6 minute read
Erilainen näkökulma
ERILAINEN NÄKÖKULMA IHMISEN KOHTAAMISEEN
AUTTAMISSUHTEESSA
Advertisement
Teksti Päivi Vuokila-Oikkonen
Hyvän mielen talolla auttamistyötä toteutetaan muun muassa henkilökohtaisen keskustelun menetelmällä. Perinteisesti keskusteluapua toteutetaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmissä ja järjestöissä muutaman kerran ja enimmillään noin 5–10 kerran tapaamisissa. Lähdimme Hyvän mielen talon henkilökunnan kanssa tarkastelemaan ja kehittämään käynti kerrallaan menetelmää osaksi työntekijöiden työtä. Käynti kerrallaan menetelmä perustuu voimavara- ja ratkaisukeskeisyyteen, joka on erilainen ajattelumalli ja näkökulman ihmisen kohtaamiseen. Tässä artikkelissa kuvaan käynti kerrallaan menetelmän lähestymistapaa.
Voimavara- ja ratkaisukeskeisyys käynti kerrallaan menetelmän taustalla
Ratkaisukeskeisyys tarkoittaa menneisyyden vajeiden sijasta keskittymistä positiivisiin voimavaroihin ja ratkaisujen mahdollisuuksiin. Usein kuulee, että ihmiselle esitetään kysymys on ”mikä on sinun ongelmasi, kun tulit tänne?” Kysymys johtaa ongelman määrittelyyn ja korostaa ongelman olemassaoloa. Kun painotetaan voimavaroihin ja muutokseen kysymys olisikin: ” Mikä olisi hyvä tulos tästä meidän tapaamisestamme?” Kokonaistavoitteena voidaan pitää asiakkaan voimaantumista omassa arjessaan, jota voidaan tukea voimavaralähtöisellä työotteella. (Vuokila-Oikkonen & Keskitalo 2018).
Käynti kerrallaan menetelmä pohjautuu ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyteen, jolloin sekä ongelmat että ratkaisut ovat vuorovaikutuksella muutettavissa olevia rakennelmia, konstruktioita. Se, miten asioista puhutaan, muokkaa ihmisen mielen sisältöä ja ohjaa myös käyttäytymistä. Käynti kerrallaan menetelmän perusidea on sama kuin ratkaisukeskeisen psykoterapian: vahvistaa ihmisen omia voimavaroja. Ajatellaan, että ihmisen elämäntilanne on hankala ja hän tarvitsee sparraajaa tai valmentajaa, joka auttaa miettimään ja ratkaisemaan miten
hankalassa tilanteessa kannattaa edetä. Ihmistä ei määritellä sairaaksi tai hänen ongelmansa eivät ole lähtökohta, ihminen kyllä kertoo ongelmastaan, kun häntä kuunnellaan (Vuokila-Oikkonen 2002).
Tärkeää on, että kunnioitetaan jokaisen ihmisen itse luomaa todellisuutta ja se on lähtökohtana keskustelussa. Tavoitteena on miettiä, miten saadaan aikaan nykyistä tyydyttävämpi tilanne. Perusideana on, jos jokin ei ole rikki, älä yritä korjata sitä. Kun tiedät mikä toimii, tee lisää sitä ja jos jokin ei toimi, tee jotain muuta (Insoo & Miller 1994).
Keskeistä käynti kerrallaan menetelmässä on asiakkaan kuuleminen ja dialogisuus sekä asiakkaan omista tavoitteista lähteminen. Keskustelun dialogisuus tarkoittaa ihmisen puheessa syntyvien lausumien dialogista suhdetta toisiinsa. Ollessaan dialogisessa suhteessa toisiinsa puhujien lausumat ovat vastauksia edeltäviin lausumiin. Puhuja pyrkii lausumassaan ottamaan huomioon kuulijansa, hän tarkoittaa puheensa ymmärrettäväksi ja odottaa siihen joko sanallista tai sanatonta vastausta tai merkkiä siitä, miten lausuma on ymmärretty (Haarakangas 1997).
Dialogi sisältää myös sanattoman vuorovaikutuksen. Tärkeää on katsekontakti, sanattoman viestinnän elementtejä ovat mm. ”hhmm” ja ”ahaa”. Lisäksi kehomme viestit olisi hyvä olla samansuuntaisia puheemme sisällön kanssa. (Vuokila-Oikkonen 2004, Myllyneva 2016). Tärkeää on kysymällä saada ihmistä pohtimaan asiaansa eri näkökulmista. Ei- tietäminen kohtaamisessa tarkoittaa, että hän tietää ja on asiantuntija. Kuitenkin hänen asenteensa kohtaamisessa on, että työntekijä ei tiedä kyseessä olevan henkilön tilannetta ja siksi kysymysten avaamisella molemmat pääsevät syvemmälle ihmisen tilanteeseen. Kysyminen ei tarkoita peräkkäisiä ja suljettuja kysymyksiä. Dialogia eteenpäin vieviä kysymyksiä ovat mitä? kuka? missä? tai ”kuinka? Tärkeää on kuunnella, reflektoida ja tarkistaa kuulemaansa.
KÄYNTI KERRALLAAN MENETELMÄSSÄ VOIDAAN TUNNISTAA SEURAAVAT ELEMENTIT:
1ASIAKASLÄHTÖISYYS. Ihmisen oman näkökulman painottaminen, jolloin ihminen kohdataan oman elämänsä asiantuntijana. Työskentelyn lähtökohtana ja huomion keskipisteenä on ihmisen tapa elää ja hahmottaa todellisuus. Hyvässä yhteistyössä työntekijän asenne on keskeisin asia. Asenne vaikuttaa teoriaan muutoksesta, ihmiskäsitykseen sekä se millaisena ihminen kohdataan. Kunnioittava asenne sisältää toiveikkuuden ja tulevaisuuteen panostamisen. Yhteistyö perustuu ihmisen omien tavoitteiden etsimiseen ja määrittelyyn. Ongelmat nimetään tavoitteiksi ja rajataan ratkaistavaan muotoon. Etsitään kohti ratkaisua vieviä askeleita ja keskustellaan tavoite- ja onnistumispuheen suuntaan ongelmapuheen sijaan. Pienikin muutos on tärkeää. Pieni muutos voi saada aikaan myönteisen muutoksen vyöryn, ”lumipallo kasvaa itsestään alamäessä”.
2IHMISEN KOKONAISVALTAINEN KOHTAAMINEN. Ihmisen kohtaamisessa huomio keskittyy ihmisen olemiseen fyysisenä ja psyykkisenä kokonaisuutena. Lisäksi ihmisellä on sosiaalisia suhteita. Yksi ulottuvuus on hengellisyys tai henkisyys. Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa myös edellisten systeemistä vaikutusta toisiinsa. Jos ihmisellä on jokin fyysinen vamma tai oire, se väistämättä vaikuttaa myös ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen vähenee.
3DIALOGI, JOSSA RAKENTUU ARVOSTAVA KOHTAAMINEN JA VUOROVAIKUTUS.
Avaintekijöitä ovat kuuntelu, jota ohjaa se, mitä ihminen haluaa sanoa.
4VOIMAVARALÄHTÖISYYS. Ihmisen omien voimavarojen, vahvuuksien, kykyjen ja hyvien ominaisuuksien löytäminen. Voimavarat ovat jokaiselle henkilökohtaisia. Voimavarat auttavat selviytymään arjessa, ne antavat tukea ja voimaa. Voimavarakeskeinen näkökulma perustuu myönteiseen tapaan suhtautua itseensä, kohdata elämän haasteita ja kuormittavia tilanteita (Furman & Ahola 1993). Usko ihmisen sisäiseen vahvuuteen muodostaa ratkaisukeskeisyyden ytimen ja on samalla yksi haastavimmista asioista muistaa käytännön asiakastyössä (Lipchik 2002).
Teemaa voi lähestyä seuraavasti: ”Kutsu ” ihmistä keskustelemaan vahvuuksista, resursseista, poikkeuksista, voimavaroista ja toivon näkökulman vahvistamisesta esimerkiksi seuraavasti: ” Milloin ongelmaa näyttää esiintyvän vähemmän? Milloin asiat viimeksi sujuivat hyvin? Kun ongelmaa ei ole, tai sen vähäisempää, millaista silloin on, mitä silloin teet? Ottaen huomioon kaiken, mitä olet käynyt läpi, kuinka olet onnistunut selviytymään? Keneltä olet saanut apua tukea? Mikä siinä on ollut sellaista mikä on auttanut sinua? Mikä elämässäsi on hyvin, minkä haluaisit jatkuvan? Pyydetään kiinnittämään huomioita sellaisiin asioihin elämässä, jotka puhuvat ongelman ratkaistavuuden puolesta kuten 2Kuka kuulee mielellään edistymisestäsi? Kuka tukisi ponnistelujasi (perhe, ystävät)?”
5MAHDOLLISUUKSIEN TUTKIMINEN YHDESSÄ IHMISEN KANSSA. Mahdollisuuksia tutkitaan esimerkiksi kysymyksillä: ”Mitä olet huomannut edellisen tapaamisemme tai puhelun jälkeen, mikä voi olla elämässäsi parempaa? Miten se tapahtui? Mitä sinä teit? Miten tämä asia on sinulle ongelma? ja miten ongelma vaikuttaa elämässäsi? Mikä mahdollistaa ongelman jatkumisen? Mitä luulet, että pitäisi tapahtua, että asiat menevät parempaan suuntaan? Millaiseksi toivot tilanteen muuttuvan? Millainen on tilanne, kun se toimii hyvin? Mistä huomaisit sen? Mikä olisi pieni ensimmäinen askel, joka sinun kannattaisi tehdä? Mitkä asiat puhuvat sen puolesta, että onnistut?”
6ONNISTUMISTEN JA TOIVEIKKUUDEN HUOMIOINTI. Tietoisuus siitä, että ihminen on muutoksessa jo ennen kuin häneen ollaan yhteydessä tai hän on yhteydessä työntekijöihin. (Hoyt 2018). Hän on tiedostanut ongelmansa ja haluaa apua tähän. Kun ihmiset päättävät valita keskustelumahdollisuuden, tapaamisajan varaamisen, he ovat todennäköisesti jo hyvin motivoituneita työskentelyyn ja muutokseen. Aikaisempien onnistumisten huomioimista voi myös lähestyä seuraavilla kysymyksillä: ”Mitä olet jo yrittänyt tehdä ongelman ratkaisemiseksi? Mikä on ideasi tai teoriasi siitä, mikä auttaa?” Keskustelussa kysymyksiä esitetään nykyisyydestä, ei niinkään elämän historiasta.
Käynti kerrallaan menetelmä tarkoittaa työntekijän panostamista yhteen tapaamiseen. Kohtaamisessa korostuu se, että ihmisellä on voimavaroja muutokseen. Yhdessä muutoksen hahmottaminen ja hänen ratkaisuvaihtoehtojensa näkeminen ovat avain ihmisen pärjäämiseen. Ihminen voi tulla uudelleen tapaamiseen tarvittaessa, mutta tarpeen arvioinnin tekee ihminen itse. Käynti kerrallaan menetelmässä korostuu siten ensimmäisen kohtaamisen ja sen alussa syntyvän luottamuksen merkitys. Tärkeää on saavuttaa me-tunne, yhdessä tekemisen idea ja tavoite (Vuokila-Oikkonen 2014, Vuokila-Oikkonen 2016.)
Puhun käynti kerrallaan menetelmästä enkä terapiasta. Terapia käsite on osin kiistelty ja terapeutti käsitteen käyttäjältä edellytetään terapiakoulutusta. Osaamisen hankkiminen on tärkeää ja sosiaali- sekä terveysalan koulutetuilla on tarvittava perusosaaminen. Käynti kerrallaan menetelmä vaatii uudenlaista osaamista ja ajattelutavan muutosta. Ajattelutavan muutosta syntyy yhteiskehittämisellä ja harjoittelemalla. Rakennamme yhdessä hyvän mielen talolla mallia käynti kerrallaan menetelmästä työntekijöiden työtavaksi syksyn 2021 aikana.
Kirjoittaja on psykiatrinen sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori, työelämän kehittäjä, muutosvalmentaja, työnohjaaja. Hän työskentelee Diakoniaammattikorkeakoulussa ja häneen voi olla yhteydessä: GSM +358408297670, paivi.vuokilaoikkonen@diak.fi, twitter: @paivivo ja LinkedIn: linkedin.com/in/paivivuokilaoikkonen
Lähteet
Furman, B., Ahola, T. (1993) Muuttuset terapiasta ratkaisuihin. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti OY. Haarakanbgas, K. (1997) Hoitokokouksen äänet: dialoginen analyysi perhekeskeisen psykiatrisen hoitoprosessin hoitokokouskeskusteluista työryhmän toiminnan näkökulmasta. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 130. Hoyt, M. F., Bobele, M., Slive, A., Young, J., & Talmon, M. (Eds.). (2018) Single-session therapy by walk-in or appointment: Administrative, clinical, and supervisory aspects of one-at-a-time services. ProQuest Ebook Central https://ebookcentral.proquest.com/lib/diak/detail.action?docID=5442653 Insoo K.B. & Miller S.D (1994) Ihmeitä tapahtuu. Alkoholiongelmaisen ratkaisukeskeinen hoito. Lyhytterapiainstituutti oy, Otava, Keuruu. Lipchik, E. (2002) Beyond technique in solutionfocused therapy : working with emotions and the therapeutic relationship. New York: Guilford Press Myllyneva A. (2016) Psychophysiological responses to eye contact. Acta Universitatis Tamperensis; 2196, Tampere University Press. VuokilaOikkonen, P. (2002) Akuutin psykiatrisen osastohoidon yhteistyöneuvottelun keskustelussa rakentuvat kertomukset. Acta Universitatis Ouluensis Medica D 704. VuokilaOikkonen P. (2016) Ensimmäisen kohtaamisen merkitys työelämän kehittämisprosessissa. Ratkes. Ratkaisu ja voimavarakeskeisen kulttuurin lehti, 1, 1922. VuokilaOikkonen, P. (2014) Ratkaisukeskeisyys, narratiivisuus ja dialogisuus työnohjauksessa kohtaavat toivon näyttämöllä. PAREMPAA TYÖELÄMÄÄ TEKEMÄSSÄ TUTKIVA OTE TYÖNOHJAUKSEEN. toim. Heroja T., Koski A., Seppälä P, Säntti P. & Wallin A. United Press Global, pp.93-108. Vuokila-Oikkonen P. & Keskitalo E. (2018) Sosiaalisen kuntoutuksen voimavara- ja ratkaisukeskeiset menetelmät. Teoksessa Kostilainen H.& Nieminen Ari. 2018. Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diak Työelämä 13. Juvenes Print. pp. 84-96.
