Harvinainen amurinlilja kasvaa Herttoniemessä

Herttoniemeläisliljan pitkä matka kadonneen huvilapuutarhan koristekasvista kansalliseksi geenivaraksi Harvinainen amurinlilja kasvaa Herttoniemessä

Oletko minun tavoin ihastellut Herttoniemen Vanhankaupunginlahdella kallionkupeessa näyttäviä oranssinpunaisia kukkia? Ne ovat geeniperimältään arvokas puutarhakasvi ja historiallinen jäänne Herttoniemen kylän huvila-asutuskaudelta.

Pelkkä liljan nimen ja alkuperän selvittely oli kuin salapoliisikertomus johtolangasta toiseen seuraten. Lilja, joka kasvoi merenrantalehdossa ilman ihmisen apua oli kasvi, jonka halusin oppia tuntemaan. Liljan jäljittäminen vei matkalle ympäri maailmaa liki kymmeneksi vuodeksi. Vaikeaksi sen teki alkuperäislajikkeiden, risteytysten ja hybridien valtava määrä. Kattavia suomenkielisiä lähteitä en löytänyt. Internetin englanninkielinen aineisto oli enimmäkseen ilman kuvia.

Kotipuutarhurit kyllä tunnistivat, mutta pitivät sitä ruskoliljan alalajina sahramililjana. Internetissä nimeksi mainittiin usein “tiikerinlilja” vähän samaan tapaan kuin meillä oranssikukkainen lilja on “ruskolilja”. Liljoja jalostavien ja tutkijoiden venäjän-, japanin- ja kiinankieliset nimet auttoivat löytämään runsaasti kuva-aineistoa. Lopullinen varmuus syntyi vähitellen. Kanadalaisen Darm Crookin ja South Saskatchewan Lily Societyn alkuperäislajikkeista kertova sivusto, Venäjällä paikallisten luonnonsuojelijoiden internetistä jo poistetut matkakuvaukset, venäläinen luonnonkukkaherbaario sekä artikkeli Pietarin kasvitieteellisen kokoelman historiasta olivat korvaamaton tiedonlähde. Tänä päivänä internetistä löytyy googlaamalla valtava määrä materiaalia, mielenkiintoisimmat aineistot ovat edelleen Venäjältä.

Villi amurinlija kasvaa laajalla alueella Kaukoidässä ja Siperiassa Venäjän, Mongolian, Kiinan, Japanin ja Korean alueilla. Mistä ja milloin sipulit on tuotu jäänee historian hämärään. Venäjällä ensimmäiset näytesipulit tuotiin vuonna 1727 Itä-Siperian alueelta Pietarin kasvitieteelliseen kokoelmaan, josta kasvi levisi nopeasti kasvitieteellisiin puutarhoihin Euroopassa. Olisi kutkuttavaa ajatella, että Herttoniemen ja Pietarin kokoelman liljojen perimä on sama. Asian selvittely vaatisi myös Itä-Helsingin kartanopuutarhoista tehtyjen kasviselvitysten tutkimista.

Amurinliljan lisääminen on helppoa. Viihtyessään yksi sipuli tekee kasvukauden aikana useita maanalaisia sivusipuleita, jotka kukkivat jopa jo 3. vuotena. Jos emosipulin kasvupaikka ei ole suotuisa, kukkavarsi luikertelee maan alla, ja kasvattaa mennessään uusia sivusipuleita. Tämä ominaisuus on estänyt katoamisen Herttoniemen lehdoista. Kokeilin emosipulin istuttamista kylmään ja varjoisaan kohtaan. Parin kesän jälkeen lilja katosi, mutta ilmestyi uudelleen kukkiakseen 1,3 metrin päässä alkuperäisestä kasvupaikasta. Suomessa amurinlilja ja risteytykset ruskoliljan kanssa ovat helppoja koristekasveja ja erittäin talvenkestäviä.

Nykyisin Herttoniemen lilja on osa kansallista kasvitiedettä. Huomasin Maatiaiskasviyhdistyksen kotisivulla

Luonnonvarakeskus Luken Kansallisen kasvigeenivaraohjelman; siinä etsintäkuulutettiin mm. vanhoja sipulikasvikantoja nelivuotiseen tutkimusprojektiin ja Suomessa arvokkaiden kasvigeenivarantojen pitkäaikaissäilytykseen Piikkiössä. Herttoniemen maatiaisliljalla heinäkuusta 2018 alkaen oma LUKE-tunnuskoodi: Daurianlilja Helsinki Herttoniemi LUKE-2392.

Vanhankaupunginlahden lehdoista herttoniemeläislilja tulee katoamaan jollain aikavälillä, kun metsäalueita kehitetään alueen asukkaiden yhteiseen virkistyskäyttöön. Yksi sipulinäyte kasvaa Piikkiössä ja toinen mahdollisesti herttoniemeläisellä kotipihalla. Löytyisikö toimeliaista herttoniemeläisistä tekijää kasvupaikkojen selvittämiseksi ja liljojen tallentamiseen alueen viherympäristöihin esim. asukaspuistossa? Alkuun pääsee tutustumalla Luonnonvarakeskus Luken kotisivuilla kansalliset geenivarat -ohjelman kotisivuihin ja tutkimusraporttiin Elävä kasviperintö – sipulikukka-aarteet talteen ja käyttöön.

TEKSTI JA KUVAT: KRISTIINA VARTTINEN Kirjoittaja on graafinen suunnittelija ja Maatiainen ry:n jäsen. Kirjoittaja rakensi luonnonmukaisuutta suosivan ja pieneliöstötoimintaa ylläpitävän minipuutarhan asuessaan Herttoniemenrannassa 2001–2010).