Sebulon, Jaakobin ja Lean kuudes poika. Keksijä ja hyväntekijä. Mitä hän oppi Josephiavastaantehdynjuonenseurauksena.
1 Jäljennös Sebulonin sanoista, jotka hän käski pojilleen ennen kuolemaansa sadantenatoista neljäntenätoista elinvuotensa, kaksivuottaJoosefinkuolemanjälkeen.
2 Ja hän sanoi heille: Kuulkaa minua, te Sebulonin pojat, ottakaa huomioon isänne sanat.
3 Minä, Sebulon, synnyin hyvänä lahjana vanhemmilleni.
4 Sillä kun minä synnyin, isäni lisääntyi sangen suuresti, sekä laumassa että karjassa, kunhänsaiosuutensalyötyilläsauvoilla.
5 En tiedä, että olen tehnyt syntiä kaikkina päivinäni,paitsiajatuksissani.
6 En vieläkään muista, että olisin tehnyt mitään vääryyttä, paitsi tietämättömyyden synnin, jonka tein Joosefia vastaan; sillä minä tein liiton veljieni kanssa, etten kerro isälleni, mitäolitapahtunut.
7 Mutta minä itkin salassa monta päivää Joosefin tähden, sillä minä pelkäsin veljiäni, koska he kaikki olivat sopineet, että jos joku julistaasalaisuuden,hänettapetaan.
8 Mutta kun he halusivat tappaa hänet, minä vannoin heitä kyynelein, etteivät he syyllisty tähänsyntiin.
9 Simeon ja Gad tulivat Joosefia vastaan tappamaan hänet, ja hän sanoi heille kyynelein: Sääli minua, veljeni, armahtakaa isämme Jaakobin sisimpää: älkää laskeko käsiänne minun päälleni vuodattamaan viatonta verta, sillä minä olen ei tehnyt syntiä sinuavastaan.
10 Ja jos olen todellakin tehnyt syntiä, kurittakaa minua, veljeni, mutta älkää panko käsiänne minun päälleni isämme Jaakobin tähden,
11 Ja kun hän puhui nämä sanat, itkien niin tehdessään, en voinut sietää hänen valituksiaan, ja aloin itkeä, ja maksani vuodatettiin, ja kaikki suoliston ainekset irtosivat.
12 Ja minä itkin Joosefin kanssa, ja sydämeni särki, ja ruumiini nivelet vapisivat, enkä voinutseisoa.
13 Ja kun Joosef näki minun itkevän hänen kanssaan ja heidän tulevan häntä vastaan tappamaan hänet, hän pakeni takaani ja rukoiliheitä.
14 Mutta sillä välin Ruuben nousi ja sanoi: Tulkaa, veljeni, älkäämme tappako häntä, vaan heittäkäämme hänet yhteen näistä kuivista kaivoista, jonka isämme kaivoivat eivätkälöytäneetvettä.
15 Sillä tästä syystä Herra kielsi veden nousemastaheihin,jottaJoosefpelastuisi.
16 Ja he tekivät niin, kunnes myivät hänet ismaelilaisille.
17 Sillä hänen hinnassa ei minulla ollut osuutta,lapseni.
18 Mutta Simeon ja Gad ja kuusi muuta veljeämme ottivat Joosefin hinnan ja ostivat kengät itselleen ja vaimoilleen ja lapsilleen sanoen: 19Emmesyösiitä,silläseonveljemmeveren hinta, vaan me tallaamme sen jalkoihinsa, koska hän sanoi olevansa meidän kuninkaamme, ja niin katsokaamme, mitä hänenunistaantulee.
20 Sentähden on Mooseksen laissa kirjoitettuna, että joka ei herätä siementä veljelleen, hänen kengänsä on irrotettava, ja hänentuleesylkeähänenkasvoilleen.
21 Ja Joosefin veljet eivät tahtoneet, että heidän veljensä jäisi henkiin, ja Herra päästi heistä sandaalin, jonka he käyttivät veljeään Joosefiavastaan.
22 Sillä kun he tulivat Egyptiin, Joosefin palvelijat päästivät heidät irti portin ulkopuolella, ja niin he kumarsivat Joosefia kuningasfaraontavalla.
23 Eivätkä he ainoastaan kumartaneet häntä, vaan heitä myös syljettiin, ja he lankesivat välittömästihäneneteensä,janiinhejoutuivat ennenhäpeään.egyptiläiset.
24 Sillä tämän jälkeen egyptiläiset kuulivat kaiken pahan, jonka he olivat tehneet Joosefille.
25 Ja hänen myynnin jälkeen veljeni istuivat syömäänjajuomaan.
26 Mutta minä säälin Joosefia kohtaan, etten syönyt, vaan katselin kuoppaa, sillä Juuda pelkäsi, että Simeon, Dan ja Gad ryntäsivät ja surmasivathänet.
27 Mutta kun he näkivät, etten minä syönyt, he panivat minut vartioimaan häntä, kunnes hänmyytiinismaelilaisille.
28 Ja kun Ruuben tuli ja kuuli, että hänen ollessaan poissa Joosef oli myyty, repäisi hän vaatteensajavalittijasanoi:
29 Miltä minä näytän isäni Jaakobin kasvoilta?
Ja hän otti rahat ja juoksi kauppiaiden perään, mutta koska hän ei löytänyt niitä, hän palasi surullisena.
30Muttakauppiaatolivatjättäneetleveäntien ja marssivat Troglodytien läpi oikotietä pitkin.
31 Mutta Ruuben oli murheellinen, eikä syönytsinäpäivänä.
32 Niin tuli Dan hänen tykönsä ja sanoi: älä itke, älä murehdi; sillä olemme löytäneet, mitävoimmesanoaisällemmeJaakobille.
33 Teuraskaamme vuohipoika ja kastakaamme siihen Joosefin takki; ja lähetämme sen Jaakobille sanoen: Tiedätkö, onkotämäpoikasitakki?
34 Ja he tekivät niin. Sillä he riisuivat Joosefilta hänen takkinsa, kun he myivät häntä,japukivathänenylleenorjanvaatteet.
35 Simeon otti takin, eikä tahtonut luovuttaa sitä, sillä hän halusi repäistä sen miekalla, koska hän oli vihainen, että Joosef jäi henkiin jaetteihänolluttappanuthäntä.
36 Silloin me kaikki nousimme ja sanoimme hänelle: Jos et luovuta takkia, me sanomme isällemme, että sinä yksin teit tämän pahan Israelissa.
37 Ja niin hän antoi sen heille, ja he tekivät niinkuinDanolisanonut.
KAPPALE 2
Hän vaatii inhimillistä myötätuntoa ja ymmärrystälähimmäisiäkohtaan.
1 Ja nyt, lapset, minä te pidän Herran käskyt ja osoittaisin armoa lähimmäisillesi ja armahdakseni kaikkia, en ainoastaan ihmisiä, vaanmyöseläimiä.
2 Kaiken tämän tähden Herra siunasi minua, ja kun kaikki veljeni olivat sairaita, minä selvisin ilman sairautta, sillä Herra tietää jokaisentarkoituksen.
3 Olkaa siis sääli sydämessänne, lapseni, sillä niinkuin ihminen tekee lähimmäisellensä, niin myösHerratekeehänelle.
4 Sillä minun veljieni pojat olivat sairaita ja kuolivat Joosefin tähden, koska he eivät osoittaneet armoa sydämessään; mutta minun poikani säilyivät ilman sairauksia, kuten te tiedätte.
5 Ja kun olin Kanaanin maassa, meren rannalla, tein kalasaaliin isälleni Jaakobille; ja kun monet tukehtuivat mereen, jatkoin vahingoittumattomana.
6 Minä tein ensimmäisenä veneen merellä, sillä Herra antoi minulle ymmärrystä ja viisauttasiinä.
7 Ja lasken peräsimen alas sen takaa ja ojensin purjeen toisen pystysuoran puupalan päällekeskellä.
8 Ja minä purjehdin siellä pitkin rannikkoa pyytäen kalaa isäni suvulle, kunnes tulimme Egyptiin.
9 Ja myötätunnon kautta jaoin saaliini jokaisenmuukalaisenkanssa.
10 Ja jos joku oli muukalainen tai sairas tai vanha, niin minä keitin kalat, keitin ne hyvin ja tarjosin ne kaikille ihmisille, niinkuin jokainentarvitsi,murehtienjasäälinheitä.
11 Sentähden myös Herra tyydytti minut kalan runsaudella pyytäessäni kalaa; sillä se, joka jakaa lähimmäisensä, saa paljon enemmänHerralta.
12 Viisi vuotta sain kalaa ja annoin sitä jokaiselle, jonka näin, ja riitti koko isäni huoneelle.
13 Ja kesällä sain kalaa, ja talvella pidin lampaitaveljienikanssa.
14Nytminäjulistanteille,mitätein.
15. Minä näin talvella alastomuuden vuoksi hädässä olevan miehen ja säälin häntä, ja varastin salaa isäni kodista vaatteen ja annoin senhädässäolevalle.
16Sentähden,lapseni,osoittakaamyötätuntoa ja laupeutta kaikille ihmisille ja antakaa jokaiselle hyvällä sydämellä sitä, mitä Jumala teilleantaa.
17 Ja jos teillä ei ole varaa antaa sille, joka sitä tarvitsee, armahda häntä armon sydämessä.
18 Tiedän, että käteni ei löytänyt resursseja antaa sille, joka tarvitsi, ja kävelin hänen kanssaan itkien seitsemän vakomatkaa, ja sydämenikaipasihäntäsääliin.
19 Olkaa siis myös itse, lapseni, armahtavainen jokaista ihmistä kohtaan, että myösHerraarmahtisijaarmahtisiteitä.
20 Sillä myös viimeisinä päivinä Jumala lähettääsäälinsämaanpäälle,jamissätahansa hän löytää laupeuden sydämen, hän asuu hänessä.
21 Sillä missä määrin ihminen armahtaa lähimmäistänsä, niin myös Herra on häntä kohtaan.
22 Ja kun menimme alas Egyptiin, ei Joosef osoittanutpahuuttameitävastaan.
23 Ketä ottakaa huomioon, lapseni, hyväksykää itsenne ilman pahuutta ja rakastakaa toisianne; älkääkä laskeko kukin pahaaveljeäänvastaan.
24 Sillä tämä rikkoo ykseyden ja hajottaa kaikki sukukunnat ja vaivaa sielun ja kuluttaa kasvot.
25 Tarkkaile siis vedet ja tiedä, kun ne virtaavat yhdessä, ne pyyhkäisevät pitkin kiviä,puita,maatajamuuta.
26 Mutta jos ne jakautuvat moniin puroihin, maanieleeheidät,janekatoavat.
27 Niin myös te olette, jos te olette jakautuneet. Älkää siis jakautuko kahteen päähän kaikessa, jonka Herra on tehnyt, sillä on vain yksi pää ja kaksi olkapää, kaksi kättä, kaksijalkaajakaikkimuutjäsenet.
28Sillä minäolen oppinutisienikirjoituksista, että te tulette jakautumaan Israelissa, ja te seuraatte kahta kuningasta ja teette kaikkea kauhistusta.
29 Ja vihollisesi vievät teidät vankeuteen, ja teitäkohdellaanpahastipakanainkeskuudessa, moninheikkouksinjaahdistuksin.
30 Ja tämän jälkeen teidän tulee muistaa Herraa ja tehdä parannus, ja hän on armahtavainen teitä kohtaan, sillä hän on armollinenjasäälivä.
31Eikähänarvostapahaaihmislapsiavastaan, koska he ovat lihaa ja eksytetään omilla pahoillateoillaan.
32 Ja näiden asioiden jälkeen teille nousee itse Herra, vanhurskauden valo, ja te palaatte maahanne.
33 Ja te näette hänet Jerusalemissa hänen nimensätähden.
34 Ja jälleen tekojenne jumalattomuudella te saattehänetvihaiseksi,
35 Ja Hän hylkää teidät loppuunsaannin aikaan.
36 Ja nyt, lapseni, älkää murehtiko sitä, että minä kuolen, älkääkä olko masentuneita siitä, ettäolentulossakuolemaan.
37 Sillä minä nousen ylös teidän keskellänne, niinkuin päämies poikiensa keskellä; ja minä iloitsen heimonikeskellä, kaikki, jotka pitävät HerranlainjaisänsäSebuloninkäskyt.
38 Mutta jumalattomien päälle Herra tuo iankaikkisen tulen ja tuhoaa heidät sukupolvestasukupolveen.
39 Mutta minä kiirehdin nyt lepoon, niinkuin isänikin.
40 Mutta peljätkää Herraa, meidän Jumalaamme, kaikella voimallanne kaikkina elinpäivinänne.
41 Ja kun hän oli sanonut nämä, hän nukahti, hyvällävanhallaiällä.
42 Ja hänen poikansa panivat hänet puuarkkuun. Ja sen jälkeen he kantoivat hänet jahautasivathänenisiensäluoHebroniin.