Vuoden 1965 juhlakokouksessa olivat paikalla: Timo Kivi-Koskinen, hallituksen puheenjohtaja, Ilkka Ruoppila, hallituksen varapuheenjohtaja, Erkki Berglund, hallituksen jäsen, Risto Uoti, hallituksen jäsen, Unnukka Stenqvist os. Mäkiö, emäntä, Lauri Ståhlberg, isäntä, Katarina Vaherno os. Molander, Juhani Salonius, Alaviitteen toimittaja. Juhlakokouksessa todettiin, että yksi hallituksen jäsen on matkan vuoksi estynyt ja viisi on kuollut. Hallituksen silloisista virkailijoista neljä on matkan vuoksi estynyt ja kaksi on kuollut. Kuvassa lisäksi nykyinen hallitus.
kälä muutti vuonna 1990 Lauttasaareen, jossa tiloihin kuului myös uima-allas. Lauttasaaressa viihdyttiin aina vuoteen 2005 asti, jolloin Sörnäisistä löytyivät Pykälän nykyiset tilat. Inter Vivos haastatteli juhlavuoden kunniaksi vuoden 1985 Pykälän hallituksen puheenjohtajaa Ilkka Syrjästä ja vuoden 2005 hallituksen puheenjohtajaa Emilia Kaikkosta.
symiskirjeen saapumista. Kun opiskelupaikka sitten aukesi, oli Punssikahveista lähtien selvää, että Pykälä saisi minusta innokkaan uuden jäsenen. Heti phuksisyksynä lähdin sonniaistoimikuntaan ja apuemännäksi Kiljavalle. Emännöinnistä innostuneena tulin valituksi yleisvaliokunnan emännäksi ja seuraavana vuonna yleisvastaavaksi Pykälän hallitukseen. Entä hallituksen puheenjohtajaksi?
Miten aikanasi päädyit Pykälän toimintaan mukaan? Ilkka: Etupäässä juhlimalla. Olin myös kiinnostunut edunvalvonta-asioista, hoidin muun muassa Lakimiesliiton asiamiehen, Rauno Seleniuksen kanssa oikeustieteen ylioppilaille harjoittelupaikkoja nimismiesten ja apulaisnimismiesten viransijaisina. Tässä tarkoituksessa kävimme ministeriössä poliisiylijohtaja Pertti Virolaisen pakeilla ja homma sai jatkua. Emilia: Jo Valmennuskurssilla huomasin, että Pykälän tyypit vaikuttavat rennoilta ja hauskoilta, joten ajatus lähteä toimintaan mukaan heräsi jo ennen hyväk-
16
INTER VIVOS 3/2015
Ilkka: Aivan sattumalta. Nuorena opiskelijana olin aika ujo ja ajattelin, että täytyy pyrkiä johonkin tehtävään, jotta oppii saamaan suunsa auki. Siispä ilmoittauduin Hämäläisosakunnan juristikerhon puheenjohtajan vaaliin. Lukusalin käytävillä tämä huhu muuttui niin, että lukiessani Porthaniassa vuoden 1984 Pykälän hallituksen puheenjohtaja Nurmisen Pekka tuli kertomaan minulle kuulleensa, että olin pyrkimässä Pykälän puheenjohtajaksi. Kerroin, ettei huhussa ole minkäänlaista perää, mutta se alkoi elää omaa elämäänsä. Hämiksellä pidettiin vallan mainiona, että joku osakunnastamme olisi ehdokkaana ja lähdin piruuttani vaaliin. Saipahan siinäkin puhekokemusta, kun ehdok-