Karjalan Lennoston Kilta – kiltatapahtumia 2021 - Karjalan lennoston 20. komentaja Aki Puustinen palasi kotiseudulleen

Karjalan Lennoston Kilta Kiltatapahtumia 2021

Ripustimen huoltoa”. Vasemmalta: Raimo Remes, Reijo Serguskin, Erkki Reponen, Jorma Niiranen.

Kiltatoiminta on pitänyt tänäkin vuonna sopeuttaa vallitsevaan tilanteeseen ja rajoituksiin. Saimme kuitenkin pidettyä huhtikuussa vuosikokouksemme osittain ”etänä”.

Toukokuussa jatkoimme Rissalassa säilytettävän MiG-21:n huoltoa käsittelemällä viime syksyn tarkastuksessa havaitut hapettumat. Samalla tämä tiedusteluversio sai alleen Ilmavoimien käytöstä poistaman kamerasäiliön. Siinä operaatiossa oli entisten miggimekaanikkojen ammattitaito tarpeen, kun lähes 300 kg murikka piti ujuttaa keskiripustimeen ilman kunnollista nostolaitetta.

Loppukeväästä noin 40 jäsentämme osallistui tietokoneen kautta pidettyyn hävittäjähankkeen esittelyyn. Kesäkuun alussa päätimme yhdessä sotilaskodin kanssa hankkia lennoston varusmiehille kevytreput liikuntavälineiden kuljetukseen. Elokuussa jatkoimme varastomme inventaariota poistamalla osan säilöön kertyneistä sotilasvaatteista.

Killan 40. syntymäpäiväjuhlat

Karjalan Lennoston Kilta on perustettu 1.4.1980 ja viime vuonna suunniteltua 40. syntymäpäiväjuhlaa jouduttiin siirtämään. Mutta nyt, lokakuun lopussa uskalsimme tarjota jäsenillemme mahdollisuutta kokoontua kuuntelemaan juhlaesitelmää ja juomaan juhlakahvit. Hienoa oli, että noin 50 kiltalaista oli saapunut paikalle Kuopion Klubille. Hieno oli myös juhlaesitelmä, jonka piti Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Pasi Jokinen. Esitelmä käsitteli laajasti ajankohtaisia asioita varusmiehistä avaruuden hallintaan. Kaiken huikean teknisen kehityksen keskellä kuulijoiden mieltä erityisesti lämmitti Ilmavoimien varusmiesten selviäminen varsin terveinä poikkeavissa olosuhteissa ja heidän viime vuodelta antamansa hyvä palaute. Se kertoo kouluttajien korkeasta ammattitaidosta ja joustavuudesta muokata koulutusta vastaamaan poikkeusoloja.

Keväällä sekä Karjalan lennoston komentaja että esikuntapäällikkö vaihtuivat. Kävimme toukokuussa esittäytymässä ja totesimme lennoston ja killan välisen perinnetyön jatkuvan entiseen malliin.

– Veli-Antti Huotarinen Puheenjohtaja

Ilmavoimien komentaja Pasi Jokinen Kuopion klubilla 28.10.2021

Ilmavoimien isännänviiri

450x50 cm 80 € + postitus 7,90 € Tilaukset: karjalanlennostonkilta (ät) gmail.com

Kuvasäiliö pyrstöineen

Eversti Aki Puustinen on Karjalan lennoston 20. komentaja ja vasta toinen maakunnan oma mies. Hän arvostaa suuresti joukko-osaston kunniakkaita perinteitä ja on kiitollinen siitä, että perinnekilta on ottanut vahvan ja luotettavan roolin perinteiden vaalimisessa.

”Kotikontujen tienoilta tervehtien”

Karjalan lennoston 20. komentaja Aki Puustinen palasi kotiseudulleen

Teksti ja kuva: Jukka Nykänen

Vuosia maailman suurimpia metropoleja kiertänyt eversti aki Puustinen (49), viihtyy synnyinseuduillaan Nilsiässä, ”Tahkovuoren firrillä”. Pieni kotikylä tarjoaa houkuttelevan asuinympäristön, vaikka Kuopio valtakunnan osakeskuksena mahdollistaisi laajemman ja monipuolisemman vuorovaikutusverkoston sekä enemmän näkyvyyttä Ilmavoimien suurimman valmiusyhtymän, Karjalan lennoston komentajalle.

Karjalan lennoston komentajana Puustinen arvostaa kotiseutuaan ja sinne juurtuneita ihmisiä. Hän arvostaa myös savolaistunutta lennostonsa henkilökuntaa, joka suoranaisesti hehkuu tekemisen meininkiä. Silloin tällöin hänellä on tapana yllättää alaisiaan astelemalla kahvipaketti kainalossa heidän pikku kahvioihinsa nauttimaan ja rupattelemaan kuulumisista. Joskus hänen korviinsa on kantautunut ihmettelyä siitä, eikö komentajalla olisi muutakin tekemistä kuin istua kersanttien kanssa päiväkahvilla.

– Voi kun sellainen kuulostaa hyvältä, Puustinen hyrisee mielessään. Tämä hänen vaatimaton eleensä on kolahtanut ja mennyt perille. Kahvittelutuokioilla Puustisen olemuksesta säteilee inhimillinen halu olla joukkojensa keskellä, läsnä eräänlaisena valontuojana ja suunnannäyttäjänä. – Kyllä alaiset osaavat hommansa, eivätkä he ylintä neuvonantajaa siihen tarvitse, hän huomauttaa, mutta toimiva työyhteisö edellyttää muutakin kuin töiden teknistä hallintaa, varsinkin (lähi) yhteisöllistä hyvinvointia. Se ei ainakaan parane kallion koloista käskyttämällä. Tämä on osa Puustisen omaksumaa johtamiskulttuuria ja se näyttää purevan.

miGien yliäänipaukut saivat koulupojan liekkeihin

Puustisen leppoisa ja lupsakka puhetyyli henkii talonpoikaisuutta ja itsevarmaa otetta leivänsyrjästä. Se on osa savolaisperästä nilsiäläisyyttä, hän sanoo, väkevää luonnonvoimaa, jolla pärjää maailman myrskyissä ja tuiverruksissa ja turbulensseissa. Monenlaista pyöritystä hän on psykon penkkikierteiden jälkeen saanut kokeakin, mielenkiintoisia ja pääosin myönteisiä. Pitävän otteen puolustusvoimien ”pitkästä leivästä” hän sai jo lukioaikanaan. – Sotilaslentäjä minusta tulee, hän vastasi koulussa opinto-ohjaajan (OPO) ensimmäisessä urasuunnitelmaa koskevassa haastattelussa. OPO nosti kätensä yläasentoon ja totesi, ettei hän osaa auttaa eikä ohjata nuorukaista nousukaartoon. Oppilaan lohduksi hän kuitenkin lupasi ottaa selvää ja palata asiaan myöhemmin. Ei palannut, ja niin lukiolainen sai puskea oman tiensä taivaalle.

Puustinen ei tuossa vaiheessa tiennyt unelma-ammatistaan juuri mitään. Alati taivaalla pyyhkivät Rissalan MiGit jymisevine yliäänipaukkuineen tekivät kuitenkin syvän ja lähtemättömän vaikutuksen ja saivat koulupojan liekkeihin. Myötävaikuttavia tekijöitä oli toki muitakin: serkkumies Leo Puustinen (eversti) oli yksi esikuvista, ja muutamia muitakin saman koulun oppilaita oli jo hakeutunut upseerin uralle. Vuosituhannen taitteen

tietämissä oli nilsiäläisiä esiupseereita puolustusvoimien palveluksessa peräti viisi, heistä eversti Leo Kuopion sotilasläänin komentajana. Kuudentena ja nuorimpana joukkoon oli nousemassa Aki, siihen aikaan jo yliluutnantti ja Hornet-lentueen päällikkö Hävittäjälentolaivue 31:ssä. – Niinhän se on, kun pieneltä kylältä joku lähtee, niin se imuroi aina joukon mukaansa, Puustinen aprikoi. Varustereppu ei nilsiäläismiesten harteita ole koskaan painanut. Esi-isät olivat tunnettuja siitä, että kotiseudullaan he kantoivat reppuaan aina mahan puolella. Syynsä sillekin oli, mutta sotilaalle sellainen ei sovi olipa perinteen vaaliminen kuinka arvostettua tahansa.

Ensikosketus jenkkeihin tutuksi vaihto-oppilaana

Lukion jälkeen vierähti vuosi vaihdossa USA:ssa. Kielitaito petraantui, ja siitä onkin ollut apua elämän myöhemmissä vaiheissa. Mutta eipä hän silloin vielä tiennyt, mitä hyötyä tuosta jenkkivaihdosta vielä koituisi. Päämäärä elämänurasta oli yksiselitteinen ja varma: sotilaslentäjä! – Ja sävähdyttihän se, kun palvelukseenastumismääräys Ilmasotakouluun Kauhavalle kolahti postiluukusta. Siinä mies oli unelmiensa vietävänä. – Nyt pyritään niin pitkälle kuin rahkeet kestävät, nuorukainen tuumi.

Vinka ja Hawk olivat ensimmäiset koulukoneet. Puustisen varsinainen lentoupseerin ura alkoi Karjalan lennostossa saumassa, jolloin 35-vuoden mittaista MiG-aikajännettä löysättiin ja Hornetit otettiin käyttöön. – Me olimme ensimmäisiä, jotka hyppäsimme suoraan Hawkista Hornetiin. Ja huikea se askel olikin, mutta ei kenellekään ylivoimainen. MiGin vahvuudet jäivät siinä vaiheessa kokematta, pari lentoa hän sai istua MiGin takaohjaamossa ihmettelemässä neuvostoliittolaista ohjaamoergonomiaa ja sai näin edes hieman tuntumaa menneeseen, Puustinen muistelee.

Aktiivi lentouralta esikuntahommiin

Aika rientää nopeammin kuin mieli. Lentäminen siirtyi takaalalle, ja Puustinen joutui jättämään Hornet-lentueen päällikkyyden. Nousujohteisen urakehityksen haasteet johdattivat hänet esiupseerikurssille ja parin ”työharjoitteluvuoden” jälkeen Maanpuolustuskorkeakouluun suorittamaan yleisesikuntaupseerin tutkintoa. – Nelisen vuotta tähän uran vaiheeseen meni, eikä sitä käy katuminen, vaikka varsinainen lentäminen jäikin vähemmälle. Edessä avautui esikuntaupseerin kyntämätöntä työsarkaa kiitoradan tavoin.

Vaikka Puustinen suorittikin yleisesikuntaupseerin tutkintonsa jo vuonna 2011, hän täydensi opintojaan U.S. National War Collegessa Washingtonissa vuosina 2016–2017. Se on Yhdysvaltain kansallinen maanpuolustuskorkeakoulu, jossa opetetaan kansallista turvallisuusstrategiaa globaalilla tasolla maalailemalla tilannekuvia hyvin suurella pensselillä.

Puolustusvoimauudistus sitoi paljon suunnitteluvoimaa. Puustisen kaltaiselle miehelle, jonka jalat pysyvät tukevasti kiinni maankamarassa, päämäärä on selkeä. Vaikka ajatuksissa joskus sinkoili omia taktisia visioita, oli nyt kysyntää. Puustisella oli näyttöä Hornetien MLU2-päivityskonseptin junailusta Ilmavoimien esikunnassa. Matkalaukkuelämää se hänen mielestään oli, nimittäin työpäiviä kyseisenä vuonna kertyi enemmän USA:ssa kuin Suomessa. Maaliin siinäkin päästiin ja siitä nyt on kiittäminen: Hornetien tehokkuus saatiin maksimoitua koneiden elinkaaren loppuosalle.

Ilmavoimien esikunnan suunnitteluosastolla Puustinen kätilöi Ilmasotakoulun siirron Kauhavalta Tikkakoskelle samoin kuin Teknillisen koulun siirron Hallista. Syntyi Tikkakosken kampus ja olipa hänen sormensa pelissä myös Karjalan lennoston muokkaamisessa uuteen asentoon maan suurimmaksi hävittäjäyksiköksi.

Illaksi kotiin

Toistakymmentä vuotta on Puustisen elämä ollut eräänlaista matkalaukkuelämää. Rikasta sinällään, mutta raskasta. On aika lentää jo illaksi kotiin. – Mukavahan tänne oli tulla komentajaksi, todella kuin kotiin tulisi, maailmanmatkaaja kiittää.

Töitä täällä riittää. Valmiusyhtymän toimintavalmiuden ylläpito vaatii jatkuvaa tukikohdan rakentamista ja järjestelmien päivittämistä. Parhaillaan on käynnistymässä kasarmirakennuksen peruskorjaus ja laajennus sekä mahdollisesti ruokalan saneeraus. Järjestelmäpuolella 7. Pääjohtokeskuksen ITTHjärjestelmän uusiminen JADE C2 -pohjaiseksi ja uudistettu operaatiohalli on jo saatu maaliin. Tämän myötä Ilmavoimien ja muiden puolustushaarojen digitalisoinnin ja tietovirtojen yhteensovittaminen mahdollistaa keskitetyn ja kokonaisvaltaisen johtamisen ja tilanteenhallinnan. Puustisen mielestä tämä on yksi lähitulevaisuuden merkittävistä haasteita ja kehityskohteista. Uusi hävittäjäkalustokin on tulossa, mikä se sitten onkaan, siihen on varauduttava.

Muutakin on kierretty kuin Tahkoa

Jos eversti Puustisen CV tässä avattaisiin, niin helppo olisi todeta, että mies on sananmukaisesti kiertänyt muutakin kuin Tahkoa. Kotiseudun talviurheilukeskus imaisee talvisin palveluineen ja kesäisin Syvärin järvimaisema tarjoaa rauhaisan näköalan ihan vaan löhöilylle. Monenlaiset jäljet eversti on piirtänyt jo nilsiäläiseen ympäristöön: koulupoikana puolivalmiina juniorimestari jalkapalloilijana Nilsiän Pallo-Haukoissa, jääkiekkoilijana Nilsiän kiekossa, peruskoulussa ja lukiossa jne. Nuo perinteet sitovat hänet edelleen Nilsiään.

Harrastukset keskittyivät reissuvuosien aikana Ilmavoimiin, mutta parhaillaan hän palailee vanhojen harrastusten pariin muun muassa maineikkaan lennoston jääkiekkoporukkaan. Ja kun ei enää kykene osumaan liikkuvaan pelivälineeseen on aika pyrkiä pienentämään golf-tasoitusta, jossa ei ole tällä hetkellä juuri kehumisen aihetta.

Samalla tavoin Puustinen arvostaa myös kotilennostonsa maineikkaita perinteitä. Hänen mielestään niiden arvostaminen ja esilläpito on yksi työyhteisön eheyttä vahvistava osatekijä. Tässä hän kiittää lennoston omaa perinnekiltaa, joka vapaaehtoisvoimin on antanut joukko-osastossa ja sen ulkopuolellakin perinteille näkyvyyttä. – Tätä työtä lennosto kannustaa ja tukee jatkossakin, Puustinen alleviivaa.

Edellä vain muutama highlight hänen uraltaan. Kaiken tämän karusellin aikana kotia on uskollisesti ylläpitänyt Minnavaimo ja neljä lastakin ovat päässeet kasvamaan vaivihkaa – ensimmäisen ollessa jo täysikäisen kategoriassa.