”PYKÄLÄ ON OSTANUT
HUONEISTON!” teksti aura lehtonen
P
ykälä, tuo monen tarinan koti, on 460 neliömetrin kerhohuoneisto Sörnäisten rantatiellä. Pykälä on vanhoille oikkareille kovin tuttu ja enemmän tai vähemmän rakas. Uusille, juuri sisään päässeille phukseille Pykälä on joko kevään valmennuskursseilta tutuksi tullut tai syksyn kosteissa illoissa tutuksi tuleva oikkareiden oma rellestyspaikka, jossa sitsilaulut raikuvat. Mutta mistä kaikki sai alkunsa? 50 vuotta sitten Pykälä nousi omistajaluokkaan ja otti ensimmäiset askeleensa kapitalismin tiellä. ”Taitaapi siitä olla aikaa, kun Pykälä on jotain sanonut tai tehnyt. Mutta nyt on tehty ja on myös aika siitä yhtä jos ”toistakin” sanoa. Ties kuinka kauan on Pykälää moitittu siitä, ettei sillä ole mitään tarjottavaa ”kadun ylioppilaalle”. Nyt Pykälällä on oma 177 neliömetrin suuruinen huoneisto Yliopistolta noin 3 minuutin kävelymatkan päässä Vironkatu 9 A 4:ssä. Tämän lisäksi yhdistyksellä on 13.000,00 markan velka.” Näillä sanoilla alkoi vuoden 1965 Pykälän puheenjohtajan Timo Kivi-Koskisen tiedote. Vuoden 1965 hallitus teki uroteon ja osti huoneiston Vironkadulta. Tapahtumaa juhlittiin 12. toukokuuta 1965 siviilioikeuden tentin päätyttyä kello 14.15 alkaen juhlakulkueella, joka lähti liikkeelle Porthanian edustalta. Illan teemana oli ”KAMPANJA, KARAVAANI, KARNEVAALI”.
Kuten kaikki jo tiedämme, on arvokkaaseen ikään ehtinyt Pykälä täyttänyt 80 vuotta. Juhlavuoteen mahtuu kevään juhlaviikkojen lisäksi monta muutakin tapahtumaa, joista yksi oli vuoden ’65 hallituksen juhlakokous Pykälän toimistolla juhlapäivänä 12.5. Silloinen hallitus ja virkailijat kokoontuivat muistelemaan menneitä, juhlistamaan pyöreitä vuosia ja katsomaan, millainen Pykälä on nykyään. Juhlakokouksen aikana kuultiin yksi jos toinenkin värikäs tarina. Kun ovet oikeustieteelliseen avautuivat, tuli jokaisen käydä henkilökohtaisesti ilmoittautumassa rehtori Linkomiehelle. Edwin Linkomies (1894 – 1963) herätti tuoreissa ylioppilaissa pelonsekaista kunnioitusta, olihan hän ollut sekä Suomen pääministeri että sotasyyllisyysoikeudenkäynnit kokenut mies.
14
INTER VIVOS 3/2015
Ilmoittautumisjonoon asetuttiin aakkosjärjestyksessä puvut päällä, ja silloinen vahtimestari poisti jonosta kaikki, jotka eivät olleet sopivasti pukeutuneita. Tyylikäs ja ymmärtäväinen vahtimestari oli kuulemma kysynyt eräältä jonossa olevalta nuorelta herralta, jonka kravatti oli ollut hieman vinossa, että ”ylioppilas, saanko hieman stilisoida teitä.” Muutoinkin tuolloin opiskeltiin puvut päällä. 50 vuotta sitten Pykälä oli varaton yhdistys, joten ti-
lojen hankkimista varten perustettiin oma huoneistotoimikunta. Huoneistotoimikunnan jäsenet menivät tapaamaan Pekka Herliniä Munkkiniemen kartanoon tarkoituksenaan pyytää rahaa. Herlin totesi, ettei pojille rahaa tipu, mutta lupasi antaa oppeja siitä, miten tienata rahaa itse. Opit joko tehosivat tai sitten neuvokkaat opiskelijat muutoin keksivät tapoja kerätä rahaa. Yksi keino oli yhdessä Suomen Lakimiesliiton kanssa toteutettu Vetorahakampanja, jonka tarkoituksena oli myydä ”vetoraha jokaiseen lakimieskotiin ja nostoraha lakimiehen työpöydälle eri lakimiespolvien yhteenkuuluvaisuuden tunnukseksi”. Ensimmäinen juhlaraha luovutettiin Tasavallan Presidentti Urho Kekkoselle. ”Olimme vihdoin päässeet tapaamaan Kekkosta, luovuttaneet seremoniallisesti ensimmäiset juhlarahat ja käyneet pitkän keskustelun oikeustieteen opiskelusta. Pois lähtiessä Kekkonen ojensi 250 markkaa, mikä vastasi juhlarahojen kokonaishintaa. Juhlarahat oli tarkoitus vain luovuttaa Kekkoselle, ei myydä. Siinä menin vähän hämilleni ja tokaisin presidentille, että ”ei me olla tätä edes budjetoitu”, johon Kekkonen vastasi, että ’kuulkaas pojat, kyllä te varmaan jotain käyttöä tälle rahalle löydätte, vaikka se ei budjetissa olisikaan’. Kyllähän se raha sitten poltteli taskussa, ja ravintola Kappeliin taisi se mennä”, Kivi-Koskinen muistelee. Lopulta yksi kolmasosa lainasta maksettiin Vetorahakampanjalla. Lisäksi lukusalia vuokrattiin, kirjoja myytiin ja Pykälä aloitti valmennuskurssit, joista saadut tulot käytettiin lainan lyhentämiseen. Paljon myöhemmin kävi ilmi, että silloinen siviilioikeuden professori, Pykälän inspehtori ja reilussa maineessa opiskelijoiden