Karhu-323

3 2023 Satakunnan Reserviupseeripiiri ry:n ja Satakunnan Reserviläispiiri ry:n tiedotuslehti

Puolustusvoimat

KARHU

KARHU 1

SISÄLLYSLUETTELO

2 KARHU

Reserviläistoiminta kansainvälistyy

3

Kouluttajana Ukrainassa

4

Majurit marssilla 6 Perinteinen reserviläispäivä Laviassa

8

Toimintaa Nakkilassa 10 Siikaisten reserviläiset hyvin esillä

11

Reccex 23 12 54 kilometrin ratamarssilla Porista Niinisaloon

16

Informaatiolla vaikuttaminen 18 Uudet MPK:n kiväärit käyttöön Raasissa

20

Pasi Lindroos – kuvaajakollega

21

Satakunnan reservipiirien perinneretki

22

Syksyllä tapahtuu – tule mukaan

24

Syksyinen sieniretki Massille 25 Ampuma-aseasioita 26 Joroisten Maanpuolustusmuseo 28 Tammenlehvän Perinneyhdistys Nakkilaan

30

Neliottelussa kilpailtiin pitkästä aikaa

31

Perinnepistoolilajit ammuttiin Katinkurussa

32

Piirihallitukset mittelivät paremmuudesta

33

Tutustuminen SRA-ammuntaan Porissa

34

Kokouskutsu 35

KARHU Päätoimittaja Juhani Lukka

Toimituskunta Eemeli Lappalainen Jari Multisilta Esa Rannisto Petri Ranta Marjo Sarmet Raimo Suominen Kimmo Tuomi Juha Vasama

Materiaalin toimitus Sähköpostiosoitteeseen: juhani(at)lukka.fi

Karhu ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Kansi: Yhteispohjoismaiseen Reccex 23 -harjoitukseen kuului myös ammuntaosuus suomalaisilla aseilla. kuva: puolustusvoimat/Juuso Ketonen

Karhu Satakunnan Reserviupseeripiiri ry:n ja Satakunnan Reserviläispiiri ry:n tiedotuslehti

PÄÄKIRJOITUS

KARHU 3

Reserviläistoiminta kansainvälistyy

K

aikkien Naton jäsenmaiden ratifioitua Suomen liittymispöytäkirjan ja Suomen hyväksyttyä jäsenyyden kansallisesti Suomesta tuli Naton jäsen 4.4.2023. Suomen Nato -jäsenyys lisää sekä turvallisuutta muuttuneessa toimintaympäristössä että Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan vakautta ja turvallisuutta.

Asia sinällään on hyvä ja odotettu asia. Päätös kuitenkin haastaa myös reserviläistoimintaa. Muutama näkökulma asiaan on hyvä mainita ja kirjata. Kansainvälistyminen edellyttää jo pelkästään kielitaidon lisäämisen tarvetta. Ainakin reserviupseeritoiminnassa asia on tiedostettu ja lähdetty kehittämään reservissä olevien reserviupseerien kielikoulutusta.

Toinen selkeä muutos on se, että niin kertausharjoituksissa kuin vapaaehtoisissa harjoituksissa olemme jo nähneet mukana olevia natojoukkoja harjoittelemassa. Itsekin koin tämän marraskuun 2022 Hammer -harjoituksessa, jossa yövyimme samalla alueella ja olimme osa yhteistä harjoitusta.

Kolmanneksi tänä kesänä toteutettiin Helsingissä Ciorin / Ciomrin / Cisorin kesäkongressi. Cior on Naton reserviupseerijärjestö, Ciomr vastaavasti Naton reservin lääkintäupseerien järjestö ja Cisor taas kansainvälinen aliupseerijärjestö. Edellä mainitut kansainväliset toiminnat edellyttävät myös reserviläisiltä ja reserviupseereilta resursseja. Reserviupseeriliiton hallitus päätti lauantaina 7.10.2023 kokouksessaan nimetä toimijat liiton kansainvälisen toimikunnan puheenjohtajaksi ja CIOR pääsihteeri yhteispohjoismaisessa puheenjohtajatiimissä.

Lisäksi on selvää, että Naton jäsenyyden myötä reserviupseereja ja reserviläisiä tarvitaan entistä enemmän myös kansainvälisissä tehtävissä.

Tämän edellytyksenä on tietenkin toimintakykyiset, motivoituneet ja koulutetut reserviläiset ja reserviupseerit.

Toimintaympäristö on monella tapaa muutoksessa ja edellä mainitut asiat ovat esimerkkejä siitä, miten toimintamme kansainvälistyy kovaa vauhtia. Pidetään myös tästä näkökulmasta itsemme toimintakykyisenä.

JUHA VASAMA puheenjohtaja Satakunnan Reserviupseeripiiri ry

4 KARHU

Kouluttajana Ukrainassa

– osa 1 Kertomuksessa esiintyvä henkilöstä käytetään kutsumanimeä JÖJJE

Mistä ajatus Ukrainaan lähtöön syntyi ?

Varusmiespalveluksen jälkeen oli opintojen aika. Tähtäimessä insinööriopinnot. Tulevan ammatin myötä suunnitelmissa on tasainen ja turvattu siviilielämä.

Elettiin vuotta 2021, kun JÖJJE aloitti opintonsa. JÖJJE oli 2022 tutoroimassa oppiaineena ollutta kansainvälistä kauppaa. Tuolloin hän tapasi ”Timon”, jolla ei ollut asuntoa. Kuultuaan, että Timo oli ukrainalainen, JÖJJE tarjosi siltä seisomalta Timolle yösijaa sohvaltaan. Miesten tutustuessa ilmeni, että Timon isä taisteli rajalla. JÖJJE kuuli Timolta tuoreimmat uutiset sodasta. Samalla myös JÖJJE näki Timon suuren huolen perheestään.

JÖJJE oli asepalveluksen ollessa loppusuoralla suunnitellut tekevänsä jotain hyödyllistä. Auttamistyö oli ollut pidempään mielessä – olihan hänellä pitkäaikainen VPK tausta. Nyt ajatus Ukrainaan lähdöstä kävi usein mielessä. Alkuun nimenomaan vierastaistelijana – legioonalaisena.

Koulun kesäloma lähestyi. Päätös oli syntynyt. JÖJJE ryhtyi kartoittamaan kulkureittejä ja mahdollisia järjestöjä, joiden kautta Ukrainaan voisi matkustaa tai värväytyä tositoimiin. SPR:n kautta kyyti sinne löytyisi jonkinmoiseen avustustyöhön.

Eräs yhteyshenkilö kysyi, että kiinnostaako kouluttamiskeikka. Kiinnostihan se.

Varsin nopeasti koulutusryhmän jäsen soitti ja ensimmäinen retki Ukrainaan sovittiin. Aikaa lähtöön oli noin viikko. JÖJJE lähti Ukrainaan ensimmäisen kerran tämän vuoden kesäkuun alussa.

KARHU 5

Suuri muutos

Kouluttajaryhmän matka Ukrainaan taitettiin autolla. Perillä yhteistyöjärjestö majoitti miehet. Kouluttajat eivät käytä Ukrainan maastopukua, vaan mukana vietiin omat varusteet. M05 on varsin yleinen kuosi.

Sotivassa maassa on moni asia toisin, kuin meidän lintukodossa. Sotasensuuri on melkoisen tiukkaa. Se on ymmärrettävää. Moni asia on eri tavalla, kuin uutiskuvat näyttävät. Vihollisen hyökkäykset ovat hieman summittaisia ja kohdistuvat usein-

Ukrainalaiseen arkeen kuuluvat ilmahälytykset, sotauutiset, hautajaiset, sotavammat, tappiot ja voitot.

”Legion pose”

kin siviilikohteisiin. Koko ajan saa olla varuillaan, oli sitten missä päin Ukrainaa tahansa.

Todistuksena siitä vaarasta oli venäläisen ohjuksen osuminen parin kilometrin päähän kouluttajien majapaikasta. Melkoinen jysähdys oli ollut. Muutenkin ukrainalaiseen arkeen kuuluvat ilmahälytykset, sotauutiset, hautajaiset, sotavammat, tappiot ja voitot.

Elämää Ukrainassa sotilastehtävässä ei voi oikeastaan verrata ”intti aikaan”. Kouluttajat ovat hengenvaarassa. Palkkaa ei makseta. Suojavarustus on vapaaehtoinen, mutta JÖJJE haluaa palata myös reissuiltaan. Hän on ollut kahdella reissulla ja tälle vuodelle tulee vielä yksi reissu.

Kouluttajilla on käytössä tulkki. Opetettavat asiat pohjautuvat pitkälti suomalaiseen taistelutaktiikkaan. Puolustusvoimien Taistelijan opas on varsin käytetty apuväline. Kouluttajat pitävät yhteispalavereja, joissa luodaan yhteinen linja ja käydään läpi harjoituksia.

JÖJJE on liittynyt tämän vuoden alkupuolella Nakkilan reserviläisyhdistykseen ja toimii aktiivisesti ampumaradalla ja maastossa. ”Kotilomalla” olevat kouluttajat keräävät varoja ja hankkivat varusteita ja tavaroita, joita kouluttajatoverit ovat toivoneet.

Aika moninaiset asiat kelpaavat vietäväksi.

Pienimuotoisesta raivauskalustosta on puutetta. Käsittäen kirveet, moskat, lekat, rautakanget, lapiot jne.

Tällä tietoa jutulle tulee jatkoa. Kysymyksiä voi välittää JÖJJELLE.

ESA RANNISTO ja JÖJJE

LOPPUKEVENNYS Joukko-osasto ja moraalimerkit.

Koukkutarra patchit ovat kovin keräiltyjä sotilaiden, reserviläisten ja kouluttajien keskuudessa. Maan lippuja, joukko-osastojen tunnuksia, isompia voittoja jne. on tehty patcheiksi. Nakkilan Patch sattuu olemaan ukrainalaisten silmää miellyttävä väreiltään ja aihepiiriltään.

Myöskin viljatähkät ovat varsin ajankohtaiset. Kävi niin, että JÖJJEn tetsarista koetettiin, jopa väkisin viedä vaihtoon Satakunnan värejä. Lopulta suomalainen joutui vaihdon tekemään. Seuraavaan reissuun lähtee muutama ylimääräinen Nakkilan Res patch mukaan.

Patch-kokoelma Kiovan sotamuseossa.

6 KARHU

Pasi Suominen ja Ravo Sarmet onnistuneen urakan jälkeen maalialueella Pyhäjärven rannassa. Pyörän sarvessa ”Palkintoämpäri” Porin prikaatin logolla varustettuna.

Majurit marssilla Elokuun 24. päivä vuonna 1963 oli ikimuistettava Säkylän kunnalle sekä silloiselle Porin prikaatille. Nimittäin kyseisellä päivämäärällä prikaatin kärkijoukko, II Pataljoona aloitti ajan hengen mukaisesti siirtymisen polkupyörillä Turun Heikkilästä kohti Säkylän Huovinrinnettä päällikkönsä evl Kuuselan johdolla. Heikkilän kentällä prikaatin komentaja suoritti ensiksi lähtökat-

selmuksen jonka jälkeen polkupyörämarssi kohti Säkylää saattoi alkaa. Turun tuomikirkon edustalla kenraaliluutnantti Adolf Ehrnrooth seurueineen vastaanotti ohimarssin. Turkulaisia oli runsain joukoin katujen varsilla seuraamassa pataljoonan lähtöä.

Siirtyminen Säkylään kesti kaksi päivää kun ensimmäisenä päivänä poljettiin

vain Säkylän kunnan rajan yli yöpyen Vahoniemessä. Varsinainen tulojuhla oli seuraavana päivänä kun prikaatin komentaja ev Yrjö Keinonen ja kunnan edustajat vastaanottivat saapuvan pataljoonan ohimarssin. Tapahtuma oli maakunnan ykkösuutinen. Satakunnan Kansa kirjoitti: ”Tuskin milloinkaan on Säkylän keskustassa nähty sellaista kansan paljoutta kuin Porin Prikaatin

KARHU 7

Marssin ainoat aidot

peseytymiseen ja saunaan. Muonituskeskuksessa nautitun päivällisen jälkeen osallistujat kuljetettiin takaisin Turkuun.

SA-pyörät nähtiin

Herätti muistoja

Rauman Reserviupseerikerhoa edustaneilla

Ruotuväki/Onni Isohella

ensi kertaa esittäytyessä Säkylässä säkyläläisenä joukko-osastona. Pitäjä otti vastaan uudet asukkaansa juhlaliputettuna. Arviolta 6000 -7000 ihmistä täytti Säkylän keskustan juhlallisuuksien aikana.”

Pyöräilyä juhlan kunniaksi

25.8.2023 Porin prikaati ja Säkylän kunta juhlistivat yhdessä tasan 60 vuotta sitten ta-

pahtunutta. Juhlan kunniaksi järjestettiin pyörämarssi Turusta Säkylään MPK:n kurssina. Marssi toteutettiin omilla polkupyörillä ja omissa varusteissa. Jokaisella oli oltava pyöräilykypärä sekä toivottavasti huollettu pyörä. Marssille osallistui 24 pyöräilijää.

Matkaan lähdettiin Turun Tampereentien Prisman parkkipaikalta aamulla klo 7 jolloin koko ympärillä oleva maisema oli peitetty sumuisen hunnun alle. Marssireitti kulki Orikedolta Liedon aseman kautta Säkylään. Huoltopisteitä oli matkan varrella kaksi, Tortinmäen tanssilava ja Kristallirannan parkkipaikka.

Marssi päättyi Säkylän keskustaan ja Rantatiellä kirkon kohdalla oli vastaanotto.

Vastaanottajina olivat prikaatin komentaja Vesa Valtonen ja kunnanjohtaja Teijo Mäenpää. Paikalla oli myös prikaatin perinnepukuosasto sekä monisatapäinen yleisö. 60 -vuotista varuskuntaa juhlistettiin kunnanviraston takapihalla järjestetyssä puutarhajuhlassa. Kutsuvierastilaisuudessa (+ marssiosasto) oli tarjolla kalakeittoa ja kahvia.

Osallistujat saivat muistoksi ajan hengen mukaisesti prikaatin tunnuksella varustetun ämpärin joka sisälsi myös Säkylän kunnan muistamisia. Tilaisuuden jälkeen marssiosaston matka jatkoi pyörillä prikaatin kuntotalolle missä osallistujilla oli mahdollisuus

Marssin ainoat aidot SA-pyörät nähtiin Rauman Reserviupseerikerhoa edustaneilla maj res Pasi Suomisella ja maj res Ravo Sarmetilla. Ns. ”perinneosaston” pyörät valikoituivat marssin hengen mukaisesti kunnioittamaan tapahtuman luonnetta. Myös miesten vaatetus oli marssin viitekehyksen mukainen. Suomisella maastopuku M05 ja Sarmetilla maastopuku M62.

Pyörillä käytiin harjoittelemassa useita kertoja ennen marssia jotta lähinnä takapuoli tottuisi karuun sotilassatulaan. Pyörämarssi pitkäkestoisena liikuntasuorituksena herätti muistoja omilta varusmiesajoiltamme. jolloin pyörät olivat kiinteänä osana varusmieskoulutusta.

Marssin aluksi perinneosasto yritti pysyä muiden vauhdissa, mutta usean ja jopa jyrkähkön nousun jälkeen oli luovuttava tavoitteesta, sekä jatkettava matkantekoa omaan tahtiin. Tämä osoittautui täysin oikeaksi ratkaisuksi kun kuntopohja oli kunnossa, mutta oma marssinopeus takasi varman pääsyn maaliin asti. Perinneosaston marssiaika n. 95 kilometrin matkalle oli hieman reilu 5 tuntia taukojen kanssa.

Marssin lähtökynnyksellä tosin paistoi muutamien kanssapyöräilijän kasvoilta epäusko siitä, että me perinteisillä SA -pyörillä matkaan lähtijät koskaan yltäisimme maaliin asti. Olemme syystä ylpeitä osallistumisestamme marssille ja toteamme, että perinteiset arvot: kunnia – velvollisuus – tahto, ovat taas osoittaneet voimansa aivan tavallisessa arkielämässä.

Yksityiskohtaisemman kertomuksen marssista voi lukea Ruotuväki -lehden numerosta 9, sivuilta 26–31.

RAVO SARMET

8 KARHU kuvat: Mika Peltola

van uutta asennetta niin reserviläisiltä kuin työnantajiltakin.

Pääesikunnan edustaja esitti näkökulmia ydinasevalta ja NATO-maa Britanniasta. Eversti kertoi Britannian olevan mielestään johtavassa asemassa Euroopassa koskien sotilaallisia kyvykkyyksiä. Britannia on myös yksi maailman johtavista merivalloista. Uhkina Britit näkevät Venäjän, Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean.

Suomi ollut mukana vuodesta 2017 liittoutumassa, Joint Expeditionary Force (JEF), joka on kymmenen maan kriisinhallintakeskittymä. Britannia johtaa JEF:ä.

Pöydän päässä tilaisuuden puheenjohtaja Jari Multisilta ja läppärin takana tilaisuuden avaaja Ari Kulku.

Satakunnan piirien perinteinen reserviläispäivä Laviassa Satakunnan reservipiirien perinteinen 15. reserviläispäivä pidettiin Laviassa 26.8.2023. Aikaisemman käytännön mukaan ohjelma jakaantui kahteen osaan. Aamupäivällä keskityttiin niin ajankohtaisiin kuin perinteisiin suomalaisen maanpuolustuksen ja turvallisuuden kysymyksiin. Iltapäivällä osallistujat pääsivät kokeilemaan ampumataitojaan ja käden heittotarkkuutta. Aamupäivän ohjelmasta vastasi Satakunnan reservipiirien perinnetoimikunta, iltapäivän järjestelyistä Lavian seudun reserviläisyhdistykset. Osallistujia oli kaikkiaan viitisenkymmentä.

Tilaisuuden avasi Lavianseudun Reserviupseerikerhon varapuheenjohtaja Ari Kulku, joka loi lyhyen katsauksen tapahtuman historiaan ja toivotti osallistujat ja puhujat tervetulleiksi. Ohjelman puheenjohtajaksi oli lupautunut Satakunnan Reserviläispiirin puheenjohtaja Jari Multisilta.

Juha Vasama, RU-piirin puheenjohtaja kertasi reserviläisorganisaatioiden historiaa ja esitti huolensa Satakunnan reservipiirin historiikin puuttumisesta: ”kaikki itseään arvostavat yhdistykset tuntevat historiansa”.

Hän kertoi aiheeseen palattavan. Juha totesi myös Suomen liittymisen NATOon vaati-

Ylikomisario Juha Joutsenlahti LounaisSuomen poliisilaitoksesta loi katsauksen siviiliviranomaisten varautumiseen.

KARHU 9 JEF on nopeampi toimimaan Itämerellä kuin NATO. Ylikomisario HTM Juha Joutsenlahti, Lounais-Suomen poliisilaitokselta kertoi sisäisestä turvallisuudesta ja varautumisesta häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Juha kertoi suurimpina sisäisen turvallisuuden huolenaiheina olevan huumeet ja jengirikollisuus. Hän ennusti, että ilmastonmuutoksen johdosta mm. makeasta vedestä tullaan taistelemaan enemmän kuin öljystä on taisteltu. Tämä tulee aiheuttamaan painetta ihmisvirtojen muodossa myös Suomeen.

Poliisin valmiuden ja varautumisen ylläpitäminen sekä hyvä johtaminen on avainasemassa.

Henkinen kriisinkestävyys on tärkeää kaikilla tasoilla. Juha korosti 72:n tunnin kotivaran ylläpitämistä, tietoturvan ajan tasalla pitämistä sekä medialukutaidon tärkeyttä.

Satakunnan reservipiirien perinnetoimikunnan senioriedustaja Pauli Ylitalo kritisoi esitelmässään ”Suomen tie jatkosotaan”, sitä historiallista ”tietoa”, jolla kansakunnalle on selitelty Suomen ”ajautumista ajopuuna” jatkosotaansa. Ilman muuta pääsyy jatkosotaan oli talvisodan katkera rauha (13.3.1940) aluemenetyksineen. Myös Moskovan tiukka poliittinen painostus jatkui talvisodan jälkeen.

Syksystä 1940 lähtien ne ratkaisut, joita Suomi teki ja sen toimintaa ohjasivat, seurasivat aika rationaalisesti Saksan intressejä ja sen toimenpiteitä pohjoisella rintamallaan. Näitä olivat mm. Saksan oikeus Petsamon nikkeliin ja sotilaiden kauttakulkuoikeus Suomen kautta Pohjois-Norjaan. Keväällä 1941 Suomi esitti Saksalle omat toiveensa mahdollisen sodan syttyessä.

Saksassa ymmärrettiin, että Länsi-Venäjän ainoan avoimen valtamerisataman Muurmanskin valtaaminen ja sieltä johtavan rautatien katkaiseminen olivat välttämättömiä offensiiveja mahdollisen sodan alkaessa. Tähän Saksa tarvitsi Suomen tu-

Satakunnan RU-piirin puheenjohtaja Juha Vasama (vas.) kertoi reserviläistoiminnan historiasta ja perinnetoimikunnan edustaja Pauli Ylitalo Suomen jatkosotaan johtaneista tapahtumista.

kea. Suomen ensimmäiset hyökkäystoimet Pohjois-Suomessa Saksan rinnalla ja komennossa käynnistyivät 1.7.1941 huonolla menestyksellä. Tästä jatkosotamme taistelut alkoivat.

Seuraava suuri offensiivi alkoi 10.7.

Laatokan pohjoispuolella viiden suomalaisja yhden saksalaisdivisioonan voimin ja sujui paremmin. Päähyökkäys Karjalan kannaksella alkoi vasta elokuussa seitsemän divisioonan voimin yhdellä prikaatilla vahvistettuna. Viipuriin päästiin 29.8. ja vanhalle (Tarton rauhan) rajalle 1.9.

Kaikki edellä sanottu osoittaa, kuten mm. ex-komentaja Gustav Hägglund on todennut jo vuosia sitten: ”Eikö jo voitaisi reilusti tunnustaa, että Suomi hyökkäsi Saksan rinnalla” (ja liittolaisena). ”Ne ratkaisut, jotka Suomi teki, olivat oikeita”. Jos Suomi olisi jättänyt otollisen tilaisuuden käyttämättä, jälkipolvi ja historia eivät olisi antaneet sitä anteeksi. Kiitos veteraaneille, jotka turvasivat meille vapaan isänmaan ja va-

paan elämisen edellytykset!

KIITOS Kiitos erinomaisista esityksistä ja aktiivisesta osallistumisesta! Kiitos Satakunnan piireille ystävällisestä tuesta. Kiitos paikallisten reserviläisyhdistystemme aktiiveille jäsenille onnistuneista järjestelyistä. Erityisen kiitosmaininnan ansaitsevat kahvituksista, lounaista ja toimitiloista huolehtineet jäsenemme, jotka myös järjestivät kenttätapahtumia ja valvoivat ammuntoja Lavian Seudun Reserviläiset ry:n puheenjohtaja Asko Knuutilan johdolla. Kiitos arpajaisvoittojen ja palkintojen lahjoituksista. Arpajaistuotto ja vapaaehtoiset kahvi/lounasmaksut kattoivat merkittävän osan kuluista ja mahdollistivat näin osaltaan maksuttoman osallistumisen.

MATTI LEHTIMÄKI Perinnetoimikunnan pj.

10 KARHU

Aleksi Afkir mittaa ampumasuorituksen kestoa.

Toimintaa Nakkilassa Syksy koettaa tulla Nakkilaankin. Hieman vaikuttaa, että pian on keksittävä uusi vuodenaika tähän kesän ja syksyn väliin – puolisyksy. Yhdistyksen harjoitusammunnat olisivat alkuperäisen suunnitelman mukaan loppuneet jo elokuussa, mutta vielä jatketaan harjoitus kerrallaan. Tätä kirjoitettaessa 4.10 on vielä vapaa harjoitus. Sää on miellyttävä ampua, mutta illalla alkaa tulla pimeä. Tervasmäen pistooliradalla on kokoontunut pistooli- ja revolveriampujia joka toinen keskiviikko. Mika Rajala on ottanut vetovastuun ja toki saanut muilta ampujilta apua. Rajala on myös toinen yhdistyksen AAK (ampuma-asekouluttaja). Toinen AAK on Sami Kivimäki. Hän vannoi virkavalan tänä vuonna uudelleen.

Ilma-asekerho täydessä toiminnassa

Samdy ilma-asekerho meni kesätauolle toukokuun lopulla ja aloitti taas syyskuussa.

Kerho on periaatteessa täysi. Tunnelma on tiivis, kun radalla on myös vanhempia. Väkeä on varmaan parhaimmillaan ollut viisitoista henkeä kahteen tuntiin. Mutta voi sitä ammunnan riemua. Ensimmäisiä kerholaisia oli kaartinjääkäri Jussi Markkanen. Jussi on saanut ylennyksen ja toimii toisena ohjaajana yhdessä allekirjoittaneen kanssa. Ainoa murhe on ilma-aseittemme ikä. Vikoja ja toimintahäiriöitä tulee. Aina on joku pyssy telakalla. Pienimmät aloittavat Ecoaseella, mutta varsin nopeasti siirtyvät ilma-aseisiin. Raskaat ilmakiväärit tuetaan erilaisin tukielementein.

Viidessä kilpailussa 90 suoritusta!

Ruutiasekausi käsitti viisi osakilpailua.

Kaikkiaan 31 eri ampujaa osallistui kilpailuihin ja suorituksia oli 90 kappaletta. Jäsentenvälinen kilpailu ammuttiin kilpasarjan päätyttyä. Siihen saattoi osallistua myös

muiden reserviläisyhdistysten jäsenet. Kilpailut ammuttiin pienoispistoolilla, pienoisrevolverilla, pistoolilla, revolverilla, pienoiskiväärillä, reserviläiskiväärillä ja kiväärillä. Ajatuksena on, että olisi mahdollisimman monta erilaista lajia tarjolla. Jäsen pääsisi tutustumaan erilaisiin aseisiin ja saamaan harrastuskertoja.

Ampumakilpailujen aikana oli kolmesti buffetti auki. Ammuntojen jälkeen ja ampumavuorojen välissä kuulee kauden parhaat jutut.

Aseita omistamaton saa lainata yhdistyksen tai jonkun muun ampuja asetta. Joka kerrasta on jäänyt hyvä mieli.

Viimeisessä kilpasarjan kisassa oli jälleen pöytä katettu palkinnoilla ja jokainen ampuja sai vuorollaan valita. Mikäli oli jäänyt paikalle.

Kolmelle parhaalle pytyt ja lopuille tavarapalkintoja. Ensi vuonna jatketaan. Yhdistyksen Jäsentenväliset päätti kauden. Mikko Kähkönen ampui Nakkilan Reserviläisten mestariksi.

Kiertopalkinnonlisäksi Mikko saa suunnittella ensi vuoden Jäsentenväliset -kisan.

Marsseja ja kokouksia

Pienoinen marssi-innostus on vallannut Nakkilan Reserviläisiä. Jäsenemme ovat osallistuneet tahoillaan marsseihin ja tehneet omia marssisuorituksia. Yhdistys järjesti kaksi pienimuotoista marssitapahtumaa. On aistittavissa,

että siitä tulee perinne. Ahkerin marssija lienee puheenjohtajamme.

Yhdistyksen hallitus on kokoustanut kerran kuukaudessa. Puheenjohtaja Pasi Lahtonen on laatinut jäsenkirjeen joka kuukausi.

Jäsenkirje on hyvä osa tiedotusta. Jäsenmäärä on hiljalleen kasvanut. Lähestymme sadan jäsenen maagista rajaa. Yhdistys on hankkinut johtokunnan käyttöön kannettavan tietokoneen ja kokouskaiuttimen. Ne siirtyvät sihteeriltä seuraavalle sihteerille. Jos joku osallistuu kokoukseen etänä, niin voimme puolin ja toisin kuulla toisiamme.

Tälle vuodelle yhdistys on ollut esillä Viikkalan koulun perhetapahtumassa. Ammutimme väkeä Ecoaimsilla. Kiinnostus oli kovaa.

Kaksi tuntia lapset ja aikuiset ampuivat nostoppina. Lokakuussa olemme eläkeläisten harrastepäivillä Nakkilan Liikuntahallilla.

Ruutiasekauden virallisen puolen päättyessä ilma-aseradan käyttäjät aloittavat ratakautensa. Joulukuulla ammutaan perinteinen Kinkkukisa.

Joulun kunniavartiot Sankarihaudoilla ovat yleensä viimeiset viralliset toimet yhdistyksen osalta.

ESA RANNISTO

Nakkilassa innostuttiin marssimisesta.

KARHU 11 KARHU 11

Tommi Laitila ja Ilkka Lahtinen sekä Suomi-konepistooli Siikaisten reserviläisten esittelypisteellä Siikaisten päivillä Eteläpäässä

Siikaisten reserviläiset hyvin esillä Siikaisten Päivät järjestettiin 10.6. Siikaisten Eteläpäässä. Tapahtuma järjestetään vuosittain ja jo perinteisesti myös Siikaisten Reserviläiset ovat olleet tapahtumassa mukana omalla kojullaan. Kojullamme olemme esitelleet reserviläisten toimintaa ja myyneet makkaraa varainhankintatarkoituksessa.

Tänä vuonna toteutimme kojumme yhteyteen, vuosien tauon jälkeen, myös asenäyttelyn, jossa oli esillä runsaasti erilaisia sotien aikaisia aseita aina ”Emmasta” sotilaskivääreihin ja käsiaseisiin.

Sää oli mitä mainioin, ihmisiä liikkeellä paljon ja makkara teki kauppansa. Asenäyttelymme keräsi suurta huomiota ja deaktivoidun Suomi-konepistoolin kanssa oli mahdollista päästä itseään kuvaamaankin. Aseet tietenkin herättivät

keskustelua ja niiden historia kiinnosti ihmisiä, jossa yhteydessä pääsimme hyvin käsiksi myös reserviläistoimintaan.

Tietenkin tuli mainittua, että meidän toiminnassamme on mahdollista päästä kokeilemaan miltä tuntuu ampua ihan oikealla Suomi-konepistoolilla.

Kaiken kaikkiaan onnistunut tapahtuma, joka varmasti nosti jo korkealla olevaa kiinnostusta reserviläistoimintaa kohtaan. Ilahduttavaa oli myös se, että paikalla oli ihmisiä kauempaakin, jotka mahdollisesti saivat kipinän ottaa yhteyttä siihen lähempänä itseään toimivaan reserviläisyhdistykseen.

TOMMI LAITILA Sihteeri Siikaisten Reserviläiset ry

12 KARHU

PORINPRIKAATI

Harjoituksen ehdottomasti vaativin ja näyttävin yksittäinen harjoite oli Kampin ostoskeskuksessa tapahtunut isku.

Reccex 23 – Vaativia moniviranomais CBRN EOD/IED operaatioita monikansallisilla joukoilla Porin prikaati johti yhteispohjoismaisen Reccex 23 -harjoituksen Etelä- ja Lounais-Suomen alueella 27.8.–8.9.2023. Harjoitukseen osallistui joukkoja Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta operoivien joukkojen kokonaisvahvuuden noustessa noin 150:een. Harjoituksen kokonaisvahvuus vaihteli harjoituksen eri vaiheissa 180– 230 välillä. Lisäksi harjoitukseen osallistui laaja joukko suomalaisia viranomaisia päiväkohtaisesti vaihdellen.

Pohjoismaisia Reccex-harjoituksia on järjestetty vuodesta 2009, ja nyt toteutetaan järjestyksessään 11. harjoitus. Viranomaisista harjoitukseen osallistui Poliisi, Pelastuslaitos, Rajavartiolaitos, Tulli ja Säteilyturvakeskus (STUK). Muita toimijoita oli lisäksi Helsingin yliopistollinen sairaala, Turun yliopistollinen keskussairaala, Helsingin pelastuskoulu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Helsingin yliopiston Kemian osaston yksikkö VERIFIN.

Reccex tulee sanoista Reconnaissance Exercise ja tiedustelu olikin suuressa roolissa harjoituksessa. Nimestään huolimatta harjoituksessa nähtiin paljon muutakin, kuten koko CBRN (Chemical, Biological, Radiological, Nuclear) toiminnan kirjo näytteenoton, laboratorioanalyysien, puhdistuksen, lääkinnän ja asiantuntijalausuntojen muodossa. Lisäksi CBRN toimintaan liittyy hyvin vahvasti räjähteiden raivaaminen ja erilaisten improvisoitujen räjähteiden

KARHU 13 vaarattomaksi tekeminen. Vaikka Reccex on CBRN-harjoitus, on ehdottoman tärkeää saada räjähdeuhat sisällytettyä mukaan tehtäviin. Kun CBRN-aineita käytetään tahallisesti terrorismin, sabotaasin tai sodankäynnin välineinä, on aina otettava huomioon potentiaalinen räjähdeuhka.

Harjoituksen kriittinen CET/FIT ja nopea FOC

nyt pitkäksi, sillä ajomatka saattoi olla yli 200 km tilannepaikalle ja tehtävä kesti jopa 16 tuntia. Riittävästä levosta ei kuitenkaan tingitty ja siksi oli hyvä, että komppaniassa oli kolme operoivaa CBRN joukkuetta.

Aina oli 1–2 joukkuetta valmiina ottamaan uuden tehtävän vastaan.

Realismia tilannepaikkoihin

Harjoituksen kunnianhimoisena tavoitteena oli harjoitella CBRN EOD/IEDD uhkia vastaan operoimista mahdollisimman realistisesti. Harjoitustilanteet luotiin todellisten uhkamallien ja maailmalta lähivuosina

jatkuu

Försvarsmakten / Jimmy Croona

Puolustusvoimat / Juuso Ketonen

Harjoituksen alussa Suojelun erikoisosasto perustettiin ja ulkomaiset joukot sekä Raivaamisen erikoisosasto keskitettiin Säkylään. Harjoitusjoukosta muodostettiin monikansallinen CBRN komppania, josta löytyi kolme CBRN joukkuetta, kent-

tälaboratoriojoukkue sekä komento- ja huoltojoukkue. Alun harjoitus- ja turvallisuuspuhutteluiden jälkeen joukoilla oli kolme päivää aikaa hankkia operointikyky tuleviin tehtäviin Combat enhancement ja force integration vaiheessa (CET/FIT). Operointikyvyn saavutettuaan (full operational capability, FOC) joukot kykenivät aloittaa harjoituksen tärkeimmän ja vaativimman eli Live exercise (LIVEX) vaiheen. LIVEXvaihe kesti kuusi päivää ja sen aikana komppania toteutti saamiaan tehtäviä tilanteenmukaisesti oman suunnittelun ja päätöksien mukaisesti. Joukot suorittivat yhteensä 16 isoa CBRN EOD/IEDD-tehtävää sekä muutamia pienempiä tehtäviä. Aika ei käy-

Viranomaisista harjoitukseen osallistuivat Poliisi, Pelastuslaitos, Rajavartiolaitos, Tulli ja Säteilyturvakeskus (STUK).

14 KARHU

saatujen havaintojen perusteella ja harjoituskohteiksi valittiin todellisia paikkoja eikä harjoitusalueen syrjäistä metsää. Tästä syystä harjoitus näkyi laajasti kansalaisille mm.

Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Tampereella, Turussa ja Porissa. Realismia haettiin myös sillä, että harjoituskohteissa operoi juuri niitä viranomaisia ja muita toimijoita, jotka kyseiseen tilanteeseen hälytettäisiin todellisuudessa paikalle tai keneen oltaisiin yhteydessä. Lisämausteen joukoille toi vielä se, että harjoitukseen kuulumattomat sivulliset tuli huomioida tilannepaikalla, kuten todellisessakin tilanteessa tulisi tehdä.

Harjoituksen ehdottomasti vaativin ja näyttävin yksittäinen harjoite oli Kampin ostoskeskuksessa tapahtunut isku, jonka seurauksena kymmeniä siviilejä sai eriasteisia vammoja ja lääkintäjoukkoja oli vastassa erilaisista altistusoireista kärsiviä potilaita. Alun kaaoksen jälkeen ensivasteen toimijoilta edellytettiin kykyä hoitaa tilannetta tehokkaasti ja aiheuttamatta omia tappioita toimiessaan vaarallisten aineiden vaikutuspiirissä. Tavoiteltavana lop-

puasetelmana harjoituksen johdolla oli nähdä potilaiden hoitoa kiireellisyysluokkien mukaisesti, vihollisen operaattoreiden neutralointi, vihollisen käyttämien levityslaitteiden vaarattomaksi tekeminen, vaarallisen aineen tunnistaminen ja näytteenotto, puhdistustoimenpiteet potilaille ja kontaminoituneille toimijoille sekä näytteiden laboratorioanalyysien perusteella varmennettu tunnistus aineesta. Ohessa piti muistaa sivullisten ihmisten hallinta ja vaaralliselle alueelle pääsyn estäminen. Meni tehtävä lopulta hyvin tai vähemmän hyvin, yksi asia on varma: tämän harjoitteen muistaa jokainen osallisena ollut.

Euroopan maan turvallisuuspoliittinen painopiste, useimmat Pohjoismaat mukaan lukien, oli 2000-luvun alusta saakka ollut kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Uhkakuvat ovat sittemmin muuttuneet. Ensin kansainvälinen terrorismi alkoi ulottua enenevissä määrin Länsi-Euroopan maihin, jonka seurauksena uhka kotimaassa alkoi konkretisoitua. Viime vuosina on käynyt selväksi mahdollisuus joutua suoran tai epäsuoran sotilaallisen vaikuttamisen kohteeksi ja nyt myös suora hyökkäys toisen maan alueelle on palannut voimapolitiikan näyttämölle.

Vuoden 2017 Reccexissä harjoiteltiin Suomeen kohdistuvien CBR-uhkien torjuntaa normaaliolojen toimivaltuuksin. Poliisi johti operaatioita, joita armeijan joukot eri Pohjoismaista tukivat. Sama suuntaus harjoitustoiminnan painopisteenä on entisestään vahvistunut. Niin sanotun harmaan vaiheen merkitys konfliktin aikana korostuu ja CBR-aineilla tai -aseilla tehtävät iskut

Salisbury 2018 muutti paljon

Reccex-harjoituksien teemat ovat vaihdelleet historian saatossa noudatellen maailmanpoliittisten kehityskulkujen suuntaviivoja. 2010-luvun puolivälin paikkeille saakka harjoituksien skenaario perustui kansainväliseen kriisinhallintaoperaatioon, jossa yleensä toimittiin Naton johtamassa operaatiossa, jolla oli YK:n mandaatti. Monen

Kenttälaboratoriojoukkue työskenteli siirrettävä

KARHU 15

Taustatilanteessa vihollinen pyrki toimillaan luomaan epätietoisuutta ja pelkoa kansalaisissa, epäluottamusta viranomaisiin informaatio-operaation tukemana, vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin ja kuormittamaan viranomaisia. ovat merkittävä osa vihollisen laaja-alaisen vaikuttamisen keinovalikoimaa. Vuoden 2018 Novichok iskut Lontoon Salisburyssä toi CBRN-uhat aivan uudella tavalla viranomaisten ja kansalaisten tietoisuuteen ja viranomaistoiminnan sujuvuuteen on haluttu sittemmin entisestään panostaa. Salisburyn iskut osoittivat hyvin sen, miten haastavia, resursseja sitovia ja laajaa yhteistyötä vaativia CBRN-tilanteet voivat olla. Ja ennen kaikkea iskuissa konkretisoitui potentiaaliseksi arvioitu uhka. Oli tiedossa, että on Puolustusvoimat / Juuso Ketonen

ässä ja huippuvarustellussa kontissa.

olemassa toimijoita, joilla on kyky tällaisen iskun tekemiseen, mutta tahdosta toteuttaa ei ollut varmuutta. Nyt sekä tahto että kyky on osoitettu ja siihen meidän tulee olla valmiita vastaamaan.

Tämän vuoden harjoituksen tilannekehyksessä Suomea vastaan oli viikkojen ajan operoitu erilaisilla laaja-alaisen vaikuttamisen keinoilla, joista osa sisälsi CBR-aineiden käyttöä ja improvisoituja räjähdelaitteita.

Taustatilanteessa vihollinen pyrki toimillaan luomaan epätietoisuutta ja pelkoa kansalaisissa, epäluottamusta viranomaisiin informaatio-operaation tukemana, vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin ja kuormittamaan viranomaisia. Samalla vihollinen testasi viranomaisten kykyä vastata tilanteisiin ja hankki tietoa omien laitteiden suorituskyvystä varsinaisten vakavampien iskujen suorittamiseen. Tilanteen vaativuuden ja viranomaisten ylikuormituksen vuoksi Suomi pyysi kansainvälistä tukea Pohjoismaista tilanteen ratkaisemiseksi.

Viranomaisyhteistyön näyteikkuna

Suomi on vuosia ollut yksi maailman parhaita viranomaisyhteistyössä eikä CBRN ala tee poikkeusta. Harjoituksessa halusimme korostaa meidän vahvuuksiamme ja osoittaa yhteistyön parhaita käytänteitä, joita olemme Suomessa viime vuosien harjoituksissa yhdessä oppineet. Vuonna 2017 hyväksytyn kansallisen CBRN strategian mukaisesti olemme kehittäneet yhteistyötämme ja tänä päivänä se näkyy mm. yhteisinä alan kursseina, tiivistyneenä tiedonvaihtona,

säännöllisinä harjoituksina ja hyvin matalan kynnyksen yhteydenottoina. Reccex 23 oli tavallaan viime vuosien intensiivisen yhteistoiminnan kehittämisen väliarviointi. Halusimme tarjota erinomaisen mahdollisuuden tarkastella saavutettua tasoa ja määrittää askelmerkit seuraavien kehitysaskelmien ottamiselle. Harjoitus järjestettiin siinä mielessä erinomaiseen aikaan, sillä kansallinen CBRN strategia on juuri päivityksessä.

Meidän laajaa ja joustavaa yhteisoperointikykyämme arvostetaan myös ulkomailla.

Tästä osoituksena harjoitusta saapui seuraamaan tarkkailijoita kumppanimaista mm.

Ranskasta, Iso-Britanniasta ja Liettuasta.

Suomen vahva VIRYT jatkuu

Vaikka Reccex-harjoituksia ei aivan joka vuosi järjestetä eikä niissä aina ole samankaltainen viranomaisyhteistyötä vaativa skenaario, yksi asia on varmaa: Suomessa eri viranomaiset jatkavat säännöllistä harjoittelua vähintään vuosittain, ellei jopa useita kertoja vuodessa. Meidän tahtotilana on entisestään kehittää Porin prikaatin Suojelun osaamiskeskuksen tarjonnassa olevia kursseja siten, että ne palvelisivat sekä Puolustusvoimien palkattua henkilökuntaa että muita viranomaisia. Kehitys tämän suhteen on jo pitkällä. Neljä CBRN kurssia on jo avoimia VIRYT-kumppaneille ja muutamaa ollaan vielä kehittämässä. Pilottikurssina on ollut puhdistustoiminnan peruskurssi, joka toteutettiin ensimmäisen kerran avoimena kaikille viranomaisille vuonna 2021. Tämän vuoden kurssille on tulossa 40–50 eri viranomaisten edustajaa ja samalla olemme kehittäneet kurssin kouluttajahenkilöstöä VIRYTyhteensopivaksi.

Askelmerkit ovat kohdallaan ja suunta on oikea. Yhdessä eteenpäin, niin kotimaassa kuin Ruotsin ja kansainvälisten liittolaistemme kanssa.

KARRI KINISJÄRVI majuri

16 KARHU

Maakuntakomppanian taistelijoita 54 kilometrin ratamarssilla Porista Niinisaloon

Pori-Niinisalo rataosuus lakkautettiin 1980-luvulla ja raideliikenne Niinisaloon käy nykyisin Parkanon kautta. Niinisalosta Poriin johtavaa rataosuutta ei kuitenkaan lakkauttamisesta huolimatta purettu, koska rataosuudella nähtiin olevan mahdollisesti maanpuolustuksellista hyötyä ja tarvittaessa se voitaisiin ottaa ripeästi uudelleen käyttöön. Suomen Nato-jäsenyyden myötä onkin viritelty keskustelua radan tarpeellisuudesta. Raiteet kun vievät suoraan Porin satamasta Etelä-Suomen suurimmalle Puolustusvoimien harjoitusalueelle, jossa ulkomailta tulevien sotilaiden ja kaluston määrä

KARHU 17

osuudella, jota pitkin maakuntakomppanian oma perinnejoukkoyksikkö JR 15 siirrettiin rintamalle kesäkuussa 1941.

Ratamarssin toteutettiin kesäisen lämpimässä ja aurinkoisessa säässä 9. syyskuuta ja liikkeelle lähdettiin aamukahdeksalta Porin Ruosniemestä. Marssi suoritettiin periaatteella, että marssija kantaa sen, mitä marssilla tarvitsee. Innan lisäksi matkaan lähti 10 marssijaa, sekä kahden henkilön huoltotiimi, joka järjesti marssijoille vesitäydennystä, keitteli taukopaikoilla kahvit ja olipa pientä purtavaakin järjestetty marssijoiden iloksi ja yllätykseksi. Perille Niinisaloon pääsi lopulta iltayhdeksältä viisi marssijaa kymmenestä. Puolet jätti marssin kesken, joko suunnitellusti tai marssirasituksen murtamina.

Nähtäväksi jää, saadaanko ratamarssista vuosittainen pysyvä perinne. Ainakin osallistujat uhkuivat intoa osallistua ratamarssiin uudelleen.

EEMELI LAPPALAINEN Ratamarssi suoritettiin Porin Ruosniemestä Niinisaloon.

ei ole ainakaan laskemaan päin.

Yksi rataosuuden kunnostamisesta yhteiskunnallista keskustelua viritellyt henkilö on maaliskuun alusta Porin kaupunginjohtajana aloittanut Lauri Inna, joka halusi henkilökohtaisesti tutustua rataosuuteen. Inna ideoi 54 kilometrin ratamarssin Porista Niinisaloon ja heitti haasteen Satakunnan maakuntakomppanialle. Hiljattain perustettu maakuntakomppanian tukiyhdistys, Karhunpää – JR 15 perinneyhdistys ry, otti kopin käytännönjärjestelyistä ja innosti komppanian taistelijoita osallistumaan marssiin ja ylläpitämään marssikuntoa samalla rata-

Porin kaupunginjohtaja Lauri Inna (vasemmalla) osallistui maakuntakomppanian taistelijoiden kanssa ratamarssille.

18 KARHU

LOUNAIS-SUOMEN ALUETOIMISTO Informaatiolla vaikuttaminen Natoon liittyminen oli osoitus yhtenäisyydestä, jota kansalaiset, ja sen myötä myös poliittiset päättäjät osoittivat keväällä 2022.

Venäjä alettiin nähdä realistisena uhkana, jonka suurvalapoliittiset päämäärät saattaisivat vaikuttaa myös meidän turvallisuuteemme. Näihin uhkiin kyettäisiin vastaamaan vain liittoutumalla sotilaallisesti läntisten valtioiden kanssa. Valtioiden, joiden yhteiskuntajärjestys perustuu yhdenvertaisuuteen, ihmisoikeuksiin, erilaisten näkemysten kunnioittamiseen ja demokratiaan. Demokratian toteutumisen kannalta osalta on keskeistä, että valtiolla on vaalijärjestelmä, jolla kansalaiset voivat päättää niistä henkilöistä ja toimijoista, joiden johdolla maatamme viedään kulloinkin eteenpäin ja rakennetaan yhteistä hyvinvointia.

Horjutetaan uskoa viranomaisiin ja päättäjiin

Se, että olemme nyt sotilasliitto Naton jäseniä ei poista tosiasiaa, että Venäjän päämääränä on edelleen omien etujensa ajaminen myös sotilaallisesta voimaa hyödyntäen. Venäjän sotilaallisessa ajattelussa sodankäynti on luonnollinen jatke omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Sotilaallisen voiman käytön edellytysten luominen on osa jatkuvaa ”kamppailua” ja sitä toteutetaan jo rauhan aikana mm. tiedustelun keinoin.

Edellytysten luominen sisältää lisäksi laajaalaisen vaikuttamisen (Hybridivaikuttami-

nen) keinoja, joilla pyritään luomaan mm. sisäistä epäjärjestystä. Merkittävä laaja-alaisen vaikuttamisen keino on informaatiovaikuttaminen. Infomaatiovaikuttamisella pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten käyttäytymiseen ja siten horjuttamaan kansalaisten uskoa viranomaisiin ja poliittisiin päättäjiin, sekä näin ollen vaikuttamaan yhteiskunnan kykyyn vastata mahdollisiin uhkiin. Informaatiovaikuttamisella pyritään myös luomaan virheellistä kuvaa toisesta osapuolesta ja näin saada omien kansalaisten ja mahdollisten kolmansien osapuolten hyväksyntä omille toimille.

Luodaan pohja kovemmille toimille

Informaation käytöstä aseena todettakoon, että sen käyttö voi alkaa jo kauan ennen varsinaisia sotatoimia ja informaation keinoin pyritään luomaan pohjaa omille operaatioille, joille haetaan ulkoista hyväksyntää. Retoriikka Ukrainan de-natsifikaatiosta ja yhä aggressiivisemmaksi käyvä retoriikka Suomea vastaan ovat erinomaisia esimerkkejä tämän kaltaisesta vaikuttamisesta. Toisena ulottuvuutena voidaan nähdä tilanne, jossa informaatiovaikuttamisen keinoin ulkoinen valtio haluaa vaikuttaa erityisesti demokraattisissa valtioissa kansalaismielipiteeseen. Keskeinen päämäärä on valtion yhtenäisyyden horjuttaminen ja merkittävien ristiriitojen luominen eri ryhmien välille.

Keskeinen päämäärä on valtion yhtenäisyyden horjuttaminen ja merkittävien ristiriitojen luominen eri ryhmien välille.

Informaatiovaikuttamisen keinoin kyetään pehmeillä toimilla aiheuttamaan epäjärjestystä ja horjuttamaan yhteiskunnan toimintakykyä, ja täten luomaan alustaa myös omien sotilaallisten tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi. Sotilaallisesta ja turvallisuusnäkökulmasta tarkasteltuna informaatiovaikuttamisen onnistuessa kansalaisten luottamus viranomaisiin ja julkiseen hallintoon horjuu, joka taas horjuttaa vähitellen yleistä maanpuolustustahtoa ja heikentää puolustusjärjestelmämme kykyä. Erilaisilla mielenosoituksilla ja mielenilmauksilla laajennetaan laaja-alaista vaikuttamisen keinovalikoimaa ja oikealla tavalla infoasetta näissä tapahtumissa hyödyntäen saadaan entisestään lisättyä vaikutusta yleisen järjestyksen ja yhteiskuntarauhan horjuttamiseksi.

KARHU 19

Informaatiovaikuttamisen vaikutusten ehkäisemiseksi valtion tulee kyetä viestimään omista arvoistaan ja näin kyetä ehkäisemään ulkoisen mustamaalaamisen vaikutukset. Lisäksi on tärkeää, että omilla kansalaisilla on yhteiskuntaa tukeva näkemys siviilihallinnon, viranomaisten ja poliittisen johdon toimintaan liittyvistä asioista.

Tiedotusvälineiden on kyettävä tuottamaan puolueetonta ja oikeaa informaatiota kansalaisille, ja jokaisen kansalaisen tulee kyetä seuraamaan luotettavia medioita. Kyettäessä tuottamaan luotettavaa sisäistä viestintää kansalaisten vastuulla on kyetä arvioimaan saamaansa tietoa ja sen mahdollista todenperäisyyttä.

Kaikilla tahoilla tapahtuva informaatiovaikuttamisen torjunta tukee kansamme yhtenäisyyttä ja yhteiskunnan vakautta sekä edistää turvallisuutta ja hyvinvointia.

Eripura ja yleinen kansalaiskeskustelu, jossa päämääränä on erilaista mielipidettä tai taustaa omaavien mustamaalaaminen, rikkoo vähitellen yhtenäisyyttä ja luo pohjaa myös ulkopuolelta tapahtuvalle vaikuttamiselle.

Everstiluutnantti PETTERI IITTI Toimistopäällikkö / L-SALTSTO

20 KARHU

MPK LOUNAIS-SUOMI Uudet MPK:n kiväärit käyttöön Raasissa Lounais-Suomen maanpuolustuspiirin (LSMPP) uusien aseiden ensilaukaukset ammuttiin 16. syyskuuta Raasissa.

LSMPP:n ammunnan koulutuspäällikkö Turkka Tengströmin johtamalle MPKkivääri ammunnat ammunnanjohtajille -kurssille, joka oli tarkoitettu vain ammunnanjohtajille ja asevastaaville, osallistui yhteensä 25 henkilöä.

MPK:n koulutuskäyttöön hankittu ase on puoliautomaattinen Etelä-Koreassa valmsitettu AR-15-tyyppinen 5,56×45 kaliiperin kivääri. Hankinnan myötä ase- ja ampumakoulutuksessa tarvittavan kaluston määrä nousee sellaiselle tasolle, että koulutuskysyntään pystytään jatkossa entistäkin paremmin vastaamaan. Koulutus uusilla kivääreillä on käynnistetty valtakunnallisesti keväästä alkaen, sitä mukaa kun aseet piireille on toimitettu.

Mielenkiinto lajiin säilyy

Kurssin tavoitteena oli tutustuttaa osallistujat uuteen kivääriin siten, että he hallitsevat aseen käsittelyn ja pystyvät johtamaan ammunnat turvallisesti. Aamupäivällä pidetyssä asekoulutuksessa käytiin läpi aseen purkamista, huoltoa ja tähtäimen siirtoa. Iltapäivällä oli vuorossa ammunnat sekä asehuolto.

Huittisista kotoisin oleva Lasse Varjonen on ollut mukana MPK:n toiminnassa lähes 30 vuotta. Viimeiset 10 vuotta hän on

toiminut lähinnä ammunnanjohtajan tehtävissä. Mielenkiinto toimintaa kohtaan jatkuu edelleen. Varjosen ensikokemukset aseesta olivat myönteiset.

– Ase on hyvä, mutta laukaisu on hieman jäykähkö, mutta kyllähän siihen tottuu.

Ampumatulokset puhuvat puolestaan

Kurssinjohtaja Turkka Tengströmin mukaan uusi ase vaikuttaa lyhyen kokeilun perusteella hyvinkin käyttökelpoisena siihen tarkoitukseen mihin se on hankittu. Edellisiin MPK:n aseisiin verrattuna tekniikka on kehittynyt huimasti.

– On menty valovuosi eteenpäin. Jos verrataan tuloksia siihen, mitä vanhoilla ammuttiin, niin onhan tämä aivan eri luokkaa. Tulosten paraneminen kertoo myös paljon aseesta, Tengström toteaa.

Tengströmin mukaan harjoitus meni suunnitellun mukaisesti ja kaikki koulutettavat olivat innokkaita oppimaan uutta.

– Kaikki meni niin kuin olin ajatellutkin. Tällä kertaa kaikki kurssilaiset olivat joko ammunnan johtajia tai muutoin ammuntakoulutukseen sitoutuneita toimihenkilöitä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, Tengström sanoo.

TUULA RAHKONEN

Lasse Varjonen tutustuu uuteen MPK-kivääriin Turkka Tengströmin opastuksella.

Pasi Lindroos – kuvaajakollega Pohjanmaalta

KARHU 21

MPK:n harjoitukset kokoavat yhteen kouluttajia ja kurssilaisia yli piirirajojen, mikä nähdään hyvin positiivisena ja myöskin kannustettavana asiana.

TalviHuovi23 -harjoitukseen MPK Lounais-Suomen tiedotustiimi sai vahvistusta Pohjanmaan piiristä saapuneesta valokuvaaja Pasi Lindroosista. Monet tuntevat hänet myös ”Ressukuvana”. Somepäivityksien myötä voitiin kokea harjoitus ”valokuvaajan silmin”.

Mediatoiminta vei mennessään

Pasi Lindroos kuuli MPK:n toiminnasta ensimmäisen kerran vuonna 2006 hakiessaan maakuntajoukkoihin, kun samassa tilaisuudessa mainostettiin myös MPK:n kursseja. Kipinä toimintaan syttyi heti ja liekki palaa edelleen suurella roihulla. Hänen ensimmäisten kurssiensa painopiste oli ammunnassa, nykyisin mediatoiminnassa.

Lindroos on koko ikänsä ollut kiinnostunut valokuvauksesta. Vuoden 2016 syksyllä hänelle tarjoutui tilaisuus osallistua puolustusvoimien valokuvauskurssille Tuusulan Taistelukoululla. Kurssin annista innostuneena hän ehdotti Pohjanmaan maanpuolustuspiirissä kursseilla kuvaamista ja kuvien julkaisemista mediassa ja niiden kautta MPK:n toiminnan tutuksi tekemistä. Ehdotuksesta innostuttiin ja nykyään mediatiimi onkin olennainen osa jokaista suurempaa harjoitusta tai kurssitapahtumaa.

Aktiivinen toimija

Vuosien varrella Lindroos on osallistunut kursseille ja harjoituksiin oman innostuksen mukaan. Jonain vuosina hän on osallistunut lähes kaikille Vaasan seudulla järjestettäville kursseille. Osassa kursseista hän on ollut myös avustamassa. Lindroos arvioi, että harrastuksen parissa vierähtää parisen kymmentä viikonloppua vuodessa.

– Olen löytänyt oman minulle mieluisan tavan osallistua toimintaan. Valokuvaus on minulle sopivaa toimintaa ja ainakin tällä hetkellä intoa riittää, Lindroos toteaa.

Esille tuli se, että enemmänkin viestinnän osaajia kaivataan mukaan. Kaikessa vapaaehtoisessa toiminnassa etenkin nuorten mukaan saaminen on haaste.

Säkylässä pidetyssä harjoituksessa vierailevana kuvaajana toiminut Lindroos kertoo fiiliksen olleen hyvä. Aikaisemmin hän on osallistunut myös pari kertaa myös ILVES-harjoituksiin. – On mukava nähdä millaista touhua on oman piirin ulkopuolella sekä samalla ottaa oppia ja vastavuoroisesti viedä omaa osaamista muille. On todella positiivista ja hienoa päästä mukaan toisen piirin toimintaan. Se avartaa.

TUULA RAHKONEN

22 KARHU

Panelian maisemaa: vasemmalla Panelian meijeri, keskellä kirkko ja kuvan oikean reunan keskivaiheilla punainen rivimylly.

Satakunnan reservipiirien perinneretki Satakunnan Reservipiirien perinneretki suuntautui tälläkin kertaa satakuntalaiseen perinnemaisemaan. Retki oli jatkoa vuoden 2022 retken teemalle, jolloin olimme presidentti Risto Rytin jalanjäljillä Huittisissa. Nyt olimme jatkosota-ajan pääministerimme Edwin Linkomiehen jalanjäljillä. Linkomies ja Ryti irroittivat Suomen jatkosodasta ja ovat kiistämättä Suomen kohtaloihin merkittävimmin vaikuttaneita poliitikkoja. Rytihän oli myös laki- ja pank-

kimies, Linkomies oli Helsingin yliopiston professori, rehtori ja kansleri.

Retkemme alkoi tutustumisella Euran kunnan Panelian kylän Seuratalon veteraanien perinnehuoneeseen, jossa Kiukaisten Sotaveteraanien puheenjohtaja Juhani Vihervuori esitteli meille Panelian ja Kiukaisten miesten sotataivalta. Seuraavaksi siirryimme Pohjoismaiden suurimman hiidenkiukaan eli kuninkaanhaudan ohi Panelian vuonna 1852 rakennetulle rivimyllylle, joka

on Euroopan vanhin säilynyt neljän myllyn rivimylly. Myllyllä allekirjoittanut esitelmöi Linkomiehen hämmästyttävästä urasta, hänen sukujuuristaan sekä kytköksistään Satakuntaan ja Kiukaisiin. Esitelmää valmistellessa selvisi, että päinvastoin kuin historioitsijat ovat väittäneet, ei Linkomiehen äidillä Hilda Flinckillä ollut kiukaislaisia sukujuuria, eikä Hildan vuonna 1839 syntyneillä vanhemmilla, Cajandereilla. Näinollen Linkomiehelläkään, vuoteen 1928

KARHU 23

Retki osoitti, että kotiseuduillammekin on paljon nähtävää

kuvat: Matti Lehtimäki

ja annettavaa.

Flinck, ei ole satakuntalaisia sukujuuria ainakaan lähisuvussaan. Linkomies kylläkin asui 1900-luvun ensimmäiset vuodet Kiukaisissa ja opiskeli Rauman Yhteislyseossa kirjoittaen ylioppilaaksi vuonna 1911 priimuksena. Linkomies syntyi Viipurissa ja äi-

tinsä Hilda Porvoossa. Linkomies piti aina itseään satakuntalaisena ja toimi yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan inspehtorina.

Panelian Kotiseutuyhdistyksen naisten tarjoaman maistuvan lounaan jälkeen tutustuimme rivimyllyn rakenteisiin ja tekniikkaan Juhani Vihervuoren opastuksella.

Siirtyessämme myllyltä Panelian kivikirkkoon, poikkesimme ihailemassa Eurajoen ylittävää Satakunnan vanhinta, vuonna 1834 valmistunutta kaksiholvista kivisiltaa.

Allekirjoittanut esitteli vuonna 1909 valmistuneen idyllisen saarnahuoneen vaiheita. Vuonna 1950 saarnahuone sai kirkon statuksen, kellotapulin ja Räisälän kirkon kellon, joka oli onnistuttu pelastamaan jatkosodan päättäneen aselevon aikana.

Kiukaisiin ja Paneliaan sijoittui suuri määrä räisäläläisiä evakkoja, joten he saivat nyt kuunnella kotikirkkonsa kellojen sointuja.

Kirkosta siirryttiin tutustumaan vanhassa meijerissä sijaitsevaan Panelian Kotiseutumuseon kolmentuhannen esineen kokoelmiin kotiseutuaktiivi Hannu Heikkilän johdolla. Sekä meijerin että kirkon omistavat panelialaiset Panelian Rukoushuoneyhdistyksen kautta. Kirkko onkin niitä harvoja Suomessa, joita seurakunta ei omista.

Paneliasta siirryimme Eurakosken kylään Kiukaisten kirkon sankarihautausmaalle. Siellä allekirjoittanut kertoi koskettavan tarinan kolmesta Panelian Pinomäen talon talvi- ja jatkosodassa kaatuneesta veljeksestä sekä neljännestä veljeksestä joka ainoana jäi henkiin ja kotiutettiin kolmen veljensä kaaduttua. Veljesten isä kävi Raumalla Länsi-Suomen konttorissa kolmasti puolentoista vuoden aikana jättämässä poikiensa kuolinilmoitukset samalle toimituksen rouvalle, jota liikuttava tapahtuma ei jättänyt rauhaan vielä vanhoilla päivilläkään.

Sankarihaudoilta siirryimme Kiukaisten Kappelihautausmaalle ja Edvin Linkomiehen Cajander- isovanhempien sekä Kiukaisissa 1900-luvun alkuvuosikymmenet toimineen Edvinin asemapäällikkö-enon haudoilla.

Moni retkelle osallistunut kertoi, ettei ollut koskaan käynyt tutustumassa päivän kohteisiin, vaikka oli naapurikunnissa ikänsä asunut ja olimme nyt keskellä Satakuntaa. Retki osoitti, että kotiseuduillammekin on paljon nähtävää ja annettavaa.

Perinnetoimikunnan puolesta kiitokset retkelle osallistuneille kahdellekymmenelle aktiiville.

Perinneretken osallistujat ryhmäkuvassa rivimyllyn edessä.

MATTI LEHTIMÄKI Perinnetoimikunnan pj.

24 KARHU

MAANPUOLUSTUSNAISET Syksyllä tapahtuu – tule mukaan Päivä alkaa hämärtyä illaksi tätä juttua kirjoittaessani ja päivän touhut rauhoittua niin, että on aikaa antaa mietteiden tulla ja mennä. Paljon onkin mietittävää, koska syksyllä tapahtuu ja on jo tapahtunutkin kaikenlaista. Tässä ajatuksiani jaettavaksi teille kaikille.

Kesän jälkeen piirihallitus on työskennellyt aktiivisesti ja näkyvää tulosta on saatu aikaiseksi. Piirin nettisivut saatiin vihdoin uudistettua ja mukailevat nyt ulkoasultaan liiton sivuja. Sivuilta löytyy ajankohtaista tietoa niin piirin kuin yhdistystenkin osalta, joten kannattaa tutustua. Vinkkejä julkaistavista asioista voit välittää allekirjoittaneelle – näin saadaan sivut eläväksi ja mielenkiintoisiksi. Muistathan myös piirin Facebook -sivut, joilta löytyy monenlaista juttua ja kuvia sekä piirin että yhdistysten tapahtumista.

Syksyn koulutuksetkin ovat jo alkaneet monilla eri kursseilla. Piirin järjestämä vuotuinen järjestökoulutus pidettiin tänä vuonna Teams-koulutuksena.

Tämä koulutus on yksi osa liiton koulutusohjelman peruskoulutuskokonaisuutta, jonka tavoitteena on lisätä jäse-

nistön järjestötietoutta ja kehittää heidän henkilökohtaisia valmiuksiaan selvitä arjen häiriötilanteissa. Lisätietoa koulutusasioista saat yhdistysten puheenjohtajilta ja piirin koulutusvastaavalta.

Syksyä on vielä jäljellä, joten tulevaa tapahtumaakin riittää. Lokakuussa juhlitaan, kun Satakunnan piirin toiminnassa tulee täyteen 70 vuotta. Juhlat järjestetään Porin Raatihuoneella keskiviikkona 25.10.2023 klo 18–20. Toivottavasti juhlimme runsaslukuisena joukkona – onhan kysymyksessä merkittävä virstanpylväs. Tervetuloa mukaan ja muistakaa ilmoittautua ennakkoon viimeistään 18.10.2023. Tarkemmat tiedot löydät nettisivuiltamme.

Lokakuu on todellinen toimintakuukausi, koska juhlien lisäksi osallistumme lauantaina 28.10. Porissa Maanpuolustuskoulutuksen (MPK) Lounais-Suomen piirin järjestämään kokonaisturvallisuuspäivään. Tapahtuma järjestetään Yliopistokeskuksen tiloissa ja Puuvillan Kutomon aukiolla 28.10.2023 klo 09.00–15.00. Tervetuloa tutustumaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuukauden päätteeksi järjestetään piirin sääntömääräinen syyskokous tiistaina 31.10. klo 17.30 al-

kaen Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) tiloissa Porissa. Kokouskutsu ja tarkemmat tiedot löytyvät lehden loppupuolelta. Tulethan mukaan päättämään piirin tulevasta toiminnasta – nyt on mahdollisuus vaikuttaa.

Maanpuolustusnaisten toiminta on hyvin monipuolista, kuten voitte todeta. Kaikkien näiden lisäksi yhdistykset järjestävät vielä omia tapahtumiansa hyvin monipuolisesti, joten sama harrastus sopii hyvinkin erilaisista asioista kiinnostuneille. Toivottavasti saamme jaettua tietoa toiminnastamme laajalle joukolle ja sen myötä mukaan uusia toimeliaita jäseniä. Tällä tavoin turvaamme toiminnan tulevaisuuden. Ei muuta kuin sana kiertämään ja houkuttelemaan kavereita mukaan.

Toimeliasta syksyä toivottaen

MARJO SARMET puheenjohtaja Maanpuolustusnaisten liitto ry:n Satakunnan piiri

KARHU 25

Syksyinen sieniretki Massille Porin Seudun Maanpuolustusnaiset reippailivat Ulvilan Massilla lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Retki oli teemalla ”sieniä koriin kotiin viemisiksi sekä sienien tunnistamiasta” Paula Kankaan opastuksella.

Korit täyttyivätkin pääasiassa suppilovahveroista. Poimimme myös erilaisia vastaantulevia sieniä ja toimme ne Paula Kankaalle, joka tunnisti kaikki sienet ja osasi myös kertoa mitkä olivat ruokasieniä ja mitkä ravinnoksi kelpaamattomia.

Saaliiksi saimme lampaankääpiä, karvarouskuja, mustia torvisieniä, voitatteja, kantarellejä, maamunia, punavyöseitikkeitä sekä verihelttaseitikkejä.

Hauskan retken päätteeksi nautittiin nuotiomakkaraa ja kotiin viemiseksi suppisten lisäksi hyvää mieltä raikkaassa syksyn metsässä retkeilystä.

LEENA LUKKA Porin Seudun Maanpuolustusnaiset

Sienien syömäkelpoisuutta arvioimassa Terttu Hyvönen, Veera Sepponen, Leena Lukka, Paula Kangas, Maija-Liisa Vettenniemi ja Taru Raita.

Ystävykset Taru Raita ja Tiina Leppihalme osallistuivat MPK:n Syksy Niini23 Sotilaan perustaidot naisille -kurssiin Niinisalossa 22.–24.9.

– Erittäin hektinen viikonloppu oli ensisijaisesti tarkoitettu vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamisesta kiinnostuneille, mutta myös vanhempaa ikäluokkaa hyväksyttiin mukaan. Kurssilla opittiin kalustokoulutusta mm. telamiinan, kevyt kertasingon ja kranaatin käyttöä, taisteluensiapua, sulkeisjärjestysharjoittelua ja käyttäytymiskoulutusta. Toinen yö vietettiin metsässä, joten puolijoukkueteltan pystytys, kamiinan ja telttalyhdyn käyttö tulivat tutuksi ja kaikki pääsivät nauttimaan kipinävuoron tunnelmasta, kertoo Taru Raita.

– Sunnuntaina oli vielä ampumaharjoitus rynnäkkökivääreillä, mitkä – totta kai – oli itse puhdistettu ja kasattu. Ikimuistoinen viikonloppu, mitä voi suositella lämmöllä.

26 KARHU

Ampuma-aseasioita lisättiin poliisin sähköiseen asiointiin Poliisin sähköisen asioinnin ensimmäiset ampuma-aseisiin liittyvät palvelut avattiin 19.9.2023. Ampuma-aseella tapahtuvan harrastuksen jatkumisesta voi tästä eteenpäin ilmoittaa poliisin sähköisessä asioinnissa. Myös lain vaatima ilmoitus pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdystä tai deaktivoidusta ampuma-aseesta onnistuu nyt myös poliisin asiointipalvelussa.

Poliisin sähköiseen asiointiin pääsee poliisi.fi verkkosivulta ja osoitteesta poliisi.fi/ asiointi. Ilmoituksen voi tehdä myös poliisiasemalla käymällä.

Harrastuksen jatkumisen osoittaminen helpottuu

Toistaiseksi voimassa olevan aseluvan haltija on velvoitettu itse ilmoittamaan harrastuksen jatkumisesta 5 vuoden välein. Aseen omistajan on oltava asiassa oma-aloitteinen, sillä 5 vuotta ei saa ylittyä. Uuden luvan kyseessä ollen viiden vuoden määräaika on selviö. Tarkastelujakso on siis 5:s vuosi hallussapitoluvan päiväyksestä. Aika lähtee raksuttamaan luvan myöntämispäivästä.

Velvollisuus on niillä, joilla on 1) lupa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin tai pienoisrevolveriin eli ns. ”käsiaseeseen”, 2) erityisen vaaralliseen ampuma-aseeseen tai 3) pitkään ampuma-aseeseen, jonka toimintatapa on itselataava kertatuli. (tt 3) Ilmoitus tehdään erikseen näistä kolmesta asetyypistä, mutta vain viimeksi hankitusta sen tyypin aseesta, eikä sitä näin tehdä henkilön kaikista pistooleista, erva-aseista eikä pitkistä itselataavista aseista. Poliisille voi nyt toimittaa tiedot harrastuksen jatkumisesta ilman käyntiä poliisilaitoksella. Useimmissa tapauksissa säh-

köinen asiointi riittää. Tarvittaessa poliisi kutsuu aseluvan haltijan erikseen käynnille, jos lisätietoja tarvitaan enemmän.

Ampumakelvottomaksi tehdyt aseet on ilmoitettava poliisille

Kaikki pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdyt ja deaktivoidut aseet on ilmoitettava poliisille 15.7.2024 mennessä. Sen jälkeen tällaisen, ilmoittamattoman aseen hallussapito on rangaistavaa. Ilmoittamisen voi myös tehdä poliisin sähköisessä asioinnissa 19.9.2023 alkaen.

Ilmoitus pysyvästi ampumakelvottomaksi tehdystä tai deaktivoidusta ampuma-aseesta – lomake ohjeistaa aseen yksilöintitietojen kirjaamisessa. Se helpottaa ja nopeuttaa ilmoituksen tekemistä eikä käyntiä poliisiasemalla useimmiten tarvita. Ilmoitukseen tarvitaan aseen tiedossa olevat yksilöintitiedot: asetyyppi, merkki, malli, kaliiperi, sarjanumero, nykyinen omistaja tai haltija.

Tarvittaessa poliisi kutsuu esittämään aseen, jos sähköisesti annetut tiedot eivät riitä rekisteröintiin.

Pysyvästi ampumakelvottomat tai deaktivoidut aseet eli tykkien, kranaatinheittimien yms. luvanvaraisuus

Deaktivoitujen aseiden ilmoittamisen takaraja 15.7. 2024 lähestyy ja mietityttää aseharrastajia. Totean jo aluksi, että takaaladattavat tykit (ja kranaatinheittimet) ovat kaiken kaikkiaan ongelmallisia. Voimassa olevassa lainsäädännössä olevat deaktivoimista koskevia säännöksiä ei ole tehty koskemaan tykkejä. Tästä seuraa se, että tykkejä ei

voida deaktivoida tehokkaasti. Vaikka tykki olisi ”deaktivoitu”/tehty pysyvästi ampumakelvottomaksi, tällainen tykki vaati tällä hetkellä edelleen aseluvan (ERVA-lupa).

Todennäköistä on, että armeijalta tykkejä ostaneet henkilöt, eivät ole niitä poliisille esittäneet, eikä keräilysuunnitelmassa ole mainintaa tykeistä. Miksi olisikaan, kun niitä on tähän asti saanut ostaa lupavapaasti dekoina, mikä on myös ollut käytännössä ainoa vaihtoehto.

Jos PoHa nyt katsoo, että deaktivoidut tykit yms. rinnastetaan ampuma-aseisiin, niin silloinhan ne pitää säilyttää kuten ampuma-aseet, poliisiviranomaisen hyväksymässä säilytystilassa. Tykkejä on monessa paikassa ympäri Suomea ja miten menetellään, jos monen muistomerkin jo vapaussodasta asti olleet tykit joudutaan siirtämään johonkin poliisin hyväksymään säilytystilaan.

Ampuma-aselain mukaisella deaktivoinnilla tarkoitetaan vain ampuma-aselain 6§:n 2 momentin 13 kohdan mukaista dea-

KARHU 27

Siirtymäsäännöksessä on kyse lähinnä siitä, että kaikki pysyvästi ampumakelvottomat tai deaktivoidut aseet on ilmoitettava poliisille ja rekisteröitävä. ktivointia, joka on tullut ampuma-aselakiin vuonna 2019. Tätä ennen aseita ei lain mukaisesti deaktivoitu, vaan ne tehtiin toimintakelvottomiksi kulloisenkin toimivaltaisen viranomaisen antaman ohjeen mukaisesti.

Deaktivoituna aseen saa luovuttaa vain, jos se on deaktivoitu voimassa olevien vaatimusten, siis tällä hetkellä asetuksen (EU) 2018/337 liitteen I teknisten määritelmien mukaisesti. Kyseiset määritelmät eivät sisällä tykkejä (kranaatinheittimiä), joten niitä ei ole voitu deaktivoida voimassa olevan lain mukaisesti siten, että ne voitaisiin luovuttaa deaktivoituina. Mikäli ne on tehty toimintakelvottomiksi aiemman lain mukaisesti, tulee ne deaktivoida ampuma-aselain siirtymäsäännöksen mukaisesti voimassa olevat vaatimukset täyttäviksi viimeistään luovutuksen yhteydessä.

Tällaisen aiemman lain mukaan toimintakelvottomaksi tehtyä tykkiä saa kuitenkin pitää hallussaan ilman aselupaa, jos tykin haltija voi osoittaa, että tykki on tehty toimintakelvottomak-

si sen aikaisen ohjeistuksen mukaisesti ja tykin haltija on esittänyt sen poliisille.

Muussa tapauksessa tykki edellyttää aselupaa. Koska takaaladattava tykki on AAsel:n 9 §:ssä mainittu erityisen vaarallinen ampuma-ase, aseluvan (ERVA aselupa) myöntäminen edellyttää lähtökohtaisesti asekeräilijähyväksyntää ja sitä, että tykki kuuluu vahvistettuun keräilysuunnitelmaan. Asekeräilijähyväksynnän lisäksi on mahdollista, että tykkiin voidaan myöntää aselupa määräajaksi myös näytöstä, kuvausta tai muuta vastaavaa tarkoitusta varten, mikäli edellytykset tällaisen luvan myöntämiselle ovat olemassa.

Kyseessä ei ole mikään uusi aselaki, vaan voimassa olevassa laissa oleva siirtymäsäännös. Nykyiset deaktivoimista koskevat säännökset ovat sellaisenaan edelleen voimassa.

Siirtymäsäännöksessä on kyse lähinnä siitä, että kaikki pysyvästi ampumakelvottomat tai deaktivoidut aseet on ilmoitettava poliisille ja rekisteröitävä. Tämä säännös koskee lähinnä vanhoja dekoja, sillä uudet ”dekot” on lähtökohtaisesti jo rekisteröity, kun deaktivoitu ampuma-ase on esitetty Poliisihallitukselle (PoHa) hyväksyttäväksi.

Otan vielä esille deaktivoidut kranaatinheittimet, jotka ovat tavallaan ”suusta ladattavia”. Näidenkin kanssa menetellään samoin kuin tykin kanssa. Nekään eivät siis voi olla lain mukaan deaktivoituja.

Normaalisti 20mm tai isomman kaliiberin putki luokitellaan tykiksi. Ampumaaselaissa puhutaan vain takaaladattavasta tykistä, eli tykin kaliiberilla ei tässä kohtaa ole merkitystä. Jos kyseessä on takaaladattava tykki, niin kyseessä on tykki, vaikka ka-

liiberi olisikin alle 20 mm.

Tiedän että useilla aseharrastajilla on ”vanhoja” dekoja, jotka useimmiten ovat entisiä sarjatuliaseita. Lain mukaan nämä pitää siis ilmoittaa 15.7.2024 mennessä. Tähän liittyy suurta epäselvyyttä, mitä näille dekoille tapahtuu ilmoittamisen seurauksena? Uutta deaktivoimista/aseluvan käyttämistä ei tarvita tässä vaiheessa, mikäli omistussuhteet eivät muutu. Mutta jatkossa niiden myyminen ei ole mahdollista muutoin kuin muuttamalla ne ensin nykysäännösten mukaisiksi dekoiksi. Tämä on monella tapaa raskas prosessi tai sitten myyminen sellaisinaan ERVA aselupaa vastaan

Määräykset aseen lainaamisesta ja siitä ilmoittamisesta poliisille muuttuvat 1.3. 2024

Lisää ampuma-ase- ja lupa-asioiden sähköisen asioinnin palveluita avataan maaliskuussa 2024. Yli 30 pv kestävästä lainaamisesta tulee lainaksi antajan ilmoittaa 1.3.2024 alkaen. Siirtymäsäännöksen 42 c §:n 3 momentti ja 103 §:n 2 kohta tulevat voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2024. Mitä 42 c §:n 1 momentissa ja 89 §:ssä säädetään sähköisestä asioinnista, sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä maaliskuuta 2024. Ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen ja aseen osan lainaamisesta ei tarvitse tehdä ilmoitusta ennen 1. päivää maaliskuuta 2024. Ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen tai aseen osan lainaksi antaja saa jättää 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemättä, jos ase tai sen osa on lainaksi saajan hallussa enintään 30 päivän ajan lainaksi antamisesta.

RAIMO SUOMINEN

28 KARHU

Joroisten Maanpuolustusmuseon kokoelmaa on kerätty neljässä sukupolvessa Joroisten kirkonkylässä Huutokoskella PohjoisSavossa sijaitsee mielenkiintoinen Matti Häyrisen isännöimä maanpuolustusmuseo, joka on täysin yksityisomisteinen. Esineistöä museon suojiin on kerätty neljän sukupolven aijan.

Huomattava kokoelma on sijoitettu vanhaan hyvin hoidettuun koulurakennukseen. Se soveltuukin tilojen puolesta hyvin museoksi – ja mikä parasta – jykevän kivirakennuksen murtosuojaus on ollut helppo hoitaa erittäin asiallisesti. Lisäksi koko kiinteistö on asuttu ja lämmitetty, jolloin varmistuu sen säilyminen hyväkuntoisena.

Itse museo sijaitsee rakennuksen päädyssä muutamassa isossa huoneessa. Kokoelma on järjestetty täsmällisesti painottaen paikallista näkökulmaa. Vanhimmat esineet ovat Ruotsin vallan ajalta ja uusimmat Lapin sodan loppulta 1945.

Asepukuja on esillä runsaasti ja erikoisen hienoja kokonaisuuksia on muun muussa Viron vapaussodasta.

Matti Häyrinen on perehtynyt kokoelman esineistöön erittäin hyvin ja museoon paremmin tutustumiseen onkin hyvä varata runsaasti aikaa.

Suomen sodan 1808-09 aseita Ja Savon jääkärien puku m/1798.

Museo sijaitsee vanhassa koulurakennuk

ksessa.

KARHU 29

Sotien vapaaehtoisten kirjavia pukukonaisuuksia ja muistoesineitä vitriineissä.

Valitettavasti Häyrisen työesteiden takia museoon on mahdollista tutustua vain talvikuukausina ja erikseen sovittavana ajankohtana.

Matti Häyrisen tavoittaa numerosta +358 40 0175869.

ERKKI METSÄLÄ

Lottapukuja ja esineistöä museon pääsalissa.

30 KARHU Pasi Lahtonen

Uuden yhdistyksen sihteeri Hannu Hikjanen ja puheenjohtja Mikko Kurittu valmistelevassa kokouksessa.

Tammenlehvän Perinneyhdistys Nakkilaan Nakkilan Sotaveteraanit olivat esittäneet kutsun viidelletoista Nakkilassa toimivalle yhdistykselle, Nakkilan Seurakunnalle ja Nakkilan kunnalle. Tilaisuus oli avoin.

Kutsujana toimi Nakkilan Sotaveteraanien

puheenjohtaja Hannu Hiljanen.

Valmistelevien tapaamisten ja kokoustamisen jälkeen oli saatu selkeä tuntuma, että Tammenlehvän Perinneyhdistyksen perustamiselle on vahva kannatus Nakkilassa.

28. syyskuuta Osuuspankin kokoustilaan saapui varsin runsaslukuinen joukko asiasta kiinnostuneita. Nakkilan kuntaa edustivat tuore kunnanjohtaja Markus Ojakoski ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Heli Lukka. Nakkilan kunnalta tuli selkeä viesti että, ”muisto ei himmene”!

Kokous oli laatuaan valmisteleva ja luottamushenkilöiden valinta oli ensimmäinen ja tärkein tehtävä tällä hetkellä. Yhdistys tekee ilmoituksen toiminnan aloittamisesta Patentti- ja Rekisterihallitukseen. Ensi vuonna Perinneyhdistys vastaa Kansallisen Veteraanipäivän, Kaatuneitten muistopäivän ja Itsenäisyyspäivän tapahtumien järjestämisestä omalta osaltaan. Ensimmäinen vuosikokous on keväällä 2024. Tuolloin tarkentuvat em. tehtävät.

Yhdistyksen hallinto

Tammenlehvän Nakkilan Perinneyhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Mikko Kurittu. Hallituksen muut jäsenet ovat: Hannu Hiljanen; joka toimii myös yhdistyksen sihteerinä, Juhani Kares, Markus Ojakoski, Kalevi Suominen, Pasi Lahtonen ja Jari Koski.

ESA RANNISTO

Valtakunnan kovimman Turpotietäjän etsintä käynnistyy Viisi eri tahoa toteuttavat jälleen nyt syksyllä valtakunnallisen Turpotietäjä-kilpailun lukioissa ympäri maata. Kilpailussa testataan nuorten maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden tietämystä. Kilpailun toteuttavat Reserviläisliitto, Suomen Reserviupseeriliitto, Kadettikunta, Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry sekä Turun yliopisto.

Turpotietäjän titteliä lähtee tavoittelemaan reilut 500 opiskelijaa eri puolilta Suomea. Finalistit julkistetaan 6.11. ja finaali käydään talvisodan alkamisen vuosipäivänä

30.11.2023.

Alkukilpailussa jokaisen reservipiirin kolme parasta kilpailijaa saavat Suomalaisen kirjakaupan lahjakortit. Finaalissa voittaja saa suoran opiskelupaikan Turun yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, pääaineena poliittinen historia.

Lisäksi finaalin kolme parasta palkitaan rahastipendein.

Valtakunnallinen Turpotietäjä-kilpailu järjestetään jo neljännen kerran. Kilpailun tarkoituksena on vahvistaa nuorten maanpuolustustahtoa.

(RES)

KARHU 31

Kisan päätti makuuammunta ampumahiihtotauluihin.

Juhani Lukka

Neliottelussa kilpailtiin pitkästä aikaa Huittisten reserviläiset järjestivät 23.7. neliottelun, jota ei ole järjestetty vuosiin. Takavuosina lajissa on kilpailtu myös RESULin valtakunnallisella tasolla.

Sää Köyliön ampumahiihtoradalla oli helteinen ja ukkospilvet lipuivat kohti pohjoisesta. Osanottajia yli piirirajojen oli kokoontunut radalle kohtuullinen määrä. Valitettavasti yleisen sarjan kilpailijat puuttuivat. Ehkä syynä oli nykyisen mittapuun mukaan aika ”eksoottinen” lajivalikoima.

Monipuolinen koitos

Osanottajat oli ruuhkan välttämiseksi jaettu lähtöryhmiin. Aseiden kohdistukseen oli varattu hyvin aikaa. Kilpailu alkoi rynnistyksellä pistooliammuntaan. Tavoitteena oli pudottaa kymmenen ampumahiihtotaulua (pystytaulut) 20 metrin matkalta. Pudottamatta jääneet tiesivät sakkokierroksia. Kun sakkokierrokset oli juostu alkoi pyöräilyosuus.

Kilpailijoiden kulkuvälinevalikoima kattoi peruspyöristä maastopyöriin ja kapeampi renkaisiin ”soratiepyöriin” (cyclocross-, gravel-).

Alku oli varsin jyrkkää ja irtosoraista laskua, kunnes päädyttiin päällystetylle osuudelle, jota oli suurin osa matkasta. Tienristeyksessä joen toisella puolella käytiin kääntymässä ja poljettiin takaisin.

Vauhtiosuuden jälkeen siirryttiin ampumaan pienoiskiväärin pystyosuus. Käytössä viiden taulun tiputtamiseen oli lisäksi viisi varapatruunaa. Sakkokierrosten jälkeen alkoi maastojuoksuosuus suhteellisen hyväkulkuisella latupohjalla.

Lopuksi vielä odotti pienoiskiväärin makuuosuus (makuutaulut: osuma-alue 11 cm). Jos siitäkin onnistui jättämään lätkiä kaatamatta, niin sakkokierrosten jälkeen kiiruhdettiin maaliin. Moni-

sarja

sijoitus nimi

loppuaika

sakot

H45

1. Häkkinen Jani

55,00

6+2+0

H50

1. Saari Marko

1.05,21

8+2+2

H55

1. Hurri Jussi

1.02,25

7+2+5

2. Pirttimäki Esko

1.08,01

7+1+4

1.Varjonen Lasse

59,13

6+2+0

2. Lukka Juhani

1.08,02

5+4+1

3. Kujansuu Olli

1.08,42

7+2+1

57.56

7+0+0

2. Hyyppä Seppo

1.35,06

7+4+1

1. Salo Jukka

59,03

7+0+5

2.Vuolle Tapio

1.15,53

8+3+5

3. Kuopio Tuomo

1.27,36

3+0+5

H75

1. Rantanen Heikki

1.22,01

5+2+0

H80

1.Vähäkylä Kalevi

1.28,31

6 + 1 + 0

H60

H65 H70

1. Ruohonen Markku

puolinen urakka oli silloin valmis ja suoritusten yhteisaika kirjattiin tuloslistaan.

Järjestäjille kiitos hienon kilpailun organisoinnista. Tunnelma oli leppoisa ja lopultakaan oma töppäily ei jäänyt harmittamaan.

Toivon kisasarjalle jatkoa. Aloitan heti keväällä harjoittelun.

JUHANI LUKKA

TULOKSIA TULOKSIA 32 KARHU

Satakunnan reservipiirien Perinnepistoolilajit ammuttiin Katinkurussa 24.8.

A Perinnepistooli 25 m, tarkkuus osio 30 laukausta (6 x 5 laukauksen sarjaa) ”kouluammuntana”.

H

1.

Janne Huttunen Porin Res. Ups. 59+54+67 177 2.

Antti Varjus Nakkilan Res. 61+59+40 160 D 1.

Mari Vainio-Kaila Viitala Rauman Res. Ups. 73+78+74 225 H50 1.

Pasi Sitkiä Harjavallan Res. 72+75+84 231 2.

Olli Söderlund Rauman Seudun Res. 73+79+78 230 3.

Petri Viitala Rauman Res. Ups. 66+73+70 209 4.

Veikko Palomäki Harjavallan Res. 58+61+68 187 5.

Jari Lähteenmäki Porin Seudun Res. 27+59+46 132 H60 1.

Juhani Lukka Porin Res. Ups 82+87+84 253 2.

Ari Aittamäki Porin Seudun Res. 70+63+67 200 3.

Lasse Varjonen Huittisten Res. 14+33+31 78 H70 1.

Matti Pihlajamäki Harjavallan Res. 64+79+79 222 Janne Huttunen ja kilpailun johtaja Raimo

H 1.

Janne Huttunen Porin Res. Ups. 80+ 92 172 D 1.

Mari Vainio-Kaila Viitala Rauman Res. Ups. 99+116 215 H50 1.

Olli Söderlund Rauman Seudun Res. 130+130 260 2.

Veikko Palomäki Harjavallan Res. 109+122 231 3.

Petri Viitala Rauman Res. Ups. 97+104 201 4.

Pasi Sitkiä Harjavallan Res. 112+ 88 200 5.

Jari Lähteenmäki Porin Seudun Res. 33+106 139 H60 1.

Juhani Lukka Porin Res. Ups 33+88 121 2.

Lasse Varjonen Huittisten Res. 51+62 113 3.

Ari Aittamäki Porin Seudun Res. 45+56 101 H70 1.

Matti Pihlajamäki Harjavallan Res. 91+99 190

Juhani Lukka

B. Perinnepistooli 25 m kuvio (”kaksintaistelu”) 3 x5 laukausta ”heittolaukauksina” taulu 3 se. näkyvissä /7 sek poissa + 15 laukausta pikasarjoina (3x5 ls sarjaa ) (= / 5 ls / 15 sek )

Suominen onnittelevat Mari Vainio-Kaila Viitalaa.

Perinnepistoolin tarkkuus osion mitalikolmikko Olli Söderlund, Pasi Sitkiä ja Petri Viitala.

KARHU 33 33 KARHU

Piirihallitukset mittelivät paremmuudesta pistooliamunnassa Katinkurussa Illan ampumatapahtuma herätti kiinnostusta ja aktiivisuutta pistooliammuntaharrastusta kohtaan ja onnistui mielestäni kaikin puolin hyvin ja turvallisesti. Ampumasession päätteeksi Raimo Suominen ju-

listi tulokset ja Katinkurun kahviossa nautittiin keskustelun lomassa päätöskahvit.

KIMMO TUOMI toiminnanjohtaja

Juhani Lukka

Tiistaina 29.8. hienona syysiltana Satakunnan Reserviupseeripiirin ja Satakunnan Reserviläispiirin hallituksista muodostetut joukkueet kilpailivat paremmuudestaan Pienoispistooliammunnassa Katinkurun ampumaradalla. Ammunnan ja leikkimielisen kilpailun johtajana ja varoupseerina toimi kokenut ampumakouluttaja Raimo Suominen. Kokoon oli saatu piirihallitusten puheenjohtajien Juha Vasaman ja Jari Multisillan johdolla viisihenkiset joukkueet. Varomääräykset kerrattiin ja ammuttiin viisi kohdistuslaukausta ja kymmenen laukauksen kilpasarja.

Itselläni oli pitkä aika pistooliammunnasta, mutta Kadettikoulun ampumakoulutuksen opilla ”JYVÄ TARKKANA” sain muutamia hyviäkin osumia tauluun.

Katinkurun ampumarata perustettiin 1960-luvun alussa. Tuolloin Porin kaupunki luovutti ampumaradan rakentamista varten yli 12 hehtaarin suuruisen suoperäisen alueen, joka sijaitsee noin seitsemän kilometriä kaupungin keskustasta Rauman tien varrella ja liittyy Porin urheilukeskukseen sen eteläpäässä. Ampumarataa hallinnoi Satakunnan ampujat ry. Ampumarata on erittäin tärkeä myös Satakunnan Reservipiirien toiminnalle, koska toimintamme yksi painopistealue on reserviläisten ampumatoiminnan aktivoiminen ja kehittäminen. Piiritoimisto mm hankki juuri äsken molemmille piireille erityyppisiä patruunoita suuren määrän liittojen tukemana yhdistysten ampumatoimintaa varten. Katinkurun ampumapaviljongin kahviossa pidämme usein yhdistysten kevät- ja syyskokouksia sekä hallitusten ja toimikuntien kokouksia.

Ari Kokko tuomaroi tarkasti Jari Multisillan osumat ja Juha Santala pitää yllä tulospöytäkirjaa.

34 KARHU

SRA-ammuntaan tutustujat ryhmäkuvassa Katinkurun ampumakeskuksessa.

Tutustuminen SRA-ammuntaan Porissa Porin Seudun Reserviläiset kutsui jäseniään tutustumaan sovellettuun reserviläisammuntaan eli SRA:han. 19.8. Katinkurun ampumakeskukseen kokoontui iso joukko ammunnasta kiinnostuneita yhdistyksen jäseniä. Mukana oli ensikertalaisia, sekä kokeneita ampujia, joillakin kokemusta SRA:sta jo vuosien ajan. Onkin mukavaa kun kokeneemmat voivat ohjata tulokkaita hienon harrastuksen pariin.

Tilaisuus aloitettiin kahvituksen jälkeen lajiesittelyllä, joka viritti myös mielenkiintoista keskustelua lajin sisällöstä. Lajiesittelyssä käytiin läpi miten hankkitaan SRAampujan status, tutustutiin sääntöihin ja erilaisiin rasteihin sekä niiden kuvauksiin.

Käytiin läpi myös minkälaisella varusteilla harrastuksessa pääsee alkuun.

Raimo Suominen piti esityksen ase-

luvista ja niihin liittyvistä ykstyiskohdista.

Tarkoitus on, että jokainen harrastaja hankkii omat aseet. Laina aseilla voi harrastusta aloittaa, mutta harjoitteluun ja kilpailemiseen tarvitaan oma kalusto. Aselupaneuvonta on reserviläisyhditykselle tärkeä tehtävä. Lupien hakemisesta liikkuu niin paljon virheellistä tietoa ja käsityksiä, jotka aiheuttavat varsinkin uusille harrastajille päänvaivaa.

Tämän jälkeen siirryttiin radalle. Rene Kotomäki oli rakentanut kaksi rastia ammuttavaksi, yhden pistoolirastin ja yhden kiväärirastin. Molemmissa rasteissa oli viisi sra-taulua ja yksi E/A-taulu. Rene kävi läpi radalla käyttäytymisen ja turvallisuuden perusteet, aseenkäsittelypaikat ja ampumasektorit. Tämän jälkeen osallistujat pääsivät ampumaan pistoolirastin. Ampujien toi-

minta oli turvallista ja osumat erittäin hyviä. Kiväärirastilla vaikeutta oli vähän lisätty, ampumamatka oli tietysti pidempi ja taulut olivat sijoitettu niin, että kaikki eivät olleet suoraan näkyvillä.

Ammunnan ohessa käytiin keskustelua lajin luonteesta ja tietysti aseista. Nähtävillä olikin muutama erilainen pistooli ja kivääri, joihin varsinkin omaa asetta hankkimassa olevat tutustuivat tarkasti.

Tapahtumaan osallistui 25 jäsentä ja tästä virisinkin jatkoa varten idea kerätä yhdistyksen SRA-ampujat uudelleen radalle. Kiitos kaikille tapahtuman järjestäjille ja osallistujille mukavasta iltapäivästä.

ILARI PULLINEN

KARHU 35

Pasi Suominen

KOKOUKSIA

Satakunnan Reserviupseeripiiri ry Satakunnan Reserviläispiiri ry Maanpuolustusnaisten Liitto Satakunnan piiri ry Jäsenet kutsutaan piirien sääntömääräisiin

SYYSKOKOUKSIIN tiistaina 31.10.2023 klo 18.00 Länsi-Suomen DIAK, Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori

17.30 Kokouskahvit, valtakirjat 18.00 Esitelmä, Länsi-Suomen DIAK:in toimitusjohtaja Heikki Arikka Huomionosoitukset 19.00 Piirien syyskokoukset

Vastaus haastekampanjaan

Syyskuun aikana Rauman Reserviupseerikerho ja Rauman Reserviläiset ovat yhteistyössä vastanneet liittojen kampanjaan kävelemällä yhtäjaksoisesti 10 kilometriä haasteen ehtojen mukaisesti. Eräs kerta (23.8.) tallentui myös kuvaan, jossa takana on reilut 10 kilometriä reipasta kävelyä. Rauman Latumajan grillikatoksen edustalle pysähtyivät hetkeksi Antti Vainikainen (vas), Pasi Suominen, Kari Piipponen, Ravo Sarmet ja Markku Helamaa.

Kokouksissa käsitellään piirien sääntöjen määräämät syyskokousasiat.

Virallisilla kokous edustajilla tulee olla valtakirja omista yhdistyksistään. Muilla on läsnäolo ja puheoikeus.

Tervetuloa, Piirihallitukset

Puolustusvoimat

36 KARHU

VAPAAEHTOISEN MAANPUOLUSTUSTYÖN TUKIJAT: Satakunnan Osuuskauppa, Länsi-Suomen Osuuspankki