Aikuisena aloittaminen EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ

Nuottiviivasto on tiheänään soitettavaa. Hienosti taittuu vaativa teos myös orkesterin niiltä jäseniltä, jotka eivät ole vielä kovin pitkän linjan soittajia. Osa on aloittanut harrastuksen aikuisena.

Terja Söderlund soitti alttoviulua lapsena ja nuorena, ja aloitti uudestaan noin kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

– Luulin, että olisi jo myöhäistä jatkaa. Soittoharrastus on tuntunut aikuisena erilaiselta.

– Nuorena oli isot paineet, että pitäisi osata ja sitä mietti, olenko tarpeeksi hyvä. Aikuisena harjoittelun merkityksen osaamiseen on ymmärtänyt paremmin.

Söderlund käy soittotunneilla kotikunnassaan Pielavedellä ja orkesteriharjoituksissa Iisalmessa. Hän kiittää tasokasta opetusta ja sitä, että Ylä-Savon musiikkiopisto antaa opetusta eri kunnissa.

Harrastus antaa paljon, on itseilmaisua ja kädentaitoa.

– Se on henkireikä. Orkesteriharrastus on yhteisöllistä ja erilainen ikkuna musiikin maailmaan. Välillä pääsee seuraamaan läheltä ammattimuusikoiden työtä.

Harrastus kannustaa itsestä huolehtimiseen ja liikuntaan, sillä silloin jaksaa paremmin soittaa, Söderlund sanoo.

– Koko ajan saa opetella uutta, ja nöyryyttähän se opettaa, kun mitään ei saa ilmaiseksi.

Kulttuuriharrastuksista ei pitäisi säästää, Söderlund sanoo.

– Kulttuurin kautta saa kokemuksia, elämyksiä ja oivalluksia, jottei elämä olisi vain arkista puurtamista. Soittaessa saa ilmaista tunteita, kun soitetaan suloisesti, vihaisesti, hiljoo ja kovvoo.., se tekee hyvää.

Kouluissa pitäisi olla enemmän taito- ja taideaineita.

Musiikkiharrastus kannattaa aloittaa vielä aikuisenakin, kannustaa myös musiikkiopiston viulunsoitonopettaja ja orkesterin jousisoittajia harjoittava Marjo Suhonen

Orkesterissa pääsee soittamaan muiden kanssa ja saa tavoitteita, mikä voi motivoida harrastuksessa.

Soitettavaa voidaan katsoa kullekin oman tason mukaan.

Meneillään olevassa orkesteriprojektissa pääsee jopa soittamaan saksalaisten ja italialaisten yhteistyöoppilaitosten orkesterilaisten kanssa, kun soittajat eri maista harjoittelevat ensin tahoillaan ja sitten kokoonnutaan yhteen viimeistelemään teosta. Ohjelmistossa on muun muassa Jean Sibeliusta.

– Musiikin kieli yhdistää.

Orkesterilaisten lisäksi kulttuurikeskuksen katon alla musiikista nauttivat jo saman päivän aikana lukuisat muut musiikinharrastajat.

Alma Vinni, 15, soittaa pianoa ja laulaa. Pianotunnit hän aloitti kakkosluokkalaisena ja halusi reilut kolme vuotta sitten aloittaa myös laulutunnit, sillä on tykännyt laulaa pienestä pitäen.

Mieluinen harrastus on tärkeä, ja tuo hyvää oloa, Vinni sanoo. Harrastusta hän aikoo jatkaa mahdollisimman pitkälle. Soitettavaksi ja laulettavak- si hänelle kelpaavat monet musiikin lajit, se tuo vaihtelua.

– Aina pitää kaikkea kokeilla.

Esiintymiskokemusta on tullut koulusta ja musiikkiopiston esiintymisistä. Pianoesiintymiset jännittävät laulua enemmän.

– Tunne sen jälkeen, kun on uskaltanut mennä lavalle, on ihan paras.

Ihan pienimmät musiikinharrastajat, vauvat, saapuvat muskariin.

– Musiikki tuo iloa, on mukava harrastus ja yhdistävä tekijä, kun siinä on sosiaalinen puolikin, sanoo muskarin opettaja Laura Bergman-Vatanen.

Hän toimii Ylä-Savon musiikkiopistossa myös huilunsoitonopettaja- na ja johtaa lapsikuoro Allegrettoa.

Tutkimukset vahvistavat musiikin monet hyödyt lapsen kehitykseen.

Vauvamuskarissa näkee, miten paljon yhteismusisointi vaikuttaa ja kuinka nopeasti vauvojen taidot kehittyvät. Jo muutaman tunnin jälkeen ilme kirkastuu, ja he saattavat vilkuttaa, kun tuttu laulu alkaa. Lähes kaikki vauvat tykkäävät tanssimisesta.

Bergman-Vatasen tuntuma musiikkiopistoon on pitkä, alkaen lapsuudesta huilunsoiton oppilaana.

– Ihailin huilunopettajaani ja ajattelin, että jospa minäkin joskus voisin...

Tähän päivään mennessä musiikki on tuonut paljon hienoja kokemuksia.