Kantti 2/2012 by KSL-opintokeskus

Kansan Sivistystyรถn Liiton lehti 2/2012

Pääkirjoitus

Sisällysluettelo

Kansan Sivistystyön Liiton toiminnan kolme peruspilaria ovat kulttuurioppiminen, yhteiskunnallinen oppiminen ja järjestöoppiminen. Mutta mitä kulttuurioppiminen voisi olla? KSL:n vuoden 2013 toimintasuunnitelmassa kulttuurioppimista luonnehditaan seuraavasti: ”Kulttuurioppimisella tarkoitetaan taiteen ja kulttuuriperinteiden tuntemukseen ja kehittämiseen, monikulttuurisuuteen sekä liikuntaan ja urheiluun liittyvän tiedon ja taidon edistämistä”.

Pääkirjoitus Pekka Pättiniemi

Opimme kulttuurissa ja kulttuurista Anneliina Törrönen

Kulttuurioppiminen kohtaa yhteiskunnallisen ohjauskoulutuksessa Aiviassa Anna Kirstinä

Tie Veeran Verstaalle - työpajan toimintatavat ja toimintafilosofia Eeva Kejonen

Jokainen on oman onnensa brändi Pia Hyötynen

Nuoren älymystön haasteet Elina Vainikainen

KSL:n pedagoginen henkilökunta on määritellyt kulttuurioppimisen seuraavasti: ”Kulttuurioppimisella tarkoitetaan kulttuurihistoriaan ja -perinteeseen tutustumista sekä erilaisten kulttuuristen viitekehysten tunnistamista. Se on kulttuurin soveltamista oppimisen edistämiseksi. Kulttuurioppimisella tarkoitetaan esimerkiksi taiteen, liikkeen, draaman ja kädentaitojen kautta tapahtuvaa itsensä toteuttamista ja itse tekemistä”. 1970- ja 80-lukujen taitteessa Yhdysvalloissa ja Euroopassa kiinnostuttiin yritys- ja organisaatiokulttuurista. Miten organisaatiot todellisuudessa toimivat? Miten organisaation jäsenet kohtelevat toisiaan? Miten organisaation perinteet ja menneet tapahtumat vaikuttavat sen toimintaan? Entä, mikä on tulevaisuuden odotusten vaikutus organisaation toimintaan? Tuolloin ajateltiin, että organisaatiokulttuurilla on suuri merkitys organisaation menestyksen ja sen tavoitteiden toteutumisen kannalta. Havaittiin, että henkilöstön ja johdon sitoutuminen organisaatioon ja sen toimintatapoihin olivat keskeisiä menetystekijöitä. Näitä olivat myös innovatiivisuuteen kannustaminen ja innovaatioiden kokeilu. Olisiko myös järjestöillä syytä pohtia organisaatiokulttuurin liittyviä kysymyksiä? Tässä Kantissa käsitellään kulttuurioppimista. Tämä on alku laajemmalle pohdinnalle: mitä kulttuurioppiminen on ja miten sitä voitaisiin hyödyntää kansalaisaktiivisuutta, demokratiaa ja tasa-arvoa edistettäessä?

KSL:ssa tapahtuu Outi Moilanen

Antoisia lukuhetkiä! Helsingissä joulukuussa 2012 Pekka Pättiniemi pääsihteeri

Kantti 2/2012 Kansan Sivistystyön Liiton lehti Päätoimittaja: Pekka Pättiniemi Toimitussihteeri: Outi Moilanen Ulkoasu: Misa Myllyviita Taitto: Graafinen suunnittelu Oy Peippo Painopaikka: Picascript Oy Kannen kuva: Silja Kejonen

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Lintulahdenkatu 10 00500 Helsinki outi.moilanen@ksl.fi www.ksl.fi

”Kulttuurioppimisella tarkoitetaan esimerkiksi taiteen, liikkeen, draaman ja kädentaitojen kautta tapahtuvaa itsensä toteuttamista ja itse tekemistä”.

Kantti on Kansan Sivistystyön Liiton lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Kantti keskittyy vapaan sivistystyön kysymyksiin vasemmistolaisesta näkökulmasta. Lehden tarkoituksena on tarjota aineistoa KSL:n piirissä toimiville kouluttajille sekä toimia keskustelun herättäjänä. Lehti lähetetään liiton jäsenjärjestöille ja yhteistyökumppaneille. Painetun Kantti-lehden lisäksi julkaistaan näköisversio KSL:n kotisivuilla www.ksl.fi/julkaisut

Kantti 2/2012

Ka K ant ntt tttii 2/2 /20 /201 01 12

Opimme kulttuurissa ja kulttuurista Anneliina Törrönen

Kulttuurioppimista ja sen merkitystä voidaan jäsentää oppimissisältöjen mukaan. Taito- ja taideaineille on annettava arvonsa keskeisinä ihmisen hyvinvoinnin kasvattajina. On tärkeä ymmärtää kulttuurin merkitys oppimisessa laajemminkin: sivistynyt ihminen osaa paikantaa itsensä toimintaympäristössään, tunnistaa arvot sekä hyödyntää kulttuurin käytänteitä tarvittaessa myös kriittisesti. Olemalla tietoinen kulttuurisista kehyksistä ihminen voi oppia yksilönä, osallistua yhteisön kehittämiseen sekä kulttuurin uudistamiseen.

Kantti 2/2012

KSL:n kulttuuritoiminta ja -kurssit – sosiaalisen pääoman tyyssijat? KSL:n koulutustoiminnassa taitoja taideaineilla on vankka sija. Vuonna 2011 yli puolet KSL:n valtionapukursseista oli kulttuurialan koulutuksia ja miltei puolet kurssijärjestäjistä oli taitoja taidealan järjestöjä. Ammatillisessa lisäkoulutuksessa kädentaitojen koulutussisällöt ovat hyvin edustettuina. Myös opintokerhoissa erilaiset kulttuurialan, tanssin ja kädentaitojen sisällöt ovat suosittuja, vaikkakin esimerkiksi Eläkeläiset ry:n opintokerhoissa yhteiskunnalliset aiheet ovat nousseet suosituimmiksi opintosisällöiksi. Kulttuurioppimisen paikkoja tarjotaan kurssien, kerhojen ja koulutusten lisäksi esimerkiksi KSL Median ja Kino Unionin avulla. KSL Mediassa tuotetaan erilaisia alakulttuurien ja kieliryhmien radio-ohjelmia sekä tallennetaan videona erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia. Kino Unioni puolestaan on KSL:n tuottama valtakunnallinen elokuvafestivaali, jonka ohjelmisto pureutuu erilaisiin työelämän ja työhön liittyviin ilmiöihin. Lisäksi KSL osallistuu moniin muihin kulttuuritapahtumiin sekä julkaisee kirjallisuutta. Kaikki edellä mainittu on KSL:n kulttuurioppimisen pilariin sisältyvää toimintaa, jotka on pitkään ollut kiistanalaisia, jopa ylenkatsottuja toimintamuotoja ja oppisisältöjä. Taiteen, kulttuurin ja käden taitojen vastapoolina on nähty tieto, tiede ja järki ja tämä suhde on jännitteinen (Niemelä 2008). Taito- ja taideaineiden sekä kulttuuritoiminnan merkitystä on vähätelty ja toimintaa leimattu harrasteluksi ja puuhasteluksi, jonka arvo jää myös vapaan sivistystyön ”oikeampien sisältöjen”, kuten kansalaisuuteen kasvun ja järjestöllisen sivistystyön, varjoon. Järjestöoppimisen ja yhteiskunnallisen oppimisen tärkeyttä on painotettu opinnollisuuden varjolla kenties kulttuurioppimisen kustannuksellakin, vaikka esimerkiksi Seppo Niemelän mukaan ”molemmat näkökulmat ovat itsestään selvästi osa nykyajan sivistystyötä” (Niemelä 2008, 18). Käden ja hengen taitojen edistäminen ja kehittäminen kuuluvat molemmat KSL:n perustoimintaan. Kulttuurioppimisen alaan

Kantti 2/2012

lukeutuvaa toimintaa sekä puolustetaan että arvostellaan sen sosiaalisen merkityksen takia. Kuoroharrastus tai kädentaitojen kerho on saatettu nähdä kahvitteluseurana, jossa opinnollisuutta ei ole juurikaan ollut. Opinnollisuuden vahvistamiselle kaikki tuki ja kunnia, mutta samalla ei tule kääntää selkää osallistumisen sosiaaliselle merkitykselle (nk. viihdyttävyydelle, vrt. Aulis Alanen 1969). Yhteisöihin kuulumisesta seuraa tutkitusti monia etuja. Sosiaalinen pääoma kasvaa eli yhteisön jäsenet luottavat toisiinsa ja kykenevät toimimaan keskenään sosiaalisissa verkostoissa. Näin vahvistuu myös osallisuus, kansalaisyhteiskunnan polttoaine (esim. Putnam 2000). Yksilön näkökulmasta yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisestä syntyvä ilo lisäävät ihmisten hyvinvointia ja pitävät heidät henkisesti ja fyysisesti terveempinä (esim. Hyyppä 2002). Jokisen, Poikelan ja Sihvosen (2012) perään kuuluttamia sivistyshyötyjä kulttuurioppimisella varmasti on. Niiden osoittaminen on tosin hyvin vaikeaa, eikä mittaaminen panostuotos-ajattelun mukaisesti ole ollut vapaan sivistystyön toimijoiden mukaan relevanttia tai sivistysprosessin vapauden mukaista.

Oppimisen ja kulttuurin kädenpuristus Kun puhumme samassa lauseessa käsitteistä kulttuuri ja oppiminen, alamme helposti rajata näkökulmaa taide- ja taitoaineiden oppimiseen. Kulttuurioppiminen voidaan kuitenkin nähdä paljon laajemmin. Oppimi-

”T Taitee en, kulttuu urin ja a käd den taitojen vas sta apoolina on näh hty tieto,, tie ede ja järki, ja a täm mä suhde on jä ännittteine en. ” 5

nen on aina sidoksissa toimintaympäristöön, tapoihin ja käytänteisiin, joissa elämme ja toimimme. Oppiminen on siis kontekstuaalista ja kulttuurisidonnaista: opimme kulttuurissa ja opimme kulttuurista. Kulttuuri voidaan määritellä jonkin ihmisryhmän tai organisaation jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelmaksi. Opimme ja omaksumme näitä monia elämäämme raamittavia kulttuureja – eurooppalaisuutta, suomalaisuutta, KSL-läisyyttä – kaiken aikaa. Esimerkiksi järjestötoimintaan mukaan lähtiessämme tulemme vaivihkaa samalla oppineeksi paljon järjestön toimintaperinteistä, arvostuksista ja kommunikaatiotavoista. Usein nämä asiat välittyvät hiljaisena tietona, jota ei välttämättä huomata tehdä näkyväksi: asiat on vain tupattu tekemään näin, ja tällä tavalla ne vain tuntuvat hoituvan parhaiten. Samalla näitä usein ääneen lausumattomia käytänteitä – toimintakulttuuria - oppiessamme tuotamme itse yhteistä tapaa olla ja jäsentää asioita, siis uusinnamme ja vahvistamme kulttuuria. Jos olemme tietoisia näistä raameista, niin kut-

sutuista kulttuurisista kehyksistä, voimme tarkastella niitä kriittisestikin ja osallistua kulttuuristen käytänteiden uudistamiseen. Useimmiten tämä oppiminen on informaalia arkioppimista. Tämä kulttuurioppimisen ”kaikkinaisuus” ei millään lailla vähennä sen tärkeyttä: ilman kykyä toimia näiden jaettujen asenteiden, arvojen ja käytänteiden mukaan ihminen ei pysty olemaan osallinen, aktiivinen toimija yhteisössään. KSL-opintokeskus voi pedagogisilla välineillään auttaa ihmisiä tunnistamaan, tekemään näkyväksi ja näin ottamaan haltuun näitä kulttuurisia kehyksiä.

Kulttuuriset työkalut oppimisen tueksi Käden ja taiteen taitojen oppimisen lisäksi kulttuurioppimista voidaan ajatella laajemmin, kulttuuristen kehysten ja työkalujen hyödyntämisenä oppimisprosesseissa. Toimintatapamme, puhetyylimme, epävirallisen ja virallisen toiminnan rajapinnat ilmentävät kaikki kulttuuria selvästi. Vahvoja

Kuor rohar rrastus tai kädenttaitojen n ”K ke erh ho on n saate ettu nä ähdä kahv vitte eluseu urana, jossa a opin nnolllisuu utta a ei ole ju uurikaan n ollu ut. Opin nnolllisuu uden va ahvis sta amisellle kaik kki tu uki ja a kunnia, mutta sam malla a eii tulle kä ääntää ä selkää osallistu umise en sos siaa alisellle merk kityk kselle.” 6

”K KSL L-op pintok keskus voi pedago ogisillla välin neilllään autttaa ihmis siä tu unn nista amaa an, te eke emää än nä äkyvä äksi ja a nä äin ottam maa an halltu uun näitä kultttuur risia kehyksiä..”

Kantti 2/2012

kulttuurisia välineitä ovat esimerkiksi tarinat ja laulut sekä pysähtynyt ja elävä kuva. Kulttuuri ikään kuin kiteytyy niihin. Näitä välineitä pyritään hyödyntämään KSL:n koulutuksissa. KSL järjesti keväällä 2012 freelancekouluttajilleen lisäkoulutuksen ”Luovat menetelmät oppimisen tukena”, jossa tavoitteena oli auttaa kouluttajia ottamaan käyttöön erilaisia taiteeseen, liikkeeseen, draamaan ja kuvan käyttöön pohjaavia menetelmiä. Kulttuuristen työkalujen käyttö oppimisen tukemisessa avaa ikkunoita niihin tietämisen ja tuntemisen tasoihin, jotka pakenevat sanoittamista ja määrittelyä. Esimerkiksi kuvallisten ja tarinallisten menetelmien käyttö voi auttaa tekemään näkyväksi niitä kulttuurisia kehyksiä – valtapositioita, arvomääritelmiä ym. – joita koulutuksen osallistujat ehkä huomaamattaankin käyttävät ajattelunsa ja toimintansa pohjana. Näiden ”pohjavirtausten” näkyväksi tekeminen voi olla juuri se avain, joilla saadaan nytkäytettyä liikkeelle niin oppija- kuin yhteisökohtaisiakin uudelleen jäsentämisen ja tekemisen prosesseja. Siis syvälle käyvää, kokonaisvaltaista oppimista.

Kantti 2/2012

Lähteet Alanen, Aulis: Edistävä ja viihdyttävä opintokerhotoiminta. Acta Universitatis Tamperensis, ser A vol 29. Tampere: Tampereen yliopisto, 1969. Jokinen, Jyrki, Poikela, Esa ja Sihvonen, Juha: Sivistyshyöty ja sosiaalinen pääoma vapaassa sivistystyössä. Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö ry, 2012. http://www. vsy.fi/doc/SIVISTYSHjasopo2012.pdf Hyyppä, Markku T.: Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Jyväskylä: PS-kustannus, 2002. Niemelä, Seppo: Sivistystyö. Helsinki: MSL, TSL, KSL, Kansio, Svenska Studiescentralen, ViSiO, 2008. Putnam, Robert D.: Bowling alone: the collapse and revival of American community. New York: Simon & Schuster, 2000. Kirjoittaja Anneliina Törrönen on KSL:n koulutuspäällikkö.

Kulttuurioppiminen kohtaa yhteiskunnallisen kädentaitojen ohjauskoulutuksessa Anna Kirstinä Kulttuurioppiminen on KSL-opintokeskuksessa monenmuotoista ja -näköistä. Yksi esimerkki on kädentaitojen ohjauskoulutus, johon liittyy oleellisesti yhteiskunnallinen näkökulma. Opiskelijat saavat koulutuksessa lisävalmiuksia kädentaitojen ohjaamiseen työssä, jossa kädentaidot sekä sosiaali- ja terveystyönnäkökulmat kohtaavat. Kyseessä on ammatillinen lisäkoulutus, joka ei ole tutkintoon johtavaa. Koulutuksen vastaavana opettajana toimii Päivi Iivari Taitokeskus Aiviassa Jyväskylässä. Hänelle on itsellään pitkä työkokemus kädentaitojen ohjaamisen alalta. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja (AMK). – Taito Keski-Suomi ry on KSL:n monivuotinen yhteistyökumppani. Järjestämme yhteistyössä ammatillista lisäkoulutusta tällä hetkellä tilasomistuksen, kädentaitojen työpajojen ja kädentaitojen ohjauksen aloilla. Olen itse asiassa ollut ensin opiskelijana KSL:n ja Aivian yhteiskurssilla ja sitä myöten päätynyt tänne opettajaksi. Miten kuvailet kädentaitojen ohjauskoulutusta?

Puolivuotinen koulutus on kokopäiväistä ja käytännönläheistä. Opintojen kokonaislaajuus on 19 opintoviikkoa. Pääpaino on työ-

pajoilla, joissa opiskellaan kutakin kädentaitojen tekniikkaa yksi viikko lukuun ottamatta puutöitä, jota opiskellaan kaksi viikkoa. Työpajoissa opiskeltaessa mukana on koko ajan ohjausnäkökulma. Pajoissa mietitään esimerkiksi miten kyseistä tekniikkaa voisi käytännössä hyödyntää eri asiakasryhmien kanssa. Mitä valmiuksia koulutuksesta saa työhön tai työllistymiseen?

Koulutus antaa ammatillista valmiutta ohjata kädentaitoja erilaisille ryhmille. Työelämälähtöisyys on koulutuksessa mukana. Ohjausharjoittelujakson aikana opiskelijat voivat miettiä, minkälaisiin työpaikkoihin ja toimenkuviin voisivat suuntautua. Ohjausharjoittelupaikkoina ovat olleet esimerkiksi vanhusten päiväkeskukset, sotainvalidien

”Minusta on tärkeää omaksua luovuuden välittämisen ajatus ja asenne, että kaikki osaavat tehdä.” 8

Kantti 2/2012

– Haluan vahvistaa opiskelijoissa kunnioitusta sitä ihmistä kohtaan, jonka luokse he menevät, Päivi Iivari kertoo. sairaskoti, seurakunnan lapsi- ja perhetyö, koululaisten iltapäiväkerhot, psykiatrisen kuntoutuksen pienryhmäkoti, Jyväskylän käsityökoulu, kansalaisopisto ja monikulttuurikeskus Gloria. Esimerkiksi psykiatrisen kuntoutuksen kuntoutuskodissa kokemus on joskus ollut opiskelijoilla aika rankkakin. Toisaalta taas

Kantti 2/2012

samassa paikassa joku on oppinut, että juuri tällaista voisinkin tehdä ja tämä olisi minusta arvokasta. Toivoisin, että tämä ala olisi työllistävämpi. Valitettavasti aika on sellainen, että ei haluta palkata kädentaitojen ohjaajia. Kuitenkin esimerkiksi laitoksissa tapahtuva virikeohjaus on kustannustehokasta. Yksi ohjaaja voi ohjata monta vanhusta yhtä aikaa. Toiminnallisiin ryhmiin osallistuminen virkistää ja kuntouttaa monella tavalla sekä lisää omatoimisuutta.

”Aika on sellainen, ettei haluta palkata kädentaitojen ohjaajia. Kuitenkin esimerkiksi laitoksissa tapahtuva virikeohjaus on kustannustehokasta. Yksi ohjaaja voi ohjata monta vanhusta yhtä aikaa. Toiminnallisiin ryhmiin osallistuminen virkistää ja kuntouttaa monella tavalla sekä lisää omatoimisuutta.”

Opiskelijat saavat koulutuksen myötä lisävalmiuksia kädentaitojen ohjaamiseen. Mitä heidän tulevat asiakkaansa saavat siitä, kun kädentaitojen ohjaaja saapuu paikalle ohjaamaan?

Ilmeisesti jotakin hyvää ohjaamisessa saadaan aikaan, koska paikat, joissa opiskelijat käyvät harjoittelemassa pyytävät aina, että opiskelijamme tulisivat seuraavanakin vuonna.

Varsinkin laitoksissa tapahtuva kädentaitojen ohjaaminen ja ajan antaminen ohjattavalle ovat todella kallisarvoinen asia. Joku välittää minusta niin paljon, että miettii sitä, mistä minä voisin tykätä ja käyttää siihen aikaansa ja paneutuu asiaan. Laitoksessa asuvalla henkilöllä on tilaisuus tavata toisia ihmisiä ja jatkaa omana itsenään olemista; olla aktiivinen toimija sen sijaan että olisi passiivisena hoidon kohteena. Näissä ryhmissä voi nousta esiin oma

käsityö- ja keskustelutaito, musikaalisuus tai liikunnallisuus, joka on ollut läpi elämän tärkeää. Itse toiminta voi toimia niin sanottuna sivutuotteena myös fysioterapian tai toimintaterapian tavoitteilla. Kädentaitojen ohjaaja voi tietoisesti miettiä harjoituksia, jotka harjaannuttavat vaikkapa molempien käsien käyttöä, jos se asiakkaalla vaatii harjoittamista. On aivan keskeistä, että laitoksissa tehdään yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa ja mietitään, mikä voisi aktivoida jotakin tarpeellista.

Mitä toivoisit, että opiskelijalla on työkalupakissaan tietojen ja taitojen lisäksi, kun hän on käynyt kädentaitojen ohjauskoulutuksen? Asiakaslähtöisyys on iso asia. Se, että kädentaitojen ohjaaja miettii ryhmän tai ihmisen, jolle menee ohjaamaan ja suunnittelu ja toteutus lähtevät asiakkaan tarpeista. Haluan vahvistaa opiskelijoissa kunnioitusta sitä ihmistä kohtaan, jonka luokse he menevät. Ettei mennä ”vaan niille jotakin teettämään”. Asenteen pitää olla ihmistä arvostava ja kunnioittava. Minusta on tärkeää omaksua luovuuden välittämisen ajatus ja asenne, että kaikki osaavat tehdä. Kädentaidot on sana, jota ny-

kyään käytetään, mutta mielestäni sanassa on arvolataus, joka viestii että jos ei niitä taitoja ole, niin älä sitten tule tänne ollenkaan. Haluaisin sen kynnyksen todella matalaksi. Tekeminen sinällään, luominen, ihmisten kokoontuminen yhteen, oppiminen ja ongelmanratkaisu ovat oleellisimpia asioita. Tottakai myös laadukkuus mikä tarkoittaa, että materiaalit ovat hyviä ja työ on hyvin suunniteltu. Kekseliäisyyttä haluaisin myös korostaa: jos jostakin syystä kädentaitoharjoitukset tai askartelu tai muu, mitä on suunnitellut, ei tempaa mukaansa tai ei toimi ohjaustilanteessa, niin ohjaaja keksisi vetää jotakin muuta toiminnallista, vaikkapa tarinoiden kertomista, keskustelua, lukemista tai musiikkia. Nämä toiminnot voivat joko tukea sitä mitä ollaan tekemässä tai sitten kädentaidot ovatkin vain osa tuokiota. Myös yksinkertaisia asioita, kuten pihan ja ulkoilman käyttöä toiminnan tai materiaalien keräämisen paikkana, voisi ohjaaja miettiä.

Minkälaisia pedagogisia lähtökohtia koulutuksessa on? Miten kädentaitojen ohjaamista opiskellaan? Opettajana annan opiskelijoiden tehdä hitaasti, vaikka vain yhtä asiaa pitkäänkin. Tässä koulutuksessa ei tarvitse määrällisesti suorittaa. Silloin ihmiselle ehtii tulla onnis-

Mikä on Taito Keski-Suomi ry Aivia? – Yhdistyksen toiminta-ajatuksena on käsityökulttuurin edistäminen taitona ja elinkeinona. – Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti yhdistys näkee ammatillisen lisäkoulutuksen merkityksen yrittäjyyttä ja työllisyyttä parantavana sekä luovaa toimialaa vahvistavana, käsityökulttuurin ja hyvinvointiin pohjautuvana elinkeinona.

– Yli kymmenen vuoden kokemus ammatillisen lisäkoulutuksen toteuttajana. – Taitokeskus Aivia tuottaa Jyväskylän kivääritehtaalla KSL:n järjestämää koulutusta. – Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n jäsen. www.aivia.fi

Kantti 2/2012

”Tässä koulutuksessa ei tarvitse määrällisesti suorittaa. Silloin ihmiselle ehtii tulla onnistumisen ja ilon kokemuksia, joiden kautta voi ymmärtää ohjaamistakin paremmin.” Kantti 2/2012

Kuvat: Linnea Kejonen

tumisen ja ilon kokemuksia, joiden kautta voi ymmärtää ohjaamistakin paremmin. Jos tekisi vain paljon mahdollisimman hyvännäköisiä tuotteita, ei ehtisi ehkä itse oivaltaa, mikä on sellaista, jota voi myöhemmin ohjatessaan toisille siirtää. Kunkin työpajaviikon päätteeksi tutkimme, onko jokin tekniikka sellainen, joka saa ihmiset pulisemaan ja juttelemaan toisten kanssa vai onko kyseessä tekniikka, joka saa ihmiset hiljentymään ja keskittymään työn äärelle. Mietitään myös, miltä kutakin tekniikkaa tuntui tehdä, millaisia haasteita tuli vastaan sitä käytettäessä ja miten kukin ratkaisi haasteet. Jos jokin meni pieleen, mietitään miten siitä selvisi. Käydään läpi myös sitä, minkälaisille ohjattaville kyseinen tekniikka sopisi. Kyseessä on kokemuksellisen oppimisen malli, jossa kokemisen jälkeen tutkitaan ja sanoitetaan kokemusta – tehdään siitä tietoa omaan työkalupakkiin. Eläytyminen ohjattavan rooliin on tärkeää. Teemme harjoituksia, joissa kokeillaan erilaisten ryhmien ohjaamista ja erilaisina ohjattavina olemista. Ryhmä eläytyy vaikkapa näkövammaisten rooliin siten, että side silmillä tehdään töitä. Jos ihminen ei näe, millä lailla hän hahmottaa uuden tilan? Miten hahmotetaan työskentelypöytä? Entä se, kuinka toiset ihmiset ovat siinä, jotta tulisi turvallinen ja mukava olo? Kielitaidottomien maahanmuuttajaryhmien ohjaamista harjoitellaan niin, että ryhmäläiset eivät ymmärrä kuin ehkä yhden sanan ohjaajien puheesta. Halvaantuneiden kuntoutusryhmänä ollaan vaikkapa sillä tavoin, että terveempi käsi laitetaan vartaloon kiinni siteillä niin, ettei sitä voi käyttää. Oikeakätinen joutuu tekemään kaiken vasemmalla kädellä. Opiskelijoiden on tärkeää eläytyä siihen, kuinka hankalaa se voisi olla. Harjoituksissa ohjaajat joutuivat miettimään, millä tavalla ratkaisisivat asian. Se on mukavaa, mutta aika vaikeaa. Opiskelijat innostuvat kovasti näistä harjoituksista, ovat kekseliäitä ja haluavat kokeilla aina uusia rooleja.

Käsityö kertoo tekijästään. Käsillä tekeminen on itsensä toteuttamista, itseilmaisua ja uuden luomista. Siinä kiehtoo aistinvaraisuus, materiaalien ja muotojen käsin kosketeltavuus. Käsityö voi olla myös yhteinen kieli. Työssä on mukana kulttuuritausta ja arvostukset.

Mitä kädentaitojen ohjauskoulutus antaa opiskelijoille henkilökohtaisella tasolla? Kun tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma kunkin opiskelijan tavoitteista, tulee ilmi, että koulutus on monille hengähdystauko työelämässä. Tai sitten on kyseessä ikään kuin vedenjakajalla oleva ihminen, joka miettii, jatkanko vanhaa rataa vai alkaisinko tehdä jotakin uutta ja voisiko tämä olla se uusi suunta. Aikuiset opiskelijat tukevat paljon toisiaan ja yhteisyys antaa paljon kaikille: voidaan oppia toinen toisiltamme paitsi tekniikoita, myös suhtautumista asioihin sekä elämänkokemusta ja -näkemystä. Se on suuri anti. Monille on tärkeää saada tehdä itse omilla käsillään – sitä ei ehdi työn ja perheen kiireiden keskellä. On aikaa tehdä itse, perehtyä ja pysähtyä. Käsillä tehdessä voi unohtaa ikäviä asioita. Oppiminen on ihmisille tässä koulutuksessa valtavan suuri kokemus. Täällä on mahdollisuus rauhoittua ja hiljentyä työnsä äärelle ja etsiä oivalluksia.

Tie verstaalle

- Veera tuntee tunteitaan Eeva Kejonen ”Mitä me ylipäätään voimme sanoa tieksi? Minä luulen, että ensimmäisenä oli tie. Ei paikka vaan tie. Siitä alkoi kulttuuri, että oli tie. Ja siitä alkoi ihminen. Tie on ihmisen ja luonnon yhteinen todellisuus. Se on ihmisen merkki maailmassa, mutta se on vielä enemmän: se on ihmisen tapa olla maailmassa. Henkinen tie.” Eero Ojanen

Kirjoittaja Anna Kirstinä on KSL:n ammatillisen lisäkoulutuksen koulutustuottaja.

Kantti 2/2012

Vuonna 2002, kun Veeran Verstas aloitti toimintansa, nuoret peruskoulunsa ja lukionsa lopettaneet eivät tienneet, mitä tietä seuraavaksi seuraisi. Mitä ja miten pitäisi valita ja missä valita. Nuoret halusivat tehdä käsillä asioita, liikkua, tehdä jotain luovaa, miettiä ajan kanssa – mitä ja miltä se tuntuisi. Vielä ei ollut aika itsenäistyä, lähteä omille teilleen - nuori tarvitsi aikalisän. Tähän nuoren tarpeeseen, nuoruuden viisauteen, perustimme Veeran Verstaan, nuorten taidepajan. Veeran parissa on kasvanut kaikkiaan 302 nuorta aikuista, yhdeksän taideopettajaa, työpajaohjaaja ja etsiväntyön ohjaaja

KSL:n koulutustuottaja. Työpajalla on myös ohjausryhmä. Yksittäisen nuoren verstasjakso kestää puoli vuotta ja konsepti on osoittanut toimivuutensa tuloksillaan. Nuoret löytävät ja vahvistavat oman suunnan elämässään. Heitä kannustetaan ja avustetaan opiskelijoiksi valitsemalleen alalle sekä työelämään. Veera toimii pedagogisena tilana, jossa nuori tietoisena kuuntelee kehoaan, tuntee tunteitaan, vapauttaa intohimojaan ja yhdistää ajattelun voiman tunteisiin. Jotta näin tapahtuisi, tarvitaan taiteen, pedagogiikan ja liikunnan ammattilaisia opettajiksi.

Mikä on Veeran Verstas? – Kymmenen vuotta toiminut nuorten taidetyöpaja. – Sijaitsee KSL:n Oulun aluetoimistossa, Osaamisen Kierrätystalossa vapaan sivistystyön opintokeskusympäristössä. – On kasvattanut yli 300 nuorta kohti aikuisuutta. – Yksittäinen verstasjakso kestää puoli vuotta.

Kantti 2/2012

Ovi yhteiskuntaan Yhteiskunnallinen todellisuus on ovi verstaaseen. Tämä todellisuus heijastuu nuoren kokemusmaailmaan. Heijastus on jokaisen nuoren maailmassa erilainen. Taidepajan toiminnan lähtökohta on nuoren elämäntilanne, sellaisena kuin se nuoren kokemana ilmenee. Kiinnostus taitamiseen, taitoon, yhdessä tekemisen, taideaineisiin ja taiteeseen ovat tienviittoja Veeran Verstaalle. Veeran aika on tietämistä, tien kulkemista yhdessä. Pajan ohjausperiaatteena on antaa nuorelle tilaisuus tutkia sitä, mitä seurauksia on siitä,

miten hän elämäänsä elää. Millaisia polkuja nuorella on edessäpäin ja mistä hän on tulossa. KSL muodostaa sen toimintaympäristön ja yhteistoiminnan verkoston, jossa nuorten taidepajatyötä tehdään. Kaiken perustana on vapaan sivistystyön ihmiskäsitys, erityisesti luottamuksen synnyttäminen avaimena sivistykseen. Verstas on tässä ja nyt tapahtuva ajallinen kokonaisuus. Nuoret tulevat verstaalle työvoimapoliittisen koulutuksen, työharjoittelun, työelämävalmennuksen ja sosiaalitoimen kautta. Tämä viranomaisyhteistyö mahdollistaa nuoren toimeentulon verstaan aikana.

”Kiinnostus taitamiseen, taitoon, yhdessä tekemisen, taideaineisiin ja taiteeseen ovat tienviittoja Veeran Verstaalle.” Kantti 2/2012

Nuorten työpaja KSL:n oppimisympäristönä heijastaa nuorten omia kokemuksia ja elämismaailmaa. Tämä ei ole koulumaailma, tämä on yhdessä koettu ja jaettu ihmisen paikka. Yhteisöä sitoo toisiinsa arvoitus, joka on esitetyn ja/tai ilmaistun ja sille annetun merkityksen välillä. Tuttuja ilmiöitä elämästä voi arvioida toisin, ajatella, kuulla, nähdä, kokea toisin kuin on oppinut ja kuten kaikki muut ajattelevat. Paikka on suhteiden kokonaisuus.

Päivä alkaa

”Yksittäisen nuoren verstasjakso kestää puoli vuotta ja konsepti on osoittanut toimivuutensa tuloksillaan.” Oulun KSL kehittää ja vastaa pajan sisällöistä, taloudesta ja kokonaisuudesta. Työvoimatoimiston koulutustarjonnassa sana taide on kuin imuri, joka imee nuoria verstaalle. Nuori ei osaa kuvata miksi, on vain halu tulla ja tehdä. Taide imee meitä kohti itseään. Nuoren epävalmiin rooli ja taiteen keskeneräisyys kohtaavat pajassa.

Käsissä käsittäminen Taide – itsenä, ihmisenä olemisen käsitteleminen, saa muotonsa verstaalla ”käsissä käsittämällä”. Työkaluina Veeran Verstaalla ovat kaikki taiteen eri osa-alueet tanssista tuunaukseen ja kuvasta kaiverrukseen. Maalauksen tekeminen, kehärummun hiominen, poronnahan pingottaminen, unisiepparin

solmiminen, luova liike, valo ja kuva, kokemukset, arjessa toimiminen, hyvät käytännöt syntyvät päivän työssä. Kun veistän ”omaa kuvaa” kokemuksen jakaminen vahvistaa, yksityisestä tulee yhteistä. ”Tasapaino joka asioiden välillä vallitsee. Se on sitä, että ihminen valitsee ja saa valita myös huonosti – ja ettei ole täydellistä tietä. Väärät tiet voivat johtaa oikeaan, samoin oikeat tiet.” Ojanen Verstaassa ohjaaja on ammattitaiteilija ja eri taiteen aloja opettaa aina alansa ammattilainen. Taiteen tekijä näkee keskeneräisyydessä, myös nuoressa aikuisessa, ne mahdollisuudet, jotka ihmisessä ovat. Oppimiskokemukset, taideteokset luovat tietoa itsestä, toisesta ja meistä kaikista. Tulla kuuluksi, tulla nähdyksi.

Kantti 2/2012

Päivän työt verstaalla alkavat säännöllisesti aivojumpalla. Aivojumppa on ikkuna aamuun. Liikkuminen on ovi oppimiseen. Sitten siirrytään aamusivujen kirjoittamiseen. Sivujen tarkoitus ei ole olla taidetta. Ne kirjoitetaan aina käsin. Kirjoittaminen on suunnan hakemista. Aamusivujen arvo on kirjoittamisessa, ei lukemisessa. Sitten alkaa taitaminen, joka on osaamisen ja tietämisen yhdistämistä. Alkaa saven mustapoltto. Käytetään matalanpolton savea. Vaivaamalla savea painellaan ilmakuplat pois. Tehdään amuletteja, pieniä saviesineitä. Saviesineet jätetään kuivumaan hitaasti. Kerätään peltisiä säilykepurkkeja. Esineet asetellaan purkkeihin, joissa on sahanpurua. Purkit laitetaan tulisijan keskelle. Tulisijan ympärille tehdään nuotio. Nuotiopoltto aloitetaan pienellä tulella. Tulta suurennetaan hiljalleen. Kahden tunnin jälkeen liekit pyritään saamaan mahdollisimman isoiksi. Polttoa jatketaan vielä tunti. Nuotio saa jäähtyä hitaasti. Otetaan varovasti mustasavustuneet amuletit peltipurkeista. ”Mutta kun menneistä ajoista ei enää ole jäljellä mitään ihmisten kuoltua. Esineiden tuhouduttua, elävät pitkään yksin haju ja maku…” Marcel Proust.

Nuorten ajatuksia Torstaina 15.11.2012 vastasivat verstaalla opiskelevat nuoret kysymykseen, mitä Veeran verstas on Sinulle? ”Veeran verstas on minulle turvapaikka. Veeran verstas on koti, joka mahdollistaa hyvän elämänmuutoksen. Tämä on minulle tienviitta ja risteys. Veeran verstas on paikka, jossa saa olla oma itsensä osana hyvää yhteisöä. Tämä on vapauttavaa. Wala wala bing bang. Minulle Veeran verstas on henkilökohtaisen kehityksen ja eheytymisen keskus. Veeran verstas on minulle motivaatio nousta ylös joka aamu, käydä suihkussa ja huolehtia sosiaalisesta elämästäni. Voimauttavaa energiajudanssia. Veeran verstas on iso sisältö elämässäni tällä hetkellä; paikka johon on mukava lähteä aamulla, josta saan inspiraatiota ja opin uutta, ja jossa saan viettää aikaa ihanien ja lahjakkaiden ihmisten seurassa. Veeran verstas aktivoi – se saa minut liikkeelle fyysisesti ja henkisesti. Veeran verstas on mahdollisuus löytää omat voimavarat ja toteuttaa niitä käytännössä. Veeran verstas on ajatus kauneudesta.” Tie kulkee keskuksesta reunalle.

Kirjoittaja Eeva Kejonen työskentelee KSL:ssa koulutustuottajana. Tekstissä olevat sitaatit: Eero Ojanen, Tien filosofia Marcel Proust, Kadonnutta maailmaa etsimässä

”Työ- ja elinkeinotoimiston koulutustarjonnassa sana taide on kuin imuri, joka imee nuoria verstaalle.” Kantti 2/2012

Jokainen on oman onnensa brändi Media syö lapsensa Pia Hyötynen

Riivaaja vainoaa keski-ikäistä kirjailijaa sosiaalisessa mediassa. Lehti vaatii pakkoyrittäjältä, freelancertoimittaja Maria Vartiaiselta yhä enemmän ja yhä rankempia selviytymistarinoita. Onnellisuudesta ja oman itsensä brändäämisestä on tullut jokaisen kansalaisvelvollisuus. Näin kyynistä ja synkeää yhteiskuntaa kuvaavat Venla Hiidennheimo Mediahuora-kirjassaan ja Anja Snellman Ivana B:ssään. Enpä haluaisi elää tuollaisessa yhteiskunnassa! Pelottavasti kuitenkin tuntuu siltä, että siihen suuntaan olemme menossa, ellemme jo elä virtuaalitodellisuudessa? Toimittajana pidättelin pitkään Mediahuoran lukemista. Tiesin, että se raapii minuakin syvältä, olenhan suuren osan journalistin urastani kirjoittanut juttuja aikakauslehtiin freelancerina. Minulla ei ole yritystä, työskentelen verokortilla, mutta silti kaikki tahot yhteiskunnan verkostossa luokittelevat minut yrittäjäksi. Kun töitä on vähän, työkkärissä todetaan, että tukea ei tule, koska työllistyn omassa yrityksessäni! Ivana B:ssä samaistun keski-ikäiseen kirjailijaan, joka joutuu sosiaalisessa mediassa riehuvan piinaajan ja panettelijan, wannabe-kirjailijan, silmätikuksi. Kirja on koukuttava monologi: kirjailija kääntyy ah-

Piduseicienem facide ape mos ea inum quam faccus dolestet volum quo volenihitist faceaturior moluptur maios dolorum eicto ditat. Res vernaturia quam, nient essi torem dolut eum senet repe lacepre ndelliqui rem quunt moluptati tentiate suntumq uamus, ulpa venihilia cuptam quamendaes et aliti omniendia in eaquae vellupta sus eum volo vendis quam endi cumquates molupta temodi cuptatia nisque vel millacc ullorecepe natur adit autatum nonsed eius dolut asit de vendit aspelendit es reic te doluptae. Us audam que et que receatius volorpo rroreriti ipsam utemos quam et is recepel ectiore ribusdam, sam ad et alicatia conempo ssunt, quissites simil id maximusciaes dunti solorepuda comnihi tendicab inveri quate velesto velitat iumquo temperi asperem fugit vel ilitat labore corecatis sumque volutes sime nihit, quibus aliqui blacia volo volor aut officiat ommolorum qui reptassit litatur sendamenecto omnimp e d eiuntotas sit odio odis conest et facid magniamCum qui quiam veni doluptatur, ut ideliquam aut assi dis mi, ullum fuga. Sed earchil itaeces apienim illitia doloreptas alit peliam is perferferro dolo molorum qui voloruntur, quam, suntiusam il maio. Otati aspersperum lam, que alignatum eosseque quis est, simpor sin re nulland ernatur solore vellese quodiorem lis consed ut eumquissed quodis modit et lique nonsedi blanduc iassunt velleculpa venimporro doloritatia num volorist, consed minveribusae officta tiasseq uamusti onsectatus qui is entibus sequi doluptur, sita pelloreperit imento ium fugiatq uoditioratis raturib usciatem hitinihil in cus consequia nonseque et quae arum voluptatur, se vent. Ut ut eum id quuntion re consed que denis volorpor alis expellit laut aut volori cumquodit aut inte vellaccuptat asse exeAnducid qui ut ut por moluptaspe nonserrovit ipsum ius sita dolupta tquoste por sumetur? In es mintio eum nonsequis qui consequi dolut quo eum harum eaque vellatia volupti oraeruptur aut maio. Porum vellupt atinvel maio qui id modi ulpa consequi dit, que erspe volupta con pel is sa volenet es adici odipsuntion et as et et parisquae late cum nimus expelest occus, omnihicit poressum nulparc iendam quis diatum sitae nihilla borepel igendio reicidis di nia consent. Hent eum elis vidusti volor as que pelibusanim nate est utem et mod et ium voluptatur? Modipsunt volorehene sin et deribust magnatet ut explabo. Officimin esequamenis aut idem fugiaturibus et reperum remo o quostium iniassinto maximus de estia solore none nonest hicaero is quo beror autenisse inullam animint et quam eri nus nis incit occus aut alit veliciaspid que re nati nescium lab incid et ili cumquam nonsequi doluptatur? Is nonecto taerit untur mos es rem del ipsamusda doles duscil idunt venda aliciis et volorion nobissin con et dit accus ide con et quaspic to tem quos nonsequaerat fuga. Lab inci odit explanditam, cument pore core pratium re dolorest eriberum fuga. Feribus eatati consedis sed qui sa sitatem et lam alis mint esti ulla corem aspel mos earitat. In cuptatemque nobit dem idignis eaturep elitae elenem excepudic tent dolenti odiossime sequae seque et fuga. Ip se minci nonsectur as essediatur? Em ressum quae dit volupta spist, qui ium sendit est inum exeribus, si tendam accaecepudi cusdandia simus etur, consequiati reium fugiatur minctendi tem quibusant raestis accumqu iantus explabo rporioritem quiduntis aborepuditas volorem expe is am verumquis ius endandant idelliandia post, aut dolorepudi di ut moditiunt ea core nonese rectotatis velitaq uiatur sectis es sit ex expliquid et, tet eos venectest, voluptatur andis re eatur aborrum doles volut es s licil ium que poreratur apis is explici mpedis am, to quam, ipsam hicipiciur abo. Nem quiamus, est officiist quo et aut explaccae. Caecull uptam, cus et venimporit ut erioria ium ea quidis ius, sum hil imus. Occab intis autestorerum ni beruptiame si sinulpa d busdamus magnis ipiendi alit quis aritene nobis sendem volorer aeperumquam unt volorepudi con estis velibust quatur? Abo. Nam, volut quodici lluptat entiatius. Rit, quos vella vendiste voluptasimet rat abore ne lam dempe eri nis ped quo totatem inihil invelluptat eiustiorest perfernam quam dolenit ex elliam dolupici aborum dolore venis isti nos atia dolor maionesto totaerum faccae dolorem oloris videm duntur? Ut quis consequam, ommodit ut aut am utem consedipis aut ut fuga. Nam, ut quiat acer nulliquamene et et mo eatest eos asperitibea accus, cus qui aliquiam quamendae nis dolorporem dolup voluptatia cupta volo berum fugit pereprovid eum aut ea dolupta turiaspient q quidentius, si ut Caboremp oribus re ma sam quam venderc hili numque eos etur ra audaerchit et autas et veroreper tur, sum volest mo erum hillupt aeris in cu

distuksissaan lyhytterapeutti Parantaisen apuun sähköpostiterapiassa. Piinaaja syyttää kirjailijaa siitä, että tämä ei osaa brändätä itseään, luoda itsestään ja työstään mielikuvaa, joka myisi mediassa. Runoilijana aloittaneella kirjailijalla ei ole urastrategiaa, Ivana B ilkkuu netissä. Lopussa Ivana B:ksi, riivaajaksi, paljastuu lyhytterapeutti Parantaisen nuori, kotoa pois muuttanut tytär. Kirjailija tuhoaa nettiriivaajansa tämän omalla areenalla, netissä. Hän myös tunnustaa terapeutilleen, että on itsekin koko ajan värittänyt kirjojaan ja artikkeleitaan keksityillä antiikin tarinoilla ja muinaiskreikankielisillä virkkeillä. Näin hänestä on tullut maan virallinen antiikin asiantuntija. Tosin hän on silti jäänyt syrjään median valokeilasta. Kuka nyt jaksaisi lukea menneistä kulttuureista ja kuolleista kielistä! Mediahuoran päähenkilö Maria Vartiainen taas raataa yötä päivää ja täyttää lukijoiden ahnaat kidat puoliksi tekaistuilla selviytymistarinoilla. Maria suoltaa lööppikamaa ja hukkaa touhottaessaan itsensä ja poikansa. Hän ei enää hahmota, mikä on totta ja mikä tarua, mikä on oikein ja mikä väärin. Miten tässä näin kävi, hän miettii. Maria halusi kirjoittaa TÄRKEISTÄ asioista, ei julkkisten kuulumisista.

Kantti 2/2012

Ivana B:tä lukiessani en voi välttyä ajattelemasta, miten paljon tarinassa on Anja Snellmanin omaa kritiikkiä ja turhautumista mediayhteiskuntaamme. Mediahuora taas pelottaa, koska sen luoma kuva on tänään jo monilta osin totta. Miten minä, joka Marian tavoin idealistisesti haluan parantaa maailmaa journalismilla pärjään jos vain julkkisten avioerot tai häät kiinnostavat juttujen ostajia. Jutuista maksetaan yhä pienempiä palkkioita, ja lehtitalot pakottavat allekirjoittamaan sopimuksia, joissa toimittaja luopuu kaikista tekijänoikeuksistaan ja lupaa kantaa yksin kaikki riskit. Hiidenheimo viittaa tässä muun muassa Helsingin Sanomiin, joka on jo tällaisia sopimuksia vaatinut avustajiltaan. Sami Lotila myöntää Mainonta ja markkinointi -lehdessä, ettei ole lukenut Hiidensalon Mediahuoraa. Pitkään kielteiseen kommenttiin hänellä on silti rahkeita: ”Hiidensalolla, kuten ilmeisesti joillakuilla muillakin yrittäjätoimittajilla, tuntuu olevan suuria vaikeuksia nähdä yritystoimintaa kokonaisuutena, johon sisältyy niin myönteisiä kuin kielteisiä, tai pikemmin haasteellisia, osa-alueita. Samat yrittämisen lainalaisuudet pätevät niin media-alaan kuin parturointiin.” Vastaavaa on luettavissa pilvin pimein kapitalismin säännöt sisäistäneiden kommenteista.

Kantti 2/2012

Mutta myös kehuja Mediahuora saa: ”Venla Hiidensalo ei olisi voinut kirjoittaa Mediahuora-esikoisteostaan ajankohtaisempaan aikaan. Mediamarkkinoilla käydään raakaa eloonjäämiskamppailua, jossa yhä suurempi osa lehtitaloista valitsee strategiakseen kohusisällöt ja avustajien kyykyttämisen torpparisopimuksilla”, kirjoitetaan Verkkomaisteri blogissa. Sosiaalisen median huonoja puolia on se, että se vaatii jatkuvaa esilläoloa ja kommentointia, jos sille tielle ryhtyy. Kirjailijankin pitäisi rakentaa uraansa ja riekkua julkisena mielipideautomaattina facebookissa tai blogiaan päivittäen. Milloin hänellä olisi aikaa varsinaiselle työlleen, kirjan kirjoittamiselle?

Kirjoittaja Pia Hyötynen on toimittaja, toimitussihteeri ja freelancer.

Kirjallisuutta: Venla Hiidensalo: Mediahuora (Otava 2012) Anja Snellman: Ivana B (Siltala 2012)

Annan julman kaunis maailma Elina Vainikainen Helsinkiläinen Anna Löfström tutkii japanilaista avantgarderunoutta, fanittaa Lars von Trieriä ja Stina Saaristoa sekä tuntee vetoa kalmaa henkiviin metsälampiin. Mielessä kuplivasta keitoksesta tulostuu joskus maalaus, joskus kirjoitus, joskus kiukkuinen lausahdus sosiaaliseen mediaan. ”Aloin ihan muutama vuosi sitten opintojeni ohessa maalata, ja itse asiassa vasta viime keväänä sain töitäni ensimmäisen kerran näytille”, Anna kertoo. Tämän syksyn aikana hän on saanut töilleen julkisuutta enemmänkin: kaverin ehdotuksesta Anna lähetti töitään Vasemmistofoorumin Peruste-julkaisuun, joka valitsi Annan uusimman numeronsa taiteilijaksi. Itseoppineen taiteilijan on haastavaa saada töitään esille, sillä kontaktit puuttuvat. Koulutus helpottaisi jalan saamista näyttelytilojen ovien väliin. ”Musta tuntuu että portinvartijoita on. Aina kysytään ansioluetteloa, verkostoja ja sellaisia. Toisaalta minulla ei ole mitään kiirettä, koska maalaaminen on ollut mulle aina suorittamisesta vapaa alue. Se on itsessään se pääasia. Töiden esille laittaminen on minulle kauhean uutta ja ihmeellistä, mutta tietenkin hirveän hauskaa.” Kirjallisuuden gradua työstävälle Annalle tulevaisuus on vielä osin avoin. Toi-

”Itseoppineen taiteilijan on haastavaa saada töitään esille, sillä kontaktit puuttuvat. Koulutus helpottaisi jalan saamista näyttelytilojen ovien väliin.”

saalta maalaaminen ammattina ei olisi epämiellyttävä ajatus, etenkin kun yleisen kirjallisuustieteen opinnot eivät välttämättä takaa työllistymistä. Tutkijan työ kyllä kiinnostaisi. ”Humanistin ja taidemaalarin hommat ovat toisaalta sellaisia, joita tekisin joka tapauksessa”, hän toteaa. ”Ja mulla on aika samanlainen analyyttinen lähestymistapa molempiin.”

Ilkeyden estetiikkaa Löfström maalaa pääasiassa akvarelleja eli vesivärimaalauksia. Akvarelleiksi monet hänen töistään ovat kuitenkin epätavallisen tummia ja synkkiä, jopa raskaita. ”Ihmiset tuntuvat kokevan monet työni aika henkilökohtaisesti. Niistä tulee heille jotain omia kokemuksia mieleen. Se on minusta hienoa.” Anna ammentaa maalauksiinsa usein ideoita luonnosta. Aiheet eivät kuitenkaan aina ole niitä ennalta-arvattavimpia. ”Luonnostahan voi valita ihan mitä vain sen mukaan, mikä sattuu itseä kiinnostamaan ja mitä sattuu näkemään. Minua kiinnostavat juuri ne varjokohdat ja syvät mustat vedet. Luontoahan kuvataan usein akvarelleissa sellaisena yltiöheleänä, mitä se ei välttämättä tosiaankaan aina ole. Veljeni sanoi minulle edellisellä patikkareissullamme pienen lammen rannalla, että hitsi, aina kun sä tykkäät jostain paikasta se näyttää

Kantti 2/2012

susta siltä että joku on hukuttautunut sinne”, Anna nauraa. ”Ja se on ihan totta, minua kiinnostavat sellaiset paikat, jotka ikään kuin vetävät puoleensa ja vetoavat ihmisen pimeämpään puoleen.”

Merkityksen rajamailla Anna ei halua naulata töidensä merkityksiä kiinni, eikä ole aina itsekään ihan varma, mistä teemat kumpuavat. ”Kyllä varmasti haluan töilläni jotain sanoa, mutta jos haluaisin ilmaista sen verbaalisesti, kirjoittaisin esseen”, Anna tuumii. ”Kun yliopistolla vain koko ajan lukee, kirjoittaa ja yrittää tehdä asioita ymmärrettäviksi, niin tuo on sille vastakohta. Maalaan mitä huvittaa, ja jälkeenpäin ihmiset voi miettiä, sanooko se jotakin.” Anna saa inspiraatiota myös muista taiteen ja kulttuurin muodoista, kuten kirjallisuudesta ja elokuvista. ”Esimerkiksi viime kesänä Lars von Trierin Antikristus vaikutti tosi paljon mun maalaamiseen. Katson elokuvia, kuuntelen musiikkia, luen kirjoja, kaikki se pyörii mun

tajunnassani ja välillä mä ikään kuin reikäkauhalla nostan siitä kudelmasta jonkun kuvan paperille.” Luontoteemojen lisäksi Anna lataa töihinsä myös yhteiskunnallista symboliikkaa. ”Puolitoista vuotta sitten maalasin Kenen leipää syöt -sarjan, joka nousi siitä tunteesta, että tässä yhteiskunnassa on paljon nöyryyttämisen ja kivittämisen tunnelmaa”, hän kertoo. Maalausten hahmojen asennot ilmentävät tottelevaisuutta ja alistumista. Toisaalta kuvien muut elementit tuovat mukaan myös tukahdutettua raivoa. ”Mun mielestä tällä hetkellä aika paljon pyritään siihen, että ihminen olisi tosi aikaisessa vaiheessa tuottava yhteiskunnan jäsen ja valinnut oman paikkansa. Siinä rajamailla pyöriminen on aika kivitysaltis asema. Taiteessakin halutaan niitä tuloksia, eikä anneta aikaa luovalle prosessille ja epäonnistumisille”, Anna miettii. ”Ja musta ainakin tuntuu, että mun parhaat maalaukset ovat sellaisia, että pelkäsin etukäteen, että mun tuntevat ihmiset ne nähdessään ihmettelevät, että miksi se tuollaisen teki, se edellinen oli niin hyvä. Taiteessakin täytyy ottaa riskejä ja uskaltaa muuttua.”

”Anna lataa töihinsä myös yhteiskunnallista symboliikkaa.” Kantti 2/2012

Vasemmistolainen talouspolitiikka – lyhyt oppimäärä on ilmestynyt KSL:n tuottama Teppo Eskelisen ja Matti Ylösen kirjoittama Vasemmistolainen talouspolitiikka - lyhyt oppimäärä on kansantajuisella kielellä kirjoitettu nykytalouspolitiikan kritiikki ja uuden talouspolitiikan etsimistä. Opintovihkon näkemykset perustuvat kansainväliseen kriittiseen tutkimuskirjallisuuteen. Opintoaineisto on saatavilla sekä painettuna, että sähköisessä muodossa. Opintoaineisto on kansaajatuotettu osittain Palkansaajasäätiön tuella. Painettua julkaisua voi tilata n hinnalla KSL:stä postimaksun Taija Ilomäeltä taija.ilomaki@ksl.fi p. 040 531 0045 ja sähköisen version löydät osoitteesta www.ksl.fi/julkaisut

KSL:ssa tapahtuu TILAISUUDET Yhteiskunnallinen yrittäjyys -tilaisuuksia Tampereella Yhteiskunnallinen yrittäjyys - mitä se on? Maanantaina 28.1.2013 kello 18–20 Kulttuuriravintola Telakalla (2. krs.) Keskustelemassa: Janne Lemettinen, Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien yhdistys ry Saila Tykkyläinen, Suomalaisen Työn Liitto ry

Yhteisyrittäjyys - työn uusia muotoja etsimässä Tiistaina 5.2.2013 klo 18–20 Kulttuuriravintola Telakalla (2.krs.) Yhteiskunnallisen yrittämisen ja osuustoiminnan trendeistä puhumassa: Pekka Pättiniemi, Kansan Sivistystyön Liitto ry Mirja Taipale, Tampereen Osuustoimintakeskus

Työpaja - Miten vahvistaa yhteistoimintaa? Maanantaina 11.2.2013 klo 18-20 Kulttuuriravintola Telakalla (2.krs.) Käytännönläheinen vertaistyöpaja projektien ja projekti-ideoiden työstämiseksi sekä yhteiskunnallisten yrittäjien verkoston rakentamiseksi. Vetäjinä: Lauri Lahikainen, Mediajalostamo Jukka Peltokoski, Kansan Sivistystyön Liitto ry Tilaisuudet ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Kahvitarjoilun vuoksi toivomme, että ilmoittaudut Jukka Peltokoskelle sähköpostitse jukka.peltokoski@ksl.fi tai puhelimitse 0400 265 919. Tilaisuudet järjestää KSL yhdessä Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien yhdistys ry:n kanssa.

KURSSEJA Helsingissä Apple Mac -tietokoneen peruskäyttökurssi 20.–21.4. ja 27.–28.4.2013 kello 10–16

san

Kan

it n Li

työ

stys

Sivi

KSL

KSL järjestää ammatillisena lisäkoulutuksena kahden viikonlopun mittaisen kurssin Apple-maailmaan ensi keväänä. Kurssilla tutustutaan Apple-käyttöjärjestelmään ja perustoimintoihin sekä Apple-perheeseen. Tutuksi tulevat muun muassa kuvankäsittely, videoeditointi, sähköposti, iCloud ja

Kantti 2/2012

monet muut toiminnot sekä Macin mukana tulevat ohjelmat. Kurssille tarvitset mukaan oman Mac-tietokoneen. Kurssin hinta on 100 euroa. Kurssipaikkana on Lintulahdenkatu 8, Helsinki. Lisätietoja kurssista monimediatuottaja Olli Sydänmaalta, olli.sydanmaa@ksl.fi tai puhelin 050 590 0716. Ilmoittauduthan kurssille verkkolomakkeella www.kslmedia.fi viimeistään 12.4.2013.

Jyväskylässä

Lahdessa

Tilasomistuskoulutus alkaa Jyväskylässä 5.3.2013–28.2.2014

Apple Mac -tietokoneen peruskäyttökurssi

Koulutus on suunnattu erityisesti artesaaneille, artenomeille, kuvataiteilijoille, käsityöläisille ja muille visuaalisen alan ammattilaisille tai alalle aikoville. Koulutus antaa monipuolisen materiaalien ja tekniikoiden tuntemuksen, kehittää visuaalista tilan hahmottamista, avaa uusia työnsaantimahdollisuuksia ja antaa valmiuksia jatko-opintoihin. Opintojen laajuus: 45 opintoviikkoa Tilasomistusalan koulutuksen käynyt saa valmiuksia toimia kaupan palveluksessa mm. sisustusalan myynti-, neuvonta- ja somistustehtävissä, messuosastojen suunnittelutehtävissä sekä kulttuurialalla mm. lavastus- ja tarpeiston valmistustehtävissä ja näyttelyiden suunnittelutehtävissä. Tilasomistaja luo ympäröiviin tiloihin esteettistä, visuaalisia ja kulttuurista tunnelmaa. Tehtävissä arvostetaan ilmaisua, mielikuvitusta, idearikasta ja työhön tarttuvaa otetta sekä vuorovaikutustaitoja. Opiskelu on ohjattua kokopäiväistä lähi- ja etäopiskelua, työskentelyä työpajoissa, omaehtoista tiedonhankintaa ja yhteistyötä erilaisten yritysten ja yhteisöjen kanssa. Opiskelu tapahtuu henkilökohtaisen opetussuunnitelman mukaan. Opintojen pituus on 45 opintoviikkoa ja ne koostuvat ammatillisista opinnoista ja projektityöskentelystä. Koulutuksen hinta on 200 euroa ja lisäksi opiskelija maksaa itse materiaalit. Lisätietoa ja ilmoittautumiset: www.aivia.fi

30.–31.3. ja 6.-7.4.2013 kello 10–16 KSL järjestää ammatillisena lisäkoulutuksena kahden viikonlopun mittaisen kurssin Apple-maailmaan ensi keväänä. Kurssilla tutustutaan Apple-käyttöjärjestelmään ja perustoimintoihin sekä Apple-perheeseen. Tutuksi tulevat muun muassa kuvankäsittely, videoeditointi, sähköposti, iCloud ja monet muut toiminnot sekä Macin mukana tulevat ohjelmat. Kurssille tarvitset mukaan oman Mactietokoneen. Kurssin hinta on 100 euroa. Kurssipaikkana on TietoTupa, Hämeenkatu 15, 4 krs., Lahti. Lisätietoja kurssista monimediatuottaja Olli Sydänmaalta, olli.sydanmaa@ksl. fi tai puhelin 050 590 0716. Ilmoittauduthan kurssille verkkolomakkeella www.kslmedia.fi viimeistään 22.3.2013.

Iloa iPadista 11.5.2012 kello 10–16 KSL järjestää ammatillisena lisäkoulutuksena päivän mittaisen Apple iPad -kurssin. Kurssilla käydään läpi kaikki iPadin toiminnot, esitellään sovelluksia ja tutustutaan App Storeen. Kurssille tarvitset mukaan oman iPadin. Kurssin hinta 50 euroa. Kurssipaikkana on Tietotupa – aikuisopisto, Hämeenkatu 15, 4 krs., Lahti. Lisätietoja kurssista monimediatuottaja Olli Sydänmaalta, olli.sydanmaa@ksl. fi tai puhelin 050 590 0716. Ilmoittauduthan kurssille verkkolomakkeella www.kslmedia.fi viimeistään 30.4.2013.

Katso lisää Lahdessa : järjestettävistä kursseista www.lahdentietotupa.fi

Kantti 2/2012

Kino Union pohti työelämää vuonna 2012 Vuoden 2012 Kino Union -elokuvatapahtuman ohjelmiston teemana oli Kenen valta? Ohjelmistossa etsittiin eri näkökulmia siihen, kenellä on valta nykyajan työelämässä ja työhön liittyvissä ilmiöissä. Edellisvuoden tapaan Kino Union jatkoi kiertävänä elokuvatapahtumana. Syksyn aikana Kino Union vieraili Valkeakoskella, Tampereella, Rovaniemellä, Turussa ja Helsingissä ja keräsi yhteensä noin 150 katsojaa. Kino Union -elokuvatapahtumien sarja haluaa tuoda elokuvat ja niiden sanoman kaikkien ulottuville. Elokuvanäytösten jälkeen on mahdollista keskustella elokuvasta heränneistä aatteista ja ajatuksista. Yhteiskunnallisia teemoja käsittelevien elokuvien kautta voi nostaa keskusteluun haastaviakin asioita ja niistä on helpompi virittää keskustelua elokuvan kautta. Kino Union -elokuvatapahtuma on vuonna 2010 aloittanut valtakunnallinen elokuvafestivaali. Ensimmäisen Kino Union -elokuvafestivaali järjestettiin 2010 Kotkassa. Festivaalin teemana olivat vapautuksen

Kantti 2/2012

elokuvat. Vapautusta tarkasteltiin festivaaleilla erilaisista teemoista kuten Paperittomat ja Perhe työelämän puristuksessa. Kino Union laajentui viime vuonna elokuvatapahtumien sarjaksi teemalla lakko. Elokuvanäytöksiin liittyi keskustelutilaisuuksia. Niitä nähtiin ympäri Suomea viidellä eri paikkakunnalla. Kino Union huipentui päätapahtumaan, joka järjestettiin Kotkassa marraskuussa 2011. Elokuvatapahtuma pohjautuu ”labour film” ideaan, jossa esitetään elokuvia työstä tarkoituksena nostaa työelämän ilmiöitä yhteiskunnalliseen keskustelun ja tarkastelun alle ja samalla tuottaa kaikille elokuvan ystäville laadukkaita ja kiinnostavia elokuvakokemuksia Kino Unionin pääjärjestäjänä toimii Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry.

www.kinounion.fi www.facebook.com/kinounionksl

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Kansan Sivistystyön Liitto on vapaan sivistystyön järjestö, jonka opinnollinen toiminta painottuu yhteiskunnalliseen, järjestölliseen ja kulttuuriseen sivistystyöhön. Kurssitoiminta, opintokerhot ja ammatillinen lisäkoulutus muodostavat KSL:n opinnollisen toiminnan selkärangan. KSL järjestää jäsenjärjestöilleen koulutuksia, harjoittaa julkaisutoimintaa ja järjestää seminaareja. Jäsenjärjestöihimme kuuluu ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä ja vasemmistolaisia yhteiskunnallisia toimijoita. KSL ylläpitää KSL-opintokeskusta, joka toimii vapaan sivistystyön valtakunnallisena aikuisoppilaitoksena. Opintokeskuksen järjestämä koulutus ei johda tutkintoon, vaan perustuu vapaan sivistystyön arvoille. Opiskelu pohjautuu omaehtoisuuteen, osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen. Liiton opinnollisen toiminnan tavoitteena on vahvistaa ja tukea aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta. KSL Media KSL Media ottaa kantaa näkymällä ja olemalla mukana erilaisissa tilaisuuksissa. KSL Media -sivustolta voit katsella ja kuunnella ohjelmia, haastattelu- ja tapahtumakoosteita. Videoiden ohella sivustolta voi myös kuunnella ja ladata äänitiedostoja. Äänitiedostot voivat olla viikoittain uusiutuvia radio-ohjelmia, opintoaineistoja, keskustelutilaisuuksia tai radiokurssilaisten kurssitöitä. Sivustolta voit kuunnella myös KSL-radion vanhoja ohjelmia monella eri kielellä. Radio-ohjelmia tuotetaan koko ajan lisää suoraan verkkoon. Ohjelmien herättämistä ajatuksista voit keskustella facebook-sivuillamme: www.facebook.com/kslry.

KSL keskustoimisto Lintulahdenkatu 10 00500 Helsinki Keskus 020 7909 500 Pääsihteeri ja opintojohtaja Pekka Pättiniemi 020 7909 520 050 5900 717 Tietoturvapäällikkö Sebastian von Etter 020 7909 535 050 5900 719 Toimistosihteeri Taija Ilomäki 020 7909 513 040 5310 045 Taloussihteeri Eila Karjalainen 020 7909 514 040 1973 748 Koulutustuottaja Anna Kirstinä 020 7909 515 050 3066 720 Kurssisihteeri Riitta Kärki 020 7909 516 040 1973 756

www.kslmedia.fi www.ksl.fi

Kulttuurituottaja Jutta Lithovius 020 7909 508 0400 308 509 Tiedottaja Outi Moilanen 020 7909 542 050 521 8326

Kantti 2/2012

Kehityspäällikkö Tarja Muukkonen 020 7909 524 050 5942 951 Monimediatuottaja Olli Sydänmaa 020 7909 521 050 5900 716 Koulutuspäällikkö Anneliina Törrönen 020 7909 509 050 5900 180 Opintokerhot Lahdenkuja 6 B 91910 Tupos Opintokerhotuottaja Tiina Huhtala 020 7909 538 050 5900 709 ALUETOIMISTOT Lahden KSL Hämeenkatu 15 15110 Lahti faksi 03 589 9505 www.lahdentietotupa.fi Koulutustuottaja Eeva Rapp 03 589 7500 Koulutustuottaja Petra Åhlström 03 589 7536 Oulun KSL Veteraanikatu 9 C 90100 Oulu Koulutustuottaja Eeva Kejonen 020 7909 531

Projektityöntekijä Heli Vuori 020 790 9540 Pajaohjaaja/etsivä työ Mirjami Tölli (opintovapaalla 31.5.2014 saakka) Tampereen KSL Näsilinnankatu 22 A 1 33210 Tampere faksi 03 222 3738 Palvelutuottaja Veijo Laitinen 020 7909 539 Koulutustuottaja Jukka Peltokoski 0400 265 919 PALVELUTOIMISTOT Turun KSL Hakakatu 12 20540 Turku faksi 02 237 9190 Pekka Heikkilä 02 237 9170 tai 0400 826 747 Kemin KSL Nahkurinkatu 5 94100 Kemi Hannu Alakontiola 0400 695 905 Tavoitat työntekijät myös sähköpostitse: etunimi.sukunimi@ksl.fi www.ksl.fi