Tietaja ianikuinen 2015 by Folkhealers

KUUSAMON

Kansanparannuspäivät Kuusamo Folk Healers’ Gathering 15.-19.7.2015

TIETÄJÄ

IÄNIKUINEN

FOLKLORE IN THE FRONTIER 2015

Tervehdys Italiasta, tervehdys Japanista, tervehdys Vienan Karjalasta TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Mesiangervo on vuoden 2015 yrtti

Korkealle kukintojaan kurkottava mesiangervo valloittaa kesäisin rantaniityt, puronvarret ja lehdot. Se viihtyy kosteilla ja runsasmultaisilla kasvupaikoilla, joissa on runsaasti auringonvaloa tarjolla. Nyt se on saanut uutta arvostusta, kun Arktiset aromit valitsi sen Vuoden yrtiksi 2015. Mesiangervosta voidaan hyödyntää sekä lehdet että kukinnot. Lehdet kerätään ennen kasvin kukkimista ja kukat pian niiden avauduttua. Mesiangervoa on käytetty rohtona keskiajalta lähtien. Se sisältää vaikuttavina aineina salisylaatteja, flavonoideja, eteerisiä öljyjä, parkkiaineita, C-vitamiinia ja tanniineja. Mesiangervon kukkia on käytetty juomien, kuten viinin, oluen ja siman valmistamiseen. Lehtiä ja kukintoja voidaan käyttää hyvin teesekoituksissa. Lisäksi nuoret lehdet sopivat mausteeksi salaatteihin. Mesiangervon lehdistä ja kukinnoista voi valmistaa myös rentouttavia yrttikylpyjä.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

7 Luonnosta kumpuavaa hyvinvointia 8 Kulttuurit kohtaavat Kuusamossa 14 Marina Takalon savusaunassa 16 Heikki Aallolla on parantavat kädet 22 Kuppari-Hanna hoitaa vaistonsa varassa 40 Tie vie Vienaan 56 Tsemppiä nuorten elämään 60 Luonnon oma Obelix 66 Tenho Pitkänen jalosti pihkasta seerumin TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

KUUSAMON

KANSANPARANNUSPÄIVÄT 15.-19.7.2015 Pohjanseita, Sossonniementie 37 C, Kuusamo ”Annapas ajan kulua,

päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan,

katsotahan, kaivatahan,

uuen Sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi,

uuen kuun kulettajaksi,

uuen päivän päästäjäksi, kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa.”

Mukana kansanparannusparannuspäivillä:

Kansanparantajat kokoontuvat Kuusamossa jo neljännen kerran ja kohtaavat yleisönsä Kuusamon Pohjanseidan upeassa ympäristössä. Monipuolinen ohjelma tarjoaa tietoa, taitoa ja hoivaa kaikille ikiaikaisista hoitomuodoista kiinnostuneille. Kansanparannus on suvusta sukuun ja sielusta sieluun siirtyvää tietoa, joka on ollut läsnä aina. Nykyiset kansanparantajamme jatkavat tätä elinvoimaista kansanperinnettä, joka pohjautuu syvään sisäiseen taitoon ja näkemykseen siitä, että kaikki on luonnosta lähtöisin. Hoidot ovat ajan saatossa muuttuneet vastaamaan aikamme vaatimustasoa, mutta perustiedon pohja on sama kuin esi-isillämme. Neljännet Kuusamon kansanparannuspäivät järjestää Rukapalvelu Oy.

Tervetuloa!

Heikki Aalto Kansanparantaja

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Anne Murto Pohjanseidan emäntä

TIETÄJÄ

IÄNIKUINEN

FOLKLORE IN THE FRONTIER 2015 TOIMITUsNEUVOSTO: Päätoimittaja: Anne Murto (anne.murto@ rukapalvelu.fi), Dalva Lamminmäki (dalla@student.uef.fi), Eija Tarkiainen (eijaitalia@gmail.com), Ulla Ingalsuo-Laaksonen (ulla. ingalsuo@gmail.com), Jonna Lohi (jonna.lohi@gmail.com). KUVAT: Hanna Aro-Heinilä, Mikko Halvari, Paavo Hamunen, Ulla Ingalsuo-Laaksonen, Jokke Kämäräinen, Tiina Laine, Anne Murto, Pasi Määttälä, Juha Pentikäinen, Jarmo Pitkänen, Harri Tarvainen, Michele Tomaiuoli, Detria Oy, Kiantama Oy. TOIMITUS JA TAITTO: Ulla Ingalsuo-Laaksonen Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen, oli veistävä venoista, uutta purtta puuhoava nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen. Puita puuttui purren seppä, lautoja venon tekijä. Käypi tietä, astelevi koillisille maailmoille. Meni mäen, menevi toisen, kulki kohta kolmannenki, kirves kultainen olalla, vaskivarsi kirvehessä. ... Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Joko lie tuhoni tullut, hätäpäivä päälle pääsnyt näillä Tuonelan tuvilla, Manalan majantehilla?" Vielä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin lateli nuorisolle nousevalle, kansalle ylenevälle; "Elkätte, imeisen lapset, sinä ilmoisna ikänä tehkö syytä syyttömälle, vikoa viattomalle! Pahoin palkka maksetahan tuolla Tuonelan ko'issa: sija on siellä syyllisillä, vuotehet viallisilla, alus kuumista kivistä, palavoista paateroista, peitto kyistä, käärmehistä, tuonen toukista ku'ottu."

SEURAA MEITÄ: #kansanparannuspaivat

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

PÄÄTOIMITTAJALTA

Luonto puhuu

Kaikki hyvä on lähtöisin luonnosta. Tämän tietävät myös vieraamme, jotka nyt osallistuvat Kuusamossa jo neljättä kertaa järjestettäville Kansanparannuspäiville. Kansaparantajien vuosittaiseksi kohtaamiseksi kasvanut tapahtuma alkoi kahdeksan vuotta sitten Heikki ja Leena Aallon luona järjestetyistä parantajien kesätapaamisesta. Nyt mukana on kansanparantajien lisäksi yleisöä, tutkijoita ja lääkäreitä, joiden vuorovaikutuksesta tapahtuman henki kasvaa ja laajenee kansainvälisestikin. Kansanparannuspäivien keskiössä on luonto ja ihminen. Luonto on kaikille sama.

LUONTO JA KULTTUURI Nature & Culture LUONTO JA HYVINVOINTI Nature & Wellbeing

KUUSAMON LUONTO ON HYVIN VAIHTELEVA TUNTUREINEEN, laaksoineen, syvine rotkoineen ja kirkkaine vesistöineen. Maisema on ylvästä, ja sitä halkovat lukuisat vesireitit. Vesistöt ovat näytelleetKuusamossa kaikkina aikoina merkittävää osaa. Täällä on aina eletty osana luontoa ja luonnosta. Luonto on kaikkinaisen henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin sekä virkistyksen lähde. Luonto on muovannut alueen kulttuurin omaperäiseksi ja omavaraiseksi. Kuusamo on erilaisten luontotyyppien itäisten, eteläisten ja pohjoisten lajien sekä se on aina ollut myös erilaisten kulttuurien kohtaamispaikka. Kuusamon maatieteelliseen sijainti, jossa ollaan valtavan voimavaran äärellä. Meillä on puhdas luonto, kirkkaat vedet, yöttömässä yössä kasvaneet villiyrtit, marjat ja sienet ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka haluavat jakaa tämän kaiken vieraittensa kanssa. Me pystymme tarjoamaan vieraillemme jotain sellaista, mitä heillä ei enää ole. Myös meidän itsemme pitäisi oivaltaa tämä valtava rikkaus, jonka keskellä elämme ja opettaa jälkipolvemme arvostamaan sitä. Velvollisuutemme on juurruttaa esi-isiltämme peritty tieto nousevalle polvelle. SUOMEN SYVÄ JA AITO KOSKETUS LUONTOON ja myyttiseen maailmaan on kiinnostavaa. Yhdessä voimme tunnistaa ja ottaa käyttöön uudenlaiset ajattelutavat ja toimintamallit. Tarvitaan yhteisöllisyyden ja keskeisten, yhdistävien arvojen voimaantuumista. Rajat ylittävällä yhteisellä tekemisellä on tarkoitus avata näkökulmia kansojen välille taiteen ja kulttuurin keinoin. Ihmisen avautumista kulttuurillisesti, luontokokemuksen kautta. TERVETULOA KUUSAMON KANSANPARANNUSPÄIVILLE! ANNE MURTO

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Akseli Gallen-Kallelan maalaus (1892-14) Paanajärven Mäntykoskelta innoitti tähän kuvaan kesällä 2014.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Kuusamo on aina ollut kulttuurien kohtaamispaikka LUE LISÄÄ

Seppo Ervasti: Kuusamon historia

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

aikka Kuusamon esihistoriaa on tutkittu vähän, niin tiedetään, että tänne on saapunut asukkaita todennäköisesti idästä varsin pian mannerjäätikön sulamisen jälkeen, noin 7000 ekr. Kuusamonjärven Samostenperästä on löydetty erittäin rikas esihistoriallinen asuinpaikka, missä on todennäköisesti asuttu Suomusjärven kulttuurin aikakaudelta saamelaiseen rautakauteen saakka eli noin vuosina 6000 ekr.-1600 jkr. Mannerjäätikön sulamisen jälkeen Oulankajoki ja Paanajärvi ovat olleet eräänlainen Vienanmeren lahti. Kuusamon ylänkö on niitä paikkoja, jotka ensimmäisinä kohosivat sulaneen mannerjäätikön jälkeensä jättämien vesimassojen yläpuolelle. Oulankajokilinja on siten ollut varsin todennäköinen valtaväylä, jota myöten asutus on tänne idästä siirtynyt. Kuusamon ylängöltä saa alkunsa monta vesireittiä, joista osa laskee Pohjanlahteen, osa taas Vienanmereen. Vesireitit yhdistivät seutuja toisiinsa kuten Vienan Karjalan. Kuusamoa ovat asuttaneet saamelaiset ja täällä on sijainnut kaksi saamelaiskylää Kitka- ja Maanselkä. Nämä olivat Kemin Lapin eteläisemmät lapinkylät. Täällä asuvat saamelaiset olivat metsäsaamelaisia. Lapinkylät maksoivat veroa sekä Ruotsille että Venäjälle. Verottajia siis kulki idästä ja lännestä, niin kulki myös kauppamiehiä. Kuusamo on aina ollut kulttuurien kohtaamispaikka.

Uudisasutus levisi Kuusamoon 1600-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Uudisasukkaita houkuttivat Kuusamoon sen runsaat kala- ja riistasaaliit sekä mahdollisuus kaskiviljelyyn. wOmalta osaltaan uudisasutuksen lisääntymiseen 1600-luvun lopulla vaikutti kuningas Kaarle XI:n julistukset lapinmaiden asuttamiseksi, joissa luvattiin uudisasukkaille verohelpotuksia sekä muita etuisuuksia. Kaukaisten selkosten asuttaminen helpotti myös asuttujen seutujen liikaväestöongelmaa, mutta samalla laaja ja harvaanasuttu alue houkutteli sotilaskarkureita ja muutakin epäsosiaalista ainesta. Väestön pääelinkeinoina olivat poronhoito, kalastus ja metsästys. Kuusamon luonto on hyvin vaihteleva tuntureineen, laaksoineen, syvine rotkoineen ja kirkkaine vesistöineen. Tärkein syy, jonka vuoksi ihmiset asettuivat asumaan rannoille, oli nimenomaan kalastus. Kuusamon sijainti tärkeiden kauppapaikkojen Vienanlahden ja Pohjanlahden kauppakaupunkien välimaastossa vireytti kuusamolaista elinkeinoelämää.

KALEVALA | AKSELI KALLEN GALLELA

Kuusamosta on ikiaikainen yhteys Vienan runokyliin. Nykyinen kansainvälinen raja-asema Kuusamosta Venäjälle Vienaan avaa ovet Kalevalan kansalliseepoksen syntysijoille sekä Paanajärvelle, jossa Akseli Kallen Gallela maalasi kuuluisimmat työnsä Mäntykoski, Palokärki ja Paanajärven Paimenpoika. Nämä maisemat Paanajärven Kansallispuistossa ovat helposti saavutettavissa ja Kivakkatunturilla ja Nuorusella voi yhä kokea Seita-kivet ja todellisen erämaan. Kesällä 1892 Gallen-Kallela matkusti perheineen Pohjois-Suomeen, Kuusamon Paanajärvelle. Paimenpoika-teoksen mallina käytettiin kylän 16-vuotiasta Anntti Paanaa. "Tunnelma on kesäöisen salaperäinen ja romanttinen. Ja romanttinen tulee nuoren miehen maalauksestakin - kaikessa realismissaan. Se kuvaa erämaan karua elämää, jylhän kaunista, mutta ankaraa luontoa, jossa ihmisen on lakkaamatta taisteltava hallan ja petojen kanssa." Teoksen maisema on Kuusamon Paanajärveltä pohjoisesta Suomesta nykyisen Venäjän puolelta. Palokärki oli taiteilijalle yksinäisyyden ja vapauden symboli. Hänen omien sanojensa mukaan palokärjen punainen täplä oli kuin "yksilön elämän huuto korven hiljaisuudessa". Japanilaisvaikutteiden ohella maalauksessa ja varsinkin sen alkuperäisversiona pidettävässä guassissa huomio kiinnittyy syntetistisiin elementteihin, joita alkoi tästä lähtien ilmetä Gallen-Kallelan tuotannossa. Gallen-Kallelalla oli toistuva tarve hakeutua turmeltumattomaan luontoon puhdistautumaan kaikesta kuonasta sekä saamaan taiteellista innoitusta ja ennen muuta vapauden tunnetta.

ARVOKAS KUNINKAAN KELLO KUUSAMON KIRKOSSA

Kuusamon seurakunta on perustettu vuonna 1675. Ensimmäinen kirkkoherra oli nimeltään Gabrien Tuderus. Kohta seurakunnan perustamisen jälkeen ruvettiin puuhaamaan tänne kirkkoa. Vaatimaton saarnatupa saatiin aikaan jo 1600-luvun TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

lopulla Torankijärven rannalle. Paikka ei ollut liikenteellisesti sopiva, ja niin ryhdyttiin rakentamaan ensimmäistä varsinaista kirkkoa Kuusamojärven rannalle. Kirkko valmistui vuonna 1694. Muutamia vuosia valmistumisen jälkeen Ruotsi-Suomen silloinen kuningas Kaarle XI lahjoitti arvokkaan kellon. Kello painoi 525 kiloa ja sen metalliseoksessa oli runsaasti hopeaa, joten se oli jo aineellisesti arvokas. On usein ihmetelty, miten kuningas on voinut muistaa näin arvokkaalla lahjalla näin syrjäistä seurakuntaa. Perimätietona kulkee tarina, että kuningas olisi sairastanut jotakin tuntematonta tautia, jota Tukholman lääkärit eivät olisi pystyneet parantamaan. Silloin tuli avuksi kuusamolainen "poppamies", joka paransi hänet. Tästä kiitollisena hän lahjoitti arvokkaan kellon.

PYHÄT PAIKAT KUUSAMOSSA Kuusamon Lehtoniemen hautalöytö | Kitkan noita | Lentonoita

Kuusamon Lehtoniemstä löytyi vuonna 1970 hauta. Hautatapa ja hautalöydöt noitarummun vasara sekä pronssiset arparenkaat - viitaavat lappalaisen noidan eli shamaanin hautaan. Haudasta löydetyn, vuonna 1573 lyödyn kahden äyrin Juhana III:n aikainen hoperahan avulla hauta voidaan ajoittaa aikaisintaan 1500-luvun lopulle. Reunassa olevan reiän perusteella rahaa on käytetty riipuksena, mihin viittaa myös sen löytyminen kaulan läheisyydestä. Vainaja oli selällään pohjois-etelä suunnassa jalat pohjoiseen. Haudasta löytyivät myös muun muassa tinainen lintuhahmo, hopeasolki, veisti ja noitarummun vasara. Todennäköisesti hautaan on kuulunut myös rumpu, johon pronssirenkaat viittaavat. Miehen pituudeksi on arvioitu 158-168 cm laskettuna vasemman reisiluun pituudesta. Hyvistä hampaista ja nivelistä päätellen mies oli kuolessaan melko nuori. LEHTONIEMEN HAUDAN SIJAINTI YKSINÄISESSÄ SAARESSA, erillään muista kalmistoista tukee ajatusta, että se on kuulunut shamaanille. Lehtoniemen hautalöytö todistaa, että myyttinen maailmakuva eli saamelaisten keskuudessa pitkään, vaikka Lapin papit tekivät parhaansa sen poiskitkemiseksi. Se on myös osoitus eteläisestä saamelaisasutuksesta, josta kertovat myös useat saamelaista alkuperää olevat paikannimet. Peuransarvisella vasaralla lyötiin noitarumpua eli kannusta, jonka pinnalla arparenkaat liikkuivat kertoen shamaanille vastauksia esitetteyihin kysymyksiin. Noitarummun vasaroita on löydetty Suomesta viisi kappaletta.

Pyhävaaran seita

Kautta Kemin Lapin on Ukonvaaroja ja Ukonjärviä, jotka ovat vanhoja uhripaikkoja. Kuusamo ei tässä tee poikkeusta. Vuonna 1944 luovutetulle alueelle jäi Ukonvaara, josta on löydetty kuuluisa hopea-aarre. Ukonvaaran läheisyydessä on myös Ukonlampi. Ukonvaaralla on epäilemättä ollut seita: pyhäkivi, jolle on uhrattu villipeuroja, poroja, turkiseläimiä, kaloja ja rahoja.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Toinen Seita on ollut Rukajärven Pyhävaaralla. Jakob Fellmannin kertoman mukaan sen laella on vielä vuonna 1830 ollut valtava kivi, kuution muotoinen ja noin 6 kyynärää kanttiinsa. Tämä kivi on seissyt neljän pienemmän kiven päällä noin ½ kyynärän korkeudessa. Sen vieressä on ollut 3 kyynärä pitkä ja 1 ½ kyynärää syvä sileäksi liipattu jättiläispata. Eräs vääpeli Planting (todennäköisesti Henrik Johan Planting) oli noin vuonna 1830 työntänyt useiden apulaisten kera kiven alas vaaralta, jolloin se oli mennyt kappaleiksi ja pudonnut alla olevaan järveen. Kyseessä oleva kivi on ollut seita ja vieressä ollut kattila uhripaikka. Näin suuri seita ja uhripaikka on epäilemättä ollut kokonaisen kylän (siitan) seita ja uhripaikka. SEIDALLE UHRATTIIN JA ANOTTIIN PYYNTIONNEA ja sille uhrattiin kiitosuhreja. Saamelaisten jumalia täältä Kemin Lapin alueelta tunnetaan ainakin "Ukko" "Akka"ja "Djemes" eli Tiermes. Kuusamon menetetyllä alueella Tavajärvellä oli Ukonvaara, Ukonlampia on usemapia, samoin Akanlampia. Käylässä Liikaseen mentäessä on Tiermasjärvi, joka aivan selvästi liittyy Tiermas-jumalaan. Muita mahdollisia palvontapaikkoja Kuusamossa ovat olleet Rukatunturin Pirunkirkko sekä Julma Ölkyllä Ylä-Ölkyn vastaavanlainen onkalo.

SOIKION MUOTOINEN SAAMELAISRUMPU

Kemin Lapin saamelaisrumpu oli soikion muotoinen ja valmistettu kuusipuusta, itse rumpu poron tai peuran nahasta. Rummun maailma on kolmikerroksinen, ylisen kannella taivaan jumalat, keskuksessa Peäivve eli aurinko, maailmaa kannattavan patsaan keskellä, allaan kuoleman piiri. Keskimmäinen osa kuvasi maanpäällistä elämää ihmisineen, eläimineen ja kaikkine maanpäällisine askareineen, ja kolmantena on alaosaan kuvattu manala maahisinineen ja vainajineen. Rumpu oli nimeltään kannus ja siihen kuului erikoinen poronsarvesta valmistettu T:n muotoinen vasara, jolla rumpua lyötiin. Näitä Kemin lapin rumpuja on säilynyt vain kaksi, joista toista säilytetään Saksassa Leipzigin kaupunginmuseossa ja toista Tukholman Riksmuseumissa.

LOITSUT

Suomessa on maailman suurin kansanrunoarkisto, joka sisältää muun muassa 35.000 luontoyhteyttä parantavaa loitsua. Tästä arkistosta ammennamme hyvinvointi- ja kulttuuriohjelmiamme. Suomen kansan vanhat runot -kokoelmasta löytyy myös useita Kuusamosta kerättyjä loitsuja. Yksi niistä on Kiven voima vuodelta 1860. Kansanperinne ja suomalainen mytologia on ekologista perinnetietoa, joka pohjautuu suoraan ihmisen kohtalonyhteyteen luonnon kanssa. Tätä yhteyttä on kunnioitettu aikojen alusta ja samaani on toiminut välittäjänä ja parantajana ihmisen ja luonnon välillä. Samanismi on ihmiskunnan vanhin maailmankuva ja parantajaperinne, joka perusta on ihmisen kohtalonyhteys luonnon kanssa.

KEMIN LAPIN SAAMELAISRUMPU

Rummussa näkyy kolmiosainen maailma: Ylinen on Jumalten ja valoisien henkien maailma, Keskinen maallisen maailman henkinen puoli ja Alinen esi-isien, voimaeläinten ja tuonelan jumalien maailma TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Marina Takalo, runonlaulaja ja näkijä Kylyn löylyn lämpimäinen – Marina Takalon savusaunassa 1960 JUHA PENTIKAINEN

Juha Pentikäinen on Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen emeritusprofessori. Hän toimi Helsingin yliopiston uskontotieteen professorina 1972–2008 ja virkaa tekevänä professorina 1970–1972. Hän on myös toiminut Turun yliopistossa folkloristiikan ja uskontotieteen dosenttina vuosina 1968–1998. Pentikäinen on tullut tunnetuksi etenkin kansanuskon, kansanperinteen ja mytologian tutkijana.

” Kyly löylyn lämpimäinen, älä mene kipuloih, mene läpi kuumista kivistä, läpi saunan sammalista, palavista poateroista.”

ämän kirjoittaja sain ensituntuman löylyn parantavaan voimaan elokuun 10. päivän iltana 1960. Pohjois- Pohjalaisen Osakunnan kotiseuturetken aikana patikoimme, veljeni Samuli Pentikäinen ja minä, Kuusamon Heikkilänkylästä Kirpistönjärven rantametsän läpi päämääränä Kenttäniemi, jossa tiesimme Marina Takalon Olli-miehensä kanssa asustavan. Matkalla kaaduin hankalakulkuisella kinttupolulla satuttaen peukaloni niin, että siitä valui verta. Kun saavuimme perille, savusauna oli lämpiämässä. Marina Takalo havaitsi vamman, vei minut saunaan ruveten ”herehtimaan”. Hän sylki vihaisesti haavan, iski vuoroin tulta, rautaa, puukkoa, puunoksaa, kiveä kipakasti, kiersi saunaa, ja kiuasta kolmesti myötä- sekä vastapäivään heittäen välillä kauhalla vettä kiukaan lämpeneville kiville. Samalla hän luki haavaan sylkien nopeasti ja vihaisesti ”harehtien”, ensin kylyn sitten raudan, kiven ja puun vihat. Nämä varausloitsut siksi, etten osannut hänen asiaa kysyessään varmuudella vastata, mistä haava oli aiheutunut. Veren tulo joka tapauksessa tyrehtyi. Jokaisen luvun alussa oli rukousloitsu, löylyn hengen tervehtiminen.

Marina Takalo seisoo savusaunan ovella ja toivottaa ”ristikansa kylyh” Kirpistönjärven rantamaisemassa.

MARINA TAKALO (1890-1970) OLI VIENANKARJALAINEN RUNONLAULAJA, luku- ja kirjoitustaidoton itkijä, sadun- ja tarinankertoja, vuodesta 1922 pakolainen, jolle mikään inhimillinen, Karjalan ja Pohjois-Suomen perinteeseen kuuluva ei ollut vierasta. Suvussaan hänelle kuului parantajan rooli. Hän tunsi yli sadan sairauden etiologian, lääkkeet ja sanat. Parantamisessa hänen mielestään tuli selvittää ensin, mistä vamma oli tullut. ”Jumalan taudit” olivat ikään kuin ihmisen kohtalo, parantumattomia, ” Heittymiä”, tartunnaisia ja muita vammoja Marina Takalo paransi tavallisesti ” kylyssä” niin kuin minuakin.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Yli 50 vuotta työtä Marina Takalo -tutkimuksen parissa

rofessori Juha Pentikäinen on luonnehtinut viiden vuosikymmenen pituista työrupeamaansa Marina Takalo -tutkimuksen parissa kolmivaiheiseksi prosessiksi. Prosessin ensimmäinen vaihe alkoi kesällä 1960 nuoren opiskelijapojan tavatessa Kuusamossa runolaulajana esiintyneen, pohjoisvienalaista alkuperää olleen Marina Takalon. Tämä tapaaminen johti pitkäaikaiseen yhteistyöhön, jonka tuloksena ilmestyi yksitoista vuotta myöhemmin jo klassikoksi muodostunut kirja, Marina Takalon uskonto. Uskontoantropologinen tutkimus. Koska tämä Pentikäisen jo ylioppilasaikanaan aloittama tutkimus ei kuitenkaan kelvannut väitöskirjan aiheeksi 1960-luvulla, Marina Takalon uskonto -kirja jäi väitelleen tutkijan kypsyysnäytteeksi. PROSESSIN SEURAAVA VAIHE OLI KIRJAN vuonna 1978 ilmestynyt englanninkielinen versio, Oral Repertoire and World

View: An Anthropological Study of Marina Takalo’s Life History, josta otettiin myös uusintapainos vuonna 1987. KOLMAS JA TOISTAISEKSI VIIMEINEN MERKKIPAALU on vuonna 2012 ilmestynyt 490-sivuinen uudelleen työstetty teos Marina Takalo: Runonlaulaja ja näkijä -kirja. Tuntien kirjoittajan dynaamisuuden tutkijana kirjaa uskaltaa tuskin luonnehtia Marina Takalo -tutkimuksen tilinpäätökseksi, sillä aiheelle on todennäköisesti tulossa jatkoa muodossa tai toisessa. Kirjaa voi kuitenkin pitää eräänlaisena välitilinpäätöksenä, sillä tutkija summaa siinä pitkää tutkimusprosessiaan ja yhteistyötään Takalon ja tämän perheenjäsenten kanssa. Sitä voi pitää myös eräänlaisena juhlakirjana, tulihan vuonna 2010 kuluneeksi 130 vuotta Takalon syntymästä, 40 vuotta hänen kuolemastaan ja viisi vuosikymmentä Takalon ja Pentikäisen ensitapaamisesta. MARJA-LIISA KEINÄNEN TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Parantavat kädet Heikki Aalto tuntee toisen kivun ja tietää miten siitä päästään

nsimmäinen tunne on kutina ja outo olo: onko tässä mitään järkeä? Mutta kun Heikki Aallon hoitavat kädet ”vispaavat” ensin takaraivosta alas kohti ristiselkää ja sitten ylöspäin ohimoiden korkeudelle otsaa, tulee ihmeen lämmin ja levollinen olo. Kun hoito päättyy, voimallista kosketusta jää kaipaamaan. Heikki Aallosta tuli kansanparantaja, kun lääkärit eivät löytäneet syytä miestä lapsuudesta asti kiusanneisiin mystisiin vaivoihin. Omaa kehoa tunnustelemalla ja kipupaikkoja koskettamalla vuosikymmenten polte hävisi. Aalto ymmärsi saaneensa parantavat kädet. Työ linja-autonkuljettajana sai jäädä ja kempeleläisestä tuli ammattimainen kansanparantaja. VUOSIEN SAATOSSA ASIAKKAINA ON OLLUT niin imeväisikäisiä koliikkilapsia, migreenipotilaita, nivel- ja tukielinvammoista kärsiviä aikuisia, synnytys- ja vaihdevuosivaivoja sairastaneita perheenäitejä kuin parantumattomia sairauksiakin poteneita asiakkaita. – Jokainen asiakas on ainutlaatuinen, kahta samanlaista hoidettavaa ei ole. Asiakkaan ja hänen vaivojensa edessä pitää olla nöyrä, kansanparantaja sanoo. Jokainen parantuminen on yhtä suuri ilonaihe. Aalto ei lähde nimeämään tai erottelemaan hoitotekniikoitaan. Kansanparantajan työkaluja ovat hänen omat kätensä, jotka etsiytyvät kivun luo. Hän tietää olevansa tekniikkansa ainoa edustaja ja toivoo, että löytäisi jostakin oppipojan jatkamaan työtään. 1970-luvulla alkanut parantajan työ on nyt loppusuoralla, sillä ”tässä iässä ei enää mahottomia jaksa”, tietää Aalto. – Kautta aikojen kansanparantajat ovat oppineet toisiltaan. Jokaisen kädenjälki on omanlainen, mutta hoidot kehittyvät vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, hän sanoo. HEIKKI AALLON HOITOFILOSOFIAN TAUSTALLA OVAT HERMOJÄNTEET, joiden väärinsijoittuminen selittää parantajan mielestä useimmat vaivoistamme. Syy myös miehen omiin vaivoihin löytyi niistä. – En ole lääkäri enkä osaa asiaa lääketieteellisesti selvittää, mutta näin minä olen sen kivun ja kehon kautta oppinut itseltäni ja muilta. Kun tietää syyn, vaivaan on useimmiten myös hoito. Aalto lähtee tekemään hoitoa koskettamalla, kädet etsivät kunnes löytävät ja niin parantaja voi lähteä korjaamaan hermoratoja ja löytää jänteille oikean tilan. Yleensä kipu jää hoitopöydälle jo ensimmäisellä kerralla. Vanhempi ja vaikeampi vaiva on kuin sipulin kuorimista ja lähtee purkautumaan kerros kerrokselta, jolloin parantaja pääsee lähemmäksi hoidettavan ongelmaa. MISTÄ PARANTAJAN VOIMA TULEE? Aalto myöntää miettineensä asiaa usein itse-

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

”Kautta aikojen kansanparantajat ovat oppineet toisiltaan. Jokaisen kädenjälki on omanlainen, mutta hoidot kehittyvät vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.”

kin ja päätyneensä siihen, että ”voima annetaan ylhäältä”. Sen kummemmin sitä ei voi selittää. – Sen vaan tuntee, kun pystyy auttamaan, hän sanoo. Hoitaminen antaa paljon, mutta myös vaatii. Energiahoidoissa takki on asiakkaan lähdettyä tyhjä, mutta voimat palaavat kyllä pian. – Mitä vanhemmaksi tulee, sitä pidempään voimaantuminen kestää. MONEN VANHANPOLVEN PARANTAJAN TAVOIN Heikki Aalto iloitsee kansanparannuksen nosteesta. Alalle on tullut nuoria parantajia ja vanhan kansan viisaudet kiinnostavat yhä useampia. – Kyllähän tässä pohjaa täytyy olla, kun näillä konsteilla on hoidettu ihmisiä vuosisatojen ajan. Ei tämä viisaus mihinkään katoa, hän sanoo. KUUSAMON KANSANPARANNUSPÄIVILLÄ Heikki Aalto osallistuu tänä vuonna vain seminaariin, jossa kertoo hoitomuodoistaan ja työstään. Toiveena on, että juttusille sattuisi kansanparannuksesta kiinnostunut ja sille altis hoitaja, jonka voisi vihkiä oman hoitomuodon saloihin. – Sitä olen ihmetellyt, että kun satoja vuosia on hoidettu, ei käyttämäni tekniikka ole muitten tiedossa. Yli 40 vuoden ajan olen tehnyt näitä hoitoja, jotka ovat tuoneet valtavan määrän tuloksia. Kyllä minä toivon, että myös tämä hoito jatkuisi perimätietona seuraaville sukupolville. Siksi olen valmis opettamaan alalla jo olevia tai alalle tulevia hoitavia käsiä.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Suomalainen kansanlääkintä

ri maissa on sekä virallista että ei-virallista lääkintää. On laillistettuja terapeutteja kuten lääkärit, psykologit, sairaanhoitajat, ja laillistamattomia henkilöitä, joista osa toimii paikallisen perinteen pohjalta. Heitä ovat esimerkiksi jäsenkorjaajat, kupparit, kasvilääkitsijät ja maasäteilyn tuntijat. He, kansanparantajat, ”traditional healers”, ovat yleisiä joka puolella maailmaa ja toimivat julkisesti tai salaa virallisen terveydenhoidon rinnalla. Vaikka kodeissa tehdään erilaisia pieniä hoitotoimia ja orientoidutaan sairastuessa tiedon varassa, jotka ovat muista kuin lääketieteellisistä lähteistä tulleita. Sekä vastavalmistuneet että kokeneet lääkärit tuntevat heidän toimintaansa omien havaintojen pohjalta yleensä vähän. Lääketieteellisessä lehdistössä käytetään ei-virallisesta lääkinnästä innokkaasti ”uskomuslääkinnän” nimeä, niin kuin lääketieteellinen hoito perustuisi, tai sen olisi hyvä perustua, tai se voisi perustua, johonkin muuhun kuin potilaan uskomiseen käytettyyn lääkintämenetelmään (Hernesniemi 2002). Suomalaisesta ei-virallisesta lääkinnästä on vain harvalla lääkärillä omaa kokemusta. Itse hankin sitä vuosien tutkimukseni aikana tapaamalla hyvin monenlaisia, eri tavoin kouluttautuneita parantajia. VOIMME PUHUA SUOMALAISESTA KANSANLÄÄKINNÄSTÄ, ”Finnish traditional medicine”, arvokkaana omana kokonaisuutenaan, niin kuin tänään puhutaan kiinalaisesta perinteisestä lääkinnästä. Esimerkiksi jäsenkorjaajissa on ammattitaitoisia ja kekseliäitä, mutta myös melko umpimähkäisesti toimivia henkilöitä. Tämän asiantilan pitäisi johtaa siihen, että joidenkin heistä toimintaansa tutkittaisiin pysyvän tutkijarekrytoinnin avulla. Osan jäsenkorjaajista voisi ottaa mukaan yhdeksi manuaalisten hoitojen kehittäjäryhmäksi. Tutkin jäsenkorjaajaväitökseni jälkeen parin vuoden ajan Helsingin seudun erästä energiaparantajaa. Hän istuu vastaanotolleen tulleiden potilaiden ääressä ja pitää käsiään heitä kohti. Potilailla on monenlaisia oireita, ja he käyvät yleensä samaan aikaan lääkärihoidossa. Saatoin nähdä ja tallentaa filmille potilaiden tilaa hoidon aikana: useille tuli erilaisia liikeoireita, vapinaa, jäsenten nykäyksiä. Monet kipupotilaat saivat apua oireisiinsa. Tämä monipuolisti ja syvensi ammatillista kuvaani ihmisten sairauksien hoitamisesta. Tein vuosina 1980 - 1994 tutkimusta Suomen ja erityisesti Pohjanmaan kansanlääkinnästä. Lehti-ilmoitusten avulla sain runsaasti kirjeitä Pohjanmaan ihmisiltä. Niin pystyin hahmottamaan tutkimukseni kenttää ja jäljittämään kymmeniä kiinnostavilta tuntuvia ihmisiä. Lääketieteen opiskelun aikana en ollut kuullut heistä mitään. ALKUVUOSINA MATKUSTIN SITEN USEIDEN HENKILÖIDEN LUO, joita saatoin pitää itseoppineina parantajina, ensimmäisessä tai joskus kolmannessa, neljännessä polvessa. Haastattelin heitä, äänitin heidän kertomuksiaan, valokuvasin heitä kotioloissaan tutkimus- ja hoitotoiminnassaan. Filmasin heitä kaitafilmille. Rinnan heidän tapaamistensa ajoin autolla kansanlääkintätavoista tietävien ihmisten luo eri puolilla Pohjois-, Keski- ja Etelä-Pohjanmaata, sekä suomen- että ruotsinkielisissä kunnissa. Yhteensä tapasin kymmeniä henkilöitä: muun muassa energiaparantajia eli parantavan käden parantajia, hierojia, jäsenkorjaajia, kasvilääkitsijöitä,

ANTTI HERNESNIEMI

Lääketetieteen tohtori, Musiikkitieteen maisteri-linjan opiskelija Åbo Akademi, Turku ahernesn@abo.fi Lääketieteen tohtori Antti Hernesniemi on vuodesta 1981 lähtien kerännyt merkittävän aineiston Pohjanmaan väestön kansanlääkintätavoista. Hän on tehnyt pioneerityötä yhdistäessään lääkärin ja kansanparantajan toiminnan. Hernesniemi toimi vuosina 1987 - 1990 Kansanlääkintäkeskuksen (Kaustinen) toiminnanjohtajana. Noina vuosina hän perusti ja toimitti ensimmäistä maamme kansanlääkintälehteä, ”Pohakkaa”.

Voimme puhua suomalaisesta kansanlääkinnästä, ”finnish traditional medicine”, arvokkaana omana kokonaisuutenaan, niin kuin tänään puhutaan kiinalaisesta perinteisestä lääkinnästä. TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Neljä lääkäreiden tekemää lääketieteellistä väitöskirjaa kansanparannuksesta ELIAS LÖNNROT. Finnarnes magiska medicin. Tutkimus suomalaisten perinteisestä lääkintätaidosta. Suomen Suuriruhtinaskunnan Keisarillinen Yliopisto. Helsinki. 1830-luku. ERKKI PELKONEN. Über volkstümliche Geburtshilfe in Finnland. Tutkimus suomalaisten kansanomaisista synnytystavoista. Helsingin yliopisto. 1930-luku. PERTTI ARKKO. Syövän kansanomaiset hoidot Suomessa. Oulun yliopisto. Kansanterveystiede. 1985. Kyselytutkimus väestön koivuntuhkalipeän käytöstä syövän hoidossa. ANTTI HERNESNIEMI. Presentation of bonesetter-patient collaboration through positiographical cinemanalysis. Oulun yliopisto. Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos. 1999. Tutkimus jäsenkorjaajien hoitomenetelmistä. Esitys elokuvallisesta menetelmästä ja käsitteistä jäsenkorjaushoidon eri liikkeiden tarkkaan kuvaamiseen. Ainestona keskipohjalaiset ja eteläpohjalaiset jäsenkorjaajat. Erityisesti alaveteliläisyntyinen rouva Ina Nygren-Känsälä.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

kuppareita, maasäteilyn tuntijoita, verenpysäyttäjiä. Niin keräsin laajan äänite-, valokuva- ja filmiaineiston, jota nyt olen arkistoimassa SKS:n äänitearkistoon. Äänitteitä on noin 120 tuntia C-kasetteina, valokuvia noin 500 kpl, ja S-8-kaitafilmejä sekä videofilmejä noin 25 tuntia. Tein myös laajan kyselyn jäsenkorjauskulttuurista Pohjanmaalla 22 kunnassa yli 3000 hengen otokselle. Tutkimuksessani ovat avustaneet myös varta vasten hoitooni tulleet henkilöt, hoitoon, jota annoin lääkärinä yhdessä kansanparantajien kanssa lääkärin ja kansanparantajien hoitoyhteistyöni aikana vv. 1985 - 1990. Suomalaisen kansanlääkinnän tutkimustyöni tuotti useita tieteellisiä ja populaareja artikkeleja, ensimmäisen oppikirjan (Hernesniemi 1995) ja ensimmäisen lääketieteellisen väitöskirjan suomalaisista jäsenkorjaajista (engl. bonesetter; Hernesniemi 1999). Johdollani perustimme keskipohjalaisten kansanparantajien kanssa Kansanlääkintäkeskuksen Kaustisen kuntaan. Sitä johdin vv. 1987 - 1990. Päätoimitin tuolloin myös maan ensimmäistä kansanlääkintälehteä ”Pohakkaa” (1987 - 1989). KUN NYT TUTKIMUKSENI ALOITTAMISESTA on kulunut 35 vuotta ja palautan mieleeni ajanjakson tapahtumia ja työn tuloksia, on sanottava että julkaisut ja projektit osittain onnistuivat, osittain eivät. Perustamani yhteistyökeskus Pohjanmaalla on edelleen olemassa, mutta merkittävää tutkimusta ei siellä juuri tehdä. Yhtään yliopistollista tutkimus- ja opetusvirkaa ei ole perustettu Suomeen kansanlääkinnän tutkijoille. Maamme lääketieteen opiskelijat ovat alasta yhtä tietämättömiä kuin ennenkin. Mistä tällainen asiantila johtuu? Miksi lääketieteellisen tutkimuksen ja opetuksen johtavat henkilöt eivät kiinnostu yksinkertaisista ajatuksista ja menetelmistä ? Mitä potilaan mielessä, päässä tapahtuu silloin kun hän on terapeutin hoidossa, jonka apuun hän täysin luottaa ? Tämän asian tunteminen on lääketieteellisen tiedon ydintä. Millaiseen ei-virallisten parantajien toiminnan tutkimukseen sitä nyt ohjaisin? Tutkituttaisin ensimmäiseksi, mitä henki- eli energiaparantajan ja hänen potilaidensa mielessä, hermostossa ja kehossa tapahtuu hoitojen aikana. Tämän hoitokaksikon vuorovaikutuksen käyttö erinomaisena esimerkkitapauksena lisäisi neurofysiologista tietoa parantumisaktivaatiosta yleensä.

KIRJALLISUUTTA: Hernesniemi, Antti. 1995. Jäsenet paikalleen, paha veri pois. Kansanlääkintä terveydenhoidon kentässä. Yliopistopaino. Helsinki. Hernesniemi, Antti 1999. Presentation of Bonesetter-Patient Collaboration through Positiographical Cinemanalysis. Väitöskirja. 190 s. Oulu: Oulu University Press. Hernesniemi, A. Do healers with healing hands emit thermal radiation to patients? Poster. Abstraktikirja. Lääketiede 2001. Hernesniemi, A. ”Uskomuslääkintä”. Suomen Lääkärilehti. 2002. Sundblom, M. et al. 1990-luku. Tutkimus ”henkiparantajien” (”spiritual healers”) hoidoista. LT Antti Hernesniemi 2015. Lääketieteellisen kansanparannustutkimuksen historia Suomessa väitöskirjojen valossa.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Kuppari-Hanna hoitaa Jokaisen asiakkaan maailmankatsomusta on kunnioitettava, sanoo 10 vuotta yrittäjänä kansanparantajan työtä tehnyt Hanna Aro-Heinilä

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

aikille meille on mahdollista opetella kohtaamaan selittämättömiä asioita, sanoo Livonsaarella Turun kupeessa yrittäjänä toimiva Kuppari-Hanna eli Hanna Aro-Heinilä. Kymmenen vuotta yrittäjänä toiminut kolmen pojan äiti hoitaa muun muassa kuppaamalla, kalanruototekniikalla, vaistonvaraisella ja sisäelinhieronnalla, syvärentoutuksella sekä käsien, jalkapohjien ja pään alueen käsittelyllä. Hän korostaa kuitenkin sitä, että hoito tapahtuu aina vaistonvaraisesti ja siten, että asiakkaan maailmankatsomusta kunnioitetaan. – Olen kansanparantaja. Hoidan sekä fyysisiä että henkisiä vaivoja. Puoleeni käännytään etenkin vaivoissa, joihin ei ole tarjolla selvää diagnoosia tai toimivia hoitomenetelmiä. Usein työni on meneillään olevan lääketieteellisen hoidon tukemista tai jälkihoitoa raskaiden hoitotoimenpiteiden päätyttyä. – En ole viisas pöllö, joka tietäisi mistä tässä maailmassa on kysymys. Olen matkustaja itsekin. Ei minulla ole suoraa selitystä sille, mistä parantajantaitoni tulevat, hän sanoo. – Olen lakannut antamasta nimiä tekniikoille, joita on monta. Jotkut reagoivat hyvin voimakkaasti jalkapohjien hoitamiseen ja toiset saavat avun syvärentoutuksesta. Osa asiakkaista ei pidä hieronnasta lainkaan, silloin neulat ja painelu toimivat paremmin. Toisinaan ohjaan paranemista juttelemalla, toisinaan taas rupattelen niitä näitä. On monia kehon kohtia, jotka toimivat porttina

vaistonsa varassa ihmiseen. En ole yhden tekniikan parantaja. Mitä kauemmin ja mitä ennakkoluulottomammin tätä työtä tekee, sen tärkeämmäksi tulee hoidon kokonaisvaltaisuus. Myös terve itsekritiikki on tärkeää, sitä voisi alalla toimijat mielestäni harrastaa enemmänkin - muutoin kritiikki tulee kovaäänisenä alan ulkopuolelta, Kuppari-Hanna sanoo. KARJAKON KOULUTUKSEN SAANEESTA nuoresta naisesta tuli kansanparantaja henkilökohtaisten kokemusten kautta. Ensimmäinen sattuma oli kokemus verenseisautuksesta ja sen jälkeen asiat ovat edenneet omalla painollaan. – Maailmassa tapahtuu asioita, joita ei pysty selittämään. Myös näitä kokemuksia on kunnioitettava. Parhaimmat oppinsa Kuppari-Hanna kertoo saaneensa vanhemman polven kansanparantajilta, hiljainen tieto siirtyy seuraavalle polvelle kun malttaa kuunnella. Luontaishoitoa lukuisilla kursseilla opiskellut Aro-Heinilä sanoo, että vaikka opinnot ovat antaneet uusia näkökulmia kansanparantajan työhön, yksikään kurssi ei ole yltänyt

siihen, mitä vanhemmat parantajat ovat pystyneet nuoremmalleen antamaan. – Perinteiset hoitomuodot elävät väkevämmin uudistuessaan jokaisen parantajan käsien kautta. Olen seurannut monen vanhemman polven kansanparantajan työskentelyä ja sittemmin kehittänyt oman käsialani. Katse on kohti uutta. Esimerkiksi kalanruototekniikaksi kutsuttua vanhaa suomalaista akupunktiota ei tehdä enää kalanruodoilla, vaan steriileillä neuloilla. Samoin kuppaussarvet ovat muovisia – vain kirves on edelleen sepän takoma ja äidinmaidossa karaistu. Kaikki kuppausvälineet steriloidaan autoklaavissa. SYMPAATTINEN JA HERSYVÄ NAINEN USKOO, että taito hoitaa ja parantaa tulee vaistonvaraisesta maailmasta, joka on jokaisella erilainen ja aina henkilökohtainen. – En selittele parantumistapahtumia, koska en tiedä mitä on tapahtunut enkä helpolla lähde avaamaan tapahtumia uskonnon tai maailmankatsomuksen kautta. Minulle on tärkeää, että jokainen rakentaa kokemukTIETÄJÄ IÄNIKUINEN

sen itse oman elämänfilosofiansa kautta. Haluan pysyä mahdollisimman vapaana ja kunnioittaa samaa myös asiakkaissani. Kuppari-Hanna sanoo elävänsä rajapinnalla näkyvän ja näkymättömän maailman kanssa. – Olen kahden maailman kansalainen. Päivä- ja unitajunnat sekoittuvat arjessani toisiinsa. Koen, että kykyni sivuuttaa omat älylliset rajoitukseni on tosi tärkeä työkalu. Tykkään edelleen lypsää lehmiä kaverin navetassa, mutta viihdyn myös erinomaisen hyvin parantajan roolissani. Ammatti-identiteetti ei ole niin tärkeä. Se on kuitenkin jotain ulkoista. KYMMENEN VUOTTA YRITTÄJÄNÄ on pitkä aika kenelle tahansa ja varsinkin kansanparantajalle. Pienestä ja vähästä alkanut hoitotyö kasvoi nopeasti ja kun asiakkaita alkoi

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

tulla, oli yrityksen perustamisen aika. – Nyt otan korvauksen parantamistyöstä, maksan arvonlisäverot ja kerrytän eläkettäni. Olen todella tyytyväinen elämäntilanteeseeni. Livonsaarella pyöreitä vuosia juhlistettiin perheenäidin uusilla työtiloilla. Marraskuussa 2014 avattu Parantola on hirsirakentajana työskentelevän puolison taidonnäyte. Kupattavat saavat nauttia puukiukaan lämmöstä ja turvallisista perinnehoidoista. Hoitotupa on tilava ja sen sydäntä, luonnonkivitakkaa, lämmitetään talvisaikaan päivittäin. – Puolisoni päätti, että ei halua enää edustaa, vaan lukea aamun lehden kalsarit jalassa. Niin minä ja asiakkaani saimme uudet tilat kotipihamme ulkopuolelta. Täällä on hyvä tehdä työtä, perinnehoidot ja nykyaika kulkevat käsi kädessä. Hanna Aro-Heinilä tekee tiivistä yhteistyötä myös virallisen lääketieteen edustajiensa kanssa. Moni lääkäri lähettää asiakkaansa kupattavaksi ja erityisesti Aro-Heinilän arpikudoshoidot ovat herättäneet kiinnostusta virallisen lääketieteen edustajien keskuudessa. – Tykyttävät ja kiristävä arpikudokset paranevat ilman dramatiikkaa ja ylimääräistä mystiikkaa. Hoito tulee jostakin selkärangasta. Minulle riittää, että se toimii. Uskon, että yhteistyöni lääkäreitten kanssa edistää kansanparannuksen asemaa. – Olen aikanaan sen valinnan tehnyt, että teen tätä työtä viranomaisten näkökulmasta katseenkestävästi, tämän aikakauden ehdoilla samalla pysyen uskollisena jollekin näkymättömälle, selittämättömälle ja ajattomalle, Kuppari-Hanna kiteyttää.

Äänet tuntemattomasta

anhemman miehen rehevä, murteinen ääni kertoo minulle puhelimessa erikoista tarinaa. Hän etsii apua ystävälleen, joka kuulee vieraiden äänten juttelevan hänelle häiritsevästi, etenkin öisin. Mies vakuuttaa minulle, että virallinen terveydenhuolto on hänet terveeksi todennut. Lääkkeistä hänelle oli tullut vain huono olo. En tiedä, millä tavalla tällaiset ilmiöt kuuluisi selittää. Luonani käy monenlaisia ihmisiä. Samoin kuin muutkin, joudun toisinaan kamppailemaan ennakkoluulojeni kanssa, niin kotoisaksi kuin tunnenkin oloni selittämättömillä vesillä. Mietin, onkohan tapaus sittenkään minun hoidettavissa? Onkohan hän niin huonokuntoinen ja hauras mieleltään, että hän kuuluisi toisenlaisten ammattilaisten hoitoon? Lupaan auttaa miestä sillä ehdolla, että hänen itsensä tekee mieli tulla nimenomaan minun luokseni. Lupaan pitää hänestä hyvän huolen ja kuunnella koko tarinan – ja sitten katsoa mitä on tapahtuakseen. Kaikki alkoi siitä, kun hän oli suuren elämänmuutoksen pyörteissä päätynyt erään hengellisen liikkeen parantamiskokoukseen. Liikkeenjohtaja oli laittanut käden hänen päällensä ja hän oli menettänyt tajuntansa. Tapahtuneesta oli kulunut yli 10 vuotta. Mies oli normaalisti työelämässä ja koki muutoin voivansa hyvin, paitsi että kärsi kuulemistaan äänistä, sillä ne koskivat aina jotain ikäviä asioita. Vaati myös paljon tahdonvoimaa olla välittämättä äänistä. Mies kertoi, että Parantolaan sisääntullessa äänet olivat hiljenneet. Lävitseni menivät kylmät väreet. Vakuutin hänelle, että hän saa apua. Siitä, mitä sen jälkeen tapahtui, en osaa kertoa. Osa minusta näki, mistä oli kyse. Osa minusta kurkotti maailmaan, jonne ymmärryksemme ei yllä. Iso mies lähti Parantolasta kyynelehtien ja tietäen, että hänen ei enää tarvinnut kärsiä vieraiden äänien keskustelusta. Olin tavattoman iloinen hänen vapauden tunteestaan. Uskon, että kaikki arvailut siitä, mitä mies kävi läpi 10 vuotta sitten ja nyt, ovat vaillinaisia. Kova tuulenpuuska peltoaukealta päin painautuu hirsiseiniä vasten humisten. Tuvassa vallitsee sanoinkuvaamaton rauha ja turvallisuuden tunne. kuppari.fi/blogi

HANNA ARO-HEINILÄ

Kuppari-Hanna 040-59 05 379 Pohjanpääntie 90b 21180 Livonsaari hanna.aro-heinila (at) yhteisokyla.net

”Paranemisen saat aikaan sinä. Vaikka sinulla olisi pitkäaikainen sairaus muista, että kehosi on tehty uusiutumaan. Luovu mielesi asettamista esteistä paranemiselle.”

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Saunan sielunpalautus

os viiden miljoonan asukkaan maassa lämpiää yli kaksi miljoonaa saunaa, voidaan kai rehellisyyden nimissä todeta, että me suomalaiset olemme suurta saunakansaa. Olemme saunoneet nykytietämyksen mukaan 10.000 vuotta. Aluksi maakuopissa ja hikoiluteltoissa, sittemmin saunomista varten rakennetuissa saunarakennuksissa. SAUNA ON MEILLE KUITENKIN NIIN TUTTU, tavallinen, että olemme unohtaneet sen tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet niin fyysisen, psyykkisen kuin henkisen hyvinvointimme parantamisessa. Sauna ja kylpyperinteet ovat tarjonneet meille aina sitä, mitä olemme kulloinkin tarvinneet. Jo Elias Lönnrot ymmärsi antaa saunan käytöstä monipuolisen kuvan. Sauna oli hänen kirjoituksissaan paitsi peseytymispaikka ja kauneussalonki, myös työtila, vuodenkiertoon, elämänvaiheisiin ja siirtymärituaaleihin liittyvä puhdistautumispaikka, mutta myös taika- ja noitasauna. Meidän aikaamme leimaavat kiire ja stressi, sekä niiden mukanaan tuomat moninaiset henkiset ja fyysiset vaivat. Tässä ajassa tarvitsemme aikaa ja tilaa rauhoittua, eheytyä, saada energiaa ja parantua. Tarvitsemme perinteistä hoitosaunaa, jossa saunan löyly ja hoitava vihtominen voivat uudistaa ja puhdistaa meidät niin fyysisellä, psyykkisellä kuin henkiselläkin tasolla. KANSANPERINTEESSÄMME SAUNAAN kytkeytyivät keskeisesti suomalaisen kansanparannuksen eri muodot: kuppaus, hieronta, jäsenkorjaus ja rohtokasvien käyttäminen. Vihtominen, hieronnan ja rohtokasvien käytön yhdistelmä, on ollut olennainen osa saunassa tapahtuvaa parantamista. Entisaikoina tiedettiin että vihta, joka on ”tulen tuttu ja kiuaskivien koskettelema” auttaa paitsi sairauksien estämisessä, vaikuttaa myös tunne-elämään. Vihtomisella on siis paitsi fyysistä mielihyvää tuova ja kehon toimintoja kuntouttava vaikutus, merkityksiä myös henkisenä puhdistumisriittinä. Erityisesti henkisiä vihtomisen merkityksiä ei maassamme juurikaan enää tiedosteta. Perinteisessä hoitosaunassa toteutettu hoitava vihtominen sisältää paljon erilaisia liikkeitä, joiden avulla kylvetettävän keho saadaan rentoutumaan ja lämpenemään. Samalla myös mieli rentoutuu. Vihtomisessa käytetään useita erilaisia vihtoja, joilla ropsutellaan, ripotellaan, ravistetaan, rummutellaan, läiskitään, varistetaan, haudotaan ja painellaan.

MAARIA ALÉN

Perinnesaunottaja-kuppari, ammattivihtoja, kansanomaisen hieronnan ja jäsenkorjauksen kisälli. maaria@travellamo.fi puh. 040 719 2848

Vihtomisessa käytetään useita erilaisia vihtoja, joilla ropsutellaan, ripotellaan, ravistetaan, rummutellaan, läiskitään, varistetaan, haudotaan ja painellaan.

VIHTA ON LAHJA LUONNOLTA. Erilaisilla vihdoilla voidaan saada aikaan erilaisia vaikutuksia. Vihdassa käytetyt kasvit muistuttavat kehoamme, mieltämme ja sieluamme kuinka olla terve ja kuinka toimia oikein. Esivanhempamme muistivat tämän ulkoa. Me olemme tämän lähes unohtaneet. On aika palauttaa keskuuteemme esivanhempiemme vanha tieto, saunan sielu, löylyn uudistava ja puhdistava voima sekä vihdan moniulotteiset vaikutukset. TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Suomesta rakennetaan parasta hyvinvointimatkailukohdetta Suomalaisen hyvinvointimatkailun vision mukaan Suomi on vuonna 2020 maailman paras luonnollisen hyvinvoinnin lähde

KITI HÄKKINEN

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Visit Finlandin Finrelax-hyvinvointimatkailuhankkeessa.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

yvinvointimatkailun osuus Suomen matkailutarjonnassa on kasvanut viime vuosina ja hyvinvointi osana Suomi-lomaa kiinnostaa kansainvälisiä matkailijoita. Työ- ja elinkeinoministeriön uudessa Suomen matkailun kasvun ja uudistumisen tiekartassa 2025 hyvinvointimatkailu on valittu yhdeksi kehitettäväksi kärkiteemaksi. Finrelax-kärkiohjelman tavoitteena on tehdä Suomesta hyvinvointimatkailun kärkimaa. Matkailun edistämiskeskus päivitti vuonna 2014 yhdessä yritysten ja sidosryhmien kanssa hyvinvointimatkailun kehittämisstrategian kansainvälisille markkinoille vuosille 2014-2018. Strategiassa todetaan, että Suomen vapaa-ajanmatkailun tärkeimpiä vetovoimatekijöitä kansainvälisillä matkai-

lumarkkinoilla ovat luonto, vesi, metsät ja erämaat sekä niiden tarjoamat aktiviteettimahdollisuudet. SUOMEN MATKAILUTARJONNAN YLEISIÄ PAINOPISTEITÄ ovat erilaisten kohteiden tarjoamat luontoon pohjaavat monipuoliset aktiviteetit, luonnon tarkkailu, saunaelämys, rauhoittuminen ja hiljaisuus, sekä näiden vastapainona kulttuuritarjonta ja monipuoliset tapahtumat. Etenkin Pohjois- ja Järvi-Suomessa sekä saaristossa luonnon merkitys matkailussa korostuu. Tämä pätee myös hyvinvointimatkailun osalta, kun haetaan laadukkaita, kokonaisvaltaisia elämyspalveluita jotka tuottavat sekä fyysistä että psyykkistä mielihyvää. Finrelax-ohjelman tavoitteena on tukea matkailualueita, yrityksiä ja yhteistyöverkostoja näiden palveluiden tuotteistamisessa ja kansainvälisessä markkinoinnissa. HYVINVOINTIMATKAILU ON YKSI KANSAINVÄLISEN matkailun nopeimmin kasvavista osa-alueista. Suomalaisen hyvinvointimatkailun vision mukaisesti Suomi on vuonna 2020 maailman paras luonnollisen hyvinvoinnin lähde. Lähivuosien yhteinen tavoitteemme on tehdä Suomea tunnetuksi puhtaaseen luontoon, suomalaiseen saunaelämykseen, liikuntaan, terveelliseen ruokaan ja suomalaiseen hoito-osaamiseen perustuvan tarjonnan avulla. Suomella on hyvät edellytykset tulla merkittäväksi hyvinvointimatkailukohteeksi luontaisten vetovoimatekijöidemme ja eri toimijoiden välisen ennakkoluulottoman ja monipuolisen yhteistyön avulla. TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Oman myytin matkassa

M EERO PELTONEN

Peltonen on työyhteisökouluttaja, jolla on pitkä kokemus organisaatioiden työnohjauksesta, psykologiasta, mytologiasta ja kansanperinteestä. Hän auttaa ihmisiä haltioitumaan, löytämään terveyden ja luovuuden lähteet sekä oman polkunsa. ”Oman myytin matkassa”- luento Pohjanseidalla 17.7.2015. Miten tieto voimavaroistamme ja ainutlaatuisista kyvyistämme näkyy lapsuuden unissa ja muistoissa? Miten niissä välittyvät tilanteet, vastavoimat ja vertauskuvat vaikuttavat nykyhetkessä ja viitoittavat myyttistä matkaamme? sähköposti eerope@gmail.com kotisivut eeropeltonen.fi

iten tieto voimavaroistamme ja ainutlaatuisista kyvyistämme näkyy lapsuuden unissa ja muistoissa? Miten niissä välittyvät tilanteet, vastavoimat ja vertauskuvat vaikuttavat nykyhetkessä ja viitoittavat myyttistä matkaamme? Vastaukseni on itsetuntemusta lisäävä keskustelu, jossa asiakas saatetaan lapsuuden unien ja muistojen äärelle. Näiden kokemusten sisältämien vastavoimien ja vertauskuvien merkitykset avataan, tuodaan eheyttämään asiakkaan elämää ja viitoittamaan hänen tulevaisuuttaan. TIENI ORGANISAATIOIDEN JA YKSILÖIDEN VALMENTAJAKSI alkoi vuonna 1991. Tuolloin myin stereoni ja LP-levykokoelmani sekä lähdin kuudeksi viikoksi Zürichiin itsetuntemus- ja viestintätaitoja opiskelemaan. Käyn edelleen vuosittain eri puolilla maailmaa koulutuksissa ja konferensseissa; muun muassa Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Sveitsissä. Matkoillani päivitän tietotaitoni etenkin kansainvälisten konfliktien ratkaisussa, työnohjauksessa sekä oman persoonan käytössä työelämässä. Valmentajan urani alkuvaiheessa aloin uppoutua yhä syvemmin suomalais-ugrilaiseen, balttilaiseen ja skandinaaviseen kansanperinteeseen. Tietoa kertyi runsaasti ja niin perustin ystäväni kanssa elämyspalvelun, joka toteutti perinteeseen pohjaavia palveluja liike-elämän ja oppilaitosten käyttöön. Vuosina 2010 – 2012 toimin Päivölän Opistossa maamme ainoan kansanperinteen linjan kehittäjänä ja johtajana. Opinnoissa kävimme läpi suomalaisen tradition koko kirjon yli 50 opettajan ohjauksessa. Tutuksi tulivat mm. kansanrunous, etymologia, mytologia, arkeologia, kansanlääkintä, erätaidot ja käsityöperinne. AMMATILLISEN OSAAMISENI TÄYDENTÄÄ laaja opinto- ja työkokemukseni musiikin, draaman ja teatterin parissa. Laulan kaikenlaista musiikkia. Erikoisalueitani ovat runonlaulu, kurkkulaulu ja kaikenlainen kansanmusiikki. Olen tehnyt musiikkiteatteria ja ohjannut tarinateatteria. Myös elokuvaus ja lehtityö on tullut tutuksi opintojen myötä. Luova taustani näkyy persoonallisessa ja innostavassa valmennustavassani. Käytänkin tarinankerrontaa, huumoria ja nopeaa assosiointikykyäni työni elävöittämiseen. Sopivalla hetkellä saatan myös laulun luikauttaa. Työni perustuu kokemukseen siitä, että ryhmän tai yksilön sisältä nousseet visiot on myös mahdollista toteuttaa. Tarjoan työkaluja ja valan uskoa näiden päämäärien saavuttamiseen.

Vanha kansa ajatteli, että taudit tarttuivat ihmiseen vaikkapa metsästä tai kateelliselta ihmiseltä. Vaiva suisti ihmisen tasapainosta. Parantajan tehtävänä oli nostaa hoidettavan luontoa – vahvistaa hänen tahdonvoimaansa. Yhteisvoimin kutsumaton vieras ajettiin pois hoidettavan kehosta. Joskus potilas koki, että oli toiminut väärin ja saanut vaivan palkakseen. Tällöin pyydettiin anteeksi vaivan aiheuttajalta.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Hyvinvointia metsästä

I RAIJA KOMPPULA

Matkailuliiketoiminnan professori Itä-Suomen yliopisto

tä-Suomen yliopiston hankkeessa Metsä hyvinvointimatkailun kohteena on kehitetty metsään, biosfäärialueeseen sekä paikalliseen karjalaiseen kulttuuriin perustuvaa hyvinvointimatkailutuotteistoa sekä kotimaiselle että japanilaiselle hyvinvointimatkailumarkkinalle. Hyvinvointituotteen ydinresursseja ovat metsä, järvet, biosfäärialueen puhdas ilma, luonnonantimet sekä niistä jalostetut elintarvikkeet ja muut tuotteet, karjalainen kulttuuri ja kansanparannustietotaito. Tuotteisto koostuu yksittäisistä matkailupalveluista, joista voidaan rakentaa eripituisia paketteja sekä yksittäisille matkailijoille että ryhmille IDEA HANKKEESTA SYNTYI JAPANILAISEN LÄÄKÄRIN FUMIO HIRANON aloitteesta hänen vieraillessaan Pohjois-Karjalassa ensimmäisen kerran vuonna 2009. Fumio Hirano on työssään perehtynyt metsäterapiaan ja metsän terveysvaikutuksiin. Hvyinvointimatkailu ilmenee Japanissa erityisesti perinteisenä kylpyläkulttuurina, ja toinen merkittävä muoto on niin sanottu Shinrin-yoku, jonka suomeksi käännettynä tarkoittaa metsäilmassa kylpemistä tai metsäterapia. Metsäterapian positiivisia terveysvaikutuksia on Japanissa tutkittu laajasti. Fumio Hirano kiinnostui Suomesta, tuhansien järvien ja metsien maasta, ja halusi tutustua tapaan, jolla suomalaiset hyödyntävät metsiä ja järviä terveyden edistämisessä. Suomalaisessa metsässä moni japanilainen testiryhmän jäsen koki olevansa ensimmäistä kertaa elämässään todella huoleton, niin rentoutunut, että koki olevansa jopa hiukan eksyksissä, mutta äärimmäisen onnellinen ja huoleton. Joku kertoi halanneensa puuta, mutta koki, että puu halasikin häntä. Hiljaisuuden äänten kuunteleminen on monelle suurkaupungin asukkaalle todellista luksusta.

Lääkäri Fumio Hirano-Takemura Kuusamon Kansanparannuspäiville

etsäterapian kehittäjä, japanilainen lääkäri Fumio Hirano-Takemura osallistuu Kuusamon Kansanparannuspäiville perjantaina 18.7.2015. Hän luennoi Seidalla metsien terveysvaikutuksista. Metsässä kävelyn tervysvaikutuksia on tutkittu Japanissa jo pitkään. Tutkimuksien perusteella on todettu, että metsissä kävelyllä on useita erilaisia terveysvaikutuksia. Metsäkävelyitä on tarjottu lääkärin ohjauksella ihmisille, jotka haluavat parantaa hyvinvointiaan ja terveyttäään. Japanissa on muutamia metsiä, joilla on setrifoitu metsäterapia -status eli kliinisesti todettuja tervysvaikutuksia.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Sertifikaatin Japnissa myöntää Forest Theraphy Executive Commitee. Metsässä kävelyn on todettu rentouttavan, vähentävän stressiä ja stressiin liittyviä sairauksia, alentavan verenpainetta sekä vahvistavan immuniteettia. Japanissa ollaan metsäterapiassa pisimmällä. Toimintaa koordinoi ja markkinoi International Society of Nature and Forest Medicine. Heidän mukaansa Japanissa on kahdeksan eri metsäterapiaa tarjoavia paikkoja, joista kolmella on yhtys lääkäripalveluihin. Yksi vanhemmista terapiapaikoista on Akazawan metsä Naganon alueella. Se sai sertfikaatin 2006, paik-

kaa pidetään metsäterapian ja ”metsäkylpyjen” syntypaikkana. Lääkärintarkastuksia metsäterapiakeskuksen yhteydessä hoitaa Kiso Hospital yhteistyössä Naganon prefektuurin kanssa.

www.shinrin-yoku. org/research.html

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Kansanparantajat Kuusamossa HOITOPÄIVÄ lauantaina 18.7.2015 Pohjanseidalla

MAARIA ALÈN

Hoitopäivä lauantaina 18.7. 2015 klo 10-18, Kuusamon Pohjanseita|Metsäkylpylä, Sossonniementie 37 C, paikalle opastekyltit Kuusamon keskustasta Muikkutieltä saakka. Tapahtumapaikalla opastetaan oman hoitajan luo. Hoitoajat varataan suoraan hoitajilta. Asiakkaita pyydetään ottamaan mukaan käteistä rahaa. Hoidon kesto 45 minuuttia, hinta 50 €. HANNA ARO-HEINILÄ, LIVONSAARI

Syvärentoutus vaistonvaraisella hierontatekniikalla, kalanruototekniikka (suomalainen akupunktio), vatsan hieronta (hoitaa sisäelimiä). Hoitotekniikka valitaan vaivan mukaan asiakkaan kanssa yhdessä, kuppari.fi, kuppari.fi/blogi, hanna.aro-heinila@yhteisokyla.net, puh. 040 590 5379. MAARIA ALÈN, LAHTI

Perinnesaunotus, vihdonta, kylytys klo 17-19, rentouttava klassinen hieronta 30 min, hinta 30 e. Hoitava vihtahieronta ja perinteinen kylytys, hinta 50 €. Hoitoaika 45 minuuttia (sis.alkuhaastattelu, yrttijuoma, virutus, lämmittely, hoitava vihdonta ja kylytys, vilvoittelut ja valelut). Klassinen vihdonta, hinta 30 €. Hoitoaika 30 minuuttia. maaria@travellamo.fi, puh. 040 719 2848. SEPPO PASANEN

JANNE NISSI, HÄMEENLINNA

Jäsenkorjaus nissijanne74@gmail.com, puh. 044 556 2074. HANNE NIKKINEN, KAUNIAINEN

Jäsenkorjaus, energiahoito. Hoito valitaan asiakkaan kanssa tarvittavia tekniikoita käyttäen www.rentovirta.fi, puh. 040 540 1045, hanne.nikkinen@ rentovirta.fi LAURA KOSKINEN, HELSINKI

MARKKU JUOLA

Jäsenkorjaus, energiahoidot. Jäsenkorjaus on koko kehon vaivoihin poistamaan kipua ja parantamaan ryhtiä. Energiahoito auttaa kehon ja mielen epätasapainotiloissa poistaen kipua, stressiä ja kaikenlaista ahdistusta ja hengen kolotusta. http://www.lauranvalo.fi, laura.koskinen1@gmail.com, puh. 050 338 9772. REA NIKKINEN, KERAVA

Näkijä ja energiahoitaja. Parantava luenta: selväaistinen luenta ja energiahoito sinulle tai elämäntilanteellesi. rea@esoterea.fi, puh. 050 350 4952. JARMO PIHLAVAMÄKI

Jäsenkorjaus, hieronta, hermoratahieronta jarmo@mourulanvaari.fi, puh. 044 522 4496. TEEMU ILOLA, ESPOO Energiahoito, heijastehoito ja käsillä parantaminen. ANTERO KOIVUNEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

teemu.ilola@gmail.com, puh. 045 262 7288

MAURI ILOLA, ESPOO

Heijastehoito, perinteinen käsillä parantaminen, puh. 040 835 1231. RUUT MATERSON- NUMMELA, HELSINKI

Jjäsenkorjaus, kalvojen aukaisu, ruutuma@gmail.com, puh. 050 549 2282. SINIKKA PULLA, HELSINKI

Shiatsu, jäsenkorjaus, energiahoito, pulla.sinikka@gmail.com, puh. 0400 770 485.

HANNA ARO-HEINILÄ

PÄIVI SOHLSTEN, KOUVOLA

Jäsenkorjaus, energiahoito, aurinkokivi1@gmail.com, puh. 044 533 8542. EERO PELTONEN, HÄMEENLINNA

Itsetuntemusta lisäävä keskustelu, jossa asiakas saatetaan lapsuuden unien ja muistojen äärelle. Näiden kokemusten sisältämien vastavoimien ja vertauskuvien merkitykset avataan, tuodaan eheyttämään asiakkaan elämää ja viitoittamaan hänen tulevaisuuttaan. Kotisivut eeropeltonen.fi, eerope@gmail.com, puh. 040 585 0358. MARJA HEINONEN, TAMPERE

Tietoinen läsnäolo harjoituksia, www.ilonam.fi/, marja.heinonen@ilonam. com, puh. 050 66789. EERO PELTONEN PÄIVYSTÄVÄT KANSANPARANTAJAT OTTAVAT VASTAAN ILMAN AJANVARAUSTA JONI PAAVILAINEN, URJALA

Jäsenkorjaus sekä kalanruototekniikka, MARKKU MÄKINEN, KEMIJÄRVI

Syvähieronta, hieronta. RAUNO RINNE, PORI

Jäsenkorjaus, syvä kalvojen ja hermoratojen hieronta, energialla katsominen ja hoitaminen. PAIKALLA MYÖS kansanparantajia Suomen Kansanparantajaseurasta tapaamassa yleisöä: PENTTI SALMELA, ANTERO KOIVUNEN, MARJA VALTANEN, MARKKU JUOLA.

PENTTI SALMELA

SEPPO PASANEN, HELSINKI

Perinteinen kaustislainen jäsenkorjaus, hieronta, osteopaattiset mobilisoivat hoidot, tuki- ja liikuntaelin vaivojen erikoisosaaminen, kansanperinnetaitojen kouluttaja. Pasanen on lauantaina paikan päällä kertomassa jäsenkorjauksesta sekä perinnehoidoista ja keskustelee asiakkaiden kanssa ja auttaa haastavissa tapauksissa. HEIKKI AALTO, KUUSAMO/KEMPELE

Kansanparannuksen mestari, hermoratojen ja -jänteiden hieronta ja korjaus Heikki kertoo paikan päällä omasta hoidostaan ja tekee näytöshoitoja. TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TUOMME HYVINVOINTIA TYÖHÖN.

HWA HEALTH & WELLBEING ACADEMY OY

Hyvä arki ja työkyky pohjautuvat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. HWA:n räätälöidyt hyvinvointiohjelmat auttavat ihmisten työkyvyn ylläpitämisessä ja parantamisessa. HWA:n osaaminen, modernit työkalut ja metodit sekä pitkäjänteinen sitoutuminen saavat aikaan mitattavia tuloksia. HWA tekee yhteistyötä eläkeyhtiöiden, vakuutusyhtiöiden, lääkäriasemien sekä liittojen kanssa. HWA:n valmentajat ammattilaisia.

ovat

työhyvinvoinnin,

stressinhallinnan

MITATTAVAA VAIKUTTAVUUTTA

muutosjohtamisen

Kun asiakasyrityksemme työntekijä tulee mukaan HWA:n valmennuksiin, niin hän täyttää ensiksi tarkan alkukartoituslomakkeen. HWA räätälöi aloittavan ryhmän valmennuksia osaltaan näiden tuloksiin perustuen. Työhyvinvointiohjelman kuluessa me mittaamme sen vaikuttavuutta säännöllisesti fiilismittarin sekä asiakasyrityksen kanssa yhteisesti luotujen euromittarien avulla. HWA Health & Wellbeing Academy Oy Tuukkalan kylätie 7 D 50500 Mikkeli Sähköposti asiakaspalvelu@hwa.fi Puhelin 010 3242650

HWA Health & Wellbeing Academy Oy Y-tunnus 2655706-9 / Tuukkalan kylätie 7 D, 50500 Mikkeli (käyntiosoite) / www.hwa.fi

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIE VIE VIENAAN Rajan takana Vienan Karjalassa kansanparannus on voimissaan: se on ihmisten arkea uskomuksineen ja hoitomuotoineen. Suomalaiset kansanparantajat vierailivat kalevalaisten kollegojensa luona. Solovetskin luostarisaarella ja Santeri Lesosen luona Venehjärvellä löytää maailman, jota ei enää uskoisi todeksi. TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Kalevalan

lääkintätietous

K ARNO FORSIUS

(s. 1929) on lahtelainen lääketieteen ja kirurgian tohtori. Hän on myös tunnettu lääketieteen historioitsija.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

alevalan uudistetun ja laajennetun laitoksen saavuttaessa 150 vuoden iän vuonna 1999 oli aihetta tarkastella kansalliseepostamme myös lääkintätietouden kannalta. Kiinnostavaksi asian tekee se, että teoksen on koonnut ja kirjoittanut Elias Lönnrot, joka oli koulutukseltaan lääkäri. Kalevala on siinäkin suhteessa poikkeuksellinen kansalliseepos, että sen kuvauksen kohteena eivät ole pelkästään sotaiset sankariteot, vaan suureksi osaksi Kalevan kansan pyrkimykset kohden parempaa tulevaisuutta omassa elämänpiirissään. Vaikka Kalevala perustuukin suomensukuisten kansanheimojen keskuudessa syntyneeseen ja tallentuneeseen kertomaperinteeseen, on teosta kuitenkin pidettävä Lönnrotin omana runoteoksena. Tiedämme Lönnrotin olleen kiinnostunut suomalaisten kansanomaisesta lääkintätietoudesta jo runonkeräystoimintansa alkuvaiheista saakka. Näin hänellä oli oivallinen rnahdollisuus ottaa Kalevalaan myös tätä aihepiiriä koskevia kansanrunouden aineksia. Kalevala on kuitenkin ensisijaisesti kirjallinen ja taiteellinen luomus, johon tautien uhka ja esiintyminen liittyvät vain sikäli kuin

se on teoksen sisällön kannalta aiheellista. Siitä huolimatta Kalevala antaa meille mahdollisuuden tarkastella ainakin kansanomaisen lääkintätietouden peruspiirteitä. Kalevalaiseksi katsottava kansanrunous on syntynyt ja kerätty aikana, jolloin kristillinen kulttuuri oli vaikuttanut suomalaisten kansanheimojen elämään ja käsityksiin jo puolen vuosituhannen ajan. Kansan uskomukset elivät perimätiedon välittäminä sitkeästi vuosisadasta toiseen. Syyn ja seurauksen jokapäiväisten esimerkkien perusteella ihmisellä on taipumus etsiä selitystä myös niille ilmiöille, joissa syy ei olekaan selvästi havaittavissa. Tällöin ihminen ajatusmalliensa perusteella valitsee ilmiöille sellaisen selityksen, jonka hän voi uskoa paikkansa pitäväksi. Vain koeteltu tieto saattoi vähitellen horjuttaa lujaksi kiteytynyttä perinnettä. Ennen 1800-luvun puolivälia sisäisten sairauksien eli tautien olemus oli yleisesti ottaen tuntematon kansan keskuudessa, ja lääketieteenkin piirissä nykyaikaiset, tieteellisesti perustellut käsitykset olivat silloin vasta muovautumassa. Kun kansan piirissä pohdittiin tautien olemusta, tarjoutui itsestään selvästi kaksi käsitystä: ihmisessä oli jotakin liikaa tai hänestä puuttui jotakin. Jos hänessä oli jotakin liikaa, uskottiin sen olevan tauti sinänsä oireineen tai paholainen ilkeine temppuineen. Tauteja pidettiinkin yleisesti olioina, jotka eri syistä pääsivät tunkeutumaan ihmisen sisikuntaan kohtalokkaine seurauksineen, ellei parannusta ollut löydettävissä. Toisaalta paholaisuuden ja toisaalta kaikkivoipaisen Jumalan välillä vallinneeseen kaksijakoisuuteen liittyen myös taudit jaettiin panentatauteihin ja Jumalan tauteihin. Panentataudeilla eli poikenluomilla tai rikkeillä, jotka eivät olleet Jumalan säätämiä ja lähettämiä, ymmärrettiin tauteja, jotka joku pahansuopa ihminen, paholainen tai pahanilkinen haltia oli ihmiseen taikakeinojensa avulla pannut tai lähettänyt. Jotta tällaisia tauteja olisi voinut ihmiseen panna, piti niitä tietenkin olla olemassa. Eri kansoilla on ollut, kulttuurin ja perinteiden eroavaisuuksista huolimatta, hyvinkin samantapaisia käsityksiä tautien alkuperästä

The traditional medical art in Kalevala

he first edition of the Finnish national epic, Kalevala, was published in 1834 and the new, added edition 1849. The author of this work was Elias Lönnrot, a physician. Kalevala is not only a martial heroic tale, for a great part of the epic describes the life of people in peaceful action. The magic verse element of Kalevala is relatively abundant. A great part of it represents the ancient traditional medical art. According to it internal illnesses were particular beings, which could be divided in two categories, the illnesses send by God and the illnesses inflicted by evil spirits. The latter ones could be raised by the devil, vicious men or goblins. The cure of the illnesses took place by means of practising magic. The magic verses included generally several sections as the words of origin of the illness, words of precaution, words of supplication (prayer), words of conjuration (exorcism) and possibly words of cure. The magic verse element of Kalevala contains much insight into the traditional medical art of ancient Finnish folk tribes. The abundance of this subject in Kalevala without doubt results from the circumstance, that its author Elias Lönnrot was an expert as well in folklore as in medicine. TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Matkalla Kalevassa. Neuvonpidossa Kuittijärven rannalla vasemmalta Markku Juola, Santeri Lesonen. Pentti Salmela, Seppo Pasanen, Antero Koivunen ja Heikki Aalto.

Esi-isiltä perittyä tietotaitoa Suomalaiset ja karjalaiset kansanparantajat pohtivat Kalevalassa ihmisen suhdetta elinympäristöönsä

uonto on paras lääkäri, totesivat Vienan Karjalassa Kalevalassa vierailleet Suomen Kansanparantajaseuran jäsenet. Kaksipäiväisellä vierailulla Kalevalassa korostettiin ihmisen suhdetta luontoon ja ympäröivään yhteisöön. – Ihminen on ymmärrettävä psyko-fyysiseksi kokonaisuudeksi. Vienassa tämä ymmärrys elää arkipäiväisenä ja voimallisesti. Suomessakin se tekee uutta tuloaan, iloitsee kansanparantajaseuran Pentti Salmela.

Luonto ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme sitä Suomen Kansanparantajaseuran jäsenten mukaan ihmiset ja yhteiskunta voivat pahoin, koska ovat kadottaneet kyvyn kuunnella itseään ja ympäristöään. Luonto ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme luontoa, todettiin tapaamisessa. Kansanparannus on ikiaikaista, suvusta sukuun ja sielusta sieluun siirtyvää tietoa ja taitoa, joka on ollut läsnä aina. Parantajia niin Karjalassa kuin Suo-

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

messakin yhdistää näkemys siitä, että elämä on laaja ja lavea, paljon enemmän kuin mitä me näemme. – Kansanparannus pohjautuu syvään sisäiseen tietoon ja taitoon. Oli hienoa nähdä, kuinka tätä taitoa arvostetaan Vienan Karjalassa ihan arkipäiväisenä asiana, sanoo oulunsalolainen kansanparantaja Markku Juola.

Kansanparantajat ovat näkijöitä Juolan mukaan kansanparantajat ovat näkijöitä, jotka tulkitsevat hädässä olevia näyttäjiä. Hän jakaa saman elämänfilosofian kuin Vienassa kansanparantajia isännöinyt, tunnettu venehjärveläinen parantaja Santeri Lesosen. – Aikamme on täynnä näyttäjiä. Lapset, nuoret ja perheet oireilevat ympäristönsä pahaa oloa. Yhteiskunnan ja meidän yksittäisten näkijöiden tehtävänä on lukea heitä ja auttaa. Yhteisöllisyys perheiden, sukujen ja naapuruston kesken on voimavara, joka pitäisi ymmärtää ottaa jälleen käyttöön. Lähimmäisen kuunteleminen on taito ja tämä taito on meillä jokaisella.

”Nouse luontoni lovesta, syntyni syvästä maasta, havun alta haltiani, kiven alta kiivauteni, nouse maan alta makoamasta, päivän päälle päästämästä, Nouse koskesta kuohuvasta, pimeästä Pohjolasta, tarkasta Tapiolasta....” (SKVR, Suomen kansan vanhat runot, Luonnon nostatus)

Luonnonmukaista terveydenhoitoa Kansanparannus eli kansanlääkintä on esi-isiltä perittyä tietotaitoa. Suomessa hoitomenetelmistä tunnetaan parhaiten jäsenkorjaus, kuppaus, erilaiset hieronnat ja kylvyt, kivun hallinta, kasveilla parantaminen, energiahoidot ja käsillä parantaminen. Vienassa kansanparannukseen liittyvät voimallisesti myös loitsut, joista useimmat pohjautuvat kansalliseepokseemme Kalevalaan. – Kansanparannus on luonnonmukaista terveydenhoitoa parhaimmillaan. Hoitoja on ajansaatossa muuteltu vastaamaan kulloisenkin aikakauden vaatimustasoa, mutta perustiedon pohja on sama kuin mitä se on ollut kansan omissa hoitotavoissa kautta vuosisatojen, sanoo Suomen Kansanparantajaseuran puheenjohtaja Pentti Salmela. Suomen Kansanparantajaseuran jäsenet ovat henkilöitä, jotka käyttävät työssään perinteisen kansanparannuksen hoitomuotoja. Seuran tehtävänä on huolehtia perinteisten, kansan omintakeisten ja historiallisten kansanparannustapojen säilymisestä ja opettamisesta maassamme sekä harjoittaa niitä nykyaikaisten hoitomuotojen rinnalla. Seura on perustettu vuonna 1996 ja siinä on tällä hetkellä 100 jäsentä.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Vienan Karjalan tietäjistä

SANTERI LESONEN

Vienan Karjalan tuntija ja puolestapuhuja Santeri Lesonen on myös kansanparantaja, joka on tallettanut merkittävän määrän vienalaista perinnetietoa. Hän asuu kotikylällään Venehjärvellä ja kestitsee mielellään vieraita. Tietäjyys kulki Vienan Karjalassa muutaman harvan tunnetun suvun varassa. Näitä olivat esimerkiksi Omenaiset, Lesoset ja Maliset.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

ietäjät Vienan karjalassa olivat enemmän kuin parantajia. Tietäjää tarvittiin arkipäivän ongelmissa ja myöskin juhlissa. Karjalaisissa häissä tietäjä - patvaska oli miltei morsiamen ja sulhasen vieressä päähahmona ja hoiti koko seremonian, joka kesti monta päivää. Hoiteli häämenot sujuvasti, karkotteli pahat henget viikatteen, paistinpannun ja kirveen ja sirpin avulla, kädessään visapahkainen noidan sauva, jonka kahvassa liehui liito-oravan nahkoja ja erivärisiä nauhoja, ampui laukauksia pyssystä ja saatteli hääkulkuetta kylän kautta, ettei kukaan silmää nuorta paria ja sukulaisia. Oli alusta alkaen kosioiden päämiehenä ja seurasi, että sulhasen ja morsiamen taloissa isäntäväki toimi perinteisen rituaalin mukaisesti. Se ei tiennyt kenellekään hyvää jos patvaska suuttui. Pelko oli suuri. Keväisin, silloin kun karja päästettiin laitumelle talven jälkeen, taas oli töitä tietäjälle. Oli pidettävä huoli että metsän petojen hampaat ja kynnet eivät käy karjaan, eikä metsäläinen eksytä lehmiä. Loitsut, esineet ja luonne tietäjän olivat silloin valloillaan. Uuden talon, saunan, navetan rakentaNukuin koko yön peloissani minen tiesi tietäjälle töitä. Paikan valinVenehjärvellä ajatellen, että ta, etteivät vesisuonet tuo sairauksia, tietäjä muuttaa minut pajulla etsittiin, samoin kaivon paikka sammakoksi tai varikseksi harkittiin, ensimmäisen kulmakiven alle ja lennättää savupiipusta pantiin esineitä, ensimmäisen hirsikierulos. (I.K. Inha 1894). roksen väliin, oravan tai käärmeen nahka joka piti torakat ja loiset ulkopuolella jo niin kurkihirteen saakka, joka koristeltiin leikkauksilla pitäen pahat henget pois pihamaalta. Syntymisestä kuolemaan saakka tietäjät, itkuvirsien- ja runonlaulajat puapotolivat lääkäreinä, psykiatreina ihmisellä, seurasivat, että perintönä edellisiltä polvilta saatuja elämäntapoja noudatetaan, ettei katkeisi napanuora, jolla me olemme sidottu esi-isistä äiti-luontoon. Väinämöisen ”jälkeläisiä”- tietäjiä oli alueella, josta on kerätty runot suurta eeposta varten, näitä Kalevalan urhoja on asunut kotikylässäni Venehjärvellä, Lotvajärvellä, josta sukuni mummon kautta ovat runonlaulaja Perttusten sukua, Pirttilahdessa ja Vuonnisessaja pitäjän keskikylässä Vuokkiniemessä, Uhtualla ja Tsenassa, Tollonjoelta.

Santeri kutsuu kylään Venehjärvelle

anteri Lesosen kotikylä Venehjärvi on epäilemättä Vienan Karjalan kauneimpia. Se on Lesosten hallitsema, sillä aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kylässä on asunut vain Lesosia ja miltei jokaisen vienankarjalaisen Lesosen sukujuuret juontavat Venehjärveen. Venehjärvi on luonnonkaunis, satoja vuosia vanha järvenrantakylä hienojen aarniometsien syleilyssä. - Luonto, alkuperäisyys, järvi, kylä ja koskemattomat metsät luovat kokonaisuuden, jonne tekee mieli tulla uudestaan, kertoo Santeri Lesonen kotikylänsä vetovoimasta. VENEHJÄRVELLÄ VIETETÄÄN VUOSITTAIN 27.8 POKKOJUHLAA, Pässijuhlaa tai Pokkopraasniekkaa. Juhla on avoin myös yleisölle ja Santeri lupaa majoittaa vieraat vaikka omaan kotiinsa. Kuuluisa valokuvaaja ja tarinankertoka I.K. Inha tallensi vanhaa Venehjärveä kirjaansa Kalevalan laulumailla. Kirjasta löytyy myös Santerin Lesosen kotitalon kuva vuodelta 1984. TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

VIENAN KARJALA Luontoa, historiaa ja kulttuuria 4 pv, Solovetski, Kalevala ja Paanajärvi Vienan Karjalan kylien myyttisessä tunnelmassa tutustumme historiaan ja kulttuuriin. Ainutlaatuinen vierailukohde on myös Vienanmerellä sijaitseva Solovetskin luostarisaari, jonka monivaiheiseen historiaan tutustumme matkan aikana. Vienan Karjalan kylissä vieraanvaraiset mummut ja papat puhuvat kaunista karjalaa kertoen elämästä ja karjalaisesta elämäntavasta. Kuljemme Zacharias Topeliuksen, Andreas Sjögrenin, Jaakko Fellmanin ja Elias Lönnrotin jalanjälkiä. He kävivät jo 1800-luvulla tallentamassa runoutta, loitsuja ja kertomuksia. Tutkijoiden perässä Vienaan saapuivat taiteilijat, säveltäjät sekä valokuvaaja I.K. Inha 1894. Ja nyt me olemme tämän päivän tutkimusmatkailijoita Kalevalan laulumailla. Tervetuloa kokemaan sadunhohtoinen Vienan Karjala! Rajanylitys tapahtuu kansainvälisen Kuusamo-Suoperän raja-aseman kautta. Hintaan sisältyy kuljetukset, oppaat, majoitukset 2 hh huoneissa, ruokailut. Matkan hinta 850 €/hlö + ryhmäviisumi 86 €. Tiedot tulee toimittaa Rukapalveluun kolme viikkoa ennen matkaa: safarihouse@rukapalvelu.fi tai Rukapalvelu Oy, Rukankyläntie 13, 93825 Rukatunturi.

Kokoa oma ryhmä ja lähde mukaan! Lisätietoja www.rukapalvelu.fi tai Anne Murto puh. 010 2710 500, 040 77 00 259. anne.murto@rukapalvelu.fi

1. päivä klo 8.00 Lähtö Kuusamosta. Ylitämme Kuusamo-Suoperän raja-aseman. Rajamuodollisuuksien jälkeen matka jatkuu rajan läheisyydessä olevaan Suvannon kylään. Matka jatkuu Pääjärven kylän kautta kohti Kalevalaa (Uhtua). Röhönrannassa pysähdymme nauttimaan retkilounaan ja uimaan. Kalevalassa tutustumme kulttuurikohteisiin, käymme Lönnrotin laulupuulla ja Likopäässä. Matkaamme Paanajärven kulttuurihistorialliseen kylään. Kylä sijaitsee Kemijoen varrella, ylitämme joen lossilla. Paanajärvi on maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalla. 2. päivä. Aamiaisen jälkeen tutustutaan Paanajärven kylään, nautitaan rauhallisesta elämänmenosta ja käydään jututtamassa kylän asukkaita. Iiltapäivällä lähdetään kohti Vienan Kemiä. Yöttömän yön laivamatka kohti Solovetskin luostarisaarta alkaa klo 21 ja kestää kolme tuntia. Hyvällä onnella mahdollisuus nähdä valkoisia valaita. Majoittuminen hotellissa. 3. päivä. Aamiaisen jälkeen tutustuminen Solovetskin luostarisaareen. Opastettu luostari- ja museokierros. Laivamatka Vienan Kemiin, kaupunkikierros ja majoittuminen. 4. päivä. Aamiaisen jälkeen matkaamme Louhen kylään, jossa tutustumme kylän torielämään ja kauppoihin. Bussimatka kulkee Mäntykylän – Kiestingin - Sohjanakosken kautta Pääjärvelle Lounaan jälkeen on mahdollisuus matkamuisto-ostoksiin Pääjärven torilla ja kaupoissa. Kuusamoon saavumme noin klo 20. TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Etelän, pohjoisen ja idän kohtaamispaikka

Y ANNE JÄKÄLÄNIEMI

Kirjoittaja on kasvitieteen tohtori, dosentti. Mukana myös TUFTS-yliopisto

Oulankajoella kasvavat uhanalaiset kasvit, tataarikohokki ja kalvaskallioinen toimivat mallikasveina Harvardin yliopiston tutkimuksessa, jossa selvitetään joen toiminnan vaikutusta kasvien selviämiseen.

ksi Suomen lajirikkaimmista alueista sijoittuu Kuusamon pohjoisosaan. Siellä kohtaavat pohjoiset, eteläiset ja itäiset lajit. Vaihtelevat pinnanmuodot, kostea ilmasto, suuret vuosittaiset ja vuorokautiset lämpötilaerot ja korkeuserot mahdollistavat monenlaisia olosuhteita, joissa viihtyy harvinaisia lajeja. Korkeilla paahdeseinämillä ja –rinteillä kasvaa lämpöä vaativaa lajistoa kun taas viileyttä vaativat lajit ovat keskittyneet varjoisille seinämille. Kuusamon suuret joet, erityisesti Oulankajoki, ovat kautta historiansa olleet lajiston leviämiskäytäviä länteen. Leviäminen ei ole pysähtynyt, vaikka se lyhyen ihmisiän aikana tuntuu siltä. Muutaman kilometrin päässä rajasta odottaa mm. siperianasteri (Aster sibiricus) sopivaa hetkeä tullakseen Suomeen. Erikoinen lajiyhdistelmä on tyypillistä niin eläimille kuin kasveille ja hyönteisistä ja sienistä löytyy vieläkin koko Suomelle uusia lajeja. Näin kävi viime kesänä, jolloin Oulankajoen varresta löydettiin uusi pikkuperhonen pussikoiden ryhmästä. KUUSAMON LAJIRIKKAUS HOUKUTTELEE MYÖS TUTKIJOITA, joille löytyy tukikohta Oulangan tutkimusasemalta. Aseman sijainti puiston keskellä ja lajiharvinaisuuksien vieressä luo erinomaiset mahdollisuudet lajiston tutkimiselle. Monet harvinaiset lajit ja samalla Kuusamo alueena ovat saaneet paljon kansainvälistä kuuluisuutta etenkin tieteellisissä lehdissä. Oulankajoella kasvavat uhanalaiset kasvit, tataarikohokki (Silene tatarica) ja kalvaskallioinen (Erigeron acris subsp. decoloratus), toimivat mallikasveina Harvardin yliopiston tutkimuksessa, jossa selvitetään joen toiminnan vaikutusta kasvien selviämiseen. Tataarikohokin elinvoimaisimmat kasvustot sijoittuvat Oulangalle. Kalvaskallioista ei nykytiedon mukaan kasva muualla maailmassa kuin Oulangan ja Paanajärven laaksoissa. Molemmat lajit ovat jokilaakson vaeltajia, jotka tarvitsevat muusta kasvillisuudesta vapaata hiekka- ja sora-alustaa. Tulvavaikutuksen heiketessä niitty- ja metsäkasvillisuus vyöryvät päälle ja kasvustot tukahtuvat. Kevättulvat ja sen mukana kulkevat puut ja jäät repivät kasvillisuutta ja kasaavat hiekkaa rannoille luoden uutta tilaa näille kasveille. Vuosien saatossa kasvien täytyy seurata tulvan muokkaamaa ympäristöään. Harvardin yliopiston tutkimusryhmä toimii yhteistyössä Oulun yliopiston tutkijoiden kanssa ja on kiinnostunut myös toisesta Suomessa lähes yksinomaan Kuusamossa kasvavasta lajista, tummaneidonvaipasta (Epipactis atrorubens). Tummaneidonvaippa kuuluu kämmeköihin ja sille ovat tyypillisiä vuodet, jolloin se ei tuota lainkaan vihreää versoa. Maanalaiset vuotensa se selviää yhteiselolla sienijuurensa kanssa. Tutkimusryhmä pyrkii selvittämään, miksi maanalaisia vuosia esiintyy eli mitä hyötyä tai haittaa kasville niistä on. Tätä varten kasviyksilöiden lisääntymistä ja elossa säilyvyyttä seurataan vuodesta toiseen. Tällä hetkellä seurantavuosissa on menossa 12:sta vuosi. Pitkän ajan tiedoista voidaan matemaattisilla malleilla laskea miten kasvustot tulevat säilymään tulevaisuudessa sekä miten elinikäinen lisääntymismenestys vaihtelee niillä yksilöillä, jotka pitävät maanalaisia vaiheita ja joilla niitä ei ole. OULANGALLA TEHTÄVÄT TUTKIMUKSET TUOVAT LISÄTIETOA harvinaisten lajien käyttäytymisestä ja antavat suojelubiologista tietoa. Tietoa tarvitaan silloin, kun laji harvinaistuu liikaa ja tarvitaan keinoja sen elvyttämiseksi. Aina on parempi säilyttää laji sen alkuperäisellä paikalla, johon se on aikoinaan myös sopeutunut. Lajistotutkimukset Oulankajoen laaksossa auttavat myös lajiston leviämisen tutkimista. Jokilaakso on yksi harvoja tutkimusalueita, joka on vielä luonnontilainen. Suurin osa maailman joista, joissa hiekkarantoja on luontaisesti muodostunut, on ihmisen toimesta muutettu toisenlaisiksi ympäristöiksi.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Satoja vuosia kansanparannuksen jäljillä

ansanparannusta on tutkittu kauan, ja Suomessa on massiivinen määrä tietoa kansanparannuksesta ja lääkinnästä. Ulla Piela kirjoittaa väitöskirjassaan Kansanparannuksen kerrotut merkitykset Pohjois-Karjalassa 1800- ja 1900 luvuilla (2010) että Suomessa loitsujen, kansanlääkinnän ja taikojen tutkimus sai alkunsa vuonna 173 Gabriel Maxeniuksen väitöskirjasta ”De effectibus fascino naturalibus”, taikomisen luonnonmukaisista vaikutuksista. Maxenius julkaisi väitöskirjassa viisi Savosta peräisin olevaa loitsua, tietäjän varaussanat, karhun loitsun, tulen sanat, puun sanat ja voiteen luvun. Ulla Piela myös toteaa, että aluksi loitsujen, kansanlääkinnän ja taikaperinteen keruu- ja tutkimushistoria liittyi ennen muuta kansanuskon tutkimukseen sekä myöhemmin perinteen maantieteellis-historiallisen alkuperän ja levinneisyyden selvittämiseen. Tutkimuksissa on pohdittu loitsujen, taikojen ja parannustapojen suhdetta kristinuskoon ja mytologiaan, maagiseen ajatteluun, šamanismiin ja tietäjäperinteeseen. Myöhemmin julkaistu Elias Lönnrotin väitöskirja Om Finnarnes magiska medicin (1832) oli ensimmäinen varsinaisesti kansanlääkintään liittyvä tutkimus, sillä Lönnrot esitteli siinä tallentamiensa loitsujen ja taikojen pohjalta suomalaisten tautikäsityksiä, tietäjien toimia ja parannustapoja. Kansanlääkinnän ja tautikäsitysten tutkiminen Suomessa sai siis itse asiassa alkunsa Lönnrotin väitöskirjasta. Yhtenä tiedon säilymisen ja perinteentutkimuksen kannalta tärkeinpänä tapahtumana mainittakoon Duodecim-seuran myöntämä apuraha kansanrunousarkistolle vuonna 1951, joka mahdollisti, että arkistossa siihen asti vain käsikirjoituksina olleet kansalääkintäaineiston kortistoinnin. Viiden vuoden aikana syntyi kortisto, jossa on runsaat 100 000 muistiinpanoa oppilääketieteen tautiluokituksen mukaisessa järjestyksessä. Tämän aineiston pohjalta Martti Haavion oppilas Matti Hako laati antologian Kansanomainen lääkintätietous (1957). Valmistuneen kortiston myötä kansanlääkinnän ja loitsujen tutkimus virisi uudelleen. Uudenpia tutkimuksia on tehty useita tähän päivään asti. ITSE OLEN EDELLÄKÄVIJÄ KOLLEGOIDENI JÄLJILLÄ, apunani tämän päivän parantajat. Teen perinteentutkimuksen kandi-tutkimusta Itä-Suomen yliopistossa aiheena kansanparantajat ja tarkoitus on tehdä jatkotutkimusta myöhemmin. Olen kiinnostunut tutkimaan, millaisina kansanparantajat kokevat oman työnsä tämän päivän Suomessa. Olen otsikoinut tutkimukseni ”Kansanparannus uudessa ajassa ja ympäristössä”. Näkemykseni mukaan kansanparannusta harjoitetaan Suomessa aktiivisesti ja uusia tekijöitä koulutetaan jatkuvasti lisää. Tutkimuksen ydinkysymys on, kuinka tämän päivän kansanparantaja päätyy ammattiinsa ja millaisena he itse näkevät ammattikuntansa perinteenkantajina. Kysymys on henkilökuvista ja elämänkaarista, jotka lopulta päätyvät niin erityisen ja voimakkaan nimikkeen alle kuin parantaja. JOS OLET KIINNOSTUNUT JAKAMAAN KOKEMUKSIASI ja osallistumaan tutkimukseeni, otathan yhteyttä. Kaikki kokemukset ja näkemykset ovat tärkeitä tutkimukseni kannalta. Tarkoituksena olisi toteuttaa haastatteluja Kuusamon kansanparannuspäivien 2015 aikana, sekä tarvittaessa sähköpostitse tai puhelimitse.

DALVA LAMMINMÄKI

Joensuun yliopisto UEF/Perinteentutkimus dalla@student.uef.fi puh. 044 370 0019

Tutkimuksen ydinkysymys on, kuinka tämän päivän kansanparantaja päätyy ammattiinsa ja millaisena he itse näkevät ammattikuntansa perinteenkantajina. Kysymys on henkilökuvista ja elämänkaarista, jotka lopulta päätyvät niin erityisen ja voimakkaan nimikkeen alle kuin parantaja.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Tsemppiä elämään Luonto hoitaa nuoren mielenterveyttä

len ollut nuoresta pitäen hyvin herkkä ihminen,

joten sain helposti ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Joskus minun oli vaikea olla jopa koulussa, sillä en yksinkertaisesti kestänyt istua pulpetissa paikoillani. Tuntui kuin luokan seinät olisivat kaatuneet päälleni ja sydämeni pompannut ulos kurkustani. Koulutöihin keskittyminen oli vaikeaa, niin kotona kuin koulussakin, ja vieraiden ihmisten joukossa oleminen pelotti. Koulut kotikunnalla Kuusamossa sujuivat jotenkuten, mutta muutto Ouluun omaan asuntoon opiskeluja varten tuntui välistä lähes ylitsepääsemättömän vaikealta lukuvaikeuksien sekä uni- ja syömishäiriöiden pahetessa. Kaikesta tästä huolimatta olen kuitenkin pian valmistumassa Oulun yliopistosta kulttuuriantropologian linjalta kuuden vuoden opiskelun jälkeen. Tässä viimeisessä itsenäistymisprojektissa suurena tukena on ollut Tsemppi.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TSEMPPI ON OULUN DIAKONISSALAITOKSEN järjestämä nuorille suunnattu avopalvelu, jossa kuntoutetaan masennuksesta, ahdistuksesta, eris-tymisestä, stressihäiriöistä, skitsofreniasta tai muista neuropsykiatrisista häiriöistä kärsiviä 14–30–vuotiaita nuoria. Tässä kokonaisvaltaisessa kuntoutuksessa arvioidaan nuoren koko elämää, aina perheestä ja ystävistä liikkumiseen ja ruokavalioon. Nuoren mielenterveys ei ole vain yhden tekijän varassa, vaan siihen vaikuttavat eri elämänalueet nuoren omien yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi. Yksilökäyntien ja ryhmäiltojen (jotka tavallisesti kuluivat pokerin parissa) lisäksi Tsempissä harjoitetaan myös luontomatkailua; joko vain muutaman tunnin tai koko viikonlopun kestävää. Lyhyet matkat ovat olleet esimerkiksi nuotiolla istumista Koitelan koskilla tai lumikenkäkävelyä Syötteen kansallispuistossa. Viikonloppureissut on suunnattu syrjäisille mökeille, tavallisesti Syötteelle, mutta kerran myös omana aikanani kauniin ”Kainuun meren” eli Oulujärven rantaan Vaalaan. Nämä retket ovat olleet etenkin minulle kuntoutuksen kohokohta ja joka syksy ryhmän aloittaessa taas toimintansa ensimmäinen kysymys onkin ollut, milloin ja mihin lähdetään taas retkelle. TSEMPISSÄ

HAVAITTU

LUONNON

hyödyntäminen

mielenterveyskuntoutuksessa. Luonto voi sekä rauhoittaa että olla aktiivisen ja sosiaalisen toiminnan ympäristö. Nuotiolla, mökin patiolla tai laiturilla istuminen saa nopeasti keskustelun heräämään vieraammassakin porukassa. Ryhmän hiljaisimmatkin jäsenet, jos eivät keskusteluun uskalla osallistuakaan, seuraavat kuitenkin sananvaihtoa tarkasti ja mielenkiinnolla. Vaikka TV, älypuhelimet sekä kannettavat pelilaitteet ovatkin mökeillä käytettävissä, jätetään ne lähes huomaamatta myöhäisillan toiminnoiksi, aikaan, jolloin jokainen haluaa lopulta vetäytyä hetkeksi omaan rauhaansa ennen yöunia. Päiväsaikaan ja varhaisillasta kiivaat keskustelut ja väittelyt ovat kuitenkin selvästi kuultavissa. Myös omat retket ovat mökeillä mahdollisia. Kunhan ohjaajalle muistaa ilmoittaa, voi lähteä muutaman tunnin kävelylle omien ajatustensa pariin. Solidaarisuuteen vetäytyminen on muutenkin helppoa, sillä kukaan ei painosta osallistumaan ryhmätoimintaan. Oma aika voikin olla kallisarvoista. Retkillä, erossa kotona odottavista ongelmista, nuori voi hetkeksi irtautua omasta elämästään ja itsestään ja tarkastella näitä asioita objektiivisesta näkökulmasta. Metsien ja vesistöjen äänet tukkivat korvat muulta maailmalta ja nuori havaitsee pian olevansa maailmassa, jossa läsnä on vain hän itse sekä luonnonvoimat, jotka eivät arvostele tai tuomitse ihmisten tavoin. Keskustelemalla oman itsensä kanssa nuori voi tiedostaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa, joista voi myöhemmin keskustella lisää ohjaajan kanssa. Vaikka muille avautuminen ja ryhmässä toimiminen ovatkin tärkeitä, yhtä tärkeää on myös omien voimavarojen löytäminen ja oman itsensä hyväksyminen. ITSELLENI LUONTO JA ETENKIN METSÄ on aina ollut läheinen. Yliherkkänä ihmisenä kaupunkien hajut, äänet sekä ihmispaljous ovat välistä ylikuormittaneet aistejani siinä määrin, ettei edes omista ajatuksista saa selvää ja oma minuus katoaa kaupungin kakofoniaan. Tsempin retkillä oli mahdollista irtautua kaupungin kaaoksesta silloin, kun rahat tai aika eivät riittäneet kotikunnalle matkustamiseen. Luonnon tärkeyden oman ahdistukseni hoidossa olen tiedostanut vasta aikuisiällä. Taaksepäin katsoessa mieleen palaa ala-aste Sänkikankaalla, jossa koulua ympäröineessä metsässä tuli vietettyä lähes jokainen välitunti rauhoittumassa ja voimia keräämässä. Yläasteella ja lukiossa välitunnilla ei enää ehtinytkään metsäretkille ja koulunkäynti vaikeutui. Etenkin omalla kohdallani metsän puutteella ja ahdistuksen lisääntymisellä on nähtävissä selvä yhteys. LUONNON

MERKITYKSESTÄ

mielenterveydelle

puhuttu ja sitä on myös tutkittu, mutta jostain syystä luontoaktiviteetteja ei ole edelleenkään kunnolla hyödynnetty tai niitä järjestävät toimijat eivät ole selvästi esillä. Edes yliopistoni koulutusohjaaja tai psykiatri eivät olleet kuulleet Tsempistä. Tämän vuoksi olen itse pyrkinyt tiedottamaan itseäni nuoremmille sukulaisille ja ystäville niistä menetelmistä ja toimijoista, jotka ovat auttaneet itseäni kamppaillessani ahdistukseni kanssa. Luonnon vaikutuksesta mielenterveyteen ja stressinhallintaan voisi mielestäni tuoda esille jo yleisemmin, esimerkiksi kouluissa, jolloin lapset ja etenkin nuoret voivat jo itse alkaa pohtimaan, kuinka he voisivat hyödyntää luontoa oman hyvinvointinsa ylläpitämisessä. Yleisellä tiedottamisella voidaan ennaltaehkäistä monia lapsuus- ja nuoruusiällä alkavia ongelmia, jotka estävät ihmistä toimimasta yhteiskunnassa aikuisiällä. TIINA LAINE

LUE LISÄÄ Tsempin kuntoutusohjaajan Ville Haanelan blogi ”Masentunut nuori nuotiolla”: http://blogi.luonnonvoimaa.fi/2014/12/10/masentunutnuori-nuotiolla/ Tsempin lyhyt esittely: http://www.odl.fi/terveys-ja-kuntoutus/lasten-januorten-palvelut/tsemppi/ Metsähallituksen AIR – Activation, Interaction, Recreation –hanke: http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Hankkeet/ Rakennerahastohankkeet/OpenAir/air/Sivut/default. aspx

on TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

LUONTO HOITAA HELLIMMIN Luonto hoitaa hellimmin, tietävät taitajat. Pohjoisen puhtaus ja kesäöiden ihmeellinen valo tekevät täällä kasvaneesta aivan erityistä. Yrtit, marjat, pihka, porot, kalat ja sienet ovat erityisiä myös siksi, että ne ovat lähellä tuotettuja. Nyt näitä pohjoisen rikkauksia arvostetaan myös maailmalla.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Luonnon oma Obelix Nokkonen on ylivoimainen verrattuna mihin tahansa, tietää yrttien maailman tunteva Jenni Laitinen

rteissä on valtava voima, sanoo yrittihoitaja Jenni Laitinen. Luonnon oma Obelix on nokkonen, jonka ravintoaineet vetävät vertoja mille tahansa. Yrttien keruu ja käyttö on helppoa: liikkeelle kannattaa lähteä muutamasta yrtistä ja kartoittaa lajituntemustaan hiljalleen. Frantsilassa fytoterapiaa opiskeleva luonnonvaratuottaja Jenni Laitinen nimeää nopeasti suosikkinsa pohjoisen yrittien joukosta: nokkonen on ravintoarvoiltaan ylivoimainen ja voimakastuoksuinen siankärsämö viehättää historiansa ja monikäyttöisyytensä vuoksi. – Parasta yrteissä on se, että ne ovat aivan jokaisen saatavilla. Käyttäminen on helppoa, kun lähtee liikkeelle pienestä. Yrttien käyttö ravintona, lääkkeinä ja hyvänolon tuotteina ei ole salatiedettä, vaan jokaisen opittavissa, Laitinen kannustaa. Hän uskoo, että yrttien käytöstä tulee vielä jokamiehentaitoa kuten sienestäminen ja marjastaminen Suomessa jo ovat. – Ihmiset ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Yrteillä saadaan aikaan ihmeitä. YRTTIEN KERUUN JA KÄYTÖN PERUSPILARI on tietysti niiden tunnistaminen. Ei kannata kahmia kerralla kaikkea mitä metsästä löytyy, vaan keskittyä kesässä 2-3 kasviin. Tärkeää on myös kiinnittää huomio keruupaikkaan: ei käytössä olevan navetan takaa eikä teitten varsilta. Pohjoisessa yrittejä kasvaa lukumääräisesti etelää vähemmän, mutta laatu korvaa tässäkin asiassa määrän. – Pohjoisen yrtit ovat puhtaita, sitkeitä ja erityisen ravinnerikkaita. Ne selättävät puolustuskyvyllään kovat talvet ja voimaantuvat kesän pitkässä valoisassa ajassa. HYVÄ YRTTI ALOITTELIJALLA ON JENNI LAITISEN mukaanhelpostitunnistettavanokkonen. Rehevinä kasvustoina leviävä nokkonen otetaan talteen mahdollisimman nuorena. Nokkosta voi käyttää sekä sisäisesti että ulkoisesti ryöppäämällä tai kuivattamalla. – Nokkosessa on piitä 60-kertaisesti verrattuna lehtisalattiin, kalsiumia 3-kertaisesti verrattuna maitoon, rautaa 7-kertaisesti pinaattiin verrattuna ja c-vitamiinia enemmän kuin appelsiinissa. Se on valtava vitamiinipommi, joka kaiken lisäksi kasvaa ihan lähellä. Nokkosesta saa maukkaan keiton, erinomaisen maun ohukaisiin tai hyvän lisän muihin ruokiin. Ulkoisesti sitä voi käyttää esimerkiksi jalkakylvyissä tai hiustenhuuhtelussa lisäämään pintaverenkiertoa. JENNI LAITISEN OMA SUOSIKKI on tänä kesänä siankärsämö, yrttilääkinnän tuhattaituri, joka taipuu muiden yrittien tavoin moneksi. – Lehdet kerätään talteen ennen kukintaa. Minä jauhan niitä viherjauheeksi, jota lisään jugurttiin, aamupuuroon ja sämpylöihin. Kukintavaiheessa siankärsämö otetaan talteen ja kuivataan. Talvella sen tuoksut tuovat mieleen kesän kylpy- tai tai jalkakylpyveteen siroteltuina. Siankärsämöllä on lääkkenomainen tuoksu ja sen on todettu tutkitusti auttavan esimerkiksi ihovaivoihin. Antibiottimainen yrtti puhdistaa kehoa ja hoitaa kipuja.

VILLIYRTTIPÄIVÄ to 16.7.2015

10 - 11.30 Luento: Pohjanseidalla: yrttien keruu ja käyttö 11.30 - 13 Villiyrttiretki 13 – 14. 30 Tutustumiskäynti Pappilan pelloille ja lounas kasvisravintola Karpalossa. Kokki Nina Ritavehmas 15 – 16.30 Yrttityöpaja Yrttivoiteen teko ja yrttijalkakylvyt nuotion äärellä. Osallistumismaksu yrttipäivään: 65 €/hlö. Sisältää luennon, ruokailun, luentomateriaalin (sis. reseptejä), kuljetukset ja opastuksen. TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Koillismaa on villiruoan koti

K Kuusamo Lapland Wild Food on tae ruoan paikallisesta alkuperästä, puhtaista raaka-aineista ja perinteisen mutkattomasta valmistustavasta.

oillismaa on villiruoan koti, sanoo jo toista ruokahanketta Kuusamon Naturpoliksesta luotsaava Elisa Kangasaho. Kaksivuotinen Luonnollisesti läheltä -hanke saatiin onnistuneesti päätökseen ja työtä jatketaan nyt uudella Elintarvikkeista ja luonnosta elinvoimaa Koillismaalle -hankkeella. Aikaa on kolme vuotta ja tavoitteena kirkastaa villiruoan mainetta ja nostaa sen arvoa. Maaliskuussa käynnistynyt uusi hanke jatkaa siitä mihin edellinen päättyi: toimijat on nyt saatettu yhteen ja Kuusamo Lapland Wild Food -tuotemerkki markkinoille. Projektipäällikkö Elisa Kangasahon tavoitteena on saada mukaan noin 40 yritystä, kun edellisessä hankkeessa heitä oli parisenkymmentä. Työtä tehdään 400.000 eurolla, joista yritysten osuus on 60.000 ja alueen kuntien niin ikään 60.000 euroa. Loput ovat EU-rahaa. – Uutta hanketta tarvitaan siksi, että edellisessä ehdittiin vain raapaista pintaa. Nyt vahvistamme toimijoiden yhteistyötä kaupan, matkailun ja elintarvikesektorin välillä. Wild Foodia tehdään vieläkin tunnetummaksi ja työhön kuuluu myös kansainvälinen ulottuvuus, Kangasaho kiteyttää. Listalla on myös alueelta toistaiseksi puuttuvan, organisoituneen luonnonvaratuotannon ja jalostuksen kehittäminen. WILD FOOD ELI VILLIRUOKA TARKOITTAA riistaa, marjoja, yrttejä, sieniä ja kalaa puhtaasta luonnosta ja kirkkaista vesistä. Määritettä ei Kangasahon mukaan haluta Koillismaalla määritellä liian tarkkaan, vaan jokainen saa miettiä sen mielessään. – Luomusta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä sen rajat ovat meille liian tiukat, hän sanoo. Villiruoka on monelle kuusamolaiselle itsestäänselvyys, mutta muualta tulevat

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

näkevät sen toisin. Kangasaho sanoo haltioituvansa yhä vieläkin joka kerta, joka saa laittaa ruokaa tuoreista kaloista ja laadukkaasta poronfileestä tai nauttia aamupalakseen Pitkäsen jugurttia ja iltaherkuiksi kuusamolaista juustoa. – En osaa nimetä suosikkiani, sillä kaikki täällä tuotettu on niin tavattoman herkullista, hän sanoo. VILLIRUOKA ON MYÖS VALTAVA MATKAILUVALTTI, projektipäällikkö tietää. Ruokatuote matkailun vetovoimatekijänä on vasta alkuvaiheessa erityisesti kansainvälisellä sektorilla ja Koillismaalla jos missä sen eteen kannattaa tehdä työtä. – Kaikenlaiset hyvinvointituotteet sekä erityisesti luonnossa tuotettavat tai villistä luonnosta saatavat elintarvikkeet ovat kasvava trendi. Me haluamme kouluttaa näitä tekijöitä ja luoda niiden ympärille uudenlaista infrastruktuuria. TIRISTETYT KITKAN VIISAAT

Noin 100 g Kitkan viisaita / ruokailija – mielellään neulamuikkua, ruisjauhoja leivittämiseen, valkopippuria, mustapippuria myllystä, yksi valkosipulin kynsi ja tuoreyrttejä (esimerkiksi timjamia) maun mukaan sekä hienoa merisuolaa. Perkaa muikut. Kierittele ne ruisjauhoissa, paahda voin ja öljyn sekoituksessa, mausta ja lisää lopuksi valkosipuli sekä tuoreyrtit.

VILLIKALAA POT AU FEU

Sesongin tuorekalavalikoima: särkeä, haukea, säynävää, siikaa, ahventa yms. fileoituna, sipulia kuutioituna, liemijuureksia valinnan mukaan, tuoreyrttejä, esimerkiksi korianteria, valkosipulia ja liha/vasikkalientä. Kuullota sipuli ja mahdolliset liemijuurekset. Lisää maukas, mieto lihaliemi ja kypsennä, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää sesongin kalat haarukkapaloina ja kiehauta. Viimeistele tuoreyrteillä ennen tarjoilua.

Ohjeet: Jarmo Pitkänen www.tundra.fi TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Pihka parantaa DETRIA OY

on rovaniemeläinen yritys, joka valmistaa ja markkinoi luonnonkosmetiikkaa. Sen perusti Tenho Pitkänen vuonna 1996. Kosmetiikan lisäksi Detriassa on kehitetty erilaisia hyvinvointi- ja hygieniatuotteita. Yrityksen liikevaihto on noin 1,9 miljoonaa euroa. Detria on portugalinkielinen naisen nimi ja tarkoittaa kirkastua. Yhtiön tuotteet perustuvat Lapin luonnosta kerättäviin yrtteihin, joiden toimituksista vastaa viisi paikallista osuuskuntaa. Detrian tuotteista kolme on valittu Vuoden hoitotuotteeksi.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Tenho Pitkänen sai pihkaoppinsa Timosen Topilta Vienan Karjalan Suvannosta

lettiin vuotta 2008 ja oltiin moottorikelkkaretkellä Vienan Karjalassa. Teehetki Suvannon kylässä Mari ja Topi Timosen luona muutti rovaniemeläisen Tenho Pitkäsen elämän. Hän innostui pihkasta ja sen keruusta. Nyt pihka on yksi keskeisimmistä Detria Oy:n raaka-aineista. – Topin ja Marin tarinat sivusivat heidän elämäänsä Neuvostoliiton ajalta ja sen jälkeen. Topi kertoi elättäneensä perheensä Neuvostoliiton aikana Louhen Pihkakomppanian työnjohtajana. Pihkankeruu tapahtui kesällä ja talvella pihkatynnyrit ajettiin Louhen rautatieasemalle, josta ne sitten kuormattiin junaan toimitettavaksi Tihvinään jalostettavaksi. Pihkasta valmistettiin lääkkeiden raakaaineita, maaliteollisuudelle tärpättiä ja monia muita kemianteollisuuden tarvitsemia aineksia, kertoo Pitkänen menestystarinan alkua. Topin tarina jäi kalvamaan miehen mieltä ja niin hän palasi seuraavana kesänä Suvantoon. Topi kertoi yrittäjälle kaiken minkä tiesi, opetti pihkankeruun ja sen käsittelyn. Kartanlukijaksi pihkankäytön perinteisiin saloihin löytyi myös venäläislääkäri, neurologi Ljudmila Rumjantseva. – Kokosin kaiken tiedon mitä oli ja mielenkiintoni heräsi. Vertailin kuusen- ja männynpihkoja toisiinsa. Suomessa perinteinen pihkankeruu tapahtui keräämällä kuusen vaurioituneesta rungosta siihen kovettuneita pihkaklönttejä. Venäjällä ja

monissa maissa käytettiin kuusenpihkaa. Kotona Rovaniemellä alkoi selvitys, tutkimus- ja testaustyö, joka lopulta johti pihkan tuotteistamiseen. Pihkaseerumilla on monenlaisia ihovaikutuksia, se hoitaa tulehduksia, pieniä palovammoja ja esimerkiksi hyttysenpuremia. Koirille se on erinomainen suoja mäkäräisiä vastaan. SAMANKALTAINEN TARINA LÖYTYY MYÖS PAKURIKÄÄVÄN takaa. Innostus ja tarve kansanlääkintään lähtee useimmiten omista tarpeista, niin Tenho Pitkäselläkin. 27-vuotiaana psoriasikseen sairastunut mies etsi apua lääkäreiltä, mutta hoidot eivät tehonneet. Apu löytyi tälläkin kertaa Vienasta ja kansanlääkinnästä. – Eteeni tuotiin pakurikääpä ja sanottiin, että se on ihmeainetta. Silmittelin ja ihmettelin asiaa, ja seuraavaksi minut esiteltiin paikalliselle syöpälääkärille, joka kertoi pakuria käytettävän Venäjällä raskaiden syöpähoitojen tukena ja niistä toipumiseen. Hänen mukaansa pakurikääpä aktivoi puolustusmekanismeja ja sen ansiosta pystytään kohentamaan huonossa kunnossa olevien ihmisten vastustuskykyä. Seuraavaksi Tenho Pitkäselle esiteltiin ihotautilääkäri, joka kertoi niin ikään pakurikäävän parantavista vaikutuksista. – Hän kertoi sitä käytettävän heillä psorin ja atooppisen ihon sekä myös ikääntyvän ihon hoidossa. Hän kertoi pakurikäävän sisältävän hurjan määrän antioksidantteja, jotka hoitavat iholla ilmenevää lievää tulehdusta. Samalla se aktivoi solujen uusiutumista ja estää niiden rapistumista. Pitkänen kokeili ja löysi avun: ihon hilseily on loppunut ja kutina kadonnut. Itse psoriasis ei tietenkään ole hävinnyt mihinkään, mutta sen oireet ovat ratkaisevasti helpottuneet. – OLEN HAKENUT UUSIA TUOTEIDEOITA KALEVALAISESTA kansanparannusperinteestä. Pyrin aina matkoillani tapaamaan kansanparantajia ja etsimään kirjallisuutta kalevalaisesta kansanparannusperinteestä. Olen liikkunut vanhaa tietoa keräämässä juuri sillä alueella, mistä Kalevala on aikoinaan koottu. Meiltä Suomessa tämä tieto on jo kadonnut. Kuten pihka, myös pakurikääpä päätyi Detrian tuotteeksi. Muun muassa yrityksen arbutiinituotesarjaa on terästetty pakurikääpäuutteella. Tenho Pitkänen on aina uutuustuotteiden kehitystyön yhteydessä testannut niiden tehoa testiryhmissä. Niin tapahtui nytkin, mutta tällä kerralla testiryhmä oli harvinaisen pieni: Tenho Pitkänen itse.

PITKÄSEN MUKAAN ON MYÖS LUKUISIA MUITA esimerkkejä vaivoista, joihin koululääketiede ei ole löytänyt ratkaisua, mutta joita voidaan hoitaa perinteisillä kansanparannuksen menetelmillä. – Yli 20 vuotta alalla olleena olen alkanut ymmärtää, mikä arvo näissä vanhoissa hoitomuodoissa on. Minusta ne eivät ole varsinaisia vaihtoehtohoitoja, sillä niitä on ikitestattu tuhansien vuosien ajan. Yrittäjänä Pitkänen sanoo iloitsevansa vanhan paluusta. Suomessa kansanlääkintä polkeutui jalkoihin 1950-luvulla, kun antibiootit otettiin käyttöön ja yrttien lääkinnällinen merkitys unohtui. Nyt niiden arvo on löydetty uudestaan. Myös lääkäreiden asenne on Pitkäsen mukaan muuttunut: 1960–70-luvuilla lääkäreiksi kouluttautuneet suhtautuivat epäilleen kansanlääkintään, mutta nuoremmat myöntävät sen mahdollisuudet. – Kiitos kuuluu kyllä kuluttajillekin, jotka ovat kävelleet arvovaltaisen instituution

PIHKA

Pihka on eteeristen öljyjen ja hartsien seos, jota havupuut erittävät pihkasolujen välissä oleviin pihkaonteloihin ja -tiehyisiin. Puun haavoihin valuva pihka suojaa sitä bakteereilta sekä tuhohyönteisiltä ja -sieniltä. Männyn ja kuusen pihka on väriltään kellertävää. Tavallista havupuiden pihkaa ei pidä sekoittaa meripihkaan, joka on fossiilista pihkaa. Aikaisemmilla vuosisadoilla pihkaa pureksittiin purukumin lailla. Kuusen pihkaa on käytetty ihotautien lääkinnässä. Kuusenpihkavoide on saanut Lääkelaitokselta myyntiluvan. Ensimmäinen suomalainen maininta pihkasta lääkkenä on Benedictus Olain lääkärikirjassa vuodelta 1578. Siinä sitä suositeltiin säärihaavoihin. Sitä on perinteisesti käytetty palovammoihin, paiseisiin ja ihottumiin. Lääkäri Arno Sipponen on tehnyt pihkasta väitöskirjan. Hän tutustui pihkahoitoon Kolarissa, jossa sillä parannettiin vanhuksen painehaava, vaikka oli jo määrätty amputointi. Pohjois-Suomessa pihkahoito on aktiivisessa käytössä.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

PIHKASALVA

Suomessa perinteinen pihkankeruu on tapahtunut keräämällä kuusen vaurioituneesta rungosta siihen kovettuneita pihkaklönttejä. Seuraavaksi pihka keitettiin ja pinnalle kohonneet roskat poistettiin. Kuumaan pihkaan sekoitettiin läskiä, kuuta (poron rasvaa) tai suolatonta voita. Näin saatiin pihkasalvaa, jolla hoidettiin haavoja ja ruhjeita.

yli ja osoittaneet, että esimerkiksi yrteillä on käyttöä ja niitä käytetään lääkinnässä. Vaikeimmat vuodet ovat takana. Viranomaiset suhtautuvat yhä myönteisemmin ja rahoitusalakin ymmärtää, että tässä on todellinen bisneksen paikka. Tenho Pitkänen alleviivaa kansanlääkinnän ja koululääketieteen vuoropuhelua ja rinnakkaiseloa. – Yrtit ovat hellävaraisia, hyviä hoitomuotoja, mutta eivät sulje pois lääketiedettä. Olen ajatellut niin, että yrttejä tarvitaan ennen kaikkea terveyden ylläpitämiseksi ja jos sairaus sitten iskee, silloin kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Pakurikääpä, superyrtti, ihmeaine

akkaalla lapsella on monta nimeä. Itse kohtasin tämän superaineen ensimmäisen kerran Venäjällä vuonna 2008. Minulle kerrottiin tämän olevan vanha, kauan käytetty aine venäläisessä parannusperinteessä. Sillä on siellä edelleen vahva asema nykyaikaisen lääketieteen rinnalla. Haastattelemani syöpälääkäri kertoi heidän käyttävän pakuria raskaista syöpähoidoista toipumiseen. Ihotautilääkäri puolestaan kertoi pakuria käytettävän sekä sisäisesti että ulkoisesti psoriasiksen ja atooppisen ihon.

TENHO PITKÄNEN

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Terveyttä metsän marjoista

utkimusten mukaan pohjoisilla leveysasteilla kasvavat luonnonmarjat sisältävät erityisen runsaasti terveydelle edullisia ainesosia, kuten vitamiineja, flavonoideja, hivenaineita ja antioksidantteja. Marjat koostuvat pääasiassa vedestä, jota niissä on 80 – 90 prosenttia tuorepainosta. Kuiva-aineista suurin osa on hiilihydraatteja sekä orgaanisia happoja. Proteiinia ja rasvaa marjoissa on vain vähän. Koska marjoissa on vain vähän rasvaa ja runsaasti vettä, saadaan niistä vain niukasti energiaa. Pääosa marjojen energiasta tulee luontaisista sokereista. MARJOJEN TERVEYSVAIKUTUKSIA TUTKITAAN VILKKAASTI, ja alinomaa ilmestyy uusia, marjojen käytön lisäämistä puoltavia tutkimustuloksia. Toistaiseksi EU:ssa ei ole hyväksytty marjoille terveysväitteitä, mutta monille marjojen sisältämille vitamiineille ja hivenaineille hyväksyttyjä terveysväitteitä on lukuisia. Marjojen käyttöä puoltavat lukuiset eri tekijät yhdessä, kuten alhainen energiasisältö, vähäinen natriumin määrä, ravintokuitupitoisuus, vitamiinit, hivenaineet ja fenoliset yhdisteet. Jokaisella marjalla onkin oma ”terveysprofiilinsa”, jonka takia eri marjoja kannattaa nauttia monipuolisesti. IMEYTYMÄTTÖMIÄ HIILIHYDRAATTEJA kutsutaan ravintokuiduksi. Vaikka elimistö ei pysty hajottamaan sitä imeytyvään muotoon, on kuidulla monia tärkeitä tehtäviä ihmisen ruoansulatuskanavassa. Liukenematon kuitu ylläpitää suoliston toimintaa, edistää hyödyllisten bakteerien kasvua suolistossa ja auttaa painonhallinnassa. Liukeneva kuitu hidastaa veren sokeritason nousua aterian jälkeen ja lisää kolesterolin poistumista elimistöstä. Marjoissa on sekä liukenematonta että liukenevaa kuitua, pektiiniä. Marjat ovatkin kauran ja kasvisten ohella tärkeitä liukenevan kuidun lähteitä ruokavaliossa. Pektiinipitoisuus on suurin vähän raaoissa ja juuri kypsyneissä marjoissa. Suositeltava saanti ravintokuidulle on 25–35 g/vrk. Tuoreiden marjojen ravintokuitupitoisuus on n. 3–6 g/100 g. LUONNONMARJOISSA ja viljellyissä marjoissa on runsaasti vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita, enemmän kuin useimmissa tuontihedelmissä. Marjat ovatkin tärkeä vitamiinien ja hivenaineiden lähde ruokavaliossamme.

TEIJA RUOKAMO

Myynti- ja markkinointipäällikkö Kiantama Oy teija.ruokamo@kiantama.fi

KIANTAMA OY

Kiantaman tuotanto painottuu suomalaisesta metsästä käsin poimittuihin marjoihin ja niistä jalostettuihin tuotteisiin, jotka ovat arvostettuja raaka-aineita sekä kotimaiselle että kansainväliselle elintarvike- ja luontaistuoteteollisuudelle. Nykyään tuotannosta yli puolet koostuu jatkojalosteista; kuivatuista marjoista, marjajauheista, pyreistä, tiivisteistä, marjan siemenistä ja marjan kuiduista. Asiakaskunta on laajentunut perinteisistä elintarviketeollisuudesta kosmetiikka-, luontais- ja lääketeollisuuteen. Omalla toiminnallaan Kiantama on ollut marjatoimialalla suunnannäyttäjä ja uranuurtaja. Kiantama Oy sai Tasavallan presidentin vientipalkinnon 2014.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

LENTO

etsii Kolmatta paratiisia

Mitä tapahtuu, kun joukko italaisia ja suomalaisia toimijoita tieteiden, kulttuurin, taiteen ja talouden kentiltä lähtee retkelle suomalaiseen ja vienankarjalaiseen maisemaan? Ainakin uusia yhteyksiä, havahtumisia ja ennen kaikkea uskoa siihen, että taiteilija Michelangelo Pistoleton Kolmas paratiisi on mahdollista saavuttaa. Ryhmä etsii yhtymäkohtia perinteisten kulttuurien sekä teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden välillä. Tavoitteena on löytää ratkaisuja, joilla kyetään edistämään taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja yksilön henkilökohtaista kasvua yhteisen eurooppalaisen historiamme pohjalta.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Kansanperinteistä innovaatisiin hoitotapoihin – vuoropuhelua Suomen ja Italian kesken

Yhteisten juuriemme kautta uuteen kasvuun ANNE MURTO

Anne Murto on kuusamolainen matkailuyrittäjä, kaupunginvaltuutetu ja LENTO-ryhmän jäsen.

Suomen villin luonnon voima ja sen asukkaiden vahva kontakti tähän ankaraan ja kauniiseen maahan kosketti minua. Suomessa asuakseen täytyy omistaa karaistunut keho ja uskaltaa mennä luontoon avoimesti ja ilolla. Italiassa luonto on kesytetty ja ihmisten kontrollin alainen. Suomeen tullessani ymmärsin, että tämä kansa elää luottaen suhteeseensa luonnon kanssa, kertoo Rossana Becarelli, Lento-ryhmämme italialaislääkäri ja antropologian tutkija. Hän oli mukana ensimmäisellä yhteisellä matkallamme Kuusamossa ja Vienan Karjalassa kesällä 2014. –

Kuten professori Juha Pentikäinen ennusti ennen matkaamme, ”emme palattuamme olleet enää samoja”. Lähdimme takaisin varmoina siitä, että vahvistamme molemminpuolisia maidemme välisiä suhteita tehden toisillemme tunnetuiksi maidemme ominaislaadut tuoden samalla esiin Välimerien ja Baltian maiden laajat yhteiset elementit ja polaariset peilauspinnat. Matkaamme kuvattiin professori Hannu Kahakorven ja valokuvaaja Michele Tomaiuolin herkkien silmien kautta.

LENTO - International Research Group on Tradition and Innovation - on kansainvälinen monitieteinen tutkimusryhmä, johon kuuluu italialaisia ja suomalaisia intellektuelleja ja toimijoita tieteiden, kulttuurin, taiteen ja talouden kentiltä. Ryhmän tavoitteena on etsiä liitekohtia perinteisten kulttuurien ja teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden välillä, jotta löydettäisiin käänteentekeviä ratkaisuja taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja yksilön henkilökohtaisen kasvun edistämiseksi yhteisen eurooppalaisen alkuperämme puitteissa.

HANKKEEN PERUSTAJAT HALUAVAT INTEGROIDA pohjoisen ja eteläisen Euroopan kollektiiviset ja toisiaan täydentävät kulttuuriperinteet yhteisen ja yhdistävän näkemyksen kehittämiseen, jolla olisi voima ylläpitää perinteisille kulttuureille tyypillinen elävä suhde luontoon. Tavoitteena on löytää kasvua kannattavia ratkaisuja, jotka samalla kunnioittavat luontoa ja edistävät ihmisen psykofyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Maailmankuulun italialaisen taiteilijan Maestro Michelangelo Pistoleton Kolmannen paratiisin symbolin mukaan monitieteisyys tulee olemaan tapahtumien pohjustavana ideana: lääketiede, antropologia, taide, kansanparannus ja yhteis-

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

kuntatieteet, yksilön ja yhteisön kokonaisvaltainen terveys ovat teemoja, joita kaikkia lävistävä yhteiset tekijät ovat taide ja henkisyys. Maestro Pistoletto totesi Kuusamon vierailullaan maaliskuussa, kuinka Kuusamo on jo nyt luonnon, tieteen ja taiteen kautta uutta synnyttävä syli ja siten esimerkki maailmalle.

Salenton festivaali Nardossa 11.-13.9.2015 jatkumoa Kuusamon kansanparannuspäiville

EIJA TARKIAINEN

– Kohtaaminen suomalaisten ystäviemme kanssa, joista tuli veljiä ja sisaria, tekivät matkastamme syvän inhimillisen muutoksen kohdan. Tämä näyttää, kuinka byrokraattisen Euroopan alla kansojen ja yksilöiden on muodostettava Eurooppa, jolla on kyky luoda sisar- ja veljessuhteita. Tässä mielessä Suomi ja Italia edustavat Euroopan rajamaita, jotka sijaintinsa avulla pystyvät tuomaan esille yhteenkuuluvuuden elementit lävistäen koko Euroopan, totesi filosofi ja semiootikko Roberto Mastroianni matkamme aikana. – Näin päätimme toteuttaa tapahtumia, näyttelyitä, kirjoja ja dokumentteja ja edistää yhteisiä projekteja, sanoo Eija Tarkiainen. Hän on tämän italialais-suomalaisen ryhmän liitekohta.

Eija Tarkiainen on filosofian kandidaatti, luontoterapeutti ja italialais-suomalaisen Minuksi-järjestön presidentti.

NÄIN SAI ALKUUNSA AJATUS KOLMEN PÄIVÄN TAPAHTUMASTA maailman kauneimmaksi lääniksi valitussa Apuliassa, joka ottaa vastaan väkevän suomalaispanoksen keskustelemaan yhdessä maitamme yhdistävästä kulttuuriperinnöstä. Arktisen ja Välimeren luonnon viisaus ja kansojen perimätieto voivat tuoda esille luonnossa ja luonnossamme piilevät yhtymäkohdat ja peilipinnat ja siten toimia polkuna, joka voi aukaista tien innovaatisille hoitomuodoille. Yhdessä pystymme ylittämään rajat itsessämme, vaiston, tunteen, hengen ja älyn tanssien samaan tahtiin, vaikka eri askelin. Sitä kautta voimme myös lähteä avaamaan maittemme rajat, jotta maailma voisi tuntea elämän laulun, kuten Kalevalamme opettaa. Se on sisäisessä voimassa ja runoudessa joka kumpuaa luonnosta ja siten syvältä luonnostamme.

Mikä on Kolmas Paratiisi? Taiteilija Maestro Michelangelo Pistoleton ”Kolmas Paratiisi” on ensimmäisen ja toisen paratiisin yhtyminen. Ensimmäisessä paratiisissa ihmiskunta oli täysin integroitu luontoonsa ja luontoon. Toinen on keinotekoinen, ihmisen kehittämä paratiisi, joka koostuu keinotekoisista tarpeista ja tuotteista, mukavuuksista ja nautinnoista. Ihmiskunta on luonut todellisen keinotekoisen

maailman, joka aiheuttaa sen myönteisien vaikutusten rinnalla peruuttamattomia maailmaa tuhoavia prosesseja. Vaara tästä luonnollisen ja keinotekoisen paratiisin järkyttävästä yhteentörmäyksestä on kaikkien tiedossa. Ajatuksessa Kolmannesta Paratiisista on suunnata tiede, teknologia, taide, kulttuuri ja politiikka takaisin luonnon arvoihin ja sitoutua palaamaan yhteisiin periaatteisiin ja eettisyyteen. Kolmas Paratiisi on kulku innovatiiviselle planeetan sivilisaation tasolle, joka on ehdoton edellytys ihmiskunnan selviytymisen varmistamiseen. Kolmas Paratiisi on uusi myytti, joka johdattaa jokaista ottamaan henkilökohtaisen vastuun tässä kohtalokkaassa käännekohdassa. TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Kun toisilleen vieraat kohtaa Kun alkaa uusi aika Miten tulla yhdeksi Kun on oltu erossa niin kauan Me ihmiset Rajojen takana

Yhteisellä matkalla

Olla kiinnostunut luonnosta On olla kiinnostunut ihmisestä Elämästä Elämisestä Elävista esimerkeistä Olla elossa Luonto opettaa kulkijaa Huomaamattaan Jos luonnoltaan Sattuu malttaamaan Muutkin huomaamaan Voi oivaltaa Missä luonto asustaa ROSSANA BECARELLI, LÄÄKÄRI JA ANTROPOLOGI

Tarvitaan kiven tieto Veden tieto Tieto tuulelta Tuleen sytytetty Taika Nyt on aika Nostan karhun voimani Otan oaikkani Kohtaan luontoni Tänään Kohtasin Tapasin Nousin luontoni tasolle Tahtoisin nostaa luontoni esille Laittaa kaikkien näkyville Näyttää Suomen totuuden Sisäisen kauneuden Villin luonnon jykevyyden Kaikissa meissä Nostettavissa Oikeilla eväillä

KATJA LEMBERG

Kasvajat-järjestön presidentti, työnjohtajaksi koulutettu insinööri, mielenterveyspalvelujen kehittäjä.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

”

Olimme Kuusamossa luomassa yhteyksiä Suomen ja Italian välille. Ensimmäinen kontaktimme oli suomalainen, kauan Italiassa asunut Eija Tarkiainen. Hän löysi useita yhtymäkohtia maidemme välillä. Matkustimme Pohjois-Suomessa Kuusamossa ja Vienan Karjalassa Paanajärvellä ja Kalevalassa, jonka villin luonnon voima ja suomalaisten vahva kontakti tähän ankaraan ja kauniiseen maahan kosketti minua. Suomessa asuakseen täytyy omistaa karaistunut keho ja uskaltaa antautua luontoon avoimesti ja ilolla. Italiassa luonto on kesytetty ja ihmisten kontrollin alaisena. Suomeen tullessani ymmärsin, että täällä kansa elää luottaen vapaaseen suhteeseen luonnon kanssa. Italialaiset elävät järjen ja taiteen linssien kautta. Saimme elää Anne Murron, Juha Pentikäisen, Hannu Kahakorven ja White Road -hankkeen ansiosta rajat ylittäviä elämyksiä, joissa maistuivat luonnon elementit ja uudelleen eloon tuotu myyttien maailman pyhyys. Se huokuu maastanne rajat ylittävästi Kalevalan laulumaille. Lähdemme takaisin varmana siitä, että vahvistamme maidemme välisiä suhteita ja teemme toisillemme tunnetuiksi omien maidenne erityispiirteitä.”

ROBERTO MASTROIANNI, FILOSOFI, SEMIOLOGI JA TAIDEKURAATTORI

”

Välimerien ja Baltian mailla on paljon enemmän yhteisiä elementtejä ja peilauspintoja kuin yleensä kuvitellaan: toisella puolella luonto ja toisella kulttuuri syvästi elettyinä. Pohjoisen luonnon kautta elämisen alla piileskelee syvä kulttuuri kuten näennäisen hienostuneisuuden ja intellektualismin alla vahva rakkaus luontoon. Tulimme Suomeen löytääksemme taiteellisia, antropologisia, filosofisia ja naturalistisia polkuja, jotta voisimme rakentaa vuoropuhelun ja synergian maidemme välillä. Haluamme kertoa yhteisistä eurooppalaisista juuristamme, joissa elää kulttuuri ja halu elää sopusoinnussa luonnon ja toistemme kanssa. Eurooppa on ennen kaikkea luonnollinen, historiallinen ja poeettinen tila,

eikä ainoastaan sosiaalinen ja poliittinen yhteisö. Se elää suhteissa pohjoisen ja Välimeren mielenmaisemien ja kulttuurien välillä. On kyse mielen ja runollisuuden tilasta jota mielikuvat muinaisista maista ruokkivat. Yhteinen matkamme antoi ainesosia pian järjestettäviin kulttuuri- , luonto-, taide- ja sosiaalisiin tapahtumiin, joilla haluamme tuoda esille yhteen kuuluvuutemme elementtejä. Näennäisestä erilaisuudestaan huolimatta ne mahdollistavat todellisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Näimme ja koimme kuinka etelän merten ja pohjoisen vesien mytologiset ja historialliset juuret ruokkivat samoja mielikuvia ja ethosta näennäisten erojen alla, ja kulkevat kaikkien Euroopan kulttuurien läpi. Tämän kohtaaminen suomalaisten ystäviemme kanssa, joista tuli veljiä ja sisaria, teki matkastamme syvän inhimillisen. Ymmärsimme, kuinka byrokraattisen Euroopan alla on kansojen ja yksilöiden muodostama Eurooppa, jolla on kyky luoda sisar- ja veljessuhteita. Suomi ja Italia edustavat Euroopan rajamaita, jotka sijaintinsa avulla pystyvät silti tuomaan esille yhteenkuuluvuuden elementit. Aiomme toteuttaa näyttelyitä, kirjoja ja dokumentteja aiheista, joita matkallamme löysimme.”

MICHELE TOMAIUOLI, VALOKUVAAJA JA VISUAALINEN TAITEILIJA.

”

Matkamme aikana halusin tulkita kuvin vuoropuhelua muinaisen ja yhä elävän yhteyden arktisen ja Välimeren luonnon välillä. Kaksi segmenttiä, joita erottavat vielä osittain pimennossa oleva pitkä historia: sen tunteminen on tärkeää tämän päivän ihmiselle. Halusin myös tuoda esille luonnossa piilevät yhteyskohdat ja peilipinnat. Niistä voi löytyä uusia polkuja ja vastauksista ja poluista, ja ne voivat aukaista tien aidolle yhteenkuuluvuuden tunteelle kansojen välillä ja ennen kaikkea oman äänensä löytämiselle ja sen esilletuomiselle. ”

EIJA TARKIAINEN, FIL. KAND., LUONtoTERAPEUTTI

”

Viimeisen 30 vuoden aikana ainoa todellinen kosketus kotimaahani oli perheeni ja lähimmät ystäväni. Lähtöni Suomesta Italiaan ei tapahtunut niinkään intuitiivisesta rakkaudesta etelään vaan pakosta paeta näennäisestä pohjoisen lämmön puutteesta. Nyt olen uudelleen löytämässä maamme hiljaisen ja usein piilossa pidetyn kauneuden italialaisten katseen kautta. Nämä katseet kertovat, että Suomen voima ja lahja itselleen ja muulle maailmalle ei ehkä ole niissä teemoissa, joissa olemme tilastojen kärjessä, vaan siinä sisäisessä voimassa ja runoudessa, joka kumpuaa luonnosta ja siten sisäisestä luonnostamme. Italialaisissa loimuava, ulospäin suuntautunut liekki voisi sytyttää meidän sisäisen kokkomme roihuamaan. Näin voisimme anteliaasti ja samalla nöyrästi jakaa tarinaamme tunnistaaksemme itsemme, antaen samalla muille peilipintaa omaperäisyytensä näkemiseen ja henkilökohtaiseen kasvuun. Tätä kautta olisi mahdollista kohdata avoimesta toiseus ja erilaisuus rikastavana ja yhteyttävänä voimavarana. Olen keskellä erilaisia, matkastamme vauhtia saaneita projekteja, sisällä puolin ja toisin, ja Italiaan tuon mukanani metsiemme vihreän raikkauden ja koskien vallattoman pauhun. Ne muistuttavat minua siitä, että yhdessä pystymme ylittämään rajat itsessämme, ja sitä kautta avaamaan maittemme rajat, jotta maailma voisi tuntea elämän laulun, kuten Kalevalamme opettaa. ”

All’incontro di estranei Alla vigilia di tempi nuovi Come divenire Uno Quando siamo stati scissi così a lungo Noi uomini Dietro i confini Interessarsi di natura Interessarsi di Uomo Della vita Del vivere Degli esempi viventi Essere vivi La natura insegna il viandante Senza accorgersene Se la tua natura Ti lascia spazio Per accorgerti anche di altri Puoi improvvisamente vedere Dove dimora la natura. Occorre il sapere della pietra Il sapere dell’acqua Il sapere del vento Acceso nel fuoco Incanto Ti aspettava tanto. Vorrei far emergere la mia natura Per essere vista Manifestare la verità della Finlandia La bellezza dentro La potenza della natura selvaggia In tutti noi Con adeguati panacee.

KATJA LEMBERG TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Etnolääketiede Innovatiivinen tulevaisuudennäkymä nykypäivän lääketieteelle Kipuloitsu (taudin karkoitukseksi) ... tuki tuska vaivasta päästä kipu oi voi ah ja voi Äimätär äkeä kipukipponen käessä tulirukkaset, kattila kivuttarella kipupata tulella kipuvuoren kukkulalla keittelee, kipuja keittelee keräilee, maistelee pa pa pa pata padassa kipuja porinaa vaan kipupataan. Äimätär keskellä kipumäkeä reikä keskellä kiveä yheksän sylen syvyinen sormenpään on mentäväinen peukalon mahuttavainen reikä pienen pikkarainen.

okainen kansa kaikkina aikoina on rakentanut oman maailmankuvansa kulttuurinsa kautta. Tähän liittyy myös tietty käsite kehosta ja siten sairaudesta ja terveydestä. Maailmankuvat perustuvat erityiseen käsitykseensä kehosta, anatomiasta, fysiologiasta, biologiasta, ihmisen suhteesta eläinkuntaan sekä siitä, mikä on normaalia. Näin patologista kulttuurit kehittävät yleisen tietämyksensä, välittävät sitä eteenpäin ja omaksuvat sen kaikilla elämän saroilla. Antropologisen ja etnisen lääketieteen tutkimukset ovat osoittaneet, että toisin kuin mitä tapahtuu biolääketieteessä, kulttuuriselle sairauden määritelmälle on ominaista yhteiskunnallisten realiteettien vaikutus: perhe, poliittiset suhteet, ryhmien sisäinen dynamiikka ja vuorovaikutus ympäristön kanssa. Länsimaissa terveys kuuluu osaksi sosiaalisen aseman symboleita, mikä onkin eri terveyden käsitysten kieroutumien alkulähde. Teknologinen lähestymistapa hoitoon, muiden olennaisten näkökohtien lisäksi, on erottanut sairauden muista yksilön elämän osa-alueista, joten se elää täysin erillisenä lukunaan. Sen voi tarvittaessa kirurgisesti leikata pois (niin kirjaimellisesti kuin metaforisesti). Tällaista tilannetta on usein perusteltu tarpeella eristää kohde, jotta tieteellinen tutkimus ymmärtäisi paremmin sen toiminnan. Todellisuudessa potilas ei elä sairauttaan konkreettisena tieteen tutkimuksen kohteena, vaan monitahoisena sosiaalisena ja intiiminä elämäntilanteena. PERIMMILTÄÄN LÄÄKETIETEESSÄ PITÄISI OLLA kysymys teknisen tiedon omaavan ammattihoitajan (eri kulttuureissa omansa) ja hoitoa hakevan ihmisen välisestä vuorovaikutteisesta suhteesta. Uusimmat tutkimukset ”ei-biologisista sairauden aiheuttajista” lähentävät biolääketiedettä perinteisiin kansanparannusmuotoihin, joita on tähän asti pidetty itsevarmasta länsimaisesta tieteestä loitolla. Sama koskee viimeisintä kehitystä etnofarmakologian saralla. Se tuo meidät koko ajan lähemmäksi hoitokäytäntöjä, jotka uskoimme kaukaisiksi sekä ajassa että paikassa. Homo sapiens sapiens ”alalaji Medicinae” historia ei ole vielä lopettanut mielenkiintoisten yllätysten lahjoittamista meille. GENOVAN YLIOPISTOON ITALIAAN on luotu Unesco Chair -ohjelma nimeltä ”Terveys, antropologia, biosfääri ja parantavat mekanismit.” Unesco Chair Genovan yliopistossa syntyi tarpeesta välittää tätä runsasta, kansanperinteistä ja kulttuureista kumpuavaa arvokasta tietoa. Terveys-, ympäristö- ja hoitostrategioita pidetään tällä hetkellä tiukasti kytkettyinä nykyajan lääketieteeseen. Tämä uusi, yhtenäinen lähestymistapa on tarkoituksellisesti ristiriitainen ja ylittää nykyisen käytännön, missä erotellaan humanismi, tieteellinen lääketiede ja hoito. Terveyskäsitys ja lähestymistapa hoitomuotoihin eivät ole yhtenäisiä ympäri maailman; yleismaailmallinen perustaso takaa tieteellisen tutkimuksen laadunvarmistusta.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

Genovan Unesco Chair ”Terveys, antropologia, biosfääri ja parantavat mekamismit” -ohjelma on asettanut toiminnalleen mm. seuraavia tavoitteita: 1. Tutkia, arvostaa ja suojella tietoa, menetelmiä ja ympäristöä ihmisten elämän ja terveyden säilyttämiseksi. 2. Avata uusia tiloja hyvinvoinnin harjoittamiseen, tutkia hoitomuotojen tehokkuutta edellytyksenä pätevien ohjeiden laatimiseen ja terveyden säilyttämiseen Etnolääketieteen näkemysten kautta. 3. Etsiä paikkoja ja tiloja, joiden sisällä edistää vuorovaikutusta länsimaisen lääketieteen ja perinteisten kulttuurien tiedon välillä keskinäisessä yhteistyössä tieteellisin menetelmin. 4. Suojella biosfääriä ja etnosfääriä luonnollisina eri lääketieteellisten kulttuurien työpajoina. 5. Luoda verkosto Etnolääketieteille ja kansantieteille omistettujen museoiden välillä. 6. Levittää alan tietoa akateemisten kurssien, jatko-ohjelmien, eri yliopistojen tutkijoiden ja opikelijoiden vaihdon, stipendien ja paikallisten instituutioiden kehittämisen kautta. Levittää tietoa suurelle yleisölle.

TANIA RE

Medical Anthropologist, Psychologist Unesco Chair “ Health anthropology , the biosphere and healing systems” – University of Genoa (IT)

Spell Against Pain (to drive away illness) …Block the anguish Banish the dolor Pain Oh me, ah me Äimätär, pain-goddess Holding a cupful of pain Fiery mittens and boiling kettle Boiling cauldron of pain On the top of pain hill Boiling, baking pain Collecting, tasting Cauldron Pain in cauldron Bubbling away Pain of cauldron Äimätär, pain-goddess on pain hill Hole amidst a stone Nine fathoms deep And a fi nger’s width across A thumb’s width in size A tiny hole.

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

ROBERTO MASTROIANNI

Kirjoittaja on italialainen filosofi, semiologi ja taidekuraattori.

Pallo on käsissämme

urooppa käy parhaillaan läpi syvää kulttuuri-identiteetti- ja sosiaalipolitiittista kriisiä. Ratkaisematon talouskriisi on syttynyt entistä voimakkaampana samoin kuin usein piilossa kyteneet teknologisen kehityksen, kulutuksen ja kulttuuristen juuriemme ja luonnon yhteyden menetyksen tuomat ristiriidat. Tekniikka on tuottanut illuusion vallastamme hallita luontoa (ja luontoamme) ja toisaalta urbanisaatio ja elämäntyylien globalisaatio kuvitelman, että ne voisivat tarjota ratkaisun yksilön, yhteiskunnan ja poliitiikan ongelmiin. Viimein kehkeytyi kriisi. Tällä hetkellä se on muodoltaan taloudellinen, mutta sitä edelsi monimuotoinen huonovointisuus ja onnellisuuden tunteen puuttuminen, joka pukeutui eri asuihin: psykosomaattiset sairaudet, masennus sekä kollektiivisesti että yksilökohtaisesti koettu tyytymättömyys, viha, kauna ja katkeruus. TÄMÄ JATKUVASTI PAISUVA ONNETTOMUUDEN OLOTILA, joka on lymynnyt tuhannen kulutukseen liittyvän kasvun alla, näyttää koko ajan selvemmin, kuinka myöhäisen nykyajan ihmiskunnan olemassaolon edellytyksenä on uudistettu katse luontoon ja sen logiikkaan. Tämä ei tarkoita yksinomaan humaanisen eläimen luonnonläheisyyden tarpeen huomioonottamista, vaan myös ymmärrystä siitä, että raskas kaupungistuminen vaatii meitä ottamaan takaisin haltuumme elämän mielekkyyden

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

luonnosta ja luonnossa asuvasta syvästä viisaudesta. On kysymys siis henkisestä tarpeesta. IHMINEN ON TODELLAKIN HENKINEN ELÄIN, jota symbolit ravitsevat. Hän kykenee antamaan muodon itselleen ja maailmalle yhdistäen teknologian, luonnon ja eri ilmaisutavat. Se onkin hänen tehtävänsä tässä tuhon ja luomisvoiman epävarmassa tasapainossa. Vain pitämällä tasapainossa tämän kaksijakoisen suhteen omaan itseensä ja maailmaan, toisin sanoen suhteet luontoon ja kulttuuriin, ihminen voi säilyttää tasapainonsa ja toimia kannattavasti sekä taloudellisesta että sosiaalisesta näkökulmasta ja samalla säilyä sisäisesti ja henkisesti rikkaana kaikkea olemassaolevaa rikastuttaen. On helppo nähdä huomattavaa epätasapainoa näiden humaanien polariteettien suhteessa. Joko suosimme teknologian kehitystä tai taidetta ja kulttuuria. Hyvin harvoin tavoitteena on näiden ominaisuuksien tasapaino. Yleinen ja laaja kriisitilanne näyttää sen, että vain yhdistämällä teknologisen kehityksen kulttuurisen ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen malliin yhteisöt voivat alkaa jälleen kasvaa ja vahvistua. TÄSTÄ NÄKÖKULMASTA ITALIA JA SUOMI NÄYTTÄYTYVÄT toisiaan täydentävinä kansakuntina. Molemmilla on vahva suhde kulttuuriin, teknologiaan ja luontoon. Toinen panostaa vahvemmin historiaansa ja kulttuuriin (Italia) ja toinen korostaa teknologista ja sosiaalista “herruutta” luontoa kohtaan. Nämä kaksi maata voivat kuitenkin oppia paljon toisiltaan ja samalla näyttää Euroopalle perinteiden ja innovaation yhteyden avaimena uudenlaiseen kehitykseen. Oikeudenmukaisempaan ja onnellisempaan yhteiskuntaan päästään suuntautumalla tietoisesti luontoon ja omaan syvään luontoomme. Näin meillä on keinoja pyrkiessämme kohden tasapainoa. SUOMELLA ON KESKEINEN ROOLI MAANOSAMME tulevaisuuden ja maailmanlaajuisen inhimillisen kulttuurin kehityksessä. Suomalaiset ovat historiallisesti joutuneet rakentamaan vahvan suhteen vihamielisen luonnon kanssa, todistaen sen, että sitä voi isännöidä harmonisella ja kunnioittavalla tavalla. Juuri tämä ehtymätön perinteiden sisältämä tiedonlähde (mytologia, runonlaulajat, Kalevala) ja teknologinen pitkä kokemus yhteiselosta luonnon kanssaon johtanut Suomen kiistattomaksi markkinajohtajaksi monilla teollisuuden ja talouden sekä yhteiskunnallisella ja poliittisella alalla. Voisiko juuri Suomi ottaa vastaan haasteen johtopaikasta, kun mietitään ihmiskunnan yhteistä tietä takaisin luontoon ja henkisyyteen? Italia ikivanhoine perinteineen, kulttuurin ja taiteen saavutuksineen ja kaupungistumisen kokemuksineen voisi olla Suomen kumppani tässä haasteeseessa. EDESSÄMME VÄLKKYY KAKSI VAIHTOEHTOA. Haluammeko todella hyväksyä elämän, joka irrottaa meidät vähitellen täysin juuriltamme ja luonnosta(mme) ja pakottaa meidät elämään tukahdettuina kulutusyhteiskunnan arvoissa ja elämäntyylissä? Rohkenisimmeko löytää uusia polkuja, jotka tuovat yhteen perinteet ja innovaation ja tarjoavat meille mahdollisuuden löytää uudelleen sosiaalisesti ja henkisesti rikkaat ja ympäristömme kannalta kestävät elämäntavat? Pallo on käsissämme! TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

”Miss on otso synnytetty, mesikämmen käännytetty? Tuoll on otso synnytetty, mesikämmen käännytetty: luona kuun, tykönä päivän, otavaisen olkapäillä. Sielt on maahan laskettuna kultaisessa kätkyessä, vitjoissa hopeisissa”

TIETÄJÄ IÄNIKUINEN

www.prokuusamo.

ILMOITUS

Pidetään Kuusamo yhdessä luontokaupunkina!