Surullinen oppitunti hiidenkourun äärellä

Kun kaupunki ei välitä Surullinen oppitunti hiidenkourun äärellä

Viime syksynä Herttoniemi-seuraa työllisti Karhunkaatajan alueella sijaitseva hiidenkouru, upea ja harvinainen jääkauden muistomerkki. Se oli jäämässä Raide-Jokerin työmaan alle ja yritimme pelastaa sen. Seura ja paikalliset asukkaat olivat pitäneet hiidenkourun puolta jo vuosia. Olimme huomauttaneet useammassa asukaskuulemisessa, että kouru pitää huomioida ja säästää. Näin oli meille myös luvattu tehdä.

Raide-Jokerin suunnitelmaan emme enää myöhäisemmässä vaiheessa ottaneet kantaa. Se osoittautui tuon luonnonmuistomerkin kohtaloksi. Kävi taas toteen se fakta, että jos asukkaat eivät täysillä puolusta ympäristönsä luontoa, sitä ei tee kukaan muukaan. Kaupunki ei välitä. Ei välittänyt senkään jälkeen, kun kerroimme, että nyt on tuhoutumassa jotain ainutlaatuista. Pelastaminen ei olisi ollut vaikeaa, sillä arkkitehti Sulo Savolainen teki piirustukset vaihtoehdosta, jolla pyörätie olisi ohittanut kourun. RaideJokeri ei missään vaiheessa ollut vaarantumassa.

Paikalliset asukkaat tunsivat hiidenkourun kautta aikojen ja lapset iloitsivat siitä leikeissään. Hiidenkouru oli suosittu mäenlaskupaikka. Karhunkaatajalla asuva

Hiidenkourun putsaustalkoot keräsi runsaasti innokkaista hiidenkourun ystäviä.

Terhi Knopman kertoo, että jo hänen isänsä muistaa sen lapsuusvuosiltaan. Sulo Savolaista saamme kiittää siitä, että hiidenkouru tuli tunnetuksi muutenkin. Sulo harrasti jääkauden muistomerkkien bongaamista ja hänen ansiotaan on mm. Pihlajamäen 50 000 vuotta vanhojen hiidenkirnujen löytäminen ja säilyttäminen.

Sulon päiväkirjamerkintöjen mukaan hän palasi 24.7.1995 autokorjaamosta Herttoniemessä ja havaitsi Karhunkaatajan ohi ajaessaan maastossa jotain mielenkiintoista. Sulo alkoi kaivaa kourua esiin ja kuvata sitä. Lopullisesti hän kaivoi hiidenkourun esiin toukokuussa 1996. Kouru oli näkyvillä, kunnes se räjäytettiin 22.10.2019.

Herttoniemi-seura pyysi päästä tapaamaan kaupunkiympäristöstä vastaavaa apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäkeä esitelläkseen hänelle Sulo Savolaisen tekemän vaihtoehtosuunnitelman. Lähetimme hänelle pyynnön 11.10. Tapaamisaika järjestyi 26.11. Hiidenkouru oli siinä vaiheessa ollut murskeena reilun kuukauden.

TEKSTI: HILKKA HELSTI

Hiidenkourun räjäytystä valmistellaan. Hiidenkouru räjäytettiin 22.10.2019.

Pelastajat myöhästyivät Kaunotar murhattiin, ruumis hävitettiin

Itä-Helsingissä rakennettiin väylää RaideJokerille. Sitä varten oli tehty suunnitelma.

Alueella oli jääkauden aikana kallioon syntynyt kaunis kourumuodostelma ”hiiden- kouru”. Se oli Helsingin geologisten nähtä- vyyksien luettelossa arvotettu luokkaan yksi, eli valtakunnallisesti arvokkaaksi esiinty- mäksi.

Suunnitelman mukaan kouru oli jäämäs- sä rakennustyön tielle, joten se oli päätetty räjäyttää pois.

Kourua puolustamaan syntyi kansanliike, jonka näkyvin edustaja oli Herttoniemi-seura. Siis kourua puolustamaan – ei Raide-Jokeria vastustamaan. Seura vain toivoi hankkeelta selvitystä, voiko suunnitelmaa muuttaa, jotta kouru säästyisi.

Muutoksia ei haluttu harkita, vaan lukui- sissa lehtiuutisissa kerrottiin, että niitä oli mahdoton tehdä. Todisteltiin Helsingin Yli- opiston arvovaltaa hyväksi käyttäen, että kouru ei ollut säilyttämisen arvoinen. Samal- la kerrottiin vastapäisen kallion olevan niin arvokas, ettei siihen voinut koskea. Kerrot- tiin, että kouru ei ollut luonnonmuistomerkki. Sitä ei ollut suojeltu luonnonmuistomerkkinä, mutta se ei vähentänyt sen arvoa. (Helsingin suojelluista luonnonmuistomerkeistä 27 on kasveja ja 7 kalliokohteita, vaatimattomiakin) Tämän kourun olisi voinut suojella ainoana lajinsa edustajana. Suojelutoimiin olisi ollut kylliksi aikaa, jos se olisi säästetty. Väitettiin kustannusten nousevan ja aikataulun viiväs- tyvän. Tiedotus ei edes aina kunnioittanut totuutta.

Säilyttämistä toivovien toimesta asiaa tutkittaessa selvisi, että oli yksinkertainen ratkaisu, jonka mukaan Raide-Jokerin linjaus- ta ei olisi tarvinnut muuttaa. Vain pieni muu- tos olisi tarvittu eteläsivun kevyelle liikenteel- le ja puuistutuksille varattujen kaistojen kes- kinäisessä järjestelyssä. Hiidenkouru olisi pelastunut. Väitetyt kustannukset olisivat muuttuneet huomattaviksi säästöiksi louhin- nan, kiviaineksen lastauksen ja poiskuljetus- ten vähentyessä. Tällöin myös työn aiheutta- mat hiilidioksidipäästöt olisivat vähentyneet.

Kun suunnitelma esitettiin Raide-Jokerin projektijohtajalle, vastaus tuli vasta toisella yrittämällä hätäisesti keksityin naurettavin perusteluin. Ehdotusta väitettiin epärealisti- seksi.

Hiidenkouru räjäytettiin 22.10.2019 asiaa koskevan oikeuskäsittelyn ollessa kesken.

Heräsi kysymyksiä:

Miksi ympäristölautakunnan päätöstä ei noudatettu? Lautakunta päätti, että kouru on säilytettävä, jos se on mahdollista.

Miksi louhinta tehtiin kiireellä, kun luultiin, että yksityishenkilön hallinto-oikeuteen teke- mä valitus ei ollut enää esteenä? RaideJokerille varatulla alueella oli silloin ja on edelleen valtavasti kallioita, joiden räjäyttä- miselle ei valituksen käsittelyaikanakaan ollut mitään estettä.

Upea hiidenkouru toimi myös lasten liukumäkenä.

Arkkitehti Sulo Savolainen löysi hiidenkourun vuonna 1995.

Kaunotar murhattiin, ruumis hävitettiin

Haluttiinko välttää ajattelun vaiva? Olisi kysytty viisaammilta. Ehdotetun vähäisen muutoksen piirtäminen tai piirrättäminen olisi projektiorganisaatiolle ollut pikku juttu. Vahvistetun suunnitelman muuttaminen ja muutoksen vahvistaminen ei voi olla niin iso ja aikaa vaativa prosessi, että se olisi hidastanut rakennustyötä.

Vai oliko ehkä vaikeaa myöntää, ettei isolta organisaatiolta löytynyt kykyä löytää ratkaisua ongelmaan? Jos tämä oli arvovaltakysymys, voidaan todeta, että sekä arvovalta että kunnia menivät.

Loppupäätelmä:

Raide-Jokerin johto ilmoitti, että vain poliittinen johto voi muuttaa vahvistettuja suunnitelmia.

Poliittinen johto ei voinut tietää, että ongelmalle oli hyvä ja toimiva ratkaisu. Poliittinen johto sai pelastussuunnitelman sunnuntai-iltana 20.10. 2019. Panostusreiät porattiin 21.10. ja kouru räjäytettiin 22.10. Vielä porauspäivänä kouru ei ollut piloille tuhottu, kun projektijohtajan hyvin tunteva eläkkeellä oleva kaupungin aluerakennustöitä johtanut diplomi-insinööri yritti saada räjäytyksen estetyksi.

Poliittinen johto voi vielä pelastaa Helsingin maineen luonnonarvoja kunnioittavana kaupunkina antamalla julkiset nuhteet Raide-Projektin johdolle taitamattomasta tai ilkivaltaisesta menettelystä, jollei mahdollisiin oikeustoimiin katsota olevan syytä.

Helsingissä 21.11.2019 SULO SAVOLAINEN, arkkitehti