Herttoniemi-seuran ex-puheenjohtajat muistelevat

Herttoniemi-seura 40 vuotta

Herttoniemiseuran ex-puheenjohtajat muistelevat

Herttoniemi-seura ry täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Haastattelimme seuran vanhoja puheenjohtajia. Osa vanhoista puheenjohtajista on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen. Koronaepidemiasta johtuen haastattelut tehtiin sähköpostitse.

Seuran nykyinen puheenjohtaja on Hilkka Helsti, joka on myös aikaisemmin toiminut puheenjohtajana. Hilkkaa edeltävää paria puheenjohtajaa (Tarja Merivirta ja Heikki Kärmeniemi) ei haastateltu, koska heidän toimikautensa ovat lähellä nykyhetkeä.

Puheenjohtajille esitettiin seuraavat kysymykset:

Minä vuosina olit puheenjohtajana? Millaista toimintaa seuralla oli noina vuosina? Miten seuran toiminta kehittyi tai muuttui sinun aikanasi? Mitä pidät seuran tärkeimpinä saavutuksina sinä aikana, jolloin olit puheenjohtajana? Terveisesi nykyiselle Herttoniemi-seuralle.

TEKSTIN KOONNUT: KARI UITTOMÄKI Pahoittelen, etten muista tarkkaan, koska olin Herttoniemi-seuran pj. (ehkä -82 alkaen?). Perustimme seuraa yhdessä Pär-Erik Förarsin (Pärren) kanssa hänen aloitteestaan. Seuran viralliseksi perustamisvuodeksi on kirjattu 1980, mutta me aloitimme jo 70-luvun lopulla. Perustaksi tarkistimme Herttoniemestä edellisissä kunnallisvaaleissa annettujen äänien jakauman. Sovimme, että hän toimii puheenjohtajana ja molemmat saamme valita 5 jäsentä hallitukseen. Näin menettelimme siksi, että olimme kuulleet, että erilaiset poliittiset ryhmät olivat vallanneet perustettuja kaupunginosayhdistyksiä. Halusimme taata sen, että pystyisimme toimimaan epäpoliittisesti. Tässä onnistuimme hyvin.

Saimme Kulttuurilautakunnalta hyvin pienen avustuksen ja se käytettiin kahvitarjoiluun, kun kutsuimme asukkaita yhteisiin tilaisuuksiin. Herttoniemi oli rakentunut 50-luvulla ja oli vielä 80luvulla alkuperäisen kaavan mukainen kaupunginosa, jossa oli kaksi kirkkorakennusta, kirjasto, kaksi päiväkotia, vielä yleinen saunakin ja tuolloisen Herttoniemen keskus oli Erätori. Vielä 60-luvulla Erätorilla oli elokuvateatterikin. Me halusimme Herttoniemeen uimahallin ja sairaalan. Uimahallia emme saaneet, mutta sairaala rakentui. Lapset, koulut ja urheilukenttä harrastuksineen oli kiinnostuksemme kohteena. Herttoniemessä toimi monia urheiluseuroja ja partiolla oli useita ryhmiä. Joka vuosi järjestettiin urheilukentällä Herttoniemi-päivä, joka sai varsinkin perheet hyvin liikkeelle. Seurasimme tarkasti kaupungin päätöksentekoa usein valtuustossa Pärren kanssa vaihdoimme tietoja tulossa olevista suunnitelmista, erityisesti metron rakentuminen toi muutoksia mm. liikenteeseen.

Olin niin innokkaasti mukana alusta alkaen, että puheenjohtajaksi valinta ei suuria muutoksia tuonut. Saattoi olla, että tässä vaiheessa myös Herttoniemen seurakunta tuli aktiivisemmin mukaan. Herttoniemeläinen-lehdenkin vaatimattomat, kömpelötkin ensi monisteet syntyivät. Muistan itsekin haastatelleeni esim. ala-asteen koululaisia kysellen, mitä Herttoniemessä on hyvää. Eräs poika totesi, että ”kun kasikakkonen tulee Herttoniemeen.”, toinen kiitteli siitä, että ”poliisi tulee niin nopeasti”. Omalla pj-kaudellani alkoivat jo suunnitelmat Herttoniemen täydennysrakentamisesta ja se herätti huolta ja kiivastakin

Eva-Riitta Siitonen

keskustelua. Herttoniemi oli väljästi rakentunut, mutta asukasluku oli tietysti koko ajan väestön vanhetessa pienentynyt ja ymmärsimme kyllä, että tiivistäminen tulee olemaan vääjäämätöntä, vaikka se jokaisen omassa asuinympäristössä herättikin huolta ja jopa suuttumusta.

Onnistuimme minunkin kaudellani toteuttamaan sen Pär-Erik Förarsin alkuperäisen ajatuksen siitä, että Herttoniemi-seuran tehtävä on toimia foorumina alueen kaikille toimijoille ja ennenkaikkia asukkaille. Verkostuimme hyvin ja jätimme yhteisiä aloitteita, ”noottejakin” kaupungille alueen eri poliittistenkin yhdistysten kanssa. Muistan erään virkamiehen kerran todenneen, että onneksi ei joka kaupunginosassa ole noin vahvaa ja aktiivista yhdistystä.

Googlasin Herttoniemi-seuran sivuja ja luin Herttoniemeläinen-lehtiä ja tunsin suurta kiitollisuutta erityisesti Pär-Erik Förarsia ja kaikkia alussa ja jatkossakin mukana olleita kohtaan. On hienoa nähdä, mitä vaatimattomasta alusta on kasvanut. Herttoniemi-päivästä on tullut kyläjuhlat ja ympäristöasiat ovat tulleet vahvasti mukaan. Seuran toiminta-ajatus on niin taitavasti sanoitettu, että uskon sen myös hyvin toteutuvan jo vahvan identiteetin omaavan Herttoniemen ja sen asukkaiden hyväksi. Äitini kertoi aikanaan, miten hän Kallion seurakunnan nuorten kanssa kävi retkellä Herttuaniemessä, joka kuului Helsingin maalaiskuntaan hänen lapsuudessaan liki 100 vuotta sitten. Lämpimin ajatuksin onnittelen Herttoniemi-seuraa, sen toimijoita ja jäseniä ja toivotan onnellista jatkoa Seuran toiminnalle.

En muista vuosilukuja, koska eri vaiheissa oltiin Juhani Pösön kanssa vuorovuosina puheen- ja varapuheenjohtajina. Olisi hyvä löytää seuran arkistot, jotta saataisiin täsmällistä tietoa. Ne olivat varmaankin vuosien 1986–1992 aikana, varma en ole. Kuten jo olen maininnutkin, silloin pidettiin huolta siitä, että seuran johtokunnassa vallitsi “parlamentaarinen” tasapaino lähinnä demarit-kokoomus-akselilla – vihreätä puoluettahan ei silloin ollut. Haluttiin varmistaa, ettei seurasta tule puolueiden – tai jonkun tietyn puolueen temmellyskenttää.

Seuralla oli monenlaista toimintaa tuona aikana. Herttoniemi-päivän juhlaa kehitettiin niin, että minun viimeisinä vuosinani urheilukentälle tuotiin kaupungin nuorisotoimelta siirrettävä rekkanäyttämö. Ohjelmissa oli liikuntaa, musiikkia, hertsikalaisten professorien haastattelua ja tietenkin huippusuosittujen lasten juoksukilpailujen (HerTo järjesti) palkintojen jako. Seura perusti myös kasvimaan silloisen kanttorimme Eero Hakulisen aloitteesta. Vuosittain julkaistiin Herttoniemeläinen-lehti, joka kustannettiin mainostuloilla. Puheenjohtaja ja sihteeri keräsivät lehden kasaan, kaikki osallistuivat sisällön laatimiseen; ajankohtaiset tapahtumat, rakennussuunnitelmat, henkilöhaastattelut jne. Juhani Pösö teki suuren työn

Olavi Tikkanen:

Olen ollut puheenjohtajana vuosina 2003 ja 2004.

Vuonna 2003 Herttoniemi-seura antoi lausunnon mm. Herttoniemen alueen liikennejärjestelyistä, lumenkaatopaikka-alueen kunnossapidosta, muistolehto-/uurnahautausmaasta sekä Viikin alueen säilyttämiseksi lehmien laitumena. Lisäksi olemme pitäneet esillä terveyspalveluiden kehittämistä ja uimahallihanketta. Kasvimaapalstojen numerointi ja vuokrausasiat laitettiin myös tuolloin ajan tasalle.

Herttoniemi-päivä järjestettiin 7.9.2003, joka aloitettiin jumalanpalveluksella Herttoniemen kirkossa. Herttoniemen kirjastossa järjestettiin Minun kirjani -näyttely ja liikennesuunnittelijoiden esitys Herttoniemen liikennejärjestelyistä. Urheilupuistossa järjestettiin perinteiset lasten juoksukilpailut, Bruunin jengi esitti lastenohjelmaa ja Eeva Packalénin kanssa Herttoniemen historia -kirjan saamisessa valmiiksi. Teetettiin myös Herttoniemen suunnitteluopas, koska saimme kaavalle (? en muista tarkkaan) ja taloille suojelumääräyksen. Talojen värit piti säilyttää mahdollisimman alkuperäisinä, kun korjaustöitä tehtäisiin.

Toiminnan kehittymisestä viittaan yllä olevaan – pienestä toiminnasta kehittyi kaikille hertsikalaisille hauskaa ja hyödyllistäkin, yhteisöllisyyttä lisäävää toimintaa. Kaikkia yhdisti “hertsikalaisuus” – oli hienoa olla hertsikalainen. Sävelsin ja sanoitin jopa Hertsika-rallin, joka ei harmikseni saanut tuulta siipiensä alle...

Yksi tärkeimmistä asioista oli varmaankin juuri tuo hertsikalaisten

Pirkko Telaranta Stadin juhlaorkesteri esiintyi solistinaan Marjo Leinonen. Kentän laidalla tapahtui mm. kasvomaalausta, mahdollisuus tutustua pelastuslaiton paloautoon ja Pasi -panssariautoon, samoin ratsupoliisit kävivät tervehtimässä yleisöä, ilmainen pomppulinna pienemmille ja kirpputori, sekä buffetti.

Vuonna 2004 seuran jäsenet ovat osallistuneet Kaupunkisuunnitteluviraston järjestämiin tilaisuuksiin mm. alueen suunnitelluista liikennejärjestelyistä sekä viherrakentamisesta. Seuran toimesta kartoitettiin Herttoniemen teollisuusalueella sijaitsevat, säilyttämisen arvoiset kohteet. Herttoniemi-päivä järjestettiin 5.9.2004, joka myöskin aloitettiin jumalanpalveluksessa Herttoniemen kirkossa. Urheilupuistossa järjestettiin perinteiset lasten juoksukilpailut. Kentällä esiintyivät Trio K32, sekä Mikko Perkoila ja Stadin juhlaorkesteri solistinaan Janus Hanski. Lisäksi yleisön yhteisöllisyyden ja kaupunginosalaisuuden kehittyminen, me-henki. Pidimme myös mahdollisuuksiemme mukaan huolta siitä, että vanhaa ei hävitettäisi – esim. Fastholma.

Herttoniemi-seura on jotenkin loitontunut ja “liudentunut” hertsikalaisten mielessä. Toiminta ei tule lähelle – Herttoniemi-päiväkin on siirtynyt HerTolle, ja muistuttaa enemmänkin kirpparipäivää. Päivä muutettiin jokunen vuosi sitten Herttoniemen kyläjuhliksi, ja sen jälkeen nykyiselleen. Herttoniemi-seuran johtokunta tekee valtavasti töitä kaavoituksen ja rakentamisen suuntaan, josta nostan hattua!

Toisaalta tunnen pohjatonta surua siitä, että Herttoniemestä on viety kaikki kaupungin sosiaali-, terveys- ja kulttuuripalvelut. Huolimatta lukuisista asukaskeskusteluista, kannanotoista ja kirjelmistä, joita kaupungille on toimitettu. Olen vielä vanhusneuvoston jäsenenäkin tuonut esille seminaareissa ja vastaavissa kokouksissa, kuinka yhtä kaupunginosaa “ajetaan alas” viemällä kaikki lähipalvelut, joiden tärkeyttä korostetaan jopa kaupungin strategiassa! Toimitaan siis meidän osaltamme täsmälleen päinvastoin. Eräässä seminaarissa kaupungintalolla panelistit totesivatkin, että lähipalvelut ovat toimivan kaupungin ja kaupunginosan ydintä! Tästä en pääse mihinkään – ne

on vain viety pois eikä niitä takaisin saa! hauskuuttajana toimi Yrjänä Sauros.

Olavi Tikkanen

Kentän reunalla oli paikalla edellisen vuoden lisäksi myös Herttoniemen poliittisten paikallisjärjestöjen edustajat.

En mielelläni ryhdy tämänkaltaista itsearviointia laajemmalti suorittamaan, mainitsen kuitenkin, että puheenjohta

juuteni aikana seuran taloudellinen asema saatiin kuntoon.

Toivoisin seuran pyrkivän vaikuttamaan edelleen tuleviin liikennejärjestelyihin. Itäväylä–Linnanrakentajantien tunnelihanke tulisi ottaa uudelleen esille, koska silta Kruunuvuoreen ei käsitä autoliikennettä. Kaavoituksella tulee säilyttää riittävän väljät piha-, puistoja virkistysalueet. Siirtolapuutarhan ja Kivinokan mökkialue tulisi säilyttää mahdollisimman suurelta osalta. Julkista liikennettä tulisi tukea mm. poistamalla aikarajoitukset eläkeläisten ilmaisen matkustamisen osalta koko kaupungin alueella.

Seppo Hiltunen

Seppo Hiltunen:

Olin puheenjohtajana seitsemän mielenkiintoista vuotta, muistaakseni 2005–2011.

Tuona aikana yhteistoiminta Helsingin kaupungin kanssa oli aktiivista. Sosiaalitoimi oli mukana useissa alueen kehityshankkeissa. Tuolloin perustettiin mm. Herttoniemi.fi-sivusto, johon kerättiin alueen palveluita. Kaupunkisuunnittelun kanssa pidettiin säännöllisesti yhteyttä ja saatiin ajankohtaista tietoa alueen rakennushankkeista. Metroasemasta järjestettiin suunnittelukilpailu, joka ei valitettavasti johtanut metroaseman uusimiseen.

Talviuintitoiminta tuli seuran toimintaan, kun Herttoniemenrannan talviuimarit halusivat liittyä Herttoniemi-seuraan.

Vuosilukuja eri tapahtumille en muista, mutta ne löytyisivät tuon ajan pöytäkirjoista. Kirjoitin myös perusteellisia toimintakertomuksia, joissa seuran toimintaa kuvattiin vuosittain.

Toivon että Herttoniemi-päivä pidettäisiin seuran omana toimintana. Se on tärkeä yhteydenpito alueen asukkaisiin. Tulin Herttoniemi-seuran johtokuntaan v. 2011 ja puheenjohtajana toimin 2012–2014. Välillä olin pari vuotta pois johtokunnasta. Tulin takaisin vuonna 2018 ja puheenjohtajaksi minut valittiin taas 2019.

Seura järjesti Herttoniemi-päiviä, joista kehittyi kyläjuhlat. Julkaistiin Herttoniemeläinen-lehteä ja alettiin tiedottaa Herttoniemen tapahtumista myös postituslistalla. Nettisivut oli perustettu jo aiemmin. Pari kertaa vuodessa järjestettiin asukasilta jostain paikallisesti kiinnostavasta aiheesta. Tehtiin yhteistyötä alueen toimijoiden, kuten seurakunnan, viranomaisten ja muiden yhteisöjen kanssa. Vuokrattiin viljelypalstoja Fastholman kupeessa ja pidettiin yllä avantouintipaikkaa Tuorinniemessä. Otettiin kantaa lukuisiin asemakaava- ja liikennesuunnitelmiin ja kutsuttiin kokoon ihmisiä kaavakävelyille ja asukastilaisuuuksiin niiden tiimoilta. Yritettiin puolustaa paikallisia palveluita, asuinympäristöä ja luontoa.

Seuran tiedotus ainakin aktivoitui sähköpostilistan myötä. Samalla tolppailmoitukset alkoivat jäädä historiaan. Uskon, että myös kaavavaikuttaminen

Raimo Mäkelä:

Olin puheenjohtaja vuosina 2015 ja 2016. Varapuheenjohtajana vuonna 2014.

Hilkka Helsti

aktivoitui. Toisaalta kaupunki kaavoittajana aktivoitui myös.

Olen ylpeä Herttoniemi-seurasta ja herttoniemeläisistä, koska he aktivoituivat puolustamaan Länsi-Herttoniemen upeaa luontoa ja asuinympäristöä. Kun kaupunki esitti tyrmistyttäviä kaavasuunnitelmia, me kerroimme, että puistoihin rakentaminen ei käy. Osasimme

myös perustella näkemyksemme hyvin.

Raimo Mäkelä

Seura oli tuolloin vaikuttamassa Herttoniemen täydennysrakentamisen suunnitelmiin, kaavoitukseen ja tonttivuokriin. Aiempien vuosien tapaan Herttoniemi-seura ylläpiti Fastholman viljelypalstoja, talviuintipaikkaa Tuorinniemessä ja vastasi Herttoniemen kyläjuhlista.

Herttoniemi-seura siirtyi vahvemmin nettiin ja sosiaaliseen mediaan. Niinä aikoina syntyi seuran Facebook- ja Twitter-sivut ja suosittu Herttoniemen postituslista. Postituslistalla on nykyään lähes 1000 tilaajaa ja mikä parasta, sitä seuraa moni pääkaupunkiseudun tiedotusväline. Herttoniemi-seura oli niinä aikoina myös mukana käynnistämässä Herttoniemi Block Partya.

Ehdottomasti Herttoniemen postituslista, joka on ollut suosittu heti alusta lähtien. Ylläpidän edelleen postituslistan jäsenyyksiä, seuraan postituksia ja tietysti poistan törkyviestit.

Energiaa ja voimia Herttoniemi-seuralle ja alueen muillekin vapaaehtoistyötä tekeville ihmisille ja seuroille.