KANTTI 1/2011 by KSL-opintokeskus

Kansan Sivistystyรถn Liiton lehti 1/2011

Sisällysluettelo Yhteisötalouden arvot Pekka Pättiniemi

Yhteisötalous ja vertaistuotanto ovat tulevaisuus Jukka Peltokoski, Hanna Moilanen, Tero Toivanen

Stadin aikapankki - solidaarista vaihtoa Ryby van der Wekken

Kapinakahvia Tampereelta Janne Hernesniemi

Uuluu kuuluu ja innostaa Sini Salmenjoki

Vertaistalous ja yhteisötalous - alustavia huomioita Pekka Pättiniemi

Yhdessä olemme voimakkaampia! Anna Kirstinä

Demokraattisemman talouden jäljillä Reima Launonen

Kantti 1/2011 Kansan Sivistystyön Liiton lehti Päätoimittaja: Pekka Pättiniemi Toimitussihteeri: Janne Hernesniemi Ulkoasu: Misa Myllyviita Painopaikka: Picascript Oy Kansikuva: Cylonka (www.sxc.hu) Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Hämeentie 36 00530 Helsinki janne.hernesniemi@ksl.fi www.ksl.fi

Kantti 1/2011

Yhteisötalouden arvot Tässä Kantin numerossa käsitellään Kansan Sivistystyön Liiton ja KSL-opintokeskuksen ammatillisen lisäkoulutuksen kannalta tärkeää yhteisötalouden teemaa. Liitolla on ammatilliseen lisäkoulutukseen liittyen työelämän kehittämistehtävä, joka koskee yhdistysten ja yhteisötalouden yritysten henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämistä. Osuuskunnilla, vertaistuotannolla ja henkilöstön omistamilla yrityksillä on runsaasti yhteisiä yhteiskunnallisia tavoitteita. Näistä mainittakoon pyrkimys tavallisten kansalaisten ja heikommassa asemassa olevien sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen aseman parantamiseen. Päätöksenteossa yhteisötalouden yrityksiä luonnehtii pyrkimys jäsenten yhdenvertaisuuteen sekä jäsen ja ääni -periaate. Voi sanoa, että yhteisötalous tavoittelee talouden alueella Ranskan vallankumouksen periaatteiden, vapauden, veljeyden ja tasa-arvon, toteutumista. Kokoomuksen menestys viimeaikaisissa vaaleissa, Perussuomalaisten nousun aiheuttamaa kannatuksen pientä laskua huomioimatta, on puolueen itsensä mukaan seurausta pitkäjänteisestä yli vaalikausien ulottuvasta yhteiskunnallisen muutoksen analyysistä ja sen perusteella tehdyistä poliittisista johtopäätöksistä. Erityisen tärkeää on ollut puolueen henkilöstön ja puoluejärjestöjen sekä muiden aktiivien koulutus, jolla on pystytty uudistamaan monia ”kalkkeutuneita” toimintatapoja. Timo Soini korosti ensimmäisessä pitkässä vaalien jälkeisessä tv-haastattelussaan puoluekoneiston rakentamisen tarvetta ja selkeitä normeja päätöksenteossa. Organisatorinen muutos ja toiminnan uudistaminen vaativat, paitsi muutostarpeiden havaitsemista ja uuden suunnan hahmottelua, myös muutosta tukevaa koulutusta ja ohjausta. Tällaisia kansalaisjärjestöjen tarpeita varten KSL on aikoinaan perustettu ja niiden puolesta se toimii yhä uudistamalla ja kehittämällä toimintaansa. Pekka Pättiniemi pääsihteeri Kuva: Janne Hernesniemi

Kantti 1/2011

Yhteisötalous ja vertaistuotanto ovat tulevaisuus Jukka Peltokoski, Hanna Moilanen & Tero Toivanen Kriittisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa on viime aikoina vilahdellut uutta sanastoa, kuten vertaistuotanto, yhteisötalous, yhteisresurssit ja solidaarisuustalous. Mistä on kyse? Periaatteessa ei enemmästä kuin siitä, mitä ihmiset ovat tehneet iät ja ajat. Ihmiset ovat aina tehneet asioita yhdessä vertaistensa kanssa ilman palkkaa. He ovat tuottaneet ja ylläpitäneet yhteisiä resursseja, kuten työvälinevarastoja ja väentaloja, jotka ovat olleet yhteisön jäsenten käytettävissä yhdessä sovituilla säännöillä. He ovat pitäneet toisistaan huolta tietäen, että myös heistä pidetään huolta tarpeen vaatiessa. Osuustoimintaliikettä voi pitää yhtenä esimerkkinä vertaistoiminnallisesta tuotannosta. Tosin kapitalismin kehittyessä on osuustoimintaliikekin kehittynyt monilta osin suuntaan, jossa sitä on vaikea erottaa muusta pääomavaltaisesta liiketoiminnasta. Silti yhä edelleen, erityisesti kriisiaikoina, syntyy uutta osuustoimintaa, kuten työosuuskuntia, jotka täyttävät tasavertaisten ihmisten tuotannollisen yhteenliittymän tunnusmerkit. Vertaistaloudesta tänään nouseva uusi keskustelu onkin ymmärrettävä suhteessa kapitalismin maailmanlaajuiseen kriisiin. Yhä useammat kokevat välttämättömäksi rakentaa vaihtoehtoista talousmuotoa ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti umpikujaan ajautuvalle globaalille kapitalismille. Saattaa jopa olla, että poliittista vaihtoehdottomuutta ilmentävät puolueet ajavat ihmisiä rakentamaan vaihtoehtoa suoraan itse. Kyse ei kuitenkaan ole vain perinteisen

talkoohengen ja yhteisöllisyyden paluusta synkkinä aikoina. Vertaistuotantoa rakennetaan tänään maailmassa, jossa periaatteessa kuka tahansa voi keskustella kenen tahansa kanssa yksilöllisesti asuinpaikasta riippumatta. Internet on aidosti globaali teknologinen infrastruktuuri joka on muuttanut käsityksemme yhteistyöstä ja yhteisöllisyydestä.

Vertaistuotantoa verkossa Uudessa vertaistuotantokeskustelussa korostetaankin “internet-perustaista” yhteistoimintaa, jossa yksilöt osallistuvat yhteiseen projektiin omalla panoksellaan ilman keskitettyä työnjohtoa ja muodollista työnjakoa. Maailmanluokan esimerkki tällaisesta projektista on Wikipedia, tietosanakirja, joka täydentyy ja tarkentuu käyttäjiensä tekemien lisäysten myötä. Wikipedia on ohittanut nopeasti perinteiset tietosanakirjat ajanmukaisuudessaan, kattavuudessaan ja ennen kaikkea käytettyydessään. Tehokkaimmillaan nettiperustainen vertaistuotanto onkin tiedontuotannossa. Internetiä voi pitää eräänlaisena aivokapasiteetin maailmanlaajuisena mobilisaationa. Toisaalta internetin voi nähdä myös ihmiskunnan yhteisenä kirjastona, joka on avoinna kaikille. Sen sisältämä tieto on lähtökohtaisesti yhteistä ja avointa, ellei sitä erityisesti suljeta kaupallisista tai poliittisista syistä. Erilaisten nettivälitteisten vertaisverkostojen tehokkuus ideoiden tuottamisessa, tiedon levittämisessä ja ongelmien ratkomisessa on itse asiassa niin tehokasta, että mo-

Kantti 1/2011

net pitävät vertaistuotantoa täysin uutena tuotantovoimana, joka tulee mullistamaan käsityksemme työstä - ainakin kulttuurintuotannon, markkinoinnin, tutkimuksen ja vastaavien alueella. Voimallisimmin vertaistuotannon tehokkuus näkyy ehkä avointen ja vapaiden tietokoneohjelmistojen tuotannossa, joka uhkaa jo uudella tavalla suljettujen ohjelmistojen monopolia. Toisaalta verkostoteknologia mahdollistaa myös arjen tasolla tapahtuvien vertaismuotoisten toimintojen tehostumisen ja leviämisen, mistä osoituksena käy aikapankkien toiminta tai avoimien ohjelmistojen käyttö vapaassa sivistystyössä. Tässä saatamme todistaa ensi askeleita “vertaistalouden kiertokulusta”. Siinä eri vertaistuotannon muodot ja organisaatiot verkostoituvat ja ruokkivat vertaistalouden kasvua kapitalismin sisällä. Yritysmaailmassa kiinnostus kohdistuu erityisesti niin sanottuihin avoimiin innovaatioihin. Näillä tarkoitetaan toimintamalleja, joissa yritys tai vaikkapa kaupunki osallistaa erilaisia yhteisöjä ideoimaan ja suunnittelemaan tuotteita tai projekteja. Asiantuntijan rooliksi saattaa jäädä pelkkä vastuullisena koordinaattorina toimiminen. Vertaistuotannossa ei siis ole kyse yksiselitteisesti joko “hyvästä” tai “pahasta”. Kyse on yhteisöllisestä voimavarasta, jonka käytöstä käydään tänään kamppailua yhtäältä solidaaristen, toisaalta uusliberaalien voimien välillä. Juridisesti kyse on “kolmannesta omistusmuodosta”, joka esimerkiksi roomalaisessa oikeudessa eroteltiin yksityisestä ja valtiollisesta nimityksellä res communes, ja joka voidaan suomentaa vaikkapa yhteisomistukseksi.

Yhteisötaloudessa ei tavoitella ensisijaisesti voittoa Yhteisötaloudella tarkoitetaan osuuskuntien, yhdistysten, keskinäisten yhtiöiden ja säätiöiden harjoittamaa taloudellista toimintaa. Kyse on toisin sanoen taloudellisesta toiminnasta, jossa yhteisön jäsenten saama hyöty on liiketaloudellista voittoa tärkeämpää.

Kantti 1/2011

Toiminnasta mahdollisesti kertyvä voitto käytetään toiminnan kehittämiseen, yhteisesti asetettujen päämäärien edistämiseen tai se jaetaan yhteisön jäsenille. Lisäksi yhteisötalouden keskeinen piirre on demokraattinen päätöksenteko. Esimerkiksi osuuskunnissa ja yhdistyksissä jokaisella jäsenellä on yksi ääni omistusosuuden suuruudesta riippumatta. Yhteisötalouden käsite tunnetaan Suomessa kuitenkin heikosti. Viime vuosina keskustelu yhteisötaloudesta on vilkastunut osittain Euroopan unionin piirissä nousseiden ja yhteisötaloutta puoltaneiden kannanottojen myötä. Yhteisötaloutta ei kuitenkaan voi pitää pelkästään EU-lähtöisenä aloitteena. Keskustelu yhteisötaloudesta alkoi jo vuonna 1830 Ranskassa. Tuolloin yhteisötalous nähtiin markkinoiden tuottamia ongelmia tasapainottavana tekijänä. Toisaalta yhteisötalous kytkeytyi vahvasti kehittyvään osuustoimintaliikkeeseen, jonka juuret olivat arjen käytännöllisissä ongelmissa. Esimerkiksi ensimmäiset osuuskaupat syntyivät kuluttajien vastaliikkeenä epäeettisesti toimineille kauppiaille. Yhteisötalouden on huomattu vahvistuvan erityisesti sosioekonomisten kriisien aikana. Uusin yhteisötalouden aalto alkoi Euroopassa 1970- ja 1980-luvuilla vastauksena kasvaneeseen rakennetyöttömyyden ja hyvinvointivaltion ylikuormittumisen ongelmiin. Myös Suomessa on perustettu 1990-luvulta alkaen uusia pienosuuskuntia, joissa tavoitteena voi olla esimerkiksi jäsenten työllistyminen, laajakaistayhteyksien ulottaminen maaseudulle tai lähipalvelujen turvaaminen yhteisöllisesti omistettujen osuuskuntien kautta. Taloudellinen toiminta on aina myös kiinnittynyt tiettyyn sosiaaliseen ympäristöön, joka osaltaan ohjaa ja suuntaa toimintaa. Kuten todettua, monet perinteiset, aikoinaan vallitsevia käytäntöjä kyseenalaistaneet osuuskunnat ovat kilpailutalouden paineissa kasvaneet jättiläisiksi ja menettäneet osan alkuperäisestä erityislaadustaan. Keskustelussa on toistunut huoli siitä, että Euroopan unionin sisämarkkinalainsäädäntö ja kilpailulainsäädännön tulkinnat ei-

vät riittävän hyvin tunnista yhteisötalouden toimijoiden erityisluonnetta. Jos taloudesta puhutaan vain kilpailutalouden termeillä, on vaarana, että taloudellisen toiminnan kaikkia ulottuvuuksia ei tunnisteta. Tällöin uhkana on toiminnan monipuolisuuden heikkeneminen ja yhteisötalouden rajautuminen marginaaliseksi ilmiöksi. Keskustelu yhteisötaloudesta kiinnittää huomion taloudellisen toiminnan moniulotteiseen luonteeseen. Kaikki taloudellinen toiminta ei suinkaan ole itsekkyyteen ja voiton maksimointiin tähtäävää. Se voi perustua yhteisöllisiin ja hyvinvointia kohentaviin tavoitteisiin. Jukka Peltokoski on sosiologi ja vapaa tutkija, Tero Toivanen työskentelee tutkijana ja opettajana, Hanna Moilanen toimii projektitutkijana Helsingin yliopiston Ruraliainstituutissa.

Kantti 1/2011

Stadin aikapankki – solidaarista vaihtoa

Ruby van der Wekken Stadin aikapankki, joka aiemmin tunnettiin nimellä Kumpulan vaihtopiiri, perustettiin lokakuussa 2009. Sittemmin aikapankkiin on liittynyt yli 600 jäsentä ja kahdeksantoista aikapankkia on perustettu eri puolille Suomea. Aikapankissa jäsenet vaihtavat keskenään palveluja ajan toimiessa vaihdon yksikkönä. Tunnin mittainen suoritus mitä tahansa palvelua vastaa aikapankissa tiettyä aikavaluutan määrää, Stadin aikapankin tapauksessa yhtä tovia. Stadin aikapankissa vaihdettiin vuonna 2010 noin 760 tovia. Uudet suomalaiset aikapankit toimivat internet-pohjaisesti osana Etelä-Afrikassa perustettua ja kehitettyä kansainvälisesti toimivaa Community Exchange Systems (CES) -verkostoa. Aikapankit ovat itsessään paikallisia, mutta maailmanlaajuisesti yhteydessä toisiinsa yhteisövaluuttojen välityksellä. Vaihdetut palvelut voivat olla esimerkiksi lastenhoitoa, puutarhatyötä, leipomista, kieli- tai käsityötunteja tai vaikkapa avustusta ongelmanratkaisussa. Aikapankki on yhdysvaltalaisen Edgar Cahnin 1960-luvulta lähtien kehittämä kansainvälinen konsepti, jossa keskeistä ovat tasa-arvoisuuden ja vastavuoroisuuden arvot. Aikapankin avaamassa vaihtoehtoisessa taloudellisessa tilassa jokainen voi saavuttaa henkilökohtaista etua ryhtymällä antavaksi ja tarpeelliseksi koetuksi osapuoleksi. Aikapankki rakentaa yhteisöllisyyttä. Yksityisten henkilöiden lisäksi aikapankkiin voivat listautua myös organisaatiot ja yhteisöt. Esimerkiksi erilaiset kolmannen sektorin organisaatiot voivat aikapankin kautta jakaa resursseja ja taitoja. Myös esimerkiksi koulut ja päiväkeskukset sekä muut vastaavat toimijat voivat osallistua aikapankkitoimintaan. Näkemykseni mukaan toimiessaan kansalaisten ja yhteisöjen osallistamisen ja voimauttamisen välineenä ruohonjuuri-

Kantti 1/2011

tasolla, aikapankkitoiminta voi saavuttaa vielä suurempaa merkitystä yhtyessään solidaarisuustalouden ideoihin. Solidaarisuustalouden ideaa on kehitetty 1980-luvulta lähtien erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja myöhemmin Maailman sosiaalifoorumin puitteissa. Aiheesta kirjoittava Ethan Miller kuvailee vuonna 2004 julkaistussa Solidarity Economics, Strategies for Building New Economies -teoksessa solidaarisuustaloutta “ruohonjuuritason yhteisötaloudeksi, joka toimii maailmanlaajuisesti saattaen yhteen tuhansia paikallisia vaihtoehtoja, luoden laajoja, näkyviä ja luovia vastarinnan verkostoja sellaiselle taloudelle, jossa voittoja tavoitellaan kaiken muun kustannuksella”. Aikapankkitoiminnan ydinarvot tasaarvoisuus ja vastavuoroisuus näyttävät olevan sopusoinnussa ja yhteen sovitettavissa solidaarisuustalouden vaalimisen ja kehittämisen kanssa. Aikapankit voivat toimia solidaarisuustalouden toimijoita yhdistävinä ja siten myös vahvistavina välineinä. Ranskassa ja Saksassa on jo olemassa esimerkkejä aikapankeista, jotka yhdistävät lähiseutujen naapurustojen ruokapiirejä ja luomuviljelijöitä Community Supported Acriculture -verkoston puitteissa. Sen lisäksi, että aikapankit vahvistavat ruoan eettistä ja paikallista luomutuotantoa, ne tuovat luomuruoan yhä useampien saataville. Tällä on puolestaan välitöntä merkitystä globaalin ruoantuotannon ja luonnon voimavarojen käyttön kannalta. Aikapankkitoiminta luo mahdollisuuksia myös muunlaisille verkostoitumisille. Solidaarisuustalouden puitteissa operoiva aikapankkitoiminta mahdollistaa yhteistuotannon, jossa yksilöiden, perheiden ja järjestöjen tarpeet kohtaavat tasa-arvoisessa ja vastavuoroisessa hengessä. http://stadinaikapankki.wordpress.com/

Kapinakahvia Tampereelta Janne Hernesniemi Tamperelaisen kahvila Hertan toiminnassa yhdistyvät luontevasti kulttuuri ja politiikka. Osuuskuntamuotoista kahvilaa ei kuitenkaan pyöritetä idealismin voimin. Taustalla toimii joukko sitoutuneita aktiiveja, jotka kokemuksesta tietävät, että toimiva osuuskunta rakentuu kestävän talouden varaan. Jaana Pirkkalainen ja Jouni Sirén ovat molemmat olleet mukana Hertan toiminnassa alkumetreiltä saakka. Pirkkalainen on osallistunut osuuskuntatoimintaan jo ennen Herttaa ja Sirén työskentelee Hertan lisäksi kääntäjänä toisessa työosuuskunnassa. Hertan pelkistetyt mutta viihtyisät tilat sijaitsevat Tampereen keskustassa Näsilinnankadulla. Tarjolla on reilunkaupan kah-

via, kotitekoista ruokaa ja keskiolutta. Hertan taustalla toimii Tampereen Punainen Osuuskunta, joka kahvilan lisäksi organisoi myös työosuuskuntaa. Kahvilan ja osuuskunnan ympärillä toimivia ihmisiä yhdistää halu tukea yksilöiden ja yhteisöjen omaehtoista toimintaa ja rakentaa vireää kaupunkikulttuuria. Myös kapitalismikriittisyys on merkittävä motiivi toiminnalle.

Osuuskunnan synty Ajatus osuuskuntamuotoisen kahvilan perustamisesta heräsi Pirkkalaisen mukaan jo keväällä 2006. Tuolloin Vasemmistoliiton Keski-Tampereen osaston jäsenet kokoonKuva: Janne Hernesniemi

Jaana Pirkkalainen ja Jouni Sirén Tammerkosken äärellä.

Kantti 1/2011

tuivat pohtimaan vaalikahvilan perustamista. Vaalikahvilan sijaan Pirkkalaisen mielessä syntyi ajatus vaihtoehtokahvilasta, joka kokoaisi yhteen erilaisia kapitalismikriittisiä toimijoita sekä tarjoaisi estradin marginaalisemmalle kulttuurille, joka jatkuvasti joutuu kamppailemaan näkyvyydestä kaupunkitilassa. Elokuussa 2006 perustettiin Tampereen Punainen Osuuskunta, joka samantien otti tehtäväkseen kahvilalle sopivan toimitilan etsimisen. Perusteellisen kartoituksen jälkeen Hertta aukaisi lopulta ovensa Tammelassa Pikilinnantalossa keväällä 2008, jossa se ehti toimia puolisentoista vuotta ennen muuttoa keskustaan. Lupaavasti käynnistynyt toiminta uudessa kiinteistössä keskeytyi kuitenkin vesivahinkoon viime uudenvuoden aattona. Remontin jälkeen Hertta on jälleen avannut ovensa yleisölle kuluvan kevään huhtikuussa. Perinteisen kahvilan ja baarin lisäksi Hertan seinät pitävät sisällään vaihtuvan kuvataidenäyttelyn, jonka kuratoinnista vastaa Hesarin kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja. Keikkojen, runotapahtumien ja elokuvailtojen ohelle Hertassa järjestetään keskustelutilaisuuksia ja kokouksia. Myös pienimuotoinen levydistro on perusteilla. Pirkkalainen on myös itse juontanut Hertassa kokoontuvaa dialogikahvilaa, jossa keskustelua on käyty ajankohtaisista poliittista kysymyksistä.

Aatteellinen mutta avoin Hertta työllistää vakituisesti kaksi kokopäiväistä ja kaksi osa-aikaista työntekijää. Talkooväkeä on avustamassa kiireisimpinä aikoina. Kahvilan lisäksi Tampereen Punainen Osuuskunta toimii myös pienimuotoisena työosuuskuntana luoden näin työmahdollisuuksia osuuskunnan kaikille kahdellekymmenelle jäsenelle. Jäsenyys ei ole kuitenkaan edellytys toimintaan osallistumiselle, eikä osuuskunta ole myöskään millään lailla puoluesidonnainen. - Alusta asti tavoite ja ajatus on ollut enemmän yhdistää kuin sulkeutua raja-aito-

Kantti 1/2011

jen sisälle, puolueen tai jonkin muun organisaation. Me halutaan olla mahdollisimman avoimia. Hertta on aatteellinen mutta avoin, Pirkkalainen summaa. Hertan aktiivien mukaan kahvilan liepeillä toimii monenlaista väkeä. Tapahtumia ja toimintaa ovat olleet järjestämässä erilaiset kansalaisjärjestöt ja ryhmät kuin puolueaktiivitkin. Pirkkalaisen ja Sirénin listasta löytyvät niin Maan ystävät, Greenpeace, Zeitgeist ja Oikeutta Eläimille, kuin myös Vasemmistoliitto, Vihreät ja SKP:n väki, anarkisteja unohtamatta. Myös Tampereen yhteiskunnallinen opisto ja verkkolehti Megafoni ovat järjestäneet tapahtumiaan Hertassa. - Vaikkakaan me ei olla puoluepoliittisesti sitoutuneita on Hertta poliittinen projekti, ja osuuskunta myös. Toisaalta me yritetään luoda toisentyyppistä tilaa, jossa on mahdollista toteuttaa juttuja, joita ei muualla pysty, Pirkkalainen toteaa.

Kahvia ja solidaarisuutta Hertan toiminta pohjautuu Pirkkalaisen sanoin yleisvasemmistolaisille tasa-arvon, kansainvälisen solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvoille. Mutta Hertassa on kysymys myös yhtä lailla arjen tasolla vaikuttavasta kulttuuripoliittisesta projektista. Oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa pyritään konkretisoimaan käytännöissä. Tilaisuuksiin ei ole yleensä pääsymaksuja. Esiintyjille korvataan kulut ja tarjotaan ylläpito. Toisaalta osuuskunta tarjoaa jäsenilleen myös helpotusta koettuun toimeentulon ja työn epävarmuuteen. Hertta kuuluu myös niihin harvoihin ja valittuihin kahviloihin, jotka ovat tietoisia myymänsä kahvin alkuperästä. Osuuskunta on mukana pohjoismaalaisessa kahvin maahantuontikollektiivissa, joka tuo maahan Meksikosta tilattua zapatistikahvia, Pirkkalainen kertoo. Suomeen saapuvat kahvipavut ostetaan meksikolaiseen zapatistien kapinaliikkeeseen kuuluvalta pienviljelijöiden osuuskunnalta. Chiapasin ylängöllä viljellyt kahvipavut paahdetaan Tampereella. Kahvi on luon-

nonmukaisesti ja reiluin periaattein viljeltyä, vaikka sillä ei ole luomu- eikä reilun kaupan sertifikaatteja.

Aatetta ilman idealismia Pirkkalaisen mukaan kahvilaa perustettaessa jo alusta asti oli selvillä, että kyse olisi nimenomaan osuuskunnasta. Pirkkalainen muistuttaa, että muista yritysmuodoista osuuskunnan erottaa ennen kaikkea demokraattinen jäsen ja ääni -periaate. Osuuskunnassa jokaisella jäsenellä on yhtäläinen äänioikeus omistusosuuksista riippumatta. Pirkkalaisen mukaan osuuskuntamuodosta sinänsä ei ole etua tai haittaa kilpailtaessa markkinoilla. Osuuskunta on yritys muiden joukossa. - Osuuskunta on yritysmuotona vapaampi ja demokraattisempi, mutta se on kuitenkin yritys. Ja kun yritystä lähdetään pyörittämään, pitää lähteä pitkäjänteisesti talous edellä, eikä pelkästään idealismi edellä, Pirkkalainen kiteyttää. Aatteellisen osuuskunnan kannattaa Pirkkalaisen mukaan kiinnittää huomiota siihen, mistä rahoitus toiminnalle hankitaan, ja millä ehdoilla. Rahoitus on merkittävin osuuskunnan toimintaan vaikuttava ulkopuolinen tekijä. Myös osuuskunnan kokoa kannattaa pohtia. Laajaa osuuskuntaa saattaa olla vaikea hallita, mutta myös suljettu osuuskunta voi aiheuttaa harmaita hiuksia, jos yrityksen jäsenten välit sattuvat tulehtumaan. - Sääntöjä kannattaa miettiä: ketä hyväksytään jäseniksi, millä tavalla hyväksytään uusia jäseniä ja miten suojellaan alkuperäistä ideaa. Myös rahoitus on yksi tapa suojella alkuperäistä ideaa. Pirkkalaisen mukaan osuuskuntaa perustettaessa pelkkä hyvä meininki ja toverihenki ei riitä. - Kun idealismin kanssa lähdetään liikkeelle, niin ihmiset eivät halua miettiä tällaisia asioita, halutaan olla kivoja. Kaikki pitää dokumentoida, kaikesta pitää olla selkeät sopimukset. Nämä ovat aatteellisen osuuskunnan isoja juttuja, jotka kannattaa ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Ei pidä

kuvitella, etteikö niitä riitoja tulisi jossain vaiheessa. Ja kun baaria pyöritetään tulee lupaasiat hoitaa ajallaan. Ravintolayrittäjällä ei voi olla epäselvyyksiä missään, muuten viranomaiset puuttuvat peliin. Myös vastuualueet on jaettava selkeästi.

Hertalla ei kilpailijoita Sirén muistuttaa, ettei hyvää tarkoitusta palveleva kahvilakaan pysy pystyssä ilman ostohaluista asiakaskuntaa. - Vaikka olisi olemassa selkeä kohderyhmä, niin hyvin pieni porukka tulee hyvää hyvyyttään ja silkasta solidaarisuudesta kaljaa juomaan tai kahville. Vaikka paikka tuntuisi omalta, niin aika harvalla on sellainen elämäntyyli, että notkuttaisiin kahvilassa. On vaikea luoda yhteisöä, joka tulisi luonnostaan säännöllisesti, Sirén muistuttaa. Hertta näyttää kuitenkin onnistuneen löytämään oman kohderyhmänsä. Toisaalta toista Hertan kaltaista kulttuurikahvilaa ei Tampereella ole, eikä se siksi varsinaisesti kilpaile muiden kuppiloiden kanssa. Sirénin ja Pirkkalaisen mukaan ideaa saa vapaasti kopioida muillekin paikkakunnille – kunhan ei tavoitella voittoa. Kirjoittaja työskentelee Kansan Sivistystyön Liiton tiedottajana.

Kantti 1/2011

Uulu kuuluu ja innostaa Sini Salmenjoki Kulttuuriosuuskunta Uulu on suomalaiseen kansanmusiikkiin ja maailman musiikkikulttuureihin keskittynyt osuuskuntamuotoinen yritys. Tapasin Uulun hallituksen puheenjohtajan Lari Aaltosen Tampereen Pispalan puutaloalueen katveessa, missä Uulun viihtyisät tilat sijaitsevat. Lari kuvailee Uulun historiaa ja aloittaa kertomuksensa ajasta ennen osuuskuntaa. Eletään vuotta 2002. Kolme musiikista kiinnostunutta nuorta pohtii Haarlan palatsissa, musiikille hedelmällisessä ympäristössä, miksei musiikkia voisi opettaa niin, että nautinto musiikkiin säilyisi. Päätetään perustaa yhdistys, jonka avulla halutaan tarjota ihmisille mahdollisuus opiskella musiikkia – ja nauttia siitä. Uulun yhtenä toiminta-ajatuksena oli, ja on edelleenkin, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus musiikin oppimiseen. Tähän toiminta-ajatukseen liittyy myös se, että Uu-

lussa ei haluta jaotella ihmisiä arvottavasti musikaalisiin ja epämusikaalisiin.

Yhdistyksestä osuuskunnaksi Toimittuaan noin vuoden ajan yhdistyspohjalta Uulun jäsenillä heräsi tarve miettiä muita toimintamuotoja. Toiveena oli perustaa yritys, joka toimisi kuten yhdistys, joten päädyttiin perustamaan osuuskunta. Osuuskunnassa ideologia ajaa taloudellisten tavoitteiden ohi. Kulttuuriosuuskunta Uulun perustamisilmoitusta oli allekirjoittamassa 17 jäsentä. Alkuvuosina mukaan otettiin uusia jäseniä ja osuuskunnan jäsenmäärä oli suurimmillaan 25. Järjestettiin työpajoja, konsertteja ja koulutuksia lapsille. Lähes kaikessa tekemisessä oli vahvasti läsnä vuorovaikutteisuus ja itsekokeminen sekä tekeminen. Toimintaa oli paljon, mikä näkyi myös työmäärässä. Kuva: Sini Salmenjoki

Lari Aaltonen improvisoi Uulun tiloissa Pispalassa.

Kantti 1/2011

Vuonna 2007 tehtiin päätös siitä, että toiminnan jatkuvuuden ja mielekkyyden kannalta olisi osuuskunnan jäsenmäärää pienennettävä. Lari kertoo, että osuuskuntalaisilta päätettiin kysyä suoraan, ketkä jäsenistä todella kykenevät sitoutumaan toimintaan. Jäljelle jäi seitsemän osuuskuntalaista, joista neljä työskentelee tällä hetkellä päätoimisesti Uulussa. Uulussa toimii pääasiassa etnomusikologeja, eli musiikin tutkijoita. Larin mukaan osuuskunnan jäsenmäärän supistumisen jälkeen ihmisten sitoutuminen, sekä yhteinen tahto toiminnan pyörittämiseen nousi esille. Kokouksia pidettiin ihmisten kodeissa, sillä raha haluttiin sijoittaa palkkoihin eikä toimistotiloihin. Toiminnan laajentuessa syntyi tarve yhteiselle tilalle, jossa voisi kokoontua. Lopulta sopivat tilat löytyivät omakotitalosta Tampereen Pispalasta, jossa Uulu toimii myös nykyään. Omakotitalon joustavat neliöt mahdollistavat sen, että saman katon alla voivat toimia yhdessä niin yritys, tutkijat ja muusikot kuin kirjastokin.

Monimuotoista toimintaa Edellinen vuosi on ollut Uulun toiminnassa vilkas: noin 13 000 ihmistä on kaikkiaan ollut tekemisissä Uulun kanssa. Uulu järjestää koulutuksia ja musiikkityöpajoja, erityisesti lapsille ja nuorille. Taustalla on ajatus soveltaa akateemisesti hankittua tietoutta, sekä tarjota kaikille mahdollisuus musiikin kokemiseen ja tekemiseen. Työpajojen ohella on ryhdytty järjestämään lyhytkursseja, muun muassa runolaulusta ja jouhikoista. Koulutustoiminta toteutetaan osittain yhteistyössä Maailman musiikin keskuksen kanssa. Uulussa toimii myös suomalaisugrilaisiin perinnesoittimiin erikoistunut soitinrakentaja Juhana Nyrhinen. Soitinrakentamisen avulla halutaan elvyttää suomensukuisten soittimien rakentamista. Nyrhisen valmistamia soittimia myös myydään eteenpäin. Toisaalta Uulun kautta on myös mahdollista vuokrata soittimia. Uulun soitinkokoelma on yksi Suomen laajimpia. Soittimia

on saatu lahjoituksina, ostettu Suomessa vierailevilta muusikoilta sekä kerätty ympäri maapalloa kenttätyömatkojen yhteydessä. Lisäksi Uulun oma soitinrakentaja Nyrhinen on valmistanut kokoelmaan suomalaisia ja suomensukuisten kansojen perinnesoittimia. Uulun soittimet eivät värjöttele vitriineissä, sillä miltei kaikki soittimet kiertävät ohjaajien ja esiintyjien mukana ympäri Suomea erilaisissa tilaisuuksissa. Soittimia pääsee myös kokeilemaan Uulun järjestämillä teemakohtaisilla soitinradoilla. Soitinradalla voi kokeilla erilaisia soittimia, kuunnella musiikkinäytteitä, oppia laulunpätkiä ja tanssia tai kuunnella tarinoita. Uululaisia ei voi syyttää toimettomuudesta. Kaiken muun toiminnan ohella Uululla on oma levy-yhtiö ja ohjelmatoimisto. Vuonna 2010 perustettu Uulu Records on jo julkaissut useita levyjä. Julkaisuihin on kuulunut muun muassa lastenmusiikkilevy Elämä on yhtä juhlaa, jonka lapset ovat itset tehneet ja nauhoittaneet yhdessä Uulun muusikoiden kanssa, sekä tansanialaisen Zawose Five -yhtyeen levy Dunia ya sasa. Ohjelmapalvelujensa kautta Uulu puolestaan välittää muusikoita erilaisiin tilaisuuksiin.

Sosiaalisen pääoman jakamista Larin mukaan yksikään työpäivä ei ole Uulussa samanlainen. Lari kertoo, että Uulun toiminnassa korostuu yhteisöllisyys, osallistava toiminta, sekä itseymmärtämisen ja löytämisen kautta tapahtuva oppiminen. Uulu on sosiaalisen pääoman jakamista. - Ei ole kyse pelkästään musiikkikasvatuksesta, vaan yhteiskunnan kulttuurisen moniarvoisuuden kasvattamisesta. Musiikki on yksi metodi yhteiskunnallisten kysymyksien purkamiseen, Lari Aaltonen kiteyttää. Lisätietoja Uulusta voit käydä katsomassa osoitteessa www.uulu.fi Kirjoittaja työskentelee Kansan Sivistystyön Liiton kulttuurituottajana.

Kantti 1/2011

Vertaistalous ja yhteisötalous – alustavia huomioita Pekka Pättiniemi Artikkelissa vertaillaan Suomessa esitettyjä vertaistuotannon ja vertaistalouden ideoita olemassa olevaan yhteisötalouteen, toisin sanoen osuuskuntiin, taloudellista toimintaa harjoittaviin yhdistyksiin ja keskinäisiin yrityksiin.

Vertaistalous Viime aikoina Suomessa on käyty kiihkeää keskustelua vertaistaloudesta ja -tuotannosta. Keskustelu näyttää saaneen alkunsa Wikipediaa sekä avointa lähdekoodia käsittelevistä kirjoituksista. Toinen ilmeinen lähde on ”commons” keskustelu. Englannin kielen sana commons tarkoittaa esimerkiksi yhteismetsää, yhteislaidunta tai muuta yhteisessä käytössä ollutta tai olevaa tuotannollista tekijää. Sanalla on myös sellaisia merkityksiä kuten kansanomainen, rahvas, tavallinen jne. Vertaistuotannon historiallisiksi juuriksi on katsottu talkootyyppiset ja yhteistoiminnalliset taloudellis-sosiaaliset hankkeet, joilla vahvistettiin yhteisön ja sen jäsenten taloudellisia mahdollisuuksia sekä yhteisön sisäistä luottamusta. Tämäntyyppisiä yhteisiä taloudellisia yhteistoiminnan muotoja esiintyy käytännöllisesti katsoen kaikissa historiallisissa ja nykyisissä kulttuureissa ja yhteiskunnissa. Tuoreempi vertaistuotantoon kiinnittyvä ajattelu liittyy avoimen lähdekoodin ohjelmistojen tuotantoon, Wikipedian kehittymiseen, julkisen tilan uudelleen valtaamiseen kansalaisten käyttöön, talonvaltauksiin, aikapankkeihin jne. Tietoteknisten ohjelmistojen ja sosiaalisen median sekä erilaisten wiki-pohjaisten sovellusten yh-

Kantti 1/2011

teiskehittelyä voi pitää talkoiden tapaisena tuotannollisena toimintana, ja näiden alustojen korvauksetonta käyttöä yhteisten tilojen hyödyntämisenä. Vertaistuotanto on huomattu myös valtavirran keskusteluissa, joissa sille etsitään paikkaa paikalliselta tasolta ja periferiasta muiden uusien yrittämisen tapojen kanssa. Sitran verkkosivuilla Suomen elinvoiman lähteet -raporttia käsittelevässä tiedotteessa todetaan: ”Paikallisella tasolla hierarkkisten instituutioiden ja toimintatapojen sijaan esimerkiksi yhteiskunnalliset yritykset, ruohonjuuritason innovaatiopesäkkeet, pienet hyvinvointipalveluyritykset ja vertaistuotanto ovat sellaisia tekemisen muotoja, joiden avulla tulevaisuutta voidaan rakentaa.”1 Ajatuspaja e2 puolestaan näkee vertaistuotannon koskevan sosiaali- ja terveyspalveluja ja sopivan erityisen hyvin hyvinvointipalvelujen paikalliseen tuottamiseen.2 Yleisemmin vertaistalouden ongelmaksi on esitetty itsekästä voiton tavoittelua ja siitä johtuvia yhteisalueiden tai tuotantovälineiden väärinkäyttöä sekä tavallisten kansalaisten osaamattomuutta tuotannon kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Siksi on tärkeää pohtia miten vertaistuotanto ja muu vertaistalous voisi kehittyä ja välttää odotetut vaikeudet ja muodostua siten osaksi kansalaisten toimeentulon ja hyvinvoinnin ylläpitämistä ja kehittämistä. Verkkolehti Revalvaatiossa julkaistussa artikkelissa ”Vertaistaloutta rakentamaan – lähtökohtia commons-perustaiseen yhteiskuntaan”3 on käsitelty toimivan vertaistalouden edellytyksiä. Niitä ovat muun muassa yhteisö taloudellisen toiminnan perustana, yhteisön jakamat säännöt ja sen jäsenten välinen solidaarisuus, kertyneiden varantojen

säännelty käyttö sekä taloudellisen toiminnan lähteminen yksilöiden materiaalisista tarpeista. Eräs vertaistalouden osa ovat aikapankit. Iikka Lovion mukaan aikapankeissa ”käyttäjät vaihtavat keskenään palveluita, joiden vaihtoa mitataan aikaan sidotun paikallisvaluutan avulla. Periaatteena on, että kaikkien aika, työ ja avun tarve ovat yhtä arvokkaita. Toisen jäsenen auttamiseen käytetty aika oikeuttaa vastaanottamaan saman verran toisen jäsenen aikaa”.4 Vertaistuotantoon liittyvä idea on myös kuluvan vuoden alusta Suomessa toiminut vertaisrahasto, joka pyrkii yksityisten henkilöiden lahjoitusten avulla rahoittamaan yhteiskunnallisesti merkittäviä tutkimuksia. Jyväskylän yliopistossa tutkijana toimivan Mikko Jakosen artikkelissa5 todetaan, että vertaistuotanto tarvitsee sellaista lainsäädäntöä tuekseen, joka mahdollistaisi sen olemuksen, tuotteiden säilymisen vapaana, yhteiskäytössä ja ilmaisina. Sosiaalipoliittisesti vertaistuotannosta on tulossa oikeiston ase vahvan julkisen sektorin purkamiseen, mutta ”kehittyessään ja voimistuessaan vertaistuotanto voi osoittaa tien ulos kriisiytyvästä kapitalismista”. Edelleen Jakonen toteaa: ”Ennen kaikkea vertaistuotanto voi johtaa ulos työn kriisistä, sillä ihmisten työ on mielekästä ja merkityksellistä vain ja ainoastaan silloin, kun se rakentaa, huoltaa, suojelee ja vahvistaa yhteistä maailmaa”.

Yhteisötalous Euroopan unionissa yhteisötalouden yrityksillä on, osana laajempaa yhteiskunnallisten yritysten joukkoa, tärkeä merkitys sosiaalipalvelujen tuottajana ja turvallisen yhteiskunnan rakentamisessa. Euroopan yhteisön komission mukaan: ”voittoa tavoittelemattomilla palveluntarjoajilla ja vapaaehtoistyöntekijöillä on usein tärkeä asema sosiaalipalveluiden tarjoamisessa. Tämä on osoitus kansalaisaktiivisuudesta ja sillä voidaan edistää sosiaalista osallisuutta, paikallisyhteisöjen sosiaalista koheesiota ja

sukupolvien välistä solidaarisuutta.”6 Komission esittämän määritelmän mukaan yhteisötalouden yritysten toiminta liittyy yksityiseen (ei-julkishallinnolliseen) taloudelliseen ja sosiaaliseen toimintaan – siis taloudelliseen toimintaan, jolla on sosiaalinen ulottuvuus ja joka pyrkii toiminnan tulosten oikeudenmukaiseen jakoon ja kansalaisten aktiiviseen osallistumiseen sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvointinsa edistämiseksi. Yhteisiä piirteitä yhteisötalouden yksiköille ovat: 1) riippumattomuus valtiosta, 2) perustuminen yksilöihin, ei pääomaan (jäsen ja ääni -periaate), 3) toiminnalla on myös muita kuin taloudellisia tavoitteita.7 On tärkeää huomata, että yhteisötalouden yritykset eivät aina tai edes määritelmän mukaan aja sosiaalisia päämääriä vaan ennemminkin yhteisöllisiä tavoitteita ja toimivat yhdistyksen kaltaisena organisaationa.8 Yhteisötalouden (social economy) organisaatioiden esimuodoiksi on kirjallisuudessa esitetty käytännössä kaikissa ihmisyhteisöissä esiintyviä perinteisiä taloudellisen yhteistoiminnan muotoja: osuustoiminnan osalta talkoita, keskinäisten yhtiöiden osalta erityisesti yhteismaita ja ainakin keskiajalta peräisin olevia sairauden, tapaturmien, kuolemien ja tulipalojen varalta perustettuja tukirahastoja ja -yhteisöjä. Yhdistysten taloudellisen toiminnan, luottoliittojen ja osuuspankkien toiminnan juuret ovat vastaavasti pyrkimyksissä turvata ja kehittää jäsenten sosiaalisesti tai taloudellisesti tärkeäksi kokemaa toimintaa.9 Nykyaikaisen yhteisötalouden organisoituminen oli vastausta teollisuuskapitalismin kehitykselle ja ongelmille, joita se kuvalähde: www.sxc.hu

tuotti tavallisille ihmisille: maanviljelijöille, teollisuustyöläisille ja käsityöläisille. 17001800 -lukujen vaihteesta lähtien toteutettiin monenlaisia osuustoiminnallisia hankkeita, mutta ne kaatuivat joko ulkopuoliseen painostukseen, osaamattomuuteen tai sisäisiin rikkomuksiin. Ensimmäinen tunnettu pitkä-

Kantti 1/2011

kuvalähde: www.sxc.hu

kestoinen osuustoimintahanke oli Rochdalen tasa-arvoisten edelläkävijöiden osuuskunta, jonka kankurit perustivat 1840-luvulla hankimaan ja myymään jäsenilleen edullisia ja hyvälaatuisia elintarvikkeita ja muita kulutushyödykkeitä. Seuraavalla vuosikymmenellä alkoi osuuspankkien ja luottoliittojen kehitys. Rochdalen kankurit laativat toimintaperiaatteet, joiden tarkka noudattaminen on katsottu heidän menestyksensä salaisuudeksi. Periaatteet olivat: kansanvaltainen hallinto (ääni per jäsen), avoin jäsenyys, rajoitettu pääoman korko, ylijäämän jakaminen jäsenille sen mukaan kuinka paljon he ovat käyttäneet osuuskunnan tarjoamia palveluja, käteiskauppaperiaate, tavaroiden laatutakuu, koulutus- ja valistustyöperiaate sekä poliittinen ja uskonnollinen puolueettomuus.10 Nämä toimintaperiaatteet ovat edelleen, viimeksi vuonna 1995 uudistettujen, osuustoiminnan periaatteiden keskeinen osa. Oikeastaan vain suora käteiskauppaperiaate (osamaksun kielto) ja tavaroiden laatutakuu ovat jääneet periaatteista pois tai ne on yhdistetty esimerkiksi yhteisövastuuseen. Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n mukaan osuuskuntien perustana ovat omatoimisuuden, omavastuisuuden, demokratian, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvot. Kuten perustajansa, osuustoimintaliikkeen jäsenet uskovat rehellisyyden, avoimuuden, yhteiskunnallisen vastuun ja muista ihmisistä välittämisen eettisiin arvoihin. 11 Osuustoiminta voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin ensisijaisen hyödynsaajan mukaan: 1) kulutusosuustoimintaan, jossa ensi-

Kantti 1/2011

sijainen hyödynsaaja on tuotetta tai palvelua käyttävä jäsen, 2) tuottajaosuustoimintaan, jossa ensisijainen hyödynsaaja on tavaran tai palvelun tuottaja, 3) sekä työosuustoimintaan, jossa ensisijainen hyödynsaaja on työntekijäjäsen. Suomessa, joka on maailman osuuskunnallisin maa verrattaessa osuuskuntien merkitystä kansantaloudelle tai osuuskuntien jäsenmäärää suhteessa väestömäärään, uusi ilmiö on 1990-luvun alussa kiihtynyt, aiemmin lähes tuntemattoman työosuustoiminnan voimakas kasvu 45 yrityksestä noin 1100 yritykseen.12 Työosuustoiminnan kasvu perustui 1990-luvulla työttömien ruumiillista työtä tai rutiinimaista toimistotyötä tekevien henkilöiden perustamiin työosuuskuntiin, mutta vähitellen myös kulttuuri- ja tietotekniikan aloilla toimivat henkilöt löysivät osuuskunnan. Kyse oli perinteisen proletariaatin ja myöhemmin prekaarin työvoiman hankkeista ja halusta pystyä paremmin määrittelemään omaa työtään.

Yhteisötalouden ja vertaistalouden yhtymäkohtia Yhteisötalous ja vertaistalous ovat molemmat ihmisten vastausta perustavaa laatua oleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Osuustoiminnan kehittyminen ja sen institutionaalinen muotoutuminen liittyvät tiiviisti teollisen kapitalismin syntyyn ja siitä aiheutuneiden moninaisten ongelmien ratkaisuun. Myös keskinäisiä yhtiöitä, osuuspankkeja, luottoliittoja (credit union) ja taloudellista toimintaa harjoittavia yhdistyksiä yhdistävät samat juuret. Vertaistalous ja sen ”osat” ovat yhteisöllisiä vastauksia ja oppositiota kapitalismin nykyisen kehitysvaiheen tuottamiin ongelmiin. Yhteisötalouden yrityksiä varten on Suomessa omaa lainsäädäntöä: osuuskuntalaki (ensimmäinen laki 1902) ja yhdistyslaki (ensimmäinen laki 1919). Lainsäädäntö määrittelee toiminnan puitteita ja myös suojelee yksittäisiä toimintaan osallistuvia henkilöitä väärinkäytöksiltä. Säännöt ovat stabiileja ja niiden muuttamiseen tarvitaan tiettyjen muotoseikkojen täyttymistä ja laaja

jäsenten hyväksyntä. Vertaistaloudessa (mikäli ne eivät ole omaksuneet osuuskunnan tai yhdistyksen sääntöjä) toimintaa pyritään sääntelemään epävirallisilla toimintasäännöillä, sopimuksilla ja sovituilla käytännöillä. Alun perin kapitalismin ja teollistumisen sekä työelämän epäkohtia vastaan ja niitä purkamaan perustetut osuuskunnat ja osuustoimintaliike ovat nyttemmin laajalti sopeutuneet valtavirtaan ja ne ovat joko osittain luopuneet yhteisöllisistä ja sosiaalisista tavoitteistaan, tai sitten näihin tavoitteisiin liittyneet osuuskuntien toiminnot on siirretty julkisen sektorin rahoitettavaksi ja toteutettavaksi. Vertaistalouden uskotaan muuttavan työelämän pelisääntöjä työntekijäystävällisemmäksi ja osallistavammaksi sekä palauttavan yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden hyvinvointipalveluiden toteuttamiseen. Vertaistalous ja vertaistuotanto ovat palautumista yhteisötalouden juurille, heikossa asemassa olevan väestön taloudelliseen yhteistoimintaan, jolla pyritään ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia ja toisaalta hyödyntämään ”ajassa” olevia mahdollisuuksia yhdessä vertaisten eli samankaltaisessa asemassa olevien kanssa. Kirjoittaja on Kansan Sivistystyön Liiton pääsihteeri. Artikkeli perustuu Jyväskylässä 17.2.2011 Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämispäivillä pidettyyn esitelmään.

Viitteet: 1. http://www.elinvoimanlahteet.fi/tiedote_kriisin_jalkeen_kohti_elinvoimaista_suomea 2. Ajatuspaja e2. 2010. Perusselvitys vertaistuotannosta. http://www.e2.fi/files/e2%20vertaistuotantoselvitys%2015.10.2010.pdf 3. http://www.revalvaatio.org/wp/vertaistaloutta-rakentamaan-lahtokohtia-commons-perustaiseen-yhteiskuntaan/ 4. www.mahdollista.fi/2010/09/27/aikapankit-ja-vertaistuotanto 5. Jakonen, Mikko. ”Vertaistuotanto voi vapauttaa työn Kriisistä”. Kansan Uutisten Viikkolehti. 11.2.2011. 6. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle. KOM 2007 (725), s.7-8. 7. Pättiniemi, Pekka. 2007. ”Yhteisötalous Suomessa.” Teoksessa Laurinkari, Juhani (toim.) Yhteisötalous – johdatus perusteisiin. Helsinki: Palmenia. s.95; Defourny, Jacques & Develtere, Patrick. 1999. ”The social economy: the worldwide making of a third sector”. Teoksessa Defourny, Jacques. Delvetere, Patrick. & Fonteneau, Bénédicte. L’économie sociale au Nord et au Sud. De Boeck et Larcier: Paris, s. 16. 8. Gautier, Jean. 2009. ”The main governance characteristics of worker cooperatives in the light of the social enterprise phenomenon.” Teoksessa Roelants, Bruno (toim.). Cooperatives and social enterprises – Governance and normative frameworks. CECOP: Brussels, s. 34-36. 9. Laurinkari, Juhani. 2007. Yhteisötalous - johdatus perusteisiin. Palmenia: Helsinki. s. 33-39; Pättiniemi, Pekka. 1994. Yritetään yhdessä. Uusosuustoiminnan opas. KSL: Helsinki, s. 5-9. 10. Laurinkari 2007, s. 41. 11. http://www.pellervo.fi/aate/osuust_periaatteet.pdf 12. Pättiniemi 2007, s. 113.

Kantti 1/2011

Yhdessä olemme voimakkaampia! Anna Kirstinä Aktiivinen ammattiyhdistysliike on eläväinen kansanliike, jossa toimii sitoutuneita, asialle omistautuneita ihmisiä. Heidän halunsa ajaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta on kullanarvoista ammattiliitoille. Nämä ihmiset antavat osaamistaan ja aikaansa vapaaehtoisesti ammattiosastojen käyttöön. Mikä saa heidät käyttämään vapaa-aikaa juuri ammattiosastotoimintaan? Kysyimme asiaa kahdelta tulisielulta, Ritva Toloselta ja Asko Peltolalta, jotka molemmat ovat Suomen Elintarviketyöläisten Liiton, tuttavallisemmin ”Sellin”, aktiiveja ja työpaikkojensa pääluottamusmiehiä. Ritva on töissä Valiolla ruokalatyöntekijänä ja toimii Oulun Elintarviketyöntekijöiden ammattiosasto 004:n puheenjohtajana. Asko puolestaan työskentelee lihanleikkaajana Pietarsaaressa Snellmanin Lihanjalostus Oy:ssä. Hän on toiminut ammattiosastonsa, Pedersöre livsmedelsarbetare 006 rf:n, sihteerinä noin yhdeksän vuotta.

Työ liikkeessä Sen lisäksi, että Ritva on työpaikkansa Valion pääluottamusmies, on hän myös työsuojeluvaltuutettu. Näiden tehtävien lisäksi hän istuu myös Sellin liittohallituksessa ja liiton Pohjois-Suomen Aluejärjestön hallituksessa. Ammattiosaston ruohonjuuritason vaikuttamisen rinnalla Asko toimii Sellin liittohallituksen varajäsenenä. Ritva ja Asko ovat toimeliaita myös ammattiosastonsa ulkopuolella. Luottamustehtävien ohella aktiiveja yhdistää yhteisölliset vapaa-ajan harrastukset. - Vapaa-ajan harrastuksissa olen aina

Kantti 1/2011

Ammattiyhdistysaktiivi Asko Peltola halukas olemaan mukana talkoissa ja muussa yhteisessä toiminnassa, Ritva kertoo. Ammattiyhdistystoiminnan ohella Asko toimii moottoripyöräkerho MC Club Härmän puheenjohtajana ja Alahärmän Metsästysseuran sihteerinä. - Pohjanmaan Rauhanturvaajissa sekä Alahärmän reserviläisissä olen mukana myös, mutta en aktiivisesti koska tunnit vuorokaudessa jo siinä kohti loppuvat.

Työelämän kehittäminen Työelämään vaikuttaminen, yhteisöllisyys ja itsensä kehittäminen ovat asioita, jotka

motivoivat toimimaan ammattiyhdistysliikkeessä. - Ammattiosastossa toimiminen on antanut minulle uusia näkemyksiä työelämän kehittämiseen. Saan kehittää yhdessä muiden jäsenten kanssa työelämää paremmaksi alati muuttuvassa työympäristössä. Olen saanut myös paljon uusia ystäviä, Asko tiivistää. Myös Ritvalle ammattiyhdistystoimintaan liittyvä sosiaalisuus on tärkeää, sivistyksellisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden ohella. - Ammattiosastossa pystyn kehittämään itseäni. Tärkeää on myös se, että pystyn vaikuttamaan minulle tärkeisiin asioihin. Sekä Ritvan että Askon ammattiosastot ovat mukana Kansan Sivistystyön Liiton järjestämässä Uusi ote -koulutuksessa, joka tähtää järjestöjen, tässä tapauksessa ammattiosastojen, toiminnan kehittämiseen niiden omien tarpeiden pohjalta. Vaikka Uusi ote -koulutuksessa keskeistä on nimenomaan ammattiosaston toiminnan konkreettinen kehittäminen, on koulutuksella Ritvan mukaan myös itseisarvoa. - Koulutuksen avulla elämänkatsomus ja ajattelumaailma laajenevat.

Yhdessä vaikuttaminen Ritvan mukaan toimiva ammattiosasto on avoin, reilu ja ulospäin suuntautuva. - Ammattiosastossa toimiminen on yhteisten asioiden hoitamista – niitä hoitaa innostunut ja motivoitunut porukka yhdessä. Silloin syntyy hyvä ”Me-henki”. Tärkeintä on ajaa jäsenistön asioita ja etuja, Ritva kiteyttää. Vaikka edunvalvonnalla on luonnollisesti keskeinen asema ammattiosaston toiminnassa, epämuodollisen yhdessä tekemisen merkitystä ei sovi vähätellä. - Ammattiosaston toiminta on parhaimmillaan, kun saamme jäsenemme mukaan vaikuttamaan työelämän kehittämiseen yhdessä. Ja välillä koko perheenkin mukaan rentoutumaan vapaa-ajan toiminnan merkeissä, Asko kertoo. Sekä Asko että Ritva näkevät vapaa-

Ritva Tolonen ehtoistoiminnalla olevan yhteiskunnallista merkitystä. Yhdessä tekeminen on myös yhdessä vaikuttamista. - Vapaaehtoistoiminta antaa niille ihmisille, jotka ovat siinä mukana, uusia näkemyksiä asioista. Yhdessä toimiminen yhdistää ja lujittaa järjestön jäseniä yhteen. Yksi ihminen ei voi muuttaa yhteisiä asioita, siihen tarvitaan kaikkien kyseiseen järjestöön tai yhdistykseen kuuluvia jäseniä – heidän ideoitaan ja panostaan, Asko tähdentää. Valitettavana Asko näkee lisääntyneen kiireen tämän päivän työelämässä. Järjestöharrastuksille ei aikaa näytä enää riittävän. Järjestöt ovat kuitenkin yhteiskunnallisen vaikuttamisen selkäranka, eikä työelämä muutu ilman joukkotoimintaa. Toisaalta yhdessä vaikuttaminen on myös yhdessä oppimista. Ammattiosastot tarjoavat jäsenilleen myös mahdollisuuden oppimiseen. Ritvan sanoin: - Järjestöjen kautta voimme vaikuttaa meille tärkeisiin asioihin ja pystymme auttamaan kanssaihmisiä. Pääsemme koulutuksiin, joiden myötä opimme uutta ja pystymme kehittämään itseämme. Koskaan ei ole valmis, vaan aina tulee uutta asiaa ja tietoa. Tiedon myötä ajattelumallit laajenevat. Vapaaehtoistoiminnassa tutustuu uusiin ihmisiin ja saa uusia ystäviä. Yhdessä olemme voimakkaampia! Kirjoittaja työskentelee Kansan Sivistystyön Liiton koulutustuottajana.

Kantti 1/2011

Demokraattisemman talouden jäljillä Reima Launonen Teppo Eskelinen & Ville-Pekka Sorsa: Hyvä talous (Vasemmistofoorumi, Like 2011) Tutkijat Teppo Eskelinen ja Ville-Pekka Sorsa ovat kirjoittaneet erittäin mielenkiintoisen kirjan taloudesta. Se mikä Hyvä talous -teoksessa ansaitsee erityistä kiitosta, on talouden ja siihen liittyvien asioiden käsittely riittävän populaarilla tavalla, jolloin kirjan viestin ymmärtäminen ei edellytä missään suhteessa kansantalouden jatko-opintoja. Tämä onkin kirjan sanoman kannalta oleellinen seikka, sillä Eskelinen ja Sorsa korostavat että talouden tulisi olla vahvemmin kansalaisten hallinnassa kuin se tällä hetkellä on.

Talous on arvovalintoja Eskelinen ja Sorsa eivät tue vallitsevia poliittisia taloustieteellisiä näkemyksiä, joissa korostuvat talouden luonnonlakimaisuus ja vallitsevan rahapolitiikan vaihtoehdottomuus. He näkevät tämänhetkisen finanssipolitiikan ja valtiollisen sektorin kaventamisen valintakysymyksenä. Mikään ei pakota meitä toimimaan niin kuin ekonomistit ja valtionvarainministeriön virkamiehet vaativat. On olemassa myös vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa taloutta maailmassa; sellaisia jotka ovat vahvemmin hyvän talouden ehtojen mukaisia ja ottavat huomioon demokratian ja oikeudenmukaisuuden edellyttämät vaatimukset. Taloudessa on kyse valinnoista ja arvoista. Talouden eettisen analyysin välineenä Eskelinen ja Sorsa käyttävät hyve-eettistä malliaan, joka korostaa talouden käytäntöjen sekä taloudellisen toiminnan hyveiden konkreettista arvioimista. Vertailukohtana

Kantti 1/2011

hyve-etiikkaan perustuvalle taloudellisen toiminnan arvottamiselle näyttäytyvät deontologiset ja konsekventialistiset etiikan teoriat. Filosofiassa deontologista etiikkaa kutsutaan usein myös velvollisuusetiikaksi, mutta Eskelinen ja Sorsa korostavat omassa näkemyksessään, että deontologisessa etiikassa ei ole kyse pelkästään velvollisuuksista, vaan kaikista toiminnassa noudatettavista sitovista periaatteista ja säännöistä. Konsekventialistisessa, eli seurausetiikassa, toiminnan hyvyyttä arvioidaan puolestaan tarkastelemalla toiminnan seurauksia.

Filosofiaan tutustuneen lukijan silmissä näistä toisista etiikan teorioista luodaan kirjassa monin paikoin varsin olkiukkomainen näkemys, jolloin ne näyttäytyvät turhankin usein vain taustana, jota vasten hyve-etiikka voi loistaa. Tämä on mielestäni täysin turhaa, sillä hyve-eettiselle lähtökohtien käytölle löytyy Eskeliseltä ja Sorsalta vahvat perusteet, joita ei tarvitse vahvistaa toisia teorioita alas painamalla. Muuta erityistä ongelmakohtaa ei kirjasta löydy, vaan Eskelinen ja Sorsa perustelevat hyvin johdonmukaisesti omat näkökulmansa puolustaessaan demokraattisemman talouden mahdollisuuksia vallitsevia taloustieteellisiä doktriineja vastaan.

Talouspolitiikka on politiikkaa Hyve-etiikan käyttökelpoisuuden talouden eettisyyden arvioinnissa Eskelinen ja Sorsa tuovat hienosti esille tarkastellessaan kolmea talouspoliittista asiakirjaa, jotka ovat valtionvarainministeriön, Euroopan komission ja konsulttitoimisto McKinsey & Companyn tuottamia. Hyve-eettinen analyysi paljastaa asiakirjoihin piilotettuja arvolauselmia, joita ei haluta tuoda julki. Sen avulla voidaan myös osoittaa näiden asiakirjojen kirjoittajien epädemokraattiset tavoitteet sekä selkeä pyrkimys ohjata poliittista päätöksentekoa

asiantuntijavallallaan. Eskelinen ja Sorsa todistavat asiakirja-analyysillaan lukijalle että poliittisesti neutraaleiden asiantuntijoiden olemassaolo on helposti kyseenalaistettavissa. Kokonaisuudessaan kirjan olisi voinut kirjoittaa tiiviimpään muotoon. Teoksessa on paljon asiaa ja usein tärkeimmät seikat hiukan hautautuvat tekstimassan alle. Lähdemateriaaleihin mahdollisen tutustumisen suhteen olisin toivonut kirjaan myös informatiivisempaa viittausjärjestelmää, jollainen kirjasta löytyy vain talouspoliittisia asiakirjoja käsittelevästä luvusta. Nämä seikat eivät kuitenkaan muuta sitä faktaa, että Eskelisen ja Sorsan Hyvä talous -teos on loistava ja erittäin ajankohtainen kirja, jota voi erityisesti suositella niille joiden mielestä talouspoliittisessa keskustelussa on jotain pahasti pielessä tämän päivän Suomessa. Kirja on erinomainen argumenttipatteri demokraattisemman talouden puolustajalle. Kirjoittaja toimii jatko-opiskelijana Helsingin yliopistossa ja on erikoistunut tutkimuksessaan demokratian ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin.

vapautuksen pedagogiikkaa

www.ksl.fi

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry

Kantti 1/2011

Tukimateriaalia yhteisötalouden opettajille Kansan Sivistystyön Liitto koordinoi vuosina 2009 - 2010 HESSU-hanketta, jonka tarkoituksena oli tukea yhteisötaloutta koulutuksen näkökulmasta. Liiton hankekumppaneina olivat COOP Finland ry / Sataosaajat Osuuskunta, Coop Network Studies – Helsingin yliopisto (Ruralia-instituutti), Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak, Kankaanpään opisto ja Sosiaalisten yritysten forum Syfo Oy. Hankkeen aikana tuotettiin kaksi opettajan opasta, toinen henkilöstöomisteisten yritysten, toinen yhteiskunnallisten yritysten näkökulmasta. Nämä opettajan työn tueksi laaditut koulutuskokonaisuudet soveltuvat yhtä lailla vapaaseen sivistystyöhön kuin korkeakoulutasollekin. Koulutuskokonaisuuksia voi hyödyntää niin lyhyissä kuin pitkissä koulutuksissa sekä ei-tutkintoon tähtäävissä lisäja täydennyskoulutuksissa. Koulutuskokonaisuudet koostuvat moduuleista, joihin on koottu kunkin aihepiirin osalta tärkeitä teemoja. Teemoja on avattu sisällöllisesti lyhyesti, kirjoitettu niiden opiskelulle tavoitteet ja todettu lyhyesti ja selkeästi opetuksen sisältö kutakin teemaa opetettaessa. Opettaja voi käyttää näitä moduuleja sellaisenaan tai osittain, tai vain ideoinnin lähteenä omassa koulutussuunnittelussaan. Opettajalla tulee olla hyvät perustiedot opetettavasta aiheesta, jotta työkalun hyödyntäminen on mahdollista. Henkilöstöomisteisten yritysten koulutuskokonaisuuden ovat laatineet Tuula Merikivi (Sataosaajat Osuuskunta) ja Jarmo Hänninen (Idekoop osuuskunta). Oppaan teemat on suunniteltu siten, että ne noudattelevat yrittäjän ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen rakennetta. Koulutuskokonaisuutta voi siis hyödyntää täydentävänä koulutuksena sellaisille ammattitutkintoon valmistautuville opiskelijoille, joilla on henkilöstöomisteinen yritys (esimerkiksi osuuskunta). Yhteiskunnallisten yritysten koulutuskokonaisuuden ovat laatineet Jaana Merenmies, Elina Vanhapiha ja Jussi Mankki (Syfo Oy) sekä Harri Kostilainen (Diak). Molemmissa koulutuskokonaisuuksissa on opettajalle hyödynnettäväksi kirjallisuus- ja aineistovinkkejä sekä pedagogisia ohjeistuksia, jotka on laatinut KSL:n koulutustuottaja Anna Kirstinä. Aineistot ovat vapaasti ladattavissa KSL:n verkkosivuilta www.ksl.fi.

Kantti 1/2011

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Kansan Sivistystyön Liitto on vapaan sivistystyön järjestö, jonka opinnollinen toiminta painottuu yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen sivistystyöhön. Kurssitoiminta, opintokerhot ja ammatillinen lisäkoulutus muodostavat KSL:n opinnollisen toiminnan selkärangan. KSL järjestää jäsenjärjestöilleen koulutuksia, harjoittaa julkaisutoimintaa ja järjestää seminaareja. Jäsenjärjestöihimme kuuluu ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä ja vasemmistolaisia yhteiskunnallisia toimijoita. KSL ylläpitää KSL-opintokeskusta, joka toimii vapaan sivistystyön valtakunnallisena aikuisoppilaitoksena. Opintokeskuksen järjestämä koulutus ei johda tutkintoon, vaan perustuu vapaan sivistystyön arvoille. Opiskelu pohjautuu omaehtoisuuteen, osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen. Liiton opinnollisen toiminnan tavoitteena on vahvistaa ja tukea aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta. www.ksl.fi

KSL-radio Liitolla on myös oma yhteisöradio, jonka ohjelmia voi kuunnella pääkaupunkiseudulla taajuudella 100,3 MHz. Ohjelmat ovat kuunneltavissa myös radion nettisivuilta. Radio tarjoaa erilaisille yhteisöille matalan kynnyksen omien radio-ohjelmien tuottamiseen. Ohjelmistossa on paljon maahanmuuttajille, ikääntyneille ja naisille suunnattuja radio-ohjelmia. KSL-radio järjestää myös radiotyön koulutusta. www.kslradio.fi

Kantti 1/2011

Helsingin KSL Keskustoimisto Hämeentie 36  00530 Helsinki

Tampereen KSL Näsilinnankatu 22 A 1 33210 Tampere

Keskus puh. 020 7909 500

Veijo Laitinen puh. 050 5900 715 faksi (03) 222 3738

KSL-radio Hämeentie 36 00530 Helsinki

Lahden KSL Hämeenkatu 15 15110 Lahti

Olli Sydänmaa puh. 050 5900 716

Leila Rapp puh.(03) 589 7521 gsm 040 5224 921 faksi (03) 589 9505

Opintokerhot Lahdenkuja 6 B 91910 Tupos Tiina Huhtala puh. 050 5900 709 Oulun KSL Veteraanikatu 9 C 90100 OULU Eeva Kejonen puh. (08) 378 645 gsm 050 5900 711 faksi (08) 336 771

Turun KSL Hakakatu 12 20540 Turku Pekka Heikkilä puh. (02) 237 9170 gsm 0400 826 747 faksi (02) 237 9190 Kemin KSL Nahkurinkatu 5 94100 Kemi Hannu Alakontiola puh. 0400 695 905

sähköposti: etunimi.sukunimi@ksl.fi

Kantti 1/2011

Kino Union esittää pitkää elokuvaa, lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia. Lisäksi ohjelmistossa paneelikeskustelu ja konsertti. Päätapahtuma järjestetään Kotkassa 19.11.2011.

Kino Union 2011 järjestää nuorille suunnatun Mä kuulun liittoon -videokilpailun: Kilpailu on avoinna 1.4 - 16.9. 2011. Pääpalkinto 1000 euroa. Käy katsomassa tarkemmat kilpailuohjeet osoitteessa www.kinounion.fi