KYLKIRAUTA
Sivistyksen säilänä
Kylkirauta on ehtinyt kypsään 90 vuoden ikään. Tähän ikään pääseminen on edellyttänyt uudistumista ja lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämistä. Tämän edellytyksenä ovat yhä uudet upseerisukupolvet, jotka ovat kiinnostuneita lukemisesta ja ajatustensa esiin tuonnista kirjallisessa muodossa. Vaikka Kylkirauta on ennen kaikkea kadettiupseereiden keskinäisen vuoropuhelun ja yhteydenpidon väline, niin vuosikymmenien saatossa lehdestämme on kehittynyt yhteiskunnallisesti arvostettu turvallisuusasioiden julkaisu, jonka juttuja lainataan muussa mediassa ja luetaan päättävillä paikoilla. Kylkirauta on aina seurannut aikaansa, mutta ei ole koskaan säntäillyt viimeisimpien muotivirtausten perässä, vaan rakentanut oman linjansa Kadettikunnan arvopohjasta lähtien Isänmaan etu edellä. Tämän päivän Suomessa Puolustusvoimat ja upseerin ammatti ovat arvostettuja, mutta aiempina vuosikymmeninä maanpuolustustahdon ja turvallisuuspoliittisen tietämyksen eteen tehty työ ovat tähän perustana. Kiitos kuuluu aiemmille sukupolville, jotta voimme tänä päivänä nauttia niin sisällöllisesti kuin ulkonäöllisesti laadukkaasta julkaisusta. Tämän juhlanumeron artikkelit heijastelevat Kylkiraudan taonnan kannalta välttämättömiä aineksia. Hehkun ja lämmön ahjoon tuo edellisten kirjoittajasukupolvien työ, jota tarkastellaan lehden historiaa käsittelevässä artikkelissa. Kaikkien keskeisten vaiheiden ja tekijöiden luettelu olisi mahdotonta. Kiitos teille kaikille. Menneisyyteen katsoessa arvioihin vaikuttavat aina tämän päivän näkökulmat ja tulkinnat. Lisäksi menneeseen katsoessa vaikuttaa aina olevan helpompaa tunnistaa laajempia kehityskulkuja kauempaa kuin arvioida lähimenneisyyttä. Uudistuminen samalla vanha arvokas säilyttäen on aina haasteellinen tehtävä, mutta nykypäivän linssein tarkasteltuna tässä on onnistuttu vähintäänkin hyvin. Tästä kertovat järjestö- ja viestintätutkimuksen tuoreet tulokset, joista Pertti Immonen raportoi kirjoituksessaan. Lyhyelläkin katsauksella lukijoille toivottavasti aukeaa va-
paaehtoisten kirjoittajien ja toimituskunnan työn merkitys Kylkiraudan terävänä pitämisessä läpi vuosikymmenten. Vapaaehtoisuutta käsitellään myös tämän lehden artikkeleissa. Turvallisuusympäristön muutoksen myötä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen merkitys korostuu. Puolustusministeriössä valmisteilla olevia uudistuksia sekä aihetta laajemmin kuvaa puolustusministeriön kansallisen puolustuksen yksikön johtaja Markku Viitasaari kirjoituksessaan. Samanaikaisesti maanpuolustuksen tarpeista sekä yhteiskunnallisista näkökulmista johtuen naisten yhä laajempi osallistuminen maanpuolustukseen on hyvillä mielin seurattava kehityskulku. Lottien perinne toimii tässä yhteydessä hyvänä ja innoittavana esimerkkinä meille kaikille, kuten Anne Nurmisen artikkelista voimme todeta.
Lukemisella on aina ollut keskeinen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Upseerikoulutuksessa laadukkaalla ja ajankohtaisella kirjallisuudella on ollut yhdessä sotilaslehtien kanssa merkittävä rooli koko itsenäisyytemme ajan. Pääosalle meistä jo Kadettikoulun ensimmäisistä päivistä lähtien lukemiseen ja
tiedonhankintaan on liittynyt Maanpuolustuskorkeakoulun kirjasto, joka juhlistaa tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan. Kirjaston mielenkiintoisia vaiheita avaavan artikkelin yhteydessä tarjotaan myös kirjaston lukulista tämän hetken mielenkiintoisista uutuuksista. Kirjaston tarjonnassa painettujen kirjojen lisäksi tänä päivänä korostuvat elektroniset aineistot. Samoin lehtemme kirja-arvosteluiden yhteydessä julkaistaan nykyään Kuulovartio-palstaa, joka pyrkii raportoimaan havaitsemistaan laadukkaista turvallisuuspolitiikkaa ja maanpuolustusta käsittelevistä audiosyötteistä.
Uusista asioista kiinnostuminen ja oman ymmärryksen lisääminen ilman välitöntä hyödyn tavoittelua ovat kai sivistyksen ydintä. Kylkiraudan lukijoita yhdistää laaja-alainen mielenkiinto ympäröivää maailmaa kohtaan. Sivistys ja elinvoimainen kulttuuri ovat suomalaisen yhteiskunnan syvällisimpiä rakennuspuita ja ovat pohjimmiltaan muodostamassa sen kriisinkestävyyttä. Kaisa Rönkkö avaa artikkelissaan moniäänisyyden merkitystä muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Kovinkin kylkirauta katkeaa ja murtuu, jos terä on liian jäykkä vailla joustoa. Moniäänisyys luo luottamusta ja resilienssiä kokonaisturvallisuuden mallimme mukaisesti. Yksilötasolla taide tarjoaa monelle upseerille vaihtelua kuormittavaan arkeen ja monesti kytkee meidät osaksi aiempien sukupolvien kokemuksia samalla luodaten tulevaisuutta. Näihin kokonaisuuksiin meidät kytkee myös majuri Joni Pirisen 90-vuotiaalle Kylkiraudalle kirjoittama juhlaruno, jonka ensijulkaisu painetussa muodossa on tässä lehdessä.
Kiitos kaikille vuosikymmenten saatossa Kylkiraudan taontaan osallistuneille. Pidetään kalpa kirkkaana ja säilä säihkyvänä myös tulevina vuosikymmeninä. Antoisia lukuhetkiä!
Päätoimittaja
Everstiluutnantti
Christian Perheentupa christian.perheentupa(at) kylkirauta.fi
Vyötti miekan vyötärölle kupeellensa Kylkiraudan.
Teiss’ on taiston tulta, peistä, kylmyyttä myös Kylkirauan. – Eino Leino
Kadettikunta ry on itsenäisen
Suomen kadettikouluissa upseerin tutkinnon suorittaneiden upseerien ja Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevien kadettien maanpuolustusaatteellinen yhteisö.
1 Sivistyksen säilänä
Christian Perheentupa
3 Suomalaisuuden puolustaminen
Mika Kalliomaa
4 Jäsenkirjeestä yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi
– Kylkirauta 90 vuotta
Christian Perheentupa
9 Perinnetietoutta
Jussi Ahokas
11 Kylkirauta-runo
Joni Pirinen
12 Kadettius muutoksessa – vai onko sittenkään?
Eemeli Aaltonen
16 Kronikat paljastavat kurssin ja ajan hengen
Lauri J. Mattila
20 Vapaaehtoinen maanpuolustus – miksi ja miten?
Markku Viitasaari
25 Turvallisuuspolitiikkaa
Tapani Montonen
26 Lotta Svärd Säätiö – naisten vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen mahdollistaja
Anne Nurminen
31 Johtamisesta
Aki-Mauri Huhtinen
32 Yksiääninen taidekenttä on turvallisuusriski
Kaisa Rönkkö
36 Maanpuolustuskorkeakoulun kirjasto 100 vuotta
Ari Muhonen ja Joonas Parviainen
50 Kolumni
Heikki Välivehmas
51 Pääsihteerin palsta
Heikki Pohja
52 Tapahtumia ja muuta ajankohtaista
61 Constantem Decorat Honor
64 In memoriam
KYLKIRAUTA
Kadettikunta ry:n jäsenlehti
vuodesta 1935, N:o 305, 2/2025 ilmestyy neljä kertaa vuodessa painos 6 300 kappaletta
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus
Sabina Krogars, puh. 050 470 7291 sabina.krogars(at)kadettikunta.fi
Kadettikunnan toimisto
Eino Leinon katu 12 E 64, 00250 Helsinki
Tilaushinnat
Vuosikerta 40,00 €, irtonro 10,00 €
Painopaikka
PunaMusta Oy
ISSN 0454-7357
Kansi Pasi Väätäinen
Kannen kuvat
Kadettikunta
LEHDEN TOIMITUS
Päätoimittaja
Everstiluutnantti
Christian Perheentupa
christian.perheentupa(at)kylkirauta.fi puh. 040 732 6690
Artikkeli- ja kirjallisuustoimittaja
Komentaja evp Kari Aapro kari.aapro(at)kylkirauta.fi puh. 040 503 1483
Kuvatoimittaja
Majuri evp Pasi Väätäinen pasi.vaatainen(at)kylkirauta.fi
Kieliasiantuntija
FM Elias Salminen
elias.salminen(at)kylkirauta.fi
Ulkoasu
PunaMusta Oy, Sisältö- ja suunnittelupalvelut, Eira Rantanen
Verkkotoimittaja
Everstiluutnantti evp Kari Sainio kari.sainio(at)kylkirauta.fi
Kylkiraudan verkkolehti www.kylkirauta.fi
Seuraava numero
Seuraavaan numeroon tarkoitetun tekstimateriaalin on oltava toimituksella (toimitus(at)kylkirauta.fi) ja kuvamateriaalin kuvatoimittajalla 18.8.2025 mennessä. Kuvat tulee toimittaa joko digitaalisessa muodossa tai paperikuvina. Digikuvien tulee olla jpeg-muodossa vähintään 300 dpi:n resoluutiolla. Ei internetkuvia, kaavioita, taulukoita eikä Powerpoint-kuvia. Toimitus muokkaa ja lyhentää artikkeleita tarvittaessa. Toimitus päättää sisältösuunnittelun yhteydessä, mikä osa materiaalista julkaistaan paperilehdessä ja mikä osa verkkolehdessä.
Ilmoitusmyynti
TJM-Systems Oy, Sari Aarnio sari.aarnio(at)tjm-systems.fi puh. 044 566 7194 Kadettikunnan verkkosivut www.kadettikunta.fi facebook.com/kadettikunta X.com/kadettikunta
Suomalaisuuden puolustaminen
Unesco raportoi Ukrainan sodassa tuhotuista kulttuurikohteista.
Raportin mukaan tämän vuoden huhtikuun puoliväliin mennessä sodassa on tuhottu kaikkiaan 485 kulttuurisesti arvokasta ja Haagin sopimuksella suojeltua kohdetta. Ne ovat uskonnollisia kohteita, historiallisia rakennuksia, museoita, kirjastoja, arkistoja ja monumentteja.
Suomessa jo alokkaille opetetaan suojeltavien kohteiden merkitys ja suojelun velvoite. Järjestelmällinen kansallisen perimän tuhoaminen on laiton sotatoimi kansallista identiteettiä vastaan.
Sillä halutaan murtaa puolustajan mieli ja yhteisöllisyys.
Puolustusvoimain komentaja varoitti maaliskuun alussa maanpuolustuskurssin avajaistervehdyksessään, että jo ennen kineettisen sotilaallisen voimankäytön uhkaa ovat uhkat yhtenäisyyttämme sekä yhteistyötä – ja erityisesti luottamusta – kohtaan. Hänen mukaansa kognitiivisen sodankäynnin tavoitteena on harhauttaa, halvaannuttaa ja horjuttaa.
Sen tavoitteena on tahdon murtaminen.
Nato julkaisi viime vuonna kognitiivisen sodankäynnin konseptin. Siinä kognitiivinen sodankäynti määritellään synkronoiduksi sotilaalliseksi ja ei-sotilaalliseksi toiminnaksi, jonka tavoitteena on informaatioympäristön muokkaaminen ja yleisön asenteisiin, käsityksiin ja käyttäytymiseen vaikuttaminen kognitiivisen paremmuuden saavuttamiseksi, ylläpitämiseksi ja suojelemiseksi.
Kognitio ja ihmismieli nähdään siis yhtenä uuden ajan merkittävimpänä taistelukenttänä. Kognitiolla tarkoitetaan ihmisen tiedonkäsittelyn prosesseja, joilla aistien kautta saatua tietoa käsitellään, varastoidaan, palautetaan muistiin ja käytetään. Kognitiivisia prosesseja, kuten havaitsemista, ajattelua, oppimista, muistia ja tarkkaavuutta, ohjaavat aivojen toiminta sekä ihmisen mielensisällöt. Kognitioon perustuu ihmisen kyky käsitellä ja ymmärtää tietoa sekä hahmottaa ympärillä olevaa maailmaa.
Kognitiivisen sodankäynnin keinovalikoima on laaja. Se sisältää muun muassa erilaisia hybridi- ja kybersodan-
käynnin menetelmiä. Kognitiivinen sodankäynti pyrkii käyttämään hyväksi ihmismielen luontaisia haavoittuvuuksia ja ajattelun vinoumia. Pääosin digitaalisessa toimintaympäristössä tapahtuvassa kognitiivisessa sodankäynnissä hyödynnetään yhä useammin modernia teknologiaa, kuten tekoälyä. Todellisuutta muutetaan yhä hämäävämmillä ja mielikuvituksellisemmilla keinoilla.
Kognitiivisen turvallisuuden tutkimuksen mukaan kognitiivisen puolustuksen keinot ovat Suomen kaltaisessa maassa varsin tuttuja: yleissivistys, medialukutaito sekä ymmärrys digitaalisen maailman ilmiöistä.
Kognitiivinen turvallisuus on monikerroksista. Kulttuuri-, talous-, lainsäädäntö- sekä poliittinen järjestelmä ovat tärkeimmät makrotason kokonaisuudet, jotka vaikuttavat suomalaisten kognitiiviseen turvallisuuteen. Kulttuuri ja jopa yksittäiset teokset taas voivat vaikuttaa yksittäisen ihmisten kognitiiviseen turvallisuuteen. Samoin yleissivistys ja informaatioympäristön tiedon jäsentely ovat yksilön keinoja kognitii-
viseen puolustautumiseen. Kirjastot ja koululaitos ovat siis vahvoja puolustusrakenteita tässä sodassa.
Ilmiö on historiastamme tuttu. Kylmän sodan oloissa katsottiin tarpeelliseksi huolehtia kansakunnan yhtenäisyydestä ja maanpuolustushengestä valtiollisin toimenpitein. Henkinen maanpuolustus kehitettiin Suomessa käytännössä lähinnä kansainvälisesti tunnetun psykologisen sodankäynnin vastineena. Tällöin ajateltiin, että ”kun ideologisen sodankäynnin päämäärinä ovat yhteiskuntajärjestyksen perusteiden murtaminen ja ihmisten poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten mielipiteiden muuttaminen, sisältyy totaalisen sodan henkiseen maanpuolustukseen keskeisenä osana laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja sen perusteiden vahvistamiseen tähtäävä toiminta”.
Vuonna 1963 asetettiin Henkisen maanpuolustuksen suunnittelukunta (HMS), joka aluksi keskittyi kansallisen yksimielisyyden korostamiseen ja yhteiskunnallisten ristiriitojen säätelyyn. Keinoina olivat julkaisutoiminta, tutkimusten teettäminen ja keskustelutilaisuuksien järjestäminen.
Myös media ja lehdistö ovat yksi kognitiivisen puolustuksen rintama. Suomalaiselle yhteiskunnalle on arvokasta, että erilaiset näkökulmat ja painotukset ovat mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kansalaisen vastuulle ja hänen kykyjensä varaan jää louhia oikea tieto oman kognition raaka-aineeksi.
Kadettikunnalle on tärkeää, että sen oma lehti on jo 90 vuotta ollut mukana tuomassa maanpuolustuksen ja yhteiskunnan turvallisuuden näkökulmia suomalaiseen keskusteluun.
Veteraanien perintö on kenties merkittävin henkisen maanpuolustuksen vaalittava muistijälki. Kadettikunta muiden mukana varmistaa, että ”himmetä ei muistot koskaan saa”. Muistot siitä, miksi ja millä hinnalla, ovat kognitiivista puolustusta.
Mika Kalliomaa Kenraalimajuri Kadettikunnan puheenjohtaja
Jäsenkirjeestä yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi
– Kylkirauta 90 vuotta
TEKSTI: CHRISTIAN PERHEENTUPA
Tasavuosia juhlittaessa katse kääntyy helposti taaksepäin summaukseksi aiempien vuosikymmenten tehdyistä töistä. Juhlanumeromme sisältää tälläkin kertaa katsauksen menneiden vuosikymmenten kirjoituksiin, ajatuksiin ja lehden linjaan. Tästä kattauksesta on kuitenkin tarkoitus poimia muutamia kestävämpiä kehityskulkuja ja pysyvämpiä rakennusaineita myös lehtemme tulevaisuuden varalle. Aiemmista tasavuosien juhla-artikkeleista poiketen tämän kertaiseen katsaukseen syventymistä helpottaa, että nykyisin jokainen ilmestynyt Kylkirauta on luettavissa lehden verkkosivuilta arkisto-osion kautta. Kannustan kaikkia hakeutumaan aiempien vuosikymmenten ajatusten pariin. Monet niistä ovat yllättävän ajankohtaisia ja samanaikaisesti edelleen viihdyttäviä.
Kadettiupseerien ajattelun ja vuoropuhelun kehittäminen on ollut alusta saakka Kylkiraudan tavoitteena. Lehti on kehittynyt tiiviisti suomalaisen yhteiskunnan kehitystä seuraten, mutta kadettiupseerien näkökulman säilyttäen. Ensivuosikymmennet lehti oli Kadettikunnan, -kurssien ja perinteiden ympärille keskittynyt yksinomaan jäsenistölleen suunnattu julkaisu. Pääosan lehden sisällöstä täyttivät yllättävän runsaiden ilmoitusten lisäksi Kadettikunnan tiedotteet, pöytäkirjat ja ilmoitukset. Kurssien kuulumiset ovat olleet olennainen osa sisältöä alusta saakka. Ennen sotia julkaisumme keskittyi vanhempaan sotahistoriaan, Haapaniemen sotakoulun perinteiden ylläpitämiseen sekä yksittäisten mielenkiintoiseksi koettujen upseerien elämänvaiheiden kertaamiseen pienoiselämäkerta-artik-
kelien muodossa. Mahdollisesti tulossa olevaa sotaa ei Kylkiraudan sivuilla pohdittu. Noille pohdinnoille olivat muut foorumit käytössä.
Sodasta puolustustahdon kohottamiseen
Sodan jälkeen upseerit palasivat ajatusten julkituomiseen kirjallisessa muodossa ja yhteydenpitoon kadettiveljien kanssa Kylkiraudan puitteissa vasta syksyllä 1947. Edellinen numero oli ilmestynyt talvisodan jälkeen joulukuussa 1940. Ensimmäinen sotien jälkeinen numero oli sisällöllisesti aiempien tyylinen muisteluksineen, henkilökuvineen ja kurssien kuulumisineen. Samalla lehdessä kuitenkin julkaistiin artikkeli otsikolla ”Tinkimättömyys”. Tekstissä arvioidaan kovin sanoin tiettyjä sodan ajan lieveilmiöitä puhdetöistä
alkoholin käyttöön ja kehotetaan upseereita tinkimättömyyteen muistuttaen samalla muistakin upseerin hyveistä. Mehr sein als scheinen.
Vuosikymmenen loppu oli myös lehden näkökulmasta sodasta toipumisen aikaa ja lehti ilmestyi vain kerran vuodessa hajanaisin sisällöin. Viisikymmentäluvun alussa Kadettikunnan puheenjohtajana aloitti eversti Adolf Ehrnrooth. Joulukuun 1951 kirjoituksessaan Ehrnrooth avaa ajatuksiaan Kadettikunnan tarkoituksesta seuraavasti: ”Onko itsetarkoitus Haapaniemen ja muitten perinteiden vaalimisessa? Voimmeko tyytyväisinä todeta, että olemme täyttäneet velvollisuutemme esi-isiä kohtaan? Jos asian laita on näin, niin emme ole käsittäneet oikein perinteiden vaalimisen päätarkoitusta. Ja mikä on tämä päätarkoitus? Se on ja sen tulee olla kansamme puolus-
tustahdon kohottaminen!”
Eversti Ehrnrooth painottaa samassa kirjoituksessaan myös koko maanlaajuisen maanpuolustustyön merkitystä. Myöhempi jalkaväenkenraali pääsi toteuttamaan ajatuksiaan pitkän elämänsä aikana useilla vuosikymmenillä ja näki onnekseen vielä maanpuolustuksen kunnianpalautuksen 1990-luvulla. Myös Kadettikunta on edennyt tuolloisen puheenjohtajansa viitoittamalla tiellä edeten maantieteellisestä kattavuudesta myös verkkomaailman maanpuolustustyön tienraivaajaksi.
Maantieteellistä kattavuutta toteutettiin Kylkiraudan toimesta myös käytännön tasolla. 1950-luvulla kadettipiirit tukivat ja keskeiseltä osin vastasivat yksittäisten numeroiden toimittamisesta. Lehden alussa oli yleensä kaupunginjohtajan tai maaherran tervehdys ja sisällössä korostuivat paikalliset teemat ja kirjoittajat. Tällä vastuunjakoa painottavalla menettelyllä kierrettiin piirit läpi aina vuosikymmenen loppupuolelle, jolloin numerot täyttyivät muun muassa Kadettikoulun 40-vuotisjuhlallisuuksista ja niihin liittyvistä kirjoituksista ja puheista.
Muutosten vuosikymmenet
Suomi, kuten moni muukin länsimainen yhteiskunta, uudistui voimakkaasti 1960- ja 1970-luvuilla. Suurten ikäluokkien aikuistuminen, kaupungistuminen ja tekniikan kehitys yhdessä uusien ajatusten kanssa näkyivät kaikkialla. Yhteiskunnallisen keskustelun politisoituminen, maanpuolustusvastaisuus ja yksilöllisyyden korostuminen näkyivät myös Kylkiraudan sivuilla. Järjestöasioissa säännöllinen keskustelunaihe koko 1960-luvun ajan oli upseerijärjestöjen rooli. Puheet Kadettikunnan ja Upseeriliiton yhdistymisestä tai muuten työnjaosta sopimisesta olivat alkaneet jo 1950-luvun lopussa. Keskusteluun oli aatteellisten syiden lisäksi käytännön syitä. Puolustusvoimain komentajana toimineen Kaarlo Heiskasen jäätyä viimeisenä jääkäriupseerina pois aktiivipalveluksesta kaikki Puolustusvoimien upseerit olivat Kadettikoulun käyneitä ja siten järjestöjen potentiaalinen jäsenkunta yhtenevää. Pohdinta mahdollisesta yhdistymisestä tai vastuunjaosta näkyi lehden sivuille painetuissa juhlapuheissa, artikkeleissa ja kommenteissa. seitsemänkymmentäluvulle tultaessa järjestöt antoivat yhteisen julkilausu-
man, jossa roolit jaettiin nykyäänkin voimassa olevan käytännön mukaiseksi Upseeriliiton keskittyessä ammattija etujärjestötoimintaan ja Kadettikunnan maanpuolustusaatteelliseen työhön ja jäsenistönsä yhtenäisyyden vahvistamiseen.
Sisällöllisesti kuusikymmentäluku toi Kylkiraudan sivuille uutena kokonaisuutena talvi- ja jatkosodan historiaa käsittelevät artikkelit. Näiden rinnalla säilyivät kuitenkin henkilöhistoriatyyppiset tekstit sekä vanhempaakin sotahistoriaa pohdiskelleet kirjoitukset. Katseet nousivat jo osin maailmallekin ja ajankohtaisista turvallisuuspolitiikan aiheistakin löytyy vuosikymmeneltä kir-
joituksia. Ajankohtaisten asioiden nälkään tyydytystä tarjosi myös nimensä mukaisesti lyhyistä katsauksista koostunut Uutispaloja-palsta, jolla julkaistiin etupäässä saksankielisestä sotilaslehdistöstä poimittuja otteita. Pääosa kirjoittajista lehdessä oli edelleen kadettiupseereita. Myös kadettien omaa palstaa julkaistiin vaihtelevasti vuosikymmenen aikana.
Teknisen ja siihen kytkeytyneen ulkoasullisen harppauksen Kylkirauta otti vuoden 1974 alussa, jolloin lehteä alettiin painaa offset-menetelmällä Loimaan kirjapainossa. Tämä tekninen uudistus helpotti lehden tekoa ja mahdollisti aiempaa runsaamman kuvien käytön, joka
elävöitti lehden ulkoasua merkittävästi. Tähän päivään säilyneitä uudistuksia on muun muassa säännölliseksi muodostunut kirjallisuuspalsta, jossa aluksi esiteltiin uusia maanpuolustusaiheisia kirjoja varsin tiiviissä muodossa.
Suurin elävöityminen tapahtui kuitenkin sisällön puolesta, kun yhteiskunnallinen keskustelu kuului toden teolla myös kadettiupseerien parissa. Lehden sivuilla käsiteltiin laajoja yhteiskuntapoliittisia aiheita, maanpuolustuksen tarkoitusta ja muun muassa naisten roolia maanpuolustuksessa. Ulkopuolisten kirjoittajien määrä kasvoi lehden sivuilla. Näiden kirjoitusten sisältö myös poikkesi aiempien vuosikymmenten totutus-
ta linjasta. Nykypäivän lukijaa osa otsikoista hätkähdyttää puoluepoliittisuudella, kuten vuoden 1973 viimeisessä numerossa julkaistu ”Sosialidemokratia ja maanpuolustus”. Kyseisessä numerossa käynnistettiinkin Puolesta ja vastaan -palsta, joka oli erityisesti varattu aatteelliseen mielipiteiden vaihtoon tunteita herättäneistä avauksista lehden sivuilla.
Vuonna 1974 päätoimittaja everstiluutnantti Martti Sinerman johdolla kokeilut jatkuivat ja laajenivat, sillä lehti ilmestyi peräti kuutena numerona. Vuoden lopulla jouduttiin kuitenkin toteamaan rytmi liian tiiviiksi. Päätoimittaja avasi tuntojaan vuoden viimeisessä nume-
rossa: ”Jostain syystä kadettiupseeri on erittäin laiska kirjoittamaan – jollei väläytä setelitukkua silmien edessä – jotain myönteisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Toimituksen kapasiteettikaan ei joutunut järin kovalle koetukselle. Sen sijaan taloudellinen puoli näyttää olevan yllättävän vaikea.”
Johtopäätöksinä palattiin neljän lehden vuosirytmiin ja hankittiin kadettiveli everstiluutnantti Toivo Lehmusvirta ilmoitusmyyjäksi. Päätoimittajan katsauksesta on myös luettavissa lehden uudesta linjasta saatu runsas palaute etenkin vanhemmilta upseereilta. Kylkiraudan nykylukijan kannattaakin hakeutua näiden viiden vuosikymmenen takaisten tunnel-
Kuvat: Kadettikunta.
Kuvanmuokkaus Pasi
Väätäinen.
mien pariin lehden verkkosivujen kautta. Ajatuksia ja viihdykettä riittää useammankin lukukerran tarpeisiin.
Kohti uusia aikoja Upseerin ammatin arvostus, koulutukseen liittyvät kysymykset sekä ajankohtaisuus olivat johtavia teemoja Kylkiraudan siirryttyä 1980-luvulle. Kiihkeäksikin yltynyt yhteiskunnallinen kirjoittelu jäi onneksi pääosin 1970-luvulle. Uudella vuosikymmenellä lehti kirjoitti ja otti kantaa yhä enemmän Puolustusvoimien ajankohtaisiin asioihin ja ehkäpä näin lähemmin palveluksessa olevien arjen kysymyksiin. Näistä teemoista jatkettiin myös tulevina vuosikymmeninä. Mahtuupa joukkoon myös kevyempiä aiheita, kuten vuoden 1987 toisessa numerossa, jossa käsiteltiin muun muassa sotilashuumoria ja filateliaa. Mielenkiintoinen on myös vuosikymmenen lopun käytäntö, jossa ylennysten yhteydessä niiden taustoja avattiin lyhyillä kommenttipuheenvuoroilla, joissa muun muassa nostettiin esiin joidenkin ylennettyjen poikkeuksellisen nuori ikä tai sukulaisuussuhteet (Kylkirauta 2/1988).
Jo edellisellä vuosikymmenellä aloitettu arvokeskustelu sekä johtamisen teemat nousivat entistä enemmän keskiöön 1990-luvulla, jolloin myös maailman
muutos ravisteli toimintaympäristöä. Vuosikymmenen vaihteessa lehdessä oli usein johtoartikkelina kovatasoisia poliitikkohaastatteluja pääministeriä myöten. Maanpuolustusaatteellinen aikakauslehti oli edelleen, kuten tänäkin päivänä, sormi yhteiskunnan pulssilla. Aikakauslehti-termi vaihtui vuosikymmenen kuluessa erikoislehdeksi ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehitys sekä kansainvälistyminen näkyivät yhä enemmän. Uuden ajan tuulet ilmentyivät muun muassa jalkaväkimiinakeskustelussa, jonka lopputuleman tiedämme tänään paremmin.
Nokia- ja EU-Suomen siirtyessä uudelle vuosituhannelle Kylkiraudan erityiseksi kohdealueeksi valikoitui arvot, johtaminen ja upseerius. Päätoimittaja Marco Krogars peräänkuuluttikin erityisesti jäsenistön panosta ja toivoi upseerina olemista käsitteleviä kirjoituksia. Uuden vuosituhannen avasi pääkirjoitus, joka on tämänkin päivän näkökulmasta hätkähdyttävän ajankohtainen. Kirjoitus käsitteli populismia ja helppojen ratkaisujen tarjoamista monimutkaisiin ongelmiin. Samassa vuosituhannen ensimmäisessä numerossa arvokeskustelua jatkoi arkkipiispa Jukka Paarma.
Arvokeskustelu Kadettikunnassa ja Kylkiraudassa jatkuu tänäkin päivänä. 2010-luku toi tullessaan painotuk-
sen kokonaisturvallisuuden teemoihin. Laajentuminen perinteisen sotilaallisen turvallisuuden kysymyksistä yhteiskunnan kriisinsietokykyä laajemmin käsitteleviin teemoihin oli jälkeen päin hyvin aikautettu. Vaikka turvallisuusympäristössämme tapahtuneet muutokset ovat tuoneet sodankäynnin ja aseellisen voimankäytön arkipäiväiseksi puheenaiheeksi, on kokonaisturvallisuuden mallimme eräs maakuvamme rakennuspalikoista tämän päivän maailmassa. Kotimaassa ja maailmalla liikkuvan upseerin odotetaan tuntevan asioita Puolustusvoimia laajemmalta alalta. Tähän Kylkirauta on tarjonnut välineen jo vuosikymmenien ajan unohtamatta yhteenkuuluvuuden luomista kadettiupseerien keskuudessa. Lehtemme pitkänä linjana on ollut yhteisöllisyys, ajankohtaisuus, ajatuksien rohkeus ja uudistumisen halu. Näin on toivottavasti tulevinakin vuosikymmeninä.
https://kylkirauta.fi/index.php/ kylkiraudan_vuosikerrat/ Yleisesikuntaeverstiluutnantti Christian Perheentupa on Kylkiraudan päätoimittaja.
Kuvat: Kadettikunta.
Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.
Kylkirauta-nimen tausta
Lehden nimi Kylkirauta on ollut käytössä lehden ensimmäisestä numerosta alkaen. Millainen tausta nimellä on ja mitä muita vaihtoehtoja harkittiin?
Kadettikunnan jäsenlehden työnimeksi oli valittu syksyllä 1933 majuri Yrjö Valkaman esittämä Simppu. Lehden toimitusneuvosto päätti kuitenkin järjestää nimikilpailun keväällä 1935. Ehdotuksia kertyi 12 henkilöltä yhteensä 34 erilaista.
Kadettiteema nousi esiin nimissä kuten Kadetti, Kadettiupseeri ja Kaaderi. Yhteiskunnallisia nimiä olivat Aseveli, Maanpuolustus, Puolustustahto, Vapauden vartija ja Valtakunta. Kansallisia symboleitakin esitettiin: Suomen Leijona ja Leijona. Räväkämpiä ehdotuksia olivat Katse eteen, Kivekäs, Para bellum ja Eteenpäin! Vieläkin dynaamisempia oli tarjolla: Isku, Rynnäkkö ja Räväytys. Myös nimipohjaisia ehdotuksia oli tarjolla: upseeriston perinteisen ketjulaulun mukaisesti Johan Ville, kadettikoulutuksen paikkakuntien mukainen H.H.H (Haapaniemi, Hamina, Helsinki) ja Ateenalaisten laulun isä Dexippos. Esineistöön viittaavia ehdotuksia olivat nuolta tai ammusta tarkoittava Vasama, ortodoksista kirkkokynttilää tarkoittava Tuohus, yksinkertainen Rauta sekä miekkaan viittaavat Ristimiekka, Kalpa, Säilä ja Kylkirauta. Nimen valinnan kannalta arviointilautakunta korosti kansallisuutta sekä up-
seerin ammattiin ja Kadettikuntaan (Kadettikouluun) liittyvyyttä. Nimen olisi hyvä olla yksisanainen ja harvinainen. Arviointilautakunta piti onnistuneimpina ehdotuksia HHH, Dexippos, Kalpa, Kylkirauta, Vasama, Säilä ja Tuohus. Minkään nimiehdotuksen ei katsottu täyttävän kaikkia vaatimuksia. Toiseksi parhaaksi valittiin kapteeni Yrjö Vasaman esitys Säilä. Voittaneeksi valittiin kapteeni Olavi Huhtalan ehdotus Kylkirauta. Se tarkoittaa miekkaa, sotilaan perinteistä sivuasetta. Itse ilmauksen on sanottu olevan runoudessa usein käytetty kiertoilmaus tai kielikuva, kenning, joka on tyypillisesti kaksisanainen.
Kylkiraudan sisältösivulla on vakiintuneesti ollut kaksi kalevalaista säettä muinaisen uroon sotisovasta. Näistä ensimmäinen ”Vyötti miekan vyötärölle kupeellensa Kylkiraudan” on ilmeisesti kapteeni Yrjö Vasaman käsialaa.
Jälkimmäinen säe ”Teiss’ on taiston tulta, peistä, kylmyyttä myös Kylkirauan” on sen sijaan runoilija Eino Leinon kynästä. Viidennellä luokalla ollessaan Eino Leino sairastui tulirokkoon ja joutui eristetyksi vanhimman, kansatieteilijänä toimineen veljensä työhuoneeseen, mistä löytyi mittava kirjasto. Einon aika kului opiskellen, lukien ja kirjoittaen. Siellä hän tutustui majuri Simon Affleckin eli Simo Hurtan (noin 1660–1725) tarinaan. Affleck toimi 1700- luvulla Sotkamon voutina varsin yksinvaltaisesti. Hänen sanotaan olleen säälimätön ve-
ronkerääjä ja pitäneen suurta koiraa –tästä nimi ”Hurtta”. Eino Leinon runokokoelma Simo Hurtta. Runoja Isonvihan ajoilta ilmestyi vuonna 1904. Sen kolmannessa runossa ”Kotikuria”, Simo Hurtta hoputtaa miehiä sotaan maahan hyökänneitä venäläisiä vastaan:
”Luutnantti! Tää askar rauhan teitä veltostuttaa varmaan; joskus teille tenhon lauhan vei ne myöskin miehen harmaan. Aikaa kolme päivää saatte: ensin lähtömaljat juotte, sitten lähtösuukot jaatte, sitten lähtölaulut luotte.”
Mutisee Björn Finne: ”Tokko täss’ ois sentään kiire parhain?”
Hurtta hymyilee: ”Mies sokko! Sankarkuolo liian varhain kellekään ei koita koskaan.”
Ja hän viittaa kädellänsä.
Vaikenee Björn Finne, joskaan tuost’ ei tuiki mielissänsä.
Affleck lausuu: ”Arnkil! Teistä pitänyt jo olen kauan, teiss’ on taiston tulta, peistä, kylmyyttä myös kylkirauan.
Teidän olkoon tästä saakka lähin valta Hovilassa, vallan vastuu myös ja taakka, kun en itse kantamassa.”
Jussi Ahokas
Kylkirauta
Ken palkan saa vain kunniana, saa viestin myös Kylkirautana.
Kupeen rauta kirjaimina, sanat lauseiksi sitovina.
Kun kurssi ketjuun lisää lenkin, Kylkirauta kertoo senkin.
Tärkein säilä on jäsenilleen, ja tärkein yhteyttä pitävilleen.
Viestin viejä, viestin tuoja, silloinkin, kun kutsuu Luoja.
Kunnia koristaa kestävää, ei ole sanan voiman estäjää.
Rohkeaksi rohkaistuja, mielipiteet lohkaistuja.
On aina ollut ja on parhaimpana, kynä terävin tuo kylkirautana.
Rivit Kylkiraudan toimivimman, syntyy yhä jälkeen sen vimman.
Aina aika on otettava, säilä terävin teroitettava.
Vaikk’ päättyi päivä ratsumiehen, ei sota väisty tipo tiehen.
Kylkirauta elää ajassansa, suojeltava yhä on Suomen kansa.
Hakkaa päälle, kynän vartta; älä ole karttamatta.
Synnyinmaa tarvitsee sua, hengen ravinnolla ravittua.
Tarvii säilänsä käyttäjäksi, vuorollaan paikan täyttäjäksi.
Vuodet ja miehet vaihtuvat, naiset mukaan tempautuvat.
Säilät säilyvät samanlaiset, joita käyttää miehet, naiset.
Tyhjiöt täyttyvät kanssa ajan, ken ajalle määrittäisi rajan.
Ei siihen pysty meistä kukaan, siksi säilä tuo tulkoon mukaan.
Kylkiraudan muoto muokkautukoon, aatteen palo kauan kantautukoon.
Joni Pirinen
Runon on kirjoittanut runoutta yli 20 vuotta harrastanut majuri Joni Pirinen (87. Kadettikurssi). Vuonna 2023 hän julkaisi Mannerheim-ristin ritareista runoteoksen Tunnettu sotilas
Kuvat: Maanpuolustuskorkeakoulu, finna.fi ja pixabay.com.
Kadettius muutoksessa – vai onko sittenkään?
TEKSTI: EEMELI AALTONEN
Vuonna 1969, kun Kadettikoulu täytti 50 vuotta, kadetti Arto Nokkala kirjoitti Kylkirautaan kadettien roolista nykypäivänä. Siitä kirjoituksesta on 56 vuotta ja maailma on muuttunut valtavasti. Minua pyydettiin kirjoittamaan puheenvuoro tuohon artikkeliin liittyen ja pohtimaan, miten kadetin rooli on muuttunut ajan kanssa. Kuitenkin tuota artikkelia lukiessa heräsi kysymys, onko kadetin rooli muuttunut ollenkaan?
Silmiinpistävin asia Nokkalan kirjoituksessa on se, miten mikään ei ole muuttunut. Tämä on tietysti liioittelua, mutta yllättävän moni asia on säilynyt samana. Kadeteilta vieläkin odotetaan ikivihreitä arvoja, kuten vastuullisuutta, rohkeutta ja täsmällisyyttä. Myös kadettien luonne on pysynyt samana. Kadetit ovat nykyäänkin määrätietoinen joukko, joka haluaa tuoda itsensä esille ja osallistua muuhun yhteiskuntaan. Vaikka maailmaa muuttuu, sotatieteet ja maanpuolustus vetävät puoleensa samanlaisia persoonia, kuin aina ennenkin. Tämä persoona tietysti näkyy kadetin muussakin elämässä, mikä tuo yllättäviäkin vertailukohteita historian ylitse. Maailma ei ole sama, kuin se oli vuonna 1969, jolloin elettiin kylmän sodan, ydinasevarustelun ja suurvaltakamppailujen kiihkeimpiä aikoja. Suomi oli sen kaiken välissä. Sodan muistot olivat vielä eläviä. Olimme kiinni Neuvostoliitossa unohtamatta läntisiä ystäviämme. Tämän kaiken lisäksi uudet rauhanliikkeet ja vaihtoehtokulttuurit mullistivat yhteiskuntaa. Tämä oli se maailma, missä kadetti Nokkala kirjoitti, miten kadetit olivat kiinnostuneita maanpuo-
lustuksen valmiuksista, yhteiskunnan kehityksen suunnasta ja maailmanpolitiikan menoista. Unohtamatta opiskelijaelämää ja muun nuorison tapaamista. Vaikka ajat ovat muuttuneet, on kadettien mielenmaailma yllättävänkin samanlainen. Kuten yli 50 vuotta sitten, nykyäänkin käytäviltämme kuuluu keskustelua maanpuolustuksen valmiudesta, sodanvaarasta, uusista teknologioista ja yhteiskunnan nykytilasta.
Tämä ei ole yllättävää. Olemme tulevia sotatieteiden ammattilaisia ja johtajia Puolustusvoimissa. Jos emme kävisi näistä asioista jatkuvaa keskustelua, emme olisi opiskelemassa upseeriksi. Jatkuva kiinnostus yhteiskunnasta on melkein vaatimus tälle uralle. Lisäksi sota ja maanpuolustus ovat aiheita, jotka tulevat olemaan aina ajankohtaisia. Oli se sitten kylmä sota tai Ukraina, sodanjälkeinen jälleenrakentaminen tai Nato-jäsenyys, Suomi tulee aina kohtaamaan muutoksia ja mikään paradigma ei ole ikuinen. Emme tiedä mitä tulevaisuus tulee olemaan, emmekä kykene kuvittelemaan 50 vuoden jälkeisiä haasteita. Tiedämme kuitenkin, että olemme nyt suuren muutoksen keskellä ja se ei jää viimei-
seksi. Kadetit ennen ja nykyään katsovat näitä loputtomia muutoksia kylmän viileästi oppimisen ja valmistautumisen mahdollisuutena.
Kadetit opiskelijoina
Jo vuonna 1969 kadetit elivät muiden opiskelijoiden keskuudessa. He kilpailivat, juhlivat, seurustelivat ja rakensivat tulevaa yhteiskuntaa muun nuorison seurassa. Tietysti silloin on tästä käyty useita keskusteluja. Ovatko opiskelijoiden tapahtumat sovelias ympäristö kadeteille? Ketä kadetit edustavat, kun kulkevat siviilivaatteissa? Myös muutkin opiskelijat ihmettelivät kadetteja. Maanpuolustus on isolle osalle kansaa mysteerinen ala. Mitä kadetit opiskelevat? Ovatko he oikeasti korkeakouluopiskelijan ”maineen” arvoisia? Kaikilla heräsi sama kysymys: kuuluvatko kadetit muiden opiskelijoiden seuraan?
Kuka tahansa, joka on ollut kadetti, varmasti huomaa, miten samanlaisia keskusteluja käydään vieläkin. Kadetit ovat olleet osa opiskelijakulttuuria jo vuosikymmeniä. Kadeteilla on kolme eri ainejärjestöä ja jokaisella puolustus-
haaralla omat haalarit. Helsingin alueella kadetit eivät ole ollenkaan outo näky aproilla, sitseillä tai kumppanijärjestöjen juhlissa. Tästä huolimatta kadetit saavat vieläkin paljon arvostelua muilta opiskelijoilta. Osa siitä syntyy ideologisista syistä, osa kadettien maineen takia. Jotkut opiskelijat eivät usko uramme tärkeyteen, jotkut vain näkevät kadetit vanhahtavina ja töykeinä.
On myös opiskelijoita, jotka mieluusti ottavat kadetit mukaan seuraansa. Vaikka kadettien opintojen sisältö on vieläkin mysteeri useimmille maanpuolustuksen ulkopuolelta, enää ei kyseenalaisteta kadettien korkeakoulukelpoisuutta. Sen sijaan tarkkailun alla on kadettien käytös ja maine. Kadettien odotetaan pelaavan samoilla säännöillä, jopa samoilla arvoilla, millä kaikki muutkin opiskelijat. Opiskelijakulttuuri on ollut muutoksen alla viimeisen vuosikymmenen aikana useiden yhteiskunnallisten liikkeiden seurassa ja kadettien pitää löytää tästä uudesta ympäristöstä heidän paikkansa.
Myös opiskelijaelämän soveliaisuudesta käyty keskustelu on vielä olemassa, mutta muuttunut. Nykyään hyväksytään kadettien rooli opiskelijoina ja opiskelijaelämän rooli siinä. Kaikilla tapahtumilla ja juhlilla on rentoutumisen ja arjesta irtoamisen lisäksi iso rooli yhteisen kulttuurin ja ikätovereiden välisten suhteiden luomisessa. Kadettia ei voi eristää yhteiskunnasta, sillä kuka voisi puolustaa ja rakastaa yhteisöä, johon ei kuulu?
Väittelyä kuitenkin käydään yhdestä uudesta horisontista. Internet ja sosiaalinen media ovat väistämätön osa modernia yhteiskuntaa. Varsinkin nuorison keskuudessa elämän tallentaminen ja jakaminen on iso osa kulttuuria. Tämä on kadeteille ongelmallista useasta syystä. Opinnoissa käsitellään paljon turvaluokiteltua tietoa ja materiaalia, jota ei voi jakaa ulkopuolisille. Juhlimisen jakaminen on ongelmallista myös Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskorkeakoulun maineelle. Pienempi läsnäolo sosiaalisen median maailmassa on yksi iso erottava tekijä kadettien ja muiden opiskelijoiden välillä. Tämä tasapainottelu normaalin opiskelijaelämän ja Kadettikoulun vaatimusten välillä on aina ollut osa kadetin arkea. Emme nykyäänkään ole täydellinen osa muuta opiskelijayhteisöä, vaan vieläkin elämme osittain omassa maailmassamme, josta ajoittain kurkimme ulos.
ARTIKKELIT
Kadetin vastuut opiskelijaelämässä
Opiskelijaelämän ja Kadettikoulun opintojen tasapainottelu on yhtä lailla ajankohtainen murhe nykyään, kuin se on aina ennenkin ollut. Nämä samat murheet ovat vain muuttaneet muotoansa. Enää ei tarvitse todistella omien opintojen pätevyyttä tai väitellä siitä, onko soveliasta osallistua opiskelijatapahtumiin. Sen sijaan kadettien uutena haasteena on löytää paikka muuttuvassa kulttuurissa muiden opiskelijoiden seurasta. Yhä enemmän kadetit joutuvat puolustelemaan omia uravalintojaan ja arvojaan keskustellessaan muiden opiskelijoiden kanssa. Iso osa opiskelijoista ei kunnioita kadetteja samalla
tavalla kuin laajempi yhteiskunta. Kadetit kuitenkin elävät samaan aikaan tässä muun yhteiskunnan kunnioittamassa roolissa. Tämä kokoaikainen tarkkailu, kunnioituksen ja arvostelun sekoitus, muodostaa ison osan kadetin itsekuvasta.
Kadetti ei kuitenkaan saa kiihtyä tai ottaa näitä keskusteluja henkilökohtaisesti tai alkaa leuhkimaan urastaan. Kadetti edustaa jotakin isompaa, kuin vain itseään. Kadetin pitää kohdata nämä keskustelut rauhallisesti ja kunnioituksella vastapuolta kohtaan. Kadetin pitää olla ylpeä uravalinnastaan, vähättelemättä muita. Vain käyttäytymällä kunnialla, jota koulussamme on opetettu, kykenemme olemaan osa nykymaail-
man opiskelijakulttuuria unohtamatta juuriamme. Vain kunnialla kykenemme todistamaan arvojemme ja roolimme tärkeyden.
Kadetit ennen ja nyt Ympäristömme on muuttunut ja samoin haasteidemme ilmentymät. Pitää kuitenkin pitää mielessä, että kaikki kadetit ovat kohdanneet samanlaisia haasteita, myös 50 vuotta sitten. Kadetit ovat ennenkin eläneet suurien paradigmamuutosten aikana. Kadetit ovat aina joutuneet tasapainottelemaan opiskelijaelämää ja upseerikoulutusta. Vaikka nämä haasteet näyttävät erilaisilta nykyään, emme ole täysin ainutlaatuinen sukupolvi.
Kadetin arki on monella tapaa erilainen. Tietyistä perinteistä on luovuttu ja uusia tullut tilalle. Opetuksen sisältö elää ja muokkautuu jatkuvasti toimintaympäristön muuttuessa ja sodankäynnin kehittyessä. Kadetit itsessään ja heidän isoimmat ongelmansa ovat syvimmiltään samoja kuin aina ennenkin. Tämä voi kuulostaa masentavalta – emmekö ole päässeet mihinkään yhteisönä? Itse näen sen kuitenkin positiivisena. Yhteiskunta ja ihmisluonne ovat mitä ovat, ja koska vanhemmat sukupolvet ovat kokeneet saman mitä me, pystyvät he auttamaan meitä kasvaessamme upseereiksi. Jos eläisimme täysin uudenlaista elämää, keneen turvautuisimme? Kuka opastaisi meitä?
Kuvat: Maanpuolustuskorkeakoulu. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.
Kadetit on tehty samasta tavarasta mistä ennenkin. Uskollisuudesta, miehuudesta, toveruudesta ja kunniasta. Ainakin näiden siemenistä. Näillä samoilla arvoilla kadetit 50 vuotta sitten kohtasivat kylmän sodan ja siitä seuraavat yhteiskunnan muutokset, ja samoilla arvoilla me kohtaamme seuraavan maailman. Constantem decorat honor.
Kadetti Eemeli Aaltonen on Kalpalehden päätoimittaja ja opiskelee 94. Merikadettikurssilla.
Kronikat paljastavat kurssin ja ajan hengen
TEKSTI: LAURI J. MATTILA
Kadettikoulun kronikkaperinne käynnistyi opiskelijalähtöisesti ja on jatkunut näihin päiviin. Tieto sen aloittamisesta on säilynyt Kadettitoverikunnan pöytäkirjassa 6. toukokuuta 1926, jolloin ”Kad.vääpeli Terä ehdotti, että ryhdyttäisiin kirjoittamaan jokapäiväistä kronikkaa koulun sisäisestä elämästä”. Perimmäisenä motiivina vaikuttaa olleen tahto saada opiskeluaikaiset tapahtumat muistiin tuoreeltaan. Kadettivääpelin esitys hyväksyttiin, ja kuukauden sisään kronikan kirjoittaminen oli alkanut.
Perinteen hienous piilee siinä, että tekstit kertovat kirjoittajistaan ja ajastaan enemmän, kuin mitä kirjoittajat ovat tulleet ajatelleeksi. Unohtuneet tavat ja ajan henki ovat edelleen selvitettävissä itse teksteistä sekä rivien välistä ilman jälkiviisautta, kuten Akateemisen Karjala-Seuran osalta on todennettavissa.
Yhteydet Akateemiseen
Karjala-Seuraan
Ensimmäinen varsinainen kronikkakirjoitus alkaa seuraavin sanoin:
”Se voimakas kansallis-isänmaallinen henki, – A. K. S.:n henki, – joka VIII kadettikurssille on ollut kohta alusta alkaen leiman antavaa asetti jo kohta varhain päämääräkseen henkilökohtaisen, läheisen tutustumismahdollisuuden aikaansaamisen veriveljiimme Suomenlahden etelärannalla, muinaisiin ja varmasti myös tuleviin aseveljiimme.”
Kronikassa ilmenevät voimakkaat siteet Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS) ovat kuitenkin vaipuneet unholaan, ja syynä on suomettumisen pitkä varjo. Olivathan kylmän sodan vuosina ammattikuntamme yhteydet aikansa yh-
teiskunnallisesti merkittävämpään ylioppilasjärjestöön kiusallisia, sillä YYA-ystävämme vaatimuksesta AKS ja useita muita isänmaallisia maanpuolustusaatteellisia järjestöjä oli lakkautettu Moskovan välirauhan ehtojen mukaisesti.
Muita painavia selityksiä tuskin löytyy sille, miksi laajahko ja muuten laadukas kylmän sodan aikainen historiikki Kadettikoulu 50 vuotta vuodelta 1969 kertoo jopa simputuksesta huomattavan avoimesti, mutta viittaa Akateemiseen Karjala-Seuraan vain rivien välistä. Näin siitä huolimatta, että jopa kadettilupauksemme polveutuu Akateemisen KarjalaSeuran lippuvalasta ja aikalaiset olivat vielä elossa siitä kertomassa.
Näin ollen onkin luontevaa, että esimerkiksi perinnepöydissä ei pohdita, miksi kronikoiden ohella myös vanhoissa kadettilupauksissa ilmenevät SuurSuomi- ja heimoaatteet – onhan niissä edelleen hyvin ikävä kaiku. Kuitenkin jo maailmansotien välillä nuoriso oli riittävän valistunutta tietääkseen, millainen kohtalo alistetuilla kansoilla on ollut venäläisten ikeen alla. Nähdäkseni silloinen Suur-Suomi- ja heimoaatteiden suosio oli vastareaktio venäläiselle
kolonialismialle, josta vanhemmat sukupolvet välittivät kertomuksia henkilökohtaisesti.
Tällaiseen aktiiviseen unohtamiseen painostamalla Neuvostoliitto tietenkin pyrki kylmän sodan aikana katkaisemaan suomalaisten henkisen selkärangan ja täten tuhoamaan enemmistön vahvan maanpuolustustahdon. Toivottavasti uusia mustia pisteitä ei pääse syntymään, sillä perinteistä ja historiasta yleisemminkin on syytä muistaa myös ne kulloiselle ajan hengelle kiusalliset kokonaisuudet. Muuten peilaamme menneiden aikakausien tapahtumia nykypäivään vain valikoiden, toisin sanoen virheellisin oletuksin, ja päädymme virheellisiin johtopäätöksiin.
Pohdintoja itsenäisyydestä ja vapaudesta Onneksi kronikoissa kadettien ajatukset välittyvät sellaisenaan. Luovutankin puheenvuoron välirauhan aikaisille 24. Kadettikurssin kadeteille, joiden kronikkaa kirjoitettiin 7. toukokuuta –22. joulukuuta 1940. Seuraava osuus on koostettu useista kirjoituksista, ja niiden voi tulkita edustavan kattavasti ka-
Kuva kirjoittajan.
Munkkiniemen Kadettikoululla päivystävän simpun J. O. Mäntysen vuoden 1939 juhannuskronikka: ”Päivystävän kadetin ikkuna on pieni, joten paljoa ei juhannuksesta näkynyt, mutta näkyipä kuitenkin jotakin.” Kronikan tarkastaja – oletettavasti herra kaaderi – on tarttunut piirustuksessa olennaiseen: ”Onko puhelin läpinäkyvä?”
dettien ajatuksia. Epäsuorissa lainauksissa on pitäydytty ilmaisuissa, jotka vastaavat alkuperäisiä kirjoituksia.
Jouluna 1940 elettiin pula-aikaa ja muuan kronikoitsija kuuli monen huokailevan: ”Voi, voi, kyllä tämä on kurjaa, ei voi laittaa mitään jouluksi eikä lähettää lahjoja.” Siitä huolimatta kronikoitsija oli tyytyväinen, sillä tärkein omaisuus oli tallessa. ”Meillä on vapautemme ja itsemääräämisoikeutemme, eikö siinä jo ole jokaiselle kyllin suuri lahja täksi jouluksi.”
Kronikoitsijat olivat ylpeitä siitä, että talvisodassa kansa oli yhtenäisesti ryhmittynyt Suomen itsenäisyyden ja vapauden taakse. Ne oli onnistuttu säilyttämään, eivätkä annetut uhraukset menneet hukkaan. Samalla kronikoitsijat olivat kuitenkin erittäin katkeria Neuvostoliitolle tehdyistä alueluovutuksista. Katkeruuden synnyttämä revanssihenki oli selvä 24. Kadettikurssin ensimmäisestä kronikasta alkaen:
”Nyt on maamme silvottu, mutta vain ulkoisesti. Toivottavasti kansassamme säilyy edelleen se henki, joka siinä oli sodan aikana. Sellaista sisäistä yhteenkuuluvaisuutta, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, me tarvitsemme
valmistautuaksemme siihen, mikä kerran on tuleva, – ja se tulee peruuttamattomasti kuin kohtalo, Karjala saadaan takaisin, ja – korkojen kera!”
Oli myös heitä, jotka kauhistelivat, miten ihmiskunta on jälleen samanlaisen katastrofin edessä kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Tätä pidettiin suurena häpeänä sivistyneelle maailmalle. Eräs kronikoitsija filosofoi sisäisen rauhan etsimisellä, oli tyytyväinen saamaansa kasvatukseen isänmaallisessa hengessä ja lohduttautui sotamarsalkka Mannerheimin päiväkäskyn 14. maaliskuuta 1940 sanoissa ”– – ette heitä vihanneet ettekä tahtoneet heille pahaa.”
Kronikoitsijoille vaikutti olleen Viron miehittämisenkin perusteella selvää, että ilman yhtenäistä vastarintaa suomalaiset olisivat päätyneet orjan asemaan vailla omaa mieltä ja itsenäistä toimintaa. Tämä tausta-ajatuksenaan usea kronikoitsija näkikin talvisodan vapaustaistelut vapaussodan jatkona.
Varmana pidettiin sitä, että tässä puolustussodassa ei olisi pärjätty yhtä hyvin, ellei armeijan takana olisi ollut yksimielinen ja uhrivalmis kansa. Sodanaikaista innostusta maanpuolustukseen ei voinut unohtaa. Kansan yhtenäisyys
nähtiin voimavarana aikana, jolloin piti luottaa vain itseensä eikä vieraaseen apuun. Kansan keskinäistä luottamusta olikin edelleen lujitettava ja edistettävä, jotta maa säilytetään vapaana myös tuleville sukupolville. Taustalla olivat 20 vuoden takaisen vapaussodan traumat ja pitkään jatkunut epäily kansallisesta yksimielisyydestä, ”joka vielä esim. vuosi sitten tuntui mahdottomalta saavuttaa”. Kansaan rakentuneesta yhtenäisyydestä huolimatta kronikoitsijat olivat katkeria, mikä johtui Neuvostoliiton hyökkäyksen aiheuttamasta voimakkaasta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Se oli perua siitä, miten kappale kauneinta Suomea oli vieraan vallan hallussa: ”Terijoki hiekkarantoineen, Raivolan lehtikuusimetsä, Vuoksi ja Suvanto kalarikkainen kohtineen ovat poissa.” Se oli perua siitä, miten itäisen vainolaisen takia Karjalan heimo oli taas joutunut jättämään asuinsijansa ikuiselle viholliselle: ”Moni sytytti oman talonsa palamaan, ei mitään saisi jäädä ryssälle ” Se oli perua siitä, miten ilman omaa syytä oli jouduttu kestämään raskas ja verinen sota: ”Miten moni äiti ja isä kaipaa poikaansa, vaimo miestään, sisko veljeään ja morsian sulhastaan ”
Kronikoissa näkyykin selvästi, että koettu vääryys tahdottiin oikaista ja että revanssihenki oli voimakasta. Jo talvisodan aikana muuan kronikoitsija muisteli pohtineensa, että ”[v]ainolainen on lyötävä takaisin!” Itsenäisyys ja vapaus silvotussa Suomessa ei riittänyt. Historiaan viitaten haettiin voimaa siitä, kuinka aiemminkin Karjala on menetetty, mutta jälleen saatu takaisin. Otolliseen hetkeen oli oltava valmiita. Oli luotava armeija, joka tarvittaessa pystyy myös hyökkäämään. Jumalaan luottaen Suomen oli etsikkoaikansa tullen oltava valmis murskaamaan kahleensa. Lopulta karjalaiset pääsisivät takaisin esi-isiensä maahan ja kodit jälleenrakennettaisiin. ”Entistä ehompana on kerran oleva Karjalan kannas ”
Pelkkä ryssien karkottaminen Moskovan rauhassa menetetyiltä alueilta ei useiden mielestä ollut kuitenkaan riittävä hyvitys. Alueet oli saatava takaisin korkojen kera. Suomen vapaussodan kolmas näytös, jossa näytelmän konna kuolee, ei voinut olla kaukana.
Kronikkaperinteen tulevaisuus
Maanpuolustuskorkeakoulun päivystäjät eli kadetit vastaavat vuorollaan kronikan kirjoittamisesta, mutta enää he eivät sitä kirjoita keskellä yötä päi-
vystäessään Munkkiniemessä tai Santahaminassa koulunsa päärakennuksen aulassa.
Päivystystä onkin jo pitkään tehty muiden tehtävien ohella, minkä myötä kronikkakirjoituksia on helposti jäänyt rästiin jopa vauhtiviikoille asti. Perinne ei olekaan erityisen suosittu – jopa vielä vähemmän, kuin vuosien 1939–1940 kirjoituksista on tulkittavissa. Tämä heijastuu luonnollisesti kirjoitusten laatuun.
Kun olosuhteet ovat muuttuneet, sopisi myös arvokkaaseen perinteeseen tehdä pientä hienosäätöä. Tärkeintä olisi irrottaa kronikan kirjoittaminen päivystysvuoroista, sillä ne painottuvat opiskelujen alkuaikoihin ja jakautuvat epätasaisesti kadettien kesken.
Uutena toiminta-ajatuksena voisi olla, että kadettivääpeli Terän lanseeraaman – mutta jo aikaa sitten kuopatun –”jokapäiväisen” kirjoittamisen sijaan siirryttäisiin jokaisen kadetin laatimaan kronikkaan. Kronikkakirjan voisi silloin aidosti sanoa edustavan koko kadettikurssia, ja lähes 200 kadetin kirjoitusten ajallinen kattavuuskin olisi lähellä koko kolmevuotista opiskeluaikaa. Lisäksi, kun jokaisella olisi vain yksi kirjoitus, jopa kaaderikin miettisi vauhtiviikoilla tarkemmin, millaisen jäljen jät-
tää aikakirjoihin itsestään oman kurssinsa edustajana.
Muutos olisi luontaista jatkoa reilun kymmenen vuoden takaiselle perinteen tuulettamiselle, kun luovuimme vahakantisista vihkoista ja siirryimme kadettikurssien omiin kronikkakirjoihin. Tapahtuu niin tai näin, tärkeintä olisi, että tulevien kadettikurssien kronikoista välittyisi entistä paremmin kurssin ja ajan henki.
Kapteeni Lauri J. Mattila palvelee Kaartin jääkärirykmentissä ja on vaalinut kronikkaperinnettä omalla vahtivuorollaan perinnehenkilönä ArkadianMunkkiniemen kadettina. Kronikoihin voi perehtyä tarkemmin kirjoittajan pro gradu tutkielmasta Venäläisvastaisuudesta ryssävihaan – Kadettikoulun kronikat kadettilupauksen hengessä vuosina 1939–1940.
Kuva kirjoittajan.
Kuvat: reserviläisliitto.fi, mpk.fi ja rul.fi. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.
Vapaaehtoinen maanpuolustus – miksi ja miten?
TEKSTI: MARKKU VIITASAARI
Ukrainan sota on muuttanut käsitystä nykyaikaisesta sodankäynnistä monin tavoin. Sota on palauttanut konventionaalisen kulutussodankäynnin, mutta sen tukena käytetään modernia teknologiaa ja uusia innovatiivisia välineitä ja ratkaisuja ennennäkemättömällä tavalla. Viimeaikaiset sotakokemukset ovat jälleen nostaneet esiin asevoimien koon ja sotilaallisten voimavarojen lukumääräisen merkityksen. Laadukkaasti koulutettuun reserviin perustuvan suuren asevelvollisuusarmeijan edut verrattuna ammattiarmeijaan alkavat korostua sodankäynnin pitkittyessä.
Ennen Ukrainan sotaa vallinneen käsityksen mukaan tulevaisuuden sodassa huippukoulutetut, ammattimaiset asevoimat operoivat verraten pienillä vahvuuksilla, hyödyntäen teknologista ylivoimaansa ja täydellistä ilmaherruutta. Joukkojen ei nähty sitoutuvan pitkäkestoisiin operaatioihin ja niiden kierrätys palautumisen, valmistautumisen ja itse operoinnin välillä oletettiin verraten helpoksi varsinaisten taistelujoukkojen lukumääräisen vähyyden vuoksi. Suurten joukkokokonaisuuksien manööverit keskittämisineen ja tukijärjestelmineen nähtiin historiaan kuuluviksi.
Paluu kulutussodankäyntiin Venäjän laittoman hyökkäyssodan viimeisin vaihe käynnistyi Ukrainassa helmikuussa 2022. Tulevaisuuden histo-
riantutkimus Ukrainan sodasta viimeistään paljastaa, miten Venäjä oli alun perin suunnitellut tavoitteensa saavuttavan. Vallitsevan käsityksen mukaan hyökkäys oli alkujaan määrä toteuttaa nopeilla ilmakuljetteisten ammattisotilasjoukkojen iskuilla ja ilmaherruutta hyödyntäen. Ukrainan valtionjohdon lamauttamisen ja avainkohteiden haltuunoton jälkeen maa olisi miehitetty enemmän tai vähemmän rauhanomaisesti. Kuten nyt tiedämme, yritys ei onnistunut ja eri vaiheiden jälkeen sota on muuttunut perinteiseksi kulutussodaksi, pitkine rintama- ja huoltolinjoineen, tykistö- ja ohjusvalmisteluineen ja yhtymätasoisine operaatioineen. Havainnot sodasta korostavat muun muassa laajojen reservien merkitystä, siviiliyhteiskunnan tukea taistelulle ja reserviläisten taistelutaitojen vaikutus-
MARKKU VIITASAARI
ta operaatioiden menestykseen. Ukrainalaisten tappiot ovat selkeästi pienentyneet, mitä koulutetumpi ja kokeneempi joukko on, joskin laajan reservin puute ei ole mahdollistanut joukkojen vetämistä lepoon. Levon ja huoltotaukojen puuttumisella on ollut merkittävä vaikutus joukkojen kulumiseen.
Suomessa Puolustusvoimat on aina valmistautunut maamme puolustamiseen laajamittaista hyökkäystä vastaan. Edellisen takia Suomen puolustusratkaisu on aika ajoin herättänyt kummastusta läntisissä liittolaisissamme, joiden sotilaallisen voiman kehittämisen painopiste on ollut nimenomaan edellä kuvatuissa ammattimaisten joukkojen no-
peaan operaatiotempoon ja täsmävaikuttamiseen perustuvissa toimintamalleissa. Toki korkean teknologian ase-, valvonta- ja johtamisjärjestelmillä sekä tiettyjen joukkojen korkealla ammattilaisuuden tasolla on edelleen kriittistä merkitystä kaikissa nykyisissä ja tulevaisuuden sotilaallisissa konflikteissa. Kokemukset Ukrainasta ovat kuitenkin nostaneet vanhan tosiasian uuteen arvoon – määräkin voi olla laatua. Suurten maa-alueiden puolustaminen edellyttää laajaa reserviä ja suuria joukkomääriä. Myös yksittäisten taistelijoiden taidoilla ja sotilaskunnolla on keskeinen merkitys joukkojen taisteluarvolle. Ukrainan sotakokemuksia peilaten, reserviläisistä muodostettujen joukkojen taistelutaidoilla on ollut suora yhteys niiden menestykseen taistelukentällä.
Kuten todettu, koko maan puolustaminen edellyttää laajaa reserviä. Puolustusvoimien resurssit eivät mahdollista nyt, eivätkä tulevaisuudessa, kaikkien reserviläisten säännöllistä kertausharjoittamista. Vapaaehtoisella sotilaskoulutuksella kyetään täydentämään varusmiespalveluksessa annettuja valmiuksia ja päivittämään halukkaille uusia taitoja. Taistelutilanteessa yksittäisen reserviläisen valmiudet, taidot ja itseluottamus valavat uskoa ja itseluottamusta jopa koko joukkoon. Talvisodan suojeluskuntalaisten rooli ja merkitys torjuntataisteluissa oli kiistämätön ja tunnustettu.
Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen Vapaaehtoisella maanpuolustuskoulutuksella on tärkeä rooli maamme puolustuksessa. Kansalaisten – niin reserviläisten kuin ei-asevelvollisten siviilien – omaehtoinen osallistuminen koulutukseen ja varautumiseen palvelee luonnollisesti sotilaallisia tarkoitusperiä. Vapaaehtoisella maanpuolustuksella on keskeinen rooli suomalaisen yhteiskunnan kriisinsietokyvyn rakentamisessa, kansalaisten sitouttamisessa maanpuolustukseen ja maanpuolustustahdon vahvistamisessa. On tärkeää, että asevelvollisuuskoulutuksen lisäksi vapaaehtoista maanpuolustusta kehitetään vastaamaan nykyisen turvallisuusympäristön haasteisiin. Kyse on siis normaalia harrastustoimintaa huomattavasti merkittävämmästä kokonaisuudesta.
Puolustusministeri Antti Häkkänen asetti joulukuussa 2023 työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä esitys vapaaehtoi-
ARTIKKELIT
sen maanpuolustuksen tilasta vuonna 2030. Työryhmässä olivat edustettuina puolustusministeriö, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos ja keskeisimmät vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvät järjestöt. Työryhmän tehtäväksi määrättiin tarkastella Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen roolia paikallisjoukkojen kouluttajana, laatia paikallisjoukkojen koulutus- ja muodostamismalli, määrittää kokonaisturvallisuuden koulutusvastuukysymykset sekä eritellä Naton vaikutukset vapaehtoiseen maanpuolustukseen.
Tavoitetilatyöryhmä tarkasteli työssään vapaaehtoista maanpuolustusta laajasti. Työssä arvioitiin muun muassa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen koulutuksen operatiivisia tavoitteita, rahoitusmallia, lainsäädäntöä, kansainvälisiä ulottuvuuksia ja henkilöstön käyttöä.
Työssä tunnistettiin kolme tavoitetasoltaan toisistaan poikkeavaa kehitysmallia vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestämiseen tulevaisuudessa. Kaikista vaihtoehdoista löydettiin niin puoltavia kuin rajoittavia tekijöitä.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa nykytason mukaista koulutustoimintaa suunniteltiin tehostettavan Puolustusvoimien normeja muuttamalla, käytänteitä joustavoittamalla sekä sitomalla koulutus tiiviimmin paikallispuolustuksen tarpeisiin.
Toisessa vaihtoehdossa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vastuulle suunniteltiin kohdennettavan tiettyjen sodan ajan joukkotyyppien kouluttaminen ja yksilöiden kouluttamisesta siirryttäisiin myös joukkojen kouluttamiseen. Tämä vaihtoehto edellyttää lainsäädännön muuttamista ja uusia tulkintoja sekä
selkeitä muutoksia Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen rooliin ja statukseen. Kolmas vaihtoehto mullistaisi vapaaehtoisen maanpuolustuksen perusteita myöten. Mallissa nykyiset Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen rakenteet purettaisiin ja luotaisiin vapaaehtoisuuteen perustuvat kodinturvajoukot, joilla olisi selkeä rooli ja tehtävät puolustusjärjestelmässä. Kodinturvajoukot nähtiin työryhmässä sinänsä hyvänä ratkaisumallina vapaaehtoiselle maanpuolustukselle. Osana puolustusjärjestelmää, selkeine poikkeusolojen tehtävineen ja julkisoikeudellisena toimijana kodinturvajoukkojen nähtiin vastaavan varsin hyvin maanpuolustuksen tarpeisiin. Mallin toteuttaminen edellyttäisi kuitenkin todella perustavanlaatuisia muutoksia koko puolustusjärjestelmäämme, Puolustusvoimien joukkorakenteeseen ja
Kuvat: Turo Oraste/MPK, reserviläisliitto.fi ja mpk.fi. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.
sen vahvistaminen”. Mallissa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä ei olisi koulutettavan joukon kokoon, asemaan tai kalustoon liittyviä merkittäviä rajoitteita ja tällä mahdollistettaisiin niin varusmiesten, reserviläisten kuin ulkomaalaisten joukkojen koulutus. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen organisaatiolle ja henkilöstölle esitettiin määrättäväksi myös selkeät poikkeusolojen tehtävät. Tässä vaihtoehdossa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antamasta koulutuksesta ja organisaatiosta otettaisiin irti kaikki sen potentiaali muuttamatta sen perusrakennetta. Todettakoon, että nämäkin muutosesitykset edellyttävät laaja-alaisia lainsäädäntö- ja rahoitusmallimuutoksia.
Esitetyssä vaihtoehdossa Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen strategista ja operatiivista kumppanuutta syvennettäisiin ja selkeytettäisiin. Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle ja sen avainhenkilöstölle määritettäisiin poikkeusolojen tehtävät, jolloin yhdistys voisi osallistua tehtäviensä edellyttämään Puolustusvoimien operatiiviseen suunnitteluun. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tehtävät kytkettäisiin myös selkeämmin osaksi kokonaismaanpuolustusta.
lainsäädäntöön. Vallitsevassa turvallisuustilanteessa ja Nato-integraation ollessa vielä kuumimmillaan nähtiin tämän ratkaisumallin toteuttamisen olevan liian haastavaa näin lyhyellä aikajänteellä.
Vapaaehtoisen maanpuolustuksen vahvistaminen
Työryhmä luovutti loppuraporttinsa puolustusministeri Antti Häkkäselle 21. maaliskuuta 2025. Raportissa esitetään valittavaksi edellä esitettyä toista vaihtoehtoa, jossa vapaaehtoisen maanpuolustuksen vaikuttavuutta vahvistetaan niin, että nykyisen mallin hyvät puolet säilyvät, mutta samalla sen operatiivinen ja strateginen vaikuttavuus kasvavat.
Työnimenä ryhmä käytti mallista nimitystä ”Vapaaehtoisen maanpuolustuk-
Työryhmän esittämässä mallissa maanpuolustusjärjestöt säilyttäisivät nykyisen, yhdistyslakiin perustuvan asemansa ja itsemääräämisoikeutensa. Lainsäädäntömuutokset kuitenkin mahdollistaisivat järjestöjen ja vapaaehtoisten entistä laajemman hyödyntämisen vapaaehtoisessa maanpuolustuskoulutusjärjestelmässä. Tavoitetilassa vapaaehtoisen maanpuolustuksen resursointi olisi ennustettavampaa. Nykyisestä, ensisijaisesti yksilön koulutukseen keskittyvästä mallista siirryttäisiin laajemmin myös joukkojen koulutukseen.
Seuraavaksi puolustushallinto arvioi työryhmän esitystä sekä siitä mahdollisesti koituvia lainsäädännöllisiä uudistustarpeita ja taloudellisia vaikutuksia. Arvioinnin jälkeen mahdollisiin uudistuksiin ryhdytään heti kun mahdollista.
Työryhmän raportti on ladattavissa Valtioneuvoston julkaisuarkistossa Valtossa (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ handle/10024/166193).
Prikaatikenraali Markku Viitasaari palvelee puolustusministeriön puolustuspoliittisessa osastossa kansallisen puolustuksen yksikön johtajana.
Havaintoja suomalaisuudesta Natossa
Kolumnia kirjoittaessani Suomi on ollut Naton jäsenenä melko tasan kaksi vuotta. Kylkirauta juhlii 90-vuotista taivaltaan ja tähän verraten Suomen jäsenyys liittokunnassa ottaa toki vasta ensiaskeleitaan. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Suomi on tasaiseen tahtiin kyennyt saavuttamaan jäsenyydelle asetettuja tavoitteitaan. Mikkeliin sijoitettu maavoimajohtoporras (MultiCorps Land Component Command , MCLCC) sekä Rovaniemen ja Sodankylän suunnalle perustettavat eteentyönnetyt maajoukot (Forward Land Forces) ovat hienoja saavutuksia tuoreelle jäsenvaltiolle. Paljon on kahdessa vuodessa saatu aikaan. Jäsenyys vaatii kuitenkin arjessa jatkuvaa työstämistä.
Yhteensopivuutta ja liittolaisten toimintakykyä Suomessa on rakennettu sitomalla Suomea osaksi ”natolaista” johtamisjärjestelmää ja toimintakulttuuria. Suomalaisuutta, toisin sanoen suomalaista strategista kulttuuria osana Natoa, onkin aika ajoin arvokasta pysähtyä pohtimaan. Uuden edessä on tiedostettava vahvuudet, jotka muutoksessa pyritään säilyttämään.
Nato toimi liki kolmenkymmenen vuoden ajan keskittyen pääosin alueensa ulkopuoliseen kriisinhallintaan ja voiman projisoinnin haastaviin tehtäviin. Organisaationa Nato on valtava monikansallinen byrokratia, jonka toiminta perustuu doktriineihin, standardeihin, prosesseihin ja toimintamalleihin. Ukrainan laajamittaisen sodan alkamisen jälkeen Naton suurimmat muutokset ovat liittyneet yhteisen puolustuksen DDA-suunnitelmakokonaisuuteen (Deterrence and Defence of the EuroAtlantic Area), siihen liitettyjen joukkojen ja näiden johtamisen mahdollistamisen ympärille.
Naton ja muutenkin länsimaista sotavoimaa ohjaavat prosessit ovat muodostuneet kylmän sodan jälkeen yhä monimutkaisemmiksi. Prosessien näkökulma on kriisinhallinnan ja totaalisen ilma- ja informaatioylivoiman aikana tarkentunut riskien välttämiseen, joka ei laajamittaisen sodankäynnin viitekehyksessä ole välttämättä realismia. Voidaan ajatella niinkin, että uhkan muuttuessa sodan ajan joukkovahvuuksia pienennettiin dramaattisesti, päällystön tehtävät orga-
nisaatioissa vähenivät ja esikuntien koko moninkertaistui osin tämän seurauksena. Modernista esikuntatyöskentelystä kiinnostuneille suosittelen tutustumista Jim Storrin (2022) teokseen Something Rotten: Land Command in the 21st Century, jossa esitetään jokseenkin kriittinen, mutta hyvä puheenvuoro länsimaisen esikuntatyön fokuksen muutoksesta oikeiden asioiden tekemisestä prosessiuskovaisuuteen.
Toimivaa ei kannata muuttaa vain siksi, että muualla asiat tehdään toisin. Suomessa asevelvollisuudesta ei kylmän sodan jälkeen luovuttu ja esikunnat ovat edelleen Naton mittapuulla pieniä – samalla kun joukkokoot ovat monen muun jäsenmaan näkökulmasta kadehdittavan suuria. Erityisesti suurten maavoimien joukkojen suunnittelu ja käyttö ovat säilytettäviä vahvuuksia samalla, kun uudet prosessit vaativat esikunnissa lisää työvoimaa. Hyvä esimerkki suomalaisittain uudesta prosessista on Maavoimien komentajan linjauksesta kaksi vuotta sitten yhdysvaltalaisten kanssa aloitettu ilma-maataistelun integraatio. Esikuntiin luotava tulenkäyttöä ja taistelutilaa koordinoiva elin on välttämätön liittolaisten suorituskykyjen saamiseksi suomalaiselle taistelukentälle. Kehittämisen käytännöstä hyvä teksti on ”Finnish Joint Air-Ground Integration. Building
Allied Partner Capability” (Goettke, Thomas & Mikko Viren, 2024, Military Review, s. 137–145).
Suomen on saatava kaikki hyöty irti jäsenyydestä, viimeisetkin esteet yhteisen taistelukyvyn tieltä on purettava. Suomi on liittymisensä jälkeen joutunut nopeasti todellisen yhteisoperaatiokyvyn syvään päätyyn. Liittyminen haluttiin toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Suomella on ollut vastassaan jyrkkä prosessien oppimisen ylämäki, joka jatkuu vielä vuosia. Kun prosessit ja esikuntien vaikutuskanavat muuttuvat tutummiksi, osataan vetää oikeista naruista vähemmällä vaivalla. Suomalaisia ja suomalaista osaamista arvostetaan kansainvälisissä esikunnissa. Suomalainen virkamies on yleisesti rehellinen, asiaan paneutuva, perusteellinen, kehittämishaluinen ja nopeasti oppiva. Oli syynä sitten kevyiden esikuntarakenteiden aiheuttama kyvyttömyys erikoistua mihinkään tai luontainen ”tekevälle töitä riittää” -asenne, on hyvä maine pyrittävä kantamaan kunnialla. Töitä ahkerille suomalaisille löytyy kyllä. ”Työ ei tekemällä lopu” lienee ajoittain sopivampi kielikuva. Tehtävien ja prosessien moninaistuessa työt on tehtävä hyvin, kuitenkin jaksamisesta huolehtien.
Tapani Montonen
Vuoden Lotta 2024 Eva Lintunen
Lotta Svärd Säätiö – naisten vapaaehtoisen
maanpuolustuskoulutuksen mahdollistaja
TEKSTI: ANNE NURMINEN
Helmikuussa 2022 Venäjän Ukrainaan käynnistämän laittoman hyökkäyssodan seurauksena suomalaisten korkea maanpuolustustahto nousi ennätyksellisen korkealle. Siitä alkaen olemme Lotta Svärd Säätiössä saaneet vastata naisten kysymyksiin siitä, miten voisi liittyä Lottajärjestöön vapaaehtoiseksi maanpuolustajaksi?
Lottajärjestöön ei voi liittyä, sillä se lakkautettiin 80 vuotta sitten. Voimme kuitenkin ilahduttaa ja ohjata kysyjiä kääntymään muun muassa Naisten Valmiusliiton, Maanpuolustusnaisten tai Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen puoleen, jotka järjestävät kursseja kaikille varautumisesta ja vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta kiinnostuneille naisille. Myös Reserviläisliiton jäseneksi voi liittyä kuka tahansa 18 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen. Lotta Svärd Säätiö on lakkautetun Lotta Svärd -järjestön suora perillinen, jonka tarkoitus on huoltaa ja avustaa sodan tai muun kriisin johdosta kärsimään joutuneita suomen kansalaisia, kouluttaa naisia toimintaan kriisitilanteissa ja vaalia lottien perintöä. Lotta Svärd Säätiö ei järjestä vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta naisille, mutta rahoittaa merkittävästi edellä mainittuja organisaatioita, jotta ne voivat hoitaa samaa tehtävää, joka Lottajärjestöllä oli aikoinaan.
Lotta Svärd -järjestö osana liikekannallepanojärjestelmää Naisten osallistuminen maanpuolustustehtäviin on ollut keskeistä koko Suomen itsenäisyyden ajan. Itsenäisyyden alkuvuosina naiset alkoivat kouluttautua maanpuolustuksen tukitehtäviin,
mikä mahdollisti tärkeän roolin monissa aseettomissa tehtävissä sotavuosina 1939–1945. Vuonna 1939 säädetyn lain mukaan jokainen 18–59-vuotias oli työvelvollinen maanpuolustusta tukevissa tehtävissä. Näiden työvelvollisten joukossa oli satojatuhansia suomalaisia, joista naisia arvioidaan olleen ainakin 140 000.
Useat maanpuolustus- ja sosiaalityötä tehneet naisjärjestöt osallistuivat kotirintamatyöhön ja työhön sotatoimialueella. Näitä järjestöjä olivat muun muassa Lotta Svärd -järjestö, Martat, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset, Pelastusarmeija, rajaseutuyhdistykset, Suomen Punainen Risti, Samfundet Folkhälsan i Svenska Finland ja Sotilaskotiliitto. Naisten Työvalmiusliitto puolestaan oli mukana organisoimassa järjestöjen yhteistyötä.
Lotta Svärd -järjestö liitettiin osaksi liikekannallepanojärjestelmää vuonna 1927. Noin 95 000 lottaa oli jatkosodan lopussa lottakomennuksella. Kaiken kaikkiaan sodan aikana järjestöön kuului 240 000 naista.
Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin 23. marraskuuta 1944 osana Moskovan välirauhansopimuksen ehtoja. Ennen lakkauttamista lotat perustivat Suomen Naisten Huoltosäätiön, joka nykyisin
ANNE NURMINEN
tunnetaan nimellä Lotta Svärd Säätiö, ja siirsivät osan omaisuudestaan turvaan valtion takavarikolta. Järjestön työ jatkui lakkauttamisen jälkeen säätiömuotoisena.
Naisten kouluttaminen kriisien varalle
Nyt 80 vuotta myöhemmin Lotta Svärd Säätiö jatkaa lottien viitoittamalla tiellä. Vielä hetken toimintamme keskiössä on Lottajärjestössä palvelleiden lottien ja pikkulottien kuntouttaminen ja avustaminen. Lotta Svärd Säätiön toiminnan pääpaino on siirtymässä lottien toiveiden mukaisesti naisten kouluttamiseen kriisitilanteiden varalle. Lottien neuvokkuus, rohkeus ja pyyteetön auttamisenhalu näkyvät edelleen säätiön työssä.
Naisille suunnatun vapaaehtoisen maanpuolustuksen koulutustoiminnan
voi jakaa karkeasti kolmeen teemaan: yksilön henkilökohtaisten tietojen ja taitojen vahvistaminen sekä viranomaisia ja sotilaallista maanpuolustusta tukevat tehtävät. Painopiste on arjen turvallisuustaitojen vahvistamisessa, mutta koulutuksella kehitetään myös valmiuksia toimia normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeusolojen tehtävissä.
Naisille suunnatuissa harjoituksissa lisätään tietotaitoa ja vahvistetaan omaa kriisinsietokykykyä poikkeustilanteiden varalle. Yksilöiden osaaminen, hyvä fyysinen kunto sekä luottamus viranomaisiin ja yhteiskuntaan ovat kriisinkestävyyden keskeisiä tekijöitä. Vapaaehtoisesti kouluttautuvat naiset tarvitsevat osaamista ja tietoa, jotta luottamus omiin taitoihin ja yhteiskunnan toimivuuteen kriisien hetkellä vahvistuu.
Mitä naiset haluavat koulutukselta?
Naisjäsenten määrä on lisääntynyt maanpuolustusjärjestöissä vuoden
2022 jälkeen huomattavasti ja koulutustilaisuuksien suosio on valtavaa. Suosituimmat Naisten Valmiusliiton järjestämät Nasta-kurssit ovat loppuunmyytyjä nopeasti ilmoittautumisen avauduttua. Tarve juuri naisille suunnatun koulutustoiminnan kehittämiselle ja lisäämiselle on suuri.
Lotta Svärd Säätiön tavoitteet naisten vapaaehtoisen koulutustoiminnan mahdollistajana ovat, että 1) mahdollisimman moni nainen pääsee mukaan toimintaan, 2) koulutukset johtavat yhteiskunnassa tarvittavan kriisiosaamisen lisäämiseen ja 3) koulutus muodostaa oppimispolkuja, jotka lisäävät yksilön osaamista ja johtavat tulevaisuudessa mahdolliseen kriisiajan tehtävään.
Koulutustoiminnan kehittämiseksi olemme toteuttaneet yhteistyössä Reserviläisliiton kanssa kyselyn naisjäsenille koulutustoiveista. Vastauksista ilmenee naisten vahva maanpuolustustahto ja halu osallistua kriisin kohdatessa. Naiset haluavat haastaa itseään, oppia
uutta ja olla valmiina erilaisissa yhteiskunnan poikkeustilanteissa. Koulutuksen toivotaan joustavan eri elämäntilanteissa ja ajankäytöllisissä haasteissa. Osalle sopii viikonloppukurssi varuskuntaalueella, kun toiset toivovat saavansa maanpuolustuksesta hyvän harrastuksen arki-iltaan lähellä kotia. Suuri osa naisista haluaa nimenomaan naisille suunnattua koulutustoimintaa.
Mihin naisille suunnattua koulutusta tarvitaan?
Onko naisille tarve järjestää erillistä maanpuolustukseen liittyvää koulutusta? Olen tullut vakuuttuneeksi, että on. Moni nainen, toivoo saavansa harjoitella maanpuolustukseen liittyviä taitoja vertaistensa kanssa, turvallisessa ympäristössä ja ilman ”kokeneempien” viisastelua. Jokaisen naisen kansalaistaitoihin on kuuluttava myös itsepuolustuksen taidot: muun muassa venäläisten sotilaiden brutaali seksuaaliväkivalta naisia kohtaan Ukrainassa on näyttä-
nyt, miten tärkeää on pystyä puolustamaan itseään ja lähimmäisiään.
Jokainen suomalainen on maanpuolustusvelvollinen, mutta vain suomalainen mies on asevelvollinen. Tarvitsemme sotilaallisten tehtävien lisäksi vahvaa kansalaisosaamista ja aktiivisuutta kaikkien yhteiskunnan toimintojen takaamiseksi. Tarvitsemme edelleen vapaaehtoisia huolehtimaan yhteiskunnan rattaiden pyörimisestä kotirintamalla. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan joulukuussa 2024 julkaistun mielipidemittauksen mukaan naisista 71 prosenttia olisi valmis puolustamaan maatamme aseellisesti, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta. Saman kyselyn mukaan 78 prosenttia naisista olisi valmis osallistumaan kykyjensä ja taitojensa mukaan erilaisiin kansallisiin tukitehtäviin, jos Suomeen hyökättäisiin. Kyselyn tulokset vuodesta toiseen vahvistavat, että naisten kouluttamiselle erilaisten kriisien varalle on vahva kannatus.
Reserviläisliiton naisjäsenille osoittamassa kyselyssä vuonna 2025 eräs vastaaja totesi: ”Tarvitsen monipuolista kokonaisturvallisuuteen liittyvää koulutusta: fyysisen kunnon haasteita, nettikoulutuksia, ensiapukoulutusta, varautumiskoulutusta kaupunkilaisille, ruoanlaittokursseja esim. helppoa kuivaruoista, ammuntaharjoitteluja aloitteleville naisille.”
Aikanaan Lottajärjestöön kuului kaikenikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa olevia naisia. Lottajärjestössä komennukselle lähtivät ne, joiden elämäntilanne sen parhaiten salli. Kuitenkin järjestössä riitti tehtävää kaikille elämäntilanteesta ja fyysisestä suorituskyvystä riippumatta. Tänäkin päivänä eri-ikäiset ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat naiset haluavat kouluttautua ja tehdä osansa Suomen turvallisuuden hyväksi.
Turvallisuusosaaminen ja maanpuolustustahto kiinnostaa Vierailimme joulukuussa 2024 yhdessä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Miia Iivarin ja Naisten Valmiusliiton Suvi Akselan kanssa Yhdysvalloissa Naval War Collegen Women, Peace, and Security -symposiumissa esittelemässä suomalaisten naisten aktiivista roolia Suomen kokonaisturvallisuuden rakentamisessa. Tilaisuus on yksi YK:n turvallisuusneuvoston Women, Peace and Security (WPS) -verkoston kansainvälisistä yhteistyötapahtumista, jossa on edustajia lähes 60 maasta. Tilaisuudessa keskusteltiin erityisesti naisten johtamista turvallisuusaloitteista sekä kansainvälisistä trendeistä sukupuolten osallisuuden edistämisessä puolustus- ja turvallisuusalalla. Suomea pidetään naisten tasa-arvoisen osallisuuden esimerkkimaana. Naisten korkea maanpuolustustahto yhdistettynä monipuoliseen vapaaehtoiseen maanpuolustusja varautumiskoulutukseen on Suomen vahvuus ja erikoisuus, jota voi hyödyntää myös Nato-yhteistyössä.
Suomalaista naisille tarjottavaa vapaaehtoista ei-aseellista maanpuolustuskoulutusta arvostetaan laajasti. Kansainvälisesti turvallisuuden parissa työskenteleviä ihmetyttää, että Suomessa vapaaehtoiset käyttävät maanpuolustustaitojen harjoittamiseen vapaa-aikaansa ja maksavat päästäkseen mukaan harjoituksiin. Naiset ovat aktiivisia toimijoita ja haluavat hyödyntää tietojaan ja taitojaan yhteiskunnan hyväksi.
Naisten osaamisen hyödyntäminen
Siviilinaisille tulisi luoda koulutuspolku joka johtaa sijoitukseen jossakin valmiusosastossa, jota voitaisiin poikkeusoloissa hyödynt ää reserviläisiä tukevaan toimintaan.”
Näin jälkikäteen ymmärrämme, miten valtava merkitys itsenäisyytemme säilymisessä Lotta Svärd -järjestöllä on ollut. Lottajärjestön lakkautusmääräyksen myötä tämä naisten tekemä aseeton työ maanpuolustuksemme hyväksi jäi vaille virallista asemaa. Tänä päivänä meillä on suuri joukko ei-reserviläisiä henkilöitä, joilla olisi sekä osaamista että halukkuutta toimia turvallisuutemme hyväksi kriisin kohdatessa.
Vuonna 2021 Puolustusvoimien ruokahuollosta vastaava Leijona Catering, Naisten Valmiusliitto ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) käynnistivät yhteisen varautumisen pilottihankkeen. Hankkeen tavoitteena on tarjota vapaaehtoisille mielekkäitä tukitehtäviä ja turvata Leijona Cateringin henkilöstöresurssit valmiutta kohotettaessa. Hankkeessa on pilotoitu turvallisuuskoulutettujen vapaaehtoisten rekisteriä, jonka perustamista on jo vuosia pyritty edistämään. Koulutettujen vapaaehtoisten rekisteri mahdollistaisi henkilöiden nopean löytämisen ja kutsumisen erilaisissa kriisi- ja poikkeusoloissa viranomaisten tueksi. Muita tehtäviä vapaaehtoisille naisille poikkeus- ja häiriötilanteissa voisi löytyä esimerkiksi väestönsuojelun, droonitoiminnan, logistiikan tai muun huollon parista.
Vapaaehtoistoiminnan tulevaisuus näyttää positiiviselta, sillä turvallisuuskoulutettujen rekisteri on kirjattu maamme nykyiseen hallitusohjelmaan. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttä on hyvin toiveikas hankkeen etenemisen suhteen.
Asian eteneminen on tärkeää kriisitilanteisiin varautumisen vuoksi, jotta kaikki parhaat osaajat voidaan varata sotilaallisten tehtävien ohella myös muihin kriisiajan tehtäviin. Tällä varmistetaan ettei samaa henkilöä varata useaan eri tehtävään samanaikaisesti. Pienelle kansalle sen koko kapasiteetin hyödyntäminen kriisitilanteissa on ensiarvoisen tärkeää; kaikille löytyy varmasti tehtävää.
Kapteeni evp Anne Nurminen on Lotta Svärd Säätiön toiminnanjohtaja.
Ratkaisevaa puolustusteknologiaa ja huoltovarmuutta
Johtaminen ei kulu johtamalla
Kylkirauta on Kadettikunnan pitkäaikainen arvostettu jäsenlehti. Se on maanpuolustusaatteellinen järjestölehti ja maanpuolustuksen, johtamisen sekä upseerin arvojen, moraalin ja etiikan erikoislehti. Vuosituhannen alussa palvelleena päätoimittajana on ilo ja kunnia kirjoittaa Kylkiraudan 90-vuotisjuhlanumeroon.
Kirjoittavan upseerin negatiivinen leima on poistunut upseerin identiteetistä. Maanpuolustuskorkeakoulussa tulevat sotatieteiden kandidaatit, maisterit ja tohtorit harjoittelevat asiatyylisten ja tieteellisten tekstien tuottamista. Nuoret upseerisukupolvet käyttävät luontevasti sosiaalista mediaa ja ilmaisevat itseään osana upseeri-identiteettiään.
Poissa ovat vaikenemisen ja sanomattomuuden kulttuurin ajat ja pelko siitä, että tulee möläytettyä tai kirjoitettua ohi sanomattomien sääntöjen. Oli jopa aikoja, jolloin nuoren upseerin ei soveltunut sanoa ajatuksiaan ääneen eikä ainakaan lehtien palstoilla. Nyt saa sanoa – toki upseerin arvoja, moraalia ja etiikkaa kunnioittaen.
Sotilasjohtaminen on aina ollut Kylkiraudan yhtenä keskeisenä teemana. Läpi lehden historian siitä on kirjoitettu ahkerasti. Johtaminen ei kirjoittamalla tyhjene koskaan. Se on luonteeltaan hermeneuttista: sukupolvet ja eri näkökulmat vaihtelevat, ja jokainen uusi kirjoittaja tuo niihin oman lisäarvonsa.
Upseerikasvatuksen keskeisenä teemana on kasvaa johtajaksi. Vaikka johtamisesta on olemassa lukematon määrä erilaisia teorioita, malleja, oppeja ja kokemuksia, se ei kuitenkaan näytä koskaan olevan ongelmatonta. Samat ikuisuusasiat odottavat aina seuraavan sukupolven ratkaisuja: paljonko aikaa on varattava suunnitteluun, onko huonokin päätös parempi kuin ei päätöstä ollenkaan ja mistä otetaan oikeat mittarit sille, että toimeenpanon vaikutukset ovat sitä, mitä suunniteltiin ja päätetiin?
2000-luvun alussa johtamisen opeissa korostuivat erityisesti tasa-arvoa, moninaisuutta ja jaettua johtamista korostavat teemat. Johtamisen arvostukset heijastelivat aikansa maailmaa ja todellisuuskuvaa. Ajateltiin yleisesti, että auktoriteetti ja kuri olisivat jopa vanhentu-
neita johtamisen arvoina. Nyt voimme vain ihmetellä, miten maailman suurvaltojen johtajat muistuttavat johtamistyyleissään menneisyyden tuulahduksia, joista kuvittelimme jo päässeemme eroon. Se, mitä johtamisen haluttiin olevan, ei ole se, mitä johtaminen on.
Pitkään johtamisen teoreetikkojen ja johtamiskäsitteiden määrittelijöiden keskuudessa ajateltiin, että vallitseva valtakäsitys johtamisesta korvautuu uudella, paremmalla ja toimivammalla johtamisen idealla. Esimerkiksi taylorismi eli liukuhihnatyön johtamisajatus korvautui ihmisten johtamista korostavalla mallilla. Nyt on kuitenkin havaittu, että ajatus korvautumisesta ei pidä paikkaansa, vaan kaikenlainen johtaminen huolimatta syntyajankohdastaan ja olosuhteistaan on ikuisesti käyttökelpoista, jos olosuhteet ovat sille suotuisia.
Otetaanpa käsittelyyn behaviorismi, jonka johtamisen käsite-eliitti tuomitsi vanhentuneeksi 2000-luvun alussa. Behavioristisessa oppimiskäsityksessä oppimista tarkastellaan näkyvän käyttäytymisen ja reagoinnin kautta. Oppimisen ajatellaan olevan käyttäytymisen näkyvää muutosta.
Tänään teknologia ja digitalisaatio mahdollistavat sen, että oppimista voidaan tehostaa parhaiten erilaisilla videoilla, joista oikeat toimintatavat voi ymmärtää nopeasti, verrattuna lukemisen hitauteen ja lukijan vapauteen visualisoida lukemansa haluamallaan tavalla. Esimerkiksi sähköasentaja voi asennustyössään katsoa oikean asennuksen videon vaihe
vaiheelta ja samalla toteuttaa asennuksen. Audiovisuaalinen ja tekoälyllä tuettu informaatio toimii mahdollistaen osaamisen matkimisen reaaliaikaisesti.
Johtajuudessa olemme nähneet kehityssuunnan, jossa presidenttien Putinin ja Trumpin ja heidän kaltaistensa johtamistyylien aika ei näytä jääneen historiaan, vaan se on totisinta totta. Maapallon kokonaiskuvassa yhä useammat valtiot ja yhteiskunnat eivät näytä vapaaehtoisesti kääntyneen ajattelemamme liberalismin, moniarvoisuuden ja tasa-arvon suuntaan. Päinvastoin on lisääntynyt yhä enemmän auktoriteettien, konservatismin ja kuriin perustuvan ”kovan” johtamisen kaipuu. Tämä tosiasia näyttää olevan usein kipeä asia johtamisteorioiden ja akateemisten asiantuntijoiden armadoille, jotka toivoivat johtamisen muuttuvan heidän ihanteidensa mukaiseksi. Toisaalta aina on tiedetty se, että pelolla ja vihalla johtaminen ei johda mihinkään. Kolme kokonaisuutta näyttää edelleen takaavan menestyksen sotilasjohtamisessa. Ensimmäinen on kyky tosiasioiden pohjalta suunnitella toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Erityisesti ajankäytön osaaminen korostuu. Suunnitelman aika ei koskaan ole sama kuin suunnitelmaa koskevan todellisuuden oikea aika. Hyväksi suunnittelijaksi tullaan suunnittelemalla, ei tekemällä suunnitelmia. Toinen kokonaisuus on kyky opettaa ja ymmärtää, miten ihminen oppii. Yksi sotilasjohtajan perusvirheistä on se, että hän kuvittelee kaikkien oppivan samalla tavoin kuin hän itse on oppinut. Usein tällainen johtaja sortuu suunnittelussaan vääriin otaksumiin ja osoittaa sen, ettei hän ole uransa aikana hankkinut riittävästi käytännön kokemusta ihmisen oppimisesta ja erilaisista ihmisistä. Viimeisenä kokonaisuutena on toimeenpano ja käytännön johtaminen. Onneksi sotilasjohtajien uraan kuuluu edelleen eritasoisia johtamisjunailuja. Sen sijaan moni johtamista siviiliyliopistossa opiskellut saattaa työskennellä asiantuntijatehtävissä, joissa ei oikeasti pätevöidy suurten organisaatioiden johtamisen käytännön toimeenpanoon ja vastuuseen.
Aki-Mauri Huhtinen
Yksiääninen taidekenttä on turvallisuusriski
TEKSTI: KAISA RÖNKKÖ
Yhteiskunnan turvallisuusstrategia on nostanut henkisen kriisinkestävyyden kokonaisturvallisuuden timantin kärjeksi. Taiteen, tieteen ja sivistyksen kautta rakentuva arvopohja on sen ydintä. Muotoaan etsivä uusi maailmanjärjestys huutaa tarvetta tarkistaa ja vahvistaa kansakunnan omia arvoja ja päivittää niiden moninaisuutta. Vapaa taide on elintärkeä arvokeskustelun areena, joka avartaa ymmärrystä ja opettaa empatiaa – silloin jos siinä jokainen saa äänensä kuuluville.
Vierailullani Venetsian biennaaliin, yhteen maailman tärkeimmistä nykytaidenäyttelyistä, hämmästyin tapahtuman poliittisuudesta ja provokatiivisuudesta. Se on luontevaa hetkellä, jolloin globaalia tasapainoa tärisyttävät sodat ja konfliktit, epävarmuudet ja ekologiset haasteet. Tapahtuman teemana oli Stranieri Ovunque – Muukalaisia joka paikassa. Taiteessa korostuivat maahanmuuton kysymykset, muukalaisviha ja polarisaatio. Toiseutta käsiteltiin monenlaisten marginaalien; seksuaalivähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja vammaisten oikeuksien kautta. Tapahtuman inklusiivisuus kohtasi myös kritiikkiä. Arvostelijoiden mielestä biennaali vahvisti käsitystä tiettyjen ihmisryhmien muukalaisuudesta ja sitä kautta toi heitä entistäkin poikkeavammassa valossa esille.
Ymmärrän kritiikin: Taiteen vahvuus arvopohjan rakentajana perustuu siihen, että se antaa äänen myös heille, jotka eivät muuten saa yhteiskunnassa ääntään kuuluville. Marginaaleista kumpuavan taiteen ja historian tulkintojen on oltava osa taide-elämän pysyviä rakenteita. Jos taide eriytyy blokkeihin sen mukaan, kenen ääntä kuullaan, vuoropuhelun mahdollisuus kaventuu ja ajatus meistä ja muista vahvistuu myös taiteessa.
Propagandajoutsenten tanssi Sodat näkyivät biennaalissa. Venäjän paviljonki oli lainassa Bolivialla. Israelilaistaiteilija Ruth Patir pystytti teoksensa maan paviljonkiin, mutta ovessa oli lappu, jossa taiteilija ilmoitti, että tila aukeaa, kun Israelin ja terroristijärjestö Hamasin välille saadaan tulitauko ja järjestö vapauttaa israelilaiset.
Yksi biennaalin vahvasti poliittisista taideteoksista rakentui romantiikan ajan klassikon, viattomalta vaikuttavan sadun ympärille. Itävallan paviljongissa oli esillä Leningradissa syntyneen, sittemmin itävaltalaistuneen taiteilijan Anna Jermolaewan ja ukrainalaisen koreografin Oksana Serhejevan monitaideteos Rehearsal for Swan Lake, videoinstallaatioon yhdistetty liveperformanssi, jossa balettitanssijat harjoittelivat Joutsenlampi-balettia.
Teoksen lähtökohta on taiteilijan teini-iän muisto vuodelta 1989: Kun kommunistinen juntta alkoi syrjäyttää presidentti Mihail Gorbatšovia, kaikilla Neuvostoliiton televisiokanavilla pyöri tauotta kolmen päivän ajan Bolšoi-teatterin baletin esittämä Joutsenlampi. Sadunhohtoisesta taistelusta pimeyden voimia vastaan tuli Neuvostoliiton romahtamisen symboli.
Ilmiö ei ollut uusi: Joutsenlampi oli ilmestynyt televisioon jo vuonna 1982
KAISA RÖNKKÖ
presidentti Leonid Brežnevin kuoltua.
Venäjän viimeisen riippumattoman median, Novaja Gazetan, toistaiseksi viimeisessä, maaliskuun 2021 numerossa suuren tulipatsaan edustalla neljä ballerinaa tanssii ikonista ”Pienten joutsenten tanssia”. Lehden sivuilla kerrotaan, miten kouluissa opetetaan aseenkäyttöä.
Kesäkuussa 2021 venäläisten miehittämän Donetskin baletin Joutsenlammen esityksessä ballerinat poikkesivat kuulusta Petipan–Ivanovin koreografiasta ja muodostivat kirjaimen Z viestinä presidentti Vladimir Putinille.
Toukokuussa 2024 Helsingin Apolloklubilla venäläinen oppositioartisti Noize MC pyysi yleisöä ristimään kätensä ja ottamaan viereisen käsistä kiinni. Koko yleisö alkoi laulaa Joutsenlammesta tuttua pikkujoutsenten tanssin melodiaa ja tanssia tuttua koreografiaa.
Anna Jermolaewan ja Oksana Serhejevan Rehearsal for Swan Lake -te-
os haluaa taiteilijoiden mukaan lähettää Putinin helvettiin. ”Tulisipa Joutsenlampi taas televisioon” -lausahdus ei kerro kaipuusta taiteeseen vaan toiveesta vallanvaihtoon. Teoksen tanssijat harjoittelevat videoinstallaatioon yhdistetyssä liveperformanssissa vallankumousta, eivät balettia.
Diktaattori pelkää toisinajattelijoita
Venäläisen kulttuurin loistokkuuden lippulaivasta on tullut merkittävä politiikan väline: keino sensuroida, koodi, joka kertoo venäläisille, että jotain jätetään kertomatta. Samalla satuun ylväistä joutsenista ja rakkauden kaikki voittavasta voimasta on kietoutunut kaksoismerkitys, joka on tehnyt teoksesta avoimesti poliittisen protestin. Ukrainan sodan alettua Putin-kriitikot ovat alkaneet piirtämään joutsengraffitteja venäläiskaupunkien seiniin tai käyttämään ”Pienten joutsenten tanssin” kuvitusta rauhanmerkin tai ”no war” -sloganin tilalla.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan vapaalle medialle ja vapaalle taiteelle koittivat entistäkin haastavammat ajat. Venäjän hallintoa tai yleisesti hyväksyttyä arvomaailmaa kritisoineet taiteilijat joutuivat sulkemaan teatterinsa ja perumaan keikkansa, jos laulujen sanoituksia ei vaihdettu. Osa heistä tyytyi kohtaloonsa, osa jätti Venäjän, osa istuu vankilassa.
Toisinajattelijoille ei Venäjällä ole koskaan ollut tilaa: Dostojevski, Bulgakov, Nabokov ja Ahmatova joutuivat julkaisukieltoon. Isaak Babel teloitettiin. Daniil Harms murhattiin. Pasternakia ja Solženitsyniä vainottiin. ”Jumalanäiti, karkota Putin” vuonna 2012 Moskovan Kristus Vapahtajan katedraalissa laulaneen Pussy Riotin esiintyjät passitettiin Valko-Venäjälle vankilaan.
Taiteen vapaus uhattuna lännessä Merkkejä siitä, että sekä konservatiivinen että liberaali maailmanjärjestys ovat hajoamassa, löytyy myös lännestä. Vapaa taide ja vapaa tiede ovat liian vahvoja aseita autoritäärisille johtajille – se voimakkain keino kertoa totuudesta.
Italiassa Melonin äärioikeistolainen hallitus on miehittänyt sekä yleisradio
RAI:n että Italian suurten kulttuurilaitosten johtajapestejä hallituksen kuuliaisilla kulttuurisotilailla.
Unkarissa julkisrahoitteiset taide-
ARTIKKELIT
laitokset ovat jo toistakymmentä vuotta laulaneet Fideszin lauluja mukautuen orbanilaiseen historiankäsitykseen. Todellisuuskäsitys perustuu yhdenmukaistettuun kulttuuriin ja arvomaailmaan. Arvot ovat konservatiivisia ja suvaitsemattomia, keskiössä koti, uskonto ja isänmaa. Slovakia seuraa Unkaria äärioikeistolaisten taidelaitosjohtajien nimityksissä: Jos johtaja ei vaihdu puolueelle mieluisaksi, toimintamenot loppuvat. Maaliskuussa 2025 Donald Trump erotti Yhdysvaltain kansallisarkiston johtajan, joka oli hänen makuunsa liian kiinnostunut maan historian vähemmän kerrotuista tarinoista. Toukokuussa Trump alkoi säädellä vapaata taidetta ryhtymällä ohjaamaan apurahoja jakavan The National Endowment for the Humanities -viraston toimintaa. Tämän johdosta viraston johto irtisanoutui. Kautta aikojen vallankumouksissa on ensin poltettu kirjastot ja aloitettu demokratian totaalinen rapauttaminen ohjaamalla taide vain yhdenlaisen todellisuuskäsityksen ja arvomaailman tulkiksi. Eikö se kerro siitä, että taiteen voima
vaikuttaa ihmisten mieliin, arvoihin ja asenteisiin – valtaapitäviin, politiikkaan ja maailmanjärjestykseen – niin merkittävästi, että se on hiljennettävä ensin?
Kun taidetta aletaan vaientaa, pitää huolestua. Se kertoo sanan- ja ilmaisunvapauden kapenemisesta, totalitarismista. Se kaventaa näköalaa ja todellisuuskäsitystä sekä vaientaa mahdollisuuden ymmärtää erilaisuutta ja opetella empatiaa.
Taiteen kuluttaminen eriytyy Suomessa taiteen- ja ilmaisunvapaus toteutuvat, mutta suomalaisten tavassa kuluttaa taidetta on hälytysmerkkejä. Taiteen kanssa ihmisten vapaa-ajasta kilpailevat monet muut aktiviteetit sekä nopeat ärsykkeet ja pintatieto.
Valtaosalla ei ole mahdollisuutta mennä Venetsian biennaaliin tai edes balettiin. Suomessa kosketuspintaa kulttuuriin tarjotaan taiteen julkisella rahoituksella sekä säädetyllä lailla kulttuuripalveluista ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta. Kirjastot ovat avoimia jokaiselle.
Kuva: nato.int.
Suomalainen kulttuuripolitiikka vahvistaa henkistä kriisinkestävyyttä sillä, että valtio ei ohjaa taiteen sisältöä ja taiteilija-apurahat jaetaan vertaisarviointiin perustuen, ei poliittisilla päätöksillä. Näin varmistetaan taiteen vapaus. Suomalaisen kulttuuripolitiikan strategiat ovat nostaneet keskiöön monikulttuurisuuden ja tasa-arvon tematiikkaa ja pyrkineet vahvistamaan taidetta jokaisen oikeutena.
Kunnat ovat Suomessa hyvin eriarvoisessa asemassa kulttuurin järjestämisessä eikä valtakunnallinen kattavuus toteudu ideaalilla tavalla. Henkisen kriisinkestävyyden kannalta on huolestuttavaa, jos paikallinen museo, klubi tai kirjasto sulkee ovensa. Silloin fyysisen, ja henkisen tilan täyttää jokin muu. Yhä useammin se on vahingollinen disinformaatio tai nopeat dopamiiniärsykkeet.
Kulttuurisosiologi Riie Heikkilä on tutkinut kulttuurin kuluttamattomuutta teoksessaan Miksi lakkasimme lukemasta? Teoksessa selvitetään yhteiskunnallisia ja rakenteellisia syitä lukemisen muutosten taustalle Suomessa. Kirjan
Kuvat: pixabay.com. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.
kuuluu kansalle. Taiteen tuli puhutella työläisiä ja olla heidän rakastamaansa sekä kehittää heitä. Puškinia ja Tolstoita luettiin ja alakoulussa. Ooppera- ja balettiliput Mariinskiin tai Bolšoihin maksoivat vähemmän kuin leipä. Kulttuuri oli jokaisen oikeus – siis jokaisen enemmistöön kuuluvan. Taiteen avulla vahvistettiin kuvaa venäläisen kulttuurin ylivertaisuudesta, mutta myös luotiin johtajauskollisuutta. Sitä me emme tietenkään halua. Taide ei saisi olla vallankäytön väline, mutta ei myöskään eriytyä poliittisten jakolinjojen tai aatesuuntausten rintamiksi.
Informaatiosaasteelta puolustautumisen yksi koetinkivi on omasta ehdottomuudesta luopuminen. Kriittiseen ajatteluun kuuluu ymmärrys monenlaisista maailmankatsomuksista. Se vaatii myös sellaisen taiteen katsomista, jonka aiheet ovat omalle maailmakuvalle ja todellisuudelle vieraita, jopa epämieluisia. Oman maailmankatsomuksen kautta syntyvä ehdottomuus sulkee toisten ymmärtämisen portteja tavalla, joka uhkaa turvallisuuttamme.
mukaan nykyään on paljon ihmisiä, jotka eivät koe minkäänlaista omistajuutta kulttuuriin. Lukeminen, joka perinteisesti on ollut kaikkien yhteiskuntaluokkien tapa, eriytyy sosiaalisesti. Lisäksi siinä näkyy ylisukupolvisuuden kierre: luokkanousu ei tee kulttuurinkuluttajaksi. Usein on kyse ulkopuolisuuden kokemuksesta, rakenteiden ulkopuolelle jäämisestä, yhteiskunnasta tipahtamisesta ja katkeruudesta sitä kohtaan. Puhetapa, jossa kulttuurista puhutaan elitistisenä, turhana tai jotenkin huonona, normalisoituu.
Tilastokeskuksen mukaan ylimmän tuloviidenneksen, vähintään 5 000 euroa bruttona tienaavien, kulttuuripalveluihin käyttämä raha on romahtanut yli kolmanneksella.
Taiteen äärelle olisi löydettävä niin konservatiivien kuin liberaalienkin: Yksiääninen taidekenttä on turvallisuusriski, mutta myös ihmisten kyky löytää taiteen äärelle kokijoina ja tekijöinä on kriittinen huoltovarmuustekijä.
Neuvostoliitossa taidetta ja kulttuuria ohjasi Leninin ajatus siitä, että taide
Yksi tärkeimmistä korjausliikkeistä olisi vahvistaa lasten ja nuorten pääsyä taiteen äärelle. Koululaitos on parhaimmillaan Suomen suurin kulttuurilaitos. Peruskouluilla tulisi olla riittävät resurssit taidelaitosvierailuihin sekä riittävään ja laadukkaaseen taideaineiden opetukseen. Tämä mahdollistaisi jokaiselle oman äänen löytymisen ja arvomaailman muodostumisen taiteen kautta.
Taiteen vapauteen kuuluu taiteen kokijan vapaus. Jokaisella on oikeus ymmärtää ja tulkita taidetta haluamallaan tavalla. Taide vaikuttaa tunteisiimme, mutta se sisältää myös valtavia merkityksiä; ne voivat olla poliittisia, historiallisia, sosiaalisia – mitä tahansa. Niiden selvittäminen tai ymmärtäminen voi syventää ymmärrystä taiteesta ja elämästä, vahvistaa arvopohjaa ja asenneilmapiiriä tai kyseenalaistaa sitä. Se on osa henkistä kriisinkestävyyttä.
Joutsenlampea voi pitää edelleen loisteliaana balettina ja satuna suuresta rakkaudesta. Samalla se on myös esimerkki siitä, miten venäjänkielisen kulttuurin syväosaaminen on Venäjä-osaamisen kriittinen komponentti. Siksi on harkittava tarkasti, milloin on kannattavaa sulkea portit taiteelta – sekä yhteiskunnan että yksilöiden.
Musiikin maisteri Kaisa Rönkkö on Taiteen edistämiskeskuksen johtaja.
Kuvat: Sotamuseo ja Puolustusvoimat. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjasto 100 vuotta
TEKSTI: ARI MUHONEN JA JOONAS PARVIAINEN
Vastaitsenäistyneen Suomen asevoimien toiminnan järjestämisessä sotilaskirjastojen rooli oli keskeinen, vaikka aluksi kirjallisuutta oli vähän ja kirjastojen toiminta oli hajanaista. Kuinka sotilaskirjastotoiminnan perusta luotiin 1920-luvulla, miten sotien jälkeiset vuodet haastoivat kirjaston henkilöstöä ja millaisena kirjaston tehtävä näyttäytyy digiajan kynnyksellä?
Samalla artikkeli osoittaa, että sotilaskirjastojen merkitys tieteellisen tiedon luotettavana välittäjänä ja opetuksen tukena on nykyään jopa aiempaa suurempi.
Vastaitsenäistyneen Suomen asevoimien järjestämisessä vakinaiselle kannalle ja ohjesäännöstön luomisessa tarvittiin kirjallisuutta. Jääkärit olivat tuoneet mukanaan Saksasta Suomalaisen Sotilaskäsikirjan, mutta juuri muuta ei ollutkaan. Se tieto minkä tänä päivänä etsisimme verkosta, löytyi tuolloin sanakirjoista, käsikirjoista, oppaista ja hakuteoksista.
Muutamassa vuodessa syntyi erilaisia käsikirjastoja, joiden kokoelmat vaihtelivat. Pelkästään Helsingin alueella tällaisia kirjastoja oli 1920-luvun alussa toistakymmentä, suurimpina Sotaväen esikunnan kirjasto ja Yleisesikunnan kirjasto.
Jotakin näiden varhaisten kirjastojen toiminnan luonteesta kertoo, että kesällä 1923 itse yleisesikunnan päällikkö joutui kiertokirjeellä käskemään ”herroja upseereita viipymättä palauttamaan lainansa kirjastoon” Sotilasasiamiehet oli puolestaan valjastettu sotilasalan ammattikirjallisuuden hankintaan ja lehtitilausten hoitamiseen. Kirjastotoiminta koettiin tärkeäksi, mutta tehokasta se ei ollut.
Emerik Olsoni – keskittäjä ja kehittäjä
Alkuvuodesta 1925 kokenut kirjastomies Emerik Olsoni laati esityksen
kirjastotoiminnan keskittämiseksi. Hän tunnisti, että samojen kalliiden teosten hankkiminen useisiin pieniin kirjastoihin oli ”mieletöntä tuhlausta”.
Ajatus keskittämisen tuomista säästöistä ja toiminnan tehostamisesta löysi kaikupohjaa ylemmiltä tahoilta. Yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichs määräsi 20. maaliskuuta 1925 Emerik Olsonin toteuttamaan puolustuslaitoksen kirjastotoimen uudelleenjärjestelyn ja nimitti hänet majurin palkalla uuden keskuskirjaston kirjastonhoitajaksi.
Olsonin laatiman suunnitelman perusteella Helsingin seudun sotilaskirjastoista lakkautettiin kahdeksan, ja niiden kokoelmat sijoitettiin uuteen keskuskirjastoon. Kirjasto sijaitsi Yleisesikunnan tiloissa syksyyn 1927, jolloin se sai tilat Liisankatu 1:stä. Kirjasto toimi samassa korttelissa sota-ajan evakkoretkeä lukuun ottamatta 88 vuotta.
Sotatieteellisen keskuskirjaston tehtäväksi määrättiin puolustusvoimien tarvitseman kirjallisuuden hankkiminen ja asettaminen käytettäväksi. Kirjasto oli harkinnan mukaan myös siviilitutkijoiden käytettävissä. Keskuskirjaston kokoelmissa oli ensimmäisenä varsinaisena toimintavuonna 1928 noin 30 000 nidettä.
Legendaarinen Heikki A. Reenpää
ARI MUHONEN
PARVIAINEN
JOONAS
kuvaili myöhemmin ystäväänsä Emerik Olsonia harvinaisen monipuolisesti sivistyneeksi humanistiksi, mutta myös melkoisen itsetietoiseksi ja päättäväiseksi. Olsonilla oli samaan aikaan toinen virka Helsingin yliopiston kirjastossa. Hän toimi kääntäjänä ja kirjailijana ja toimitti useita lehtiä, joista mainittakoon esimerkiksi Suomen Sotilas ja Lapuan liikkeen Ajan Sana. Radikaalioikeiston piireissä hän oli myös aktiivinen. Presidentti Relander soittikin Ståhlbergin kyydityksestä kuultuaan ensimmäisten joukossa hyvin verkostoituneelle serkulleen Emerik Olsonille, jotta hän selvittäisi Lapuan liikkeen ja Vapaussodan Rintamamiesten Liiton johdon osuuden asiaan.
Vuoden 1938 puolustuslaitoksen uudelleenjärjestelyn yhteydessä kirjastotoimi siirrettiin puolustusministeriön koulutusosaston ohjaukseen. Keskuskirjastoja oli suunnitellussa organisaatiossa kaksi, Puolustuslaitoksen keskuskirjasto Helsingissä ja sen rinnalla toimiva Viipurin varuskunnan keskuskirjasto. Jälkimmäisen toiminta jäi sodan vuoksi suunnitelman asteelle.
Kriisejä ja skandaaleja
Sotavuosina keskuskirjasto jatkoi toimintaansa, vaikka 1944 olikin siirryttävä pommitusten tieltä evakkoon Karkkilaan. Sota jätti jälkensä kirjaston kokoelmiin, erityisesti Russicakokoelmaan, johon päätyi sotasaaliiksi venäläisiltä saatua kirjallisuutta. Kokoelmissa on myös kourallinen Lapin sodassa saksalaisilta jääneitä kirjoja. Emerik Olsoni joutui eroamaan 1945 toimittuaan 20 vuotta kirjastonhoitajana, mutta hänellä oli vielä yksi merkittävä luottamustehtävä isänmaan palveluksessa. Hänet kutsuttiin 1940-luvun lopulla Sveitsiin avustamaan Mannerheimin muistelmien kirjoitustyössä. Periaatteessa hänellä oli työhön hyvät eväät, sillä hän oli kirjoittanut kirjan Mannerheimin suvusta, laatinut Suomen itsenäisyystaistelun bibliografian ja suomentanut Matkan Aasian halki. Itsetietoisen toimittajan ja sairastelleen marsalkan näkemykset eivät kohdanneet alkuunkaan, ja yhteistyö päättyikin lyhyeen.
Emerik Olsonia seurasi kirjastonhoitajana everstiluutnantti evp Kaarlo Mäkelä, entinen Sotakorkeakoulun adjutantti, joka ehti toimia työn lomassa myös Helsingin olympialaisten komendanttina. Kirjasto siirtyi puolustusministeriön ohjauksesta Pääesikunnan koulu-
ARTIKKELIT
tusosaston alaisuuteen, ja nimi muuttui 1952 Sotatieteelliseksi keskuskirjastoksi. Kaarlo Mäkelän erottua 1953 virkaan astui virolaissyntyinen Yrjö Aav, joka muistetaan sotien jälkeisen ajan ehkä tunnetuimmasta vakoiluskandaalista. Neuvostoliiton sotilastiedustelu sai 1959 Yrjö Aavin kiristettyä luovuttamaan Yhdysvalloista saatua julkista, mutta vaikeasti hankittavaa sotilaskirjallisuutta. Aavin jäätyä kiinni 1963 presidentti Kekkonen joutui puuttumaan asiaan, Neuvostoliiton suurlähettiläs kutsuttiin jyrkkään puhutteluun, ja tapahtumaa puitiin Neuvostoliiton korkeimmassa joh-
dossakin. Aav tuomittiin tekonsa johdosta vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen.
Automatisointia ja uusia avauksia
Yrjö Aavia seurasi komentajakapteeni evp Niilo Huttunen, joka kuitenkin menehtyi pian. Häntä seurannut kääntäjä ja kirjailija Kaarle Hirvonen ajoi automaattisen tietojenkäsittelyn (ATK) käyttöönottoa kirjastossa. Aikaansa edellä olevien suunnitelmien ja niukkojen resurssien välinen syvä kuilu johti projektin kariutumiseen, ja
ARTIKKELIT
Hirvonen palasi pian akateemiseen maailmaan. Hän toimi myöhemmällä urallaan Helsingin yliopiston antiikin Kreikan sosiaalihistorian dosenttina. Kaarle Hirvosen erottua 1966 koitti filosofian maisteri Karin Kerkkosen neljännesvuosisadan mittainen kausi. ATK-järjestelmään siirtymistä suunniteltiin, mutta kehitystyön sijasta seurattiin suomalaisten kirjastojen ratkaisuja. Kirjaston nimi muuttui Sotatieteellisestä keskuskirjastosta Sotatieteen keskuskirjastoksi 1971, ja siirtyminen osaksi Sotakorkeakoulua tapahtui 1985. Sähköinen Trip-kirjastojärjestelmä otettiin käyttöön
1991, Kerkkosen seuraajan diplomi-insinööri Matti Hongiston aikana. Sotatieteen keskuskirjastosta tuli 1993 Maanpuolustuskorkeakoulun kirjasto. Toimintoja keskitettiin Santahaminaan, ja sinne siirtyi myös Sotakorkeakoulu opiskelijoineen. Kirjasto jäi Kruununhakaan paitsioon. Tilaongelmat kroonistuivat. Kokoelma oli kasvanut vuosituhannen vaihteeseen mennessä lähes 200 000 niteeseen ja kiinteistö oli remontin tarpeessa.
Digiajan murros ja uusi sijainti Matti Hongistoa seurasi 2003 kirjas-
tonhoitajana Tiina Järvinen, joka teki kirjastolla yli 20 vuoden työuran. Yliopistokenttään kytkeydyttiin vahvasti, ja Puolustusvoimien sisäverkosta siirryttiin internetiin käyttämään samoja tietojärjestelmiä kuin muut suomalaiset yliopistokirjastot. Kansalliskirjaston ylläpitämään sähköiseen julkaisuarkistoon Doriaan liityttiin 2012, jolloin Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisut ja opinnäytteet saatiin suuren yleisön käyttöön.
Aika Kruununhaassa päättyi 2015, jolloin kirjasto muutti uuteen Santahamina-taloon. Saman katon alle yhdistettiin useita pieniä käsi- ja laitoskirjastoja. Kaksoiskappaleet toimitettiin Varastokirjastoon Kuopioon, jossa ne ovat kaikkien suomalaisten käytettävissä.
Kirjaston sijainti Santahaminassa on tarjonnut erinomaiset mahdollisuudet tavoittaa Maanpuolustuskorkeakoulun opettajat ja opiskelijat. Tilat ovat lähellä ja käyttö mahdollista myös ilta-aikaan kirjaston ollessa suljettuna. Ulkopuoliset asiakkaat ovat tosin kärsineet kirjaston sijainnista suljetulla sotilasalueella.
Kirjasto tietotulvan suodattajana
Tieteellisen tiedon julkaiseminen sähköisessä muodossa on muuttanut kirjaston toimintaa. Käynnit kirjastossa ovat vähentyneet, kun sähköiset aineistot ovat käytettävissä Puolustusvoimien henkilökunnalle aina ja kaikkialla. Internetin tietotulva puolestaan haastaa kirjastoa, kun netistä löytyy ”kaikki”. Sähköinen tieto antaa helposti harhakuvitelman, että kirjasto on tarpeeton, vaikka tilanne on itse asiassa päinvastainen. Kirjaston perustehtävä on toimia luotettavan tieteellisen tiedon suodattajana. Sen asiantuntijat luotaavat uusia julkaisuja sekä hankkivat, järjestävät ja antavat käyttöön viimeisimmät tutkimustulokset. Kansainväliset julkaisut hankitaan pääosin kustantajien tarjoamina paketteina, mutta kotimainen aineisto kammataan teos- ja lehtikohtaisesti läpi. Näin tiedon tarvitsijat säästävät aikaa, kun he voivat etsiä vastauksia kysymyksiinsä valmiiksi pureksitun aineiston joukosta.
Asiakaskunnan kaikkoaminen etäyhteyksien päähän edellyttää kirjastolta uusia toimintatapoja. Kun neuvonta ja opastus aukioloaikojen puitteissa tavoittaa vain pienen osan asiakaskunnasta, kirjaston nettisivujen tarjontaa on täytynyt laajentaa. Sähköiset palvelut ovatkin nousseet tärkeään asemaan.
Kuvat: Sotamuseo ja Otso Hosiokangas/Puolustusvoimat.
Tärkeä tiedonhankinnan opetus Tiedon etsijät ovat tottuneet saamaan nopeita vastauksia kysymyksiinsä internetin syövereistä. Korkeakoulussa edellytetään kuitenkin syvällisempää tuntemusta tiedonlähteistä, niiden järjestämisestä sekä tiedonhaun strategioista. Kirjastolla on pitkät perinteet näiden asioiden opettamisessa.
Kirjasto on laajentanut opetustaan myös uusille alueille. Tieteellisessä työskentelyssä on osattava varmistaa tiedon luotettavuus. Kirjaston tehtävänä on lisätä tietoisuutta lähdekriittisyydestä. Tiedon alkuperän selvittäminen sekä tiedon luotettavuuden arviointi ovat olennainen osa tiedon käyttäjän ammattitaitoa. Kirjasto myös osaa kertoa tiedon eettisestä käytöstä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi avoimen aineiston lisenssien tuntemista sekä oikeaa viittaustapaa.
Kirjaston tehtävä on myös muistuttaa, että kaikki tieto ei ole saatavilla sähköisessä muodossa. Painetut kirjat ja lehdet ovat edelleen tärkeitä tietyillä tieteenaloilla, niitäkin on osattava käyttää.
Kohti avointa tiedettä ja tekoälyä Korkeakoulut suuntaavat kovaa vauhtia kohti avointa ja vastuullista tiedettä ja tutkimusta. Tällä tavoitellaan tieteen läpinäkyvyyttä ja edistetään tutkijoiden välistä kommunikaatiota sekä keskustelua kansalaisten kanssa. Kirjastoilla on merkittävä osa avoimuuden edistämisessä.
Myös Maanpuolustuskorkeakoulu haluaa edistää avointa tiedettä. Ohjenuorana on pysyminen niin avoimena kuin mahdollista, mutta niin suljettuna kuin on välttämätöntä. Kirjastolla on merkittävä osa avoimen tieteen tun-
ARTIKKELIT
nettuuden edistämisessä sekä käytännön toimien opastuksessa. Kirjasto osaa auttaa tieteellisen tutkimuksen tekijöitä esimerkiksi datan elinkaaren hallinnassa opastamalla aineistonhallintasuunnitelman laatimiseen osana tutkimuksen alkuvaiheen toimia.
Kirjasto myös muistuttaa, että avoin tiede on kaksisuuntaista. Korkeakoulun tulee osata hyödyntää jo avoimena olevia julkaisuja sekä dataa. Tämä säästää voimavaroja, kun julkaisuista ei tarvitse maksaa eikä turhaan toistaa jo muualla tehtyä tutkimusta.
Tekoäly on lyönyt itsensä läpi monissa käytännön toimissa. Korkeakouluissa sitä osataan jo hyödyntää monissa tehtävissä. Tieteellisen tiedon hankintaan se ei vielä sovellu kovinkaan hyvin, koska sen tarjoamien lähdeviit-
teiden laatu ei kaikilta osin ole riittävä. Kirjaston tulee kuitenkin etsiä tekoälyn soveltamismahdollisuuksia, ja työ on näiltä osin vasta alussa.
Tutkimusosaaminen on osa upseerin ammattitaitoa. Tieteellisen lukutaidon hankkiminen on osa upseerikoulutusta, ja tieteellisen tiedon soveltaminen osa upseerin toimenkuvaa. Kirjasto tukee näissä asioissa omalla asiantuntemuksellaan sekä palveluillaan opiskelijoita, Puolustusvoimien henkilökuntaa sekä yhteiskuntaa.
Tekniikan lisensiaatti Ari Muhonen ja filosofian maisteri Joonas Parviainen työskentelevät kirjastonhoitajinaMaanpuolustuskorkeakoulun kirjastossa.
KAADERILAULAJAT ESITTÄVÄT
JATKOSODAN LAULUJA
Tiistaina 7.10.2025 klo 12.00 Lahden Upseerikerholla
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjaston lukuvinkkejä
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjasto hankkii Puolustusvoimien käyttöön tutkimus- ja ammattikirjallisuutta mahdollisimman monipuolisesti eri sotatieteiden aloilta ja eri näkökulmista, pääosin sähköisesti. Kirjaston ajankohtaisia uutuusteoksia:
Rongved, Gjermund Forfang (toim.): European Total Defence: Past, Present and Future.
Abingdon, Oxon: Routledge. 2025. Artikkelikokoelmassa tarkastellaan kokonaisturvallisuuden konsepteja Euroopan eri maiden esimerkkien kautta ja esitetään että kokonaisturvallisuus tulee nousemaan entistä tärkeämmäksi Euroopan turvallisuuspolitiikassa. Mukana on myös Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Teija Sederholmin artikkeli.
Schneider, Jacquelyn & Julia Macdonald: The Hand Behind Unmanned: Origins of the US Autonomous Military Arsenal.
Oxford University Press. 2025. Miten ihmiset, prosessit ja organisaatiokulttuuri ovat muovanneet Yhdysvaltojen miehittämättömien asejärjestelmien kehitystä yli sadan vuodan ajalta. Miksi tietyt teknologiat yleistyivät ja toiset jäivät marginaaliin.
Thompson-Jones, Mary: America in the Arctic: Foreign Policy and Competition in the Melting North. Columbia University Press. 2025. Teoksessa tarkastellaan Yhdysvaltain
ulko ja turvallisuuspolitiikkaa ilmastonmuutoksen ja geopoliittisen kilpailun keskiössä olevalla arktisella alueella.
Vego, Milan:
Operational Art: Theory and Practice.
Abingdon, Oxon: Routledge. 2025. Pitkän linjan tutkijan teos avaa operaatiotaidon teoriaa maalla, merellä ja ilmassa havainnollistaen sitä historiallisten esimerkkien ja ajankohtaisten sotien avulla.
Hill, Alexander (toim.): The Routledge Handbook of Soviet and Russian Military Studies.
Abingdon, Oxon: Routledge. 2025. Kokoelma asiantuntijaesseitä Venäjän ja Neuvostoliiton asevoimien kehityksestä Napoleonin ajoista Ukrainan sotaan tarjoten kattavan katsauksen teemallisten ja kronologisten osioiden kautta sekä pohtien, onko olemassa erityinen venäläinen tapa käydä sotaa.
Höyhtyä, Marko: Satellite Communications and Networks.
Cham: Springer. 2025. Maanpuolustuskorkeakoulun apulais
professorin oppikirja johdattaa satelliittiviestinnän ja verkkojen teoriaan ja sovelluksiin.
Watling, Jack:
The Arms of the Future: Technology and Close Combat in the Twenty-First Century. London, UK: Bloomsbury Academic. 2025.
Maavoimaseminaarissakin vieraillut Royal United Services (RUSI) instituutin maasodankäynnin tutkija pohtii uusien teknologioiden merkitystä taistelukentällä.
Henriksen, Dag & Justin Bronk (toim.): The Air War in Ukraine: The First Year of Conflict. Abingdon, Oxon: Routledge. 2025. Johtavien kansainvälisten ilmasodankäynnin asiantuntijoiden analyysi Ukrainan ilmasodan ensimmäisestä vuodesta.
Kirjaston kokoelmiin voit tutustua osoitteessa https://mpkk.finna.fi
Puolueettomuuden soturin pahat henget
Ulkoministeriä kaatamassa – Operaatio Keijo Korhosta vastaan 1976–1977
Juhani Suomi
Otava 2025
Sivuja 207
ISBN 978-951-1-50096-4
Juhani Suomen kirjan kansi esittelee päähenkilöt: filosofian tohtori Keijo Korhonen (1934–2022), suurlähettiläs Vladimir Stepanov (1927–2022) ja tasavallan presidentti Urho Kekkonen (1900–1986). Teos esittelee myös liudan muita Korhosen kaatamisen takapiruja. Tukimiehet olivat vähissä.
”Ovatko suhteesi venäläisiin hyvät”, presidentti kysyi Korhoselta pyydettyään tätä Martti Miettusen hallituksen ulkoministeriksi. Sitaatti kertoo 1970-luvun ulkopolitiikastamme. Tämä oli vallitsevaa todellisuutta vuonna 1976.
Korhosen nimitys ulkoministeriksi syksyllä 1976 oli Kekkosen ratkaisu. Taustalla oli vanhenevan presidentin saama hyvä käsitys Korhosesta; hänet oli vain 33-vuotiaana nimitetty ulkoministeriön jaostosihteeriksi, josta hän yleni vajaassa neljässä vuodessa toimistopäälliköksi. Yhdeksi ministerivalinnan perusteeksi arvioidaan Kekkosen halu estää keskustan taistelevien tohtoreiden Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen pääsy tehtävään. Näin alkoi Korhonen astella miinoitettua polkua. Demarit näkivät Korhosen uhaksi tavoitteilleen ulkoministeriössä. Keskustalaiset eivät pitäneet Korhosta omana miehenään, joten moni katsoi hänen vieneen heille kuuluneen salkun.
Hallituksen nimittämisestä lähtien Neuvostoliiton suurlähettiläs Stepanov ryhtyi kaatamaan ulkoministeriä, joka oli liian oikeistolainen, puolueettomuuspolitiikkaa korostava ja YYA-vastainen. Viimeksi mainittu katsottiin Moskovassa suureksi rasitteeksi. Korhosen mielestä puolueettomuus kulki kaiken edellä; Neuvostoliiton kanta oli, että YYA määritteli Suomen aseman, jolloin Suomi ei voinut olla puolueeton. Ristiriita oli peruuttamaton.
Uuden ulkoministerin kärsivällisyyttä koeteltiin Unkariin suuntautuneella tasavallan presidentin vierailulla, jota ennen oli virkamiestasolla väännetty kun-
nolla kättä siitä, kulkeeko edellä puolueettomuuspolitiikka vai YYA. Sama toistui, kun DDR:n ulkoministeri Fischer vieraili Suomessa 1976. Syy oli valtioiden hallintoa korkeammalla: Moskova saneli sosialististen veljesmaiden ulkopoliittisen linjan, joten ongelma oli Moskovan–Helsingin välinen.
Helsingissä kesällä 1975 järjestetty ETYK-kokous oli vahvistanut ulkoministeriössä ajatusta Suomen lisääntyneestä ulkopoliittisesta liikkumavarasta. Tehtaankadun lähetystö oli täysin päinvastaista mieltä. Kremlin kanta oli, että kaikessa ETYK-huumassa olisi tullut mainita YYA-sopimus. Tilannetta eivät parantaneet Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II:n ja Saksan liittotasavallan liittopresidentti Walter Scheelin vierailut Suomessa kesällä 1976. Kumpikaan ei säästellyt sanojaan kehuessaan Suomen puolueettomuuspolitiikkaa. Kaiken kukkuraksi presidentin kolmannen Yhdysvaltojenvaltiovierailun aikana kuultiin ylistäviä lausuntoja Suomen asemasta suurvallan kupeessa. Nyt reagoi jo Neuvostoliiton asiainhoitaja Streltsov. Valtiosihteeri Matti Tuovinen sai kuulla, että Kremlissä oltiin huolissaan Suomen läntisistä suhteista. Taustalla nähtiin kiristyvä suurvaltojen kilpailu Suomen sielusta. Moskovassa oltiin huolissaan lähestyvästä presidentinvaihdoksesta. Tiedustelumies ja diplomaatti Mihail Kotov
oli korostanut presidentille, että Ahti Karjalaista ei saa syrjäyttää politiikassa. Moskovan mielestä Korhonen puhui puolueettomuuspolitiikasta väärin. Raskauttavana nähtiin myös Korhosen poliittisen historian professorina antama lausunto Ribbentrop-sopimuksesta. Neuvostoliiton virallinen historiankirjoitus torjui väitteet salaisesta lisäpöytäkirjasta, josta Korhonen oli jopa julkistanut valokopion. Syntikuormaa lisäsi Korhosen esiintyminen Sodan ja rauhan miehet -tv-sarjassa asiantuntijana. Ohjelman ei katsottu edistävän ystävällismielisten valtioiden hyviä välejä. Korhosvastaiset asenteet alkoivat kasaantua uuden hallituksen nimitystä odotellessa. SDP:n johto ei halunnut Korhosta uuteen hallitukseen. Puolueen puheenjohtaja Kalevi Sorsa raportoi presidentille, että Tehtaankadun diplomaatit puhuvat Korhosta vastaan. Samaa tietoa välittivät keskustalaiset presidentin kansliapäällikkö Perttunen ja ministerit Uusitalo ja Väyrynen. Tässä kohtaa kamelin selkä katkesi: presidentti päätti, että Korhonen jää uuden hallituksen ulkopuolelle.
Ratkaisun syvimmät syyt jäivät pimentoon. Tämä kuitenkin kiihdytti suomettumispuheita maailmalla; lopputulokseksi jäi, että Neuvostoliiton suurlähettiläs Stepanov oli savustanut Suomen ulkoministerin paikaltaan. Korhonen oli todennut lähdön hetkellä, että ”niinhän täällä paistaa vahingonilo kuin aurinko juhannusyönä”. Näytelmän täydensi presidentin välistäveto: kertomatta ulkoministeri Väyryselle Kekkonen nimitti Korhosen ulkoministeriön alivaltiosihteeriksi 1977. Kekkonen ei myöskään välittänyt informoida asiasta pääministeri Sorsaa.
Juhani Suomi päättää teoksensa luonnehtien Korhosta mieheksi, joka koko elämänsä souti vastavirtaan: ensin hänet leimattiin neuvostovastaiseksi, ja elämänsä loppuvaiheessa, vastustaessaan niin EU- kuin Nato-jäsenyyttäkin, putinistiksi. Suomen mukaan tämä osoittaa, että valtiollisten päättäjien ja median näkemykset ovat kiertäneet täydet 180 astetta. Ympyrä on siis sulkeutunut.
Pekka Holopainen
Putinin kokki ja hänen viimeinen keitoksensa
Kauppatavarana kuolema – Palkka-armeija Wagnerin tarina
Ilja Barabanov & Denis Korotkov
Käännös Kyösti Karvonen
Otava 2024
Sivuja 272
ISBN 978-951-1-48930-6
Yhdeksän vuotta ehti yksityinen palkka-armeija Wagner sotia ympäri maailmaa Vladimir Putinin puolesta. Alkuperäinen Wagner haudattiin perustajansa Jevgeni Prigožinin mukana elokuussa 2023. Moni tosin kyseenalaistaa Prigožinin kuoleman vedoten hänen mestarillisiin harhauttamistaitoihinsa.
Toimittajat Ilja Barabanov ja Denis Korotkov olivat seuranneet Wagnerin toimintaa vuodesta 2014 eli sen alusta alkaen. Venäjän hyökkäyssodan alettua Ukrainassa 2022 molemmat miehet pakenivat Venäjältä. Barabanov on työskennellyt Kommersantissa, Novaja Gazetassa ja BBC:llä, Korotkov Fontankan Pietarin painoksessa sekä Novaja Gazetassa.
Tietokirja Kauppatavarana kuolema perustuu asiakirjalähteiden lisäksi muun muassa uutisartikkeleihin ja videopätkiin. Kirjoittajat ovat keskustelleet niin wagnerilaisten kuin heidän perheidensä kanssa. Vähäisenä ei voi myöskään pitää toimittajien hallussa olevaa ainutlaatuista Wagnerin sisäisten asiakirjojen arkistoa. Tekstin viitteistys on runsasta ja lähteiden takaa paljastuu aina vain uusia sivujuonteita, joista monesta saisi aikaiseksi oman kertomuksensa.
Kirjassa edetään kronologisesti Wagnerin ensi-iskuista kohti Prigožinin kapinaa ja kuolemaa. Rinnakkain pystyy seuraamaan niin itse palkka-armeijan kuin sen komentajien ja varsinaisen perustajansakin vaiheita. Kirjassa tuodaan ilmi Wagnerin rakenne, henkilöstömää-
rä ja tappiot organisaation koko olemassaoloajalta.
Syitä tavallisten venäläisten miehien liittymisestä Venäjän ”muukalaislegioonaan” pyritään avaamaan wagnerilaisten perheenjäsenten haastatteluiden kautta. Joukossa oli rikollisia, murhaajia ja raiskaajia, jotka värvättiin suoraan vankiloista. Heidän rinnallaan osan palkkasotureista osoitetaan kuitenkin olleen ihan nuhteettomia venäläisiä, usein jopa perheellisiä.
Wagnerista muodostui lopulta Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen pahamaineisin symboli ja Prigožinista pahan kasvot. Perintönä hän jätti tuhansia kokeneita palkkasotureita, jotka osaavat käytännössä vain sotia ja etsivät jatkuvasti töitä. Venäjälle onkin syntynyt Wagnerin raunioille lukuisia pienempiä yksityisarmeijoita. Prigožin oli värvännyt joukkoihinsa ihmisiä, ”joita kukaan ei surisi ja joilla ei olisi, minne paeta”. Kirja tempaa helposti mukaansa. Tarinat seuraavat toisiaan ja ajan kulues-
sa Prigožin muuttuu rohkeammaksi ja häikäilemättömämmäksi. Valehtelun ja silmänkääntötemppujen määrä osana Wagneriin liittyvien tarkempien tietojen järjestelmällistä salaamista on uskomaton. Kansainvälisille toimittajillekin ollaan avoimesti moukkamaisen röyhkeitä – tunnustetaan epäsuorasti kaiken kerrotun olevan pelkkää valetta, mutta saadaan kysyjät näyttämään hölmöiltä. Prigožin oli rikollinen liikemies, venäläinen mafioso. Wagner oli vain yksi osa hänen tuottoisaa imperiumiaan. Osasyynä taloudelliseen menestykseen olivat Prigožinin kyky ja halu hoitaa Putinin puolesta presidentin tarvitsemat likaiset työt. Korvaus on luonnollisesti ollut aivan eri luokkaa kuin mitä virallisen Venäjän turvallisuusviranomaisille maksettiin – tai maksetaan.
Ei ole vaikeaa valita, sotisiko mieluummin Venäjän virallisia asevoimia vai kirjassa kuvatun Wagnerin kaltaista ryöstömurhaajajoukkoa vastaan.
Toimittajien teksti, vaikkakin osin ensin englanniksi ja edelleen suomeksi käännettynä, on tietomäärästä huolimatta sujuvaa. Kokonaisuus tempaa mukaansa ja niin sanottua isoa kuvaa on vaikea lukemansa perusteella kyseenalaistaa. Lähteet ovat pääosin venäläisiä, mutta foliohattu kannattaa pitää korkeintaan kädessä. Totuus vaikuttaa jälleen olevan tarua ihmeellisempää.
Prigožin tuhoutui ja Wagner lakkasi olemasta lopulta kahdessa kuukaudessa. Kohtaloksi koitui Venäjän julkinen arvostelu ja sen kulminaatiopisteenä kapinointi Putinia vastaan.
Kirjassa muistutetaan Prigožinin olleen päätrolli jopa omissa hautajaisissaan, joissa valtiolliset harhautustoimet salasivat miehen todellisen hautauspaikan ja -ajankohdan. Venäjän sankarin arvonimellä ei ollut lopulta väliä.
Lauri Kohva
”Se, joka hallitsee tekoälyä, hallitsee maailmaa”
Punainen verkko
Aamos Honka
Gummerus 2025
Sivuja 489
ISBN 978-951-24-4214-0
Tekoälyn nopea kehitys on huolestuttanut ihmisiä viime vuosina. Yhä nopeammin kehittyvän teknologian alan pelätään riistäytyvän hallitsemattomaksi ja vievän lopulta kontrollin ihmiseltä. Tuomiopäivän oraakkelit julistavat koneiden vallankumousta Terminator-elokuvien tyyliin. Jo nyt erilaiset sosiaalisen median alustat laativat meistä pelottavan tarkkoja profilointeja, jotka ovat hyödynnettävissä markkinoinnissa ja mielipiteiden muokkaamisessa. Tekoälyn puhtaasti sotilaallisten käyttömahdollisuuksien kirjo on vielä varsin tuntematon, mutta esimerkiksi Venäjän presidentti Putin on jo vuonna 2017 lausunut kuolemattomat sanat: ”Se, joka hallitsee tekoälyä, hallitsee maailmaa.” Venäjä tosin ei ole profiloitunut tekoälyn kehittämisen kärkimaaksi, mutta Kiina sen sijaan on.
Aamos Honka -taiteilijanimeä käyttävältä kirjailijalta ilmestyi alkuvuodesta 2025 hiuksia nostattava teos Punainen verkko. Kirja jatkaa upeasti Ilkka Remeksen ja Helena Immosen viitoittamalla kotimaisten trillerien tiellä, mutta erottuu edellä mainituista ennen kaikkea huolitelluilla yksityiskohdillaan ja asiantuntemuksellaan.
Punainen verkko -kirjassa Kiinan vapautusarmeijan strategiset tukivoimat ja tiedustelupalvelu MSS käynnistävät laajan hybridihyökkäyksen länsimaita vastaan. Iskut ovat vaikeasti erotettavissa onnettomuuksista tai tietoverkkojen häiriötilanteista, mutta vakavuudeltaan ne suistavat valtion toisensa jälkeen poikkeustilaan. Sotaa käydään pääosin kyberja informaatioulottuvuudessa, ja merkittävän roolin saa aiemmin jännityskirjallisuudessa vähälle huomiolle jäänyt teko-
älyn hyödyntäminen osana laaja-alaista vaikuttamista. Kirjassa kuvatuksi tulevat ajankohtaiset deep fake -videot, bottien sosiaalisessa mediassa suorittamat mustamaalauskampanjat, Tiktokin tyhmennysvaikutus ja erilaiset kyberiskut yhteiskunnalle elintärkeitä kohteita vastaan. Taitavasti Kiina myös johtaa länsimaat toistensa kurkkuun paljastamalla harkitusti Yhdysvaltojen liittolaisiinsa kohdistamaa vakoilua. Kaiken taustalla riehuu maailmanlaajuinen kauppasota. Lontoon Heathrow’n lentokentällä lentokoneiden törmäämistä toisiinsa todistaa Turun yliopistossa informaatiovaikuttamista tutkiva Teemu Järvinen. Kiinalaisten hunaja-ansaan houkutellaan hybridiosaamiskeskuksessa työskentelevä Kimmo Toivonen, Suojelupoliisissa tapauksen parissa ahkeroi kyberasiantuntija Laura Vesterinen ja Pääesikunnan tiedustelussa tiedonmuruja yhdistelee majuri Janne Peura. Kiinan vapautusarmeijaan soluttautunut kaksoisagentti Hao pyrkii paljastamaan Kiinan operaation ja joutuu paljastuttuaan pake-
nemaan henkensä edestä. Tapahtumien etenemistä seurataan näiden kirjan viiden keskushahmon kautta. Tiedustelumaailman eri organisaatioissa palvelevien henkilöiden tarinat sivuavat toisiaan ja nivoutuvat lopulta taitavasti yhteen. Kerronnasta ei puutu jännitystä, eikä vauhdikkaita juonenkäänteitä. Osassa tapauksia ja niiden kuvauksissa on pelottavan paljon yhtäläisyyksiä nykyhetkeen. Aamos Honka -salanimen taakse kerrotaan kätkeytyvän Suomen tiedustelumaailman sisäpiiriläisen. Kirjailijakuvaus – ”maisteri Turun kauppakorkeakoulusta. Hänellä on toistakymmentä vuotta kokemusta tiedustelumaailmasta Suomessa” – ei tarkemmin erittele missä organisaatiossa hän on palvellut. Punaisen verkon tarinankerronnasta kyllä välittyy tiedustelutoimialan asiantuntemus. Prosessit, tekniikat ja henkilökuvaukset ovat niin huoliteltuja, että ne erottuvat edukseen muista tiedustelun ja turvallisuuden trillereistä. Silti mitään sisäpiirin salaisuuksia tai paljastuksia on kirjasta turha hakea.
Punainen verkko on ennen kaikkea viihdettä, mutta tarinaan kätkeytyy myös opettavaisia viestejä. Yksi yleishyödyllinen oppi lukijoille on oikeanlaisen kotivaran tärkeyden korostaminen osana kriisinsietokykyä. Kun yhteiskunta murenee ympäriltä, on tärkeää, että kansalaiset huolehtivat itse selviytymisestään. Vettä, ruokaa ja lämpöä tulisi olla saatavilla muutamiksi päiviksi. Toinen keskeinen viesti, jota kirjoittaja kirjan loppusanoissa sanoo halunneensa painottaa, on Kiinan merkityksen korostaminen maailmanjärjestykselle. Suomessa perinteisesti, ja tietysti maantieteestämme johtuen, tuijotamme kenties liiaksikin Venäjän muodostamaa uhkaa, mutta Venäjään verraten Kiina on oikea suurvalta, jonka teoilla on globaalia merkitystä. Kiinan intresseissä on halu kaikin keinoin heikentää länttä.
Ville Vänskä
Olisiko aika toimia, ennen kuin on liian myöhäistä?
Kuka puolustaisi Eurooppaa?
Hyökkäävä Venäjä, uinuva manner
Keir Giles
Käännös Kyösti Karvonen Docendo 2025
Sivuja 328
ISBN 978-952-850-165-7
Keir Giles toteaa uusimman kirjansa alkumetreillä, että liian vähäinen määrä Varsovan länsipuolella asuvia eurooppalaisia ymmärtää, kuinka paljon heidän elämänsä muuttuisi, jos Venäjä päihittäisi Ukrainan. Tuntuu uskomattomalta, että edelleen käydään keskustelua siitä uhkaako Venäjä Eurooppaa vai ei. Olisiko vihdoin aika herätä todellisuuteen!
Naton Euroopan-joukkojen komentaja kenraali Christopher G. Cavoli totesi huhtikuussa 2024, että ”Venäjä ei osoita pysähtymisen merkkejä. Eikä Venäjä aio pysähtyä Ukrainaan.” Gilesin näkemyksen mukaan Venäjän voi pysäyttää luotettavasti vain uskottava sotilaallinen voima, joka on paikalla ja valmiina etukäteen.
Gilesin teos on kirjoitettu vuonna 2024, jolloin Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjat olivat vielä käynnissä ja ei ollut selvää kuka tulee vaalit voittamaan. Mielestäni kirjassa ennakoidaan Trumpin valtaannousua ja sen mahdollisia seurannaisvaikutuksia hyvin tarkkakatseisesti. Lähes kaikki Gilesin arviot seurannaisvaikutuksista osuvat kuin naulan kantaan. Arviot Yhdysvaltain politiikan suunnanmuutoksesta ovat kuin referaattia siitä mitä on saanut uutisista nähdä, kuulla ja lukea.
Yhdysvaltojen kasvanut huoli Kiinasta ja tarpeet omien joukkojen uudelleen ryhmittämiseen on todellista. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Euroopalle asetettu vaatimus huolehtia itsenäisemmin omasta puolustuksestaan on oikeutettu. Eurooppa on vuosikymmenien ajan nauttinut Yhdysvaltain joukkojen läsnäolosta ja turvasta, ilman vakavasti otettavaa sodan uhkaa. Tämän takia monet maat ovat lakanneet huolehtimasta omasta puolustuksestaan. Ammattiarmeijoihin siirtymisen myötä myös asenneympäristö on muuttunut. Maanpuolustusta ei
enää nähdä koko yhteiskuntaa sitovana velvoitteena, vaan arkisena asiana, jonka hoitaminen kuuluu ammattisotilaille, jotka huolehtivat yhteiskunnan turvallisuudesta poliisin ja palokunnan tapaan. Teoksessa arvioidaan myös Naton roolia ja puutteita turvallisuuden takaajana ja sitä pystyvätkö EU tai halukkaiden maiden koalitiot täyttämään Yhdysvaltojen jättämän aukon. Ennen kaikkea Giles korostaa uuden johtajuuden tarvetta vapaan maailman puolustamisessa. Euroopalle on koittanut aika kohdata muuttuneet tosiasiat ja alkaa huolehtimaan oman maanosansa puolustuksesta. Euroopan puolustus vaatii johtajuutta ja vastuunkantoa, mutta kuka olisi valmis ottamaan tämän roolin Euroopassa? Saksalla, Ranskalla ja Isolla-Britannialla on olemassa edellytyksiä, mutta kaikilla on omat haasteensa, minkä vuoksi merkkejä halukkuudesta ottaa johtajuutta ei ole juuri näkynyt.
Giles analysoi kirjassaan suurimpien Euroopan maiden sotilaallisia suorituskykyjä ja niiden kehittämistarpeita. Todellisuus on paikoitellen mykistävää luettavaa ja lukija jää vain miettimään, että miten tämä voi olla mahdollista. Kurottavaa takamatkaa ei ole pelkästään taloudellisesti ja materiaalisesti vaan myös arvoissa, asenteissa ja inhimillisten voimavarojen sitouttamisessa maanpuolustukseen.
Giles nostaa teoksessaan esille maanpuolustustahdon, kokonaismaanpuolustuksen sekä resilienssin merkityksen. Esimerkkinä ja suunnannäyttäjinä käytetään sekä Suomea että Puolaa. Suomea kuvataan kirjassa maana, joka ei ole koko kylmän sodan aikana ja sen jälkeen menettänyt otettaan maanpuolustuksesta. Suomi on huolehtinut puolustusvalmiudestaan siten, että maanpuolustaminen koetaan edelleen koko kansan vastuulla olevaksi asiaksi. Puola taas on viime vuosikymmenen ajan panostanut merkittävästi puolustuksensa kehittämiseen. Maa on vahvistanut puolustusbudjettiaan ja haalinut uutta puolustusmateriaalia kaikin saavutettavissa olevin keinoin. Haasteena on kuitenkin se, että uusi kalusto on melko kirjavaa. Se, miten Puola onnistuu integroimaan hankitun sotamateriaalin puolustusjärjestelmäksi ja huolehtimaan sen kouluttamisesta, huollosta ja ylläpidosta, tulee olemaan tulevaisuudessa sekä riski että haaste Puolalle. Keir Giles on Ison-Britanian johtava Venäjä-asiantuntija ja Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatham Housen tutkija. Hän on perehtynyt laajasti Venäjän sotilaspolitiikan ja asevoimien kysymyksiin sekä toiminut useassa maassa hallituksen neuvonantajana Venäjäkysymyksissä. Gilesin ammattitaito näkyy kirjan sisällössä alusta loppuun. Teoksessa esitetty huoli ja paikoin alarmistiset kuvaukset Euroopan valmiudesta ja halusta kantaa vastuuta omasta turvallisuudestaan nousevat todellisuudesta. Tekstin avulla pyritään herättelemään lukijoita ymmärrykseen. Suomi on omalta osaltaan toiminut esimerkillisesti ja maanpuolustuskonseptillamme on kysyntää ja kiinnostusta, mutta henkseleiden paukutteluun meilläkään ei ole varaa. Maanpuolustuksen kehittämistä ja vahvistamista tulee jatkaa edelleen suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti.
Gilesin kirja on enemmän kuin ajankohtainen ja suosittelen sen lukemista kaikille. Jokaisen maan tulee huolehtia omasta puolustuksestaan ja sen kehittämisestä, mutta lukumääräinen voima, riittävä pelote ja puolustus saavutetaan vain yksituumaisuudella ja vahvalla yhteistyöllä Euroopassa, transatlanttista linkkiä unohtamatta.
Kari Aapro
Kahden rintaman välissä – Upseerit kylmässä sodassa Ahti Lappi & Heikki Tiilikainen (toim.)
48. Kadettikurssi ja 33. Merikadettikurssi 2023 Sivuja 242
ISBN 978-952-94-8369-3
Aktiiviupseerin uraa mainostetaan monipuoliseksi ja haastavaksi. Eikä turhaan. Sen todistaa myös 48. Kadettikurssin ja 33. Merikadettikurssin kootut muistelmat Kahden rintaman välissä. Kirjan alaotsikko Upseerit kylmässä sodassa vihjaa onnistuneesti niihin palvelustehtäviin, joihin syksyllä 1963 valmistuneet luutnantit uransa aikana joutuivat.
Omakustannekirja käsittää 242 sivua ja sillä on kaksi päätoimittajaa: Ahti Lappi ja Heikki Tiilikainen. Molemmat tunnetaan tuotteliaina tietokirjailijoina ja maanpuolustusasioihin kantaa ottavina keskustelijoina. Kokeneiden sanankäyttäjien jälki näkyy myös teoksen sivuilla. Ahti Lapin palvelusura alokkaasta everstiksi kietoutui kokonaisuudessaan yhteen ilmatorjunta-aselajin kanssa. Viimeiset yhdeksän palvelusvuottaan Lappi toimi ilmatorjunnan tarkastajana Pääesikunnassa. Siihen mennessä hän oli osallistunut jokaiseen it-ohjuskauppaan, joita Puolustusvoimat teki. Ohjusten perinpohjainen tuntemus käy ilmi hänen teksteistään, joita onkin neljäsosa kirjan sivuista. Niissä kuvataan elävästi myös poliittista tasapainoilua Pariisin rauhanehtojen ja YYA-velvoitteiden välillä. Everstiluutnantti Heikki Tiilikaisen ura kulki linnakkeen päälliköstä Ruotuväki-lehden päätoimittajaksi ja Puolustusvoimien suhdetoimintamieheksi. Hyppäys valtakunnallisen julkaisun ruoriin ilman journalistista koulutusta johti kapteeni Tiilikaisen kiistoihin, joissa vastakkain olivat perinteinen arvomaailma ja 1970-luvun radikalismi. Selviäminen niistä kartutti kokemusta ja herätti miehen mielenkiinnon informaatiosodan tutkimiseen.
Kokemus puhuu
Päätoimittajien lisäksi julkaisuun on saatu kirjoittajiksi tusinan verran kurssikavereita, jotka muistelevat mieleenjäävimpiä tapahtumia omalta aktiiviajaltaan. Kun olen valmistunut Kadettikoulusta vuotta aikaisemmin kuin kirjoittajat, tuntuu kuin eläisin itsekin mukana heidän kokemuksissaan.
Vaikuttavan kirjoitelman on tehnyt kapteeni Jukka Savonheimo, jonka kohtaloksi koitui Kuuskajaskarin linnakkeen päällikkyys ja Rauman satamassa sattunut onnettomuus joulukuussa 1964. Savonheimolla itsellään ei ollut osuutta haaksirikkoon, mutta nuori luutnantti sai kantaa henkisen vastuun. Hänet jätettiin ilman esimiesten tukea. Terapiaavusta ei ollut puhettakaan.
Lukija arvannee, miten hyvältä siinä tilanteessa ovatkaan Jukka Savonheimosta tuntuneet kenraaliluutnantti Adolf Ehrnroothin sanat: ”Olen pahoillani, mutta tiedän, että luutnantti on ajatellut alaisiaan ja toiminut heidän parhaakseen.” Sittemmin koko kansan ihannoimaksi jalkaväenkenraaliksi edennyt ”Aatu” osoitti divisioonan komentajana sellaista ritarillisuutta, jota Mannerheim-
ristillä palkitulta upseerilta saattoi odottaa.
Näyttää siltä, että 48. Kadettikurssin ja 33. Merikadettikurssin käyneillä on ollut hyvä herraonni. Moni heistä muistelee esimiehiään rehteinä ja ammattinsa osaavina. Vain Yrjö Keinonen tekee poikkeuksen. Puolustusvoimain komentajaksi kohonnut jalkaväenkenraali oli erikoisuus, joka herätti tempuillaan hämminkiä niin kantahenkilökunnan kuin asevelvollistenkin keskuudessa. Useat muistelijat kertovat tilanteista, joissa suhteet suureen itäiseen naapuriin vaikuttivat heidän palvelustehtäviinsä. Monet mainitsevat ahdistavaksi oppimateriaalin, jolla luennoitiin varusmiehille turvallisuuspolitiikkaa. Sota- ja karttaharjoitusten tilanteet laadittiin aina niin, ettei hyökkääjä tullut milloinkaan idästä.
Aina piti varoa sanojaan, mutta jämäkkyyttäkin päästiin joskus osoittamaan. Esimerkiksi everstiluutnantti Antti Mustonen muistaa, miten hän kapteenin arvoisena toimistoupseerina sai tilaisuuden muistuttaa Neuvostoliiton sotilasasiamiestä maamme itsenäisyydestä. Mustonen oli todennut kommodori Andruškevitšille, että Suomi on suvereeni valtio, joka ei ota ohjeita vastaan ulkopuolisilta. Tämä oli paheksunut amerikkalaista laivastovierailua.
Kirja on monipuolinen katsaus Puolustusvoimien lähihistoriaan yhden kadettikurssin näkökulmasta. Siinä valotetaan ilmapuolustuksen ja propagandasodan ohella aluepuolustuksen syntyä köyhän valtion konstina. Puhutaan varusteluponnisteluista ja asehankinnoista. Pohditaan Ahvenanmaan puolustusta ja rajojen vartiointia sekä muistellaan kadettiaikojen tempauksia.
Kaaderikurssin edustajana joudun toteamaan, että simput menestyivät mainiosti tehtävissään ja hoitivat hienosti velvollisuutensa upseereina.
Tuomo Hirvonen
Kirjalöytöjä hyllystäni – Seikkaileva kadetti
Seikkaileva kadetti – kevyt seikkailuromaani
Jussi Routa
K. J. Gummerus osakeyhtiö 1933
Sivuja 162
Jussi Roudan seikkailukirja Seikkaileva kadetti ilmestyi vuonna 1933. Jussi Routa -salanimen taakse kätkeytyy kuopiolainen kirjailija Erkki Pakkala. Pakkala lienee saanut innoituksen tarinalle kirjan kanssa samana vuonna paljastuneesta suuresta vakoilujutusta, joka lähti purkautumaan Yleisesikunnassa palvelleen neuvostoagentti Vilho Pentikäisen toimien paljastuttua. Neuvostoliitto oli vuosien ajan saanut tietoa Suomen puolustuksesta, liikenneverkosta ja sotatarviketeollisuudesta. Vakoilurenkaan paljastuminen sai huomiota ulkomaita myöten.
Seikkaileva kadetti sijoittuu jonnekin Kannakselle lähelle itärajaa. Polkupyöräpataljoona 7:n kolmas komppania on kesäisellä polkupyörämarssilla ja majoittuu jossain nimettömässä taajamassa. Komppanian upseerit eivät ole tyytyväisiä vaatimattomaan majoitukseensa ja laittavat leikillään komppaniassa työharjoittelussa olevan kadetin tiedustelemaan paikallisesta herraskartanosta yösijaa. Kadetti Kaarlo Kalpa ymmärtää tehtävän kyllä vitsiksi, mutta lähtee leikkiin mukaan ja saapastelee kartanolle. Kartanon puistossa hän kohtaa ensi kerran talon tyttären Asta-neidin. Tumma kaunotar saa kadetin polvet veteliksi, mutta tehtävä kirkkaana mielessä hän saa puhuttua yösijan upseereille. Komppanian päällikkö antaa upseerien metkuista kuultuaan tulikivenkatkuisen palautteen upseereilleen, mutta lopulta joukko asettuu taloksi kartanon vierashuoneisiin. Illallisella kadetti Kalpa hurmaa niin kartanon ranskalaista syntyperää olevan emännän kuin tyttä-
renkin hyödyntämällä erinomaista ranskaansa ja laulamalla surumielisiä ranskalaisia balladeja. Yrmy komppanianpäällikkökin puhkeaa kyyneliin. Illallisen lomassa herrasmiesupseerit kuulevat myös tarinan kartanon kummituksesta, jonka on aika ajoin nähty liikkuvan kartanon puistossa. Hovimestari oli tämän jo kerran melkein tavoittanut, mutta hahmo oli kadonnut kuin maan nielemänä. Yhdessä kartanon nuoren isännän Andrén kanssa kadetti Kalpa alkaa selvittää kummituksen arvoitusta. Jäljet johtavat parivaljakon kartanon autonkuljettajan jäljille. Omissa oloissaan viihtyvä autonkuljettaja piilottelee maanalaisessa autotallissaan vakoilukeskusta. Pahaa aavistamaton paikallinen suojeluskunta on pitänyt kokouksiaan kartanon suuressa salissa ja vakoojaksi paljastunut autonkuljettaja on tehnyt kokouksista tarkat muistiinpanot ja toimittanut ne rajan yli Neuvostoliittoon.
Kadetti Kalpa virittää luopiolle ansan, jotta tämä jäisi itse teossa kiinni. Paikallinen suojeluskunta isäntineen valjastetaan osaksi suunnitelmaa. Pahaksi onneksi komppania on aikeissa lähteä jatkamaan marssiaan ja kadetin täytyy syödä sikarinpätkä tullakseen niin sairaaksi, että voi jäädä toipumaan kartanon naisten hellään huomaan. Kun komppania on poistunut, suunnitelma laitetaan toimeen. Kaikki menee huolella punotun juonen mukaan, mutta autonkuljettaja ei antaudu suosiolla. Seuraa hurja pakoyritys automobiililla, laukaustenvaihto ja käsirysy, kunnes urhea kadetti saa vihollisen antautumaan. Kadetti Kalvalla ja paikallisella suojeluskunnalla on antaa valmis paketti Etsivälle keskuspoliisille. Kadetti saa sankarin maineen, Asta-neidin rakkauden ja puoli valtakuntaa. Seikkaileva kadetti on vauhdikas ja sujuvasti etenevä seikkailu, jonka aikalaiset nuorukaiset ovat varmaankin ahmineet uskaltamatta laskea kirjaa käsistään. Tässäkin seikkailussa on hitunen Suomi-filmeille tyypillistä yliampuvuutta ja teennäisyyttä, mutta se näyttäytyy lukijalle lähinnä koomisena lisämausteena. Nykylukijalle hauskimpia ovat kirjassa esiintyvät upseerien arkkityypit. Komppanian päällikkö on tiukka ja alati pahantuulinen kapteeni Broms. Tämän varapäällikkönä on Lappeenrannan rakuunoista polkupyöräpataljoonaan jonkin murheellisen sattumuksen seurauksena päätynyt luutnantti Mikkinen. Mikkinen on epäsotilaallinen, rento ja hedonismiin taipuvainen upseerityyppi, joka tuntee jonkinlaista sielunkumppanuutta kadettiin. Lisäksi komppanian upseeristoon kuuluu kaksi turhantärkeää vänrikkiä Pihlava ja Kaski, jotka turhaan yrittävät kilpailla ylivertaisen kadetti Kalvan kanssa Asta-neidin huomiosta.
Ville Vänskä
Ukraine: The Latest
Tällä kertaa Kuulovartiossa käännetään korva kohti perinteisen median tuottamaa podcastia. Tarkastelussa on nykyisin konservatiiviseen näkökulmaan yhdistetyn, jo 1800-luvun puolivälissä perustetun The Daily Telegraphin, usein ytimekkäämmin The Telegraphin, tuottama podcast Ukraine: The Latest. Tämä arkipäivisin julkaistava podcast, jossa nimensä mukaisesti tarkastellaan Ukrainassa käytävää sotaa ja sen taustoja sekä tuoreimpia tapahtumia, on yksi lukuisista Ukrainaa ja sen sotaa käsittelevistä sarjoista. Kyseinen podcast on ansainnut merkittäviä tunnustuksia, voittaen parhaan uutispodcastin 2024 Publisher Podcast Awards -kilpailussa ja vuoden podcastin Society of Editors’ Media Freedom Awards -kilpailussa. Spotifyssa sillä on kuuntelukertoja toistasataa miljoonaa, joten mistään underground-löydöstä ei tässä tapauksessa ole kyse. Jaksojakin on kertynyt jo yli 800.
Sarja sai alkunsa heti Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen alkupäivinä vuoden 2022 helmikuussa ja on siitä saakka jatkunut ilman merkittäviä keskeytyksiä. Sarjassa käsitellään hyvin laajalla katsannolla niin tuoreimpia tapauksia kuin laajemminkin sodan ilmiöitä. Tarkastelussa on strategian, historian sekä talouden ja kulttuurinkin näkökulmia. Tyypillisesti jaksoissa luodaan katsaus viimeaikaisiin tapahtumiin ja syvennytään johonkin laajempaan aiheeseen. Lisäksi kuullaan vierailevia asiantuntijoita, joita matkan varrella on merkittäviä määriä. Yhtenä erinomaisena esimerkkinä voi mainita pääsiäisviikon erikoisjakson How the West Fights Back, jossa Dom Nichollsin paneelissa keskustelevat Suomessakin vastikään vieraillut, Venäjän olemusta käsittelevistä, myös suomeksi julkaistuista, merkittävää myyntiäkin saavuttaneista kirjoistaan tuttu Keir Giles, muun muassa In Moscow’s Shadows -podcastistaan tunnettu Mark Galeotti sekä laajasti tunnustuksia saanut ja Venäjästä niin ikään kirjoittanut tutkiva journalisti Stephanie Baker. Menestyvä podcast houkuttelee tunnettuja keskustelijoita, joka vahvistaa positiivista kierrettä. Podcastin luojana pidetty toimittaja
David Knowles kuoli yllättäen syksyllä 2024 vain 32-vuotiaana, mutta sarja ei onneksi keskeytynyt tähän. Tätä nykyä podcastissa on kolme vakiotoimittajaa. Vaikka kyse on perinteisen median tuottamasta ja näin myös journalistisesta otteesta ammentavasta podcastista, on sarjan tekijöillä kelpo taustat ohjelman tekoon. Dominic ”Dom” Nicholls toimii The Telegraphin Assistant Editorina puolustuksen parissa ja omaa yli kahden vuosikymmenen kokemuksen Britannian asevoimista panssari- ja helikopterijoukoissa, palveltuaan niin Irakissa, Afganistanissa kuin Pohjois-Irlannissa. Sarjan toinen pitkäikäinen toimittaja, Executive Editor -titteliä kantava Francis Dearnley omaa kokemusta politiikan ytimestä. Hän työskenteli ennen The Telegraphia Britannian parlamentissa pääministerin politiikkaryhmän johtajan esikuntapäällikkönä. Dearnleyn pohjakoulutus cambridgeläisenä historiantutkijana luo ehdottaman hyviä valmiuksia ajatellen ohjelmaa, johon hän tuo näkökulmia niin diplomatian, politiikan kuin pitkäkestoisemman strategisen perspektiivin kautta.
Sarjan tuorein tulokas, talvella 2023–2024 mukaan tullut Adélie PojzmanPontay toimii The Telegraphissa nimikkeellä Narrative Podcast Producer. Nimen ja tittelin haastavasta muistettavuudesta huolimatta tuo Adélie sarjan sisältöön tietynlaista modernia otetta, joka varmasti ei ole aina kaikkien mieleen, ainakaan niiden, jotka haluaisivat
keskittyä erityisesti sotilaallisiin tapahtumiin. Toisaalta nykymittapuulla jo varsin pitkään jatkunut podcast epäilemättä ajan myötä rupeaa kärsimään urautumisesta satojen jaksojen myötä, joten vaihtelu saattaa joskus virkistää.
Jos yhden kuuntelukohteen avulla pitää pysyä Ukrainan yleistilanteesta selvillä laajallakin linssillä, tarjoaa sarja siihen erinomaisen mahdollisuuden. Tuotanto on odotetusti ammattimaista. Monille podcasteille ominaista kotikutoisuutta ei tässä yhteydessä tarvitse pelätä. Laatu on tasaista ja esiintyjät ammattilaisia, joka tekee sarjasta miellyttävää kuunneltavaa. Brittiläinen puheenparsi kuuluu pääosin hyvällä tavalla, muttei häiritse, ellei kuuntelija sitten omaa erityistä antipatiaa saarikansaa ja sen puhetapaa kohtaan. Jaksojen pituus vaihtelee joskus merkittävästikin, keskiarvon ollessa 45–50 minuutin liepeillä. Ajankohtaisten asioiden lisäksi muita asiaan liittyviä kokonaisuuksia tarkastellaan usein melko laajasti, tyypillisen podcastin vajaan puolen tunnin verran. Kun ohjelman formaatti on päivittäin ilmestyvä, voidaan jakson keskipituutta pitää suhteellisen pitkänä. Se, onko kyseessä huono vai hyvä ominaisuus, riippunee vahvasti kuuntelijan mieltymyksistä. Keskimääräisen suomalaisen työmatka ei taida kuunteluun riittää. Monen upseerin tapauksessa toki täytyy löytää paluumatkalle vielä toinenkin ohjelma.
Walter Pomell
Kuva: The Telegraph
Sanailua, sanontoja, sananlaskuja ja sloganeita
”Se on uusi alku, sanoi Lammin muija, kun mettään eksy.”
Suomen kieleen on viime vuosina pesiytynyt sana, jota kuulee jatkuvasti käytettävän muun muassa kaupoissa ja ravintoloissa. Sitä kuulee varuskuntien porteillakin. ”Jes” on lähes kokonaan korvannut monia perinteisiä sanoja kuten ”tervetuloa” tai ”päivää”, ”kiitos”, ”hyvä”, ”asia kunnossa”, ”hyvää ruokahalua”, ”kiitos käynnistä” tai ”näkemiin”. Pankaapa merkille.
Edellä kuvattua lyhyehköä kommunikointitapaa venyttämällä päästään sanonnan tasolle. Sanonta on kahdesta tai useammasta sanasta koostuva sanayhtymä; ilmaus, joka tiivistää jonkin ajatuksen tai viisauden. Ilmaus voi olla humoristinen, vakava tai opetuksia antava. Sanayhtymä on joka tapauksessa vähintään kaksi kertaa pidempi kuin ”jes”.
Sananlasku on lyhyt, usein vertauskuvalliseen muotoon puettu mietelause tai elämänohje, joka leviää suullisesti kansan keskuudessa. Sananlaskuun sisältyy usein kokemusperäinen elämänohje tai yleinen totuus. Sananlaskuissa korostetaan perinteisiä hyveitä, kuten oikeudenmukaisuutta, maltillisuutta, rehellisyyttä ja järkeä. Esimerkkinä ”keinot on monet sanoi mummo, kun kissalla pöytää pyyhki”. Luultavimmin tämän sanonnan käyttäjät halusivat kehottaa ympärillään olevia ajattelemaan ”out of the box”.
Slogan on julkisuuskuvan rakentamista ja/tai mainontaa tukeva lyhyt ja ytimekäs sekä omaperäisyyttä korostava lause, joka suunnitellaan herättämään huomiota ja jäämään mieleen. Suomen kielen monimuotoisuus mahdollistaa moninaisia lähestymistapoja sloganien kehittämiseen. ”Niemi muuttaa kaiken” toimii erityisen hyvin muuttoalalla. ”Illaksi kotiin” pelittää lentoalalla. ”Tee työtä, jolla on tarkoitus” oli hienosti keksitty Puolustusvoimien rekrytointikampanjaa tukeva slogan.
Sanonnat, sananlaskut ja sloganit ovat kielellisiä työkaluja, joilla on erilaiset tarkoitukset ja käyttötavat. Niiden käyttö välittää ajatuksia ja tuntemuksia eri konteksteissa. Mihin kategoriaan il-
maisu halutaan luokitella, on vähemmän tärkeää kuin se, minkälaisen vaikutuksen sanonta, sananlasku tai slogan kykenee tuottamaan.
”Ei se vielä hyvä ole” lukee erään Pääesikunnan osaston kassakaapeissa muistuttamassa valmistelijoita siitä, että sullottaessa turvaluokiteltuja papereita työpäivän päättyessä lukkojen taakse voisi ajatella, että jotain hiomista on edelleen tehtävissä. ”xx aselajissa ei tarvitse olla kovin kaksinen päästäkseen hyvän miehen (nyk. henkilön) maineeseen” edustakoon omaa egoa pönkittäviä sanontoja. ”Hyvin suunniteltu on kokonaan toteuttamatta” on pessimistissävyinen ilmaisu, joka lienee enemmän oikeassa kuin ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Sanonta ”pessimisti ei pety” kytkeytyy ajattelumalliin, jossa lausahtaja ei ole täysin varma ideansa tai asiansa tulevasta menestyksestä. Yksi kuuluisimmista mäkihyppääjistämme, Matti Nykänen, ilahdutti kansaa lausahduksillaan. Kysyttäessä mahdollisuuksiaan voittaa kilpailu, Matti sanoi ”se on ihan fifty-sixty miten käy”. Matin mielestä ”elämä on ihmisen parasta aikaa” sekä ”jokainen tsäänssi on mahdollisuus”. Arvostetun hyppymestarin suusta kuultiin monia muitakin viihdyttäviä ”sammakoita”.
Albert Einstein on sanonut, että ”vain kaksi asiaa ovat äärettömiä – universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestä aivan varma”. Yleisesikuntaupseerikurssiveli tiivisti aikoinaan saman omalla lausahduksellaan ”nerouden kentillä ei ole tungosta”.
Kielikuvien monimuotoisuuden ansiosta sanonta voi toimia niin hyvässä kuin pahassa. ”Elämä on yhtä pythonia” oli entisen esimiehen käyttämä lausahdus sekä haasteiden hetkellä että tilanteissa, joissa kaikki meni erityisen hyvin.
Sanontojen käytön hienous on siinä, että ”vastuu jää kuulijalle”. Samanaikaisesti riskinä on sortuminen löysäpuheisuuteen tai harhaanjohtamiseen. Sanonta voi herättää myös eriskummallisia mielikuvia.
”Suomi on luokkansa paras oppilas” luo paineita tehdä enemmän, kuin ehkä on tarpeen. ”80 prosenttia tuloksista tulee 20 prosentin panoksella”. Tämä useimmiten riittää.
Suomen viimeaikaista ulko- ja turvallisuuspoliittista toimeliaisuutta kuvattaessa on todettu, että ”Suomi on kokoaan suurempi”. Suomi on edelleen noin 5,6 miljoonan ihmisen kansa, jonka pinta-ala on 338 472 neliökilometriä. Talous ei ole juurikaan kasvanut 17 vuoteen. Tämän hetken budjettivaje on yli 13 miljardia euroa. Aktiivisuus ei muuta maamme kokoa, poliittista painoarvoa mahdollisesti kyllä.
Puolustusvoimauudistuksen aikana korvaan särähti Puolustusvoimien tulevaisuutta kuvaamaan pyrkivä sanonta ”pienemmät, mutta tehokkaammat”. Tuolloinhan Puolustusvoimia supistettiin annettujen budjettileikkausten takia. Sanontaa ei tuolloisessa kontekstissa voinut pitää kovin älyllisenä. Ukrainan sodasta saadut opit todistavat tehdyn johtopäätöksen oikeaksi.
Ikivanha viisaus – ”on parempi olla hiljaa ja näyttää tietämättömältä tai typerältä, kuin avata suunsa, ja poistaa kaikki epäilykset” – on hyvä pitää mielessä. Se pitää turhan usein paikkansa. ”Jes.”
Heikki Välivehmas
Tunnustus Kadettitoverikunnalle
Kadettitoverikunta vastaanotti 9. huhtikuuta 2025 Urlus-Säätiön vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimijoille jakaman 10 000 euron palkinnon. Kadettitoverikunta oli yksi neljästä palkitusta yhteisöstä.
Urlus-palkinto
Urlus-Säätiö jakaa vuosittain säätiön nimeä kantavan Urlus-palkinnon. Palkintoa on jaettu vuodesta 1984 alkaen. Palkinto jaetaan vuorovuosina nuorisotyölle, liikunnalle ja urheilulle sekä vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekeville yhteisöille. Vuonna 2025 oli vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimijoiden vuoro tulla palkituksi.
Palkintojenjakotilaisuudessa Urlus-Säätiön puheenjohtaja Antti-Matti Siikala kertoi säätiön toiminnasta ja palkinnosta. Antti-Matti Siikala korosti, että palkinto on kiitos kaikkien palkittujen ainutlaatuisesta toiminnasta ja työstä.
Kadettitoverikunnan palkitsemisperusteet olivat seuraavat: ”Kadettitoverikunta ry on kadettien opiskelijajärjestö, jonka tarkoituksena on vaalia Kadettikoulun ja kadettien perinteitä, herättää ja kehittää kadettihenkeä sekä valvoa jäsenistönsä etua. Kadettitoverikunta on esillä kadettien jokapäiväisessä elämässä Maanpuolustuskorkeakoululla. Kadettitoverikunnan uusi toimintamuoto on nuorisolle järjestettävä Nuorten maanpuolustuskeskustelut -tapahtuma, joka järjestettiin vuonna 2024 ensimmäistä kertaa. Kadettitoverikunta täyttää tänä vuonna 100 vuotta.”
Toimintavuosi 2024
Kadettikunnan 103. toimintavuoden erityisteemana oli nuorten aktivoiminen turvallisuuspoliittiseen ja maanpuolustuskeskusteluun. Teemaa toteutettiin yhdistyksen nuorille jäsenille järjestetyllä viestintäseminaarilla sekä Nuorten maanpuolustuskeskustelut -tapahtumalla.
Kadettipiirien perustamisesta tuli kuluneeksi 100 vuotta 4. huhtikuuta 2024. Kadettikunta järjesti juhlaseminaarin Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa 11. huhtikuuta 2024. Kadettipiirit juhlistivat juhlavuotta omissa tapahtumissaan toimintavuoden aikana.
Toimintavuoden laajimpina jäsentapahtumina olivat Kaaderitanssiaiset Maanpuolustuskorkeakoululla ja Kaaderigolf Turussa. Tilaisuuksiin osallistui kadettiupseereja kumppaneineen useilta eri kadettikursseilta.
Kadettikunta jatkoi yhteistoimintaa Suomen Sotatieteellisen Seuran kanssa järjestäen ajankohtaisia avoimia turvallisuuspolitiikan ja kokonaisturvallisuuden alan seminaareja. Yhdistysten yhteinen turvallisuuspolitiikan seminaari Läntiset yhteydet järjestettiin hybriditapahtumana Tieteiden talossa Helsingissä. Kadettikunta osallistui yhteistoimintakumppanina ja asiantuntijana Suomen Reserviupseeriliiton ja Reserviläisliiton järjestämään valtakunnalliseen lukiolaisten turvallisuuspolitiikan Turpotietäjä-kilpailuun.
Kadettikunnan Turvallisuuspolitiikan tietopankin – Säkerhetspolitiska databankenin sisältöä päivitettiin toimintavuoden aikana, ja oppimisympäristössä otettiin käyttöön englanninkielinen sivusto, Security Policy Database sekä ajankohtaisuutisosio.
Kadettipiirit tekivät laajalti maanpuolustustahtoon vaikuttavaa maanpuolustustyötä erityisesti nuorten, koululaisten ja opettajien keskuudessa. Yksittäiset jäsenet edistivät Kadettikunnan päämääriä esiintymällä asiantuntijoina julkisuudessa ja mediassa sekä pitämällä esityksiä monipuolisille kuulijakunnille. Kadettikunnan ja kadettipiirien järjestämiin tapahtumiin osallistui vuonna 2024 yli 32 600 opettajaa, koululaista tai muuta kansalaista.
Tulevaa toimintaa
Kadettikurssien ja kadettipiirien välinen golfmestaruus ratkaistaan Etelä-Savon kadettipiirin isännöimänä XXVII Kaaderigolfissa keskiviikkona 20. elokuuta Annilan Golfkeskuksessa Mikkelissä. Kokoa kolmen hengen joukkue kadettikurssiltasi tai tule mukaan yksilökisaan. Kilpailukutsu on julkaistu vuoden ensimmäisessä lehdessä sekä verkkosivuillamme. Kadettikunta ja Suomen Sotatieteellinen Seura järjestävät yhteistoiminnassa turvallisuuspolitiikan seminaarin keskiviikkona 10. syyskuuta Tieteiden talossa Helsingissä. Seminaaria on mah-
dollisuus seurata myös suoratoistona. Seminaarin teemana on Trumpin USA, Euroopan Nato ja uusi järjestys. Tapahtumailmoitus on toisaalla lehdessä.
Perinteiset ja suositut Kaaderitanssiaiset järjestetään perjantaina 24. lokakuuta Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa. Ilmoittautuminen on avattu Lyyti-tapahtumanhallintajärjestelmässä ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumisohjeet ovat toisaalla lehdessä.
Onnittelut valmistuville Lämpimät onnittelut elokuussa sotatieteiden maisterikursseilta valmistuville. Menestystä tulevissa palvelustehtävissänne ja kannustan teitä jakamaan hankittua uutta osaamistanne kadettipiirien tapahtumissa.
Toivotan onnea ja menestystä elokuussa valmistuville 109. Kadettikurssin ja 92. Merikadettikurssin kadettiveljille ja -sisarille. Valmistuessanne siirrytte Kadettitoverikunnasta alueellisiin kadettipiireihin, jotka ottavat teidät juhlallisesti vastaan.
Constantem Decorat Honor – Kunnia kestävän palkka
Heikki Pohja Kadetti 7265 heikki.pohja(at)kadettikunta.fi
HEIKKI POHJA
Kevätkokous Lahdessa
Kadettikunta ry:n kevätkokoustapahtuma järjestettiin Lahden kadettipiirin isännöimänä 11.–12. huhtikuuta 2025.
Esitän Kadettikunnan puolesta lämpimät kiitokset kadettipiirille ja sen puheenjohtajalle, eversti Ensio Mäkipellolle juhlavan ja monipuolisen kokoustapahtuman järjestelyistä.
Yhteisöllisyyttä upseeripäivällisellä Kokousviikonloppu aloitettiin perjantai-iltana upseeripäivällisellä Lahden Upseerikerholla. Päivälliselle osallistuivat Kadettikunnan hallituksen ja kadettipiirien kokousedustajat sekä kokoustapahtuman käytännön järjestelyistä vastanneen Lahden kadettipiirin edustajia.
Kadettipiirin puheenjohtaja, Kadettikunnan kunniajäsen eversti Ensio Mäkipelto toivotti vieraat tervetulleiksi, ja upseeripäivällinen nautittiin hyvässä seurassa ja arvokkaassa perinteitä huokuvassa ympäristössä. Tapahtumapaikka johti keskustelut suomalaisen upseeriperinteen ja Puolustusvoimien joukkojen perinteiden juurille. Ensio Mäkipelto esitteli ennen päivällistä asiantuntijuudella Upseerikerhon historiaa ja tiloihin taltioitua Lahden varuskunnassa toimineiden joukkojen perinne-esineistöä. Upseeripäivällisen ikikaaderi oli eversti Antero Pärssinen (45.k). Nuorinta kurssia edusti kadetti Ville Lindroos (111.k). Upseeripäivällisen yhteydessä kuultiin myös Kadettikunnan puheenjohtajan, kenraalimajuri Mika Kalliomaan tervehdys.
Sotasukupolvea kunnioittaen Kevätkokouspäivä aloitettiin seppeleenlaskulla Lahden Ristinkirkon sankarihautausmaalla, jossa seppeleen laskivat Kadettikunnan puheenjohtaja, kenraalimajuri Mika Kalliomaa, Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Rostedt ja Lahden kadettipiirin puheenjohtaja, eversti Ensio Mäkipelto. Hämeen aluetoimisto asetti tilaisuuteen lippuvartion Suomen lipulle. Everstiluutnantti Vesa Kouhia toimi Kadettikunnan lipun kantajana ja yliluutnantti Miika Hovi Lahden kadettipiirin lipun kantajana. Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan soitto-
osasto vastasi seppeleenlaskun musiikista. Eversti Mäkipelto piti ennen seppeleenlaskua sankarivainajia kunnioittavan puheen ja päätti sen Yrjö Jylhän runoon Hyvästi Kirvesmäki Kunnianosoituksen jälkeen kokousväki tutustui linja-autolla ja Lahden kadettipiirin sihteerin, everstiluutnantti Seppo Toivosen opastuksella Lahden kaupunkiin, sen historiaan ja nähtävyyksiin. Esittelykierros päättyi Lahden kaupungintalolle, jossa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Rostedt esitteli kaupungintaloa. Kaupungintalolta siirryttiin maittavalle lounaalle Lahden Upseerikerholle.
Arvokas päiväjuhla Kevätkokouksen päiväjuhla järjestettiin Lahden Upseerikerhon juhlasalissa. Lahden kadettipiirin puheenjohtaja, eversti Ensio Mäkipelto lausui päiväjuhlan tervehdyssanat. Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Rostedt esitti kokousväelle yhteiskunnan tervehdyksen. Juhlapuheen piti Lahden Teollisuusseuran hallituksen puheenjohtaja Teresa Kemppi-Vasama. Juhlapuheessaan hän käsitteli muun muassa maanpuolustuskoulutuksen merkitystä, Teollisuusseuran yhteistoimintaa kadettipiirin kanssa ja Lahtea yliopistokaupunkina.
Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan soitto-osasto esitti juhlassa kappaleet: Jääkärien marssi, Muistoja Pohjolasta, Suomalaisen ratsuväen marssi ja Ateenalaisten laulu
Kadettikunnan puheenjohtaja, kenraalimajuri Mika Kalliomaa esitti kokousväelle Kadettikunnan tervehdyksen. Tervehdyksen yhteydessä kenraalimajuri Kalliomaa muisti Lahden kaupungin edustajaa ja juhlapuheen pitäjää. Päiväjuhlassa luovutettiin Kadettikunnan standaarit Lahden kaupungille ja Hämeen aluetoimistolle. Pohjois-Karjalan kadettipiirin puheenjohtaja, majuri Jan-Petri Kovanen puolestaan luovutti Kadettikunnalle kadettipiirin standaarin nro 2.
Tommi Myyryläinen Vuoden kadettiupseeriksi Kadettikunta on nimennyt ansioituneen upseerin Vuoden kadettiupseeriksi vuodesta 1976 alkaen. Vuoden kadettiup-
seeriksi nimetään Kadettikunnan jäsen, joka on ansiokkaasti edistänyt yhdistyksen toimintaa tai on erityisen aktiivisesti osallistunut maanpuolustushengen kohottamiseen kansalaisten keskuudessa.
Kevätkokoustapahtumassa julkistettiin Kadettikunnan hallituksen nimeämä 50. Vuoden kadettiupseeri, majuri Tommi Myyryläinen Pohjois-Kymen kadettipiiristä. Hän on valmistunut upseeriksi 91. Kadettikurssilta vuonna 2008.
Tommi Myyryläinen on toiminut Kadettikunnassa muun muassa Pohjois-Satakunnan kadettipiirin hallituksen jäsenenä ja sihteerinä 2009–2014 sekä Pohjois-Kymen kadettipiirin varapuheenjohtajana vuonna 2015 ja Pohjois-Kymen kadettipiirin puheenjohtajana vuodesta 2016 alkaen.
Kiitettävästi suorittamiensa palvelustehtävien lisäksi majuri Tommi Myyryläinen kohottaa maanpuolustushenkeä kansalaisten keskuudessa omaan vaatimattomaan tyyliinsä itseään millään tavalla korostamatta, kuvataan Vuoden kadettiupseerin palkitsemisperusteissa. Kadettipiirin verrattain aktiivisen toiminnan katsotaan mahdollistuneen suurelta osin hänen myötävaikutuksestaan. Majuri Myyryläiselle luovutetaan omistuskirjan kera Kadettikunnan Maanpuolustusrahaston stipendi. Hänen nimensä merkitään Kadettikunnan Kultaiseen kirjaan. Majuri Myyryläisen kiitospuhe kuultiin kevätkokouksen yhteydessä etäyhteydellä Yhdysvaltojen Norfolkista.
Kadettikunnan pienoisliput Kadettikunnan pienoislippu perustuu yhdistyksen lippuun, jonka on suunnitellut ratsumestari Soini Talaskivi. Kadettikunnan pienoislipun on suunnitellut taiteilija Olof Eriksson. Pienoislippu vahvistettiin käyttöön 15. lokakuuta 1962.
Kenraalimajuri Juha-Pekka Liikolalle luovutettiin Kadettikunnan pienoislippu nro 109. Kenraalimajuri Liikola on valmistunut upseeriksi 61. Kadettikurssilta vuonna 1977. Hän on toiminut muun muassa Lahden kadettipiirin hallituksen jäsenenä 1981, Keski-Suomen kadettipiirin hallituksen jäsenenä 1988–1989, Lahden kadettipiirin varapuheenjohtajana 1995–1996 ja puheenjohtajana 1997
sekä Kadettikunnan ja Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiön puheenjohtajana 2007–2011. Hän on toiminut Kadettikunnan patsastoimikunnassa 1998–2000 ja Kadettikunnan 100-vuotiskirjatoimikunnan puheenjohtajana.
Majuri Jorma Hakalalle luovutettiin Kadettikunnan pienoislippu nro 112. Majuri Hakala on valmistunut upseeriksi 52. Kadettikurssilta vuonna 1968. Hän on toiminut muun muassa Helsingin kadettipiirin hallituksen jäsenenä 1983–1996 ja varapuheenjohtajana 2001 sekä Kadettikunnan valtuuskunnassa 1993 ja 1996–1999.
Kommodori Henrik Nysténille luovutettiin Kadettikunnan pienoislippu nro 113. Kommodori Nystén on valmistunut upseeriksi 64. Kadettikurssilta vuonna 1980. Hän on toiminut muun muassa Helsingin kadettipiirin johtajana 2010–2015 sekä Kadettikunnan ja Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiön varapuheenjohtajana 2016–2020.
Kadettikunnan ansiomitalit Kevätkokouksessa luovutettiin puolustusministeri Antti Häkkäsen 27. tammikuuta 2025 myöntämät Kadettikunnan ansiomitalit. Kadettikunnan ansiomitalin on suunnitellut edesmennyt Kadettikunnan kunniajäsen, everstiluutnantti Paavo Salonen.
Kadettikunnan ansiomitali miekkojen kera myönnettiin 27. tammikuuta seuraaville henkilöille: pääkonsuli Johannes Koroma (Helsinki), everstiluutnantti Christian Perheentupa (Piikkiö), everstiluutnantti Kari Sainio (Helsinki) ja majuri Niko Korhonen (Hämeenlinna).
Kadettikunnan ansiomitali myönnettiin 27. tammikuuta seuraaville henkilöille: toiminnanjohtaja Anne Nurminen (Nurmijärvi), toiminnanjohtaja Valtteri Simola (Lahti), art director Nikolai Ylirotu (Riihimäki), komentaja Jarmo Valtimo (Hanko), everstiluutnantti Kai Naumanen (Mäntsälä), everstiluutnantti Petri Rainio (Nokia), majuri Mika Ylönen (Helsinki), majuri Raino Kukonlehto (Säkylä), majuri Arto Rissala (Rovaniemi), majuri Joni Pirinen (Kuopio), majuri Juha Saarimaa (Jyväskylä), majuri Jan-Petri Kovanen (Joensuu), kapteeniluutnantti Miika Collan (Helsinki), yliluutnantti Tomi Möttö (Helsinki).
TOIMINTA
Kevätkokous
Päiväjuhlan jälkeen pidettiin Kadettikunta ry:n sääntömääräinen kevätkokous. Kokoukseen osallistui 47 Kadettikunnan jäsentä. Kokoukseen oli mahdollisuus osallistua myös etäyhteydellä. Kokouksen aluksi vietettiin hiljainen hetki 81:n vuoden 2024 aikana kuolleen kadettiupseerin muiston kunnioittamiseksi.
Kevätkokouksen puheenjohtajiksi valittiin kenraalimajuri Mika Kalliomaa ja komentaja Jarmo Valtimo. Kevätkokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin hallituksen valmistelema vuoden 2024 toimintakertomus. Kevätkokous vahvisti tilinpäätöksen 31. joulukuuta 2024 sekä myönsi vastuuvapauden hallitukselle ja muille toimihenkilöille. Otteita toimintakertomuksen tiivistelmästä on pääsihteerin palstalla.
Kokousaloite muotokuvista Kadettikunnan jäsen, majuri Reino Laajaniemi oli tehnyt kevätkokoukselle aloitteen Kadettiupseerit kehyksissä katselmuksen kohteiksi.
Reino Laajaniemen aloitteessa pyydetään muun muassa Kadettikuntaa selvittämän kadettiupseereista maalattujen muotokuvien sijoituspaikat Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa ynnä muissa sijoituspaikoissa sekä luetteloimaan muotokuvat taustatietoineen.
Laajaniemen kokousaloitteeseen liittyvän keskustelun aikana todettiin, että aloitteessa esitetty asia on erittäin tarpeellinen. Kokouksessa todettiin asia laajaksi kokonaisuudeksi, ja sitä ei lähtökohtaisesti pidetty Kadettikunta ry:n tehtävänä. Hankalaksi todettiin teosten arviointi – mitkä niistä kuuluisivat luetteloitaviksi. Aiheen käsittelyn aikana mainittiin, että lakkautettujen joukkojen osalta perinneaineistosta on päävastuullinen se hallintoyksikkö, jolle lakkautetun joukon perinteiden vaaliminen on määrätty. Todettiin, että useissa paikoissa lakkautetuissa esikunnissa ja joukoissa olleet kadettiupseerien maalatut muotokuvat on taltioitu asiallisesti ja ovat esillä. Sotamuseon katsottiin olevan oikea paikka muotokuvien taltioimiseksi, mikäli niille ei löydy muuta sijoituspaikkaa. Keskustelun päätteeksi kokouksen puheenjohtaja, kenraalimajuri Mika Kalliomaa totesi Kadettikunnan halli-
tuksen saaneet evästykset valmistelun jatkamiseksi. Hän summasi Reino Laajaniemen aloitteen saaneen kevätkokouksen kannatuksen, ja kokouksen todenneen aloitteen tärkeyden. Kadettikunnan hallitus jatkaa asian selvittelyä siitä, mille taholle tällaisen hankkeen vetäminen kuuluisi. Puheenjohtaja muistutti, että taiteen kuratointi on ammattimaista työtä ja lupasi hallituksen jatkavan asian selvittämistä Sotamuseon kanssa.
Hannu Aikio kunniajäseniksi
Kadettikunnan kevätkokous kutsui yksimielisesti eversti Hannu Aikion Kadettikunnan 35. kunniajäseneksi.
Eversti Hannu Aikio on valmistunut upseeriksi 61. Kadettikurssilta vuonna 1977. Hän on toiminut muun muassa Helsingin kadettipiirin puheenjohtajana 2016–2019, Kadettikunnan hallituksen jäsenenä 2004–2005 ja 2011 sekä Kenraali Hannes Ignatiuksen Kadettisäätiön varapuheenjohtajana 2007–2008 ja Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiön valtuuskunnassa 2015–2018. Vuosina 2021–2024 hän toimi Kadettikunnan ja Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiön varapuheenjohtajana.
Eversti Aikio on koko pitkän ja ansiokkaan upseeriuransa ja myös sen jälkeen toiminut kadettilupauksensa mukaisten arvojen puolesta ja niitä itse tinkimättä elämässään noudattaen. Hän on esimerkillisellä olemuksellaan ja korkeat eettiset ja moraaliset vaatimukset täyttävällä toiminnallaan ollut erinomaisena kadettiupseerin mallina alaisilleen ja työtovereilleen.
Hannu Aikio on kannustanut upseerikuntaa pohtimaan arvoja sekä osallistumaan arvokeskusteluun. Hän on ollut aktiivisesti kehittämässä Kadettikunnan strategisia tavoitteita ja yhdistyksen vahvaa osallistumista veteraanien perinnön vaalimiseen toiminnan siirtyessä perinneaikaan, muun muassa toimimalla Tammenlehvän Perinneliiton edustajiston hallituksessa.
Heikki Pohja Pääsihteeri
STEEL ENERGY CHEMICALS COMPONENTS Kumppanisi myös seuraavat 100 vuotta.
49. Kadettikurssi ja 34. Merikadettikurssi 60 vuotta
Kurssimme valmistumisesta 20. maaliskuuta 1965 tuli keväällä kuluneeksi 60 vuotta. Kokoonnuimme Helsinkiin 23.–24. huhtikuuta 2025 muistelemaan yhteistä taivaltamme. Kahden päivän ohjelma oli valmisteltu Tapio Partasen johdolla. Ohjelman eri vaiheisiin osallistui kaiken kaikkiaan 32 kaaderia ja 18 puolisoa.
Keskiviikkona 23. huhtikuuta iltapäivällä rouvat kävivät tutustumassa Ateneumin näyttelyyn Rajojen rikkojat. Herrat siirtyivät Santahaminaan Kadettikoululle, missä koulun johtaja eversti Jukka Nurmi piti mielenkiintoisen esityksen upseerikoulutuksen nykytilasta. Kansainvälisyys on nykypäivän trendi! Sankariaulassa pidetyn kunnianosoituksen jälkeen siirryttiin ruokalaan kahville ja miettimään tulevia tapaamisia. Tilai-
suudessa kadettiaikaisen esimiehemme eversti Kuismasen poika, tohtori, arkkitehti Kimmo Kuismanen esitteli isästään kirjoittamaansa elämäkertaa.
Iltajuhla vietettiin hotelli Vaakunan 10. kerroksen ravintolan juhlatilassa. Kun olimme 60 vuotta sitten ryhmittyneet ylentämistilaisuuteen Presidentinlinnan valtiosaliin, kajahti ensimmäiseksi Ateenalaisten laulu presidentti Urho Kekkosen astuttua saliin. Kadettikuoron oktetti aloitti kadetti Ronja Rautiaisen johdolla iltajuhlamme samalla laululla ja ilahdutti meitä illan aikana esityksillään. Muistot kadettiajasta tuntuivat olevan pelkästään hupaisia, vaikka talven raskasta sissiretkeäkin Iisalmesta Kajaaniin muisteltiin.
Torstaina 24. huhtikuuta vierailimme aamupäivällä eduskunnassa. Vierai-
lun oli vanhalla kansanedustajan rutiinilla järjestänyt kurssiveljemme Seppo Kanerva. Eduskunnan esittelyn jälkeen Finn-Göran Wennström puhui maanpuolustuksen ja veteraanien arvostuksen kehittymisestä virkauramme aikana. Tilaisuuden päätteeksi puolustusvaliokunnan puheenjohtaja kansanedustaja Jukka Kopra ruoti asiantuntevasti maailman nykytilaa ja vastasi esittämiimme kysymyksiin.
Tapaaminen päättyi yhteiseen lounaaseen Musiikkitalon kahviossa. Vaikka kurssimme keski-ikä on korkea, valmistuneista 218 kadetista on elossa yli sata. Siispä päätimme, ettei ole syytä olla jatkamatta yhteisiä kokouksiamme.
Tauno Nieminen
Kadetti 4548
Finnsukellus Oy puh. 0400 238 632 www.finnsukellus.fi
Haapajärven l ämpö Oy www.haapajarvenlampo.fi
Virolahden kunta
m aalausliike s alO Oy Härmä, puh. 06 484 8730, www.voltinvari.fi
r aa H en e nergia Oy www.raahenenergia.fi
Kadettikunnan järjestö- ja viestintätutkimus
TEKSTI: PERTTI IMMONEN
Kadettikunta toteutti maalis-huhtikuussa 2025 järjestöja viestintätutkimuksen. Kysely liittyy Kadettikunnan vuoden 2025 strategiatyöhön. Edellisen kerran vastaava kysely toteutettiin vuonna 2020. Tälläkin kertaa suurin osa vastaajista (65 prosenttia) oli yli 55-vuotiaita.
Vastauksista ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä nuorempien ja aktiivipalveluksessa olevien upseerien mielipiteistä, sillä liian pieni osa vastaajista edusti nuorempaa upseeripolvea.
Järjestö- ja viestintätutkimuksen kysely lähetettiin sähköpostilla 4 414 Kadettikunnan jäsenelle. Vastauksia saatiin 553 eli vastausprosentti oli 13. Vuonna 2020 järjestötutkimuksen vastausprosentti oli 21 ja viestintätutkimuksen 17 prosenttia.
Tällä kertaa järjestö- ja viestintätutkimus oli yhdistetty ja käsitti 46 kysymystä, joista viimeiset neljä olivat taustatietokysymyksiä. Suurimmat vastaajien ryhmät muodostivat everstiluutnantit/ komentajat ja majurit/komentajakapteenit, joita oli 35 ja 28 prosenttia vastaajista. Yli 55-vuotiaita oli 65 prosenttia vastaajista, ja aktiivipalveluksessa tai kadettikurssilla palvelevia ainoastaan 35 prosenttia. Se, että tutkimuksen vastaajista pääosa oli evp-upseereita, pitää huomioida tutkimustulosten analyysissä ja johtopäätöksissä strategiatyön pohjaksi. Helsingin kadettipiirin vastaajia oli eniten (34 prosenttia). Seuraavaksi eniten vastaajia oli Turusta (7 prosenttia) ja Pirkanmaalta (7 prosenttia). Vastaavas-
ti pienimmät vastausjoukot muodostivat Pohjois-Lappi, josta saatiin vain yksi vastaus, ja Etelä-Satakunta, josta saatiin kolme vastausta.
Järjestökysymykset Kadettiveljeys ja kadettiupseeriston yhteenkuuluvuus merkitsevät suurimmalle osalle vastaajista melko paljon (55 prosenttia) tai erittäin paljon (29 prosenttia). Vastaajien osuudet ovat pysyneet samansuuruisina aiempien tutkimusten kanssa.
Tutkimukseen vastanneiden mielestä Kadettikunnan kolme tärkeintä tehtävää ovat:
1. Kadettiupseerien ja kadettien yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen ja edistäminen, mukaan lukien kansainvälisissä tehtävissä palvelevat. (61 prosenttia)
2. Kadettiupseerien ja kadettien maanpuolustusaatteellinen yhteisö. (52 prosenttia)
3. Kansalaisten maanpuolustustah-
don vahvistaminen jakamalla tietoa Suomen turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta sekä kokonaisturvallisuudesta. (48 prosenttia) Kysymykseen ”miten Kadettikunnan toiminnalla voitaisiin tukea paremmin jäsenistön yhteenkuuluvuutta” – tehtävä, jonka vastaajat näkivät Kadettikunnan tärkeimmäksi – saatiin 183 vastausta. Tässä on lyhyt tekoälyn tuottama yhteenveto vastauksista:
1. Yhteisten tapahtumien järjestäminen: Kadettikunnan (piirien) tulisi järjestää enemmän yhteisiä tapahtumia, jotka ovat kiinnostavia ja ajankohtaisia. Tämä voisi sisältää seminaareja, perhetilaisuuksia,
PERTTI IMMONEN
Kadettikunnan kolme tärkeintä tehtävää -vastaukset
Kadettiupseerien ja kadettien yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen ja edistäminen, mukaan lukien kansainvälisissä tehtävissä palvelevat
Kadettiupseerien ja kadettien maanpuolustusaatteellinen yhteisö
Kansalaisten maanpuolustustahdon vahvistaminen jakamalla tietoa Suomen turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta sekä kokonaisturvallisuudesta
Kadettiupseerien ja kadettien ammattiylpeyden ja arvostuksen vaaliminen
Kadettiupseerien ja kadettien verkottuminen turvallisuuden ja maanpuolustuksen toimintakenttään ja osallistuminen asiantuntijoina käytävään ajankohtaiskeskusteluun.
Turvallisuuteen, maanpuolustukseen ja historiaan liittyvän tiedon välittäminen maamme koululaisille
Kadettiupseerien ja kadettien asiantuntijuuden tukeminen 17%
Veteraaanien perinnön vaaliminen Tammenllehvän Perinneliiton jäsenenä perinneaikaan siirryttäessä 15%
urheilutapahtumia ja kulttuuritapahtumia.
2. Nuorten upseerien aktivointi: Nuorten upseerien osallistumista Kadettikunnan toimintaan tulisi edistää. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi järjestämällä matalan kynnyksen rentoja tapaamisia keskeisillä paikkakunnilla. ”Nuoria pitäisi saada aktivoitua enemmän mukaan, nyt monilla on ajatus, että Kadettikunta on pitkälti evp-henkilöiden asialla.”
3. Verkostoitumisen tukeminen: Kadettikunnan tulisi tukea verkostoitumista eri kadettikurssien välillä. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi järjestämällä enemmän kurssirajoja rikkovia tapahtumia.
4. Perheiden mukaan ottaminen: Kadettikunnan tulisi järjestää tilaisuuksia, joihin myös perheet voivat osallistua. Tämä voisi sisältää perhetilaisuuksia, retkiä ja muita yhteisiä tapahtumia.
5. Paikallisten tapahtumien tukeminen: Kadettikunnan tulisi tukea paikallisten kadettipiirien toimintaa ja järjestää alueellisia tapahtumia. Tämä voisi sisältää esitelmiä, keskustelutilaisuuksia ja muita yhteisiä tapahtumia.
Vastaajien mielestä Kadettikunnan tulisi olla näkyvämpi yhteiskunnassa, esimerkiksi osallistumalla aktiivisemmin julkiseen keskusteluun ja esiintymällä mediassa asiantuntijaroolissa. Lisäksi Kadettikunnan tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä muiden maanpuolustusjärjes-
töjen ja viranomaisten kanssa sekä kannustaa jäseniään osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin.
Vastaajat esittivät muun muassa Kadettikunnalle näkyvämpää roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa. Myös eri viestintäkanavien käyttö nähtiin tärkeänä, kuten sosiaalinen media, tieteelliset julkaisut ja valtalehdet. Myös lehdistötiedotteet mielenkiintoisista asioista mainittiin.
Lähes puolet vastaajista (46 prosenttia) osallistuu kadettipiirien toimintaan 1–2 kertaa vuodessa, ja 32 prosenttia ei osallistu lainkaan. Kun kysyttiin, mikä rajoittaa osallistumista toimintaan, syiksi mainittiin muun muassa työtilanne (29 prosenttia), omat harrastukset (23 prosenttia) ja perhetilanne (20 prosenttia).
Vastaajat olivat kiinnostuneita osallistumaan erityisesti
1) Turvallisuuspolitiikan esitelmätilaisuuteen (48 prosenttia)
2) Sotahistorialliseen retkeen (44 prosenttia),
3) Yritysvierailuun (38 prosenttia) ja 4) Erityisesti vakituisesta palveluksesta eronneille (evp) upseereille suunnattuun tapahtumaan (37 prosenttia).
Kadettikunta saa jäsenistöltään arvosanan 3,6 (kiitettävä) viisiportaisella asteikolla. Arvosana on täsmälleen sama kuin vuonna 2020. Vähintään arvosanan neljä (4) antoi 57 prosenttia vastaajista. Kadettipiirien vastaava arvosana oli 3,4 (hyvä), ja myös se oli sama kuin vuonna 2020. Kadettipiireille on tulostettu piirikohtaiset raportit tästä kyselys-
tä toiminnan kehittämiseksi.
Kadettikunnan toimiston palvelutaso sai arvosanan 4,4 (kiitettävä) ja suurin osa vastaajista (93 prosenttia) piti 30 euron jäsenmaksua sopivana.
Parhaiten Kadettikunnan jäseneduista tunnettiin Kylkirauta-lehti (4,3) ja oikeus osallistua Kadettikunnan ja kadettipiirien toimintaan (3,9), ja huonoiten perhe- ja perintöoikeuteen ja riita-asioihin liittyvä neuvontapalvelu (2,7) sekä hautaus- ja perheavustus (2,7).
Kadettikunnan viestintä Kadettikunnan viestintään liittyviä kysymyksiä oli 21, joista 12 liittyi Kylkirauta-lehteen. Enemmistö vastanneista seuraa viestintäkanavista Kylkirauta -lehteä ja sähköpostitiedotteita.
Kadettikunnan viestinnän kokonaisarvosana oli 3,5 (kiitettävä). Kadettipiirien viestinnästä voidaan todeta, että valtaosa siitä perustuu sähköpostitiedotteisiin (93 prosenttia). Kyselyn perusteella sähköpostiviestien ulkoasua tulisi kehittää visuaalisemmaksi ja lukijaystävällisemmäksi.
Sosiaalisen median sisältöihin kaivattiin monipuolisuutta. Näkyvyyttä ja nuorten upseerien tavoitettavuutta tulisi parantaa. Kadettikunnan viestinnän tulisi olla aktiivisempaa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kadettikunnan verkkosivusto sai arvosanan 3,6 (kiitettävä), mutta sitä seuraa säännöllisesti vain 7 prosenttia kyselyyn vastanneista. Verkkosivuston kehittämiseen tuli runsaasti ehdotuksia. Esimerkiksi sivuston navigointia ja käy-
TOIMINTA
Kadettikunnan viestinnän seuranta (arvot prosentteina)
Kadettikunnan verkkosivuston kautta (www.kadettikunta.fi)
Kadettikunnan sosiaalisen median kanavien kautta (Facebook, X-viestipalvelu, Instagram, YouTube)
Kylkirauta-lehden kautta (painettu tai verkkolehti)
En seuraa Kadettikunnan viestintää (Tämä vaihtoehto ohjaa sinut kyselyn loppuun, johon voit kirjoittaa perustelusi).
tettävyyttä tulisi parantaa, jotta käyttäjät löytävät helposti etsimänsä tiedot. Sisältöjen tulisi olla ajankohtaisia ja säännöllisesti päivitettyjä.
Kysymykseen ”ovatko Kadettikunnan nostot sosiaalisessa mediassa olleet sisällöltään mielenkiintoisia” suurin osa vastaajista (72 prosenttia) ei osannut vastata. Sosiaalisen median käyttöön saatiin tästäkin huolimatta kehittämisehdotuksia, kuten sosiaalisen median sisältöjen tulisi olla monipuolisempia sekä visuaalisesti houkuttelevampia ja sosiaalisen median viestinnässä tulisi keskittyä nuorten upseerien tavoittamiseen ja heidän osallistamiseensa viestintään. Suurin osa vastaajista (87 prosenttia) lukee Kylkirauta-lehteä ja paperille painettuna (90 prosenttia). Kylkirauta-lehti saa jäsenistöltä arvosanan 4,0 (kiitettävä). Vastaajista Kylkirauta-lehden kiinnostavimmat osiot ovat:
1. Asiantuntijoiden kirjoittamat artikkelit (64 prosenttia)
2. Pääkirjoitus ja näkymiä-katsaus (38 prosenttia)
3. Historia- ja perinnekatsaukset (36 prosenttia)
4. Toiminta- ja ajankohtais- sekä in memoriam -sivut (35 prosenttia)
5. Henkilöhaastattelut (34 prosenttia).
Kylkiraudan kehittämiseen tuli lähes 100 kommenttia, joista on tehty lyhyt yhteenveto:
1. Sisällön monipuolistaminen ja ajankohtaisuus: Lehden tulisi sisältää enemmän ajankohtaisia
ja nykypäivään sidottuja asioita, kuten nykyistä sodankäyntiä, taistelutekniikkaa ja taktiikkaa. Lisäksi olisi hyvä tuoda esiin nuorten upseerien näkemyksiä ja vastanäkemyksiä. Artikkeleiden tulisi olla tiivistetympiä ja yleistajuisempia.
2. Kirjoittajien ja näkökulmien laajentaminen: Lehdessä tulisi olla laajempi otanta kirjoittajista ja erilaisista näkökulmista. Mukaan voisi ottaa myös ulkomaalaisia asiantuntijoita ja heidän kirjoituksiaan. Nuorille upseereille ja kadeteille voisi olla oma kolumni- tai mielipideosasto.
3. Ulkoasun ja kuvituksen parantaminen: Lehden taiton ja kuvien käytön parantaminen. Fonttia voisi suurentaa ja riviväliä kasvattaa, jotta lukeminen olisi miellyttävämpää.
Yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden kehittäminen oli myös tärkeä teema vastauksissa. Eräs vastaaja totesi: ”Toivoisin ettei kehityksessä unohtuisi yhteenkuuluvuuden kehittäminen.” Lisäksi kaivattiin enemmän henkilöhaastatteluja ja kirjoituksia, jotka kuvaavat upseerien arkea.
Kylkiraudan verkkosivusto sai arvosanan 3,2 (hyvä), ja yli 60 prosenttia vastaajista antoi arvosanan 3,0. Kylkiraudan verkkosivuston kehittämiseen tuli 73 kommenttia, joista suurimmassa osassa todettiin, että en tiedä tai en ole seurannut. Varsinaisia kehitysehdotuksia oli 17 vastaajalla, ja niistä voidaan todeta, että Kylkiraudan verkkosivuston
kehittämisessä tulisi huomioida sekä sivuston nykyisen tason säilyttäminen että ajankohtaisten ja kantaa ottavien kirjoitusten lisääminen. Lisäksi sivuston ulkoasua ja käytettävyyttä tulisi parantaa, ja yhteisöllisyyden kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota: ”Verkkosivustolla julkaistavien artikkeleiden määrää olisi hyvä lisätä ja saada niitä kirjoittamaan useita eri henkilöitä, erityisesti nuoria.”
Yhteenkuuluvuuden parantaminen
Kadettikunnan jäsenet arvostavat yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta, ja heillä on monia ideoita yhteenkuuluvuuden parantamiseksi. Kyselyn lopussa oli mahdollisuus lähettää terveiset Kadettikunnalle ja niitä saatiin runsaasti. Yksi vastaaja korosti ”eri muotoisia Face to face -tapahtumia, nuorten upseerien ja kadettien osallistuminen yhteisiin tilaisuuksiin, mutta myös ikäistensä keskeisiin tilaisuuksiin” ja toinen ehdotti ”kadettikursseja yhdistäviä verkostointitapahtumia jossain muussa muodossa myös kaaderitanssiaisten lisäksi”. Monet vastaajat korostivat myös sukupolvien välisen vuorovaikutuksen tärkeyttä. ”Katkeamaton ketju vaatii vuorovaikutusta sukupolvien yli” ja ”ikäpolvien välistä tietoutta, materiaalia ja näkemystä voisi jakaa myös verkkokanavien kautta”. Yhteisöllisyyden lisääminen järjestämällä matalan kynnyksen ohjelmaa oli myös suosittu ehdotus.
Kyselyn laatijan pohdintaa Kysymyksen vastausprosentti jäi pieneksi verrattuna aiempiin vastaaviin tutkimuksiin. Lisäksi kyselyyn vastanneiden osuudessa korostuvat evp-upseerien mielipiteet. Jos Kadettikunnan toimintaa on mahdollista kehittää entistä monipuolisemmaksi, ja sellaiseksi, joka huomioi myös aktiivipalveluksessa olevien upseerien mielenkiinnon kohteet, niin se voisi lisätä nuorempien ja palveluksessa olevien upseerien osallistumista Kadettikunnan toimintaan. Erityisesti aktiivipalveluksessa oleville upseereille tulisikin suunnata heitä kiinnostavaa ohjelmaa ja monipuolista, eri medioilla toteutettua viestintää. Tällä kyselyllä ei onnistuttu tavoittamaan riittävän laajasti edellä mainittua kohdejoukkoa, joka kertoo jo jotain tästä haasteesta.
Eversti evp Pertti Immonen
everstiksi
Constantem Decorat Honor
Ylennetty Puolustusvoimissa 4.6.2025 sekä Rajavartiolaitoksessa 1.3.2025 ja 21.3.2024.
Jussi Aarne Ilmari ANNALA 80.k 4.6.2025
Marko Antti Ilari HIRSIMÄKI 78.k 4.6.2025
Tero Kristian HIRVONEN 83.k 21.3.2025
Tapio Mauri Juhani HUHTAMELLA 81.k 4.6.2025
Tero Jarkko Mikael KOLJONEN 79.k 4.6.2025
Mikko Kristian KURKO 79.k 4.6.2025
Janne Sakari RAUTIAINEN 79.k 4.6.2025
Mikko Petteri SAARELAINEN 80.k 4.6.2025
kommodoriksi
Tomi Tero Tapio KIVENJUURI 66.mek 21.3.2025
Timo Juhani LEHTIMÄKI 64.mek 4.6.2025
Mika Antero MÄKILEVO 64.mek 4.6.2025
Kalle Paavo OSOLA 67.mek 1.3.2025
everstiluutnantiksi
Santtu Samuli EKLUND 90.k 4.6.2025
Anssi Markus HAKANEN 83.k 4.6.2025
Olli Heikki Ilmari HELANEN 78.k 4.6.2025
Tomi HERTTUAINEN 90.k 4.6.2025
Antti Matti Eemeli JUURAKKO 90.k 4.6.2025
Tomi Timo Tapio KALLUNKI 79.k 4.6.2025
Tuomas Esko Olavi KARJALAINEN 90.k 4.6.2025
Harri Tapio KIRJAVAINEN 78.k 4.6.2025
Mikko Riku Tapani KOKKONEN 81.k 4.6.2025
Petri Mikael LAINE 73.mek 4.6.2025
Anne Maaria LAMMINEN 90.k 4.6.2025
Jouni Tapio Ensio LEHTINEN 91.k 21.3.2025
Jani Petteri LIIKOLA 91.k 21.3.2025
Tatu Aleksi LIPPONEN 92.k 4.6.2025
Pauli Aleksi MÄNNISTÖ 90.k 4.6.2025
Tomi Heikki Kalervo MUSTALAHTI 82.k 4.6.2025
Hannu Tapani MUTANEN 90.k 4.6.2025
Risto Aarne Antero MÄÄTTÄ 74.k 4.6.2025
Tuomo Samuel NORONEN 90.k 4.6.2025
Antti Pekka PARONEN 90.k 4.6.2025
Henri Juhani PITKÄKOSKI 90.k 4.6.2025
Simo Pekka PURMONEN 79.k 21.3.2025
Raine Mikael PÖLÖNEN 91.k 4.6.2025
Petri Tapani RIIKONEN 85.k 4.6.2025
Kari Tapani SIIVOLA 90.k 4.6.2025
Sami Viking SILMU 80.k 4.6.2025
Veikko Joonas SIUKONEN 90.k 4.6.2025
Jaakko Sakari SOINTU 92.k 4.6.2025
Petri Väinö Tapio SOPPI
Markus Juhani VERTANEN
4.6.2025
Tomi Markus VIITANEN 91.k 4.6.2025
komentajaksi
Petteri Mikael BLOMWALL
Antti Johannes HEINÄNEN 73.mek 4.6.2025
Antti-Pekka Juhana KIISKI 73.mek 4.6.2025
Henri Juho Matias KOSKI
Juho Tuomas Mikael KUOSMANEN
Pekka Nuutti Johannes NIITTYLÄ
majuriksi
Misha Mihail AALTO 96.k 21.3.2025
Jussi Tapani ANTTILA 77.k 4.6.2025
Jani Tapani AUVINEN 93.k 4.6.2025
Jani Petri Mikael BRÄNNARE 86.k 21.3.2025
Tomi Kristian ELORANTA 93.k 4.6.2025
Tommi Janne Juhani HALONEN 90.k 4.6.2025
Misa Johannes HATTUNEN 94.k 21.3.2025
Mikko Tuomas HEIKKILÄ
Miika Samuel HILTUNEN
Väinö Elias HONKASALO 93.k 4.6.2025
Mikko Lauri Ferdinand INKALA
Ville Oskari JAATINEN
Jaakko-Matti Olavi KAAKINEN
Augusti Kasperi KANKARE
Joni Petteri KINNUNEN
Jaakko Aleksi KUIVILA
Toni Mikael KÖNTTÄ 93.k 4.6.2025
Lauri Antero LEHTINEN 93.k 4.6.2025
Juho Justus LEMSTRÖM 93.k 4.6.2025
Joni Antero LIIMATAINEN 93.k 4.6.2025
Arttu Juhani MAARANEN 93.k 21.3.2025
Jan Erik Peter MALMGREN 95.k 21.3.2025
Petri Ilmari NIVALAINEN 93.k 4.6.2025
Timo Antti Mikael NYGÅRD 93.k 21.3.2025
Janne Tapani NÄRÄNEN 92.k 4.6.2025
Ville PASTAK 93.k 4.6.2025
Matti Olavi RUISNIEMI 93.k 4.6.2025
Otto Joonas SAARINEN 93.k 4.6.2025
Teemu Kalervo SAIRANEN 93.k 4.6.2025
Anttu Viljami TERHO 93.k 4.6.2025
Tommi Veikko Juhani TIILIKAINEN 92.k 21.3.2025
Tino Jere Christian TORRO 93.k 4.6.2025
Reima Juhani TURUNEN 93.k 4.6.2025
Jussi Kalevi VOUTILAINEN 93.k 21.3.2025
komentajakapteeniksi
Kimmo Otto Jussi KAJAVA 76.mek 4.6.2025
Antti-Ville KRIKTILÄ 69.mek 4.6.2025
Petri Juha Kalervo LEHTINEN 78.mek 21.3.2025
Mika Markus LEJONQVIST 78.mek 21.3.2025
Jaakko Elmeri JUSSILA 73.mek 4.6.2025
Markus Juhani PALJAKKA 76.mek 21.3.2025
Pessi Matinpoika PURSIAINEN 78.mek 21.3.2025
Jussi Evert RÄISÄNEN 76.mek 4.6.2025
Tuomas Valtteri TAMMISTO 79.mek 21.3.2025
Mika Tapio UITTI 76.mek 21.3.2025
kapteeniksi
Jussi Pekka AHOPELTO 90.k 4.6.2025
Constantem Decorat Honor
Henri Matti Ensio HÄNNIKÄINEN 100.k 4.6.2025
Atte Tapani KALEVA 90.k 4.6.2025
Petri Matias KURKINEN 89.k 21.3.2025
Tomi Tuukka Juhani LAITINEN 80.k 4.6.2025
Juha Tapio Johannes LAMPINEN 73.mek 4.6.2025
Vesa Tuomas LAVIKAINEN 89.k 21.3.2025
Jyri Petteri MALMSTRÖM 87.k 4.6.2025
Risto Johannes MATINAHO 90.k 4.6.2025
Anne Kristiina NURMINEN 84.k 4.6.2025
Anna-Riikka OJAMAA 91.k 4.6.2025
Aki Tero Kalevi PIIPPONEN 89.k 21.3.2025
Tapani Erkki Kalevi PULKKA
Jouni Tapio REMES
Mikko Oskari RIKKONEN 89.k 4.6.2025
Lars Tomas STRÖM 89.k 4.6.2025
Matti Tapio VEKKA 78.k 4.6.2025
Jarkko Aleksi VIENOLA 90.k 4.6.2025
kapteeniluutnantiksi
Matti Juhani SALMINEN 71.mek 21.3.2025
yliluutnantiksi
Markus Otto Juhani AALTO 105.k 4.6.2025
Katri Johanna Elisabet ALA-AHO 105.k 4.6.2025
Hanna Katariina BITTER 105.k 4.6.2025
Panu Pellervo EILOLA 105.k 4.6.2025
Atte Kalle Eemeli ERONEN 105.k 4.6.2025
Elmo Matias ESKELINEN 104.k 21.3.2025
Vesa Valtteri GALLEN 105.k 4.6.2025
Timo Tapio August HAKANEN 105.k 4.6.2025
Johannes Into Aarne HEMBERG 105.k 4.6.2025
Matias Jaakko Henrik HANNU 105.k 4.6.2025
Pekka Oskari HUUSKO 105.k 4.6.2025
Akseli Heikki Johannes HÄNNINEN 105.k 4.6.2025
Aleksi Johannes HÄRKÖNEN 105.k 4.6.2025
Jesse Tapio IKÄHEIMONEN 86.mek 21.3.2025
Miiro Kristian ILONEN 104.k 4.6.2025
Miika Topi IRTOLA 105.k 4.6.2025
Matti Rauli Mikael JOKITALO 105.k 4.6.2025
Otto Petteri JUUSELA 104.k 21.3.2025
Jesse Olavi JÄRVINEN 88.mek 4.6.2025
Jarkko Elias KAIHLAMÄKI 99.k 21.3.2025
Topi Mikael KARI 105.k 4.6.2025
Jiri Kalevi Helmeri KAPLAS 104.k 21.3.2025
Juho Jaakko Jesperi KAUPPINEN 87.mek 21.3.2025
Teemu Ilmari KESKINEN 105.k 4.6.2025
Santeri Matias Jarkonpoika KETTULA 104.k 21.3.2025
Aleksi Kristian KOIVU
Ossi Ilari KOLI
Jere Jaakko Erik KORHONEN 105.k 4.6.2025
Eetu Jesse Tapani KURONEN
Alexander
Henri Juhani KYRÖ
Antti Aleksi KÄSTÄMÄ
Toni Kristian LAAKSO
Mikko Ilmari LAHTINEN
Ville Simon LAMMINEN
Ristomatti Mikael LANNE
Juho Eemil LATVAKOSKI
Marko Veniamin LEHIKOINEN
Joel Santeri LEHTINEN
Topi Sampsa Olavi LEHTINEN
Niklas Arthur LEMINEN
Eetu Aapeli LESONEN
Perttu Matti Juhani LINDSTRÖM
Sampo Paavali LOUKUSA
Tuure Veli Matias LUMIALA
Mikko Petteri MAARVE
Ville Pekka Hermanni MIKKONEN
Santeri MYLLER
Teemu Aleksi MÄKELÄ
Markus Taneli NIEMI
Jere Heikki Justus NISKANEN
Julius Jiri Johannes NORDLUND
Veera Tuulia NUOLIOJA
Konsta likka Eemeli NURMELA
Aaro Elias OEDEWALD
Simo Kasperi PAAJANEN
Toni Ville Petteri PAAVOLA
Max Olavi Matias PAJUNEN
Joonas Mikael PARPALA
Juha Antero PARVIAINEN
4.6.2025
4.6.2025
Henrik Mikael PETÄJÄJÄRVI 105.k 4.6.2025
Matti Samuli PIRKKALAINEN
Veikka Topias POUKKANEN 105.k 4.6.2025
Johannes Viljami RANTANEN 105.k 4.6.2025
Elmo Aleksi RAUTIO
Matias Benjamin SAARENPÄÄ
4.6.2025
Roope Heikki Oskari SAARILUOMA 105.k 4.6.2025
Jani Antti Vihtori SALMINEN
Myrsky Petteri Samuel SALMINEN
Thomas Juha Daniel SCHAFFTER
4.6.2025
Niklas Kristoffer SJÖBLOM-REHULA 88.mek 4.6.2025
Juhana Antero SUNI
Joona Harri Ilmari SUONTAUSTA
4.6.2025
Erno Sakari SYRJÄ 105.k 4.6.2025
Mikko Arto Johannes TASKINEN 105.k 4.6.2025
Otto Herman Walfrid VAINIONPÄÄ 105.k 4.6.2025
Arttu Kauko Armas VILANDER
Petteri Villehard VIRTA
Konsta Akseli VIRTANEN
4.6.2025
4.6.2025
4.6.2025
Niki Teemu Elmeri VIRTANEN 105.k 4.6.2025
Samuli Kristian VIRTANEN 105.k 4.6.2025
Juha Christian VUOLLE 87.mek 21.3.2025
Juuso Johannes VUORIKKO 105.k 4.6.2025
Linda Maria VUORINEN 105.k 4.6.2025
Hautakivitunnus kadettiupseerin haudalle
Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiö on valmistuttanut hautakivitunnuksen kiinnitettäväksi kadettiupseerin hautakiveen. Reliefinomaisesti toteutettu merkki on 60 mm korkea, 45 mm leveä ja sen kokonaisvahvuus on noin 7 mm. Tunnus kiinnitetään hautakiveen piilokiinnityksenä kahden mukana olevan tapin avulla.
Hautakivitunnuksen hinta on 64 euroa + postimaksu 6 euroa. Kiinnitys hautaki-
veen maksaa merkin myyjäyrityksessä Helsingissä 15 euroa. Merkin kiinnityksessä voi olla yritys- ja paikkakuntakohtaisia eroja.
Hautakivitunnuksen voi tilata Hautaustoimisto Autio Oy:stä, osoite Runeberginkatu 42, 00260 Helsinki, puhelin 09 448 346, fax 09 449 841 ja sähköposti info(at)hautaustoimistoautio.fi. Tunnuksia myydään vain kadettiupseerin hautakiveen kiinnitettäväksi. Hautaustoimisto tarkistaa osto-oikeuden tarvittaessa Kadettikunnasta.
Kadettikunnan merkki kuolinilmoituksiin
Helsingin Sanomat on Kadettikunnan esityksestä ottanut Kadettikunnan jäsenmerkin (upseerin tutkinnon merkki) niiden merkkien joukkoon, joita on mahdollisuus liittää kuolinilmoitukseen.
Merkin käyttö edellyttää upseerin tutkinnon suorittamista.
Merkin saa Helsingin Sanomien toimituksesta ja se on ladattavissa Kadettikunnan verkkosivuilla kohdassa jäsenistölle.
antaa Kadettikunta ry:n jäsenille
antaa Kadettikunta ry:n jäsenille oikeudellista neuvontaa perhe- ja perintöoikeuden sekä riita-asioiden alalta. Ensimmäinen puhelinneuvonta on maksuton.
oikeudellista neuvontaa perhe- ja perintöoikeuden alalta sekä avustaa perintöoikeuteen liittyvässä verosuunnittelussa Maksutonta puhelinneuvontaa voi saada enimmillään tunnin ajan.
Puh. 02 251 1004 toimisto@asianajotoimistolindell.fi
Puhelin 02 251 1004, www.asianajotoimistolindell.fi Olli-Pekka Lindell, asianajaja, varatuomari Elisa Nordling, asianajaja, varatuomari, sposti: elisa.nordling@asianajotoimistolindell.fi
www.asianajotoimistolindell.fi
Neuvontapalvelu perustuu Kadettikunta ry:n ja Asianajotoimisto Lindell Oy:n sopimukseen.
Neuvontapalvelu perustuu Kadettikunnan perustaman Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiön ja asianajotoimiston väliseen sopimukseen.
Testamenttilahjoitus
Kadettikunnan maanpuolustusaatteellista työtä tai Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiön sosiaalista tukitoimintaa voi tukea testamenttilahjoituksilla.
Yleishyödyllisen yhteisön, kuten Kadettikunnan, ei tarvitse maksaa testamenttilahjoituksesta perintöveroa. Asianajotoimisto Lindell Oy avustaa testamenttilahjoituksen laatimisessa.
IN MEMORIAM
Salminen
Matti Antero
Kapteeniluutnantti
s. 6.2.1943
k. 2.1.2025
Kad.nro 802me
42. Merikadettikurssi
Rauvanto
Risto Antero Everstiluutnantti
s. 10.2.1957
k. 27.2.2025
Kad.nro 6661
66. Kurssi
Vesterinen
Veikko Väinämö
Kenraaliluutnantti
s. 23.10.1932
k. 28.2.2025
Kad.nro 3492
39. Kurssi
Kurkela
Reijo Antero Everstiluutnantti
s. 21.8.1920
k. 9.3.2025
Kad.nro 1860
24. Kurssi
Puustinen
Raimo Vilho
Majuri
s. 11.1.1942
k. 15.3.2025
Kad.nro 5206
52. Kurssi
Lehto
Ismo Harri
Majuri
s. 24.11.1941
k. 25.3.2025
Kad.nro 4965
51. Kurssi
Toivonen
Jorma Reino Olavi
Everstiluutnantti
s. 22.1.1943
k. 26.3.2025
Kad.nro 5235
52. Kurssi
Koponen
Paavo Asser
Majuri
s. 31.8.1927
k. 10.3.2025
Kad.nro 3299
37. Kurssi
Purkunen
Arto Ilpo Henrik Everstiluutnantti
s. 17.1.1966
k. 1.4.2025
Kad.nro 7699
74. Kurssi
Eskelinen
Erkki Toivo
Eversti
s. 14.3.1943
k. 7.4.2025
Kad.nro 5125
52. Kurssi
Saukko
Esko Olavi Antero
Everstiluutnantti
s. 5.4.1941
k. 14.4.2025
Kad.nro 4816
50. Kurssi
Lehtimäki
Pentti Johannes
Kenraaliluutnantti
s. 26.6.1936
k. 10.4.2025
Kad.nro 4045
46. Kurssi
Parkkari
Kalle Olavi
Majuri
s. 13.9.1935
k. 23.4.2025
Kad.nro 3763
43. Kurssi
Peitsalo
Pekka Olavi
Majuri
s. 20.5.1936
k. 3.5.2025
Kad.nro 3930
45. Kurssi
Kotola
Ari Petteri
Majuri
s. 9.3.1981
k. 27.5.2025
Kad.nro 9681
89. Kurssi
Vennala
Antti Olavi
Majuri
s. 16.10.1943
k. 7.5.2025
Kad.nro 5383
53. Kurssi
Ahlqvist
Heikki Juhani
Everstiluutnantti
s. 10.4.1934
k. 28.5.2025
Kad.nro 3566
41. Kurssi
Paldanius
Seppo Matias
Everstiluutnantti
s. 24.2.1933
k. 28.5.2025
Kad.nro 4213
47. Kurssi
