Page 1

Karjalan Pojat NRO 2/2019

POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

a t o s i v l a T 40

30

3.19 . 3 1 9 3 9 .11-1

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

1


Pääkirjoitus

Todella raskaat ajat

Arvoisat Pohjois-Karjalan reserviläiset – Karjalan Pojat

Talvisodan alkamisesta on nyt kulunut 80 vuotta. Historia on tuhansin kerroin osoittanut, mitä tuolloin oikein tapahtui. Suomen hieman runsasta sadan vuoden itsenäisyyttä on koeteltu moneen otteeseen. En liene väärässä, jos totean, että tiukimmilla koettelemukset olivat juuri talvisodan aikoihin. Monet syyt vaikuttivat siihen, että valmistautuminen ei ollut lähellekään parasta mahdollista. Vaikka menetykset olivat karmeat, lopputulos on tärkein: 6.12. on edelleen itsenäisyyspäivämme. Suomalaiset nostavat siniristilipun ylpeänä salkoon, käyvät sankarihaudoilla, osallistuvat itsenäisyyspäiväjuhliin ja istuutuvat illalla television ääreen seuraamaan yhtä vuoden katsotuinta ohjelmaa. Kaikki tämä on mahdollista vain, koska Suomi ja suomalaiset eivät 80 vuotta sitten eikä muutama vuosi sen jälkeenkään antaneet periksi. Sitä ei pidä tehdä nytkään, vaikka olosuhteet ovat aivan muuta toista kuin noina todellisina koettelemuksen vuosina. Suomi on noussut vaikeista vuosista maailman kärkivaltioiden joukkoon. Lähes kaikilla mittareilla. Nyt on pidettävä huoli siitä, että vaikeiden aikojen henki säilyy edelleen niin, ettei veljeä eikä siskoa jätetä. Vaikka maailma on kansainvälistynyt aivan uusiin mittasuhteisiin, Suomea pääosin puolustavat niin henkisesti kuin fyysisestikin suomalaiset. Itsenäisyyspäivä on juhlapäivä myös siinä mielessä, että moni reserviläinen ja kantahenkilökuntaan kuuluva saa ylennyksen. Samoin ansioituneita palkitaan monin erilaisin ansiomerkein ja mitalein. Karjalan Pojat -lehti onnittelee kaikkia ylennyksen ja huomionosoituksen saaneita. Olette tehneet ansiokasta työtä isänmaan eteen.

JUKKA IGNATIUS päätoimittaja

Yleinen asevelvollisuus on puolustusratkaisumme perusta. Sen avulla tuotamme ja ylläpidämme sodan ajan joukkomme. Sodan ajan joukoista lähes 97 prosenttia on reserviläisiä. Siten reserviläisten osaaminen, toimintakyky ja maanpuolustustahto ovat Suomen puolustuskyvyn kannalta ratkaisevassa asemassa. Puolustusvoimien valmius on kehittynyt monin tavoin viime vuosien aikana. Joukko-osastoihin on muodostettu varusmiesten valmiusyksiköt, joista muodostuu valmiusjoukkojen ydin myös reserviä varten. Tehtyjen lakimuutosten ansiosta reserviläisiä voidaan kutsua kertausharjoituksiin ilman kolmen kuukauden ennakkoilmoittamisaikaa, mikäli turvallisuusympäristön tilanne niin vaatii. Samalla henkilökohtaisten kertausharjoitusvuorokausien enimmäismäärää on nostettu, mikä mahdollistaa reserviläisten osaamisen ja toimintakyvyn

ylläpitämisen entistä useammilla kertausharjoituksilla. Jatkossa kertausharjoitusten määrää kasvatetaan asteittain siten, että ensi vuonna koulutetaan jo yli 19 000 reserviläistä. Reserviläisten vapaaehtoinen sotilaallinen koulutus siirtyy vuodenvaihteessa Puolustusvoimien vastuulle. Samalla reserviläisten rooli korostuu koulutuksen suunnittelussa ja toimeenpanossa. Vapaaehtoisten harjoitusten määrä kasvaa ensi vuonna 12 000 reserviläiseen tämän vuoden 4 000 reserviläisestä. Karjalan Poikien Kilta ry toimii esimerkillisellä tavalla kannustaen jäseniään ylläpitämään valmiuksia ja taitoja kriisitilanteiden varalle. Killan tapahtumat vahvistavat reserviläisten marssi-, ampuma-, suunnistus-, kouluttaja-, tulenjohto- ja ensiaputaitoja. Lisäksi maanpuolustuksen kannalta on tärkeää se, miten Kilta rekrytoi ja kouluttaa uusia henkilöitä Pohjois-Karjalan Maakuntakomppaniaan toimimaan eri tehtävissä osana Pohjois-Karjalan paikallispuolustusta. Kokonaisuudessaan Karjalan Poikien toiminta tukee merkittävällä tavalla reserviläisten kykyä toimia poikkeusolojen tehtävissä. Kiitän teitä maanpuolustuksen hyväksi tekemästänne aktiivisesta ja ansiokkaasta vapaaehtoistyöstä. Toivotan teille juhlavaa itsenäisyyspäivää sekä menestystä Killan tulevaan toimintaan.

PUOLUSTUSVOIMAIN KOMENTAJA Kenraali Timo Kivinen

Hyvät Karjalan Pojat -lehden lukijat Yksi vuoden 2019 merkittävistä tapahtumista oli laajalla rintamalla järjestetty Turun liittokokous tapahtuma, missä on hyvä verkostoitua muun Suomen samanhenkisten kesken. Keskusteluissa Pohjois-Karjalaisena erityispiirteenä nousi esille reservipiirien saumaton yhteistyö. Niin asioiden valmistelussa, tiedonkulussa kuin kokouskäytännöissä. Vastaavaa yhteistyötä on toki muuallakin mutta ehkä ei näin saumatonta. Reserviupseereiden osalta liittokokoustapahtuma oli erityisen merkittävä, valittiinhan kokouksessa liiton uudeksi puheenjohtajaksi Aaro Mäkelä. Reserviupseeriliiton elinvoimaisuudesta kertoo se, että liiton puheenjohtajaksi haki viisi pätevää ja kokenutta ehdokasta ja ylipäätänsä liittojen elinvoimaisuudesta kertoo runsas osanotto liittokokousta-

2

pahtumaan ja tapahtuman erittäin hyvä henki. Toimintamme kulmakivi on aktiivinen ja motivoitunut jäsenistö. Tämän kertainen Karjalapojat lehti jaetaan sanomalehti Karjalaisen liitteenä ja lehti on luettavissa myös näköislehtenä niin Karjalaisen verkkosivuilla kuin omilla www.karjalanpojat.fi sivuillakin. Tämän julkaisun avulla toivomme, että entistä useampi innostuisi reserviläistoiminnasta omassa maakunnassamme, tällä hetkellä reservipiireissä on jo n. 2200 jäsentä. Käykää ihmeessä tutustumassa karjalanpojat – verkkosivustoon, sieltä löytyy maakuntamme alueen kaikki reserviläis- ja upseeriyhdistykset ja sivujen kautta pääsee liittymään mukaan monipuoliseen reserviläistoimintaan. Kokeneempien reserviläisten lisäksi nai-

set ja nuoret sekä armeijaa käymättömät ovat myös tervetulleita mukaan toimintaamme. Maakunnassa opiskeleville nuorille miehille ja naisille järjestämme syyskuussa Joensuussa infotilaisuuden yhdessä valtakunnallisen Opiskelijoiden Reserviupseeripiirin kanssa. Piirin ja yhdistyksen toiminnan lisäksi olemme mukana monissa eri vapaaehtoisjärjestöjen ja muiden toimijoiden tapahtumissa. Yksi tärkeimmistä on Kotiseutuharjoitus 12.-14.6, jonka näkyvin osa on toritapahtuma Joensuussa 14.6. Samassa yhteydessä 50 -vuotistaivaltaan juhliva Reserviläisurheiluliitto esittelee toimintaansa. Reserviupseeriliitto ja Reserviläisliitto järjestävät ensi syksynä ja 6.12. tietämissä valtakunnalliseen loppukilpailuun huipentuvan TURPOTIETÄJÄ –kilpailun kai-

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

kissa Suomen lukioissa. Piiriemme koulutustoimikunnan puheenjohtaja Antti Eteläpää vastaa meidän osalta kilpailun toteutumisesta Pohjois-Karjalassa yhdessä lukioiden rehtoreiden kanssa. Asiasta tiedotetaan lisää tulevan kevään aikana. Onnittelemme lämpimästi kaikkia 6.12. ylennettyjä ja palkittuja! Kiitämme kaikkia lehtemme mainostajia sekä muita työmme tukijoita. Samalla toivotamme oikein hyvää ja aurinkoista talvea kaikille lehtemme lukijoille!

RESERVIUPSEERIPIIRIN PJ JUSSI HIRVONEN RESERVILÄISPIIRIN PJ MARKO HALONEN TOIMINNANJOHTAJA JOUNI MATTILA


Sa-kuva

TALVISODASTA

80 VUOTTA

Talvisodan syttymisestä tuli marraskuun 30. päivä tasan 80 vuotta, tuo sodan aika, kunniakkaat 105 päivää tulevat toivottavasti säilymään maamme historiassa ikuisesti, niin että myös meidän tulevat sukupolvet muistavat ne uhraukset joita, esiisämme ovat tuona aikana maamme itsenäisyyden eteen tehneet.

E

pävarmuus isänmaamme tulevaisuudesta tuli esille jo ennen varsinaista talvisotaa, kun neuvostojohtaja Josif Stalin lähetti Suomelle kutsun saapua Kremliin neuvottelemaan Leningradin puolustuksen turvaamisesta, näitä neuvotteluita käytiin ensin Suomen kansalta salassa ja syksyllä 1939 niistä kerrottiin sitten julkisesti. Neuvotteluiden aiheena olivat mittavat alueluovutukset, joihin sisältyi mm. osa Karjalan kannaksesta ja saaria Suomenlahden merialueelta, neuvotteluja suomalaisten puolesta Kremlissä johti J.K. Paasikivi, suomalaisten yhteinen mielipide oli, että minkäänlaisia alueluovutuksia, eikä aluevaihtoja itäisen naapurimaan kanssa ei tehdä, haluttiin noudattaa kaikissa tapauksissa ehdotonta puolueettomuutta. Suomalaiset seurasivat neuvottelujen etenemistä huolestuneina. uomalaisten ajatus oli, että vaaditut alueluovutukset eivät Stalinille riittäisi, vaan hänen tarkoituksenaan oli vallata koko Suomi, tätä varten suomalaiset alkoivat valmistautua sotaan. Lokakuun 10. päivänä Suomi kutsui koko reservinsä ylimääräisiin kertausharjoituksiin, kutsun sai kaiken kaikkiaan lähes 300 000 miestä, puhuttiin jo täysimittaisesta liikekannallepanosta. Samana päivänä kehotettiin maan suurimpien kaupunkien asukkaita siirtymään sodan syttymisen pelossa maaseudulle. Harjoituksiin kutsutut joutuivat rakentamaan puolustuslaitteita Suomen itärajalle, sekä mm. Helsingin kaupunkiin. arraskuun aikana tilanne pysyi aluksi rauhallisena ja suomalaiset rupesivat jo osittain purkamaan valmi-

S

M

ustilaa, arveltiin, että ei sota talvea vasten voi syttyä. Marraskuun edetessä Neuvostoliitto kuitenkin katkaisi neuvottelut tuloksettomina, Suomea syytettiin armeijan liikekannallepanosta ja kommunistien huonosta kohtelusta. Neuvostoliitto sanoi irti hyökkäämättömyyssopimuksen ja lavasti Mainilassa 26.11. tapauksen, jossa suomalaisten väitettiin ampuneen tykistöllä rajan yli surmaten 13 neuvostosotilasta. Suomessa elettiin odottavalla kannalla, mitä tuleman pitää? uurin osa suomalaisista sotilaista oli sijoitettuna Karjalan kannakselle, rajan pinnassa oli suojajoukkoja, joiden tehtävänä oli tarvittaessa viivyttää vihollista, jos nämä ylittäisivät valtakunnan rajan, suomalaiset tähystivät ja pitivät tarkasti silmällä, mitä rajan toisella puolella tapahtui? Huomattiin, että puna-armeija liikehti ja harjoitteli hyökkäystä kohti Suomen rajaa. orstaina 30. päivä marraskuuta neuvostoarmeija aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Suomen alueelle kaikilla rintamilla, niin maalla kuin ilmassa, neuvostojoukkojen hyökkäys alkoi rajulla tykistökeskityksellä ja jalkaväen hyökkäyksellä itärajan yli johtaneiden teiden suunnasta. Saman päivän aamuna Suomen kaupunkeja ja taajamia pommitettiin. Puna-armeija oli nyt hyökännyt Suomeen varoittamatta. o sodan ensimmäisenä päivänä Helsinki vaurioitui pahoin punakoneiden pudottaessa pommilastinsa siviilien keskelle, oli alkanut mahdottomalta näyttänyt selviytymistaistelu maailman suurinta sotilasmahtia vastaan. Eivät olleet punakoneet ystävien lentokoneita, eivätkä ne tuoneet leipää, vaikka jotkut suomalaiset näin ajattelivatkin. Ensimmäisten pommitusten jäljiltä Helsingin kaduilla näky oli karmaiseva, joka puolella makasi kuolleita ja haavoittuneita, jotka eivät olleet ehtineet suojin, joita oli raken-nettu ympäri kaupunkia. Rajaseuduilla monet suomalaiset jäivät aivan sodan jalkoihin, heille tuli äkkilähtö kotiseuduiltaan kohti sisämaata, aikaa annettiin 2 tuntia, jolloin oli oltava valmiina nousemaan kuorma-autojen kyytiin, mukaan sai ottaa vain sen mitä jaksoi kantaa, näin alkoi evakkomatka rajaseutujen lapsille äiteineen, sekä vanhuksille, jotka joutuivat jättämään rakkaat kotiseutunsa, ilman että paluusta oli mitään tietoa. Kylien nuorin väki jäi siirtämään talojen karjaa turvallisimmille alueille. Osa evakoista siirrettiin hevoskyydeillä rautatieasemille, joista heidän matkansa jatkui junilla kohti sisämaata. uomalaiset suojajoukot joutuivat Karjalan kannaksella viivyttämään varsin ylivoimaista vihollista hyvin pienellä miesmäärällä, toisaalta ei ehkä

S

T

J

S

ollut täysin tiedossa miten mahtava vihollinen yritti murtaa suomalaisten puolustusasemia, vihollisen panssarivaunut tulivat monelle suomalaiselle sotilaalle ehkä täysin yllätyksenä. Heti sodan alkuvaiheessa vihollisen varsin kömpelö taktiikka paljastui suomalaisille sotilaille ja se toi osaltaan lisää uskoa selviytymiseen suuren ja mahtavan vihollisen edessä. Joulukuun alussa tilanne Karjalan kannaksella näytti hyvin uhkaavalta, vihollinen valtasi suuren osan Suojärven pitäjästä ja oli jo lähestymässä Suolahden kauppalaa, Suolahden kauppalan menestys otettiin päämajassa vastaan järkyttyneenä, koska Suolahtea pidettiin itärajan lukkona, josta avautui suora tieverkosto Pitkärantaan ja Värtsilään. oulukuun puolen välin paikkeilla puna-armeija eteni kahden divisioonan voimin Laatokan pohjois-puolella kohti Sortavalaa, pohjoisempana punadivisioona eteni kohti Kollaanjokea, jonne rintama pysähtyi, puna-armeija eteni myös kohti Tolvajärveä, jonne suomalaiset joukot pysäyttivät vihollisjoukot, samoin kävi myös Ilomantsin ja Lieksan rintamilla. Kuhmoa kohti eteni myös kokonainen punadivisioona, tarkoituksenaan katkaista Suomi kahtia marssimalla Suomussalmelta suoraan Ouluun, toisin kuitenkin kävi, hyökkäyksen lopputuloksen voimme lukea historiallisesta Raatteentien taistelusta. Suomen sotahistorian laajin vastahyökkäys toteutettiin joulukuun loppupuolella viiden divisioonan voimin Karjalan kannaksella, Laatokan Karjalassa ja Suomussalmella, tämä hyökkäys onnistui odotettua paremmin, ulkomaiset lehtimiehet kirjoittivat yleviä lausuntoja suomalaisesta puolustustahdosta ympäri maailman julkaistaviin lehtiin. ammikuun alussa monella rintamalla taistelut muuttuivat asemasodaksi, mm Kollaalla taistelut pysähtyivät Kollaanjoen varrelle ja siellä vihollinen yritti kuluttaa väsyneet suomalaiset taistelijat loppuun jatkuvalla tykistötulella. Tammikuun loppupuolella Stalin ilmoitti Tukholman kautta olevansa valmis aseleponeuvotteluihin, Stalin vaatimukset olivat kuitenkin nyt suuremmat kuin syksyllä 1939, tähän Suomi ei kuitenkaan suostunut, vaikka muuten Suomessa oltiin valmis rauhaan. Rauhallisen tammikuun jälkeen puna-armeijan suurhyökkäys alkoi Karjalankannaksella heti helmikuun alussa, tästä muistoina historiaan ovat jääneet mm. Summan tykistötaistelut. Helmikuun alussa ulkoministeri Väinö Tanner neuvotteli Tukholmassa rauhasta, Moskova ei kuitenkaan hyväksynyt Suomen esitystä. Nyt Suomelle tarjottiin apua muilta Euroopan mailta, vahvistukseksi luvattiin n. 57 000 valiosotilasta. Helmikuun 11. päivä

J

T

oli yksi Suomen sotahistorian synkimmistä, tuolloin Karjalankannaksella kaksi suomalaisdivisioonaa sai vastaansa valtavan miesylivoiman, kun puna-armeija hyökkäsi kuuden divisioonan ja kolmen panssariprikaatin voimin kohti suomalaisjoukkoja, suomalaiset joutuivat perääntymään ns. väliasemaan, helmikuun lopulla suomalaiset joutuivat jatkamaan perääntymistä aina Viipurin ja Vuoksen tasalle asti. Helmikuun aikana käytiin myös historian lehdille jääneet Viipurin ja Talin taistelut, joissa vihollinen yritti vielä läpimurtoa. Suomalaisten onneksi talvi oli yksi historian kovimpia pakkastalvia, lämpömittari näytti usein -40 celsiusastetta pakkasta, joskus enempikin, vihollisen joukot eivät olleet tottuneet tällaisiin pakkasiin ja varusteet heillä olivat sen mukaiset, suomalaiset saivat apua pakkasia vastaan kotirintamalta, jossa tehtiin urakalla lapasia, sukkia ja tallukoita, lähetettäväksi rintamilla oleville. elmikuun 28. päivä Moskova ilmoitti, että heidän muutamaa päivää aikaisemmin asettamat rauhanehdot ja rajavaatimukset pitäisi suomalaisten hyväksyä maaliskuun 1. päivä kello 11.00 mennessä, jo samana iltana Suomen hallitus päätti hyväksyä Stalinin sanelemat rauhanehdot, rauha solmittiin tilanteessa, jossa Suomen armeijan rintama olisi saattanut kestää enää muutamia päiviä, miehet rintamilla olivat väsyneitä, niin ruumiillisesti, kuin myös henkisesti, myös upseeritappiot olivat suuria. Myös tarvittavasta materiaalista rupesi olemaan suuria puutteita, päämaja antoi kirjallisen tilannelausunnon, jossa se ei ollut enää toiveikas sodan jatkamisen mahdollisuuksiin. Suomen hallitus kokoontui ratkaisevaan istuntoon maaliskuun 12. päivänä kello 9.00 aamulla, tuossa istunnossa hyväksyttiin rauhanehdot, jotka olivat maamme kannalta hyvin ankarat, seuraavana päivänä liput laskettiin puolitankoon merkiksi rauhan tulosta.

H

HANNU PARVIAINEN

Talvisodassa Kaatui

23 157 ja 45 000 miestä,

haavoittui

näistä pysyvästi invalideiksi jäi

10 000, vihollisen kokonaistappiot 200 000 miestä,

olivat yli

Moskovan rauhassa Neuvostoliitto sai Kaakkois-Suomen, Sallan alueen, Kalastajasaarennon länsiosat ja Suomenlahden ulkosaaret, sekä vuokra-alueena Hankoniemen.

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

3


Pohjois-Karjalan aluetoimiston päällikkö Everstiluutnantti Janne Myller

”Konsa kilpa kuntoamme kovin kourin koittelee, silloin kova joukkueemme hangilla taas soittelee!” Vuosi 2019 alkaa olla lopuillaan ja lienee aika tarkastella mitä sotilaallisen maanpuolustuksen ja reserviläistoiminnan saralla on maakunnassa kuluneen vuoden aikana tapahtunut. Keskityn tässä artikkelissa käsittelemään reserviläisurheilua ja sen merkitystä yksittäisen sotilaan ja joukon suorituskyvylle. Reserviläisurheilulla tarkoitetaan eri reserviläisjärjestöjen piirissä ja järjestäminä tapahtuvaa urheilutoimintaa. Monesti lajit liittyvät erilaisiin sotilastaitoihin, kuten esimerkiksi hiihtoon, suunnistukseen tai ammuntaan, ja hyvä niin. Myös muita, yleisesti suosittuja urheilulajeja harrastetaan reserviläisten keskuudessa, hyvä myös niinkin. Kaikki urheilu ja liikunta joka edistää sotilaan henkilökohtaisen kunnon kehittymistä ja ylläpitoa on hyödyllistä maanpuolustuksen sekä harrastajansa henkilökohtaisesta näkö-

kulmasta. Hieman voisi mukailla erästä mainosta toteamalla ”hyvä kunto, parempi mieli…”. Yksittäisenä lajina nostan tässä esiin hiihdon ja kilpailuna Oltermannin hiihdon. Oltermannin hiihto on perinteikäs sotilaskilpailu, jossa on kilpailtu jo pitkään etenkin Itä-Suomen alueella. Viime vuosina kilpailu on laajennettu koskemaan kaikkia puolustusvoimien hallintoyksiköitä ja joukko-osastoja sekä Suomen reserviläispiirejä. Viime talvena maaliskuussa hiihdettiin 74. Oltermannin hiihto Savonlinnassa kisakeskuksena Tanhuvaaran urheiluopisto. Kilpailu hiihdetään viestihiihtona 15 henkisillä joukkueilla, suksina käytetään sotilassuksia ja hiihdon kokonaismatka linnuntietä voi vaihdella 70 - 90 kilometriin sisältäen pakollisina käytäviä suunnistusrasteja. Hiihtoreitin viestinvaihtoineen ja majoituspaikkoineen joukkue saa suunnitel-

la itse, kunhan osuuden viejät käyvät käsketyillä suunnistusrasteilla. Todettakoon tässä, että Pohjois-Karjalan reserviläisten joukkue tuli ykkösenä maaliin voittaen kaikkia muut joukkueet. Näistä muista joukkueista voitaneen mainita vaikkapa Kainuun prikaatissa palvelevista Puolustusvoimien urheilukoulun varusmiehistä koottu hiihtäjien joukkue. Toivotan onnea kaikille reserviläisurheilussa ja urheilussa yleensä menestyneille reserviläisille olipa lajina sitten mikä tahansa. Edelleen kannustan kaikkia liikunnan pariin. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja aina ei tarvitse liikkua kilpailumielessä vaan tärkeitä on oma hyvä mieli ja olo. Hyvää loppuvuotta 2019 Kaikille ja rauhaisaa joulun odotusta!

Kontiolahden Reserviläiset Ry

P-K:n prikaatin jalanjäljissä Kontiolahden Reserviläiset Ry on Kontiolahdella toimiva vireä 60-vuotias maanpuolustusjärjestö, yhdistys toimii 2013 vuonna lakkautetun Pohjois-Karjalan prikaatin ”jalanjäljillä” Kontiolahden kunnan alueella, tosin yhdistyksen vaikutusalueena on koko Pohjois-Karjala. Yhdistyksen tehtävänä on toimia jäsen tensä yhdyssiteenä valtakunnan turvallisuutta edistävää toimintaa tukien, kohottaa ja ylläpitää maanpuolustustahtoa sekä vaikuttaa yleisten maanpuolustusedellytysten parantumiseen Kontiolah-

4

den alueella, yksi tehtävistä on myös ylläpitää ja kehittää paikallista vapaaehtoista maanpuolustuskoulutustoimintaa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi Kontiolahden Reserviläiset Ry ohjaa ja tukee jäsentensä toimintaa reserviläisinä sekä tiedottaa mahdollisuuksista toimia vapaaehtoisen maanpuolustustyön hyväksi, yhdistys järjestää kokouksia, opiskelu-, esitelmä- ja juhlatilaisuuksia, urheiluammuntaa, erilaista kuntoilu-, kilpailu- ja retkeilytoimintaa sekä maanpuolustuskoulutusta ja muuta maanpuolustusedellytyksiä vahvistavaa toimintaa. Suurimpana toimintamuotona on perinteisesti ollut erilaiset paikallisia reserviläisiä ja metsästäjiä tukevat ampumatapahtumat, talvisin sisäradoilla ja kesäisin ulkona eri paikkakuntien ampumaradoilla, yhdistyksemme jäsenet ovat saavuttaneet monia huomattavia menestymisiä kansallisissa ja kansainvälisissä ampumakilpailuissa. Hyvin suosittuja ovat myös olleet yhdistyksen jä-

senistölleen toteuttamat retket, jotka ovat suuntautuneet mm. viime sotien autenttisille taistelupaikoille, sekä erinäisiin puolustusvoimien joukko-osastoihin ja muihin maanpuolustusta lähellä oleviin tapahtumiin ja paikkoihin. Nykyisin yksi yhdistyksen toimintamuoto on myös sotaveteraaniperinnetyön vaaliminen ja toteuttaminen Kontiolahden kunnan alueella, yhdessä kunnan sotaveteraaniperinnetoimikunnan kanssa. Jo perinteeksi muodostunut yhdistyksen Joulutulet -tapahtuma toteutetaan tänäkin vuonna Kontiolah-den kirkon läheisyydessä Mannerheimristin ritarien muistomerkillä perjantaina 13.12. klo 17.00 alkaen, tilaisuuteen ovat kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleita, lisäksi yhdistys hoitaa reserviupseereiden kanssa jouluaaton kunniavartion Kontiolahden kirkon sankarihautausmaalla.

HANNU PARVIAINEN

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI


Liperiläiset juhlivat Kuva: Tuomas Liukkonen

Liperin Reserviupseerit ry ja Liperiläiset Reserviläiset ry juhlivat yhdessä upeasti ja arvokkaasti yhdistysten 60 vuotta marraskuun 30. päivä. Päiväjuhlassa ja iltajuhlassa oli mukana juhlimassa noin 200 juhlavierasta. Iltajuhlassa juhlapuheen pitänyt Liperin Reserviupseerien perustajajäsen Mauri Vänttinen muisteli muun muassa lapsuuttaan ja nuoruuttaan sota-aikana ja sen jälkeen. Hän oli kaksi vuotias, kun talvisota syttyi. -Äiti ei halunnut ottaa puheeksi niitä aikoja, niin kovaa se oli. Raskasta olivat myös evakkoajat, kun piti lähteä Ruskealasta. Evakkotaival päättyi kuitenkin onnellisesti, kun lopulta muutimme Liperiin vuonna 1954, Mauri Vänttinen muisteli.

JUHLAKIRJA JULKI Juhlassa julkistettiin kirja Paloaukean perilliset, joka on kaiken kattava historiateos yhdistysten 60-vuotisesta taipaleesta. Yksi kirjan kirjoittajista Jouni Hyttinen kertasi kirjan syntyvaiheita. -Saimme tehtävän noin vuosi sitten. Se oli mittava ponnistus. Siinä korostui asiakirjojen tallentamisen tärkeys, yhdessä Pekka Laakkosen ja Harri Norismaan kanssa kirjan kirjoittanut Hyttinen kertoo. Kirjassa on 271 sivua, mittava määrä valokuvia sekä henkilönimiä. Kunnan tervehdyksen juhlaan tuonut kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eero Reijonen kävi läpi muun muassa omaa

reserviläisuraansa. -1970-luvulla reserviläistoiminta oli Pohjois-Karjalassa todella aktiivista. Erityisen aktiivista se oli Liperissä ja on vieläkin. Liperiläisten toimintaa on arvostettu myös piirin tasolla, sillä liperiläisiä on ollut piirin johdossa yhteensä viisi henkilöä, Reijonen kiitteli. Reserviläisliiton puheenjohtajan Ilpo Pohjolan mielestä Liperillä on oma erityinen paikkansa vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. -Täällä on ollut vahva puolustusvoimien läsnäolo, Pohjois-Karjalan Rajavartiosto sekä täällä on osattu tehdä laajaa yhteistyötä viranomaisten ja vapaaehtoisten toimijoiden kesken, Pohjola toteaa. Pohjola otti kantaa myös tuleviin säädöksiin lyijyhauli ja lyijyluotisäädöksissä, joita EU:ssa parhaillaan pohditaan. -Ne eivät ole Suomen kannalta realistisia, Pohjola sanoo. Juhlassa palkittiin mittava määrä liperiläisiä reserviläistoimijoita ja toiminnan tukijoita. Reserviupseerit kutsuivat kunniapuheenjohtajakseen Mauri Mutasen ja Reserviläiset Taisto Vinnin. Upseerien kunniajäseneksi kutsuttiin Sauli Tuomela ja reserviläisten kunniajäseneksi Leo Karttunen. Jussi-Pekka Hirvosen erinomaisesti juontaneessa iltajuhlassa esiintyivät myös Arto Tarkkonen ja MPK:n Savo-Karjalan maanpuolustussoittokunta Mika Hirvosen johdolla.

JUKKA IGNATIUS Kuva: Ari Hevonkoski

KIRJAESITTELY

Paloaukean perilliset täydellinen läpileikkaus Liperin reserviläistoiminnasta Paloaukean perilliset, Liperin Reserviläiset ja Liperin Reserviupseerit 1959-2019, on täydellinen läpileikkaus 60 vuoden ajalta Liperin reserviläistoiminnasta. Noin 270 sivua käsittävä teos kattaa käytännössä kaiken, mitä reservilästoiminta on Liperissä ollut, ketä siinä on ollut mukana, ja katsotaanpa teoksessa vielä tulevaisuuteenkin. Kirjan tekijät, kasvatustieteen maisteri Jouni Hyttinen, tietokirjailija Pekka Laakkonen ja kasvatustieteen maisteri Harri Norismaa sekä heitä tukenut toimituskunta ovat tehneet suurtyön. Yksityiskohdissakin täydellisyyttä hipova teos kertoo paljon muustakin Liperin ja siihen liittyvästä historiasta kuin reservilästoiminnasta Liperin reserviläisillä ja upseereilla on ollut onni saada riveihinsä osaavia ja jaksavia ihmisiä. Reserviläisillä on 60 toimintavuoden aikana ollut 15 eri puheenjohtajaa, muutama useampaankin otteeseen. Eri sihteereitä yhdistyksellä on ollut 17. Upseeriyhdistyksellä eri puheenjohtajia on ollut 17 ja sihteereitä 15. Heitäkin muutama useampaan otteeseen. Otavan kirjapainossa Keuruulla painettu kirja on myös tyylikäs ulkoasultaan. Kirjan on taittanut graafikko Jussi Virratvuori ja Viestintätoimisto Kirjokansi. Paloaukean perilliset ei anna paljon pelkästään liperiläisille, se antaa paljon myös kaikille pohjoiskarjalalaisille ja esimerkiksi Ylämyllyllä palvelleille varusmiehille ja kantahenkilökunnalle. Toivoa sopii, että kirja kuluu mahdollisimman monen reserviläisen ja reserviläisasioista kiinnostuneen käsissä. Se on malliesimerkki siitä, miten paljon saadaan aikaan vapaaehtoisessa toiminnassa, kun toiminnassa on mukana vastuunkantajia monissa eri tehtävissä. Kun kirjaa lukee, ei tarvitse ihmetellä, miksi liperiläiset ovat voittaneet niin paljon ykköspalkintoja reserviläistoiminnassa kuin ovat tehneet. Liperistä on noussut henkilöitä myös reserviläistoiminnan johtoon valtakunnan tasolle.

JUKKA IGNATIUS

MPK:n Savo-Karjalan Maanpuolustuspiiriin uusi piiripäällikkö Antti Teräväinen Kuva: Ari Hevonkoski

MPK:n Savo-Karjalan Maanpuolustuspiirin uusi piiripäällikkö 1.1.2020 alkaen on evl evp. Antti Teräväinen. Helsingissä syntynyt, kahden evakkovanhemman geenikarjalainen 56- vuotias jälkeläinen. Asunut Pohjois-Karjalassa 30 vuotta. Perheeseeni kuuluvat vaimo Tiina ja jo omilleen muuttaneet kolme poikaa sekä abivuottaan käyvä tytär. Upseerin koko virkauran olen palvellut maakunnan eri Puolustusvoimien organisaatioissa: Pohjois-Karjalan Prikaati 11 + 6 vuotta, Pohjois-Karjalan Sotilasläänin esikunta 8 vuotta ja Puolustusvoimien palvelukeskus 5 vuotta. Reserviin 1.2.2019. Vapaaehtoisen maanpuolustuskentän henkilöstöön ja toimintaan olen perehtynyt 5- vuotisen alueupseeritehtävän aikana. Alkavaa piiripäällikön tehtävää odotan innolla. Muutoksessa mukana oleminen sekä vapaaehtoisten maanpuolustajien kanssa yhdessä tekeminen yhteiskunnan turvallisuuden ja varautumisen eteen on tehtävä, jolla on arvopohjani kannalta oikea tarkoitus ja merkitys. Tai sitten näin: Kuka: Evl evp. Antti Teräväinen Ikä: 56 vuotta Perhe: Vaimo ja 4 lasta Työhistoria maakunnassa 30 vuotta: Koulutustehtävät Pohjois-Karjalan Prikaatissa 11 vuotta Esikuntatehtävät Pohjois-Karjalan Sotilasläänin esikunnassa 8 vuotta Henkilöstöpäällikkö Pohjois-Karjalan prikaatissa 6 vuotta Henkilöstöpalveluyksikön johtaja Puolustusvoimien palvelukeskuksessa 5 vuotta Reserviin 1.2.2019 Motto: Kaikki vaikuttaa kaikkeen

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

5


JR 8:lle muistokivi Saarivaaraan JR 8:lle paljastettiin muistokivi Saarivaaraan elokuussa. Muistokiven paljastuspuheen piti everstiluutnantti Matti Majoinen, joka itsekin on syntynyt Saarivaaran läheisyydessä Kaustajärven Jouhtenuksessa ja hänen sukunsa on asunut parin kilometrin päässä muistomerkistä rajan takana puolitoista vuosisataa. Jalkaväkirykmentti 8 ( Tuntemattoman sotilaan rykmentti ) oli tyypillinen suomalainen liikekannallepanossa perustettu rykmentti, sen I ja II pataljoona olivat muodostettu varusmiespalvelusta suorittavista asevelvollisista, III pataljoona oli reserviläispataljoona. Varusmiesten kotipaikkojen suhteen oli suuri alueellinen hajonta, varusmiehet olivat tulleet kutsuntojen kautta. Kaikkiaan henkilästö oli kotoisin 391:stä kunnasta. Eniten varusmiehiä oli Saarijärveltä ja Viitasaarelta. Oli toki myös Pohjois-Karjalasta; Pyhäselästä 69 ja Tohmajärveltäkin 51. Rykmentti oli eri puolilla Pohjois-Karjalaa osin koulutuksessa, osin tekemässä varustelutöitä. LKP:n tultua se ryhmitettiin ensin viivytystaistelusuunnitelman mukaisesti Kiteelle. 29.6. puolenyön jälkeen rykmentti sai käskyn siirtyä Kenraalinkylään. Nopeasti se tapahtuikin, jo 09.20 IP lähti marssille ja muut pataljoonat perään. Yöpyminen oli Saariossa ja seuraavan päivän iltana marssi jatkui Kutsun ja -Lusikkavaaran kautta Huoltotien varteen. No, eihän se varsinaisesti huoltotie ollut, ainoastaan kylien välinen kärritie. Eivät nuoret miehet vielä aavistaneet, missä olisi tien pää. Se vei aluksi Havuvaaran kautta Soanlahdelle, edelleen 11.D:n osana Jänisjokilinjalle, autokuljetuksin torjumaan venäläisten maihinnousuyritystä Lunkulan-ja Mantsinsaareen, sitten yhä syvemmälle Itä-Karjalaan, siihen sisältyi kuuluisa suokoukkaus elokuun lopussa Säämäjärven-Prääsän tien katkai-

semiseksi, kiivaat taistelut Petroskoin lähialueella, lyhyt kausi itse kaupungissa ja sitten asemasotavaihe Syvärin eteläpuolella ja kuluttavat viivytystaistelut Loimolan suunnassa. Rajan takana oli keveitten rajajoukkojen lisäksi venäläinen 71.D, JR 52 ja JR 367. Venäläisten kokoonpanossa oli paljon suomenkieltä taitavia inkeriläisiä, karjalaisia ja suomalaisia. Voimasuhteet olivat hyökkääjän eduksi 4-5:1, tykistöllä jopa 8-9:1. Venäläisillä oli ollut toista vuotta aikaa linnoittaa raja-aluetta. Erityisen vahvat bunkkerit olivat Tsiipakassa, Havuvaarassa ja Pahkavaarassa, kevyemmät Kukkovaarassa, Niinivaarassa, Ilomäessä ja Suolammen –Salmilammen kannaksella. Vaikka linnoituslaitteet olivat vankat, niistä puuttui syvyys ja vastahyökkäykkäyksiin ei ollut reservejä. Karjalan Armeijaan kuuluvan VI AK:n komentaja kenr Talvela odotti kärsimättömänä hyökkäyskäskyä .Hyökkäyksen ajankohta riippui saksalaisten etenemisestä lahden toisella puolella. Vasta kun saksalaiset ylittivät Väinäjoen ( Daugavapils ) Latviassa, käynnistyi hyökkäys täydellä teholla 10.7. 1941. JR 8 kuului 11 D:aan ja 11.D Talvelan armeijakuntaan. Lupa annettiin”pienimuotoiseen, parempien lähtökohtien luomiseen”. Tiedustelu oli toki työnnetty rajan taakse heti alueelle saapumisen jälkeen. Tällöin havaittiin venäläisrykmenttien saumassa aukko -Niinivaaran alueella ja 4.heinä-

kuuta II P otti paikat haltuunsa ja eteni Petäjävaaraan saakka. Oma tapahtumasarja on Saarivaaran koulunmäen kahakat. Venäläisillä oli vartio- ja tähystyspaikka eräässä talossa vastapäätä koulumäkeä. 2. 7. IP:n 1. komppania ltn Malmivaaran johdolla sai tehtäväksi varmistaa ja pitää kansakoulun kukkulan ja 2.K sai tehtäväksi siepata yöllä vartiomiehet. Venäläiset pääsivät karkuun, kostivat teon kranaatti-iskulla ja yrittivät 4.7. aamyön hyökkäyksellä karkottaa suomalaiset – kuitenkaan siinä onnistumatta. Luutnantti Jukka Malmivaara oli ev Autin lisäksi yksi JR 8:n tunnetuimmista sotureista. Hän oli syntynyt 1916, kuului tunnettuun pappissukuun, opiskeli teologiaa, oli osallistunut joukkueenjohtajana Talvisotaan. Ev Autin kehoituksesta hän kävi kadettikoulun Välirauhan aikana. Kapteeniksi hänet ylennettiin syyskuussa -41, majuriksi -44 ja oli aikoinaan armeijan nuorin majuri. Sodan jälkeen hänet tuomittiin asekätkennästä vankeuteen, luki vankilassa teologian opinnot loppuun ja aloitti pappisuransa tullen lopuksi 81- Kuopion piispaksi. Heinäkuun 8.päivään mennessä taistelut Saarivaaran-Kanajärven –Saarilammen alueella voidaan katsoa päättyneiksi. 5./ II/JR 52 tuhottiin osin, osin se harhautui metsiin ja antautui vangiksi. Tästä hyökkäys jatkui heti kohti 9 km päässä olevaaHavuvaaraa ( II/JR 8 ) etelästä, ( I/JR 8 ) pohjoisesta ) ja myös kohti Tsiipakkaa ( I/JR29 ) Samanaikaisesti 6./ II/JR 8 valtasi tärkeän 12 km päässä ole-

Rahoitusjohtaja

Kuva: Pentti Pöyhönen

van Pahkavaaran tienhaaran, tienhaaran jossa tiet erkanevat Värtsilään, Korpiselkään ja etelään Soanlahdelle. Tienhaaran valtaamisessa kaatui 6.K:n päällikkö luutnantti O Pulkkinen.

MUTTA MITÄ KUULUI JR 8:LLE TÄNÄÄN 11. ELOKUUTA 78 VUOTTA SITTEN? Rykmentti oli päättänyt onnekkaasti maihinnousun torjunnan Laatokan saarille ja varhain tänä aamuna se oli saanut marssikäskyn Salmin-Orusjärven kautta Kolatselkään. Matkaa 55 kilometriä. Raskas marssipäivä edessä. Hyvät läsnäolijat. Nyt Tuntemattoman sotilaan huoltotie on saanut ansaitsemansa muistokiven. Se muistuttaa meitä maamme historian vaikeista vuosista, ajasta, jolloin vain koko kansan yhteisillä ponnistuksilla ja uhreilla turvattiin maamme itsenäisyys. Meidän veteraanien jälkeläisten pitää välittää tämä viesti nuoremmille sukupolville. Lämmin kiitos hankeen puuhaihmisille, Saarivaaran nuorisoseuralle, Päijät-Hämeen sinibareteille, maanomistajalle,reserviläisille ja teille kaikille, jotka osallistuitte tähän tilaisuuteen. Toivon, että tulevaisuudessa joko Värtsiläpäivillä tai Kaustajärven siltajuhlissa muistaisimme kukilla Jalkaväkirykmentti 8 :aa ja veteraanisukupolvea!

Haemme rahoitusjohtajaa Handelsbankenin Joensuun konttoriin. Katso lisätiedot internetsivultamme www.handelsbanken.fi/joensuu.

Kustantaja ja toimitusneuvosto: Pohjois-Karjalan Maanpuolustuksentuki ry ja Pohjois-Karjalan reserviläispiirit.

6

Reserviläispiirien toiminnanjohtaja Jouni Mattila. Päätoimittaja: Jukka Ignatius Jakelu: 38 000 kpl

Taitto: Faktor Oy, Joensuu Painopaikka: PunaMusta Joensuu

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

Kuvat: Marko Jalkanen, Pohjois-Karjalan ALTSTO, Puolustusvoimat, MPK:n keskus- ja piiritoimiston arkistot


Tuntematon katsottiin joka itsenäisyyspäivä

LAJIESITTELY

Ilma-aseet Ruutiaseiden lisäksi on Pohjois-Karjalan reserviläis- ja reserviupseeripiirien jäsenten mahdollista harrastaa ammuntaa myös ilma-aseilla. Lajit ovat erinomaista harjoitusta ammunnan perusteiden harjoitteluun. Ne tarjoavat itsessään laajat harrastusmahdollisuudet, mutta toimivat myös hyvänä alustana siirtymisessä ruutiaseharrastukseen. Ilma-aseilla tapahtuva harrastaminen luetaan muun muassa hyväksi ruutiaselupia haettaessa. Lajeina maakunnassa ovat ilmakivääri 10 m ja ilmapistooli 10 m. Piirinlaajuisia kilpailuja järjestetään muutamia vuodessa ja ne keskittyvät maakunnan korkeatasoisimmalle ilma-aseradalle Kontiolahdella. Paikkakunnan harrastustoiminta ilma-aseilla on hyvin aktiivista. Osa yhdistyksistä järjestää myös seuratason kilpailutoimintaa. Ilma-aseilla harjoittelu on mahdollista suhteellisen laajalti. Kontiolahden lisäksi voimakkaimmin ilma-aseammunnassa ovat mukana Polvijärven, Nurmeksen, Lieksan, Joensuun, Kiteen sekä Tohmajärvi – Värtsilän reserviyhdistykset. Ilma-aseammunta on erinomainen harrastus ja hyvä lähtökohta reserviläisammuntaharrastukselle. Harrastuksen aloittaminen on verrattain helppoa kaiken ikäisille. Ilmakivääri ja -pistooliammunnasta kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä yhdistyksensä aktiiveihin ja kysyä neuvoa harrastuksen aloittamiseksi omalla paikkakunnallaan.

Einar Kokkonen vänrikki Koskelan esikuva Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelalla on ollut oikea esikuva. Hän oli nilsiäläinen maanviljelija Einar Kokkonen, jota Einariksi kutsuttiin. Vuonna 1911 syntyneen ja 1993 kuolleen Einar Kokkosen tytär Riitta Lyytinen kertoo, että hänen isänsä oli vänrikki Koskelan esikuva. -Joka kerta itsenäisyyspäivänä isän kanssa katsottiin Tuntematon. Hän piti näkemästään eikä koskaan kiistänyt sitä kenen esikuva hän oli, Hän jopa naureskeli elokuvaa katsoessaan, vaikka aihe oli mikä oli, Riitta Lyytinen toteaa. Riitta Lyytinen harmittelee sitä, että ei nuorempana tullut jutelleeksi isän kanssa enemmänkin rintama-ajasta ja sen tapahtumista. 15-16 -vuotiaana hän havainnoi, että jotain on tapahtunut. -Isä ei niistä halunnut puhua varmaan suojellakseen minua rankoilta jutuilta. Kavereiden kanssa hän niistä kyllä puhui, mutta ei missään enemmässä määrin.

JARKKO KOUKKUNEN PUHELINTA EI TARVITTU Riitta Lyytinen sanoo ihmetelleensä lap-

Tohmajärven Autohuolto Oy Järnefeldintie 5 82600 Tohmajärvi

AlltTIILIKAINEN gott är nära. Tohmajärvi Ma–Pe 7–21 La 7–20 Su 10–20 www.k-market.fi

sena ja jopa nuorena, kun heillä ei ollut puhelinta. -Kysyin isältä miksi ei. Isä vastasi, että hän sai rintamalla tarpeeksi olla tekemisissä puhelimen kanssa, joten sitä ei kotona tarvita. Riitta Lyytinen oli perheen ainoa lapsi. Hän oli isän kasvattama yksivuotiaasta lähtien. -Olen jälkeenpäin ajatellut, miten sen ajan raskaan työn tekijämies pystyi yksin kasvattamaan tyttärensä.

PERINNETTÄ VAALITAAN Riitta Lyytinen asuu miehensä kanssa edelleen Nilsiässä. Hän on tyytyväinen, että sota-ajan perinnettä siirretään nykyja tuleville sukupolville Nilsiässä muun muassa paikallismuseossa. -Siellä on sotahuone, jossa on juttuja ja valokuvia isästä ja totta kai muistakin sota-ajan asioista. Reservin kapteenina pois nukkunut Einar Kokkonen oli loppuun saakka periaatteen mies siinä, että hän ei halunnut liittyä mihinkään veteraanijärjestöön.

”Olihan se raskasta aikaa” Värtsilän Niiralassa asuva Saara Mämmi oli 13-vuotias koulutyttö, kun Talvisota syttyi. Kakunkylällä. joka sijaitsee nykyisin Venäjän puolella viiden kuuden kilometrin päässä valtakunnan rajasta, tuolloin asunut Saara oli perheen vanhin lapsi kuudesta lapsesta. -Oli se raskasta aikaa, kun evakkoon piti lähteä. Pakkanen oli kova ja ikävä myös. Totta kai pelotti, Saara Mämmi muistelee aikaa 80 vuotta sitten. Ensimmäinen perheen evakkomatka oli Pielavedelle. - Kun välirauha tuli, palattiin takaisin Kakunkylään. Meidän maalaistalo oli korkealla mäellä, josta olivat hyvät näkymät Jänisjärvelle. Olin siellä välirauhan aikaan postinjakajana niin, että hain postin Värtsilästä ja vein kylän taloihin milloin

-Isä sanoi, miksi tarvitaan kolme erillistä järjestöä, kun ”siellä jossakin” me olimme aina yhtä, Pohdin pitkään minkä merkin laitatan isän hautakiveen. Päätin, että se on tammenlehvä, kuten nyt onkin. Äitini toimi lottana, ja hänellä hautakivessä on lottamerkki.

KIRKKOON, LIPPU SALKOON JA KYNTTILÄT Riitta Lyytisen mukaan hänelle ja miehelleen itsenäisyyspäivä on yksi suurimmista juhlapäivistä. -Me emme ole varsinaisia juhlaihmisiä, mutta joka itsenäisyyspäivä käymme kirkossa, laitamme lipun salkoon ja kynttilät palamaan. Olemme suunnattoman kiitollisia heille, jotka ovat mahdollistaneet meille itsenäisyyspäivämme vieton. Totta kai itsenäisyyspäivän päätteksi katsomme televisiosta Linnan juhlat.

JUKKA IGNATIUS

Kuva: Jussi Raerinne

polkupyörällä tai potkurilla, hän kertoo. Toinen evakkomatka jatkosodan aikaan oli Karstulaan. -Me asuimme siellä maalaistalossa. Kun jatkosota päättyi, tulimme vuokralle Niiralaan, kun Kakunkylä oli venäläisillä. Olen minä käynyt nyt siellä Kakunkylässä katsomassa entisen kodin maisemia. Talo on purettu ja pellot ovat hoitamatta, Saara Mämmi toteaa. Niiralaan palattuaan Saara Mämmi avioitui, perusti perheen ja jäi asumaan kylälle. -Hyvä täällä on ollut asua ja elää. Poika jatkaa nyt tilan töitä.

JUKKA IGNATIUS

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

7


Pohjois-Karjalan pelastuslaitos

TURVAA

ARKEASI KAIKISSA turvallisuustilanteissa Pohjois-Karjalan pelastuslaitos turvaa maakunnan asukkaiden arkea tuottamalla pelastustoimen ja ensihoidon palvelut Siun soten liikelaitoksena. Paitsi että olemme maakunnallinen pelastuslaitos, olemme myös osa kansallista pelastustoimea ja siviilivalmiutta. Silloin kun sisäministeriön pelastusylijohtaja puhaltaa pilliin pelastustoimen valmiuden kohottamiseksi, olemme valmiina auttamaan paitsi pohjois-karjalaisia, myös kaikkia Suomen kansalaisia. Siksi meidän on hoidettava oma tärkeä roolimme varautumisessa poikkeusoloihin sekä siviilivalmiuden yhteen sovittajana maakunnassa.

VARAUTUMINEN ON PARASTA YHDESSÄ TEHTYNÄ Kun työskentelin viime vuonna kansallisen varautumisen parissa sisäministeriössä, pääsin tutustu-maan myös muiden maakuntien varautumistilanteeseen. Vaikka olin jo aiemmin pitänyt yhteistyötäm-me hyvänä, niin oli ilo huomata, että meillä on kansallisestikin vertaillen tehty edistyksellistä yhteistyötä varautumisessa. Siitä saamme kiittää kaikkia niitä toimijoita, jotka ovat osallistuneet yhteisen varautumisen tekemiseen. Kun varaudumme sodan ajan uhkakuviin, esiin nousee vahvasti kaksi maakun-nallista toimijaa. Pohjois-Karjalan Aluetoimistolla ja Pohjois-Karjalan rajavartiostolla on merkittävä rooli maakunnan yhteisessä varautumisessa ja turvallisuuden tuottamisessa. Eversti Vesa Blomqvist ja everstiluutnantti Janne Myller edeltäjineen ovat mahdollistaneet yhteistyön ja edistäneet sitä ansiok-kaasti omalla toiminnallaan. Myös eversti evp Jouni Mattilan rooli yhteistyön kehittämisessä on ollut erityisen merkityksekäs, kun varautumisen yhteistyömallia on maakuntaan yhdessä rakennettu. Väestösuojelutoimenpiteet kuten väestön suojaaminen ja evaku-

8

oinnit suunnitellaan pelastuslaitoksen johdolla, mutta yhteistyössä sotilas- ja rajaviranomaisten, kuntien ja Siun soten kanssa. Tästä hyvästä varautumisyhteistyöstä voimme olla maakunnassamme aidosti ylpeitä.

VÄESTÖNSUOJELULLA AUTETAAN SIVIILIVÄESTÖÄ Pelastuslaitos varautuu väestönsuojelutehtäviin sodan tai sen uhkan aikana. Väestönsuojeluorganisaatioomme kuuluu paitsi pelastuslaitoksen pää- ja sivutoiminen henkilöstö, niin myös vapaaehtoisen pelastuspalvelun edustajia kuten pelastuskoira- ja järvipelastusyhdistysten jäseniä. Lisäksi kylien pelastusryhmät ovat tärkeä lisä pelastuslaitoksen väestönsuojelumuodostelmaan. Myös reserviläisten, joilla ei ole sodanajan sijoitusta Puolustusvoimien tarpeisiin, sijoitus saattaa tulevaisuudessa yhä useammin löytyä siviilivalmiussektorilta ja väestönsuojelutehtävistä. Osana väestösuojelua pelastuslaitos varautuu sellai-

siin tehtäviin, jotka ovat harvinaisia rauhan aikana. Tällaisia erityisosaamista vaativia tehtäviä ovat esimerkiksi etsintätehtävät rakennussortumista, jotka lisääntyvät sotilaallista voimaa käytettäessä. Pelastuslaitoksella on näitä vaativia

TARVITSEMME JOUKKOOMME SEKÄ PÄÄTOIMISIA PELASTAJIA ETTÄ OMAN TOIMEN OHELLA TYÖSKENTELEVÄÄ SIVUTOIMISTA PELASTUSHENKILÖSTÖÄ. ja pitkäkestoisia tilanteita varten koulutettu raskaspelas-tusjoukkue, jota käytetään tarvittaessa myös normaalioloissa ja oman maakunnan lisäksi kansallisiin ja kansainvälisiin tehtäviin. Pelastuslaitoksen välitön toimintavalmius ja 24/7

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

suorituskyky auttaa varautumaan hybridivaikuttamiseen. Olemme pelastuslain laajojen toimintavaltuuksien nojalla jatkuvasti valmiina toimimaan yllättävissä tilanteissa ja kykenemme kohottamaan valmiuttamme nopeasti normaaliolojen täysvalmiuteen saakka. Valmiuslain astuessa voimaan pelastusmuodostelmia täydennetään edelleen väestösuojeluorganisaatioon sijoitetuilla henkilöillä.

KAIKKI AUTTAVAT KÄDET TARVITAAN Suurissa ja vaativissa tilanteissa pelastuslaitoksen suorituskyky ei yksin riitä, vaan tarvitaan lisää auttavia käsiä. Siksi pelastuslaitos on tehnyt yhteistyötä viranomaisten lisäksi myös maanpuolustusjärjestöjen ja reserviläisten kanssa. Yksi esimerkki tästä yhteistyöstä on Savo-Karjalan maanpuolustuspiirin ja Pohjois-Karjalan Radiokerhon kanssa rakennettu varaviestiverkko, jonka avulla varmistamme viestin kulkemisen myös sellaisissa tilanteissa, kun tieto- ja mat-


kapuhelinverkot ovat alhaalla. Toinen esimerkki löytyy Pohjois-Karjalan maakuntakomppaniasta, jota on koulutettu pelastuslaitoksen avuksi suurten metsäpalojen varalle. Vaikka maakuntakomppanian apua ei ole vielä kertaakaan tositoimissa tarvittu, naapurimaassa Ruotsissa on viiden vuoden sisällä ollut kaksi suurta metsäpaloa, joissa tämänkaltainen apu olisi ollut tarpeen. Sään ääri-ilmiöiden ennustetaan tulevaisuudessa lisääntyvän, joten tätä koulutusyhteistyötä on syytä jatkaa myös tulevaisuudessa.

Rajavartiolaitos

100 vuotta - Turvana kaikissa oloissa

TAVOITTEENA TURVALLINEN JA KRIISINKESTÄVÄ MAAKUNTA Pelastuslaitoksen tavoitteena on, että saamme elää turvallisessa ja kriisinkestävässä maakunnassa myös tulevaisuudessa. Meillä on oltava riskejä ja toimintaympäristöä vastaava hyvä toimintavalmius ja suorituskyky kaikissa turvallisuustilanteissa. Perusta luodaan normaalioloissa, koska varautumisemme poikkeusoloihin perustuu normaaliolojen organisaatioon ja järjestelyihin, mitä vahvistetaan vallitsevan turvallisuustilanteen vaatimalle tasolle. Viranomaisten varautumisella ei voida kuitenkaan tehdä kaikkea, joten maakunnan asukkailla on oltava hyvät valmiudet omatoimiseen varautumiseen. Japanissa, jossa on totuttu maanjäristyksiin ja muihin luonnon ääri-ilmiöihin, tulee jokaisen kansalaisen pystyä tulemaan toimeen kolme vuorokautta ilman viranomaisten apua. Myös meillä Suomessa jokaisella on lakisääteinen velvollisuus varautua omatoimisesti ja yleinen toimintavelvollisuus toimia onnettomuustilanteissa. Valmiudet tähän luodaan normaaliloissa; varautumalla ja ehkäisemällä onnettomuuksia jokapäiväisessä arjessa.

PELASTAJIA JA ARJEN TURVAAJIA TARVITAAN Väestörakenteen muutokset haastavat pelastuslaitosta tulevaisuudessa. Pohjois-Karjalan väestön ennustetaan vähenevän ja keskittyvän maakunnan sisäisessä muutossa Joensuun seudulle. Lisäksi väestö ikääntyy ja työikäisen väestön osuus vähenee, mikä vaikeuttaa myös pelastuslaitoksen työvoiman saantia. Henkilöstön rekrytoinnin ennakoidaan edelleen vaikeutuvan, mikä asettaa haasteen palvelutason ja toimintavalmiuden ylläpidolle erityisesti harvaan asutulla maaseudulla. Tarvitsemme joukkoomme sekä päätoimisia pelastajia että oman toimen ohella työskentelevää sivutoimista pelastushenkilöstöä. Tämä vinkkinä tulevaisuuden suunnitelmiaan ja omaa alaansa miettiville nuorille ja miksei aikuisillekin. Tule mukaan auttajaksi ja tekemään merkityksellistä työtä ihmisten parhaaksi.

MARKUS VIITANIEMI pelastusjohtaja

Rajavartiolaitos perustettiin sata vuotta sitten 21.3.1919. Muutoksen tuulet ovat sadan vuoden aikana puhaltaneet Rajavartiolaitoksessa puhurin lailla muovaten siitä nykyisen monialaisen ja ketterän turvallisuuspalveluita tuottavan sisäisen turvallisuuden viranomaisen, jonka toiminnalla on kolme päämäärää: rajaturvallisuuden ylläpitäminen, meriturvallisuuden edistäminen ja kriisivalmiudesta huolehtiminen. Osallistuminen maamme puolustamiseen on ollut alusta pitäen Rajavartiolaitoksen tehtävä ja tärkeä osa identiteettiämme. Rajavartiolaitoksen 100. juhlavuoden tunnuslause ”Turvana 100 vuotta kaikissa oloissa” on Pohjois-Karjalassa käsin kosketeltavissa. Olemme olleet ja tulemme olemaan silminä ja korvina ja valmiina välittömästi toimimaan erilaisissa turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa kaikissa olosuhteissa kaikkina päivinä. Tavoitteemme on tulevina vuosina lisätä niin vapaaehtoisten sotilaallisten harjoitusten kuin kertausharjoitusten määrää. Niinpä aiempaa useammalla rajajoukkojen reserviläisellä on mahdollisuus pääs-

tä harjoittelemaan omaa poikkeusolojen tehtäväänsä. Yhteistyö Puolustusvoimien, erityisesti Kainuun Prikaatin, kanssa on sujunut erittäin hyvin ja antaa rajavartiostolle hyvät toimintaedellytykset niin varusmiesten kuin reserviläistenkin kouluttamiselle. Rajavartiolaitoksen juhlavuotta vietettiin tavanomaista näkyvämmin ja laajemmin pitkin vuotta. Osallistuimme vuoden mittaan useisiin yleisötapahtumiin ja järjestimme myös omia tilaisuuksia, kuten avointen ovien päiviä rajavartioasemilla. Rajavartiolaitoksen toiminnasta kiinnostuneita oli eri tilaisuuksissa ilahduttavan paljon. Rajaturvallisuuden näkökulmasta kulunut vuosi on Pohjois-Karjalassa ollut varsin rauhallinen, mutta laittoman maahantulon ja muun rajat ylittävän rikollisuuden paine on osin kasvanut ja osin säilynyt niin Euroopan Unionin kuin Pohjois-Karjalan lähialueilla. Tilannekehityksen ennustettavuus on valitettavan heikko. Haasteisiin on kyetty vastaamaan omin toimenpitein sekä yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa. Pitkää perinnettä Karjalan poikien killan ja maanpuolustusjärjestöjen kanssa tehtävässä yhteistyössä jatkoimme muun muassa killan syyskuussa pidetyn

RAJA100-jotoksen merkeissä Hiienvaaran ja Patvinsuon maisemissa. On aika tulla ja on aika lähteä. Kohdaltani on aika siirtyä 1.1.2010 alkaen KaakkoisSuomen rajavartioston komentajaksi. Käytän tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni yhteistyötahoja ja tukijoita, mutta myös kaikkia pohjoiskarjalaisia erinomaisesta yhteistyöstä ja Rajaa kohtaan osoittamastanne luottamuksesta sekä arvostuksesta. Täällä on hienoa rajamiehen ja -naisen tehdä työtään ihmisenä ihmisten joukossa. Seuraajalleni, eversti Marko Turuselle, toivotan menestystä ja kaikkea hyvää uuden tehtävän hoitoon sekä paluuseen kotimaakuntaan! Kiitosten lisäksi haluan toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää, menestystä ja erityisesti lujaa terveyttä!

VESA BLOMQVIST

Komentaja Pohjois-Karjalan rajavartiosto

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

9


”Rajan poika tahdon olla...” S

ynnyin Värtsilässä maanviljelijäperheen kolmantena lapsena Juhannuskesällä 1964. Aivan alusta alkaen elämääni on siis tavalla tai toisella liittynyt valtakuntamme itäraja sekä Rajavartiolaitos. Vartioasemia oli Värtsilässä kolme; lähimpänä lapsuudenkotiani sijainnut Sääperi sekä lisäksi Niirala ja Kaustajärvi. Useita valvontatorneja näkyi valtiorajan molemmin puolin. Rajamiehet asuivat silloin vielä vartioasemilla tai ainakin niiden välittömässä läheisyydessä, joten he tulivat jo meidänkin nuoremman väen tuttaviksi.

P

olkupyörillä liikkuva ”kuusikakkoseen” ja kumisaappaisiin pukeutunut rynnäkkökivääreillä aseistautunut kahden miehen rajapartio, johon kuului monesti myös saksanpaimenkoira, oli yleinen näky. Talvella matka taittui suksipelissä partioladulla, joka oli paikoin tehty varsin reilustikin sisämaan puolelle.

M

iehet pysähtyivät mielellään juttusille kaikenikäisten ihmisten kanssa. Organisaation tinkimättömän kirkas johtoajatus - joka on valitettavasti nykyisin osin olosuhteidenkin pakosta vahvasti himmentynyt - oli silloin mahdollisimman hyvien suhteiden luominen ja ylläpitäminen paikalliseen väestöön.

MITÄ RAJA ON KÄYTÄNNÖSSÄ MERKINNYT?

N

ykyisinkin sen toisella puolella sijaitsee suurvalta Venäjä, mutta 90 - luvun taitteeseen saakka naapurina oli maailman suurin ja samalla varsin sulkeutunutta yhteiskuntajärjestelmää edustava valtio Neuvostoliitto. Tämä toi luonnollisesti tiettyjä rajoitteita ja määräyksiä. Valokuvaaminen oli rajavyöhykkeellä kiellettyä. Ajoneuvoilla rajalle päin liikuttaessa sai käyttää vain lähivaloja. Eräs rajapolun varressa asustava perhe - jolta jo v. 1944 rajankäynti leikkasi pihapiirin halki niin että mm. puuliiteri jäi Neuvostoliittoon - joutui käyttämään kamarin kattolampussa erillistä varjostinta, joka esti valokiilan lankeamisen vieraan valtion alueelle. 15 vuotta täyttäneillä henkilöillä piti olla rajavyöhykelupa (tämä säädös on edelleen voimassa, mutta nyt luvan tarvitsee jokainen vyöhykkeellä kävijä iästä riippumatta ja sen myöntämisperusteita on vyöhykealueen kaventumisen vuoksi huomattavasti tiukennettu). Raja-aidalle oli kotoani matkaa vain vajaat pari kilometriä, joten erityisesti kesäiset retket suunnattiin usein

10

sinne. Jänisjoen riippusillan ja Onkilammen välinen rajapolku tuli siis ihan oikeasti tutuksi. Niiralan rautatieasemalla nähtiin pitkiä tavarajunia, joiden vaunujen kyljissä oli venäjänkielistä kirjoitusta.

M

ieleen ovat jääneet selkeästi myös laajalle alueelle kulkeutuneet metsäpalojen savut. Jotakin salaperäistä tuohon suureen naapuriin liittyi, mutta mitä? Kekkonen siellä silloin tällöin vieraili, se luettiin lehdestä mutta muutapa siitä ei juuri tiedetty. Ne ketkä jotakin ehkä oikeasti tiesivät eivät välttämättä kertoneet. Oman jännittävän vivahteensa rajan elämään toivat NKVD:n(?) Rajavartiojoukkojen varuskunnan ampumaradalta kantautuvat laukausten äänet sekä sarjatuliaseiden rätinä. Korkeilta maastonkohdilta sekä jopa hät´hätää kotoanikin yläkerran ikkunasta pystyi näkemään Stalinin peukalonjälkeen eli rajantakaiseen Värtsilään. Sinnehän jäi puolet kunnan pinta-alasta ja mm. huomattava rautatehdas, jossa minunkin pappani oli ollut töissä.

M

uutin perheeni kanssa 80-luvun lopulla työn perässä Ilomantsiin. Kävin joskus kohdistamassa omia metsästysaseitani Rajakomppanian ampumaradalla. Liikkumis- ja oleskeluluvat meillä oli myös koko Ilomantsin kunnan rajavyöhykealueelle, kalareissuillahan niitä joskus tarvittiin. Pogostalta palasimme jälleen Värtsilään v. - 92 kun saimme ostettua maatilan Niiralasta, aivan Rajavartioston naapurista. Olemme tämän kaupan myötä maanomistajia rajavyöhykkeellä ja mikä mielenkiintoisinta, myös jopa vartioaseman aidatulla

2

M

uistan hyvin meillä käyneiden sisä-suomalaisten vieraiden jopa pelonsekaisen kiinnostuksen ja ihmettelyn, että kuinka näin lähellä Neuvostoliittoa yleensäkään kukaan pystyy asumaan?! Rajavartijan ammatti kiinnosti nuoria miehiä ja monta heistä sinne erityisesti 60- ja 70-luvuilla sotilaskoulutuksen tasosta riippumatta sijoittuikin. Itselläkin oli tämä ajatus yhtenä taustalla, kun hakeuduin vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen Onttolaan v. - 83. Seinä nousi kuitenkin tavallaan pystyyn jo palvelusaikana, kun en mahtunut mukaan 23 miehen aliupseerikoulutettavaan kiintiöön Immolaan. Ei auttanut edes se, että jo ennen valintapäätöstä pidetyssä 10 km:n hiihtokilpailussa peittosin melkein kaikki heidät, jotka lopulta sinne AUkoulutukseen pääsivät. No, mikäpä siinä sitten; suoritin intin normaalina miehistöpalveluksena niin hyvin kuin osasin, pidin muutaman välivuoden muita töitä tehden ja laitoin sitten kolmekin eri kertaa hakemuksen. Tämä ei kuitenkaan tuottanut tulosta, joten se ammatinvalinta oli siis kohdallani loppuunkäsitelty. Sijoitettuna olin kuitenkin Rajajääkärikomppaniassa, joten muutama kertausharjoituskin tuli siltä osin käydyksi.

tuita kuten osittaiset poliisivaltuudet sekä sairaanhoitoon liittyvän ensivastevalmiuden. Nopea rajapartion paikalletulo pelasti kerran mm. sairauskohtauksen saaneen lähisukulaiseni hengen. Polkupyöräaika on taakse jäänyttä elämää, suksilla toki jonkin verran liikutaan mutta vain aidanvarressa. Sähköistä valvontatekniikkaa on huomattavasti lisätty ja nykyaikaistettu. Dronet ovat tulleet entisten näkötornien korvaajiksi ja koirakaan ei ole enää välttämättä perusvärinen ”seefferi”, vaan monesti jokin aivan muu paremmin tilanteeseen sopiva rotu. Sukupuoliroolit on murrettu, myös nainen voi olla rajamies! Liikkuminen on siis pääsääntöisesti motorisoitua; hyvin varustellut partioautot ja ilma-alukset sekä moottorikelkat ja mönkkärit ovat tätä päivää.

piha-alueella! Valtakunnanrajan ylittäminenkin olisi nyt tosi helppoa, mutta en ainakaan vielä harrasta edes laillistettua veronkiertoa eli polttoaineen roudaamista Venäjältä. Viime vuonna ostimme mökkikäyttöön pienen talon jo aiempana mainitusta Kaustajärven kylästä eli tuntuma rajaan säilyy hyvin konkreettisesti myös siellä; vyöhyke alkaa melkein heti mökkilammen takaa ja aivan lähietäisyydellä sijaitsee Kukonkaulan partiomaja. Niiralassa vallitsevaa rajanylityspaikasta johtuvaa miltei ympärivuorokautista melua on tosi mukava lähteä pakoon tälle Kaustan mökille, jonka ostimme rajamieheltä ja jonka on myös aikanaan rakentanut – kukapa muu kuin rajamies!

A

rvostan erittäin paljon Rajavartiolaitoksen roolia ja työtä. Se on tällä alueella käytännössä ainoa helposti tavoitettavissa oleva viranomaistaho, joka luo jo pelkällä näkyvyydellään ja läsnäolollaan tietynlaista turvallisuuden tunnetta. Perustehtävä sillä on täsmälleen sama kuin ennenkin, mutta uudistunut lainsäädäntö on tuonut myös uusia vas-

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

000-luvulle tultaessa liityin muun vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan myötä myös Rajakillan jäseneksi. Tämä kaikki on omalta osaltaan antanut toimivaa näkökulmaa ja ulottuvuutta kun on itsekin voinut olla entistä paremmin näin reserviläisenäkin vahvistamassa mp- ja rajamieshenkeä kaikkialla siellä missä vain tulee liikuttuakin. Viime maaliskuisilla Rajavartiolaitoksen 100 vuotisjuhlakahveilla tässä ”omalla” vartioasemalla pidin pienen pöytäpuheen, jossa muistelin omaa varusmiesaikaani ja kiitin Rajan henkilökuntaa omasta ja perheeni sekä myös Tohmajärven Reserviläisten puolesta erittäin hyvin toimineesta yhteistyöstä.

P

aljon olisi vielä kertomista, mutta palstatila loppuu. Mainittakoon kuitenkin ikäänkuin loppukaneettina vielä eräs yhtymäkohta aiheeseen; nuorempi poikamme ja samalla nuorin lapsemme, joka astuu ensi kesänä Isänmaan palvelukseen Kainuun Prikaatissa on molemmilta etunimiltään rajakenraali E.J. Raappanan kaima!

T

ähän juttuun liittyvän oheisen valokuvan on pari vuotta sitten järjestetyllä Reserviläisten rajakävelyllä ottanut tyttärenpoikani Matias Tossavainen.

Toivotan Teille kaikille Karjalaisen ja Karjalan Poikien lukijoille hyvää Itsenäisyyspäivää ja Adventin aikaa sekä Joulurauhaa ja Kaikkivaltiaan Jumalamme Siunaamaa Uutta Vuotta 2020!

JUSSI RAERINNE ,

Pohjois-Karjalan Reserviläispiirin 1. vpj


Reserviläiset Pielisjoen aalloilla Menneenä kesänä heinäkuussa joukko Pohjois-Karjalan reserviläisiä osallistui vuosittaiseen Karelia-Soutu 2019 tapahtumaan, soutaen Pohjois-Karjalan aluetoimiston vuokraamalla veneellä Enon Ahveniselta, Kontiolahden Jakokosken museokanavalle, soudettavaa matkaa kertyi yhteensä 37 km. Vuoden 2019 soutu oli taas useamman vuoden jälkeen varsin kansainvälinen tapahtuma, sillä soutajia oli suomalaisten lisäksi 13:sta muusta maasta, kaukaisimmat soutajat tulivat Uudesta-Seelannista, Yh-dysvalloita, Kanadasta ja EteläAfrikasta. Kesäinen sää suosi soutajia, lämpimästä kelistä huolimatta PohjoisKarjalan reserviläiset pääsivät määrän-

päähän museokanavalle tavoiteajassa ilman ylimääräisiä taukoja, pakolliset pysähdykset Uimaharjun Laiskan rannassa ja lounastauko Enossa palvelutalo Kotirannassa sentään pidettiin. MPK hoiti perinteiseen tapaan soutajien huollon ja varusteiden kuljetukset koko soutupäivän ajan, kiitokset Monosen Timon johtamalle huoltoporukalle, kiitokset myös Pohjois-Karjalan aluetoimistolle, sekä Lehmon K-Supermarketin kauppiaalle Kai-Heikki Pennaselle soutuporukan evästyksestä. Tulevana vuonna pyritään jälleen olemaan mukana.

HANNU PARVIAINEN Kuva: Hannu Parviainen

• Rakenteiden kuivaukset • Vedeneristystarkastukset • Kosteuskartoitukset • Palosaneeraus • Saneerauspalvelut Parrutie 1, 80100 Joensuu Teollisuuskatu 3, 83500 Outokumpu Terho Hirvonen Tuomas Rintala gsm. 0400 203 385 gsm. 0400 466 792 terho.hirvonen@a-kuivaus.fi tuomas.rintala@a-kuivaus.fi

AINEN! ILMVenäjän Viisumit: Passi- ja viisumikuva, Vuosi-, kertaja ryhmäviisumit myös postits matkavakuutustoimitettuna. todistus tilataan Valamon risteilytpuolesta, 2014, liput ja varaukset. asiakkaan TUTUSTU JA TILAA VIISUMI Hotellivaraukset ja -maksut Venäjän Karjalaan ei etumaksuja. www.lampoidea.fi

AMMATTITAITOISTA

VIISUMIPALVELUA!

Tilaa viisumi netissä: www.lampoidea

Stemma Surakka 100 vuotta Järnefeltintie 8, 82600 Tohmajärvi Juhlatarjouksia myymälässä. p. 050 309 6337, 045 650 1161, www.lampoidea.fi Tule ja säästä!

OLEMME T! EE MUUTTAN Uusi osoite Malmikatu 5, 80100 Joensuu (keskustan City-Marketin takana) p. 0400 800 140, www.lampoidea.fi

Järnefeltinti 82600 Tohm Puh. 050 309 045 650 116

s-posti: viisumi@lampoidea.fi, faksi: 013-411 001

Surakka, Pilkontie 7, 80130 JOENSUU 0424 896 500 ma-pe 10–18, la 10–16 www.stemma.fi Metsätalo, 83700 Polvijärvi, puh. 013-631 646

Polvijärven

ARJUSKA SÄÄSTÖPUOTI

POLVIJÄRVENTIE 12-14, PUH. 013 632 385 • PALVELEMME: MA-PE 9-17, LA 9-14

Polvijärven apteekki aijosti likellä

ma-pe 9-17 p: 0456093522 Polvijärventie 22 la 9-14 KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

11


sa! s ia r e iv r i s k a j a työelämän osa // Ammatilliset perustutkinnot

// Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot // Ammatillinen täydennyskoulutus // Kansanopistokoulutus // Kesäyliopistokoulutus // Avoin yliopisto-opetus // Työvoimakoulutus // Oppisopimuskoulutus

nuorille ja aikuisille

Tutustu koulutuksiin ja hae: riveria.fi/hakeminen

JOENSUU // KITEE // LIEKSA // NURMES // OUTOKUMPU // VALTIMO

12

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

RIVERIA.FI


Ylennykset

PUOLUSTUSVOIMAT

Kokkonen Tero Matti Tapani, Kontiolahti Luostarinen Joona Tapani, Lieksa Pyöriäinen Mikko Tapio, Joensuu Manninen Vili Taneli Johannes, Joensuu Ratamaa Teemu Aleksi, Joensuu Martikainen Alvi Tapio, Tohmajärvi Miinalainen AriTapio, Joensuu Sotilasarvoon: KORPRAALI Miinalainen Vertti Aleksanteri, Joensuu Tasavallan presidentti on Ahola Joonas Petteri, Joensuu Mononen Martti Juho Ensio, Liperi Sotilasarvoon: SOTILASMESTARI Anttonen Tuomas Gunnar Albin, Joensuu Mustonen Kim Miika Christian, Kontiolahti ylentänyt seuraavat reservin Halmetoja Mika Kristian, Joensuu Balcin Nemanja, Joensuu Mustonen Tapio Oskari, Joensuu upseerit 06.12.2019 Filenius Ilkka Niklas, Kontiolahti Määttänen Henri Oskari , Lieksa Sotilasarvoon: VÄÄPELI Flinkman Markus Tapani, Joensuu Nevalainen Eetu Oskari,Lieksa Sotilasarvoon: KAPTEENI Ovaskainen Kalle Tapani , Nurmes Haapiainen Eero Aapeli, Lieksa Nevalainen Jani Vili Petteri, Lieksa Gröhn Hannu Kari Tapani Nurmes Rintala Tuomas Reino Olavi, Joensuu Hakkarainen Ilkka Ilmari, Liperi Niiranen Tomi Antero, Kontiolahti Kostiander Jari Veli Olavi Kontiolahti Hakkarainen Toni Antero, Tuusniemi Ollikainen Jarmo Mikael , Joensuu Laakkonen Ossi Petteri Joensuu Sotilasarvoon: YLIKERSANTTI Hamunen Juho Paavo, Juuka Palokas Niko Petteri, Joensuu Lehikoinen Kari Tapani Juuka Björnholm Jarkko Henrik, Joensuu Harinen Heikki Artturi, Joensuu Parkkonen Lauri Antti Petteri, Joensuu Liimatta Pasi Juha Olavi Joensuu Hirvonen Terho Kalevi, Joensuu Hokkanen Ville-Petteri, Joensuu Partanen Matti Kalevi, Joensuu Ronkainen Tero Juhani Joensuu Hämäläinen Marko Ensio, Joensuu Holmström Hannes Ossian, Joensuu Partinen Sami Sakari, Kontiolahti Kareinen Henri Tapani, Joensuu Hukkanen Olli Juuso Oskari, Joensuu Parviainen Riku Markus Oskari, Joensuu Sotilasarvoon: LÄÄKINTÄKAPTEENI Kurki Jani Esko Petteri, Joensuu Hulkko Joni Heikki Tapani, Joensuu Pikkarainen Jarmo Tapio, Joensuu Gröhn Oskari Leinonen Tuomas Petter, Tohmajärvi Hyttinen Miika Markus Kalevi, Outokumpu Pulli Ville Hannu Petteri, Nurmes Makkonen Jyrki Petri, Joensuu Hyvärinen Timo Kalle Oskari, Kontiolahti Pyykkö Joni Matti Petteri, Nurmes Sotilasarvoon: YLILUUTNANTTI Miettinen Jani Antti, Liperi Hämäläinen Juuso Antero, Joensuu Pyykönen Antti Pekka, Joensuu Immonen Jarkko Tapio Joensuu Niemelä Erkka Roope Samuel, Joensuu Ilonen Markus Emil, Joensuu Räty Jere Oskari, Kontiolahti Jeskanen Jehki Johannes Joensuu Piminäinen Mika Markus, Joensuu Issakainen Riku Ville Hannunpoika, Joensuu Seila Jesse Peter, Joensuu Joenväärä Tomi Mikael Joensuu Raatikainen Pyry Niila Matias, Lieksa Jalovenko Timo Dmitri, Joensuu Siitonen Sami Petteri, Joensuu Jämsä Tomi Johannes Outokumpu Räsänen Antti Petteri, Joensuu Kallio Sasu Antti Johannes, Joensuu Sivonen Santeri Joona Juhani, Joensuu Kortelainen Antti Iisakki Joensuu Sallinen Heikki Juhani, Joensuu Kaltiainen Tomi Matias, Joensuu Solonen Olli Mika Aleksi , Kitee Käyhkö Marko Erkki Antero Joensuu Turunen Toni Tapio, Ilomantsi Karjalainen Ville Tapio Alvar, Joensuu Surakka Hannu Markus, Joensuu Lampola Aku Edvard Lieksa Kettunen Jani Juhani, Joensuu Tanskanen Teemu Tapani, Joensuu Nevalainen Juhani Ville Tapani Joensuu Sotilasarvoon: KERSANTTI Kinnunen Eetu Joonas Petteri, Nurmes Tarkkonen Miska Casimir, Joensuu Sotti Kristian Miika Juhani Joensuu Hiltunen Mika Tuomas, Joensuu Kopperi Mika Antti-Jeremias, Joensuu Taskinen Jerka Markus, Jyväskylä Ignatius Harri Samuli, Joensuu Kortelainen Oskari Antti Oiva, Nurmes Taskula Lari Aki Petteri, Joensuu Sotilasarvoon: LUUTNANTTI Jaakkola Juha Einar Wilhard, Joensuu Koskinen Joel Aleksi, Joensuu Tervonen Paavo Juho Tapio, Kitee Ahlgrén Antti Juhani Joensuu Jolkkonen Panu Petteri Johannes, Joensuu Kotivuori Ville Sakari, Nurmes Tikka Joose Henrikki, Joensuu Arpo Artturi Robert Helsinki Kallio Hannu Juhani, Joensuu Kukkonen Mika Markus Antero, Kontiolahti Tikka Tuomas Juhani, Joensuu Haantio Sami Verner Joensuu Kettunen Erkki Tapio, Liperi Kukkonen Rasmus Reima Jeremias, Joensuu Toivanen Ari-Matti Joonas, Joensuu Hirvonen Teemu Pekka Joensuu Lipsanen Niko Lennart Wilhelm, Joensuu Kuusinen Kimmo Johannes, Joensuu Tuomela Teemu Tuomas Eemeli, Joensuu Hoikkala Juho Emil Joensuu Luostarinen Kimmo Sakari, Joensuu Kärkkäinen Antti Matti Juhani, Lieksa Tuovinen Antti Elmeri, Kontiolahti Hujanen Jani Ossi Kristian Joensuu Pesonen Jussi Nuutti Mikael, Joensuu Laakkonen Veli Juhani, Joensuu Turunen Lauri Tapio, Juuka Isopahkala Juuso Valtteri Joensuu Pietarinen Tero Mikko Antero, Liperi Labbas Jan-Erik Tapani, Joensuu Turunen Olli Kalle Eemeli, Joensuu Jolkkonen Jesse Juhani Joensuu Puustinen Arttu Joona Antero, Joensuu Laitinen Lauri Matti Ilmari, Joensuu Varpiola Risto Matias, Joensuu Palviainen Mia Annika Kontiolahti Suomalainen Jari Tapani, Joensuu Lakio Veikka Santeri, Joensuu Peltoniemi Niklas Petteri Liperi Tahvanainen Jyri Ville, Joensuu Lankinen Joona Kasperi, Joensuu Sotilasarvoon: YLIRAJAJÄÄKÄRI Rantimo Nikolai Risto Asser Joensuu Turtiainen Tommi Topias, Joensuu Laurikainen Juuso Paavo Kalevi, Kontiolahti Heikkinen Joonas Aleksi , Liperi Varis Riku-Petteri Samuel, Kontiolahti Le Van Tuan, Joensuu Malinen Miikka Lauri Antero, Kontiolahti Sotilasarvoon: LUUTNANTTI Åvist Tero Teuvo Tapio, Liperi Sallinen Vili Mikko, Kitee Saarenkunnas Santeri Kalle Tapio Joensuu Lehikoinen Otto Ensio, Liperi Leinonen Tomi Aleksi, Joensuu Savilaakso Joonas Mikael, Joensuu Törmälä Anssi Ilari Sergei Joensuu Sotilasarvoon: ALIKERSANTTI Leppänen Kimmo Johannes, Joensuu Turunen Aki Ilmari, Outokumpu Kettunen Henri Petteri, Joensuu

Aluetoimiston päällikkö on ylentänyt seuraavat reservin aliupseeristoon ja miehistöön kuuluvat 6.12.2019

Tähtää tavoitteisiisi säästämällä Me haluamme olla mukana tekemässä omistaja-asiakkaidemme haaveista totta. Säästämällä se on mahdollista. Omistaja-asiakkaana ostat ja myyt rahastoja kuluitta. Aloita säästäminen: op.fi/aloita OP-rahastoja hallinnoi OP-Rahastoyhtiö Oy

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

13


Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus uudistuu

– MUTTA MIKÄ TODELLA MUUTTUU? MUUTOS? Muutoksesta on mukava tiedottaa. Muutos on uutinen. Mutta muutoksen ollessa korostetusti esillä on se asian toinen puoli jäänyt hivenen paitsioon. Siitä, mikä on, on ollut ja tulee jatkossakin olemaan, ei ehkä aina ole osattu riittävän painokkaasti kertoa.

VAPAAEHTOINEN MAANPUOLUSTUSKOULUTUS Suojeluskunnat ja Lotta Svärd näyttelivät erittäinkin tärkeää osaa Suomen puolustuskyvyn luomisessa ja ylläpidossa, ja juuri näiden järjestöjen sodan jälkimainingeissa tapahtuneen lakkauttamisen myötä päättyi eräs ajanjakso vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen historiassa. Muutos tuli vasta 1990 –luvun alussa, jolloin silloinen hallitus katsoi ajan oikeaksi - vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus haluttiin aloittaa uudelleen ja valmiina haasteeseen tarttumaan olivat kaikki keskeisimmät maanpuolustusjärjestöt. Vuoden 1993 joulukuussa perustettiin maanpuolustusjärjestöjen yhteiseksi koulutusorganisaatioksi Maanpuolustuskoulutusyhdistys ry (MPK ry).

MPK RY – ALKUTAIVAL REKISTERÖITYNÄ YHDISTYKSENÄ

MPK:n perustajajäsenet: • Suomen Reserviupseeriliitto ry, • Reservin Aliupseerien Liitto ry, • Suomen Reserviupseerien Naisten Liitto ry, • Reservin Aliupseerien Naisten Liitto ry, • Maanpuolustuskiltojen Liitto ry, • Sotilaskotiliitto ry ja • Kadettikunta ry.

Toiminta alkoi heti laajentua, ja toimintaa hallinnoimaan luotiin MPK ry:lle oma organisaationsa. Vuoden 1999 alussa perustettiin Pohjois-Karjalan maanpuolustuspiiri. Vuoden 2008 alussa astui voimaan iso muutos: Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Uusi laki antoi toiminnalle uudet raamit ja määritteli uudelleen myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen. Enää ei MPK ollut rekisteröity yhdistys, nyt MPK oli julkisoikeudellinen yhdistys, jonka tehtävät oli määrätty laissa. MPK julkisoikeudellisena yhdistyksenä Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen haluttiin todella palvelevan Puolustusvoimien tarvetta ja etua – ja toisaalta haluttiin antaa reserviläisille sotilasarvoon katsomatta mahdollisuus oma-aloitteisesti omaa osaamistaan ylläpitää ja kehittää. Ja samaan aikaan panostettiin varsin vahvasti myös yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen kautta. Laissa säädetyllä tavalla Puolustusvoimat sekä tilasi MPK:lta koulutusta että tuki MPK:n järjestämää koulutusta. Eri muodoissaan toteutetulle koulutukselle oli toki olemassa myös muiden viranomaisten tuki. Pohjois-Karjalan maakunnassa se tilaaja oli Pohjois-Karjalan prikaati. Joka vuosi tuo PKarPr:n tilaus olikin niin suuri, että MPK profiloitui Pohjois-Karjalassa ennen kaikkea sotilaallisen koulutuksen toteuttajaksi. Tässäkö lienee perimmäinen syy sille, että MPK:n eri jäsenjärjestöjen maakunnalliset toimijat – piirit, yhdistykset ja killat – eivät ehkä aina MPK:n toimintaa omakseen kokeneet eivätkä omaa koulutustoimintaansa MPK:n kursseiksi halunneet?

MUUTOKSEN TUULET Seuraava muutos MPK:n organisaatiossa tapahtui vuoden 2011 alussa, kun Pohjois-Karjalan maanpuolustuspiiri ja Pohjois-Savon maanpuolustuspiiri yhdistettiin Savo-Karjalan maanpuolustuspiiriksi. Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttaminen oli paha isku vapaaehtoiselle maanpuolustuskoulutukselle. Koulutus kuitenkin jatkui. Koulutusta tukevaksi joukko-osastoksi muodostui Kainuun prikaati. Puolustusvoimien tilaus ei enää savuttanut aikaisempia mittasuhteita, mutta pääasia oli että koulutus sai edelleen tarvitsemansa tuen.

14

Muutos MPK:n organisaatiossa tapahtui sitten vuoden 2017 alussa. Koulutus- ja tukiyksikkö –tasa lakkautettiin. Oma muutoksensa oli myös MPK:n soittotoiminnan aloittaminen. Pohjois-Karjalan maakunnassa muodostettu vapaaehtoinen maanpuolustussoittokunta oli yksi ensimmäisistä. Nimekseen maanpuolustussoittokuntamme sai MPK Savo-Karjalan soittokunta.

MPK:N VAPAAEHTOISTOIMIJAT Yhteinen kutsu toi vuosien kuluessa erilaisia yksilöitä mukaan MPK:n toimintaan. Jäsenjärjestöjensä yhteisenä koulutusorganisaationa MPK ei tietenkään voinut henkilöjäseniä ottaa – kaikki jäsenjärjestöjen jäsenethän jo kuuluivat yhteiseen isoon perheeseen. Jäsenyyden sijasta MPK:n toimintaan mukaan tulleiden osalta puhutaankin sitoumuksesta. Sitoutuneiden joukko muodostui ja muodostuu tänäkin päivänä – sekä siviileistä ja ei-asevelvollisista, että reserviin kuuluvista sotilaista. Jokainen koulutustilaisuus tarvitsee myös järjestelyistä ja huollosta vastaavia tekijöitä – maanpuolustussoittokunta myös vapaaehtoisia soittajia. Suuri kiitos jokaiselle, joka näissä tehtävissä on toiminut ja toimii. Millään muotoa tätä joukkoa unohtamatta keskityn nyt kuvaamaan MPK:n toimintaan sitoutuneen vapaaehtoistoimijan roolia kouluttajana.

VAPAAEHTOISTOIMIJA KOULUTTAJANA Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus ei voi toteutua ilman vapaaehtoisia kouluttajia. Tärkeintä ei siis ole MPK:n organisaatio tai palkattu henkilöstö. Tärkeintä on se, että maakunnassa on riittävä joukko motivoituneita ja asiansa osaavia vapaaehtoistoimijoita. Yhteiskunnan toimintakyky edellyttää tavallisten kansalaisten kykyä toimeen tulla ja tehtävistään suoriutua olipa kysymys sitten aseellisesta maanpuolustuksesta tai kyvystä selviytyä vaikkapa pitkittyneestä jakeluhäiriöstä. Viranomaiset eivät mitenkään voi kaikkialle yhtä aikaa apuun ennättää. Ja sama koskee myös koulutusta. Viranomaisten antama koulutus on tärkeää, mutta yhtään vähemmän tärkeää ei ole yhteiskunnan kolmannen sektorin – eri järjestöissä toimivien vapaaehtoisten – antama koulutus. Kansalainen kouluttaa kansalaista, reserviläinen kouluttaa reserviläistä. Niin se on, ja niin sen tuleekin olla jos haluamme kansakunnan kriiseistäkin selviytyvän.

SOTILAALLINEN KOULUTUS JA SOTILAALLISIA VALMIUKSIA PALVELEVA KOULUTUS

2020: SOTILAALLINEN KOULUTUS MPK KOULUTTAJAPOOLI - Ammunnanjohtajat - Ensiapuhenkilöt - Testaajat - Kouluttajat - yms

VALMIUSPÄÄLLIKKÖ

PUOLUSTUSVOIMAT KOULUTETTAVA SA-JOUKKO - Joukon sisäinen osaaminen

TUKI

YHTEISTYÖ

ALTSTO

Sotilaallisessa koulutuksessa malli, jossa reserviläinen kouluttaa reserviläistä, ei ole uusi. Läpi historian on kertausharjoituksessa johtaja omaa joukkoaan kouluttanut. Malli on hyvä ja se tulee myös säilymään. Vähäiset kertausharjoitukset ja selkeät muutokset taistelutavassa ovat kuitenkin johtaneet tilanteeseen, jossa sen sijoitetun johtajan kyky omaa joukkoaan kouluttaa ei aina ole paras mahdollinen. Tässä nousee nyt esiin MPK ja mahdollisuudet MPK:n koulutusta hyödyntää. Jokaisella reserviläisellä sotilasarvoon katsomatta on oikeus ja mahdollisuus hakeutua MPK:n järjestämään sotilaallisia valmiuksia palvelevaan (SOTVA) koulutukseen. Kouluttautumalla itse MPK:n kursseilla esim reserviläisjohtaja voi varmistua siitä, että hänen kykynsä omaa joukkoaan kouluttaa on parhaalla mahdollisella tasolla. Puolustusvoimien eri harjoituksissa tuleekin kuitenkin vastaan tilanteita, jolloin koulutettavan joukon sisäinen osaaminen ei riitä, ja kouluttajatukea joudutaan pyytämään MPK:lta. Voidakseen tähän pyyntöön vastata MPK ylläpitää ”kouluttajapoolia”. Vapaaehtoistoimijan

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI


Polttomoottori koneille takuu 2+2 vuotta. Tarjoukset koskee vain omassa varastossa olevia koneita. Rajoitettu erä, ei jälleenmyyntiin tie tähän joukkoon käy kouluttajakoulutuksen ja näyttöjen kautta. Sotilasarvoon ja SA-sijoitukseen katsomatta jokaisella reserviläisellä on mahdollisuus tähän joukkoon kouluttautua.

MPK:N KOULUTTAJAKOULUTUS Koulutusorganisaationa MPK on panostanut vahvasti koulutukseen koko olemassaolonsa ajan. Vuosien saatossa on muutoksiakin tapahtunut, mutta perusperiaate on edelleen sama: arvostamme ihmisellä jo olevaa osaamista ja koulutuksella yhtenäistämme toimintatavat meille annettuja pelisääntöjä vastaaviksi. Eteneminen tasolta toiselle tapahtuu harjaantumisen ja näyttöjen kautta. Pelkästään sotilaallisesti suuntautunutta MPK:n kouluttajakoulutus ei tietenkään ole. Jäsenjärjestöjensä yhteisenä koulutusorganisaationa MPK tarjoaa puitteet eri jäsenjärjestöjen omalle kouluttajakoulutukselle. Lisäksi MPK toteuttaa kaikkien lakisääteisten tehtävien edellyttämää kouluttajakoulutusta.

POLVIJÄRVEN KONE JA TARVIKE Polvijärventie 9, Polvijärvi info@polvijarvenkone.fi Liikkeemme on avoinna: p. 013 631 469 www.polvijarvenkone.fi Ma-pe 8-17, La 8-13

TASAJYVÄLLÄ VUOTEEN 2020 Artikkelini alussa nostin esiin muutoksen sekä sen, mikä todellakaan ei muutu. Nyt lienee jo aika palata tähän teemaan. Mikä poistuu? ”Sotilaallinen koulutus” on nyt MPK:n tehtävistä poistettu, mutta ymmärtääksemme mistä todella on kysymys, meidän tulee muistaa mitä laki tarkoittaa ”sotilaallisella koulutuksella”. Lakiin kirjattuna sotilaallinen koulutus on: ” Sotilaallisella koulutuksella tarkoitetaan tässä laissa koulutuksen antamista Puolustusvoimiin kuuluville joukoille ja Puolustusvoimien ampumatarvikkeilla ja räjähteillä tapahtuvan koulutuksen järjestämistä.” Rajaus on selvä. Puolustusvoimille kuuluvia joukkoja MPK ei kouluta. MPK ei myöskään toteuta koulutusta, jossa käytetään Puolustusvoimien ampumatarvikkeita ja räjähteitä. Sotilaallisia aiheita MPK sen sijaan kouluttaa edelleen. Ja MPK:n koulutuksessa voidaan Puolustusvoimien aseita käyttää.

MIKÄ SÄILYY JA KEHITTYY, MITÄ UUTTA UUDISTETTU LAKI TUO?

PE 3.11.

KAUNEUSHOITOLA JASMINE

Janne POLVIJÄRVI Tulkki N

Julkiset hallintotehtävät on lakiin kirjattu ja näiden tehtävien osalta laki velvoittaa – nämä tehtävät on hoidettava: Ensimmäiseksi kirjattuna tehtävänä on Sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus (SOTVA), jossa kehitetään Puolustusvoimien menetelmiä tai välineitä koskevaa yksilön sotilaallista osaamista ja toimintakykyä sodassa tai muissa aseellisissa selkkauksissa toimimista varten. Uudistetun lain mukaisesti Puolustusvoimien aseet palaavat MPK:n koulutukseen. Käyttöä ja käsittelyä tulee kouluttaa – ainoa rajaus on se, että ampua ei saa. Vapaaehtoista maanpuolustusta koskeva tiedotus ja valistus säilyy MPK:n tehtävänä. Olemme jatkossakin mahdollisuuksien mukaan mukana eri yleisötilaisuuksissa ja tietoa jaamme myös sekä verkkosivujen (www.mpk.fi) että Facebook:in kautta (MPK Savo-Karjala). Naisille suunnattu koulutus nousee tehtävissä vahvasti esiin. Laki velvoittaa järjestämään naisille sekä sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta että tutustumistoimintaa. Tutustumistoiminta on laissa määritetty uusi toimintamuoto, jossa tavoite on tutustuttaa osallistujat varusmiespalveluksen sisältöön. Lain määräämä alaikäraja on 16 vuotta. Jäsenjärjestöjen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen, tukeminen ja yhteensovittaminen on myös MPK:n tehtäväksi lakiin kirjattu ja tässähän ei muutosta entiseen ole. Tavoitteena tässä on, että mm kaikki eri viranomaisilta tarvittava tuki kirjattaisiin yhdeksi vuosisuunnitelmaksi ja samalla vältettäisiin eri tilaisuuksien ja koulutustapahtumien päällekkäisyydet. Näiden lakiin kirjattujen julkisten hallintotehtävien lisäksi MPK:lla on oikeus antaa myös muuta koulutusta. Tähän Varautumis- ja turvallisuuskoulutukseksi (VARTU) nimettyyn kokonaisuuteen sisältyy mm erilaisia yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen liittyviä Turvakursseja. Myös jäsenjärjestöjen sääntöjen mukaiset ampumatapahtumat kuuluvat tähän koulutuskoriin.

VAAJAKOSKI Liput 12,-

LA 4.11. VAAJAKOSKI

TMI HOIVATUULI TUULA MERTANEN

Erotiikkailta POLVIJÄRVI Liput 8,-

Tilaathan pikkujoulusi ajoissa! TOHMAJÄRVI Tapahtumakalenteri

www.huvilouhos.fi Tervetuloa! PUROTIE 2, 82600 TOHMAJÄRVI

TOHMAJÄRVEN LEIPOMO Polvijärventie 12–14 p. 013-550 525

MIKÄ ON, ON OLLUT JA TULEE OLEMAAN? Eri maanpuolustusjärjestöjen vuonna 1993 yhdessä perustama Maanpuolustuskoulutusyhdistys on ollut, on ja tulee jatkossakin olemaan jäsenjärjestöjensä yhteinen koulutusorganisaatio. Tämä tosiasia ei lain uudistuessakaan miksikään muutu. Hyvin toivottavaa olisikin, että myös maakunnallisella tasolla eri jäsenjärjestöihin kuuluvat piirit, yhdistykset ja killat tulisivat yhä aktiivisemmin mukaan MPK:n toimintaan. Asia on yhteinen. Yksittäiselle Suomen kansalaiselle MPK tarjoaa mahdollisuuden ylläpitää ja kehittää taitojaan erityisesti maanpuolustuksen eri tehtäväkentissä. Niin haluaville meillä on tarjolla myös erilaisia kouluttajapolkuja eri tehtävien parissa. Tulkaapa mukaan! Me olemme olemassa juurikin Sinua varten!

RAKENNUSLIIKE URHO SORVI KY TYÖVÄENTIE 2, 82600 TOHMAJÄRVI

TOHMAJÄRVEN MATKAPALVELU KIRKKOTIE 1, 82600 TOHMAJÄRVI

KIMMO SALO

TOHMAJÄRVEN KUNTOUTUSPALVELU KY KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

15


Karelia-ammattikorkeakoulu oli ensimmäisten vakinaistettujen Karelia-ammattikorkeakoulu oli ammattikorkeakoulujen joukossa, ensimmäisten vakinaistettujen Karelia-ammattikorkeakoulu oli ja viettää 25-vuotisjuhlaa vuonna 2017. ammattikorkeakoulujen joukossa, ensimmäisten vakinaistettujen Tutustu juhlajulkaisuumme osoitteessa: ja viettää 25-vuotisjuhlaa vuonna 2017. ammattikorkeakoulujen joukossa, www.karelia.fi/juhlajulkaisu Tutustu juhlajulkaisuumme osoitteessa: ja viettää 25-vuotisjuhlaa vuonna 2017. www.karelia.fi/juhlajulkaisu Tutustu juhlajulkaisuumme osoitteessa: www.karelia.fi/juhlajulkaisu

Puolustusvoimien palvelukeskus

KARELIA-AMMATTIKORKEAKOULU KARELIA KARELIA-AMMATTIKORKEAKOULU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES KARELIA KARELIA-AMMATTIKORKEAKOULU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES

Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö

KARELIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES

Asiakaspalvelun ja laadun edelläkävijät. PALVELUA ja

ASENNETTA

TEOLLISUUSKATU 24 JOENSUU Karelia-ammattikorkeakoulu oli ensimmäisten vakinaistettujen ammattikorkeakoulujen joukossa, ja viettää 25-vuotisjuhlaa vuonna 2017. POLVIJÄRVEN Tutustu juhlajulkaisuumme osoitteessa: www.karelia.fi/juhlajulkaisu SÄHKÖ - Asennukset - Sähkötarvikemyynti - Suunnitelmat

Vastuullinen kumppani energia-asioissa jo KARELIA-AMMATTIKORKEAKOULU Kallioniementie 4, yli 70 vuotta.

PA PAR IK AS AL T LIS A TA

KARELIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES 83700 Polvijärvi Pohjois-Karjalan Sähkö Oy p. 050 3731 708 p. 045 1171 400 Rantakatu 29, 80100 Joensuu

puh. 013 2663 100 · www.pks.fi

Liity mukaan reserviläistoimintaan www.karjalanpojat.fi

16

KARJAL AN POJAT POHJOIS-KARJALAN RESERVILÄISLEHTI

Lue Karjalaisesta, mitä tuleman pitää. Kaikki uutiset tänään ja huomenna kotiisi, painettuna tai vaikka puhelimessasi!

Profile for ahservicehouse

Kapo201902  

Vuoden 2019 toinen Karjalan Pojat -lehti, toimitetaan 6.12.2019 Karjalainen lehden välissä

Kapo201902  

Vuoden 2019 toinen Karjalan Pojat -lehti, toimitetaan 6.12.2019 Karjalainen lehden välissä

Advertisement