puheessaan esille killan oltemannin Jouni Mattilan pitkän ja hyvän yhteistyön reserviläisten ja muiden maanpuolustustyötä tekevien tahojen kanssa. Jounin siirtyessä reserviin, jäävät seuraajalle suuret saappaat täytettäväksi. Olemme iloisia, että pohjalaista juuristaan huolimatta Jouni on virkauransa jälkeen jäämässä tänne Karjalaan ja jatkamaan aktiivista osallistumista maanpuolustustyöhön.

otoksella on palkittu ja muistettu perinteisesti Killan toiminnassa mukana olleita. Tällä kertaa killan standardi ojennettiin Pauli Reinikaiselle 70-vuoden ikäpaalun saavuttamisesta. Pauli on vuosikymmeniä toiminut jotoksen majoitusmestarina. Pauli on myös niittänyt mainetta legendaarisena rastimiehenä, jonka rasteilla on joskus menty aikuisviihteen puolelle, mutta aina tyylillä. Jotosneuvos Raimo Koskivirtaa muistettiin hemmottelupaketilla 80-vuotispäivän merkeissä. Raimo on maailmassa ainut henkilö, joka on ollut mukana joka ikisellä jotoksella. illan hallitus on kutsunut kiltajääkäriksi Antti Nie-

K

K

aikki hyvä päättyy aikanaan. Jotoksen viimeinen ja odotettu ohjelmanumero on tulosten julkistaminen. Tämän vuoden voittajapartio oli sekoitus pitkän kokemuksen tuomaa senioriteettia ja nuorekasta intoa. Voittajapartiossa olivat Pekka K. Vatanen, Matti Karjalainen, Jorma Reijonen, Jouko Mikkola ja Kullervo Lehikoinen. Ammunnan kiertopalkinnon sai vuodeksi haltuunsa JiiPee Vatanen, jolla tarkkuus taitaa osittain olla geeneissä, onhan isä Pekka K. aikanaan saanut edellisen kiertopalkinnon omakseen.

J

otoshengen luovat jotoksen puitteet ja ennen kaikkea jotostelijat. Käytännön toteutuksesta vastaa jotostoimikunta, joka tälläkin kertaa onnistui jotosjohtaja Pekka Nevalaisen johdolla tehtävästään kiitettävästi. Toimikunnassa on pitkäaikaista kokemusta ja näkemystä yllin kyllin. Sen varaan on helppo rakentaa niin rastit, iltojen ohjelmat ja erinomainen sekä riittävä ruokahuolto. Kaikkien jotostelijoiden puolesta hatun nosto ja iso kiitos koko jotostoimikunnalle

N

äillä näkymin ensi vuonna jotostelemme itärajan erämaissa elokuun viimeisenä viikonloppuna. Uuden jotoksen valmistelu alkaa taas tammikuussa jotostoimikunnan kokoontumisella. Palaverien lisäksi keväällä suoritetaan maastontiedustelu. Kaikki tämän tehdään huolella, niin että ensi vuonna jotos tarjoaa jälleen osallistujilleen ainutlaatuisia kokemuksia ja elämyksiä.

Kiteen meijeri Oy Erkki Räsänen Oy

I

llan aloitimme lipunlaskulla, jonka yhteydessä Lihavaisen Pentti lausui runon. Tällä kertaa oli vuorossa otteita Aale Tyynin runoudesta. Jotosjohtaja käytti tässä vaiheessa puheenvuoron tehden yhteenvedon jotoksen kulusta. Iltajuhla vietetään niin juhlavasti kuin se maastoolosuhteissa on mahdollista. Tällä kertaa Sotinpuron sotilas-

men, jolle kiltajääkäritaulu luovutettiin jotoksella. Antti on toiminut jotoksen lääkärinä jotostelun ohella 15 vuotta. Olo on tuntunut aina turvalliselta, kun Antti ilmestyy lääkärireppunsa kanssa jotospuhutteluun. Junkers merkillä muistimme jotoksen yhteysupseeria majuri Miika Huovista.

www.iivarimononen.fi


10

21.10.2015 asuttiin 18.5.1892 - 1.9.1893. Tytär Anastasie syntyi täällä 23.4.1893. Kiertoajelumme päättyi Hovitalleille, hovitallihallinnossa Mannerheim toimi syyskuusta 1897 helmikuulle 1904. Täällä hänen tehtävänä oli hankkia hevosia Venäjältä ja Länsi-Euroopasta mm. kaartin tarpeisiin ja toimia päällikön apulaisena. Täällä Mannerheim perheineen tallien asunnossa myös asui. Loppupäiväksi jalkauduimme pieniin ”partioihin” ja kiertelimme kaupungilla, meidän kohdallemme osui nähtäväksi Rostra pylväät, Pietari-Paavalin linnoitus, Iisakin Kirkko ja Vaski ratsastaja ja Talvipalatsi aukioineen ja Aleksanterin pylväs. Sekä Mars- kenttä.

Paluumatkalla

Ihantalan muistomerkillä kokoonnuimme vielä ryhmäkuvaan.

Mannerheimin jalanjäljillä Pietarissa Teksti ja kuva: Mika Matikainen Kiteen reserviläiskerhojen sotahistoriatietous karttui jälleen kesäkuun alussa järjestetyllä matkalla Pietariin. Matka oli kerhojen kahdeksas sotahistoriamatka Venäjälle ja Balttiaan. Oppaanamme toimi ev Pekka Ripatti. Menomatkalla Laatokan rantatietä pitkin koukkasimme Huuhanmäen kasarmialueen kautta tehden linja-autolla kiertoajelun alueelle entisessä Jaakkiman pitäjässä. Pitempi tauko pidettiin kahvittelujen merkeissä Lahdenpohjassa. Matka jatkui ja pysähdyttiin katselemaan Vuoksen kuohuja Kiviniemessä. Vettä oli runsaasti ja kumiveneillä riitti laskijoita koskessa, Vuoksen kapeikossa. Illan suussa saavuttiin Pietariin runsaiden autoruuhkien keskelle.

Pietarhovi ja Retusaari Seuraava päivä oli sateinen, mutta Pietarhovissa puistojen puiden varjossa aamupäivällä vieraillessa se ei paljon haitannut. Puistoissa oli paljon vierailijoita ja parkkipaikat täynnä busseja.

Puiston suihkulähteet ja monet patsaat nähtyämme jatkoimme matkaa Pietarin kehätietä etelän suunnalta kohti Retusaarta ja sen itäpäässä olevaan Kronstadin kaupunkia. Kronstadin kiertoajelulla kävimme satamassa kuvaamassa Venäjän laivaston aluksia ja ruoppauskalustoa, Pietarin edusta on varsin matalaa ja väylät vaativat ruoppaamista. Kaupungissa kävimme vielä katselemassa sisältä päin Pyhälle Nikolaille omistettua laivaston katedraalia, katedraali valmistui 1913 ja toimi myös muistomerkkinä kuolleille merimiehille. Neuvostoliiton vuosina rakennuksessa toimi mm. elokuvateatteri ja konserttisali. Ensimmäinen jumalanpalvelus sulkemisen jälkeen toimitettiin 2005. Perusteellinen restaurointi valmistui 2013. Paluumatka tehtiin kehätien pohjoista haaraa pitkin. Kehätie kulkee Pietarin tulvapadon päällä, joka valmistui 2011. Padossa on 6 virtausaukkoa ja 2 laivaliikenteen aukkoa. Aukot suljetaan tulvan uhatessa Pietarin kaupunkia. Paluumatkalla oli pari keinotekoisille saarille rakennettua, raunioitunutta linnaketta, Obrytsev ja Totleben. Retusaarella oli

Upseerien puheenjohtaja Juha Kupiainen poseeraa Marskin rintakuvan kera Marshal- hotellin aulassa Pietarissa.

myös useita linnakkeita Pietarin puolustukseen.

tallia ja neljä vaunuliiteriä. Chevalier- kaartin luutnantin ansioille se oli liikaa, täällä

Paluumatkalla pysähdyttiin Raivolassa Lintulan lehtikuusimetsikössä. Metsikkö istutettiin Pietari Suuren aloitteesta laivanrakennuspuun tuottamiseksi. Puusto on siperianlehtikuusta. Pisimmät puut on yli 50 metrisiä, ja parhaillaan puuta on yli 1000 kuutiometriä hehtaarilla. Viipurissa pysähdyttiin lounaalle Pyöreään torniin ja matka jatkui rajalle päin pysähdyksin Portinhoikassa ja Ihantalan muistomerkillä. Matkalla suunniteltiin jo uutta matkaa ja mahdollisesti kesäkuussa jonakin aamuna 2016 ennen kukonlaulua suuntaamme kohti Murmanskia! Lähde: VLASOV, LEONID: Mannerheim Pietarissa 1887 1904. Jyväskylä 1994.

Mannerheimin jalanjäljissä Seuraava päivä lupasi aamusta alkaen hellettä, sopivaa säätä kaupungilla kiertelyyn. Kiertoajelun ensimmäinen pysähdys oli Suvalovin palatsin liepeillä, Fontankan rantakadulla. Palatsissa asui Mannerheimin Pietarin seurapiireihin tutustuttanut ja tavoille opettanut Jelizaveta ”Betsy” Suvalova. Pysähdyimme seuraavaksi Lermontovin prospektin kulmassa numerossa 54. Tässä sijaitsi Nikolain ratsuväkiopisto. Mannerheim pääsi opiston oppiin 2.9.1887 kouluttautumaan upseeriksi ratsuväkeen ja kasakkajoukkoihin. Tähän erittäin maineikkaaseen oppilaitokseen hyväksyttiin aateliin kuuluvien lapsia, Mannerheimin saatua potkut Haminan kadettikoulusta 1886 hän tentti Helsingin lyseon koko kurssin ja valmistui 1887 ylioppilaaksi. Tämä todistus avasi hänelle mahdollisuudet pyrkiä mm. Nikolain ratsuväkiopistoon. Seuraavaksi ajoimme ja jalkauduimme Shpalernaja 41 sijaitsevaan Hotelli Marshal:n. Business- luokan hotelli on nimetty juuri Mannerheimille. Hotellissa on Mannerheimille omistettu museotila, jossa kerrotaan Mannerheimin elämänvaiheista, erityisesti Pietari-ajanjaksosta. Aulatiloissa jatkuvat Mannerheim- aiheiset näyttelyt, tällä hetkellä oli esillä 2 rintakuvaa Mannerheimista ja taulu Pyhän Yrjön rististä. Täällä vietetyn pysähdyksen jälkeen ajoimme Mannerheimin ja hänen puolisonsa Anastasia Arapovan ensimmäiselle yhteiselle asunnolle Moikan rantakatu 29:n. Pysähdyimme kadun varteen ja opas kertoi Mannerheimilla olleen käytössä vaimonsa kanssa mm. 12 huonetta, kolme apuhuonetta, kolme

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö näyttävästi esillä Farmari 2015 messuilla Juha Rytkönen Pro Agria Finland järjesti vuoden 2015 Farmarimessut Joensuussa Mehtimäen - Areenan alueella 2. - 4.7.2015. Pohjois- Karjalaiset reserviläisjärjestöt olivat näyttävästi esillä tapahtumassa. Yhteisessä teltassa MPK:n lipun alla olivat mukana reserviupseerit, reserviläiset sekä sinibaretit. Jaoimme myös tietoa maanpuolustuskiltojen liiton, sekä reserviläisurheiluliiton toiminnasta. Reserviläistoiminnan esittely nivoutui luontevaksi osaksi Kainuun prikaatin näyttävää kalustonäyttelyä. Puolustusvoimien alueen osana profiloiduimme osaksi kokonaismaanpuolustuksellista ajatusmaailmaa, jossa pyrimme korostamaan reservin toiminnan merkitystä tässä ajassa. Toiminnallisen osaston kautta pyrimme myös välittämään positiivista kuvaa toiminnastamme ja samalla rekrytoimaan uusia jäseniä kukin liittoihimme. Osastomme esittelijöiden työtä helpotti viereisen sotilaskotiauton katkeamaton kahvijono. Messuilla kävi kaikkiaan n. 75 000 ihmistä, joten saimme runsaasti näkyvyyttä toiminnallemme.


11

21.10.2015

Maakuntakomppanian ”elinkaaripäivitys” Jarkko Riikonen

Taustaa Pohjois-Karjalan maakuntakomppania pantiin alkuun kymmenen vuotta sitten. Tuolloin aloitettiin reserviläisten ja reserviupseerien keskuudessa vapaaehtoisten rekrytointi, joka etenkin upseereiden ja aliupseereiden parissa tuotti hyvää tulosta. Ensimmäiset maakuntakomppaniaan liittyvät kertausharjoitukset pidettiin vuonna 2006, jolloin ryhdyttiin rakentamaan pohjaa sodan ajan (SA) ja virkaaputehtävien osaamiseen. Alkuvaiheessa Pohjois-Karjalan maakuntakomppaniaa ohjasi puolustusvoimien puolelta kapteeni (nykyisin majuri) Pelkonen, joka loi joukkoihin vahvan tekemisen meiningin ja osallistumishalun. Tässä uuden luomisen innossa komppanian henkilöstö osallistui monenlaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin markkinoidakseen uutta aktiivisen reserviläisyyden muotoa. Komppanialle muun muassa perustettiin omat kotisivut, jotka nimettiin Susirajan Komppanian mukaisesti ja luotiin komppanian henkeen sopiva epävirallinen sudenpää-logo. Aktiivisimmassa koulutusvaiheessa vuosikymmenen lopulla komppanian päällystölle kertyi kertausharjoitusvuorokausia, tai niihin rinnastettavia, useita kymmeniä per vuosi. Joidenkin mielestä alkuvaiheen hurma meni jo turhan lähelle yhdistystoiminnan tyyliä ja tunnelmaa pyrittiin tietoisesti rauhoittelemaan. Osaltaan hiljentymiseen vaikuttivat myös Puolustusvoimien kertausharjoitusrahojen merkittävä supistuminen ja ettei missään nimessä haluttu, että toimiva malli maakuntajoukoista sekoittuisi historiallisiin maanpuolustustoimijoihin. Tosiseikka on myös se, että puolustusvoimien nimeämä yhteysupseeri vaihtui usein, eikä alkua vastaavaa innostusta enää syntynyt. Vaikka terävin pistoliekki ehkä hyytyikin, ei maanpuolustusliekki sammunut, vaan aktiivisia reserviläisiä riitti siinä määrin paljon, että tuolloisen everstiluutnantti (eversti) Mattilan aloitteesta perustettiin maakuntaan 2010 -luvun alussa toinenkin komppania, joka loogisesti nimettiin toiseksi maakuntakomppaniaksi. Molemmat komppaniat oli pääosin koottu vapaaehtoisista varusmiespalveluksen suorittaneista naisista ja miehistä, jotka allekirjoittivat kolmivuotisen sitoumuksen joukkoihin. Osa komppanioiden henkilöstöstä sai halutessaan myös koulutusta eri viranomaisille annettavasta virka-avusta ja sitoutui myös sitä antamaan. Näissä koulutustapahtumissa

luontevimmaksi yhteistyötahoksi muodostui pelastuslaitos, jonka kanssa harjoituksia pidetään usein. Poliisin suuntaan yhteistyötä hankaloitti ja hankaloittaa se, että poliisilla ei juuri ole sellaisia tehtäviä, joihin maakuntakomppanian tyyppistä osastoa voisi hyödyntää. Koko tätä komppanioiden alkuvaihetta kuvaa mielestäni se, että joukossa on aina ollut hyvä tekemisen meininki. Reserviläisarmeijan parhaat ominaisuudet ovat tulleet näkyviksi monessakin eri tilanteessa, joista esimerkkinä seuraava tapahtuma. Paluumarssilla Sotinpurolta eräästä kuormaautosta rikkoutui rengas, jota ryhdyttiin vaihtamaan Juuassa huoltoaseman pihalla. Kantahenkilökuntaan kuuluva upseeri lähti soittamaan Kontiorannan varuskuntaan kuljetusupseerille saadakseen korjausapua. Ennen kuin puhelu oli päättynyt, tuli siviiliammatissaan logistiikkaalalla työskentelevä ”soturi” ilmoittamaan, että rengas on vaihdettu ja matka voi jatkua. Tällöin ja useita kertoja muulloinkin saatoin vilpittömästi sanoa olevani miehistöstäni ylpeä kuin isä lapsistaan. Paljon on jäänyt hienoja muistoja harjoituksista, joita pidettiin paitsi Jaamankankaalla ja Kontiorannassa, niin myös Sotinpurolla ja Rissalassa asti. Totuuden nimessä on myönnettävä, että joitain kertoja on käynyt niinkin, että emme ole hyvästä yrityksestä huolimatta onnistuneet löytämään kaikille halukkaille sopivaa tehtävää, ja innostus on siten hävinnyt epämielekästä tehtävää suorittaessa. Samoin on todettava, että sopivan informaatiokanavan löytäminen on tuottanut usein haasteita, joita ei ole osattu ratkaista järkevästi, ja osa sotureista on jäänyt asioista epätietoisuuden valtaan. Haluan tässä lopuksi kiittää kaikkia Susirajan Komppaniassa toimivia ja toimineita suuriarvoisesta panoksestanne maamme ja maakuntamme maanpuolustustyössä! Vaikka vaihtuvuutta on ollut, on laatu pysynyt korkeana.

Nykyhetki Vuoden 2015 alussa Suomen reserviarmeijan koko kutistettiin 230 000 henkeen. Tämä tarkoittaa selkeitä muutoksia maakuntakomppanioiden osalta. Säilyttääkseen uskottavan alueellisen puolustuskyvyn, on puolustusvoimat perustanut Pohjois-Karjalaan paikallispataljoonan, joka täysvalmiuteen päästyään tulee olemaan merkittävä voima alueellaan. Edellä kuvatut kaksi maakuntakomppaniaa on liitetty paikallispataljoonaan ja niiden vahvuutta on lisätty merkittävästi. Voidaan perustellusti todeta, että entiset komppaniat luodaan täysin uudelleen. Pohjois-Karjalan osalta aiemmat sitoumuksen antaneet soturit on pääosin koottu ensimmäiseen komppaniaan. Toinen

Karjalan Pojat POHJOIS-KARJALAN

RESERVILÄISLEHTI

Päätoimittaja

Jukka Ignatius

Osoite: Puhelin ja s-posti:

82600 tohmajärvi 040 833 8342, Jukkasakari.ignatius@gmail.com

komppanioista on koottu niin sanotusta vapaasta reservistä, jota reserviarmeijan supistaminen on vapauttanut käytettäväksi. Aiempaa vapaaehtoispohjaista runkoa toisessa komppaniassa edustaa komppanian päällystö, joka sekin vaihdettiin ensimmäisestä komppaniasta, sekä virka-apujoukkue. Ensimmäisen maakuntakomppanian riveihin otetaan edelleenkin aktiivisia reserviläisiä, jotka ovat hoitaneet hyvin asiansa. Komppaniaan halukkaita pyydetään olemaan yhteydessä aluetoimistoon, jossa jokaisen kannattaisi käydä tarkistamassa omat sijoitustietonsa. SavoKarjalan alueella on kolme maakuntakomppaniaa, joita tullaan harjoittamaan vuorovuosina. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen komppanian henkilöstön tulee varautua siihen, että joka kolmas vuosi tulee olemaan vilkkaampi, välivuosien jäädessä oman aktiivisuuden varaan. Itse näen, että reservin pienentyessä ensimmäisestä sijoituksestaan vapautuvien kannattaisi hakeutua komppanian riveihin, mikäli haluaa edetä reserviurallaan. Suosittelen.

Torikatu 25 A | Torikatu 33 80100 Joensuu Puh. (013) 253 6200

APR-RAKENNUSTYÖ OY Outokumpu

”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.” Adolf Ehrnrooth Pohjois-Karjalan toinen maakuntakomppania kotiutui keväällä maavoimien pääsotaharjoituksesta, Wihuri -15:stä. Komppanian jääkärijoukkueet on koottu monipuolisesti jalkaväen eri koulutushaaroissa varusmiehenä palvelleista nuorista miehistä ja naisista. Tällainen monipuolinen koulutus sopii erittäin hyvin sekä erilaisiin komppanialle suunniteltuihin tehtäviin, että maavoimien uudistettuun taistelutapaan. Taistelutapa, jossa nopean iskun jälkeen väistetään ja valmistaudutaan uuteen iskuun, on juurikin samaa perua Olli Tiaisen Suomensodassa käyttämästä taktiikasta, jolla pyritään maksimi tehoon minimi kuluilla. Koska tämä komppania koostuu harjoituksiin määrätyistä henkilöistä, ei sillä ole samanlaista sitoumusjärjestelmää kuin ensimmäisellä komppanialla. Tästä syystä myöskään kenttäkelpoisuusvaateita tai kotiin jaettavia varusteita ei heille anneta. Pienistä eroistaan huolimatta molemmat komppaniat ovat periaatteessa samanlaisia ja etenkin perustehtävältään identtisiä. Päällimmäinen tarkoitus molemmilla on puolustaa kotiseutuaan Pohjois-Karjalaa, osana itsenäistä Suomea. Piiritoimisto ja toiminnanjohtaja Arto Mulari Kylmälammentie 24, 80710 Lehmo 0500 912 963 toimisto.pkres@gmail.com Kotisivut: Sivunvalmistus: Painotyö:

www.pkreservi.fi LiperLaser Oy, Liperi Lehtisepät Oy, Pieksämäki

Karjalan pojat -lehden toimituskunta RU Jyrki Huusko, puheenjohtaja Mika Tukiainen RES Terho Hirvonen Hannu P. Martikainen PV/PKaltsto Marko Jalkanen MPK Kimmo Salo Päätoimittaja Jukka Ignatius Nettilehti Ari Hevonkoski Toiminnanjohtaja Arto Mulari


12

Osoitteessa: www.pkreservi.fi pääset tutustumaan osaan alla olevista yrityksistä

21.10.2015

Kiteeläisillä komeat tuplajuhlat Jukka Ignatius

Kiteeläiset reserviläiset järjestivät komeat tuplajuhlat kesäkuun alkupuolella Potoskavaarassa. Kiteen Reserviupseerit juhlivat 70-vuotista ja Kiteen Reserviläiset 60-vuotista taivaltaan. Juhlapuheen juhlassa pitänyt Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja Janne Kosonen kiitti molempia yhdistyksiä vuosikymmenten pyyteettömästä työstä maanpuolustuksen eteen. - Alun perin pohjoiskarjalaisena

Kitee on minulle tuttu ja miellyttävä paikka jo takavuosilta, Kosonen totesi. Kosonen käsitteli puheesssaan myös muun muassa keväisen reserviläiskirjeen tarkoitusta ja vaikutusta. - Kampanja oli todellinen menestys. Se herätti paljon kiinnostusta ja kommentit ovat olleet positiivisia. Kirje on ollut konkreettinen merkki yleisen asevelvollisuuden tuottamasta laajasta reservistä ja tämä asia on huomattu niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Reservistä löytyy toiminnanjoh-

taja Janne Kososen mukaan motivoituneita moniosaajia, jotka ovat valmiita käyttämään runsaasti aikaansa yhteisen turvallisuuden eteen ja vieläpä täysin vapaaehtoisesti. Tällaisen motivaation säilymisen takaavat haastavat tehtävät. - Puolustusvoimien puolelta toivoisin vieläkin suurempaa luottamusta omiin reserviläisiinsä, sijoittamalla heitä vaativiin tehtäviin ja ottamalla reserviläiset nykyistä kattavammin mukaan reservin koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen, Kosonen sanoo. Kosonen kehotti jokaista aktii-

Suomen Reserviupseeriliiton huomionosoitukset saivat Heikki Pirinen (vas), Sakari Rotinen, Pentti Hämäläinen, Arvo Kinnari ja Seppo Kinnunen.

vireserviläistä viemään eteenpäin sanomaa yleisen asevelvollisuuden tärkeydestä nuorille omassa lähiympäristössään. - Samoin meidän pitää rohkaista poliittisia päättäjiä pitämään kiinni meille parhaiten sopivasta järjestelmästä, vaikka muualla Euroopassa tehtäisiinkin toisin. Toivottavasti tässä asiassa Ruotsin tie ei ole meidän tiemme, hän toteaa. Juhlassa jaettiin myös lukuisia huomionosoituksia. Pohjois-Karjalan Reserviläisliiton kultaisen ansiomitalin sai vuodesta 1958 Kiteen Reserviläisten toiminnassa mukana ollut Kauko Raekor-

pi. Hopeisen ansiomitalin saivat Markku Hyvönen, Martti Väistö ja Toivo Väkeväinen. Suomen Reserviupseeriliiton kultaisen ansiomitalin soljen kera saivat Arvo Kinnari ja Raimo Liukku sekä hopeisen ansiomitalin Pentti Hämäläinen, Heikki Pirinen, Sakari Rotinen ja Seppo Kinnunen. Seppo Kinnunen sai myös Suomen Leijonan Ritarikunnan kunniamerkin. Rintamaveteraanien kiitoksena Elsa Tiainen sai Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ansiomitalin.

Heinäjärven rannalla kokoontuivat Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja Janne Kosonen (vas), Kiteen Reserviupseerien puheenjohtaja Juha Kupiainen, Kiteen Reserviläisten puheenjohtaja Mika Matikainen sekä Reserviläisten liittohallituksen jäsen Hannu P Martikainen.

Karjalan Pojat kiittää kaikkia tukijoitaan!

Joensuun Reserviupseerit ry

0400 567 600

Asiakaomistajuus kannattaa Klikkaa ja liity: www.pko.fi p. 010 3878 100

Savo-Karjalan Maanpuolustuspiiri

               Jukolankatu  18  D,  80160  JOENSUU                puh.  (013)  871  023  fax.  (013)  871  024                                              joensuu@a-­‐kuivaus.fi          www.a-­‐kuivaus.fi      

                   Kokonaisvaltaista  Vahinkopalvelua!  

Pohjois-Karjalan aluetoimisto

Keskitä! T e r v e tu lo a !

Saat etuja.

N äi n äa i k o i n ao nh y v äo l l ap a i k a l l i s e n ,p a l v e l e v a nja v a k a v a r a i s e np a n k i na s i a k k a a n a . Y h d e s s äh y v ä tul e e .

Yhdessä hyvä tulee.

JOUSTAVAA OSAAMISTA! Tämänkin lehden sivunvalmistus. Puh. (013) 010 6666 086, 0500 577 173

LIPER LASER LASER

LIPER

Kapo201503  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you