Page 1

Kansan Sivistystyรถn Liiton lehti 1/2010


Sisällysluettelo Kohti kriittistä dialogia Pekka Pättiniemi

3

Vertaistukea kouluttajille Kaveri-verkostosta Anna Kirstinä

4

Aikuisten oppimisvaikeuksista verkossa Janne Hernesniemi

6

Vertaiskouluttajat järjestöjen voimavara Sini Salmenjoki

8

Miksi yhteiskunnallista opistoa tarvitaan? Joel Kaitila, Antti Ronkainen & Tero Toivanen

10

Oppiminen pakenee instituutioista Tero Toivanen

12

Kriittisessä pisteessä Janne Hernesniemi

14

Vertaisopiskelua sosiaalisessa mediassa Janne Hernesniemi

16

Keskustelua perustulosta Jiri Sironen

18

Työ ja elämä Janne Hernesniemi

21

Kino Union – Vapautuksen elokuvia Janne Hernesniemi

24

Kantti 1/2010 Kansan Sivistystyön Liiton lehti Päätoimittaja: Pekka Pättiniemi Toimitussihteeri: Janne Hernesniemi Ulkoasu: Misa Myllyviita Painopaikka: Picascript Oy Kansikuva: Asif Akbar (lähde Stock.xchng), kuvan käsittely toimitus Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Hämeentie 36, 00530 Helsinki (09) 229 421 janne.hernesniemi@ksl.fi

2

Kantti 1/2010


Kohti kriittistä dialogia Kansan Sivistystyön Liitossa on viime vuosina kehitetty vertaiskouluttajajärjestelmää kahdella eri linjalla: liiton omassa kouluttajakoulutuksessa ja Uusi ote -hankkeen ohjaajakoulutuksessa. Näemme vertaiskoulutuksessa mahdollisuuden sekä yhteiskunnallisen ja järjestöllisen koulutuksen laajentamiseen että oppijoiden ja opettajien asettamiseen yhdenvertaiseen asemaan. Uusi ote -koulutusohjaajat keskittyvät työssään järjestöjen kehittämishankkeisiin, joissa dialogisilla menetelmillä on keskeinen merkitys. Voidessaan vaikuttaa järjestönsä toimintaan ja tavoitteisiin ihmiset myös sitoutuvat toimimaan yhteisten päämäärien puolesta. Vertaiskouluttaminen on osoitus dialogisen menetelmän mahdollisuuksista järjestötoiminnan kehittämisessä. Tässä lehdessä esitelläänkin muun muassa vertaiskoulutuksen merkitystä Rakennusliiton Uusi ote -koulutuksissa. KSL:n kouluttajakoulutuksessa on valittu sellainen pedagoginen lähestymistapa, joka soveltuu yhteiskunnallisen keskustelun ja oppimisen edistämiseen – tässä dialogilla ja yhteisten kokemusten jakamisella on keskeinen sija. Kalifornian yliopiston professori Peter McLaren toteaa kirjassaan Che, Freire ja vallankumouksen pedagogiikka, että kriittinen dialogi korostuu tänä päivänä koska kapitalismin nykyvaiheelle on tyypillistä huomattava monimutkaisuus ja paljon nopeampi muutos ja vuorovaikutteisuus kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Hän toteaa edelleen: ”Yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi on oppijoiden opittava ymmärtämään tarkalleen, minkälaisia vallitsevan yhteiskunnallisen suuntauksen myytit ovat. Ne ovat myyttejä, jotka sortavat heitä ja marginalisoivat heidät. Mutta ne voidaan ylittää muutokseen tähtäävän toiminnan avulla.” Pekka Pättiniemi pääsihteeri Kuva: Misa Myllyviita

Kantti 1/2010

3


Vertaistukea kouluttajille Kaveri-verkostosta Anna Kirstinä KSL-opintokeskuksen toiminnan yksi tyypillinen piirre on se, että koulutuksia järjestetään yhdessä erilaisten yhteistyökumppanien kanssa. Kymmenet opettajat, ohjaajat ja kouluttajat vetävät KSL:n koulutuksia eri puolilla Suomea. Vaikka opettajat tekevät töitä ihmisten kanssa oppimisryhmissä, opettajan työ itsessään saattaa olla melko yksinäistä puurtamista. Opetustyöhön kuuluu myös opetussuunnitelmien laadintaa, opetusmenetelmien ideoimista, hyvien arviointimenetelmien pohdintaa sekä erilaisten oppijoiden ja ryhmien kohtaamiseen valmistautumista. KSL on halunnut helpottaa ja tukea kouluttajiensa työtä perustamalla Kaveri-verkoston, joka toimii opettajien keskinäisenä tiedon jakamisen, yhteisen ihmettelemisen ja oppimisen paikkana. Kaveri-verkosto hyödyntää internetin sosiaalista mediaa toimimalla NING-ympäristössä. Kaveri on lyhenne sanoista ”Kansalaisjärjestökouluttajien vertaistukiverkosto internetissä”. Tällä nimellä kulkee KSL:n hanke, jota Opetushallitus rahoittaa ja jonka puitteissa Kaverin NING-ympäristö rakennetaan loppuun tämän vuoden aikana.

Yhteisöllinen täydennyskoulutusmalli Yhteisöllisyys on yksi KSL:n arvoista. Kaveri-verkoston tapauksessa yhteisöllisyys tarkoittaa kouluttajien verkostoitumista ja ennen muuta yhteisöllistä tiedon tuottamista. Kouluttajat eivät ole keskenään kilpailijoita, jotka tekevät yk4

silösuorituksia, vaan toistensa auttajia, tsemppaajia ja ”yhdessätekijöitä”. Kukaan ei häviä tietoa jaettaessa – sen sijaan voi syntyä aivan uutta tietoa, jolloin 1+1 ajatusta on enemmän kuin 2 ajatusta. Itse asiassa Kaveri-verkosto on yhdenlainen täydennyskoulutuksen malli; hyvin toisenlainen malli kuin luentojen kuunteleminen kurssikeskuksessa. Täydennyskoulutuksen, ohjaajana kehittymisen ja työssä jaksamisen apuna ja oman toiminnan peilinä toimii vertaisryhmä. Kaverin avulla ohjaajat voivat pohtia itsekseen ja toisten kanssa erilaisia opetusryhmiin ja opetukseen liittyviä asioita, joita on kouluttaessa kohdannut. Toisilta kouluttajilta voi saada opetusvinkkejä, vastauksia omiin kysymyksiin ja ongelmiin sekä uusia ajatuksia ja näkökulmia ohjaamiseen. Jotta voi saada toisilta pitää olla valmis jakamaan omia kokemuksia. Täydennyskoulutus ja itsensä kehittäminen ohjaajana on Kaverissa jatkuva prosessi.

Solidaarinen, luottamuksellinen vertaistuki Perinteisesti vertaistuen määritelmään on liitetty solidaarisuuden kokemus. Solidaarisuuden syntyminen edellyttää puolestaan vapaaehtoisuutta ja luottamusta. Vertaistukea antavaan yhteisöön liittymisen tulee olla vapaaehtoista. Kun vertaistuen ja -oppimisen yhteisö toimii verkossa, asettaa se erityisiä haasteita luottamuksen aikaansaamiselle. Tarvitaan verkkopedagogiikan ymmärrystä sekä koordinoijaa, joka kantaa Kantti 1/2010


vastuuta siitä, keitä ryhmässä on ja mihin ryhmän jäsenet ryhmää käyttävät.

den voimaan ovat vertaisoppimisen taustalla. Freiren jalanjäljillä ollaan.

Vertaistukea ja luottamusta syntyy samanlaisesta kokemustaustasta sekä yhteisestä käsityksestä siitä, mitä ryhmässä ollaan tekemässä. Kaveri-verkostossa toimivat voivat olla taustoiltaan hyvin erilaisia, mutta heitä yhdistävät kokemukset kouluttamisesta. Mikäli Kaverin jäsenillä ei ole varma olo siitä, millaisia motiiveja muilla verkoston jäsenillä on, luottamusta ei synny, eikä jakamista tapahdu. Kaveri-verkko onkin suljettu yhteisö, johon jäsenet kutsutaan.

Vertaistoiminnan juuret ovat paikallisyhteisöjen solidaarisen toiminnan perinteissä, talkoissa ja keskinäisessä avunannossa. Vertaistoiminnasta syntyy tutkimusten mukaan sosiaalista pääomaa, yhteisöllisyyttä (ks. esimerkiksi Susanna Hyvärin ja Marianne Nylundin tutkimukset). Oleellista vertaisuuden synnyttämisessä on se, että verkostossa toimivat määrittävät itse omat kysymyksensä ja vastauksensa. Niitä ei anneta ulkopuolelta, ylhäältä tai ”asiantuntijatahoilta”.

Miksi Kaveri-verkon jäsenille on sitten tärkeää tietää, kuka omia kirjoituksia lukee ja millä motiiveilla? Eihän Kaverissa kuitenkaan mitään salaista tietoa jaeta, kun kyse on nimenomaan tiedon jakamisen paikasta? Luottamus ei liitykään tässä tapauksessa salaisuuksiin. Syy löytyy vertaistoiminnan ominaisluonteesta. Vertaisten jakamiseen liittyy ”asia-asioiden” lisäksi tunneperäisiä ja moraalisia kysymyksiä. Opettajan työ on persoonaan sidottua – työasioiden jakaminen vaatii myös itsensä likoon laittamista. Jakaminen vaatii paitsi luottamusta, myös olettamuksen, että muut ymmärtävät, millaisia ovat alan erityispiirteet ja mistä näkökulmasta kysymyksiä tarkastellaan. On tärkeää myös ohjaajuuden kehittymisen kannalta, että verkoston jäsenillä on kokemusasiantuntijuutta nimenomaan kouluttamisesta.

Kaverillinen vertaistuki Tässä Kantin numerossa pohditaan vertaisoppimista ja vertaistukea eri näkökulmista. KSL:ssa vertaisoppiminen ja vertaistuki liittyvät oleellisesti tasaarvon, avoimuuden ja yhteisöllisyyden edistämiseen koulutuksen keinoin. Kaveri-verkostossa on kyse sekä vertaistuesta että vertaisoppimisesta. Pedagogisesti ajatellen kokemuksellinen oppiminen, yhdessä oppiminen ja usko dialogisuuKantti 1/2010

Kaveri-verkoston toiminta muotoutuu hitaasti oman prosessinsa kautta. Vertaistuen merkitys on sitä suurempi, mitä enemmän kouluttaja joutuu pohtimaan omaa ohjaajuuttaan käytännön työn kautta. Silloin verkoston jäsenten mielissä on todennäköisesti hyvin käytännönläheisiä kysymyksiä, joihin kaivataan kollegojen näkemyksiä: ”Kuinka te olette arvioineet kurssia?” tai ”Kuinka te muut olette saaneet ryhmän suupaltin kuriin?”. On myös mukavaa jakaa toisille omia onnistumisen kokemuksia ja laittaa hyvä kiertämään: ”Tässäpä liitteenä teille vapaasti käyttöön hyvä harjoitus, joka onnistui meillä hienosti järjestökoulutuksessa!”. Kaverista voi myös löytyä kouluttajia omalle järjestölle tai itselle työpari johonkin koulutukseen. Osaamisen kirjo on laaja. Kirjoittaja on Kansan Sivistystyön Liiton koulutustuottaja.

5


Aikuisten oppimisvaikeuksista verkossa Janne Hernesniemi Aikuisten oppimisvaikeudet ovat haaste koulutuksen tasa-arvon toteutumiselle. Oppimisvaikeuksien ja erilaisten oppimistyylien tunnistaminen ja huomioiminen oppimistilanteessa vähentää opiskelijoiden välistä eriarvoisuutta sekä edistää oppimista.

na. Avoin ja maksuton palvelu tarjoaa aikuiskouluttajille foorumin, jossa jakaa kokemuksia, ideoita ja tietoa. Kaikki palveluun rekisteröityneet käyttäjät voivat osallistua sivustolla julkaistavan aineiston tuottamiseen ja muokkaamiseen.

Keväällä avattu Erityisohjauksen paja -verkkosivusto on suunnattu kaikille aikuiskoulutuksen parissa työskenteleville opettajille, kouluttajille ja ohjaajille. Sivusto tarjoaa tietoa aikuisten oppimisesta, oppimisvaikeuksista ja aikuisopiskelijoiden tukemisesta.

Kansan Sivistystyön Liiton puolella hanketta koordinoi kehityspäällikkö Tarja Muukkonen. Muukkosen mukaan hanke sai alkunsa kun ammattiyhdistysliikkeen piirissä toimivat Murikka-, Raseborg- ja Kiljavan opisto sekä Siikaranta-opisto tekivät opiskelijoidensa luku- ja kirjoittamisvaikeuksia mittaavan kartoituksen.

Verkkosivusto toimii aikuiskouluttajien vertaistuen verkostona ja tietopankki-

Kuva: Janne Hernesniemi

6

Kantti 1/2010


- Toista vuotta kestäneen tutkimuksen aikana selvisi, että noin kolmasosalla oppijoista oli opiskelua haittaavia vaikeuksia. Itse työskentelin tuolloin Siikaranta-opistossa ja olin hankkeessa mukana. Hankerahoitus riitti kartoituksen tekemiseen, mutta siihen se sitten jäi, Muukkonen kertoo. Muukkonen yritti hakea yhteistyökumppaneita projektille, jonka puitteissa olisi perustettu oppimisvaikeuksiin keskittyvä verkkoympäristö opettajille ja ohjaajille. Vasta siirryttyään Kansan Sivistystyön Liiton leipiin vuonna 2008 onnistui Muukkonen saamaan Kansanvalistusseuran hankehakijaksi. Hanke saikin lopulta rahoitusta opetusministeriöltä vuonna 2009. Oppimisvaikeuksiin keskittyvällä sivustolla ohjaajat ja opettajat voivat keskustella oppimisvaikeuksista ja jakaa hyväksi koettuja käytäntöjä. - Erityisopettajat ja -ohjaajat samoin kuin muutkin opetusalan henkilöt ovat monesti hyvin yksin niiden oppilaiden kanssa, joilla on oppimista haittaavia tekijöitä, Muukkonen harmittelee.

opetusmenetelmää. Oppimisvaikeudet nousevat Muukkosen kokemuksen mukaan esille erityisesti vuorovaikutustilanteissa. Perinteisessä luento-opetuksessa ne jäävätkin yleensä näkymättömiin. Moninaiset opetusmenetelmät ovat yksi tapa puuttua oppimisvaikeuksiin. Muukkonen kannustaakin ohjaajia ja opettajia jakamaan tietoa suullisesti, kirjallisesti ja visuaalisin keinoin. - Ennen kaikkea oppimisvaikeuksia voidaan vähentää, kun käytetään mahdollisimman erilaisia yhteisöllisiä työtapoja. Erityisopetuksen paja on Kansanvalistusseuran ja KSL-opintokeskuksen tuottama palvelu ja kehittämishanke, jota rahoittaa Opetusministeriö. www.eripaja.fi Kirjoittaja työskentelee Kansan Sivistystyön Liiton kehityspäällikkönä.

- Aikuiskouluttajilla on valtavasti tietoa ja kokemusta aikuisten oppimisvaikeuksista. Sivuston tavoitteena on saada tämä osaaminen yhteiseen käyttöön. Oppimisvaikeudet saattavat estää osallistumisen opetustilanteisiin ylipäänsä. Tällöin on kyse jo selkeästä koulutuksen tasa-arvon ongelmasta. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen mahdollistaa erityistarpeiden huomioimisen koulutusta suunniteltaessa. Toisaalta oppimisvaikeuksistaan tietoinen oppija kykenee myös itse auttamaan itseään. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen on myös erilaisten oppimistyylien tunnistamista ja julkiseksi tekemistä. Muukkosen mukaan jokaisella on yksilöllinen tapa oppia ja omaksua uutta. Siksi ei ole vain yhtä ainoaa ja oikeaa Kantti 1/2010

7


Vertaiskouluttajat järjestöjen voimavara Sini Salmenjoki Kansan Sivistystyön Liitto toteuttaa parhaillaan ammattiliitoille ja kansalaisjärjestöille suunnattua Uusi ote -koulutusta, jonka avulla pyritään kehittämään järjestöjen toimintaa ja lisäämään jäsenten aktiivisuutta. Tällä hetkellä koulutuksessa ovat mukana Suomen Elintarviketyöläisten Liitto, Vasemmistoliitto ja Rakennusliitto. Ammattiliitoille räätälöidyn koulutuksen tärkeimpänä tavoitteena on saada aikaan muutoksia ammattiosastojen toimintamalleissa niiden omien kehittämistarpeiden pohjalta. Uusi ote -koulutuksen opinnot koostuvat verkko-opinnoista, itseopiskelusta sekä lähitapaami-

sista. Vertaiskouluttajilla on keskeinen asema Uusi ote-koulutuksissa. Humanistiselle ammattikorkeakoululle tekemässäni opinnäytetyössä tarkastelen vertaiskouluttajien roolia Rakennusliitossa 2009–2010 käynnissä olleessa Uusi ote -koulutuksessa. Opinnäytetyössäni olen tutkinut koulutusohjaajien roolia Uusi ote -koulutuksessa koulutusohjaajien kokemien ja heihin kohdistettujen rooliodotuksien pohjalta. Samalla olen tutkinut vertaiskouluttamisen mahdollisuuksia koulutuksesta saatujen kokemusten ja tulosten pohjalta. Kuva: Janne Hernesniemi

Johanna Elonen ja Lauri Haikola arvioivat koulutuksen onnistuneisuutta. 8

Kantti 1/2010


Uusi ote -koulutusmallissa kouluttajina toimivat vertaiskouluttajat, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta kouluttamisesta, eikä muodollista pedagogista pätevyyttä. Koulutusohjaajilla ei myöskään aina ole kaikkea tietoa tai vastauksia valmiina koulutuksen aikana esille nousseisiin ongelmiin. Sen sijaan heillä on taito ohjata oppijoita oppimisprosessissa ja tiedon etsimisessä. Lisäksi heillä on kokemusta järjestötoiminnasta.

järjestökoulutuksen

toteuttamiselle.

Uusi ote -koulutus pohjautuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jossa kouluttajan rooli nähdään enemmän oppimisen ohjaajana kuin perinteiseen tapaan miellettynä opettajana. Vertaiskouluttajien osaaminen rakentuu ihmissuhdetaidoista, ryhmäilmiöiden ymmärtämisestä, pedagogisten menetelmien hallitsemisesta, oppimisprosessin ohjaamisesta ja toimintaympäristön tuntemisesta. Kouluttajan asiantuntijuudella ei siis enää tarkoiteta samaa kuin ehkä aikaisemmin on tarkoitettu, mikä tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia myös

Vertaiskouluttajat ovat voimavara, joiden käyttöön ottaminen vaatii etenkin aluksi (ammattiopettajilta) tiedon jakamista, perehdyttämistä, tukea ja ohjausta. Vauhtiin päästyään ovat vertaiskouluttajat kuitenkin innostajina ja prosessinohjaajina vertaansa vailla. Vertaiskouluttajia tulisikin hyödyntää järjestöissä nykyistä enemmän.

Uusi ote -koulutuksesta saadut tulokset ja kokemukset kertovat vertaiskouluttajien käyttämisen mahdollisuuksista ja hyödyistä. Rakennusliiton koulutuskierroksella 2009–2010 Uusi ote -koulutuksessa kouluttajien rooli nähtiin osallistujien taholta tärkeänä erityisesti kehittämiskohteiden nimeämisessä ja motivaation ylläpitämisessä.

Kirjoittaja on Kansan Sivistystyön Liiton kulttuurituottaja. Kuva: Janne Hernesniemi

Reini Helassalo ja Kalle Hyötynen Kantti 1/2010

9


Miksi yhteiskunnallista opistoa tarvitaan? Joel Kaitila, Antti Ronkainen & Tero Toivanen Elinikäinen oppiminen, käyttäjälähtöisyys, luovuus ja innovaatiot ovat nykypäivän iskusanoja. Ne ylistävät koulutusta yhteiskunnan veturina ja heijastavat laajempaa siirtymää teollisuusyhteiskunnasta tieto- ja osaamisyhteiskuntaan. Tiedosta on tulossa luonnonvarojen ja pääoman rinnalle yhä merkittävämpi tuotannontekijä, sillä valtioiden kilpailukyky riippuu kaiken aikaa enemmän niiden koulutus- ja osaamistasosta. Samaan aikaan kun oppimista ylistetään olemassa olevat viralliset koulutusjärjestelmät näyttävät vastaavan yhä huonommin yhteiskunnan tarpeisiin. Ratkaisuksi kaavaillaan koulutusjärjestelmän läpikotaisempaa yritysmuotoistamista. Yhtäältä tämä tarkoittaa painetta koulutuksen ja tutkintojen maksullistamiseen, toisaalta se johtaa koulutustarjonnan yksipuolistumiseen. Kokeilemisen ja yhdessä tekemisen sijaan päätöksentekoa ja resurssien jakoa ohjaa oppimisen taloudellinen hyödynnettävyys. Kärjistäen koulutusuudistusta ajavien innovaatiovisionäärien missiona on etsiä lastentarhasta lähtien tapoja hyödyntää ihmisten spontaanisti syntyvää luovuutta siten, että yhteistyön hedelmät voidaan yksityistää ja tekijät kilpailuttaa keskenään "yrittäjinä". Koulutusinstituutioiden itsestään selvä asema laadukkaimman tiedon tuottajina ja sen välittäjinä on kyseenalaistunut. Instituutioiden pysyvä pulma koulutusasteesta riippumatta on, kyetäänkö niiden puitteissa järjestämään vapaaseen vuorovaikutukseen perustuvaa oppimista vai ei. Nykytilanteessa, jossa ihmiset asetetaan yhä useammin toisi10

Kuva: Mikko Branders

aan vastaan ja kilpailemaan keskenään, tällaista vuorovaikutusta ei tapahdu. Pitkässä juoksussa tämä tarkoittaa koulutuksen ja tutkimustiedon laadulla uhkapelaamista. Oppimista tehostettaessa unohdetaankin yleensä se, että epämuodollisissa tilanteissa ja instituutioiden ulkopuolella tapahtuva oppiminen koetaan monesti kaikkein merkityksellisimpänä ja syvimpänä oppimisena. Mikäli koulutuksen tulevaisuus on yritysmuotoinen, ei ole ihme, että oppimistoiminta pakenee instituutioista yhteiskuntaan. Se siirtyy tietoverkkoihin, sosiaalisiin medioihin, sosiaalikeskuksiin, kuppiloihin ja lukupiireihin. Tuoreimpana esimerkkinä tästä on yliopistojen liepeillä virinnyt lukupiiri-innostus, joka on pelkkien opintopiirien lisäksi poikinut kriittisiä ja vasemmistolaisia Kantti 1/2010


seminaareja, artikkeleja ja yhteiskunnallisia keskustelutilaisuuksia akatemian ulkopuolella. Omaehtoista vertaisoppimista tarvitaan etenkin silloin, kun tarkastellaan yhteiskuntaa kriittisesti. Työväenliikkeen historian lisäksi tästä todistavat monet uudemmat yhteiskunnalliset liikkeet – tähän perustuu myös nykyinen yhteiskunnallinen opisto. Yhteiskunnallisen opiston tehtävänä on luoda puitteita avoimelle ja kriittiselle oppimistoiminnalle saattamalla yhteen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ottamaan selvää yhteiskunnallisista kysymyksistä. Yhteiskunnallinen opisto lähtee siitä, että kriittisyys on osa arkielämää eikä korkeakoulujen yksinoikeus. Kansan Sivistystyön Liiton taloudellisesti tukema Yhteiskunnallinen opisto on toiminut Helsingissä jo vuodesta 1962. Tampereelle se levisi uusvasemmistolaisen liikehdinnän nousun vanavedessä syksyllä 2009 ja heti keväällä 2010 vuorossa oli Jyväskylä. Opiston perustaminen kytkeytyy molemmissa kaupungeissa yliopisto- ja kaupunkiprotestien pyrkimykseen avautua kohti yhteiskuntaa. Jyväskylän yhteiskunnallinen opisto järjestää aluksi ajankohtaisiin lähiseutua koskeviin aiheisiin pureutuvia keskustelutilaisuuksia. Suosittu Kaupunki. Nyt. -tilaisuus järjestettiin 23. huhtikuuta. Torstaina 20. huhtikuuta järjestetyssä yleisötilaisuudessa pohdittiin puolestaan ammattiyhdistysliikettä ja sen nykyistä asemaa ja haasteita. Tilaisuudet nauhoitetaan oppimateriaalik1 si verkkoon. Keskustelutilaisuuksien järjestäminen jatkuu syksyllä. Jatkossa toimintaa pyritään laajentamaan myös kursseiksi, opintopiireiksi ja erilaisiksi työpajoiksi osallistujien mielenkiinnon ja toiveiden mukaisesti. Tampereella yhteiskunnallisen opiston toiminta käynnistyi ajankohtaisia, Kantti 1/2010

paikallisia ja yhteiskunnallisia aiheita käsittelevällä keskustelusarjalla. Kaikkiaan kuudessa tilaisuudessa käsiteltiin esimerkiksi työn ja työelämän epävarmuutta, kuntatalouden tulevaisuudennäkymiä, vihreää kapitalismia, yhteiskuntaluokkia, populismia, uutta vasemmistoa sekä maailman muuttamiseen 2 liittyviä ongelmia. Yhteiskunnallinen opisto osallistui myös toukokuussa järjestettyyn Tampereen sosiaalifoorumiin keskustelutilaisuudella, jonka aiheena oli tietoyhteiskunnan utopiat. Syksyllä opisto jatkaa keskustelutilaisuuksien sarjaa uusilla aiheilla, mutta tarkoituksena on Tampereellakin aloittaa varsinainen opetuksellinen toiminta kurssien ja opintopiirien muodossa. Tähänastiset keskustelutilaisuudet on pyritty pitämään mahdollisimman keskustelevina ja yleisön mielipiteet huomioon ottavina, minkä johdosta ne ovatkin onnistuneet tavoitteessaan virittää yhteiskunnallista keskustelua. Syksyn haasteena on tämän kritiikin ylläpitäminen ja levittäminen syvemmälle yhteiskuntaan. Molemmissa kaupungeissa on selvästi olemassa sekä kiinnostus että tarve ajankohtaiselle, kriittiselle ja vapaamuotoiselle oppimiselle. Yhteiskunnallisen opisto pyrkii sekä luomaan uutta oppimistoimintaa että verkostoimaan jo olemassa olevia vertaisoppimisen muotoja keskenään. Juuri moninaisen osallistujakunnan tavoittaminen on ehtona sille, että yhteiskunnallisen opiston toimintamuodoksi vakiintuu kriittinen ja laajeneva dialogi. 1.Lisätietoa Jyväskylän yhteiskunnallisen opiston toiminnasta saatavilla: http://yhteiskunnallinenopisto.wordpress.com/ 2. Tampereen yhteiskunnallisen opiston keskustelutilaisuuksien äänitteet ovat kuunneltavissa opiston nettisivuilta: http://www.opiperusasiat.fi 11


Oppiminen pakenee instituutioista Tero Toivanen Opetusministerin, yliopistojohdon ja innovaatiovisiönäärien puheiden mukaan maan koulutusjärjestelmällä menee ”fantastisesti”: yliopistot kiitävät tuota pikaa kansainvälisten ranking-listojen kärkeen ja PISA-peruskoulu on puolivalmista kauppatavaraa suomalaisen talouskasvun hypermarketissa. Kasvatusinstituutioiden sisällä opettajat, tutkijat, opiskelijat ja lapset voivat sen sijaan yhä huonommin.

Informaalin oppimisen merkityksen hyvinvoinnille on huomannut jopa kokoomuslainen opetusministeri. Luovuutta pyritään palauttamaan kouluihin lisäämällä hetki sitten karsittujen taideaineiden viikkotuntimäärää. Samaan aikaan kasvatusta yritysmuotoistetaan, ei vähiten vaatimalla yrittäjyyskasvatusta koulujen ohjenuoraksi opintaipaleen ensimmäisiltä portailta alkaen.

Kaunistellun julkisivun ja ihmisten hyvinvoinnin ristiriita saa jatkoa myös siinä yksinkertaisessa havainnossa, johon törmään yhä uudestaan opetustyössäni: ihmisille tärkeimmät ja syvimmät oppimiskokemukset syntyvät kasvatusinstituutioiden ulkopuolella.

Kriittisen ajattelun kriisi Nykymuotoisissa kasvatusinstituutioissa, joissa ihmiset asetetaan yhä useammin kilpailemaan toisiaan vastaan, vapaata vuorovaikutusta tapahtuu niukasti. Kriittisyydelle ei ole tilaa, kun Kuva: Jani Väisänen

12

Kantti 1/2010


pitäisi olla niin sanottu ”hyvä tyyppi”. Eräs toverini totesikin osuvasti, että kriittinen ajattelu ja oppiminen olivat vain käymässä yliopistolla, nyt ne pakenevat perävalot palaen muualle yhteiskuntaan. Nykyiset korkeakoulut toimivat yhä selvemmin tietokapitalismin laboratorioina, joissa kollektiivinen äly pakotetaan tietopääomaksi ja tiedosta tehdään yksityisomaisuutta. Yliopistojen kollektiivinen äly on kuitenkin vain osa sitä yhteiskunnallista luovuutta, joka elää tietoverkoissa ja syntyy ihmisten sosiaalisissa suhteissa. En ole kääntämässä selkääni yliopistoille – yliopistoja tarvitaan. Se, millaisia yliopistoja tarvitaan, ja millaisin poliittisin projektein nämä yliopistot olisivat saavutettavissa, on sitten toisen keskustelun paikka. Oppimisen, opettamisen ja tutkimisen näkökulmasta tilanne on kuitenkin se, että yliopistot ovat yhä epähoukuttelevampia.

Yhteisen rakentaminen Yhteiskunnallinen oppiminen on mahdollisuus rakentaa yhteistä. Yksilö ei tuota yhteistä, eikä yhtään ideaa synny ilman nojaamista aikaisempaan yhteisten ideoiden varantoon tai vuorovaikutukseen toisten kanssa – väittävät Bill Gates tai musiikkimaailman superstarat mitä tahansa. Yhteinen voidaan tuottaa vain yhdessä, vertaisten kanssa, vertaisryhmissä, vertaisverkostoissa – vertaistuotantona. Yhä merkittävämpi osa yhteiskunnallisesta varallisuudesta ja hyvinvoinnista tuotetaan juuri näissä muodoissa. Tämän yhteisen hyödyntämiseksi, sen kaupallistamiseksi, on pakko rajoittaa paitsi luovuutta myös pääsyä yhteisiin resursseihin. Juuri nämä prosessit ovat käynnissä yritysmuotoistuvassa koulutusjärjestelmässä.

Kantti 1/2010

Vapaa oppiminen ja radikaali tasa-arvo Kasvatusinstituutioiden olisi käännettävä katseensa yhteiskuntaan, ei toisin päin. Koulujen olisi avauduttava yhteiskuntaan ja päivitettävä luovuuden ja oppimisen lähtökohdat ihmisten tarpeista ja osaamisesta käsin – ja toimittava resurssina vapaalle tiedolle ja oppimiselle. Kysymys on ihmisten hyvinvoinnista ja tasa-arvosta, joita kasvatusinstituutioiden on vaalittava. Tämän hetkiset kehityskulut eivät tätä tee. Vertaisoppimisen muodot sen sijaan ovat alkusoluja vaihtoehtoisille elämänmuodoille ja poliittisille järjestyksille. Oppimisen voi ajatella siten, että tasaarvo ei ole sen päämäärä vaan lähtökohta. Yhteiskunnallisessa oppimisessa tällainen radikaali tasa-arvo on usein jollakin tavalla läsnä. Filosofi Jacques Rancìerea mukaillen voi todeta, että oppiminen on syvintä silloin, kun ihminen opettaa toiselle sitä mitä ei osaa ja oppii mitä haluaa. Tästä muodostuu yhteisöllisen vertaisoppimisen radikaali perusta. Se tarkoittaa institutionaaliseen oppimiseen liittyvien hierarkioiden purkamista - sitä, että opettajasta ja oppilaasta molemmista tulee tietämättömiä, motivoituneita uuden etsijöitä. Kirjoittaja on tutkija ja opettaja sekä Jyväskylän yhteiskunnallisen opiston rehtori.

13


Kriittisessä pisteessä Janne Hernesniemi Yhteiskunnallisten Opistojen keskustelutilaisuudet ovat herättäneet runsaasti kiinnostusta kuluvan vuoden aikana. Tilaisuuksia on järjestetty niin Tampereella, Jyväskylässä kuin Helsingissäkin. Helsingin Yhteiskunnallisen Opiston, Kansan Sivistystyön Liiton ja Kulttuurivihkojen yhdessä järjestämä keskustelutilaisuus Kriittinen piste on kevään aikana virittänyt keskustelua vasemmistolaisen liikkeen kannalta ajankohtaisista kysymyksistä. Kriittinen piste on kokoontunut Hakanimessä sijaitsevassa ravintola Milenkassa. Keskustelua ovat olleet alustamassa Tuomas Nevanlinna, Kalevi Suomela, Leena Eräsaari ja Raimo Blom. Mu-

siikista ovat puolestaan vastanneet Leevi Launis ja Mikko Perkoila, jotka kumpikin edustavat laulaja ja lauluntekijä -perinnettä ja käsittelevät musiikissaan myös poliittisia aiheita. Filosofi ja kirjailija Tuomas Nevanlinnaa oli maaliskuussa seuraamassa yli 70 kuulijaa. Nevanlinna pohti alustuksessaan yksilön ja vasemmiston välistä suhdetta. Illan aikana edettiinkin alkukristityistä ja Paavalista aina kommunismiin tapahtumana. Kalevi Suomela ja Leena Eräsaari keskustelivat puolestaan sosialismista ja kapitalismin kritiikistä. Yleisön piirissä kysymyksiä herättivät erityisesti Suomelan analysoima kapitalismin ja markkinatalouden välinen eronteko sekä Kuva: Janne Hernesniemi

Tuomas Nevanlinna pohti vasemmiston ja yksilön suhdetta. 14

Kantti 1/2010


marxilainen tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden välinen dynamiikka. Huhtikuun lopulla keskusteltiin luokista ja luokkatutkimuksesta sosiologi Raimo Blomin johdolla. Blomin alustus keskittyi pitkälti erilaisten luokkateorioiden esittelyyn. Yleisökeskustelun aikana puitiin kuitenkin myös luokkaanalyysin poliittista merkitystä varsinkin nuoremman väen voimin. Luokkapuhe näyttääkin kokeneen uuden nousun. Uusien luokkaa käsittelevien kirjojen lisäksi aiheesta on keskusteltu myös Suomen sosiaalifoorumissa. Luokkapuheen suosiota selittää myös yhteiskunnallisen eriarvoisuuden syveneminen ja tuloerojen kasvu. Kevään ohjelma huipentuu toukokuussa Jyrki Kasvin ja Teppo Eskelisen väliseen debattiin. Kasvi on tietoyhteiskunnan kysymyksiin perehtynyt Vihreiden kansanedustaja. Eskelinen taas on yksi Vasemmistofoorumin ja Gaudeamuksen julkaiseman Immateriaalitalous: Ka-

pitalismin uusin muoto -kirjan kirjoittajista. Verbaalista kädenvääntöä seuraa goottiyhtye Vanajan keikka. Jatkossa Kriittistä pistettä on määrä järjestää laajemman porukan voimin. Mukaan on jo pyydetty erilaisia aktiivisia vasemmistolaisia toimijoita ja järjestöjä. Tilaisuudesta on tarkoitus kehittää epämuodollinen vasemmistolaisen ja kriittisen keskustelun foorumi, johon kynnys osallistua on matala. Osallistumisen kannalta olennaista ei ole puolueen jäsenkortti, vaan halu kehittää vasemmistolaista ajattelua ja keskustelukulttuuria. Kaikki kevään aikana pidetyt alustukset ovat kuunneltavissa KSL-radion nettisivuilta. http://kslradio.fi. http://kriittinenpiste.wordpress.com

Kuva: Janne Hernesniemi

Nevanlinnan yleisöä. Kantti 1/2010

15


Vertaisopiskelua sosiaalisessa mediassa Janne Hernesniemi Vertaisopiskelu on nimensä mukaisesti tiedon ja ajatusten vaihtoa vertaisten kesken. Sen ilmenemismuotoja ovat yhtä lailla lukupiirit ja keskusteluryhmät kuin internetin välityksellä kohtaavat itseopiskeluryhmät. Internetin sosiaalinen media tarjoaa luontevan areenan vertaisopiskelulle. Se ei tietenkään korvaa perinteisiä kohtaamisen ja opetuksen muotoja, mutta täydentää niitä ja luo uusia kohtaamisen paikkoja. Yhteisöllisesti toimitetut blogit, wiki-sivustot ja verkkosivut ovat esimerkkejä internetissä tapahtuvan vertaisopiskelun mahdollisuuksista.

Yhteisöllistä kirjoittamista verkossa Vaikka internet syntyikin alun perin sotilaallisen kehitystyön tuloksena, on internetin myöhempää populaaria kehitystä määrittänyt tiedon jakamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen eetos. Tiedon jakamisen ohella internetistä on tullut paikka, jossa tietoa myös tuotetaan yhdessä. Wiki-kirjoittaminen on hyvä esimerkki verkkoon sijoittuvasta vertaisoppimisesta. Wiki on verkkosivusto, jonka sisältöä käyttäjät voivat itse muokata. Vuorovaikutteisuus ja muutosten tekemisen yksinkertaisuus tekevät wikistä tehokkaan yhteisöllisen kirjoittamisen työkalun. Wikipedia on tunnetuin wikipohjainen verkkosivusto. Wikipedia on kaikille avoin ja ilmainen internetissä julkaistava tietosanakirja, jonka sisällön muokkaa16

miseen jokaisella käyttäjällä on oikeus. Wikipediassa tiedon oikeellisuudesta vastaavat kirjoittajat yhdessä. Kirjoittamisen rinnalla käydään keskustelua, jossa käyttäjät joutuvat perustelemaan argumenttejaan ja todistamaan lähdeviittein kirjoitustensa oikeellisuuden. Mikään artikkeli ei ole koskaan valmis. Muutokset ja korjaukset ovat aina mahdollisia. Virheellinen tieto pyritään poistamaan mahdollisimman nopeasti. Laaja käyttäjämäärä lisää tiedon luotettavuutta. Väittelyt ja riidat kuitenkin osoittavat, ettei Wikipedia ole ongelmaton tiedonlähde. Toisaalta riidat myös todistavat, ettei objektiivista tietoa ole saavutettavissa, vaan merkityksistä käydään alituisesti kamppailua. Wikipedian lisäksi on olemassa myös suljettuja ja keskitetysti moderoituja wikisivustoja. Järjestöt voivat käyttää wikialustaa esimerkiksi tärkeiden asiakirjojen kirjoittamisessa. Tällöin kirjoittajat voivat koostua järjestön jäsenistä ja mukaan kutsutuista asiantuntijoista. Wikikirjoittaminen soveltuu kuitenkin lähinnä niille, jotka ovat jo sinut verkon ja kirjoitustyön kanssa. Muille ympäristö saattaa näyttäytyä vieraana, varsinkin jos kokemusta yhteisöllisestä kirjoittamisesta ei ole ennestään.

Sosiaalinen media koulutuksen työkaluna Sosiaalisen median ympäristöistä Facebook ja Twitter lienevät tunnetuimpia. Niiden soveltaminen opinnolliseen toimintaan on kuitenkin rajoittunutta. Kantti 1/2010


Yhteisöllisten verkkosivujen ja yhteisöjen luomiseen tarkoitettu Ning on tässä suhteessa edistyneempi. Ning on sosiaalisen median sivusto, jota muun muassa Kansan Sivistystyön Liitto käyttää koulutuksissaan. Ningpalvelussa on mahdollista perustaa suljettu tai kaikille avoin sivusto, jossa käyttäjät muodostavat vertaisryhmän keskustelua, verkostoitumista ja tiedon jakamista varten. KSL on käyttänyt Ning-palvelua Rakennusliiton Uusi ote -koulutuksessa ja liiton omassa kouluttajakoulutuksessa. On olemassa myös rajatulle käyttäjäryhmälle avoimia oppimisalustoja, jotka on varta vasten luotu opinnollista toimintaa silmällä pitäen. Yksi tällainen on Moodle, jota KSL käyttää varsinaisena verkko-opistonaan. Moodle on ilmainen ja avoimeen lähdekoodiin perustuva virtuaalinen oppimisympäristö, joka tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden aineiston jakamiseen, sisällön tuottamiseen ja vuorovaikutukseen. KSL:n koulutuksissa verkko-opistoa käytetään ensisijaisesti tehtävien tekemiseen, aineiston jakamiseen ja keskusteluun. Periaatteessa kokonaisen kurssin voi halutessaan rakentaa alusta loppuun Moodlen avulla.

nen ryhmän jäsen tunnustetaan tasavertaiseksi jäseneksi muiden rinnalla. Vaikka opiskelijoiden välillä on eroja tietämyksen määrän ja laadun suhteen, ei kenelläkään ole tiedollisen auktoriteetin monopolia. Oppiminen tapahtuu keskustelun, tiedon jakamisen ja kriittisen arvioinnin välityksellä. Toisaalta mikään ei estä koordinointia tai tehtävien jakamista. Tärkeintä on, että luodaan käytäntöjä, jotka estävät tehtävien ja päätäntävallan pysyvän kasautumisen harvoille. Vertaisopiskelu on opiskelumuoto, jota työläiset, opiskelija-aktivistit ja feministit ovat soveltaneet opinnollisessa toiminnassaan. Tässä mielessä vertaisopiskelu pakenee instituutioita, kuten Joel Kaitila, Tero Toivanen ja Antti Ronkainen kirjoittavat tässä numerossa. Toivottavaa kuitenkin olisi, että vertaisopiskelun verkostot voisivat toimia uusien kriittisen ajattelun instituutioiden alkioina. Kirjoittaja työskentelee Kansan Sivistystyön Liiton tiedottajana.

Moodle mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun ja luo siten koulutusmahdollisuuksia myös niille, jotka työnsä, kodinhoidon tai asuinpaikkansa vuoksi eivät kykene osallistumaan koulutustilaisuuksiin. Toisaalta verkko-opiskelu edellyttää opiskelijoilta vahvaa motivaatiota ja jonkinasteisia tietoteknisiä valmiuksia. Verkko-opiskelu edellyttää myös kouluttajilta verkkopedagogiikan taitoja.

Tiedon jakaminen Vertaisopiskelulle ja -oppimiselle on ominaista rihmastoluonteinen organisoituminen ja keskustan puute. JokaiKantti 1/2010

17


Keskustelua perustulosta Jiri Sironen Vasemmistolinkin, Kallion Vasemmistoliiton ja Kansan Sivistystyön Liiton perustulotyöpaja keräsi kuutisenkymmentä osanottajaa pohtimaan vasemmistolaista perustulomallia lauantaina 27. maaliskuuta. Perustulotyöpajan ohjelma koostui luennosta, paneelikeskustelusta ja työryhmistä. Keskustelua alustivat Jouko Kajanoja, Eekku Aromaa, Katri Immonen, Jukka Peltokoski, Pertti Honkanen ja Erkki Laukkanen. Keskustelua herättivät erityisesti konkreettisten ja utopististen perustulomallien välinen suhde. Onko perustulo mahdollinen kapitalistisessa talouskasvun yhteiskunnassa vai tarvitaanko kokonaan uudenlainen yhteiskunnallinen viitekehys? Entä millainen olisi realistinen tie kohti perustuloa?

Kajanojan malli Perustulotyöpajan aluksi kuultiin Jouko Kajanojan moniulotteinen alustus perustulon käsitteestä, erilaisista perustulomalleista sekä perustulon suhteesta kansalaispalkkaan, ansiotyöhön, koulutukseen ja sosiaalityöhön. Kajanoja painotti perustulon olevan kaikkea muuta kuin ongelmaton uudistus. Perustulon mahdollisiksi kipupisteiksi Kajanoja määritteli syrjäytymisen vaaran ja työmarkkinoiden mahdollisen jakautumisen kahden kerroksen väkeen. Myös liian alhainen perustulo olisi ongelmallinen. Toisaalta Kajanoja näki perustulon kuitenkin erääksi viime vuosikymmenien tärkeimmäksi sosiaaliseksi innovaatioksi, joka sisältää myös laajamittaisempia yhteiskunnallisia tulevaisuudennäkymiä. Perustulon Kajanoja hahmotti kaukaisena mutta silti asteittain saavutetta18

vissa olevana uudistuksena. Kajanojan mukaan perustulon tulisi olla riittävän suuri, noin 1000-1200 euroa kuukautta kohden. Lisäksi perustulouudistus tulisi toteuttaa todennäköisesti koko Euroopan unionin alueella. Perustulo tulisikin Kajanojan mukaan nähdä osana vaihtoehtoista tulevaisuudenvisiota, jossa pyritään kohtuulliseen elintasoon ja ekologiseen elämäntapaan. Kajanojan mukaan tällä hetkellä suomalaisessa sosiaalipolitiikassa kuljetaan kuitenkin poispäin perustulosta. Esimerkiksi perusturvan taso on jäänyt jälkeen ansiosidonnaisista tukimuodoista, tarveharkinta ja muut kontrollimuodot ovat lisääntyneet ja sosiaalinen työllistäminen on vähäistä. Kehityksen suunta pitäisi saada käännettyä. Kajanojan ratkaisuehdotus on edetä pienin mutta määrätietoisin askelin kohti perustuloa perusturvaa parantamalla ja kontrolleja vähentämällä. Myös ansiosidonnaisesta turvasta tulisi pitää kiinni, vaikkakin perusturvaa tulisi tasokorottaa suhteessa ansioturvaan. Ansiosidonnaista turvaa tulisi myös parantaa lyhytaikaisten työsuhteiden osalta sekä mahdollisesti laajentaa se koskemaan kaikkia palkansaajia Norjan mallin mukaisesti. Kajanojan laskelmien mukaan Tanskan ja Ruotsin veroasteella Suomella olisi käytettävissä noin kymmenen miljardia euroa enemmän rahaa sosiaalipolitiikkaan. Panostukset sosiaalipolitiikkaan ovat kuitenkin kiinni poliittisesta tahdosta. Kajanojan mukaan perustulon kehittämisen rinnalla tulisi samanaikaisesti parantaa radikaalisti työllistymis- ja osallistumismahdollisuuksia. Lisäksi tarvittaisiin laajamittaista kansalaiskeskustelua oikeanlaisesta ja kattavasta Kantti 1/2010


perustulosta, siihen liittyvistä ongelmista sekä tulevasta yhteiskunnasta.

gelmia. Kyse on lähinnä tulonjaon välineestä, eikä perustuloa tulisi siksi nähdä toteutumattomien toiveiden tynnyrinä.

Paneelikeskustelu

Katri Immonen lähestyi perustuloa sukupuolen näkökulmasta. Immosen mukaan nykyinen universaali sosiaaliturva on rakennettu pitkälti kokopäiväistä työtä tekevän miehen normin ympärille, ja muu sosiaaliturva on tätä normia paikkaavaa. Työttömyys ja äitiys ovat esimerkiksi poikkeuksia normaalitilasta. Naisten vapautuminen on tapahtunut paljolti palkkatyön puitteissa. Perustulo voisi kuitenkin lisätä kotityötä tekevien, lähinnä naisten, autonomiaa. Valtion tulisi kuitenkin taata kattava julkisten palvelujen verkosto lastenhoidosta alkaen, jotta perustulo voisi laajentaa vapauden piiriä.

Kajanojan vetämään paneelikeskusteluun ottivat osaa Kelan tutkija Pertti Honkanen, opiskelija ja HYY:n hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava Katri Immonen, tutkija ja verkkolehti Megafonin toimittaja Jukka Peltokoski, Vihreiden perustulotyöryhmän jäsen Eekku Aromaa sekä SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen. Eekku Aromaa kertoi Vihreiden parhaillaan hiovan perustulomallinsa reunoja muun muassa indeksitarkastuksen ja maahanmuuttajien aseman suhteen. Vihreiden vuonna 2007 esittämässä perustulomallissa maksettaisiin 440 euroa jokaiselle kansalaiselle. Eläkeläisille maksettaisiin perustulon lisäksi eläketuloa, jolloin eläkeläiset saisivat pienimmillään noin 600 euroa kuukaudessa. Aromaa kuitenkin painotti, ettei perustulo ratkaisi kaikkia yhteiskunnallisia on-

Jukka Peltokoski lähestyi perustuloa köyhyyden ja rikkauden käsitteillä. Perustulo vähentäisi köyhyyttä ja kyseenalaistaisi kapitalismiin sisäänrakennettua pelolla hallitsemista. Peltokosken visioissa perustulo tukisi vertaistuotantoa ja osuuskuntapohjaista työn organiKuva: Janne Hernesniemi

Katri Immonen ja Eekku Aromaa paneelikeskustelussa. Kantti 1/2010

19


sointia. Yksityisomistuksen suosimisen sijaan tulisi ylipäänsä luoda yhteisvarallisuutta, jolloin suurin osa ihmisistä voisi omistaa yhdessä enemmän kuin yksinään. Erkki Laukkanen pohti perustulon ja ammattiyhdistysliikkeen ongelmallista suhdetta. Perustulosta voisi olla ay-liikkeelle sekä hyötyä että haittaa. Ay-liike pelkää perustulon yhtäältä edesauttavan matalapalkkaisten alojen leviämistä sekä toisaalta vievän pohjaa kolmikantaiselta sopimusyhteiskunnalta. Perustulon sinänsä ei silti yksioikoisesti pitäisi olla ongelma ay-liikkeelle. Kysymys koskee näkökulmaa, mistä käsin perustuloa lähestytään. Laukkasen mukaan perustulon yhteydessä tulisi puhua myös minimipalkasta. Laukkanen muistutti, ettei Suomi ole ratifioinut Euroopan unionin sosiaalisen peruskirjan artiklaa, jossa työntekijälle määritetään kuuluvaksi ”kohtuullinen palkka”, jona voidaan pitää noin kuuttakymmentä prosenttia maan keskipalkasta. Kohtuullinen palkka olisi näin Suomessa 1500 euroa kuukaudes-

sa, jonka alle jää Suomessa kymmenen prosenttia palkansaajista. Laukkanen piti tärkeänä myös koulutukseen ja ammattitutkintoihin panostamista, sillä ammatillisesti eriytymätön koulutus on yksi suurimmista syistä työttömyyteen.

Työryhmätyöskentelyn satoa Paneelikeskustelua seuranneissa työryhmissä pohdittiin perustuloverkoston perustamista sekä perustulon ja palkkatyön suhdetta. Perustulon ympärille päätettiin perustaa ainakin internetissä toimiva verkosto tutkimusta, keskustelua, tiedon jakamista ja kampanjointia varten. Myös infopankin kasaamista perustulosta pohdittiin. Kaiken kaikkiaan perustulotyöpaja tarjosi hyvän alustan tuleville keskusteluille sekä loi edellytyksiä konkreettisille jatkoprojekteille. Kirjoittaja on Vasemmistolinkin aktiivi ja yksi perustulotyöpajan järjestäjistä. Kuva: Janne Hernesniemi

Aleksi Lilleberg ja Katri Immonen työpajassa. 20

Kantti 1/2010


Työ ja elämä Janne Hernesniemi Viimeisen vuosikymmenen aikana on esitetty lukuisia puheenvuoroja työelämän huonontumisesta. Tunnetuin lienee Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia (2004). Useissa tutkimuksissa ja julkaisuissa työelämän huonontuminen on nähty osana tuotannon ja työn laajempaa muutosta, jota kehystää uusliberalistisen talousopin nousu hegemoniseen asemaan. Uusliberalististen käytäntöjen levittäytyminen niin julkisen kuin yksityisen sektorin puolelle on asettanut työntekijöille uudenlaisia vaatimuksia. Työntekijältä edellytetään yhtäaikaisesti joustavuutta, muutosvalmiutta ja tulosvastuullisuutta sekä yhä useammin myös erilaisten tietotaitojen ja kykyjen monipuolista hallintaa. Moni työntekijä kokee työnsä uuvuttavana ja vieraana. Turo Bergmanin kirja Työelämän tavoitteet ja todellisuus (2010) pyrkii tarjoamaan vastauksia työelämän huonontumisen syihin sekä esittämään rakentavia reformeja, joilla työelämän laatua voitaisiin parantaa. Bergmanin teos on syntynyt Vasemmistoliiton ay-valtuuskunnan piirissä käytyjen keskustelujen pohjalta. Opintoaineiston muotoon kirjoitettu kirja on Kansan Sivistystyön Liiton kustantama.

Työn ja toimeentulon epävarmuus Bergman näkee työelämän huonontumisen liittyvän olennaisesti työn ja toimeentulon kasvaneeseen epävarmuuteen. Määräaikaisten työsuhteiden, itsensä työllistäjien ja vuokratyövoiman käytön lisääntyminen kuvaavat Bergmanin mukaan epätyypillisten työsuhteiden yleistymistä. Bergmanin sanoin: ”epätyypillisten työsuhdemuoKantti 1/2010

tojen kehittymisen taustalla ovat viime kädessä yritysten tarpeet ja kansainvälisen talouden uusliberalistinen kilpailu”. Työelämän joustavuus onkin lisääntynyt elinkeinoelämän ehdoilla. Epävarmuus työstä ja toimeentulosta on kiihdyttänyt työntekijöiden välistä kilpailua keskinäisen solidaarisuuden kustannuksella. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat tässä suhteessa nuoret, naiset ja maahanmuuttajat. Paskaduunista barrikadille -teoksen (Into 2009) kirjoittajien Anna-Reetta Korhosen, Jukka Peltokosken ja Miika Saukkosen tavoin voidaan puhua myös työn prekarisaatiosta. Prekaari työläinen kokoaa elantonsa sisällöllisesti ja ajallisesti vaihtelevissa määräaikaisissa työsuhteissa sekä sosiaaliturvan byrokraattisessa viidakossa. Bergmanin kirjan esipuheen kirjoittajat Pekka Pättiniemi ja Teija Asara-Laaksonen kirjoittavat osuvasti ”tämän päivän mäkitupalaisista”. Epävarmat työsuhteet eivät olekaan uusi historiallinen ilmiö, vaan pikemminkin paluuta tekevä työn teettämisen muoto. Aiemmasta poiketen toimeentuloa ei enää täydennetä omalla viljelmällä, vaan sosiaaliturvalla – sikäli kuin se on mahdollista.

Lisää valtaa työntekijöille Bergmanin mukaan laman aiheuttama työttömyyden kasvu heikentää myös veropohjaa rapauttaen samalla julkisten palvelujen kattavuutta. Työhyvinvoinnin parantaminen kytkeytyy Bergmanilla työttömyyden ja toimeentulon ensisijaiseen kysymykseen. Toimeentulon varmistaminen työn välityksellä kaikille kansalaisille on perusta, jonka varaan työhyvinvointi Bergmanin mukaan rakentuu. Toisaalta Bergmanin tarjoamat 21


Kuva: Janne Hernesniemi

ratkaisumallit eivät oleta täystyöllisyyttä toteutuakseen. Bergman näkee suoran yhteyden työhyvinvoinnin ja työntekijän vaikutusmahdollisuuksien välillä. Tilastolliseen lähdemateriaaliin viitaten Bergman osoittaa, kuinka työntekijöiden kasvava valta omaan työhön ja työpaikan päätöksentekoon lisää suoraan verrannollisesti kokemusta työn mielekkyydestä. Vaikutusmahdollisuuksiin Bergman lukee työpaikkademokratian ja työntekijöiden tiedonsaannin sekä avoimen, vuorovaikutuksellisen suhteen työnjohtoon. Myös omistukseltaan ja päätöksentekorakenteeltaan työntekijöitä lähellä olevat yritysmuodot, kuten erilaiset työntekijäosuuskunnat, henkilöstön omistamat yritykset sekä asiakkaiden ja työntekijöiden yhdessä omistamat yritykset kasvattavat tekijän havaintojen mukaan motivaatiota. ”Työn organisoiminen yhdessä parantaa työmotivaatiota ja ehkäisee henkilöstön uupumusta.”, Bergman tiivistää. 22

Työntekijöiden valtaa oman työaikansa suhteen tulisi myös lisätä. Euroopan työ- ja elinolojen tutkimussäätiön, eli Dublinin säätiön, tutkimustuloksiin viitaten Bergman muistuttaa, kuinka työaikajärjestelyillä on merkittävä vaikutus elämän laatuun. Työaikaratkaisujen tulisi sopeutua pikemminkin työntekijöiden elämäntilanteisiin eikä päinvastoin, Bergman vaatii. Työntekijälähtöiset työajat mahdollistaisivat työn ja perhe-elämän joustavamman yhteensovittamisen. Se edesauttaisi myös työssä jaksamista.

Tasa-arvoinen palkkaus Myös palkkausjärjestelmiä tulisi tekijän mukaan kehittää oikeudenmukaisiksi ja läpinäkyviksi. Suomessa sukupuolten välinen palkkaero on tällä hetkellä 20 prosenttia miespuolisten työntekijöiden eduksi; itse sukupuolten välistä palkkaeron historiallista muotoutumista ei kirjassa pyritä selittämään. Ongelman ratkaisuksi Bergman tarjoaa samapalkkaisuusohjelmia, joiden puitteissa suKantti 1/2010


kupuolten välisiä palkkaeroja voidaan kartoittaa ja tasoittaa sekä samapalkkaisuuden lainsäädännöllistä edistämistä. Konkreettisin ehdotus koskee silti ammattiliittojen valtuuksien lisäämistä. Syrjinnän estämiseksi (myös palkkasyrjinnän) ammattiliitoille olisi lainsäädännöllisin keinoin turvattava oikeus kanteiden esittämiseen sellaisten työntekijöiden puolesta, jotka itse eivät voi tai uskalla puolustaa oikeuksiaan. Tämä puolestaan edellyttäisi luottamushenkilöiden tiedonsaannin parantamista.

rakenteellisia epäkohtia poisteta työelämän laadun parantamisella – tarvitaan yhteiskunnallista elämää jäsentävän arkkitehtuurin kokonaisvaltaista muutosta. Bergman, Turo. 2010. Työelämän tavoitteet ja todellisuus – Opintoaineisto työelämän kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista. KSL: Helsinki.

Kollektiivinen irtisanomissuoja on Suomessa heikonlainen. Yt-laista on käytännössä tullut irtisanomislaki, Bergman kritisoi. Työntekijän asemaa voitaisiinkin parantaa työehtosopimuslakia kehittämällä sekä velvoittamalla yritykset osallistumaan muutosturvan rahoittamiseen erityisillä puskurirahastoilla, joita käytettäisiin työntekijöiden ammatilliseen uudelleen koulutukseen, uuden työpaikan hankkimiseen ja irtisanomiskorvauksien maksuun.

Perusturva kuntoon Työelämän paineiden ja epätyypillisten työsuhteiden yleistymisen ohella epävarmuutta aiheuttaa myös huoli toimeentulosta työjaksojen välillä. Työttömyys-, eläke- ja sairasturvan Bergman näkee, paitsi työntekijöille tärkeänä tulonsiirron muotona, myös perusturvan ylläpitäjänä. Perusturvaa tulisi tekijän mukaan kehittää muun muassa sosiaaliturvan minimitasoa korottamalla ja erilaisia sosiaaliturvan muotoja yhtenäistämällä. Työmarkkinatuki, peruspäiväraha, vanhempainraha ja muut vastaavat vähimmäisetuudet tulisi nostaa samalle tasolle. Perustulon tai kansalaispalkan puolesta tehdyt keskustelun avaukset Bergman toivottaa tervetulleiksi, mutta ei silti näe niitä realistisena keinona työhyvinvoinnin lisäämiseen. Toisaalta Bergman esittää, ettei uusliberalistisen talouden Kantti 1/2010

23


Kino Union – Vapautuksen elokuvia Janne Hernesniemi Kotkassa järjestetään 12. - 13. marraskuuta yhteiskunnallisen elokuvan festivaali Kino Union, jonka organisoimisessa Kansan Sivistystyön Liitolla on keskeinen sija. Vallan, vapauden ja työelämän kysymyksiä valkokankaalle heijastavassa festivaalissa pohditaan yksilön suhdetta yhteiskuntaan useasta näkökulmasta. Globalisaation, prekariaatin, työttömyyden ja tasa-arvon ongelmia tutkitaan kahden päivän ajan suurella sydämellä ja vankalla kansainvälisellä otteella – ironiaa ja huumoria unohtamatta.

Kilpailun tuomaristossa hääräävät Iikka Vehkalahti, Aleksi Bardy, Claes Olsson ja Marjut Komulainen.

Kino Union tarjoaa yleisölleen laajan valikoiman ajatuksia herättäviä elokuvia. Ohjelmistossa on mukana niin uusia lyhytelokuvia kuin arkistoharvinaisuuksiakin. Faktan ohella tarjolla on myös fiktiota.

Kino Union järjestetään usean tahon yhteistyönä. KSL:n lisäsi mukana ovat Ylen dokumenttiprojekti, elokuvaosuuskunta Camera Cagliostro, Fighting Films Festival (Maritime Union of Australia), Geneve Labour Film Festival (Kansainvälinen metallityöväen liitto IMF), Kaakkois-Suomen Taidetoimikunta, Kotkan kaupunki, Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo, Merikeskus Vellamo, Rakennusliitto sekä Työväen Sivistysliitto.

Festivaalin ohjelmistossa tullaan näkemään useita erilaisia esityssarjoja. Luvassa on ainakin ammattiyhdistysliikettä käsittelevä sarja, jonka puitteissa tullaan näkemään muun muassa Kansainvälisen metallityöväenliiton Genevessä järjestämän elokuvafestivaalin antia. Meri- ja satamatyöstä on suunnitteilla oma sarjansa. Myös Ylen dokumenttiprojekti tulee osallistumaan festivaaliin omalla ohjelmistollaan. Festivaalin aikana järjestään käsikirjoituskilpailu, jonka teemoja ovat vallan, vapautuksen ja työn kysymykset. Kilpailuun voivat osallistua kotimaiset dokumentti-, animaatio- tai fiktiolyhytelokuvaan tähtäävät käsikirjoitukset. Kilpailun viimeinen osallistumispäivä on 13. elokuuta. Käsikirjoituskilpailun voittajat julkistetaan festivaalin aikana. 24

Kino Unionin kolme esityspaikkaa sijaitsevat kaikki Kotkan saarella vain kävelymatkan päässä toisistaan. Elokuvia esitetään elokuvateatteri Triossa, Kotkan Konserttitalolla ja Merikeskus Vellamossa. Tarkoituksena on myös pystyttää festivaaliklubi, jonka paikka tarkentuu myöhemmin. Elokuvien lisäksi Kotkassa järjestetään konsertteja ja keskustelutilaisuuksia.

KSL:n osalta hankkeen yhteyshenkilönä toimii kulttuurituottaja Sini Salmenjoki. www.kinounion.fi

Kantti 1/2010


Kino Union -festivaalin julisteen on suunnitellut Jari Ervasti. Kantti 1/2010

25


Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry Kansan Sivistystyön Liitto on vapaan sivistystyön järjestö, jonka opinnollinen toiminta painottuu yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen sivistystyöhön. Kurssitoiminta, opintokerhot ja ammatillinen lisäkoulutus muodostavat KSL:n opinnollisen toiminnan selkärangan. KSL järjestää jäsenjärjestöilleen koulutuksia, harjoittaa julkaisutoimintaa ja järjestää seminaareja. Jäsenjärjestöihimme kuuluu ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä ja vasemmistolaisia puoluejärjestöjä. KSL ylläpitää KSL-opintokeskusta, joka toimii vapaan sivistystyön valtakunnallisena aikuisoppilaitoksena. Opintokeskuksen järjestämä koulutus ei johda tutkintoon, vaan perustuu vapaan sivistystyön arvoille. Opiskelu pohjautuu omaehtoisuuteen, osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen. Liiton opinnollisen toiminnan tavoitteena on vahvistaa ja tukea aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta. www.ksl.fi

KSL-radio Liitolla on myös oma yhteisöradio, jonka ohjelmia voi kuunnella pääkaupunkiseudulla taajuudella 100,3 MHz. Ohjelmat ovat kuunneltavissa myös radion nettisivuilta. Radio tarjoaa erilaisille yhteisöille matalan kynnyksen omien radio-ohjelmien tuottamiseen. Ohjelmistossa on paljon maahanmuuttajille, ikääntyneille ja naisille suunnattuja radio-ohjelmia. KSL-radio järjestää myös radiotyön koulutusta. kslradio.fi

26

Kantti 1/2010


Helsingin KSL Keskustoimisto Hämeentie 36
 00530 Helsinki

Tampereen KSL Näsilinnankatu 22 A 1 33210 Tampere

Keskus puh. (09) 229 421

Veijo Laitinen puh. 050 5900 715 faksi (03) 222 3738

KSL-radio Hämeentie 36 00530 Helsinki

Lahden KSL Hämeenkatu 15 15110 Lahti                                             

Olli Sydänmaa puh. 050 5900 716

Leila Rapp                                        puh.(03) 589 7521                                                        gsm 040 5224 921 faksi (03) 589 9505

Opintokerhot     Lahdenkuja 6 B 91910 Tupos Tiina Huhtala puh. 050 5900 709 Oulun KSL Veteraanikatu 9 C 90100 OULU  Eeva Kejonen puh. (08) 378 645                                                gsm. 050 5900 711  faksi (08) 336 771                                             

Turun KSL Hakakatu 12 20540 Turku Pekka Heikkilä puh. (02) 237 9170 gsm 0400 826 747 faksi (02) 237 9190 Kemin KSL Nahkurintie 5 94100 Kemi Hannu Alakontiola puh. (016) 255 642 gsm 0400 695 905 faksi (016) 221 903

sähköposti: etunimi.sukunimi@ksl.fi

Kantti 1/2010

27


www.ksl.fi

Kantti 1/2010  

Kansan Sivistystyön Liiton lehti

Advertisement