Utin Ilmakilta – Kilta mukana HS-6:n muuttotalkoissa

mi-8P-matkustajaversiot suomessa

Neljäkymmentäneljä vuotta sitten Utin Helikopterilentue sai kaksi matkustajaversioista Mil Mi-8 -helikopteria. Koneiden rekisteritunnukset olivat HS-5 ja HS-6. Ilmavoiminen helikopterikaluston rekisteröintitunnukset lähtivät toiminnan alkaessa 1960-luvulla kirjainlyhenteistä HK, HA, HR, HB, HS ja HH. Suomeen tuli 1970-luvun alussa neljä keskiraskasta suihkumoottoreilla varustettua rahtiversion HS-konetta. Joukkojen ja rahdin kuljetukseen soveltuvat koneet palvelivat monipuolisesti puolustusvoimien joukkojen kuljetuksissa ja pelastuspalvelutehtävissä. Virka-aputehtävissä joka sään toimintakykyisellä helikopterilla oli viikoittain tarvetta koko valtakunnan alueella syysmyrskyjen aiheuttamissa etsintä- ja pelastustehtävissä.

Tärkeiden henkilöiden kuljetuksiin rahtiversiossa käytettiin istuinpehmusteita ja kokolattiamattoja matkustamon puolelle. Näkymät matkustajien paikalta ulos olivat vaatimattomat pienistä pyöreistä ruuduista. Valtiovieraita niilläkin kuljetettiin vielä 2000-luvun puolella.

Matkustajaversioisten Mi-8P-koneiden tulosta ei lentueessa etukäteen kovin julkisesti tiedotettu. Allekirjoittanut oli ennättänyt aloittaa Kuorevedellä lentoteknillisen peruskurssin ennen koneiden tuloa. Matkustajaversioiden ollessa vielä tuotantolinjalla olin tyyppikurssilla opiskellut teoriaosuudet rahtikoneille. Kun pääsin tutustumaan vuoden 1979 alkupuolella matkustajaversion karbiiniin lennolla, tuntui jopa vähän ylelliseltä ajatella matkustajien viihtyvyyttä uusissa koneissa.

Katse lentosuuntaan -näkymä mahdollisti hienosti maisemien ihailun niin kesällä Kauhavalle juhannusjuhliin kuin talvella kaamosajan Käsivarren Lapin puuttomalle alueelle Termisjärvelle mentäessä. Kyllähän kelpasi aloitella kokemusten kerääminen nuorena mie-

Lasse Viitasen kuvassa Mil Mi-8 -helikopteri, rekisteritunnus HS-6:n siirto Tuulokseen on loppusuoralla.

henä matkamekaanikon tehtävissä, joskus harvoin myös VIP-lennoilla. Näkymät ulos olivat upeat suurista ikkunoista ja valoisa matkustamo oli siihen aikaan helikopterissa erikoista, kun vertaa omia ensikokemuksia Mi-4-tyypin HR-3:n matkustamosta kuljetuslennoilla.

Matkustajahelikopterit eivät olleet maailmalla sotilaskäytössä kovin yleisiä 1980-luvun alkupuolella. Mieleeni painui positiivinen muisto, kun valtiovieraiden Luostolta Särestöniemeen tapahtuneen kuljetuslennon päätteeksi Kanadan kenraalikuvernööri kehui melutason hiljaisuutta Mi-8P-helikopterissa. Olihan se harvinaista helikopterissa, että vieressä olijan kanssa voi keskustella normaalilla äänellä ymmärrettävästi ilman kuulokkeita ja kaulaan kuminauhalla ripustettavia kurkkumikrofoneja.

Vesivehmaa. Tuulos. Kuvat Pasi Pirttikoski

HS-6 Vesivehmaan kautta Tuulokseen

Ensimmäisellä puolustusvoimien suihkumoottoreilla varustetulla kuljetushelikopterikalustolla operoitiin neljäkymmentä vuotta ja neljäkymmentätuhatta tuntia. Koneyksilö HS-6 lensi viimeisen lentonsa Utista Helsinki-Vantaalle Suomen Ilmailumuseoon vuoden 2007 alussa. Vuodet vierivät ja tilat kävivät pieniksi kuljetushelikopterin säilyttämiseen pääkaupungin liepeillä. Ulkona säilytettäessä siistikin kone alkaa pikkuhiljaa ränsistyä. Tilapäistä suojaa se sai Vantaalla Blue One -hallista, mutta kun siitäkin jouduttiin luopumaan, kopteria odotti vääjäämättä siirto romutettavaksi. Kiltaveljet saivat sovituksi HS-6:lle väliaikaisen säilytyksen Vesivehmaalle Päijät-Hämeen Ilmailumuseolle. Museollahan on ollut sisällä matkustajaversion koneyksilö HS-5, mutta HS-6 jätettiin ulos.

Hanssin-Jukan perinneyhdistys alkoi selvittää viime vuoden puolella mahdollisuutta saada HS-6 helikopteri kauppakeskus Tuulosen ulkoalueella olevien Draken ja MiG -koneiden viereen näytteille. Luvan saatuaan yhdistyksen puheenjohtaja Kimmo salomaa pääsi sopimukseen Puolustusvoimien kanssa koneen luovutuksesta yhdistyksensä omistukseen ja siirtämisestä Vesivehmaalta Tuulokseen.

Ilmailumuseoyhdistys, Päijät-Hämeen Ilmailumuseo, Hanssin-Jukan Perinneyhdistys ja Utin Ilmakilta osallistuivat siirron valmisteluun kuluvan vuoden huhtikuun puolivälissä. Pitkään ulkona olleesta koneesta irrotettiin napakoneisto viikon parin päästä tapahtuvaa kopterin lavetille nostamista varten. Tarkastuksessa huomattiin, että helikopterin renkaat ja joustintuet olivat yllättävän hyvin pitäneet paineensa. Siirto tapahtuisi kuten kunnossa olevalle koneelle ilman suurempia rakenteita kuljetuksen tuennassa.

Siirtokuljetuksen toteuttamiseksi Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen lavetti oli jo paikalla Vesivehmaalla aamulla 5.5.2021, kun talkooväkemme saapui Utista asiantuntemusta vaativaan koneen kuormaamiseen. Helikopterin nosto sujui aikataulussa, ja kuljetuksen osaajat Logistiikkalaitokselta olivat osanneet hyvin huomioida mahdolliset liikennehaitat reitityksessä. Talkooväki seurasi omilla autoillaan koneen matkaa Padasjoen kautta Tuulokseen. Yleisöä ei erittäin kylmänä ja pilvisenä päivänä ollut kovin runsaasti, mutta vastassa kauppakeskuksen pihassa oli Lentovarikon Killan jäseniä kiinnostuneena koneen sijoittamisesta vastavalmistetulle helipadille.

Helikopterin nostaminen lavetilta sujui turvallisesti riittävän suuren nosturiauton puomin koukussa. Pyrstöroottorin lapojen asennuksen tekivät kiltaveljet Utista heti kopterin lavetilta pois nostamisen jälkeen parkkipaikan kestopäällysteellä. Suuren helikopterin nostaminen lopulliselle sijoituspaikalleen on helppo tehtävä siirron kokeneelle vastuuporukalle, ajateltiin. Ajettu savimaa alkoi kuitenkin nosturin tukijalkojen alla jo uhkaavasti painua, mutta onneksi nosturiauton automatikkaa kompensoi kallistuksen ja kone saatiin hitaalla kertanostolla betonista valetulle laskupaikalle. Pääroottorin lavat asennettiin autonosturin avulla paikoilleen. Samalla todettiin, että eivätpä turbiinit enää pyöri roottorin mukana tässä koneyksilössä. Pieni haikeus hiipi mieleeni, kun muistelin hetken, miten aikoinaan syksyisenä yönä lentojen päättyessä tämänkin koneen pyrstöpuomin päällä kävellen asensin lapapeittoja herkästi pyörittäen roottoria samalla oikeaan asentoon. Lapapulttien paikalleen laittaminen sujui ennakkoarvioita helpommin, kiitos Kimmo Salomaan huolelliselle korvakkeiden ja pulttien puhdistustyölle.

Viimeistelytyönä Utin Ilmakillan väki opasti Hanssin-Jukan Perinneyhdistyksen henkilöille pääroottorin lapojen ankkuroinnin kiinnittämistä ja varautumista seuraavan talven haasteisiin HS-6:n ulkosäilytyksessä. Talkoiden päätöskahvit nautittiin Hanssin-Jukan hangaarissa. Utin talkooväki lähti kotimatkalle hyvillä mielin toukokuisen päivän siirtotalkoista. Lupauksensa mukaisesti kiltaveljet Utista kävivät vielä kuluneen kesän lopulla tekemässä sovitusti nesteiden ja öljyjen poistotyöt konevanhuksen laitteistoista.

– Lassi Viisanen

Ilmailumuseoyhdistyksen 2021 julkaisemaa Hs-6 HIsTORIIKKILEHTEä

voi tilata sähköpostilla osoitteesta tilaukset (ät) imy.fi tai verkkosivulta www.imy.fi IMY Shop.

Lasku helipadille on onnistunut. Kuva Pasi Pirttikoski Asennustöissä Lassi Horppu ja Tapani Vilppola. Kuva Lassi Viisanen

miten säilyttämisen arvoinen käytöstä poistettava materiaali sijoitetaan

Teksti Janne Pauni

Puolustusvoimien Logistiikkalaitos (PVLOGL) on yksinkertaistanut menettelyä, kun käytöstä poistettavaa säilyttämisen arvoista materiaalia sijoitetaan. Sopimuskumppaneita ja työmäärää vähennetään ja samalla entisöintikulut, jätemaksut ja muut kustannukset siirtyvät pois sen vastuulta. Jatkossa sillä on vain kolme sopimuskumppania. sotamuseo voi aina ensimmäisenä ottaa säilytettäväkseen poistuvan materiaalin. Muun muassa Ilmavoimamuseon materiaali tulee tätä kautta.

Yksi koulukumppani vastaa jatkossa koulujen koko materiaalista ja tekee sopimuksen PVLOGL:n kanssa. Koulut päättävät itsenäisesti, ottavatko ne materiaalia.

Kolmas kumppani on museoita yhdistävä museokumppani. Tässä roolissa PVLOGL on tehnyt sopimuksen Ilmailumuseoyhdistys ry:n kanssa. IMY saa PVLOGL:lta tiedon poistuvasta materiaalista ja jakaa tietoa eteenpäin muille museokumppaneille. IMY tekee sopimukset PVLOGL kanssa ja edelleen museoiden kanssa. Materiaalista vain osa on seurattavaa. IMY ja koulukumppani neuvottelevat kouluilta poistuvasta materiaalista, josta museointipäätökset tehdään suoraan IMY:n kanssa.

Uudessa mallissa PVLOGL ilmoittaa aina ensin poistuvasta materiaalista Sotamuseolle. Sotamuseo päättää sitten, mitä se ottaa. Tässä työssä se käyttää Ilmavoimamuseota arvioimaan, mitä kokoelmaan voidaan sijoittaa. Sotamuseolta yli jäävä materiaali tarjotaan kouluille ja museoille ko. alan sopimuskumppanin kautta. Riippuen ”Ilmailumuseoyhdistyksen tehtävänä on vuosittain kertoa, missä materiaalia on ja onko se näytteillä vai varastoituna, miten materiaali on säilynyt, onko siinä kunnostustarpeita ja mitä kunnostuksia on tehty”.

siitä, paljonko materiaalia on tarjota, kumppanit jakavat tarjolla olevan alansa toimijoille, kuten museoille, näyttelyille, kokoelmille ja muistomerkeiksi. IMY ei päätä, ottaako joku museo jotain vastaan, vaan museot päättävät itse mitä ottavat. Materiaalia, jota kukaan ei halua, ei ole pakko ottaa. IMY voi tehdä itsenäisen päätöksen ottaa jotain itselleen, jos sillä on sopiva tila/paikka materiaalille. IMY tekee PVLOGL:n kanssa sopimuksen otettavasta tavarasta.

IMY pitää kirjaa seurantavastuulla olevasta materiaalista. Käytännössä IMY:n tehtävänä on vuosittain kertoa, missä materiaalia on ja onko se näytteillä vai varastoituna, miten materiaali on säilynyt, onko siinä kunnostustarpeita ja mitä kunnostuksia on tehty. IMY voi luovuttaa, sijoittaa uudelleen tai poistaa materiaalia ilman PVLOGL:n hyväksyntää. Tämä tapahtuu rajoissa, jotka sille on sopimuksin määrätty. IMY ei poista eikä sijoita uudelleen materiaalia, jota museot jo pitävät yllä sopimusten mukaan, mutta sillä on oikeus poistaa tai uudelleen sijoittaa materiaali, jota ei pidetä sopimuksen mukaan kunnossa.