Tilakeloja

Teksti: Jukka Solehmainen

Mitä on tila? Kysytään [S/s]uomen kielitoimiston sanakirjalta: 1 paikka, kohta, alue, ala, sija vars. jtak esinettä, oliota, tarkoitusta tms. varten; 2 sijan synonyymi; 3 partikkeli; 4 talo tjms.; 5 laatu, sisäinen olotila, kunto; 6 ulkoiset elinolot, asema.

Nämä ovat kaikki kiehtovia. Mutta koska elämme uutta aikaa, on uusia merkityksiäkin luotava. Tässä muutama ehdotus:

7. Aika-avaruus

Fysiikan voittokulun myötä tietomme maailmasta on kasvanut suunnattomasti; vastaten ymmärryksemme siitä on himmennyt. Albert Einsteinin suuri oivallus oli, että ajan voidaan katsoa olevan tilan yksi ulottuvuus. Ongelma koski painovoimaa, johon Einsteinin ratkaisuna oli, ettei mitään painovoimaa ole olemassakaan, vain aika-avaruuden geometria. Massa kaareuttaa ympärillään olevan aika-avaruutta,jossa kappaleet sitten liikkuvat lyhimmillä mahdollisilla reiteillään.

Tässä on oleellista, että tilannetta tarkastellaan nimenomaan neliulotteisessa aika-avaruudessa, jossa aika-avaruutta käsitellään neliulotteisena Lorentzin monistona. Tämä olikin ainoa tapa pelastaa ilmiöt, koska Maxwellin yhtälöt pätivät kokeellisuuden perusteella ja ennustivat valonnopeuden, mutta ilman ajan laskemista yhdeksi osaksi tilaa, avaruutta, olisi valonnopeus muuttunutkin yhtäkkiä. Aika tosiaankin on tilan osa. Se ei tosin ole aivan perinteinen osa, koska emme voi kulkea ajassa vapaasti, vaikka kuinka Toivoisimmekin, mikä ohessa esitetään (Huomaa miinusmerkki valonnopeuden c edessä): ds2 = dx2 + dy2+ dz2- c2 dt2.

Tämä Minkowskin avaruus on helposti ymmärrettävissä Pythagoraan lauseen pohjalta, ja jätetään siksi harjoitustehtäväksi.

On kuitenkin mahdollista, että aivan kuten Newtonin malli joutui tekemään tilaa Einsteinin mallille, joka ehkä joutuu tekemään tilaa jollekin vielä vuorostaan. Ja yksi uusimmista malleista on teoria, jonka mukaan tilaulottuvuuksia olisikin vain yksi avaruudellinen ja kolme ajallista!

Tutkielmassaan “Relativity of superluminal observers in 1 + 3 spacetime” tutkijat esittelevät mallin, joka laajentaa Einsteinin suhteellisuusteoriaa lisäämällä siihen ylivalonnopeutta liikkuvat “tarkkailijat”. Ja malli toimii, kunhan normaaleista avaruuden ulottuvuuksista jää jäljelle yksi ja loput ovat ajan ulottuvuuksia, jossa partikkelit liikkuvat. Valonnopeus vakiona on pelastettu ja suhteellisuusteoria kytketty entistä vahvemmin kvanttikenttäteoriaan.

Harri ja Ilkka Virolainen kuvaavat teoksessaan yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia (Tammi 2014) tällaisten rajatilakokemusten alkavan jo Platonilta/Egyptistä, mutta jatkuvan nykypäivään esim. George Lucasiin. Alussa on kuolema, jota seuraa “sielun” ruumiista irtautuminen.

Einsteinin kenttäyhtälö. En ymmärrä, miksei tätä voida käydä jo peruskoulussa... Lähde: tein itse ja säästin.

8. Tuonela, manala

Lähes kaikki uskonnot maailmassa uskovat kuolleiden menevät toiseen paikkaan tai tilaan. Tämän tuonelan olemassaolo on meille eläville kutkuttava kysymys, eikä tiede osaa auttaa. Ongelma ei kuitenkaan ole tutkimusaineiston puutteessa! Maailmalla on runsaasti kerätty ns. rajatilakokemuksia (NDE, near death experience), joissa on hämmästyttävän paljon samaa.

Tämän jälkeen yleistä on kirkas valotunneli, äärettömän rauhantunteen kokeminen, elämän ohikiitäminen filminä, jonka jälkeen jumala/edesmenneet sukulaiset tjms. tulevat vastaan ja pyytävät valita, jäädäkö vai palata. Usein vastataan, ettei työ ole vielä valmista, jonka jälkeen palataan elvytettyyn ruumiiseensa.

Esimerkiksi tunnettu tarina vuodelta 1983 kertoo 7-vuotiaasta lapsesta, joka liki hukkui ja vietti viikkoja koomassa, kunnes heräsi. Kertomansa mukaan hän vietti tuon ajan Taivaassa, kunnes hänen piti palata huolehtimaan veljestään. Myöhemmin kävikin ilmi, että hänen äitinsä oli raskaana ja synnytti pojan, jolla oli sydänvika.

Toinen kuolemantakaista elämää kuvaava ilmiö on kanavointi, jossa kanavoija

Lähde: meemi internetistä eli meedio kykenee välittämään viestejä kuolleilta. Tällaiset spiritismitapahtumat olivat kuuminta hottia 1800-luvulla, aikansa elokuvissa käyntiä.

Ilmiö on vahvasti kytköksissä selvännäkemiseen, joista suomalaisille tutuin on Aino Kassinen. Hän oli niin suosittu, että mm. Mannerheim ja Ryti pyysivät häntä ennustamaan tulevaisuutta, etenkin sodan alla.

Tunnettuina oppilaina Kassisella oli Vesa-Matti Loiri ja Pekka Siitoin, kummatkin myöhemmin aloillaan todella tunnettuja, henkisistä asioista perillä olevia ihmisiä, joiden elämää kosketti syvä tragedia. Joidenkin mukaan nämä tragediat olivat se hinta, jonka hengille kyvyistään.

Tunnetuin varsinainen kanavoija Suomessa oli kuitenkin Terttu Tolvanen, joka mm. Istuvan Härän kanavoinnin ohella nousi kuuluisuuteen kanavoimalla kuolleen ystävänsä viisauksia eläville. Nykyään genreä edustaa vahviten maailmalla George Anderson, jonka mm. Anne Frankin perhe kutsui Hollantiin kanavoimaan (ei siis Amsterin vettä).

Kanavoinneista maailmalla historiallisesti tunnetuin olivat tosin se, joka loi Urantia-liikkeen. Psykiatri William S. Sadler auttoi unihäiriöistä naapuriaan, joka täysin pyytämättä ja yllättäen paljastuikin henkiolennon kanavoitsijaksi. Kanavointien anti lopulta “tiivistettiin” 2097-sivuiseksi Urantia-kirjaksi vuonna 1935. Kirjan, 196 lukua, jakaantuu neljään osaan: tamaan ovat 3–7-vuotiaat lapset, etenkin jos heillä on syntymämerkki. Usein nämä edelliset elämät ovat jotenkin traumaattisesti päättyneet, mikä sitten heijastelee lapsiin pelkotiloina jne. Klassisin tapaus on intialaisen Shanti Devin tarina:

I Keskusuniversumi ja seitsemän superuniversumia, Jumala.

IV Jeesuksen elämä ja opetukset.

Tämän Urantia-kanavoinnin ohella James Padgett (1852 –1923) esiintyi toisena hyvin suosittuna meediona, joka tosin tyytyi uskonnon perustamisen sijaan vain välittämään viestejä historian tunnetuilta henkilöiltä (näistä toki merkittävimpänä Jeesus) nykyisille eläville. Hän ei eläessään koskaan mainostanut taitojaan, vaan hänen maineensa alkoi elää vasta hänen kuolemansa jälkeen (ensimmäiset viestit julkaistiin 1941).

Hän ei myöskään, monien muiden meedioiden tavoin, elättänyt itseään taidollaan, vaan toimi asianajajana. Hänen seuraajansa muodostavat yhä tänäkin päivänä vahvan yhteisön ja jatkavat historiallisten henkilöiden viestien kanavointia.

Shanti syntyi Delhissä 1926, mutta nelivuotiaana kertoikin kodikseen Mathuran (145 km Delhistä), jossa hänen(ex?-) aviomies odotteli heidän kolmen lapsensa kanssa. Tarina huipentui luonnollisesti kätkettyyn raha-aarteeseen ja salaisuuksien paljastamiseen (saippuaoopperakin jäi kateelliseksi).

Kliimaksi koettiin, kun itse Mahatma Gandhi puuttui peliin ja asetti komission asiaa tutkimaan. Komissio saikin tuloksia ja julisti tapauksen aidoksi jälleensyntymäksi.

II Paikallisuniversumi l. maapallo (Urantia).

III Maapallon syntymähistoria. Rotujen synty ja leviäminen.

Mutta “lopullinen” viesti kuolemanjälkeisestä tilasta saadaan reinkarnaatiolla. Tämä hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen kiinteästi kuuluva oppi jälleensyntymästä ei kuitenkaan rajoitu vain heihin. Ilmiönä sitä tavataan myös esim. Euroopassa. Alttiimpia entisiä elämiään ja niihin liittyviä salaisuuksia muis-

Mitä nämä kaikki kuolemanjälkeistä ennustavat tapaukset sitten kertovat? Toivoa? Ehkä, mutta ennen kaikkea tilaa, joka ylittää kaikki määritelmämme.

Se on sekä henkinen että fyysinen, sekä ajaton että ajallinen, sekä läsnä- että poissaoleva.

Oli se mikä ja missä hyvänsä, se on tila jota emme voi kuvitellakaan, mutta jonne me kaikki joudumme joskus kulkemaan!

9. Tyhjä tila

Länsimaissa on käsiten nimeltä horror vacui, tyhjyyden pelko. Me täytämme taulumme värillä ja muodoilla, maamme taloilla ja pelloilla. Villi, koskematon tyhjyys on kauhun aihe länsimaiselle. Se kertoo kuolemasta, kadotuksesta ja kurjuudesta. Tyhjä pelto on nälkää, tyhjä kirja on tylsyyttä. Asia on toisin itämailla, jossa tyhjyyden käsite on erittäin tärkeä ja arvostettu asia. nottava tyhjät sanat. Ja ylläpidettävä hiljaisuutta. On pidettävä juonet itsellään salassa, kunnes on aika iskeä. Siihen asti - hymyä! ei anna vastauksia. Mutta se pyytää kysymään, miettimään. Ja juuri tässä on hiljaisuuden arvo! Pysähdymme sen edessä ja mietimme, onko näin vai noin. Hiljaisuus, sanomattomuus on kysymysmerkki. Toisinaan se on toki myös vallankäyttöä. ”Minulla on varaa olla vastaamatta sinulle!”

Usein tyhjyys on suorastaan tärkein elementti taiteessa. Tyhjyys on taolaisen filosofian mukaan se, mistä kaikki alkaa, siis esiäiti. Eikä mikään pelättävä kadotus. Tyhjyys on myös se mikä antaa asioille hyödyllisyyden ja merkityksen. Eihän ruukku toimisi, jollei se olisi sisältä ontto! Koska vain eroavaisuudet tuottavat merkitystä.

Meillä länsimaissakin on ajoittain viitteitä tyhjyyden käytössä. Elokuvissa tällä on oma sijansa. Rivinvälitys kappaleiden välillä tuottaa ja tuhoaa merkityksiä. Yhdys sana virheet kaatavat hyviäkin kirjoittajia. Mutta filosofisesti tyhjyys, hiljaisuus on edelleen pelättyä, tavoitellun ja ihaillun sijaan. Paitsi mindfulnessissa! Kuulla hiljaisuus.

Mutta nykymaailma ei salli epävarmuutta, ei salli sumuisuutta. Pitää olla analyyttinen, laskelmoiva, ratkaista. Ehkä pitäisi. Ehkä...

Sama tyhjyyden käsite leijuu kaikkialla kulttuurin psyykessä. On osattava pitää yllä tyhjää hymyä jatkuvasti, tyhjiä tapoja. Sa-

Hiljaisuudella on valtava voima, jota useimmat eivät ehkä oikein käsitä. Eikä hiljaisuus tässä nyt tarkoita urbaanin luokan trendikkäitä mindfulness-sessiointia (joskin silläkin on ehdottomasti terapeuttinen paikkansa hektisessä ajassamme), vaan tuota puheavaruuden mystillistä lacunaa, tyhjää pistettä. Hiljaisuus on monimerkityksellisyyttä. Kysyttäessä on mahdollista vastata kahdella tavalla: kyllä, ei tai hiljaisuudella. Ja monimerkityksellisyytenä hiljaisuus pitää aina myös kuulla/ lukea. Kaikissa edellisissä on monta tapaa tulkita hiljaisuus. Hiljaisuus näet

Uudelleensyntymä ei välttämättä läpäise UrKundia. Lähde: meemi internetistä. Muokkasin itse ja säästin.

Hasegawa Tohaku - Männyt (1600-luku). Maalaus Tokion kansallismuseossa. Huomaa tyhjyyden merkitys teoksessa. Lähde: Wikipedia (CC)

10. Ihmisyyden tila

Viimeisenä uutena määritelmänä tilalle on otettava englannin kielestä käännettävä the human condition. Usein kuulee puhuttavan maailman tilasta (jonka me tiedämme olevan huono), taisitten valtionpäämiesten pitävän puheita maidensa tilasta (jotka ovat huonompia). Mutta tämän lisäksi puhutaan ihmisenä olemisen tilasta (condition), ikään kuin se olisi johonkin sairauteen verrattava. Tässä käytössä sanalla viitataan kokemukseen ihmisyydestä, usein jokseenkin melankolisesti.

Tästä mainion esimerkin meille tarjoilee kiinalainen kirjailija ja kenraali Wang

Xishi (303 – 361), joka osallistui ajalleen tyypillisiin hipsteribileisiin eli runonkirjoittamisjuominkeihin ja kirjoitti kuolemattoman esipuheensa syntyneiden runojen kokoelmaan (joka sai nimekseen Orkideapaviljongin runokokoelma kirjoituspaikkansa mukaan). Olen muokannut siitä version, joka sopii läheisemmin meidän aikaamme ja paikkaamme, mutta silti kaikuu ajatonta ihmiselon tilan tuntemusta vuosituhannen takaa. Toivottavasti se myös välittää sen tilan, mihin ihminen syntymässään lukittu.

Esipuhe Ilveshiihtoon 2023 kaikki yhtä kauneimmillaan, yhtä uljaina, yhtä iloisina ja toiveikkaina...

Ympärillämme avautui hohkavan talvinen Häme, sinistä taivasta värittivät maidonvalkeat pilvet, hanget kimaltelivat auringon säihkeestä ja lumi kiilsi kevätauringossa. Yhtä lailla oli vesi virroissaan, kosket kuohuivat voimissaan, ja vaahtopäät nousivat tölkkien pintaan, viileiden maltaiden ravatessa kilpaa kurkkujamme kostuttamaan.

Vaikka läsnämme ei ollutkaan kuin muutama muusikko viemässä meitä toisiin maailmoihin, sulostuttivat kevään linnutkin meitä laulullaan. On kirkas kevätpäivä, tuuli on lauha, hyväilevä, kevyt lumisade heijastaa aurinkoa kuin kristallikruunu yllämme. Ja ihmiset tulevat yhteen, löytävät toisensa ja yhteisen sävelen kieltensä soinnuista ja sävelistä ja tekevät puheestaan musiikkia.

Sauli Niinistön kahdentenatoista (vesijäniksen) hallintovuonna, (jang-puutiikerin) ensimmäisen kuun (yin-puukäärmeen) 26. päivänä keräännyimme yhteen Hämeeseen. Paikalle saapui niin nuoria kuin vanhoja, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, niin naisia kuin miehiäkin, mutta

Hilpeä puheensorina täytti joukon, ihmisten avatessa sydämensä alastomiksi toistensa seurassa, samalla kuin hiihtokin vihdoin löytyi ja yltyi. Illan viiletessä auringon kajastus hämärtyvässä illassa soi meille lämpimän valon, eikä lähemmäksi hiipivän ajan ja kuoleman. Mutta ennen pitkää jokainen väsyy siitä mistä on nauttinut, sillä hyvääkin voi saada liikaa; tunteemme muuttuvat olosuhteiden ja ajan kanssa, ja lopulta antaa into tilaa tyytyväisyydelle, tyytyväisyys tavallisuudelle, tavallisuus tylsyydelle ja tylsyys katumukselle. mekin nyt jo mennyttä kaiholla! Niinpä minä olen päättänyt tähän tallettaa noiden upeiden päivien muiston.

Ja niin ollessamme, eläessämme, nauttiessamme, silmämme vaelsivat näystä toiseen, ihmeestä seuraavaan, kauniista kauniimpaan. Ja silmiemme kanssa vaelsi myös sydämemme, ja yhtä lailla sekin nautinnossa kylpien. Mitä iloa, mitä autuutta tuo aika olikaan! Jokainen sai olla itsensä, ja samalla nähdä, ettei ollut yksin. Toiset nauttivat rommista kieltä vasten, toiset suksesta lumea; yhtäällä löydettiin vapaus arjesta, toisaalla vapaus arkeen.

Kussa ihmiset tulevatkaan yhteen, löytävät yhdet nautintoa sisältään ja ajatuksistaan, ja muutaman harvan ja valitun kanssa jakavat riemunsa; toiset taas antautuvat hiihdolleen ja iloilleen täysin rinnoin, irtautuvat estoistaan ja vapautuvat jopa maailman esteistä edessään hiihtääkseen ilosanomaa muidenkin tiedoksi. Valintoja ja tapoja on yhtä monta kuin kasvoja, ehkä enemmänkin, vaihdellen aina taivaallisesta rauhasta raivoavaan hulluuteen.

Mikä vielä hetki sitten oli ollut ilon lähde, on nyt poissa, muisto. Ja mentyään pois se muuttuukin surun tuottajaksi! Sitä paitsi, vaikka kunkin elämä on omansa mittainen, kaikki tiemme vievät lopulta kuolemaan. Voih, miten tuskaisa ajatus! Lukiessani muinaisten suurmiesten hiihdoista, heidän tekojaan ja riemujaan, voin vain tiedostaa: he ovat tuhkaa, ja niin ovat ilonsakin! Mutta näen heidän onnessaan samat syyt kuin omassanikin, enkä voi karkottaa mielestäni sitä pelkoa, että minunkin osa on vielä tomu...

Sillä vaikka ajat vielä muuttuvat, ihmisten ja olosuhteiden kera, tulevat onnemme syyt olemaan samat; ja joku päivä lapsemme tulevat kirjoittamaan samoin omina onnen hetkinään, muistellen meitä ja pohtien, tunsimmekohan mekin kuten he vielä tulevat tuntemaan.

Mutta olipa kyseessä kuka hyvänsä, kun olemme uppoutuneita näihin täydellisiin hetkiin, olemme tyytyväisiä itseemme, jopa niin että unohdamme hiljalleen

Mutta tämän verran tiedän: On houkkamaista sanoa elämän ja kuoleman olevan samanarvoista, tai että hukattu nuoruus olisi säästetty vanhuus! Sillä vanhuudessamme jokainen meistä tulee katsomaan tätä päivää kuten

Tila: paikka, kohta, alue, ala, sija vars. jtak esinettä, oliota, tarkoitusta tms. varten.

Kielitoimiston sanakirja