Kapitaali 1/13 by Lauri Jauhiainen

KaPitaaLi

HELSINGIN YLIOPISTON TALOUSTIETEEN OPISKELIJOIDEN LEHTI

1路2013

aLi a t i KaP

KaPitaaLi 1·2013

PÄÄTOIMITTAJA Joonas Mattsson TEKSTIT Juho Heinisuo Olli Hyytiläinen Pentti Jämsä Maaria Koski Joonas Mattsson Jaakko Meriläinen Anton Nikolenko Provokaattori ULKOASU Oona Järvinen PAINOPAIKKA Painotalo Casper Oy, Espoo/Kurikka PAINOS 100 kpl Kapitaali saa HYY:n lehtitukea.

KaP itaa Li

4 5

Puheenjohtajan palsta

6 8 12 15 16

KTTO-Looks

Tampere - Se om mahrollisuus

22 3

aLi a t i KaP Pääkirjoitus

Motivaatio on psykologian peruskäsitteitä ja terminä varmasti kaikille tuttu. Arkielämässä motivaatiolla tarkoitetaan hieman eri asiaa kuin mistä Siltavuorenpenkereellä luennoidaan, mutta eihän tässä mitään psykologeja olla, niin ei hirttäydytä siihen. Miksi sinä teet niitä asioita, mitä teet? Miksi olet tehnyt niitä valintoja, joita olet tehnyt? Miksi olet nyt siinä, missä olet? Minä olin vuonna 2010 pahainen humanistifuksi kärsimässä työelämäkriisiä ja etsimässä jotain järkevää sivuainetta. Samaisen vuoden kesällä päädyin kansantaloustieteen ja sukupuolentutkimuksen

johdantokursseille. Toinen osoittautui tervassa juoksemiseksi ja käsittämättömän kuivaksi näpertelyksi. Toinen sen sijaan antoi lapsekkaalla tavalla innostavia pieniä oivalluksia ja oman löytämisen iloa. Jotkut valitsevat opintoalansa siksi, että sieltä työllistyy varmasti. Toiset haluavat myös hyvän palkan. Jotkut eivät keksi muutakaan. Se on iso valinta, jossa motiiveja punnitaan. Maslow’n klassisessa tarvehierarkiassa ihmisen perimmäisinä tarpeina ovat hengitysilma, ruoka ja juoma ja ylimpänä pyramidissa on itsensä toteuttaminen. Suuri osa näistä opiskelualan valinnan syistä voidaan sijoittaa eri tarpeiden tyydyttämiseen pyrkiviksi. Tulin johdantokurssille tyydyttämään

tulevaisuuden tarvetta turvallisuuteen ja työpaikan varmuuteen. Valintakokeeseen tulin, koska löysin sisältäni sen saman uteliaan lapsen, joka katsoo Olipa kerran elämää seitsemättä kertaa. Lapsenomaista uteliaisuutta parempaa motivaattoria ei taida ollakaan. JK Maslow’n tarvehierarkiasta puhuttaessa on hyvä muistaa, että taiteilijat ovat ihmisen todellisten tarpeiden tulkkeja. John Lennonkin sen tiesi: All you need is love.

KaP itaa Li

Vaalikokouksen jälkeen uskoin että puheenjohtajakauteni jää lyhyeksi, jos ehtii koittamaan ollenkaan. Merkit maailmanlopusta olivat selvät: Maya-kalenteri lähestyi loppuaan ja KTTO:lle valittiin naisenemmistöinen hallitus. Ilmeisesti taloustieteen jumalat palkitsivat kuitenkin maailman jatkoajalla valintaani johdosta, joten heti vuoden alussa oli alettava töihin. Onneksi ainejärjestömme on huomattavasti helpompi johdettava kuin Suomen itänaapuri. Yhden miehen ei tarvitse pitää hallussaan ydinaseen laukaisukoodeja samalla kun hän sukeltaa historiallisia aarteita meren pohjasta tai avustaa kurkia muuttomatkallaan. KTTO on instituutio, jonka toiminta ja tapahtumat ovat ajan saatossa muovautuneet toimiviksi todettuihin konsepteihin. Hyvin suuniteltu on puoliksi tehty ja siitä toisesta puolesta vastaa tänä vuonna pätevä, innokas ja poikkeuksellisen suuri kahdenkymmenen ihmisen hallitus. Tekevien käsien

suuri määrä ja edellisen hallituksen jättämä vakaa taloudellinen tilanne mahdollistavat resurssien suuntaamisen myös uusiin aluevaltauksiin. Esimerkiksi yhteistyö alumnijärjestön kanssa on aikaisemmin ollut vähäistä. Alumnijärjestöön liittyminen on vaatinut tuoreelta ekonomistilta salapoliisityötä, kun edes google ei löydä järjejtön nykyistä sivua. Niinpä KTTO:n hallitus on ottanut tehtäväkseen alumnijärjestön uuden nettisivun perustamisen ja tulemme kokeilemaan myös muita lähestymistapoja yhteistyön lisäämiseksi. Myös yhteistyötä kauppiksen taloustieteilijäopiskelijoiden kanssa tullaan tänä vuonna syventämään. Tähän antaa aihetta jo pelkästään se, että maisterivaiheessa käymme samoja kursseja joita HY ja Aalto järjestävät yhteistyössä. Yhteistyön haasteet ovat pitkällä tulevaisuudessa kun kaikki

nykyiset KTTO:laiset ovat toivottovasti jo valmistuneet. Suunitelman mukaan myös kauppislaiset maisterivaiheen opiskelijat muuttavat Aallon uudelle Otaniemen kampukselle vuoteen 2020 mennessä, jolloin on mahdollista että meidänkin opiskelijat joutuvat ostamaan seutulipun voidakseen palauttaa laskaritehtvänsä. Olen nimittäin vuosien aikana tullut siihen lopputulokseen, että kaikille yliopistoille on vähäisempi tehtävä muuttaa fyysinen kampus tai kirjasto toiseen paikkaan kuin jonkun opiskeluun liittyvän prosessin digitalisointi. Tästä huolimatta lupaan että vuosi 2013 tulee olemaan erinomainen vuosi olla kttolainen. Keep calm and derivate! Anton Nikolenko KTTO:n PJ/DJ

Li a a t i KaP

Yhdysvalloissa

Fiscal kaan liittyvät ongelmat saatiin osittain pois päiväjärjestyksestä vuoden vaihteessa, mikä aloitti osakemarkkinoilla nousurallin. Sijoittajat huokaisivat siis helpotuksesta, vaikka mitään ei ole varsinaisesti ratkaistu. Markkinoilla on syntynyt päätösten hitaasta etenemisestä ja asioiden matelemisesta termi ”kicking the can down the road” ja nämä Yhdysvalloissa tehdyt päätökset vaikuttavat juuri sellaiselta toiminnalta. Jotain saatiin kuitenkin aikaan, kun veronkorotuksista sovittiin vuoden vaihteessa. Avoimeksi jäi

edelleen mm. velkakaton kohtalo: pitäisikö kattoa nostaa ja siten sallia korkeampi velkaantuminen? Toisaalta myös kysymykset menoleikkauksista jäivät avoimiksi. Presidentti Obama haluaa pitää kiinni mm. terveydenhuoltouudistuksestaan, mutta republikaanien mielestä leikkaukset ovat välttämättömiä. Euroopassa otsikoita ovat hallinneet lähinnä Italian vaalit ja Silvio Berlusconin uusi tuleminen. Silvio sai kuin saikin kapuloita rattaisiin ja teki järkevien hallitusneuvottelujen toteutumisesta lähes mahdotonta. Mutta mitä kuuluu Kreikalle? Maassa järjestetään edelleen yleislakkoja. Silti asiat voisivat mennä huonomminkin, sillä yksikään

puolue tuskin haluaa tällä hetkellä uusia vaaleja, mikä takaa ainakin jonkinlaisen poliittisen tasapainon säilymisen. Saksan ja muiden Pohjois-Euroopan maiden sinnittelystä huolimatta on aika vaikea löytää suurempaa optimismia tältä mantereelta. Kasvu on vaatimatonta ja työllisyyskehitys edelleen negatiivista. Euroopan osakemarkkinat ovat kuitenkin ottaneet osaa globaaliin ralliin. Saa nähdä seuraako reaalitalous puolen vuoden viiveellä, kuten nyrkkisäännön mukaan pitäisi. Uusimmat luottamusindikaattorit eivät ainakaan anna kovin ruusuista kuvaa loppuvuodesta.

KaP itaa Li

Kiinan talouden moottori yksi vielä vuosi sitten, mutta Pekingistä käsin väännettiin elvytyshanat auki. Loppuvuodesta myös idän jättiläinen sai ”normaalin vaihteen” päälle ja porskuttaa nyt tukevassa kasvussa. Ylikuumenemisen merkkejä esim. asunto- ja rahoitussektoreilla ei kannata kuitenkaan vähätellä. Kiinteistöjen hinnat kiipeävät ja varjopankkitoiminnan osuus koko maan rahoitussektorista paisuu kuin pullataikina. Liikaa ei näiden tekijöiden vaikutuksia pidä dramatisoida, mutta silmät kannattaa pitää auki, sillä jossain vaiheessa voidaan tarvita tiukempaa kontrollia. Tuttuun tapaan muu kehittyvä Aasia seuraa Kii nan imussa, mutta myös Eurooppa hyötyy kysynnästä.

Japanin osakemarkkinoiden voimakas nousu on herättänyt viime aikoina huomiota. Uuden elvytystä kannattavan hallituksen nousu valtaan sai Nikkeiindeksin kulmakertoimen kohoamaan loppuvuonna. Ulkomaiset sijoittajat eivät kuitenkaan ole pystyneet tätä hyödyntämään, sillä jenin heikkeneminen on sulattanut esim. noususta valtaosan. Mitä tulee muihin valuuttakursseihin, on euro vahvistunut huomattavasti USA:n dollariin nähden. Huiput taitavat kuitenkin olla jo takana, sillä viime viikkoina yhteisvaluutta on jälleen tullut alas epävarmuuden kasvun myötä. USA:n keskuspankki epäröi massiivisten elvytystoimien

jatkamista hamaan tulevaisuuteen, mikä luo vahvistumispaineita taalalle. Pidemmällä aikavälillä euron voikin odottaa heikkenevän suhteessa dollariin, sillä talouden perustat ovat tällä puolen Atlanttia huomattavasti heikommat ja siten rahapolitiikan on jatkuttava pidempään elvyttävänä. Tämä voikin tarjota innokkaille valuuttaspekulaattoreille mahdollisuuden hyötyä kurssivaihteluista.

Li a a t i KaP

Keskiajasta puhuttaessa käytetään usein etuliitettä “pimeä”, hyvästä syystä. Tuolloin nimittäin vallitsi käsitys että ihmiskunta on löytänyt kaiken olemassaolevan tiedon. Tämä tieto löytyi raamatusta tai antiijoista. Kaikki uusi kirjallinen tuotanto oli lähtökohtaisesti inferiorista ja parhaimmillaankin pystyi vain edesauttamaan klassikkoteosten ymmärtämistä.

Pimeä Keskiaika jäi taakse, mutta tämä ajatusmalli jäi elämään yhdelle kulttuurin alueelle. Henkilöstä riippuen musiikin tekemisen huippu saavutettiin Bachin, Elviksen tai Beatlesin aikaan. Tähän ajatukseen liittyy yleensä myös käsitys että nykyään tehtävä musiikki on “pelkkää paskaa”. Tällaiseen ajatteluun on useita syitä. Ensinnäkin on ajan tuoma havaintoharha: Vanhasta musiikista jäävät elämään vain ne parhaat kappaleet.

Jokaista Mozartia kohtaan oli olemassa kymmenen keskinkertaista säveltäjää jotka tekivät vielä tylsempiä ja puuduttavempia biisejä kuin Mozart itse. 70-luvun musiikinkin saa kuulostamaan siedettävältä kun kymmenistä tuhansista silloin tehdyistä biiseistä valitaan sata parasta. Toinen syy on onnistunut brändäys

KaP itaa Li

ja signalointi. Eräs jäbä nimeltään Beethoven nousi aikoinaan hyvin suosituksi säveltäjäksi. Osa ihmisistä rakasti hänen musiikkiaan aidosti, osa diggaili osana sosiaalista ilmiötä. Brändi oli muodostunut niin vahvaksi, etteivät ihmiset huomanneet että viimeiset 15 vuotta säveltäjänä oli nykymääritelmän mukaan umpikuuro ihminen. Ja tosiaan, aina kun eksyy vantalaiseen räkäläbaariin amiksien ja pissisten keskelle, helposti

kauhistuu huomatessaan tykkäävänsä samanlaisesta musiikista kuin he. Tässä vaiheessa valtsikkalainen intelektuelli vaihtaa musiikkimakuunsa klassiseen tai biiseihin joita kukaan muu ei ole ikinä kuullut, ja alkaa suhtautumaan nykyaikaiseen poppiin ironisella vihalla. Valtsikassa väitetään sosiaaliseksi konstruktioksi mitä milloinkin.

Voinemme kuitenkin olla samaa mieltä, että musiikki ja sen arvottaminen on sosiaalinen konstruktio: Musiikin arvioimiselle ei löydy absoluuttisia kriteereitä luonnosta, avaruudesta tai kyse on kulttuurisesta ja sosiaalisesta ilmiöstä, subjektiivisesta makuasiasta. Tällaisia asioita voi laittaa paremmuusjärjestykseen vain yhdellä tavalla - kaupal-

Li a a t i KaP

lisella menestyksellä. Mitä useampi ihminen tykkää kappaleesta, sitä paremmin tämä kappale vangitsee itseensä ne tekijät, jotka saavat ihmiset pitämään musiikista. Tästä syystä jokainen joka väittää jonkun ug-bändin tekeleen olevaan parempaa musiikkia kuin vaikkapa Nicki Minaj on yksinkertaisesti egoisti joka kuvittelee löytäneensä musiikin arvottamisen absoluuttisen, ihmisistä riippumattoman kaavan.

Kaupallisuuden lisäksi on olemassa muita syitä olettaa, että juuri nyt tehdään maailmanhistorian parasta musiikkia ja että musiikki tulee vain parantumaan. Väestö kasvaa ja lahjakkuuksien absoluuttinen määrä kasvaa sen mukana. Musiikkikulttuuri yhtenäistyy eri maiden välillä, joten poikkeuksellisen hyvät biisit (siinä mielessä että mahdollisimman moni pitää niistä)

voivat päätyä Suomeen soittolistalle vaikkapa Etelä-Koreasta saakka. Musiikki-instrumentit ovat kehittyneet ja yhä useammalla on aikaa ja rahaa leikkiä niillä. Kitarabasso-rummut-laulaja-kokoonpano alkaa olla väsynyt läppä ja sen sointukombinaatioiden määrä on rajattu. Nykyaikaisissa musiikinteko-ohjelmissa vain mieliku-

KaP itaa Li

vitus on rajana eikä säveltämiseen tarvitse osata nuotteja tai soittotaitoa. Valitettavasti harva meistä osaa nauttia uudesta musiikista läpi elämän. Kiinostus musiikin kuunteluun ja tekoon korreloi ihmisillä vahvasti nuoruteen ja seksuaalisesti aktiiviseen aikaan, vähän niin kuin linnuilla on

soidinäänet. Jokaisen lisävuoden myötä kiinnostuksemme musiikkiin laskee, ja kolmenkymmenen vuoden kuluttua löydämme itsemme jonkun nuoruusajamme tähden stadion-keikalta, työnantajan yhteistyökumppanin sponsoroimalla lipulla. Istumme paikallamme kuuntelemassa artistia, joka ei ole tehnyt uutta musiikkia vuosiin ja soittaa kaikki klassikkokappaleensa. Keikan

jälkeen nautimme pari lasillista viiniä työkavereiden kanssa, muistelemme kaiholla nuoruusvuosia, jolloin kuulimme tämän artistin ensimmäistä kertaa, ja lopulta kiirehdimme kotiin ennen nukkumaanmenoaikaa. Näin ikääntyminen toimii, mutta olisi kohtuullista muistaa, että jos oma virtsarakko ei toimi enää moitteettomasti, niin se ei tarkoita sitä, että nuorten virtsarakot olisivat huonompia ja ylikaupallistuneita.

Li a a t i KaP

Jaakko Meriläinen

10.1 Lentokoneruoka oli pahaa. Niin pahaa oikeastaan, etten halua puhua siitä enempää. Tuli paha mieli. Miksi lihavaihtoehtoa ei riittänyt kaikille, miksi oli pakko ottaa kasvisvaihtoehto? 11.1 Söin sosiologisessa mielessä aamiaista McDonald’silla. 13.1 Kyllästyin gradun tekemiseen, joten päätin palauttaa sen. 14.1 Se oli yksi parhaista koskaan syömistäni hampurilaisista. Harmittaa, että söin sen niin nopeasti. Sen välissä oli pekonia ja juustoa. Pekonin rasva tihkui hampurilaissämpylän läpi. Haluaisin toisen. 15.1 Jälkiruoaksi oli keksejä. Söin kolme. Kahdessa oli maapähkinävoita, yhdessä suklaahippuja. Ne olivat hyviä. Huomenna on myös orientaatiotilaisuus. Sitä en oikeastaan odota. Samassa yhteydessä on valokuvaus opiskelijakorttia varten. Kuvat epäonnistuvat aina. Olen nyt tavannut kämppikseni. Hän on kiinalainen sähköinsinööri, kasinokaupungista Macausta. Olen aika varma, että hän on vakoilija.

KaP itaa Li 16.1 Suomessa kaikkien on pakko opiskella maisteriksi, koska sosialistit päättävät asioista. Tapasin economics-vaihtarin. Mutta hän oli undergrad, joten en pitänyt häntä kauhean mielenkiintoisena. 18.1 Täällä on mielettömästi norjalaisia. Sosiologian laitoksella on norjalainen professori, joka on päättänyt kutsua yli sata norjalaista vieraaksi laitokselle. 19.1 En valinnut parturia vain sen takia, että Googlen kautta löytyneessä arvostelussa kehuttiin Playboy-lehtitarjontaa. 22.1 Ekaluokkalainen kävelee kuin nainen, ämpäri päässä, järkikin on jäässä. 24.1 Kuulemma muotikuninkuutenikin johtuu vain siitä, että 99% jenkeistä ja aasialaisista (joiden osuus koko populaatiosta lienee noin 99%) ei osaa pukeutua. 28.1 Kiinan kieli kuulostaa niin rumalta. En jaksaisi kuunnella kiinaksi skypettämistä. 30.1 Minä tiedän aina kaiken mutta en vastaa koskaan mitään, koska ajattelen, että sillä tavalla luento etenee jouhevammin eteenpäin.

aLi a t i KaP

3.2 Sosiologisessa mielessä katsoin (lähestulkoon koko) ottelun amerikkalaista jalkapalloa. Vähitellen aloin ymmärtää pelin säännöt ja miten milloinkin kuuluu reagoida ja miksi. Mutta sitten peli loppui, enkä ihan ymmärtänyt kaikkea. 14.2 Tänään vietin ystävänpäivää parhaalla mahdollisella tavalla. Söin ihan hirveästi keksejä itseni kanssa. 17.2 Vihaan kiinalaisia. Yksi haukkuu lihavaksi, toinen sanoo paitaani tyttömäiseksi. 19.2 Vietin aamun kirjastossa askarrellen Besleyn ja Perssonin hauskan mallin kanssa. Siinä meni aikaa. Pidin aiheesta esitelmän. Olisin halunnut näyttää välivaiheet, koska ne olivat hauskoja. Ketään ei kiinnostanut. Mutta minusta hauskanpito ilman matematiikkaa on teeskentelyä.

KaP itaa Li

Tervetuloa lukemaan niin vuoden kuin minunkin ensimmäistä opintovastaavan palstaa! Silloin lokakuisena iltana, kun edeltävän opintovastaavan kanssa juttelimme ensimmäistä kertaa opintosihteerin vaativasta tehtävästä, en välttämättä ollut tietoinen kaikesta tehtävään liittyvästä. Lupaus on lupaus ja vaalikokouksen jälkeen tässä ollaan. Syksy toi muutoksia sekä oppiaineelle että meille fukseille. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa on ollut puhetta ns. laajoista kandeista. Vuoden 2014 syksyllä tiedekunta on näillä näkymin siirtymässä kyseiseen järjestelyyn, mikä on herättänyt kes

kustelua niin oppiainehenkilökunnan kuin opiskelijoiden keskuudessa. Henkilökunnalla on omat perustelunsa, mutta meillä opiskelijaedustajilla huolenaiheena on tulevien kansis-sukupolvien 30 op vapaavalintaisten kurssien karsiminen vielä pienemmäksi. Nyt fuksisyksy alkaa olla takanapäin ja muisto vain, mutta onneksi voi aina ottaa mallia tämän lehden päätoimittajasta ja varmistaa, että ensimmäinen fuksisyksy ei jää viimeiseksi! Myös tähän opetusministeriö

yrittää laitaa kapuloita rattaisiin vaikeuttamalla jo opiskelupaikan lunastaneen hakua ja pääsyä toiseen paikkaan. Onneksi tämäkin ”uudistus” on edessä vasta seuraavana vuonna, joten vielä on mahdollisuus ottaa Joonaksesta mallia ja uusia fuksisyksy. Keväisin terveisin Pentti Jämsä Opintovastaava

aLi a t i KaP

KLTO OTKOS Sami on pukeutunut rennon tyylikkäästi, juuri niin kuin tuleekin. Eihän teatterissa katsomoa katsella, vaan esitystä. Kevään kuumin asuste on tilastotieteen laskarit, mitä elinkeinoelämän pamputkin ajattelisivat, jos opiskelijat eivät näyttäisi vapaa-aikanaankin siltä, että tekevät kovasti työtä opintojensa eteen.

KLTO OTKOS

KaP itaa Li

Juho on aikaansa seuraava nuorimies, joka on kunnon hipsterin tavoin laittanut ihan kauluspaidan ja hipsterlasit, jotta toisi varmasti kaikille sen vaikutelman, että hän on kulturelli ihminen, joka tajuaa taiteesta. Jättämällä kauluspaidan auki on mahdollista kuitenkin luoda kuva siitä, että on osa uutta, nuorta kulttuurinkuluttajasukupolvea.

KLTO OTKOS Vieno hymy yhdessä kuohuviinilasin kanssa tekee Maariasta juuri sellaisen Kallion trendsetterin, joita Itä-Helsinki tarvitsee. Vaakaraitapaidan värit on valittu juuri sopivasti korostamaan erilaisia mitä me toimituksessa luonnollisesti arvostamme. Tämä asu toimii paitsi teatterissa, myös aamiaispöydässä ja sunnuntaibrunssilla, jonne kuohuviini luonnollisesti kuuluu.

Li a a t i KaP

Juho Heinisuo ja Maaria Koski

KaP itaa Li

Li a a t i KaP Mää nyv varmaan osaa tähäm mitääs sanoo. Kai mää ny kertosin, jos asiaa ois. No voim mää nys sen kertoo, et tää nääs-sana on pelkkää huijausta. Kukaan nynnii puhu. Joo ja ohas se sillee outoo, et nää hesalaiset koittaa jotai Hämeentiätä pitää jonaki. Ja sit viel ku puhuu Hesasta, om muka maakunnista tänne tullu, vaikka sitä alkuperästä Hämeenkatuaki pitki voi käppäillä tän takapajulan kulttuurikeskukses. Kukaan ny ees tiä mitää hesalaista juttuu. Tampereel niit kyä oj ja niihi liittyy musta, meinaa Pate ja se makkara. Nojoo, ohat tääl kuulemma se yks katu jossai, joka on nimetty sen lautapelin mukaa, Erottaja tai jotai. Sit bileet pidetää jossai seksitalos, mikä os sillee koskettavasti siistii. Sitä vois melki kulttuuriks sanoo. Mut kiakkoperinne ov vähä heikoil kantimil. Eis siin tuu sitä tunnetta mukaa, ku tiätää, et omat pelaa ens kaudellaki Liigaa. Toist se os siel pohjosemmas. Mut siel Mansessa om mustamakkara, jota saa naatiskella pipa pääs rotvallin reunal. Ai eks sää hä tiä mikä or rotvalli? Noni, ite oot jostai peräkyläst tullu! Kyähä ny kaikki tiätää mikä or rotvalli ja et mustamakkaraa parempaa kurmeeruakaa oo keksittykää. Ei oo Tapolan voittanutta meinaam täs maailmas. Siivet ny kyä tulee hyvänä kakkosena. Tuliki täs miälee kum me ala-asteel mentii höntsyis littaa eikä varmaa kertaakaa valitettu, vaikka nysse oiski ollu myähäs. Oli meinaan nii mukava siinä rotvallin reunal istuu. Ja jossem mää nyssel menny nii kattelin Nässylle repsikan paikalta isin autosta, ku ajettii Rantatiätä kesäl Särkkään. Kirjoittajat ovat tamperelaisia

KaP itaa Li

on Pohjoismaiden suurin sis채maakaupunki, joka sijaitsee suurilta osin naksella. Tampere on Suomen kolmankuksena Suomen toiseksi suurin kaupunkialue, koska Espoohan ei ole muuta kuin Helsingin esikaupunki. Sori espoolaiset. pereelle ja Suomen ensimm채inen hehkum채isen채 koko maassa.

aLi a t i KaP

KaP itaa Li

Anton Nikolenko, Puheenjohtaja Nea Hänninen, Taloudenhoitaja, Virkistysvastaava Nea on 21-vuotias Järvenpäästä kotoisin oleva pirteä tyttö. Nea tykkää kissoista, hömppäsarjoista ja höpistä kaikesta mahdollisesta. Kuten vaikka kissoista ja hömppäsarjoista. Hän on myös pitkän aikaan jo uurastanut Keskon leipään infotyöntekijänä ja on erityisen hyvä opastamaan mummoja vedonlyöntiasioissa. Erityismainintana Toto-koneen käytön jalon taidon opettaminen kanssatyöntekijöilleen Itäkeskuksen cittarissa. KTTO:ssa Nea halusi nimenomaan taloudenhoitajan homman sillä hän tykkää haasteista ja osaa tarkasti budjetoida asiat. Kuittien ja lippulappujen kanssa painiminen on myös jo ennestään tuttua puuhaa. Ainoa toive KTTO-tovereille olisikin nyt, että bileet maksetaan aina kiltisti jotta opiskelijayhteisömme hyvinvointi maksimoidaan. Virkistysvastaavan homma tuli myös kätevästi kylkeen kun Nea tykkää käydä virkistymässä KTTO:n bileissä.

Tilastotieteilijänäkin tuttu Nikolenko allokoi tänä vuonna aikaansa KTTO:n puheenjohtajana toimimiseen. Ratkaisuun hän päätyi kokeiltuaan ensin systemaattisesti hallituksen kaikkia muita pestejä. Kokemuksensa suojelevien siipien alle Anton saikin ymmärrettävästi ennätysmäärän hallituslaisia oppimaan mestarilta. Anton on paitsi kokenut, myös ihana. Hän on paluumuuttopolitiikan lahja Suomelle, jolle äidit lähettävät leivoksia, työkaverit sukkia ja tiedekunta etappi-kuumotteluja. Antonille mikään ei ole pyhää eikä yksikään puheenaihe tabu, vaan hän laukoo mielipiteensä niin lapsekkaan suoraan, ettei niistä tohdi edes pahastua. Kuitenkin tämä rationaalinen hedonisti pystyy milloin tahansa myöntämään olleensa väärässä ja muuttamaan käsityksiään pitävän argumentoinnin edessä. Joko mainitsin, että hän on ihana? Kauan hallitkoon puheenjohtaja Nikolenko (tai ei liian kauan että valmistuiski joskus)!

Pentti Jämsä, Opintosihteeri Ensimmäistä vuotta kansiksella opiskeleva Pentti on Kalliossa majaa pitävä jalkapallohuligaani, joka hoitaa KTTO:n opintoasioita tänä vuonna. Ahkerasti bileitä koluava Pentti saattaa usein olla hämmentävä näky muutaman tuopillisen jälkeen. Yön pikkutunneilla Pentin voikin löytää Alinasta etsimästä vaatteitaan tai vaikka Picnicistä pohtimasta elämän syvintä olemusta. Ei huolta, aamulla Pentti tuskin muistaa edellisestä illasta mitään. Hyvin ihmisten kanssa toimeentuleva, myös vuoden fuksiksi valittu Pentti on tuttu näky punttisalilla ja on hänet huhujen mukaan nähty myös kirjastossa. Aivan turhasta jätkästä ei ole siis kyse. Nein krapulen!!

aLi a t i KaP

Meri Sintonen, Juhlavastaava, Suhdevastaava

Suni Tuomainen, Web-vastaava, Ympäristövastaava

Meri Sintonen ei ole tavallinen KTTO:lainen. Ensivaikutelma tästä hennosta ja hiuksiaan sormensa ympäri pyörittelevästä nuoresta naisesta voi olla harhaanjohtava. Hän oli vuoden 2011 itseoikeutettu ”vuoden fuksi” -palkinnon voittaja, koska hän otti opiskelijaelämän kokonaisuudessaan vakavasti. Hän opiskeli ja biletti, biletti ja opiskeli. Kellon ja promillemäärän ollessa kaksi hän pohti, millä bussilla pääsee parhaiten seuraavan päivän laskareihin. Hän sai hyviä arvosanoja ja oli lähes kaikissa bileissä. Kun yhtälöön lisätään Merin taipumus kärsiä kahden päivän krapuloista, hänen kaikkivoipaisuutensa ylittää tavallisen taloustieteilijän ymmäryksen. Näiden meriittien takia Meri on vuoden 2013 KTTO:n juhlavastaava. Se miksi Meri on myös suhdevastaava on epäselvää, sillä Meri ei suhteita harrasta.

Tämä leppoisa parrakas kuopiolainen harhaili Otaniemen syövereissä monta vuotta ennen kuin löysi tiensä paratiisiin ja taloustieteen opintoihin. Vitosen keskiarvolla kaikista kursseista suoriutuva uusi web- ja ympäristövastaavamme ehtii töidenkin ohella käydä kaikissa opiskelijabileissä ja lähteä niiden jälkeen vielä jatkojen jatkoillekin. Sunin seurassa kannattaa myös vahtia omaa kahvikuppiaan, sillä muuten saatat huomata, että se ei olekaan enää vain kahvia. Lisäksi jos laskarit tuottavat sinulle vaikeuksia, kannattaa silloinkin kääntyä Sunin puoleen. Suni onkin oikea ahkeruuden perikuva, joka kyllä hoitaa homman kuin homman tarkasti ja vastuullisesti. Kokemuksen valossa Sunin kanssa muutamalle lähteminen on myös aina hiukan riskialtista, mutta takuulla hauskaa

Jukka Kovanen, Strategisten resurssien vastaava Jukka ”Jugi” ”Presidentti” Kovanen on toisen vuoden taloustieteen opiskelija ja toisinaan myös Aapo Heikkilä tyylinen ajattelija. Tämä Bayles-päättelyn oppi-isä aktivoitui ainejärjestötoimintaan täksi hallituskaudeksi. Jukka on kotoisin Paloheinän aarniometsien keskeltä, mutta nykyään hän pitää majaansa Kalasatamassa. Hänet voi bongata myös hulinoimasta HJK:n tai Jokereiden fanipäädyissä. Jukka on luonteva henkilö hoitamaan Ktto:n strategisia resursseja, koska maastohiihtotaustansa ansiosta hänellä on aina huolto ja kalusto kunnossa.

KaP itaa Li

Inari Ojala, Urheiluvastaava KTTO:n uusi reipasotteinen liikuntavastaava ei kavahda tuulta, tuiskua eikä tuntureiden poroja. Nimestään huolimatta Inarin juuret eivät ole Lapin tundralta, vaan hieman eksoottisemmasta Vihdistä. Nykyään töölööläistynyt Inari toisinaan uskaltautuu vapaa-aikanaan vaeltamaan Manskun väärälle puolelle, mutta tällöin määränpäänä on miltei poikkeuksetta Kumpula tai kisis. Inarilta on helppo urkkia näppäriä salivinkkejä, mutta ei kannata kysellä kuinka paljon nousee penkistä, jos hätkähtää helpolla. Toisaalta mikäli bileissä koet humanistien/sosionomien/ teekkareiden/pahisten lähentelyä Inari on hyvä pitää hollilla. Fiksuna kansislaisena Inari ei tosin turvaudu hauikseen, vaan hämmentää vastapuolen vaikkapa agronomialla. Fiksu ja upea urheiluvastaava toivoo paljon osallistujia vuoden 2013 urheiluexcuihin, be ready kaikki hot-joogan ja tikanheiton ystävät!

Mattias Lagerspetz, Matkavastaava, Työelämävastaava

Aliisa Koivisto, KV-vastaava KV-vastaava Aliisa on reipas toisen vuoden opiskelija, joka tykkää juhlista ja opiskelusta. ”Vapaa-ajalleen ” syntyperäinen stadilainen keksii kaikenlaisia hassutuksia; viime aikoina kiirettä on pitänyt Speksin parissa. Henkiseltä iältään Aliisa on lapsi ja tykkää karkin ja pullan lisäksi huonoista televisio-ohjelmista ja partiosta. Aliisalla on hieman reissaajahistoriaa, ja kiinnostus kansainvälistä toimintaa kohtaan vaikuttaa vain yltyvän. Huhujen mukaan Aliisa nimittäin aikoo hallituspestinsä jälkeen vaihto-oppilaaksi Venäjälle.

Nuoruutensa Virossa viettänyt Mattias on ehta suuren maailman kosmopoliitti, joka vuoden Tarton yliopistossa lämmiteltyään otti rohkean askeleen suuren rapakon yli ja liittyi “Eurooppalaisen huippuyliopiston” riveihin keskelle suurkaupungin sykettä. Nykyään “Madde” pitää majaansa Pasilan residenssissä, joka tunnekohtana. Hän on taloustieteilijä isolla T:llä ja syttyy varsinkin henkevistä markkina-analyyseistä sekä laskarimyllyistä. Mattiaksen vahvuuksiin kuuluu vankka balttian poliittisen järjestelmän tuntemus ja heikkouksiin takin etsiminen Alinan naulakosta kello 4 aamulla. Mattiaksen ansiosta tänäkin keväänä ainejärjestön jäsenille järjestetään mahdollisuus suorittaa Baileys-päättelyn alkeiskurssi (5 op) jo PERINTEEKSI muodostuneen Tarton matkan yhteydessä. Ai kun hyvä!

Li a a it KaP

Iida Piippo, Vuosijuhlavastaava

Ville Voutilainen, Alumnivastaava Vaikka Voutilaisen Ville vakuutti jättävänsä Alinan siivouksen tänä vuonna kokonaan fuksien huoleksi, vedettiin hänet kuitenkin takaoven kautta tähänkin hallitukseen mukaan. Alunperin Vihdin ykkösreikäpalloilijan piti vain hankkia KTTO:lle hassuttelulippu, jolla hän menee vaikka yksin Ylioppilaiden soihtokulkueeseen. Sittemmin alkoivat kiinnostaa jo alumni-suhteet ja eiköhän kohta löydy Ville taas tuttuun tapaan myös Alinan lattiaa luutuamastsa. Vaikka Ville onkin menetelmäorientoitunut ja erityisesti kvantitatiivisten sellaisten ystävä, tietää hän myös laadun tärkeyden: “Kun tehdään, niin sitten tehdään hyvin!” Hieno juttu KTTO:lle, sillä tässä on ainakin yksi tyyppi, joka hoitaa hommansa hyvin.

Joonas Mattsson, Kapitaalin päätoimittaja, Yhdenvertaisuusvastaava Joonas on 23-vuotias kansiksen fuksi, jolla on synkkä (?) menneisyys humanistina ja kylterinä. Joonaksen voi bongata Pasilassa, Tampereella, Otaniemessä ja joskus jossain keskustan Unicafessakin – tai ihan missä tahansa, mihin Jopo on ironisesti kuljettanut. On asioita, joista Joonas ei koskaan kieltäydy, kuten kuohuviinistä tai mahdollisuudesta pukeutua haalareihin. Yhdenvertaisuusvastaavana Joonas huolehtii siitä, että kaikilla on kivaa ja että kaikki pääsee mukaan. Kaikki pelaa! Runopoikamenneisyyttään Joonas vaalii päätoimittamalla Kapitaalia, tavoitteena tehdä Ylioppilaslehteä parempaa journalismia.

Kaukaa susirajan takaa Pohjois-Savon poronviljelylaitumien ”suuresta metropolista” Helsinkiin muuttanut Iida tuskin esittelyjä kaipaa. Tämä luomuSuomen pääkaupungista Kiuruvedeltä tuleva neitokainen on harvoin luennoilla ajoissa, mutta korvaa pirteällä olemuksellaan heikkoutensa olla ajoissa paikalla. Herttoniemessä nykyisin asusteleva Iida on äänekäs innostuessaan, joten en suosittele tv:n katsomista samalla, kun Iida sijaitsee lähimaastossasi. Iida harrastaa railakkaita illanistujaisia ja onkin varsinainen Duracell-pupu hieman virvokkeita nautittuaan. Iidan elämää lähempää seuranneet kuvailevat Iidaa hyvällä tavalla höpsöksi ja aina iloiseksi. Lisäksi Iidan kanssa käydyt yölliset keskustelut ovat yleensä hyvin sisältörikkaita eikä Iida aamuisin aina muista niiden sisältöä. Vapaa-ajallaan Iida puurtaa laskarien parissa Hertja useimmiten laskarien teko venyykin aamun pikkutunneille asti. Puhelias Iida juo paljon kahvia ja jaksaa muistuttaa asuvansa 9000 tuhannen asukkaan Kiuruveden keskustassa, jossa tosin on vain yksi tie ja Maxi-makasiini

KaP itaa Li Maaria Koski, Sihteeri, Tiedotusvastaava

Ilona Ylikoski, Vuosijuhlaprojektipäällikkö Toinen tämän vuoden vuosijuhlavastaavistamme Ilona ei pahemmin yliopiston luentosalipenkkejä kuluta vaikka koulumenestys hyvää onkin. Yliopistoa luultavammin tähän vauhdikkaaseen neitokaiseen voikin törmätä erilaisissa opiskelijatapahtumissa tai pääkonttorissa. Nykyään Kallion residenssissään asuva paljasjalkainen helsinkiläinen vietti vuoden matikan laitoksella ennen kuin löysi paikkansa taloustieteen parista. Opiskelun ohella Ilona käy ahkerasti töissä, sekä vapaa-ajallaan tykkää käydä salilla, lueskella ja soitella huilua, jos aikaa löytyy. Omien sanojensa mukaan harrastuksiin kuuluu myös ”kahvi,tupakka ja punaviini, sellainen pyhä kolminaisuus”. Eli eteenpäin mennään rennolla asenteella kumminkin hommat vastuullisesti hoitaen.

Tämä KTTO:n uusi tiedottaja ja sihteeri on pirtein tyttö, mitä maa päällään kantaa. Tätä Tampereelta Helsinkiin muuttanutta ilopilleriä ei voi olla huomaamatta tai varsinkaan kuulematta, sillä ”Mää oon Maaria kahdella aalla tampereelta” kajahtelee aina siellä, missä neiti itsekin on. Maaria ei ole unohtanut rakkaita tamperelaisia juuriaan, ja muistuttaa tasaisin väliajoin, että Tampere on ehdottomasti Suomen paras paikka. Tampereen lisäksi Maarialla on myös toinen suuri rakkauden kohde: tuplajuustohampurilainen. Hampurilaisen hinnan kaksinkertaistuttua hän joutui kuitenkin luopumaan tästä aamuöiden pelastajasta. Nykyään yölliset himot on tukahdutettava kahdella juustohampurilaisella. Kaiken kaikkiaan Maaria on ehdottomasti yksi valtsikan iloisimmista ja ihanimmista ihmisistä! Maaria huolehtii kaikista, ja kuuntelee kaikkien ilot sekä murheet. Joskus Maarian kanssa jutellessa kommunikointi saattaa kuitenkin tuottaa ongelmia, ja silloin suomi-tampere-suomi -sanakirjalle olisi käyttöä. Kun Helsinkiläislapset leikkivät ala-asteella hippaa verkkarit jalassa, niin Maaria meni Tampereella littaa höntsyissä. Maariaan tutustuminen kannattaa, sillä hassun kuoren alta paljastuu erittäin viisas ja vastuullinen ihminen, joka tulee varmasti hoitamaan hallitusvuoden kunnialla. Älä missään nimessä lähde viihteelle ilman Maariaa. Laita Gangnam style soimaan niin näet, mitä tarkoittaa ”Tampere style”! Maaria on ihana.

Samuli Sadeoja, Varapuheenjohtaja, HYY-vastaava Samuli on Vantaalta helsinkiläistynyt toisen vuoden kansislainen, jonka uranousu KTTO:ssa on tänä vuonna tuonut hänelle varapuheenjohtajan pestin. Luennoille Samuli ei saavu ainakaan ajoissa, mutta toisena opiskeluvuotenaan hän on ainakin oppinut sitsaamaan rikkomatta viinilaseja. Ylimääräisen energiansa Samuli purkaakin salilla puhisten ja sarjapainojen optimaalista progressiota Exceltaulukossaan pohdiskellen. Ruokavaliostaan Samuli huolehtii syömällä bileiden jälkeen McDonaldsissa miniporkkanoita ja tilaamalla hampurilaisiinsa extra-pihvejä. Uusia haasteita etsiessään hän on päätynyt myös KTTO:n HYY-vastaavaksi

aLi a t i KaP

Miska Widgren, Yrityssuhdevastaava

Janne Karkkolainen, Ulkosuhdevastaava Janne on syntyjään espoolainen, sittemmin töölöläistynyt ja nykyisin munkkiniemeläinen elämäntapaekonomisti, joka vastaa yhdistyksen ympäripyöreästi määritetyistä ulkosuhteista. Vapaa-ajallaan Janne tavoittelee ylintä indifferenssikäyrää BJJ:llä ja lukemalla. Uutena harrastuksena Janne on saanut kipinän ranskaan, ja yrittääkin nyt kovasti masteroida kielioppia sekä ääntämistä. Lisäksi hän seuraa politiikkaa ja yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta poliittisesti aktiivinen Janne ei ole. Jos Janne saisi yhden toiveen, hän toivoisi, ettei HYY:tä olisi olemassa.

Miska on 1. vuoden opiskelijana heti lähtenyt aktiivisesti mukaan KTTO:n yrityssuhdetoimikuntaan ja varmasti tulee tämän pestin hoitamaan tarmokkaasti. Valitettavasti Miska joutuu tulemaan luennoille ja hallituksen kokouksiin Kökkelistä tuolta Suomen Timbuktusta. Hänet voikin usein bongata yöjunasta matkalla keskustaan. Meriittinä voidaan sanoa myös ensimmäinen onnistunut ihmiskloonaus, älkää siis hämmentykö jos joskus illan pimeinä tunteina näette nuoren herran kahtena! Hänet voi myös usein bongata huolettomista hartioista pitämässä kuntoaan yllä. Keskellä päivää hänet voi bongata “muutamalta” Kaislasta, mutta tämä kuuluu nuoren herran habitukseen. Laskuharjoituksissa häneen voi luottaa, yllättäen Miskan keskittymiskyky vaan nousee Kaislassa vietetyn ajan myötä.

Juho Heinisuo, Opiskelijakulttuurivastaava Juho on tamperelainen ensimmäisen vuoden opiskelija, jolle kelpaa asunto vain Mechelininkadulta. Juho perustelee asumissijaintinsa säästöllä “koska sitten ei tarvii ostaa HSL-lippua”. Juhon tapauksessa asunnon sijainnin rajahyöty saattaa ylittää –kustannukset, koska Juho käy usein KTTO:n tapahtumissa ja täten lyhyt kävelymatka on todellinen etu, varsinkin yöllä. Tästä huolimatta Juho on hämmästyttävän kova keräämään opintopisteitä ja jos sama tahti jatkuu lukukauden loppuun saakka, on Juholla biletyksestä huolimatta kasassa puolentoista vuoden opinnot. Lisäksi suoritetut opintopisteet/luenoilla vietetty aika on hämmentävän korkea. Juho on hieno mies, johon tutustuminen kannattaa ja se saattaa poikia pääsyn jatkoille Mechelininkadulle.

KaP itaa Li

Anu Rämö, Korkeakulttuurivastaava

Kimmo Nevanlinna, Kulttuurikoordinaattori Nykyisin kannelmäkiläistynyt, kaukaa pojoisen tuntemattomasta ja aromaiden ympäröimästä Jyväskylästä kotoisin oleva Kimmo osaa asiansa. Hän parantaa maailmaa Kaisaniemen alueelle keskittyneestä valtakunnastaan käsin, sillä hänen asunnossan ”on kylmä, ei siellä voi olla kuin öisin!” ja tätä huomattavasti mukavampi on opiskelijan tärkein ystävä, rentouttavan rauhallinen Kaisata… oluthuone Kaisla. Ensimmäisen kansisvuotensa aikana Kimmo on ehtinyt juhlimaan ei ainoastaan valtsikalaisten, vaan myös osakuntalaistensa kanssa. Näitä kahta yhdistää Kimmon lempisana, kaiken positiivisuuden lähde (toim. huom. KTTO:laisten jälkeen): ”Media Ry”. Bilettämisen laajan sivuaineen lisäksi Kimmo ehtii sekä opiskella huimaa tahtia että työskennellä ja pelata koripalloa Raptorin JuFo III:n kanssa. Huh!

Kymenlaaskon toinen toivomme Anu (ensimmäinen siis Matti Pohjola), näyttää parhaat puolensa vuoden 2013 korkeakulttuurivastaavana. Jos jostakin syystä pääset tämän passiivisen ranskankielentaitajan kanssa juttusille, voit huomata yhtäkkiä puhuvasi talostieteen kiemuroiden sijaan mm. teepusseista. Älä pelästy, tämä on täysin normaalia (varsinkin puolenyön jälkeen). Jokainen meistä joutuu jossain vaiheessa miettimään, mikä on se juttu taloustieteessä, jossa koet olevasi parhaimmillasi. Anu pohti seuraavanlaisesti: “Vahvuuksiini kuuluu varmasti naiset ja talous-kurssi sillä olen nainen ja en ole mies sekä opiskelen taloustiedettä.” Anun puoleen kannattaa kääntyä jos sinulla on ongelmia neulomisessa (hän voi ehdottaa, että neuloessasi istut tuolin sijaan keinutuolissa, jolloin saat oikeanlaisen tuntuman touhuun) tai sivulauseiden pilkuttamisessa (näistä asioista hän on tarkka..). Yhteenveto: Anu on loistava persoona ja hän inhoaa lintuja. Korkeakulttuurivastaavan toive vuodelle 2013: PoroPukkiyhdistelmän jatkaminen perinteenä KTTO:n pikkujouluissa joko uudella tai vanhalla kokoonpanolla.

Eikö kaikki mene niinkuin haluaisit? Onko Pentti taas pilannut Alina-iltasi? Emme kuitenkaan osaa tehdä ainakaan kaikkea paremmin kuin sinä, joten tule toki nykimään meitä hihasta ja kertomaan huolesi tai vaihtoehtoisesti lähetä hallitukselle palautetta osoittee-

aLi a t i KaP

KaP itaa Li

KaPitaaLi HELSINGIN YLIOPISTON TALOUSTIETEEN OPISKELIJOIDEN LEHTI

1路2013