Elämää kehossa

teksti Henna Saarenketo

Mielenterveyden haasteet ovat vaikuttaneet elämääni monella tavalla. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa tasapainoilu on usein hämärtänyt sisäistä identiteettiäni sekä tuonut suuria haasteita terveen kehonkuvan rakentumiseen. Syömishäiriöstä kummunneet syyllisyys ja häpeä ovat puolestaan jumiuttaneet tunnemaailmaani, saaden kehon peittymään tummien verhojen alle.

Olen elänyt kolmessa eri kehotodellisuudessa: Maanisen vartalon itseriittoisuudessa, masentuneen ihmisen pimeässä katoavaisuudessa ja tasaisempien vaiheiden täydellisessä hämmennyksessä. Ylivireisenä laihdun huomaamatta, masentuneena paino saattaa kohota kymmenenkin kiloa. En ole aikuisiällä ollut edes kahden vuoden ajan samankokoinen.

Jatkuvien kehomuutosten vuoksi on ollut vaikeaa hyväksyä omaa ulkoista olemusta. Laihuuden ihannointiin kasvaneena katselen kaihoisasti muutaman vuoden takaisia kuvia hoikasta naisesta, ja samaan aikaan yritän hyväksyä peilistä heijastuvaa keskiikäistä, jonka on täytynyt päivittää koko vaatekaapin sisältö noiden vuosien jälkeen.

Ruoka ja tunteet

Painonhallinnan haasteeseen nivoutuu kohdallani enemmän piuhoja kuin pelkkä suhde ruokaan ja syömiseen. Kun masennus hävittää muut hyvänolon tunteet, saan ruuasta hetkellistä nautintoa. Herkut voivat toimia lohduttajana sekä palkintona siitä, että jaksoin elää raskaan päivän. Pimeyden vangilla ei myöskään ole aina ruokahalua, jolloin kunnon ateriarytmiä on haastavaa pitää yllä, mikä taas johtaa naposteluun ja herkutteluun terveellisen ravinnon korvikkeena. Olen käyttänyt ruokaa myös vaikeiden tunteiden tukahduttamiseen ja tämä asia on ollut yksi suuri tekijä bulimian puhkeamisessa.

KUVA: SHUTTERSTOCK

Häpeätaakkaa kantamassa

Elin bulimian kanssa salasuhteessa 20 vuotta. Se on ollut valtava rasite sekä keholle että mielelle. Kohtauksien aiheuttama häpeä on yksi lamauttavimmista tunteista, joita olen elämässäni kokenut. Suurten, henkilökohtaisten salaisuuksien säilöminen aiheuttaa kehossani fyysisiä oireita. Häpeä painaa hartiat kumaraan, aivan kuin yrittäisin asennolla peittää sitä, mitä kuljetan sisälläni. Olen elämän varrella oppinut kasvattamaan ympärilleni suojamuurin, jonka avulla pidän ihmisiä kädenmitan päässä. En ole uskaltanut antaa mahdollisuutta läheisille ystävyyssuhteille, koska olen pelännyt vaikeuksien ja mielenterveysongelmien nousevan esille. Tuomitsemisen pelko on saanut minut pienentämään itseäni, painumaan kyyryyn, kuin sillä tavalla pystyisin piilottamaan sisäiset epävarmuudet.

Turvattomuus ja pelko saavat vatsani sekaisin. Kun koen jonkin asian uhkaavana, tuomitsevana tai rajojani rikkovana, tuntuu vatsassa olevan suuri kivi joka pyörii ja painaa suolistoa. Minulle on kauan sitten diagnosoitu ärtyvän suolen oireyhtymä, mutta olen viime vuosina huomannut vatsaoireiden ilmaantuvan ainoastaan stressitilanteissa, joten ehkä kohdallani on kysymys myös tunteiden aiheuttamasta reaktiosta.

Vapauttava rehellisyys

Kaksisuuntaisuuden tunnistaminen, bulimian myöntäminen ja terapia ovat tehneet ihmeitä fyysiselle olemukselleni. Siitä asti kun tein tietoisen päätöksen puhua rehellisesti haasteistani, on valo päässyt pyyhkimään kehon pölyisiä nurkkia, tuulettaen pois turhaa häpeää ja syyllisyyttä. Olen alkanut kulkea jälleen selkä suorana ja huomannut hengitykseni virtaavan vapaammin. Ennen en osannut vetää keuhkoja täyteen. Hengitin pinnallisesti, kuin valmistautuen ikävään yllätykseen. Kun ei ole mitään salattavaa, ei ole myöskään peiteltävää. Kehon ei tarvitse kietoutua, eikä valmistautua kuviteltuihin hyökkäyksiin. Seison nykyään sydän auki siltä osin, jota ennen pidin turhaan tiukasti lukittuna. Tunnen olevani oikealla polulla kohti kehoa, jonka tunnistan kodikseni.

Henna Saarenketo on kirjoittanut esikoiskirjan Onnellinen Hullu, joka on vertaistuellinen kuvaus kaksisuuntaisen mielialahäiriön värittämästä elämästä. (Julkaistaan 2022) Hän pitää myös saman nimistä blogia osoitteessa www.onnellinenhullu.fi, jossa käsitellään mielenterveyden haasteita ja pohditaan elämän ihmeellisyyttä.