I R O
TT
kommunisti ja Stalinin ihailija. Omien sanojensa mukaan hänen tavoitteensa oli Yhdysvaltojen muuttaminen kommunistiseksi valtioksi ja paras porvarivaltiorakenteen murentamiseksi oli käyttää sen omaa oikeusvaltiodiskurssia. Vuonna 1934 julkaistussa artikkelissa Baldwin perusteli miksi hän puolusti sananvapautta Yhdysvalloissa, mutta samaan aikaan tuki diktatuuria Neuvostoliitossa: Sananvapaus helpottaa työväenluokan järjestäytymistä, mutta kun valta on saatu sen käsiin, siitä on pidettävä hinnalla millä hyvänsä kiinni.
R
äikempiä esimerkkejä jossa päämäärä pyhitti keinot, ja keinot päämäärän on niin kutsuttu Scottsboro Boys-tapaus. Vuonna 1931 kaksi nuorta valkoihoista kulkurinaista syyttivät yhdeksää mustaa teinipoikaa joukkoraiskauksesta Scottsboron kaupungissa Alabaman osavaltiossa. Muutama sata paikallista asukasta kerääntyivät kaupungin poliisilaitoksen ympärille päämääränään
Tästä huolimatta syytetyt tuomittiin uudestaan ja ACLU sekä kommunistinen puolue saivat itselleen propaganda-aseen. Toinen raiskatuista naisista teki lyhyen uran puolueen agitaattorina johtaessa raiskaajiensa vapautusta vaativia mielenosoituksia.
perinteinen lynkkaus, mutta osavaltion kuvernööri oli käskenyt paikalle kansalliskaartin suojelemaan epäiltyjä. Naiset tunnistivat epäilyt, raiskaus oli kliinisesti todistettu ja teinipojat syyttivät oikeudessa toisiaan tehdystä rikoksesta. Toisin sanoen poikien syyllisyydestä ei ollut mitään epäillystä ja heidät tuomittiin oikeudessa sen mukaisesti. Mutta ACLU ja kommunistinen puolue näkivät tapauksessa oivan mahdollisuuden kasvattaa omaa suosiota mustan väestön ja pohjoisen liberaalien keskuudessa. He julistivat oikeudenkäynnin ”murhanhimoiseksi lavastukseksi” ja vaativat tuomion kumoamista. Tuomittujen puolustusasianajajat olivat selvästi epäpäteviä. Tapaus oli niin selvä, ettei juuri kukaan Alabamalainen juristi halunnut ottaa sitä hoidettavakseen. Jopa mustien kansalaisoikeuksia ajava NAACP järjestö ei halunnut puuttua tapaukseen millään lailla. Yhdysvaltain korkein oikeus määräsi syytteet uudestaan käsiteltäviksi. Toisessa oikeudenkäynnissä kahden vuoden kuluttua toinen raiskatuista naisista olikin puolustuksen todistaja. Tällä entisellä kodittomalla ja työttömällä naisella oli päällään uusimman muodin mukainen kallis asu, jonka kommunistinen puolue oli kustantanut. Hän todisti ettei mitään raiskausta ole koskaan tapahtunutkaan.
K
ohtaamme samanlaisia oikeuskäsitysten lavennusyrityksiä tänäkin päivänä. Kun puoluekartan vasemmalla puolella innostutaan jostain poliittisesta ajatuksesta, on yleensä vain ajan kysymys kun joku heistä ehdottaa että tuon asian pitäisi olla kansalais- tai ihmisoikeus. Usein nämä ehdotukset tuntuvat harmittomilta. On esimerkiksi esitetty, että joidenkin urheilukisojen näkyminen maksuttomilla tv-kanavilla tulisi olla valtion takaama ihmisoikeus. Tai se, että ihmisillä on oikeus toimeentuloon. On myös esitetty, että jos valtio lakkaa tukemasta huomattavilla summilla jotain saamelaismurretta jota puhuu enää seitsemän ihmistä, se olisi vähemmistöjen ihmisoikeuksien rikkomista. Päättelyketju on yksinkertainen: Ihmisoikeudet ovat hieno asia ja hienoja asioita tarvitaan lisää. Näitä ehdotuksia tulisi kuitenkin vastustaa aktiivisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin on suuri ero siinä, että johonkin asiaan on oikeus verrattuna siihen että on oikeus tehdä jotain asiaa muiden verorahoilla. Toiseksi, jos lavennamme ihmis- ja kansalaisoikeuksien käsitteitä, vähennämme alkuperäisten oikeuksien arvoa. Vastaukseksi arvosteluun Kuuban ihmisoikeustilanteesta saisimme sen että meillä on työttömiä, eli hoitakaa omat ihmisoikeudet ensin kuntoon.