Ilmastokatsaus 2/2024

2/2024 — Talvisää vaihtui vesikeleihin

— Lämpenevä Arktis kiinnostuksen kohteena

—

Pääkirjoitus — 3

Talvisää vaihtui vesikeliin helmikuussa — 4

Sääkehitys Helmikuussa — 6

Helmikuun säätapahtumia maailmalta — 7

Lämpenevä Arktis kasvavan kiinnostuksen kohteena — 8

Talvi oli kylmin 13 vuoteen — 10

Kuukauden havainto — 11

Itämeri — 12

Arktiset alueet — 13

Kasvihuonekaasupitoisuudet Suomessa — 14

Tilastoista poimittua — 15

Lämpötiloja ja sademääriä helmikuussa — 16

Helmikuun kuukausitilasto — 18

Helmikuun tuulitiedot — 19

Lämpötilan viikkoennusteet — 20

Summary of February 2024 — 21

Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kuukautta jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.

HELMIKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu

ILMASTOKATSAUS

26. vuosikerta

ISSN: 2341-6408

DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IK-2024-02-00

Ilmestyy noin kuukauden 20. päivänä

JULKAISIJA

Ilmatieteen laitos

PL 503

00101 Helsinki

www.ilmastokatsaus.fi

ilmastokatsaus@fmi.fi

Vaihde: 029 539 1000

PÄÄTOIMITTAJA

Hilppa Gregow

TOIMITUS

Tiina Ervasti

Ilari Lehtonen

Anna Luomaranta

Jaakko Seppänen

KANNEN KUVA

Adobe Stock

ULKOASU

Marko Myllyaho

© Ilmatieteen laitos

Lapinvuokon paluu?

Melkein kolmetoistatuhatta vuotta sitten eurooppalaiset olivat tottuneet verrattain leppoisaan ilmastoon pitkän ja rankan jääkauden jälkeen. Sitten keskilämpötila laski nopeasti – Grönlannin jääkairausten perusteella useita asteita vuosisadan aikana – ja lapinvuokko alkoi levittäytyä alueille, joilla sitä ei ollut tavattu vuosisatoihin. Yleisimmän teorian mukaan äkillinen kylmeneminen johtui jäätiköistä sulaneesta ja Pohjois-Atlantille virranneesta makeasta vedestä. Tämä esti syvän veden muodostumisen ja pysäytti Atlantin meridionaalisen kiertoliikkeen (AMOC), jolloin lämpimän veden virtaaminen Pohjois-Atlantille lakkasi. Jää-albedo takaisinkytkennän takia Pohjois-Atlantin peitti merijää, ja Eurooppa kylmeni.

Kutakuinkin sama tapahtuu ilmastomallissa, kun Pohjois-Atlantille suihkutetaan kiihtyvään tahtiin suuria määriä makeaa vettä 1750 vuoden ajan. Seurauksena on dramaattinen, helmikuussa enimmillään jopa 35 asteen lämpötilan lasku Pohjois- ja Länsi-Euroopassa sadassa vuodessa. Tämä helmikuussa Science Advances -tiedelehdessä julkaistu tulos (linkki artikkeliin) ymmärrettävästi huolestuttaa, ja se saikin paljon huomiota tiedotusvälineissä.

Ilmastojärjestelmän keikahduspisteet, joihin AMOC:n pysähtyminenkin kuuluu, ovat nykyään tutkimuksen keskiössä, etenkin siksi, että useita niistä arvioidaan todennäköisesti saavutettavan globaalin ilmaston lämmetessä 1,5–2 asteella esiteolliseen aikaan verrattuna. Ilmastomalleihin pohjautuvien arvioiden mukaan AMOC voisi pysähtyä, kun maapallon ilmasto lämpenee 1,4–8 astetta, ja siirtyminen pysähtyneeseen tilaan tapahtuu 15–300 vuodessa. Science Advances -lehden artikkelissa mallinnettu AMOC:n pysähtyminen mahtuu tähän ajalliseen haarukkaan. Huomattavaa on, että tässä mallikokeessa globaali ilmasto ei kuitenkaan lämmennyt, vaan makeaa vettä suihkutettiin jopa 80 kertaa nopeammin kuin mitä Grönlannista tällä hetkellä sulaa. Pohjois-Atlantin syvän veden muodostuminen lopulta lakkasi, ja mallin AMOC pysähtyi. Samalla merijää laajeni kattamaan mallissa talvisin suuren osan Pohjois-Atlanttia ulottuen aina Britteinsaarten eteläpuolelle, kuten kaksitoistatuhatta vuotta sitten. Silloin AMOC onneksi käynnistyi 1100 vuoden kylmän jakson jälkeen, ja Eurooppa lämpeni uudelleen.

PETTERI UOTILA Professori, Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskus (INAR)

Ilmastojärjestelmän keikahduspisteet ovat nykyään tutkimuksen keskiössä

-39,7 °C

Savukoski, Tulppio, 9.2.

+6,2 °C

Kokkola, Santahaka, 24.2.

Kuukauden ylin ja alin lämpötila

35,9 m/s 90,3 mm

Kuukauden kovin keskituulen nopeus, Muonio, Laukukero, 1.2.

Kuukauden suurin sademäärä, Kangasniemi kk.

Talvisää vaihtui vesikeliin helmikuussa

Helmikuun leutojen alkupäivien jälkeen sää kylmeni koko maassa kuukauden 5. päivän tienoilla. Kylmä jakso kesti Itä- ja Pohjois-Suomessa noin puolitoista viikkoa ja etelässäkin viikon ajan. Loppukuu oli erittäin leuto ja vetinen.

Helmikuun keskilämpötila oli maan keskiosissa sekä läntisillä merialueilla lähellä vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa, kun taas Etelä-Suomessa ja Lapissa kuukausi oli 1–2 astetta keskimääräistä leudompi. Kylmin sääjakso osui helmikuun 10. päivän tienoille, kun taas kuukauden loppu oli erittäin leuto. Itä-Lapissa helmikuun viimeinen viikko oli jopa havaintohistorian leudoin.

Helmikuussa satoi Lappia lukuun ottamatta tavallista enemmän. Maan etelä- ja keskiosissa satoi yleisesti noin puolitoistakertaisesti keskimääräiseen verrattuna, mutta paikoin sademäärä ylitti pitkän ajan keskiarvot yli kaksinkertaisesti. Kuukauden suurin sademäärä, 90,3 mm, mitattiin Kangasniemellä Etelä-Savon länsiosassa. Pienimmät sademäärät mitattiin Lapin havaintoasemilla. Enontekiön Näkkälässä satoi helmikuussa vain 11,6 mm.

Lumensyvyys vaihteli Lapissa ja Itä-Suomessa pääosin puolesta metristä vajaaseen metriin. Kainuussa lunta oli paikoin toistakin metriä, ja suurin lumensyvyys, 119 cm, mitattiin 25.2. Paljakan havaintoasemalla Puolangassa. Maan keskiosissa lumipeite oli yleisesti tavanomaista paksumpi. Myös Uudellamaalla lunta oli helmikuun puolivälissä paikoin reilut puoli metriä, mutta Etelä- ja Länsi-Suomessa lumipeite oheni loppukuun lauhoilla

säillä. Lounaissaaristossa oli sekä kuukauden alussa että lopussa lumetonta.

HELMIKUUN LOPPU OLI HARVINAISEN LEUTO

Helmikuun alkupäivät olivat tammikuun lopun tavoin leutoja ja erityisesti Lapissa oli myös tuulista. Helmikuun 1. päivän iltana Perämerellä ja Lapin tuntureilla puhalsi voimakas lännen ja luoteen välinen myrskytuuli. Muonion Laukukerolla mitattiin kymmenen minuutin keskituulen nopeudeksi peräti 35,9 m/s. Merialueilla kovimmat tuulet havaittiin Raahen edustalla Nahkiaisen majakalla, missä kovimmaksi keskituulen nopeudeksi mitattiin 26,0 m/s ja puuskatuulen nopeudeksi 32,2 m/s.

Alkukuun leudoin päivä oli 3.2., jolloin Raumalla mitattiin 5,5 °C, mutta 5.2. koillisesta alkoi virrata kylmää ilmaa maahamme. Kylmä jakso jatkui Itä- ja Pohjois-Suomessa puolentoista viikon ja Etelä-Suomessa noin viikon ajan. Maan keski- ja pohjoisosissa pakkasta oli useana yönä yli 30 astetta. Monin paikoin kylmintä oli 9.2. vastaisena yönä, jolloin Savukosken Tulppiossa mitattiin myös kuukauden alin lämpötila, -39,7 °C.

Pakkanen hellitti lumipyryalueen liikkuessa maamme yli koilliseen 13.–14.

helmikuuta. Seuraava matalapaine liikkui maamme keskiosien yli koilliseen 16.–17. helmikuuta, ja tämä matalapaine toi maan etelä- ja keskiosiin hyvin runsaita sateita. Jomalassa Ahvenanmaalla satoi 16.2. peräti 36,8 mm vuorokaudessa, eli yhtä paljon kuin keskimäärin koko helmikuussa. Lounaasta virtasi samalla hyvin lauhaa ilmaa, ja Etelä-Suomessa sade tuli pääosin vetenä, mutta Keski-Suomen pohjoisosissa, Pohjois-Savossa ja Kainuun eteläosissa satoi parikymmentä senttiä uutta lunta. Etelä-Suomessa esiintyi laajalla alueella myös jäätäviä sateita.

Helmikuun 20. päivän jälkeen etelästä virtasi meille entistä lauhempaa ilmaa, ja 23.–25.2. lämpötila oli Lappia myöten yötä päivää nollassa tai plussan puolella. Lämpimintä oli Pohjanmaalla, missä lämpötila nousi 24.–26. päivinä aurinkoisessa säässä 5 asteen vaiheille, ja Kokkolassa mitattiin 24.2. kuukauden ylin lämpötila, 6,2 °C. Muualla oli pilvistä tai sumuista. Lisäksi maamme yli liikkui uusia vesi-, räntä- ja lumisadealueita. Monin paikoin kadut velloivat loskan tai tulvaveden vallassa.

Helmikuun 26.–27. päivinä Suomen ylle muodostui heikko korkeapaineen selänne, ja sää hieman viileni. Samalla esiintyi yleisesti sankkaa sumua.

Ilari Lehtonen

Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).

Teksti: Ilari Lehtonen

1.2. Helmikuu alkoi lauhana ja etenkin Pohjois-Suomessa erittäin tuulisena. Muonion Laukukerolla mitattiin kuukauden 1. päivän iltana luoteismyrskyssä keskituulen nopeudeksi 35,9 m/s. Ruotsin tuntureilla tuuli oli vielä paljon kovempaa, ja Stekenjokkissa mitattiin Ruotsin säähavaintohistorian uusi keskituuliennätys, 51,8 m/s. Myös Perämerellä myrskysi kovaa.

9.2. Leutojen helmikuun alkupäivien jälkeen koillisesta virtasi kylmää ilmaa ja Pohjolan ylle alkoi vahvistua korkeapaine. Etelä-Suomessa kylmä pakkasjakso kesti viikon ajan, idässä ja pohjoisessa noin puolitoista viikkoa. Helmikuun 9. päivän aamu oli monin paikoin kuukauden kylmin, Itä-Lapissa Sallan ja Savukosken alueella jopa koko talven kylmin.

16.2. Etelä-Norjassa oli matalapaine, joka liikkui seuraavan vuorokauden kuluessa Suomen yli koilliseen. Maamme etelä- ja keskiosiin matalapaine toi sadetta eri olomuodoissa yleisesti 15–35 mm. Lounaassa satoi silkkaa vettä, kun taas maan keskivaiheilla satoi uutta lunta paikoin yli 20 senttiä. Etelä-Suomessa esiintyi yleisesti myös jäätäviä vesisateita.

24.2. Helmikuun loppupuoli oli erittäin leuto. Lapissa helmikuun viimeinen viikko oli jopa lähes kymmenen astetta tavanomaista leudompi, ja Pohjois-Suomessa yhtä leuto helmikuun loppu toistuu keskimäärin harvemmin kuin kerran 30 vuodessa. Enimmäkseen oli pilvistä ja useina päivinä sumuista, mutta Pohjanmaalla oli myös aurinkoisia päiviä, jolloin lämpötila nousi ylimmillään reiluun 5 asteeseen.

MERKITTÄVIMPIÄ SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALLA HELMIKUUSSA 2024

MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA

Helmikuun 2024 keskimääräinen maa- ja merialueiden pintalämpötila oli vuonna 1850 alkaneen mittausjakson korkein.

ARKTINEN MERIJÄÄ

Arktisen merijään laajuus oli helmikuussa mittaushistorian 15. pienin jakaen sijan helmikuun 2022 kanssa.

POHJOIS-AMERIKKA

Helmikuu ja koko kulunut talvi olivat mittaushistorian lämpimimmät.

YHDYSVALLAT

Kulunut talvi oli mittaushistorian lämpimin.

KARIBIA

Talvi oli Karibian alueella lämpimin mitattu.

ECUADOR

Rankkasateiden aiheuttamat tulvat aiheuttivat tuhoja ja pakottivat väestöä pakenemaan asuinalueiltaan pohjoisessa ja läntisessä Ecuadorissa.

ETELÄ-AMERIKKA

ARKTINEN ALUE

Kulunut talvi oli kolmanneksi lämpimin mittaushistoriassa.

POHJOIS-AMERIKAN SUURET JÄRVET

Jääpeite oli helmikuussa historiallisen pieni.

AFRIKKA

Helmikuu ja joulu–helmikuun ajanjakso olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimmät.

ETELÄINEN AFRIKKA

EUROOPPA

Helmikuu oli havaintohistorian lämpimin ja talvi toiseksi lämpimin.

AASIA

Talvi oli mittaushistorian kymmenenneksi lämpimin.

Helmikuu ja joulu–helmikuun ajanjakso olivat mittaushistorian lämpimimmät.

MAAILMAN MERIALUEET

Jo yhdennettätoista peräkkäistä kuukautta meriveden pintalämpötilat olivat ennätyksellisen korkeita.

ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ

Kauden sademäärä jäi yleisesti tavanomaista pienemmäksi. Zambian, Zimbabwen ja Botswanan raja-alueella helmikuu oli yksi havaintohistorian kuivimmista ja myös lähialueilla sademäärät jäivät paljon tavanomaisista.

SYKLONI DJOUNGOU Djoungou oli kategorian 4 hirmumyrsky ja helmikuun voimakkain Intian valtameren eteläosissa. Hirmumyrsky pysyi merellä eikä aiheuttanut tuhoja.

MADAGASKAR Helmikuussa rankkasateet aiheuttivat pohjoisella Madagaskarilla laajoja tulvia, jotka vaikuttivat yli 1,2 miljoonan asukkaan elämään.

ETELÄMANNER

Kesäkausi oli mitatuista 11. kylmin.

Antarktisen merijään laajuus oli helmikuussa mittaushistorian toiseksi pienin jakaen sijan helmikuun 2022 kanssa.

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA HELMIKUUSSA 2024 JAKSON 1991–2020 KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).

JAPANI Talvi oli mitatuista toiseksi lämpimin.

OSEANIA Helmikuu oli mitatuista neljänneksi lämpimin ja joulu–helmikuun ajanjakso kolmanneksi lämpimin.

AUSTRALIA Kesä oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin.

Date created: 2024-03-03

Date created: 2024-03-03

Surface air temperature anomaly for February 2024

Surface air temperature anomaly for February 2024

Surface air temperature anomaly for February 2024

(Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF)

(Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF)

(Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF)

LISÄTIETOA

https://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/202402 https://climate.copernicus.eu/climate-bulletins

Lähde: NOAA/NCDC

Copernicus Climate Change Service

Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus

Lämpenevä Arktis kasvavan kiinnostuksen kohteena

Muuttuva ilmasto altistaa arktisen ympäristön ja yhteisöt uusille riskeille, mutta avaa myös taloudellisia mahdollisuuksia. Tasapaino talouden, paikallisyhteisöjen ja ympäristön välillä on elintärkeää alueen kestävälle tulevaisuudelle.

Arktinen alue on viime vuosikymmeninä lämmennyt lähes neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin (Rantanen ym., 2022). Vuoden 2023 kesä oli arktisen alueen lämpimin kesä vuoden 1900 jälkeen (Thoman ym., 2023). Lämpimät säät ja sään ääri-ilmiöt aiheuttivat vahinkoja laajalti arktisella alueella – esimerkiksi Alaskassa tulvi poikkeuksellisen laajasti ja Kanadaa koetteli ennätyksellinen määrä maastopaloja. Luonnonkatastrofien aiheuttamien välittömien vahinkojen lisäksi lämpötilan nousu vaikuttaa merkittävästi arktisen alueen ekosysteemeihin ja elintapoihin.

Muutokset ympäristössä, kuten jääpeitteen, jäätiköiden ja ikiroudan sulaminen, aiheuttavat muutospaineita arktisen alueen herkille ekosysteemeille sekä alkuperäiskansoille. Nousevat lämpötilat muuttavat arktisen alueen elonkirjoa paitsi tuomalla uusia lajeja etelästä, myös vaikuttamalla paikallislajien elinympäristöihin, ravinnon saantiin sekä muuttoreitteihin. Jääkarhujen, hylkeiden ja mursujen kaltaisille lajeille merijääpeitteen kutistuminen muodostaa uhan lajien koko elinympäristön säilymiselle.

Myös alkuperäiskansoille merijää on tärkeää metsästyksen, liikkumisen ja kulttuuritoiminnan kannalta. Alkuperäisyhteisöt ovat vahvasti riippuvaisia perinteisistä elinkeinoista, kuten metsästyksestä, kalastuksesta ja porotaloudesta, minkä takia ilmastonmuutos vaikuttaa paikalliseen elintarviketurvaan, kulttuurin jatkuvuuteen ja yleiseen hyvinvointiin.

Ikiroudan sulaminen taas aiheuttaa riskejä ikiroudan päälle rakennetulle infrastruktuurille muun muassa rikkomalla rakennuksia ja teitä. Ikiroudan sulaessa vapautuu myös suuria määriä kasvihuonekaasuja, mikä luo lämpenemistä entisestään voimistavan takaisinkytkentäilmiön.

OSALLISTAVA TUTKIMUS ON TÄRKEÄÄ ARKTISELLA ALUEELLA

Arktisen alueen voimakas lämpeneminen on onneksi saanut monet yhteisöt huolestumaan alueen hyvinvoinnista – osin siksi, että alueella tapahtuvilla muutoksilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Arktisen alueen lämpeneminen vaikuttaa ilmakehän ja valtamerten laajan mittakaavan kiertoliikkeisiin sekä globaaliin merenpinnan tasoon, mikä puolestaan voi vaikuttaa ekosysteemeihin ja yhteisöihin kaikkialla maailmassa. Lisääntynyt tutkimus arktisella alueella on myös herättänyt keskustelua osallistavan tutkimuksen ja yhteisöllisen oppimisen merkityksestä arktisen alueen vaikutustutkimuksessa.

Paikallisyhteisöjen sitouttaminen on erittäin tärkeää, sillä alueella asuu yli 40 alkuperäiskansaa, joiden kykyyn harjoittaa perinteitään ja kulttuuriaan muuttuva ilmasto ja ympäristö vaikuttavat. Osallistavan tutkimuksen lähestymistavat kunnioittavat arktisten yhteisöjen perinteistä tietämystä ja voivat lisätä ympäristöseurannan ja ilmastoon sopeutumisen tehokkuutta ja hyväksyttävyyttä.

Yhteistyöllä edistetään kokonaisvaltaista ymmärrystä arktisen alueen muutoksesta ja annetaan paikallisyhteisöille mahdollisuus osallistua aktiivisesti ratkaisujen löytämiseen. Siksi onkin tärkeää ottaa paikallisyhteisöt, alkuperäiskansat ja erilaiset sidosryhmät mukaan tutkimukseen jo suunnitteluvaiheesta lähtien.

LÄMPENEMINEN AVAA

TALOUDELLISIA MAHDOLLISUUKSIA

Arktisen alueen lämpeneminen aiheuttaa suuria riskejä alueen ekosysteemeille, mutta avaa myös uusia taloudellisia mahdollisuuksia, sillä arktisella

Kuva viereisellä sivulla: Arctic PASSION -hankkeen järjestämässä konferenssissa Ilmatieteen laitoksen nuoret tutkijat kävivät tutustumassa arktiseen tutkimukseen ja kolttasaamelaisten järvi- ja metsäalueiden ennallistamistyöhön Sevettijärvellä lokakuussa 2023.

alueella sijaitsee mittavia ja vielä suhteellisen käyttämättömiä luonnonvaroja. Merijään ja ikiroudan sulaminen tekevät aiemmin saavuttamattomista luonnonvaroista, kuten öljystä, kaasusta ja mineraaleista, helpommin saavutettavia, jolloin niiden hyödyntäminen muuttuu taloudellisesti kannattavammaksi. Esimerkiksi Venäjän arktisella alueella on maailman suurimmat käyttämättömät öljy- ja kaasuvarannot, joista maailman energiateollisuus on kiinnostunut.

Merijään sulaminen mahdollistaa alueen merireittien hyödyntämisen aiempaa paremmin, kun meriväylät pysyvät liikennöitävinä kauemmin. Vaikka arktisen alueen laivaliikenteen suhteen ollaankin usein liian optimistisia (Perrels ym., 2020), arktisen alueen taloudelliset mahdollisuudet ovat herättäneet useiden valtioiden ja yrityksien kiinnostuksen. Geopoliittinen kiinnostus aluetta kohtaan todennäköisesti vain kasvaa tulevaisuudessa uusien mahdollisuuksien paljastuessa. Tasapaino taloudellisen kehityksen, paikallisyhteisöjen tarpeiden ja ympäristövastuun välillä on vakavasti otettava haaste arktisen alueen kestävän tulevaisuuden turvaamiseksi.

ILMATIETEEN LAITOS JA

ARKTINEN TUTKIMUS

Ilmatieteen laitos on ollut mukana monissa arktisen alueen tutkimushankkeissa. Osallistavaa tutkimusta on kehitetty esimerkiksi Arctic PASSION -hankkeessa (linkki), jossa Ilmatieteen laitos on osaltaan mukana luomassa ja kehittämässä arktista havaintoverkkoa ja sen pohjalta kehitettäviä palveluita. Arctic PASSION -hanke on Euroopan Unionin rahoittama.

Kaisa Juhanko ja Jaakko Juvonen

Lähteet:

• Perrels, A., Vihma, T., Gierisch, A., Bernard, J., Rautio, T., and Kovalevsky, D. 2020. When would moderation of ice conditions along the Northern Sea Route trigger serious investment in Polar Code shipping capacity?

• Rantanen, M., Karpechko, A.Y., Lipponen, A. et al. 2022. The Arctic has warmed nearly four times faster than the globe since 1979. Linkki: https://doi.org/10.1038/s43247-022-00498-3

• Thoman, R. L., Moon, T. A. and Druckenmiller, M. L. 2023. NOAA Arctic Report Card 2023: Executive Summary. Linkki: https://doi. org/10.25923/5vfa-k694

Talvi oli kylmin

13 vuoteen

Talven (joulu-helmikuu) keskilämpötila oli Suomessa noin kaksi astetta normaalikauden 1991–2020 keskiarvoa alempi. Viimeksi keskilämpötila oli alempi talvella 2010–2011, paitsi Pohjois-Lapissa oli kylmempää myös talvella 2017–2018. Vaikka lähes koko maassa koettiin siis kylmin talvi 13 vuoteen, olivat aiempina vuosikymmeninä vielä kylmemmätkin talvet tavallisia. Jo edellisen normaalikauden 1961–1990 keskiarvoon verrattuna mennyt talvi oli itse asiassa puolisen astetta keskimääräistä leudompi.

Talvi oli sääoloiltaan sikäli kaksijakoinen, että jo lokakuussa alkanut voittopuolisesti viileä säätyyppi vallitsi tammikuun 20. päivään asti, kun taas lopputalvi oli helmikuun alkupuolelle osunutta yhtä pakkasjaksoa lukuun ottamatta hyvin leuto.

Pysyvä lumipeite muodostui Pohjois-Lappiin jo lokakuun alkupuolella ja muuallekin marraskuun loppuun mennessä. Vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen rannikkoseudulla oli talven aikana ajoittain lumetonta. Esimerkiksi Sodankylän Tähtelään lumipeite saatiin 8.10., joka on viimeisten reilun sadan vuoden ajalta neljänneksi varhaisin pysyvän lumipeitteen muodostumispäivämäärä yhdessä vuosien 1992 ja 2009 kanssa. Myös Helsingin Kaisaniemessä 27.11. muodostunut lumipeite säilyi läpi talven. Edellinen pitkä lumitalvi Helsingissä koettiin 11 vuotta sitten, jolloin lumipeite säilyi maassa 30.11.2012–18.4.2013 ja sitä edellinen 13 vuotta sitten, jolloin lumipeite säilyi lähes viisi kuukautta 18.11.2010–14.4.2011.

Ilari Lehtonen

KUUKAUDEN HAVAINTO

Kylmän ja runsaslumisen alkutalven jälkeen tammikuun lopulta alkaen leudoksi muuttunut sää sai jalkakäytävät muuttumaan erittäin liukkaiksi. Helmikuussa jalkakäytävät olivat monin paikoin jäisiä lähes koko kuukauden ajan, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun päivystyksissä liukastumisvammoja hoidettiin tammi-helmikuussa lähes kolmanneksen viimevuotista enemmän.

Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila- ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.

KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA JA JÄÄTILANNE

Meriveden keskimääräinen pintalämpötila helmikuussa 2024 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot helmikuussa 2024 on esitetty yhdeksältä asemalta. Jääanalyysi kuvaa jäätilanteen kuukauden keskiarvoa, ja jään klimatologia kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020.

MERIVEDEN KORKEUS

FÖGLÖ DEGERBY

PIETARSAARI LEPPÄLUOTO

HELSINKI KAIVOPUISTO

RAUMA PETÄJÄS

KEMI AJOS

Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen helmikuussa 2024. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus. Keltainen vaakaviiva kuvaa korkean vedenkorkeuden varoitusrajaa.

HAMINA PITÄJÄNSAARI

ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA HELMIKUUSSA

Arktisen merijään keskimääräinen laajuus helmikuussa 2024 oli 14,6 miljoonaa km², joka on vain noin 0,2 miljoonaa km² (tai 2 %) alle keskiarvon. Tämä on 16. pienin helmikuun merijään laajuus arktisella alueella vuodesta 1979 alkavalla satelliittimittausten aikakaudella. Merijäätä oli helmikuussa selvästi pienemmällä alueella kuin 1980- ja 1990-lukujen mittauksissa, mutta merijään laajuus oli kuitenkin selvästi suurempi kuin helmikuussa 2018, jolloin merijään laajuus arktisella alueella oli ennätyksellisen pieni, noin 6 % alle keskiarvon. Jään peittämän alueen laajuus oli helmikuussa 2024 myös käytännössä sama kuin kaksi vuotta aiemmin helmikuussa 2022.

Tammikuun tapaan Pohjoisella jäämerellä oli helmikuussa sekä alueita, joilla jäätä oli tavallista vähemmän, että alueita, joilla jäätä oli tavallista enemmän. Kuten suurimman osan aikaa vuonna 2023 jäätä oli edelleen keskimääräistä enemmän Grönlanninmerellä. Myös Ohotanmerellä jäätä oli tavanomaista enemmän. Sitä vastoin pohjoisella Barentsinmerellä jäätä oli selvästi keskimääräistä vähemmän, ja myös Labradorinmerellä sekä Saint Lawrencen lahdella jään määrä oli jonkin verran tavallista pienempi.

%:n peittävyyttä.

LÄHTEET

ECMWF Copernicus Climate Change Service

Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus

Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella helmikuussa 2024. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen alueen rajana pidetään jään 15

Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1991–2020 keskiarvosta helmikuussa 2024.

Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.

PALLAS - SAMMALTUNTURI

1 kk

UTÖ

1 vuosi

Useita vuosia

(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)

Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.

TAUSTATIETOA

• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä polttoprosessista ja sementintuotannosta.

• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.

• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi

TILASTOISTA POIMITTUA

Talvi (joulu-helmikuu) oli Suomessa noin kaksi astetta jakson 1991–2020 keskiarvoa kylmempi, mutta puolisen astetta sitä edellisen 30-vuotiskauden 1961–1990 keskiarvoa leudompi. Keskimääräistä kylmempi sää vallitsi tammikuun 20. päivään asti. Lopputalvi taas oli leuto lukuun ottamatta yhtä helmikuun alkupuolelle osunutta pakkasjaksoa.

HELSINKI, KAISANIEMI

JYVÄSKYLÄ

JOENSUU

JOKIOINEN

SEINÄJOKI, PELMAA

SIIKAJOKI, RUUKKI

UTSJOKI, KEVO SODANKYLÄ

Helmikuussa 2024 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania, ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.

KESKILÄMPÖTILA

SADEMÄÄRÄ

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA

VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA

VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

Tuulitilastoissa on käytetty 10-min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja kovatuuliset päivät -taulukossa 1 min.

PARAINEN, UTÖ

KALAJOKI, ULKOKALLA

0–1 m/s tyyni

1–4 m/s heikko

4–8 m/s kohtalainen

8–14 m/s navakka

14–21 m/s kova

21– m/s myrsky

VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA

PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI

KOVATUULISET PÄIVÄT

KOTKA, HAAPASAARI

HELSINKI, HARMAJA

HANKO, RUSSARÖ

PARAINEN, UTÖ

KÖKAR, BOGSKÄR

HAMMARLAND, MÄRKET

RAUMA, KYLMÄPIHLAJA

KRISTIINANKAUPUNKI

VALASSAARET

KALAJOKI, ULKOKALLA

KEMI, AJOS

Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä.

Ennuste on tehty 18.3.2024, ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.

Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) edellisten 20 vuoden keskiarvosta (alemmat kuvat).

°C

°C

Winter gave way to rainfalls in February

February began with mild and windy weather, but after the 5th the mercury plunged to frigid temperatures. The cold spell lasted until mid-February. On the contrary, late February was rainy and unusually or exceptionally mild, especially in the north. The mean temperature in February was close to the long-term average from 1991–2020 in the central parts of Finland and in the western sea areas. However, in the south, as well as in Lapland, the mean temperature was 1–2 °C above the average.

With regard to temperature, the month could be divided into three periods. The first four or five days were mild, then there was a cold spell that lasted approximately a week in the south and a week and a half in the east and north. The latter half of the month was generally unusually mild, in northern Finland even exceptionally mild with temperatures 7–10 °C above the average during the last week of February.

In northern Finland February began with a noteworthy windstorm. On the evening of the 1st, a 10-minute sustained wind speed of 35.9 m/s was measured on the top of Laukukero fell in Muonio. Stormy northwesterly winds blew also in the Bothnian Bay.

The warmth in the beginning of February culminated on the 3rd when a temperature of 5.5 °C was measured in Rauma. On the 5th cold airmass reached Finland from the northeast and within the next week temperature dropped in many places in the central and northern parts of Finland below -30 °C on several nights. The coldest reading, -39.7 °C, was measured in Tulppio, Savukoski on the morning of the 9th.

The weather turned considerably milder in mid-February. Also, widespread heavy precipitation occurred on 16–17 February as a deep low-pressure system moved northeast over Finland. In the south it rained heavily, in Jomala even 36.8 mm within a single day on the 16th, while in the regions of Keski-Suomi, North Savo and Kainuu it snowed locally by more than 20 cm. Also, widespread freezing precipitation occurred in southern Finland.

The latter half of February was characterized by mild southerly winds, cloudy and occasionally foggy weather, accompanied by several frontal zones with precipitation areas passing over Finland. The form of precipitation varied from rain to wet snow and many streets were covered by local floods especially on 24–26 February when temperature remained close to or above 0 °C in the whole of Finland.

Eventually, the precipitation levels in February were above the long-term average throughout Finland except in Lapland. The highest level of precipitation, 90.3 mm, was measured in Kangasniemi in South Savo.

The snow depth varied mainly between 50–100 cm in the east and north, while there was barely any snow in the southwestern archipelago during most of February. The highest snow depth in February, 119 cm, was measured in Paljakka, Puolanka on the 25th.

Ilari Lehtonen

-39.7 °C

Tulppio, Savukoski, 9.2.

+6.2 °C

Santahaka, Kokkola, 24.2.

Highest and lowest temperatures

HIGHLIGHTS: FEBRUARY 2024

• February was the warmest February on record globally: 0.81°C above the 1991-2020 average for February and 0.12°C above the temperature of the previous warmest February, in 2016.

• This is the ninth month in a row that is the warmest on record for the respective month of the year.

• In Europe, it was wetter than average. Wind and heavy rainfall associated with several storms caused widespread damage and disruptions.

Source: Copernicus Climate Bulletin

Ilmatieteen laitos

ilmastokatsaus@fmi.fi

www.ilmastokatsaus.fi