ISRAEL KANSAINVÄLISEN RIKOSTUOM
H
aagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) teki keskiviikkona 3. maaliskuuta päätöksen, joka antaa sille valtuudet tutkia Israelin toimia Gazassa, Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Alueilla väitetään tapahtuneeksi sotarikoksia, jotka koskevat vuoden 2014 Gazan sotaa, vuoden 2018 Gazan rajakriisiä, Israelin siirtokuntia sekä Hamasin ohjusiskuja.
I
CC:n tarkoitus on toimia viimeisenä keinona, kun maiden oma oikeusjärjestelmä ei pysty tai halua tutkia sotarikoksia ja asettaa tekijöitä syytteeseen. Kansainvälinen rikostuomioistuin ei tuomitse valtioita, vaan rikokseen syyllistyneitä kansalaisia. suuri kansainvälinen organisaatio Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin perustettiin heinäkuussa 1998. Perustamiskonferenssin 160 osallistujavaltiota laativat ensimmäisen yhteisen sopimuksen, jota kutsutaan Rooman perussäännöksi. Vuonna 2002 yli 120 maata ratifioi Rooman perussäännön ja ovat tämänhetkisiä sopimusvaltioita. Näiden valtioiden piirissä ICC:llä on juridinen toimivalta. Kansainvälisellä rikostuomioistuimella on 18 tuomaria, jotka valitaan sopimusvaltioiden yleiskokouksessa. Heillä on yhdeksän vuoden toimintakausi, jota ei uusita. Tähän mennessä tuomioistuimessa on käsitelty 30 rikostapausta, ja joissakin tapauksissa epäiltyjä on ollut enemmän kuin yksi. Tuomarit ovat antaneet yhdeksän langettavaa tuomiota ja neljä vapautusta. ICC:n palveluksessa on yli 900 työnteki-
jää, jotka ovat noin sadan eri valtion kansalaisia. Organisaation budjetti vuonna 2020 oli 172 miljoonaa euroa. Voidaan siis puhua suuresta kansainvälisestä toimielimestä. Useat merkittävät sopimusvaltiot eivät kuitenkaan ratifioineet Rooman perussääntöä, kuten Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja Israel. Myös Irak, Turkki, Indonesia, Saudi-Arabia, Pakistan, Vietnam, Libya, Etiopia ja Malesia puuttuvat rikostuomioistuimen riveistä. kenellä on toimiva oikeusjärjestelmä? Tarkastellessa ICC:n omia lainalaisuuksia ja toimivaltuuksia herää suuria kysymyksiä. Kansainvälinen rikostuomioistuin voi kohdistaa tutkintaa vain ICC:n jäsenvaltioihin – vain siis ne kuuluvat sen valtuuksien piiriin. Israel ei ole jäsenvaltio, eikä Palestiina valtio. Palestiina ei siis täytä tarvittavia ennakkoehtoja tuomioistuimen laillisen toimivallan käyttämiselle, eikä se voi tehdä valituksia tuomioistuimelle. Kansainvälisen rikostuomioistuimen omissa säännöissä todetaan, että ICC ei korvaa kansallisia rikosoikeusjärjestelmiä, vaan täydentää niitä. Kysymys siis kuuluu:
kumpi oikeusjärjestelmä tarvitsee lisää oikeudellista apua syyllisten syytteeseen asettamiseksi, Israel vai Palestiina? Kummalla on vankempi syytteeseen asettamisen historia ihmisoikeuksien loukkauksia vastaan? Demokraattisella Israelin valtiolla ja armeijalla on selkeitä laillisia mekanismeja, joilla tutkia joukkojensa väärinkäytöksiä ja ylilyöntejä. Israel on osoittanut sen käytännössä tuomitsemalla vankilaan useita sotilaitaan ja poliittisia johtajia erilaisista väärinkäytöksistä. Israelin oikeusministeri Avichai Mandelblitin mukaan maa on sitoutunut kansainvälisen oikeuden perusperiaatteisiin ja pystyy tutkimaan väitettyjä rikoksia itsenäisesti. Kansainvälisellä rikostuomioistuimella ei siis ole syytä osallistua valtion omistuksessa oleviin asioihin. Voidaan kysyä, mitä toimivia oikeusjärjestelmän keinoja on PLO:lla tai Hamasilla? Milloin he viimeksi tuomitsivat jonkun rikoksesta Israelia vastaan? Onko heillä todellisuudessa edes oikeusjärjestelmää, joka tutkii terroristeja? Entä kuka on vastuussa tuhansien ohjusten ampumisesta Israelin siviilien ja turistien ylle, itsemurhapommittajista tai terroristisen teon suunnitteluista? sääntöjen venyttämistä Päätös sallia Israelin tutkinta ja mahdollinen syytteeseenpano on räikeää ICC:n omien sääntöjen venyttämistä ja menettelyjen uudelleen tulkitsemista. ICC ei ole syytöksellään auttamassa Israelin oikeudellista prosessia, vaan yrittämässä ajaa sen yli. Kyse on politisoinnista ja siitä, että kansainvälistä lakia tulkitaan ohi kansallisen, demokraattisen lainsäädännön. Kansainvälinen laki perustuu valtioiden omiin lakeihin ja juridisiin menettelytapoihin, jotka yhdessä toisten valtioiden kanssa sovitaan sopimuksia ja yhdistyneitä oikeusperiaatteita varten. Valtiolla on oikeus hallinnoida juridisesti maa-aluetta, rajoja, vastuita ja velvollisuuksia, sekä laatia viitekehys kansalle sekä toimintatavoille. ICC haluaa ulkopuolisena toimijana
6 |
S A N A J E R U S A L E M I S TA 2 / 2 0 2 1
