HALLITUKSEN PALSTA:
ENITEN V*TUTTAA KAIKKI En olisi reilu vuosi sitten uskonut, että maailman meno jatkuisi edelleen samanlaisena. Itselläni Wolt-tilaukset ovat vuoden aikana kasvaneet tasaiseen tahtiin, herätykseni ovat siirtyneet myöhemmäksi riippuen siitä, milloin päivän ensimmäinen zoom-luento alkaa, ja kerran kvartaalissa tapahtuva siivoukseni tapahtuu nykyään puolen vuoden välein. Tässä sitä nyt taas ollaan ja toivotaan, että kesällä voisi jopa tehdä jotain hauskaa. Ei ole mukavaa olla taas tässä tilanteessa. Tuntuu siltä, että aina, kun uskaltaa vähänkin toivoa pandemian loppumista ja paluuta normaaliin, viedään matto alta hyvinkin nopeasti. Rakas isäni on aina tykännyt sanoa, että ”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”. Ennen tämä oli hauska vitsi, mutta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan ajattelevani samalla tavalla. Opiskeluajan viettäminen zoomissa tai jollain muulla alustalla on kaikin puolin masentavaa, enkä ole vähään aikaan jaksanut ajatella, että enää vain pari kuukautta, koska tuollainen ajatusmaailma on tuottanut jo turhan monia pettymyksiä. Olen ihmetellyt jo pitkään, miksi mediassa ei puhuta opiskelijoiden hyvinvoinnista juuri lainkaan. Yksiön seinät alkavat ahdistamaan koko ajan enemmän ilman tapahtumia, harrastuksia ja opiskelijakavereita. Sitten kun kerran opiskelijoista puhutaan niin viestinä on, että ”jaksaa, jaksaa”. Sami Hedbergiä lainatakseni ”Mitä jos ei vittu jaksa?”. En tiedä johtuuko tämä siitä, että myös valtion tasolla on ajateltu, että parin kuukauden päästä tämä on jo ohi, joten on resurssien tuhlaamista keksiä väliaikaisia ratkaisuja lyhyelle ajalle. Vai johtuuko ideoiden puute siitä, että opiskelijat ovat poliitikoiden silmissä väliinputoajia eli eivät lapsia, joista tarvitsee huolehtia, mutta eivät myöskään lähtökohtaisesti töissä käyviä veronmaksajia? Poikkeusolot ovat jatkuneet jo vuodenpäivät, mutta oikeastaan mitään konkreettista valtio ei ole tehnyt opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen. Kelan tuet ovat joustavampia, mutta en 8
INTER VIVOS 2/2021
tiedä kuinka paljon se lopulta lämmittää opiskelijoita. Vuodessa voisi kuvitella saavan vähän enemmän aikaan. Yliopistonkaan ratkaisut eivät ole auttaneet. Osa tenteistä on aikarajoiltaan niin mahdottomia, että niiden tekeminen yksin tarkoittaa hylättyä tai huonoa arvosanaa. Tämä ei ainakaan omaa motivaatiotani opiskeluun ole nostanut. Lisäksi tuntuu aika absurdilta, että osa proffista ei viitsi edes luentojaan tallentaa. Tiedekunnan joustamattomuus ja pelisilmän puute ei tosin ole aikaisempien tempauksien perusteella mikään yllätys. Pykälän hallituksen kanssa olemme painineet edellä mainittujen ongelmien kanssa luonnollisesti paljon. Haluaisimme pystyä tarjoamaan paljon enemmän kuin pelkkiä etätapahtumia, mutta valitettavasti emme ole keksineet parempia ratkaisuja siitä huolimatta, että olemme usein miettineet päämme puhki tämän ongelman ratkaisemiseksi. Kannustan jokaista ottamaan kaiken irti Pykälästä yhteisönä, vaikka Pykälän yhteishenki pelkästään jodelia lukemalla ei vaikuta kaikkein kannustavimmalta. Totuus on kuitenkin omien kokemuksien perusteella täysin vastakohta jodelin luomista mielikuvista. Itselleni Pykälän toiminta ja pykälistit ovat suuri voimavara jaksamiseni kannalta sekä poikkeusoloissa että ihan normaalissakin tilanteessa. Myönnän, että korona-aika ei ole ollut helppoa minulle ja kaipaan monia asioita elämääni. Toisaalta olen jo vanhempi opiskelija ja ehtinyt tavata useita mahtavia ihmisiä opiskeluaikanani, jotka toimivat minulle kullanarvoisena vertaistukena, missä tahansa tilanteessa. Voin vain kuvitella, kuinka pulassa olisin tällä hetkellä, jos opiskelisin nyt vasta ensimmäistä vuotta. Yhteisössämme harvemmin halutaan puhua elämän haasteista tai ongelmista. Oikkarit ovat kilpailuhenkistä sakkia ja usein ainakin minusta tuntuu siltä, että kaikilla muilla menee paremmin. Muut menestyvät koulussa paremmin, saavat parempia työpaikkoja ja tekevät paljon siistejä juttuja vapaa-ajalla.
