12 KARHU
Tammisunnuntain muistolle Tammisunnuntain juhlan juhlapuhujan Rauman kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, yrittäjä Jyrki Santalan puhe Rauman kulttuuritalo Posellissa 25.1.2015. Juhlaa edelsi seppeleenlasku Vapaussodan muistopaadelle Tarvosaarenpuistossa. Juhlaan osallistui noin seitsemänkymmentä isänmaanystävää. Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvostettu Tammenlehväsukupolvi, hyvät kuulijat! Kädessäni oleva patsaan pienoismalli vie minut muistoissa lapsuuteeni. Muistan, miten ihailin tätä pientä vihreää miestä isoäitini luona tuossa aivan lähellä hänen Hollran kodissaan. Se näytti pienen pojan silmissä urhealta ja rohkealta – siis sankarilta. En luonnollisestikaan vielä silloin tuntenut tämän patsaan taustoja enkä sitä, miksi se oli kunniapaikalla Mummin kaapin päällä. Iän karttuessa asiat alkoivat kiinnostaa eri tavalla. Patsaaseen liittyvät taustat alkoivat selvitä nuorukaiselle. Sen lisäksi, että se muistutti Isänmaan kunniakkaasta historiasta, se oli isoäidilleni ja myöhemmin myös itselleni kunnianosoitus jo varhain, pian sotien jälkeen poismenneelle Isoisälleni. Pappani Paul Jalo oli suuri isänmaan ystävä ja myös sen puolustaja. Hänen ansioluettelostaan selviää mielenkiintoisia kohtia liittyen maamme historiankulkuun. Vasta viisitoistavuotias Paul liittyi keväällä 1918 Skärgårdens Frikåriin, mistä hänet neljä kuukautta myöhemmin vapautettiin alaikäisenä. Liittymispäätökseen lienevät innostaneen tammikuun viimeisen sunnuntain tapahtumat aiemmin samana vuonna.
Kaksi vuotta myöhemmin nuorelle miehelle oli karttunut ikää sen verran, että hän pääsi vapaaehtoisena suorittamaan asevelvollisuuttaan ja vuonna 1921 hän oli jo nuori vänrikki. Sotilasura eteni reservissä ja Suojeluskunnassa. Talvisodassa Pappa palveli luutnanttina ja välirauhan aikana hänet hyväksyttiin aktiivipalvelukseen ja ylennettiin kapteeniksi. Jatkosodasta hän palasi maju-
rina. Totesin aiemmin Paul Jalon olleen isänmaan ystävä. Siihen on lisättävä, ehkä jopa yltiöisänmaallinen. Tästä kertoo ansioluettelon rangaistuksia koskeva osa, missä on maininta: Tuomittu osallistumisesta ns. Mäntsälän tapahtumiin 5 kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Tutustuttuani isoisäni historiaan ymmärrän tänään tämän pienoispatsaan merkityksen ja myös sen, miksi se myöhemmin siirtyi kunniapaikalle omaan lapsuudenkotiini. Olihan oma isäni aikanaan myös ol-
lut täällä Raumalla aktiivinen suojeluskuntalainen, joka 17-vuotiaana poikasena lähti vapaaehtoisena puolustamaan rakasta isänmaataan. Tammikuun viimeistä sunnuntaita vietetään kansainvälisesti vainojen uhrien muistopäivänä. Meille suomalaisille tähän päivään liittyy erityinen lisämerkitys, sillä sunnuntaina 27. tammikuuta 1918, yhdeksänkymmentäseitsemän vuotta sitten suojeluskunnat alkoivat riisua venäläistä sotaväkeä aseista Etelä-Pohjanmaalla. Tapahtumaa pidetään alkuna vapaussodalle, jossa sen osapuolet, valkoiset ja punaiset, kokosivat kumpikin aseisiin lähes satatuhatta miestä. Sota jätti tähän maahan kahtiajaon, epäluulon ja syvät haavat. Niitä loivensi kuitenkin myöhemmin yhteinen vihollinen, joka uhkasi isänmaatamme, jota kansa yksituumaisesti halusi puolustaa. Eduskunta julisti 97 vuotta sitten maamme itsenäiseksi. Tuolloin ei kuitenkaan tiedetty, mikä päivän merkitys todella tulee olemaan. Senaatti oli antanut oman itsenäisyysjulistuksensa jo kahta päivää aikaisemmin, ja eduskunta korkeimman valtiovallan haltijana päätti hyväksyä senaatin ehdotuksen, joskaan ei yksimielisesti. Itsenäisyys oli epävarmalla pohjalla, sillä siltä puuttui kansainvälinen tunnustus. Ulkovallat edellyttivät ensiksi tunnustusta Venäjältä, jonka alaisuudesta Suomi halusi irti. Lenin antoi tunnutuksen vuoden viimeisenä päivänä, mutta tilanne oli silti varsin epävarma. Leninin motiivi Suomen itsenäistymiselle lienee ollut selvä. Sen oli määrä palvella vallankumouksen levittämistä kautta Euroopan. Näihin tavoitteisiin so-