Issuu

KYLKIRAUTA

4/2025

Kuvat: Ruotuväki, nato.int ja pixabay.com. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

Kadettikunta r.y. Eino Leinon katu 12 E 64 00250 HELSINKI

Valmiina palvelemaan Puolustusvoimia levien vuosikymmenien ajan

AV’s JUMP® 20-X is an advanced, group 3 VTOL UAS designed for unmatched flexibility and precision to meet the demands of evolving missions. Featuring a multi-fuel, multi-payload design, it excels across all domains.

LEARN MORE

Lue lisää

PÄÄKIRJOITUS

On katsottava kauas, jotta näkee lähelle

ylkiraudan juhlavuosi huipentuu Tyynenmeren vesille ja rannoille. Aikaisemmin kaukaiselta ja eksoottiselta vaikuttanut alue on nykyään tiiviisti kytköksissä arkeemme. Maapallon talouden ja turvallisuuden avainkysymykset ratkotaan tuolla alueella. Viimeistään pohjoiskorealaisten sotilaiden ilmestyminen Ukrainan rintamalle osoitti Tyynenmeren ja Euroopan turvallisuuksien yhteen kytkeytymisen konkreettisella tavalla. Laajin meihin vaikuttava tekijä on kuitenkin suurvaltakamppailu, jonka keskeisenä näyttämönä Tyynimeri toimii. Kuten tasavallan presidentti Alexander Stubb suurlähettiläskokouksen puheessaan totesi: ”Kiinan ja Yhdysvaltain geopoliittinen kilpailuasetelma on kansainvälisen politiikan keskiössä. Se määrittelee meneillään olevan vuosikymmenen suunnan. Suomen intresseissä on, että Kiina ja Yhdysvallat tulevat toimeen.” Tyynenmeren alueen tarkastelumme alkaa suomalaisille hyvin tärkeästä saarivaltiosta, Japanista. Vaikka sanontaa ”Suomi on pohjolan Japani” ei enää niin usein kuule, pitää se monessa mielessä paikkansa. Tarkastelemalla Japanin turvallisuusympäristössä tapahtuvia muutoksia ja sen varautumista mahdollisesti kiristyvään tilanteeseen, voimme saada arvokasta oppia myös Suomen turvallisuuden kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Yhteistyö maidemme välillä toivottavasti tiivistyy entisestään. Mikään uusi asia Suomen ja Japanin yhteistyö ei kuitenkaan ole, vaan vaalittavina ovat pitkät perinteet, kuten Otto Auran arkistolöytöön perustava historia-artikkeli lehden loppupuolella osoittaa. Kiinan ja Yhdysvaltojen asemoitumiseen pureudumme sekä ulkoja turvallisuuspolitiikan kautta että erikseen asevoimia tarkastelemalla. Toivottavasti nämä laadukkaat analyysit syventävät Kylkiraudan lukijoiden aluetuntemusta entisestään. Tuomas Koskenniemen ja Antti Parosen Yhdysvallat-katsaus on

erittäin ajankohtainen ja piirtää huomattavasti pidempiä kaaria, kuin tänä päivänä tavalliseksi käyneet uutismedian pika-analyysit. Professori Lauri Paltemaan Kiina-artikkeli puolestaan avaa meille monelle vieraammaksi jääneen Kiinan ulkoja turvallisuuspolitiikan tavoitteita ja rakenteita. Matti Purasen Kiinan asevoimiin keskittyvä artikkeli purkaa tuon suurvallan kykyä hyödyntää nopeasti kehittyvää teknologista osaamistaan käytännössä. Jos nämä artikkelit herättivät mielenkiinnon Tyynenmeren turvallisuuteen, niin mukana on juhlavuoden vakiintuneeseen tapaan lukuvinkkilista lehden teemoista. Listasta on helppo poimia pyyntöjä pukinkonttiin. Suurvaltakamppailua käydään monella rintamalla ja teknologian lisäksi luonnonvarat ovat nousseet kilvoittelun keskeiseksi tekijäksi. Luonnonvarojen merkitystä ja kvanttikilpajuoksua avaavat Olli-Matti Mikkola ja Tommi Tenkanen omissa artikkeleissaan. Tyynenmeren alueelle keskittyvää numeroamme vielä täydentävät osin teemaan sovitetut kirja-arvostelut ja löydöt hyl-

lyistä. Toivottavasti tällä kattauksella onnistumme luomaan lukijoillemme kokonaisvaltaisen käsityksen tämän hetken polttavimpiin kansainvälisen politiikan kysymyksiin ja tekemään Tyynenmeren turvallisuuspoliittisten kuohujen seurannasta jatkossa mielekkäämpää. Suurvaltakamppailu kvantteineen, tekoälyineen ja ydinaseineen ei välttämättä ole kaikkein rauhallisinta joulutunnelmaa rakentamassa, mutta muistuttaa että emme ole turvallisuushuolinemme aivan yksin tällä pallolla. Joulun ydinsanoman äärelle toivottavasti johdattaa kenttäpiispa joulutervehdyksellään. Iloista yhdessäolon henkeä välittävät myös katsaukset jäsentapahtumistamme. Jouluaaton kunniavartiot sankarihaudoilla entisestään vahvistavat yhteistä asiaamme ja kytkevät sen aiempien sukupolvien työhön. Kiitos kaikille Kylkiraudan juhlavuoden numeroihin kirjoittaneille, tekoon osallistuneille ja tapahtumien järjestelijöille. Saadun lukijapalautteen perusteella laadukkaalle turvallisuusja puolustuspolitiikan asiantuntijalehdelle on kysyntää tulevinakin vuosikymmeninä. Uusi vuosi ei tuo vain paluuta arkeen, vaan sisältää samalla kutsun uusille kirjoittajille jakaa ajatuksiaan maanpuolustuksen ydinjoukon kanssa. Kynät sauhuamaan heti alkuvuodesta. Tämä lehti on samalla kenraalimajuri Mika Kalliomaan viimeinen numero Kadettikunnan puheenjohtajana. Haluan omasta ja Kylkiraudan toimituksen puolesta kiittää häntä erinomaisesta ja mutkattomasta yhteistyöstä. Jatkuvaa menestystä tuleviin vaativiin tehtäviin Brysselissä! Rauhallista joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille Kylkiraudan lukijoille läheisineen. Christian Perheentupa Everstiluutnantti Päätoimittaja christian.perheentupa(at) kylkirauta.fi

Kylkirauta 4/2025

Sisältö 1

On katsottava kauas, jotta näkee lähelle Christian Perheentupa

Yhteiskunta kaksikäyttötuotteena Mika Kalliomaa

Japani avaimena Tyynenmeren turvallisuuteen Christian Perheentupa ja Walter Pomell

Vyötti miekan vyötärölle kupeellensa Kylkiraudan.

Teiss’ on taiston tulta, peistä, kylmyyttä myös Kylkirauan. – Eino Leino Kadettikunta ry on itsenäisen Suomen kadettikouluissa upsee rin tutkinnon suorittaneiden up seerien ja Maanpuolustuskor keakoulussa opiskelevien kadet tien maanpuolustusaatteellinen yhteisö.

KYLKIRAUTA Kadettikunta ry:n jäsenlehti vuodesta 1935, N:o 307, 4/2025 ilmestyy neljä kertaa vuodessa painos 6 300 kappaletta Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus Sabina Krogars, puh. 050 470 7291 sabina.krogars(at)kadettikunta.fi Kadettikunnan toimisto Eino Leinon katu 12 E 64, 00250 Helsinki Tilaushinnat Vuosikerta 40,00 €, irtonro 10,00 € Painopaikka PunaMusta Oy ISSN 0454-7357 Kansi Pasi Väätäinen Kannen kuvat Pixabay.com, sciencephotogallery.com ja csis.org.

Kylkirauta 4/2025

10 Intian–Tyynenmeren alue Yhdysvaltojen puolustusstrategiassa Tuomas Koskenniemi ja Antti Paronen 14 Yhdysvaltojen sotilaallinen voima Tyynellämerellä Aleksanteri Selinheimo 18 Kiinan ulkopolitiikka Tyynenmeren alueella Lauri Paltemaa 22 Kiinan asevoimat panostavat tekoälyyn Matti Puranen 27 Turvallisuuspolitiikkaa Tapani Montonen 28 Energiamurros on uuden ajan geopoliittinen taistelukenttä Olli-Matti Mikkola 32 Kvanttitietokone osana suurvaltakamppailua Tommi Tenkanen 36 Suomi, Japani ja teollisuuden liikekannallepano vuonna 1930 Otto Aura 40 Perinnetietoutta Jussi Ahokas 41 Kolumni Heikki Välivehmas 50 Pääsihteerin palsta Heikki Pohja 51 Tapahtumia ja muuta ajankohtaista 54 Johtamisesta Aki-Mauri Huhtinen 64 In memoriam

LEHDEN TOIMITUS Päätoimittaja Everstiluutnantti Christian Perheentupa christian.perheentupa(at)kylkirauta.fi puh. 040 732 6690 Artikkeli- ja kirjallisuustoimittaja Komentaja evp Kari Aapro kari.aapro(at)kylkirauta.fi puh. 040 503 1483 Kuvatoimittaja Majuri evp Pasi Väätäinen pasi.vaatainen(at)kylkirauta.fi Kieliasiantuntija FM Elias Salminen elias.salminen(at)kylkirauta.fi Ulkoasu PunaMusta Oy, Sisältö- ja suunnittelupalvelut, Eira Rantanen Verkkotoimittaja Everstiluutnantti evp Kari Sainio kari.sainio(at)kylkirauta.fi Kylkiraudan verkkolehti www.kylkirauta.fi

Seuraava numero Seuraavaan numeroon tarkoitetun tekstimateriaalin on oltava toimituksella (toimitus(at)kylkirauta.fi) ja kuvamate riaalin kuvatoimittajalla 26.1.2026 mennessä. Kuvat tulee toimittaa joko digitaalisessa muodossa tai paperikuvina. Digikuvien tulee olla jpeg-muodossa vähintään 300 dpi:n resoluutiolla. Ei internetkuvia, kaavioita, taulukoita eikä Powerpoint-kuvia. Toimitus muokkaa ja lyhentää artikkeleita tarvittaessa. Toimitus päättää sisältösuunnittelun yhteydessä, mikä osa materiaalista julkaistaan paperilehdessä ja mikä osa verkkolehdessä. Ilmoitusmyynti TJM-Systems Oy, Sari Aarnio sari.aarnio(at)tjm-systems.fi puh. 044 566 7194 Kadettikunnan verkkosivut www.kadettikunta.fi facebook.com/kadettikunta X.com/kadettikunta

NÄKYMIÄ

Yhteiskunta kaksikäyttötuotteena

uroopan valtioiden sotilaallisen varautumisen ja teknologisen kehityksen kilpajuoksussa keskiöön on noussut kaksikäyttötuotteiden merkitys. Aiemmin teknologian kehitys tietyillä huipputeknologian aloilla on ollut sotilasteknologiavetoista. Nykyään yhä useammilla teknologian kehityksen sektoreilla siviilimaailman tuotteet palvelevat myös sotilaallista käyttötarkoitusta. Tällöin tekniikan innovaatiot ovat myös yhä useammin elinkeinoelämän tuottamia. Suomalaisessa kokonaisturvallisuuden mallissa koko yhteiskunnan turvallisuus – sotilaallinen maanpuolustus sen osana – pohjautuu vahvaan ja elinkelpoiseen yhteiskuntaan. Siinä kaikilla yhteiskunnan toimijoilla on oma roolinsa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa aika ajoin nousee esiin huoli eri asioiden turvallistamisesta. Tällöin pelätään kansallisen turvallisuuden tai olojen poikkeuksellisuuden nimissä tehtävien päätösten kaventavan yhteiskunnan toimivuutta. Huoli on kaksisuuntainen. Kansallisen ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta olisi huolestuttavaa, jos emme kansakuntana kykenisi suunnittelemaan ja varautumaan epävarmoihin oloihin. Olennaisinta varautumisessa on, että jokainen yhteiskunnan sektori omalta osaltaan on mukana luomassa turvallisuutta. Siten varmistamme, että pystymme mukautumaan eri turvallisuustilanteisiin. Suomi ei ole tässä tilanteessa yksin. Eri puolilla Eurooppaa yhteiskunnat ovat heränneet kriisinkestävyyden kehittämiseen. Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli on kysytty tutustumiskohde. Natossa jäsenmaat ovat hyväksyneet perusvaatimukset kansalliselle kriisinkestävyydelle, resilienssille. Perusvaatimukset huomioivat valtion johtamisen, terveydenhuollon, tietoliikenteen, ihmisten ja materiaalin liikkuvuuden sekä energia-, ruoka- ja vesihuollon häiriöttömyyden. EU julkaisi vuonna 2020 turvallisuusunionistrategian, jossa velvoitettiin tunnistamaan ja määrittämään yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittiset toimijat ja parantamaan niiden kriisinsietoky-

kyä. Lainsäädäntöön velvoittavan direktiivin soveltamisalaan kuuluvat seuraavat yksitoista toimintoa: liikenne, energia, pankit, finanssimarkkinat, terveys, ruoka, vesi- ja jätehuolto, digitaalinen infrastruktuuri, julkishallinto ja avaruus. Sekä Naton että EU:n tavoitteena on vahvistaa yhteiskuntia eri kriiseihin. Suomalainen kokonaisturvallisuus on laajempi kuin nämä turvallisuuden kehittämisen kehikot. Se lisää yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin myös sisäisen turvallisuuden, kansainvälisen toiminnan, puolustuskyvyn ja henkisen kriisinkestävyyden. Kansainvälisen toiminnan ja puolustuskyvyn voidaan tulkita kuitenkin sisältyvän EU:n ja Naton kriittisiin toimintoihin. Sen sijaan sisäinen turvallisuus ja erityisesti henkinen kriisinkestävyys ovat selkeitä lisäarvoa tuottavia näkökulmia yhteiskunnan kriisinkestävyyteen. Suomalaisessa yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa yhdeksi yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden ytimessä olevaksi yhteiskunnan elintärkeäksi toiminnoksi on määritetty kansalaisen henkinen kriisinsietokyky. Mikään varautumis3

järjestely ei auta kriisissä, jos kansalaisten tahto ja halu turvallisuuden lujittamiseen ei ole vahva ja sitkeä. Kansalaisten henkisellä kriisinkestävyydellä tarkoitetaan kykyä kestää kriisitilanteiden aiheuttamat henkiset paineet ja selviytyä niiden vaikutuksista. Henkinen kriisinkestävyys myös edistää kriiseistä toipumista. Se on siis sopeutumisja selviytymiskykyä yhteiskunnan kaikilla eri tasoilla yllättävissä ja muuttuvissa tilanteissa. Kansalaisten henkinen kriisinsietokyky on luonnollisesti myös sotilaallisen maanpuolustuksen ydintä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta on mitannut jo yli neljänkymmenen vuoden ajan kansalaisten maanpuolustustahtoa. Se on kansainvälisesti poikkeuksellisen korkea. Neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että Suomea tulee puolustaa aseellisesti, vaikka lopputulos olisi epävarma. Henkilökohtainen maanpuolustustahto on vielä korkeampi, kun kysytään, olisiko henkilö itse valmis Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen aikana osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjensä ja taitojensa mukaisesti, siis perustuslain hengen mukaisen maanpuolustusvelvollisuuden täyttämiseen. Toisin kuin materiaalista varautumista, henkisen kriisinsietokyvyn ylläpitoa ei voida varmistaa lainsäädännöllä tai velvoittavilla ohjeilla. Henkisen kriisinsietokyvyn ylläpidon ja kehittämisen toimijuus on kaikilla yhteiskunnan toimijoilla lähtien kansalaisista järjestöjen kautta hallinnon rakenteisiin. Kolmas sektori, Kadettikunta muiden joukossa, on siinä kansalaisten kanssa päätoimijoita. Sitkeä, elinkelpoinen ja uudistuskykyinen yhteiskunta on välttämätön kaksikäyttötuote niin normaaliolojen, normaaliolojen häiriötilanteiden kuin poikkeusolojen selviytymiselle. Rauhallista joulun aikaa kaikille ja lämmin kiitos luottamuksesta saatuani toimia tämän upean ja merkityksellisen järjestön puheenjohtajana. Mika Kalliomaa Kenraalimajuri Kadettikunnan puheenjohtaja

Kylkirauta 4/2025

Kuvat: japan-forward.com, posterlounge.fi ja pixabay.com. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

Japani avaimena Tyynenmeren turvallisuuteen TEKSTI: CHRISTIAN PERHEENTUPA JA WALTER POMELL Suomen panostus puolustukseen ja kattava varautuminen perustuu naapuriinne Venäjään, arvioi japanilainen upseeri taannoisella Suomen-matkallaan. Meillä on sama naapuri ja lisäksi Pohjois-Korea ja Kiina, jatkoi eversti. Tuossa toteamuksessa tiivistyy Japanin turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö sekä halu oppia Suomesta. Japanin turvallisuuden tarkastelu tarjoaa myös hyvän avaimen koko Tyynenmeren alueen tilanteen hahmottamiselle. Tuon alueen kehityskulut ovat yhä tiiviimmin kytköksissä eurooppalaiseen turvallisuuteen.

apanin ensimmäinen naispääministeri Sanae Takaichi aloitti lokakuun lopussa kautensa vauhdikkaasti. Tuoreen pääministerin ensimmäisten viikkojen ohjelmaan osuivat näkyvästi Suomessakin uutisoitu Yhdysvaltain presidentti Trumpin vierailu Japaniin, osallistuminen Aasian maiden huippukokoukseen Etelä-Koreassa sekä tapaaminen Kiinan presidentin Xi Jinpingin kanssa. Ensiarvioissa Takaichin on arvioitu seuraavan paljolti poliittisen esikuvansa aiemman pääministerin Shinzo Aben linjoja. Arvokonservatiivisella ja samanaikaisesti uudistushaluisella pääministerillä on edessään haastava tehtävä. Japanin talous näyttäisi tällä hetkellä elävän jonkinlaista orastavaa nousukautta parin hiljaisen vuosikymmenen jälkeen. Kuitenkin haasteen tuovat jännitteinen turvallisuustilanne sekä alhaiseen syntyvyyteen liittyvät ongelmat. Japanissa syntyvyys on ollut heikkoa jo verrattain pitkään, mikä on jo johtanut väestön pienentymiseen. Vuodesta 2010 laskua väkiluvussa on jo lähes Suomen väestön verran ja mediaani-ikä Japanissa lähentelee viittäkymmentä, jääden maailmassa ainoastaan Monacon taakse. Tässäkin Suomella ja Japanilla on yhtäläisyyksiä Suomen hedelmällisyysluvun tiput-

tua Japanin tasolle. Maahanmuutto Japanissa on edelleen hyvin vähäistä, joskin lisääntynyt viime vuosina. Japanissa väestökysymys linkittyy vahvasti myös turvallisuuskeskusteluihin, sillä nuoren väestön vaatimaton osuus kokonaisuudesta aiheuttaa haasteita kaikille toimijoille. Turvallisuusviranomaisten on vaikea kilpailla alati pienenevästä työntekijäjoukosta yksityisen sektorin kanssa.

Paine perustuslain uudistamiseen Paine toisen maailmansodan jälkeen laaditun perustuslain uudistamiseksi kasvaa. Laki kirjoitettiin Yhdysvaltojen miehittäessä Japania sodan jälkimainingeissa ja sen tarkoitus oli vahvasti rajoittaa keisarin valtaa ja tuoda Japania länsimaiseen suuntaan. Japanin perustuslain kenties tunnetuin osuus, lain artikla 9, kieltää Japanilta sodan ja sotilaallisen voiman käytön sekä asevoimien ylläpidon, mutta lakia on tulkittu siten, että se sallii kollektiivisen itsepuolustuksen. Tämän kohdan tulkintaa väljennettiin kuitenkin jo kylmän sodan alkuvuosina, kun Yhdysvallat alkoi tukemaan Japanin uudelleenvarustamista ja vuonna 1954 perustettiin nykyiset Japanin itsepuolustusvoimat. Vuonna 2014 Japani salli 5

rajoitetun kollektiivisen itsepuolustuksen itselleen, kun Aben hallitus tulkitsi uudelleen 9:ttä artiklaa. Syyskuussa 2015 parlamentti hyväksyi kaksi lakipakettia, jotka käytännössä mahdollistivat sotilaallisen tuen antamisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneille liittolaisille sekä muiden maiden joukkojen suojaamisen YK-operaatioissa. Aben hallitus perusteli muutosta sillä, että tulkinnan uudistaminen vahvistaisi Japanin kykyä vastata turvallisuusuhkiin ja syventäisi yhteistyötä liittolaisten kanssa. Tämänhetkisessä turvallisuustilanteessa maan itsepuolustusvoimia ollaan kehittämässä yhä toimintakykyisemmiksi ja kykenevämmiksi vastaamaan uuden turvallisuusympäristön haasteisiin. Yleisesti ottaen Japani on lyhyin askelin pitkällä aikavälillä hivuttautunut kohti normaaleja asevoimia. Puolustusmenoilla mitaten Japani on maailman kymmenen suurimman asevoiman joukossa ja joidenkin arvioiden mukaan Ukrainan sodan jälkeen tehdyt päätökset saattavat nostaa sen jopa kolmanneksi suurimmaksi. Maailman neljänneksi suurimpana taloutena Japani kykenee panostamaan puolustuksensa kehittämiseen huomattavia resursseja. Kehittämistyötä tukevat maan korkea

Kylkirauta 4/2025

ARTIKKELIT

teknologinen osaaminen ja laaja tuotantokapasiteetti. Huolimatta Japanin pasifistisesta pohjavireestä kyseessä on monella mittarilla erittäin merkittävä tekijä. Suomelle Japanin kasvava panostus puolustukseen tarjoaa mielenkiintoisia yhteistyömahdollisuuksia ja puolustusteollisuudelle suomalaista osaamista arvostavan ison markkinan.

Haastava sijainti

Suomessa oma geopoliittinen asemamme nähdään usein poikkeuksellisen haastavana. Suomella ja Japanilla on yhteinen naapuri Venäjä. Japanin ja Venäjän (ja sen edeltäjän Neuvostoliiton) välillä ei ole edelleenkään toisen maailmansodan jäljiltä rauhansopimusta. Neuvostoliitto miehitti sodan lopussa eteläiset Kuriilien saaret, Japanin jo antauduttua yhdysvaltalaisten ydinpommien jäljiltä. Japanin Pohjoisiksi territorioiksi kutsumien saarten kohtaloon vaikuttavat nykyään myös läheisiltä merialueilta löydetyt luonnonvarat. Venäjä on myös ryhmittänyt ilmaja meripuolustuksen asejärjestelmiä sekä modernia lentokalustoaan saarille. Japanin ja Venäjän suhteita kuormittavat Venäjän ilmavoimien Japanin lähialueilla tekemät lennot, joihin ilmaitsepuolustusvoimat joutuu reagoimaan vuosittain kymmeniä kertoja, sekä ajoittain tapahtuvat ilmatilaloukkaukset. Lisäksi Venäjän ja Kiinan yhteiset ilmaja merisotaharjoitukset aiheuttavat huolta turvallisuusympäristöään tarkasti seuraavassa Japanissa. Venäjän ja Kiinan tiivistynyt yhteistyö ja näkyvä esilläolo muun muassa sotilasparaatissa Pekingissä herättävät pohtimaan maiden välisen yhteistyön eri kehitysvaihtoehtoja sekä niiden vaikutusta lähialueen turvallisuudelle. Japanin eteläisimmät saaret sijaitsevat Taiwanin välittömässä läheisyydessä ja kaikkia Taiwaniin liittyviä Kiinan julkilausumia luetaan huolellisesti. Kiinan talouden ja vaikutusvallan kasvu on näkynyt Japanissa konkreettisesti. Vielä 2000-luvun alussa Kiina oli merkittävä Japanin kehitysavun kohde, mutta vain vuosikymmen myöhemmin Kiina ohitti Japanin maailman toiseksi suurimpana taloutena. Kiina on kuitenkin Japanin talouden näkökulmasta myös keskeinen kumppani. Kiinan talouden kasvu on mahdollistanut myös sen sotilaallisen mahdin kasvattamisen. Kiinan

Kylkirauta 4/2025

asevoimien lukumääräinen kasvu ja teknologinen kehitys on ollut viime vuosikymmeninä huimaa, kuten tässä lehdessä professori Lauri Paltemaa ja apulaisprofessori Matti Puranen artikkeleissaan tuovat esiin. Kiinan ja Yhdysvaltain vastakkainasettelu on merkittävin Japanin turvallisuusympäristöä muokkaava tekijä. Kilpailua luonnonvaroista ja teknologisesta etulyöntiasemasta kuvataan yksityiskohtaisesti tämän lehden muissa artikkeleissa. Kiinan sotilaallisia harjoituksia Taiwanin ympäristössä analysoidaan Japanissa tarkasti. Lisäksi pohditaan harjoitusskenaarioiden havaintoja Ukrainan oppien pohjalta. Ilmapuolustus- ja väestönsuojelukysymykset ovatkin nousseet keskeisiksi puheenaiheiksi. Erityisesti eteläisten Okinawan saarien kohdalla kysymys siviilien suojelusta ja evakuoinnista tarpeen tullen on noussut esille Ukrainan tilannetta seuratessa. Taiwanin pohjoispuolella sijaitsevien Senkakusaarten hallinnasta ja aluevesistä käydään jatkuvaa kiistaa, johon Japanin merivartiosto joutuu säännöllisesti puuttumaan. Taiwanin ympäristö ja Etelä-Kiinan meri ovat myös elintärkeitä kuljetusreittejä tuonnista riippuvaiselle saarivaltakunnalle. Japani onkin käynnistänyt merkittävät meri-itsepuolustusvoimien kalustohankkeet, ja samanaikaisesti paikallista laivanrakennusosaamista on kyetty myymään muille Tyynenmeren alueen valtioille, kuten Australian uusien fregattien tapauksessa. Ydinasevaltio Pohjois-Korea aiheuttaa Japanille jatkuvan ja arvaamattoman uhkan. Pohjois-Koreaa ei koeta Japanissa samanlaisena olemassaoloa uhkaavana tekijänä, kuten Etelä-Koreassa, mutta toistuvat ohjuskokeet ja -laukaisut jopa Japanin ylitse kiristävät tilannetta. Toisena merkittävänä maiden välejä entisestään kiristävänä tekijänä ovat ihmiskaappaukset, joita Pohjois-Korea suoritti aiempina vuosikymmeninä Pohjois-Japanin rannikkoalueilla. Kaapattuja japanilaisia yritetään saada palautetuiksi ja aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä. Pääministeri Takaichi on tavannut kaapattujen omaisia jo useita kertoja ja järjesti perheille myös tapaamisen presidentti Trumpin kanssa osana tämän Japanin-vierailun ohjelmaa. Perinteisen asevoiman kasvun lisäksi Japanissa pohditaan keinoja kyberhyökkäysten, informaatiovaikuttamisen ja kognitiivisen sodankäynnin torjumi6

seksi. Tässä tarvitaan koko yhteiskunnan voimavaroja ja esimerkiksi nuorten medialukutaidon sekä koulutusjärjestelmän antamien valmiuksien merkitys korostuu. Koko yhteiskunnan voimavarojen hyödyntämisestä varautumisen tueksi ollaan Japanissa laaja-alaisesti kiinnostuttu. Mallia halutaan ottaa myös suomalaisesta yhteiskunnasta ja kokonaisturvallisuuden mallista. Luonnonmullistuksille alttiissa maassa monipuolisen ja muihinkin kuin sotilaallisiin uhkiin varautumisen merkitys tunnistetaan.

Liittoutuminen ja pelote pohdinnassa Japanin turvallisuusja puolustuspoliittiset linjaukset ovat kirjattuina vuonna 2022 julkaistuun kolmeen asiakirjaan: kansalliseen turvallisuusstrategiaan,

Kuvat: pixabay.com, mod.go.jp, wikimedia.org ja asiatimes.com. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

kansalliseen puolustusstrategiaan ja puolustuksen kehittämissuunnitelmaan. Näiden keskeisten linjausten päivittäminen on myös pääministeri Takaichin suunnitelmissa. Viimeaikaisen maailmanpoliittisen kehityksen myötä käsitys oman puolustuskyvyn ylläpidosta ja merkittävästä kehittämisen tarpeesta on korostunut. Tällä hetkellä asiantuntijoiden näkemyksenä on, että lisääntynyt epävarmuus edellyttää myös entistä vahvempaa itsenäistä suorituskykyä. Oman puolustuskyvyn rinnalla Japanin puolustuksen ytimessä on tiivis liittolaissuhde Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen Japaniin sijoitetut joukot sekä liittolaissuhde viime kädessä muodostavat Japanin pelotteen ja puolustuksen ytimen. Saarivaltion puolustuksen vahvis-

tamisessa esiin nousevat aika ajoin ajatukset alueellisista puolustusjärjestelyistä naapurimaiden kesken tai jopa puheet Aasian Natosta. Toistaiseksi tällaisille näkemyksille ei ole laajaa kannatusta Japanissa eikä liiemmälti potentiaalisten kumppanienkaan parissa. Japanin suhdetta maantieteellisesti luontevimpaan liittolaiseen eli Etelä-Koreaan rasittavat toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat sekä niihin kytkeytyvät tulkinnat. Japanilla on pitkäikäisiä aluekiistoja myös Etelä-Korean kanssa Liancourtinluotojen, japaniksi Takeshiman ja koreaksi Dokdon, osalta. Luodot ovat olleet Etelä-Korean hallinnassa 1950-luvulta saakka, mutta Japani vaatii edelleen aluetta itselleen. Alueella on merkittäviä luonnonvaroja kalastukseen ja kaasuun liittyen. Myös Pohjois-Korea 7

vaatii aluetta itselleen. Etelä-Korean ja Japanin suhteet ovatkin vaihdelleet kummankin maan sisäpoliittisten voimasuhteiden perusteella, joskin Kiinan nousu on mahdollisesti viime aikoina lisännyt yhteistyöhalukkuutta. Pelotteen osalta turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa esiintyy aika-ajoin Japanille erityisen herkkä kysymys ydinpelotteesta ja ydinaseista. Vaikka keskustelun reuna-alueilla osa kommentaattoreista pohtii jopa Japanin oman ydinaseen tarpeellisuutta, niin yleisesti tällaista keskustelua pidetään tarpeettomana. Yhdysvaltojen ydinaseen mukanaan tuoman pelotteen uskotaan riittävän. Muutamia vuosia sitten hieman vakavampaan poliittiseen keskusteluun nousi mahdollisuus sijoittaa näitä aseita Japaniin, pelotteen vahvistamiseksi, ku-

Kylkirauta 4/2025

Kuvat: kyodonews.net, cartalana.com ja wikipedia.org. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

ten muutaman Euroopan maan kohdalla on toimittu. Hiroshiman ja Nagasakin muisto elää kuitenkin maassa vahvana ja on osaltaan hillitsemässä näitä puheita. Etelä-Koreassa keskustelu omasta ydinaseesta käy paljon vilkkaampana. Kaiken kaikkiaan japanilainen puolustusidentiteetti on muutoksessa. Uudessa turvallisuustilanteessa mahdollisuus omaan aktiiviseen puolustuspolitiikkaan nähdään välttämättömänä ja toisen maailmansodan jälkeiset perustuslakiin kirjatut rajoitteet, erityisesti artikla 9, pääosin aikansa eläneinä. Kansalaisten yleinen kiinnostus maanpuolustusasioihin ei ole erityisen korkealla tasolla, mutta poliittisella tasolla vallitsee näkemys puolustusmenojen merkittävän kasvattamisen tarpeesta. Taloudellisesti, teollisesti ja teknologisesti maalla on tähän hyvät edellytykset.

Panostukset puolustukseen mittavia Pienetkin prosentuaaliset muutokset Japanin kokoisessa taloudessa tarkoittavat merkittäviä lisäyksiä puolustuskyvyssä. Japani ilmoitti lokakuun lopussa

Kylkirauta 4/2025

aikaistavansa lähes kahdella vuodella tavoitetta lisätä maan puolustusmenojen osuus 1,8 prosentista kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, uuden määräajan ollessa jo ensi maaliskuussa. Kansakunnan noin 4 000 miljardin bruttokansantuotteella tällainenkin kiihdytys tarkoittaa rahaksi muutettuna lähes kahdeksan miljardin lisäystä pikaisella aikataululla. Perinteisten puolustushaarojen materiaalin modernisoinnin ja lisäämisen ohella maalla on suunnitelmissa investoida merkittävästi esimerkiksi ohjuspuolustusjärjestelmiin, miehittämättömien järjestelmien käyttöönottoon ja oman tuotantokapasiteetin kehittämiseen. Ukrainan sodan havainnot sekä lähialueiden suorituskykyjen kasvu tukevat tätä päätöstä. Katse on myös suunnattuna uusiin toimintaympäristöihin ja panostukset kyberja avaruuspuolustukseen ovat mittavia. Molemmissa Japanilla on merkittävää kansallista osaamista. Japani etsii aktiivisesti kumppaneita yhteistyöhön oman puolustuksensa kehittämiseksi. Myös puolustusmateriaalin vientiin liittyneitä rajoituksia on höllen8

netty vähitellen ja melko todennäköisesti tullaan höllentämään myös lisää tulevaisuudessa. Vuonna 2011 sallittiin puolustusteollisuuden osallistuminen monikansallisiin kehitysprojekteihin myös muiden maiden kuin Yhdysvaltojen kanssa sekä humanitaarisiin tarkoituksiin liittyvä vienti. Vuonna 2014 Aben hallitus luopui viennin täyskiellosta ja avasi tien ei-tappavan materiaalin, kuten valvonta-alusten ja miinanraivaajien, viennille. Vuoden 2023–2024 uudistuksissa Japani salli tietyissä tilanteissa myös tappavan materiaalin ja valmiiden asejärjestelmien viennin sekä mahdollisti yhteiskehitettyjen hävittäjien viennin liittolaismaille Global Combat Air Program -ohjelman puitteissa, jossa maa kehittää uutta hävittäjää ilmavoimille yhteistyössä Ison-Britannian ja Italian kanssa. Näiden lisäksi Japani on ostanut yli sata F-35-hävittäjää Yhdysvalloista. Suomen puolustusteollisuuden kannalta tähän mennessä positiivisin uutinen liittyy Patrian AMV-kauppoihin, mutta Suomeen kohdistuvan kiinnostuksen perusteella mahdollisuudet laajempaankin yhteistyöhön ovat ilmeisiä.

Kuva: cartalana.com.

ARTIKKELIT

Japanin merkittävää puolustuksen uudistamista johtaa omalta osaltaan juuri tehtävään nimitetty puolustusministeri Shinjiro Koizumi. Koizumi tulee perinteisestä poliitikkosuvusta ja hänen isänsä on aiempi pääministeri. Niukasti puolueen puheenjohtajakisan hävinnyt 44-vuotias puolustusministeri tullee vaikuttamaan merkittävillä paikoilla Japanin politiikassa tulevat vuosikymmenet. Suomen kannalta on erinomaista, jos kykenemme luomaan hänelle hyvän mielikuvan maastamme puolustuksen ja kokonaisturvallisuuden osaamisen kautta.

Japanin ja Suomen välinen yhteistyö Japania ja Suomea yhdistää haastavan geopoliittisen sijainnin lisäksi positiivinen suhtautuminen toisiinsa. Sotilaallisella puolella yhteistyön historia ulottuu jo toista maailmansotaa edeltäviin aikoihin ja diplomaattiset suhteet maidemme välillä käynnistyivät lähes välittömästi itsenäistymisemme jälkeen. Varautumiseen liittyvää tiedonhankintaa ja parhaiden käytäntöjen vaihtamistakin on tehty jo lähes sadan vuoden

ajan, kuten Otto Auran artikkelista tässä lehdessä käy ilmi. Viime sotien ajoilta tunnettua on signaalitiedustelun menestyksekäs yhteistyö neuvostoliittolaisten koodien murtamisessa. Myös talvisodankäyntiosaamistamme on arvostettu läpi vuosikymmenten. Talvisodan jälkeen Japanin yleisesikunta esitti pyynnön saada talvisodankäynnin osaajia Japaniin koulutustehtäviin. Suomi lähettikin tehtävään syksyllä 1940 eversti Auno Kailan ja kapteeni Lauri Laineen. Miesten epäonneksi tilanteen kiristyessä keväällä paluu kotimaahan kävi mahdottomaksi. Ratkaisuna Pääesikunta nimitti Kailan sotilasasiamieheksi ja Laineen apulaissotilasasiamieheksi Suomen lähetystön yhteyteen. Nykyisellään puolustusteollisen yhteistyön mahdollisuuksien lisäksi kyberja avaruusyhteistyön osalta on varmasti tunnistettavissa molempia osapuolia hyödyttäviä toimintamuotoja. Myös sotilasopetuslaitosten välisen yhteistyön kehittämisen näkymät ovat valoisia. Vaikka maantieteellinen etäisyytemme rajoittaa osaltaan kanssakäymistä, molemmin9

puolinen arvostus ja kunnioitus tekevät yhteistyöstä hyödyllistä ja mielekästä. Suomalainen sotahistoria ja erityisesti talvisota tunnetaan Japanissa hämmästyttävän hyvin. Simo Häyhä ja Mannerheim seikkailevat jopa mangasarjakuvien sivuilla. Myös uusin Tuntematon sotilas -elokuva sai maassa hyvän vastaanoton ja sitä katsellaan jopa osana upseerikoulutusta. Vanhan toteamuksen mukaan Japani ja Suomi ovat erilaiset, mutta samanlaiset. Toivottavasti jatkossa yhä useampi suomalainen upseeri pääsee tekemään yhteistyötä japanilaisten kollegoiden kanssa maidemme turvallisuuden kehittämiseksi. Kirjoittajat työskentelevät Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksessa. He vierailivat Japanissa lokakuun 2025 lopulla perehtymässä Japanin turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen, kulttuuriin ja itsepuo lustusvoimiin. Scandinavia-Japan Sasakawa Foundation myönsi apurahan matkan toteuttamiseksi.

Kylkirauta 4/2025

Kuvat: reddit.com ja wikipedia.org. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

Kylkirauta 4/2025

ARTIKKELIT

Intian–Tyynenmeren alue Yhdysvaltojen puolustusstrategiassa TEKSTI: TUOMAS KOSKENNIEMI JA ANTTI PARONEN Yhdysvallat on jo pitkään valmistautunut siirtämään sotilaallista painopistettään Intian–Tyynenmeren alueelle. Toimeenpano on edennyt hitaasti, mutta suunta on jatkossakin selvä. Euroopassa on ymmärrettävästi keskitytty siihen, millainen vaikutus strategianmuutoksella on Natoon ja kahdenväliseen yhteistyöhön. Kolikon toinen puoli – Yhdysvaltojen kasvava panostus Intian–Tyynenmeren alueelle – on jäänyt vähemmälle huomiolle.

residentti Trumpin ensimmäisellä kaudella kansallinen puolustusstrategia palautti suurvaltakilpailun puolustussuunnittelun keskiöön. Presidentti Bidenin kaudella laadittu vuoden 2022 puolustusstrategia määritti Kiinan toimintaa tahdistavaksi uhaksi. Kirjoittamishetkellä Valkoisesta talosta ja Pentagonista odotetaan uusia strategisia linjauksia. Samaan aikaan on ollut käynnissä Yhdysvaltojen maailmanlaajuisen joukkorakenteen tarkastelu. Jo presidentti Obama toi esiin tarpeen siirtää Yhdysvaltojen sotilaallista painopistettä Intian–Tyynenmeren alueelle. Käytännössä pivot to Asia on osoittautunut vaikeaksi. Euroopassa on käyty sotaa vuodesta 2014 alkaen, ja Keski-Aasiassa sekä Lähi-idässä Yhdysvallat on tullut toistuvasti vedetyksi mukaan uusiin konflikteihin. Trumpin toisella kaudella siirtymää Intian–Tyynenmeren alueelle haluttiin vauhdittaa. Puolustuspolitiikasta vastaavaksi varapuolustusministeriksi nostettiin vuoden 2018 puolustusstrategian

arkkitehti Elbridge Colby, joka oli hionut ajatteluaan vuonna 2021 julkaisemassaan kirjassa The Strategy of Denial: American Defense in an Age of Great Power Conflict. Suunnittelun lähtökohdiksi otettiin kotimaan puolustus ja Kiina. Uuden hallinnon viestit ovat alusta asti olleet selkeät. Kiina on prioriteetti, ja Euroopan maiden on otettava päävastuu omasta puolustuksestaan ja Lähi-idän maiden omastaan. ”Taakanjaon” (burden-sharing) sijaan Washingtonissa on alettu puhua ”taakansiirrosta” (burden-shifting). Samalla Yhdysvallat on toistuvasti vakuuttanut sitoumustaan Euroopan turvallisuuteen myös jatkossa. Nato-maiden päätös puolustusbudjettien nostamiseen Haagissa oli tämän suhteen tärkeä merkkipaalu.

Saariketjujen puolustusvyöhykkeet Pentagonin nykyjohdon pääviesti on, että Yhdysvaltain asevoimat ei voi tehdä kaikkea kaikkialla, vaan toimintaa 11

TUOMAS KOSKENNIEMI

ANTTI PARONEN

Kylkirauta 4/2025

ARTIKKELIT

on priorisoitava. Viime kädessä vain Kiina on Yhdysvalloille todellinen uhka, joten resurssit on keskitettävä painopisteisesti sitä vastaan. Yhdysvaltojen strateginen ote Intian–Tyynenmeren alueella on pitkään nojannut saariketjujen varaan rakentuviin puolustusvyöhykkeisiin, joista ensimmäinen kulkee Japanin eteläkärjen tasalta Filippiinien länsipuolitse aina Etelä-Kiinan merelle. Toinen saariketju suuntaa Japanista Guamin kautta Palaun tasalle ja siitä koilliseen. Kolmannen saariketjun katsotaan alkavan Aleuteilta ja suuntaavan Midwayn saarien kautta Havaijille ja aina Uuteen-Seelantiin asti. Taiwanin saari muodostaa näiden saariketjujen ensimmäisen maantieteellisen kriittisen kokonaisuuden, johon tukeutu-

Kylkirauta 4/2025

malla varsinkin Kiinan merivoimien kykyjen pääsy laajemmalle Tyynelle valtamerelle pyritään estämään. Saariketjujen merkitys on kaikesta huolimatta yksinkertainen: Yhdysvaltojen keskeinen nouseva uhka, Kiina, on oltava valmis eristämään merellisesti globaaleista liikenneväylistä ja kyvyistä soluttaa varsinkin pinnanalaisia kehittyviä kyvykkyyksiään lähemmäs Yhdysvaltoja Tyynellämerellä. Yhdysvaltojen Intian–Tyynenmeren alueen voimaryhmä INDOPACOM vastaa merkittävistä resursseista. Sen vastuualueelle on keskitetty noin 375 000 sotilasta, yli 200 alusta ja lähes 2 500 ilmaalusta. Joukko koostuu kaikkien puolustushaarojen joukoista, joskin merivoimat kantaa kaikkein merkittävimmän vas12

tuun. Juuri meri- ja ilmavoimien taistelu on keskeinen tapa hahmottaa operointia alueella. Kaukovaikutteisilta iskuilta suojautuminen tai niiden väistäminen on mille tahansa saariketjulle tukeutuvan komentajan suunnittelun perusta. Vastaavasti horisontin takainen operointi on tärkeä osa Kiinan kohtaamista avoimessa sodassa. Meri-ilmataisteludoktriini onkin tärkeässä roolissa yhdysvaltalaisessa operaatiotaidossa.

Yhdysvallat muodostamaan vastavoima Kiinalle Puolustusministeri Hegseth esitteli Pentagonin vision Intian–Tyynenmeren alueesta toukokuussa 2025 Singaporessa pidetyssä puolustuskonferenssissa. Paljon huomiota herättäneessä

Kuvat: drishtiias.com, AFP, news.usni.org ja navytimes.com. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

puheessaan Hegseth korosti Yhdysvaltojen olevan ”indopasifinen” valtio. Hegseth painotti, että Yhdysvallat ei halua sotaa Kiinan kanssa, eikä se pyri dominoimaan, kuristamaan tai saartamaan Kiinaa. Yhdysvaltojen intresseissä on alueellinen status quo. Hegseth varoitti, että Kiina pyrkii hegemonin asemaan ja varautuu käyttämään sotilaallista voimaa muuttaakseen Intian–Tyynenmeren alueen voimatasapainoa. Hän muistutti, että Yhdysvallat arvioi presidentti Xin edellyttäneen Kiinan asevoimilta valmiutta Taiwanin valtaamiseen vuoteen 2027 mennessä. Hegseth nosti esiin erityisesti kiinalaisalusten toimet Etelä-Kiinan merellä ja Kiinan kyberuhan. Hän vakuutti Yhdysvaltojen muodostavan vastavoiman Kiinan toimille alueella. Yhdysvaltojen lähtökohtana Intian–Tyynenmeren alueella on presidentti Trumpin jo muissa yhteyksissä tutuksi tekemä peace through strength -politiikka: eteentyönnetyn läsnäolon kehittäminen, panostus kumppanuuksiin ja puolustusteollisen pohjan vahvistaminen. Eteentyönnettyä läsnäoloa on mahdollista hahmottaa edellä mainittujen saariketjujen kautta. Joukkojen sijoittamisessa korostuu varsinkin toisen saariketjun merkitys jo Kiinan kaukovaikutteisten kyvykkyyksien vuoksi. Varapuolustusministeri Colbyn mukaan ensimmäinen saariketju muodostaa ensimmäisen puolustusvyöhykkeen osan, jossa läsnäolo on välttämätöntä. Kiinan merellisten kykyjen levittäytymisen kiistäminen tapahtuu ennen kaikkea ensimmäisen saariketjun alueella hyökkäyssukellusvenekaluston voimin. Mikään ei kuitenkaan korvaa joukkojen läsnäolon merkitystä. Merijalkaväen komendantti, kenraali Eric Smith onkin todennut puolustushaaransa hyökkäyshenkiselle eetokselle uskollisena, että merijalkaväen joukkojen painopisteinen sijoittelu toisen saariketjun alueelle signaloisi heikkoutta. Tämä keskustelu korostaa Yhdysvaltojen läsnäolon merkitystä ensimmäisellä saariketjulla ja kertoo Intian–Tyynenmeren alueen voimanprojisoinnin olevan sidottu paitsi saariin niin myös Kiinan merivoimien toimintavapauden kiistämiseen. Trumpin toisella kaudella Yhdysvallat on jatkanut kumppanuuksien rakentamista Intian–Tyynenmeren alueella. Japanissa Yhdysvallat on kehittänyt asevoimiensa johtamisrakenteita yh-

teistoimintakyvyn parantamiseksi. Filippiineillä se on sopinut läsnäolonsa vahvistamisesta ja sitoutunut asevoimien modernisointiin. Australia on Yhdysvaltojen läheisimpiä liittolaisia alueella: asevoimat harjoittelevat säännöllisesti yhdessä, ja AUKUS-kumppanuus näyttää etenevän suunnitellusti kesällä 2025 ilmassa olleista kysymysmerkeistä huolimatta. Euroopan näkökulmasta huomionarvoista on, miten Yhdysvallat on Haagin jälkeen nostanut Nato-liittolaiset myös Intian–Tyynenmeren maille esimerkeiksi siitä, millaisia panostuksia puolustukseen se liittolaisiltaan ja kumppaneiltaan edellyttää.

Kiina vai kotimaa?

Yhdysvaltojen strategisen siirtymän merkitystä ei pidä liioitella, muttei vähätelläkään. Yhtäältä Euroopassa on ymmärrettävä, että Yhdysvallat varautuu sotaan, ja kaikkia päätöksiä – mukaan lukien kuinka paljon joukkoja tai suorituskykyjä tarvitaan Euroopassa tai kuinka paljon aseita on irrotettavissa Ukrainaan – punnitaan tästä näkökulmasta. Toisaalta eurooppalaisten on muistutettava, että Euroopassa käydään jo sotaa, jota ei Venäjän ja Kiinan tiivistyvän yhteistyön takia voi irrottaa Intian–Tyynenmeren alueen kokonaisuudesta. Syksyn aikana Washingtonissa on kysytty, onko Yhdysvallat kääntymässä Intian–Tyynenmeren alueen sijasta sisäänpäin. Tiedotusvälineissä ja tutkimuslaitoksissa on pohdittu, onko ”kotimaan puolustus” Kiinan sijaan uuden puolustusstrategian todellinen johtotähti. Päällimmäisiksi esimerkeiksi on nostettu asevoimien käyttö etelärajalla, iskut huumeiden salakuljettajia vastaan ja kansalliskaartien lähettäminen kaupunkeihin. Kyse on todellisesta trendistä, jota Euroopassa on syytä seurata. Mahdollista on sellainenkin kehityskulku, jossa Yhdysvaltojen vaikutusvalta ei siirry alueelta toiselle, vaan vähenee. Kotimaan puolustuksen nostaminen keskiöön ei kuitenkaan vielä tarkoita kääntymistä sisäänpäin. Tärkeämpi kysymys on, missä on kotimaan puolustuksen ensimmäinen linja. Toisen maailmansodan jälkeen se on kulkenut Euroopassa, jatkossa ehkä ei. Suuressa maassa on vaikeaa viedä läpi suuria suunnanmuutoksia. Strategisen siirtymän mittakaavasta ja vauhdista on kilpailevia näkemyksiä. Muun 13

muassa kongressissa pienetkin muutokset joukkoryhmitykseen Euroopassa herättävät kiivasta vastustusta. Lähi-idän tilanne muistuttaa siitä, että Yhdysvaltojen intressit ovat jatkossakin maailmanlaajuisia. Viime kädessä kaikki strategiatyö palautuu Yhdysvalloissa presidenttiin. Etenkin kansallinen turvallisuusstrategia unohtuu nopeasti, jos sitä ei toimeenpanna. Kansallinen puolustusstrategia on asemaltaan vakiintuneempi, ja se ohjaa sekä puolustusbudjettia että sotilaallisia strategioita. Puolustusstrategia on kuitenkin aidosti merkityksellinen vain silloin, kun se on linjassa Valkoisen talon toimien kanssa. Presidentti Trumpin aikana on varauduttava nopeisiinkin muutoksiin.

Vaikutukset Suomelle

Pitkällä aikavälillä Yhdysvaltojen strateginen siirtymä ei ole mielipidekysymys. Samalla kun Suomi huolehtii Natossa ja muussa puolustusyhteistyössä siitä, että Eurooppaan ei jää turvallisuusvajetta, on meidän opeteltava uusille tavoille myös Washingtonissa. Venäjän lisäksi on osattava keskustella Kiinasta. Suomen on osattava perustella, miksi Yhdysvaltojen etuna on jatkossakin tehdä yhteistyötä Suomen ja Pohjoismaiden kanssa niin Naton puitteissa kuin esimerkiksi kahdenvälisten puolustusyhteistyösopimusten luomassa kehikossa. On hahmotettava arktisen alueen kasvava merkitys Yhdysvalloille ja tuotava esiin, mitä Suomi voi tältä osin tarjota. Tuomas Koskenniemi työskentelee puolustusasiainneuvoksena Suomen suurlähetystössä Washingtonissa. Yleisesikuntaeverstiluutnantti, sota tieteiden tohtori Antti Paronen pal velee apulaispuolustusasiamiehenä Suomen Washington, D.C:n puolus tusasiamiestoimistossa.

Kylkirauta 4/2025

Kuvat: wikipedia.org ja navy.mil. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

Yhdysvaltojen sotilaallinen voima Tyynellämerellä TEKSTI: ALEKSANTERI SELINHEIMO

Tyynenmeren alue on Yhdysvalloille taloudellisesti ja sotilaallisesti tärkeä. Siellä sijaitsee merkittävä osa maailman väestöstä ja teollisuudesta. Alueelle sijoittuu maailman suurimpia talousmahteja ja satamia sekä keskeiset kaupankäynnin meriväylät. Tyynellämerellä sijaitsee maailman suurimpia asevoimia, ydinasevaltioita sekä Yhdysvaltojen keskeisiä liittolaisia ja uhkia. Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusstrategian mukaan Tyynenmeren alue on strategisesti kriittinen Yhdysvalloille. Sen turvaaminen konventionaalisella sodankäyntikyvyllä ja ydinasepidäkkeellä on keskeinen intressi.

hdysvaltojen pysyvä sotilaallinen läsnäolo Tyynellämerellä juontaa juurensa Yhdysvaltain ja Espanjan väliseen sotaan vuonna 1898. Sodan jälkeen Espanjan siirtokunnat Tyynellämerellä, kuten Guam ja Filippiinit, siirtyivät Yhdysvaltojen hallintaan. Nämä siirtokunnat olivat kaukana Yhdysvaltojen länsirannikosta, mikä teki niiden suojelemisesta haastavaa. Mahdollistaakseen uusien laivastotukikohtien perustamisen ja suojellakseen kasvavaa Aasian kaupankäyntiä Yhdysvallat liitti vuonna 1898 Havaijisaaret hallintaansa. Ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen jälkeen Yhdysvallat laati useita suunnitelmia sodan varalle läntisellä Tyynellämerellä. Suunnitelmat toimeenpantiin osittain Japanin hyökättyä 7. joulukuuta 1941 Pearl Harboriin. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain joukkojen määrä Tyynenmerellä oli korkeimmillaan yli kolme miljoonaa sotilasta.

Pearl Harborin opetukset Toisella maailmansodalla ja sen jälkeisillä vuosilla oli merkittävä vaikutus Yhdysvaltojen sotilaalliseen läsnäoloon Tyynellämerellä. Pearl Harbor opetti Yhdysvalloille, ettei se ollut turvassa merellisiltä uhilta. Tämän vuoksi sodan jälkeen Yhdysvalloilla oli laaja tukikohtaverkosto läntisellä Tyynellämerellä. Korean sota puolestaan opetti, että sotilaallinen läsnäolo takaa strategisten intressien suojelemisen ja pidäkkeen ylläpitämisen alueella. Yhtenä Korea sodan syttymisen syynä on pidetty Yhdysvaltain joukkojen poisvetämistä Korean niemimaalta ennen sotaa. Yhdysvallat jakoi sodan jälkeen Tyynenmeren alueen kahteen strategiseen johtoportaaseen: Kaukoidän johtoporras (Far East Command, FECOM) ja Tyynenmeren johtoporras (Pacific Com mand, PACOM). Vastuut jakautuivat karkeasti siten, että FECOM vastasi Kiinasta, Japanista, Koreasta, Filippiineistä 15

ALEKSANTERI SELINHEIMO

sekä niiden lähialueista ja PACOM lopusta Tyynenmeren alueesta. FECOM lakkautettiin vuonna 1956 ja sen vastuut siirrettiin PACOM:ille. Vastuualue laajeni 1970-luvulla Intian valtamerelle, Etelämantereelle sekä Afrikan itärannikolle, jolloin PACOM:in vastuualue käsitti yli 50 prosenttia maapallon pinta-alasta. Lukuisten muutosten jälkeen nykyinen Intian valtameren ja Tyynenmeren johtoportaan (U.S. Indo-Pacific Command, INDOPACOM) vastuualue vakiintui vuonna 2008. Yhdysvaltojen sotilaallista kykyä Tyynellämerellä on viime aikoina lähinnä kehitetty materiaalisesti ja uusien joukkotyyppien käyttöönotolla. Ilmavoimien vanhentunutta kalustoa on korvattu uusilla hävittäjillä ja merijalkaväki on kehittänyt alueelle uuden joukkotyypin.

Kylkirauta 4/2025

Kuva: Congressional Research Service.

ARTIKKELIT

Sotilaallinen voima Tyynellämerellä Yhdysvaltain asevoimien joukkoja johtaa Yhdysvaltain presidentti. Operatiivisessa komentoketjussa presidentistä seuraava on puolustusministeri. Yhdysvaltojen maailmalle sijoitettuja joukkoja johdetaan strategisilla johtoportailla, joiden komentajille ohjauksen antaa puolustusministeri. Puolustushaarojen komentajilla ei ole operatiivista johtosuhdetta omiin joukkoihinsa. Strategiset johtoportaat jakautuvat alueellisiin ja toiminnallisiin johtoportaisiin maantieteellisin tai käytännöllisin perustein. Esimerkiksi USINDOPACOM on alueellinen strateginen johtoporras, jonka toiminta on sidottu erikseen määritettyyn maantieteelliseen alueeseen. Toiminnallisten johtoportaiden tehtävä on tukea asevoimia erilaisilla suorituskyvyillä. Esimerkiksi Transporta tion Command (USTRANSCOM) tukee asevoimia sekä muita viranomaisia strategisella kuljetuskyvyllä. Puolustushaaroilla on strategisten johtoportaiden toiminta-alueilla omat alueelliset johtoportaat ja niiden vastuu keskittyy hallintoon ja logistiikkaan. Pääosaa Yhdysvaltojen Tyynenmeren alueen joukoista johtaa alueellinen johtoporras USINDOPACOM. Johtoportaan komentajan tehtävänä on suunnitella ja koordinoida vastuualueellaan olevien joukkojen käyttö Yhdysvaltojen intressien saavuttamiseksi. Hänen operatiivisessa johdossaan ovat kaikki USINDOPACOM:in alueelle sijoitetut joukot puolustushaarasta riippumatta. Toinen Tyynenmeren alueella toimiva alueellinen johtoporras on Yhdysvaltain

Kylkirauta 4/2025

pohjoinen johtoporras (U.S. Northern Command, USNORTHCOM), jonka vastuualueeseen kuuluu Yhdysvaltojen länsirannikko. USNORTHCOM:in tehtävät ja vastuut ovat samankaltaiset kuin USINDOPACOM:illa. Yhdysvaltain asevoimien Tyynenmeren joukot ovat keskittyneet Alaskaan, Washingtonin osavaltioon, Kaliforniaan, Havaijille, Japaniin, Etelä-Koreaan sekä Guamin saarelle. USINDOPACOM:in alaisuudessa palvelee noin 375 000 sotilasta ja siviiliä. Tämä vahvuus sisältää edustuksen kaikista asevoimien puolustushaaroista, mukaan luettuna Yhdysvaltain avaruusvoimista, (U.S. Space Force). USINDOPACOM:in alaisuudessa on puolustushaarojen omien johtoportaiden lisäksi kolme puolustushaarojen yhteisoperaatiojohtoporrasta: United States Forces Japan (USFJ), United States Forces Korea (USFK) sekä Special Operations Command Paci fic (SOCPAC). Näistä USFJ ja USFK johtavat omalla vastuualueellaan olevia joukkoja USINDOPACOM:in ohjauksen mukaisesti. SOCPAC vastaa erikoisjoukkotoiminnasta Tyynenmeren alueella. Yhdysvaltain asevoimilla on lukuisia tukikohtia Tyynellämerellä, joista osa on puolustushaarojen yhteisiä ja osa vain tietyn puolustushaaran käytössä. Su u r i m m a n o s a n USI N D O PAC OM:i n jo u koi s t a m u o d o s taa Yhdysvaltain merivoimien Tyynenmeren laivasto (United States Pacific Fleet, USPACFLT). Yli 200 aluksellaan se on maailman suurin merellinen johtoporras, jonka alaisuudessa palvelee noin 150 000 henkilöä. Kalustoon kuuluu myös noin 1 500 eri16

laista lentokonetta ja helikopteria. Tyynenmeren laivasto muodostuu 3. Laivastosta, 7. Laivastosta sekä sen johdossa olevista ydinsukellusveneistä. 7. Laivasto on merivoimien suurin eteen työnnetty laivasto-osasto. Yhdysvaltojen Tyynenmeren puoleisella rannikolla on sijoitettuna kuusi merivoimien 11 lentotukialuksesta. Näistä 7. Laivaston lentotukialus on jatkuvasti sijoitettuna Japaniin. Maavoimilla on Tyynellämerellä noin 107 000 henkilöä. Maavoimien joukot sijaitsevat Etelä-Koreassa, Alaskassa, Washingtonissa ja Havaijilla. Keskeisimmät joukot ovat Etelä-Koreassa sijaitseva 8. Armeija sekä Washingtonin osavaltiosta johdettu I Armeijakunta (I Corps). Armeijakunnan joukot on ryhmitetty Tyynenmeren alueelle. Näihin lukeutuvat muun muassa 11. Laskuvarjodivisioona Alaskassa, 25. Jalkaväkidivisioona Havaijilla sekä 7. Jalkaväkidivisioona Washingtonin osavaltiossa. Armeijakunta koostuu muista maavoimien joukoista poiketen sekä aktiivi- että reserviläisjoukoista. Maavoimien organisaatioon Tyynellämerellä kuuluu myös eri aselajien johtoportaita (Command), joiden alaisuudessa on erinäinen määrä aselajiprikaateja. Yhdysvaltain ilmavoimien päävoimat Tyynellämerellä koostuvat kolmesta ilmavoimien johtoportaasta: Fifth Air Force, Seventh Air Force sekä Eleventh Air Force. Johtoportaat sisältävät useita hävittäjä-, kuljetus- ja tukilennostoja. Johtoportaiden vastuualueina toimivat Japani (Fifth Air Force), EteläKorea (Seventh Air Force) sekä Alaska, Havaiji ja muu Tyynimeri (Eleventh Air Force). Johtoportaiden alaisuudessa toimii yli 320 erilaista hävittäjä- ja hyökkäyskonetta sekä noin 45 000 henkilöä. Hävittäjäkaluston runko muodostuu F-16-kalustosta, joka on tarkoitus korvata lähivuosina F-35-kalustolla. Tyynimeri on Yhdysvaltain merijalkaväen keskeinen toimintaympäristö. Merijalkaväen kolmesta armeijakuntatasoisesta joukosta (Marine Expeditio nary Force, MEF) kaksi toimii Tyynenmeren alueella: III Marine Expeditiona ry Force (III MEF) Okinawan saarella sekä I Marine Expeditionary Force (I MEF) Kaliforniassa. Näissä kahdessa joukossa on kaksi kolmasosaa merijalkaväen aktiivipalveluksessa olevista taistelujoukoista. Määrällisesti tämä on noin 72 500 henkilöä maalla ja merellä. Joukkojen lisäksi läntisellä Tyynel-

Kuva: pacom.mil.

ARTIKKELIT ren alueelliset joukot perustettiin marraskuussa 2022. Näiden perustamisvaiheessa olevien joukkojen vahvuus on alle 100 henkilöä. Koreaan sijoitettujen avaruusjoukkojen tärkein tehtävä on tuottaa avaruustilannekuvaa sekä ennakkovaroitus vihollisen ballististen ohjusten käytöstä.

Kehitysnäkymät tulevaisuudessa Yhdysvaltojen sotilaallisessa läsnäolossa Tyynellämerellä ei ole nähtävissä merkittäviä muutoksia lähitulevaisuudessa. Trumpin hallinnon ”Amerikka ensin” -politiikan vaikutus saattaa näyttäytyä siten, että joitain suorituskykyjä siirretään Yhdysvaltojen omalle maaperälle tai sen välittömään läheisyyteen. Sotilaallinen läsnäolo läntisellä Tyynellämerellä on jatkossa tarpeen Kiinan vaikutusvallan eristämiseksi. Yhdysvaltain asevoimien haasteet alueella liittyvät tällä hetkellä samoihin ongelmiin kuin eurooppalaisilla asevoimilla: ampumatarvikkeiden ja kaluston määrän sekä tuotantokapasiteetin riittämättömyyteen täysimittaisessa sodassa, suojautumiseen erilaisten sensorien läpäisemällä taistelukentällä sekä ilmatorjuntakyvyn puutteisiin. distamishankkeen myötä Tyynenmeren alueelle on perustettu kaksi uutta rannikkorykmenttiä (Marine Littoral Re giment, MLR), jotka vastaavat muuttuneeseen toimintaympäristöön. Viimeisenä mainittakoon Yhdysvaltain avaruusvoimat, jonka Tyynenme-

Kapteeni Aleksanteri Selinheimo pal velee yleisen taktiikan opettajana Maanpuolustuskorkeakoulun Sotatai don laitoksessa ja laatii sotatieteiden tohtoriohjelmassa väitöskirjaa liittyen Yhdysvaltojen ja Kiinan suurval takilpailuun. Kuva: pacom.mil.

lämerellä operoi säännöllisesti vähintään yksi merivoimien maihinnousuvalmiusosasto (Amphibious Ready Group, ARG), joka kuljettaa jatkuvasti mukanaan 2 200 henkilön vahvuista merijalkaväen taisteluosastoa (Marine Expedi tionary Unit, MEU). Merijalkaväen uu-

Kylkirauta 4/2025

Kuvat: geographius.com, ft.com, amp.scmp.com ja AFP. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

Kiinan ulkopolitiikka Tyynenmeren alueella TEKSTI: LAURI PALTEMAA

Itäisen Aasian ja läntisen Tyynenmeren alue on Kiinan toimintaympäristöistä tärkein ja siten sen ulkopolitiikan painopistealue. Alue liittyy suoraan Kiinan kansalliseen turvallisuuteen, koska Kiina on siellä kosketuksissa Yhdysvaltojen liittolaisten kanssa ja Kiinalla on aluekiistoja useiden alueen valtioiden kanssa. Lisäksi Kiinan pyrkimys alueelliseen johtoasemaan vaikuttaa Kiinan suhteisiin kaikkien alueen maiden kanssa.

iinan kommunistisen puolueen (KKP) pääsihteeri Xi Jinping on tällä hetkellä Kiinan ulkoja turvallisuuspolitiikan johtaja. Ulkopolitiikan muotoilemisessa Xitä avustavat keskuskomitean ulkoasioiden komitea, jota Xi johtaa, ja ulkoministeriö, jonka johtaja ulkoministeri Wang Yi on Xin luottomies. Turvallisuuspolitiikan osalta Xi johtaa myös puolueen keskussotilaskomiteaa, eli toimii Kiinan asevoimien ylipäällikkönä. Keskussotilaskomitealla on keskeinen rooli muodostettaessa Kiinan turvallisuuspoliittisia linjauksia. Yleensä Kiinan asevoimien nähdään ajavan voimaperäisempää ulkopolitiikkaa kuin ulkoasiainhallinnon. Xi Jinping on kuitenkin niin ulko- kuin turvallisuuspolitiikan kiistaton johtaja ja häntä itseään pidetään tiukan ulkopoliittisen linjan edustajana.

Ulkosuhteiden pää- ja sivuristiriidat Xin ulkopoliittista ajattelua voi luonnehtia marxilaisnationalistiseksi. Se yhdistelee perinteistä kiinalaista strategista ajattelua, dialektiikkaa, marxilaista historiallista materialismia ja nationalismia. Perinteisellä ajattelulla viitataan muun muassa Kiinan antiikin

ajan tunnetun strategin Sunzin ajatuksiin, jotka muistuttavat nykyaikaista kansainvälistä realismia. Dialektiikka ja marxilainen historiallinen materialismi näkyvät muun muassa siinä, miten Xi on määritellyt Kiinan ulkosuhteissa vallitsevat niin kutsutut pää- ja sivuristiriidat, eli käytännössä Kiinan kannalta tärkeimmät ja vähemmän tärkeät uhat. Tämänhetkisen tulkinnan mukaan Kiinan ulkopolitiikkaa määrittävä pääristiriita on edistyksellisen sosialismin (Kiina) ja taantumuksellisen kapitalismin (Yhdysvallat / länsi) välinen. Puolue on linjannut, että Kiinan tulee ratkaista tämä ristiriita edukseen, jotta se voi kehittyä johtavaksi vauraaksi sosialistiseksi suurvallaksi vuoteen 2050 mennessä. Ristiriidan ratkaiseminen ei välttämättä tarkoita aseellista konfliktia, mutta se edellyttää ”kamppailua” kaikilla ulkosuhteiden aloilla. Xi onkin määrännyt, että Kiinan ulkosuhteissa täytyy aktiivisesti ”pyrkiä saavutuksiin”, jotta kansallinen ”virkoaminen” saavutetaan tähän aikarajaan mennessä. Kiinan ulkopoliittiseen aktiivisuuteen liittyy se, että nykyisen historiallisen tilanteen nähdään olevan geopoliittisesti otollisin sataan vuoteen: Kiina on nouseva valta ja Yh19

LAURI PALTEMAA

dysvallat ja koko länsi taantuvia. Kiina on siten ”nousemassa maailman keskilavalle” kuten Xi on asian muotoillut. Kaikki tämä vaikuttaa suoraan myös itäiseen Aasiaan ja Tyynenmeren alueeseen, jossa Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen kamppailu on kenties akuutein. Kiina pyrkii aktiivisesti johtoasemaan itäisen Aasian alueella. Kiinan ulkopolitikkaan kuuluu myös bilateralismi. Sen mukaisesti Kiina pyrkii hoitamaan kansainväliset suhteensa mahdollisimman paljon kahdenvälisesti. Näistä suhteista muodostuu ikään kuin pyörän navan ja sen puolien kaltainen rakenne, jossa Kiina on napavaltio. Bilateraaliset suhteet turvaavat Kiinalle sen tarvitsemat resurssit ja oikein kultivoituna ulkopoliittisen tuen sen pyrkimyksille. Bilateralismiin kuuluu myös se, että Kiina ei solmi liittolaissopimuksia tai kuulu liittokuntiin. Sen sijaan se edistää

Kylkirauta 4/2025

ARTIKKELIT kahdenvälisiä strategisia kumppanuuksia myös itäisessä Aasiassa ja Tyynenmeren alueella.

Kiinan alueelliset ulkosuhteet

Kiina on lisäksi määritellyt omat niin kutsutut ydinintressinsä, joista se ei ole valmis neuvottelemaan ja joihin se ei salli ulkopuolisten sekaantua. Nämä ydinintressit koskevat välittömästi Kiinan alueellista koskemattomuutta ja jakamattomuutta ja useat niistä liittyvät suoraan itäiseen Aasian. Näitä ydinintressejä ovat Tiibet, Xinjiang, Etelä-Kiinan meri, Hongkong ja Taiwan. Ydinintressit tekevät Kiinan alueellisesta ulkopolitiikasta ennakoitavampaa, mutta myös joustamatonta ja aggressiivisempaa. Koska Etelä-Kiinan meri ja Taiwan ovat osa Kiinan ydinintressejä, on Kiinan käytös niiden suhteen johtanut alueellisten suhteiden kiristymiseen. Itäisen Aasian ja läntisen Tyynenmeren alueella voi hahmottaa Kiinan kannalta eri maaryhmiä sen perusteella, miten ne suhtautuvat Kiinaan: Yhdysvaltojen Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueen liittolaiset, Itä- ja Kakkois-Aasian kommunistiset valtiot, Kaakkois-Aasian tasapainottelijat ja Tyynenmeren saarivaltiot. Yhdysvaltojen liittolaisista Kiinan tärkein alueellinen vastavoima on Japani, joka on reaktiona Kiinan sotilaallisen voiman nousuun ja aluevaatimuksiin (Senkakusaaret / Diaoyu-saaret) alkanut varustautua uudelleen voimakkaasti. Lisäksi Japania yhä hallitseva liberaalidemokraattinen puolue (LDP) on jo pitkään valmistellut Japanin pasifistisen perustuslain, joka kieltää hyökkäyssodan ja armeijan, muuttamista – mitä Kiina luonnollisesti vastustaa äänekkäästi. Etelä-Korean kanssa Kiinan välit menivät lähes poikki Etelä-Korean otettua maahan Yhdysvaltojen THAAD-ohjuspuolustusjärjestelmän, ainakin virallisesti Pohjois-Korean uhan vuoksi vuonna 2017. Maiden väliset suhteet ovat säilyneet viileinä. Vaikka Taiwan (Kiinan tasavalta) ei olekaan muodollisesti Yhdysvaltojen liittolainen, on Yhdysvallat pitänyt yllä strategista epämääräisyyttä siitä, puolustaisiko se saarta Kiinan hyökätessä. Itsenäisyysmielisen DPP-puolueen noustua valtaan Taiwanissa vuonna 2016 alkoi Kiina painostamaan saaren hallintoa yhä aggressiivisemmin ja on jatkanut tätä nykyhetkeen saakka. Taiwanin kysymys on vaikein ja akuutein alueellinen ongelma. Taiwanin pa-

Kylkirauta 4/2025

lauttaminen Kiinan yhteyteen on määritelty yhdeksi kansallisen virkoamisen avainkysymyksistä ja voi siksi jopa johtaa sotaan. Xin aikana kriisiä on asteittaisesti vain kärjistetty lisää. Alueen kommunististen maiden suhteet Kiinaan vaihtelevat huomattavasti. Pohjois-Korea on ainoa maa, jolla on virallinen puolustussopimus Kiinan kanssa, mutta sitä, miten sitova vuodelta 1960 oleva sopimus olisi käytännössä, on vaikea sanoa. Kiina on käytännössä pitänyt Pohjois-Korean kommunistista hallintoa pystyssä käymällä kauppaa kansainvälisessä saarrossa olevan valtion kanssa, mutta nyttemmin Pohjois-Korean lämminneet suhteet Venäjään ovat vähentä20

neet Pohjois-Korean riippuvuutta Kiinasta. Pohjois-Korea on aina ylläpitänyt hyvin itsenäistä linjaa myös Kiinan suhteen saamastaan tuesta huolimatta. Vietnamin kanssa Kiinalla on ongelmalliset välit Etelä-Kiinan meren aluekiistan takia, mutta myös muun historian takia. Kiinan viimeksi käymä sota kohdistui juuri Vietnamiin vuonna 1979. Alueen kommunistisista maista on Kiinalla hyvät suhteet vain umpiköyhään Laosiin. Kakkois-Aasian maista Kiinalla on jännittynyt suhde Filippiineihin EteläKiinan meren kiistan takia. Filippiineillä ja Yhdysvalloilla on lisäksi puolustussopimus. Muiden Kaakkois-Aasian maiden osalta Kiinalla on hyvät suh-

Kuvat: chinafactor.news, jamestown.org, theobjective.com ja Li Gang/Xinhua. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

teet Kambodžaan sekä suhteellisen hyvät suhteet Thaimaahan, Indonesiaan, Malesiaan ja Singaporeen – tosin näitäkin suhteita painavat Kiinan aluevaatimukset Etelä-Kiinan merellä. Alueen maat pyrkivät tasapainottelemaan Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä. Kiinalla on huomattavia taloudellisia intressejä Myanmarissa ja turvatakseen ne Kiina ylläpitää suhteita sekä vallassa olevaan sotilasjunttaan että kapinallisiin. Tyynenmeren saarivaltiossa Kiina on käynyt kiihtyvää kilpailua Yhdysvaltojen ja Australian kanssa vaikutusvallasta. Kiina on rahoittanut laajoja infrastruktuurihankkeita alueella ja esimerkiksi onnistunut saamaan Salomonsaaret, Kiri-

batin ja Naurun vaihtamaan diplomaattisen tunnustuksensa Taipeista Pekingiin. Salomonsaaret ja Kiina ovat myös solmineet turvallisuussopimuksen, joka saattaa mahdollistaa kiinalaisen laivastoaseman rakentamisen saarille. Myös Kiribati ja Vanuatu ovat solmineet Kiinan kanssa strategisen kumppanuussopimuksen, joka voi mahdollistaa kahdenvälisen turvallisuusyhteistyön. Kiina on jopa ehdottanut alueellista turvallisuusyhteistyösopimusta, mutta sen alueen valtiot ovat vielä torjuneet.

edistänyt alueellisia aloitteita. Kiinan johtama Shanghain yhteistyöjärjestö (SCO) on muodostunut keskeiseksi alueelliseksi ulkoja turvallisuuspolitiikan keskusteluareenaksi, jonka puitteissa Kiina pyrkii edistämään omia näkemyksiään ja houkuttelee muita Aasian maita lähempään suhteeseen kanssaan. Erityisesti kauppapolitiikassa Kiina on tässä myös onnistunut. Trumpin ensimmäisen hallinnon hylättyä alueellisen vapaakauppasopimuksen syntyi vuonna 2020 Kiinan ja 13 muun alueen valtion välinen alueellinen kattava talouskumppanuussopimus (Regional Com prehensive Economic Partnership, RCEP). Kakkois-Aasian yhteistyöjärjestön ASEAN:in kanssa Kiina on neuvotellut erikseen valmiiksi CAFTA 3.0 -vapaakauppasopimuksen. Nyt jo hieman hiipumassa oleva Vyö ja tie -hanke on edistänyt kiinalaisia infrastruktuuri-investointeja lähes koko alueella. Kiinan ollessa maailman johtava valtio kokoonpanoteollisuuden ja useiden uusimpien teknologioiden osalta on selvää, että vapaakauppasopimukset edistävät Kiinan huoltovarmuutta samalla, kun ne sitovat alueen valtiot yhä tiukemmin Kiinaan. Kiina on kuitenkin vielä kaukana Yhdysvaltojen häätämisestä alueelta. Yleisellä tasolla Kiinan keskeinen tavoite läntisellä Tyynenmeren alueella on tällä hetkellä Yhdysvaltojen edistämän indopasifisen yhteistyön torjuminen. Trumpin toisen kauden hallinto voi helpottaa tätä tavoitetta suututtamalla alueen liittolaisia ja muita ystävällismielisiä maita muun muassa kauppapolitiikalla ja antamalla vaikutelman olevansa epäluotettava liittolainen, mutta miten tilanne tässä suhteessa kehittyy, on vielä auki. Tätä kirjoitettaessa on Yhdysvaltojen uusi kansallisen turvallisuuden strategia yhä tekeillä ja se saattaa vaikuttaa tilanteeseen ainakin lyhyellä tähtäimellä. Kiinan pyrkimystä vetää alueen valtiot mukaan tekeillä olevaan Kiinan johtamaan alueelliseen järjestelmään se ei kuitenkaan muuta. Valtiotieteen tohtori, professori Lauri Paltemaa toimii johtajana Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa.

Kiina ja monenvälinen yhteistyö

Vaikka Kiinan ulkopolitiikka painottaa kahdenvälisiä suhteita, on se myös 21

Kylkirauta 4/2025

Kuvat: cfr.org ja AFP. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

Kylkirauta 4/2025

ARTIKKELIT

Kiinan asevoimat panostavat tekoälyyn TEKSTI: MATTI PURANEN

Kiinan Kansan vapautusarmeijan modernisaatioohjelma on jatkunut yli 30 vuotta ja tulokset alkavat selkeästi näkyä. Syyskuussa Pekingissä järjestetyssä sotilasparaatissa Kiina esitteli maailmalle edistyneimpien sotilaallisten suorituskykyjensä koko kirjon. Paraatissa näkyvänä elementtinä olivat myös miehittämättömät asejärjestelmät, mikä ei ole ihme, sillä Kiinan asevoimien pitkän tähtäimen tavoitteena ovat tekoälyyn tukeutuvat, ”älyllistyneet” asevoimat.

yyskuun alussa Pekingin monumentaalisen Chang’an-valtakadun – Ikuisen rauhan valtakadun – ottivat haltuun Kiinan Kansan vapautusarmeijan eturivin joukko-osastot. Kiina järjesti tuolloin toisen maailmansodan päättymisen ja Japanin antautumisen vuosipäivää (2. syyskuuta 1945) juhlistavan sotilasparaatin, jonka mittasuhteet hakevat vertaistaan. Chang’anille marssitettiin Kansan vapautusarmeijan maa-, meri- ja ilmavoimien edistyneimpiä ja näyttävimpiä suorituskykyjä sekä yli 12 000 sotilasta, joiden rytmikästä marssia seurasi kansainvälisten arvovieraiden (muiden muassa Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un) tähdittämä yleisö.

Suuri teknologinen harppaus

Jos syyskuun paraatista pitäisi tulkita kansainväliselle yleisölle ja etenkin Yhdysvalloille suunnattu pääviesti, olisi se Kiinan sotilasteknologisen ja sotateollisen tason esitteleminen. Aiemmin teknologisesti perässä laahannut ja venäläisestä osaamisesta riippuvainen Kansan vapautusarmeija on paraatin tarjoileman kuvaston valossa kohonnut maailman eturivin toimijaksi, joka kykenee tukeutumaan lähes täysin Kiinan itsenäisesti tuottamiin asejärjestel-

miin. Samalla paraati antoi kuvan asevoimista, jotka ovat hyvää vauhtia integroimassa ”tekoälyn vallankumouksen” synnyttämiä teknologioita osaksi kaikkien puolustushaarojen toimintaa. Muutos on huomattavan nopeaa, sillä vielä 30 vuotta sitten, kylmän sodan päättyessä Kansan vapautusarmeija oli lähinnä kevyeen jalkaväkeen perustuva massa-armeija, jonka sotilasteknologia perustui 1950-luvulla Neuvostoliitosta omaksuttuihin, vanhentuneisiin asejärjestelmiin. Pysähtyneisyyden taustalta löytyy etenkin Mao Zedongin valtakauden (1949–1976) ulkopoliittinen eristys, mutta myös Kiinan tuolloiset poliittiset tavoitteet: Maon mukaan Kiina ei tarvitsisi huipputeknologiaa, sillä kansanjoukot voitaisiin tarvittaessa mobilisoida totaaliseen sissisotaan – ”kansan sotaan” – potentiaalista maahantunkeutujaa vastaan. Kylmän sodan päätyttyä Kiina käynnisti valtavan modernisaatio-ohjelman Kansan vapautusarmeijan tuomiseksi nykypäivään. 1990-luvulla kirittävänä uhkakuvana toimi Yhdysvallat, joka oli Neuvostoliiton romahdettua noussut ylivoimaiseksi supervallaksi, ja jonka asevoimat olivat Persianlahden sodassa 1991 osoittaneet teknologisen ja operaatiotaidollisen ylivoimansa. Mikäli Yhdysvallat kääntäisi huomionsa esimer23

MATTI PURANEN

kiksi Taiwanin vapauttamiseen, ei Kiinan ”talonpoikaisarmeijalla” olisi ollut juuri mitään keinoja estää sen toimia ja tavoitteiden saavuttamista. Vuonna 1993 hyväksytyn sotilasstrategisen ohjenuoran mukaan Kiinan tulisi kuroa Yhdysvaltojen etumatka kiinni, ja Kansan vapautusarmeijasta tulisi muovata Yhdysvaltojen esimerkin mukaiset, pienemmät, ammattimaisemmat ja huipputeknologiaan tukeutuvat asevoimat, jotka kykenisivät yhteisoperaatioihin eri puolustushaarojen välillä. Uudistusten päätavoitteeksi asetettiin asevoimien informatisointi; informaatioteknologian uusimpien saavutusten integroiminen kaikkiin asevoimien toimintoihin, etenkin tiedustelu- ja johtamisjärjestelmiin, mutta myös täsmäaseisiin. Kiinalaisessa ajattelussa informatisoituneiden asevoimien ylivoima perustuu ”informaatioherruuteen”: vastustajaa tarkempaan ja ajankohtaisempaan ti-

Kylkirauta 4/2025

Kuvat: defendingtaiwan.com, map.nbr.org ja wikimedia.org. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

lannekuvaan sekä kykyyn siirtää tiedustelu- ja maalitusdataa mahdollisimman nopeasti eri joukkojen ja asejärjestelmien välillä. Informatisoituneessa sodassa tavoitteena ei ole niinkään vastustajan materiaalisen sotapotentiaalinen perinpohjainen tuhoaminen, vaan sen sodankäynnin mahdollistavan informaatiojärjestelmän – ”operaatiojärjestelmän” – lamauttaminen, mikä voi perustua myös ei-kineettisiin kykyihin. Informaatioherruuden lisäksi Kiinan strategiaa luonnehti epäsymmetrisyys. Strategian mukaan Kiinan ei tulisi jäljitellä Yhdysvaltoja sokeasti, vaan kehittää omaan uhkakuvaansa räätälöityjä ratkaisuja, joilla Yhdysvaltojen vä-

Kylkirauta 4/2025

liintulo Taiwanin tai Etelä-Kiinan meren konflikteihin voitaisiin torjua. Tällaisina nähtiin esimerkiksi erilaiset meritorjuntaohjukset, jotka voisivat uhata Yhdysvaltojen laivasto-osastoja jo kaukana Taiwanin tuolla puolen.

Kohti älyn herruutta

Vuoden 1993 strategian hyväksymisen jälkeen Kiina ryhtyi kuromaan lännen sotilasteknologista etumatkaa umpeen hankkimalla aluksi kriittisimpiä järjestelmiä (kuten sukellusveneitä ja ilmatorjuntaohjuksia) Venäjältä, mutta varsin pian – Kiinan kotimaisen sotateollisuuden kehittyessä – Kansan vapautusarmeija on voinut tukeutua yhä 24

enemmän kiinalaiseen osaamiseen. Jo 2000-luvun puolella Kiina esitteli itse kehittämänsä ydinkäyttöiset hyökkäyssukellusveneet sekä lyhyen- ja keskipitkän kantaman ballistiset meritorjuntaohjukset, joilla voidaan ainakin teoriassa osua liikkuviin merimaaleihin jopa yli 1 000 kilometrin etäisyydeltä. Samaan aikaan kehittyivät informatisoituneisiin konflikteihin räätälöidyt järjestelmät, kuten erilaiset kyberaseet, johtamisjärjestelmät sekä viestintä-, valvonta- ja paikannussatelliitit. 2020-luvulla Kansan vapautusarmeijan vuonna 1993 asettamat tavoitteet alkavat olla monelta kohdin toteutuneet, ja sotilaallinen voimatasapaino Itä-Aa-

ARTIKKELIT

siassa on kääntynyt Kiinan eduksi. Samaan aikaan myös visiot ovat muuttuneet, kun 2010-luvulla nopein harppauksin kehittyneen tekoälyteknologian arvellaan mullistavan sodankäynnin perinpohjaisesti. Kiinalaisten sotateoreetikoiden mukaan edessä siintää jo sodankäynnin seuraava, älyllistynyt kehitysvaihe, jossa taistelukentät täyttyvät yhä autonomisemmilla asejärjestelmillä ja jossa sodankäynnin tempo kiihtyy ihmiskognition ulottumattomiin. Tekoälyalgoritmin sävyttämissä älysodissa pelkkä informaatioherruus ei enää riitä, vaan korvautuu ”älyn herruudella”: ihmisten ja koneiden yhteispelillään saavuttamalla kognitiivisella yliotteella vastustajasta.

Älysodan asejärjestelmät näytillä Vaikka kiinalaiset visiot tulevaisuuden älysodista kalskahtavat lähinnä tieteiskirjallisuudelta, otetaan ne Kansan vapautusarmeijan keskuudessa hyvin vakavasti. Tekoälyn nähdään suovan hallitsijalleen niin merkittävän sotilaallisen etulyöntiaseman, ettei sen kehittämisessä voida jäädä jälkeen päävastustajista. Panostukset miehittämättömiin järjestelmiin, tekoälyyn ja autonomiaan ovatkin näkyneet vahvasti sekä Kansan vapautusarmeijan hankinnoissa että asevoimien tutkimus- ja kehitystyössä. Samaan aikaan myös Kiinan yksityisen kentän tekoälytoimijat on pyritty integroimaan asevoimien älyllistämiseen osana niin sanottua ”sotilassiviilifuusiota”. Panostukset ”älyllistyneisiin” asevoimiin ovatkin alkaneet jo näkyä. Vaikka Kansan vapautusarmeijan syyskuussa järjestämä sotilasparaati pyrki esittelemään maailmalle koko Kiinan asevoimien kärkisuorituskykyjen monimuotoisen kavalkadin uusista panssarivaunuista viidennen sukupolven hävittäjiin ja mannertenvälisiin ydinohjuksiin, olivat älyllistyneen sodankäynnin järjestelmät nyt aiempaa suuremmassa roolissa, niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Ilmavoimien osuudessaan paraati esitteli esimerkiksi Hongdun kehittämää GJ-11-häivedroonia, jonka uskotaan omaavan varsin merkittävän autonomian ja kykenevän itsenäiseen nousuun ja laskuun. Luultavammin droonin on tarkoitus toimia Kiinan viidennen sukupolven hävittäjien (J-20 ja J-35) ”siipimiehenä”, joka voisi suorittaa tiedustelu- ja pommitustehtäviä osana ihmisten ja droonien muodostamia osastoja. Älysodan merellistä puolta esittelivät puolestaan paraatissa pyörien päällä kuljetetut suuret, lähes 20-metriset miehittämättömät sukellusveneet (XLUUV, extra-large uncrewed underwater ve hicle), joiden käyttötarkoituksesta on vain vähän tietoa. Kirjainyhdistelmillä HSU100 ja AJX002 tunnetut meridroonit on mahdollisesti suunniteltu merellisiin tiedustelutehtäviin, mutta ne voidaan aseistaa myös erilaisin miinoin tai torpedoin. Myöskään maavoimien älyllistyneitä järjestelmiä ei unohdettu. Miehittämättömien mönkijöiden lisäksi paraati marssitti Chang’an-kadulle esimerkiksi robottikoiria, joiden on ainakin Kiinan asevoimien julkistamissa videoissa nähty 25

suorittavan urbaaneja taistelutehtäviä yhteistyössä erikoisjoukkojen sotilaiden kanssa. Erilaisten miehittämättömien järjestelmien vastapainona paraatissa korostuivat myös droonien torjuntaan erikoistuneet joukot ja asejärjestelmät, joiden kehitystyö on ottanut Kiinassa nopeita askelia Ukrainan sodan tarjoamien opetusten valossa. Näytillä oli esimerkiksi drooneja vastaan kehitettyjä ohjusjärjestelmiä sekä laser- ja mikroaaltoasein vahvistettuja, futuristisen näköisiä kulkuneuvoja. Ukrainan droonisotien vaikutus näkyi myös paraatissa esitellyssä uudessa panssarivaunussa (Type 100), jonka sensorit ja omasuojajärjestelmät on räätälöity drooneja ja täsmäaseita vastaan ja jonka miehistö kykenee tarkkailemaan vaunun ympäristöä ARlaseja (augmented reality) hyödyntäen.

Älykkäät robotit, epäluotettavat ihmiset? Kokonaisuutena sotilasparaati välitti vahvan mielikuvan nopeasti modernisoituvista ja älyllistyneeseen sodankäyntiin muovautuvista asevoimista. Viestiä alleviivaa se, että Kiinalla on ollut tapana esitellä sotilasparaateissaan ainoastaan operatiivisessa käytössä jo olevia suorituskykyjä prototyyppien sijaan. Teknologisen edistyksen painottamisella pyritään kenties siirtämään huomiota pois Kansan vapautusarmeijaa parhaillaan ravistelevista korruptioskandaaleista ja puhdistuksista, joissa on erotettu useampia kaikkein korkeimmissa sotilasviroissa palvelevia kenraaleita. Kiinan korkein sotilasstrateginen johtoelin, keskussotilaskomitea, on pyörinyt pidemmän aikaa kolmen kenraalin alimiehityksellä, mikä kertoo syvistä ongelmista asevoimien ylimmällä tasolla. Kiinan johto ei vaikuta luottavan asevoimiinsa, ja vaikka älyllistyneen sodankäynnin teknologiat kehittyvät nopein harppauksin, riivaavat Kansan vapautusarmeijaa yhä hyvinkin inhimilliset heikkoudet – ainakin siihen asti, kun kiinalaisten sotateoreetikoiden visiot täysautonomisista robottiarmeijoista muuttuvat todellisuudeksi. Yhteiskuntatieteiden tohtori ja filo sofian maisteri Matti Puranen toimii apulaisprofessorina Maanpuolustus korkeakoulussa.

Kylkirauta 4/2025

LUKUSUOSITUKSIA

Ari-Joonas Pitkänen, Matti Puranen, Mika-Matti Taskinen & Niko Vartiainen: Kiina Xi Jinpingin aikakaudella

Chien-Wen Kou, Chiung-Chiu Huang & Brian Job (toim.): The Strategic Options of Middle Powers in the Asia-Pacific

Teos tarjoaa kattavan yleiskatsauksen Kiinan kehitykseen Xi Jinpingin valtakaudella. Kirjassa tarkastellaan sekä Xin henkilöhistoriaa että Kiinan keskeisiä sisäisiä ja ulkopoliittisia kysymyksiä muun muassa Hongkongin ja Taiwanin suhteen. Kirja toimii erinomaisena johdantona nyky-Kiinan politiikkaan ja vallankäyttöön.

Kirja tarkastelee Aasian ja Tyynenmeren alueen keskisuurten valtioiden strategisia valintoja Yhdysvaltojen ja Kiinan kiristyvässä kilpailussa. Tapaustutkimusten kautta analysoidaan erityisesti Etelä-Korean, Australian, Japanin, Intian ja Vietnamin näkökulmia, tuoden esiin, miten nämä maat tasapainottavat suurvaltojen välissä omaa turvallisuusja talouspolitiikkaansa.

Bethany Allen: Beijing Rules: How China Weaponized Its Economy to Confront the World

Bethany Allenin kirja kuvaa, miten Kiina hyödyntää kapitalistista järjestelmää kasvattaakseen taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaansa. Teos paljastaa, kuinka kommunistinen puolue käyttää taloudellisia riippuvuussuhteita painostuskeinona yrityksiin ja hallituksiin ympäri maailmaa, pakottaen ne Kiinan sääntöjärjestelmän piiriin. Chris Miller: Chip War

Kuka voittaa mikrosiruteknologiakilpailun? Kirja pureutuu yhteen maailman kriittisimmän resurssin ympärillä käytävään valtakamppailuun. Miller analysoi Yhdysvaltojen ja Kiinan välistä kilpailua mikrosiruteknologiasta, käsitellen muun muassa Yhdysvaltojen CHIPS-lakia ja Kiinaan kohdistuvia vientirajoituksia. Teos tarjoaa selkeän ja ajankohtaisen kuvan teknologian geopolitiikasta.

Kylkirauta 4/2025

Silja Keva, Annamari Konttinen, Kristian Kurki, Lauri Paltemaa & Sungju Park-Kang: Lohikäärme, tiikeri ja krysanteemi: Johdatus Itä-Aasian yhteiskuntiin

Kirja toimii johdatuksena Itä-Aasian yhteiskuntien, erityisesti Kiinan, Koreoiden ja Japanin, historiaan sekä nykyhetken eri haasteisiin. Kirjassa käsitellään maiden historiallisia kehityskulkuja, yhteiskunnallisia rakenteita sekä nykyisiä haasteita ja maiden välistä dynamiikkaa. Teos tarjoaa hyvän pohjan Itä-Aasian yhteiskuntien ja politiikan ymmärtämiselle.

Srabani Roy Choudhury (toim.): Japan and its Partners in the Indo-Pacific: Engagements and Alignment

Thomas Parks: Southeast Asia’s Multipolar Future

Chris Horton: Ghost Nation: The Story of Taiwan and Its Struggle for Survival

Lukusuosituslistan on koonnut VTK Adele Kataja, joka toimi korkeakou luharjoittelijana Maanpuolustus korkeakoulun Sotataidon laitokses sa syksyllä 2025. Kataja viimeiste lee Helsingin yliopistossa pro gradu -työtään Kiinasta arktisella alueella.

Kirja avaa Japanin roolia Intian–Tyynenmeren alueella sekä sen ”vapaan ja avoimen Intian–Tyynenmeren” visiota (Free and Open Indo-Pacific). Kirjassa tarkastellaan, miten suurvaltakilpailun kiristyminen pakottaa Japanin vahvistamaan alueellista yhteistyötään ja kehittämään aktiivisempaa ulkopolitiikkaa. Choudhury tarjoaa syvällisen katsauksen Japanin strategiseen ajatteluun ja sen alueellisiin kumppanuuksiin.

Taiwan on noussut yhdeksi Intian–Tyynenmeren alueen keskeisistä geopoliittisista kiistakysymyksistä. Hortonin teos käy läpi Taiwanin monivaiheista historiaa ja avaa saaren identiteetin ja demokratian muotoutumista sekä tarjoaa kattavan kuvan sen asemasta kansainvälisessä politiikassa. 26

Kirja tarkastelee Kaakkois-Aasian tulevaisuutta maailmassa, jossa suurvaltakilpailu kiihtyy, mutta samalla alueen oma toimijuus kasvaa. Teos esittää, että Kaakkois-Aasia on siirtymässä kohti moninapaista järjestystä, jossa Asso ciation of Southeast Asian Nationsilla (ASEAN) on mahdollisuus laajentaa kumppanuuksiaan ja hallita epäsymmetrisiä suhteita alueella.

TURVALLISUUSPOLITIIKKAA

Sotilasstrateginen taso – päätöksentekoa tavoitteista, resursseista ja reunaehdoista

iime vuosien turvallisuusympäristön myllerryksessä Suomen sotilasstrategisen tason merkitys on kasvanut. Muutos uhkakuvassa on ajanut tekemään merkittäviä päätöksiä. Osin muutos on luonut uutta turvallisuuspoliittista toiminnanvapautta ja kasvavaa yhteisymmärrystä puolustuksen merkityksestä. Sotilasstrategisen tason päätöksenteon ymmärtämisen kautta menneitä päätöksiä voi tarkastella polkuna tulevaan. Suomen on opeteltava toimimaan muuttuvassa Natossa, ja kuherruskuukauden jälkeen arvostus pitää ansaita ammattimaisuudella jatkossakin. Sotilasstrategisen tason päätöksenteon lisäksi Nato tuottaa paljon uutta myös liittokunnan sotilas- ja kehittämisstrategioiden perusteisiin. Allekirjoittanut tutki yleisesikuntaupseerikurssin diplomityössä sotilasstrategisen päätöksenteon rakenteita ja sisältöjä viiden tapausesimerkin kautta. Uusien pääasejärjestelmien hankinnat, puolustusyhteistyön suuntaviivat ja suuret rakennemuutokset ovat esimerkkejä sotilasstrategisen tason merkittävistä ratkaisuista. Työtä varten haastateltiin 13:a Puolustusvoimien ja puolustusministeriön ylimmissä tehtävissä toiminutta henkilöä. Suomalainen upseerikoulutus ja henkilöstöjärjestelmä ohjaavat ylimmänkin tason päätöksentekoa puolustushallinnossa. Tiivis urakierto takaa päätöksentekijöille laajan kokemuspohjan ja ammattiverkoston. Toisaalta pitkissä päätöksentekoprosesseissa pysyvyys edistää hallinnonalan omistajuuden ja kokonaiskuvan säilymistä. Puolustusvoimien linjaesikuntaorganisaatiossa valmistelu tehdään esikunnissa ja päätökset esikuntien

alaisessa linjaorganisaatiossa. Valmistelua ei pidä sotkea hätiköidyillä päätöksillä. Toiminnan reunaehdot asetetaan ennalta määritettyjen päätöksentekopisteiden yhteydessä. Suunnittelu alkaakin yleensä tavoitetilasta – mitä pitää saada aikaan? Ohjausta on kuitenkin hyvä kyetä antamaan aina tarvittaessa, jotta toiminnan nopeus säilyy ja vältetään turhaa työtä. Aikakriittisissä tilanteissa keskeisten virka-asemien haltijoiden ympärille muodostuva ydinryhmä kykenee nopeasti laatimaan alustavan toiminta-ajatuksen ja suuret linjat. Päätöksenteon eri vaiheita helpottamaan voidaan käskeä erillisiä työ- tai ohjausryhmiä, jolloin kiinnostuksen kohteeksi tulee osallistujien valinta. Oikea uravaihe, osaaminen, tunnettuus ja saatavuus ovat määrittäviä tekijöitä. Puolustushallinnon suurehkoissa organisaatioissa byrokratian hyveet ohjaavat toimintaa – oman organisaation etua ajetaan. Tämä johtaa tasapuolisuuden ja vastavuoroisuuden periaatteeseen. Hyödyt ja haitat pyritään suuntaamaan tasapuolisesti. Oikeudenmukaisuuden tunne luo myös luottamusta. Puolustusvoimien ylimmissä tehtävissä tärkeänä erityispiirteenä näyttäytyy myös poliittinen ohjaus. Mahdollisuuksien mukaan ohjaus on laadittu Puolustusvoimista käsin, poliittisen tason hyväksyt-

täväksi. Riittävän korkealta saatu ohjaus, perusteellinen valmistelu sekä esimerkiksi aktiivisen viestinnän keinoin rakennettava yleisön tilanneymmärrys onnistuvat suitsimaan ajoittain tempoilevia poliittisia irtiottoja. Suomalainen sotilasstrategian sanasto on ollut perinteisesti niukka. 2020-luvulle tultaessa termistöä ja käytäntöjä on yhdenmukaistettu kansainvälisten esimerkkien suuntaan. Tässä käsiteltävän tutkimuksen havaintojen perusteella sotilasstrategisella tasolla ohjataan ja muodostetaan Puolustusvoimien tavoitteita, resursseja ja reunaehtoja. Tällä tasolla myös muodostetaan ylipäällikön hyväksymä, varsinainen sotilasstrategia, eli asevoimien käytön periaatteet. Suomen sotilasstrategia ei ole julkinen – miten ylimmän tason ”sotajuoni” voisikaan olla? Jatkuvassa vuorovaikutuksessa sotilasstrategian kanssa laaditaan kehittämisstrategia, ohjaus millaisella puolustusjärjestelmällä sotilasstrategian asettamat päämäärät saavutetaan. Kiteytettynä sotilasstrategia ohjaa operatiivista suunnittelua ja -johtamista, kun kehittämisstrategialla ohjataan strategista suunnittelua – pitkän tähtäimen konseptien ja suorituskykyjen kehittämistä. Yhteinen ymmärrys sotilasstrategisen tason käsitteistä, niiden suhteista ja sisällöistä sekä päätöksenteon rakenteista mahdollistaa aiheeseen liittyvän sotilasopetuksen selkiyttämisen entisestään. Tutkimus osoittaa myös, että ylimmissä tehtävissä toimineiden henkilöiden hiljaisen tiedon hyödyntäminen on mahdollista haastatellen, vaikka aiheiden substanssisisällöt ovat pitkien salattavuusaikojen suojassa vielä pitkään. Tapani Montonen

Kylkirauta 4/2025

Kuvat: pixabay.com ja pxfuel.com. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

Kylkirauta 4/2025

ARTIKKELIT

Energiamurros on uuden ajan geopoliittinen taistelukenttä TEKSTI: OLLI-MATTI MIKKOLA

Energia on ollut kautta aikojen keskeinen osa valtioiden välistä kanssakäymistä ja geopoliittista kamppailua – niin on myös tulevaisuudessa. Päästöjen vähentämiseen tähtäävä energiamurros on vastaus ilmastonmuutokseen, mutta murros fossiilienergiasta vähähiilisiin ja sähköistyviin yhteiskuntiin muuttaa myös valtioiden välisiä suhteita ja niiden geopoliittista kamppailua. Murros ei kuitenkaan todennäköisesti tee maailmasta vähemmän altista konflikteille.

aailmassa investoidaan tällä hetkellä lähes kaksi kertaa enemmän puhtaaseen energiaan kuin fossiilisiin energialähteisiin. Vaikka investointien tahti todennäköisesti vaihtelee jatkossakin, murros vaikuttaa pysäyttämättömältä. Luonnonvarat, teknologiset valmiudet sekä poliittinen tahto edistää tai jarruttaa muutosta heijastuvat valtioiden geopoliittisiin valintoihin, joita ohjaavat alueiden ja resurssien hallinta. Fossiilienergiaan perustuva geopolitiikka saa rinnalleen uusiutuvan energian geopolitiikan, jonka dynamiikka eroaa monin tavoin aiemmasta. Energiamurroksen ihanteena pidetään fossiilienergiasta asteittaista luopumista kaikkialla maailmassa. Käytännössä kaikki valtiot ja hallinnot eivät kuitenkaan ole valmiita tähän vapaaehtoisesti, mikä tekee todellisuudesta ihanteita kyynisemmän. Maailmanlaajuisen yhteisymmärryksen saavuttaminen luopumisen aikataulusta ja järjestyksestä on haastavaa: mitkä valtiot ovat niitä, joiden pitäisi tehdä se ensimmäisinä, ja kenelle luopuminen olisi taloudellisesti tai poliittisesti järkevintä? Tämä epäselvyys ja valtioiden välinen dynamiikka tekevät energiamurroksesta monitasoisen geopoliittisen kamppailukentän.

Energiamurros suurvaltojen pelilaudalla Kiina on selvä ykkönen uusiutuvan energian investoinneissa maailmanlaajuisesti. Energiamurroksen myötä sen päästöt ovat kääntyneet laskuun, ja maa on asettanut hiilineutraaliustavoitteekseen vuoden 2060. Kiina hallitsee merkittäviä osia uusiutuvan energian arvoketjuista: monien kriittisten raaka-aineiden kysyntä, omistus ja jalostus keskittyvät sinne. Tämä antaa Kiinalle vahvan etulyöntiaseman ja mahdollisuuden rakentaa geotaloudellisia riippuvuuksia useisiin suuntiin. Yhdysvaltojen nykyinen politiikka nojaa vahvasti öljyyn sekä kaasuun ja presidentti Trump vastustaa vihreää siirtymää. Maan demokratiakehitys ja hallinnon vaihtelut voivat muuttaa energiapolitiikan painopisteitä, mikä vaikeuttaa kehityksen ennakointia. Yhdysvaltojen asema merkittävänä fossiilienergian tuottajana ei kuitenkaan tue nopeaa irtautumista fossiilitaloudesta. Toisaalta osavaltiot tekevät verrattain itsenäistä energiapolitiikkaa, joka saattaa poiketa liittovaltion linjasta. Esimerkiksi Texas ja Kalifornia voivat suurina talouksina vaikuttaa koko maan suuntaan uusiutuvaa energiaa suosivilla ratkaisuillaan. Venäjä pyrkii jatkamaan fossiiliener29

OLLI-MATTI MIKKOLA

gian aikakautta niin pitkään kuin mahdollista, vaikka öljytuloihin nojaavan talousmallin pitkän aikavälin kestävyys on kyseenalainen. Hallinto perustuu fossiilienergian luomiin valtarakenteisiin, joita ylläpitämällä se kahmii valtaa niin paljon kuin mahdollista. Ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien vaikutuksilta Venäjäkään ei kuitenkaan voi loputtomasti suojautua. Vaikka tähän asti venäläiselle öljylle ostajia on riittänyt, öljytulojen mahdollinen väheneminen muodostaa tulevaisuudessa merkittävän uhkan hallinnolle. Kiinan ja Intian rooli Venäjän fossiilienergian suurimpina ostajina on jatkossa erityisen seurannan kohteena. Euroopan unionissa investoidaan suhteellisesti eniten puhtaaseen energiaan verrattuna fossiilienergiaan, joten sitä voidaan pitää merkittävänä uusiutuvan energian geopolitiikan toimijana. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli liikkeellepaneva ajuri energiapolitiikan muutokselle. EU:n irtautuminen Venäjän fossii-

Kylkirauta 4/2025

ARTIKKELIT lienergiasta on edennyt, vaikka Unkarin ja Slovakian kaltaiset maat sitä hidastavat. Vuonna 2022 Euroopan komission julkaiseman REPowerEU-suunnitelman avulla edistettiin uusiutuvan energian käyttöönottoa, monipuolistettiin energialähteitä ja parannettiin energiatehokkuutta. Niissä onnistuttiin kohtuullisesti. Täydellinen irtikytkentä Venäjän energiasta on kuitenkin yhä kesken. Näiden toimijoiden lisäksi Lähi-idän öljyntuottajamaiden asema on kiinnostava. Öljyn kysynnän väheneminen on niille uhka, mutta esimerkiksi Saudi-Arabia on asettanut kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvan energian lisäämiseksi. Maailman väkirikkain maa Intia investoi vielä vaatimattomasti puhtaaseen energiaan ja sen rooli venäläisen öljyn ostajana on ajankohtainen. Lisäksi pistemäisiä merkittäviä raaka-aineiden tuottajia ovat muun muassa Indonesia nikkelin ja Kongo koboltin suhteen.

Uusien riippuvuuksien ja valtapolitiikan verkosto Kansainvälisten suhteiden dynamiikka energiamurroksessa heijastuu laajempaan geopoliittiseen kamppailuun. Energiamurros tuo esiin valtioiden välisiä eroja teknologisessa kyvykkyydessä sekä poliittisessa tahdossa hyödyntää luonnonvaroja ja kriittisiä raaka-aineita, joita tarvitaan myös puolustusteollisuudessa. Toisin kuin fossiilienergia, uusiutuvaa energiaa on mahdollista tuottaa lähes kaikissa maissa ainakin jossain määrin. Tämä antaa valtioille mahdollisuuden monipuolistaa energialähteitään ja vähentää riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista. Samalla kuitenkin uusiutuvan energian käyttöönotto edellyttää kriittisten mineraalien ja harvinaisten maametallien hyödyntämistä. Niiden esiintymät ja jalostuskapasiteetti ovat maantieteellisesti osin hyvin keskittyneitä. Näin ollen myös uusiutuvan energian geopoliittinen ulottuvuus rakentuu riippuvuuksien varaan kuten fossiilienergiassa, mutta eri toimijoiden ehdoilla. Tämän seurauksena valtioiden välille syntyy uusia virtoja esimerkiksi kriittisissä raaka-aineissa, vedyssä tai puhtaiden teknologioiden osaamisessa. Osa valtiosta tai alueista voi muuttua aiempaa omavaraisemmaksi, mutta uusiutuvan energian arvoketjut synnyttävät uusia riippuvuuksia, joiden tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Muutos näkyy kaupan ja investointien luonteen, reit-

Kylkirauta 4/2025

tien ja määrän muutoksina, mutta myös mahdollisina geopoliittisina tavoitteina hallita uusia alueita ja resursseja, kuten keskustelu Itä-Ukrainan tai Grönlannin hallinnasta osoittaa. Kiina kulkee omaa määrätietoiselta vaikuttavaa polkuaan päästöjen vähentämiseksi ja on noussut modernin energiapolitiikan johtajaksi. Uusiutuvan energian geopolitiikassa Kiina on pitkän askeleen edellä Yhdysvaltoja ja Venäjää, jotka edelleen nojaavat fossiilienergian geopoliittiseen vaikutusvaltaan. Yhdysvaltojen ja Venäjän suhtautumisessa fossiilienergiaan onkin löydettävissä tällä hetkellä yhtäläisyyksiä, ja Yhdysvalto30

jen kiristäessä pakoteruuviaan Venäjää kohtaan öljy on sille edelleen keskeinen geopolitiikan työkalu. Euroopan unioni haluaa kasvattaa strategista autonomiaansa, mutta sen riippuvuudet sekä Kiinaan raaka-aineissa että Yhdysvaltoihin fossiilienergiassa toistaiseksi säilyvät. Energialähteiden monipuolistuminen on johtanut esimerkiksi norjalaisen ja yhdysvaltalaisen kaasun tuonnin lisääntymiseen EU:ssa.

Energiamurros ja geopoliittinen asema Myös Suomessa energiapolitiikka kytkeytyy tiiviisti ulkoja turvallisuuspo-

Kuvat: pixabay.com, wikipedia.org ja ilmiomedia.fi. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

litiikkaan. Energiamurroksen myötä tavoitteena tulee olla Suomen geopoliittisen aseman vahvistaminen. Uusiutuvan energian kehittämistä on siksi tarkasteltava geopoliittisena toimenpiteenä, jossa keskeistä on riippuvuuksien hallinta suhteessa omavaraisuuteen ja toimitusvarmuuteen. Moninaisista mahdollisuuksista lupaavia ovat esimerkiksi meri- ja lentoliikenteen sähköpolttoaineet, jotka on valmistettu bioperäisestä hiilidioksidista uusiutuvan vedyn avulla. Suuren bioperäisen hiilidioksidin tuotannon ansiosta Suomesta voisi tulla niin sanottujen sähköpolttoaineiden viejä, mikä tarkoittaisi myös vety-

talouden merkittävää vauhdittamista. Tämä todennäköisesti kasvattaisi Suomen geoekonomista voimaa ja lisäisi geopoliittista vaikutusvaltaa pitkällä aikavälillä. Sen saavuttamiseksi tarvitaan päättäväistä politiikkaa ja asian geopoliittisen merkityksen tunnistamista. Energiamurroksen kannalta on edullista, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien ansiosta Pohjoismaat ja Baltia muodostavat nyt geostrategisen kokonaisuuden. On ensiarvoisen tärkeää kehittää Pohjolan ulottuvuutta energiaturvallisuuden takaamiseksi, esimerkiksi vedyn siirtoverkkoja tarkasteltaessa. Suomen asema logistisesti saarena korostuu 31

entisestään, koska energiavirrat Venäjän ja Suomen välillä ovat katkenneet. Rajalle näyttää muodostuvan kaikkien muiden kuilujen lisäksi mittava energiakuilu, jonka yli entiset energiavirrat eivät enää kulje. Venäjän paluu Suomen energiapolitiikkaan ei ole toivottavaa eikä tällä hetkellä todennäköistä. Itä-Suomelle tilanne on haastava, sillä tuulivoimaloiden rakentamisrajoitteiden lisäksi sitä haastavat puutteet sähkön siirtoinfrassa, mitkä vaikuttavat investointien houkuttelemiseen, mikä puolestaan vaikuttaa alueen elinvoimaan.

Energiamurros ja puolustuskyky

Suomi rakentaa sotilaallisen pelotteen vahvalle omalle puolustuskyvylle ja Nato-jäsenyydelle. On selvää, että fossiilisia polttoaineita tarvitaan puolustuksen ja huoltovarmuuden ylläpitämiseen vielä vuosikymmeniä, eikä puolustuskyky saa energiamurroksessa vaarantua. Suomen kuitenkin kannattaa edistää uusiutuvaa energiajärjestelmää kaikin tavoin, mikä on tehtävä ympäristön kannalta ilman merkittävää haittaa ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Esimerkiksi ehdotus raja-alueen ojitettujen soiden ennallistamisesta puolustuksellisesti suotuisalla tavalla on hyvä esimerkki siitä, miten turvallisuusja ympäristöpolitiikka voivat tukea toisiaan. Ympäristökin on nähtävä osana kokonaisturvallisuutta. Suomen tiiviimpi kytkeytyminen eurooppalaisiin uusiutuvan energian markkinoihin lisää riippumattomuutta erityisesti Venäjästä. Se vahvistaa resilienssiä globaalin geopoliittisen turbulenssin vaikutuksia, kuten tuontienergian hinnanvaihteluita, vastaan. Uusiutuva energiantuotanto on luonteeltaan hajautettua, mikä tekee siihen vaikuttamisesta vaikeampaa kuin keskitettyihin järjestelmiin. Siirtoyhteyksien ja kyberturvallisuuden merkitys korostuu. Kuten Ukrainassa on nähty, Venäjä ulottaa asevaikutustaan energiajärjestelmiin, logistiikkaan ja ruoantuotantoon. Suomessa ei ole syytä olettaa, että Venäjä toimisi toisin tulevaisuudessa. On todennäköistä, että sotilaallisesti jännittynyt aikakausi jatkuu, ja siksi Suomen energiajärjestelmän on kyettävä toimimaan kaikissa olosuhteissa. Filosofian tohtori Olli-Matti Mikkola työskentelee postdoc-tutkijana Luonnonvarakeskuksen REPowerhankkeessa.

Kylkirauta 4/2025

Kuvat: vttresearch.com ja pixabay.com. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ARTIKKELIT

Kvanttitietokone osana suurvaltakamppailua TEKSTI: TOMMI TENKANEN

Kvanttifysiikka ja siihen perustuvat teknologiat ovat ajankohtainen aihe. Yhdistyneet kansakunnat on julistanut vuoden 2025 kvanttitieteen ja -teknologian vuodeksi, ja niin Suomi kuin Euroopan unioni ovat vastikään julkistaneet omat kvanttistrategiansa. Kvanttitietokoneiden vallankumouksellinen potentiaali ratkaista vaikeita laskennallisia ongelmia ja luoda ympärilleen uutta teknologiaa on herättänyt suurvallat keskinäiseen teknologiakamppailuun. Kiina ja Yhdysvallat kohdistavat tällä hetkellä suuria panostuksia kvanttiteknologiaan.

vanttitietokoneen toiminta perustuu atomien mittakaavassa vallitsevien kvanttifysiikan lainalaisuuksien hyödyntämiseen. Toisin kuin tavallinen tietokone, kvanttitietokone operoi bittien sijaan kvanttibiteillä eli kubiteilla, joiden tila ei ole rajattu ykköseen ja nollaan kuten tavanomaisessa tietokoneessa. Binääristen vaihtoehtojen sijaan kubitit voivat olla kvanttifysiikan sallimassa superpositiossa, jossa kubittien tila on 1 ja 0 samaan aikaan. Tämä mahdollistaa tilanteen, jossa kahdella kubitilla voidaan kuvata neljää klassista tilaa samanaikaisesti (00, 01, 10, 11), kolmella jo kahdeksaa, neljällä kuuttatoista ja niin edelleen. Jokainen uusi kubitti kaksinkertaistaa määrän, eli kuvattavien ratkaisujen määrä kasvaa eksponentiaalisesti kubittien määrän mukaan. Seurauksena on ongelmanratkaisuun merkittävä, jopa eksponentiaalinen tehokkuushyöty, kun kvanttitietokone pystyy kuvaamaan kaikkia ratkaisuvaihtoehtoja samaan aikaan jo verrattain pienellä kubittimäärällä. Oletetaan, että kvanttitietokone kykenee ratkaisemaan vain sekunneissa tai minuuteissa ongelmia, joihin parhaimmillakin kuviteltavissa olevilla supertietokoneilla ku-

luisi tuhansia tai jopa miljardeja vuosia. Tästä syystä teknologiaa pidetään disruptiivisena. Lupaavimpia käyttökohteita odotetaan olevan erityyppisissä optimointitehtävissä, sekä esimerkiksi realistiseen molekyylimallinnukseen perustuvassa ja tehokkaammassa materiaalien kehityksessä. Myös virtausmallinnuksen odotetaan olevan merkittävä sovellusalue, sillä kvanttitietokoneet saattavat nostaa esimerkiksi lentokoneiden aerodynamiikan tai vesialusten hydrodynamiikan mallinnuksen kokonaan uudelle tasolle. Potentiaali on kaupallisesti merkittävä: globaalisti markkinan on ennustettu kasvavan nykyisestä reilusta miljardista yli sataan miljardiin dollariin vuoteen 2040 mennessä.

Haasteet kvanttiedun tiellä

Odotuksista huolimatta tähän mennessä rakennetuilla kvanttitietokoneilla ei ole kyetty saavuttamaan kvanttietua, eli ylivoimaista ongelmanratkaisukykyä tavanomaisiin supertietokoneisiin verrattuna, ainakaan käytännön ongelmissa. Merkittävin syy on kubittien toistaiseksi heikko laatu, jonka myötä kubittien tila saattaa muuttua arvaamattomasti tai niiden kvanttitila romahtaa 33

TOMMI TENKANEN

kokonaan, jolloin superpositioon perustuvaa tehokkuushyötyä ei saavuteta. Toinen syy on tunnettujen kvanttialgoritmien rajallinen määrä. Ilman sopivia algoritmeja kvanttitietokoneen antama vastaus on enemmän tai vähemmän satunnainen, jolloin laskenta muuttuu merkityksettömäksi. Tunnettuja algoritmeja ovat jäljempänä käsiteltävä Shorin algoritmi sekä niin kutsuttu Groverin algoritmi, jonka avulla tietoa voidaan hakea klassisia menetelmiä tehokkaammin. Niiden uskotaan toimivan aikanaan hyvin. Todennäköisesti kvanttitietokone soveltuu käytettäväksi vain rajalliseen joukkoon ongelmia. Niihin sovellettaessa se voi kuitenkin tuoda eksponentiaalista hyötyä ongelmanratkaisun tehokkuuteen. Tutkijoiden tehtävänä on löytää oikeat algoritmit oikeille ongelmille. Kehitys on viime vuosina ollut kubittien laadun osalta nopeaa. Merkittävä edistysaskel alalla nähtiin joulukuussa 2024, kun teknologiayhtiö Google julkis-

Kylkirauta 4/2025

ARTIKKELIT

Kvanttitietokoneteknologiat

Tällä hetkellä kvanttitietokoneen taustalla olevalle teknologialle ei ole vielä selkeää standardia. Erilaisia tapoja rakentaa kubitteja on esitetty useita: esimerkiksi suprajohtavat kubitit, neutraalit atomit, ioniloukut ja fotonikubitit. Osa ratkaisuista vaatii äärimmäistä jäähdytystä lähes absoluuttiseen nollapisteeseen asti, osa toimii huoneenlämmössä. Esimerkiksi puolijohteista koottuja mikrosiruja muistuttavat suprajohtavat kubitit vaativat toimiakseen voimakasta jäähdytystä ja sen mahdollistavaa infrastruktuuria. Sen sijaan esimerkiksi ioniloukkuihin perustuvat kvanttitietokoneet toimivat huoneenlämmössä ja eivät vaadi monimutkaista tukirakennetta ympärilleen. Vielä ei kuitenkaan ole selvää, mihin teknologiaan perustuvat kubitit ovat tulevaisuudessa laadukkaimpia ja miten niitä on erityisesti pitkällä aikavälillä nopeinta ja kustannustehokkainta valmistaa niin, että kvanttitietokoneita kyetään skaalaamaan suuremmiksi ja siten ratkaisemaan yhä monimutkaisempia ongelmia niiden avulla. Vaikka suurin osa tähän asti kehitetyistä kvanttitietokoneista on kytketty supertietokoneeseen tai tarkoitettu pilven kautta käytettäväksi, osaa laitteistoista on visioitu liikuteltaviksi. Ajoneuvoihin tai lentokoneisiin integroidut tehokkaat kvanttitietokoneet tai -sirut voisivat tällöin mahdollistaa aiempaa huomattavasti tehokkaamman ympäristön mallintamisen ja toimintavaihtoehtojen optimoinnin suoraan toimintaympäristön ja sen monimutkaisen ilmiömaailman keskellä. Lupaavaa on myös kvanttitietokoneiden merkittävästi supertietokoneita matalampi energiankulutus. Kvanttilaskennan oletettu tehontarve on minimaalinen, eikä systeemien tarvitse olla

Kylkirauta 4/2025

suuritehoisia kyetäkseen samaan kuin supertietokoneiden.

Kvanttitietokoneet ja suurvaltakamppailu Lupaukset tehokkaasta ongelmanratkaisukyvystä, joko supertietokoneeseen kytkettynä tai käytettynä liikuteltavana paikallisessa toimintaympäristössä, ovat tehneet kvanttitietokoneista niin yhteiskunnallisesti kuin sotilaallisestikin kiinnostavan teknologia-alueen. Merkittävää roolia asiassa näyttelee myös kvanttitietokoneen tunnetuimpiin sovellusalueisiin kuuluva kyky murtaa useita nykyisin käytössä olevia salausmenetelmiä.

Kuvat: vtt.fi, scientificamerican.com ja pixabay.com. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

ti Willow-kvanttiprosessorinsa. Uudenlainen prosessori kykenee virheenkorjaukseen, jonka avulla yksittäisten kubittien heikkoa laatua voidaan kompensoida kokoamalla useista fyysisistä kubiteista niin kutsuttuja loogisia kubitteja, joilla varsinainen laskenta suoritetaan. Odotuksena on, että tehokas virheenkorjaus mahdollistaa kvanttiedun saavuttamisen joissakin ongelmissa jo ennen kuluvan vuosikymmenen loppua. Näin kvanttitietokoneet eivät ole vain kaukaisen tulevaisuuden teknologiaa, vaan todennäköisesti jo lähitulevaisuuden työkaluja tietyissä ongelmissa.

Niin kutsutun Shorin algoritmin avulla kvanttitietokoneiden on teoriassa osoitettu voivan murtaa nykyisin laajasti käytössä oleva RSA-salaus, kun käytössä on vähintään 2 000–4 000 loogista kubittia. Tällä hetkellä rakennetaan vasta ensimmäisiä loogisten kubittien kokonaisuuksia, eikä kubittien laatu vielä vastaa RSA-algoritmin murtamisen vaatimaa tasoa. Kehityksen odotetaan kuitenkin olevan nopeaa. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen teknologiayhtiö IBM:n tiekartalla tuhat loogista kubittia odotetaan saavutettavan jo 2030-luvun alkupuolella. Kanadalaisen Global Risk Instituten teettämän kyselyn mukaan yli 50 prosenttia alan asiantuntijoista pitää

ARTIKKELIT todennäköisenä, että käytössä olevat salausmenetelmät voidaan murtaa viimeistään 2040-alkuun mennessä. Uhan yhteiskunnallisia ja sotilaallisia vaikutuksia minimoidakseen tutkijat ovat kehittäneet Post-Quantum Crypto graphy -salausmenetelmiä (PQC), joiden murtamiseksi ei tunneta Shorin algoritmin kaltaista kvanttimenetelmää. Yhdysvaltain standardi- ja teknologiavirasto NIST on standardoinut uusista PQC-menetelmistä neljä vuonna 2024. Seuraavaksi myös Euroopassa on päätettävä, millä aikataululla ne tai vastaavat muut menetelmät korvaavat nykyisin käytössä olevan RSA-salauksen ja mihin järjestelmiin muutokset tehdään ensin.

Kvanttiteknologioiden muut hyödyt Kvanttitietokoneiden lisäksi kehitteillä olevien muiden kvanttiteknologioiden odotetaan mahdollistavan useita hyötyjä. Näihin lukeutuvat esimerkiksi absoluuttisen turvallisena pidetty kvanttikommunikaatio (kvanttiavaimenjako, QKD) sekä erityisen herkät kvanttianturit, joilla voidaan mitata esimerkiksi magneettikenttiä tai lämpötilaa ennennäkemättömän tarkasti. Kvanttiantureihin perustuvista menetelmistä on tavoiteltu myös satelliitteihin perustuvan navigaatiojärjestelmän korvaajaa. Erityisesti Kiina on kuluneen kymmenen vuoden aikana kehittänyt kvant-

tikommunikaatiota vauhdilla ja kohdistanut eri kvanttiteknologioiden kehitykseen arvioiden mukaan jo lähes 20 miljardia euroa. Myös Yhdysvalloissa valtionhallinnon panostukset kvanttiteknologioihin ovat olleet toistuvasti useita miljardeja dollareita, ja maan laaja yksityinen sektori vauhdittaa investointeja alalle. Myös Nato on aktivoitunut laajasti kvanttiteknologioiden alueella. Osana Naton DIANA-aloitetta (Defence In novation Accelerator for the North At lantic) Suomeen on perustettu yrityskiihdyttämö ja kaksi testikeskusta, joista toinen keskittyy kyberturvalliseen kommunikaatioon sekä kvantti- ja avaruusteknologiaan. Lähitulevaisuudessa myös Naton uusi nopean käyttöönoton suunnitelma (Rapid Adoption Action Plan, RAAP) mahdollistanee kvanttiteknologioiden nopean pilotoinnin ja käyttöönoton puolustussektorilla uudenlaisista kvanttilaskennan sovelluksista herkkiin antureihin. Suomessa aiheen tekevät ajankohtaiseksi Naton ohella myös valtionhallinnon ja alan keskeisimpien toimijoiden yhteistyössä kehittämä kansallinen kvanttistrategia, joka valmistui keväällä 2025. Kesällä taas valmistui koko EU:n yhteinen kvanttistrategia. Strategioiden tavoitteena on tehdä alueista maailman johtavia alalla, mutta käytännössä sama tavoite on myös kaikilla muilla maailman kehittyneimmillä teknologiavaltioilla. Odotettavissa on, että teknologian edistyessä harppauksin globaali kilpailu kiihtyy ja Euroopalla riittää työtä pysytellä teknologisesti itsenäisenä ja omavaraisena. Erityisesti loppukäyttäjiä kaivataan alalle koko ajan lisää pilotoimaan kvanttiteknologioiden käyttöönottoa. Suomessa tilanne on tällä hetkellä kokonaisuutena hyvä, sillä esimerkiksi jäähdytinvamistaja Bluefors ja kvanttitietokoneita kehittävä IQM kuuluvat maailman johtaviin yrityksiin alallaan. Suomessa alalla toimii laaja, tiivis ja monipuolinen tutkimus- ja innovaatioekosysteemi, jonka toiminnan myötä Suomella on erinomaiset mahdollisuudet olla jatkossakin osa murroksellisen teknologian eturintamaa. Teoreettisen fysiikan dosentti ja tieto kirjailija Tommi Tenkanen toimii sy väteknologiaan keskittyvän Cygnus Quantum -yhtiön toimitusjohtajana.

Kylkirauta 4/2025

Kuvat: finna.fi ja kirjoittajan. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

HISTORIAKATSAUS

Suomi, Japani ja teollisuuden liikekannallepano vuonna 1930 TEKSTI: OTTO AURA Pienen maan on aina ollut syytä katsoa myös ulkomaille hakeakseen oppia erilaisista toimintamalleista. Tässä artikkelissa tarkastellaan Japanista Suomeen saapunutta muistiota talouden ja teollisuuden puolustusvalmiuden kehittämiseksi ja vertaillaan sitä suomalaisiin pohdintoihin. Katse kohdistetaan vuonna 1930 kirjoitettuun muistioon ”Teollisuuden liikekannallepano Japanissa” sekä siihen, millaisia tietoja Japanista saatiin?

uistio saapui taloudellisen puolustusneuvoston toimistopäällikölle, everstiluutnantti Gunnar von Wrightille. Muistio on päivätty maaliskuuhun 1930. Marginaalimerkintöjen mukaan jakelu oli henkilökohtaisesti von Wrightille. Asia liittyi teollisuuden ja talouden puolustusvalmiuteen. Taustalla olivat ensimmäisen maailmansodan kokemukset sodan vaikutuksista talouteen. Suomen omat kokemukset olivat vähäisiä, mutta asia oli tunnistettu tärkeäksi. Oleellinen toimintamalli taloudellisen puolustusvalmiuden kehittämisessä oli kansainvälinen tiedonhankinta. Katseet kääntyivät erityisesti Ruotsiin ja sieltä saatiinkin merkittävä määrä tietoa ja näkemyksiä. Ruotsin lisäksi katseita käännettiin laajemmallekin.

Teollisuuden ja kansakunnan liikekannallepano Yksi mielenkiintoinen suunta, josta tietoja haettiin, oli Japani. Millainen järjestelmä Japanissa oli ja voitaisiinko Suomessa ottaa oppia siitä? Talou-

dellisen puolustusneuvoston toimistopäällikkö everstiluutnantti von Wright sai työpöydälleen todennäköisimmin Tokion suurlähetystön kautta muistion teollisuuden liikekannallepanosta Japanissa. Muistion oli kääntänyt lähetystössä käännöstöitä tehnyt professori Hibi Bunsai. Muistio alkoi kysymyksellä ”mitä tarkoitetaan teollisuuden liikekannallepanolla?” Japanilaisessa ajattelussa teollisuuden liikekannallepanon käsite oli laaja ja vastasi käytännössä koko talouden liikekannallepanoa. Kyseessä olisi koko kansakunnan ja kaikkien resurssien liikekannallepano. Tällainen sisällyttäisi itseensä ”kaiken sen työn, joka tarvittaessa on suoritettava, että valtio voi siirtyä menestyksellisesti sodanajan kannalle, ja näin ollen sen piiriin kuuluu poikkeuksetta kaikkien aineellisten ja henkisten voimavarojen hoito ja jakelu”. Järjestelmän täytyi tyydyttää sodan edellytykset ja kansakunnan elämisen edellytykset sodan aikana. Suomessa ja Japanissa ajatukset olivat tältä osin linjassa. Suomessa taloudelliseen puolus37

OTTO AURA tusvalmiuteen sisältyivät yhteiskunnan ja kansan toimeentuloon tähdänneet valmistelut sekä sotilaallisen puolustuksen aineellisten tarpeiden tyydyttäminen. Suunnitelmia perusteltiin myös Japanissa maailmansodan kokemuksilla. Sota levittäytyi poikkeuksellisen laajasti eri elämänaloille ja muodostui todelliseksi ”kansallisten voimavarojen sodaksi”. Tämän johdosta Japani näki tärkeäksi valtion ohjausotteen tiukentamisen teollisuudessa, niin sotateollisuuden kuin elintarviketeollisuuden osalta. Säännöstely ulottui kansalaisten työntekoon, ammattien jakautumiseen ja koulutukseen. Rahatalous ja markkinat kokivat myös muutoksia sodan paineissa ja luonnollisesti myös propagandatoiminta otettiin tiukasti hallituksen johtoon. Japani otti osaa ensimmäiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolella, mutta rajoitti toimintansa ainoastaan lähialueelleen.

Kylkirauta 4/2025

HISTORIAKATSAUS Japanissa todettiin, että jo rauhan aikana oli välttämätöntä valmistella ”koko kansakunnan liikekannallepanoa, niin että se tarvittaessa olisi riittävän tehokasta eikä aiheuttaisi suuria kuluja”. Japanilla ja Suomella olivat yhtenevät näkemykset osana tätä samaa kansainvälistä kehitystä.

Inhimilliset resurssit

Muistion seuraavassa luvussa tarkasteltiin kysymystä, millaisessa laajuudessa kansallinen liikekannallepano tulisi suunnitella ja toimeenpanna. Tarkastelussa olivat inhimilliset resurssit, tuotannon, jakelun ja kulutuksen suhde, kuljetusvälineiden hallinta ja rahamarkkinat. Teemat olivat hyvin samankaltaisia suomalaisten ajatusten kanssa, joten voimme olettaa sisällön kiinnostaneen everstiluutnantti von Wrightiä. Inhimilliset resurssit olivat luonnollisesti tärkeä tekijä kansakunnan kyvyssä kestää ja käydä sotaa. Japanissa todettiin, että valtion tehtävä oli huolehtia siitä, että asevoimien tarvitsema ihmisvoima tulee tyydytetyksi ja että kaikki ”ihmisvarat käytetään hyväksi parhaalla tavalla”. Suomessa tämä konkretisoitui ajatuksena ”oikeasta miehestä oikeassa paikassa”. Kriittisin kohde oli sotatarviketeollisuus. Oli ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Suunnitelmat pitäisi joka tapauksessa olla olemassa ennen sodan alkamista. Suomessa päädyttiin samankaltaiseen johtopäätökseen ja laadittiin asevelvollisuuslakiin perustuva järjestelmä sotateollisuuden tarvitseman ammattitaitoisen työvoiman vapauttamisesta palveluksesta sodan aikana. Tätä tukevaa kansainvälistä näkemystä haettiin ensisijaisesti Ruotsista vuonna 1931. Toisena japanilaisten työlistalla oli toimenpiteet sodanaikaisen työttömyyden estämiseksi. Tähän liittyen oli otettava huomioon myös nuorten, naisten ja vanhojen miesten työvoiman hyödyntäminen. Suunnitteilla oli koko valtakunnan kattava työnvaihtoverkosto, johon sisältyisi jonkinlainen työpakkoperiaate. Työttömyys tai työvoiman saanti eivät saisi muodostua sodan aikana ongelmaksi. Suomalaisissa visioissa työpakkoon on suhtauduttu viimeisenä keinona. Parhaimmaksi menetelmäksi meillä nähtiinkin vapaaehtoinen velvollisuuden täyttäminen, jossa vapaaehtoisuuden (esimerkiksi talkoot) taustalla oli työvelvollisuuslain tarjoama pakottamisen mahdollisuus.

Kylkirauta 4/2025

Teollisuus, tuotanto ja rahamarkkinat Japanilaisten mukaan valtio oli velvollinen huolehtimaan sodan aikana tuotannon, jakelun ja kulutuksen välisestä suhteesta. Tähän oli lisättävä myös ulkomaankauppa. Kaikki lähti sotatarviketeollisuuden tarpeista. Tavoitteena oli luoda mekanismi, joka estäisi sodan aiheuttamat äkilliset muutokset teollisuudessa. Suunnitelmista raaka-aineiden suhteen on nähtävissä japanilainen sodan kuva siitä, että sotaa ei käytäisi omalla alueella. Vallattujen alueiden teollisuus ja raaka-aineet oli kyettävä ottamaan omaan käyttöön. Suunnitelmiin kuului myös laaja säännöstely. Säännöstely riippui osittain tuotteen tärkeydestä sodalle tai kansalle. Myös Suomessa olivat säännöstelyjärjestelmän pohdinnat käynnissä, samoin pohdinnat teollisuuden järjestämisestä sodan varalle. Rahamarkkinoiden suhteen todettiin, että valtion oli ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin ”sodassa tarvittavien varojen keräämiseksi ja keinotekoisen tai luonnollisen pulan tai kauhun puhkeamisen ehkäisemiseksi rahoitusmarkkinoilla”. Varallisuuden suhteen tärkeimmäksi nähtiin Japanin kultavarojen määrän kasvattaminen ja mahdollisimman tarkkaan laadittu ”sotabudjetti”. Sotatarviketeollisuudelle tuli hankkia runsaat varat käytettäväkseen. Suomessa rahamarkkinoita asetettiin pohtimaan taloudelliseen puolustusneuvostoon raha-asiain jaosto. Ensimmäisenä tehtävänään vuoden 1930 aikana jaosto selvitti, millaisia varoja 2–3 kuukauden tai 6 kuukauden sodankäynti tulisi vaatimaan, miten kyseiset varat olisi järjestettävä ja mistä raha olisi saatavilla? Oli myös tutkittava, millaisia järjestelyjä eri maissa oli maailmansodan aikana joko toteutettu tai suunniteltu. Näin ollen tiedot Japanista hyödyttivät tiedonhankintaa. Muita havaintoja

Muistiossa lueteltujen keinojen toteuttaminen vaati vähintäänkin lakitekstien luonnosten valmistelua. Tekstistä voi tulkita, että näitä ei Japanissa ollut vielä valmiina, mutta ei ollut Suomessakaan. Taloudellinen puolustusneuvosto tosin sai tarvittavat esitykset ja asetukset luonnoksina valmiiksi vuoden 1935 aikana. Japanilaisten johtopäätös onnistumisen mahdollisuudesta oli myös kir38

jattu muistioon. Kansan tuki ja uhrautuvaisuus olivat kaiken mahdollistajana: ”Teollisuuden mobilisoiminen vaatii ennen kaikkea rajatonta uhrautuvaisuutta kansan puolelta ja näin ollen on välttämätöntä ja tärkeää, että kansa on selvillä siitä, että sodan päämäärät ovat oikeat, niin että koko kansa on siinä mukana.” Muistion viimeisellä liuskalla mainittiin, että Japanissa oli järjestetty laaja siviilivetoinen teollisuuden liikekannallepanoharjoitus 24. kesäkuuta 1929. Johtajana harjoituksessa toimi kansallisten varojen toimiston johtaja. Valitettavasti muistiossa ei kuvattu harjoituksen kulkua laajemmin, vaan todettiin vain tavoitteisiin kuuluneen esimerkik-

Kuvat: SA-kuva/Puolustusvoimat, Suomen valokuvataiteen museo, wikipedia.org ja Uudenkaupungin museo. Kuvanmuokkaus Pasi Väätäinen.

HISTORIAKATSAUS

si kuljetusten onnistumisen varmistaminen. Muistioon oli sisällytetty myös lehtileikkeitä harjoituksesta, mutta ne eivät enää ole asiakirjan yhteydessä.

Kokonaismaanpuolustuksen siemen Muistio Japanin teollisuuden liikekannallepanosta on oivallinen esimerkki siitä, kuinka tietoa saatiin ympäri maailman myös vuonna 1930. Muistiossa kuvaillut teollisuuden ja talouden liikekannallepanon tekijät osoittautuivat hyvin samanlaisiksi kuin Suomessa. Asiat kiinnostivat varautumisesta vastanneita tahoja niin Japanissa kuin Suomessa. Kyse oli kokonaisvaltaisesta yhteiskun-

nan mobilisoinnista, jossa huomioon oli otettava teollisuus, työvoima, rahamarkkinat ja kuljetuskapasiteetti. Uhkana oli sota, johon oli varauduttava. Teollisuuden ja talouden liikekannallepanon teemat puhuttelevat myös nykypäivänä ja resonoivat vahvasti Suomessa ja Euroopassa käytävään keskusteluun huoltovarmuudesta, kriittisestä infrastruktuurista ja sotatalouden resursoinnista. Miten sotatarviketeollisuudelle varmistetaan raaka-aineet, työvoima ja rahoitus ja miten varmistetaan yhteiskunnan kestokyky? Suomessa 1930-luvulla taloudellinen puolustusneuvosto oli aktiivinen hankkimaan tietoja ulkomailta. Tästä yhtenä esimerkkinä edellä esitetty 39

tiedonhankinta Japanista. Suomi ja Japani tekivät muutakin yhteistyötä, esimerkiksi tiedustelun saralla. Kuten 1930-luvulla, myös nykyään pienen maan on syytä hakea oppeja, ajatuksia ja vertailukohtia kansainvälisesti, jotta se voi tehdä parhaansa turvatakseen kriisinkestävyytensä. Valtiotieteiden tohtori Otto Aura toi mii sotahistorian opettajana strategian ja sotahistorian opetusryhmässä Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Kylkirauta 4/2025

PERINNETIETOUTTA

Esiupseerikurssi ja kurssimerkki

adetti- ja yleisesikuntaupseerien ohella on syytä korostaa myös esiupseerien koulutusta ja tunnuksia. 101 vuotta sitten Sotakorkeakoulukomitea esitti mietinnössään, että yleisesikuntaupseerikurssin lisäksi annettaisiin täydennyskoulutusta. Säädetty asetus ei tätä edellyttänyt, mutta 8. pykälä antoi mahdollisuuden ”järjestää sekä lyhennettyjä että täydennyskursseja samoin kuin muita tilapäiskursseja.” Heti tammikuussa 1925 aloitettiin yleisesikuntaosaston rinnalla itsenäisten pataljoonien ja joukko-osastojen komentajille tarkoitettu komentajakurssi 16 opiskelijan vahvuisena. Kursseja järjestettiin kuusi, joista yksi oli suunnattu ilmavoimien upseereille. Kursseilta valmistui yhteensä 70 upseeria. Vaikka kurssit olivat sotaväen päällystön kannalta merkityksellisiä, koettiin ne Sotakorkeakoulun toimintaa hajottavaksi ja resurssit haluttiin toiminnan väliaikaisuuden takia keskittää ye-kursseihin. Syksyllä 1945 aloitettiin Taistelukoulussa Sotakorkeakoulua käymättömille upseereille kolmikuukautinen komentajakurssi. Koska sotavuosina kursseja ei toimeenpantu, oli ensimmäisillä kursseilla oppilaina jopa everstejä ja Mannerheim-ristin ritareita. Taistelukoulu sijaitsi silloin Santahaminassa, mutta siirtyi jo vuonna 1947 Haminaan. Samalla nimeksi vaihtui yleinen komen tajakurssi. Vuonna 1957 pidetyn 12. kurssin jälkeen nimeksi vaihtui edelleen käytössä oleva esiupseerikurssi (EUK). Vuonna 1949 Taistelukoulu siirtyi Tuusulaan, jossa se toimi lakkauttamiseensa vuoden 1992 loppuun asti. Opetus jatkui Tuusulassa vuoteen 1996 Maanpuolustuskorkeakoulun Täydennyskoulutusosaston alaisuudessa.

Kylkirauta 4/2025

Kaikki eivät ole käyneet kurssiaan Tuusulassa. Huollon upseerit koulutettiin Huoltokoulutuskeskuksessa. Ilmaja merivoimilla on ollut omat toteutuksensa. Merivoimien ja rannikkotykistön upseerit koulutettiin meripuolustuksen EUK:lla Merisotakoulussa vuosina 1978–1996. Taktiikan opetus on ollut pääoppiaine. Yksi varhainen kirjaus kurssin päämäärästä oli, että ”oppilaiden oli pystyttävä kaikissa olosuhteissa kouluttamaan, johtamaan ja hallitsemaan vahvistettua pataljoonaa ja rykmenttiä”. Tasoa on sittemmin nostettu ensin yhtymätasolle ja viimeksi nykyiselle puolustushaaratasolle eli taktiselle tasolle. Kurssilla on annettu yleisesti esikuntaupseerin aselaji- ja toimistopäällikkötehtäviin vaadittavat valmiudet. Kurssin kesto on vaihdellut 3–11 kuukauden välillä, mutta vakiintunut puoleen vuoteen. Kurssille on komennettu yleensä 5–7 vuotta kapteeni- tai maisterikurssin jälkeen eli noin 12–15 vuoden kuluttua valmistumisesta. Kurssien vahvuus on vaihdellut muutamasta kymmenestä yli sataan. Nykyisin kurssille osallistuvat kaikki upseerit, ja osa jatkaa erillisen hakeutumisen kautta yleisesikuntaupseerikurssille. Aiemmin EUK on toiminut ye-kurssin pääsykokeena tai sille ovat osallistuneet ne, jotka eivät ole joko halunneet tai päässeet ye-kurssille. Kuten jo sata vuotta sitten, pidetään EUK:n käyneiden mahdollisuutta jatkaa yleisesikuntaupseerikurssille tärkeänä. Puolustusvoimain komentaja hyväksyi 10. lokakuuta 1947 taiteilija, majuri Aarno Karimon suunnitteleman merkin käyttöönotettavaksi. Tompakista valmistettua soikiolaattaa ympäröi kullattu reunus. Keskellä on mattapintaisella tummalla pohjalla kullattu vaakunalei-

jona. Tarkkasilmäiset ovat voineet havaita sotilaspuvuista myös peilikuvana valmistettuja merkkejä, tiettävästi niitä on valmistettu vain yhdelle kurssille. Merkin kanto-oikeutta on vaiheittain laajennettu koskemaan paitsi esiupseerikurssin myös Sotakorkeakoulun komentajakurssin, meri- ja ilmavoimien komentajakurssin, majurikurssin ja huoltoesiupseerikurssin suorittaneita. Merkit jaetaan perinteisesti kurssin todistusten jaon yhteydessä. Perinteisestä tavasta kaivertaa merkin taakse kantajan nimi tai nimikirjaimet, kurssinumero sekä päivämäärä on valitettavasti luovuttu jo vuosia sitten. Merkkiä kannetaan sotilasvirkapuvun oikeanpuoleisen rintataskun vastataipeeseen tai vastaavaan kohtaan kiinnitettynä. Kurssimerkkiä ei saa kantaa rinnan yleisesikuntaupseerikurssimerkin kanssa. Mahdollista ulkomaista jatkotutkinto- tai täydennyskoulutusmerkkiä kannetaan suomalaisen merkin alapuolella. EUK:n jälkeen upseeri ylennetään ensimmäiseen esiupseerin arvoon eli majuriksi tai komentajakapteeniksi. Maaja ilmavoimien esiupseereilla kauluslaatoissa on kaksi 3 millimetriä leveää reunaommelta yhden sijaan ja lippalakin m/49 lipan juuressa oleva nauhapunos on kultainen mustan sijaan. Merivoimissa lippalakin m/30 ulkoreunassa on yksirivinen, kullanvärinen tammenlehväkirjaus. Maa- ja ilmavoimilla nämä tulevat vasta everstin arvossa, kun taas kenraalikunnalla on lipassa kaksiriviset tammenlehväkirjaukset. Jussi Ahokas

KOLUMNI

Kisakunnossa?

rheiluväki pääsee seuraamaan kamppailua monien lajien maailmanmestaruuksista vuosittain järjestettävissä kilpailuissa. Joissakin lajeissa kisataan harvemmin. Jalkapallossa kisasykli on neljä vuotta. Yleisurheilussa maailmanmestaruuksista kilpaillaan joka toinen vuosi. Urheilijoiden tavoitteena on ajoittaa huippukuntonsa niin, että maksimisuorituskyky on käytettävissä juuri tärkeimmissä kilpailutapahtumissa. Etukäteistieto tulevaisuuden kilpailuajankohdista on lähtökohta valmennusohjelmien laatimiselle. Yleisurheilun MM-kilpailut pidettiin – tämän lehden teemaan sopivalla tavalla – Tyynellämerellä sijaitsevan Japanin pääkaupungissa Tokiossa syyskuussa 2025. Suomen lippu liehui muiden joukossa stadionin kirkkaissa valoissa. Urheiluselostajat puhuivat kisalähetyksien aikana tuttuun tapaan Suomen joukkueen ”hyvästä vireestä” ja ”taisteluilmeestä”. Tulosten ilmestyttyä monitoreihin jouduttiin kuitenkin toteamaan, että ”ihan hyvin taisteltiin”. Valmennusjohto oli ”tyytyväinen kehityksen suuntaan”. Joku taisi mennä lausumaan, että Suomen joukkue ”onnistui odotusten mukaisesti”. Syitä odotuksia heikommalle menestykselle kuultiin kisojen aikana ja niiden jälkeen; pieni maa, vaikeat ajat, resurssien leikkaukset, olosuhteet, jatkuvat loukkaantumiset ja ongelmallinen logistiikka muun muassa. Suomen urheilijoilta nähtiin lupaavia suorituksia, mutta kisojen aikana ei jäänyt epäselvyyttä siitä, että ero yleisurheilun nykyisiin kärkimaihin on suuri. Saavutetut pistesijat ja tehdyt uudet ennätykset olivat innostavia. Toisaalta joissain lajeissa nähtiin alisuoriutumisia. Kisojen mitalitaulukossa on maita, joiden menestys on selkeästi muita laajapohjaisempaa. Useimmiten nämä maat ovat suuria. Yhdysvallat nappasi noin kolmanneksen jaossa olleista kultamitaleista. Vaikka Tokion mitalisaldo ei itse urheilijoita valmentajineen, saati sitten penkkiurheilijoita ja urheilujohtajia, ilah-

duttanutkaan, suomalaisessa yleisurheilussa näyttäisi olevan kasvupotentiaalia, jota edelleen voidaan edistää. Menestyäkseen urheilijamme tarvinnevat yhä systemaattisempaa tukea, tiukkoja harjoitusympäristöjä sekä kovempia kilpailuja. Koska suurimpien kilpailujen välissä järjestetään useita kansainvälisiä kilpailuja, urheilijoilla on jatkuva mahdollisuus testata omaa suoritustasoaan kilpakumppaniensa kanssa ja heitä vastaan. Tulokset puhuvat puolestaan. Rajoitukset urheilijoiden osallistumiselle kansainvälisiin kilpailuihin esimerkiksi poliittisista syistä ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Kansainvälisen urheiluyhteisön on vaikea tietää, millä suoritustasolla kisoista poissuljettujen maiden urheilijat ovat. Boikottien päättyessä areenoille tulevat voivat olla yllättäjiä. On selvää, että mestaruustason urheilijoiden välineet ovat huippumuotoiltuja ja viimeisen päälle olevista materiaaleista valmistettuja. Jossain tilanteessa huippuvälineillä voidaan saavuttaa ratkaiseva etu kilpakumppaniin nähden. Silloin voi tulla mitali kaulaan. Eihän tässä pitkää loikkaa tarvitse ottaa, kun päästään pohtimaan analogioita urheilun ja puolustuksen välillä.

Otetaan ajatusleikki ja kuvitellaan, että moukarinheitto olisi suluttamista, seiväshyppy liikkeen edistämistä, korkeushyppy vaikka elektronista suojautumista, 100 metrin aidat jalkaväen etenemistä ja kiekonheitto epäsuoran tulen järjestämistä. 3 000 metrin estejuoksu voisi olla materiaalitäydennyksiä ja evakuointeja. Äkkiä voimme keksiä vastinparit kaikille toiminnallisuuksille, joita taistelukentällä tarvitaan. Menestyvän joukkueen pitää pärjätä kaikissa lajeissa, kapealla pohjalla ei menestystä tule. Tiedämme kyllä, ketkä ovat Puolustusvoimien valmentajat. Heidän on omalla esimerkillään näytettävä mallia valmennettaville kisakunnon ylläpitämisestä. Sotilaan henkinen ja fyysinen suorituskyky pitää olla vähintään perustasolla joka ainut päivä. Hyvän kunnon päälle on helpompi rakentaa tarvittava lajikohtainen osaaminen. Tarvitaan tiukat sekä nousujohteiset harjoitusympäristöt ja -järjestelyt. Sotavarustukseen ja urheiluvälineisiin suhtautuminen on aika samankaltaista. Puukeihäs ei lennä niin kuin alumiinista tehty. Lasi- tai hiilikuituisella seipäällä päästään korkeammalle kuin puusta veistetyllä. Sotilaamme ja joukkomme pitää varustaa siten, että voidaan oikeasti taistella voitosta. Sotilaallisia kyvykkyyksiä ei urheilun tapaan mitata säännöllisin välein järjestettävissä kilpailuissa. On muilla keinoin hankittava ymmärrys siitä, millä tasolla oma kulloinenkin kisakunto on. Samalla on jatkuvasti seurattava ja analysoitava kilpakumppanin kunnon ja välineistön kehitystä, jotta vaatimukset omalle kisakunnolle voidaan määrittää. Urheilussa, joka taidetaan ottaa yhtä vakavasti kuin puolustus, heikko menestys tietenkin harmittaa ja keskusteluttaa. Puolustusvoimien lajeissa heikko menestys ei ole hyväksyttävä vaihtoehto. Johtajien ja valmentajien on hoidettava oma rootelinsa niin, että sotilaamme ja heistä muodostettavat joukot välineineen ovat tarvittaessa kisakunnossa. Silloin voi tulla mitaleita rintaan. Heikki Välivehmas

Kylkirauta 4/2025

Kumppanisi myös seuraavat 100 vuotta.

STEEL

Kylkirauta 4/2025

ENERGY

CHEMICALS

COMPONENTS

KIRJA-ARVIO

Tulevaisuuden supervalta? Kiinan maailma – Tulevaisuuden supervalta ja sen tavoitteet Mika Hentunen & Kristiina Helenius Tammi 2025 Sivuja 255 ISBN 978-952-04-6073-0

iemmin Pekingissä – nykyään Moskovassa toimivan Ylen kirjeenvaihtaja Mika Hentusen ja toimitusjohtaja Kristiina Heleniuksen kirjassa perehdytään Kiinan kehitykseen, suurvaltapoliittisiin tavoitteisiin ja pyrkimyksiin kiistää yksinapainen maailma ja Yhdysvaltain johtava asema supervaltana. Kirjassa tarkastellaan monipuolisesti Kiinan tavoitteita ja toimia, joiden avulla maa pyrkii nousemaan maailman johtavaksi supervallaksi. Demokraattisiin valtioihin verrattuna Kiinan etuna on se, että kommunistisen puolueen keskusjohtoisuus mahdollistaa maan systemaattisen kehittämisen pitkällä aikajänteellä. Kiinan suurstrategisena tavoitteena on nousta maailman johtavaksi valtioksi vuoteen 2049 mennessä. Yhdysvaltain näkökulmasta globaalin vallan vapaaehtoinen luovuttaminen puoluejohtoiselle kommunistimaalle on mahdottomuus ja Yhdysvallat ei näe vaihtoehtoa läsnäololleen Tyynellämerellä. Se on yksiselitteisesti sitä mieltä, että maailmanjärjestyksen säännöt eivät ole neuvoteltavissa. Varsinkaan Kiina ei voi kirjoittaa niitä uudelleen. Kiinan nykyinen johtaja Xi Jingping on koko valtakautensa ajan ohjannut resursseja sellaisiin hankkeisiin, jotka muokkaavat kansainvälistä järjestystä ja vahvistavat Kiinan taloudellista, sotilaallista ja globaalia asemaa. Kiina pyrkii maailman hegemoniajohtajaksi heikentämällä Yhdysvaltoja ja vahvistamalla omaa voimaansa. Kiina aloitti taloudellisen nousunsa lännen halpatyömaana ja on sen kautta luonut itselleen teollista, teknologista ja taloudellista pääomaa ja osaamista, jota se on vahvistanut globaalin teollisuusvakoilun ja innovaatioiden kopioinnin avulla. ”Kiina taistelee Yhdysvaltain vaikutusta vastaan ennen kaikkea talou-

dellisilla toimilla. Tavoitteena on, että Kiinan riippuvuus Yhdysvalloista vähenee sitä mukaa kuin se rakentaa globaalia asemaansa. Kiina suhtautuu aggressiivisesti Yhdysvaltain yrityksiin irrottautua omista Kiina-sidonnaisuuksistaan ja pyrkii päinvastoin lisäämään riippuvuuksia, jotka voivat tehdä Yhdysvallat haavoittuvaksi.” ”Käynnissä oleva valtakamppailu vaikuttaa jokaiseen maapallon asukkaaseen geopolitiikan, teknologian ja yhteiskuntajärjestelmien kautta. Se ei ole vain valtakamppailu, vaan myös taistelu arvoista ja vaikutusvallasta.” Kirjassa tarkastellaan Kiinan suurvaltapyrkimyksiä pääosin Kiinan ja Yhdysvaltain näkökulmasta. Tarkastelunäkökulman dualistisuus tuo rikkautta kirjan sisällölliseen tarkasteluun, eikä toista pelkästään Kiinan virallista kommunistista puoluepropagandaa. Kiinan toimet yhdistettynä Yhdysvaltain näkemyksiin ja vastatoimiin auttavat lukijaa myös ymmärtämään Yhdysvaltojen ulkoja puolustuspolitiikan viimeaikaista uudelleen asemoitumista ja sen tavoitteita. Kirjassa myös pohditaan Euroopan unionin ja Suomen Kiina-suhteiden muuttumista ja kehittymistä osana käynnissä olevaa valtapeliä. Onko Kiina jo supervalta? Absoluuttista määritelmää supervallalle ei ole olemassa ja maailman johtavien tutkijoiden 43

ja analyytikkojen arviot asiasta vaihtelevat. ”Kiinalla on jo supervallalta vaadittavaa sotilaallista ja taloudellista ylivoimaa. Yhdysvallatkin suhtautuu Kiinaan vakavasti otettavana haastajana ja tulee siten tunnustaneeksi sen kuuluvan supervaltaluokkaan.” ”Kiinan asevoimat ovat henkilöstöltään kirkkaasti maailman suurimmat, ja Kiinan talous on Yhdysvaltain kanssa omassa luokassaan. Asukasta kohti mitattuna Kiinan talous on jo ohittanut Yhdysvaltain talouden. Yhdysvallat on kuitenkin ainoa maa, joka täyttää kiistatta kaikki supervallan kriteerit. Kiina ei pysty vaikuttamaan globaaliin järjestelmään ja projisoimaan valtaansa kaikin tavoin eli taloudellisesti, sotilaallisesti, teknologisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti.” Onko Kiinan nousu kuitenkin taittumassa? ”Yli neljän vuosikymmenen nousun jälkeen Kiinan osuus maailmantaloudesta on supistumassa. Kiinan talous ei supistu ainoastaan suhteessa koko maailmantalouteen vaan myös suhteessa sen kilpakumppaniin Yhdysvaltain talouteen, joka on pysynyt johtoasemassaan. Talous ei ole ainoa alue, jolla Kiinan ote on alkanut lipsua. Se on jäämässä jälkeen myös muilla mittareilla. Kävikö Kiina siis huipulla vain kääntymässä, ja onko sen eeppinen noste nyt tulossa päätökseensä?” Ajankohtaisuutensa vuoksi voin suositella teoksen lukemista kaikille. Kirja antaa myös viitteitä siitä, kuinka kahden- ja monenkeskisen diplomatian lisäksi Kiina ulottaa lonkeroitaan itsenäisten valtioiden alueelle yksittäisten kansalaisten kautta. Kuluttajille suunnattujen edistyneiden teknologisten ratkaisuiden, halvan hinnan, ylellisten tuotteiden, näyttävien mainoskampanjoiden ja sosiaalisen median avulla Kiina luo riippuvuuksia kansalaisten arkeen ja rakentaa vaikuttamisalustaa oman propagandansa ja poliittisten tarkoitusperiensä edistämiselle. Olemme henkilökohtaisten valintojemme ja ostopäätösten kautta vaikuttamassa siihen, edistämmekö vai jarrutammeko Kiinan poliittisten ja taloudellisten tavoitteiden edistymistä maailmassa. Kari Aapro

Kylkirauta 4/2025

KIRJA-ARVIO

Omanarvontuntoa ja jääräpäisyyttä Temperamenttia! – Sotilasylijohdon tunnehistoria Lasse Laaksonen Docendo 2025 Sivuja 387 ISBN: 978–952–382–908–4

ilosofian tohtori, dosentti Lasse Laaksonen on jälleen tarttunut Suomen sotilaalliseen ylijohtoon vapaussodasta Lapin sotaan. Sodat toimivat kehyksenä tarkasteltaessa kolmen sotilaan elämää ja uraa. Nämä kolme jääkäriä ovat kenraaliluutnantti Lauri Malmberg, jalkaväenkenraali Paavo Talvela ja kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo. Vapaussodassa Malmberg ylennettiin Libaun listan mukaisesti majuriksi ja Siilasvuo (tuolloin vielä Strömberg) kapteeniksi jääkäriarvojensa perusteella. Paavo Talvela oli vain jääkäri, mutta nimitettiin luutnantiksi vapaussodan alussa ja sodan loppuun mennessä hän yleni majuriksi. Kirjassa kuvataan, miten nuo kolme nousivat kenraalikuntaan, ja miten erilaiset heidän uransa olivat. Leimaa-antavina luonteenpiirteinä olivat Malmbergin joviaalisuus ja tyyneys sekä Siilasvuon ja Talvelan kiivaus ja herkkähipiäisyys. Talvela tyydytti vapaussodasta jäänyttä sodan nälkäänsä Aunuksen ja Vienan retkikuntien operaatioissa. Niissä epäonnistuminen koski syvästi ja paluu arkeen ei maistunut. Everstiluutnantti Malmberg taas tylsistyi kenttätykistörykmentin komentajana Tuusulassa. Strömberg palveli sodan jälkeen Helsingissä, Haminassa ja Sotakorkeakoulun jälkeen Polkupyöräpataljoona 1:n komentajana Terijoella. Talvela oli uuttera upseerikapinan puuhamiehenä. Suomenmielisten jääkärien tavoite oli savustaa laitoksesta ulos keisarillisen Venäjän riveissä palvelleet ”ryssänupseerit”. Korkea-arvoisin jääkäri hankkeessa oli 1921 suojeluskuntain ylipäälliköksi nimitetty Malmberg. Upseerikriisi huipentui ja laukesi Malmbergin nimitykseen puolustusministeriksi toukokuussa 1924. 1930-luvun alkuun mennessä Malmberg oli vakiinnuttanut asemansa ja onnistunut pelastamaan sen Mäntsä-

Kylkirauta 4/2025

län kapinan jälkimainingeissa. Merkittävin saavutus oli lapuanliikkeen pääsihteeri Kurt Martti Walleniuksen kiinniotto viskin voimin. Malmbergin pahimpana puutteena pidettiin viinan kanssa läträämistä. Talvela yleni everstiksi ja yleisesikunnan operatiivisen osaston päälliköksi. Vaikeana alaisluonteena hän sai suksensa ristiin sotaväen päällikkö Sihvon ja yleisesikunnan päällikkö Walleniuksen kanssa. Raskaana päätöksenä oli siirtyminen siviiliuralle, ensin filmiteollisuuden ja sittemmin Alkoholiliikkeen ja selluloosateollisuuden palvelukseen. Siviilissäkin hän koki esimiehensä hankaliksi. Siilasvuo palveli Oulussa Pohjois-Pohjanmaan sotilaspiirin päällikkönä talvisotaan asti. Kiivasluonteinen piirin päällikkö riitautui jopa diplomaattisen suojeluskuntain yliesikunnan päällikön Armas Eino Martolan kanssa. Talvisodan alussa Talvela tarjoutui ylipäällikölle pelastamaan rintaman Tolvajärvellä. Siviilistä tehtävään nimitettynä hän sai sotatoimiyhtymän komentoonsa suoraan ylipäällikön alaisuuteen. Tätä komentosuhdetta hän piti annettuna ja kaikkia muita järjestelyitä mahdottomina. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi komentajaksi nimittämisen jälkeen. Tässä kylvettiin ylipäällikön tietämättä 44

ongelmien siemen. Siilasvuosta tuli Suomussalmen ja Raatteentien sankari sekä kenraalimajuri talvisodan päätyttyä. Kaikki oli siis valmista suureen yhteenottoon vuodesta 1941 alkaen. Ylipäällikön ja jääkärikenraalikolmikon välienselvittely kulminoitui jatkosodassa. Malmberg turhautui, kun Suojeluskuntajärjestö typistyi Kotijoukoiksi ja miehet sekä aseet keskitettiin rintamalle. Tulisieluinen Talvela turhautui, kun ei päässyt suoraan ylipäällikön alaisuuteen. Hän purki kiukkunsa ylemmän esikunnan ja Päämajan upseereille. Talvela erotti divisioonan komentajansa ja määräsi uuden komentajan ylipäällikköä kuulematta ja väitteli tästä Mannerheimin kanssa, epäillen tämän isänmaallisuutta. Äärimmilleen venytetty vieteri katkesi ja Talvela siirrettiin yhteysupseeriksi Saksaan. Toisen kerran Talvela koetteli ylipäällikön hermoja Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana Aunuksen Ryhmän komentajana, jolloin hän riitautui armeijakunnan komentajansa kanssa ja joutui jälleen ylipäällikön edustajaksi Saksaan. Siilasvuo puolestaan kiukutteli ja oli omavaltainen ollessaan Lapissa alistettuna von Falkenhorstille ja sittemmin Dietlille. Riidat eskaloituivat niin, että sillä oli vaikutuksia jo Suomen–Saksan suhteisiin. Siilasvuo siirrettiin toimistotöihin Helsinkiin, jossa hän koki merkityksensä vähentyneen ja turhautui. Kirjan sulkiessaan lukijalle jää päällimmäiseksi tunteeksi ihmetys. Nämä ankarat vaiheet kokeneet miehet osoittivat sellaista pikkumaisuutta ja prinsessanherkkyyttä, joita etulinjan soturit olisivat hyvin todennäköisesti pitäneet ”akkamaisina”. Laaksonen kirjoittaa elävän sujuvasti ja tekstistä huokuu aiheen asiantuntemus. Lukijaa kiusaa kuitenkin oikoluvun ontuvuus: jääkärien sisäisissä sotilasarvoissa Zugführer oli joukkueenjohtaja, ei Gruppenführer; kenraalimajuri Wiljo Tuompo vaihtuu talvisodassa välillä everstiksi ja kenraaliluutnantti Malmbergiä tituleerataan sitkeästi kenraalimajuriksi jatkosodan välirauhaa käsiteltäessä. Harmittavia yksityiskohtia hyvässä teoksessa. Pekka Holopainen

KIRJA-ARVIO

Nuoria miehiä nykyaikaisessa sodassa Pyhä luvattu sota – Pelkoa ja inhoa Ukrainassa Ellis Aalto Docendo 2025 Sivuja 430 ISBN 9789528501527

seudonyymiä Ellis Aalto käyttävä suomalainen vapaaehtoistaistelija kirjoitti erilaisen sotakirjan kokemuksistaan Ukrainan sodassa. Pyhä luvattu sota – Pelkoa ja inhoa Ukrai nassa on koruton ja ilmeisen rehellinen kuvaus yhden yhteiskunnan reuna-alueella horjuvan nuoren miehen kompuroivasta taipaleesta Ukrainan rintamalle. Ellis Aalto on nuori suomalainen mies, jota hyvällä syyllä voi kutsua syrjäytyneeksi. Hänen elämäänsä Suomessa kuuluivat lähinnä työttömyys, yksinäisyys, masennus ja päihteet. Ainoita onnistumisen elämyksiä Ellis oli saanut suorittaessaan asepalvelustaan. Tunne yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä sai miehen päätymään itsemurhaan. Itsemurhan päivämäärä ja tapa olivat jo päätetyt, mutta sitten Venäjä aloitti helmikuussa 2022 avoimen hyökkäyksen Ukrainaan. Aallon elämä sai jälleen merkityksen ja hänessä syttyi palo lähteä vapaaehtoiseksi Ukrainaan. Ukrainan presidentti Zelenskyin toivotettua sodan alussa kansainväliset taistelijat tervetulleiksi Ukrainan riveihin alkoi vapaaehtoisia virrata ympäri maailman. Ellis myi vähän omaisuutensa ja lähti omakustanteisesti Baltian ja Puolan halki kohti Ukrainaa. Vajavaiset tietonsa vapaaehtoisia riveihinsä ottavista ukrainalaisjoukoista hän sai sosiaalisen median alustoilta. Ukrainassa kansainvälisillä vapaaehtoisilla oli kova kiire rintamalle, mutta näiltä edellytettiin osallistumista sotilaskoulutukseen. Suomessa aliupseerikoulutuksen saaneelle reserviläiselle koulutus näyttäytyi ala-arvoisena. Ohjelmassa oli kuoppien kaivelua, marsseja ja erilaisia etenemismuotoja. Kouluttajat olivat kirjoittajan mukaan laiskoja, kielitai-

dottomia ja korruptoituneita. Koulutukseen osallistuneet suomalaiset ja monet lännestä saapuneet vapaaehtoiset saivat melko pian tarpeekseen pelleilystä ja etsiytyvät muualle. Aallon yksiköt vaihtuvat taajaan, eikä vapaaehtoisuudesta tahdo oikein tulla mitään. Vähäinen omaisuus sulaa hotelleissa asumiseen ja odotteluun. Suomalaiset päätyvät muodostamaan oman joukkonsa ja hetken vapaaehtoisten toiminta näyttäytyy kirjan sivuilla organisoituneena. Suomalaiset suorittavat vartiopalvelusta melko rauhallisella rintamanosalla. Palvelus on kuitenkin puuduttavaa odottelua, eikä juuri sellaista toiminnantäyteistä seikkailua, jota suomalaiset ovat lähteneet hakemaan. Yksi toisensa jälkeen vapaaehtoiset hakeutuvat muualle. Tulikasteen kirjoittaja saa syksyllä Petropavlinkassa Ukrainan käynnistettyä laajan vastahyökkäyksen. Elliksen ryhmänjohtaja ja asetoveri, irlantilainen Rory Mason, kaatuu tässä taistelussa. Kuolema on seurausta toisen vapaaehtoisen harkitsemattomasta päätöksestä ja asia jäi vaivaamaan suomalaista. Marraskuussa hän päätti jättää Ukrainan ja

suuntaa kotiin. ”Olen saavuttanut tavoitteeni tältä sodalta. Tämä ei ole se pyhä sota, joka minulle suomalaisena on luvattu.” Aalto kirjoittaa. Mutta mikä oli se tavoite? Tavoite oli kokea sota ja kirjoittaa siitä kirja. Vaikka osa matkan aikana tehdyistä muistiinpanoista paloi varusteiden mukana, on Aallon kerronta eheätä ja elävää. Vaikka teksti on välillä kovin laveaa kuvailua ryhmän jäsenten keskinäisestä kanssakäymisestä, se ei ole millään tapaa tylsää. Aalto kertoo ilmeisen rehellisesti Ukrainan asevoimien puutteista, upseereiden osaamattomuudesta, korruptiosta, rikoksista ja päihteiden käytöstä. Hän kuvaa kuinka mielikuvituksessa syntyneet odotukset sankariteoista eivät kohtaa todellisuutta ja kuinka vapaaehtoisiksi on hakeutunut toinen toistaan erikoisempia hahmoja. Suomalaisista hän kylläkin toteaa näiden olevan omassa luokassaan asepalveluksessa saamansa hyvän peruskoulutuksen ansiosta. Entä korjasiko sota merkityksettömältä tuntuneen elämän? Eipä juuri. Sodan jälkeen Aallolla diagnosoitiin narsistinen persoonallisuushäiriö ja antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. Määrättyjen masennuslääkkeiden ja ilmeisesti myös Suojelupoliisin kirjaaman palvelushistorian seurauksena aseluvan uusiminen ei enää onnistunut. Määrättyjä lääkkeitä parempia hoitokeinoja olivat kuitenkin sodassa syntyneet ystävyyssuhteet ja vertaistuki. Ellis Aallon kirja on ehdottoman suositeltavaa luettavaa. Vaikka se ei sisällä kuvauksia Ukrainan sodan merkittävimmistä käänteistä, se antaa silottelemattoman kuvan siitä sekasorrosta, joka Ukrainassa vallitsi ensimmäisenä sotavuonna. Kirjoittajalla on myös lahja kirjoittaa arkisista asioista mielenkiintoisesti ja jopa runollisesti. Pyhä luvattu sota vertautuu kaunokirjallisesti nykypäivän Tuntemattomaksi sotilaaksi, jonka keskiössä ovat ihmiset eikä niinkään tapahtumat. Aika velikultia. Ville Vänskä

Kylkirauta 4/2025

KIRJA-ARVIO

Kuinka Venäjän käymä informaatiosota voitetaan Totuudella ei voi taistella valheita vastaan Peter Pomerantsev Käännös Kyösti Karvonen Docendo 2025 Sivuja 392 ISBN 978-952-850-173-2

otuus vastaan valhe, hyvä vastaan paha, demokratia vastaan autokratia. Kaupallisessa mielessä muunneltu totuus on itse asiassa valhe, vai kuinka paljon mainoksissa on täysin totta? Julkishallinto edustaa totuutta, jossa on pysyttävä, vai onko? Valhe on helpompi valjastaa propagandan välineeksi kuin totuus? Demokratian vastaus autokratioiden propagandalle olisi helppo toteuttaa pahan kaavalla eli perustaa valeeseen. Ero hyvän ja pahan välillä on kuitenkin totuudessa pysymisessä. Siinä saattaa piillä suurin ero esimerkiksi suomalaisen ja venäläisen yhteiskunnan välillä. Neuvostoliiton ajan Kiovassa syntynyt ja sittemmin brittiläistynyt Peter Pomerantsev työskentelee vanhempana tutkijana London School of Economicsin Global Affairs -instituutissa. To tuudella ei voi taistella valheita vastaan kertoo brittitoimittaja Thomas Sefton Delmeristä, josta kasvoi 1930-luvulla erittäin taitava natsi-Saksan propagandan tulkki syvällisen kielen ja kulttuurin ymmärryksensä ansiosta. Kirjan alkuperäisnimi How to Win an Information War: The Propagandist Who Outwitted Hitler tiivistää kirjan sisällön käännöstään paremmin. Delmerin ensisijaiseksi vastapropagandan työkaluksi nousi radio, jota hän väärennetyn radioaseman ja saksankielisen nimimerkin takaa hyödynsi toisessa maailmansodassa häikäilemättä natsi-Saksaa vastaan. Delmer onnistui vastaamaan natsipropagandaan nimenomaan valheilla, ei totuudella, vaan

Kylkirauta 4/2025

valehtelemalla uskottavasti ja samalla täyttäen kuulijakunnan syvimmät tarpeet kuulla ”totuus”. Valehtelulla valehtelua vastaan todetaan kirjassa niin Delmerin kuin Pomerantsevin äänellä olevan haitallinen vaikutus erityisesti valehtelijaan itseensä, joka ikään kuin ajautuu koko ajan kauemmas totuudesta. Edes autokratioissa ihmiset eivät elä kuplassa. Kommunismin romahtaminen oli osin julkisen valheen syytä; valtiot korostivat voimakkuuttaan ja kansojensa hyvinvointia samalla kun kaupat olivat tyhjinä elintarvikkeista. Vuosien saatossa piintyneinkin kommunistivaltion kansalainen joutui vertailemaan valtion tarinoita todellisuuteen ja propaganda menetti tehokkuutensa. Aivan kuten Venäjällä nykyään, 1930-luvun Saksassa käytettiin taitavasti vääristeltyyn historiaan perustuvaa uhriutumista oikeuttamaan väkivalta. Propaganda tuki ja tukee tarkoitukseensa uudelleen kirjoitettua historiaa. Ihmisten muisti tuntuu olevan yhä ly-

hyempi, kun kaikkia 1900-luvun narratiiveja voi vapaasti kierrättää sotarikosten perusteluina, ja kerta toisensa jälkeen demokraattinen länsi tuntuu yllättyvän ”uusista” hybridisodan keinoista. Seuraavaa sukupolvea marinoidaan Venäjällä paraikaa, kuten esimerkiksi Ian Garner teoksessaan Z-sukupolvi – Venäjän fasistiset nuoriso- ja lapsisoti laat (2024), kuvaa. Pomerantsev löytää historiasta useita esimerkkitapauksia siitä, miten vastata demokraattisin keinoin vaikkapa Venäjän informaatiosodankäyntiin ja propagandaan osana sitä. Venäjä on oikeuttanut nykysotansa Ukrainassa valheilla. Venäläiset sotilaat – nykyiset ja tulevat – ovat myös oman maansa informaatiosodan kohteina. Rivien välissä Pomerantsev peräänkuuluttaa rohkeutta käyttää Delmerin oppeja ja tavoittaa venäläissotilaat vastapropagandalla, jotta Kremlillä ei olisi enää riittävästi massaa jatkaa sotaa Ukrainassa. Kirjassa liikutaan taitavasti Delmerin ajan ja nykyajan välillä. Ukrainan sodan kautta löydetään hengästyttävän paljon yhtäläisyyksiä 2000-luvun Venäjän ja natsi-Saksan kesken. Lukija pääsee tarkastelemaan nykymaailmaa informaatiosodankäynnin linssien läpi. Venäjän lisäksi myös esimerkiksi yhdysvaltalainen media ja Kiinan kommunistinen puolue ansaitsevat paikkansa propagandan podiumeilla. Pomerantsev tarjoilee kirjansa myötä länsimaisille päättäjille yhtä työkalua Ukrainan sodan lopettamiselle. Kysymys onkin ennen kaikkea rohkeudesta antaa Venäjän maistaa omia psykologisia lääkkeitään. Totuus on kuitenkin lopulta tarua ihmeellisempää. Tässä on joululahjasuositus länsimaisille päättäjille, viestinnän ihmisille ja kaikille oman aikansa Delmereille. Lauri Kohva

KIRJA-ARVIO

Ohrana Kekkonen Ohrana Kekkonen – UKK Etsivässä Keskuspoliisissa 1919–1927 Pekka Niiranen SKS Kirjat 2025 Sivuja 477 ISBN 978-951-858-739-5

äheltä piti, ettei nuori Urho Kekkonen ehtinyt jääkäriksi, mutta hänen epäonnekseen värväys ehti loppua juuri ennen Saksaan lähtöä. Vapaussotaan hän kuitenkin ehti Kajaanin sissien riveissä ja sotimisen ohessa ennätti toimia Kajaanin Lehden rintamakirjeenvaihtajana. Vapaussodan kokemukset traumatisoivat Kekkosen loppuiäkseen. Hän oli todistamassa Huruslahden arpajaisten kaameaa satoa Varkaudessa ja sotaretken viedessä etelämmäksi keväällä 1918 hän joutui käskettynä teloitusryhmän johtajaksi Haminassa. Pekka Niiranen osoittaa Kekkosen omien 1970-luvun muistikuvien hataruuden, mutta jonkinlaiseen puhdistuspartioon Haminassa Kekkonen lienee joutunut osallistumaan. Kekkonen rekrytoitui aktivistitaustansa hyvillä suhteilla kesällä 1919 sotilasetsiväksi Yleisesikunnan passiosastoon, jonka tehtävänä oli tiedustelutoiminta, lausuntojen antaminen, lehdistön seuraaminen, kapinayritysten ehkäisy, vangittujen kuulustelu sekä kortistojen pitäminen epäluotettavina pidetyistä koti- ja ulkomaisista henkilöistä. Syksyllä 1919 perustettiin sitten uusi virasto, Etsivä Keskuspoliisi, joka imaisi passiosaston siviilitiedustelun tehtävät ja osan henkilöstöäkin. Vapaussotakokemuksesta huolimatta Kekkonen joutui vielä varusmiespalvelukseen syksyllä 1919, jonka vuoksi hän joutui irtisanoutumaan Etsivästä Keskuspoliisista. Kotiuduttuaan seuraavana kesänä hän haki ja pääsi entiseen ”lafkaan” Etsivän Keskuspoliisin Kajaanin alaosaston kanslistiksi. Tässä tehtävässä hän pääsi sijaistamaan alaosaston päällikköä ja oppi tuntemaan kommunistien paikalliset etappitiet ja myös kuulustelun alkeet. Myöhempinä vuo-

sikymmeninä Kekkosesta on maalattu kommunistien kovaotteista kuulustelijaa, mutta hänen itsensä mukaan kahvilla, nisupullalla ja tupakilla saatiin paljon parempia tuloksia. Kekkonen aloitti syksyllä 1921 lakitieteen opinnot Helsingissä ja erinomaisilla suosituksilla avautui samalla työpaikka Etsivän Keskuspoliisin pääosastolla. Oltuaan osan aikaa opintovapaalla Kekkonen yleni pääosaston esittelijäksi ja vuonna 1924 Kajaanin alaosaston väliaikaiseksi päälliköksi. Päällikkönä Kekkonen pääsi käyttämään terävää kynäänsä raportoidessaan pääosastolle, jossa raportit reunamerkinnöistä päätellen huolella luettiin. Hän onnistuu myös värväämään paikallisista kommunisteista tiedottajia, suurimpana vonkaleena Aarne Väyrynen alias ”Loordi”. Kekkonen maksoi Loordille kuukausikorvauksen, kuljetti pitkin maakuntaa moottoripyörällä, syötti ja saunotti. Kertomuksiaan vastaan Loordi vaati itselleen turvatakeet, jotta työnantaja toimittaisi vasikan pois maasta, jos maa alkaisi polttaa jalkojen alla. Kekkonen kumppaneineen pyrki uudistamaan ja tehostamaan Etsivän Keskuspoliisin toimintaa. Nuorten kapinallisten tuotoksina syntyi useita laajoja 47

muistioita alkaen organisaation kehittämisestä vasikkojen eli ”kalvien” käyttöön saakka. Etsivän Keskuspoliisin pitkäaikainen (1923–1938) päällikkö, Spalernajassakin lusinut kalterijääkäri Esko Riekki esikuntineen suhtautui esityksiin yleensä positiivisen hyväntahtoisesti. Hyvin pian Kekkosesta tuli päällikön luottomies, joskaan sinuttelun asteelle ei päällikkövirastossa koskaan ylletty. Riekin tragediasta tuli täydellinen tammikuussa 1938, kun sisäministeri Kekkonen painosti entisen esimiehensä eroamaan vain vähän aiemmin Valpoksi muuttuneen viraston päällikön paikalta. Myöhempien aikojen verkostojen luomisessa Kekkosen vuodet Etsivässä Keskuspoliisissa olivat arvokkaita. Kekkosen läheisenä työ- ja kämppäkaverina sekä opiskelutoverina oli Kaarlo Hillilä (1902–1965). Hillilä teki itsekin näyttävän poliittisen karrieerin ja hänestä kehittyi yksi Kekkosen luotetuimmista takapiruista. Viraston palveluksessa Kekkonen tapasi myös tulevan puolisonsa Sylvin ja nuoren parin lempi roihusi tulisessa kirjeenvaihdossa. Vuodet Etsivässä Keskuspoliisissa olivat Kekkoselle käytännön korkeakoulu kommunismin, tiedustelun, tiedonhankinnan ja illegaalien maailmassa. Kun 1950-luvulla Kekkonen sai omat kotiryssänsä, suomut silmiltä tiedustelumaailman kauneudesta ja ihmisten hyvyydestä olivat varmasti pudonneet. Kommunisminvastaisuudessaan Akateemisen Karjala-Seuran valajäsen nuori Kekkonen oli tulenpalava, mutta reaalipoliitikon kääntymys tapahtui Kaarlo Hillilän mukaan viimeistään talvella 1942 kaverusten perustaman ”Hammastunturin paliskunnan” hyvin voidellussa istunnossa Rovaniemellä. Paljon ja mel kei n k ai k k i on Kekkosesta kirjoitettu, mutta Pekka Niiranen paikkaa yhden viimeisimmistä aukoista. Teoksen lähdepohja on alkuperäinen ja laaja sekä yli 700 viitettä vakuuttavat. Edes yhtä painovirhettä ei lasinen virhesilmä löytänyt. Jussi Ylimartimo

Kylkirauta 4/2025

KIRJA-ARVIO

Kirjalöytöjä hyllystäni – Taistelu Tyynenmeren herruudesta Taistelu Tyynenmeren herruudesta Kustannus Oy Ajankuva 1942 Sivuja 88

atkosodan päättäneen välirauhansopimuksen hengessä Suomen kirjastoista poistettiin suuret määrät niin kutsuttuja kiellettyjä kirjoja. Näissä kirjoissa yleensä kerrottiin totuuksia tai osatotuuksia Neuvostoliitosta, ihannoitiin Saksaa ja sen sotamenestystä tai ne käsittelivät rauhansopimuksen nojalla luovutettuja alueita. Sensuroitujen kirjojen listalle päätyi myös vuonna 1942 julkaistu Taistelu Tyy nenmeren herruudesta, joka käsittelee Tyynenmeren alueen strategista ja sotilaallista asetelmaa toukokuuhun 1942 asti. Teoksen kirjoittajaa ei mainita, mutta kyseessä lienee suomennos alun perin saksankielisestä propagandajulkaisusta. Ainakin monet muut saman kustantamon julkaisut ovat Saksan kansanvalistus- ja propagandaministeriön käsialaa. Portugalilaisen tutkimusmatkailijan Fernão de Magalhãesin kierrettyä vuonna 1520 myrskyävän Kap Hornin niemen hän pääsi ”hyvien tuulten” alueelle. Magalhães antoi eurooppalaisten ennen kartoittamattomalle merialueelle nimen el Mar Pacifico – Tyyni meri. Hän ei olisi voinut olla paljoa enempää väärässä. Missään muualla eivät myrskyt riehu kovemmin, hyökyaallot pyyhkäise kokonaisia kaupunkeja rannikolta, eikä merialue ole koskaan ollut mikään varsinainen rauhanmeri. Tyynimeri lienee ollut edelleen melko tuntematon ja eksoottinen vuoden 1942 suomalaislukijalle. Taistelu Tyynenmeren herruudesta käsittelee Tyynenmeren strategista asetelmaa ja toisen maailmansodan kehitystä toukokuuhun 1942 asti erityisesti Japanin näkökulmasta. Japanin ajau-

Kylkirauta 4/2025

tumista osaksi maailmansotaa kuvataan lähtien kaukaa historiasta. Kuinka Yhdysvaltain laivaston taisteluosasto painosti eristäytyneen keisarikunnan solmimaan ensimmäisen ei-aasialaisen kauppasopimuksen vuonna 1854. Ja kuinka Japanille voitokkaan Venäjän–Japanin sodan rauhanneuvotteluissa Japanilta riistettiin sen voiton hedelmät. Japanilaisesta näkökulmasta Yhdysvallat oli hivuttanut vuosikymmenien ajan etupiiriään yhä idemmäs. Se oli ostanut Alaskan Venäjältä pilkkahintaan, ottanut Havaijin saariryhmän hallintaansa, levittäytynyt aiemmin Espanjalle kuuluneille Filippiineille ja perustanut linnoitettuja huoltotukikohtia Tyynenmeren pienille saarille. Japanin alettua ajamaan etujaan 1930-luvun alussa Mantšuriassa – eli aloitettua sotaretken – Yhdysvallat asettamillaan vientikielloilla eristi Japanin muusta maailmasta. Vaikka Japani oli kirjan mukaan valmis 1930-luvulla merkittäviin myönnytyksiin, ei sille silmukan kiristyessä jäänyt lopulta muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa etujaan sotilaallisin keinoin. Japani aloitti maailmansodan näyttävästi joulukuussa 1941. Samana päi-

vänä, kun se jätti sodanjulistuksen Yhdysvalloille ja Isolle-Britannialle, se teki yllätysiskun Yhdysvaltain laivastotukikohtaa vastaan Havaijin Pearl Harborissa. Yllätysisku oli menestys, joskin Tyynenmeren taisteluissa tärkeään asemaan nousseet lentotukialukset säästyivät merkittäviltä vaurioilta. Tämän jälkeen Japani otti haltuunsa Waken ja Guamin saaret eristäen yhdysvaltalaisjoukot Filippiineillä. Japanin maahyökkäys eteni mantereella nopeasti Singaporeen ja Thaimaan kautta Burmaan. Kirjassa todistellaan kuvin, taulukoin ja erilaisin graafein, kuinka Japanin vuoteen 1942 mennessä saavuttama puolustuksen syvyys, keskusasema ja sen sodassa Yhdysvalloista saavuttama meren- ja ilmanherruus eivät voi johtaa muuhun kuin Japanin ylivoimaiseen voittoon. Taistelu Tyynenmeren herruudesta on aikakautensa tyylipuhdasta sotapropagandaa. Kirjan arvio siitä, kuinka Japani on sotilaallisella menestyksellään saavuttanut sellaisen aseman Tyynellämerellä, että se ei voi muuta kuin voittaa, ei olisi voinut mennä paljoa enempää pieleen. Kesäkuussa 1942 Yhdysvaltojen ja Japanin päävoimat kohtasivat Midwayn meritaistelussa. Pääasiassa osapuolten ilmavoimien välisessä taistelussa Japani menetti neljä lentotukialusta, yhden taistelulaivan ja 275 lentokonetta. Menetetty materiaali olisi ollut vielä korvattavissa, mutta kokeneet lentäjät eivät. Japani joutui Midwayn jälkeen puolustuskannalle ja aloite siirtyi Yhdysvalloille. Lopullisesti Tyynenmeren sodan ratkaisi Yhdysvaltojen eduksi sen teollisuuden ylivertaisuus. Ville Vänskä

KUULOVARTIO

The Asia Chessboard pasifisen alueen strategiseen kokonaiskuvaan. Campbell käy Greenin johdattelemana läpi Yhdysvaltain nykyisen alueellisen linjauksen periaatteet: liittolaissuhteiden vahvistamisen, teknologisen kilpailun hallinnan sekä Kiinan nousun asettamat reunaehdot. Keskustelussa nousevat esiin erityisesti AUKUS-puolustusyhteistyö, Japanin ja Etelä-Korean merkitys sekä Intian kasvava rooli alueen voimatasapainossa. Kritiikin puolella voidaan todeta, että ohjelma lähestyy aiheitaan selkeän amerikkalaisesta viitekehyksestä. Tämä ei ole yllättävää, mutta saattaa paikoin jättää esimerkiksi ASEAN-maiden tai Euroopan toimijuuden vähemmälle huomiolle. Keskustelujen tempo on rauhallinen ja ote perusteellinen, mutta toisinaan hieman akateeminen – kevyempää analyysiä kaipaavalle se voi tuntua raskaalta. Toisaalta juuri perusteellisuus tekee sarjasta aidosti hyödyllisen myös ammatillisessa mielessä. Jaksojen pituus vaihtelee tyypillisesti 35–50 minuutin välillä, joten ohjelma sopii hyvin esimerkiksi pidemmälle työmatkalle tai taustakuunteluun analysointia kaipaavalle. Julkaisutahti on epäsäännöllinen, noin 1–2 jaksoa kuukaudessa, mutta laatu korvaa määrän. Kaiken kaikkiaan The Asia Chess board on korkeatasoinen, syväluotaava ja asiantuntijavetoinen podcast, joka tarjoaa selkeän kuvan Aasian strategisen pelikentän dynamiikasta. Sarjaa voi suositella erityisesti niille, jotka haluavat syventää ymmärrystään suurvaltapolitiikan kehityksestä indopasifisella alueella ja sen vaikutuksista globaaliin turvallisuusympäristöön.

Kuva: CSIS

uulovartiossa suunnataan tällä kertaa korvat Aasian suurvaltapolitiikan moninapaisille pelikentille. Tarkastelussa on yhdysvaltalaisen Center for Strategic and International Studiesin (CSIS) tuottama podcast The Asia Chessboard. CSIS kuuluu Washingtonin tunnetuimpiin ulkoja turvallisuuspolitiikan ajatuspajoihin, ja sen tuotanto on laajalti seurattua sekä päättäjien että tutkijoiden keskuudessa. Podcastia on julkaistu vuodesta 2019, ja sen isäntänä toimii Mike Green. Green on yhdysvaltalainen Aasian tutkija ja strategian sekä politiikan asiantuntija, jonka ura yhdistää akateemisen tutkimuksen ja korkeimman tason hallinnon palvelun. Green on toiminut esimerkiksi Valkoisessa talossa Aasian asioista vastaavana turvallisuusneuvonantajana. Komealta kalskahtaa myös nykyinen titteli Henry A. Kissinger Chair at CSIS. Toisena äänenä kuullaan säännöllisesti myös CSIS:n Freeman Chair in China Studies -ohjelman johtajaa, professori Jude Blanchettea. Molemmilla on vankka tausta Aasian turvallisuuspolitiikasta, mikä luo sarjalle erinomaisen perustan. The Asia Chessboard keskittyy, kuten nimikin vihjaa, tarkastelemaan Aasian strategista kenttää – valtioiden suhteita, turvallisuusarkkitehtuuria ja voimapolitiikkaa – ikään kuin shakkilaudan pelitilanteena, jossa jokainen siirto on harkittu ja vastasiirto usein odotettavissa. Ohjelman teemat vaihtelevat Kiinan ja Yhdysvaltain suhteista Japanin, Intian, Etelä-Korean ja Kaakkois-Aasian valtioiden asemaan muuttuvassa kansainvälisessä järjestelmässä. Myös Australia, Taiwan ja Euroopan rooli Aasian kysymyksissä nousevat esiin säännöllisesti. Vieraina kuullaan laajaa jouk-

koa kokeneita asiantuntijoita: tutkijoita, diplomaattiveteraaneja, puolustusvirkamiehiä sekä alueen maiden politiikan tuntijoita. Jokainen jakso rakentuu selkeän haastattelurungon ympärille – isännät johdattelevat keskustelua sujuvasti, mutta antavat vierailleen tilaa esittää syvällisiäkin analyysejä. Tuotantolaatu on isolle toimijalle tyypillisesti korkea – ääni on kirkas, keskustelu rytmitetty ja editointi huolellista. Blanchetten rauhallinen ja analyyttinen esiintymistapa toimii hyvin vastaparina Greenin rennommalle ja usein kokemukseen nojaavalle otteelle. Ajoittain keskustelu saattaa huonomman keskittymiskyvyn omaavan korvaan olla turhankin kiihkotonta, mikä haastaa kuuntelijan keskittymään. Aiheiden painopiste on luontevasti Kiina–Yhdysvallat-asetelmassa, mutta ohjelma onnistuu käsittelemään myös pienempien toimijoiden näkökulmia, mikä erottaa sen monista muista amerikkalaisista alueanalyyseistä. Viimeaikaisista jaksoista voi suositella esimerkiksi syyskuussa julkaistua keskustelua Reflections on Indo-Pacific Strategy, jossa vieraana oleva Kurt Campbell keskittyy indo-

Walter Pomell

Kylkirauta 4/2025

PÄÄSIHTEERIN PALSTA

Kohti seuraavaa toimintavuotta

adettikunnan toimintavuosi 2025 on päättymässä. Kuluneeseen vuoteen on sisältynyt Kyl kirauta-lehden 90-vuotisen historiapylvään saavuttaminen, joka näkyi erityisesti lehtemme kesäkuussa julkaistussa toisessa numerossa. Juhlavuoden kunniaksi kuulimme toukokuussa järjestetyssä juhlassa Kaaderilaulajien esittämänä Kylkirauta-kappaleen. Majuri Joni Pirinen puolestaan kirjoitti tapahtumaan Kylkiraudalle omistetun runon. Kadettitoverikunta ry on toinen tasavuosiaan juhlinut taho. Yhdistyksen perustamisesta tuli huhtikuun 24. päivänä kuluneeksi 100 vuotta. Kadettitoverikunnan juhlallisuudet vietettiin elokuussa, ja niiden päiväjuhlassa 14. elokuuta julkaistiin Kadettikunnan kustantama Kadettitoverikunnan historiateos Kestävä kunnian tiellä.

Yhteenkuuluvuutta ja maanpuolustustietoutta Yhteisömme yhteenkuuluvuutta on vaalittu monissa Kadettikunnan ja erityisesti kadettipiirien järjestämissä monipuolisissa tilaisuuksissa. Kadettikunnan suosituimmat tapahtumat olivat Santahaminassa järjestetyt Kaaderitanssiaiset sekä Annilan Golfkeskuksessa Mikkelissä järjestetty Kaaderigolf-kilpailu. Kaaderigolfin yhteydessä järjestettiin myös upseeripäivällinen Mikkelin Upseerikerholla, jossa sotakamreeri, eversti evp Markku Riittinen kertoi asiantuntevasti savolaisista upseeriperinteistä. Kaaderitanssiaiset ovat säilyttäneet suosionsa, ja tapahtumaan osallistui myös ilahduttavan runsaasti nuoria kadettiupseereja ja kadetteja seuralaisineen. Tällä kertaa vanhimpana paikalla oli kommodori evp Risto Rasku 35. Merikadettikurssilta, ja hän käytti tilaisuudessa Wanhan kaaderin puheenvuoron. Nuorimmat osallistujat olivat syksyllä aloittaneelta 112. Kadettikurssilta ja 95. Merikadettikurssilta. Tapahtuman järjestelyt onnistuivat loistavasti perinnejaoston puheenjohtajan, eversti Jukka Nurmen johdolla. Yhteisöllisyyttä vahvistettiin myös Kadettikunnan kevätkokoustapahtumassa Lahden Upseerikerholla upseeripäivällisellä tapahtuman toisena päivänä monipuolisen kevätkokousohjelman

Kylkirauta 4/2025

puitteissa. Nuorille kadettiupseereille ja kadeteille järjestettiin syyskuussa kaksipäiväinen viestintäpainotteinen seminaari. Maanpuolustustietämystä nuorisolle jaettiin yhdessä Kadettitoverikunnan kanssa Santahaminassa järjestetyssä Nuorten maanpuolustuskeskustelut -tapahtumassa. Kadettikunta oli mukana myös lukiolaisten Turpotietäjä-kilpailun valmisteluissa ja järjestelyissä.

Toimintavuosi 2026

Vuoden 2026 tapahtumat aloitetaan Kadettikunnan 105. vuosipäivän juhlistamisella 27. tammikuuta, jolloin järjestetään Kadettikunnan vuosipäivän kunnianosoitus yhdessä Helsingin kadettipiirin kanssa Hietaniemen hautausmaalla laskemalla seppeleet Sankariristille ja Suomen marsalkka Mannerheimin haudalle. Kadettipiirit järjestävät omilla alueillaan seppeleenlaskuja ja vuosipäivään liittyviä muita tapahtumia. Kadettikunnan kevätkokoustapahtuma järjestetään yhdessä Oulun kadettipiirin kanssa Oulussa 17.–18. huhtikuuta. Tapahtuma alkaa upseeripäivällisellä 17. huhtikuuta. Kevätkokouspäivään 18. huhtikuuta sisältyy muun muassa 105-vuotispäiväjuhla ja kevätkokous. Kevään 2026 aikana toimenpannaan jäsenistölle arvokysely, jonka pohjalta järjestetään arvoseminaari Helsingissä 28. toukokuuta. Elokuun 19. päivänä ratkaistaan kadettikurssien ja kadettipiirien välinen golfmestaruus PohjoisSatakunnan kadettipiirin isännöimässä XXVIII Kaaderigolfissa Lakeside Golfissa Sastamalassa. Lisäksi tapahtumassa pelataan henkilökohtaiset kilpailut. Elokuussa jatketaan myös Kaaderipäivä-perinnettä. Vuoden 2026 tapahtuma järjestetään Maasotakoulussa Lappeenrannassa 25. elokuuta. Syyskausi aloitetaan yhdessä Suomen Sotatieteellisen Seuran kanssa järjestettävällä turvallisuuspoliittisella seminaarilla 9. syyskuuta. Lokakuun 1. päiväksi on suunniteltu Nuorten maanpuolustuskeskustelut -tapahtuma Maanpuolustuskorkeakoululle. Perinteiset Kaaderitanssiaiset järjestetään Santahaminassa 23. lokakuuta.

HEIKKI POHJA

Turpo-pankki päivitetty Kadettikunnan verkkosivuilla ylläpidettävät tietopankit ovat keskeisiä tuotteitamme. Ne on tarkoitettu niin koulujen opetuksen tueksi kuin kansalaisten tiedontarpeitakin varten. Turvallisuus politiikan tietopankki on Kadettikunnan tärkein turvallisuuspolitiikkaa ja maanpuolustusta esittelevä avoin tietopankki. Vuoden 2025 aikana tietopankin sisältöön tehtiin kokonaispäivitys kolmella kielellä, ja se julkaistiin Turpotietäjäkilpailun toteutuksen varmistamiseksi kahdessa vaiheessa, ensimmäinen osa syyskuussa ja toinen osa joulukuussa. Päivitysprojekti tehtiin yhteistoiminnassa Comprendum Oy:n kanssa. Verkkotoimituksesta huolehtivat everstiluutnantti evp Kari Sainio ja art director Nikolai Ylirotu. Päivityksessä otettiin huomioon muun muassa 2024–2025 julkaistut Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selon teko, Puolustusselonteko, Suomen ky berturvallisuusstrategia ja Yhteiskun nan turvallisuusstrategia. Constantem Decorat Honor Heikki Pohja Kadetti 7265

TOIMINTA

Kylkirauta 4/2025

TOIMINTA

Kadettikunnan syyskokous Helsingissä

adettikunnan syyskokous järjestettiin Maanpuolustuskurssien Maneesissa 25. lokakuuta 2025. Syyskokouspäivä vietiin läpi Kadettikunnan puheenjohtaja, kenraalimajuri Mika Kalliomaan johdolla.

Ajankohtaiskatsaus ilmavoimasta Syyskokousesitelmän piti ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Timo Herranen. Hän käsitteli alustuksessa ilmapuolustusta kokonaisvaltaisesti. Kenraalimajuri Herranen tarkasteli myös tämän päivän globaalia tilannetta ja kehitysnäkymiä niin maantieteellisesti kuin sotilasmahtienkin näkökulmasta. Alustukseen sisältyi myös ilmavoiman käyttö käynnissä olevilla kriisialueilla ja niistä tehtävät johtopäätökset. Syyskokousväki sai kattavan katsauksen Suomen sotilaallisen liittoutumisen vaikutuksista Ilmavoimien toimintaan, Suomen yhteistoimintasuhteista ja harjoitusyhteistyöstä läntisten maiden ilmavoimakomponenttien kanssa sekä F-35-hankkeesta ja muista ilmapuolustuksen kehittämishankkeista ja -näkymistä. Kuullun perusteella voimme vakuuttua suomalaisten saamasta arvostuksesta Nato-liittolaisten keskuudessa. Suomen oma tekeminen on kunniassaan ja saa kiitosta. Olemme pitäneet muun muassa sotilaallisen maanpuolustuksen järjestelyt kunnossa ja suhtaudumme niihin vakavasti. Kenraalimajuri Herranen aloitti elokuussa myös Puolustusvoimien avaruuskomentajana. Avaruuteen liittyvät järjestelyt ovat tärkeä osa modernia toimintaympäristöä, ja ne ovat Suomen osalta vielä alkuvaiheessa, mutta kehittymässä. Avaruutta hyödynnetään sotilaallisesti esimerkiksi navigoinnissa ja elektronisessa vaikuttamisessa sekä myös tiedustelussa, valvonnassa ja tilannekuvan rakentamisessa. Analyysi jäsentutkimuksesta

Kadettikunta toimeenpani keväällä 2025 jäsenistölle järjestö- ja viestintätutkimuksen. Tutkimuksen toteuttaja, eversti evp Pertti Immonen esitteli syyskokouspäivänä jäsenkyselyn keskeiset tulokset.

Kylkirauta 4/2025

Jäsenkyselyn vastausprosentti jäi pieneksi aikaisempiin vastaaviin tutkimuksiin verrattuna. Vastauksissa korostuivat evp-upseerien mielipiteet. Erityisesti huolena on nuorempien ja palveluksessa olevien upseerien osallistuminen Kadettikunnan toimintaan ja puuttuvat tiedot siitä, mikä saisi heitä osallistumaan paremmin mukaan. Pertti Immonen hyödynsi tutkimuksen analyysissä tekoälyä, jonka avulla vapaa sana -vastauksista on koottu keskeisiä johtopäätöksiä toiminnan kehittämiseksi. Esimerkiksi niiden perusteella viisi vastaajaryhmän ehdotusta Kadettikunnalle toiminnan kehittämiseksi ovat: kadettipiirien resursointi ja palkitseminen, evp-henkilöstön osallistumismahdollisuuksien kehittäminen, yhteistyön lisääminen muiden järjestöjen kanssa, nuorten osallistumisen ja rohkeuden kannustaminen sekä henkilötietojen yksityisyyden huomioiminen. Kylkirauta-lehden kehittämiseksi esitetiin sisällön monipuolistamista, ulkoasun ja luettavuuden parantamista, yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta vahvistavia kirjoituksia sekä ajankohtaisten aiheiden käsittelyä.

Pienoislippuja ansioituneille

Syyskokouksen yhteydessä luovutettiin Kadettikunnan pienoislippuja ansioituneille jäsenille. Kadettikunnan pienoislipun on suunnitellut taiteilija Olof Eriksson. Pienoislippu on vahvistettu käyttöön 15. lokakuuta 1962. Kadettikunnan pienoislippu nro 114 luovutettiin everstiluutnantti evp Matti Mikkoselle. Hän on valmistunut upseeriksi 55. Kadettikurssilta vuonna 1971. Hän on toiminut muun muassa PohjoisKymen kadettipiirin hallituksen jäsenenä 1995–2015 ja rahastohoitajana vuodesta 2002 alkaen. Kadettikunnan pienoislippu nro 115 luovutettiin majuri evp Pertti Enlundille. Hän on valmistunut upseeriksi 60. Kadettikurssilta vuonna 1976. Hän on toiminut muun muassa Helsingin kadettipiirin sihteerinä vuosina 1989–1995 ja 2000 sekä hallituksen jäsenenä 2001–2005 Kadettikunnan pienoislippu nro 116 luovutettiin kunniajäsen, eversti evp Ensio Mäkipellolle. Hän on valmistunut upseeriksi 58. Kadettikurssilta vuonna 52

1974. Hän on toiminut muun muassa puheenjohtajana Vaasan kadettipiirissä 1988–1889, Länsi-Uudenmaan kadettipiirissä 1993–1994 ja Lahden kadettipiirissä 2019–2025. Hän on toiminut myös Kadettikunnan varapuheenjohtajana 2007–2012, Kadettikunnan valtuuskunnan puheenjohtajana 2013–2014 sekä Kadettikunnan toiminnantarkastajana vuodesta 2013 alkaen.

Vesa Valtonen puheenjohtajaksi

Kadettikuntaa neljä vuotta luotsannut kenraalimajuri Mika Kalliomaa päättää puheenjohtajakautensa vuoden 2025 lopussa. Syyskokous valitsi yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi prikaatikenraali Vesa Valtosen. Prikaatikenraali Valtonen on valmistunut upseeriksi 77. Kadettikurssilta vuonna 1993. Tällä hetkellä hän palvelee Pääesikunnan komentopäällikkönä. Kadettikunnassa Vesa Valtonen on toiminut Pohjois-Kymen kadettipiirissä hallituksen jäsenenä, sihteerinä ja varapuheenjohtajana 2005–2007 sekä puheenjohtajana 2008–2012. Kadettikunnan hallituksen jäsenenä hän on ollut 2012–2017. Vesa Valtonen toimi Kylkirauta-lehden päätoimittajana 2018–2021. Kadettikunnan varapuheenjohtajaksi valittiin jatkamaan eversti evp Mikko Kauppala. Hallitukseen valittiin uusina jäseninä everstiluutnantti Pasi Seppälä ja luutnantti Ville Karirinne. Everstiluutnantti Seppälä palvelee puolustusministeriössä ja aloittaa Kadettikoulun johtajana Maanpuolustuskorkeakoulussa 1. tammikuuta 2026. Hän on valmistunut 81. Kadettikurssilta vuonna 1998. Luutnantti Karirinne on valmistunut 108. Kadettikurssilta vuonna 2024, ja hän palvelee opetusupseerina Panssariprikaatissa. Kadettikunnan hallituksen nykyisistä jäsenistä valittiin jatkamaan eversti Jukka Nurmi, eversti Tapio Huhtamella, komentajakapteeni Juha-Pekka Laitala, majuri Maria Hokkanen ja kapteeniluutnantti Jussi Ahokas. Hallituksen kahdeksannen, kadetteja edustavan jäsenen nimeää Kadettitoverikunta ry:n hallitus. Kadettikunnan uuden hallituksen toimikausi alkaa 1. tammikuuta 2026. Kadettikunnan toiminnantarkastajina valittiin jatkamaan eversti evp Ensio Mäkipelto ja everstiluutnantti

Kuvakollaasi syyskokouksesta. Kuvat: Pertti Immonen.

TOIMINTA taa kadettiupseerien ja kadettien yhteenkuuluvuutta, aatteellista lujuutta ja perinteisiin rakentuvaa suomalaista upseerihenkeä. Toiminnalla vahvistetaan kadettiupseeriston yhteisöä niin kotimaassa kuin ulkomaantehtävienkin osalta sekä ylläpidetään kadettiupseeriston arvostusta ja asemaa yhteiskunnassamme. Kadettikunta ylläpitää arvokeskustelua jäsenistönsä keskuudessa ja osallistuu yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun sekä vaalii hyviä upseeriperinteitä ja -tapoja. Kadettikunnan toiminnalla tuetaan kadettiupseeriston asiantuntijuutta sekä verkottumista turvallisuuden ja maanpuolustuksen kenttään. Kadettikunta ylläpitää turvallisuuspolitiikan asiantuntijuutta ja vahvistaa toiminnallaan kansalaisten maanpuolustustahtoa osallistumalla asiantuntijoina ajankohtaiskeskusteluun ja jakamalla tietoa Suomen turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja kokonaisturvallisuudesta. Kadettikunta vaalii veteraanien perintöä Tammenlehvän Perinneliiton jäsenenä.

Strategia 2036

evp Sami Mattila. Varatoiminnantarkastajiksi valittiin majuri evp, ekonomi Matti Krannila ja majuri evp Jorma Komulainen.

Toimintasuunnitelma ja talousarvio Syyskokous hyväksyi yksimielisesti Kadettikunnan toiminta- ja taloussuunnitelman vuodelle 2026. Kadettikunta täyttää tulevana toimintavuotena 105 vuotta. Kadettikunnan toimintavuoden 2026 teemana on meneillään olevalle kolmivuotiskaudelle hyväksytty Kestävällä pohjalla muuttuvassa tur vallisuusympäristössä. Toimintavuoden keskeisiä tapahtumia on käsitelty tarkemmin pääsihteerin

palstalla, ja niistä tiedotetaan jäsenistöä vuoden aikana Kadettikunnan verkkosivuilla, Kylkirauta-lehdessä ja pääsihteerin lähettämillä sähköpostitiedotteilla. Toimintavuoden syksyllä on suunniteltu julkaistavaksi Maailman muutos ja Suomi II -hankkeen tuottama uusi verkko-oppimisympäristö, jonka lopullinen nimi julkaistaan myöhemmin. Syyskokous päätti korottaa yhdistyksen jäsenmaksua viidellä eurolla 35 euroon. Samassa yhteydessä korotettiin myös jäsenmaksujen piiripalautusosuuksia kahdella eurolla.

Toimintamme perusteet

Voimassa olevan Strategia 2036:n mukaisesti Kadettikunta edistää ja vahvis53

Vuoden 2026 aikana toteutetaan sääntöjemme mukaisesti Kadettikunnan seuraava strategiakierros, jonka lopputuotteet Strategia 2036 ja Kolmivuotissuunnitelma 2027–2029 esitellään syyskokouksen 2026 hyväksyttäväksi. Strategiatyössä otetaan huomioon muun muassa vuonna 2025 toteutetun järjestö- ja viestintätutkimuksen sekä keväällä 2026 tehtävän arvotutkimuksen tulokset. Strategiaprosessin periaatteista ja perusteista keskusteltiin syyskokouksen jälkeen järjestetyssä kadettipiirien kokousedustajien koulutustilaisuudessa. Kadettipiirit osallistuvat valmisteluun laatimalla piirikohtaiset analyysit ja kehittämisehdotukset vuoden 2026 maaliskuun loppuun mennessä ja osallistuvat Kadettikunnan ja kadettipiirien yhteiseen strategiaseminaariin 5.–6. kesäkuuta 2026. Strategia-asiakirjat viimeistellään Kadettikunnan työvaliokunnassa, ja lopputuotteet lausutetaan kadettipiireillä ennen niiden esittelyä Kadettikunnan hallitukselle ja aikanaan syyskokoukselle. Heikki Pohja

Kylkirauta 4/2025

JOHTAMISESTA

Palautteen antamisen jalo taito

alautteen keräämisestä on tullut itseisarvo, joka tyydyttää omaatuntoamme joskus pelkästä keräämisen ilosta. Aika ajoin olisi hyvä pohtia, miksi palautetta kerätään, mistä kohtaa toiminnan vaikuttavuutta mitataan ja millä mielellä ihmiset antavat ylipäänsä palautetta heiltä kysyttävistä asioista. Ihminen oppii vastaamaan erilaisiin kyselyihin ja palautteisiin ilman, että sen enempää niihin keskittyisi. Kyse on vähän samasta kuin hampaiden peseminen tai vetoketjun aukaiseminen. Mielessä pyörivät muut asiat. Toinen ääripää on oman henkilökohtaisen pahan olon purkaminen, vaikka opintojakson palautteeseen. Se, että yksityiselämässä on haasteita ja ollaan perheen kanssa jaksamisen äärirajoilla, kanavoidaan kiukkuna, vaikka opintojaksoa kohtaan, jolla sinällään ei ole mitään tekemistä oman pahan olon kanssa. Opintojaksolta kerättävä palaute nyt sattuu vain olemaan juuri sopivasti kohdalla oksentaa paha olo johonkin. Numeerisella palautteella, vaikka työyhteisön vuosittaisella keskiarvotuloksella, myös kilpaillaan ja ylpeillään. Keskiarvo on noussut 0,2 yksikköä, ja johto sekä työntekijät voivat olla ylpeitä itsestään ja havaita, että ovat menneet jonkun toisen yksikön ohitse. Usein tällainen keskiarvopalaute on symboli sille onko työyhteisön kahvihuone siisti tai ihmiset siellä asiallisesti pukeutuneita. Palaute yleisesti on hyvä ja tarpeellinen asia. Inhimillisinä olentoina kuitenkin usein käytämme sitä mitä erinäisimpiin tarkoitusperiin. Kerätty palaute myös kuittaa asian usein loppuun käsitellyksi. Havaituille kehittämiskohteille ei ole varattu aitoja resursseja tai kehittämisaikaa, koska arki jatkuu ja rutiinit vyöryvät niskaan. Pahinta tietysti on se, että ihmiset aidosti yrittävät antaa palautetta mutta huomaavat siitä tulleen pelkän rituaalin tai tavan. Usein ihmisis-

Kylkirauta 4/2025

tä tuntuu, että ovat tapapalautteen antajia. Lisäksi jos palautetta ollaan keräämässä jatkuvasti, se muuttuu laimeaksi ja kaikki tiedämme, että sen tarjoamaa vaikuttavuutta ei ehditä toimeenpanemaan. Huolestuttavinta on tilanne, jossa palaute on kasvotonta ja tapahtuu rasti ruutuun -periaatteella ilman välitöntä ihmisten välistä vuorovaikutusta ja keskustelua. Numeerisen palautteen ja palautteessa lisänä olevan ”vapaan sanan” yhdistäminen on myös usein haasteellista. Vapaa sana saattaa alleviivata onnistumisia tai pettymyksiä rajuilla sanakäänteillä, mutta keskiarvo on 3,5/5. Miten tämä sitten pitäisi analysoida? Yksi henkilö on pahoittanut työyhteisössä mielensä kahvinkeittimestä, mutta muuta mainintaa ei aiheesta ole. Ostetaanko uusi kahvinkeitin yhden ihmisen mielen virkistämiseksi, jos muiden mielestä nykyiselläkin saadaan aikaan riittävän tasokasta juotavaa? Usein palautetta pyydettäessä ei ohjeisteta sitä, onko kyseessä koko yhteisöä koskeva palaute vai yksilön oma subjektiivinen näkemys tilanteesta. Vaatii palautteen antajalta huomattavasti laajempaa osaamista tarttua palautteessa kaikkia koskevaan rakenteelliseen tai toiminnan prosesseja koskeviin asioihin, kuin purkaa palautteeseen omaa henkilökoh-

taista ”lokeronäkemystään”. Valitettavasti usein hyvinkin rakennetut palautejärjestelmät antavat mahdollisuuden kapea-alaiseen subjektiiviseen ja tunteilla maustettuun palautteeseen, joka ei sinällään auta organisaation rakenteiden tai prosessien sosiaalisen ulottuvuuden hahmottamista. Tämä puute avaakin usein kallispalkkaisille konsulteille ovet organisaatiosta kerätyn palautteen yksioikoiseen tulkintaan ja rakenteellisiin kehittämisehdotuksiin ilman todellisia perusteita työyhteisön ongelmien parantamiseksi. Palautetta tarvitaan ja sen antamisen taitoon on myös kiinnitettävä aikaa ja opetusresursseja. Muistan erään keskustelun filosofian professorin kanssa vuosia sitten. Hän ihmetteli sitä, kuinka paljon Maanpuolustuskorkeakoululla kysytään opetuksesta palautetta opiskelijoilta. Hänen mukaansa filosofia on sen verran vaikeaa oppia, että opettajan on turha kysellä opiskelijoilta ainakaan alussa palautetta opiskeltavan aiheen sisällöistä, koska yksinkertaisesti he ovat sillä tasolla, että kysymykset eivät olisi olleet relevantteja. Kärjistäen voisi ajatella, että miksi ylipäänsä astua opiskelun polulle, jos kokee olevansa jo niin itseoppinut, että tietää kaiken ja lisäksi sen, miten asia pitäisi opettaa. Filosofiassa tämä siis tarkoittaisi sitä, että jos tietää elämän tarkoituksen ja mistä se löytyy, turha astua filosofian laitoksen ovesta sisälle. Aikamme korostaa ajattelua, jossa jokainen ja millä taustalla tahansa voi löytää viisauden informaatioverkostojen syövereistä. Oikeastaan on yhdentekevää, onko löytö tosiasia tai luotettava, kunhan se on uskottavaa. Usein uskottavuuden mitta on tykkäysten määrä. Valitettavasti jos miljoona kärpästä pitää kakkaa maukkaana, se on sitten maukasta. Aki-Mauri Huhtinen

lappfjärds poTaTis ab – lapväärTin peruna oy Sunnantillintie 26, 64320 Dagsmark www.lp-peruna.fi

MuovilaMi oy Ähtäri, www.lamidoors.com

raKennuspalvelu HeiKKi HilTunen oy Mäkirinne 6, 70820 Kuopio www.rakpalveluheikkihiltunen.fi

MaaKasi oy Temmeksentie 1, 90400 Oulu www.maakasi.fi

TurTolan Kaivin oy Polunmäenkatu 11, 33720 Tampere www.turtolankaivin.fi

www.taipalsaari.fi

Kylkirauta 4/2025

TOIMINTA

55. Kadettikurssi ja 40. Merikadettikurssi Hattulassa

adettikurssiemme tapaaminen järjestettiin Hattulan alueella keskiviikkona 3. syyskuuta. Sää oli ajankohtaan suosiollinen, pilvipoutainen, 18 astetta lämmintä ja lyhyet sadekuurot osuivat hetkiin, jolloin olimme sisällä. Tapaamiseemme osallistui 18 kadettiveljeä ja 8 puolisoa. Kurssiemme vahvuudesta on vielä 69 veljeä elossa. Tapaaminen on vuosittainen perinteemme. Lisäksi kokoonnumme pari kertaa vuodessa esitelmälounaalle Helsingin Suomalaiselle Klubille. Erkki Kauppisen johdolla sekä Mauno Uotin ja Matti Järvisen tuella oli onnistuttu järjestämään monipuolinen ja historiapainotteinen ohjelma tapaamiseen. Kokoonnuimme Panssarimuseolle, jossa museonjohtaja Simo Hautala avasi tapaamisen ajankohtaiskatsauksella. Museon ”asiantuntijaveteraani”, veljemme Erkki esitteli museon uusimman suurhankkeen, panssarijunan. Vaunut on koottu useammasta junasta ja maastovärjätty mallilla 1941–44. Upeasti panssarijuna on kunnostettu kuvitteelliselle Kannaksen asemalle. Museolta siirryimme Parolan leijo nalle, jossa Erkki kertoi leijonan histo-

Kylkirauta 4/2025

riasta. Muistomerkki on 1868 paljastettu Aleksanteri II:n vierailun kunniaksi. Hattulan kunnanjohtaja, eversti evp Pekka Järvi ja Panssariprikaatin komentaja eversti Juhana Skyttä toivat tervehdyksensä kurssillemme. Tutustuimme seuraavaksi Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon, joka on rakennettu vuosina 1472–1490. Hattulan veteraanikuoro lauloi komeasti kaksi tuttua virttä tervehdykseksi. Kirkon opas Vilppu Vuori kertoi mielenkiintoisesti kirkon historiasta ja esitteli kirkon paria sataa seinä- ja kattomaalausta 1510-luvulta. Vilpun eläväinen esitys päättyi hänen rakentamiensa keskiaikaisten soittimien soittoon ja lauluun. Parhainta historian havinaa kerta kaikkiaan. Lepaan Vesunnin kartano oli seuraava kohteemme. Nykyinen kartano on rakennettu 1800-luvulla, mutta historia ulottuu 1300-luvulle. Kartanon lähes 100-metrisen navetan päähän rakennetussa kokoustilassa kuulimme filosofian tohtori Eero Ojasen esitelmän kartanon historiasta. Kartano on Suomen toiseksi vanhin. Sitä ovat isännöineet muun muassa kuningas Kustaa Vaasa, sekä monet Ruotsi-Suomen kuuluisat suvut, kuten Tott ja Tavast. Eero Ojanen 56

on kirjoittanut kirjan kartanon 700-vuotisesta historiasta. Pidimme kartanolla kurssikokouksen kurssimme kenraalin Jarmo Peltolan johdolla. Puolisot tutustuivat sinä aikana Lepaan viinitilaan. Kokouksen alussa pidettiin hiljainen hetki kadettiveljien muistolle; Hannu Antikainen, Kauko Kyllönen ja Tapani Tuomi. Kokouksessa suunniteltiin jo 55-vuotisjuhlaa pidettäväksi Helsingissä huhtikuussa 2026. Hankkeemme perustaa kursseillemme rekisteröity yhdistys päätettiin jättää vielä harkintaan. Kurssitapaaminen päättyi Inkalan kartanoon, vanhan Rengontien tuntumaan. Kartanon emäntä Leila Ylitalo esitteli vanhan kartanon historiaa, joka liittyy myös Tottien ja Tavastien sukuihin. Nykyään kartano on monipuolinen kulttuuritapahtumien paikka ja myös majatalo. Nautimme Inkalan erinomaisen buffet-pöydän antimia iloisen seurustelun kera. Monipuolinen veljespäivä oli onnistunut. Ilkka Kianto Kadetti 5513

TOIMINTA

64. Kadettikurssin ja 48. Merikadettikurssin 45-vuotistapaaminen

adettikurssi 64 ja Merikadettikurssi 48 kokoontuivat kurssin valmistumisen 45- vuotisjuhlatapaamiseen Maanpuolustuskorkeakoululle Santahaminaan. Jälleen kerran näkyi, miten tärkeää on nähdä kurssiveljiä puolisoineen veljellisten tapaamisten ja yhdessäolon merkeissä. Puheensorinan paljous sekä usein ja riemullisesti kajahtaneet raikuvat naurut osoittivat, kuinka paljon hauskaa ja yhteisiä muistoja taipaleellamme on ollut. Paikalla oli 54 henkilöä, joista kurssiveljiä 35. Aivan viime hetkillä tuli syksyn flunssa-aallosta johtuen vielä muutamia peruutuksia. Päivän ohjelma muodostui luonnollisesti seppeleen laskemisesta kurssin vanhimman Mika Peltosen johtamana Sankariaulassa. Tämän jälkeen Auditoriotalon sotilaskodissa nautittiin kurssin tarjoamat munkkikahvit. Samalla oli mahdollisuus keskinäiseen keskusteluun ja kuulumisten kertomiseen. Kirsikkana kakun päällä oli Ulkopoliittisen instituutin johtajan Hiski Haukkalan mielenkiintoinen, korkeatasoinen ja laajaalainen esitelmä koskien Euroopan ja EU:n nykyistä tilannetta ja tulevaisuutta. Esitys oli niin mielenkiintoinen, että

keskustelua olisi voitu jatkaa hyvinkin pitkään. Joka tapauksessa kuulijat saivat paljon pohdittavaa ja ajateltavaa heidän seuratessaan maailmanpolitiikan käänteitä ja Euroopan kehittymistä. Elämme EU:ssa sosiaalista markkinataloutta. Onko tämä oikea ja tarkoituksenmukainen ratkaisu? Saadaanko sisämarkkinat toimimaan. Millä toimilla EU saa osaamisensa, kilpailukykynsä, johtamisensa sekä rakenteensa asentoon, jonka avulla kyetään tuottamaan ”kypsiä hedelmiä”? Haukkala puhui niin kutsutusta järjestelmätason vaikuttamisesta. Tämä toimii tällä hetkellä esimerkiksi Kiinan, Yhdysvaltojen sekä Intian ja Venäjän osalta, mutta miten on EU:n laita? Hiski Haukkala oli onneksi analyysinsä ja sanomansa osalta tulevaisuuteen luottava. Tilaisuuden alussa Kadettikoulun johtaja, eversti Jukka Nurmi kertoi olennaisista muutoksista kadettien koulutuksessa verraten ajankohtaan, jolloin itse aloitimme vuonna 1977. Erittäin mielenkiintoista luonnollisesti oli muun muassa uusi vaihto-oppilaskäytäntö sekä se, että useilla kadeteilla on opintoja yliopiston eri laitoksilla kadettiopiskelun rinnalla jo ennen sitä. Kurssin aloituskoko on kasvanut menneistä ajoista lähem57

mäs 80 prosenttia. Varmistuimme siitä, että koulutus on edelleen käytännön joukkojen johtamiseen tähtäävää opiskelujen akateemisuudestakin huolimatta. Onneksi osa perinteistä on vielä tallessa. Kurssin isäntä Martti Sahrakorpi luotsasi päivän ohjelman ja kiitti esitelmöitsijöitä sekä Maanpuolustuskorkeakoulun yhteyshenkilöä majuri Juho Suvantoa järjestelyistä. Meillä oli mahdollisuus korvausta vastaan nauttia päivän päätteeksi ateria Maanpuolustuskorkeakoulun henkilöstöravintolassa. Taisipa siinä jopa Esa Lappalainenkin verestää vanhoja traditiota käymällä ruudussa. Erityiset kiitokset isäntä lausui kurssiveljellemme Jarmo Valtimolle, joka jaksoi taas pyyteettömästi hoitaa monet käytännön asiat. Syventävään käsittelyyn siirryttiin ravintola Torniin, jossa Kadettikoulun tykkien suuntaus tarkastettiin asianmukaisesti. Kurssin vanhin Mika Peltonen Kadetti 6462 Kurssi-isäntä Martti Sahrakorpi Kadetti 6474

Kylkirauta 4/2025

AJANKOHTAISTA

Constantem Decorat Honor Ylennetty Puolustusvoimissa 6.12.2025. kenraaliluutnantiksi Rami Kalervo SAARI

74.k

kenraalimajuriksi Vilho Pekka TURUNEN

74.k

prikaatikenraaliksi Jaro Tapani KESÄNEN

63.mek

everstiksi Henrikki Juhana HAAPAMÄKI Sami Petteri JAAKKOLA Kalle Matti Johannes LEINONEN Risto Matti LEINONEN Petri Olavi MAJURI Tatu Eero Juhani MIKKOLA Inka Johanna NISKANEN Teemu Olavi PÖYSTI Pasi Mikael SEPPÄLÄ Janne Heikki Antero VIITASALO

82.k 81.k 81.k 81.k 81.k 78.k 85.k 85.k 81.k 83.k

everstiluutnantiksi Sami Tapani FRIBERG Teppo Tuomo HEIKKINEN Juha Mikael JÄRVINEN Simo Heikki KAARINIEMI Kimmo Sakari KAIPAINEN Jussi Matias KITINOJA Mikko Raimo Olavi KORHONEN Timo Tapio KORPIMÄKI Mika Henrik KUIKKA Juha Viktor KUKKOLA Pekka Ilmari KÄRNÄ Vesa Heikki Antero LASSILA Matti Veikko Juhani MUSTANOJA Jussi Sakari PAJUNEN Toivo Samuli POLLOCK Markus Eemil RAJAMÄKI Hannu Tapani RINTALUOMA Riku Juhani ROSTI Markku Antero SAARELAINEN Vesa Pekka SIISKONEN Lauri Elias SIPARI Jyrki Viljami SULASALMI Otso Esa Petteri SUTELA Arto Heikki TOIVANEN Mika Ilmari TUISKU Jaakko Juhani TUOMI Irene VAAHTOVUO Kim Bernhard Torsten WESTERLUND Ilkka Vesa Ossian VIISTEENSAARI

79.k 91.k 90.k 82.k 91.k 90.k 90.k 91.k 91.k 91.k 92.k 91.k 86.k 91.k 91.k 91.k 83.k 90.k 89.k 77.k 90.k 90.k 90.k 75.k 74.k 91.k 88.k 79.k 90.k

komentajaksi Heidi Anna Maria ASP Tuomas Vilhelm HELLSTEN

72.mek 74.mek

Kylkirauta 4/2025

Esa Mikael NUMMILA Mika Markus SALIN Erkki Mikael VAARALA

82.k 67.mek 83.k

majuriksi Arttu Johannes AHONEN Joonas Gabriel ASUNMAA Erik Sargon GOCKEL John Artur Aleksander GRANDIN Miika Kristian GREVE Risto Mikko Johannes HAKKARAINEN Mikko Sakari HALINEN Lasse Samuel HILCK Kallejuhani HIRVONEN Hannu Pekka HOKKANEN Jukka Tapio JOKILA Tommi Mikael KAUTTO Janne Sakari KAVEKARI Olle Oskari KESKITALO Henrikki Pentti Johannes KOIVULANAHO Juho Erkki Tapio KORHONEN Aarne Matti Juhani KOSKINEN Mikko Olavi KUJALA Oula Aukusti Mikael KÄHKÖNEN Niko Johannes KÄHÄRÄ Heikki Juhani LAINELA Visa Henrik LAITINEN Miikkael Sebastian LEHTOLA Nina Annika LESKINEN Juha Kullervo LUMPPIO Nikke Tuomas LUUKKANEN Henri Tapani MAATELA Martti Erik MANNER Sampo Taavi Ilmari MARTIKAINEN Niko Patrick Oskari MERILÄINEN Maria Katariina MESSO Joni-Santeri MÄKINEN Tuomas Ville Hermanni NIEMELÄ Tero Matti Oskari NIEMI Joni Mikael NORTH Katri Saara PAANANEN Jukka Tapani PAJULA Mikko Petteri PENTTILÄ Jukka Tuomas PENTTINEN Kristian Juhani PERTTUNEN Kaarle Pekka Valtteri PIENINKEROINEN Antti Juhani PIKKARAINEN Johannes PINOMAA Ari Lauri PITKÄNEN Anna Maria PUOLAKKA-MARESCA Onni Armas Johannes PYKÄLÄINEN Tuomas Petteri RAPALA Niko Matias RAUTANEN Kai Tuomo Tapani REIMAN Juha Matti RISTILUOMA

95.k 94.k 96.k 96.k 97.k 91.k 88.k 97.k 96.k 94.k 80.k 91.k 81.k 97.k 94.k 94.k 97.k 93.k 93.k 98.k 96.k 97.k 97.k 91.k 93.k 95.k 92.k 96.k 97.k 97.k 93.k 97.k 94.k 97.k 91.k 93.k 93.k 97.k 95.k 94.k 95.k 90.k 96.k 95.k 91.k 95.k 93.k 93.k 94.k 78.k

AJANKOHTAISTA

Henrik Johannes RÄISÄNEN Jenni Maija Maria SAALIMO Pekka Juhani SAARI Jonne Mauno Helmeri SALMINEN Marko Antti Ilmari SEPPÄNEN Juho Petteri Julius SILFVER Kimmo Tapani SUTINEN Eero Sakari SYRJÄ Aki Tapani SÄKKINEN Antti Mika Olavi TIKKA Toni Tapani TUHKANEN Tomi Antti Henrikki TYKKYLÄINEN Jussi Oskari TÄHTINEN Eeropekka Johannes UUSIMÄKI Anssi Valtteri VENÄLÄINEN Erkka Nikolai VESANEN Eero Antero VIITANEN Jussi-Petteri Johannes VILJANEN Mikko Lauri Johannes VIRTANEN Veikko Pekka-Eemeli VÄHÄSÖYRINKI Niko Juhani Eemeli VÄLIVAARA Ville Kalervo VÄSTILÄ Tanja Marja Anneli VÄYRYNEN Lauri Markus VÄÄTÄINEN Ville Ferdinand WEIJO

94.k 95.k 95.k 94.k 86.k 93.k 97.k 97.k 94.k 93.k 93.k 93.k 94.k 97.k 94.k 93.k 96.k 97.k 93.k 94.k 93.k 95.k 93.k 92.k 95.k

komentajakapteeniksi Jussi Petteri AHOKAS Jarkko Petrus ALASTALO Patrik Oskar ARPIA Andreas Sören BERNER Timo Ilmari HEMMI Eemeli Ville Albert HUIKURI Harri Samuli HYTTINEN Jani Keijo Olavi IISKOLA Teemu Tapani KALEVA Aarno Juhani KOLEHMAINEN Matti Juhani KOMI Janne Tapani PALOLA Johannes Robert VAHTORANTA Jusa Petteri VÄISTÖ

80.mek 69.mek 80.mek 78.mek 91.k 80.mek 80.mek 80.mek 77.mek 75.mek 80.mek 79.mek 76.mek 80.mek

kapteeniksi Jarkko Sameli AALTONEN Jukka Antero ARVILA Topi Juhani Nestor HANNULA Juha Anton Kalevi SUOJÄRVI Perttu Veli Olavi PIISPA

99.k 95.k 100.k 102.k 99.k

kapteeniluutnantiksi Alexandre SAJINOV

83.k

yliluutnantiksi Ari Juhani AATSINKI Jani Erik ANDERSSON Antti Tapani LEINONEN Alfred Martin ANDERSSON Tomi Kristian AHLSTEN Tony Aleksi Oskari AHOLA Heikki Nikolai Hermanni Amadeus AHONEN Olli Juhani AUVINEN Toni Sulo Olavi ELORANTA Olli Marko Tapio HARTIKAINEN Henrik Johannes HAUKKA Eetu Ville Aleksi HELANEN Miika Tapio HIETANEN Niklas Mikael HIMMI Topias Pekka Aleksi HUOTARI Petrus Veikko Oskari HÄMÄLÄINEN Ilari Esko Vihtori KALLIONIEMI Ville Sakari KASTINEN Arttu Edvard KEKÄLÄINEN Teemu Elmo Rainer KINNARI Lassi Tapani KUKKONEN Akseli Jeremias LAKANEN Jesse Johannes LAUKKANEN Arttu-Petteri Vilhelm LEHTONEN Aleksi Matias Antinpoika LEIMU Jussi Aleksanteri LEINO Otto Benjamin LEINONEN Emil Samuli LOHIKOSKI Emil Jaakko Juhana LOIKKANEN Harri Arttu Tapani LUUKKAINEN Teemu Anton MERIRINNE Janne Perttu Sakari MERTANEN Veikko Olavi MOISIO Veeti Valtteri MYLLÄRINEN Miikka Pekka Vihtori OJALA Tatu Perttu Tapio PAJARI Juho Petteri PARTIO Samu Waltteri PARVIAINEN Lassi Juhani PIETILÄ Aki-Petteri PIIPARINEN Markus Juhani PIKKARAINEN Aapo Johannes PÖNTINEN Cilla Karoliina RAUTARINTA Sami Petteri RAUTEN Esa Tuomo Olavi ROMPPANEN Julius Johan ROSENDAHL Ilkka Juhani SAINIO Janne Sakari SALONEN Jere Santeri SAREN Antto Valentin SAVINAINEN Antti Pekka SCHRODERUS

91.k 76.mek 101.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 88.mek 103.k 105.k 88.mek 105.k 105.k 105.k 88.mek 87.mek 88.mek 105.k 105.k 88.mek 105.k 105.k 105.k 88.mek 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 88.mek 105.k 105.k 105.k 105.k 105.k 88.mek 105.k 105.k

Kylkirauta 4/2025

AJANKOHTAISTA

Constantem Decorat Honor Yleisesikuntaupseerikurssilta 62 valmistuneet ja ylennetyt upseerit 31. syyskuuta 2025. majuriksi: Valtteri Elias ESKELINEN Simo Alvari HAAKSIALA Markus Eerik Ilmari HAUTANIEMI Kaisa Liisa HEIKKINEN Jaakko Aleksi HYNNINEN Janne Juhani KALLELA Jere Ilmari KANNEL Erik Henrikki KORHONEN Joonas Antti Severi KOUVO Pertti Taneli LEMMETTYLÄ Niklas Petter LÖTJÖNEN Tapani Elis MONTONEN Lauri Antti Juhani NIEMINEN Mikko Samuli OJAMÄKI Janne Juhani OLLILA Antti Juhani PAJURANTA Tommi Markus PALOKANGAS Pekka Markus PATTERI Perttu Juhani PELLINEN Aleksi Joni Peter PORKKA Vilho Akusti RANTANEN Aku Petteri SAARELAINEN Marko Johannes SIIRTOLA Heikki Aleksi SILANDER

KAIPR KARPR MAASK PVLOGLE KARPR ILMAVE MAASK JPR KAIPR MAASK KARPR KARPR KAARTJR KARPR PORPR PSPR PVTUTKL UTJR MAASK MAASK PSPR KAIPR JPR MAASK

Olli Taneli TOIVANEN Anne Elina TURUNEN Ville Juhani VIINIKAINEN Lauri Pekka Tapani VÄISÄNEN

KAIPR KAARTJR PORPR MAAVE

komentajakapteeniksi: Mikael Artturi AARNIO Mikko Aaro ELORANTA Per Daniel FORSELL Miko-Petteri Pentinpoika HUMMER Lauri Markus KANANOJA Kari Tero Tapani LAURILA Sami Tuomas LEINONEN Juuso Henrikki LIEKKILÄ Teemu Tuomas MANNILA Nikolaus Olavi MELTAUS Viki Waldemar MOKKILA liro Mikko Sakari MUTANEN Antti Johannes MÄKELÄ Mikko Otso Juhani PALMEN Ari-Pekka PIETIKÄINEN Mikael Aukusti TAMMISALO Antti Toivo Pellervo TIKKANEN Mikko Juhani TIMOSKAINEN

UTJR RLAIV KAARTJR RLAIV MERIVE MERIVE MERISK MPKK RLAIV MERIVE RLAIV RPR PVTIEDL PSPR RLAIV RLAIV MERIVE RLAIV

Kadettikunta ja Kylkirauta onnittelevat ylennettyjä!

Kylkirauta-lehden toimitus ja Kadettikunnan toimisto toivottavat Kylkiraudan lukijoille rauhallista joulua ja menestyksellistä vuotta 2026.

Kadettikunnan toimisto tiedottaa

Merkkipäiväluettelo 2026 Vuoden 2026 merkkipäiväluettelo julkaistaan Kadettikunnan verkkosivuilla www.kadettikunta.fi/jasenistolle. Luettelossa julkaistaan Kadettikunnan jäsenistä ne, jotka vuonna 2026 täyttävät 100, 95, 90, 85, 80, 75, 70, 60 tai 50 vuotta.

Kylkirauta 4/2025

JÄSENILLE

Hautakivitunnus kadettiupseerin haudalle

Hautakivitunnuksen hinta on 64 euroa + postimaksu 6 euroa. Kiinnitys hautaki-

veen maksaa merkin myyjäyrityksessä Helsingissä 15 euroa. Merkin kiinnityksessä voi olla yritys- ja paikkakuntakohtaisia eroja.

Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiö on valmistuttanut hautakivitunnuksen kiinnitettäväksi kadettiupseerin hautakiveen. Reliefinomaisesti toteutettu merkki on 60 mm korkea, 45 mm leveä ja sen kokonaisvahvuus on noin 7 mm. Tunnus kiinnitetään hautakiveen piilokiinnityksenä kahden mukana olevan tapin avulla.

Hautakivitunnuksen voi tilata Hautaustoimisto Autio Oy:stä, osoite Runeberginkatu 42, 00260 Helsinki, puhelin 09 448 346, fax 09 449 841 ja sähköposti info(at)hautaustoimistoautio.fi. Tunnuksia myydään vain kadettiupseerin hautakiveen kiinnitettäväksi. Hautaustoimisto tarkistaa osto-oikeuden tarvittaessa Kadettikunnasta.

Kadettikunnan merkki kuolinilmoituksiin Helsingin Sanomat on Kadettikunnan esityksestä ottanut Kadettikunnan jäsenmerkin (upseerin tutkinnon merkki) niiden merkkien joukkoon, joita on mahdollisuus liittää kuolinilmoitukseen. Merkin käyttö edellyttää upseerin tutkinnon suorittamista. Merkin saa Helsingin Sanomien toimituksesta ja se on ladattavissa

Kadettikunnan verkkosivuilla kohdassa jäsenistölle.

ry:n jäsenille Kadettikunta antaa Kadettikunta ry:n jäsenille oikeudellista neuvontaa perhe- ja perintöoikeuden sekä riita-asioiden alalta.

oikeudellista

ssä

a. Maksutonta puhelinne

Apunasi kaikissa elämäsi tilanteissa. Ja vielä sen jälkeenkin. Kadettikunnan jäsenille: 1. puhelinneuvonta ilmainen 15 % alennus normaalihinnoista

Kylkirauta 4/2025

KENTTÄPIISPAN JOULUTERVEHDYS

Muutos ja pysyvyys

ksi joulupyhien perinteistä kodissani on lahjaksi saadun palapelin kokoaminen. Mitä enemmän paloja on, sitä monimutkaisempi ongelmanratkaisu on edessä. Palapelin ratkaiseminen vaatii mietiskelyä ja kokonaiskuvan hahmottamista pienten palojen kautta. Jouluevankeliumista ja palapelin kokoamisesta löytyy yllättävä yhteys. Pyhällä Marialla ovat elämän eri palaset liikkeessä. Evankeliumissa todetaan, että Maria kätki sydämeensä tapahtuneita tilanteita ja tutkiskeli niitä. Hän pyrkii kokoamaan palasia yhteen, jotta ymmärtäisi paremmin omassa elämässään ja ympäristössään tapahtuvia muutoksia. Kreikkalaisessa alkutekstissä tutkiskelu (συμβάλλω, symballoo) tarkoittaa suomeksi yhteen kokoamista. Tuosta jouluevankeliumin sanasta on johdettu sana symboli. Alun perin symboli tarkoitti esinettä, josta otettiin pala, ja viestin vastaanottajalla oli siihen sopiva vastakappale. Kun toisiinsa liittyviä asioita kootaan yhteen, alkaa hahmottua jotain uutta. Tällaista tutkiskelua Maria kävi sydämessään. Muutoksen keskellä tarvitsemme pysyvyyttä. Kaipaamme sitä erityisesti silloin, kun elämässä monet palaset tuntuvat ole-

van liikkeessä. Asioita pitää käydä sisimmässään läpi, jotta elämä hahmottuisi paremmin. Itsetutkiskelun lisäksi kannattaa turvautua luotettaviin ihmisiin, sillä silloin voi keventää turhia elämäntaakkoja ja löytää palasille oikeat paikat. Mitkä pysyvät symbolit sinun elämässäsi luovat joulun? Symbolit voivat olla tiettyjä jouluna toistuvia asioita, joita ilman joulu ei tuntuisi joululta. Symbolit ja perinteet auttavat parhaimmillaan meitä löytämään joulusanoman. Ne ovat kuin palapelin osia, joiden kautta joulun kokonaiskuva muodostuu vuosi toisensa jälkeen. Muutosten aikoina symbolit ja perinteet luovat pysyvyyttä. Perinteitä kannattaa vaalia, sillä ne kannattelevat meitä. Marian tutkiskelussa hahmottuu joulun olennainen sanoma: Jumala on meidän kanssamme syntyneessä joululapsessa. Jouluna syntynyt Kristus-lapsi tuo meille ilon, toivon ja rauhan. Toivotan sinulle ja läheisillesi rauhallista joulua 2025 sekä Jumalan siunausta ja varjelusta vuodelle 2026! Pekka Asikainen Puolustusvoimien kenttäpiispa

Kylkirauta 4/2025

IN MEMORIAM

Kylkirauta 4/2025

Hannila Matti Juhani Everstiluutnantti s. 22.3.1942 k. 3.7.2025 Kad.nro 4452 49. Kurssi

Tikka Ari Tapio Majuri s. 5.9.1953 k. 18.10.2025 Kad.nro 6487 64. Kurssi

Tiainen Arto Kari Majuri s. 23.2.1962 k. 16.11.2025 Kad.nro 7294 71. Kurssi

Tähkäpää Pertti Herman Majuri s. 15.8.1937 k. 2.10.2025 Kad.nro 5649 56. Kurssi

Lindfors Aimo Lauri Johannes Majuri s. 8.10.1931 k. 26.10.2025 Kad.nro 3446 39. Kurssi

Tenho Markku Johannes Everstiluutnantti s. 10.3.1947 k. 26.11.2025 Kad.nro 5474 54. Kurssi

Kopra Matti Sakari Kenraaliluutnantti s. 24.2.1940 k. 5.10.2025 Kad.nro 4029 46. Kurssi

Manni Risto Valter Majuri s. 2.5.1941 k. 29.10.2025 Kad.nro 4756 50. Kurssi

Tuomisalo Pekka Tauno Komentaja s. 11.12.1942 k. 24.11.2025 Kad.nro 705me 35. Merikadettikurssi

Osmonen Jari Heikki Eversti s. 20.8.1966 k. 7.10.2025 Kad.nro 7687 74. Kurssi

Lehtonen Vesa Veikko Majuri s. 1.7.1966 k. 4.10.2025 Kad.nro 8292 78. Kurssi

Juutilainen Aarne Ilmari Majuri s. 13.7.1941 k. 19.10.2025 Kad.nro 4485 49. Kurssi

Kiuru Pentti Johannes Everstiluutnantti s. 8.10.1938 k. 15.10.2025 Kad.nro 4023 46. Kurssi