Terveiset Bordeaux’sta!

Teksti ja kuvat: Olli Narinen

Lämmin helmikuinen aurinko paistaa Bordeaux’n Place de la Victoirella talvilomaviikollakin opiskelijoista täynnä olevan kirjaston lukusalin ikkunoista sisään. Opiskeluvaihtoani on jo reilu puolitoista kuukautta takana. Aika on mennyt melko nopeasti tutustuessani tämän kevään kotikaupunkini maisemiin ja arjen uusiin rutiineihin Sciences Po:n vaihto-opiskelijana. Tässä kirjoituksessa tulen kertomaan hieman kokemuksistani vaihto-opiskelun ensimmäisiltä kuukausilta.

Lukion aikana vaihtoon lähteminen ei kiinnostanut, mutta yliopisto-opiskelut aloitettuani oli opiskeluvaihto ollut kokoajan tähtäimessä. Helsingin ranskalais-suomalaisesta koulusta 14 vuoden aikana saatu ranskan kielen taito oli päässyt ylioppilaskirjoituksien jälkeen hieman ruostumaan – eihän kieltä tule arkielämässä käytettyä Suomessa lainkaan – minkä seurauksena Ranska valikoitui selkeäksi vaihtokohdemaaksi.

Niin upea kaupunki kuin Pariisi onkin, ei se omalla kohdallani juurikaan kiinnostanut vaihto-opiskelukohteena. Vietän mielelläni Pariisissa esimerkiksi viikonloppuja tai muutamia viikkoja, mutta kovinkaan paljoa pidempään en viihdy miljoonakaupungeissa.

Sciences Po:n kampuksen atrium. Bordeaux’n Sciences Po perustettiin vuonna 1948 ja nykyinen kampus valmistui vuonna 2016. Kampukselta löytyy amfiteattereiden ja luentosalien lisäksi muun muassa kirjasto ja opiskelijakahvila.

Pariisin sijaan Bordeaux valikoitui ensimmäiseksi hakukohteeksi, sillä en ole aikaisemmin käynyt Ranskan Uuden-Akvitanian alueella ja Bordeaux vaikutti kaupunkina myös sopivan kokoiselta sekä kiehtovalta, ja Sciences Po:n kurssit mielenkiintoisilta – täytyy myöntää, että Atlantin rannikon läheisyys lukuisilla surffausmahdollisuuksilla saattoi myös hieman vaikuttaa hakukohteeseen.

Place de la Victoiren ”Akvitanian portti”, joka on rakennettu 1700-luvun puolivälissä ja jonka takaa alkaa Euroopan pisin kauppakatu, la rue Sainte-Catherine (1,2 km.)

Bordeaux’n Sciences Po on yksi Ranskan kymmenestä poliittisen tieteen instituutiosta (muut löytyvät muun muassa Pariisista, Dijonista, Le Havresta ja Reimsistä). Sciences Po:ta kutsutaan myös nimellä grande école (suom. ”suuri koulu”) sillä se on oma erillinen instituutio, mutta kuitenkin yhteydessä Ranskan julkisen yliopistojärjestelmän pääkehykseen. Sciences Po:ssa on noin 2 400 opiskelijaa, joista 22,5 % on kansainvälisiä.

Ranskassa Sciences Po:lla on hyvin arvovaltainen maine – onhan maan viimeiset viisi presidenttiä opiskelleet siellä.

Jutellessani muutaman Bordeaux’n yliopiston opiskelijan kanssa, huomauttivat he Sciences Po:n asemasta ja siitä, kuinka kova kilpailu kyseisen yliopiston opiskelupaikoista Ranskassa on. Opiskelijoista tätä ei mielestäni kuitenkaan näe, sillä he eivät vaikuta yhtään ylimielisiltä tai leuhkoilta, päinvastoin, tunnelma muiden paikallisten opiskelijoiden kanssa on ollut todella rento – mitä nyt muutamia pukuun ja pikkusalkkuun sonnustautuneita opiskelijoita kampuksella silloin tällöin näkyy.

Koko elämäni Helsingissä ja Suomessa asuneena oli muutto uuteen kaupunkiin melko jännittävä askel. Mistään kulttuurishokista ei voi kuitenkaan puhua, sillä Ranska ja ranskalaisten tavat olivat kuitenkin melko tuttuja aikaisempien vierailujen ansiosta. Peruskoulun neljännellä ja kahdeksannella luokalla tehdyt viikon mittaiset vaihdot Nantesin ja Clermont-Ferrandin kaupunkeihin olivat opettaneet melko paljon ranskalaisesta kulttuurista ja elämäntavoista, mutta kuten muuttaessa mihin tahansa uuteen paikkaan, meni jonkin verran aikaa ennen kuin arjen rutiinit alkoivat täällä luistamaan.

Opiskelu Bordeaux’ssa on pääpiirteiltään samanlaista kuin Suomessa. Käydään luennoilla, kirjoitetaan esseitä ja luetaan tentteihin. Joitain eroja kuitenkin löytyy paikallisesta opiskelijaelämästä.

Muun muassa amfiteattereissa pidettävät 200-300 henkilön massaluennot eivät ole omalla kohdallani suurinta herkkua, sillä ranskalaisilla on erittäin kummallinen tapa jutella hyvin kasuaalisti vierustovereille keskellä luentoa. Professorin puhuessa kuuluu taustalla usein tasainen puheensorina, joka hiljenee opettajan huomautuksien jälkeen hetkeksi, kunnes taas alkaa uudelleen – eräällä luennolla opettaja huomautti laskujeni mukaan noin

7 kertaa ”Silence, s’il vous plait”, mutta puheensorina nousi aina uudelleen pienten taukojen jälkeen.

Suomessa opiskelijat ovat luennoilla yleensä hyvin hiljaa ja kaverin kanssa keskustelusta seuraa usein muutamia painavia katseita.

Parin sadan hengen luennot ovat muutenkin tuntuneet täällä Bordeaux’ssa hieman erikoisilta, sillä Helsingissä suurimmilla kursseillani on ollut ”vain” noin 100 osallistujaa.

Maisemia 1400-luvun puolivälissä rakennetusta Pey-Berlandin tornista, joka on edessä olevan Saint-Andrén katedraalin kellotorni. Torni kohoaa 66 metrin korkeuteen ja ylös on kivuttava hyvin kapeassa kierreportaikossa 233 porrasta.

Toinen paikallinen erikoisuus löytyy opettajien pedagogisista tavoista. Lukukauden ensimmäinen luento oli minulle melkoinen shokki, kun Euroopan historiaa käsittelevän kurssin ensimmäisellä luennolla professori esitti kurssin aiheet muutamalla lauseella, jonka jälkeen hän ryhtyi lukemaan suoraan paperista ensimmäisen luennon sisältöä – ei mitään mainintaa kurssin suoritustavoista tai edes pientä keskustelua opiskelijoiden kanssa ennen opettamisen aloittamista.

Opiskelijoiden sormet alkoivat sauhuamaan hirveää vauhtia, kun he näpyttivät läppäreillään ylös käytännössä sanasta sanaan kaiken, mistä opettaja kertoi. Paikallisilta neljännen vuoden opiskelijoilta jäi luennolta käteen usean sivun muistiinpanot – minulta muutamat ranskalaiset viivat. Tämä opetustyyli ei onneksi päde kuitenkaan kaikilla kursseilla, sillä useimmat opettajat käyttävät PowerPoint dioja, jotka helpottavat luentojen seuraamista.

Opiskelu Bordeaux’ssa on pääpiirteiltään samanlaista kuin Suomessa. Käydään luennoilla, kirjoitetaan esseitä ja luetaan tentteihin.

Kaikki luentoni ovat täällä ranskaksi ja niiden seuraaminen on aiheuttanut hieman harmaita hiuksia – ajatukset saattavat omilla luennoilla Helsingissäkin alkaa välillä harhailemaan ja hetken päästä huomaa, ettei ole seurannut luentoa viimeisten viiden-kymmenen minuutin aikana juuri yhtään ja onkin pudonnut täysin kärryiltä.

Ranskan kieli tuo tähän tottakai vieläoman lisämausteensa, sillä vaikka arkisissa asioissa kommunikointi sujuukin erittäin sujuvasti, on akateemisessa kielessä aina omat haasteensa. Onneksi kursseilla on myös kirjallisuutta oppimisen täydentämiseksi.

Euroopan historian kurssilla sain myös kurssikaverini kaverin muistiinpanot koko kurssista, ja niiden avulla olen pystynyt huomattavasti paremmin keskittymään luentojen aihepiireihin.

Kolmas Ranskasta löytyvä erilaisuus on opiskelijoille kuuluva pakollinen liikunta, josta he saavat arvosanan. Koulun jalkapallojoukkueella on muun muassa kahdesti viikossa harjoitukset, joita seuraa/ vetää ilmeisesti yliopiston palkkaama liikunnanohjaaja.

Osa joukkueen pelaajista pelaa tosissaan ja osallistuu harjoitusten lisäksi otteluihin, mutta osa opiskelijoista osallistuu viikkoharjoituksiin vain saadakseen liikunnan opintopisteensä suoritettua. Tämä on mielestäni tietyllä tapaa oikein hyvä tapa lisätä nuorten liikuntaa ja sen voisi ottaa Suomessakin käyttöön.

Ilman liikuntaa saattaa opiskelijan arkipäivä koostua pitkälti pelkästä istumisesta ja kirjastossa vietettyjen päivien jälkeen olisikin tärkeä harrastaa liikuntaa edes jossain muodossa. Toisaalta pakollinen liikunta voi olla jo runsaasti liikkuville opiskelijoille vain vaivaksi, jos esimerkiksi oman sali- tai uintitreenin joutuu vaihtamaan koulun järjestämään pakolliseen yleisurheiluun.

Toisin kuin Suomessa, on lukuvuosi jaettu Ranskassa vain kahteen osaan, siis syysja kevätlukukauteen. Täällä ei ole samalla tavalla opetusperiodeja, vaan esimerkiksi kevätlukukauden kaikki kurssit pyörivät kerran viikossa tammikuusta huhtikuun alkupuolelle, jonka jälkeen on muutaman viikon lukuloma ja sen jälkeen alkavatkin tentit.

Ainejärjestöjä ei täällä ole samalla tavalla kuin Suomen yliopistoissa, mutta harrastejärjestöjä löytyy senkin edestä.

Omasta mielestäni Suomen systeemi periodijaon kanssa on parempi, sillä silloin pystyy keskittymään vain muutamaan kurssiin kerralla ja työmäärä jakautuu lukukauden aikana tasaisemmin. Täällä tulee olemaan aika kova luku-urakka kevätlukukauden lopussa, kun joutuu parhaimmillaan kertaamaan esimerkiksi seitsemään tai kahdeksaan tenttiin samaan aikaan, jos siis mielii suorittaa 30 opintopistettä lukukaudessa (kurssit ovat täällä 4 opintopisteen suuruisia) ja kaikkien kurssien suoritusmuotona sattuisi olemaan tenttiminen.

Spartakin treeneissä tammikuun puolivälissä. Taisin tuoda lumisateet Suomesta mukanani. Osa paikallisista ei ollut koskaan nähnyt Bordeaux’ssa lunta ja opettajatkin sanoivat, että täällä sataa lunta ehkä kerran 10 vuodessa

Ainejärjestöjä ei täällä Sciences Po:ssa ole samalla tavalla kuin Suomen yliopis toissa, mutta harrastejärjestöjä löytyy senkin edestä.

Muita opiskelijoita pystyy tapaamaan eri urheilulajien parissa (jalkapallo, koripallo, uinti, vaellus, surffaus jne.) sekä esimerkiksi kulttuuriin liittyvissä kerhoissa tai vaikkapa viiniseuran viinimaistiaisissa.

Itse liityin yliopiston jalkapallojoukkue Spartakin riveihin, jossa olen päässyt tutustumaan huippu mukaviin ja samanhenkisiin kavereihin. Tammikuun lopussa pelatussa kevätkauden ensimmäisessä yliopistojen välisessä ottelussa onnistuin valitettavasti loukkaamaan nilkkani nivelsiteet ja tätä tekstiä kirjoittaessa on juoksutaukoa ja fysioterapiaa edessä vielä muutaman viikon verran. Nivelsiteiden vaurioitumisen seurauksena jäi talviloman surffauksetkin väliin, mutta onneksi niiden pariin ehtii palaamaan myöhemminkin keväällä.

Olen viihtynyt Bordeaux’ssa oikein hyvin, mutta muutamia asioita Suomesta on hieman ikävä. Jopa Kaivopihankin Unicafen ruoat maistuisivat – päärakennuksen Sodexon tai Osakuntabaarin herkuista puhumattakaan.

Bordeaux’stakin löytyy kyllä opiskelijaravintoloita, joissa lounas maksaa 3,3 euroa, mutta annokset ovat valmiiksi annosteltuja, joten ne eivät siksi täytä ainakaan omaa vatsaani samalla tavalla kuin Suomesta saatavat opiskelijalounaat.

Salaatti- ja leipätarjoilua ei paikallisista opiskelijaravintoloista myöskään löydy ja ravintolat ovat täällä myös auki vain klo 13:45 saakka, joten ruokaa tulee laitettua kämpillä huomattavasti enemmän kuin Suomessa, jossa saatoin kokkailla vain viikonloppuisin. Ranskan opiskelijalounaista sisällyttäisin kuitenkin Suomeen jälkiruokavanukkaat, jotka ovat super hyviä ja kuuluvat lounaan hintaan.

Täällä treenatessa on myös alkanut arvostamaan Unisportia aivan uudella tavalla. Pidin Unisportia toki jo ennen vaihtoakin erittäin hyvänä liikuntapaikkana, mutta täällä ollessa arvostus sitä kohtaan on vain kasvanut entisestään.

Sciences Po:n ja Bordeaux’n yliopiston opiskelijoille löytyy kampusalueelta kaksi kuntosalia, joiden jäsenyys maksaa 30 euroa lukukaudessa. Tämä kuulosti aluksi erittäin hyvältä diililtä, mutta salit ovat kuitenkin sen verran pieniä, että yksi opiskelija saa treenata siellä iltaisin vain kerran viikossa.

Tämä iltavuoro on myös sovittava salin vastuuhenkilön kanssa erikseen ja jos oman vuoron jättää kolme kertaa käyttämättä, mitätöidään salijäsenyys. Aamuisin saleilla saa käydä niin paljon kuin haluaa, mutta minulle se ei kuitenkaan sovi, sillä minulla on aamun aukioloaikojen kanssa aina päällekkäin luento. Piti turvautua siis julkisen puolen Basic Fit-saliketjuun, joka veloittaa jäsenyydestä 35 euroa kuukaudessa. Maksuun kuului myös parinkymmenen euron kirjautumismaksu ja toinen mokoma fyysisen salikortin hankinnasta. Basic Fit salit ovat myös iltaisin ääriä myöten täynnä ja alkuiltapäivinäkin melko ruuhkaisia. Paikalliset ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvin ystävällisiä ja laitteilla pystyy treenaamaan hyvin vuorotellen.

Ihmisten avoimuus ja ystävällisyys näkyy täällä myös eri tavalla kuin Suomessa. Esimerkiksi rappukäytävässä vastaan tuleville toivotetaan ajankohdasta riippuen joko hyvää päivää (bonjour) tai hyvää iltaa (bonsoir). Pidän varsinkin bonsoir:in toivottamista sympaattisena tapana sen sijaan, että vastaan tulisi vain suomalaisille tuttu nyökkäys tai ”hei/moi”-tervehdys.

Toinen sympaattinen piirre on se, että esimerkiksi kuntosalien pukuhuoneissa tai terveyskeskuksien odotushuoneissa tervehditään tuntemattomia kun tullaan sisään tai lähdetään pois. Ensimmäisellä kerralla kun tulin salin pukuhuoneeseen oli siellä minun lisäksi vain yksi henkilö. En tietenkään tervehtinyt häntä, koska eihän Suomessa koskaan tervehditä pukuhuoneissa tuntemattomia. Lähtiessään pukuhuoneesta sanoi hän minulle näkemiin ja toivotti vielä lisäksi hyvää illan jatkoa.

Täällä tosiaan tervehditään toisia hyvin aktiivisesti ja eräänä päivänä jopa kadul- la kävellessäni katsoin ohimennen parturikampaamoliikkeen ikkunasta sisään, jolloin katseeni kohtasi ilmeisesti paikan omistajan, joka hymyili leveästi ja vilkutti tervehdykseksi – vaikka kävelin vain muutamassa sekunnissa liikkeen ohi. mielenosoittaminen on opiskelijoiden oikeus, eikä siitä rangaista millään tavalla.

Loukattuani nivelsiteeni jouduin käyttämään kainalosauvoja muutaman päivän ajan ja silloin täällä korostui tuntemattomien avuliaisuus ja toisen huomioon ottaminen. Yhtenä päivänä kaupassa etsiessäni haluamaani tuotetta jäin katselemaan hyllyjä toviksi, jolloin hieman keski-ikäistä vanhempi mies varmaan luuli että tarvitsen apua, ja tarjoutui hakemaan minulle tarvitsemiani tuotteita.

Spartakin kapteeni lainasi ystävällisesti keppejään, jotka olivat ensimmäisinä päivinä loukkaantumisen jälkeen tarpeen.

Kiitin kohteliaasti, mutta sanoin kuitenkin että pärjään itsekin. Kohteliaisuudet eivät kuitenkaan loppuneet siihen, sillä kassalla maksaessani pakkasi myyjä ystävällisesti ostokseni jo valmiiksi kassiin ja raitiovaunussa minulle annettiin heti istumapaikka, kun kainalosauvani huomattiin. En ole Suomessa kovin usein liikkunut keppien kanssa, mutta en usko, että kaupassa kuitenkaan tarjouduttaisiin hoitamaan kaikki ostokset puolestani.

Muihin vaihto-opiskelijoihin tutustuminen on ollut yksi vaihdon tähän mennessä parhaista asioista. Täällä on opiskelijoita miltei kaikkialta maailmasta: Meksikosta, Kolumbiasta, Chilestä, Etelä-Koreasta, Yhdysvalloista, Etelä-Afrikasta, Kiinasta ja monista Euroopan maista – myös naapurimaista Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Kaikki vaihto-opiskelijat ovat olleet todella mukavia, avoimia ja ystävällisiä. Yliopiston tuutorit ovat myös olleet avuliaita ja he ovat järjestäneet meille kivoja illanviettoja. Bordeaux’ssa torstait ovat erikoisesti nuorten isoimpia juhlapäiviä ja esimerkiksi useat Spartakin joukkuekaverini ovat saattaneet tulla perjantaiaamun luennolle välillä hieman väsyneillä silmillä.

Ranskalaisesta mielenosoituskulttuurista olen saanut myös ensikäden kokemuksia. Emmanuel Macronin hallinnon päätökset eläkeuudistusta koskien ovat aiheuttaneet mielenosoituksia ja lakkoja ympäri maata tammi-helmikuun aikana. Yliopistomme rehtori on lähettänyt jo kolme kertaa kaikille opiskelijoille viestin, että mielenosoitusten aikana professorit eivät pidä listaa luentojen läsnäolijoista. Mielenosoittaminen koskee täällä ihan kaikkia ja muutaman kerran ennen usean sadan opiskelijan amfiteatteriluentoa alkua on pari opiskelijaa tullut pitämään lyhyen puheenvuoron salin eteen, jossa he muistuttivat kaikkia osallistumaan seuraavan päivän mielenosoituksiin. Professorit ovat myös korostaneet kaikille sitä, että mielenosoittaminen on opiskelijoiden oikeus, eikä siitä rangaista millään tavalla.

Mielenosoitukset ja lakot ovat vaikuttaneet välillä myös julkisen liikenteen pyörimiseen, mutta eivät kuitenkaan kovin vakavasti. Liikenne on pysähtynyt usein vain keskustassa, jossa on ollut suurempia mielenosoituksia. Tämä on haitannut vain keskustassa asuvia opiskelijoita, sillä Sciences Po ja muut yliopistokampukset nimittäin sijaitsevat Bordeaux’n keskustan ulkopuolella Pessacin alueella – hieman samalla tavalla kuin esimerkiksi Viikin kampus Helsingin yliopistossa.

Yliopiston tarjoamalta kämpältäni kävelee kampukselle noin kymmenessä minuutissa ja raitiovaunu kulkee miltei oven edestä keskustaan parissa kymmenessä minuutissa. Ratikat myös kulkevat noin 5 minuutin välein, eli täällä pääsee liikkumaan julkisilla melko helposti. Bussit ovat kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisiä ja usein myöhässä, mutta niitä tuleekin käytettyä harvemmin, sillä raitiovaunu kulkee melkein kaikkialle minne on tarvetta kulkea.

Pessacin kampusalueella on paljon työmaita Bordeaux’n yliopiston kampusrakennuksien uusimisesta johtuen.

Kuullessani kuulumisia Suomesta ja paikallisesta helmikuusta (joka muistuttaa kuulemma enemmän marraskuuta), täytyy todeta että viimeaikoina täällä ovat olleet kyllä kelit kohdillaan. Tammikuussa saattoi olla iltaisin ja aamuisin melko viileää (vain pari astetta plussan puolella) ja sää vaihteli noin 15 minuutin välein auringosta kaatosateeseen, mutta nyt helmikuun aikana on ollut kyllä ihan huippukelit. Paljon aurinkoa ja sinitaivasta ja lämpötilakin on ollut +15 asteen paikkeilla. Loskatalvien aikakautena tähän voisi jopa melkein tottua, mutta on Suomeenkin aikanaan kiva palata ja toukokuun puoliväli on kyllä siihen oikein sopiva ajankohta juuri ennen kesän alkua.

À bientot!