Kultainen Nainen ja Pohjolan naismytologia
© Ph.D., dosentti KAARINA KAILO
Kirjoittaja on oululainen kulttuurintutkija ja tietokirjailija
Pistä siipesi simahan, toinen siipesi mereen akan vanhan vakkaseen. Tuo sitten simoa tuolta, kave eukko luonnon tyttö. Kave kultainen korea. Jok’ olet vanhin vaimoloita Ensin emä itselöitä. (Suomen Kansan Vanhat Runot)
E
sikristillisinä aikoina Pohjolan kansat nimittivät Suurta Äitijumalatarta ja kaiken elämän luojaa ja suojelijaa monilla eri nimillä kuten Kultainen Nainen, Zolataja Baba, Gullveig ja Kyldysin. Ne kaikki viittasivat samanhenkiseen luovaan alku- ja elämänvoimaan sen feminiinisessä muodossa. Tähän kantaemoon viittaa myös nimitys ”einesten Emä” ravintoviittauksineen. Kultainen Nainen on keskeinen osa muinaista matriarkaalista kulttuurijatkumoa, joka on ulottunut Pohjolasta Venäjälle, Aasiaan ja Lähi-Itään. Uskomusolento eri muodoissaan on ollut tyypillisesti elämänpuun Jumalatar, kasvun emo, Pohjolassa täynnä kostean korven ja metisen metsän mahlaa, elämän, luonnon kasvuvoimien nesteitä. Permiläisissä pronssivaluissa Jumalatar yhdistää eri lajit, sukupuolet ja sukupolvet edustaen näin kaiken keskinäisriippuvaisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Jumalattaren ja elämänpuun yhdistävänä hahmona Kultainen Nainen on motiivina säilynyt muun muassa karjalaisissa käspaikoissa ja monissa muissa naisten käsitöissä. SIIRTYMINEN PATRIARKAALISEEN MAAILMANKUVAAN ja sukupuolijärjestelmään täällä myöhemmältä kivikaudelta alkaen johti naispuolisten uskomusolentojen arvonalennukseen ja kosmista moninaisuutta ilmentävien eläin- ja naisjumalattarien korvautumiseen muut poissulkevalla, ihmiskeskeisellä miesjumalalla. Samalla kulttuurin kuvastot alkoivat heijastaa väkivallan kulttuuria ja maailmankuvaa, alistamista ja naisen sekä luonnon toiseutta. Naisjumaluuksista on kuitenkin säilynyt lukuisia todisteita pronssivaluista hautalöytöihin, myytteihin, legendoihin ja muihin etnograafisiin aineistoihin. Kalevalassa kohtaamme vain alkemistisen kultaneidon, seppä Ilmarisen mielikuvitustuotteen, jonka voisi tulkita leimallisesti miehisen insinööriosaamisen ja patriarkaalisten seksuaalisten fantasioiden kylmäksi tuotokseksi. Ei kelpaa teknomorsian lopulta luojalleenkaan, ei edes Väinämöiselle: ”Kylmän kulta
38 TIETÄJÄ IÄNIKUINEN