Tietaja ianikuinen 2015 italia suomi

KUUSAMO FINLAND

RASSEGNA DI MEDICINA POPOLARE A KUUSAMO Kuusamo Folk Healers’ Gathering 14.-17.7.2016

L’ETERNO SAPIENTE FOLKLORE IN THE FRONTIER TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

1

Mesiangervo on vuoden 2015 yrtti

Korkealle kukintojaan kurkottava mesiangervo valloittaa kesäisin rantaniityt, puronvarret ja lehdot.

Se viihtyy kosteilla ja runsasmultaisilla kasvupaikoilla, joissa on runsaasti auringonvaloa tarjolla. Nyt se on saanut uutta arvostusta, kun Arktiset aromit valitsi sen Vuoden yrtiksi 2015.

Mesiangervosta voidaan hyödyntää sekä lehdet että kukinnot. Lehdet kerätään ennen kasvin kukkimista ja kukat pian niiden avauduttua. Mesiangervoa on käytetty rohtona keskiajalta lähtien. Se sisältää vaikuttavina aineina salisylaatteja, flavonoideja, eteerisiä öljyjä, parkkiaineita, C-vitamiinia ja tanniineja.

Mesiangervon kukkia on käytetty juomien, kuten viinin, oluen ja siman valmistamiseen. Lehtiä ja kukintoja voidaan käyttää hyvin teesekoituksissa.

Lisäksi nuoret lehdet sopivat mausteeksi salaatteihin. Mesiangervon lehdistä ja kukinnoista voi valmistaa myös rentouttavia yrttikylpyjä.

2

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

7 Luonnosta kumpuavaa hyvinvointia 8 Kulttuurit kohtaavat Kuusamossa 14 Marina Takalon savusaunassa 16 Heikki Aallolla on parantavat kädet 22 Kuppari-Hanna hoitaa vaistonsa varassa 40 Tie vie Vienaan 56 Tsemppiä nuorten elämään 60 Luonnon oma Obelix 66 Tenho Pitkänen jalosti pihkasta seerumin TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

3

L’ETERNO SAPIENTE RASSEGNA DI MEDICINA POPOLARE A KUUSAMO 14.-17.7.2016

REDAZIONE: Päätoimittaja: Anne Murto (anne.murto@rukapalvelu.fi), Dalva Lamminmäki (dalla@student.uef.fi), Eija Tarkiainen (eijaitalia@gmail.com), Ulla Ingalsuo-Laaksonen (ulla. ingalsuo@gmail.com), Jonna Lohi (jonna.lohi@gmail.com).

FOTOGRAFIE: Hanna Aro-Heinilä, Mikko Halvari, Paavo Hamunen, Ulla Ingalsuo-Laaksonen, Jokke Kämäräinen, Tiina Laine, Anne Murto, Pasi Määttälä, Juha Pentikäinen, Jarmo Pitkänen, Harri Tarvainen, Michele Tomaiuoli, Detria Oy, Kiantama Oy. EDITING: Ulla Ingalsuo-Laaksonen Il verace Väinämöinen, il sapiente sempiterno, intagliava la barchetta, nuova barca fabbricava sulla punta nebulosa, sopra l’isola nebbiosa.

Mancan legna all’artigiano, assi a fare la barchetta.

Si avanzò, faceva strada per le terre di grecale.

Venne a un colle, venne a un altro, passò tosto il terzo ancora; sulla spalla, l’ascia d’oro, con il manico di rame.

Disse ancor queste parole, questo aggiunse ai detti suoi per la gioventù che cresce, per il popol che su viene: «Non vogliate, uomini, mai finché duri vostra vita, danneggiar chi non ha colpa, far del male all’innocente! ché si paga ria mercede nelle case di Tuonela.

Del colpevol ivi è stanza, letti son pei peccatori, sotto sassi ribollenti, sotto grandi lastre ardenti, sotto un panno, che i serpenti intessêr con gli aspri denti».

Kalevala , il sedicesimo runo Traduzione di Paolo Emilio Pavolini SEURAA MEITÄ: #kansanparannuspaivat

4

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

«Lascia pur passare il tempo, giorni andare, altri venire, e di me bisogno avranno, me di nuovo cercheranno per rifare un nuovo Sampo, fabbricar nuovo strumento, ricondurre nuova luna, nuovo sole liberare, quando sole e luna manchi e dal mondo fugga gioia».

Rassegna di medicina popolare a Pohjanseita

I

guaritori popolari si sono riuniti a Kuusamo per la quarta volta e hanno incontrato il loro pubblico nell’incantevole cornice di Pohjanseita. Il programma delle giornate è stato intenso e vario: saperi, tecniche e cure a disposizione di tutti coloro che si interessano di forme di cura tradizionali.

Kalevala, mitologia e filosofia: per meglio comprendere la natura.

La medicina popolare è un sapere che si trasmette da una generazione all’altra, da un’anima all’altra. Esiste da quando esiste l’essere umano. I guaritori di oggi continuano questa tradizione vitale, che trae il suo fondamento da un profondo sapere interiore e da una visione che vede l’origine del tutto nella natura.

Con il tempo le forme di cura si sono modificate per corrispondere agli standard attuali, ma la base del sapere si fonda ancora sulle tradizioni dei nostri antenati.

La quarta rassegna è stata organizzata da Rukapalvelu OY. www.rukapalvelu.fi

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

5

PÄÄTOIMITTAJALTA

LA NATURA RACCONTA

T

utto il bene origina dalla natura. Questo lo sapevano anche i nostri ospiti che hanno partecipato alle giornate di medicina popolare a Kuusamo.

L’appuntamento annuale ha avuto inizio otto anni fa come incontro annuale di guaritori presso Heikki e Leena Aalto per mettere al centro l’uomo e la natura, la natura che ci unisce tutti.

DA QUESTO CONFRONTO MULTIDISCIPLINARE lo spirito dell’evento è cresciuto diventando sempre più internazionale. Quest’anno, erano presenti non solo i guaritori ma anche ricercatori e medici, oltre al pubblico.

NATURA E CULTURA Nature & Culture NATURA E BENESSERE Nature & Wellbeing

LA NATURA DI KUUSAMO è assai varia con i suoi tunturi (montagne basse e tondeggianti tipiche dell’artico), valli, precipizi profondi e acque limpide. Il paesaggio sublime, è attraversato da numerosi corsi d’acqua.

Qui si è sempre vissuti insieme alla natura, consapevoli di farne parte. La natura è la sorgente di ogni forma di benessere spirituale e materiale, oltre che spazio di ricreazione. Proprio per la sua connessione con la natura la cultura del luogo è originale e autosufficiente.

Kuusamo è luogo di convivenza di vari ambienti naturali, e crocevia di diverse popolazioni provenienti dall’ oriente, dal nord e dal sud. La sua posizione geografica le assicura immense risorse.

Abbiamo ancora una natura incontaminata, acque pure, erbe selvagge cresciute nella notte bianca, frutti di bosco e funghi e soprattutto i suoi abitanti con lo spirito di accoglienza. Siamo in grado di offrire ai nostri ospiti ciò che ormai hanno perduto.

Tuttavia, siamo proprio noi abitanti di Kuusamo che dobbiamo per primi riconoscere l’infinita ricchezza in cui viviamo e insegnare alle future generazioni il suo valore.

Il nostro dovere è mettere in luce le forti radici degli antichi saperi dei nostri avi.

Il PROFONDO E AUTENTICO CONTATTO DELLA FINLANDIA CON LA NATURA e il mondo mitico è affascinante.

Insieme possiamo riconoscere e applicare un nuovo modello di pensiero e pratiche innovative. Occorre rafforzare il senso di comunione a partire dai valori centrali e condivisi.

Operare insieme superando i confini nazionali allarga la prospettiva tra i popoli attraverso l’arte e la cultura, vivere la natura con tutti i sensi apre l’uomo dal punto di vista culturale.

ANNE MURTO

6

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Akseli Gallen-Kallelan maalaus (1892-14) Paanajärven Mäntykoskelta innoitti tähän kuvaan kesällä 2014.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

7

Kuusamo on aina ollut kulttuurien kohtaamispaikka LUE LISÄÄ

Seppo Ervasti: Kuusamon historia

8

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

V

aikka Kuusamon esihistoriaa on tutkittu vähän, niin tiedetään, että tänne on saapunut asukkaita todennäköisesti idästä varsin pian mannerjäätikön sulamisen jälkeen, noin 7000 ekr. Kuusamonjärven Samostenperästä on löydetty erittäin rikas esihistoriallinen asuinpaikka, missä on todennäköisesti asuttu Suomusjärven kulttuurin aikakaudelta saamelaiseen rautakauteen saakka eli noin vuosina 6000 ekr.-1600 jkr.

Mannerjäätikön sulamisen jälkeen Oulankajoki ja Paanajärvi ovat olleet eräänlainen Vienanmeren lahti. Kuusamon ylänkö on niitä paikkoja, jotka ensimmäisinä kohosivat sulaneen mannerjäätikön jälkeensä jättämien vesimassojen yläpuolelle. Oulankajokilinja on siten ollut varsin todennäköinen valtaväylä, jota myöten asutus on tänne idästä siirtynyt. Kuusamon ylängöltä saa alkunsa monta vesireittiä, joista osa laskee Pohjanlahteen, osa taas Vienanmereen.

Vesireitit yhdistivät seutuja toisiinsa kuten Vienan Karjalan. Kuusamoa ovat asuttaneet saamelaiset ja täällä on sijainnut kaksi saamelaiskylää Kitka- ja Maanselkä. Nämä olivat Kemin Lapin eteläisemmät lapinkylät. Täällä asuvat saamelaiset olivat metsäsaamelaisia. Lapinkylät maksoivat veroa sekä Ruotsille että Venäjälle. Verottajia siis kulki idästä ja lännestä, niin kulki myös kauppamiehiä.

Kuusamo on aina ollut kulttuurien kohtaamispaikka.

Uudisasutus levisi Kuusamoon 1600-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Uudisasukkaita houkuttivat Kuusamoon sen runsaat kala- ja riistasaaliit sekä mahdollisuus kaskiviljelyyn. wOmalta osaltaan uudisasutuksen lisääntymiseen 1600-luvun lopulla vaikutti kuningas Kaarle XI:n julistukset lapinmaiden asuttamiseksi, joissa luvattiin uudisasukkaille verohelpotuksia sekä muita etuisuuksia. Kaukaisten selkosten asuttaminen helpotti myös asuttujen seutujen liikaväestöongelmaa, mutta samalla laaja ja harvaanasuttu alue houkutteli sotilaskarkureita ja muutakin epäsosiaalista ainesta.

Väestön pääelinkeinoina olivat poronhoito, kalastus ja metsästys. Kuusamon luonto on hyvin vaihteleva tuntureineen, laaksoineen, syvine rotkoineen ja kirkkaine vesistöineen. Tärkein syy, jonka vuoksi ihmiset asettuivat asumaan rannoille, oli nimenomaan kalastus. Kuusamon sijainti tärkeiden kauppapaikkojen Vienanlahden ja Pohjanlahden kauppakaupunkien välimaastossa vireytti kuusamolaista elinkeinoelämää.

KALEVALA | AKSELI KALLEN GALLELA

Kuusamosta on ikiaikainen yhteys Vienan runokyliin. Nykyinen kansainvälinen raja-asema Kuusamosta Venäjälle Vienaan avaa ovet Kalevalan kansalliseepoksen syntysijoille sekä Paanajärvelle, jossa Akseli Kallen Gallela maalasi kuuluisimmat työnsä Mäntykoski, Palokärki ja Paanajärven Paimenpoika. Nämä maisemat Paanajärven Kansallispuistossa ovat helposti saavutettavissa ja Kivakkatunturilla ja Nuorusella voi yhä kokea Seita-kivet ja todellisen erämaan.

Kesällä 1892 Gallen-Kallela matkusti perheineen Pohjois-Suomeen, Kuusamon Paanajärvelle. Paimenpoika-teoksen mallina käytettiin kylän 16-vuotiasta Anntti Paanaa.

"Tunnelma on kesäöisen salaperäinen ja romanttinen. Ja romanttinen tulee nuoren miehen maalauksestakin - kaikessa realismissaan. Se kuvaa erämaan karua elämää, jylhän kaunista, mutta ankaraa luontoa, jossa ihmisen on lakkaamatta taisteltava hallan ja petojen kanssa."

Teoksen maisema on Kuusamon Paanajärveltä pohjoisesta Suomesta nykyisen Venäjän puolelta.

Palokärki oli taiteilijalle yksinäisyyden ja vapauden symboli. Hänen omien sanojensa mukaan palokärjen punainen täplä oli kuin "yksilön elämän huuto korven hiljaisuudessa". Japanilaisvaikutteiden ohella maalauksessa ja varsinkin sen alkuperäisversiona pidettävässä guassissa huomio kiinnittyy syntetistisiin elementteihin, joita alkoi tästä lähtien ilmetä Gallen-Kallelan tuotannossa.

Gallen-Kallelalla oli toistuva tarve hakeutua turmeltumattomaan luontoon puhdistautumaan kaikesta kuonasta sekä saamaan taiteellista innoitusta ja ennen muuta vapauden tunnetta.

ARVOKAS KUNINKAAN KELLO KUUSAMON KIRKOSSA

Kuusamon seurakunta on perustettu vuonna 1675. Ensimmäinen kirkkoherra oli nimeltään Gabrien Tuderus. Kohta seurakunnan perustamisen jälkeen ruvettiin puuhaamaan tänne kirkkoa. Vaatimaton saarnatupa saatiin aikaan jo 1600-luvun TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

9

lopulla Torankijärven rannalle. Paikka ei ollut liikenteellisesti sopiva, ja niin ryhdyttiin rakentamaan ensimmäistä varsinaista kirkkoa Kuusamojärven rannalle.

Kirkko valmistui vuonna 1694. Muutamia vuosia valmistumisen jälkeen Ruotsi-Suomen silloinen kuningas Kaarle XI lahjoitti arvokkaan kellon. Kello painoi 525 kiloa ja sen metalliseoksessa oli runsaasti hopeaa, joten se oli jo aineellisesti arvokas.

On usein ihmetelty, miten kuningas on voinut muistaa näin arvokkaalla lahjalla näin syrjäistä seurakuntaa.

Perimätietona kulkee tarina, että kuningas olisi sairastanut jotakin tuntematonta tautia, jota Tukholman lääkärit eivät olisi pystyneet parantamaan. Silloin tuli avuksi kuusamolainen "poppamies", joka paransi hänet. Tästä kiitollisena hän lahjoitti arvokkaan kellon.

PYHÄT PAIKAT KUUSAMOSSA Kuusamon Lehtoniemen hautalöytö | Kitkan noita | Lentonoita

Kuusamon Lehtoniemstä löytyi vuonna 1970 hauta. Hautatapa ja hautalöydöt noitarummun vasara sekä pronssiset arparenkaat - viitaavat lappalaisen noidan eli shamaanin hautaan.

Haudasta löydetyn, vuonna 1573 lyödyn kahden äyrin Juhana III:n aikainen hoperahan avulla hauta voidaan ajoittaa aikaisintaan 1500-luvun lopulle. Reunassa olevan reiän perusteella rahaa on käytetty riipuksena, mihin viittaa myös sen löytyminen kaulan läheisyydestä.

Vainaja oli selällään pohjois-etelä suunnassa jalat pohjoiseen. Haudasta löytyivät myös muun muassa tinainen lintuhahmo, hopeasolki, veisti ja noitarummun vasara. Todennäköisesti hautaan on kuulunut myös rumpu, johon pronssirenkaat viittaavat.

Miehen pituudeksi on arvioitu 158-168 cm laskettuna vasemman reisiluun pituudesta. Hyvistä hampaista ja nivelistä päätellen mies oli kuolessaan melko nuori.

LEHTONIEMEN HAUDAN SIJAINTI YKSINÄISESSÄ SAARESSA, erillään muista kalmistoista tukee ajatusta, että se on kuulunut shamaanille.

Lehtoniemen hautalöytö todistaa, että myyttinen maailmakuva eli saamelaisten keskuudessa pitkään, vaikka Lapin papit tekivät parhaansa sen poiskitkemiseksi. Se on myös osoitus eteläisestä saamelaisasutuksesta, josta kertovat myös useat saamelaista alkuperää olevat paikannimet.

Peuransarvisella vasaralla lyötiin noitarumpua eli kannusta, jonka pinnalla arparenkaat liikkuivat kertoen shamaanille vastauksia esitetteyihin kysymyksiin.

Noitarummun vasaroita on löydetty Suomesta viisi kappaletta.

Pyhävaaran seita

Kautta Kemin Lapin on Ukonvaaroja ja Ukonjärviä, jotka ovat vanhoja uhripaikkoja. Kuusamo ei tässä tee poikkeusta. Vuonna 1944 luovutetulle alueelle jäi Ukonvaara, josta on löydetty kuuluisa hopea-aarre. Ukonvaaran läheisyydessä on myös Ukonlampi.

Ukonvaaralla on epäilemättä ollut seita: pyhäkivi, jolle on uhrattu villipeuroja, poroja, turkiseläimiä, kaloja ja rahoja.

10

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Toinen Seita on ollut Rukajärven Pyhävaaralla. Jakob Fellmannin kertoman mukaan sen laella on vielä vuonna 1830 ollut valtava kivi, kuution muotoinen ja noin 6 kyynärää kanttiinsa. Tämä kivi on seissyt neljän pienemmän kiven päällä noin ½ kyynärän korkeudessa. Sen vieressä on ollut 3 kyynärä pitkä ja 1 ½ kyynärää syvä sileäksi liipattu jättiläispata. Eräs vääpeli Planting (todennäköisesti Henrik Johan Planting) oli noin vuonna 1830 työntänyt useiden apulaisten kera kiven alas vaaralta, jolloin se oli mennyt kappaleiksi ja pudonnut alla olevaan järveen. Kyseessä oleva kivi on ollut seita ja vieressä ollut kattila uhripaikka.

Näin suuri seita ja uhripaikka on epäilemättä ollut kokonaisen kylän (siitan) seita ja uhripaikka.

SEIDALLE UHRATTIIN JA ANOTTIIN PYYNTIONNEA ja sille uhrattiin kiitosuhreja. Saamelaisten jumalia täältä Kemin Lapin alueelta tunnetaan ainakin "Ukko" "Akka"ja "Djemes" eli Tiermes.

Kuusamon menetetyllä alueella Tavajärvellä oli Ukonvaara, Ukonlampia on usemapia, samoin Akanlampia. Käylässä Liikaseen mentäessä on Tiermasjärvi, joka aivan selvästi liittyy Tiermas-jumalaan.

Muita mahdollisia palvontapaikkoja Kuusamossa ovat olleet Rukatunturin Pirunkirkko sekä Julma Ölkyllä Ylä-Ölkyn vastaavanlainen onkalo.

SOIKION MUOTOINEN SAAMELAISRUMPU

Kemin Lapin saamelaisrumpu oli soikion muotoinen ja valmistettu kuusipuusta, itse rumpu poron tai peuran nahasta.

Rummun maailma on kolmikerroksinen, ylisen kannella taivaan jumalat, keskuksessa Peäivve eli aurinko, maailmaa kannattavan patsaan keskellä, allaan kuoleman piiri.

Keskimmäinen osa kuvasi maanpäällistä elämää ihmisineen, eläimineen ja kaikkine maanpäällisine askareineen, ja kolmantena on alaosaan kuvattu manala maahisinineen ja vainajineen.

Rumpu oli nimeltään kannus ja siihen kuului erikoinen poronsarvesta valmistettu T:n muotoinen vasara, jolla rumpua lyötiin. Näitä Kemin lapin rumpuja on säilynyt vain kaksi, joista toista säilytetään Saksassa Leipzigin kaupunginmuseossa ja toista Tukholman Riksmuseumissa.

LOITSUT

Suomessa on maailman suurin kansanrunoarkisto, joka sisältää muun muassa 35.000 luontoyhteyttä parantavaa loitsua. Tästä arkistosta ammennamme hyvinvointi- ja kulttuuriohjelmiamme.

Suomen kansan vanhat runot -kokoelmasta löytyy myös useita Kuusamosta kerättyjä loitsuja. Yksi niistä on Kiven voima vuodelta 1860.

Kansanperinne ja suomalainen mytologia on ekologista perinnetietoa, joka pohjautuu suoraan ihmisen kohtalonyhteyteen luonnon kanssa. Tätä yhteyttä on kunnioitettu aikojen alusta ja samaani on toiminut välittäjänä ja parantajana ihmisen ja luonnon välillä.

Samanismi on ihmiskunnan vanhin maailmankuva ja parantajaperinne, joka perusta on ihmisen kohtalonyhteys luonnon kanssa.

KEMIN LAPIN SAAMELAISRUMPU

Rummussa näkyy kolmiosainen maailma: Ylinen on Jumalten ja valoisien henkien maailma, Keskinen maallisen maailman henkinen puoli ja Alinen esi-isien, voimaeläinten ja tuonelan jumalien maailma TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

11

12

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

13

Marina Takalo, runonlaulaja ja näkijä Kylyn löylyn lämpimäinen – Marina Takalon savusaunassa 1960 JUHA PENTIKAINEN

Juha Pentikäinen on Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen emeritusprofessori. Hän toimi Helsingin yliopiston uskontotieteen professorina 1972–2008 ja virkaa tekevänä professorina 1970–1972.

Hän on myös toiminut Turun yliopistossa folkloristiikan ja uskontotieteen dosenttina vuosina 1968–1998.

Pentikäinen on tullut tunnetuksi etenkin kansanuskon, kansanperinteen ja mytologian tutkijana.

” Kyly löylyn lämpimäinen, älä mene kipuloih, mene läpi kuumista kivistä, läpi saunan sammalista, palavista poateroista.”

T

ämän kirjoittaja sain ensituntuman löylyn parantavaan voimaan elokuun 10. päivän iltana 1960. Pohjois- Pohjalaisen Osakunnan kotiseuturetken aikana patikoimme, veljeni Samuli Pentikäinen ja minä, Kuusamon Heikkilänkylästä Kirpistönjärven rantametsän läpi päämääränä Kenttäniemi, jossa tiesimme Marina Takalon Olli-miehensä kanssa asustavan.

Matkalla kaaduin hankalakulkuisella kinttupolulla satuttaen peukaloni niin, että siitä valui verta. Kun saavuimme perille, savusauna oli lämpiämässä.

Marina Takalo havaitsi vamman, vei minut saunaan ruveten ”herehtimaan”.

Hän sylki vihaisesti haavan, iski vuoroin tulta, rautaa, puukkoa, puunoksaa, kiveä kipakasti, kiersi saunaa, ja kiuasta kolmesti myötä- sekä vastapäivään heittäen välillä kauhalla vettä kiukaan lämpeneville kiville. Samalla hän luki haavaan sylkien nopeasti ja vihaisesti ”harehtien”, ensin kylyn sitten raudan, kiven ja puun vihat. Nämä varausloitsut siksi, etten osannut hänen asiaa kysyessään varmuudella vastata, mistä haava oli aiheutunut. Veren tulo joka tapauksessa tyrehtyi. Jokaisen luvun alussa oli rukousloitsu, löylyn hengen tervehtiminen.

Marina Takalo seisoo savusaunan ovella ja toivottaa ”ristikansa kylyh” Kirpistönjärven rantamaisemassa.

MARINA TAKALO (1890-1970) OLI VIENANKARJALAINEN RUNONLAULAJA, luku- ja kirjoitustaidoton itkijä, sadun- ja tarinankertoja, vuodesta 1922 pakolainen, jolle mikään inhimillinen, Karjalan ja Pohjois-Suomen perinteeseen kuuluva ei ollut vierasta.

Suvussaan hänelle kuului parantajan rooli. Hän tunsi yli sadan sairauden etiologian, lääkkeet ja sanat. Parantamisessa hänen mielestään tuli selvittää ensin, mistä vamma oli tullut. ”Jumalan taudit” olivat ikään kuin ihmisen kohtalo, parantumattomia, ” Heittymiä”, tartunnaisia ja muita vammoja Marina Takalo paransi tavallisesti ” kylyssä” niin kuin minuakin.

14

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Yli 50 vuotta työtä Marina Takalo -tutkimuksen parissa

P

rofessori Juha Pentikäinen on luonnehtinut viiden vuosikymmenen pituista työrupeamaansa Marina Takalo -tutkimuksen parissa kolmivaiheiseksi prosessiksi.

Prosessin ensimmäinen vaihe alkoi kesällä 1960 nuoren opiskelijapojan tavatessa Kuusamossa runolaulajana esiintyneen, pohjoisvienalaista alkuperää olleen Marina Takalon.

Tämä tapaaminen johti pitkäaikaiseen yhteistyöhön, jonka tuloksena ilmestyi yksitoista vuotta myöhemmin jo klassikoksi muodostunut kirja, Marina Takalon uskonto.

Uskontoantropologinen tutkimus.

Koska tämä Pentikäisen jo ylioppilasaikanaan aloittama tutkimus ei kuitenkaan kelvannut väitöskirjan aiheeksi 1960-luvulla, Marina Takalon uskonto -kirja jäi väitelleen tutkijan kypsyysnäytteeksi.

PROSESSIN SEURAAVA VAIHE OLI KIRJAN vuonna 1978 ilmestynyt englanninkielinen versio, Oral Repertoire and World

View: An Anthropological Study of Marina Takalo’s Life History, josta otettiin myös uusintapainos vuonna 1987.

KOLMAS JA TOISTAISEKSI VIIMEINEN MERKKIPAALU on vuonna 2012 ilmestynyt 490-sivuinen uudelleen työstetty teos Marina Takalo: Runonlaulaja ja näkijä -kirja. Tuntien kirjoittajan dynaamisuuden tutkijana kirjaa uskaltaa tuskin luonnehtia Marina Takalo -tutkimuksen tilinpäätökseksi, sillä aiheelle on todennäköisesti tulossa jatkoa muodossa tai toisessa. Kirjaa voi kuitenkin pitää eräänlaisena välitilinpäätöksenä, sillä tutkija summaa siinä pitkää tutkimusprosessiaan ja yhteistyötään Takalon ja tämän perheenjäsenten kanssa. Sitä voi pitää myös eräänlaisena juhlakirjana, tulihan vuonna 2010 kuluneeksi 130 vuotta Takalon syntymästä, 40 vuotta hänen kuolemastaan ja viisi vuosikymmentä Takalon ja Pentikäisen ensitapaamisesta.

MARJA-LIISA KEINÄNEN TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

15

Parantavat kädet Heikki Aalto tuntee toisen kivun ja tietää miten siitä päästään

E

nsimmäinen tunne on kutina ja outo olo: onko tässä mitään järkeä?

Mutta kun Heikki Aallon hoitavat kädet ”vispaavat” ensin takaraivosta alas kohti ristiselkää ja sitten ylöspäin ohimoiden korkeudelle otsaa, tulee ihmeen lämmin ja levollinen olo. Kun hoito päättyy, voimallista kosketusta jää kaipaamaan.

Heikki Aallosta tuli kansanparantaja, kun lääkärit eivät löytäneet syytä miestä lapsuudesta asti kiusanneisiin mystisiin vaivoihin. Omaa kehoa tunnustelemalla ja kipupaikkoja koskettamalla vuosikymmenten polte hävisi.

Aalto ymmärsi saaneensa parantavat kädet. Työ linja-autonkuljettajana sai jäädä ja kempeleläisestä tuli ammattimainen kansanparantaja.

VUOSIEN SAATOSSA ASIAKKAINA ON OLLUT niin imeväisikäisiä koliikkilapsia, migreenipotilaita, nivel- ja tukielinvammoista kärsiviä aikuisia, synnytys- ja vaihdevuosivaivoja sairastaneita perheenäitejä kuin parantumattomia sairauksiakin poteneita asiakkaita.

– Jokainen asiakas on ainutlaatuinen, kahta samanlaista hoidettavaa ei ole. Asiakkaan ja hänen vaivojensa edessä pitää olla nöyrä, kansanparantaja sanoo. Jokainen parantuminen on yhtä suuri ilonaihe.

Aalto ei lähde nimeämään tai erottelemaan hoitotekniikoitaan. Kansanparantajan työkaluja ovat hänen omat kätensä, jotka etsiytyvät kivun luo. Hän tietää olevansa tekniikkansa ainoa edustaja ja toivoo, että löytäisi jostakin oppipojan jatkamaan työtään. 1970-luvulla alkanut parantajan työ on nyt loppusuoralla, sillä ”tässä iässä ei enää mahottomia jaksa”, tietää Aalto.

– Kautta aikojen kansanparantajat ovat oppineet toisiltaan. Jokaisen kädenjälki on omanlainen, mutta hoidot kehittyvät vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, hän sanoo.

HEIKKI AALLON HOITOFILOSOFIAN TAUSTALLA OVAT HERMOJÄNTEET, joiden väärinsijoittuminen selittää parantajan mielestä useimmat vaivoistamme. Syy myös miehen omiin vaivoihin löytyi niistä.

– En ole lääkäri enkä osaa asiaa lääketieteellisesti selvittää, mutta näin minä olen sen kivun ja kehon kautta oppinut itseltäni ja muilta. Kun tietää syyn, vaivaan on useimmiten myös hoito.

Aalto lähtee tekemään hoitoa koskettamalla, kädet etsivät kunnes löytävät ja niin parantaja voi lähteä korjaamaan hermoratoja ja löytää jänteille oikean tilan. Yleensä kipu jää hoitopöydälle jo ensimmäisellä kerralla. Vanhempi ja vaikeampi vaiva on kuin sipulin kuorimista ja lähtee purkautumaan kerros kerrokselta, jolloin parantaja pääsee lähemmäksi hoidettavan ongelmaa.

MISTÄ PARANTAJAN VOIMA TULEE? Aalto myöntää miettineensä asiaa usein itse-

16

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

17

”Kautta aikojen kansanparantajat ovat oppineet toisiltaan.

Jokaisen kädenjälki on omanlainen, mutta hoidot kehittyvät vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.”

kin ja päätyneensä siihen, että ”voima annetaan ylhäältä”. Sen kummemmin sitä ei voi selittää.

– Sen vaan tuntee, kun pystyy auttamaan, hän sanoo.

Hoitaminen antaa paljon, mutta myös vaatii. Energiahoidoissa takki on asiakkaan lähdettyä tyhjä, mutta voimat palaavat kyllä pian.

– Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pidempään voimaantuminen kestää.

MONEN VANHANPOLVEN PARANTAJAN TAVOIN Heikki Aalto iloitsee kansanparannuksen nosteesta. Alalle on tullut nuoria parantajia ja vanhan kansan viisaudet kiinnostavat yhä useampia.

– Kyllähän tässä pohjaa täytyy olla, kun näillä konsteilla on hoidettu ihmisiä vuosisatojen ajan. Ei tämä viisaus mihinkään katoa, hän sanoo.

KUUSAMON KANSANPARANNUSPÄIVILLÄ Heikki Aalto osallistuu tänä vuonna vain seminaariin, jossa kertoo hoitomuodoistaan ja työstään. Toiveena on, että juttusille sattuisi kansanparannuksesta kiinnostunut ja sille altis hoitaja, jonka voisi vihkiä oman hoitomuodon saloihin.

– Sitä olen ihmetellyt, että kun satoja vuosia on hoidettu, ei käyttämäni tekniikka ole muitten tiedossa. Yli 40 vuoden ajan olen tehnyt näitä hoitoja, jotka ovat tuoneet valtavan määrän tuloksia. Kyllä minä toivon, että myös tämä hoito jatkuisi perimätietona seuraaville sukupolville. Siksi olen valmis opettamaan alalla jo olevia tai alalle tulevia hoitavia käsiä.

18

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

La medicina popolare in Finlandia

I

n alcuni paesi esiste sia la medicina ufficiale che non ufficiale. Esistono dei terapeuti legittimati come i medici, gli psicologi, gli infermieri e quelli che operano fuori dalla legittimazione, di cui alcuni si basano sul sapere tradizionali. In Finlandia di questi ultimi fanno parte i jäsenkorjaajat (manipolatori degli arti), kupparit (una tecnica antica di fa fuoriuscire il sangue “cattivo”), fitoterapeuti, geomanti ecc. Questi traditional healers esistono ovunque nel mondo e operano pubblicamente o di nascosto di fianco al servizio sanitario pubblico.

Anche se nelle case private si effettuano varie forme di cura che originano da metodi e saperi tradizionali, la conoscenza dei medici su questo mondo è molto scarsa.

Nella stampa medica la medicina non ufficiale viene volentieri chiamata uskomuslääkintä (medicina basata sulle credenze).

Potremmo chiederci se la medicina allopatica non sia anch’essa fondata sulla fiducia del paziente nel medico e se questa fiducia non costituisca in realtà una parte consistente della sua efficacia (dagli studi condotti sul cosiddetto effetto placebo, questo parrebbe intervenire per il 40% dell’esito di una terapia).

ANTTI HERNESNIEMI

Testo scritto sulla base dell’articolo di Antti Hernesniemi.

Medico e musicologo

POTREMMO PARLARE DELLA MEDICINA POPOLARE FINLANDESE, “finnish traditional medicine”, come di un prezioso insieme indipendente di saperi, allo stesso modo di come parliamo della medicina tradizionale cinese.

Vediamo anche bene che tra i guaritori tradizionali ci sono professionisti capaci, così come chi opera in modo sommario. Sarebbe quindi necessario realizzare uno studio approfondito su queste pratiche con un gruppo di ricercatori. Una parte di loro potrebbe far parte della ricerca per sviluppare nuove forme di cura.

ANTTI HERNESNIEMI HA STUDIATO per decenni i guaritori finlandesi andandoli a visitare, documentando il loro lavoro attraverso l’osservazione, interviste e filmati. Ha incontrato decine di operatori e raccolto uno archivio vasto di registrazioni e video. La sua ricerca è stata arricchita anche da esperienze di suoi pazienti, che lui ha preso in cura insieme ai guaritori tradizionali per ca.

15 anni. Questa ricerca ha portato diverse pubblicazioni, una tesi di dottorato e la fondazione di un centro di Medicina popolare a Kaustinen nel 1987.

ORA DOPO 35 ANNI DI RICERCA SI PUÒ AFFERMARE che i progetti sono riusciti in modo parziale. Il Centro da lui fondato esiste ancora ma non porta avanti una ricerca significativo.

Non è stata istituita nessuna cattedra universitaria per i ricercatori del campo.

Voimme puhua suomalaisesta kansanlääkinnästä, ”finnish traditional medicine”, arvokkaana omana kokonaisuutenaan, niin kuin tänään puhutaan kiinalaisesta perinteisestä lääkinnästä.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

19

Neljä lääkäreiden tekemää lääketieteellistä väitöskirjaa kansanparannuksesta ELIAS LÖNNROT. Finnarnes magiska medicin. Tutkimus suomalaisten perinteisestä lääkintätaidosta.

Suomen Suuriruhtinaskunnan Keisarillinen Yliopisto. Helsinki.

1830-luku.

ERKKI PELKONEN. Über volkstümliche Geburtshilfe in Finnland. Tutkimus suomalaisten kansanomaisista synnytystavoista. Helsingin yliopisto. 1930-luku.

PERTTI ARKKO. Syövän kansanomaiset hoidot Suomessa. Oulun yliopisto. Kansanterveystiede.

1985. Kyselytutkimus väestön koivuntuhkalipeän käytöstä syövän hoidossa.

ANTTI HERNESNIEMI. Presentation of bonesetter-patient collaboration through positiographical cinemanalysis. Oulun yliopisto.

Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos. 1999. Tutkimus jäsenkorjaajien hoitomenetelmistä. Esitys elokuvallisesta menetelmästä ja käsitteistä jäsenkorjaushoidon eri liikkeiden tarkkaan kuvaamiseen. Ainestona keskipohjalaiset ja eteläpohjalaiset jäsenkorjaajat. Erityisesti alaveteliläisyntyinen rouva Ina Nygren-Känsälä.

20

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

ORA COME ALLORA GLI STUDENTI DEL NOSTRO paese continuano a ignorare questi saperi.

Perché i leader nella ricerca e formazione nel campo della medicina non si interessano di questi visioni e metodi tradizionali?

Conoscere che cosa accade nella mente del paziente quando si affida alle cure di un medico o di un guaritore – fidandosene completamente in entrambi i casi – non dovrebbe essere interesse della medicina stessa?

Come si potrebbero indirizzare le ricerche in questo campo?

PRIMA DI TUTTO, A GIUDIZIO DI CHI SCRIVE, si dovrebbe studiare ciò che accade nella mente e nel corpo della persona che si sottopone a trattamenti di tipo “energetico” o “spirituale”.

Sviluppare ricerche di questo tipo aumenterebbe molto le conoscenze sulle dinamiche intrinseche dei processi di guarigione.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

21

Kuppari-Hanna hoitaa Jokaisen asiakkaan maailmankatsomusta on kunnioitettava, sanoo 10 vuotta yrittäjänä kansanparantajan työtä tehnyt Hanna Aro-Heinilä

22

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

K

aikille meille on mahdollista opetella kohtaamaan selittämättömiä asioita, sanoo Livonsaarella Turun kupeessa yrittäjänä toimiva Kuppari-Hanna eli Hanna Aro-Heinilä.

Kymmenen vuotta yrittäjänä toiminut kolmen pojan äiti hoitaa muun muassa kuppaamalla, kalanruototekniikalla, vaistonvaraisella ja sisäelinhieronnalla, syvärentoutuksella sekä käsien, jalkapohjien ja pään alueen käsittelyllä. Hän korostaa kuitenkin sitä, että hoito tapahtuu aina vaistonvaraisesti ja siten, että asiakkaan maailmankatsomusta kunnioitetaan.

– Olen kansanparantaja. Hoidan sekä fyysisiä että henkisiä vaivoja. Puoleeni käännytään etenkin vaivoissa, joihin ei ole tarjolla selvää diagnoosia tai toimivia hoitomenetelmiä. Usein työni on meneillään olevan lääketieteellisen hoidon tukemista tai jälkihoitoa raskaiden hoitotoimenpiteiden päätyttyä.

– En ole viisas pöllö, joka tietäisi mistä tässä maailmassa on kysymys. Olen matkustaja itsekin. Ei minulla ole suoraa selitystä sille, mistä parantajantaitoni tulevat, hän sanoo.

– Olen lakannut antamasta nimiä tekniikoille, joita on monta. Jotkut reagoivat hyvin voimakkaasti jalkapohjien hoitamiseen ja toiset saavat avun syvärentoutuksesta. Osa asiakkaista ei pidä hieronnasta lainkaan, silloin neulat ja painelu toimivat paremmin. Toisinaan ohjaan paranemista juttelemalla, toisinaan taas rupattelen niitä näitä. On monia kehon kohtia, jotka toimivat porttina

vaistonsa varassa ihmiseen. En ole yhden tekniikan parantaja. Mitä kauemmin ja mitä ennakkoluulottomammin tätä työtä tekee, sen tärkeämmäksi tulee hoidon kokonaisvaltaisuus.

Myös terve itsekritiikki on tärkeää, sitä voisi alalla toimijat mielestäni harrastaa enemmänkin - muutoin kritiikki tulee kovaäänisenä alan ulkopuolelta, Kuppari-Hanna sanoo.

KARJAKON KOULUTUKSEN SAANEESTA nuoresta naisesta tuli kansanparantaja henkilökohtaisten kokemusten kautta.

Ensimmäinen sattuma oli kokemus verenseisautuksesta ja sen jälkeen asiat ovat edenneet omalla painollaan.

– Maailmassa tapahtuu asioita, joita ei pysty selittämään. Myös näitä kokemuksia on kunnioitettava.

Parhaimmat oppinsa Kuppari-Hanna kertoo saaneensa vanhemman polven kansanparantajilta, hiljainen tieto siirtyy seuraavalle polvelle kun malttaa kuunnella. Luontaishoitoa lukuisilla kursseilla opiskellut Aro-Heinilä sanoo, että vaikka opinnot ovat antaneet uusia näkökulmia kansanparantajan työhön, yksikään kurssi ei ole yltänyt

siihen, mitä vanhemmat parantajat ovat pystyneet nuoremmalleen antamaan.

– Perinteiset hoitomuodot elävät väkevämmin uudistuessaan jokaisen parantajan käsien kautta. Olen seurannut monen vanhemman polven kansanparantajan työskentelyä ja sittemmin kehittänyt oman käsialani.

Katse on kohti uutta. Esimerkiksi kalanruototekniikaksi kutsuttua vanhaa suomalaista akupunktiota ei tehdä enää kalanruodoilla, vaan steriileillä neuloilla. Samoin kuppaussarvet ovat muovisia – vain kirves on edelleen sepän takoma ja äidinmaidossa karaistu. Kaikki kuppausvälineet steriloidaan autoklaavissa.

SYMPAATTINEN JA HERSYVÄ NAINEN USKOO, että taito hoitaa ja parantaa tulee vaistonvaraisesta maailmasta, joka on jokaisella erilainen ja aina henkilökohtainen.

– En selittele parantumistapahtumia, koska en tiedä mitä on tapahtunut enkä helpolla lähde avaamaan tapahtumia uskonnon tai maailmankatsomuksen kautta.

Minulle on tärkeää, että jokainen rakentaa kokemukTIETÄJÄ IÄNIKUINEN

23

sen itse oman elämänfilosofiansa kautta. Haluan pysyä mahdollisimman vapaana ja kunnioittaa samaa myös asiakkaissani.

Kuppari-Hanna sanoo elävänsä rajapinnalla näkyvän ja näkymättömän maailman kanssa.

– Olen kahden maailman kansalainen. Päivä- ja unitajunnat sekoittuvat arjessani toisiinsa. Koen, että kykyni sivuuttaa omat älylliset rajoitukseni on tosi tärkeä työkalu. Tykkään edelleen lypsää lehmiä kaverin navetassa, mutta viihdyn myös erinomaisen hyvin parantajan roolissani. Ammatti-identiteetti ei ole niin tärkeä. Se on kuitenkin jotain ulkoista.

KYMMENEN VUOTTA YRITTÄJÄNÄ on pitkä aika kenelle tahansa ja varsinkin kansanparantajalle. Pienestä ja vähästä alkanut hoitotyö kasvoi nopeasti ja kun asiakkaita alkoi

24

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

tulla, oli yrityksen perustamisen aika. – Nyt otan korvauksen parantamistyöstä, maksan arvonlisäverot ja kerrytän eläkettäni. Olen todella tyytyväinen elämäntilanteeseeni.

Livonsaarella pyöreitä vuosia juhlistettiin perheenäidin uusilla työtiloilla. Marraskuussa 2014 avattu Parantola on hirsirakentajana työskentelevän puolison taidonnäyte. Kupattavat saavat nauttia puukiukaan lämmöstä ja turvallisista perinnehoidoista. Hoitotupa on tilava ja sen sydäntä, luonnonkivitakkaa, lämmitetään talvisaikaan päivittäin.

– Puolisoni päätti, että ei halua enää edustaa, vaan lukea aamun lehden kalsarit jalassa. Niin minä ja asiakkaani saimme uudet tilat kotipihamme ulkopuolelta. Täällä on hyvä tehdä työtä, perinnehoidot ja nykyaika kulkevat käsi kädessä.

Hanna Aro-Heinilä tekee tiivistä yhteistyötä myös virallisen lääketieteen edustajiensa kanssa. Moni lääkäri lähettää asiakkaansa kupattavaksi ja erityisesti Aro-Heinilän arpikudoshoidot ovat herättäneet kiinnostusta virallisen lääketieteen edustajien keskuudessa.

– Tykyttävät ja kiristävä arpikudokset paranevat ilman dramatiikkaa ja ylimääräistä mystiikkaa. Hoito tulee jostakin selkärangasta. Minulle riittää, että se toimii. Uskon, että yhteistyöni lääkäreitten kanssa edistää kansanparannuksen asemaa.

– Olen aikanaan sen valinnan tehnyt, että teen tätä työtä viranomaisten näkökulmasta katseenkestävästi, tämän aikakauden ehdoilla samalla pysyen uskollisena jollekin näkymättömälle, selittämättömälle ja ajattomalle, Kuppari-Hanna kiteyttää.

Äänet tuntemattomasta

V

anhemman miehen rehevä, murteinen ääni kertoo minulle puhelimessa erikoista tarinaa. Hän etsii apua ystävälleen, joka kuulee vieraiden äänten juttelevan hänelle häiritsevästi, etenkin öisin. Mies vakuuttaa minulle, että virallinen terveydenhuolto on hänet terveeksi todennut. Lääkkeistä hänelle oli tullut vain huono olo.

En tiedä, millä tavalla tällaiset ilmiöt kuuluisi selittää. Luonani käy monenlaisia ihmisiä. Samoin kuin muutkin, joudun toisinaan kamppailemaan ennakkoluulojeni kanssa, niin kotoisaksi kuin tunnenkin oloni selittämättömillä vesillä.

Mietin, onkohan tapaus sittenkään minun hoidettavissa? Onkohan hän niin huonokuntoinen ja hauras mieleltään, että hän kuuluisi toisenlaisten ammattilaisten hoitoon?

Lupaan auttaa miestä sillä ehdolla, että hänen itsensä tekee mieli tulla nimenomaan minun luokseni. Lupaan pitää hänestä hyvän huolen ja kuunnella koko tarinan – ja sitten katsoa mitä on tapahtuakseen.

Kaikki alkoi siitä, kun hän oli suuren elämänmuutoksen pyörteissä päätynyt erään hengellisen liikkeen parantamiskokoukseen. Liikkeenjohtaja oli laittanut käden hänen päällensä ja hän oli menettänyt tajuntansa. Tapahtuneesta oli kulunut yli 10 vuotta. Mies oli normaalisti työelämässä ja koki muutoin voivansa hyvin, paitsi että kärsi kuulemistaan äänistä, sillä ne koskivat aina jotain ikäviä asioita. Vaati myös paljon tahdonvoimaa olla välittämättä äänistä.

Mies kertoi, että Parantolaan sisääntullessa äänet olivat hiljenneet. Lävitseni menivät kylmät väreet. Vakuutin hänelle, että hän saa apua. Siitä, mitä sen jälkeen tapahtui, en osaa kertoa. Osa minusta näki, mistä oli kyse. Osa minusta kurkotti maailmaan, jonne ymmärryksemme ei yllä. Iso mies lähti Parantolasta kyynelehtien ja tietäen, että hänen ei enää tarvinnut kärsiä vieraiden äänien keskustelusta. Olin tavattoman iloinen hänen vapauden tunteestaan.

Uskon, että kaikki arvailut siitä, mitä mies kävi läpi 10 vuotta sitten ja nyt, ovat vaillinaisia. Kova tuulenpuuska peltoaukealta päin painautuu hirsiseiniä vasten humisten. Tuvassa vallitsee sanoinkuvaamaton rauha ja turvallisuuden tunne. kuppari.fi/blogi

HANNA ARO-HEINILÄ

Kuppari-Hanna 040-59 05 379 Pohjanpääntie 90b 21180 Livonsaari hanna.aro-heinila (at) yhteisokyla.net

”Paranemisen saat aikaan sinä.

Vaikka sinulla olisi pitkäaikainen sairaus muista, että kehosi on tehty uusiutumaan.

Luovu mielesi asettamista esteistä paranemiselle.”

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

25

26

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Saunan sielunpalautus

J

os viiden miljoonan asukkaan maassa lämpiää yli kaksi miljoonaa saunaa, voidaan kai rehellisyyden nimissä todeta, että me suomalaiset olemme suurta saunakansaa.

Olemme saunoneet nykytietämyksen mukaan 10.000 vuotta. Aluksi maakuopissa ja hikoiluteltoissa, sittemmin saunomista varten rakennetuissa saunarakennuksissa.

SAUNA ON MEILLE KUITENKIN NIIN TUTTU, tavallinen, että olemme unohtaneet sen tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet niin fyysisen, psyykkisen kuin henkisen hyvinvointimme parantamisessa.

Sauna ja kylpyperinteet ovat tarjonneet meille aina sitä, mitä olemme kulloinkin tarvinneet. Jo Elias Lönnrot ymmärsi antaa saunan käytöstä monipuolisen kuvan. Sauna oli hänen kirjoituksissaan paitsi peseytymispaikka ja kauneussalonki, myös työtila, vuodenkiertoon, elämänvaiheisiin ja siirtymärituaaleihin liittyvä puhdistautumispaikka, mutta myös taika- ja noitasauna.

Meidän aikaamme leimaavat kiire ja stressi, sekä niiden mukanaan tuomat moninaiset henkiset ja fyysiset vaivat. Tässä ajassa tarvitsemme aikaa ja tilaa rauhoittua, eheytyä, saada energiaa ja parantua. Tarvitsemme perinteistä hoitosaunaa, jossa saunan löyly ja hoitava vihtominen voivat uudistaa ja puhdistaa meidät niin fyysisellä, psyykkisellä kuin henkiselläkin tasolla.

KANSANPERINTEESSÄMME SAUNAAN kytkeytyivät keskeisesti suomalaisen kansanparannuksen eri muodot: kuppaus, hieronta, jäsenkorjaus ja rohtokasvien käyttäminen. Vihtominen, hieronnan ja rohtokasvien käytön yhdistelmä, on ollut olennainen osa saunassa tapahtuvaa parantamista.

Entisaikoina tiedettiin että vihta, joka on ”tulen tuttu ja kiuaskivien koskettelema” auttaa paitsi sairauksien estämisessä, vaikuttaa myös tunne-elämään.

Vihtomisella on siis paitsi fyysistä mielihyvää tuova ja kehon toimintoja kuntouttava vaikutus, merkityksiä myös henkisenä puhdistumisriittinä. Erityisesti henkisiä vihtomisen merkityksiä ei maassamme juurikaan enää tiedosteta.

Perinteisessä hoitosaunassa toteutettu hoitava vihtominen sisältää paljon erilaisia liikkeitä, joiden avulla kylvetettävän keho saadaan rentoutumaan ja lämpenemään. Samalla myös mieli rentoutuu.

Vihtomisessa käytetään useita erilaisia vihtoja, joilla ropsutellaan, ripotellaan, ravistetaan, rummutellaan, läiskitään, varistetaan, haudotaan ja painellaan.

MAARIA ALÉN

Perinnesaunottaja-kuppari, ammattivihtoja, kansanomaisen hieronnan ja jäsenkorjauksen kisälli. maaria@travellamo.fi puh. 040 719 2848

Vihtomisessa käytetään useita erilaisia vihtoja, joilla ropsutellaan, ripotellaan, ravistetaan, rummutellaan, läiskitään, varistetaan, haudotaan ja painellaan.

VIHTA ON LAHJA LUONNOLTA. Erilaisilla vihdoilla voidaan saada aikaan erilaisia vaikutuksia. Vihdassa käytetyt kasvit muistuttavat kehoamme, mieltämme ja sieluamme kuinka olla terve ja kuinka toimia oikein. Esivanhempamme muistivat tämän ulkoa. Me olemme tämän lähes unohtaneet.

On aika palauttaa keskuuteemme esivanhempiemme vanha tieto, saunan sielu, löylyn uudistava ja puhdistava voima sekä vihdan moniulotteiset vaikutukset.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

27

28

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

29

La Finlandia aspira a diventare la prima meta per il turismo del benessere Il testo si basa sull’articolo di Kiti Häkkinen Responsabile del progetto Finrelax in Visitfinland KITI HÄKKINEN

Il testo si basa sull’articolo di Kiti Häkkinen, responsabile del progetto Finrelax in Visitfinland

30

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

L

a recente programmazione dell’offerta turistica, messa in campo dall’Ente del turismo finlandese, e volta a intercettare sempre di più le richieste e i gusti dei visitatori internazionali, su direttiva del Ministero che si occupa dello sviluppo economico, ha scelto come uno dei suoi temi principali, i viaggi

legati al benessere che includono esperienze emozionali.

Le attrattive principali del nostro paese, sempre secondo lo stesso Ente, sono la natura, le acque, i boschi, le terre selvagge e le diversificate attività che in questi luoghi vengono proposte.

Di queste attività fanno parte, non soltanto la fruizione della natura nei suoi più disparati aspetti ma, su tutte, l’esperienza emozionale della sauna, alla ricerca di uno stato di quiete, dal silenzio e ritmi lenti.

La ricchezza e varietà degli eventi culturali soddisfano in ultimo anche i viaggiatori più esigenti.

PIÙ IN GENERALE, NEL CAMPO DEL TURISMO INTERNAZIONALE, si osserva che è la ricerca di un benessere fisico, psichico e spirituale ad accrescere in modo sempre più accelerato.

E’ nostro desiderio far conoscere la Finlandia non solo per i suoi ambienti naturali e il cibo sano, ma anche per i riti legati alle tradizioni popolari e quella attitudine ad accogliere gli ospiti con una cura e attenzione, che predispongono lo straniero ad una esperienza unica nel suo genere.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

31

Oman myytin matkassa

M EERO PELTONEN

Peltonen on työyhteisökouluttaja, jolla on pitkä kokemus organisaatioiden työnohjauksesta, psykologiasta, mytologiasta ja kansanperinteestä. Hän auttaa ihmisiä haltioitumaan, löytämään terveyden ja luovuuden lähteet sekä oman polkunsa. ”Oman myytin matkassa”- luento Pohjanseidalla 17.7.2015. Miten tieto voimavaroistamme ja ainutlaatuisista kyvyistämme näkyy lapsuuden unissa ja muistoissa? Miten niissä välittyvät tilanteet, vastavoimat ja vertauskuvat vaikuttavat nykyhetkessä ja viitoittavat myyttistä matkaamme? sähköposti eerope@gmail.com kotisivut eeropeltonen.fi

iten tieto voimavaroistamme ja ainutlaatuisista kyvyistämme näkyy lapsuuden unissa ja muistoissa? Miten niissä välittyvät tilanteet, vastavoimat ja vertauskuvat vaikuttavat nykyhetkessä ja viitoittavat myyttistä matkaamme?

Vastaukseni on itsetuntemusta lisäävä keskustelu, jossa asiakas saatetaan lapsuuden unien ja muistojen äärelle.

Näiden kokemusten sisältämien vastavoimien ja vertauskuvien merkitykset avataan, tuodaan eheyttämään asiakkaan elämää ja viitoittamaan hänen tulevaisuuttaan.

TIENI ORGANISAATIOIDEN JA YKSILÖIDEN VALMENTAJAKSI alkoi vuonna 1991. Tuolloin myin stereoni ja LP-levykokoelmani sekä lähdin kuudeksi viikoksi Zürichiin itsetuntemus- ja viestintätaitoja opiskelemaan. Käyn edelleen vuosittain eri puolilla maailmaa koulutuksissa ja konferensseissa; muun muassa Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Sveitsissä. Matkoillani päivitän tietotaitoni etenkin kansainvälisten konfliktien ratkaisussa, työnohjauksessa sekä oman persoonan käytössä työelämässä.

Valmentajan urani alkuvaiheessa aloin uppoutua yhä syvemmin suomalais-ugrilaiseen, balttilaiseen ja skandinaaviseen kansanperinteeseen.

Tietoa kertyi runsaasti ja niin perustin ystäväni kanssa elämyspalvelun, joka toteutti perinteeseen pohjaavia palveluja liike-elämän ja oppilaitosten käyttöön. Vuosina 2010 – 2012 toimin Päivölän Opistossa maamme ainoan kansanperinteen linjan kehittäjänä ja johtajana. Opinnoissa kävimme läpi suomalaisen tradition koko kirjon yli 50 opettajan ohjauksessa. Tutuksi tulivat mm. kansanrunous, etymologia, mytologia, arkeologia, kansanlääkintä, erätaidot ja käsityöperinne.

AMMATILLISEN OSAAMISENI TÄYDENTÄÄ laaja opinto- ja työkokemukseni musiikin, draaman ja teatterin parissa. Laulan kaikenlaista musiikkia. Erikoisalueitani ovat runonlaulu, kurkkulaulu ja kaikenlainen kansanmusiikki. Olen tehnyt musiikkiteatteria ja ohjannut tarinateatteria. Myös elokuvaus ja lehtityö on tullut tutuksi opintojen myötä. Luova taustani näkyy persoonallisessa ja innostavassa valmennustavassani. Käytänkin tarinankerrontaa, huumoria ja nopeaa assosiointikykyäni työni elävöittämiseen. Sopivalla hetkellä saatan myös laulun luikauttaa.

Työni perustuu kokemukseen siitä, että ryhmän tai yksilön sisältä nousseet visiot on myös mahdollista toteuttaa. Tarjoan työkaluja ja valan uskoa näiden päämäärien saavuttamiseen.

Vanha kansa ajatteli, että taudit tarttuivat ihmiseen vaikkapa metsästä tai kateelliselta ihmiseltä. Vaiva suisti ihmisen tasapainosta.

Parantajan tehtävänä oli nostaa hoidettavan luontoa – vahvistaa hänen tahdonvoimaansa. Yhteisvoimin kutsumaton vieras ajettiin pois hoidettavan kehosta. Joskus potilas koki, että oli toiminut väärin ja saanut vaivan palkakseen. Tällöin pyydettiin anteeksi vaivan aiheuttajalta.

32

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

33

Hyvinvointia metsästä

I RAIJA KOMPPULA

Matkailuliiketoiminnan professori Itä-Suomen yliopisto

tä-Suomen yliopiston hankkeessa Metsä hyvinvointimatkailun kohteena on kehitetty metsään, biosfäärialueeseen sekä paikalliseen karjalaiseen kulttuuriin perustuvaa hyvinvointimatkailutuotteistoa sekä kotimaiselle että japanilaiselle hyvinvointimatkailumarkkinalle.

Hyvinvointituotteen ydinresursseja ovat metsä, järvet, biosfäärialueen puhdas ilma, luonnonantimet sekä niistä jalostetut elintarvikkeet ja muut tuotteet, karjalainen kulttuuri ja kansanparannustietotaito. Tuotteisto koostuu yksittäisistä matkailupalveluista, joista voidaan rakentaa eripituisia paketteja sekä yksittäisille matkailijoille että ryhmille IDEA HANKKEESTA SYNTYI JAPANILAISEN LÄÄKÄRIN FUMIO HIRANON aloitteesta hänen vieraillessaan Pohjois-Karjalassa ensimmäisen kerran vuonna 2009.

Fumio Hirano on työssään perehtynyt metsäterapiaan ja metsän terveysvaikutuksiin. Hvyinvointimatkailu ilmenee Japanissa erityisesti perinteisenä kylpyläkulttuurina, ja toinen merkittävä muoto on niin sanottu Shinrin-yoku, jonka suomeksi käännettynä tarkoittaa metsäilmassa kylpemistä tai metsäterapia.

Metsäterapian positiivisia terveysvaikutuksia on Japanissa tutkittu laajasti.

Fumio Hirano kiinnostui Suomesta, tuhansien järvien ja metsien maasta, ja halusi tutustua tapaan, jolla suomalaiset hyödyntävät metsiä ja järviä terveyden edistämisessä.

Suomalaisessa metsässä moni japanilainen testiryhmän jäsen koki olevansa ensimmäistä kertaa elämässään todella huoleton, niin rentoutunut, että koki olevansa jopa hiukan eksyksissä, mutta äärimmäisen onnellinen ja huoleton.

Joku kertoi halanneensa puuta, mutta koki, että puu halasikin häntä. Hiljaisuuden äänten kuunteleminen on monelle suurkaupungin asukkaalle todellista luksusta.

Lääkäri Fumio Hirano-Takemura Kuusamon Kansanparannuspäiville

M

etsäterapian kehittäjä, japanilainen lääkäri Fumio Hirano-Takemura osallistuu Kuusamon Kansanparannuspäiville perjantaina 18.7.2015. Hän luennoi Seidalla metsien terveysvaikutuksista.

Metsässä kävelyn tervysvaikutuksia on tutkittu Japanissa jo pitkään.

Tutkimuksien perusteella on todettu, että metsissä kävelyllä on useita erilaisia terveysvaikutuksia. Metsäkävelyitä on tarjottu lääkärin ohjauksella ihmisille, jotka haluavat parantaa hyvinvointiaan ja terveyttäään. Japanissa on muutamia metsiä, joilla on setrifoitu metsäterapia -status eli kliinisesti todettuja tervysvaikutuksia.

34

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Sertifikaatin Japnissa myöntää Forest Theraphy Executive Commitee.

Metsässä kävelyn on todettu rentouttavan, vähentävän stressiä ja stressiin liittyviä sairauksia, alentavan verenpainetta sekä vahvistavan immuniteettia.

Japanissa ollaan metsäterapiassa pisimmällä. Toimintaa koordinoi ja markkinoi International Society of Nature and Forest Medicine. Heidän mukaansa Japanissa on kahdeksan eri metsäterapiaa tarjoavia paikkoja, joista kolmella on yhtys lääkäripalveluihin. Yksi vanhemmista terapiapaikoista on Akazawan metsä Naganon alueella. Se sai sertfikaatin 2006, paik-

kaa pidetään metsäterapian ja ”metsäkylpyjen” syntypaikkana.

Lääkärintarkastuksia metsäterapiakeskuksen yhteydessä hoitaa Kiso Hospital yhteistyössä Naganon prefektuurin kanssa.

www.shinrin-yoku. org/research.html

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

35

Kansanparantajat Kuusamossa HOITOPÄIVÄ lauantaina 18.7.2015 Pohjanseidalla

MAARIA ALÈN

Hoitopäivä lauantaina 18.7. 2015 klo 10-18, Kuusamon Pohjanseita|Metsäkylpylä, Sossonniementie 37 C, paikalle opastekyltit Kuusamon keskustasta Muikkutieltä saakka. Tapahtumapaikalla opastetaan oman hoitajan luo. Hoitoajat varataan suoraan hoitajilta. Asiakkaita pyydetään ottamaan mukaan käteistä rahaa. Hoidon kesto 45 minuuttia, hinta 50 €.

HANNA ARO-HEINILÄ, LIVONSAARI

Syvärentoutus vaistonvaraisella hierontatekniikalla, kalanruototekniikka (suomalainen akupunktio), vatsan hieronta (hoitaa sisäelimiä). Hoitotekniikka valitaan vaivan mukaan asiakkaan kanssa yhdessä, kuppari.fi, kuppari.fi/blogi, hanna.aro-heinila@yhteisokyla.net, puh. 040 590 5379.

MAARIA ALÈN, LAHTI

Perinnesaunotus, vihdonta, kylytys klo 17-19, rentouttava klassinen hieronta 30 min, hinta 30 e. Hoitava vihtahieronta ja perinteinen kylytys, hinta 50 €.

Hoitoaika 45 minuuttia (sis.alkuhaastattelu, yrttijuoma, virutus, lämmittely, hoitava vihdonta ja kylytys, vilvoittelut ja valelut). Klassinen vihdonta, hinta 30 €. Hoitoaika 30 minuuttia. maaria@travellamo.fi, puh. 040 719 2848.

SEPPO PASANEN

JANNE NISSI, HÄMEENLINNA

Jäsenkorjaus nissijanne74@gmail.com, puh. 044 556 2074.

HANNE NIKKINEN, KAUNIAINEN

Jäsenkorjaus, energiahoito. Hoito valitaan asiakkaan kanssa tarvittavia tekniikoita käyttäen www.rentovirta.fi, puh. 040 540 1045, hanne.nikkinen@ rentovirta.fi LAURA KOSKINEN, HELSINKI

MARKKU JUOLA

Jäsenkorjaus, energiahoidot. Jäsenkorjaus on koko kehon vaivoihin poistamaan kipua ja parantamaan ryhtiä. Energiahoito auttaa kehon ja mielen epätasapainotiloissa poistaen kipua, stressiä ja kaikenlaista ahdistusta ja hengen kolotusta. http://www.lauranvalo.fi, laura.koskinen1@gmail.com, puh. 050 338 9772.

REA NIKKINEN, KERAVA

Näkijä ja energiahoitaja. Parantava luenta: selväaistinen luenta ja energiahoito sinulle tai elämäntilanteellesi. rea@esoterea.fi, puh. 050 350 4952.

JARMO PIHLAVAMÄKI

Jäsenkorjaus, hieronta, hermoratahieronta jarmo@mourulanvaari.fi, puh. 044 522 4496.

TEEMU ILOLA, ESPOO Energiahoito, heijastehoito ja käsillä parantaminen.

ANTERO KOIVUNEN

36

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

teemu.ilola@gmail.com, puh. 045 262 7288

MAURI ILOLA, ESPOO

Heijastehoito, perinteinen käsillä parantaminen, puh. 040 835 1231.

RUUT MATERSON- NUMMELA, HELSINKI

Jjäsenkorjaus, kalvojen aukaisu, ruutuma@gmail.com, puh. 050 549 2282.

SINIKKA PULLA, HELSINKI

Shiatsu, jäsenkorjaus, energiahoito, pulla.sinikka@gmail.com, puh. 0400 770 485.

HANNA ARO-HEINILÄ

PÄIVI SOHLSTEN, KOUVOLA

Jäsenkorjaus, energiahoito, aurinkokivi1@gmail.com, puh. 044 533 8542.

EERO PELTONEN, HÄMEENLINNA

Itsetuntemusta lisäävä keskustelu, jossa asiakas saatetaan lapsuuden unien ja muistojen äärelle. Näiden kokemusten sisältämien vastavoimien ja vertauskuvien merkitykset avataan, tuodaan eheyttämään asiakkaan elämää ja viitoittamaan hänen tulevaisuuttaan. Kotisivut eeropeltonen.fi, eerope@gmail.com, puh. 040 585 0358.

MARJA HEINONEN, TAMPERE

Tietoinen läsnäolo harjoituksia, www.ilonam.fi/, marja.heinonen@ilonam. com, puh. 050 66789.

EERO PELTONEN PÄIVYSTÄVÄT KANSANPARANTAJAT OTTAVAT VASTAAN ILMAN AJANVARAUSTA JONI PAAVILAINEN, URJALA

Jäsenkorjaus sekä kalanruototekniikka, MARKKU MÄKINEN, KEMIJÄRVI

Syvähieronta, hieronta.

RAUNO RINNE, PORI

Jäsenkorjaus, syvä kalvojen ja hermoratojen hieronta, energialla katsominen ja hoitaminen.

PAIKALLA MYÖS kansanparantajia Suomen Kansanparantajaseurasta tapaamassa yleisöä: PENTTI SALMELA, ANTERO KOIVUNEN, MARJA VALTANEN, MARKKU JUOLA.

PENTTI SALMELA

SEPPO PASANEN, HELSINKI

Perinteinen kaustislainen jäsenkorjaus, hieronta, osteopaattiset mobilisoivat hoidot, tuki- ja liikuntaelin vaivojen erikoisosaaminen, kansanperinnetaitojen kouluttaja. Pasanen on lauantaina paikan päällä kertomassa jäsenkorjauksesta sekä perinnehoidoista ja keskustelee asiakkaiden kanssa ja auttaa haastavissa tapauksissa.

HEIKKI AALTO, KUUSAMO/KEMPELE

Kansanparannuksen mestari, hermoratojen ja -jänteiden hieronta ja korjaus Heikki kertoo paikan päällä omasta hoidostaan ja tekee näytöshoitoja.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

37

TUOMME HYVINVOINTIA TYÖHÖN.

HWA HEALTH & WELLBEING ACADEMY OY

Hyvä arki ja työkyky pohjautuvat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

HWA:n räätälöidyt hyvinvointiohjelmat auttavat ihmisten työkyvyn ylläpitämisessä ja parantamisessa. HWA:n osaaminen, modernit työkalut ja metodit sekä pitkäjänteinen sitoutuminen saavat aikaan mitattavia tuloksia.

HWA tekee yhteistyötä eläkeyhtiöiden, vakuutusyhtiöiden, lääkäriasemien sekä liittojen kanssa.

HWA:n valmentajat ammattilaisia.

ovat

työhyvinvoinnin,

stressinhallinnan

ja

MITATTAVAA VAIKUTTAVUUTTA

muutosjohtamisen

Kun asiakasyrityksemme työntekijä tulee mukaan HWA:n valmennuksiin, niin hän täyttää ensiksi tarkan alkukartoituslomakkeen. HWA räätälöi aloittavan ryhmän valmennuksia osaltaan näiden tuloksiin perustuen. Työhyvinvointiohjelman kuluessa me mittaamme sen vaikuttavuutta säännöllisesti fiilismittarin sekä asiakasyrityksen kanssa yhteisesti luotujen euromittarien avulla.

HWA Health & Wellbeing Academy Oy Tuukkalan kylätie 7 D 50500 Mikkeli Sähköposti asiakaspalvelu@hwa.fi Puhelin 010 3242650

HWA Health & Wellbeing Academy Oy Y-tunnus 2655706-9 / Tuukkalan kylätie 7 D, 50500 Mikkeli (käyntiosoite) / www.hwa.fi

38

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

39

40

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIE VIE VIENAAN Rajan takana Vienan Karjalassa kansanparannus on voimissaan: se on ihmisten arkea uskomuksineen ja hoitomuotoineen. Suomalaiset kansanparantajat vierailivat kalevalaisten kollegojensa luona.

Solovetskin luostarisaarella ja Santeri Lesosen luona Venehjärvellä löytää maailman, jota ei enää uskoisi todeksi.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

41

Kalevalan

lääkintätietous

K ARNO FORSIUS

(s. 1929) on lahtelainen lääketieteen ja kirurgian tohtori. Hän on myös tunnettu lääketieteen historioitsija.

42

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

alevalan uudistetun ja laajennetun laitoksen saavuttaessa 150 vuoden iän vuonna 1999 oli aihetta tarkastella kansalliseepostamme myös lääkintätietouden kannalta.

Kiinnostavaksi asian tekee se, että teoksen on koonnut ja kirjoittanut Elias Lönnrot, joka oli koulutukseltaan lääkäri. Kalevala on siinäkin suhteessa poikkeuksellinen kansalliseepos, että sen kuvauksen kohteena eivät ole pelkästään sotaiset sankariteot, vaan suureksi osaksi Kalevan kansan pyrkimykset kohden parempaa tulevaisuutta omassa elämänpiirissään.

Vaikka Kalevala perustuukin suomensukuisten kansanheimojen keskuudessa syntyneeseen ja tallentuneeseen kertomaperinteeseen, on teosta kuitenkin pidettävä Lönnrotin omana runoteoksena.

Tiedämme Lönnrotin olleen kiinnostunut suomalaisten kansanomaisesta lääkintätietoudesta jo runonkeräystoimintansa alkuvaiheista saakka. Näin hänellä oli oivallinen rnahdollisuus ottaa Kalevalaan myös tätä aihepiiriä koskevia kansanrunouden aineksia. Kalevala on kuitenkin ensisijaisesti kirjallinen ja taiteellinen luomus, johon tautien uhka ja esiintyminen liittyvät vain sikäli kuin

se on teoksen sisällön kannalta aiheellista. Siitä huolimatta Kalevala antaa meille mahdollisuuden tarkastella ainakin kansanomaisen lääkintätietouden peruspiirteitä.

Kalevalaiseksi katsottava kansanrunous on syntynyt ja kerätty aikana, jolloin kristillinen kulttuuri oli vaikuttanut suomalaisten kansanheimojen elämään ja käsityksiin jo puolen vuosituhannen ajan. Kansan uskomukset elivät perimätiedon välittäminä sitkeästi vuosisadasta toiseen.

Syyn ja seurauksen jokapäiväisten esimerkkien perusteella ihmisellä on taipumus etsiä selitystä myös niille ilmiöille, joissa syy ei olekaan selvästi havaittavissa. Tällöin ihminen ajatusmalliensa perusteella valitsee ilmiöille sellaisen selityksen, jonka hän voi uskoa paikkansa pitäväksi. Vain koeteltu tieto saattoi vähitellen horjuttaa lujaksi kiteytynyttä perinnettä. Ennen 1800-luvun puolivälia sisäisten sairauksien eli tautien olemus oli yleisesti ottaen tuntematon kansan keskuudessa, ja lääketieteenkin piirissä nykyaikaiset, tieteellisesti perustellut käsitykset olivat silloin vasta muovautumassa.

Kun kansan piirissä pohdittiin tautien olemusta, tarjoutui itsestään selvästi kaksi käsitystä: ihmisessä oli jotakin liikaa tai hänestä puuttui jotakin. Jos hänessä oli jotakin liikaa, uskottiin sen olevan tauti sinänsä oireineen tai paholainen ilkeine temppuineen.

Tauteja pidettiinkin yleisesti olioina, jotka eri syistä pääsivät tunkeutumaan ihmisen sisikuntaan kohtalokkaine seurauksineen, ellei parannusta ollut löydettävissä. Toisaalta paholaisuuden ja toisaalta kaikkivoipaisen Jumalan välillä vallinneeseen kaksijakoisuuteen liittyen myös taudit jaettiin panentatauteihin ja Jumalan tauteihin. Panentataudeilla eli poikenluomilla tai rikkeillä, jotka eivät olleet Jumalan säätämiä ja lähettämiä, ymmärrettiin tauteja, jotka joku pahansuopa ihminen, paholainen tai pahanilkinen haltia oli ihmiseen taikakeinojensa avulla pannut tai lähettänyt. Jotta tällaisia tauteja olisi voinut ihmiseen panna, piti niitä tietenkin olla olemassa. Eri kansoilla on ollut, kulttuurin ja perinteiden eroavaisuuksista huolimatta, hyvinkin samantapaisia käsityksiä tautien alkuperästä

The traditional medical art in Kalevala

T

he first edition of the Finnish national epic, Kalevala, was published in 1834 and the new, added edition 1849. The author of this work was Elias Lönnrot, a physician. Kalevala is not only a martial heroic tale, for a great part of the epic describes the life of people in peaceful action.

The magic verse element of Kalevala is relatively abundant. A great part of it represents the ancient traditional medical art. According to it internal illnesses were particular beings, which could be divided in two categories, the illnesses send by God and the illnesses inflicted by evil spirits. The latter ones could be raised by the devil, vicious men or goblins. The cure of the illnesses took place by means of practising magic. The magic verses included generally several sections as the words of origin of the illness, words of precaution, words of supplication (prayer), words of conjuration (exorcism) and possibly words of cure.

The magic verse element of Kalevala contains much insight into the traditional medical art of ancient Finnish folk tribes. The abundance of this subject in Kalevala without doubt results from the circumstance, that its author Elias Lönnrot was an expert as well in folklore as in medicine.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

43

Matkalla Kalevassa. Neuvonpidossa Kuittijärven rannalla vasemmalta Markku Juola, Santeri Lesonen.

Pentti Salmela, Seppo Pasanen, Antero Koivunen ja Heikki Aalto.

Esi-isiltä perittyä tietotaitoa Suomalaiset ja karjalaiset kansanparantajat pohtivat Kalevalassa ihmisen suhdetta elinympäristöönsä

L

uonto on paras lääkäri, totesivat Vienan Karjalassa Kalevalassa vierailleet Suomen Kansanparantajaseuran jäsenet. Kaksipäiväisellä vierailulla Kalevalassa korostettiin ihmisen suhdetta luontoon ja ympäröivään yhteisöön.

– Ihminen on ymmärrettävä psyko-fyysiseksi kokonaisuudeksi. Vienassa tämä ymmärrys elää arkipäiväisenä ja voimallisesti. Suomessakin se tekee uutta tuloaan, iloitsee kansanparantajaseuran Pentti Salmela.

Luonto ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme sitä Suomen Kansanparantajaseuran jäsenten mukaan ihmiset ja yhteiskunta voivat pahoin, koska ovat kadottaneet kyvyn kuunnella itseään ja ympäristöään.

Luonto ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme luontoa, todettiin tapaamisessa.

Kansanparannus on ikiaikaista, suvusta sukuun ja sielusta sieluun siirtyvää tietoa ja taitoa, joka on ollut läsnä aina. Parantajia niin Karjalassa kuin Suo-

44

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

messakin yhdistää näkemys siitä, että elämä on laaja ja lavea, paljon enemmän kuin mitä me näemme.

– Kansanparannus pohjautuu syvään sisäiseen tietoon ja taitoon. Oli hienoa nähdä, kuinka tätä taitoa arvostetaan Vienan Karjalassa ihan arkipäiväisenä asiana, sanoo oulunsalolainen kansanparantaja Markku Juola.

Kansanparantajat ovat näkijöitä Juolan mukaan kansanparantajat ovat näkijöitä, jotka tulkitsevat hädässä olevia näyttäjiä. Hän jakaa saman elämänfilosofian kuin Vienassa kansanparantajia isännöinyt, tunnettu venehjärveläinen parantaja Santeri Lesosen.

– Aikamme on täynnä näyttäjiä. Lapset, nuoret ja perheet oireilevat ympäristönsä pahaa oloa. Yhteiskunnan ja meidän yksittäisten näkijöiden tehtävänä on lukea heitä ja auttaa. Yhteisöllisyys perheiden, sukujen ja naapuruston kesken on voimavara, joka pitäisi ymmärtää ottaa jälleen käyttöön. Lähimmäisen kuunteleminen on taito ja tämä taito on meillä jokaisella.

”Nouse luontoni lovesta, syntyni syvästä maasta, havun alta haltiani, kiven alta kiivauteni, nouse maan alta makoamasta, päivän päälle päästämästä, Nouse koskesta kuohuvasta, pimeästä Pohjolasta, tarkasta Tapiolasta....”

(SKVR, Suomen kansan vanhat runot, Luonnon nostatus)

Luonnonmukaista terveydenhoitoa Kansanparannus eli kansanlääkintä on esi-isiltä perittyä tietotaitoa. Suomessa hoitomenetelmistä tunnetaan parhaiten jäsenkorjaus, kuppaus, erilaiset hieronnat ja kylvyt, kivun hallinta, kasveilla parantaminen, energiahoidot ja käsillä parantaminen. Vienassa kansanparannukseen liittyvät voimallisesti myös loitsut, joista useimmat pohjautuvat kansalliseepokseemme Kalevalaan.

– Kansanparannus on luonnonmukaista terveydenhoitoa parhaimmillaan.

Hoitoja on ajansaatossa muuteltu vastaamaan kulloisenkin aikakauden vaatimustasoa, mutta perustiedon pohja on sama kuin mitä se on ollut kansan omissa hoitotavoissa kautta vuosisatojen, sanoo Suomen Kansanparantajaseuran puheenjohtaja Pentti Salmela.

Suomen Kansanparantajaseuran jäsenet ovat henkilöitä, jotka käyttävät työssään perinteisen kansanparannuksen hoitomuotoja. Seuran tehtävänä on huolehtia perinteisten, kansan omintakeisten ja historiallisten kansanparannustapojen säilymisestä ja opettamisesta maassamme sekä harjoittaa niitä nykyaikaisten hoitomuotojen rinnalla. Seura on perustettu vuonna 1996 ja siinä on tällä hetkellä 100 jäsentä.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

45

Vienan Karjalan tietäjistä

T

SANTERI LESONEN

Vienan Karjalan tuntija ja puolestapuhuja Santeri Lesonen on myös kansanparantaja, joka on tallettanut merkittävän määrän vienalaista perinnetietoa.

Hän asuu kotikylällään Venehjärvellä ja kestitsee mielellään vieraita.

Tietäjyys kulki Vienan Karjalassa muutaman harvan tunnetun suvun varassa. Näitä olivat esimerkiksi Omenaiset, Lesoset ja Maliset.

46

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

ietäjät Vienan karjalassa olivat enemmän kuin parantajia. Tietäjää tarvittiin arkipäivän ongelmissa ja myöskin juhlissa. Karjalaisissa häissä tietäjä - patvaska oli miltei morsiamen ja sulhasen vieressä päähahmona ja hoiti koko seremonian, joka kesti monta päivää. Hoiteli häämenot sujuvasti, karkotteli pahat henget viikatteen, paistinpannun ja kirveen ja sirpin avulla, kädessään visapahkainen noidan sauva, jonka kahvassa liehui liito-oravan nahkoja ja erivärisiä nauhoja, ampui laukauksia pyssystä ja saatteli hääkulkuetta kylän kautta, ettei kukaan silmää nuorta paria ja sukulaisia. Oli alusta alkaen kosioiden päämiehenä ja seurasi, että sulhasen ja morsiamen taloissa isäntäväki toimi perinteisen rituaalin mukaisesti. Se ei tiennyt kenellekään hyvää jos patvaska suuttui. Pelko oli suuri.

Keväisin, silloin kun karja päästettiin laitumelle talven jälkeen, taas oli töitä tietäjälle. Oli pidettävä huoli että metsän petojen hampaat ja kynnet eivät käy karjaan, eikä metsäläinen eksytä lehmiä. Loitsut, esineet ja luonne tietäjän olivat silloin valloillaan.

Uuden talon, saunan, navetan rakentaNukuin koko yön peloissani minen tiesi tietäjälle töitä. Paikan valinVenehjärvellä ajatellen, että ta, etteivät vesisuonet tuo sairauksia, tietäjä muuttaa minut pajulla etsittiin, samoin kaivon paikka sammakoksi tai varikseksi harkittiin, ensimmäisen kulmakiven alle ja lennättää savupiipusta pantiin esineitä, ensimmäisen hirsikierulos. (I.K. Inha 1894). roksen väliin, oravan tai käärmeen nahka joka piti torakat ja loiset ulkopuolella jo niin kurkihirteen saakka, joka koristeltiin leikkauksilla pitäen pahat henget pois pihamaalta.

Syntymisestä kuolemaan saakka tietäjät, itkuvirsien- ja runonlaulajat puapotolivat lääkäreinä, psykiatreina ihmisellä, seurasivat, että perintönä edellisiltä polvilta saatuja elämäntapoja noudatetaan, ettei katkeisi napanuora, jolla me olemme sidottu esi-isistä äiti-luontoon.

Väinämöisen ”jälkeläisiä”- tietäjiä oli alueella, josta on kerätty runot suurta eeposta varten, näitä Kalevalan urhoja on asunut kotikylässäni Venehjärvellä, Lotvajärvellä, josta sukuni mummon kautta ovat runonlaulaja Perttusten sukua, Pirttilahdessa ja Vuonnisessaja pitäjän keskikylässä Vuokkiniemessä, Uhtualla ja Tsenassa, Tollonjoelta.

Santeri kutsuu kylään Venehjärvelle

S

anteri Lesosen kotikylä Venehjärvi on epäilemättä Vienan Karjalan kauneimpia. Se on Lesosten hallitsema, sillä aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kylässä on asunut vain Lesosia ja miltei jokaisen vienankarjalaisen Lesosen sukujuuret juontavat Venehjärveen.

Venehjärvi on luonnonkaunis, satoja vuosia vanha järvenrantakylä hienojen aarniometsien syleilyssä.

- Luonto, alkuperäisyys, järvi, kylä ja koskemattomat metsät luovat kokonaisuuden, jonne tekee mieli tulla uudestaan, kertoo Santeri Lesonen kotikylänsä vetovoimasta.

VENEHJÄRVELLÄ VIETETÄÄN VUOSITTAIN 27.8 POKKOJUHLAA, Pässijuhlaa tai Pokkopraasniekkaa. Juhla on avoin myös yleisölle ja Santeri lupaa majoittaa vieraat vaikka omaan kotiinsa.

Kuuluisa valokuvaaja ja tarinankertoka I.K. Inha tallensi vanhaa Venehjärveä kirjaansa Kalevalan laulumailla. Kirjasta löytyy myös Santerin Lesosen kotitalon kuva vuodelta 1984.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

47

48

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

49

50

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

VIENAN KARJALA Luontoa, historiaa ja kulttuuria 4 pv, Solovetski, Kalevala ja Paanajärvi Vienan Karjalan kylien myyttisessä tunnelmassa tutustumme historiaan ja kulttuuriin. Ainutlaatuinen vierailukohde on myös Vienanmerellä sijaitseva Solovetskin luostarisaari, jonka monivaiheiseen historiaan tutustumme matkan aikana. Vienan Karjalan kylissä vieraanvaraiset mummut ja papat puhuvat kaunista karjalaa kertoen elämästä ja karjalaisesta elämäntavasta.

Kuljemme Zacharias Topeliuksen, Andreas Sjögrenin, Jaakko Fellmanin ja Elias Lönnrotin jalanjälkiä. He kävivät jo 1800-luvulla tallentamassa runoutta, loitsuja ja kertomuksia. Tutkijoiden perässä Vienaan saapuivat taiteilijat, säveltäjät sekä valokuvaaja I.K. Inha 1894. Ja nyt me olemme tämän päivän tutkimusmatkailijoita Kalevalan laulumailla.

Tervetuloa kokemaan sadunhohtoinen Vienan Karjala!

Rajanylitys tapahtuu kansainvälisen Kuusamo-Suoperän raja-aseman kautta. Hintaan sisältyy kuljetukset, oppaat, majoitukset 2 hh huoneissa, ruokailut. Matkan hinta 850 €/hlö + ryhmäviisumi 86 €.

Tiedot tulee toimittaa Rukapalveluun kolme viikkoa ennen matkaa: safarihouse@rukapalvelu.fi tai Rukapalvelu Oy, Rukankyläntie 13, 93825 Rukatunturi.

Kokoa oma ryhmä ja lähde mukaan!

Lisätietoja www.rukapalvelu.fi tai Anne Murto puh. 010 2710 500, 040 77 00 259. anne.murto@rukapalvelu.fi

1. päivä klo 8.00 Lähtö Kuusamosta. Ylitämme Kuusamo-Suoperän raja-aseman. Rajamuodollisuuksien jälkeen matka jatkuu rajan läheisyydessä olevaan Suvannon kylään. Matka jatkuu Pääjärven kylän kautta kohti Kalevalaa (Uhtua). Röhönrannassa pysähdymme nauttimaan retkilounaan ja uimaan. Kalevalassa tutustumme kulttuurikohteisiin, käymme Lönnrotin laulupuulla ja Likopäässä.

Matkaamme Paanajärven kulttuurihistorialliseen kylään.

Kylä sijaitsee Kemijoen varrella, ylitämme joen lossilla.

Paanajärvi on maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalla.

2. päivä. Aamiaisen jälkeen tutustutaan Paanajärven kylään, nautitaan rauhallisesta elämänmenosta ja käydään jututtamassa kylän asukkaita. Iiltapäivällä lähdetään kohti Vienan Kemiä. Yöttömän yön laivamatka kohti Solovetskin luostarisaarta alkaa klo 21 ja kestää kolme tuntia. Hyvällä onnella mahdollisuus nähdä valkoisia valaita. Majoittuminen hotellissa.

3. päivä. Aamiaisen jälkeen tutustuminen Solovetskin luostarisaareen. Opastettu luostari- ja museokierros.

Laivamatka Vienan Kemiin, kaupunkikierros ja majoittuminen.

4. päivä. Aamiaisen jälkeen matkaamme Louhen kylään, jossa tutustumme kylän torielämään ja kauppoihin.

Bussimatka kulkee Mäntykylän – Kiestingin - Sohjanakosken kautta Pääjärvelle Lounaan jälkeen on mahdollisuus matkamuisto-ostoksiin Pääjärven torilla ja kaupoissa.

Kuusamoon saavumme noin klo 20.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

51

Etelän, pohjoisen ja idän kohtaamispaikka

Y ANNE JÄKÄLÄNIEMI

Kirjoittaja on kasvitieteen tohtori, dosentti. Mukana myös TUFTS-yliopisto

Oulankajoella kasvavat uhanalaiset kasvit, tataarikohokki ja kalvaskallioinen toimivat mallikasveina Harvardin yliopiston tutkimuksessa, jossa selvitetään joen toiminnan vaikutusta kasvien selviämiseen.

ksi Suomen lajirikkaimmista alueista sijoittuu Kuusamon pohjoisosaan. Siellä kohtaavat pohjoiset, eteläiset ja itäiset lajit. Vaihtelevat pinnanmuodot, kostea ilmasto, suuret vuosittaiset ja vuorokautiset lämpötilaerot ja korkeuserot mahdollistavat monenlaisia olosuhteita, joissa viihtyy harvinaisia lajeja. Korkeilla paahdeseinämillä ja –rinteillä kasvaa lämpöä vaativaa lajistoa kun taas viileyttä vaativat lajit ovat keskittyneet varjoisille seinämille. Kuusamon suuret joet, erityisesti Oulankajoki, ovat kautta historiansa olleet lajiston leviämiskäytäviä länteen.

Leviäminen ei ole pysähtynyt, vaikka se lyhyen ihmisiän aikana tuntuu siltä. Muutaman kilometrin päässä rajasta odottaa mm. siperianasteri (Aster sibiricus) sopivaa hetkeä tullakseen Suomeen. Erikoinen lajiyhdistelmä on tyypillistä niin eläimille kuin kasveille ja hyönteisistä ja sienistä löytyy vieläkin koko Suomelle uusia lajeja.

Näin kävi viime kesänä, jolloin Oulankajoen varresta löydettiin uusi pikkuperhonen pussikoiden ryhmästä.

KUUSAMON LAJIRIKKAUS HOUKUTTELEE MYÖS TUTKIJOITA, joille löytyy tukikohta Oulangan tutkimusasemalta. Aseman sijainti puiston keskellä ja lajiharvinaisuuksien vieressä luo erinomaiset mahdollisuudet lajiston tutkimiselle. Monet harvinaiset lajit ja samalla Kuusamo alueena ovat saaneet paljon kansainvälistä kuuluisuutta etenkin tieteellisissä lehdissä. Oulankajoella kasvavat uhanalaiset kasvit, tataarikohokki (Silene tatarica) ja kalvaskallioinen (Erigeron acris subsp. decoloratus), toimivat mallikasveina Harvardin yliopiston tutkimuksessa, jossa selvitetään joen toiminnan vaikutusta kasvien selviämiseen. Tataarikohokin elinvoimaisimmat kasvustot sijoittuvat Oulangalle. Kalvaskallioista ei nykytiedon mukaan kasva muualla maailmassa kuin Oulangan ja Paanajärven laaksoissa. Molemmat lajit ovat jokilaakson vaeltajia, jotka tarvitsevat muusta kasvillisuudesta vapaata hiekka- ja sora-alustaa. Tulvavaikutuksen heiketessä niitty- ja metsäkasvillisuus vyöryvät päälle ja kasvustot tukahtuvat. Kevättulvat ja sen mukana kulkevat puut ja jäät repivät kasvillisuutta ja kasaavat hiekkaa rannoille luoden uutta tilaa näille kasveille. Vuosien saatossa kasvien täytyy seurata tulvan muokkaamaa ympäristöään.

Harvardin yliopiston tutkimusryhmä toimii yhteistyössä Oulun yliopiston tutkijoiden kanssa ja on kiinnostunut myös toisesta Suomessa lähes yksinomaan Kuusamossa kasvavasta lajista, tummaneidonvaipasta (Epipactis atrorubens). Tummaneidonvaippa kuuluu kämmeköihin ja sille ovat tyypillisiä vuodet, jolloin se ei tuota lainkaan vihreää versoa. Maanalaiset vuotensa se selviää yhteiselolla sienijuurensa kanssa. Tutkimusryhmä pyrkii selvittämään, miksi maanalaisia vuosia esiintyy eli mitä hyötyä tai haittaa kasville niistä on. Tätä varten kasviyksilöiden lisääntymistä ja elossa säilyvyyttä seurataan vuodesta toiseen. Tällä hetkellä seurantavuosissa on menossa 12:sta vuosi. Pitkän ajan tiedoista voidaan matemaattisilla malleilla laskea miten kasvustot tulevat säilymään tulevaisuudessa sekä miten elinikäinen lisääntymismenestys vaihtelee niillä yksilöillä, jotka pitävät maanalaisia vaiheita ja joilla niitä ei ole.

OULANGALLA TEHTÄVÄT TUTKIMUKSET TUOVAT LISÄTIETOA harvinaisten lajien käyttäytymisestä ja antavat suojelubiologista tietoa. Tietoa tarvitaan silloin, kun laji harvinaistuu liikaa ja tarvitaan keinoja sen elvyttämiseksi. Aina on parempi säilyttää laji sen alkuperäisellä paikalla, johon se on aikoinaan myös sopeutunut. Lajistotutkimukset Oulankajoen laaksossa auttavat myös lajiston leviämisen tutkimista. Jokilaakso on yksi harvoja tutkimusalueita, joka on vielä luonnontilainen. Suurin osa maailman joista, joissa hiekkarantoja on luontaisesti muodostunut, on ihmisen toimesta muutettu toisenlaisiksi ympäristöiksi.

52

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

53

54

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Satoja vuosia kansanparannuksen jäljillä

K

ansanparannusta on tutkittu kauan, ja Suomessa on massiivinen määrä tietoa kansanparannuksesta ja lääkinnästä. Ulla Piela kirjoittaa väitöskirjassaan Kansanparannuksen kerrotut merkitykset Pohjois-Karjalassa 1800- ja 1900 luvuilla (2010) että Suomessa loitsujen, kansanlääkinnän ja taikojen tutkimus sai alkunsa vuonna 173 Gabriel Maxeniuksen väitöskirjasta ”De effectibus fascino naturalibus”, taikomisen luonnonmukaisista vaikutuksista.

Maxenius julkaisi väitöskirjassa viisi Savosta peräisin olevaa loitsua, tietäjän varaussanat, karhun loitsun, tulen sanat, puun sanat ja voiteen luvun.

Ulla Piela myös toteaa, että aluksi loitsujen, kansanlääkinnän ja taikaperinteen keruu- ja tutkimushistoria liittyi ennen muuta kansanuskon tutkimukseen sekä myöhemmin perinteen maantieteellis-historiallisen alkuperän ja levinneisyyden selvittämiseen. Tutkimuksissa on pohdittu loitsujen, taikojen ja parannustapojen suhdetta kristinuskoon ja mytologiaan, maagiseen ajatteluun, šamanismiin ja tietäjäperinteeseen.

Myöhemmin julkaistu Elias Lönnrotin väitöskirja Om Finnarnes magiska medicin (1832) oli ensimmäinen varsinaisesti kansanlääkintään liittyvä tutkimus, sillä Lönnrot esitteli siinä tallentamiensa loitsujen ja taikojen pohjalta suomalaisten tautikäsityksiä, tietäjien toimia ja parannustapoja. Kansanlääkinnän ja tautikäsitysten tutkiminen Suomessa sai siis itse asiassa alkunsa Lönnrotin väitöskirjasta.

Yhtenä tiedon säilymisen ja perinteentutkimuksen kannalta tärkeinpänä tapahtumana mainittakoon Duodecim-seuran myöntämä apuraha kansanrunousarkistolle vuonna 1951, joka mahdollisti, että arkistossa siihen asti vain käsikirjoituksina olleet kansalääkintäaineiston kortistoinnin. Viiden vuoden aikana syntyi kortisto, jossa on runsaat 100 000 muistiinpanoa oppilääketieteen tautiluokituksen mukaisessa järjestyksessä. Tämän aineiston pohjalta Martti Haavion oppilas Matti Hako laati antologian Kansanomainen lääkintätietous (1957). Valmistuneen kortiston myötä kansanlääkinnän ja loitsujen tutkimus virisi uudelleen. Uudenpia tutkimuksia on tehty useita tähän päivään asti.

ITSE OLEN EDELLÄKÄVIJÄ KOLLEGOIDENI JÄLJILLÄ, apunani tämän päivän parantajat.

Teen perinteentutkimuksen kandi-tutkimusta Itä-Suomen yliopistossa aiheena kansanparantajat ja tarkoitus on tehdä jatkotutkimusta myöhemmin.

Olen kiinnostunut tutkimaan, millaisina kansanparantajat kokevat oman työnsä tämän päivän Suomessa. Olen otsikoinut tutkimukseni ”Kansanparannus uudessa ajassa ja ympäristössä”. Näkemykseni mukaan kansanparannusta harjoitetaan Suomessa aktiivisesti ja uusia tekijöitä koulutetaan jatkuvasti lisää. Tutkimuksen ydinkysymys on, kuinka tämän päivän kansanparantaja päätyy ammattiinsa ja millaisena he itse näkevät ammattikuntansa perinteenkantajina. Kysymys on henkilökuvista ja elämänkaarista, jotka lopulta päätyvät niin erityisen ja voimakkaan nimikkeen alle kuin parantaja.

JOS OLET KIINNOSTUNUT JAKAMAAN KOKEMUKSIASI ja osallistumaan tutkimukseeni, otathan yhteyttä. Kaikki kokemukset ja näkemykset ovat tärkeitä tutkimukseni kannalta. Tarkoituksena olisi toteuttaa haastatteluja Kuusamon kansanparannuspäivien 2015 aikana, sekä tarvittaessa sähköpostitse tai puhelimitse.

DALVA LAMMINMÄKI

Joensuun yliopisto UEF/Perinteentutkimus dalla@student.uef.fi puh. 044 370 0019

Tutkimuksen ydinkysymys on, kuinka tämän päivän kansanparantaja päätyy ammattiinsa ja millaisena he itse näkevät ammattikuntansa perinteenkantajina.

Kysymys on henkilökuvista ja elämänkaarista, jotka lopulta päätyvät niin erityisen ja voimakkaan nimikkeen alle kuin parantaja.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

55

Tsemppiä elämään Luonto hoitaa nuoren mielenterveyttä

O

len ollut nuoresta pitäen hyvin herkkä ihminen,

joten sain helposti ahdistus- ja paniikkikohtauksia.

Joskus minun oli vaikea olla jopa koulussa, sillä en yksinkertaisesti kestänyt istua pulpetissa paikoillani. Tuntui kuin luokan seinät olisivat kaatuneet päälleni ja sydämeni pompannut ulos kurkustani.

Koulutöihin keskittyminen oli vaikeaa, niin kotona kuin koulussakin, ja vieraiden ihmisten joukossa oleminen pelotti.

Koulut kotikunnalla Kuusamossa sujuivat jotenkuten, mutta muutto Ouluun omaan asuntoon opiskeluja varten tuntui välistä lähes ylitsepääsemättömän vaikealta lukuvaikeuksien sekä uni- ja syömishäiriöiden pahetessa. Kaikesta tästä huolimatta olen kuitenkin pian valmistumassa Oulun yliopistosta kulttuuriantropologian linjalta kuuden vuoden opiskelun jälkeen. Tässä viimeisessä itsenäistymisprojektissa suurena tukena on ollut Tsemppi.

56

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TSEMPPI ON OULUN DIAKONISSALAITOKSEN järjestämä nuorille suunnattu avopalvelu, jossa kuntoutetaan masennuksesta, ahdistuksesta, eris-tymisestä, stressihäiriöistä, skitsofreniasta tai muista neuropsykiatrisista häiriöistä kärsiviä 14–30–vuotiaita nuoria. Tässä kokonaisvaltaisessa kuntoutuksessa arvioidaan nuoren koko elämää, aina perheestä ja ystävistä liikkumiseen ja ruokavalioon. Nuoren mielenterveys ei ole vain yhden tekijän varassa, vaan siihen vaikuttavat eri elämänalueet nuoren omien yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi.

Yksilökäyntien ja ryhmäiltojen (jotka tavallisesti kuluivat pokerin parissa) lisäksi Tsempissä harjoitetaan myös luontomatkailua; joko vain muutaman tunnin tai koko viikonlopun kestävää. Lyhyet matkat ovat olleet esimerkiksi nuotiolla istumista Koitelan koskilla tai lumikenkäkävelyä Syötteen kansallispuistossa.

Viikonloppureissut on suunnattu syrjäisille mökeille, tavallisesti Syötteelle, mutta kerran myös omana aikanani kauniin ”Kainuun meren” eli Oulujärven rantaan Vaalaan.

Nämä retket ovat olleet etenkin minulle kuntoutuksen kohokohta ja joka syksy ryhmän aloittaessa taas toimintansa ensimmäinen kysymys onkin ollut, milloin ja mihin lähdetään taas retkelle.

TSEMPISSÄ

ON

HAVAITTU

LUONNON

hyödyntäminen

mielenterveyskuntoutuksessa.

Luonto voi sekä rauhoittaa että olla aktiivisen ja sosiaalisen toiminnan ympäristö. Nuotiolla, mökin patiolla tai laiturilla istuminen saa nopeasti keskustelun heräämään vieraammassakin porukassa. Ryhmän hiljaisimmatkin jäsenet, jos eivät keskusteluun uskalla osallistuakaan, seuraavat kuitenkin sananvaihtoa tarkasti ja mielenkiinnolla. Vaikka TV, älypuhelimet sekä kannettavat pelilaitteet ovatkin mökeillä käytettävissä, jätetään ne lähes huomaamatta myöhäisillan toiminnoiksi, aikaan, jolloin jokainen haluaa lopulta vetäytyä hetkeksi omaan rauhaansa ennen yöunia. Päiväsaikaan ja varhaisillasta kiivaat keskustelut ja väittelyt ovat kuitenkin selvästi kuultavissa.

Myös omat retket ovat mökeillä mahdollisia. Kunhan ohjaajalle muistaa ilmoittaa, voi lähteä muutaman tunnin kävelylle omien ajatustensa pariin. Solidaarisuuteen vetäytyminen on muutenkin helppoa, sillä kukaan ei painosta osallistumaan ryhmätoimintaan. Oma aika voikin olla kallisarvoista. Retkillä, erossa kotona odottavista ongelmista, nuori voi hetkeksi irtautua omasta elämästään ja itsestään ja tarkastella näitä asioita objektiivisesta näkökulmasta.

Metsien ja vesistöjen äänet tukkivat korvat muulta maailmalta ja nuori havaitsee pian olevansa maailmassa, jossa läsnä on vain hän itse sekä luonnonvoimat, jotka eivät arvostele tai tuomitse ihmisten tavoin.

Keskustelemalla oman itsensä kanssa nuori voi tiedostaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa, joista voi myöhemmin keskustella lisää ohjaajan kanssa. Vaikka muille avautuminen ja ryhmässä toimiminen ovatkin tärkeitä, yhtä tärkeää on myös omien voimavarojen löytäminen ja oman itsensä hyväksyminen.

ITSELLENI LUONTO JA ETENKIN METSÄ on aina ollut läheinen.

Yliherkkänä ihmisenä kaupunkien hajut, äänet sekä ihmispaljous ovat välistä ylikuormittaneet aistejani siinä määrin, ettei edes omista ajatuksista saa selvää ja oma minuus katoaa kaupungin kakofoniaan. Tsempin retkillä oli mahdollista irtautua kaupungin kaaoksesta silloin, kun rahat tai aika eivät riittäneet kotikunnalle matkustamiseen. Luonnon tärkeyden oman ahdistukseni hoidossa olen tiedostanut vasta aikuisiällä. Taaksepäin katsoessa mieleen palaa ala-aste Sänkikankaalla, jossa koulua ympäröineessä metsässä tuli vietettyä lähes jokainen välitunti rauhoittumassa ja voimia keräämässä.

Yläasteella ja lukiossa välitunnilla ei enää ehtinytkään metsäretkille ja koulunkäynti vaikeutui. Etenkin omalla kohdallani metsän puutteella ja ahdistuksen lisääntymisellä on nähtävissä selvä yhteys.

LUONNON

MERKITYKSESTÄ

mielenterveydelle

puhuttu ja sitä on myös tutkittu, mutta jostain syystä luontoaktiviteetteja ei ole edelleenkään kunnolla hyödynnetty tai niitä järjestävät toimijat eivät ole selvästi esillä. Edes yliopistoni koulutusohjaaja tai psykiatri eivät olleet kuulleet Tsempistä. Tämän vuoksi olen itse pyrkinyt tiedottamaan itseäni nuoremmille sukulaisille ja ystäville niistä menetelmistä ja toimijoista, jotka ovat auttaneet itseäni kamppaillessani ahdistukseni kanssa.

Luonnon vaikutuksesta mielenterveyteen ja stressinhallintaan voisi mielestäni tuoda esille jo yleisemmin, esimerkiksi kouluissa, jolloin lapset ja etenkin nuoret voivat jo itse alkaa pohtimaan, kuinka he voisivat hyödyntää luontoa oman hyvinvointinsa ylläpitämisessä.

Yleisellä tiedottamisella voidaan ennaltaehkäistä monia lapsuus- ja nuoruusiällä alkavia ongelmia, jotka estävät ihmistä toimimasta yhteiskunnassa aikuisiällä.

TIINA LAINE

LUE LISÄÄ Tsempin kuntoutusohjaajan Ville Haanelan blogi ”Masentunut nuori nuotiolla”: http://blogi.luonnonvoimaa.fi/2014/12/10/masentunutnuori-nuotiolla/ Tsempin lyhyt esittely: http://www.odl.fi/terveys-ja-kuntoutus/lasten-januorten-palvelut/tsemppi/ Metsähallituksen AIR – Activation, Interaction, Recreation –hanke: http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Hankkeet/ Rakennerahastohankkeet/OpenAir/air/Sivut/default. aspx

on TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

57

58

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

LUONTO HOITAA HELLIMMIN Luonto hoitaa hellimmin, tietävät taitajat.

Pohjoisen puhtaus ja kesäöiden ihmeellinen valo tekevät täällä kasvaneesta aivan erityistä. Yrtit, marjat, pihka, porot, kalat ja sienet ovat erityisiä myös siksi, että ne ovat lähellä tuotettuja. Nyt näitä pohjoisen rikkauksia arvostetaan myös maailmalla.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

59

FOTO: SUSANNA AARNIO

La natura cura con grazia La natura offre le cure più dolci e quella del Grande Nord, dalla luce incantevole e ancora incontaminata, conferisce qualche cosa di speciale agli esseri viventi che la abitano. Le erbe spontanee, le bacche, la resina, le renne e tutta la cacciagione, il pesce ed i funghi sono le ricchezze del nord apprezzati sempre di più anche nel resto del mondo.

WILD FOOD

Fin dalle origini il cibo locale è stato raccolto, cacciato e pescato nella natura incontaminata. Il paesaggio della Finlandia nord-orientale è dominato nei suoi territori dalle rapide assordanti , i fieri dirupi e i boschi infiniti . Da alcuni anni la

60

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

città di Kuusamo, insieme agli imprenditori locali, ha sviluppato il concetto di cibo selvaggio e ha creato il marchio Wild Food Kuusamo Lapland, che garantisce la provenienza e la purezza degli alimenti.

La natura artica dona pesci, bacche, funghi, latte e renna così come piante utili per preservare la salute.

Il cibo selvaggio è da sempre una realtà per gli abitanti della zona, e anche in altri parti della Finlandia, ma ora se ne sta scoprendo il valore sia dal punto di vista dell’economia locale che da quello ecologico, senza dimenticare l’effetto salutare all’essere umano di un’alimentazione sana e naturale.

SALUTE DALLE BACCHE DEL BOSCO

Secondo gli studi recenti le bacche cresciute nel nord sono particolarmente ricche di sostanze utili alla salute dell’uomo: flavonoidi, vitamine, antiossidanti e minerali.

Altri vantaggi dello cibarsi di bacche è la loro bassa quantità di calorie e grassi. Ogni bacca ha un suo “profilo di salute”, quindi è utile mangiarle in modo vario.

In Finlandia vige jokamiehen oikeus (“il diritto dell’uomo qualunque”), che permette a chiunque, anche agli stranieri, di utilizzare le risorse naturali indipendentemente dallo statuto della proprietà privata. Ciò significa che ognuno è libero di raccogliere le bacche e i funghi così come campeggiare e passeggiare ovunque in Finlandia, a patto di rispettare la natura e i suoi abitanti.

CHAGA (INONOTUS OBLIQUUS), FUNGO MIRACOLOSO

Per migliaia di anni il Chaga è stato utilizzato in tutta l’Eurasia, dove grazie alle sue proprietà terapeutiche è stato denominato “il dono di Dio” e “il re delle erbe”.

Nei paesi asiatici, tradizionalmente viene assunto per il mantenimento di un equilibrio naturale di salute e per ripristinare il Qi. Le sue capacità terapeutiche sono state documentate nei più antichi testi di sostanze medicinali, uno ad esempio per tutti è il libro cinese “Shennong Ben Cao Ji”, testo di 2300 anni fa. In Cina a causa delle sue diverse ed effettive proprietà curative, è stato definito “erba superiore”.

In Russia questo fungo viene utilizzato da più di 400 anni. I siberiani l’hanno tenuto a lungo come un segreto per la lunga vita e la stamina fisica, così anche i nativi del Canada, gli Ojibway, per la cura di vari tumori.

La raccolta, la preparazione e l’utilizzo di questo potente fungo della betulla fa parte anche della tradizione finlandese.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

61

LA POTENZA DELLE ERBE

Le erbe spontanee possiedono una potenza immensa, afferma il fitoterapeuta Jenni Latininen. Il loro pregio particolare è che sono reperibili e a disposizione di tutti. Generalmente sono di facile utilizzo, soprattutto quando si parte da piante ben riconoscibili e semplici da trattare. Assumerle come alimento, medicina o prodotto per il benessere non fa parte di scienze occulte ,ma tutti li possono conoscere. Jenni crede che presto diventerà di nuovo parte del bagaglio culturale di ognuno, così come oggi già in Finlandia accade con le bacche e i funghi. Le persone sono sempre più interessate a occuparsi attivamente della propria salute e anche della malattia e l‘uso delle piante costituisce spesso un piccolo miracolo della natura.

LA TERAPIA DEL BOSCO

L’ideatore della terapia del bosco è un medico giapponese, Fumio Hirano-Takemura, che quest’anno ha partecipato all’evento di Kuusamo.

In Giappone sono stati studiati ampiamente gli effetti benefici delle passeggiate nei boschi fino ad arrivare a prescrivere questa attività ai pazienti. Uno dei partecipanti del gruppo di ricerca giapponese ha constatato, dopo una passeggiata nei boschi artici ,che “ per la prima volta in vita sua si è sentito totalmente rilassato, senza preoccupazioni fino ad avvertire uno senso di smarrimento.” E’ stato provato che passeggiare nel bosco rilassa, riduce notevolmente lo stress e le malattie ad esso collegate, abbassa la pressione e rafforza le difese immunitarie.

62

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

LA SAUNA RESTITUISCE L’ANIMA

“Se in un paese di 5 milioni di abitanti vengono riscaldate 2 milioni di saune, possiamo ben dire che i finlandesi sono “un popolo di sauna”. E’ da 10.000 anni che la sauna fa parte della nostra tradizione. Inizialmente erano scavi sotterranei, poi capanne sudatorie fino a quando si è iniziato a costruire una struttura dedicata e separata da altri ambienti.

La sauna è per noi un luogo talmente familiare, che abbiamo dimenticato i suoi benefici per il nostro benessere fisico, psichico e spirituale. Sauna era per i nostri avi non solo un luogo per purificare il corpo e un salone di bellezza, ma anche un luogo di lavoro, uno spazio legato alle stagioni della vita umana e della natura con i suoi riti di purificazione. La sauna era anche il luogo prediletto per incantesimi e magie.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

63

Incantesimi

I

loitsut sono sia brevi formule magiche sia lunghi incantesimi, cantati o pronunciati con particolare veemenza on in trance. I loitsut erano composti in metro kalvaliano, quindi rientravano tradizionalmente nell’interesse degli studiosi o raccoglitori di poesie popolari.

LA FINLANDIA POSSIEDE UN ARCHIVIO di poesie popolari più vasto del mondo, di cui fanno parte ca. 35.000 incantesimi che facilitano il contatto dell’uomo con la natura.

Le tradizioni popolari e la mitologia del nostro paese appartengono al sapere ecologico dei nostri avi avendo le sue fondamenta in un destino che vede l’essere umano tutt’uno con la natura. Questa profonda connessione è stata rispettata dall’inizio dei tempi e lo sciamano era il mediatore e il guaritore tra l’uomo e la natura.

Sciamanesimo è la più antica visione del mondo e fonte di cure tradizionali, che si basa sul destino comune tra gli esseri umani e il suo ambiente naturale.

COME VIENE DESCRITTO NELLA MITOLOGIA DI KALEVALA di Prof. Juha Pentikäinen (edizione italiana Vocifuoriscena) in uno di questi incantesimi lo spirito-guardiano veniva chiamato in aiuto utilizzando il seguente loitsu, Sali, luonto mio, dal foro Dal masso, occhio lucente, dal macigno, guancia velata, dal pino, mio haltija, indossa una maglia di fuoco…

Nouse luontoni lovesta Kiven alda kiilu silmä Paaden alta paicka poski Hongan alda Haldiani Pue päälle palava paita…

In questo loitsu le parole haltija (fata) e luonto (natura) indicano lo spirito guardiano.

IL TAMBURO SCIAMANICO Nel tamburo sciamanico emerge il mondo tripartito. Ylinen, il mondo dell’alto, è la dimensione degli déi e degli spiriti luminosi. Keskinen, il mondo di mezzo, è la parte spirituale del mondo materiale. Alinen, il mondo di sotto, è il luogo degli avi, dei animali di potere e degli déi di Tuonela (Ade di Kalevala).

Immagine del tamburo.

64

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

FOTO: SUSANNA AARNIO

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

65

66

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Luonnon oma Obelix Nokkonen on ylivoimainen verrattuna mihin tahansa, tietää yrttien maailman tunteva Jenni Laitinen

Y

rteissä on valtava voima, sanoo yrittihoitaja Jenni Laitinen. Luonnon oma Obelix on nokkonen, jonka ravintoaineet vetävät vertoja mille tahansa.

Yrttien keruu ja käyttö on helppoa: liikkeelle kannattaa lähteä muutamasta yrtistä ja kartoittaa lajituntemustaan hiljalleen.

Frantsilassa fytoterapiaa opiskeleva luonnonvaratuottaja Jenni Laitinen nimeää nopeasti suosikkinsa pohjoisen yrittien joukosta: nokkonen on ravintoarvoiltaan ylivoimainen ja voimakastuoksuinen siankärsämö viehättää historiansa ja monikäyttöisyytensä vuoksi.

– Parasta yrteissä on se, että ne ovat aivan jokaisen saatavilla. Käyttäminen on helppoa, kun lähtee liikkeelle pienestä. Yrttien käyttö ravintona, lääkkeinä ja hyvänolon tuotteina ei ole salatiedettä, vaan jokaisen opittavissa, Laitinen kannustaa.

Hän uskoo, että yrttien käytöstä tulee vielä jokamiehentaitoa kuten sienestäminen ja marjastaminen Suomessa jo ovat. – Ihmiset ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Yrteillä saadaan aikaan ihmeitä.

YRTTIEN KERUUN JA KÄYTÖN PERUSPILARI on tietysti niiden tunnistaminen. Ei kannata kahmia kerralla kaikkea mitä metsästä löytyy, vaan keskittyä kesässä 2-3 kasviin.

Tärkeää on myös kiinnittää huomio keruupaikkaan: ei käytössä olevan navetan takaa eikä teitten varsilta.

Pohjoisessa yrittejä kasvaa lukumääräisesti etelää vähemmän, mutta laatu korvaa tässäkin asiassa määrän.

– Pohjoisen yrtit ovat puhtaita, sitkeitä ja erityisen ravinnerikkaita. Ne selättävät puolustuskyvyllään kovat talvet ja voimaantuvat kesän pitkässä valoisassa ajassa.

HYVÄ YRTTI ALOITTELIJALLA ON JENNI LAITISEN mukaanhelpostitunnistettavanokkonen.

Rehevinä kasvustoina leviävä nokkonen otetaan talteen mahdollisimman nuorena.

Nokkosta voi käyttää sekä sisäisesti että ulkoisesti ryöppäämällä tai kuivattamalla.

– Nokkosessa on piitä 60-kertaisesti verrattuna lehtisalattiin, kalsiumia 3-kertaisesti verrattuna maitoon, rautaa 7-kertaisesti pinaattiin verrattuna ja c-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa. Se on valtava vitamiinipommi, joka kaiken lisäksi kasvaa ihan lähellä.

Nokkosesta saa maukkaan keiton, erinomaisen maun ohukaisiin tai hyvän lisän muihin ruokiin. Ulkoisesti sitä voi käyttää esimerkiksi jalkakylvyissä tai hiustenhuuhtelussa lisäämään pintaverenkiertoa.

JENNI LAITISEN OMA SUOSIKKI on tänä kesänä siankärsämö, yrttilääkinnän tuhattaituri, joka taipuu muiden yrittien tavoin moneksi.

– Lehdet kerätään talteen ennen kukintaa. Minä jauhan niitä viherjauheeksi, jota lisään jugurttiin, aamupuuroon ja sämpylöihin.

Kukintavaiheessa siankärsämö otetaan talteen ja kuivataan. Talvella sen tuoksut tuovat mieleen kesän kylpy- tai tai jalkakylpyveteen siroteltuina.

Siankärsämöllä on lääkkenomainen tuoksu ja sen on todettu tutkitusti auttavan esimerkiksi ihovaivoihin. Antibiottimainen yrtti puhdistaa kehoa ja hoitaa kipuja.

VILLIYRTTIPÄIVÄ to 16.7.2015

10 - 11.30 Luento: Pohjanseidalla: yrttien keruu ja käyttö 11.30 - 13 Villiyrttiretki 13 – 14. 30 Tutustumiskäynti Pappilan pelloille ja lounas kasvisravintola Karpalossa. Kokki Nina Ritavehmas 15 – 16.30 Yrttityöpaja Yrttivoiteen teko ja yrttijalkakylvyt nuotion äärellä.

Osallistumismaksu yrttipäivään: 65 €/hlö. Sisältää luennon, ruokailun, luentomateriaalin (sis. reseptejä), kuljetukset ja opastuksen.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

67

Koillismaa on villiruoan koti

K Kuusamo Lapland Wild Food on tae ruoan paikallisesta alkuperästä, puhtaista raaka-aineista ja perinteisen mutkattomasta valmistustavasta.

oillismaa on villiruoan koti, sanoo jo toista ruokahanketta Kuusamon Naturpoliksesta luotsaava Elisa Kangasaho. Kaksivuotinen Luonnollisesti läheltä -hanke saatiin onnistuneesti päätökseen ja työtä jatketaan nyt uudella Elintarvikkeista ja luonnosta elinvoimaa Koillismaalle -hankkeella. Aikaa on kolme vuotta ja tavoitteena kirkastaa villiruoan mainetta ja nostaa sen arvoa.

Maaliskuussa käynnistynyt uusi hanke jatkaa siitä mihin edellinen päättyi: toimijat on nyt saatettu yhteen ja Kuusamo Lapland Wild Food -tuotemerkki markkinoille.

Projektipäällikkö Elisa Kangasahon tavoitteena on saada mukaan noin 40 yritystä, kun edellisessä hankkeessa heitä oli parisenkymmentä. Työtä tehdään 400.000 eurolla, joista yritysten osuus on 60.000 ja alueen kuntien niin ikään 60.000 euroa.

Loput ovat EU-rahaa.

– Uutta hanketta tarvitaan siksi, että edellisessä ehdittiin vain raapaista pintaa.

Nyt vahvistamme toimijoiden yhteistyötä kaupan, matkailun ja elintarvikesektorin välillä. Wild Foodia tehdään vieläkin tunnetummaksi ja työhön kuuluu myös kansainvälinen ulottuvuus, Kangasaho kiteyttää.

Listalla on myös alueelta toistaiseksi puuttuvan, organisoituneen luonnonvaratuotannon ja jalostuksen kehittäminen.

WILD FOOD ELI VILLIRUOKA TARKOITTAA riistaa, marjoja, yrttejä, sieniä ja kalaa puhtaasta luonnosta ja kirkkaista vesistä. Määritettä ei Kangasahon mukaan haluta Koillismaalla määritellä liian tarkkaan, vaan jokainen saa miettiä sen mielessään.

– Luomusta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä sen rajat ovat meille liian tiukat, hän sanoo.

Villiruoka on monelle kuusamolaiselle itsestäänselvyys, mutta muualta tulevat

68

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

näkevät sen toisin. Kangasaho sanoo haltioituvansa yhä vieläkin joka kerta, joka saa laittaa ruokaa tuoreista kaloista ja laadukkaasta poronfileestä tai nauttia aamupalakseen Pitkäsen jugurttia ja iltaherkuiksi kuusamolaista juustoa.

– En osaa nimetä suosikkiani, sillä kaikki täällä tuotettu on niin tavattoman herkullista, hän sanoo.

VILLIRUOKA ON MYÖS VALTAVA MATKAILUVALTTI, projektipäällikkö tietää. Ruokatuote matkailun vetovoimatekijänä on vasta alkuvaiheessa erityisesti kansainvälisellä sektorilla ja Koillismaalla jos missä sen eteen kannattaa tehdä työtä.

– Kaikenlaiset hyvinvointituotteet sekä erityisesti luonnossa tuotettavat tai villistä luonnosta saatavat elintarvikkeet ovat kasvava trendi. Me haluamme kouluttaa näitä tekijöitä ja luoda niiden ympärille uudenlaista infrastruktuuria.

TIRISTETYT KITKAN VIISAAT

Noin 100 g Kitkan viisaita / ruokailija – mielellään neulamuikkua, ruisjauhoja leivittämiseen, valkopippuria, mustapippuria myllystä, yksi valkosipulin kynsi ja tuoreyrttejä (esimerkiksi timjamia) maun mukaan sekä hienoa merisuolaa.

Perkaa muikut. Kierittele ne ruisjauhoissa, paahda voin ja öljyn sekoituksessa, mausta ja lisää lopuksi valkosipuli sekä tuoreyrtit.

VILLIKALAA POT AU FEU

Sesongin tuorekalavalikoima: särkeä, haukea, säynävää, siikaa, ahventa yms. fileoituna, sipulia kuutioituna, liemijuureksia valinnan mukaan, tuoreyrttejä, esimerkiksi korianteria, valkosipulia ja liha/vasikkalientä.

Kuullota sipuli ja mahdolliset liemijuurekset. Lisää maukas, mieto lihaliemi ja kypsennä, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää sesongin kalat haarukkapaloina ja kiehauta. Viimeistele tuoreyrteillä ennen tarjoilua.

Ohjeet: Jarmo Pitkänen www.tundra.fi TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

69

70

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

71

Pihka parantaa DETRIA OY

on rovaniemeläinen yritys, joka valmistaa ja markkinoi luonnonkosmetiikkaa.

Sen perusti Tenho Pitkänen vuonna 1996.

Kosmetiikan lisäksi Detriassa on kehitetty erilaisia hyvinvointi- ja hygieniatuotteita. Yrityksen liikevaihto on noin 1,9 miljoonaa euroa. Detria on portugalinkielinen naisen nimi ja tarkoittaa kirkastua.

Yhtiön tuotteet perustuvat Lapin luonnosta kerättäviin yrtteihin, joiden toimituksista vastaa viisi paikallista osuuskuntaa.

Detrian tuotteista kolme on valittu Vuoden hoitotuotteeksi.

72

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Tenho Pitkänen sai pihkaoppinsa Timosen Topilta Vienan Karjalan Suvannosta

E

lettiin vuotta 2008 ja oltiin moottorikelkkaretkellä Vienan Karjalassa. Teehetki Suvannon kylässä Mari ja Topi Timosen luona muutti rovaniemeläisen Tenho Pitkäsen elämän. Hän innostui pihkasta ja sen keruusta. Nyt pihka on yksi keskeisimmistä Detria Oy:n raaka-aineista.

– Topin ja Marin tarinat sivusivat heidän elämäänsä Neuvostoliiton ajalta ja sen jälkeen. Topi kertoi elättäneensä perheensä Neuvostoliiton aikana Louhen Pihkakomppanian työnjohtajana. Pihkankeruu tapahtui kesällä ja talvella pihkatynnyrit ajettiin Louhen rautatieasemalle, josta ne sitten kuormattiin junaan toimitettavaksi Tihvinään jalostettavaksi. Pihkasta valmistettiin lääkkeiden raakaaineita, maaliteollisuudelle tärpättiä ja monia muita kemianteollisuuden tarvitsemia aineksia, kertoo Pitkänen menestystarinan alkua.

Topin tarina jäi kalvamaan miehen mieltä ja niin hän palasi seuraavana kesänä Suvantoon. Topi kertoi yrittäjälle kaiken minkä tiesi, opetti pihkankeruun ja sen käsittelyn. Kartanlukijaksi pihkankäytön perinteisiin saloihin löytyi myös venäläislääkäri, neurologi Ljudmila Rumjantseva.

– Kokosin kaiken tiedon mitä oli ja mielenkiintoni heräsi. Vertailin kuusen- ja männynpihkoja toisiinsa. Suomessa perinteinen pihkankeruu tapahtui keräämällä kuusen vaurioituneesta rungosta siihen kovettuneita pihkaklönttejä. Venäjällä ja

monissa maissa käytettiin kuusenpihkaa.

Kotona Rovaniemellä alkoi selvitys, tutkimus- ja testaustyö, joka lopulta johti pihkan tuotteistamiseen. Pihkaseerumilla on monenlaisia ihovaikutuksia, se hoitaa tulehduksia, pieniä palovammoja ja esimerkiksi hyttysenpuremia. Koirille se on erinomainen suoja mäkäräisiä vastaan.

SAMANKALTAINEN TARINA LÖYTYY MYÖS PAKURIKÄÄVÄN takaa. Innostus ja tarve kansanlääkintään lähtee useimmiten omista tarpeista, niin Tenho Pitkäselläkin.

27-vuotiaana psoriasikseen sairastunut mies etsi apua lääkäreiltä, mutta hoidot eivät tehonneet. Apu löytyi tälläkin kertaa Vienasta ja kansanlääkinnästä.

– Eteeni tuotiin pakurikääpä ja sanottiin, että se on ihmeainetta. Silmittelin ja ihmettelin asiaa, ja seuraavaksi minut esiteltiin paikalliselle syöpälääkärille, joka kertoi pakuria käytettävän Venäjällä raskaiden syöpähoitojen tukena ja niistä toipumiseen. Hänen mukaansa pakurikääpä aktivoi puolustusmekanismeja ja sen ansiosta pystytään kohentamaan huonossa kunnossa olevien ihmisten vastustuskykyä.

Seuraavaksi Tenho Pitkäselle esiteltiin ihotautilääkäri, joka kertoi niin ikään pakurikäävän parantavista vaikutuksista.

– Hän kertoi sitä käytettävän heillä psorin ja atooppisen ihon sekä myös ikääntyvän ihon hoidossa. Hän kertoi pakurikäävän sisältävän hurjan määrän antioksidantteja, jotka hoitavat iholla ilmenevää lievää tulehdusta. Samalla se aktivoi solujen uusiutumista ja estää niiden rapistumista.

Pitkänen kokeili ja löysi avun: ihon hilseily on loppunut ja kutina kadonnut. Itse psoriasis ei tietenkään ole hävinnyt mihinkään, mutta sen oireet ovat ratkaisevasti helpottuneet.

– OLEN HAKENUT UUSIA TUOTEIDEOITA KALEVALAISESTA kansanparannusperinteestä.

Pyrin aina matkoillani tapaamaan kansanparantajia ja etsimään kirjallisuutta kalevalaisesta kansanparannusperinteestä. Olen liikkunut vanhaa tietoa keräämässä juuri sillä alueella, mistä Kalevala on aikoinaan koottu. Meiltä Suomessa tämä tieto on jo kadonnut.

Kuten pihka, myös pakurikääpä päätyi Detrian tuotteeksi. Muun muassa yrityksen arbutiinituotesarjaa on terästetty pakurikääpäuutteella.

Tenho Pitkänen on aina uutuustuotteiden kehitystyön yhteydessä testannut niiden tehoa testiryhmissä. Niin tapahtui nytkin, mutta tällä kerralla testiryhmä oli harvinaisen pieni: Tenho Pitkänen itse.

PITKÄSEN MUKAAN ON MYÖS LUKUISIA MUITA esimerkkejä vaivoista, joihin koululääketiede ei ole löytänyt ratkaisua, mutta joita voidaan hoitaa perinteisillä kansanparannuksen menetelmillä.

– Yli 20 vuotta alalla olleena olen alkanut ymmärtää, mikä arvo näissä vanhoissa hoitomuodoissa on. Minusta ne eivät ole varsinaisia vaihtoehtohoitoja, sillä niitä on ikitestattu tuhansien vuosien ajan.

Yrittäjänä Pitkänen sanoo iloitsevansa vanhan paluusta. Suomessa kansanlääkintä polkeutui jalkoihin 1950-luvulla, kun antibiootit otettiin käyttöön ja yrttien lääkinnällinen merkitys unohtui. Nyt niiden arvo on löydetty uudestaan. Myös lääkäreiden asenne on Pitkäsen mukaan muuttunut: 1960–70-luvuilla lääkäreiksi kouluttautuneet suhtautuivat epäilleen kansanlääkintään, mutta nuoremmat myöntävät sen mahdollisuudet.

– Kiitos kuuluu kyllä kuluttajillekin, jotka ovat kävelleet arvovaltaisen instituution

PIHKA

Pihka on eteeristen öljyjen ja hartsien seos, jota havupuut erittävät pihkasolujen välissä oleviin pihkaonteloihin ja -tiehyisiin. Puun haavoihin valuva pihka suojaa sitä bakteereilta sekä tuhohyönteisiltä ja -sieniltä. Männyn ja kuusen pihka on väriltään kellertävää. Tavallista havupuiden pihkaa ei pidä sekoittaa meripihkaan, joka on fossiilista pihkaa.

Aikaisemmilla vuosisadoilla pihkaa pureksittiin purukumin lailla.

Kuusen pihkaa on käytetty ihotautien lääkinnässä. Kuusenpihkavoide on saanut Lääkelaitokselta myyntiluvan.

Ensimmäinen suomalainen maininta pihkasta lääkkenä on Benedictus Olain lääkärikirjassa vuodelta 1578. Siinä sitä suositeltiin säärihaavoihin. Sitä on perinteisesti käytetty palovammoihin, paiseisiin ja ihottumiin.

Lääkäri Arno Sipponen on tehnyt pihkasta väitöskirjan. Hän tutustui pihkahoitoon Kolarissa, jossa sillä parannettiin vanhuksen painehaava, vaikka oli jo määrätty amputointi. Pohjois-Suomessa pihkahoito on aktiivisessa käytössä.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

73

PIHKASALVA

Suomessa perinteinen pihkankeruu on tapahtunut keräämällä kuusen vaurioituneesta rungosta siihen kovettuneita pihkaklönttejä. Seuraavaksi pihka keitettiin ja pinnalle kohonneet roskat poistettiin. Kuumaan pihkaan sekoitettiin läskiä, kuuta (poron rasvaa) tai suolatonta voita. Näin saatiin pihkasalvaa, jolla hoidettiin haavoja ja ruhjeita.

yli ja osoittaneet, että esimerkiksi yrteillä on käyttöä ja niitä käytetään lääkinnässä.

Vaikeimmat vuodet ovat takana. Viranomaiset suhtautuvat yhä myönteisemmin ja rahoitusalakin ymmärtää, että tässä on todellinen bisneksen paikka.

Tenho Pitkänen alleviivaa kansanlääkinnän ja koululääketieteen vuoropuhelua ja rinnakkaiseloa.

– Yrtit ovat hellävaraisia, hyviä hoitomuotoja, mutta eivät sulje pois lääketiedettä.

Olen ajatellut niin, että yrttejä tarvitaan ennen kaikkea terveyden ylläpitämiseksi ja jos sairaus sitten iskee, silloin kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Pakurikääpä, superyrtti, ihmeaine

R

akkaalla lapsella on monta nimeä.

Itse kohtasin tämän superaineen ensimmäisen kerran Venäjällä vuonna 2008. Minulle kerrottiin tämän olevan vanha, kauan käytetty aine venäläisessä parannusperinteessä. Sillä on siellä edelleen vahva asema nykyaikaisen lääketieteen rinnalla. Haastattelemani syöpälääkäri kertoi heidän käyttävän pakuria raskaista syöpähoidoista toipumiseen.

Ihotautilääkäri puolestaan kertoi pakuria käytettävän sekä sisäisesti että ulkoisesti psoriasiksen ja atooppisen ihon.

TENHO PITKÄNEN

74

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Terveyttä metsän marjoista

T

utkimusten mukaan pohjoisilla leveysasteilla kasvavat luonnonmarjat sisältävät erityisen runsaasti terveydelle edullisia ainesosia, kuten vitamiineja, flavonoideja, hivenaineita ja antioksidantteja.

Marjat koostuvat pääasiassa vedestä, jota niissä on 80 – 90 prosenttia tuorepainosta. Kuiva-aineista suurin osa on hiilihydraatteja sekä orgaanisia happoja.

Proteiinia ja rasvaa marjoissa on vain vähän. Koska marjoissa on vain vähän rasvaa ja runsaasti vettä, saadaan niistä vain niukasti energiaa. Pääosa marjojen energiasta tulee luontaisista sokereista.

MARJOJEN TERVEYSVAIKUTUKSIA TUTKITAAN VILKKAASTI, ja alinomaa ilmestyy uusia, marjojen käytön lisäämistä puoltavia tutkimustuloksia. Toistaiseksi EU:ssa ei ole hyväksytty marjoille terveysväitteitä, mutta monille marjojen sisältämille vitamiineille ja hivenaineille hyväksyttyjä terveysväitteitä on lukuisia.

Marjojen käyttöä puoltavat lukuiset eri tekijät yhdessä, kuten alhainen energiasisältö, vähäinen natriumin määrä, ravintokuitupitoisuus, vitamiinit, hivenaineet ja fenoliset yhdisteet. Jokaisella marjalla onkin oma ”terveysprofiilinsa”, jonka takia eri marjoja kannattaa nauttia monipuolisesti.

IMEYTYMÄTTÖMIÄ HIILIHYDRAATTEJA kutsutaan ravintokuiduksi. Vaikka elimistö ei pysty hajottamaan sitä imeytyvään muotoon, on kuidulla monia tärkeitä tehtäviä ihmisen ruoansulatuskanavassa.

Liukenematon kuitu ylläpitää suoliston toimintaa, edistää hyödyllisten bakteerien kasvua suolistossa ja auttaa painonhallinnassa. Liukeneva kuitu hidastaa veren sokeritason nousua aterian jälkeen ja lisää kolesterolin poistumista elimistöstä.

Marjoissa on sekä liukenematonta että liukenevaa kuitua, pektiiniä. Marjat ovatkin kauran ja kasvisten ohella tärkeitä liukenevan kuidun lähteitä ruokavaliossa.

Pektiinipitoisuus on suurin vähän raaoissa ja juuri kypsyneissä marjoissa.

Suositeltava saanti ravintokuidulle on 25–35 g/vrk. Tuoreiden marjojen ravintokuitupitoisuus on n.

3–6 g/100 g.

LUONNONMARJOISSA ja viljellyissä marjoissa on runsaasti vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita, enemmän kuin useimmissa tuontihedelmissä. Marjat ovatkin tärkeä vitamiinien ja hivenaineiden lähde ruokavaliossamme.

TEIJA RUOKAMO

Myynti- ja markkinointipäällikkö Kiantama Oy teija.ruokamo@kiantama.fi

KIANTAMA OY

Kiantaman tuotanto painottuu suomalaisesta metsästä käsin poimittuihin marjoihin ja niistä jalostettuihin tuotteisiin, jotka ovat arvostettuja raaka-aineita sekä kotimaiselle että kansainväliselle elintarvike- ja luontaistuoteteollisuudelle. Nykyään tuotannosta yli puolet koostuu jatkojalosteista; kuivatuista marjoista, marjajauheista, pyreistä, tiivisteistä, marjan siemenistä ja marjan kuiduista. Asiakaskunta on laajentunut perinteisistä elintarviketeollisuudesta kosmetiikka-, luontais- ja lääketeollisuuteen. Omalla toiminnallaan Kiantama on ollut marjatoimialalla suunnannäyttäjä ja uranuurtaja.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

75

76

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

LENTO

alla ricerca del Terzo Paradiso

Che cosa accade quando un gruppo italo finlandese, rappresentanti di diversi settori culturali, economici, artistici e sociali, decide di esplorare le terre della Finlandia del nord spingendosi oltre i confini della Russia? Nascono nuove connessioni, rivelazioni e una rinnovata fiducia nella possibilità di vedere realizzato il Terzo Paradiso, il simbolo creato dal Maestro Michelangelo Pistoletto, di un nuovo mondo necessario.

Il gruppo Lento (che in finlandese significa “volo”) è alla ricerca di punti di contatto tra culture tradizionali e innovazioni scientifiche. L’obiettivo è trovare soluzioni concrete con cui favorire un progresso economico, culturale e sociale e la crescita individuale sulle comuni basi europee della nostra storia.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

77

Dalle tradizioni popolari al concetto di cura innovativa

Dalle nostre radici comuni verso una nuova crescita ANNE MURTO

imprenditrice turistica di Kuusamo promuove viaggi culturali e di ben-essere, attiva nella politica cittadina nel promuovere temi ambientali e economia sostenibile, membro del gruppo Lento.

“La potenza della natura selvaggia finlandese e il contatto profondo della sua popolazione con queste terre bellissime e dure richiede corpi temprati per accogliere la sua natura con animo aperto e gioioso. In Italia la natura è addomesticata e sotto il controllo degli uomini.

Arrivando in Finlandia mi sono resa conto che questo è un popolo che vive con fiducia la propria libera relazione con la natura, racconta Rossana Becarelli, medico e ricercatrice di antropologia del nostro gruppo Lento.

Lei ha vissuto con noi il nostro primo viaggio insieme a Kuusamo e nella Carelia nell’estate 2014.

E’ accaduto ciò che il Prof. Pentikäinen, rinomato antropologo e professore emerito delle religioni comparate, aveva annunciato all’inizio della nostra avventura: “al nostro ritorno non saremo più gli stessi”. Siamo ritornati nelle nostre case certi di voler rafforzare le relazioni reciproche tra i nostri paesi facendo conoscere le peculiarità così come gli elementi comuni e speculari del baltico e del mediterraneo. Il nostro viaggio è stato documentato attraverso gli occhi sensibili del Prof.

Hannu Kahakorpi, regista cinematografica e televisiva, e del fotografo Michele Tomaiuoli.

LENTO - LENTO-International Research Group on Tradition and Innovation è un gruppo di ricerca internazionale e interdisciplinare, nato dall’incontro di intellettuali, artisti, operatori culturali ed economici italiani e finlandesi. L’obiettivo del gruppo è di indagare il rapporto tra le culture tradizionali e l’innovazione tecnologica e sociale, al fine di individuare soluzioni di crescita economica, sociale, culturale ed individuale che abbiano come contesto una comune matrice europea.

I FONDATORI DI LENTO PARTONO DAL PRESUPPOSTO che i tratti comuni e complementari delle culture del nord e del sud dell’Europa possano essere integrati, in vista dell’elaborazione di un pensiero comune capace di conservare il rapporto con la natura e di far rivivere la spinta spirituale presente nelle culture tradizionali (ex. lo sciamanesimo nordico, l’eredità del Kalevala, dell’arte e del pensiero italiano, della filosofia …). Integrando i tesori celati nella nostra memoria e nella natura con

78

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

gli elementi più innovativi della scienza e della tecnologia, possiamo individuare nuove soluzioni per una crescita sociale ed economica più rispettosa ed attenta alla conservazione del territorio, dell’ambiente e preservare il benessere psico-fisico, sociale e spirituale degli individui.

Il Maestro Pistoletto, durante la sua visita a Kuusamo nel marzo del 2015, ha costatato che quella terra è già ora, con la sua natura, l’arte e le scienze, il grembo che darà vita al nuovo mondo, esempio della rinascita globale per l’intero Pianeta. Ispirati dal significato simbolico del Terzo Paradiso il Maestro Michelangelo Pistoletto la multidisciplinarietà caratterizzerà le iniziative promosse dal gruppo: medicina, antropologia, cultura, tradizioni popolari, sociologia, economia, salute globale del singolo e della società che vedono nell’ arte e nella spiritualità i denominatori comuni.

L’INCONTRO DEGLI AMICI ITALIANI E FINLANDESI, che sono diventati sorelle e fratelli, hanno fatto di quel viaggio un momento di trasformazione umana profonda.

Questo mostra che, oltre l’Europa della burocrazia e dei vincoli economici, c’è un’ Europa dei popoli e degli individui capaci di fratellanza fra di loro.

“L’Italia e la Finlandia da questo punto di vista sono esempi di paesi di culture di margine, inteso come del confine d’Europa. Proprio in quanto “marginali” sono in grado di mettere in evidenza gli elementi comuni e arricchirsi di reciproci particolarità attraversando tutta l’Europa”, ha constatato Roberto Mastroianni, filosofo e semiotico, durante il nostro viaggio.

“Il viaggio ha rafforzato la nostra volontà di ideare, realizzare e sostenere insieme delle iniziative che promuovano le nostre visioni condivise attraverso pubblicazioni, mostre, eventi e documentari”, afferma Eija Tarkiainen, ispiratrice della formazione del gruppo Lento.

“Insieme possiamo superare limiti in noi stessi quando l’istinto, il sentire, lo spirito e l’intelletto danzano all’unisono anche se con passi differenti. L’allargamento della consapevolezza individuale permette poi anche di vedere oltre i confini nazionali e differenze culturali, in modo che tutto il mondo possa sentire il canto della vita, come narra la nostra Kalevala, mitologia finlandese. Poesia e potenza che sgorgano dalla natura e quindi anche dalla nostra natura interiore.”

EIJA TARKIAINEN

Laureata in Italia in Lettere e Filosofia, naturopata, presiede il gruppo Lento, presidente dell’Associazione italo – finlandese Minuksi APS, si pone come obiettivo promuovere la trasformazione sociale e la crescita personale attraverso l’arte e la natura.

DURANTE IL VIAGGIO È NATA ANCHE L’IDEA DELL’EVENTO di tre giorni a Nardò nel Salento: “Dalle Tradizioni dei Popoli alle Terapie del Futuro” - Dialogo fra Italia e Finlandia per un nuovo SciAUmanesimo.

Il profondo sapere della natura e della tradizioni del Mediterraneo e dell’Artico.

Nella terra dell’arcaico “rito di guarigione della taranta”, si confronteranno antropologi, scienziati, medici e artisti.

Obiettivo: costruire un futuro migliore attraverso la riscoperta del passato.

SI PARLERÀ DI PIANTE E DI NATURA, di strumenti musicali e di arte che cura.

Verranno presentate le nuove terapie che stanno nascendo nella ricerca medica mondiale a partire dalle antiche tradizioni dei popoli.

E si scoprirà come l’arte sia anche un potente motore di trasformazione sociale nelle comunità e nei gruppi di soggetti emarginati.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

79

Con il patrocinio del comune di Nardò (Lecce) La Rete Euromediterranea per l’umanizzazione della medicina presenta Sulle Tracce del Terzo Paradiso DALLE TRADIZIONI DEI POPOLI ALLE TERAPIE DEL FUTURO Dialogo fra Italia e Finlandia per un nuovo SciAUmanesimo NARD0’ (Lecce) | 11-13 SETTEMBRE 2015 Sulle tracce del Terzo Paradiso di Michelangelo Pistoletto, per la rinascita di un nuovo umanesimo, per riunificare i vari mondi che animano l’individuo e la comunità e anche per sperimentare forme di cura innovative, Italia e Finlandia si confrontano su antichi e nuovi sciamanesimi.

Pratiche sciamaniche, geograficamente lontanissime, rivelano gli archetipi fondativi dell’umanità: il collegamento tra arte e cura, fra terapeuti e artisti, fra l’organizzazione della comunità e l’integrazione dell’individuo.

Scienziati, ricercatori, antropologi, psicologi e artisti si confrontano a Nardò (Lecce) alla scoperta del cuore antico del futuro.

Hum Med

L

a Rete Euromediterranea per la Umanizzazione della Medicina (HUM MED) La Rete Euromediterranea per la Umanizzazione della Medicina (HUM MED) è stata fondata nel 2009 a Torino con lo scopo di riportare la medicina alla sua vocazione primaria, umanistica e olistica.

Cogliendo una diffusa esigenza emersa da tempo nel mondo occidentale la Rete Euromediterranea per l’Umanizzazione della Medicina unisce ospedali, università, enti di tutela della salute, e soci indipendenti (ricercatori, antropologi, artisti, architetti, economisti, filosofi) provenienti dall’Europa e dal bacino del Mediterraneo, con la comune finalità di reintrodurre le arti, la filosofia e la spiritualità nell’ambito di una medicina sempre più tecnologica e burocratizzata.

LA RETE EUROMEDITERRANEA HUM MED sostiene e incoraggia le azioni per l’ umanizzazione della sanità, progetta e realizza interventi di formazione per i professionisti della salute, sviluppa programmi di sostegno ai processi di partecipazione attiva per il miglioramento del benessere psicofisico e della qualità della vita rivolti ai cittadini europei.

La Rete Euromediterranea HUM MED è tra i membri fondatori di Crysalis-Associazione Internazionale di Arte e Medicina, presieduta dal Maestro Michelangelo Pistoletto, che ha preso avvio il 15 marzo 2014 a Ginevra.

Partecipa inoltre alla Rete Sostenibilità e Salute ed è tra i firmatari della Carta di Bologna (Gennaio 2014).

www.humanamedicina.eu humanamedicina@gmail.com

80

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Che cos’è il Terzo Paradiso?

È

la fusione tra il primo e il secondo paradiso. Il primo è il paradiso in cui gli esseri umani erano totalmente integrati nella natura. Il secondo è il paradiso artificiale, sviluppato dall’intelligenza umana attraverso un processo che ha raggiunto oggi proporzioni globalizzanti. Questo paradiso è fatto di bisogni artificiali, di prodotti artificiali, di comodità artificiali, di piaceri artificiali e di ogni altra forma di artificio. Si è formato un vero e proprio mondo artificiale che, con progressione esponenziale, ingenera, parallelamente agli effetti benefici, processi irreversibili di degrado a dimensione planetaria. Il pericolo di una tragica collisione tra la sfera naturale e quella artificiale è ormai annunciato in ogni modo¹.

Il progetto del Terzo Paradiso consiste nel condurre l’artificio, cioè la scienza, la tecnologia, l’arte, la cultura e la politica a restituire vita alla Terra, congiuntamente all’impegno di rifondare i comuni principi e comportamenti etici, in quanto da questi dipende l’effettiva riuscita di tale obiettivo.

TERZO PARADISO SIGNIFICA IL PASSAGGIO ad un nuovo livello di civiltà planetaria, indispensabile per assicurare al genere umano la propria sopravvivenza.

Il Terzo Paradiso è il nuovo mito che porta ognuno ad assumere una personale responsabilità in questo frangente epocale.

Il Terzo Paradiso è raffigurato simbolicamente da una riconfigurazione del segno matematico dell’infinito. Con il “Nuovo Segno d’Infinito” si disegnano tre cerchi: i due cerchi opposti significano natura e artificio, quello centrale è la congiunzione dei due e rappresenta il grembo generativo del Terzo Paradiso.

MICHELANGELO PISTOLETTO TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

81

Quando si incontrano gli estranei Quando inizia una nuova era Come divenire uno Quando siamo stati cosi a lungo separati Noi uomini Dietro I confini Interessarsi della natura Interessarsi delle persone Della vita Degli esempi viventi Del vivere La natura insegna il viandante Involontariamente Se la tua stessa natura Ti concede di fermarti E notare gli altri Puoi accorgerti Dove dimora la natura

Insieme in viaggio ROSSANA BECARELLI, MEDICO E RICERCATRICE DI ANTROPOLOGIA

”

Siamo stati in Finlandia per creare un collegamento tra Finlandia e Italia. Il nostro contatto è iniziato da una donna finlandese, Eija Tarkiainen, che abita in Italia da molti anni e che ha saputo cogliere gli aspetti di reciproca integrazione tra i nostri paesi. Viaggiando nel nord della Finlandia mi ha colpito la potenza di questa natura selvaggia e il forte contatto che i finlandesi hanno con questa terra bellissima e dura.

Gli italiani vivono attraverso la lente della ragione e dell’arte, mentre i finlandesi vivono con fiducia la libera relazione con la natura.

Attraverso le esperienze che ci sono state rese possibili da Anne Murto, Juha Pentikäinen, Katja Lemberg, e Hannu Kahakorpi, abbiamo assaporato il gusto degli elementi naturali e riscoperto la sacralità dei riti ancestrali di questa terra.

Partiamo con la ferma risoluzione di stringere rapporti reciproci traw i nostri paesi facendo conoscere le nostre qualità specifiche ad entrambe.”

ROBERTO MASTROIANNI, FILOSOFO SEMIOLOGO E CURATORE D’ARTE

C’è bisogno del sapere della pietra Del sapere dell’acqua Il sapere del vento Accesi nel fuoco La magia E’ nuova era Ora elevo la mia potenza ursina Prendo il mio posto Incontro la mia natura Oggi Ho incontrato Ho conosciuto Mi sono innalzato al livello della mia natura Vorrei far emergere la mia natura Palesarla a tutti Far vedere la verità della donna finnica La bellezza interiore La solidità della natura selvaggia In tutti noi Elevabile Con vivande vere

KATJA LEMBERG

presidente dell’Associazione Kasvava e scrittrice

82

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

”

Il mediterraneo e il baltico hanno elementi comuni e anche speculari molto più ampi di quanto si possa immaginare: da una parte la natura e dall’altra la cultura vissuti in modo molto pieno, ma sotto la vita naturale dell’Europa del Nord si nasconde una cultura profonda e sotto la vita apparentemente raffinata e intellettuale del sud si trova un amore profondo per la natura.

Siamo venuti in Finlandia per cominciare a costruire percorsi di ricerca artistica, antropologica, naturalistica e filosofica e abbiamo trovato materiali per avviare dialoghi e sinergie tra i due paesi che ci parlano delle radici profonde, dell’ethos e della cultura comune che possiamo chiamare Europa.

L’Europa è uno spazio naturale e poetico, prima che sociale e politico, che vive nella relazione tra le due culture e tra i panorami mentali del Nord e quelli del Mediterraneo.

Uno spazio mentale e poetico che si nutre di immaginario delle terre antiche come del mare della sponda del sud del Mediterraneo.

Questo viaggio ci ha dato elementi per future iniziative culturali, artistiche, naturalistiche e sociali perché ha messo in evidenza gli elementi comuni, anche se apparentemente differenti, della cultura europea nello spazio che va dai mari della Grecia, Spagna e Italia fino alle montagne e ai ghiacci del Nord della Finlandia.

Quanto abbiamo visto e provato mostra che sotto le apparenti diversità un linguaggio, un immaginario e un ethos comune si nutrono di radici mitologiche e storiche che vanno dai mari del sud ai mari del nord e che attraversano tutte le montagne e le culture europee.

Inoltre, l’incontro con amici finlandesi, che sono diventati sorelle e fratelli, hanno fatto di questo viaggio un momento di trasformazione umana profonda e che mostra come sotto Europa delle burocrazie ci sia un Europa di popoli e individui capaci di fratellanza fra di loro.”

MICHELE TOMAIUOLI, FOTOGRAFO DOCUMENTARISTA E ARTISTA VISIVO

”

Durante il nostro viaggio in Finlandia - che ha fatto seguito a una breve ma intensa permanenza mia e di una parte ristretta del gruppo Lento, in una regione del sud dell’Italia, il Gargano - ho cercato di tradurre in immagini il suggesti-

vo dialogo tra le origini ancestrali del nord e del sud dell’Europa: il Mediterraneo e l’Artico.

Questo dialogo, dapprima solo intuito e desiderato, ha trovato la sua significativa espressione nei soggetti fotografati: penso in particolare alle pietre, agli alberi, ai cantori.

Queste origini, antiche e autentiche, mi appaiono come gli estremi di un segmento, occultato ai nostri occhi da una storia lunghissima, e che oggi può di nuovo emergere e manifestare la più intima realtà degli individui che vivono in questi territori così diversi dal punto di vista climatico e naturalistico.

In entrambi è stato possibile trovare analogie e similitudini profonde che si ripetono e permangono nel tempo: il rapporto dell’uomo con la natura e con il sacro.”

EIJA TARKIAINEN, LAUREATA IN LETTERE E FILOSOFIA, NATUROPATA, MEDIATRICE CULTURALE, FINLANDESE MA ABITANTE IN ITALIA DA QUASI TRENT’ANNI.

“Oggi, dopo 30 anni in Italia pieni di assaggi gaudenti , di un’ indigestione di ritmi accelerati, di scorpacciate di parole solo a volte futili, di visi che si succedono come i piatti in una tavola svedese, posso dire di essere venuta in Italia per sfuggire al silenzio della Finlandia di cui allora non sapevo cogliere i messaggi, ai sentimenti profondi senza parole, all’oscurità di volti e di atmosfere di cui non vedevo gli arcobaleni.

E’ stato solo adesso, attraverso lo sguardo degli italiani sulla Finlandia, che ho ritrovato la bellezza silente e il calore spesso celata del mio paese. Di questo ringrazio gli amici italiani per le loro osservazioni sul mio paese che hanno riconosciuto il vero valore della Finlandia non nei campi in cui siamo spesso i primi nelle classifiche (economia, produttività, tecnologia) bensì nella potenza poetica, che emerge dalla natura e anche dalla nostra natura interiore. Ora mi dedico a coltivare la possibilità di unire due panorami mentali senza doversi omologare ma per conoscere il proprio sapore con ancor maggiore intensità per poi arricchirlo di nuove fragranze. All’Italia manca forse la giusta memoria di se stessa, la fiducia nella propria potenza e valore, che potrebbe riconoscere solo entrando in un tempo rallentato, assaporando il silenzio che si appaga delle proprie sonorità scordate, restando nell’oscurità che stimola a ricercare la luce che non abbaglia, ma illumina il punto dove finalmente appare la propria natura.

I finlandesi dovrebbero invece imparare a riconoscere che la leggerezza non è sintomo di superficialità, ma una sana boccata di ossigeno che permette poi di rituffarsi nelle profondità senza perdersi e credere che sia l’unica realtà.

Gioverebbe loro l’ascolto dell’ arcaica connessione con la natura che è pregna di eros e di passione e non si esaurisce con la sessualità libera ma che sa piuttosto abbandonarsi ai propri istinti anche elevati, servirebbe la potenza per ricordarsi che anche il miglior contenuto ha bisogno di manifestarsi all’esterno affinché venga visto e donato, e richiede quindi qualche parola in più e soprattutto una più stretta connessione con l’altro.

Durante il nostro viaggio a Kuusamo e in Carelia nel nostro gruppo è avvenuto il miracolo di questo scambio reciproco. Ora mi trovo in mezzo a tanti progetti che hanno avuto origine nei nostri giorni insieme, e che stanno terribilmente accelerando il passo. In Italia riporterò la verde freschezza dei nostri boschi e lo scrosciare selvaggio delle cascate per ricordare, a me stessa e agli altri, che insieme possiamo superare i confini che imponiamo a noi stessi. E perché il mondo intero possa di nuovo udire il canto della vita, come ci insegna la nostra mitologia di Kalevala.

All’incontro di estranei Alla vigilia di tempi nuovi Come divenire Uno Quando siamo stati scissi così a lungo Noi uomini Dietro i confini Interessarsi di natura Interessarsi di Uomo Della vita Del vivere Degli esempi viventi Essere vivi La natura insegna il viandante Senza accorgersene Se la tua natura Ti lascia spazio Per accorgerti anche di altri Puoi improvvisamente vedere Dove dimora la natura.

Occorre il sapere della pietra Il sapere dell’acqua Il sapere del vento Acceso nel fuoco Incanto Ti aspettava tanto.

Vorrei far emergere la mia natura Per essere vista Manifestare la verità della Finlandia La bellezza dentro La potenza della natura selvaggia In tutti noi Con adeguati panacee.

KATJA LEMBERG TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

83

Etnomedicina

E ROSSANA BECARELLI

Medico e ricercatrice di antropologia.

Presidente della Rete Euromediterranea per l’umanizzazione della medicina.

TANIA RE

Psicologa – Antropologa Cattedra UNESCO ”Antropologia della Salute, Biosfera e Sistemi di cura” Università degli Studi di Genova.

tnomedicina è il termine con cui gli antropologi hanno designato i “sistemi di cura” dei popoli cosiddetti “primitivi”, finché quei popoli non hanno acquisito ai loro occhi uno stato di legittimazione e cittadinanza nella grande famiglia umana. Questo è avvenuto in realtà solo in tempi recenti e comunque sempre solo in parte.

Gli studiosi e i ricercatori che provengono da quegli stessi popoli ci avvertono oggi che gli antropologi hanno poco o nulla compreso di che cosa fosse la “cura” nelle popolazioni considerate primitive.

Gli studi inaugurali di M. Mead, B. Malinowski, di Marcel Mauss, pur con un apprezzabile tentativo di evitare ogni pregiudiziale posizione di superiorità – tipica dei colonizzatori bianchi – restano molto al di qua di una possibile autentica comprensione dei fenomeni della cura.

Nella sua cautela, C.G.Jung ha una “percezione” molto acuta del fenomeno delle medicine orientali come pure un’Erlebniss improvvisa per il “mistero” che pre-sente fra gli Indiani d’America.

IL PROBLEMA AL CENTRO DELLE MEDICINE ANTICHE, come di quelle tradizionali, è un forte collegamento fra “cura” e “sacro”, nella sua più ampia accezione. Poiché il “sacro” era un argomento che la laicità positivista ottocentesca respingeva per definizione, escludendolo come elemento costitutivo della cura, anche l’anima perse all’improvviso la sua cittadinanza, trasformata al massimo in psiche. La medicina positivista di fine Ottocento, su cui si conformerà pienamente quella novecentesca di tutto l’Occidente, confina lo studio e la pratica clinica esclusivamente al “corpo”, inteso nella sua più concreta materialità.

Questo spiega molto bene perché la maggior parte della riflessione antropologica occidentale sulle medicine tradizionali (etnomedicina) si è trasformata in etnopsichiatria: trattando infatti quelle medicine soprattutto delle anime degli ammalati (oltreché dei loro corpi), l’unica spiegazione sensata era di collocarle direttamente (e principalmente) nel campo della psiche. Da qui alla psichiatrizzazione di ogni fenomeno clinico che apparisse nelle popolazioni tradizionali il passo fu breve. La medicina tradizionale fu così ridotta a “magia”, gli ancestrali riti di guarigione furono classificati come desuete superstizioni, le erbe officinali (per quanto largamente importate nella farmacopea moderna) rimedi obsoleti.

Per altri versi, ciò che era uscito dalla porta della medicina positiva, rientrò dalla finestra con la scoperta della psicosomatica alla fine degli Anni Trenta, nel tentativo mai perfettamente compiuto di reintegrare ciò che costituiva un problema epistemologico, e ancor più clinico, per l’intero Occidente. E cioè che il corpo non è né la causa prima, né l’unico bersaglio, del disagio che, in mancanza di meglio, chiamiamo “malattia”.

L’ANALISI LINGUISTICA DEGLI INDIANI HOPI CONDOTTA dall’antropologo nordamericano Benjamin Whorf, e il lento recupero di una accettazione del sacro come elemento universale e costitutivo dell’individuo e della comunità sociale a cui l’individuo appartiene, ci permette oggi di guardare con sguardo aperto e molto più com-prensivo a quanto rimane delle medicine tradizionali nelle popolazioni che sono rimaste, per quanto è stato loro possibile e consentito dalla pervasiva colonizzazione culturale dell’Occidente.

E anche di far tesoro della loro assai più vasta e complessa comprensione di quei

84

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

fenomeni esistenziali di cui la malattia e il sintomo non sono che pallide manifestazioni esteriori.

Oggi siamo tornati vicini a comprendere e a ri-apprendere dalle tradizioni popolari ciò che è stato dolorosamente amputato nella medicina attuale e che ne ha decretato ormai il fallimento epocale.

Parlando di Etnomedicina, di quell’ambito cioè che abbiamo violentemente espulso da oltre un secolo dall’intera cultura occidentale, siamo da un lato obbligati a riparlare di spiritualità e dall’altro a verificare che esistono delle costanti universali nell’Uomo che non possono essere cancellate in nome dell’ideologia di civiltà e di progresso che accompagna la conquista del mondo da parte dell’Occidente.

LUIGI ZOJA DIREBBE CHE QUESTO PROCESSO espulsivo denota un’esplosione di Hybris, di violenza ancestrale, che l’Occidente continua ad imporre intorno a sé, senza trovare i modi per elaborarla e sublimarla.

E’ in nome di questa nuova epistemologia, non violenta per definizione, e capace di accogliere tutte quelle parti respinte e rimosse nel tempo, che ci accingiamo a fondare un nuovo approccio di studio e di ricerca in cui l’antico viene a fondersi con il futuro.

Perché gli studi più avanzati della Medicina moderna hanno oggi varcato frontiere che ci permettono di constatare che le tradizioni che ci siamo lasciate alle spalle non erano “primitivo” né magiche ma solo profondamente “umane”, quindi vicine e analoghe a quel macrocosmo a cui tutti apparteniamo.

INOLTRE, L’ETNOMEDICINA, studiando i sistemi medici di prevenzione e cura delle diverse popolazioni umane, prende in considerazione anche quelle della «tribù occidentali» ma con un respiro molto più ampio e olisitico.

Da sempre, per curarsi, i gruppi umani attingono elementi dal loro habitat, adottando differenti strategie terapeutiche in funzione della loro cultura e delle loro strutture sociali, ma anche in relazione alle caratteristiche climatiche, geologiche, fito-geografiche, faunistiche. Una simile posizione impone all’etnomedicina un carattere di necessaria pluridisciplinarietà e implica una stretta collaborazione tra studiosi di estrazione umanistica e scientifica.

Nel tempo della mondializzazione economica, è utile ricordare alcuni dati, per lo più ignorati o trascurati. Nel mondo, oltre 4 miliardi di individui non utilizzano i rimedi più avanzati della medicina occidentale, né mai ne diverranno fruitori in quanto indigenti; quando si ammala, il 70% degli abitanti del pianeta fa essenzialmente ricorso ai rimedi della medicina tradizionale per soddisfare i bisogni di salute primaria: nella sola Cina oltre 5100 specie vegetali e animali sono sfruttate dalla medicina tradizionale, le popolazioni del nord-ovest amazzonico utilizzano oltre 2000 specie vegetali; nella ex Unione Sovietica circa 2500 specie di piante sono impiegate a scopi medici; in Birmania il 90% della popolazione si cura con rimedi tradizionali (Farnsworth, 1994).

QUESTE SITUAZIONI NON SONO SOLO semplici peculiarità dei cosiddetti paesi meno sviluppati: esse riguardano anche i sistemi di cura dei paesi occidentali. Nel corso degli ultimi anni, il fabbisogno mondiale di piante medicinali è triplicato e, secondo dati recenti, il 30% dei farmaci venduti in Italia e circa il 35% di quelli venduti in Francia e in Germania sono OTC (Over The Counter, farmaci che non richiedono prescrizione medica, per la maggior parte autoprescritti) e si prevede che nei prossimi anni vi sarà un ulteriore, forte aumento di questa percentuale. Secondo Kleinmann (1995), una percentuale oscillante fra il 70 e il 90% degli episodi di malattia

L’incantamento del guaritore Kalevala , quarantacinquesimo runo Traduzione di Paolo Emilio Pavolini

Quindi il vecchio Väinämöinen, il sapiente sempiterno, spalmò le parti malate, unse le membra dolenti con i balsami migliori e con nove ed otto unguenti.

Disse poi queste parole, pronunziò questo scongiuro: «Ukko! Ukko, dio supremo, vecchio che nel cielo stai!

Una nube da levante manda, un’altra da maestro, fitto un nembo da ponente!

Piovi mosto, ed acqua piovi, a lenir le parti afflitte, a sollievo dei tormenti!

«Io far nulla non potrei se il Creator non me ’l consente.

Oh Creatore, dammi aiuto, dammi, Jumala, soccorso, dopo che con gli occhi ho visto, ho toccato con le mani, con la bocca mia ho parlato, col mio alito ho soffiato «Dove la mia man non giunge, giunga d’Jumala la mano; dove il dito non arriva, del Creatore arrivi il dito!

Son più belle le sue dita, son più svelte le tue mani.

«Vieni a far l’incantamento, vieni, Jumala, a soffiare, guarda i mali, onnipotente!

Fàlli sani nella notte e nel giorno li guarisci, che non senta il capo male, TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

85

non il corpo in mezzo pena, non affanno dentro il cuore, nessun piccolo dolore, non un lieve incomoduccio, finché duri questa vita, finché l’aurea luna splenda!»

Il verace Väinämöinen, il sapiente sempiterno, cacciò via così i malanni ed i morbi mise in fuga.

Dissipò quei sortilegi, guarì quelle malattie, salvò il popol dalla morte, Kaleva dalla rovina.

Fonte www.bifröst.it

che affliggono i cittadini statunitensi sono trattati, in prima istanza, all’interno della sfera familiare e popolare. Un numero consistente di pratiche curative svincolate dalla “razionalità” medico-scientifica proliferano nel cuore stesso dell’Occidente industrializzato.

Negli ultimi tre decenni, grazie anche agli auspici e alle risoluzioni dell’Organizzazione Mondiale della Sanità (OMS), l’antropologia medica e l’etnomedicina hanno acquisito un rilievo sempre maggiore. Il Programma di Medicina Tradizionale dell’OMS, sviluppato attraverso una serie di risoluzioni adottate dall’Assemblea Mondiale della Sanità e dai Comitati Regionali dell’OMS, nasce proprio dal risveglio di un diffuso interesse per le terapie tradizionali locali, e mira all’identificazione e, eventualmente, al riconoscimento ufficiale di quanto essa può validamente offrire all’interno dei servizi sanitari nazionali.

LA CATTEDRA DI ETNOMEDICINA POTREBBE arricchire la formazione di futuri medici includendo seguenti temi: · Sciamanesimo artico · Medicine tradizionali del Nord e del Sud del mondo · Di spiritualità come parte costituiva di ogni cura olistica · Di suoni, ritmi e vibrazioni e del loro intrinseco rapporto con la biologia e la fisiologia di tutti gli esseri viventi · Della sottile soglia che separa la vita dalla morte e degli approcci transculturali alla coscienza · Della nuova biofisica che ci sta dando prove di ciò che gli antichi empiricamente già conoscevano, e che spiegano anche di come in realtà funzionino molti approcci terapeutici che si applicano in parti del mondo remotissime fra loro.

FOTO: SUSANNA AARNIO

86

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

FOTO: SUSANNA AARNIO

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

87

ROBERTO MASTROIANNI

filosofo, semiologo e curatore d’arte.

Tradizione o innovazione?

Insieme è meglio.

L

’Europa in questo periodo socio-storico attraversa una profonda crisi di identità culturale, sociale e politica. La crisi economica ha fatto esplodere contraddizioni mai risolte e, spesso solo nascoste, sviluppo tecnologico, consumismo e perdita della relazione con le nostre radici culturali e naturali.

La tecnologia ha prodotto l’illusione di poter padroneggiare la natura e consegnarci a una vita urbanizzata, in cui il consumismo e la globalizzazione degli stili di vita potesse offrirci la soluzione ad ogni problematica di natura umana, sociale e politica.

Alla fine è arrivata la crisi. Una crisi che ora prende le forme della crisi economica, ma che è stata anticipata da forme di malessere e infelicità diffusa, che prendevano le mille forme del disagio psico-somatico, producendo negli uomini e nelle donne del continente insoddisfazione, rancore, depressione non solo individuale ma collettiva.

Questa infelicità diffusa, che era coperta e nascosta dai mille stratagemmi del consumo, si presenta sempre più come la condizione esistenziale dell’umanità in una tardo-modernità che deve fare i conti con il proprio allon-

88

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

tanamento dalla natura e dalle sue logiche.

Non si tratta solo di prendere atto che l’animale umano non può vivere lontano da ambienti naturali, se non a prezzo di grandi disagi, ma che, anche in situazioni di forte urbanizzazione, il bisogno di ri-appropriarsi di logiche naturali è un bisogno spirituale.

L’uomo è infatti un animale che si nutre di simboli, un animale spirituale capace di dare forma a sé e al mondo e che deve fare ciò in un precario equilibrio tra la distruzione e la creazione di un mondo capace di integrare tecnologia, natura e linguaggi.

Solo mantenendo in equilibro questa doppia relazione con se stesso è il mondo, ovvero la relazione con la natura e la cultura, l’uomo può mantenersi in equilibrio e e rendere le sue azioni proficue dal punto di vista economico e sociale e arricchenti dal punto di vista spirituale ed esistenziale. Vi sono casi di forte squilibrio tra queste polarità umane, società che prediligono lo sviluppo tecnologico oppure quello artistico oppure quello culturale e artistico, e rari casi di ricerca di equilibrio.

In ogni modo la crisi generale e diffusa sta dimostrando che soltanto integrando sviluppo tecnologico, culturale e rispetto per lo sviluppo eco sostenibile le società possono tornare a crescere e ad essere più forti.

IN QUESTA PROSPETTIVA ITALIA E FINLANDIA si presentano come due nazioni complementari: ambedue hanno un rapporto con la cultura, la tecnologia e la natura. Sbilanciato verso la propria storia e cultura (Italia) o verso la dominazione tecnologica e sociale della natura. Questi due paesi possono insegnare molto all’Europa e molto anche a se stessi individuando nel rapporto tra innovazione e tradizione la chiave di una nuova forma di sviluppo consapevolmente orientato all’integrazione di sé con la natura, al fine di recuperare un rapporto più equilibrato con i mezzi e i fini creando così società più giuste e felici.

La Finlandia ha soprattutto oggi un ruolo chiave nello sviluppo futuro del continente e della cultura umana globalizzata, proprio a causa del rapporto che ha dovuto storicamente sviluppare con una natura ostile, dimostrando che può essere dominata e nello stesso tempo con essa si può vivere un rapporto in qualche modo armonico.

Solo a partire dal serbatoio inesauribile di conoscenze racchiuso nelle sue tradizioni (la mitologia, il Kalevala....) e nell’esperienza di confronto tecnologico con la natura ostile, che ha portato la Finlandia ad essere leader indiscussa dal punto di vista industriale e sociale in molti settori economici e politici, si può iniziare a sviluppare una sfida che porti a recuperare natura e spiritualità, in vista della creazione di una società più giusta equilibrata e felice.

L’ITALIA, CON LE SUE TRADIZIONI MILLENARI, con la sua cultura e le sue esperienze di urbanizzazione, può essere un partner in questa sfida, in vista della valorizzazione di un patrimonio europeo di conoscenze capaci di armonizzarsi con il mondo naturale.

Ormai questa sfida sembra imprescindibile in un mondo attraversato da crisi economiche sociali e ambientali. L’alternativa si pone quindi tra due opzioni: o accettare di vivere in modo sempre più sconnesso dalla natura e schiacciato dalle logiche del consumo e quindi sempre più brutto, infelice e povero; oppure cercare una nuova strada che sappia unire tradizione e innovazione, al fine di recuperare uno stile di vita più armonioso socialmente ricco ed eco-sostenibile.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

89

CONTATTI ITALIA Eija Tarkiainen eijaitalia@gmail.com tel. +39 346 16 30 946 FINLAND Anne Murto anne.murto@rukapalvelu.fi tel. +358 40 7700 259 Kuusamo Finland

L’origine dell’orso Kalevala Quarantaseiesimo runo Dov’è nato Gran Fronte?

Dove fu svezzato Zampa di Miele?

Lassù è nato Gran Fronte, lassù fu allevato Zampa di Miele, presso la Luna, presso il Sole.

Sulle spalle dell’Orsa Maggiore, da lassù fu calato a terra, in una culla dorata, con un’argentea catena.

Miss on otso synnytetty, mesikämmen käännytetty?

Tuoll on otso synnytetty, mesikämmen käännytetty: luona kuun, tykönä päivän, otavaisen olkapäillä.

Sielt on maahan laskettuna kultaisessa kätkyessä, vitjoissa hopeisissa.

90

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

91

FOTO: SUSANNA AARNIO

92

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN