SA-kuvissa Mannerheim-ristin ritarit Illu Juutilainen ja Hasse Wind. Juutilaista voi hyvällä syyllä kutsua myös ässien ässäksi. Wind oli pudotustilastossa toisena.
Ässälentäjät Sotalentäjistä puhuttaessa ajatus kulkee helposti hävittäjäässiin. Miten termi oikeastaan syntyi ja mitä kaikkea siihen liittyy? Mike Spick on alan auktoriteetti. Hän on käsitellyt ässäasiaa muun muassa kirjassaan ”The Complete Fighter Ace, All the Worlds Fighter Aces, 1914 – 2000”. Spick rinnastaa lentäjät huippu-urheilijoihin, joiden tapaan heitä on haluttu vertailla saavutustensa perusteella. Vertailukohdaksi valikoitui ilmavoittojen määrä ja ässänimityksen rajaksi muodostui olosuhteista johtuen viisi ilmavoittoa. I maailmansodan alussa ilmataistelut olivat harvinaisia ja tuloksellisia yhteenottoja oli sitäkin vähemmän. Ässänimitys tuli käyttöön vuoden 1915 alkupuoliskolla, kun ensimmäiset ranskalaislentäjät saavuttivat viisi ilmavoittoa. Ei ole mikään ihme, että tapa alkoi Ranskasta. Juuri sodan alla Ranska oli ollut ilmailun johtava maa, ja ranskalaislehdistö halusi pitää huolta siitä, että koko maailma oli edelleen asiasta selvillä. Ei Ranskassakaan ässäkonseptista virallista tullut. Kuitenkin virkakunta ymmärsi hyvin nopeasti käsitteen moraalivaikutuksen koko kansakunnalle ja rohkaisi levittämään sitä. Muut maat, erityisesti Belgia, Italia ja Yhdysvallat, seurasivat esimerkkiä. Britit eivät tätä tehneet. Asiaa perusteltiin sillä, että yksittäisten henkilöiden nostaminen muiden yläpuolelle olisi huonoksi moraalille ja heikentäisi ryhmäsaavutuksen arvoa. Haluttiin myös, että ässäkonsepti ei edistäisi epäherrasmiesmäistä palkinnonmetsästystä. Miksi nostaa jalustalle asiaa, joka on velvollisuuden täyttämistä. Tämä linjaus ei estänyt viranomaisia julkaisemasta usein epätarkkoja ilmavoittolukuja kunniamerkkejä myönnettäessä. Saksa ja Itävalta-Unkari näkivät ässäkonseptissa moraalihyötyä, rohkaisivat julkisuuteen ja jopa julkaisivat postikorttisarjoja parhaiten menestyneistä. Kumpikaan maa ei käyttänyt termiä ässä vaan ”Oberkanone” -titteliä, jonka saavuttaminen edellytti kymmentä ilmavoittoa. Ensimmäinen maailmasota lujitti mediaan pysyvän ässäperinteen, joka on jatkunut useimmissa maissa nykypäivään. Poikkeuksiakin on ollut. Toisessa maailmansodassa
”Henrik Salomiehelle ainakin viisi ilmavoittoa” Everstiluutnantti Henrik Salomiehelle kirjattiin jatkosodan päättyessä neljä todistettua ilmavoittoa sekä kolme vaurioitettua konetta, joista kaksi oli Jak-9-hävittäjiä (19.5.1944). Jatkosodan aikaisen kirjanpidon mukaan hän ei siis saavuttanut viittä ilmavoittoa. Venäjän arkistojen avauduttua Salomiehen poika selvitti asiaa. Hyvin todennäköisesti toinen edellä mainituista Jak-9-hävittäjistä tuhoutui paluulennolla kotitukikohtaan. Jatkosodan aikana kyseistä konetta ei voitu kuitenkaan todistaa pudotetuksi, koska se vain lensi savuten venäläisten vahvaa Lavansaaren tukikohtaa kohti, eikä lopullista tuhoutumista voitu havaita. Ilmailuhistorioitsija Carl-Fredrik Geust on tutkinut tapaukseen liittyen Venäjän sota-arkistoja. Tapauksen osalta on todettu seuraavaa: ”19.5.1944 ammuttiin ilmataistelussa alas Itämeren laivaston 21. IAP:n (HävLeR) Jak-9 hävittäjä, joka putosi kolme kilometriä Lavansaaresta luoteeseen. Ohjaaja kapteeni I.M. Remizonov kaatui.” Tapaus osoittaa, miten haastavaa tarkkojen tilastojen ylläpito sodan aikana on ollut ja myös pudotustilastoihin väistämättä aina liittyvän epävarmuuden. Todisteiden valossa voidaan todeta Henrik Salomiehen saavuttaneen jatkosodassa ainakin viisi ilmavoittoa. Italia päätti, että ilmavoittoja ei kirjata. Japani kieltäytyi tunnustamasta hävittäjä-ässiensä saavutuksia, eikä edes myöntänyt kunniamerkkejä ja ylennyksiä. Saksassa ”Oberkanone” -nimitys korvattiin ”Experte” -termillä. Arvonimen saavuttaminen oli merkki ilmasodassa osoitetusta taidosta. Siihen ei liittynyt mitään minimi-ilmavoittomäärää, ja tittelin sai muistakin ansioista. Britannia jatkoi kielteistä linjaansa. Sitä vastoin Yhdysvallat, Hollywoodin tukemana, on tehnyt ässäkonseptista lähes pyhän riitin omaisen käsitteen, vaikka hävittäjä-ässiä ei olekaan enää vuosikymmeniin kruunattu. Hävittäjä-ässien kulta-aika oli 1915 – 1945. Tämän jälkeen vain harvoissa konflikteissa pienellä lentäjäjoukolla on ollut
51
