Tyly ennen nyt ja tulevaisuudessa - poimintoja Etu-Töölön lukion historian varrelta

Tyly ennen, nyt ja tulevaisuudessa – Poimintoja Etu-Töölön lukion historian varrelta

Tyly ennen, nyt ja tulevaisuudessa – Poimintoja Etu-Töölön lukion historian varrelta toimittaneet Laura Kotirinta ja Suvi Reijonen

Kannen kuva Oliver Palonkorpi Etu-Töölön lukio

Sivutaitto Aws Hashim ja Joni Kylämaa Stadin ammatti- ja aikuisopisto 2019

Sisällys Mietteitä satavuotiaan koulun kansliasta - Joanna Ovaska ja Marja Honkaheimo 8 Etu-Töölön lukion historiaa - Eila Kunnari ja Pirjo Kännö 9 Etu-Töölön lukion toimintaa syksystä 1994 kevääseen 2005 - Rehtori Eila Kunnari 27 Etu-Töölön lukion toimintaa syksystä 2005 kevääseen 2011 - Rehtori Pirjo Kännö 59 Tylyn lukiouudistuksen ja laatutyön vuodet 2011–2015 - Saila Linkopuu / Ella Lundmark 84 Etu-Töölön lukio rehtorin silmin -Rehtori Marja Honkaheimo 95 Koulunkäyntiä sota-aikana - poimintoja Irma Nikosen kouluajoilta - Markku Heinonen 100 Koulunkäyntiä 60- ja 70-lukujen taitteessa - Tapio Öhman 105 Meistä tuli meitä - Mikael Sokero 112 Kerran Tyly, aina Tyly - Iida Virtanen 115 Muistojeni Tyly - Erik Tiessalo 116 Muistoja Etu-Töölön lukion ja Carl-Maria-von-Weber Gymnasiumin välisestä ystävyyskoulutoiminnasta - Pekka Salo 121 Opiskelijan ääni kuuluviin oppilaskunnan ja tutortoiminnan kautta - Sirpa Seine 126 Kun tulin Tylyyn - Anne Ranta-Saarinen 128 Helsinki–Moskova-projekti - Anne Maria Mäkelä ja Anne Ranta-Saarinen 133 Tiedetutor-toiminta - Anne Maria Mäkelä 137 Pieni ihminen isojen kysymysten äärellä - Hanna Ylä-Mella 144 Yrittäjyyspainotus oli lopulta erinomainen ratkaisu - Jenni Korte 147 Ilmiöitä ja musikaaleja - Suvi Reijonen 155 Tyly 100 vuotta – eräitä merkkipaaluja - Saila Linkopuu 160

nuoruuden merkitys on löytää paikkansa maailmassa se on joskus vaikeaa

riitänkö mä tällaisena kuin oon pitäisikö muuttua paremmaksi ja odotusten mukaiseksi täytyisikö olla toisenlainen ihminen

millaista on tuntea perhosia vatsanpohjassa kun joku katsoo sua hymyillen

sä sanot että oot seikkailunhaluinen

maailma on avoinna niin sitä sanotaan

haluat mennä oman mielen mukaan sulla on koko elämää aikaa siis että mene vaan

Sara Salomaa 7

Mietteitä satavuotiaan koulun kansliasta Joanna Ovaska ja Marja Honkaheimo Keväällä 2019 Etu-Töölön lukion eli rakkaan Tylyn dynaaminen ja elämän riemua täynnä oleva arki on hieman tavallista juhlavampaa. Perinteikkään rakennuksen käytäviä koristavat opiskelijoiden maalaamat ja piirtämät 100-vuotisjuhlajulisteet ja viritteillä on opettajakunnan koordinoima Tyly 100 -teemaviikko. Suuri juhlapäivä, lauantai 6.4.2019 lähestyy ja me – Sibelius-lukiota väliaikaisesti luotsaava rehtori Marja Honkaheimo ja Tylyssä rehtorin viransijaisena toimiva Joanna Ovaska – saamme innostuneita yhteydenottoja entisiltä opiskelijoilta ja heidän opettajiltaan. Ilma väreilee historiaa, nykyhetkeä ja juhlaa. Niin päivät kuin kuin mielikin täyttyvät juhlien järjestelyistä ja koulun pitkän taipaleen kokoamisesta tämän juhlajulkaisun sivuille.

Näiden kansien väliin on kerätty nykyisten ja entisten rehtoreiden, opettajien opiskelijoiden ja heidän läheistensä muistoja Tylystä, elinvoimaisia välähdyksiä 100-vuotiaan koulumme historiasta. Materiaaliin tutustuessamme koulun seinät, komerot ja käytävät ovat kuin ihmeen kaupalla alkaneet kuiskutella tarinoitaan ja muistutella meitä siitä, kuinka Arkadiankatu 26:ssa, alun perin Töölön Yhteislyseossa, on sadan vuoden ajan opiskeltu ja opetettu. Ajat, koulu ja opetus ovat muuttuneet, mutta edelleen koulussa nuoret kohtaavat aikuisia ja harjoittelevat omaan elämään aikuisuutensa alkupoluilla.

Tulevaisuus Tylyssä on jo konkreettisestikin rakenteilla, sillä talon perusparannus alkaa tammikuussa 2020. Arkkitehtien piirustusehdotuksia tulee tarkasteltavaksi ja kommentoitavaksi tiuhaa tahtia, ilmanvaihtoa mietitään ja pihasuunnitelmia luodaan. Vuonna 2022 pääsemme palaamaan peruskorjattuun Tylyyn ja saamme nauttia siitä, miten lukiomme on korjattu sen ansaitsemaan loistoon.

Kiitokset kaikille teille kirjan ideoijat, kirjoittajat, kuvittajat ja kokoajat. Te saitte historian elämään ja muurasitte juhlajulkaisulla tärkeän kivijalan koulumme tulevaisuudelle.

Onnea 100-vuotias Tyly!

8

Etu-Töölön lukion historiaa Eila Kunnari ja Pirjo Kännö Johdanto Helsingin Koelyseo aloitti toimintansa syksyllä 1919 ja muuttui syksyllä 1952 Töölön yhteislyseoksi, josta syksyllä 1977 eriytyi Etu-Töölön yläaste ja Etu-Töölön lukio. Koulumme täyttää siis tänä vuonna 100 vuotta ja juhlii satavuotistaivaltaan huhtikuussa 2019. ”Koelyseon 30-vuotisjuhlien yhteydessä perustettiin Koelyseon Seniorit ry. Yhdistyksen tarkoitus oli silloin ja on edelleen vaalia koulun perinteitä ja toimia Koelyseon ja sen seuraajakoulujen entisten oppilaiden ja opettajien yhdyssiteenä.

Syyskuussa 1990 joukko koulun entisiä oppilaita päätti elvyttää yhdistyksen toimintaa, joka välillä on päässyt väsähtämään. Tavoitteeksi otettiin Koelyseon ja sen seuraajakoulujen historiikin aikaansaaminen koulun 75-vuotisjuhliin 1994 mennessä.” (Koelyseon Seniorit ry et al. 1994, 5) Rehtori Raimo Hanski on vuonna 2009 kirjoittanut Tylyn vuosikymmeniä kuvaavan kirjasen Itsenäisyyden alusta uudelle vuosituhannelle, jossa hän kuvaa Helsingin koelyseon ja sen seuraajakoulujen vaiheita vuosina 1919–2009.

Kummassakin julkaisussa kuvataan myös lukion uudistamista ja uudistumista lähinnä yleiskatsauksen tasolla avaamatta muuttuvaa koulutuspoliittista ajattelua ja sen vaikutusta valtakunnan tai kaupungin tason säädöksiin. Siksi katsoimme tarpeelliseksi taustoittaa koulun toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutusta koulun toimintaa koskeviin säädöksiin ja ohjeisiin sekä koulun toiminnan arviointiin.

Lukiouudistuksen vaiheita 1977–2011 Omaksi yksiköksi Peruskoulu-uudistuksen yhteydessä valtion oppikouluna toiminut Töölön yhteislyseo siirtyi Helsingin kaupungille 1.7.1977. Entinen kahdeksanluokkainen oppikoulu muuttui keskikoululuokkien osalta peruskoulun ja yläasteen kouluksi. Yläasteen luokat olivat osa oppivelvollisuuskoulua, kun taas lukioluokat jatkoivat vanhana oppikouluna.

Hallintoelimeksi uuteen lukioon tuli johtokunta ja lukio sai oman rehtorin. Oppikoulun kouluneuvosto ja vanhempainneuvosto jatkoivat toimintaansa kevääseen 9

1985 asti. Ylin hallinto siirtyi kaupungin koululautakunnalle. Etu-Töölön lukion ensimmäinen rehtori oli Raimo Hanski, joka hoiti rehtorin tehtäviä syksystä 1977 alkaen kevääseen 1992. Hän siirtyi eläkkeelle 1.3.1993.

Kymmen päiväiseen työjaksoon perustuva lukusuunnitelma Rehtori Raimo Hanski toteaa koulun 75-vuotishistoriikissa (Koelyseon Seniorit ry ja Historiikkitoimikunta, 1994, 83), että lukion muodostuessa omaksi yksikökseen ”ei opetuksessa tapahtunut mitään mullistuksia, sillä opetus jatkui entisen, melko uuden lukusuunnitelman pohjalta (A279/75 ja A324/76). Kymmenpäiväisen työjakson aikana oppilas opiskeli kaikille pakollisia aineita 48–52 tuntia kahdessa viikossa ja kaikille valinnaisia aineita vähintään sen verran, että vuosiluokalle asetettu oppilaan vähimmäistuntimäärä täyttyi.

Esimerkiksi lyhyen matematiikan lukijan piti ensimmäisellä vuosiluokalla opiskella vähintään seitsemän tuntia kaikille valinnaisia aineita 10-päiväisen työviikon aikana. Yhteisten valinnaisaineiden lisäksi oppilas voi ottaa äidinkielen, ensimmäisen vieraan kielen, toisen kotimaisen kielen tai matematiikan harjoituskursseja sekä kouluhallituksen ohjeiden mukaisia erikoiskursseja, joita sai järjestää enintään kolmessa aineessa ja jotka sai laskea oppilaan kokonaiskurssimäärään.

Tämä viisipäiväistä kouluviikkoa varten muunnettu lukusuunnitelma rakentui 10-päiväiseen työjaksoon ja käytti numerointia 1–10. Työpäiviin 1–5 ja 6–10 sijoitettujen oppituntien kokonaismäärä ei oppilaan osalta voinut ylittää kolmeakymmentä ammatinvalintaoppia ja luokanvalvojantuntia lukuunottamatta. Oppituntien tuli jakaantua kummankin 5-päiväisen jakson osalle tasaisesti. (Toivonen 1974, 77–78). Lukusuunnitelma oli käytössä vielä lukuvuonna 1981–1982.

Vuonna 1968 Helsingin kouluissa siirryttiin osittaiseen viisipäiväiseen työviikkoon. Syys- ja toukokuun lauantait määrättiin tällöin vapaiksi. Täydelliseen viisipäiväiseen työviikkoon kouluissa siirryttiin vasta vuonna 1971.(Kysy.fi Helsingin kaupungin kirjasto, 2007).

Väitöskirjassani (Kunnari 2008, 35 – 89) olen kuvannut oppikoulun hidasta muutosta ja uutta opetussuunnitelma-ajattelua ja hyödyntänyt tätä tietoa lähteenä, kun seuraavaksi kerron lukion opetussuunnitelman muutosvaiheista ja -prosesseista Kurssimuotoinen luokallinen lukio Oppikoulussa ei ollut varsinaista opetussuunnitelmaa, ainoastaan lukusuunnitelma ja oppiennätykset. Lukusuunnitelmaa muutettiin harvoin, mutta oppiennätyksiä usein kunkin oppiaineen sisällön ja didaktisten sovellusten ajan tasalla pitämiseksi. Kun kouluhallitus antoi keväällä 1981 kurssimuotoista lukiota varten samanaikaisesti kaikkiin oppiaineisiin uudet, erillisinä vihkosina olevat oppimäärät, edel10

lisestä yhtenäisestä julkaisusta oli ehtinyt kulua yli 40 vuotta. Oppimääräsuunnitelman tulkinnat eivät enää olleet yhtä vapaita kuin yli 40-vuotiaan aikaisemman oppimääräsuunnitelman.

Uuden sisällön lisäksi myös ajankäyttö muuttui, kun syksyllä 1982 siirryttiin jaksojärjestelmään. Käytännössä tämä tarkoitti lukuvuoden jakamista samanpituisiksi jaksoiksi, joiden aikana opetettiin keskitetysti vain osaa kurssitetun lukusuunnitelman oppiaineista. Koululla oli mahdollisuus käyttää joko 5- tai 6-jaksoista lukuvuotta. Etu-Töölön lukio siirtyi 6-jaksojärjestelmään samoin kuin valtaosa Helsingin lukioista.

Lukuvuoden 1981–1982 vuosikertomuksen yleiskatsauksessa rehtori Raimo Hanski kuvaa uudistusta lukion työn mullistavaksi ohjelmaksi. Tässä uudessa lukusuunnitelmassa oppiaineet jakautuivat entiseen tapaan oppilaille yhteisiin ja valinnaisiin aineisiin, mutta viikkotuntien sijasta ne rakentuivat 38 tuntia kestäviksi kursseiksi. Oppilaan kurssimäärän piti olla vähintään 72, mutta se ei saanut ylittää 86 kurssia. Lukusuunnitelmaan sisältyi myös valinnaisia koulukohtaisia kursseja, joita sai järjestää enintään kuusi kouluhallituksen ohjeiden mukaan. Oppilaiden valinnanmahdollisuudet olivat aikaisempaa suuremmat.

Syksyllä 1982 voimaan astunut asetus (1023/1981) lukion vuosiluokkiin jakautuvasta kurssimuotoisesta opetuksesta sattui ajallisesti kohtaan, jolloin kaikki lukion aloittavat olivat peruskoulun käyneitä. Niinpä keskeinen huomion kohde oli peruskoulun ja lukion niveltyminen. Toinen kiinnostava seikka oli, miten peruskoulun käyneet ja kurssimuotoista opetusta saaneet oppilaat menestyvät ylioppilaskirjoituksissa.

Koulun historiaa kuvaavassa kirjasessaan Itsenäisyyden alusta uudelle vuosituhannelle (2009, 25) Raimo Hanski toteaa, että ”Oppilaiden kohdalla uuden lukusuunnitelman kypsyyskokeena olivat kevään 1985 ylioppilaskirjoitukset. Osalle kokelaista kolme vuotta aikaisemmin alkanut kurssimuotoinen lukio ei täyttänyt odotuksia hyvästä menestyksestä kirjoituksissa, joskaan mitään katastrofia ei kirjoituksissa koettu.

Kunnallinen opetussuunnitelma 1987 Elokuun alussa 1985 voimaan astuneen koululainsäädännön myötä opetussuunnitelmajärjestelmä uudistui siten, että kunnalla oli päävastuu opetussuunnitelman laatimisesta. Kouluhallitus antoi edelleen ohjeet eli opetussuunnitelman perusteet.

Niiden pohjalta kunnan piti käynnistää opetussuunnitelmatyö. Tässä opetussuunnitelmaprosessissa oli merkittävää se, että ensi kertaa opetussuunnitelmat laadittiin paikallisesti valtakunnallisten perusteiden pohjalta. Tosin ne toteutettiin vielä kunnallisina, mikä tarkoitti, että kunnan kaikki lukiot noudattivat samaa opetussuunni11

telmaa. Vuoden 1985 opetussuunnitelman perusteiden mukainen Helsingin kaupungin lukioiden opetussuunnitelma, suomenkieliset lukiot, valmistui huhtikuussa 1987. Kuntatasolla opetussuunnitelmaehdotuksen valmisteli toimikunta, jossa tuli olla kunkin koulumuodon opettaja- ja johtajaedustus.

Uutta (Kouluhallitus 1985, 21) opetussuunnitelma-ajattelua edustaa painotus, että opetussuunnitelman tulee olla opetuksen kehittämisen väline ja että opetus voidaan sitoa aikaisempaa paremmin lukion kehittämistyöhön, jossa opettajien, oppilaiden ja vanhempien toiveet omaleimaisesta koulusta otetaan huomioon.

Lukiolain (477/83) mukainen tuntijako sisälsi kaikille yhteisiä ja valinnaisia kursseja sekä jatkokursseja ja koulukohtaisia kursseja. Toinen vieras kieli oli pakollinen lyhyen matematiikan opiskelijalle, mutta valinnainen pitkää matematiikkaa opiskelevalle. Oppilaan vähimmäiskurssimäärä oli 75, mutta kurssimäärä ei saanut ylittää 85,5. Valinnaisuutta oli vähän, joten opetussuunnitelman omaleimaisuus jäi vaatimattomaksi. Lisäksi oppiaineksen laajuus pakotti etenemään nopeasti, joten uudistus ei poistanut perinteistä asiasisällöstä toiseen kiiruhtamista.

Tuntikehysjärjestelmän käyttöönotolla pyrittiin siirtämään päätösvaltaa koulun tasolle. Käytännössä uusi järjestelmä tarkoitti, että opetusryhmien koosta ja yhdistämisestä päättäminen annettiin koulujen ratkaistavaksi, kun ennen uudistusta opetusryhmistä oli säädetty asetuksella. Osoituksena oppilaiden oppimisen tukemispyrkimyksestä on syytä mainita, että käyttöön saadusta tuntikehyksestä piti varata tukiopetusta varten tietty vähimmäiskiintiö.

Uudistuksen tavoitteena oli osallistaa opettajat koulun toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. Osallistuminen nähtiin sekä oikeutena että velvollisuutena. Työyhteisön kehittämiseen liittyviä virkavelvollisuuksia olivat mm. koulutyön suunnittelupäivä, alkavan lukuvuoden työn suunnitteluun liittyvä opettajainkokous sekä opetuksen yhteissuunnittelu. Myös työsuunnitelma tuli laatia yhteistoimin rehtorin johdolla.

12

Lukion opetussuunnitelman 1994 valmisteluprosessi Tuntijakopäätös (835/93) Valtioneuvosto (HE 176/1993) päätti syyskuussa 1993 lukion tuntijaosta (835/93).

Uusi tuntijakopäätös vähensi pakollisina yhteisinä aineina opetettavien aineiden tuntimääriä ja lisäsi valinnaisuutta. Kurssit jaettiin oppilaille yhteisiin, syventäviin ja soveltaviin kursseihin. Lukion vähimmäiskurssimääräksi tuli 75. Yhteisten kurssien määrä laski aikaisempaan tuntijakoon verrattuna noin 65:stä 45–49 kurssiin.

Syventävät ja soveltavat kurssit tulivat opiskelijalle valinnaisiksi. Merkille pantavaa oli, että päätöksessä ei enää asetettu kursseille enimmäismäärää. Fysiikan ja filosofian yksi kurssi muuttui kaikille pakolliseksi ja uskonnon/elämänkatsomustiedon kaikille yhteinen oppimäärä oli kolmen kurssin laajuinen. Etiikka ei sen sijaan tullut kaikille yhteiseksi aineeksi tai kurssiksi, mutta opetussuunnitelman perusteisiin (1994) se kirjattiin filosofian syventävinä opintoina. Lyhyesti ilmaistuna uusi tuntijako lisäsi lukion sisällöllistä joustavuutta.

Vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteet Uudistunutta opetussuunnitelma-ajattelua osoittaa myös vuoden 1994 lukion opetussuunnitelman perusteiden kirjaus (Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, 11), että opetussuunnitelman laadinta on dynaaminen prosessi, jossa suunnitelmaa uudistetaan jatkuvan arvioinnin ja ympäristön muutosten pohjalta. Laadinnan perustaksi määriteltiin edelleen valtakunnalliset tavoitteet ja kehittämisvelvoite, mutta tavoitteiden tuli antaa suunta. Koulujen harkitaan jäi tavoitteiden täsmentäminen ja päättäminen keinoista, joilla tavoitteet saavutetaan.

Uudistus valmisteltiin akvaariokokeilun avulla, jonka taustalla (Syrjäläinen 1994/ A2, 17–18) oli valtionosuusuudistuksen, uuden tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden uudistuksen ja lukioiden luokattomuuteen siirtymisen toteuttaminen uudenlaisen valtakunnan tason ja paikallistason vuoropuhelun ja kokeilun avulla.

Valtakunnan tasolla laadittu uudistuksen kehyssuunnitelma toteutettiin paikallistasolla. Tällainen ns. induktiivinen kehittämisote korosti kuntien ja koulujen omatoimista aktiivisuutta ja halua panostaa kokeiluun. Valtakunnan tasolla kokemukset koottiin ja niiden pohjalta tehtiin johtopäätökset, jotka palautuivat kentälle ainakin osittaisina valtakunnan tason päätöksinä.

Uuden toimintalinjan mukaan opetussuunnitelmatyöhön osallistumisella tavoiteltiin parempaa opetusta ja oppimista. Taustalla oli ajatus, että osallistuminen opetussuunnitelmatyöhön ohjaa näkemään muutostarpeen ja pohtimaan uusia menettelytapoja. Toisin sanoen opetussuunnitelman laadinta nähtiin välineenä muuttaa opetuksen laatua ja opettajan roolia. Ajateltiin myös, että koulun tasolla laadittuihin normeihin sitoudutaan paremmin kuin ylhäältä valmiina annettuihin ja koulun 13

omaleimaisuus voidaan perustaa henkilöstön vahvuuksiin sekä tuottaa ratkaisuja yhdessä oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa.

Taloudellinen taantuma ajoittui samaan aikaan kuin normien purku ja päätöksenteon siirtäminen paikalliselle tasolle. Päätösvallan siirto paikalliselle tasolle mahdollisti sen, että kunnat pystyivät säästämään menoistaan ja keskushallinto saattoi siirtää vaikeiden päätösten toimeenpanon kunnille. Taustalla vaikutti myös ajattelu, että uudistukset (Yrjönsuuri 1994, 177) ovat myös vaikuttavia, jos niitä toteuttavat ihmiset pitävät niitä ominaan ja tuntevat vastuuta niiden onnistumisesta.

Akvaarioajattelun mukaan tavoitteena oli kehittää opetussuunnitelmaa jatkuvana prosessina. Mutta koulujen erilaistuminen ja opetussuunnitelmien ja opinto-ohjelmien yksilöllistyminen vaativat myös valtakunnan tason standardointia. Uudeksi Syrjäläinen 1994/A11, 18) haasteeksi nousi sekä valtakunnan tason että paikallisen tason arvioinnin kehittäminen. Tavoitteena oli luoda pohjaa koulun toiminnan tavoitteelliselle kehittämiselle ja suunnata kehitystä. Valitun koulutuspolitiikan eli päätösvallan merkittävän delegoinnin luonnollinen seuraus oli arvioinnin säädöspohjan uudistus (1998).

Hallituksen esitys siirtymisestä luokattomaan opetukseen Hallituksen esityksessä (HE 176/1993) esitetään, että lukiossa voitaisiin luopua lukuvuoden 1994 - 1995 alusta oppilaiden jaosta eri vuosiluokille ja siirtyä luokattomaan opetuksen järjestämiseen samanaikaisesti uusien opetussuunnitelmien käyttöönoton kanssa. Lukio voisi toimia edelleen myös luokallisena. Esityksen mukaan lukion oppimäärän laajuus säilyisi kolmena vuotena, mutta oppilas voisi itse valita lukion suoritusajan. Lukio tulisi suorittaa kuitenkin enintään neljässä lukuvuodessa. Lukiossa vähennettäisiin lähiopetuksen määrää ja lisättäisiin oppilaiden itsenäisen opiskelun osuutta.

Esityksessä ehdotettiin myös, että ”Lukiolain 23 §:n 4 momenttia muutettaisiin niin, että oppilas katsottaisiin eronneeksi lukiosta, mikäli hän ei suorita lukiota mainitussa enimmäisajassa. Muutos lyhentäisi näin ollen lukion pääsäännön mukaista enimmäissuoritusaikaa kahdella vuodella.” Vuosiluokkiin jaetussa opetuksessa oli mahdollista viipyä lukiossa maksimissaan kuusi vuotta, jos jäi luokalle kolme kertaa ja kävi kaikki vuosiluokat siis kahteen kertaan.

Luokattoman opetuksen järjestämiseen siirtymistä perusteltiin luokattoman lukion kokeilun myönteisillä tuloksilla. Esityksessä todetaan, että luokaton lukio lisää opiskelun joustavuutta. ”Luokaton lukio voi tarjota luokallista lukiota monipuolisempia opiskelumahdollisuuksia sekä nopeasti etenemään pystyville ja lahjakkaille oppilaille että sellaisille oppilaille, joiden omaksumiskyky, harrastukset tai muutokset elämäntilanteessa vaativat hitaampaa etenemistä lukio-opinnoissa. Luokat14

tomalle lukiolle tunnusomaista ovat yksilölliset ainevalinnat, kurssien suorittaminen opetukseen osallistumatta, itsenäisen työskentelyn lisääntyminen sekä tutkielmien, esitelmien, referaattien ja laajojen projektitöiden tekemisen yleistyminen.

Luokattomasti järjestetyssä koulussa oppilas joutuu jatkuvasti harkitsemaan ja tekemään itsenäisiä ratkaisuja, liikkumaan joustavasti sekä kooltaan että ikärakenteeltaan erilaisissa opiskeluryhmissä ja eri opettajien ohjauksessa. Edellä mainitut seikat kehittävät oppilaan itsetuntemusta ja harjaannuttavat nuorta jatko-opintoja, työelämää ja omassa elämässään tärkeitä elämäntaitoja varten”.

Luokattoman lukion kriitikot näkevät luokattoman lukion huonona puolena opiskelijan ja opettajan välisen suhteen heikkenemisen, kun saman aineen opettaja voi vaihtua jaksoittain. Miinuspuolena nostetaan esiin myös aikaisemman luokkahengen ja yhteenkuuluvuuden puute, kun opiskelijan opiskeluryhmä vaihtuu jaksoittain.

Lukion opetussuunnitelman 2005 valmisteluprosessi Lukiokoulutuksen valtakunnalliset tavoitteet 2002 Opetusministeriö asetti elokuussa 2001 Lukiokoulutuksen kehittämisryhmän laatimaan ehdotukset, joiden pohjalta valtioneuvosto antoi asetuksen (955/2002) lukiokoulutuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta (Opetusministeriön työryhmien muistioita 9:2002, kuvailulehti; 19 -25). Aikaisempaan tuntijakoasetukseen verrattuna uutta on, että tuntijaon lisäksi valtioneuvostolla on toimivalta säätää myös lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallista tavoitteista.

Asetusluonnoksen laatimisen lähtökohtana olivat lukiolain (Lukiolaki 629/1998, § 2) tavoitteet, joiden mukaan lukiokoulutuksen tulee tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän ja harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämän aikana. Lukion tulee olla nuorten lukiokoulutuksessa yhteistyössä kotien kanssa.

Tehtävänä oli laatia ehdotukset, joiden perusteella valtioneuvosto voi päättää lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta. Toimeksiantonsa mukaisesti kehittämistyöryhmä korosti lukiokoulutuksen yleissivistävää luonnetta, kiinnitti huomiota opiskelijoiden tarvitsemiin tarpeellisiin tietoihin ja taitoihin sekä lukion kehittämiseen avoimena, myönteisenä ja turvallisena opiskeluympäristönä.

Valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksen valtakunnallisista tavoitteista ohjaa lukion toimintaa. Toinen pykälä koskee lukiota opiskeluympäristönä. Kolmas sisältää 15

opetuksen tavoitteet, jotka liittyvät opiskelijan kasvuun yhteisön/yhteiskunnan/ihmiskunnan jäsenenä ja yksilönä: Neljännessä pykälässä säädetään, mitä tietoja ja taitoja opiskelijan tulee oppia ja omaksua. Viides pykälä liittyy elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

Tuntijako 2002 Tuntijakoa koskevassa osassa työryhmä ehdotti vain vähäisiä muutoksia vuodelta 1993 peräisin olleeseen tuntijakoon, koska ao. tuntijakoa oli pidetty pääsääntöisesti hyvin toimivana ja luokattomaan lukioon sopivana.

Työryhmä ehdotti yhden psykologian ja historian ja yhteiskuntaopin syventävän kurssin muuttamista pakolliseksi ja syventävinä kursseina tarjottavien kurssien kokonaismäärää lisättäväksi yhteensä viidellä. Kurssilisäystä työryhmä perusteli 2000-luvun uusilla haasteilla, jotka edellyttävät yleissivistyksen vahvistamista.

Yleissivistyksen syventäminen oli perusteena myös siirtymisessä koulukohtaisesta valinnaisuudesta valtakunnallisesti määriteltyyn valinnaisuuteen. Tässä on yksi näkyvä esimerkki keskitetyn ohjauksen tiukentumisesta. Uusista valtakunnallisista syventävistä kursseista valtaosa on reaaliaineiden kursseja, joita lukioiden pitäisi tarjota opiskelijoille aikaisempaa enemmän ja tiheämmin, koska opiskelijoilla on oltava mahdollisuus osallistua ainereaalikokeeseen sekä syksyisin että keväisin.

Ehdotuksessa painotetaan, että tiedon lisäksi yleissivistyksen osana korostuvat keskeiset oppimis- ja muut valmiudet. Nämä valmiudet määriteltiin asetustasolla lukion toimintaa ohjaavina yleisinä tavoitteina, joiden toteutumista tukevat myös uusien pakollisten ja syventävien kurssien sisällöt. Kaikille pakollinen psykologian kurssi tukee oppimaan oppimista ja vuorovaikutustaitoja, yhteiskuntaopin kurssi lisää yhteiskunnallisen ja taloudellisen tiedon osaamista. Biologian syventävä kurssi vastaa jatkuvasti lisääntyvän ekologisen tietämyksen tarpeeseen ja kemian syventävän kurssin tavoitteena on nostaa kemian osaamisen tasoa. Filosofian syventävän kurssin tavoitteena on mm. syventää kriittistä ajattelua. Yhteiskuntaopin syventävät kurssit taas tähtäävät juridisen tietämyksen, Eurooppa-tietouden sekä yrittäjyyden ja taloudellisen tietämyksen lisäämiseen ja tukevat aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista. Opinto-ohjauksen syventävää kurssia työryhmä perusteli sillä, että lukuisissa arvioinneissa opinto-ohjaus on todettu riittämättömäksi ja että erityisesti jatko-opintoihin suuntautumista on tarpeen tukea. Kuitenkin opiskelijan oppimäärän minimikurssimäärän työryhmä ehdotti pysytettäväksi ennallaan (75).

Nuorten lukiokoulutuksen perusteet 2003 Opetushallituksen elokuussa 2003 hyväksymät Nuorten lukiokoulutuksen perusteet on kirjoitettu aiempaa selvemmin normimuotoon. ”Tarkemmat perusteet ovat erityisesti opiskelijoiden koulutuksellisen tasa-arvoisuuden ja oikeusturvan kan16

nalta tärkeät, mutta vastaavasti ne on tarkoitettu tukemaan opettajan oman työn kehittämistä.” (Lindström, 2003, 8–9).

Opetussuunnitelman perusteiden uudistamisen taustalla vaikutti erityisesti valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallista tavoitteista ja tuntijaosta. Vuoden 1994 perusteisiin verrattuna kirjattiin tarkemmin opetussuunnitelman sisältö, opiskelijan tukemista ohjaavat asiat, kaikkien oppiaineiden pakollisten ja syventävien kurssien tavoitteet ja keskeiset sisällöt sekä kuusi valtakunnallisesti määriteltyä aihekokonaisuutta, joiden tavoitteet on kuvattu yleisessä osassa, mutta jotka on otettu huomioon myös oppiaineiden yhteydessä. Uusi asia oli myös kielten opetuksen tavoitteenasettelussa käytetty eurooppalaiseen kehittämistyöhön pohjautuva kielitaidon tasojen kuvausasteikko, määräys kuvata toimintakulttuuri ja kirjata myös kodin ja koulun yhteistyö sekä yhteistyön muiden oppilaitosten kanssa.

Nuorten lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet muotoutuivat kansallisessa verkostoitumisprosessissa, jota ohjasi ja koordinoi sidosryhmistä koostuva, laajapohjainen ohjausryhmä. Kenttäverkostoon kuului lähes 70 koulutuksen järjestäjää ja 117 lukiota eri puolilta Suomea. Tämä kenttäverkosto ryhmittyi 29 alueellisten vastuuhenkilöiden vetämäksi, erilaisin toimintamallein toimivaksi alueverkoksi. Nämä alueverkot mahdollistivat sen, että verkostokoulujen opettajat pääsivät vaikuttamaan sekä yleisiin osioihin että omien oppiaineidensa osioihin.

Vuoden 2003 opetussuunnitelmaprosessin ohjaus Helsingin kaupungin tasolla Helsingin lukioiden opetussuunnitelmaprosessista kaupungin tasolla vastasi lukion opetussuunnitelmatyöryhmä, jossa oli opetusviraston asiantuntijoita, seitsemän rehtoria ja Helsingin opettajien ammattijärjestön edustaja. Työryhmän apuna työskenteli 20 oppiainekohtaista ryhmää, joissa oli 3 - 6 kunkin oppiaineen opettajaa eri lukioista ja aikuislukioista. Työryhmän ja aineryhmien jäsenet osallistuivat aktiivisesti opetushallituksen toukokuussa 2001 käynnistämään kenttäverkostotyöhön antamalla lausuntoja opetussuunnitelman perusteiden eri osa-alueista. Etu-Töölön lukiosta oli mukana opettajia ja rehtori.

Lukiokoulutusta ohjaavat säädökset ja määräykset sekä Helsingin kaupungin ja opetustoimen strategiat olivat opetussuunnitelmatyön kivijalka. Tältä perustalta opetussuunnitelmatyöryhmä valmisteli oppiaineryhmiä kuullen yhteisen opetussuunnitelmarungon ja laati yhdessä oppiaineryhmien, lukioiden ja sidosryhmien kanssa yhteiset tekstiosiot seuraaviin koulukohtaisen opetussuunnitelman rungon kohtiin: arvolauselmat, toimintakulttuuri, opetuksen järjestäminen, ohjauksen järjestäminen, opiskelijan tukeminen, eheyttäminen ja aihekokonaisuudet sekä opiskelijan oppimisen arviointi. Kaupungin lukioiden tuli kirjata nämä yhteiset tekstiosiot opetussuunnitelmiinsa sellaisenaan ja täsmentää vielä koulukohtaisesti kuta17

kin osa-aluetta yhteiseen tekstiin liittyvän ohjeen mukaisesti. Koulun työn helpottamiseksi työryhmä työsti kunkin yhteisen tekstiosion yhteyteen myös käsitteiden määrittelyosan.

Koulukohtaisen opetussuunnitelman rungon kohtaan toimintakulttuuri sisältyivät seuraavat alakohdat: toimintakulttuurin pääpiirteet, oppimiskäsitys, opiskeluympäristö, opetusmenetelmät ja työtavat sekä opiskelijoiden osallisuus.

Työryhmä tuki koulujen opetussuunnitelmatyötä järjestämällä myös ohjaus- koulutus- ja työskentelytilaisuuksia. Tärkeä rooli oli oppiaineryhmien jäsenillä, joiden tehtäviin kuului yhteisten osioiden valmisteluun osallistuminen, kannanotto siitä, mihin rungon osa-alueisiin tarvitaan yhteisiä osioita, oman aineen opettajien perehdyttäminen ja ainekohtaisten perehdyttämispäivien valmistelu ja koulutuspäivien suunnittelu ja vetäminen.

Lukiomme opettajat osallistuivat aktiivisesti aineryhmätyöhön ja myös Helsingin kaupungin opetusviraston järjestämään koulutukseen ja saivat näin mahdollisuuden työskennellä toisten lukioiden opettajien kanssa aineryhmissä pohtimassa, miten opetussuunnitelman perusteissa kuvatut kurssien tavoitteet ja sisällöt kuvataan koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa.

Varsinainen opetussuunnitelmatyö käynnistyi syksyllä 2003 käydyllä arvokeskustelulla, jonka yhteydessä kaikki kaupungin lukiot ottivat kantaa opetussuunnitelmatyöryhmän yhdessä oppiaineryhmien kanssa työstämään arvolauselmaluonnokseen ja antoivat lausuntonsa kieliohjelmasta. Opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston vahvistettua yhteiset opetussuunnitelmaosiot tammi- ja helmikuussa 2004 lukioiden opetussuunnitelmatyö pääsi täyteen vauhtiin.

Keväällä 2005 nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjan asiantuntijat tarkistivat kaupungin ylläpitämien neljäntoista lukion opetussuunnitelmat ja valmistelivat esittelytekstin Helsingin opetuslautakunnan suomenkieliselle jaostolle, joka hyväksyi kaupungin lukioiden opetussuunnitelmat kokouksessaan 14.6.2005.

Kaikki lukiot liittivät koulukohtaisiin opetussuunnitelmiinsa toiminnan jatkuvaa kehittämistä ja arviointia koskevan tekstin. Tämä teksti linkittyy puolestaan yleissivistävän koulutuksen arvioinnin linjauksiin, joiden viimeisin päivitys vietiin Helsingin kaupungin opetuslautakunnalle tiedoksi keväällä 2005 (8.3.2005/15. §). Nämä linjaukset perustuvat kokonaisvaltaisen laatujohtamisen (TQM = Total Quality Management) filosofiaan.

18

Koulun toiminnan arviointi ja kehittäminen – uusi luku opetussuunnitelmassa Koulutuksen arviointi oli tullut lakisääteiseksi 1990-luvun lopussa. Lukiolain (629/1998) 4. luvussa, Arviointi ja ylioppilastutkinto, 16§:ssä (Koulutuksen arviointi) todetaan seuraavaa: ”Koulutuksen arvioinnin tarkoituksena on turvata tämän lain tarkoituksen toteuttamista ja tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa oppimisen edellytyksiä. Koulutuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Opetushallitus huolehtii asianomaisen ministeriön päättämien perusteiden mukaisesti arvioinnin kehittämisestä ja ulkopuolisten arviointien toimeenpanosta. Ministeriö voi antaa yksittäisen arvioinnin suorittamisen myös muun kuin opetushallituksen tehtäväksi. Arviointien keskeiset tulokset tulee julkistaa.”

Opetushallitus ei antanut vuoden 2003 opetussuunnitelman perusteissa ohjeita koulun toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä vaan ohjeistus oli koulutuksen järjestäjän vastuulla.

Helsingin kaupungin hyväksymässä lukioiden vuoden 2005 opetussuunnitelmarungossa luku 6 pitää sisällään kaksi alalukua: 6.1 Opiskelijan oppimisen arviointi sekä uutena kohtana luku 6.2 Koulun toiminnan arviointi ja kehittäminen .

Vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteet heijastelivat voimakkaasti jo aikaisemmin alkanutta hallinnon hajauttamista ja päätösvallan delegointia. Opetussuunnitelmat oli tuolloin mahdollista ensimmäistä kertaa laatia koulukohtaisesti. Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet toimivat tavoitteenasettelun pohjana, mutta koulut voivat itse päättää tavoitteiden täsmentämisestä ja myös siitä, miten tavoitteet saavutettaisiin. Kunnan rooli koulujen toiminnassa oli alkanut vahvistua vähitellen. Koulujen toiminta oli aikaisempaa selkeämmin alettu nähdä, paitsi kansallisen koulutuspolitiikan toteuttajana opetussuunnitelman perusteiden kautta, myös osana koulutuksen järjestäjän, kunnan, toimintaa ja taloutta, toteuttamassa kunnan yhteisiä tavoitteita. Uuden opetussuunnitelman mahdollistaman koulujen erilaistumisen myötä nousi vähitellen tarve eri tasoilla arvioida koulutuksen tavoitteiden toteutumista. Tämä oli yksi esimerkki keskitetyn ohjauksen lisääntymisestä koulutuksessa.

Koulun toimintakulttuuriin oli alettu kiinnittää erityistä huomiota ja organisaatioajattelua oli alettu 90-luvulla soveltaa myös kouluihin. Koulu oli usein, varsinkin opettajien parissa, mielletty yksittäisten opettajien yhteiseksi työpaikaksi, jossa opettaja toteutti pääasiassa yksin omaa opetustyötään, tietysti opetussuunnitelmaa noudattaen. Nyt koulua kuitenkin alettiin käsitellä oppivana organisaationa, johon pätivät samat ”lainalaisuudet” kuin muissakin (asiantuntija)organisaatioissa.

19

Koulutuksen järjestäjän (kunnan) velvollisuus arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta tuli lakisääteiseksi 1990 –luvun lopulla. Koulujen johtoa ja opettajia alettiin kouluttaa myös koko kouluyhteisön toiminnan arviointiin.

Arviointikäytäntöihin ja -menetelmiin oli kehitetty 90-luvulta lähtien eri tahoilla ja tasoilla työkaluja. Arviointivastuut eivät olleet vielä selkiintyneet. Opetushallitus oli laatinut oman tuloksellisuuden arviointimallin kansallisen tason arviointiin. Helsingin opetustoimessa oli jo 90-luvun alussa käsitelty koulutuksen arviointilinjauksia julkaisuissa Tuloksellisuuden arviointi Helsingin opetustoimessa, Yleissivistävä koulutus (A5:1995) ja Koulutuksen vaikuttavuuden arviointi. Työryhmän raportti 9.3.1992. (A3: 1992).

Laatuajattelu ja julkisten palvelujen arvioinnissa erityisesti Euroopan Laatupalkintokriteeristön käyttö, oli noussut vahvasti esille käyttökelpoisena erilaisten organisaatioiden toiminnan arviointimenetelmänä. Kouluorganisaation johtamisen merkityksen laaja-alainen ymmärtäminen näkyi mm. siinä, että Helsingissä oli alettu kouluttaa systemaattisesti kaikkia koulujen johtajiksi ja rehtoreiksi valittuja henkilöitä 90-luvun alkupuolella. Muodollisiin rehtorin kelpoisuusvaatimuksiin Suomessa ei sisälly varsinaista johtamiskoulutusta, vaan muiden, ao. koulumuotoon liittyvien yleisten kelpoisuusvaatimusten lisäksi ainoastaan Opetushallituksen hyväksymien perusteiden mukainen opetushallinnon tutkinto. Myös apulaisrehtoreiden koulutus oli alkanut Helsingissä. Helsingin opetusvirasto oli samoin alkanut yhteistyössä Kuntaliiton Efektian kanssa kouluttaa koulujen johtoa ja opettajia laadunarviointiin vuodesta 1996 alkaen. Samoin oli alettu toteuttaa ns. kouluauditointeja, jotka perustuivat vertaisarviointiin. Etu-Töölön lukiostakin osallistui vuonna 1996 alkaneeseen Oppi ja laatu -koulutukseen opettaja (opettajia) ja lukio osallistui myöhemmin myös auditointiin. Kovin suurta suosiota aikaisemmista koulujen käytännöistä poikkeava koulutus ei opettajien keskuudessa aikalaisten mukaan kuitenkaan saavuttanut.

Helsingin opetusvirasto antoi v. 1999 kouluille v. 1994 opetussuunnitelmien tarkistusvaiheessa itsearviointiohjeet, joissa korostettiin sitä, että • toiminnan laatu koulussa syntyy opetussuunnitelman toteuttamiseksi tarvittavan oppivan kouluorganisaation koko toiminnasta • opetusvirasto on valinnut laatupalkintokriteereihin perustuvan itsearvioinnin keskeiseksi laadun kehittämisen välineeksi • virasto tarjoaa siihen liittyvää koulutusta kaikille halukkaille kouluille • kouluauditointeja käytetään yhdessä koulujen edustajien kanssa yhtenä vertaisarvioinnin muotona.

Helsingin opetustoimessa alettiin 90-luvun lopussa kehittää uusia kaupunkitason arvioinnin linjauksia, joissa kytkettiin yhteen kaupungin ja koulun tason suunnittelu, toiminta ja talous sekä arviointi ja listattiin koulun tason opetussuunnitelman, 20

tavoitteiden, toiminnan ja talouden reunaehdot. Yleissivistävän koulutuksen arviointistrategia vuosille 2000-2003 hyväksyttiin 13.6.2000. Sen jatkoksi valmisteltiin Yleissivistävän koulutuksen arvioinnin linjaukset vuosille 2005 – 2008. Uusissa linjauksissa yritettiin aikaisempaa täsmällisemmin määritellä arvioinnin viitekehys, käytettävät yhteiset työkalut ja eri osapuolten roolit. Arviointijärjestelmä perustui kahteen prosessiin, strategiseen arviointiin ja jatkuvaan arviointiin, jotka kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa ja vaikuttavat toinen toisiinsa.

Strategiaprosessin keskeisiksi strategia-asiakirjoiksi määriteltiin koulun tasolla opetussuunnitelma, toimintasuunnitelma, taloussuunnitelma, talousarvion käyttösuunnitelma, turvallisuuskansio ja opettajien työllistämissuunnitelma ja keskeisenä strategisena arviointiasiakirjana toimintakertomus.

Jatkuvan arvioinnin toteuttamiseksi määriteltiin kaikille kouluille yhteisiä arviointikäytäntöjä, listattiin kaikille yhteiset kyselyt, tutkimukset ja seurantaraportit ja todettiin, että itsearviointimenetelmänä käytetään Euroopan laatupalkintokriteeristöä (EFQM).

Koulutuksen arviointilainsäädäntö valtakunnallisesti ja Helsingin yleissivistävän koulutuksen arviointistrategian/arvioinnin linjausten valmistuminen, laatuajattelun ja laatuterminologian käyttö synnyttivät vuosituhannen vaihteessa tiedotusvälineissä ja kouluttamisen yhteydessä runsaasti keskustelua ja vastalauseita. Opetushenkilöstö oli tottunut oppilas-/opiskelija-arviointiin, mutta ei siihen, että koulun ja koulun henkilöstön omaa toimintaa arvioitaisiin. Kouluttajien kokemus kertoi, että opettajat alkuvaiheessa usein mielsivät arvioinnin arvosteluksi, vaikka (itse)arvioinnin tavoitteena oli luonnollisesti toiminnan kehittäminen, ei arvostelu tai syyllistäminen.

Yleissivistävän koulutuksen arvioinnin linjaukset ja yhteiset arviointikäytännöt sisältyivät kiteytettyinä kaikille lukioille yhteiseen uuden opetussuunnitelman 2005 tekstiosioon. Koulun oli mahdollista yhteisten käytänteiden ja arviointikohteiden ohella halutessaan käyttää myös omia arviointimenetelmiä ja valita arviointikohteita omista lähtökohdista käsin.

Arvioinnin linjauksissa korostetaan osana innovatiivisuutta, oppimista ja jatkuvaa parantamista systemaattista tiedonkeruuta, joka tuottaa aineistoa yhteiseen arviointiin, toimintakertomuksiin ja uusien strategioiden luomiseen. Koulujen tuli selvittää opetussuunnitelmassa, miten ne hyödyntävät itsearvioinnin tuloksia kehittämisessä.

21

Toimintasuunnitelma ja toimintakertomus Lukioasetuksen (810/1998) 1. luvun 3§:n mukaan koulutuksen järjestäjän tulee laatia vuosittain opetussuunnitelmaan perustuva suunnitelma opetuksen järjestämisestä. Helsingissä tätä koulukohtaista suunnitelmaa ja sen toteutumisen arviointiasiakirjaa alettiin nimittää toimintasuunnitelmaksi ja toimintakertomukseksi aikaisemman työsuunnitelman ja toteutuneen työsuunnitelman sijaan.

Tätä toimintasuunnitelma-toimintakertomusprosessia ja siihen liittyviä asiakirjoja kehitettiin jatkuvasti. Asiakirjojen merkitystä koulun keskeisinä suunnittelu- ja arviointityökaluina sekä niiden yhteyttä oman opetussuunnitelman lisäksi myös koko opetustoimen tavoitteisiin ja strategisiin painoalueisiin korostettiin. Asiakirjojen sisältö läheni vähitellen monella tapaa kaupungin ja opetusviraston käyttämän strategiatyökalun (BSC – Balanced Score Card) ja jatkuvan arvioinnin työkalun (EFQM- Euroopan laatupalkintokriteeristö) arviointialueita.

Toimintasuunnitelmaan tuli koulujen valmisteltavaksi lukuisia liitelomakkeita, joiden määrä ja sisältö muuttuivat lukuvuosittain. Osa liitteistä oli tarkoitettu keskitettyjen määrärahojen hakua varten (mm. kehittämishankkeet ja kansainvälinen toiminta). Käytännön koulutyön suunnitteluun ja seurantaan liittyviä lomakkeita olivat mm. ohjauksen järjestämisen seuranta, tuntikehyksen suunnittelu-, käyttö- ja opettajien työmäärälomake.

Lisäksi kouluilta oli alettu lainsäädännön muutosten ja ajan hengen mukaisesti edellyttää huomion kiinnittämistä entistä selkeämmin mm. turvallisuus- ja tasa-arvokysymyksiin, syrjinnän ja väkivallan ennaltaehkäisyyn sekä kestävään kehitykseen. Lisäksi opetusviraston useiden yhteisten keskeisten tavoitteiden toteutumista seurattiin toimintasuunnitelma/toimintakertomus -prosessin avulla. Tällaisia tavoitteita oli esim. toisen/korkea-asteen yhteistyöhön liittyvä seuranta. Näitä eri suunnitelmia ja koosteita valmisteltiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälistä lähtien toimintasuunnitelman liitteiksi turvallisuusvastaavien toimesta, tiimeissä, opiskelijahuoltoryhmässä ja johtoryhmässä. Päivät olivat työntäyteisiä.

Tässä lisäesimerkkejä suunnitelmista, jotka määräajoin oli myös päivitettävä: Koulun turvallisuuskansio, Vaarojen arviointi, Pelastussuunnitelma, Tasa-arvosuunnitelma, Ennalta ehkäisevän päihdetyön suunnitelma, Ympäristöohjelma sekä Suunnitelma kiusaamisen, häirinnän, syrjinnän ja väkivallan ennalta ehkäisemiseksi.

Näiden lisäksi valmisteltiin vuosittain täsmentyvä täydennyskoulutussuunnitelma.

Kaupunki toteutti lisäksi vuosittain kaikissa työyksiköissä hyvinvointikyselyn henkilöstölle. Toimintasuunnitelman liitteeksi opetusvirasto edellytti tehtävän vuosittain hyvinvointisuunnitelma, joka ei kuitenkaan ollut osa toimintasuunnitelmaa eli sitä ei viety johtokunnan hyväksyttäväksi.

22

Rehtoreiden ja opettajien tehtävien laajeneminen Opettajien ja rehtoreiden tehtävät oli aina 90-luvun lopulle asti lueteltu tarkkaan lainsäädännössä ja pitkään opettajana toimineet olivat tottuneet niihin. Vuoden 1998 lukiolainsäädännössä opettajien tehtäviä ei enää mainittu.

Opettajien toimenkuvat eli tehtävät olivat vuosien kuluessa muuttuneet toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten myötä. Koulutuksen järjestäjänä kunnan tehtävänä oli päättää toiminnan organisoinnista ja opetushenkilöstön toimenkuvista samalla tavalla kuin muidenkin viranhaltijoiden lukuun ottamatta edelleen voimassa olleita määräyksiä opetushenkilöstön opetusvelvollisuuksista ja joistakin tehtävistä ja niistä maksettavista korvauksista. Opettajien velvollisuus oli tehdä kaikki muutkin määrätyt virkatehtävät huolimatta siitä, oliko niitä mainittu korvausperusteena virkaehtosopimuksessa. Tällaisia muita virkatehtäviä olivat mm. opetuksen yhteissuunnitteluun, aineryhmittäisiin ja asiaryhmittäisiin neuvotteluihin, kodin ja koulun yhteistyöhön sekä koulun toiminnan arviointiin ja kehittämiseen liittyvät tehtävät. Yhteissuunnittelu oikein hyödynnettynä on erinomainen väline koulun toiminnan arviointiin ja kehittämiseen. Sen kautta korostuu jokaisen opettajan vastuu koulun toiminnasta ja antaa samalla henkilöstölle tunteen yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Tämä opettajan toimenkuvan muuttuminen oli sopusoinnussa uuden opetussuunnitelman korostaman koulun yhteisen toimintakulttuurin luomisen sekä organisaatioajattelun kanssa.

Opettajien palkkausjärjestelmä uudistettiin vuonna 2007. Sen myötä kunnissa alettiin laatia tehtäväkuvauksia eri kouluasteiden opettajille sekä arvioida työn vaativuustekijöitä (työn edellyttämää osaamista, työn vaikutuksia ja vastuuta, yhteistyötaitoja ja työolosuhteita) eli ns. TVA -arviointia. Nämä uudet, laaja-alaiset tehtäväkuvaukset olivat hyödyllisiä mm. henkilöstön kanssa käytävien tulos- ja kehittämiskeskustelujen pohjamateriaalina sekä uusien opettajien rekrytoinnin ja perehdyttämisen yhteydessä. Opettajan tehtäviä hakeneiden haastatteluissa kävi ilmi, että useille vastavalmistuneille oli yllätys, kuinka suuri osa opettajan työstä on muuta kuin varsinaista opiskelijoiden kanssa tehtävää opetustyötä. Etu-Töölön lukio oli myös kenttäharjoittelukoulu.

Rehtori saattoi tehdä saman havainnon, kuin piti ns. rehtorin tunnin harjoittelua suorittaville. Opettajien tehtäväkuvaukset olivat hyödyksi myös näissä tilanteissa.

Opettajien pedagoginen koulutus on Suomessa korkealla tasolla. Oli hämmentävää havaita, kuinka vähän opettajankoulutuksen yhteydessä oli käsitelty opettajien tehtäviä laaja-alaisesti. Ilmeisesti yliopistoissa ajateltiin, että tämä oli koulun tehtävä työhön perehdyttämisen yhteydessä.

Rehtorin tehtävänä on vastata oppilaitoksen toiminnasta, pedagogisesta, hallinnollisesta sekä henkilöstön johtamisesta. Rehtori toimii oppilaitoksen esimiehenä.

Keskeisten tehtäväkokonaisuuksien kuvaus korosti kokonaisvastuuta oppilaitoksen 23

tavoitteellisesta toiminnasta, arvioinnista ja kehittämisestä, taloudesta, tiloista, turvallisuudesta ja järjestyksestä, henkilöstöjohtamisesta, prosesseista sekä toiminnan tuloksellisuudesta. Tämä kuvaus ja tehtävien vaativuustekijät olivat yhteensopivat vallalla olevan laatuajattelun ja hyvin toimivan organisaation kriteerien (esim. laatupalkintokriteeristö) kanssa.

Tulospalkkiojärjestelmä Kaupunki ja myös opetusvirasto oli ottanut arvioinnin linjausten mukaisesti käyttöön ns. tulospalkkiojärjestelmän. Tulospalkkiojärjestelmä oli osa kaupungin kannustavaa palkitsemisjärjestelmää. Sen tehtävänä oli palkita kokonaisia tulosyksiköitä tuloksellisesta toiminnasta ja asetettujen tavoitteiden tavanomaista paremmasta saavuttamisesta. Tulospalkkioilla pyrittiin myös kannustamaan työyhteisöjä toiminnan kehittämiseen ja jatkuvaan parantamiseen. Tulospalkkiotavoitteet kytkeytyivät opetustoimen yhteisiin sekä koulun itse itselleen asettamiin toiminnallisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin, esim. ylioppilaskirjoitusten tuloksiin, johtoryhmän toiminnan kehittämiseen, toiminnan itsearviointiin, lukion läpimenoaikaan, lukion keskeyttämisen vähentämiseen, yhteistyöhön toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa, opiskelijoiden erityisen tuen prosessin kehittämiseen sekä opettajien tietoteknisten taitojen syventämiseen.

Tavoitteiden saavuttamisen suunnittelua ja arviointia hankaloitti jonkin verran se, että koulutyön suunnittelu tehdään lukuvuosittain, mutta tulospalkkiotavoitteet asetettiin ja toteutuminen arvioitiin kalenterivuosittain.

Etu-Töölön lukio lähti ensimmäisen kerran mukaan tulospalkkiojärjestelmään, joka koski vuotta 2006. Varsin paljon keskustelua käytiin vuosien kuluessa siitä, kuinka hyvä kriteeri (eikä suinkaan ainoa) esim. ylioppilaskirjoitusten tulosten koulukohtainen tarkastelu on arvioitaessa lukion tuloksellisuutta. Koulukohtaisia tuloksia oli alettu julkistaa mediassa ja tulokset näennäisellä ”helppoudellaan” ja yksinkertaisuudellaan kiinnostivat yleisöä ja mediaa. Opettajia askarrutti sama kysymys ainekohtaisten ylioppilaskirjoitusten tulospalkkiotavoitteiden yhteydessä. Totta varmasti on, että tuloksiin ja etenkin niiden tulkintaan vaikuttavat kovin monet asiat.

Tulokset saattavat näyttää hyvin erilaisilta riippuen siitä, miten asiaa tarkastellaan.

Katsotaanko vain pakollisten aineiden tuloksia vai otetaanko mukaan myös ylimääräiset aineet, tarkastellaanko vain kevään kirjoituksia vai otetaanko mukaan myös syksyn tulokset. Otetaanko tarkastelun kohteeksi vain tutkinnon valmiiksi saavat (tutkinnonhan voi hajauttaa useampaan kirjoituskertaan) vai kaikki koulussa kirjoittajat, joista välttämättä kaikki eivät ole edes koulun omia opiskelijoita. Lisäksi opiskelijoiden lähtötaso lukion alussa vaikuttaa erittäin paljon tuloksiin. Tutkimusten mukaan myös opiskelijoiden muu tausta vaikuttaa tuloksiin ratkaisevasti.

24

Kaikista näistä epävarmuustekijöistä huolimatta oli tarpeellista seurata vuosittaisia ainekohtaisia tuloksia ylioppilaskirjoituksissa ja käydä keskustelua esim. rehtorin ja opettajien/aineryhmien kanssa tulosten kehittymiseen mahdollisesti vaikuttavista syistä ja miten tuloksia voitaisiin parantaa. Viime kädessä voisi tietysti sanoa, että opettajien ja lukion toiminta on tuloksellista (yo-kirjoitusten tulosten avulla tarkasteltuna) ainakin silloin, jos opiskelijat lukion kuluessa parantavat aikaisemmin saavuttamiaan tuloksia.

Lähteitä Eila Kunnari Etu-Töölön lukio (1982). Vuosikertomus 1981 – 1982. Helsinki: Painotalo MIKTOR Etu-Töölön lukio (1992). Vuosikertomus 1991 – 1992. Helsinki: Painotalo MIKTOR Etu-Töölön lukio (1993). Vuosikertomus 1992 – 1993. Helsinki: Painotalo MIKTOR Etu-Töölön lukio (1994). Vuosikertomus 1993 – 1994. Helsinki: Painotalo MIKTOR Hanski, R. & Koelyseo-TYLY:n Seniorit r.y. (2009). Itsenäisyyden alusta uudelle vuosituhannelle. Helsingin koelyseon - Töölön yhteislyseon – Etu-Töölön yläasteen – Etu-Töölön lukion vaiheita vuosina 1919 - 2009. Helsinki: Sokkeli Tulostuspalvelut.

Helsingin kaupunginkirjasto (2007). Kysy.fi (2007).

Jääskeläinen, L. (2003) Toiminta-ajatus ja arvopainotukset. Teoksessa J. Kauppinen, L. Jääskeläinen, M. Montonen & A. Tella (toim.), Lukion opetussuunnitelmaopas (ss. 30– 33). Vammala: Vammalan kirjapaino Koelyseon Seniorit ry ja Historiikkitoimikunta (1994) 1919-1994 Helsingin Koelyseo, Töölön Yhteislyseo, Etu-Töölön yläaste ja lukio 75 vuotta. Helsinki: Erikoispaino Oy Kouluhallitus. (1985). Lukion opetussuunnitelman perusteet 1985. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

Kunnari, E. (2008). Kohti ulkorajoja. Lukion toimintakulttuurikuvaus ohjauksen ja johtamisen näkökulmasta. Helsingin yliopisto. Soveltavan kasvatustieteenlaitos.

Tutkimuksia 289.

Yliopistopaino.

Kunnari, E. (2003). Osallistavassa opetussuunnitelmaprosessissa toimintakulttuuri uusiutuu. Teoksessa J. Kauppinen, L. Jääskeläinen, M. Montonen & A. Tella (toim.), Lukion opetussuunnitelmaopas (ss. 21 – 24). Vammala, Vammalan kirjapaino.

Lindström, A. (2003). Lukio uudistuu. Teoksessa J. Kauppinen, L.Jääskeläinen, M. Montonen & A. Tella (toim.), Lukion opetussuunnitelmaopas (ss. 21 – 24). Vammala, Vammalan kirjapaino.

Lukioasetus. (279/75; 324/76; 477/1883; 835/1993; 810/1998) Lukiolaki (477/1983;309/1993; 629/1998) Opetushallitus (1994). Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994. Helsinki: Painatuskeskus.

25

Opetushallitus (2003). Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003. Nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet .Vammala: Vammalan kirjapaino.

Suurla, R. (2002). Luento Helsingin kaupungin opetusviraston rehtorikoulutuksessa Helsingissä 8.8.2002.

Syrjäläinen, E. (1994). Itsearviointi koulun kehittämisen välineenä. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A11:1994. Helsinki: Helsingin kaupungin opetusvirasto.

Syrjäläinen, E. (1994). Mätäsojan varrelta Seinen rannalle. Tapaustutkimus Etelä-Kaarelan lukiosta lukuvuonna 1992 – 93. Opettajien ja rehtorin kokemuksia koulukohtaisesta opetussuunnitelmatyöstä osana akvaariolukiohanketta. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A2:1994. Helsinki: Helsingin kaupungin opetusvirasto Toivonen, E. & Toivonen, M. (1974). Kunnallinen ja yksityinen oppikoulu. Helsinki: Kunnallispaino.

Valtioneuvosto. (1993). HE 176(1993 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lukiolain muuttamisesta. www.finlex.fi. Yrjönsuuri, Y.(1994) Päätöksenteon hajauttaminen ja lukioiden toiminnan uudistaminen. Teoksessa R. Jakku-Sihvonen (toim.)

Lukion tila 1994 /s. 177). Helsinki: Hakapaino.

Lähteitä Pirjo Kännö Euroopan laatupalkintokriteeristö EFQM (European Foundation for Quality Management) -malli Lukion/aikuislukion lehtorin/tuntiopettajan tehtävän kuvaus ja vaativuustekijät.

2007. Helsingin kaupunki.

Lukion/aikuislukion rehtorin tehtävän kuvaus ja vaativuustekijät. 2007. Helsingin kaupunki.

Lukioasetus (810/1998) Lukiolaki (629/1998) Lukion opetussuunnitelman perusteet.2003. Opetushallitus.

Opettajan tehtävät. Helsingin kaupungin opetustoimen toimintasääntö. 11.1.2005.

Palvelussuhdeopas opetushenkilöstön esimiehille 2009 Perusopetus ja lukiokoulutus. Kunnallinen Työmarkkinalaitos 2009.

Yleissivistävän koulutuksen arvioinnin linjaukset 2005-2008. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisu 2005.

26

Etu-Töölön lukion toimintaa syksystä 1994 kevääseen 2005 Rehtori Eila Kunnari Taustaksi Tässä kirjoituksessa olen kuvannut Etu-Töölön lukion toimintaa vuodesta 1994 vuoden 2005 kevääseen. Rehtorikauteni alkuun sattui luokattomuuteen ja koulukohtaiseen opetussuunnitelmaan siirtyminen sekä tietoyhteiskunnan tuomat haasteet ja koulun 75-vuotisjuhla lokakuun puolessa välissä. Onneksi juhlatoimikunta oli hoitanut järjestelyt mallikkaasti melkein avaimet käteen -tyylillä.

Koulukohtainen opetussuunnitelma korosti koulun omaleimaisuutta, laajaa valinnaisuutta ja oppiainerajat ylittävää ajattelua. Opetuksen painoalueina olivat viestintä ja tietotekniikka, jota syvensivät tietoverkkoja hyödyntävät työpajakurssit.

Opetussuunnitelman painottamat opiskelijakeskeiset opetusmenetelmät, yhteistoiminnallinen oppiminen ja irti pulpetista -ajattelu hämmensi osaa opettajista. Eräs pitkään koulussa työskennellyt lehtori kysyikin minulta, eikö mikään vanha enää kelpaa. Vielä suurempi opettajia ja varmaan myös opiskelijoita hämmentävä asia oli, että he joutuivat lähes pystymetsästä luokattoman systeemin pyörteisiin. Ensimmäinen viikko ja osin jaksokin vaati muutoksen sietokykyä, jota sekä opettajilla että opiskelijoilla oli niin paljon, että hyvissä ajoin ennen koeviikkoa koulutyö sujui uudistuksista huolimatta, Syksyllä 1994 Etu-Töölön lukiossa opintonsa aloittavat opiskelijat saivat opetusta uuden valinnaisen, koulukohtaisen ja itseuudistuvan opetussuunnitelman mukaan. Sen sijaan opintonsa vuonna 1993 tai sitä ennen aloittaneet noudattivat vielä lukiolain (477/83) mukaista tuntijakoa ja kuntakohtaista opetussuunnitelmaa, jonka perusteet olivat vuodelta 1985. Käyttöön otettu uusi luokaton systeemi sen sijaan koski kaikkia opiskelijoita. Vuonna 1994 sallittiin ylioppilastutkinnon tutkinnon suorittaminen ajallisesti hajautettuna, korkeintaan kolmella peräkkäisellä tutkintokerralla.

Lukuvuonna 1994–1995 lukiossa työskenteli 37 opettajaa. Vanhemman lehtorin virkoja oli 11, yhteisiä opettajia peruskoulun yläasteen kanssa oli 10 ja päätoimisia tuntiopettajia 12. Ortodoksisen uskonnon opettaja oli yhteinen usean lukion kanssa. Syksyllä 2000 opettajamäärä kasvoi, kun laaja-alainen erityisopettaja aloitti työnsä. Lukuvuonna 2002–2003 aloitettiin psykologiatoiminta kaupungin suomenkielisissä lukioissa. Etu-Töölön lukiolla oli yhteinen psykologi Itäkeskuksen ja Suutarilan lukion kanssa.

Opiskelijoiden lukumäärä pysyi lukuvuosittain lähes samana, koska opetustilat eivät sallineet kasvattaa lukioon otettavien lukumäärää, ja monet lukiomme ensim27

mäiselle sijalla asettaneet, joutuivat ottamaan paikan vastaan jostain muusta lukiosta. Syksyllä 1994 opiskelijoita oli 405 ja lukuvuonna 2004–2005 opiskelijoita oli kaikkiaan 428. Kun kouluun perustettiin uusia virkoja, tuntiopettajien määrä väheni, mutta opettajamäärä pysyi ennallaan. Kaivattu lukion opinto-ohjauksen virka saatiin keväällä 1999. Seuraavana keväänä koulu sai vielä neljä uutta vanhemman lehtorin virkaa: filosofian ja elämänkatsomustiedon virka, kemian ja matematiikan virka, matematiikan ja tietotekniikan virka sekä biologian ja maantiedon virka. Seuraavana keväänä 2001 saatiin vielä englannin kielen ja ranskan kielen sekä ruotsin kielen ja saksan kielen vanhemman lehtorin virat. Syksyllä 2001 peruskoulun yläasteen äidinkielen ja kirjallisuuden virka muutettiin lukion ja peruskoulun yläasteen viraksi.

Kanslisti oli yhteinen samassa koulurakennuksessa toimivan peruskoulun yläasteen kanssa. Koska luokattomuus ja ylioppilaskirjoitusten hajauttamismahdollisuus lisäsivät myös kansliatyötä, lukioon perustettiin oma koulusihteerin toimi 1999 syyskaudella. Kouluisäntä ja palveluvastaava olivat yhteisiä peruskoulun yläasteen kanssa.

Luokattoman systeemin piirteitä Periodi-opetuksen ja luokattoman lukion kehittelijä rehtori Touko Voutilainen piti luokallisen systeemin epäkohtana erityisesti sitä, että se ei ottanut huomioon oppilaiden eri tahdissa kehittymistä ja kypsymistä eikä heidän vaihtelevia kiinnostuksen kohteitaan. Hänen mielestään ongelman ratkaisemiseksi tarvittaisiin erilaistumisen mahdollistavaa kiinteistä luokkaryhmityksistä vapaata, valinnaisuutta tarjoavaa, joustavaa järjestelmää, joka ottaisi huomioon yksilön tavoitteet ja tarpeet.

Hänen lähtökohtanaan oli eroon pääsy luokalle jäännistä ja ehdoista. Keskeisintä oli, että oppilas voi pidentää opiskeluaikaansa kertaamatta mitään tarpeettomasti ja lyhentää sitä hyppäämättä minkään yli. Lisäksi oppilaalla tuli olla mahdollisuus varioida jaksoittaista kurssimääräänsä kykynsä ja jaksamisensa mukaan sekä tarvittaessa kerrata jotain jo opiskelemaansa.

Etu-Töölön lukion syksyn 1994 opasta selatessa nousee esiin luokattomuuteen liittyviä käsitteitä ja käytäntöjä.” Luokkia ei enää ole, niiden sijasta lukiomme 405 opiskelijaa on jaettu 13 ohjausryhmään, joita ohjaa ryhmänohjaaja.” Valmista työjärjestystäkään ei enää ole, vaan opiskelijat saavat kurssitarjottimen pohjalta laatia opinto-ohjelmansa eli reittisuunnitelman ja suunnitella lukio-opintonsa 2–4 vuoden mittaisiksi.

Luokattoman lukion yksi näppärä ratkaisu on kurssitarjotin. Sen kahdeksalle riville asetellaan jaksoittain kussakin jaksossa valittavissa olevat kurssit. Jotta esimerkiksi ensimmäiselle riville sijoitetut kurssit eivät joka päivä alkaisi kello 8, tarvitaan vii-

28

sipäiväinen tuntikaavio. Kaavion avulla sitten selviää, mihin aikaan ja minä päivinä kullekin riville aseteltu kurssi pidetään.

Yksi uusi käytäntö on myös suoritusohjeisto. Siihen on kirjattu reunaehdot, milloin opiskelija voi suorittaa kurssin tenttimällä, opiskella kahta kurssia yhtä aikaa, poiketa kurssin suoritusjärjestyksestä, uusia hyväksytyn ja hylätyn kurssin. Suoritusohjeistossa määritellään myös etenemiseste, jonka aiheuttaa saman aineen kaksi peräkkäistä hylättyä arvosanaa tai suoritusta. Esteen voi poistaa uusintakuulustelussa tai opiskelemalla kurssin toistamiseen, jotta saa siitä hyväksytyn arvosanan. Merkittävää on, että muiden oppiaineiden opiskelua voi jatkaa etenemisesteestä huolimatta.

Luokattoman raamin rakentelua kesällä 1994 Olin ennen Etu-Töölön lukion rehtoriksi tuloani viimeiset 21 vuotta ollut rehtorina pienessä Kolarin lukiossa, joka osallistui viisivuotiseen luokattoman lukion kokeiluun vuosina 1989 - 1994. Toukokuussa 1994 Helsingin opetuslautakunta valitsi minut Etu-Töölön lukion rehtorin virkaan 1.8.1994 alkaen. Tapasin opettajat toukokuussa kaksi kertaa: ensin työhönottohaastattelun yhteydessä piipahtaessani johtokunnan puheenjohtajan Pertti Aholan kanssa opettajien järjestämään kahvituokioon. Tunnelma oli iloisen lämmin, eikä pihalla tai koulun läheisyydessä näkynyt tupakalla olevia oppilaita. Myöhemmin minulle kerrottiin, että tuolloin oppilaskunnan ohjaajana toiminut kuvaamataidon lehtori Olli Vasa oli huolehtinut, että ensi vaikutelmani koulusta olisi mahdollisimman hyvä ja valvonut melkein tuloomme asti, että piha-alue on moitteeton. Tapasin opettajat vielä toisen kerran toukokuun lopulla, kun kävin kertomassa heille ja rehtorille opettajakokouksen lopuksi luokattomasta lukiosta. Käytäntöön panoon liittyvistä seikoista emme lyhyessä ajassa ehtineet keskustella.

Edellinen rehtori Inari Salonen oli jäänyt kesä- ja heinäkuuksi virkavapaalle. Rehtorin tehtäviä hoiti osan kesästä apulaisrehtori Ella Similä. Kesäkuussa tulin tapaamaan häntä ja kouluun päässeitä uusia opiskelijoita, joita ohjasin Similän kanssa lukion ainevalintojen teossa. Tapasin myös yläasteen rehtorin Matti Kokkosen, jonka kanssa sovimme yhteisten tilojen käytöstä ja yhteisten opettajien varauksista.

Etu-Töölön lukiossa oli käytössä erilainen tekstinkäsittelyohjelma ja hallinto-ohjelma kuin Kolarin lukiossa. Niinpä niiden opettelu oli aloitettava heti elokuun alussa. Työjärjestysohjelmaa lukiolla ei ollut, joten tein kurssitarjottimen magneettitauluun.

Suuri ongelma kurssitarjottimen teossa oli opetustilojen puute. Siitä seurasi, että lähes kaikille opiskelijoille ja opettajille tuli jollekin kurssitarjottimen koodille hyp-

29

pytunti. Lukion 13 ohjausryhmää olisi voinut hajauttaa 17 tai 18 opetusryhmään, mutta niin paljon tiloja ei ollut käytettävissä vasta kun kello 13.15 jälkeen.

Keväällä oli päätetty, että koulu alkaa 15.8.94 klo 10 eikä ollut sovittu suunnittelupäivää. Minun piti ottaa tämä huomioon kurssitarjotinta ja reitinteko-ohjeita laatiessani. Siksi rakensin kurssitarjottimen ”luokittain” kolmeen sarakkeeseen. Yläpalkissa oli lisäksi ohjausryhmän kirjain, jonka alta opiskelija ohjattiin ensin katsomaan, sopiiko kurssi hänen ohjelmaansa. Opiskelijat siis neuvottiin tutkimaan tarjotinta ensin pystysuoraan oman ryhmäkirjaimen kohdalta, ja jos sen alta ei löytynyt itselle sopivaa kurssia, he siirtyivät tutkimaan tarjottimen saman vaakarivin kursseja. Oman ryhmäkirjaimen alta tai sen vierestä löytyi toisin sanoen ehdotukseni opiskelijan perusreittisuunnitelmaksi, josta hänellä oli mahdollisuus poiketa ja esittää oma suunnitelma.

Paperipohjaisesta ohjauksesta tietotekniikkapohjaiseen malliin Kun koulu elokuussa alkoi, perehdytin kahden tunnin aikana opettajat kurssitarjottimen lukuun, tuntikaavion käyttöön ja reittisuunnitelman tekoon/ohjaamiseen.

Alkajien ryhmänohjaajat saivat avukseen luokkaan opettajan, jolla ei ollut ohjausryhmää. Vasta oppinsa saaneet ryhmänohjaajat lähtivät sitten iltapäivällä ohjaamaan opiskelijoita, jotka olivat tottuneet saamaan valmiin työjärjestyksen ja joilla ei ollut pohjatietoja luokattoman lukion käytännöistä. He jakoivat opiskelijoille samanlaisen monistenipun kuin olivat itse saaneet pari tuntia aikaisemmin. Olin IB:n ryhmäohjaajan Marjatta Vahteran mukana ohjaamassa hänen ryhmäänsä reittisuunnitelman teossa. Vahtera selvisi ohjauksesta kelpo lailla: opetti ensin opiskelijat lukemaan kurssitarjotinta ja tuntikaaviota liitutaulua apuna käyttäen. Jakoi sitten reittisuunnitelman kirjallisen laatimisohjeen ja pyysi opiskelijoita lukemaan sen huolellisesti, ennen kuin he alkaisivat rengastaa kursseja tarjottimelta ja koota niitä lomakkeelle. Ryhmänohjaaja toimitti ohjaustunnin jälkeen tämän koontilomakkeen rehtorin työhuoneeseen.

Eräs kakkosryhmän ohjaaja kertoi minulle myöhemmin, että suurin ongelma oli se, että opiskelijat eivät malttaneet lukea ohjeita, vaan alkoivat heti yhteen ääneen kysellä neuvoja, joihin vastaus olisi löytynyt ohjeisiin perehtymällä. Seuraavan päivän ensimmäinen oppitunti oli vielä ryhmänohjaustunti, jonka aikana ryhmänohjaajat ja apuopettajat auttoivat reittisuunnitelman ongelmissa ja/tai ohjasivat opiskelijat opinto-ohjaajan tai minun luokseni. Sekä opinto-ohjaaja Virve-Anita Martamon että minun ovellani jonotti ohjaukseen pyytäjiä tungokseksi asti varaamassa ohjausaikaa oveen kiinnitetystä listasta.

Vasta kun valinnat naputeltiin lomakkeilta hallinnon koneelle, joka ei tuohon aikaan ollut verkossa, näimme, mitkä opetusryhmät uhkasivat paisua liian suuriksi.

Niinpä loppuviikon aikana jouduimme ohjaamaan opiskelijoita ylisuurista ryhmis30

tä pienempiin ja päivittämään opettajien kurssipäiväkirjoja. Opiskelijoilla oli mahdollisuus koko ensimmäisen jakson ajan tulla tarkistamaan, että reittisuunnitelma oli kunnossa koko loppulukuvuodeksi, ja tarvittaessa sitä muutettiin.

Keväällä 1995 saimme uuden hallinto-ohjelman ja sen kanssa yhteen sopivan työjärjestysohjelman. Kurssitarjottimen teko siirtyi magneettitaululta koneelle, joka tulosti sekä opettajien että opiskelijoiden työjärjestykset. Koska käytössämme ei vielä ollut tietotekniikkapohjaista ohjelmaa, valintojen teko ja päivitys jatkuivat vielä muutaman vuoden paperilomakkeiden turvin. Paperivetoista oli myös poissaolojen ja arvosanojen siirto kurssipäiväkirjoista hallinto-ohjelmaan.

Koska ei ollut nykyisen kaltaista ohjelmaa, johon poissaolot saadaan lähes reaaliaikaisena, aineopettajat seurasivat tiukasti kunkin opiskelijansa poissaolokertymää. Kun se ylitti kolme, opettaja viesti lapulla ohjaajille, että opiskelija tarvitsi apua, jotteivat mahdollisesti luvattomat poissaolot aiheuttaisi kurssin arvostelematta jättämistä.

Kun lopulta saimme työjärjestysohjelman kanssa yhteensopivan kurssivalintaohjelman, opiskelijat saattoivat tehdä kurssivalintatehdotuksensa koneelle ja nähdä heti, mahtuvatko he haluamalleen kurssille. Keväisin myös seuraavan vuoden valinnat tehtiin kurssivalintaohjelmaan. Tältä pohjalta päivitin sitten kurssitarjottimen ja koulutyö pääsi syksyllä alkamaan vähäisin muutoksin. Näin ohjaajien aika voitiin suunnata opiskelijan reittisuunnitelman teosta sen toteutumisen seurantaan.

Ohjaussysteemin luontia Ryhmänohjaajien päätehtävä oli seurata ryhmäläistensä reittiohjelman toteutumista ja auttaa tarvittaessa. Koska ryhmänohjaajilla ei ollut riittävästi aikaa ja osaamista reittiohjelman laatimisen tai muuttamisen ohjantaan, kehitimme ohjausjärjestelmän, jossa alkajien ryhmänohjaajia avusti opinto-ohjaajana toimiva rehtori ja tutoropiskelijat, kakkosten ryhmänohjaajia kaksi tutor-opettajaa ja abien ryhmänohjaajia opinto-ohjaaja. Ryhmänohjaaja hoiti ryhmänohjaustunnit, joille hän sai tarkan asialistan.

Syksyllä 1996 koulutyö aloitettiin portaittain: kakkoset tulivat kouluun klo 10; abit ja ykköset klo 11.45. Porrastusta tarvittiin, koska osa toisen vuoden opiskelijoista ohjasi lukion aloittavia opiskelijoita yhdessä ryhmänohjaajien ja tutoropettajien Sirpa Seinen ja Leena Alhovaaran kanssa. Nämä koulumme ensimmäiset tutoropiskelijat olivat jo keväällä kouluttautuneet tehtävään mm. harjoittelemalla reittisuunnitelman ohjausta sekä sopimalla tulevista pelisäännöistä. Heitä ohjasi lähinnä lehtori Sirpa Seine. Tutoropiskelijat perehdyttivät uusia lukiolaisia myös koulun tapoihin ja käytänteisiin ja kouluttivat seuraavana keväänä seuraajansa.

31

Neljänä ensimmäisenä lukuvuonna lukion abien ja kakkosten opinto-ohjausta hoiti yläasteen ja lukion yhteinen opinto-ohjaaja Virve-Anita Martamo ja alkajien opinto-ohjaajana toimi opinto-ohjaajan koulutuksen suorittanut rehtori. Viidentenä lukuvuonna opinto-ohjaajana oli myös opinto-ohjaaja Tarja Junes. Keväällä 1999 saimme opinto-ohjaajan viran, mutta siihen valittu perui tulonsa päivää ennen koulun alkua. Niinpä jouduimme nopeasti järjestämään ensimmäisen jakson ohjauksen koulun sisäisin järjestelyin ja toisesta jaksosta alkaen opinto-ohjaajana toimi pääosin tuntiopettaja Hanna Linna.

Syksyllä 2000 saimme viimein vakinaisen opinto-ohjaajan Janne Ahtisen. ” Lukion opinto-ohjauksen tärkein työkalu on henkilökohtainen ohjaus, johon koulumme on panostanut paljon. Kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus minä päivänä tahansa hakeutua ohjaukseen. Opinto-ohjaajan lisäksi ohjausta antavat kaksi tutoropettajaa ja rehtori.” (Vuosikertomus, = vk. 2000 -2001, 7) Käytäntöjen luontia ja hiontaa Opettajien kanssa sovittiin, että ensimmäisen jakson ajan pidetään keskiviikkoaamuisin klo 8 luokattoman lukion käytäntöjä ja yleensä koulun toimintaa pohtivia palavereja. Oli paljon mietittävää mm. koeviikkojärjestelyt, suoritusohjeisto, opiskelijoiden ohjaaminen ja kannustaminen ottamaan vastuuta opinnoistaan. Lukuvuoden edetessä hiottiin myöhästely- ja poissaolosäännöstöä sekä ryhmänohjaustuntien sisältöjä yhdessä opettajien ja opiskelijoiden kanssa.

Koulun alkaessa syksyllä 1994 meillä ei vielä ollut yksissä kansissa olevaa opinto-opasta. Ensimmäisen jakson aikana teimme apulaisrehtorin ja opinto-ohjaajan. kanssa suppean opinto-oppaan. Siinä oli mm. yhteystiedot, tietoa terveydenhoidosta ja opintotuesta, lukuvuoden työajasta ja poikkeamapäivistä, koeviikosta, suoritusohjeistosta, poissaolokäytännöistä ja järjestyssäännöistä, lukion oppilaskunnasta, koulun 75-vuotisjuhlasta ja ylioppilaskirjoituspäivistä sekä kurssitarjotin ja tuntikaavio.

Koeviikkokäytäntö oli uusi sekä opettajille että opiskelijoille. Itse käytäntöä ja koeviikon tuntikaaviota hiottiin ensimmäisen jakson aikana. Oppaasta opiskelijat näkivät koeviikon päivät ja ennen opetusjakson päättymistä he saivat koeviikon tuntikaavion, josta selvisi minä päivänä kunkin kurssin koe oli.

Vuoden 1994 alussa voimaan tullut lukioasetus jätti kurssin ja oppiaineen arvostelusta päättämisen kokonaan paikallisen päätöksen varaan, sillä asetustason oppilasarvostelusta annettu määräys koski vain luokallista lukiota. Niinpä työsuunnitelman käsittelyn yhteydessä johtokunta asetti opettajista koostuvan arviointi- ja suoritusohjeistoryhmän. Sen tehtävänä oli kokemuksen ja saadun palautteen pohjalta etsiä tarkoituksenmukaisia, opetussuunnitelman pohjalta johdettuja ratkaisu32

malleja. Prosessin kuluessa ohjeistoa arvioitiin mm. tuplatiimin avulla opettajien, ohjausryhmien, johtokunnan ja vanhempien kanssa. Arvosteluohjeiston pohjana käytimme lukioasetukseen kirjattua luokallisen lukion arviointiohjeistoa, joka ohjasi soveltuvin osin lukuvuoden 1994 -1995 opiskelija-arviointia.

Syksyllä 1995 opiskelijat saivat tämän opettajakunnan ja johtokunnan toukokuussa hyväksymän arvostelu- ja suoritusohjeiston käyttöönsä osana lukion opinto-opasta. Jo edellisenä syksynä kootussa suppeassa opinto-oppaassa oli vihreät kannet.

Kun opasta lukuvuosittain päivitettiin, kannen väri säilyi vihreänä lukuunottamatta lukuvuotta 1996 - 1997. Tämä Vihreäopas oli tärkeä apuväline, joka auttoi laatimaan alustavan reittisuunnitelman ja opasti koulun käytäntöihin sekä ohjasi ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista. Sitä tarvittiin myös ryhmänohjaustunneilla, oppilaanohjaustunneilla ja henkilökohtaisessa ohjauksessa. Sen keskiaukeamalla oli kurssitarjotin, tuntikaavio ja valintasarake, johon opiskelija kokosi reittisuunnitelmansa. Syksystä 1996 lähtien kurssitarjottimesta poistettiin ohjausryhmän kirjain, joka kävi tarpeettomaksi, kun tutorit auttoivat lukion alkajia kouliintuneen ryhmänohjaajan kanssa.

Keltakantinen kurssikuvausvihko saatiin syksyksi 1995. Sen työstö pääsi käyntiin vasta kun paperimuotoinen opetussuunnitelma saatiin digitaaliseen muotoon.

Hallintokoneelta ei näet lukuvuoden alkaessa löytynyt kuin osia uudesta opetussuunnitelmasta. Syyskuun aikana Anne Similä kirjoitti opetussuunnitelman paperiversion digitaaliseen muotoon, mistä hänelle suuret kiitokset. Talven aikana opettajat arvioivat uuden opetussuunnitelman kurssisisältöjä ja työtapoja ja prosessin aikana useiden kurssien sisältö tarkentui. (jk 30.5.1995, § 19). Prosessi vaati opettajilta yhteistyötä ja lisäsi yhteisiä työtapakeskusteluja. Vihkoon kirjattiin oppiaineittain kaikista kursseista suoritusohje, arvostelusääntö, oppikirja, sisältö ja yhteydet muihin oppiaineisiin. Lukuvuoden 1998–1999 vihkossa ei enää ollut oppikirjakohtaa, sillä keväästä 1998 lähtien opiskelijat saivat vuosittain päivitetyn valkokantisen oppikirjavihkosen.

Ennen kuin koululle työstettiin oma Abi-opas syksyksi 1988, opiskelijoille tarjottiin mahdollisuutta ostaa Suomen rehtorien julkaisema opas.

Uuden opetussuunnitelman täytäntöön pano, luokattoman järjestelmän sisäistäminen ja sen käytäntöjen hiominen sekä kurssikuvausten tarkistaminen lisäsi yhteissuunnittelun tarvetta ja määrää. Varmasti kaiken uuden omaksuminen vei voimavaroja, mutta silti koulussa vallitsi tekemisen meininki, jota tukivat opettajien hyvät välit ja iloinen ilmapiiri. Kahvihuoneesta ja opettajainhuoneesta kuului usein naurua. Työparini apulaisrehtori Ella Similän työpanoksen ja tietoteknisten taitojen ansiosta esitteet, ainevalintakortit, oppaat ja vihkoset saivat luettavan ulkoasun ja taiton. Pohjatyö seuraavia lukuvuosia varten oli tehty opetustyön lomassa.

33

Pedagogista kehittämistä ja kehittämishankkeita Vaikka kahtena ensimmäisenä lukuvuonna päähuomio oli luokattomuuden ulkoisen raamin sisäistämisessä ja hiomisessa, innostin opettajia hakeutumaan tietotekniikkakoulutukseen sekä oppimiskäsitystä ja yhteistoiminnallista oppimista koskevaan monijaksoiseen koulutukseen. Niinpä viisi opettajaa ja rehtori lähtivät syksyllä 1994 mukaan neljä vuotta kestävään Akvaario-projektin Oppimiskäsitys ja itseohjautuvuutta tukevat työtavat lukiossa projektiryhmään. Vetovastuu oli EtuTöölön lukiolla ja työskentelyn käynnisti yhteistoiminnallisen oppimisen pitkäkestoinen koulutus. Suuri tuki opetusmenetelmien kehittämisessä oli opetushallituksen ja Helsingin kaupungin syksyllä 1995 käynnistämä kaksivuotinen Helsinki-projekti, jonka tavoitteena oli kehittää lukioiden opetusmenetelmiä. Tässä koulutuksessa oli mukana kuusi koulumme opettajaa. Toukokuussa 1996 käynnistyi vielä kaksivuotinen Oppi- ja laatu projekti, jonka kuluessa pohdittiin, miten kouluyhteisö tukee oppimista ja miten se edistää oppijan persoonallisuuden, taitotiedon tai sosiaalisuuden kasvua.

Sopivan ja toimivan yhteissuunnitteluaikamallin luominen osoittautui hankalaksi. Monien vaiheiden jälkeen loimme mallin, jonka ytimenä oli kehittämisryhmä.

Siinä oli rehtorin, apulaisrehtorin ja opinto-ohjaajan lisäksi kielten, matematiikan ja reaaliaineiden edustaja. Tämä aine-edustaja oli linkkinä kehittämisryhmän ja oman asiantuntijaryhmänsä eli aineryhmänsä välillä ja johti asiantuntijaryhmien yhteissuunnittelutuokioita. Eri aineiden asiantuntijat muodostivat puolestaan neljä kotiryhmää, jotka olivat sopiva foorumi tietojen välittämiseen aineryhmältä toiselle aineryhmälle.

Monivuotinen kehittämiskohde oli Opettajasta ohjaajaksi -hanke, jota kehitettiin asiantuntijaryhmissä oman aineen näkökulmasta. Kotiryhmissä tehtiin näkyväksi eri aineryhmien näkemykset vastaamalla kysymykseen ”Mitä luokattomuus eri aineryhmien näkökulmasta merkitsee suhteessa työskentelytottumuksiin”. Tältä pohjalta asiantuntijaryhmät tarkensivat edelleen näkemystä, josta sitten kotiryhmissä hiottiin 60 minuutin mittainen esitys lukion alkajille aiheesta ”Mitä luokattomuus edellyttää oppijalta aineen X kannalta. Ensimmäisenä koulupäivänä kotiryhmän opettajat opastivat ykkösiä oman aineensa opiskeluun. Aiheeseen palattiin eri aineiden suunnittelutunneilla sekä kurssin etenemisen yhteydessä jakson keskellä ja lopussa. Tarkistimme esityksen kolmeen kertaan ja kirkastimme tavoitteita suhteessa työskentelytottumuksiin. Opettajasta ohjaajaksi -hankkeen sisällä oli toimintasuunnitelman kehittämishankkeena Tutkiva oppiminen ja virtuaalinen oppimisympäristö -hanke.

34

Etu-Töölön lukion vuoden koulukohtainen opetussuunnitelma 1994 ja 1999 Koulukohtainen opetussuunnitelmaprosessi oli käynnistänyt lähes kaikissa lukioissa arvokeskustelun (Jääskeläinen 2003, 30), johon saattoi liittyä koulun toiminta-ajatuksen, profiilin ja koko sivistystoimen vision ja mission pohdinta. Rehtori Inari Salonen kirjoittaa lukuvuoden 1992 – 1993 vuosikertomuksen Rehtorin tervehdyksessään, että ” lukuvuodelle on ollut leimaa-antavaa mittava julkinen keskustelu kouluasioista. Lama on kirvoittanut kielet säästöistä, mutta myös ottamaan kantaa ja pohtimaan mitä koululta odotetaan. Käynnissä olevaa arvokeskustelua tulisikin hyödyntää omassa piirissä, ottaa haasteita, kuunnella ja osallistua. Lukio elää lamasta huolimatta sisäisen muutoksen ja uudistumisen aikaa:” Rehtorin tervehdyksessään keväällä 1994 hän jatkaa, että ”Tyypillistä kouluelämälle on jatkuva sisäinen muuttuminen. Tämän päivän suurin haaste uudistuksille on juuri valmistunut koulun oma opetussuunnitelma, jonka laatimiseen osallistui koko opettajakunta. Koulun arvomaailmaa kartoitettiin vanhempainilloissa, johtokunnan kokouksissa, opettajien keskuudessa ja keskusteluissa oppilaiden kanssa.”

Käydyn arvokeskustelun pohjalta kirjattiin opetussuunnitelmaan arvopohja ja toiminta-ajatus: ”Etu-Töölön luokattomassa lukiossa kannustamme opiskelijoitamme hankkimaan mahdollisimman hyvän jatko-opintokelpoisuuden. Eväiksi tarjoamme monipuolisen, perinteitä arvostavan yleissivistyksen. Korostamme tiedonhankintaja kommunikaatiotaitoja.”

Kun päivitimme vuosina 1997–1999 koulun opetussuunnitelmaa uusien koululakien mukaiseksi toiminta-ajatuksessa säilyivät jatko-opintokelpoisuus ja laaja-alainen yleissivistys. Tiedonhankinta ja kommunikaatio taitojen sijasta korostimme vuonna 1999 opiskelijan aktiivista roolia tiedon valikoijana ja oman tietoisuutensa rakentajana.

Käsite hyvä jatko-opintokelpoisuus myös avattiin ja määriteltiin kykynä ottaa vastuuta itsestään ja haluna opiskella uusia tietoja ja taitoja, kykynä ajatella luovasti sekä kykynä ratkaista ongelmia, toimia pitkäjänteisesti, työskennellä ryhmässä, ilmaista ajatuksensa selkeästi ja käyttää tietotekniikka.

Tarkensimme myös käsitettä yleissivistys seuraavasti: Yleissivistykseen kuuluvat kaikki keskeiset kulttuurialueet, ja se sisältää myös arvot. Nykyaikana yleissivistys on teknologista, matemaattista, luonnontieteellistä, humanistista ja yhteiskunnallista tietoa. Yleissivistykseen kuuluvat myös eettinen ja esteettinen herkkyys, kehittynyt tunne-elämä sekä havainnoimisen taito. Laaja-alaisuuteen kuuluu kyky tarkastella asioita eri näkökulmista. Näitä näkökulmia tarjoaa koulussa eri oppiaineiden opiskelu. Lukion kasvatustehtävän kannalta tärkeän näkökulman antavat erilaisten tapahtumien ja juhlien järjestäminen sekä oppilaskunta- ja kerhotoiminta.

35

Opetussuunnitelman tarkistamisen yhteydessä yleiseen osaan kiteytettiin neljä tavoitetta ja kuhunkin liittyvä motto:1. Vastuunottoon ohjaaminen, mottona Ponnistellen päämäärään; 2. Yhteistyötaitojen oppiminen ja kehittäminen, mottona Yhteisvoimin ymmärtämään; 3. Tietorakenteiden selkeyttäminen, jäsentäminen ja laajentaminen sekä tiedon arviointivalmiuksien kehittäminen, mottona: Mikä, mistä, miten, missä … -yhteyksiä miettimässä; 4. Teknologinen yleissivistys, mottona Bittitiedon taitajaksi.

Sekä vuoden 1994 koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa että tarkistetussa vuoden 1999 koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa korostui laaja valinnaisuus, mikä mahdollisti yksilölliset valinnat. Kieliohjelmassa oli kolme A1-kieltä: englanti, ruotsi ja saksa; A2-englanti, kaksi B1-kieltä: englanti ja ruotsi; kolme B2-kieltä: englanti, saksa ja ranska sekä kaksi B3-kieltä saksa ja ranska. Etu-Töölön lukion lisäksi vain harvat Helsingin lukiot tarjosivat englannin kielestä yhtä laajan tasovalikoiman. Se tosin pieneni sitä myötä, kun englannin opiskelu alkoi jo ala-asteella.

Kaikissa kielissä tarjottiin soveltavia keskustelukursseja ja kertauskursseja, saksan kielessä myös kultuurimatkakurssi. Luonnontieteissä oli valittavissa valtakunnallista enimmäismäärää enemmän syventäviä kursseja ja työkursseja. Kuvaamataidon ja musiikin runsas kurssivalikoima mahdollisti taidepainotteisen opinto-ohjelman, jota saattoi syventää muihin aineisiin liittyvillä ympäristö- ja kulttuurikursseilla.

Myös äidinkielessä, lyhyessä matematiikassa, saksan ja ranskan kielessä, historiassa ja kuvaamataidossa tarjottiin syventäviä kursseja yli valtakunnallisen minimin.

Lukion omaleimaisuus rakentui oppiainerajat ylittävän ympäristöteeman pohjalle. Ympäristöä oli mahdollisuus tarkastella reaaliaineiden, kuvaamataidon ja liikunnan soveltavien kurssien näkökulmasta. Opetussuunnitelmaan kirjattu tavoite opiskelijan tiedonhankinta-, viestintä- ja ongelmanratkaisutaitojen kehittämisestä näkyi mm. viestinnän ja siihen integroituvien tietotekniikkaa hyödyntävien työpajakurssien kuvauksissa. Koulun esitteessä keväällä 1995 näkyy myös ajatus avoimesta oppimisympäristöstä, joka mahdollisti kurssien valinnan myös muista oppilaitoksista.

Taloustiedelinja syksystä 2000 kevääseen 2005 Syksyllä 2000 käynnistyi taloustiedepainotteinen linja, joka oli rahoitustietoa painottava filosofian, opinto-ohjauksen, yhteiskuntaopin, matematiikan ja tietotekniikan kuuden kurssin laajuinen opintokokonaisuus. Lisäksi tarjolla oli soveltava talousenglannin kurssi. Taloustiedekurssit suunniteltiin yhdessä Helsingin kauppakorkeakoulun professori Pertti Haaparannan johdolla, mutta kurssikuvauksista ja toteutuksesta huolehtivat opettajat. Taloustiedepainotteisten kurssien opettajina olivat Janne Ahtinen, Juha Eerolainen, Anne Ranta-Saarinen, Pekka Salo, Sirpa Seine ja Ella Similä. Keskeisenä opetusmenetelmänä oli tutkiva oppiminen verkkoym36

päristössä. Sitä opettajat pääsivät toteuttamaan monissa verkko-opetuksen pilottihankkeissa, joiden ideana oli testata erilaisia oppimisympäristöjä käytännön opetustyössä.

Esimerkiksi talousmatematiikan kurssilla perustettiin osakesalkku, jonka kehitystä seurattiin kevään 2001 ajan. Osakkeilla tehtiin myös kauppaa ja kaupanteko sekä kurssien seuraaminen jatkuvat lukuvuonna 2001–2002.

Linja toimi viisi lukuvuotta. Opinto-ohjaaja Janne Ahonen pahoittelee (vk, 2004 – 2005, 12), linjan lopettamista, mikä johtui kaupungin säästöistä. ”Harmittavinta asiassa on, että ainereaaliuudistus olisi varsinaisesti näyttänyt linjan todellisen merkityksen niin opiskelijoille kuin koulullemme, koska taloustiedon rooli osana yhteiskuntaopin koetta on merkittävästi korostumassa. Samoin uuden opetussuunnitelman yhtenä teemana on aktiivinen kansalainen ja yrittäjyys.”

Tietotekniikan haltuunottoa Läheskään kaikilla tietotekniikasta kiinnostuneilla opiskelijoilla ei vielä syksyllä 1994 ollut tietotekniikkataitoja, joten tarjosimme ja toteutimme kursseja alkeista ohjelmointiin. Erityisesti (vk, 1995–1996, 3) Internet kiinnosti opiskelijoita. Lukuvuonna 1995–1996 toteutettiin yksi kurssi puhelimen avulla, koska tietoverkko ei vielä ollut valmis. Seuraavana syksynä kurssin opettaja Ella Similä pyysi sijoittamaan Internet-kurssin kolmanteen jaksoon, jonka alkuun mennessä hän toivoi verkkoyhteyden toimivan. Kurssi jouduttiin aloittamaan ”kuivaharjoitteluna”, koska vain yhdeltä koneelta oli Internet-yhteys. Viikon kuluttua 2.12.1996 klo 12.20 avautui luvattu ja kauan odotettu verkkoyhteys rehtorin todistaessa (sattumalta) historiallista hetkeä luokassamme. ”Seuraavina vuosina suosituimpia tietotekniikkakursseja olivat Multimedia, Graafinen suunnittelu ja Internet.

Merkille pantavaa on, että kun syksyllä 1994 koulu tarjosi viisi tietotekniikan kurssia, syksyllä 1999 kurssimäärä oli jo kahdeksan: Peruskurssi 1, Grafiikka, Ohjelmointi, Tietokannat, Multimedia, Internet, Peruskurssi 2 ja Pagemaker. Peruskurssilla 1 opittiin perusasiat ja perehdyttiin mm. tekstinkäsittelyohjelmaan. Kurssin laajuus oli 19 tuntia. Kakkoskurssilla perehdyttiin Office Pro 97 -ohjelmapakettiin.

Lukuvuonna 1996–1997 tietotekniikkakurssina oli tarjolla myös videokurssi, jonka valmistamia videoita esitettiin koulun auditoriossa sekä omille opiskelijoille että kouluun pyrkijöille.

Multimediakurssin (vk, 1994–1995, 7) suunnitelmissa oli tehdä multimediaesitys Tylystä. Esitys syntyikin, mutta se oli alun perin suunniteltua vaatimattomampi. Esitys toteutettiin Toolbook-ohjelmalla. Muistia kului noin 12 MB. Siihen oli tarkoitus liittää videokuvaa ja opiskelijoiden tekemää musiikkia. Uusia koneita oli juuri ennen kurssin alkua saatu koululle videomuuntimineen, äänikortteineen ja musiikki37

ohjelmineen. Tekniikka vain tuotti tepposia: liikkuva videokuva tuli esitykseen yksittäisinä kuvina ja ääni talletettiin mikrofonin kautta. Kurssille osallistuneet opiskelijat olivat opettaja Ella Similän mielestä innokkaita ja kekseliäitä.

Koulu oli mukana kaupungin multimediahankkeessa, jossa kukin mukana oleva koulu teki multimediaesityksen omasta koulustaan. Projekti integroi historian, kuvaamataidon ja tietotekniikan. Eri koulujen esitykset oli määrä koota ja julkaista, kun Helsinki täyttää 450 vuotta. Hanketta varten koulu (1998-1999, 5) sai käyttöönsä opetusvirastosta digitaalikameran. Se oli jatkuvassa käytössä sekä tietotekniikassa että kuvaamataidossa. Multimediaesitykseen kerättiin aineistoa kuvaamataidon ja historian kursseilla. Kahdella multimediakurssilla tehtiin ryhmätöitä, jotka koottiin yhteen ja esitys valmistui vuoden 2000 loppuun mennessä.

Syksyllä 1997 opetuksen (vk, 1997–1998, 3) tietokonemäärä oli 34, mikä tarkoitti, että jokaisella opiskelijalla oli tietotekniikkakurssin aikana käytössään oma kone. Koneiden määrä kasvoi vuosittain kymmenellä, joten kaksi vuotta myöhemmin opetuksen (vk. 1999–2000, 11) verkossa oli jo 50 konetta. Toisessa tietokoneluokassa oli 18 työasemaa ja toisessa 17. Loput koneet sijoiteltiin luokkiin. ATK-luokkia käytti myös samassa rakennuksessa työskentelevä peruskoulun yläasteen koulu. Joulukuussa (2001–2002, 4) lukio sai kymmenen uutta tietokonetta ja peruskoulun yläaste kuusi. Tietokoneluokkiin ja auditorioon saatiin dataprojektorit. Kun vuonna 2002 toiseen tietokoneluokkaan tuli vielä kymmenen uutta konetta, vanhemmat koneet asennettiin aineluokkiin vanhimpien koneiden tilalle. Lukusaliin asennettiin kolme konetta opiskelijoiden käyttöön. Ne helpottavat hyppytunneilla koulutehtäviään tekeviä ja sähköpostien lukua.

Helmikuussa 1998 saatiin jokaiselle opettajalle ja opiskelijalle oma sähköpostiosoite. Postin lukemisessa oli ongelmia, koska tietokoneluokkia ei voinut pitää ”avoimet ovet -periaatteella” auki. Opiskelijat hoitivat itsenäisesti luokkien valvonnan iltapäivisin. Pelaaminen oli sallittua vasta koulupäivän jälkeen.

Tavoitteena oli tehdä tietokoneesta jokapäiväinen työväline, oppia käyttämään erilaisia ohjelmia, sähköpostia ja Internetiä tiedonhankinnan välineenä. Pyrkimyksenä oli myös opetella arvioimaan Internetistä saatua tietoa kriittisesti sekä muokkaamaan ja yhdistelemään sitä uusiksi rakenteiksi. Lukuvuoden 2001–2002 aikana opettajille annettiin resurssienhallintakoulutusta ja tiedottamisessa otettiin avuksi sähköinen ilmoitustaulu eli hyödynnettiin uutta info-järjestelmää. Melkein kaikki opettajat käyttivät sähköpostia. Kotisivujen kehittämistyökin oli alkanut. Tarkoituksena oli aikaansaada syksyksi informatiiviset sivut opettajien ja opiskelijoiden yhteistyönä. Muutamissa aineissa kokeiltiin jossakin kurssin osassa tietokoneen käyttöä.

38

Opetusvirasto tuki opettajien tietotekniikkataitojen parantamista runsaalla koulutustarjonnalla. Koska monen opettajan taidot olivat olemattomat, opettajille tarjottiin mahdollisuutta suorittaa tietotekniikan ajokortti. Kaikki ajokortin suorittaneet saivat käyttöönsä uuden kannettavan tietokoneen. Lukuvuonna 2001–2002 ajokortin suoritti seitsemän opettajaa. Myös opetushallitus järjesti ja rahoitti opettajien tietotekniikkakoulutusta. Koulustamme osallistui (vk. 1999–2000, 10) useita opettajia ”Suomi tietoyhteiskunnaksi/Pedagoginen kehittäminen oppilaitoksissa koulutukseen ja opetusviraston tarjoamaan verkkokoulukoulutukseen ja sen myötä tutkivaan oppimiseen. Ella Similä tarjosi joulukuussa 2001 kotisivukoulutusta kuudelle innokkaalle opettajalle. Tässä vaiheessa ei enää yksikään opettaja valittanut, että ei osaa käyttää sähköpostia.

Tietokonekerho perustettiin loppusyksystä 2001. Tavoitteena oli koulun kotisivujen ulkoasun uusiminen ja oman palvelimen hankkiminen. Palvelinkoneen osat hankittiin vähän ennen joululomaa ja innokkaat opiskelijat halusivat koota koneen syyslukukauden viimeisinä päivinä. Koneeseen asennettiin Linux-käyttöjärjestelmä ja kerho ylläpiti palvelinta. Kerholaisia oli kymmenkunta. Alussa kerho kokoontui tiiviimmin, mutta kun kone saatiin verkkoon, opiskelijat kokoontuivat kotoa käsin chattaillen. Jatkotoivomus oli saada opetusvirastolta tunnukset, joilla palvelimen ylläpito ja kotisivujen päivitys olisi mahdollista myös kotoa käsin. Kerhoa veti lehtori Ella Similä, ja aktiivinen jäsen oli mm. Omar Bedretdin.

Lehtori Juha Eerolainen (vk 2004 - 2005, 9) kuvailee, miten moniin luokkiin saadut dataprojektorit ovat mahdollistaneet erilaisten opetusohjelmien ja Internet-sivujen näyttämisen koko luokalle samalla kertaa. ”Nopeiden verkkoyhteyksien avulla myös Internet-sivujen reaaliaikainen käyttö on tuonut uutta opiskeluun. Kielten opetuksessa erikielisten nettisivujen tutkiskelu on vaivatonta. Googlen kuvahaun avulla monet asiat ovat hetkessä havainnollistuneet: Aral-järven kuivuminen, Picasson taide tai eri maiden kansalaisten onnellisuutta kuvaavat käyrät. Biologian ja terveystiedon opettaja Jari Salmivainio on siirtänyt suuren osan opetusmateriaalistaan havainnollisiksi PowerPoint-esityksiksi, joissa veren virtaaminen näkyy ja sydämen syke kuuluu. Filosofian opetuksessa on käytetty verkkopohjaisia oppimisympäristöjä oman filosofisen tiedon tuottamiseen ja jakamiseen.”

Koulukohtaisen opetussuunnitelman painoalueiden täytäntöön panoa Etikettikurssi Keväällä 1996 Ari Harenko, 1960-luvun tylyläinen osallistui viestinnän opetukseen kuuluvalle viestinnän etikettikurssille. Hän kirjoittaa (vk, 1995–1996, 5): ”perehdyttiin käytöstapoihin ja kansainväliseen tapakulttuuriin. Sekä kurssin sisältö että toteutus poikkesivat perinteisistä lukion oppiaineista. Vaikka tapakulttuurin

39

opettelu ei ehkä kaikkien mielestä lukioon kuulukaan, siitä saattaa käytännön elämässä olla enemmän hyötyä kuin monista muista koulussa vietetyistä tunneista.

Kurssi toteutettiin yhteistyössä Ravintolakoulu Perhon kanssa. Kurssilaiset osallistuivat Perhon opiskelijoiden järjestämiin kansainvälistä ruokakulttuuria esitteleviin päivällisiin. Tämä oli samalla erinomainen tilaisuus nähdä ravintolan toimintaa ”kulissien” takana.

Etikettikurssi poikkesi tavanomaisista koulutunneista myös siinä, että sain koulun seniorina osallistua opetukseen. 60-luvun tylyläisenä paluu koulunpenkille on kieltämättä nostalginen tapahtuma, varsinkin kun koulu rakennuksena oli ennallaan ja käytävillä voi vielä nähdä pari omaa opettajaansakin.

Koulun jälkeisen elämän tuomalla kokemuksella on äärimmäisen mielenkiintoista arvioida työskentelyä koulussa ja perehtyä nykyisten lukiolaisten ajatusmaailmaan. Hämmästyttävintä onkin havaita kuinka vähän kouluelämä itse asiassa on kolmenkymmenen vuoden aikana muuttunut. Muillekin koulun entisille oppilaille soisi tilaisuuden tutustua nykyiseen koulutyöhön. Sillä olisi varmasti ainakin kaksi suotuisaa vaikutusta. Ensinnäkin koulussa voisi eri ikäisten ihmisten välille syntyä muitakin suhteita kuin opettajan suhde oppilaaseen. Toiseksi, sekä nykyiset että entiset oppilaat voisivat ehkä entistä paremmin ymmärtää, kuinka vaativaa ja arvokasta opettajien työ todella on”.

Teollisuus-lehti Teollisuuden ja Työantajain Keskusliitto ja Taloudellinen Tiedotustoimisto olivat suunnitelleet projektia, jossa opiskelijat toimittaisivat lehden. Aiheena oli Tulevaisuuden työelämä ja siihen siirtyminen. Projektissa oli mukana myös Kauppalehti, jonka tiloissa lehti rakennettiin: ”Taloudellinen Tiedotustoimisto otti yhteyttä viestintäpainotteiseen kouluumme ja pyysi osallistumaan projektiin. Opiskelija Jan Forsblom kirjoittaa (vk. 1995–1996, 6): ”Lehden toimitus muodostettiin noin 20 lukion oppilaasta, jotka jakaantuivat ryhmiin, joista kukin valitsi itselleen mielestään kiinnostavan aiheen. Koko projektin vastuuhenkilönä toimi Taloudellinen Tiedotustoimiston Aku-Pekka Laakso ja oppilaiden puolelta päätoimittaja Jan Forsblom. Opettajista olivat mukana Juha Eerolainen, Arja Krook, Sirpa Martikainen ja Ella Similä. Kauppalehden puolesta osallistui Antti Viitanen”, joka ohjasi lehden taittamista ja kuvankäsittelyä.” Valmis lehti julkaistiin Kauppalehden liitteenä ja sen lisäksi se jaettiin maamme yläasteen 9.-luokkalaisille ja lukiolaisille. Yhteislevikki oli noin 220 000.” Lehdentekoprosessissa oli mukana myös Etu-Töölön yläasteen oppilaita.

40

Suurpiiri 1 Kontaktit helsinkiläisten toisen asteen koulujen kanssa lisääntyvät, kun lukuvuonna 1997–1998 saatiin Suurpiiri ykkösen yhteinen kurssitarjotin. Kurssit järjestettiin yhteistoiminta-ajalla klo 16–18. Esimerkiksi lukuvuonna 1998–99 Etu-Töölön lukio tarjosi kumppaneilleen kuusi kurssia: Retkeily- ja seikkailukurssi, Öljyvärimaalaus, Bändi/soitinyhtye, Keramiikka, PageMaker ja Filosofia via Internet. Lauttasaaren lukiossa saattoi opiskella kolme kurssia italiaa tai venäjää; Ressun lukiossa espanjaa, unkaria tai tähtitiedettä, normaalilyseossa latinaa ja soveltavia fysiikan kursseja sekä Elias-koulussa biologiaa, filosofiaa, etiikkaa ja ohjelmointia. Ressun aikuislukion ja Käpylän iltaoppikoulun kaikki kurssit olivat valittavissa, erityisen suosittuja olivat abikurssit. Ravintolakoulu Perho tarjosi kurssia Työpaikka hotelli- ja ravintola-alalla ja Folkhälsans yrkesutbildningdinstitut kursseja Gymnastik, Främmande kulturer ja Psykologi. Opiskelijoilla oli mahdollisuus ottaa kursseja myös koko kaupungin yhteiseltä kurssitarjottimelta.

Java-ohjelmointikielen kokeilua Yhteyksiä solmittiin myös yliopistoon. Lehtori Ella Similä (1998–1999, 5) raportoi, että koulu oli mukana Helsingin yliopiston tietojenkäsittelylaitoksen tarjoamassa Java-ohjelmointikielen kokeilussa Matti Ladun johdolla. Opiskelijoille tarjottiin mahdollisuus ”oppia Javaa 12 oppitunnin paketilla koulussa ja Internetin välityksellä tehdyllä harjoitustyöllä. Java-osuudessa oli mukana 12 opiskelijaa. Monet opiskelijoista totesivat, että ohjelmointi ei ole helppoa. Opiskelijoille tarjoutui kurssin jälkeen mahdollisuus tutustua tietojenkäsittelylaitokseen ja kokeilla laitoksen edellisen vuoden pääsykoetta. Tämä oli ensimmäinen tietotekniikan osittain etätyönä järjestetty kurssi.

Fysiikan opiskelua yliopistossa Lehtori Pirjo Vuokko kertoo (2000–01, 10), että on aloitettu 1998 yhteistyö Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen kanssa. ”Opiskelijat voivat toisen lukuvuoden lopussa osallistua heille suunniteltuun pääsykokeeseen ja läpäistyään sen ryhtyä abivuotena opiskelemaan fysiikan peruskursseja yliopistossa. Mikäli opiskelija selviytyy niistä, hän pääsee ylioppilaaksi tulon jälkeen varsinaiseksi yliopisto-opiskelijaksi muodollisella anomuksella.”

Yhteyksien solmimista eri puolille maailmaa Sekä painoalueena olevan viestinnän kursseilla että viestintään integroituvilla, tietotekniikkaa hyödyntävillä toiminnallisilla työpajakursseilla opiskelija pääsi solmimaan yhteyksiä myös eri puolille maailmaa ja kehittämään tiedonhankinta-, kommunikointi- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä jatkuvan muutoksen sietokykyä. Vies41

tintäkurssien ja yleisopetuksen viestinnän osa-alueisiin integroituvien kurssien tuotoksia esitettiin koeviikon tähti-iltapäivinä, jolloin ei ollut kokeita.

Tästä painoalueesta esimerkkinä olkoon lehtori Juha Eerolaisen vetämä englanninkielinen Philosphy in English via Internet -kurssi. Tällä (1997–1998, 5) lukuvuosittain toteutuvalla kurssilla ”oltiin yhteydessä yhdysvaltalaisiin, kanadalaisiin, saksalaisiin ja liettualaisiin opiskelijoihin sähköpostin välityksellä. Jokainen opiskelija sai oman sähköpostitunnuksen ja kaikki viestit jaettiin kaikille osallistujille.

Keskustelun aihe oli tieto-opillinen: miten saamme tietoa muiden kulttuurien ihmistä ja voimmeko luottaa niihin tietoihin? Ovatko opettajan antamat tiedot luotettavampia kuin TV:n, sanomalehtien tai internetin? Keskustelussa tulivat hyvin esiin monet stereotypiat, joita meillä on. Toivottavasti niitä pystyttiin hieman murtamaan. Toinen aihe oli etiikka: eläinten oikeudet. Onko meillä oikeus syödä eläimiä? Onko meillä oikeus aiheuttaa niille kärsimyksiä? Opiskelijoiden motivaatio oli korkealla, kun he saivat hakea aineistoa internetistä ja kirjoittaa mielipiteitään toisille, todellisille nuorille. Suomalaisten lukiolaisten hyvä kielitaito kävi selväksi, kaikki selvisivät viesteistään kunnialla. Tekniset ongelmat tosin haittasivat välillä.”

Heti kun taloustiedelinja (vk 2000–2001, 7–8) syyslukukauden alkaessa käynnistyi, lehtori Juha Eerolainen piti opiskelijoille opintojen ohjaukseen liittyvän kurssin ”Tutkiva oppiminen verkkoympäristössä”. Kurssin tavoitteena oli toisaalta tutustua Internetiin tietolähteenä, toisaalta verkkoympäristössä tapahtuvaan omaehtoiseen tutkimuksen tekemiseen. Teemana oli ensin business-etiikka ja sitten esiin nousseet ongelmat.

Jokainen opiskelija tai -pari valitsi aihepiiristä itseään kiinnostavan ongelman, esitti sen jälkeen alustavan oletuksensa ongelman vastauksesta. Tämän jälkeen alkoi tiedon hankkiminen ja yhteinen keskustelu verkkoympäristössä. Kurssilla käytettiin Helsingin kaupungin verkkoon rakentamaa oppimisympäristöä, verkkokoulu Mauria, jossa oli mahdollista yhdessä tutkia ja prosessoida asioita yhteistoiminnallisesti.

Eerolaisen mukaan opiskelijoiden palautteesta ilmeni, että he tunsivat oppineensa melko hyvin käsiteltyjä aiheita, vaikka opettaja ei heitä perinteisesti opettanut. He olivat kokeneet, että asioiden yhdessä prosessointi oli hyödyllistä ja kyky itsenäisesti hakea tietoa oli kasvanut. Ja ennen kaikkea, opiskelijat uskoivat, että pystyvät käyttämään hankkimiaan taitoja myöhemmin hyväkseen.

Lehtori Anne Ranta-Saarinen suunnitteli ja toteutti talousenglannin kurssin (vk 2004–2005, 13) ”Kurssin aluksi jokainen opiskelija perusti kuvitteellisen firman ja tutustui talousenglannin peruskäsitteisiin sekä yrittäjyyteen englanniksi tämän kuvitteellisen firman kautta. Perusasiat käsiteltiin lähinnä monisteiden avulla, mutta soveltamisvaiheessa käytettiin apuna tietotekniikkaa: käsitteistöä harjoiteltiin Internetin tarjoaman englanninkielisen talousaiheisten sivustojen avulla ja kirjoitettiin 42

”omiin” firmoihin liittyviä sovelluksia Word-tiedostoihin, joista sitten suullisesti raportoitiin pääasiat muille. Lopuksi kirjoitettiin lyhyt, helppolukuinen englanninkielinen artikkeli tästä firmasta tai jostakin muusta talouselämään liittyvästä asiasta kansainvälisen kouluprojektin nettilehteen.”

Ympäristöteeman toteutusta Ympäristöteeman kurssien tavoitteena oli saada opiskelijat näkemään ympäristö luonnontieteiden, historian, filosofian ja taideaineiden näkökulmasta. Erityisesti poikia kiinnosti liikunnan Retkeily ja seikkailukurssi. Sen kurssikuvauksen mukaan kurssi kehitti opiskelijaa ryhmän jäsenenä ja vastuunkantajana suhteessa ympäristöön. Erämaaseikkailussa opiskelija sai kokeilla jaksamistaan ja taitojaan vaikkapa pyynti- ja kalastusvälineiden ja majoitteiden rakentamisessa. Tämä lehtori Jukka Muinosen vetämä kurssi oli vuosia sekä lukion omalla kurssitarjottimella että oppilaitosten yhteisellä tarjottimella ja toteutui lukuvuosittain ainakin kerran.

Ympäristöteemaan liittyvä taidefilosofian kurssi keräsi myös opiskelijoita. Opiskelija Jutta Rumpunen kuvaili (vk, 1995 - 1996, 6), että taidefilosofian kurssilla pohdiskeltiin taidetta ja sen olemusta, sitä, mitä voidaan pitää taiteena ja miten taidetta tutkitaan ja arvioidaan. Kirjaa ei tässä vapaamuotoisessa kurssissa tarvittu, aihetta lähestyttiin eri taiteenalojen esimerkkien kautta, eli kuunneltiin musiikkia, katsottiin videoita ja käytiin Nykytaiteen museossa. Tunnit kuluivat keskustellen, joskus jopa väitellen.

Syksyllä 1998 opetussuunnitelman ympäristöteema integroitui tiedon haun ja raporttien teon osalta koulumme kehittämishankkeeseen ”Tutki maailmaa – kohtaa ihminen”. Kehittämishankkeen päätavoite oli kehittää oppimisympäristöä hyväksi kasvualustaksi oppimiselle ja kasvamiselle kiinnittämällä huomiota osaamisen muotoihin. Esimerkiksi keväällä 1999 opiskelijat tutustuivat kuvataiteen keramiikkakurssilla Suomen esihistoriaan, lähinnä kampakeraamiseen kulttuuriin ja esineistöön ajalta 4200–2000 eKr. Kurssilla opiskelijat tekivät piirroksia, joihin antoivat vaikutteita suomalaiset kalliomaalaukset. He tekivät myös pöytäreliefin savesta, ja polttivat sen koulun uudessa keramiikan polttouunissa. Tilateoksessa oli reliefein koristeltu laattajono, joka nousee ja päättyy ruukkuihin. Teos oli useiden opiskelijoiden yhteistyö, joka oli esillä ”Koulu ja Museo yhdessä” näyttelyssä Annantalossa.

Ympäristön tutkimiseen liittyvä Globe-projekti pyrki tutustuttamaan opiskelijat luonnontieteellisen tutkimuksen tekoon ja eheyttämään eri aineissa opiskeltua ympäristötietoutta. Opiskelijat saivat samalla englannin kielen harjoitusta tutustuessaan projektia varten kerättyyn aineistoon Internetissä ja vaihtaessaan tietoja ajankohtaisista asioista sähköpostitse toisten Globe-projektilaisten kanssa.

43

Projektin avulla selvitettiin maapallon tilaa yli 150 maassa (Kurssikuvaukset 1998, 18). Kaikissa kouluissa käytettiin samoja tutkimusmenetelmiä, kun tehtiin säähavaintoja ja seurattiin esim. veden tai maaperän tilaa. Koulumme (1998 - 1999, 8) biologian peruskursseilla mitattiin viikoittain Hietalahden veden happipitoisuutta ja alkaliteettia jäiden tuloon saakka. Satunnaisemmin tutkittiin veden ravinnepitoisuutta, sameutta ym. ominaisuuksia. Säähavaintoja tehtiin naapurikoulun pihalla.

Projektin aikana opiskelija piti oppimispäiväkirjaa ja laati muille esitettävän loppuraportin jostakin projektin aikana tutkitusta asiasta.

Kestävää kehitystä Lehtorit Jari Salmivainio ja Turo Ketola ohjasivat kestävän kehityksen käytännön toimia, jotka tähtäsivät sekä huolehtimaan ympäristöstä että kohtaamaan toinen ihminen. Myös kouluisäntä, siivoojat ja ruokalan henkilökunta olivat mukana kestävän kehityksen periaatteiden muuttamisessa arjen käytännöiksi. Opettajia on mm. neuvottiin säästävään kopiointiin ja tulostamiseen. Opiskelijat edistivät osaltaan kestävää kehitystä kopioimalla ja kumittamalla työjärjestyksensä suoraan tietokoneen näytöltä Vihreänoppaan keskiaukeamalle.

Kierrätyksen (vk, 2000–2001, 5) tehostamiseksi hankittiin neljä paperinkeräysastiaa. Kouluisäntä Reino Anderssonin arvion mukaan paperinkeräys tehostui lukuvuonna 2001 -2002: pihalla olevan paperinkeräysastian tyhjennysväli oli enää kaksi viikkoa, kun se vuotta aikasemmin oli vielä noin neljä viikkoa. Paperinkeräys jatkui samalla hyväksi todetulla tavalla.

Lehtori Jari Salmivainio kommentoi joulukuussa 2018, että edellä kuvattu toiminta jatkui ja Etu-Töölön lukio osallistui usean vuoden ajan Vihreä Lippu -hankkeeseen, ja koululle myönnettiin Vihreä Lippu -sertifikaatti. Toiminta on välillä ollut tauolla, ja nyt koulun remonttia odotellessa on mahdollisuus ympäristöä säästävämmän koulun saneeraamiseen. ” Sähkön ja veden kulutusluvut ovat aina olleet koulussamme tavoitteita korkeammalla, koska koulussa on vanhentuneet laitteistot ja hatarat ikkunat.” Hyvin on tultu toimeen ja yritetty toimia mahdollisimman pienellä kulutuksella.

Painoalueena oli myös hyvinvoinnin tasapuolinen jakautuminen koulun sisällä. Tavoitteeksi asetettiin huolenpito siitä, että kaikki voivat tasapuolisesti osallistua yhteisistä asioista päättämiseen. Koulussa korostettiin, että kestävään yhteiselämään tarvitaan ymmärrystä ja toisen kunnioittamista ja painotettiin hyvien tapojen merkitystä. Kehittyvä kulttuuri vaati aiempaa aktiivisempaa asennetta: kuuntelua, keskinäistä kunnioitusta ja palvelua, yhteisiä arvoja ja pelisääntöjä ja hyviä tiedotuskanavia.

44

Kielitaidon käyttöönottoa Lehtori Pekka Salo kuvaa omassa tekstissään Saksan leirikoulua, jonka toiminta oli alkanut jo rehtori Raimo Hanskin aikana.

Kulttuurimatkat Ruotsiin, Ahvenanmaalle ja Norjaan Tämä kuvaus pohjautuu lehtorien Leena Alhovaara, Marja-Liisa Kämäräinen ja Eeva Saarela tekstiin. He osallistuivat lukuvuonna 1994–1995 Helsingin yliopiston Vantaan Täydennyskoulutuslaitoksen ja Högskolan för lärärutbilding i Stockholm järjestämään opetuskokeiluun. Kokeilun tavoitteena oli edistää opiskelijoiden kaksikielisyyttä sekä selvittää erilaisia opetuksellisia ratkaisuja teemapohjaisten aiheiden toteuttamisessa integroimalla eri oppiaineita, Etu-Töölön lukiossa ruotsia, biologiaa, maantiedettä ja historiaa.

Kokeilu alkoi opettajien osalta projektin johdon ja Suomesta osallistuvien koulujen opettajien tapaamisella Opetushallituksen tiloissa kevätlukukauden lopussa ja jatkui Västeråsissa Ruotsissa kesäkuussa kaikkien projektiin osallistuvien koulujen tapaamisella. Västeråsissa sovittiin yhteistyökoulut ja yhteistyön aiheet. Yhteistyökouluksemme valikoitui Rinkebyskolan Tukholmassa.

Syyslukukauden aikana opiskelijat tekivät opiskelijoiden välisenä yhteistyönä esittelyn kotikaupungistaan Helsingistä ruotsiksi Rinkebyskolanin opiskelijoille. Tammikuussa 1995 oli sitten vuorossa projektin lopetus- ja arviointitapaaminen Hanasaaren kulttuurikeskuksessa Helsingissä.

Projektiin sisältyi myös mahdollisuus vierailla yhteistyökoulussa osittain projektin rahoituksella. Niinpä Tylyn opiskelijat ja opettajat tekivät kolmen päivän tutustumismatkan Tukholmaan toukokuussa 1995. Matkan alussa opiskeltiin Ruotsin, vuoden 1809 jälkeistä historiaa opiskelijoiden kouluajan hienoimmassa luokassa: ikkunoista näkyi aava Suomenlahti. Intensiiviseen ohjelmaan Tukholmassa kuului mm. vierailu Rinkebyssä ja Tenstassa sekä käynti mini-Ruotsissa Skansenilla ja vähän huvittelua Grönalundissa. Matkan ikimuistoisuuden kruunasi Suomen ensimmäinen jääkiekon maailmanmestaruus. ”Meitä onniteltiin kaikkialla saavutuksesta, johon meillä ei ollut osaa eikä arpaa.”

Edellä kuvatun opetuskokeilun rohkaisemina Leena Alhovaara, Marja-Liisa Kämäräinen ja Eeva Saarela halusivat jatkaa yhteistyötä ja järjestivät leirikoulun Ahvenanmaalle kevätlukukauden lopussa 1996. Viisipäiväisellä leirikoulumatkalla tutustuttiin mm. Kasteholman ja Bomarsundin linnoituksiin, museoihin, Ahvenanmaan lukioon (jossa sattumalta juuri silloin opiskeli myös yksi Tylyssä lukio-opintonsa aloittanut opiskelija) ja hotelli- ja ravintolakouluun sekä luontokohteisiin.

Kaikki opastus oli ruotsiksi vaikka palvelunhaluiset ahvenanmaalaiset olisivat halunneet parantaa omaa suomen kielen taitoaan puhumalla väkisin suomea. Matka45

rahat ryhmä keräsi kevätlukukauden aikana mm. kirpputorilla, koulun myyjäisissä ja pitämällä käytäväkahvilaa.

Toukokuussa 1998 oli sitten vuorossa samojen opettajien vetämänä opinto- ja kulttuurimatka Ruotsiin. Matkaan osallistui 20 opiskelijaa sekä ruotsinkielinen matkanjohtaja. Matkan tavoitteena oli parantaa opiskelijoiden ruotsin kielen taitoa tutustuttamalla heitä historiallisiin ja luonnontieteellisiin matkakohteisiin ruotsin kielellä. Matkan aikana opiskelijat esittelivät myös ruotsin kielellä tulevista matkakohteista laatimiaan lyhyitä selostuksia ja pitivät matkapäiväkirjaa ruotsiksi. Tutustumiskohteina oli mm. Kärrtorps gymnasium, Ruotsin vanha pääkaupunki Sigtuna, Uppsalan yliopistokaupunki sekä Tukholman suurkaupunki yliopistoalueineen ja Drottningholmin linnoineen ja upeine puistoineen. Uppsalassa tuomiokirkkoa esitteli seurakunnan ensimmäinen naispuolinen kirkkoherra, joka taitavasti opintokäynnin aivan viime hetkiin asti piti salaisuutena suomalaisen taustansa. Samoin toimi myös ”paikallisopas” – historian opiskelija Suomesta. Sattumalta kaupungissa oli vierailumme aikana meneillään myös kuoro- ja osakuntafestivaali, eli nähtävää ja koettavaa riitti. Kaikkialla Uppsalassa kukki myös Linnén erehdys – Jalo kiurunkannus. Linné luuli saaneensa Särkyneen sydämen siemeniä oppilailtaan kaikilta maailman meriltä eikä ennen kuolemaansa ehtinyt erehdystään korjata. Olisi mielenkiintoista tietää, saiko joku matkalla mukana olleista opiskelijoista kipinän lähteä lukion jälkeen opiskelemaan Ruotsiin.

Seuraavassa osassa kuvatun Comenius-hankkeen osana lehtorit Alhovaara, Kämäräinen ja Saarela lähtivät mukaan opiskelijavaihtoprojektiin. Yhteistyökumppanina oli Hamarissa Norjassa toimivan Katedralskole. Norjalaiset opiskelijat tutustuivat Helsingissä koulun ja opetuksen lisäksi ainakin talviseen Suomenlinnaan, Kulttuurien museoon, Heurekaan ja kävivätpä vielä vierailulla Tallinnassakin. ”Meidän ikimuistoinen vastavierailumme tapahtui toukokuussa 2000. Kieli ei nyt ollut ruotsi vaan hyvin rauhallisesti puhuttu norja oppitunneilla, että meidänkin oppilaamme pysyivät opetuksessa mukana. Oppituntien lisäksi retkeilimme kansallispuistoissa, tutustuimme Metsämuseoon, olimme mukana Norjan kansallispäivän vietossa marssilla Katedralskolen oppilaiden ja opettajien kanssa sekä pistäydyimme sekä Lillehamerissa että Oslossa, jossa sekä ahmimme kulttuuria Vigelandparkissa ja Viikinkimuseossa, mutta myös tutustuimme Oslon urheilupyhättöön Holmenkollenilla. Ikimuistoiseksi matkan teki myös paluumatka yöllisen Norjan ja Ruotsin läpi bussissa nukkuen kohti Tukholmaa ja laivakyytiä takaisin arkeen ja kouluun.”

Eurooppalaisten koulujen yhteistyöhanke COMENIUS Lehtorit Kaija Lönnroth ja Pekka Salo kertovat (1997–1998, 6–7): Etu-Töölön lukio valittiin kesällä 1997 mukaan EU:n COMENIUS-projektiin eli eurooppalaisten koulujen yhteistyöhankkeeseen. ”Yhteistyökumppaneitamme ovat Espanjan Castellon, Norjan Hamarin, Italian Campobasson ja Kreikan Komotinin lukiot. Yhteis46

työn aiheena on ihmisen suhde vesiympäristöön. Tietojen vaihdon ohessa kanssakäymistä on ollut eri koulujen oppilaiden ja opettajien välillä. Fakseja on saatu ja lähetetty kymmenittäin. Koulussamme hanketta on toteutettu biologian, historian ja viestinnän COMENIUS-kursseilla.

Biologiassa kukin koulu perehtyy vesiluonnon kansallisiin erityispiirteisiin. Me olemme Itämeren ja Helsingin vesihuollon ohella valinneet erityiskohteeksemme Porolahteen rakennettavan kanavan ympäristövaikutusten seuraamisen tämän kolmivuotisen hankkeen aikana. Kanava on ainoa kaupugin tämänhetkinen vesirakennushanke, jonka aloitustyöt ovat tosin viivästyneet vesioikeuteen jätetyn valituksen seurauksena.

Porolahti on erittäin mataloitunut ja rehevöitynyt merenlahti Roihuvuoren ja Tammisalon välissä, jonne laskettiin viereiseltä vedenpuhdistamolta jätevedet 1970-luvulle asti – 1980-luvulla jopa puhdistamattomina. Samoillessamme pitkospuita pitkin lahden ruovikossa olemme todennneet itäosan lähes umpeenkasvaneeksi.

Tämä osa on tarkoitus ruopata. Erityisesti mielenkiintomme kohteena on paikka, jossa vielä 1970-luvulla oli salmi Strömsinlahteen, mutta joka sittemmin maankohoamisen ja kasvullisuuden kehityksen seurauksena on päätynyt tervaleppäkorveksi, joka Porolahden alueella on ainoa jäänne alkuperäisestä luonnosta. Juuri tälle kohdalle on tarkoitus palauttaa kanavan avulla vesitie, jotta veden vaihtuvuus ja laatu Porolahdessa paranisi.

Retkillä on kerätty kasvi-, plankton- ja vesinäytteitä. Vesinäytteistä määriteltiin mm. typpi- ja fosforipitoisuuksia Kemiran tutkimuskeskuksen laboratoriossa Espoossa.

Sitä ennen olimme käyneet siellä tutustumassa mm. laitoksen tutkimuslaitteistoon ja yrityksen tuotantoon. Totesimme mieliksemme, että yhä enemmän tuotekehittely pohjautuu biologiaan, kasvien mikrolisäys ja biologinen torjunta esimerkkeinä Hankkeen tavoitteena on myös yhteistyön lisääminen paikallisten viranomaisten ja tutkimuslaitosten kanssa. Kalastoa ja linnustoa selvitettäessä oppilaat ovat saaneet asiantuntija-apua mm. kaupungin kalastuksenvalvojalta ja ympäristökeskuksen lintuasiantuntijoilta. Talvella pääsimme tutustumaan merentutkimusalus Arandalle, jossa innostuneet nuoret tutkijat kertoivat mm. Itämeren tilasta, leväkukinnoista ja esittelivät uusia tulokaslajeja. Koska olemme projektissa mukana olevista maista ainoa, jossa merikin jäätyy, jotkut oppilaista ovat paneutuneet vesieliöiden talvehtimiseen.

Oppilaiden kielitaito on harjaantunut, kun osaselvitykset on käännetty englanniksi kielten opettajien avustukselle. Hankkeesta vastaavat opettajat ovat saaneet myös mahdollisuuden tutustua yhteistyökoulujen opettajiin, oppimateriaaleihin ja opetussuunnitelmiin, mikä on ollut perin antoisaa.

47

Historian ryhmä tutustui aluksi niihin arkistoihin ja kirjastoihin sekä museoihin, joissa aiheeseen liittyvää historian lähdemateriaalia on. Erityisesti Herttoniemen kartanon omistajien kirjeenvaihto 1700–1800-luvuilla eri viranomaisten kassa oli keskeinen tutkimusaihe. Kyseisten laitosten henkilökunta perehdytti oppilaat asiakirjojen käyttöön ja etsimiseen luetteloista ja tietokannoista. Koko ryhmä jakaantui 2–3 oppilaan tutkimusryhmiksi, joista jokainen pienryhmä sai tutkittavakseen ja selvitettäväkseen jonkin osa-alueen 1700- ja 1800-luvuilta. Jokaisen ryhmän tutkimusaihe liittyi alueen menneisyyteen ja erityisesti kanavan alueen käyttö- ja omistussuhteisiin 1700- ja 1800-luvuilla. Tämän, pääasiassa alkuperäisiin asiakirjoihin perehtymisen ja tutkimusvaiheen jälkeen alkoi varsinaisen, pelkästään ruotsinkielisiin historian dokumentteihin perustuvan tekstin muokkaaminen. Tätä varten otettiin käyttöön koulun kaksi ATK-luokkaa. Tekstin kääntäminen englannin kielelle ja kappaleiden yhteensovittaminen tehtiin biologian ja historian ryhmien kanssa yhtä aikaa samoissa ATK-tiloissa. Samoin jokainen projektiin osallistunut biologian ja historian oppilas teki itsestään lyhyen englanninkielisen esittelyn, johon liitti mukaan valokuvansa. Yhteinen COMENIUS-ryhmän valokuva oli otettu jo syksyllä. Kaikista esittelyistä tehtiin koosteet, jotka lähetettiin partnerikouluille Norjaan, Kreikkaan, Espanjaan ja Italiaan sopivasti jouluksi. Koulun kielten opettajat ovat olleet mukana, kun on ollut kysymys vaikeaselkoisen tekstin kääntämisestä. Viestinnän ryhmä videoi ja kuvasi alueen alkusyksyllä.

Biologian COMENIUS-projekti jatkuu ensi syksynä, jolloin ohjelmaan kuuluu mm. tutustuminen Suomen ympäristökeskukseen ja sen asiantuntemuksen hyödyntäminen. Mielenkiinnolla tulemme seuraamaan menettääkö uhanalainen pikkutikka kotinsa, kun Porolahden tervaleppäkorpi joutuu väistymään rakennettavan kanavan tieltä.”

Opettaja Eeva Saarela jatkaa (1998–1999, 6 –7), että syksyllä 1998 COMENIUS-ryhmä kokoontui Suomessa. ”Kokoukseen osallistuivat edustajat Italiasta, Espanjasta ja Norjasta. Kaija Lönnroth ja Juha Eerolainen kantoivat päävastuun onnistuneesta vierailusta. Tapaamisen aikana arvioitiin projektin tavoitteiden onnistumista ja suunniteltiin tulevaa yhteistyötä. Vieraamme tutustuivat suomalaiseen koulujärjestelmään, kuuntelivat opetusta ja pitivät luentoja. Vapaa-aikanaan vieraamme kiertelivät Helsingissä, Porvoossa ja Tallinnassa koulumme opettajien kanssa tai itsenäisesti. Kaija Lönnroth kestitsi vieraitamme myös kotonaan ja kesämökillään.

Tarkoituksenamme oli tänä lukuvuonna seurata ruoppauksen vaikutuksia Porolahden itäosan eliöstöön ja veden laatuun. Porolahti kuitenkin ruopataan vasta ensi kesänä, mikäli ruoppausta koskeva valitus katsotaan aiheettomaksi. Näin ollen olemme kuluneena lukuvuonna syventäneet ja täydentäneet tietoa Porolahden eliöstöstä. Syksyllä tutkimme useita pohjaeläin- ja vesinäytteitä Lummeautossa Porolahdella. Lummeauto on pakettiauto, joka sisältää varsin kattavan vedentutki48

muslaitteiston. Auton mukana saapui avuksemme myös Mikkelin ammattikorkeakoulun kemisti. Osa ryhmäämme jatkoi vielä maastotutkimuksia Porolahdella ja laati näytteenottopaikalta kasvillisuuskartoituksen.

Syksyn ja talven aikana olemme koonneet tuloksiamme raportiksi. Raporttia laatiessamme olemme opiskelleet tieteellisen tutkimuksen kirjoittamista ja pohtineet siihen liittyviä ongelmia. Ryhmämme kuvan ja tekstinkäsittelytaito on projektin aikana selvästi kehittynyt. Raportin kääntäminen englanniksi on ollut haastavaa, mutta hyvin opettavaa työtä. Valmis raportti kopioidaan ja lähetään kaikille projektiin osallistuneille kouluille. Me vastaavasti saamme kaikkien koulujen raportit ja voimme esimerkiksi tulevana lukuvuonna vertailla vedenpuhdistusmenetelmiä Norjassa ja Suomessa.

Kirjallisen työn lomassa vierailimme merentutkimusalus Arandalla. Siellä saatoimme keskustella tuloksistamme asiantuntevan meribiologin kanssa. Tutustuimme myös merentutkimuslaitoksen projekteihin ja saimme ajankohtaista tietoa Itämeren tilasta. Itämeren tilaan perehdyimme vielä Suomen ympäristökeskuksen sinilevänäyttelyssä ja tutustumisretkellä Viikin jätevedenpuhdistamoon. Ensi lukuvuonna seuraamme mahdollisesti ruopatun Porolahden lajiston kehitystä. Tarkoituksena on tutustua myös koulua lähempänä sijaitsevien Hietalahden ja Töölönlahden lajistoon.”

Toimittajana kansainvälisessä rehtorikonferenssissa heinäkuussa 1999 Teemu Hovila (vk, 1999–2000, 15) raportoi, että yhdeksän Etu-Töölön lukion opiskelijaa: Heidi Arles, Toni Berndtson, Pauliina Helmi (LYK), Mika Hirvonen, Teemu Hovila, Mari Juuti, Olli Lipponen, Erica Runolinna, Jorgos Tsamikakis sekä lehtorit Ella Similä ja Pauliina Simula toimittivat Helsingissä 11. - 15. 7.1999 pidetystä kansanvälisestä rehtorien konferenssista kolme englanninkielistä lehteä ja neljännen numeron nettiin koulun kotisivun yhteyteen. Lehden piti olla monistettuna aina seuraavaksi konferenssiaamuksi.

Konferenssissa käsiteltiin mm. tehokasta johtamistaitoa ja sen globaalista merkitystä. Puhujina oli rehtoreita ja arvostettuja professoreita ja ministereitä kuten opetusministeri Olli-Pekka Heinonnen, Nokian pääjohtaja Jorma Ollila ja eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen. Etu-Töölön lukio oli vastuussa ICP-news -lehden tekemisestä. ”Maailma saapuu Etu-Töölön lukioon ”Juho Pääkkönen (vk, 2004–2005, 19) kuvaa otsikolla ”Maailma saapuu EtuTöölön lukioon” neljän ryhmän vierailua. Vieraat halusivat tietää, miten opetus toimii Suomessa, jonka PISA-menestys on nostanut maailman kartalle. Mukana oli 49

opettajia ja rehtoreita Koreasta, Japanista, Kreikasta, Sveitsistä, Norjasta, Hollannista ja Isosta-Britanniasta. Vierailujen rakenteeseen kuului Etu-Töölön esittely, tiivistetty infopaketti suomalaisesta opetusjärjestelmästä, tutustuminen koulun tiloihin, vierailuja oppitunneilla sekä sivistynyttä keskustelua kahvin kera. Vierailijoita perehdytti ryhmä, johon kuuluivat” rehtori ja apulaisrehtori sekä kuusi opiskelijaa. ”Itse yllätyin siitä, miten vilpittömästi vieraat olivat kiinnostuneita Suomen koulutuksesta ja jopa oppilaiden henkilökohtaisistakin asioista. Sain usein vastata kysymykseen: ´Mitä ajattelit tehdä lukion jälkeen?´ Erityisesti mieleeni jäi se, kun kreikkalainen fysiikanopettaja kävi läpi koko ensimmäisen vierailun loppupuolen suomalaista fysiikankirjaa. Ylipäänsä visiitit olivat onnistuneita, vaikka esittelijät niitä aluksi vähän jännittivätkin. Välillä stereotypiat nostivat huvittavalla tavalla päätään: korealainen rehtori halusi välttämättä nähdä fysiikan- ja kemiantunteja ja japanilaiset valokuvasivat ryhmämme moneen otteeseen. Yleisesti keskustelunaiheet painottuivat lähinnä kurssien sisältöön, oppivuoden rakenteeseen ja ylioppilaskirjoituksiin, mutta kahvin parissa vieraat intoutuivat kyselemään kaikkea aina opettajien ja oppilaiden välisestä suhteesta kesälomasuunnitelmiin.

Opin visiittien jälkeen arvostamaan hieman eri tavalla Suomen ilmaista ja ilmeisesti myös hyvin tehokasta opetusjärjestelmää. Vaikka systeemi ei olisikaan selvinnyt täysin vieraille, on tärkeää, että koulujen toiminta pysyisi jatkossakin kansainvälisenä. Kaiken tämän jälkeen yksi asia jäi mietityttämään minua: lukion jälkeen olen koulutukseltani oman ikäluokkani kansainvälistä parhaimmistoa. Tämän mieltäminen tulee olemaan minulle hyvin vaikeata, en osaa kuvitellakaan itseäni muuhun maailmaan nähden huippukoulutettuna nuorena.”

Vuoden 2005 opetussuunnitelman yleisosan valmistelua Koulumme mukana olo Opetushallituksen johtamassa lukion opetussuunnitelman perusteiden kehittämisverkostossa synnytti meissä tarpeen tutkia lukiomme arkea ja siten tukea ja pohjustaa tulevaa opetussuunnitelmatyötä (Kunnari, 2003, 21 - 24).

Niinpä linkitimme lukuvuoden 2002 - 2003 kehittämishankkeen Työskentelyilmapiirin kehittäminen valtioneuvoston asetusluonnoksen taitotavoitteisiin ja opetussuunnitelman perusteluonnoksen toimintakulttuuria koskevan tekstin sisältöön.

Hankkeen suunnitteluvaiheessa kartoitimme toimintakulttuurimme nykytilaa ja pohdimme tavoitetilaa. Mietimme myös, mille arvolle haluttu kulttuuri perustuu ja kasvatammeko arvon/ arvojen mukaisesti. (Suurla, 2002). Työskentelyn tuloksena totesimme, että vaikka koulumme työskentelyilmapiiri on hyvä, voisimme kehittää sitä vielä turvallisemmaksi, inhimillisemmäksi ja vastuuta ottavammaksi. Erityistä huomiota halusimme kiinnittää kannustukseen ja oppimista tukevaan opiskeluympäristöön harjoittamalla kaikilla kursseilla arvoa ”myönteisen palautteen antaminen”.

50

Ensimmäisessä vaiheessa käytimme neljä yhteissuunnittelutuntia tutustumalla opetussuunnitelmaluonnoksen yleisosaan ja lukiokoulutuksen taitotavoitteisiin. Toisessa vaiheessa avasimme käsitettä työskentelyilmapiiri ryhmänohjaustunneilla, aineryhmissä ja johtokunnassa. Keräsimme kyselylomakkeen ja havainnoinnin keinoin tietoa, miten tunnussanat turvallisuus, inhimillisyys ja vastuunotto ovat ilmenneet edellisen jakson aikana tunneilla ja vuorovaikutustilanteissa. Teimme siis havaintoja omassa arjessamme toteutuvista tai toteutumattomista arvoista. Lisäksi mietimme rehtorin ja opettajan välisessä kehityskeskustelussa, onko opettajan kursseilla turvallinen, inhimillinen ja vastuunottoa edistävä ilmapiiri ja millä keinoin se syntyy tai miten sitä voisi vielä parantaa. Pohdimme myös opettajan ja koulun valmiuksia suhteessa lukiokoulutuksen valtakunnallisiin tavoitteisiin ja puhuimme mahdollisesta täydennyskoulutustarpeesta. Eniten tarvetta ilmeni mediaosaamisen perustaitojen alueella.

Kolmannessa vaiheessa jatkoimme arjen havainnointia tavoitteena saada selville, miten eettiset hyveet ohjaavat keskinäistä kohtaamista koulumme arjessa. Työskentelimme koulumme opetussuunnitelmaryhmän jäsenten vetämissä pienryhmissä. Ryhmiin jaon perusteena oli samanaikainen vapaatunti ryhmänvetäjän kanssa. Ensimmäisessä palaverissa ryhmä valitsi keskustellen tarkkailukohteeksi jonkin eettisen hyveen, esimerkiksi kunnioituksen, vastuullisuuden, oikeudenmukaisuuden, suvaitsevuuden tai kannustavuuden. Yksi pienryhmä päätti havainnoida työskentelyilmapiirikyselymme palautteesta esiin nousseita toisen kohtaamiseen liittyviä seikkoja.

Tarkkailuajan kuluttua kukin pienryhmä kokoontui keskustelemaan keskipäivän vapaatunnillaan kahteen otteeseen. Vaiheen lopussa keräännyimme vielä kuulemaan pienryhmien havaintojen kiteytykset. Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ja toteutuminen koulun arjessa herätti eniten keskustelua ja tarpeen tehdä näkyväksi yhteisten pelisääntöjen ja käytäntöjen arvopohja. Havainnointi nosti esiin myös opiskelijoiden työhyvinvoinnista huolehtimisen tärkeyden, muun muassa toisiin opiskelijoihin tutustumisen tukemisen, kuulumisten kyselemisen ja ylioppilaskirjoitusten pelon lievittämisen. Aikuisyhteisöämme tarkkaillut ryhmä painotti esimerkin voimaa, koska aikuisten työyhteisön malli heijastuu ja välittyy opiskelijoille.

Neljännessä vaiheessa kaksi opetussuunnitelmatyöryhmän jäsentä laati työskentelyaikataulun, kokosi ryhmän opettajia ja opiskelijoita, ja ryhmä alkoi prosessoida koulukohtaista luonnosta koulumme tavoiteltavasta toimintakulttuurista osaksi uudistuvaa opetussuunnitelmaa.

Kolme muuta opetussuunnitelmaryhmän jäsentä alkoi työstää opiskelijoiden tukemiseen liittyvää osiota yhdessä koulun opiskelijahuoltoryhmän ja muutaman tu51

toropiskelijan kanssa. Opiskelijat olivat jo aikaisemmin ehdottaneet, että opiskelijahuoltoryhmän rinnalla olisi tarpeen opiskelijoista koostuva opiskelijahuoltoryhmä, joten päätimme kurssittaa muutamia tutoropiskelijoita kiinnittämään huomiota itsensä ja toisten hyvinvointiin. Ryhmä havainnoi, miltä osin koulumme arjessa jo toteutuu valtakunnallisiin tavoitteisiin kirjattu normi henkisesti ja fyysisesti turvallisesta, oppimisen ja osallistumisen mahdollistavasta avoimesta ja myönteisestä opiskeluympäristöstä ja mitä pitää tehdä tavoitteeseen pääsemiseksi.

Kolmas kehittämishanke oli nimeltään Tietoyhteiskuntataitojen pedagogiikkaa.

Hankkeen vastuuhenkilöt kartoittivat yhdessä ryhmään tulevien opettajien ja opiskelijoiden kanssa nykytilannetta pohtimalla, miten opimme ajattelutaitoja, miten tuemme opiskelijoiden positiivisia uskomuksia ja miten ohjaamme tiedon luotettavuuden arviointiin. Lähtökohtanamme oli ”oletus ajattelusta ja tiedonhankinnasta taitoina, joita voi kehittää”.

Helmikuusta 2003 alkaen kehittämishankkeista ja opetussuunnitelmaprosessista vastasi rehtori Ella Similä yhdessä opetussuunitelmatyöryhmän kanssa. Lukuvuonna 2003 – 2004 painoalueena olivat tietoyhteiskuntataitoihin liittyvät ajattelutaidot ja käsitteet sekä uudistuvan opetussuunnitelman yleinen osa. Pohdittavana olivat mm. arvot, tavoiteltava toimintakulttuuri ja kieliohjelma. Lukuvuoden 2004 2005 alussa päivitettiin vuoden 2005 opetussuunnitelman yleisosaa kehittämishankkeista saadun kokemuksen pohjalta. Jokapäiväistä toimintaa tutkittiin havainnoimalla, miten arvot rehellisyys ja oikeudenmukaisuus toteutuvat kasvatustyössä. Taitotavoitteiden vuorovaikutustaito-osion työstämistä tuettiin FT Tia Isokorven koulutuksessa. Toisessa jaksossa tarkastelun kohteena olivat opiskelijoiden opiskelutaidot. Esiin nousivat pitkäjännitteisyyden puute, aikatauluttamisvaikeudet ja tiedon prosessoinnin puutteellisuus. Yhdessä pohdittiin, miten parhaiten ohjataan opiskelijoita kehittämään opiskelutaitoja.

Johtokunta ja koulun tilat Rehtorikauteni aikana kaikki kolme johtokuntaa ovat työsuunnitelma-/ toimintasuunnitelma- ja talousasioiden lisäksi seuranneet erityisen tiiviisti koulun saneerauksen toteutusta ja jatkosuunnittelua. Vaikutusmahdollisuuksiaan ja tehtäviään pohtiessaan (jk 29.5.1996 § 20) toimikaudeksi 1993–1996 valitut johtokunnan jäsenet kokivat onnistuneensa parhaimmin koulun työrauhan parantamisessa, koska työjärjestys ja ohjeistot olivat kunnossa ja koulurakennuksen korjaustyöt oli saatu alkuun. He katsoivat, että johtokunnalla on ollut hyvät vaikutusmahdollisuudet rehtorin ja opettajien valintaan, opetussuunnitelman tavoitteiden painotukseen, säännöstöjen prosessointiin sekä tärkeä tehtävä olla tuntosarvena, missä mennään. Rehtorina olen kokenut kaikki kolme johtokuntaa työtäni ja koulua tukevana tärkeänä kumppanina.

52

Keväällä 1996 johtokunta saattoikin hyvillä mielin todeta, että koulun opetustilat olivat parantuneet, sillä syksyllä 1995 oli otettu käyttöön uusi fysiikan ja kemian luokka ja valmistelutila. Lisäksi ensimmäisen kerroksen ja kuvaamataitoluokan käytävän valaistusta oli parannettu. Talven kuluessa saatiin myös toinen tietotekniikkaluokka ja ajanmukaiset laitteet Tietoverkkoakin rakennettiin, mutta se saatiin toimimaan vasta syksyllä 1996. Viihtyvyyttä lisäsivät kauan kaivatut oppilaskaapit ja saneerattu ruokala, jonne oppilaskunta oli hankkimassa kahviautomaattia. Lisäksi oppilashuoltotila oli sijoitettu talonmiehen asuntolaan.

Toimikaudeksi 1997–2000 valittu johtokunta ajoi myös pontevasti saneeraushankkeiden toteutumista. Hissin rakentamisesta oli valmiit suunnitelmat ja ullakon saneerauksesta opetustiloiksi oli valmisteltu eri vaihtoehtoja. Viimeisimmät saneerauspiirustukset oli päivätty 29.8.1996.

Niinpä johtokunta (jk 21.4.1997, 8 §) päätti kutsua kiinteistöpäällikkö Tuija Pösön palaveriin, jossa selvitettäisiin mm. seuraavia asioita: hissin, ullakon, auditorion, keramiikkapajan ja musiikkitilan saneerausaikatauluja sekä yläasteen ja lukion oppilasmääräkehitystä. Palaverin muistiosta 16.5.1997 (jk 2.6.1997 Liite 1§ 26) selviää, että auditorion kunnostus aloitetaan heti, kellarin musiikkitilan parannus vuonna 1997, hissi rakennetaan 1998, ullakko ehkä vuonna 2000, koska rakentamiseen tarvitaan poikkeuslupa ja aikataulu riippuu myös määrärahoista. Käytävien valaistusta parannetaan syksyllä 1997 ja koulun tulee lähettää virastoon luettelo akustointitarpeesta.

Kesällä 1998 alkoi hissin rakentaminen ja auditorion remontti. Hissin rakennustyöt jatkuivat syyskuun loppupuolelle. Hissin tulo siirsi ala-aulan vahtimestarin kopin sisäänkäyntiä vastapäätä ja vei nurkan luokista 306 ja 408, mutta ennakoi ullakon käyttöön saantia opetustilaksi. Tosin ullakon saneeraussuunnittelu oli pysähdyksissä ja odotti ympäristöministeriön poikkeuslupapäätöstä. Se saatiin (vk 19981999,2), mutta rakentaminen siirtyi. Piirustuksiin piti vielä suunnitella vaaditunlaiset kattoikkunat (vk 1999–2000, 4) Vaikka kattoikkunasuunnitelma hyväksyttiin ja ullakon rakennuslupa saatiin (vk, 2000–2001, 2), saneerauksen alkaminen siirtyi kaupungin kiristyneen rahatilanteen vuoksi. Niinpä toimintaa leimannut ja vaikeuttanut tilanpuute ja -ahtaus jatkuivat.

53

Juhlia 75-vuotisjuhla ”Koelyseo-TYLY.n 75-vuotisjuhlan (vk, 1994 - 1995, 4) valmistelu väritti syksyn 1994 toimintaa. Ennen kuin kaksipäiväinen juhla oli käsillä opettajista ja senioriyhdistyksen edustajista valittu juhlatoimikunta kokoontui tiiviisti valmistellessaan tasokkaan ja kiinnostavan ohjelman. Juhlaviikolla 10.10. –13.10.1994 päivänavauksissa esiteltiin väläyksiä koulun historiasta. Lokakuun 14. päivänä koulutaloon tulijaa tervehti jo ala-aulassa juhlatunnelma, joka vain tiivistyi kauniisti koristellussa toisessa kerroksessa. Juhla-asuisesta koulutalosta siirryimme Temppeliaukion kirkkoon kuulemaan koulumme seniorioppilaan, kirkkoherra Tauno Sariolan mukaansatempaavaa, kiinnostavaa ja puhuttelemaan jäävää saarnaa.

Kirkossa käynnin jälkeen tutustuimme luokkiin ja voimistelusaliin rakennettuihin näyttelyihin, osallistuimme erilaisiin nokkeluutta ja tietoja vaativiin kilpailuihin ja kokoonnuimme juhlasaliin kuulemaan seniorioppilaan ja -rehtorin Tapani Mäkisen hauskan, stadin murteella pitämän muistelmallisen tervehdyksen. Brita Tapion ja Kaisa Lahtisen ohjaamien musiikkiryhmien tasokkaita esityksiä, yläasteen 8. c:n Anjovis-ryhmän kouluhistoriallista näytelmää ”1923” sekä Kukka Paavilaisen ja Anna Ratian taidokasta multimediaesitystä Love is all Around. Opettajien sketsinomainen draama Pallo hukassa kutkutti nauruhermoja ja viritti yleisön laulamaan yhdessä Happy Together.

Juhlan juonsi tyylikkäästi Oliver Backman. Saimme myös nauttia kauniisti katetun maittavan juhlalounaan. Aterian tarjoaminen pienessä ruokalassa ja luokissa 700 oppilaalle sujuvasti ja esteettisesti vaati paljon etukäteissuunnittelua, huolellista valmistelua, yhteistyöhalua ja -kykyä, se oli opettajien organisointikyvyn taidonnäyte.

Lauantaina 15. lokakuuta juhla-asuisesta koulutalosta tehtiin kunniakäynti Hietaniemen hautausmaalle, koulumme ensimmäisen rehtorin Gunnar Sarvan haudalle.

Tämän jälkeen rehtorit ja johtokuntien puheenjohtajat ottivat vastaan tervehdyksiä ja juhlayleisö nautti kahvitarjoilusta ja tutustui näyttelyihin ennen kauppakorkeakoulun juhlasalissa pidettävää pääjuhlaa.

Ohjelmapäällikkö Martti Silvennoinen piirsi juhlapuheessaan kuvaa koulun vaiheista sekä opettaja- ja oppilaspersoonallisuuksista. Hänen esityksensä pohjautui suurelta osin senioriyhdistyksen juhlavuoden kunniaksi valmistamaan 75-vuotishistoriikkiin, jota myytiin juhlan yhteydessä.

Esteettisiä elämyksiä juhlayleisö koki kuunnellessaan ja katsellessaan Brita Tapion johtamaa oppilaskuoroa, Juulia Koivukosken ja Laura Yrttimaan tanssiesityksiä ja 54

koulun seniorioppilaiden, laulajatar Katariina Eskolan ja lausui Martti Mäkelän esityksiä. Juhlan jälkeen seniorit pitivät koululla luokkakokouksia ja kokoontuivat päivän päätteeksi iltajuhlaan yhdessä senioriopettajien ja vielä työssä olevien opettajien kanssa.

Juhlallisuudet jatkuivat maanantai-iltana 17.10., jolloin vanhemmat tulivat koululle tutustumaan näyttelyihin, seuraamaan juhlasaliin oppilaiden esityksiä ja nauttimaan juhlakahvit. Juhlan ansiosta nykyiset oppilaat, opettajat ja oppilaiden vanhemmat pääsivät kokemaan tuulahduksen menneestä ja antoivat samalla senioreille tuntumaa nykykouluun. Koulun perinteiden vaaliminen ja kehittäminen yhdistyivät tärkeällä tavalla ja yhteenkuuluvuuden tunne vahvistui.”

75-vuotisjuhlan johdosta koululla järjestettiin kuvataidenäyttely, jossa oli nähtävillä peruskoulun yläasteen ja lukion oppilaiden töitä. Helsingin kaupungin opetusvirasto osoitti näyttelyä varten suuremmat tilat. Näyttelyn avajaisissa 2.12.1994 oli mukana koulun opettajia ja oppilaita. Päätyö oli abiturienttien toteuttama viisi metriä leveä ja puolitoista metriä korkea työ aiheesta Tekniikka – Luonto. Työn suunnitteli Antti Kovalainen ja sen toteuttivat Kukka Paavilainen, Leena Kuuskoski, Veera Tetri, Mikko Merisaari sekä Antti Kovalainen. Näyttely oli avoinna tammikuun 1995 alkuun.

Myös koulun musiikkitoiminta painottui 75-vuotisjuhlien valmisteluun. Juhlissa esiintyivät kuoro, orkesteri sekä erilaiset laulu- ja soitinyhtyeet. Helmikuussa 1995 Finlandia-talossa järjestetyissä karsinnoissa lukion lauluyhtye valittiin edustamaan Helsinkiä Koulun suurjuhlassa, joka pidettiin Jyväskylässä toukokuussa 1995.

Multimediakurssin (1994–1995, 7) suunnitelmissa oli tehdä multimediaesitys Tylystä. Esitys syntyikin, mutta alunperin suunniteltua vaatimattomampi. Esitys toteutettiin toolbook-ohjelmalla. Muistia kului noin 12 MB. Siihen oli tarkoitus liittää videokuvaa ja oppilaiden tekemää musiikkia. Uusia koneita oli juuri ennen kurssin alkua saatu koululle videomuuntimineen, äänikortteineeen ja musiikkiohjelmineen. Tekniikka vain tuotti tepposia-Liikkuva videokuva tuli esitykseen yksittäisinä kuvina ja ääni talletettiin mikrofonin kautta. Oppilaat olivat innokkaita ja kekseliäitä.

80-vuotisjuhla Helsingin koelyseo (vk. 1999–2000, 6 - 9) aloitti toimintansa syksyllä 1919, muuttui syksyllä 1952 Töölön yhteislyseoksi, josta syksyllä 1977 eriytyi Etu-Töölön yläaste ja Etu-Töölön lukio. Koulumme täytti siis syksyllä 80 vuotta. Jo viime keväänä ryhdyttiin valmistelemaan 80-vuotisjuhlia nimeämällä toimikuntia, jotka ryhtyivät puolestaan suunnittelemaan juhlavuoden tapahtumia ja ohjelmaa.

55

Jo toukokuussa 1999 projektitoimikunta Senioriyhdistyksen avustamana lähetti koulumme entisille oppilaille kyselyn, jonka tavoitteena oli kerätä tietoa koulunkäynnistä, tavoista, vapaa-ajasta, peloista ja toiveista ja selvittää saatujen vastausten pohjalta, millä tavoin koulu, tavat, pelot ja toiveet ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet.

Juhlaa varten oli varattu rahaa koulujen talousarvioon, mutta kassaa kartutettiin myös osallistumalla syyskuussa yhteiseen teatteri-iltaan ja järjestämällä ”Meidän koulu” -myyjäistapahtuma lokakuussa sekä myymällä juhlavuoden kunniaksi tehtyä koulun pinssiä. Pinssin suunnittelukilpailun järjesti jo keväällä 1999 kuvaamataidon lehtori Olli Vasa, joka yhdessä seniorien hallituksen ja projektitoimikunnan kanssa valitsi hyvien ehdotusten joukosta voittaneen, Arne Hensonin ehdotuksen.

Koulumme 80-vuotiseen taipaleeseen tutustuttiin kuuntelemalla juhlaviikolla 25.10.–28.10.1999 koulumme vaiheisiin liittyviä päivänavauksia. Perjantaina 29.10.1999 kokoonnuttiin ensin koululle ja järjestäydyttiin kirkkoon menoa varten ryhmittäin. Juhlajumalanpalvelus pidettiin Temppeliaukion kirkossa. Jumalanpalveluksessa saarnasi Matti Poutiainen; liturgina toimi Jari Leinonen ja urkurina Tapio Tiitu. Tylyn kuoro lauloi johtajanaan Brita Tapio. Tekstien lukijoina olivat lukiolaiset Hannu Pajula ja Nora Ketola sekä esirukouksen lukijoina yläasteen oppilaat Erkki Ebeling, Jussi Paanajärvi, Riina Kurunmäki ja Lotta Meriläinen, jotka esittivät yläasteen uskontotunneilla tehtyjä rukoustekstejä.

Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumattomille oli samaan aikaan koulun juhlasalissa Juha Eerolaisen, Leena Mattilan ja Virve-Anita Martamon hoitama ohjelma.

Juhlajumalanpalveluksen tai juhlasalissa olleen tilaisuuden jälkeen lukiolaiset ruokailivat ryhmänohjaajiensa kanssa luokissa, jotka he olivat muuttaneet viihtyisiksi ateriointiloiksi juhlaruokailua varten. Ruokalistalla oli lihapullia, juustosalaattia ja patonkia, mehua ja karpalokiisseliä. Oli myös kasvisruokavaihtoehto.

Ruokailun jälkeen osa opiskelijoista siirtyi koulun omaan juhlaan, osa lähti kierrokselle yläkerroksiin rakennettuihin pisteisiin. Kierroksen aikana oli mahdollisuus käydä seuraavissa pisteissä: kuvaamataitonäyttely, PowerPoint -esitys koulun historiasta, historiaan liittyvä tietokilpailu, kieliin liittyvä tietokilpailu, videokurssin tekemien videoiden katselumahdollisuus. Kontio-kierros, tunnistus- ja arvaustehtäväpiste ja voimistelusalin suuri Koulun toimintaa ennen ja nyt -näyttely.

Koulun juhlia oli kaksi peräkkäin: ensimmäisessä juonsivat Teemu Lindroos ja Lotta Meriläinen, toisessa Pauliina Sykkö ja Jussi Paanajärvi. Tervehdyssanat esitti koulumme entinen oppilas ja rehtori Tapani Mäkinen stadin slangilla. Juhlassa tanssivat yksinään Mirel Ravattinen ja Arumoldi Sivapalan sekä yhdessä Hanna-Mari Uotila ja Anna Pohjalainen. Juhlayleisö sai nauttia myös ainutlaatuisesta Jonatan Marilan taikuriesityksestä.

56

Lukion ykkösryhmän tytöt kertoivat 50-, 60-, 70-, 80-ja 90-lukujen koulunkäynnistä, tavoista ja vapaa-ajanvietosta. Esitys pohjautui Bologna-projektin yhteydessä koottuun haastattelumateriaalin. Tätä vuosikymmenkuvausta täydensi Tiija Salmelan ohjaama Vuosikymmenten tanssit -esitys. Juhlassa lukion opettajien ryhmä esitti ohjelman ”Pallo hukassa” Ennen lauantaina 30.10.1999 Kauppakorkeakoulun juhlasalissa pidettyä pääjuhlaa tehtiin kunniakäynti Hietaniemen hautausmaalle yhdessä seniorien kanssa.

Onnittelujen vastaanottajina olivat kummankin koulun johtokunnan puheenjohtajat ja rehtorit. Kouluja kävivät onnittelemassa Koelyseo Tylyn Seniorit, Taivallahden seurakunta, Ortodoksinen seurakunta, Helsingin kaupungin opetusvirasto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Käpylän iltaoppikoulu ja Perhon ravintolakoulu ja Töölön yhteiskoulu. Kiitän koulun puolesta käynnistä ja muistamisesta.

Ennen pääjuhlaa koulun ruokalassa tarjottiin juhlakahvit ja voimistelusalissa vierailla oli mahdollisuus tutustua juhlanäyttelyyn. Pääjuhlan aluksi Tuomas Onttonen (sello) ja Hanna Onttonen (piano) soittivat Tsaikovskin Sanattoman laulun.

Yläasteen ja lukion rehtorien esittämien tervehdyssanojen jälkeen nähtiin Arulmodi Sivapalan eksoottinen tanssiesitys, jonka jälkeen kuultiin Laura Havun pianolla esittämä Chopinin Nocturno, b-molli. Koulumme historian lehtori, fil.tri Pekka Salo piti seikkaperäisen, kiintoisan juhlaesitelmän koulun historiasta ja visioi myös tulevaisuutta. Esitelmän luontevana jatkona oli PowerPoint -esitys koulun kahdeksasta vuosikymmenestä sekä Vuosikymmenten tanssit -esitys Tiija Salmelan ohjaamana. Juhani Nuotion lausuntaesitys antoi juhlayleisölle sanataiteellisen, esteettisen elämyksen. Seniori Tapani Mäkinen toi juhlaan Koelyseo-Tylyn Seniorien tervehdyksen; kansanedustaja Marjatta Vehkaoja muisteli kouluvuosiaan tervehtiessään juhlivaa kouluaan. TYLYn kuoro esiintyi Brita Tapion johdolla. Lopuksi juhlayleisö lauloi Maamme-laulun.

Päivän aikana sekä ennen pääjuhlaa että sen jälkeen entiset oppilaat pitivät luokkakokouksia koululla.

Yhdistetty itsenäisyyspäivä- ja lakkiaisjuhla 5.12.2000 Lukuvuoden (vk 2000–2001, 2) tapahtumista vaikuttavimpiin kuului yhdistetty itsenäisyyspäivä- ja lakkiaisjuhla. Juhlaan valmisteltiin sotavuosista kertova PowerPoint-esitys yhteistyössä Koelyseo-Tylyn seniorien kanssa. Paikalliset sotaveteraanit luovuttivat Vapauden viestin toisen vuoden opiskelijoiden edustajille, jotta se siirtyisi aina vuosittain kakkosvuoden opiskelijoille. ”Toivomme, että tämä viesti siirtyy joka vuosi ylimmältä kouluikäluokalta seuraavalle niin kuin isänmaamme vapauden vaaliminen on kulkenut vahvana verenpe-

57

rintönä väistyvältä sukupolvelta nousevalle. Pitäkää huolta maanpuolustustahdon säilymisestä, puolustusvoimista ja omasta fyysisestä kunnostanne.”

Lähteitä: Toiminta- ja vuosikertomukset keväästä 1993 kevääseen 2005, Vihreät oppaat ja Kurssikuvausvihot ja opetussuunnitelmat 1994 ja 1999. Johtokunnan pöytäkirjat.

Valtioneuvoston asetus (955/2002) ja Jääskeläinen, L. (2003) Toiminta-ajatus ja arvopainotukset. Teoksessa J. Kauppinen, L. Jääskeläinen, M. Montonen & A. Tella (toim.), Lukion opetussuunnitelmaopas (ss. 30– 33). Vammala: Vammalan kirjapaino Kunnari, E. (2003). Osallistavassa opetussuunnitelmaprosessissa toimintakulttuuri uusiutuu. Teoksessa J. Kauppinen, L. Jääskeläinen, M. Montonen & A. Tella (toim.), Lukion opetussuunnitelmaopas (ss. 21 – 24). Vammala, Vammalan kirjapaino.

Suurla, R. (2002). Luento Helsingin kaupungin opetusviraston rehtorikoulutuksessa Helsingissä 8.8.2002.

58

Etu-Töölön lukion toimintaa syksystä 2005 kevääseen 2011 Rehtori Pirjo Kännö Lähtökohtia Muutospaineita toimintaympäristössä Aloitin Etu-Töölön lukion rehtorin tehtävien hoitamisen 1.8.2005 tilanteessa, jolloin uusi koulukohtainen opetussuunnitelma 2005 otettiin käyttöön uuden tuntijaon kanssa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoilla. Käyttöönotto jatkui seuraavina vuosina asteittain. Ylempien vuosikurssien opiskelijat noudattivat edelleen aikaisempaa opetussuunnitelmaa. Uuden opetussuunnitelmaprosessin ohjausta Helsingin kaupungin tasolla sekä koulun valmistautumista uuteen koulukohtaiseen opetussuunnitelmaan on lukion pitkäaikainen rehtori, Eila Kunnari kuvannut ansiokkaasti ja monipuolisesti omassa osuudessaan. Opetussuunnitelmatyö oli viety loppuun helmikuusta 2003 kevätlukukauden 2005 loppuun rehtorina toimineen, lukion pitkäaikaisen apulaisrehtorin, Ella Similän johdolla.

Vuodet 2005–2011 osuivat muutenkin muutosten aikaan. Helsingin opetustoimessa oli tapahtunut edeltävinä vuosina ja oli edelleen tapahtumassa monia muutoksia. Uutena rehtorina oli nopeasti hahmotettava sen hetkinen toimintaympäristö ja varauduttava odotettavissa oleviin ja odottamattomiin muutoksiin, jotka olisivat monella tavalla haasteellista aikaa kaikille koulurakennuksessa työskenteleville. Tätä helpotti se, että olin edelliset kuusi vuotta toiminut opetusviraston yleissivistävällä koulutuslinjalla erilaisissa suunnittelu- ja valmistelutehtävissä sekä konsultoivana rehtorina.

Kaupungin kouluverkon uudistustyö oli käynnissä- Kouluikäisten määrä Helsingissä oli kääntynyt voimakkaaseen laskuun. Kouluja yhdistettiin ja lakkautettiin.

Kouluja koskevia hallinnollisia muutoksia ja käytäntöjä oli tapahtunut tai oli juuri tapahtumassa. Opettajien ja rehtoreiden toimenkuvat ja tehtävät olivat laajentuneet. Uusien koulutuksen arviointilinjausten myötä koulun toimintaa ja tuloksia oli alettava seurata aikaisempaa selkeämmin ja säännöllinen toiminnan itsearviointi oli tullut velvoitteeksi, mutta näiden uusien systemaattisen tiedonkeruun käytäntöjen ja tulosten hyödyntämisen sisäistämisprosessi oli kouluissa vielä kesken.

Opetusvirasto oli ottamassa tulospalkkiojärjestelmää käyttöön myös lukioissa, tieto- ja viestintäteknologia sekä opetusteknologia kehittyivät kovaa vauhtia. Ylioppilastutkinnon rakenteeseen oli tulossa muutoksia.

Uusia asioita oli paljon. Uuden opetussuunnitelman ja ylioppilastutkinnon rakenteen muutoksiin valmistautuminen oli monelta osin alkanut aikaisemmin. Mutta 59

paljon oli myös asioita, joihin oli mahdollisimman nopeasti saatava olemassa oleva johtoryhmä ja opettajakunta osallisiksi. Samoin oli tärkeää pitää henkilöstö ja opiskelijat ajan tasalla näistä lukion toimintaan vaikuttavista, odotettavissa olevista muutoksista ja varautua niihin hyvissä ajoin. Oli myös otettava huomioon, että samoissa tiloissa toimi myös yläasteen koulu ja opettajat olivat osittain yhteisiä.

Tavoitteita ja tunnelmia muistiin kirjoitettuina keväällä 2006 Rehtorit kävivät omat tulos ja kehittämiskeskustelunsa opetusviraston ko. linjanjohtajan kanssa. Keväällä 2006 olen kirjannut omaa keskusteluani varten otsikolla Yhteenvetoa ja onnistumisen iloa näin: ”Ensimmäinen vuosi/lukuvuosi uudessa tehtävässä on yleisesti raskas. Tavoitteenani oli saada kuluvan lukuvuoden aikana kuva lukion toiminnan kokonaisuudesta ja toimintaprosesseista, niiden onnistuneisuudesta ja mahdollisista kehittämistarpeista. Toivon, että pystyn vähitellen luomaan toimivan vuorovaikutussuhteen opettajien ja muun henkilöstön sekä tietysti samoissa tiloissa toimivan yläasteen rehtorin ja henkilöstön kanssa. Samoin toivon, että löytyy toimivat toimintatavat oppilaskunnan kanssa yhteydenpitoon. Johtokunta on tärkeä sidosryhmä ja kumppani. Tavoitteenani on saada aikaan toimiva yhteistyö. Vähitellen myös muut yhteistyökumppanit toivottavasti tulevat tutuksi ja löytyy uusiakin. Toiminnan tavoitteellisuus, arviointi ja kehittäminen ovat joka tapauksessa asioita, joita haluan pitää jatkuvasta esillä. Haasteena on varmasti se, miten kykenee pitämään laajemman näkökulman mielessä valtavan suuren konkreettisten tehtävien suorittamisen rinnalla. Kun on kädet kyynärpäitä myöten savessa, on vaikea nähdä suuria linjoja.”

Lisäksi toisessa kohdassa on kirjoitettu onnistumisen ilosta seuraavaa: ”Koulun opettajat ovat pääsääntöisesti iloisia, omatoimisia ja sosiaalisia ja heidän kanssaan on ollut miellyttävää työskennellä. Uusien asioiden ja toimintatapojen oppiminen on raskasta, mutta myös antoisaa. Opiskelijat ovat henkilökohtaisissa kontakteissa useimmiten fiksuja ja mukavia ja on helppoa tehdä yhteistyötä esim. oppilaskunnan edustajien kanssa. Yritin tietoisesti tuoda kokonaisvaltaista tavoitteellisuusnäkökulmaa esille niin henkilökohtaisissa keskusteluissa kuin koko opettajakunnan kanssa ja näyttää siltä, että ainakin joissakin asioissa se on kantanut hedelmää. Dokumentaatiota olen yrittänyt parantaa ja tehnyt itse siinä tosi ison työn yrittämällä olla esimerkkinä siitä, että näinkin asiat voi tehdä”.

Ylioppilastutkinnon rakenteen muutokset Uusi, jo 90-luvulla aloitettu ylioppilastutkinnon kokeilu, jossa tutkinnon rakenne oli aikaisempaa jonkin verran valinnaisempi, vahvistettiin koskemaan kaikkia lukiolaisia vuonna 2005.

60

Keväästä 2006 lähtien otettiin käyttöön reaalikokeen uudistus eli järjestettiin erilliset kokeet uskonnossa, elämänkatsomustiedossa, psykologiassa, filosofiassa, historiassa, yhteiskuntaopissa, fysiikassa, kemiassa, biologiassa ja maantieteessä. Reaaliaineiden kokeissa oli myös oppiainerajat ylittäviä tehtäviä.

Keväällä 2007 äidinkielen ja kirjallisuuden koe uudistui kokonaan. Tällöin otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön tekstitaidon koe ja esseekoe. Pitkän matematiikan kokeeseen tuli joitakin muutoksia. Terveystiedossa järjestettiin ensimmäistä kertaa oma ainereaalin koe.

Tieto- ja viestintäteknologian ja opetusteknologian kehittyminen Opetusvirasto oli aloittanut Fronter -verkko-oppimisympäristön käyttöönoton vuoden 2005 alussa sekä opettajien että hallinnon käyttöön. Fronter mahdollisti tehtävien ja materiaalien jakamisen siten, että niitä voi Internetin välityksellä käyttää myös muualla kuin koulussa. Käyttöönotto edellytti luonnollisesti koko henkilöstön kouluttamista. Vähitellen Fronterista tuli vakiintunut osa koulun toimintaa.

Hallinnossa sille tuli vuosien mittaan monenlaista käyttöä: opettajien tiimeillä ja aineryhmillä ja joillakin projekteilla oli omat huoneensa Fronterissa, ryhmänohjaustiedotteet oli mahdollista saada sitä kautta. Opettajainkokousten, johtoryhmän ja myös johtokunnan pöytäkirjat löytyivät Fronterilta.

Monet opettajat ryhtyivät käyttämää Fronteria myös opetuksessaan. Opettajat esim ottivat kirjoitelmia vastaan Fronterin palautuskansioissa ja käyttivät sitä osana tehtävien jakoa, tiedottamista sekä kurssisuunnitelmien saamista.

Koulun hallinto-ohjelmaan liittyvä internetpohjainen Wilma-käyttöliittymä oli otettu koulussa asteittain käyttöön 2000-luvun alkuvuosina. Käyttöönottoa laajennettiin ja uusia ominaisuuksia otettiin käyttöön. Opiskelijoille ja ala-ikäisten opiskelijoiden huoltajille annettiin Wilma-tunnukset, jotta he pystyivät seuraamaan opiskelijan poissaoloja ja arvosanoja. Huoltajille oli myös mahdollista lähettää tiedotteita Wilman kautta. Jakson loppuvuosina opiskelijoiden poissaolot selvitettiin kokonaan Wilman kautta.

Huoltajat ottivat Wilma-tunnukset hyvin vastaan ja ne olivat huoltajien ahkerassa käytössä. Monet huoltajat omaksuivat Wilman hyväksi yhteydenpitovälineeksi.

Vuoden 2005 lopussa saatiin vieraiden kielten opetukseen langattomat kuuntelulaitteet, joita käytetään kuuntelukokeiden ja kuuntelutehtävien tekemiseen. Ne olivat siirrettävissä kärryissä kolmessa kieltenluokassa. Langattomia kuulokkeita käytettiin ensimmäisen kerran kevään 2006 ylioppilaskirjoituksissa. Opettajat ja opiskelijat pitivät niitä erittäin toimivina, hyödyllisinä ja helppokäyttöisinä.

61

Datatykkejä saatiin lisää siten, että lähes jokaisessa lukioluokassa oli mahdollista käyttää datatykkejä opetuksen apuna.

Tietokoneista oli pulaa, koska opettajat lisäsivät vähitellen tieto- ja viestintätekniikan käyttöä opetuksessaan. Vähitellen koneita saatiin lisää ja vuoden 2009 syksyllä atk-luokka muutettiin paremmin lukio-opetukseen soveltuvaksi. Kahdessa luokassa oli syksyllä 2009 yhteensä 42 tietokonetta. Samana syksynä kouluun saatiin kaksi kymmenen kannettavan tietokoneen räkkiä, joista toisessa oli pieniä kannettavia tietokoneita, ns. miniläppäreitä ja toisessa tavallisen kokoisia kannettavia tietokoneita. Keväällä 2010 saatiin vielä kaksikymmentä uutta kannettavaa tietokonetta ja niille kaksi räkkiä lisää, jotta tietokoneita oli helppo siirrellä luokasta toiseen.

SmartBoardeja alettiin saada opettajien käyttöön vähitellen. Aluksi koulutettiin kielten ja reaaliaineiden opettajia, myöhemmin myös muita.

Lukuvuoden 2009–2010 aikana lisättiin langattoman verkon tukiasemia ja niiden käyttöä testattiin. Langaton verkko kangerteli aluksi aika tavalla, koska ohjelmapäivityksiä tuli jatkuvasti lisää ja päivitykset hidastivat koneiden käyttöä. Opiskelijat pääsivät myös omilla koneillaan langattomaan verkkoon ns. Stadinetin kautta.

Sosiaalinen media teki tuloaan. Keväällä 2010 avattiin Etu-Töölön lukion oma sivu Facebookiin. Tämä sivu ei kuitenkaan ollut koulun virallinen tiedotuskanava vaan niitä olivat edelleen kotisivut, Wilma ja Fronter.

Uusien tieto- ja viestintäteknisten välineiden haltuunotto edellytti luonnollisesti opettajien ja muun henkilökunnan kouluttautumista välineiden käyttöön.

Kohti tiimiorganisaatiota syksystä 2005 kevääseen 2007 Toiminnan itsearviointi nro 1 Uutena rehtorina halusin saada mahdollisimman nopeasti kokonaiskuva-arvion lukion toiminnan/toimintakulttuurin nykytilasta koko opettajakunnan näkemyksiä hyödyntämällä. Työkaluna käytettiin opetusviraston määrittelemien koulutuksen arvioinnin linjausten mukaisesti Euroopan laatupalkintokriteeristöä (EFQM – European Foundation for Quality Management), sen pika-arviointimallia.

Johtoryhmä tutustui lukuvuoden aikana rehtorin johdolla EFQM-malliin hyödyntäen mm. Koulutuksen arviointineuvoston uutta julkaisua (14/2006) ”Itsearviointi kouluyhteisöä kehittäväksi”. EFQM–malli korostaa organisaation kokonaistoimivuutta ja pitää sisällään sekä toiminnan että tulosten tarkastelun. Toiminnan arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, miten tavoitteet on asetettu, miten toimin62

tatavoista ja -periaatteista on sovittu, miten päivittäin toimitaan ja miten toimintaa arvioidaan ja kehitetään. Tulosten arviointi puolestaan osoittaa ovatko tulokset tavoitteiden mukaisia. Toiminta-pääluokka pitää sisällään viisi aluetta (johtajuus, henkilöstö, toimintaperiaatteet ja strategia, kumppanuudet ja resurssit, prosessit) ja Tulokset -pääluokka neljä aluetta (henkilöstötulokset, asiakastulokset, yhteiskunnalliset tulokset ja keskeiset suorituskykytulokset). Kukin alue sisältää edelleen erillisiä arviointikohtia. Malli korostaa laadun jatkuvaa parantamista ja sen avulla voidaan osoittaa oman toiminnan vahvuudet ja kehittämiskohteet sekä seurata omaa kehittymistä suhteessa itseen ja muihin.

Kaikki lukion opettajat osallistuivat pienryhmissä itsearviointiin huhtikuussa 2006.

Arvioinnin tuloksena ryhmät kirjasivat sekä toimintamme vahvuuksia että kehittämiskohteita, joista laadittiin kooste kaikille opettajille. Pisteytyksiin ei arvioinnissa kiinnitetty huomiota.

Mm. seuraavia vahvuuksia kirjattiin: • tietoisuus valtakunnallisista ja Helsingin kaupungin opetustoimen yhteisistä tavoitteista • ammattitaitoiset opettajat, jotka ovat sitoutuneita työhönsä ja sen kehittämiseen • toimiva ohjaus- ja seurantajärjestelmä ja opiskelijahuolto • toimivaa yhteistyötä monien koulun ulkopuolisten kumppaneiden kanssa.

Esiin nousseista kehittämiskohteista johtoryhmä kiteytti seuraavan lukuvuoden 2006-07 keskeisiksi kohteiksi seuraavat: • Toiminnan ja sen rakenteiden selkeyttäminen (yhteinen visio, tiimi-/matriisiorganisaatio, vastuu- ja valtasuhteet). Tämä kytkeytyy myös muihin kehittämiskohteisiin.

• Prosessien kehittäminen (ydin- ja tukiprosessien tunnistaminen, kuvaaminen tarvittaessa, prosessivastuiden määrittely) – seuraavia prosesseja ainakin kehitettävä: kurssien valintaprosessi, tukiopetus Kehittämistoimet 2006–2007 Kehittämiskohteiden toteuttaminen alkoi lukuvuoden 2006-2007 aikana. Organisaatiorakenne uusittiin tiimiorganisaation mukaisesti tarkoituksena vahvistaa opettajien osallisuutta toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen sekä entisestään syventää eri tasojen yhteistyötä. Samalla pyrittiin vahvistamaan myös opiskelijoiden osallisuutta ja yhteishenkeä.

Jokaiselle johtoryhmään kuuluvalle opettajalle tuli johdettavaksi yksi kehittämistiimi. Kaikki opettajat kuuluivat johonkin kehittämistiimiin siten, että jokaisessa tiimissä oli mahdollisimman monen aineryhmän edustajia. Tiimit kokoontuivat yt 63

-ajalla. Johtoryhmän jäsenet/tiimien vetäjät saivat erilliskorvauksen työstään. Tiimit ja johtoryhmä määrittelivät lukuvuoden aikana keskeisiä tehtäviään sekä toiminnan pelisääntöjä. ”Mihin visiota tarvitaan?” Yksi vastaus on, että visio parhaimmillaan näyttää kehityksen suunnan ja luo selkeän kuvan organisaation positiivisesta tulevaisuudesta, luo yhteisen tahtotilan. Tästä alkoi keskustelu, kun visiotyöskentely aloitettiin lukuvuoden aikana ulkopuolisen kouluttajan tuella tavoitteena saada aikaan lukiolle yhteinen visio/tulevaisuudenkuva, johon kaikki voisivat sitoutua.

Kaikki opettajat kokoontuivat lukuvuoden aikana kahtena ns. vesoiltapäivänä ja tiimit tekivät yhteisten kokoontumisten välillä välitehtäviä ja koostivat materiaalia, jonka pohjalta oli hyvä jatkaa tulevaisuuskuvatyöskentelyä, kun kouluverkkopäätökset saatiin valmiiksi v. 2007 ja koulun tulevaisuus tältä osin selkeytyi.

Itsearviointi oli nostanut esiin myös prosessien kehittämisen tarpeen. Lukuvuoden aikana saatiin tunnistettua koulun ydinprosesseja/keskeisiä toimintaprosesseja (ks. luku Yhteenvetoa lopussa).

Joitakin alaprosesseja saatiin kuvatuksi lukuvuoden aikana. Erityisen hyödyllisiksi osoittautuivat mm erityisen tuen prosessi, rangaistus- ja kurinpitokäytännöt, opettajien perehdyttäminen sekä toiminnan suunnittelu- ja arviointiprosessin kuvaus.

Prosessinkuvauksia koottiin Fronter-oppimisalustalle kaikkien saataville.

Henkilöstön kehittämiseen liittyviä haasteita oli noussut myös esiin itsearvioinnin tuloksissa. Näitä olivat mm. opettajien osaamisen kehittäminen ja jakaminen, yhteistyön syventäminen, perehdyttäminen, kannustus ja palaute. Työyhteisönä osallistuimme Opetushallituksen rahoittamaan ja mediakeskuksen toteuttamaan Apua ja resursseja opettajien osaamisen kehittämiseen -koulutukseen, jonka puitteissa tehtiin mm. tietoteknisen osaamisen kartoitus ja laadittiin kehittämissuunnitelma, jota toteutettiin lähinnä omin opettajavoimin, osaamista jakaen. Uusi organisaatio palveli myös yhteistyön syventämistä. Tiimit myös kuulivat opiskelijoita toimintoja kehittäessään.

Yksi keskeinen kehittämishaaste oli saada tavoitteellisuus ja tulosten tarkastelu osaksi toimintaa. Uusittu toimintasuunnitelma ja toimintakertomus, tulospalkkiojärjestelmään osallistuminen sekä tulos- ja kehittämiskeskustelujen käyminen aineryhmittäin tukivat tämän tavoitteen toteutumista.

Etu-Töölön lukion ja Laajasalon lukion yhdistymisprosessi 2007-2009 Vaikka syksyä 2005 seuraavina vuosina lukioikäisten määrän odotettiin vielä kasvavan, kouluverkkosuunnittelu tulisi koskemaan myös lukioita. Itse asiassa Etu64

Töölön lukio oli yksi niistä harvoista lukioista, joiden osalle esitettiin muutoksia.

Ulkopuolinen konsultti esitti opetusvirastolle laatimassaan ehdotuksessa syksyllä 2006, että Laajasalon lukio yhdistetään Etu-Töölön lukioon. Tämä ehdotus säilyi edelleen opetusviraston esityksissä keväällä 2007.

Lukion johtokunta samoin kuin koulun oppilaskunnan hallitus ottivat myönteisen kannan yhdistämisesityksiin. Toisen asteen koulutuspoliittisten tavoitteiden toteutumisen ja lukion toiminnan kehittämisen kannalta uudistus tuntui järkevältä ja perustellulta. Lukioiden yhdistäminen oli mahdollista kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että Etu-Töölön yläasteen koulu siirtyisi pois samoista tiloista. Johtokunta totesi myös, että koulurakennuksen tiloissa oli paljon puutteita, joita oli esitetty korjattavaksi useita vuosia. Näitä olivat mm. sekä opiskelijoiden että opettajien saniteettitilat, jotka kaipasivat pikaista saneerausta. Opettajien, muun henkilöstön ja oppilaskunnan työtilat ja opetusmateriaalien säilytystilat olivat puutteellisia. Myös opetustiloissa oli puutteita ja opiskelijoilta puuttui mm. ryhmätyötiloja itsenäiseen käyttöön.

Päätöksiä Helsingissä usean vuoden ajan meneillään olleen kouluverkon uudistustyön yksi vaihe saatiin päätökseen kesäkuussa 2007, jolloin kaupunginvaltuusto teki päätöksen, että. Laajasalon lukio ja sen opiskelijapaikat yhdistetään hallinnollisesti EtuTöölön lukioon samalla kun Etu-Töölön yläasteen koulu yhdistyy Taivallahden peruskouluun. Opetuslautakunnan suomenkielinen jaosto päätti joulukuussa 2007, että yhdistyvien lukioiden nimeksi tulee Etu-Töölön lukio. Tämän nimen säilyttäminen oli saanut myös opettajien ja opiskelijoiden kannatuksen.

Monen vuoden epävarmuuden jälkeen tuntui hyvältä, että asiassa saatiin ratkaisu, vaikka samalla tuli lähemmäksi se hetki, jolloin joutuisimme hyvästelemään yläasteen koulun henkilökunnan, jonka kanssa olimme tehneet hedelmällistä yhteistyötä useiden vuosikymmenten ajan.

Alkuvaiheen vastustuksen jälkeen opettajakunta otti pääsääntöisesti mielellään vastaan uudet haasteet, mutta samalla tehtiin osin ankaraakin surutyötä siitä, että vuosikymmeniä jatkunut molempien kouluasteiden yhteistyö ja useiden yläasteen ja lukion yhteisten opettajien toiminta saman katon alla päättyisi. Tilannetta helpotti se, että kaupunki vakuutti turvaavansa vakinaisten opettajien työllisyyden muutostilanteessa.

Joulukuun 2007 opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston kokouksessa linjattiin Helsingin kaupungin tarjoamaa lukiokoulutusta muodostamalla kokonaiskuva lukiotarjonnan nykytilasta ja hahmottamalla tavoitetilaa vuoteen 2015 asti. Vuon-

65

na 2007 lukiokoulutuksen tarjonnasta vastasivat kolmenlaiset kaupungin omistamat lukiot: 1. Erityisen koulutustehtävän saaneet lukiot, jotka saavat korotettua valtionapua 2. Painotettua opetussuunnitelmaa noudattavat lukiot, jotka saavat opetuslautakunnalta lisäresurssia 3. Yleislukiot, jotka toteuttavat opetuksensa perustuntikehyksellä Sekä Etu-Töölön lukio että Laajasalon lukio kuuluivat viimeiseen ryhmään. Pyrkimyksenä oli kuitenkin luoda tulevaisuudessa kaikille kaupungin ylläpitämille lukioille oma profiili. Yhdistyvien lukioiden osalta oli asetettu tavoite, että profiloituminen valmistellaan yhdistymiseen liittyvän opetussuunnitelman uudistustyön yhteydessä.

Yhdistymisprosessin etenemissuunnittelu aloitettiin heti syksyllä 2007. Opetusviraston, erityisesti Nuoriso ja aikuiskoulutuslinjan opetuspäällikön, Eila Kunnarin, koulun entisen rehtorin, antamalla tuella oli suuri merkitys.

Helsingin yliopiston Koulutuksen ja tutkimuksen arviointikeskus oli aloittamassa opettajien opetuksen laadun arviointitutkimusta lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Nuoriso- ja aikuiskoulutuslinja oli valinnut tutkimukseen 10 matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajaa Etu-Töölön lukiosta ja Laajasalon lukiosta. Tutkimus herätti kysymyksiä opettajiston keskuudessa. Eila Kunnari kertoi lukioiden yhdistymistä käsittelevässä opettajainkokouksessa, että hanke oli osa koulutuksen järjestäjälle kuuluvaa arviointivelvoitetta, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli auttaa kehittämään opetusta ja parantamaan opiskelijoiden oppimista.

Tutkimukseen osallistumisella oli haluttu tukea yhdistyviä lukioita löytämään ratkaisuja, joilla koko maassa huolenaiheena olevaa matemaattis-luonnontieteellisten aineiden tuloksia voidaan parantaa.

Opetusvirasto hankki yhdistymisprosessin tueksi ulkopuolisen konsultin (Sam Simonsen, Rdigo). Yhdistyvien lukioiden ensimmäisessä palaverissa opetusviraston, konsultin ja koulujen edustajien kesken lokakuussa 2007 käytiin läpi konsultin laatima etenemissuunnitelma syksystä 2007 kevääseen 2009. Suunnitelma oli neliosainen ja asioiden alustava aikataulutus seuraava:

1. Yhteinen toimintakulttuuri lokakuu 2007 – toukokuu 2008 2. Opetussuunnitelma tammikuu 2008 – kesäkuu 2008 3. Yhteinen visio ja tavoitteet elokuu 2008 – toukokuu 2009 4. Hallinnolliset toimenpiteet syksy 2007 alkaen opettajistosuunnittelu 2008 alkaen

66

Kokouksessa todettiin mm. se, että opetussuunnitelman valmisteluun tarvittaisiin todennäköisesti suunniteltua enemmän aikaa.

Koulurakennuksen ja tilojen osalta oli tehty päätös, että yläasteen käytössä ollut kotitalousluokka muutetaan tavalliseksi opetustilaksi ja opiskelijoiden saniteettitilat saneeraan ajan mukaisiksi syksyyn 2009 mennessä. Hankesuunnittelu alkaisi keväällä 2008.

Lähtötilaselvitys Varsinainen prosessi käynnistyi syksyllä 2007, kun konsultti haastatteli syksyllä molemmista kouluista rehtoria ja kahta opettajaa. Haastattelujen tarkoitus oli käydä läpi kummankin koulun toimintakulttuurin nykytila. Haastattelujen pohjalta syntyi Lähtötilaselvitys-niminen dokumentti, jota käsiteltiin molempien koulujen johtoryhmien kahdessa tapaamisessa. Dokumentti käsitteli asioiden valmistelua ja päätöksentekoa molemmissa kouluissa: johtoryhmän, tiimien, opettajainkokousten, aineryhmien ja opiskelijahuollon käytäntöjä sekä tiedon kulkua työyhteisössä.

Lisäksi käytiin läpi mm. opetukseen ja opiskelijoiden arviointiin, yhteistyöhön opiskelijoiden kanssa, kurssitarjottimeen, ryhmänohjaukseen, pedagogiikan kehittämiseen, yhteydenpitoon koteihin, koeviikkoon, koulun kehittämiseen, tulospalkkiojärjestelmään, juhliin ym. koulun käytäntöihin liittyviä asioita. Haastattelun tulosten pohjalta oli tarkoitus lähteä hakemaan sekä yhteisiä toimintatapoja että selkeästi erilaisia toimintatapoja, jotta voitaisiin lähteä pohtimaan, miten yhteinen yhteisö saadaan aikaan. Edettäisiin nykytilasta tulevaisuuden odotuksiin. Tavoitteena oli saada kevääseen 2008 mennessä mm. uusi yhteinen johtoryhmä tulevalle koululle.

Opettajien yhteistapaamisia Joulukuussa 2007 järjestettiin molempien koulujen opettajien yhteinen iltapäivätilaisuus, jossa esittäydyttiin, käytiin läpi molempien koulujen historiaa ja nykypäivää sekä pohdittiin ryhmissä, mitä uhkia ja mitä mahdollisuuksia opettajat kokivat koulujen yhdistymisessä. Illallisen aikana opettajat istuivat aineryhmittäin, jolloin heidän oli mahdollista tutustua oman aineryhmän opettajiin toisessa koulussa.

Tammikuussa 2008 järjestettiin Etu-Töölön lukiossa yhteinen veso-koulutuspäivä opettajille. Päivä aloitettiin opastetulla kierroksella koulussa pareittain tai pienissä ryhmissä. Sen jälkeen konsultin laatima dokumentti toimintakulttuurien nykytilasta esiteltiin opettajille, työstettiin joulukuun ryhmäpohdinnan kysymyksiä ryhmissä ja purettiin ryhmätöiden tulokset. Lounaan jälkeen oli varattu aikaa aineryhmien suunnittelulle. Päivä päättyi loppukeskusteluun ja kahvitarjoiluun.

67

Ohjausryhmän nimeäminen Yhdistymiselle nimettiin ns. ohjausryhmä, joka aloitti työnsä huhtikuussa 2008 käymällä läpi koulujen nykytilaa ja perustehtävää, tulevaa opetussuunnitelmallista painotusta, uutta toiminta-ajatusta ja tulevaisuuskuvaa/visiota sekä toiminnallisia tavoitteita/projekteja ja vastuita ja aikatauluja eli uutta strategiaa. Alustavasti ohjausryhmä ehdotti uudeksi painotukseksi yrittäjyyttä ja kulttuurien kohtaamista. Opiskelijoiden kannanottoa lukion tulevaan painoalueeseen tiedusteltiin kevään 2008 aikana käyttäen pohjana opettajien yhteisen pohdinnan tuloksia kevään aikana. Eniten silloiset opiskelijat kannattivat matkailu-/yrittäjyyspainotusta.

Myös uuden tulevan johtamisjärjestelmän ja strategian pohdinta aloitettiin ohjausryhmässä.

Toiminnan itsearvioinnit (nro 2 Etu-Töölön lukiossa) keväällä 2008 Nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjan alaisissa oppilaitoksissa oli otettu yhteiseksi tavoitteeksi tehdä toiminnan itsearvioinnit vuoden 2008 loppuun mennessä. EtuTöölön lukiossa ja myös Laajasalon lukiossa päätettiin aloittaa itsearviointi jo keväällä 2008. Etu-Töölön lukiossa ensimmäinen arviointikierros tehtiin johtoryhmässä. Opettajien kanssa asiaa päätettiin jatkaa syksyn 2008 alussa siten, että arviointi olisi valmis 31.10.2008. Itsearviointia Etu-Töölön lukiossa helpotti se, että ensimmäinen itsearviointikierros oli tehty jo keväällä 2006, joskin ilman pisteytystä. Vuoden 2006 itsearvioinnin tulokset olivat olleet toimintamme kehittämisen perustana kahtena edellisenä lukuvuonna. Uusi arviointi antoi hyvän pohjan edelleen kehittää toimintaa varsinkin tulevassa kahden lukion yhdistymistilanteessa.

Itsearviointien jatkotyöstö ja loppuraportti syksyllä 2008 Lukuvuoden alussa pidettynä koulutuspäivänä käytiin Etu-Töölön lukion itsearvioinnin nro 2 tuloksia läpi opettajakunnan kanssa. Molempien koulujen tuloksia tarkasteltiin yhdessä 21.11.2008 pidetyssä kokouksessa, johon osallistui Laajasalon lukion ja Etu-Töölön lukion rehtoreiden lisäksi kaksi itsearviointiryhmän jäsentä molemmista lukioista sekä ulkopuolinen havainnoija Henkilöstökeskuksen kehittämispalveluista. Havainnoijan raportissa todetaan, että toteutusprosessi oli edennyt ohjeiden mukaisesti. Tapaamisessa tarkennettiin molempien lukioiden näkemyksiä ja päädyttiin yhteisiin näkemyksiin vahvuuksista ja valittiin kehittämiskohteet jatkotyöskentelyä varten. Todettiin, että jo tehty yhteinen hyvä suunnittelu antaa pohjaa tulevalle toiminnalle.

Keskeisiksi vahvuuksista kirjattiin se, että lukioiden yhteinen johtamisjärjestelmä, rakenteet ja periaatteet on yhteistoiminnallisesti kuvattu ja että yhteinen tulevaisuuskuva ja strategiasuunnitelma on tehty ja dokumentoitu. Keskeisiksi kehittämiskohteiksi valittiin henkilöstön sitouttaminen tuleviin suunnitelmiin, asioiden 68

saaminen kaikkien toimintakulttuuriksi, yhdistyvien lukioiden opiskelijoiden ryhmäyttäminen ja yhdistyvän lukion vetovoimaisuus ja imago Itsearviointien loppuraportti käytiin läpi lukioiden opettajien yhteisessä tilaisuudessa 1.12.2008.

Johtamisjärjestelmä Johtamisjärjestelmän valmistelua oli jatkettu yhdessä konsultin kanssa syksyn 2008 aikana pitkälti Etu-Töölön lukion käytäntöjen pohjalta, niitä täsmentäen. Johtamisjärjestelmän kuvaus piti sisällään johtamisen periaatteet (oppivan organisaation, kokonaisvaltaisen laatujohtamisen ja tulosjohtamisen periaatteet), kuvauksen johtokunnasta ja johtokunnan tekemistä päätöksistä, rehtorin ja apulaisrehtorin tehtäväjaon, rehtorin tehtävät ja päätökset johtosäännön mukaan, opettajainkokousten tehtävät, jäsenet, kokoontuminen, kommunikointi sekä opettajainkokouksen käsittelemät asiat, johtoryhmän tehtävät, jäsenet, kokoontuminen, kommunikointi sekä johtoryhmän käsittelemät asiat ja johtoryhmän jäsenten rooli, tiimit, tiimien kokoonpano ja tapaamiset, osallisuusmatriisi, ryhmänohjaus ja ryhmänohjaajien tehtävät, oppilaskunnan hallituksen tehtävät, edustus muissa toimielimissä, käsiteltävät asiat, jäsenet, oppilaskunnan ohjaava(t) opettaja(t), kokoukset ja kommunikointi sekä keskeisten käsiteltävien asioiden vuosikello. Johtamisjärjestelmä käytiin läpi opettajien kanssa joulukuun 2008 koulutuspäivänä.

Strategia – uusi visio, toiminta-ajatus ja uudet painoalueet Uudessa ohjausryhmän valmistelemassa ja opettajien ja osin opiskelijoidenkin kanssa käsitellyssä strategiassa yhdistyvälle lukiolle oli määritelty uusi perustehtävä, toiminta-ajatus, visio ja painopistealueet sekä strategiset teemat, joiden toteuttamisen kautta tavoitteet oli tarkoitus saavuttaa. Strategisten teemojen toteuttamiselle määriteltiin tarkemmat tehtävät jotka aikataulutettiin ja joille määriteltiin vastuuhenkilö. Myös toiminnan yhteiset arvot määriteltiin.

Lukion perustehtävä nousee lukiolainsäädännöstä. Etu-Töölön lukio antaa opiskelijalle yleisen jatko-opintokelpoisuuden ja laaja-alaisen yleissivistyksen turvallisessa opiskeluympäristössä.

Uusi toiminta-ajatus kiteytettiin näin: Etu-Töölön lukiossa opiskellaan yrittäjyyskykyisiksi ja innovatiivisiksi kansalaisiksi, joilla on vahva kulttuurien tuntemus ja teknologinen osaaminen.

Tulevaisuuden visiona on olla vetovoimainen ajan hermolla oleva yrittäjyyshenkinen yhteiskunnan vaikuttaja Helsingin ytimessä.

Uusi painopistealueemme on yrittäjyys ja kulttuurien kohtaaminen.

69

Keskeiseksi strategiaksi muotoutui vetovoimaisuuden saavuttaminen yhteistyöllä.

Toiminnan arvoiksi määriteltiin asiakaslähtöisyys, kestävä kehitys, jatkuva oppiminen, oikeudenmukaisuus, taloudellisuus, turvallisuus ja yrittäjämielisyys.

Etu-Töölön uusi strategia koostettiin havainnollistavan ja helposti esitettävän kuvan muotoon seuraavasti: Opetussuunnitelma 2009 Myös opetussuunnitelmaryhmä oli aloittanut valmistelutyön lehtori Saila Linkopuun johdolla jo keväällä 2008 osallistaen molempien koulujen johtoa ja opettajia. Vaikka lähtökohtaisesti ei ollut tarkoitus kirjoittaa koko opetussuunnitelmaa uusiksi, oli yhdistymisprosessin aikana syntyneiden uusien lähestymistapojen, yhteisesti sovittujen toiminta-ajatuksen, vision ja painopistealueiden sekä uuden johtamisjärjestelmän/toimintakulttuurin luomisen välttämätöntä näkyä myös uudessa koulujen yhteisessä opetussuunnitelmassa täydentämässä kaupungin yhteistä tekstiosuutta. Lopputulos oli, että varsin paljon opetussuunnitelmasta, erityisesti luku 1 Lukion tehtävä ja arvoperusta, luku 2 Lukion toimintakulttuuri kirjoitettiin lähes kokonaan uusiksi ja luku 6.2. Koulun toiminnan arviointi ja kehittäminen päivitettiin vastaamaan opetuslautakunnan hyväksymiä yleissivistävän koulutuksen arvioinnin linjauksia.

70

Joulukuun 2008 alun opettajien vesoiltapäivänä yksi keskeinen asia oli opetussuunnitelman yleisen osan/toimintakulttuurin pääpiirteiden käsittely opettajien kanssa. Opetussuunnitelmaryhmä sai valmistelutyön päätökseen huhti-/toukokuun vaihteessa 2009. Johtokunta käsitteli opetussuunnitelmaa viimeisessä kokouksessaan 25.5.2009 ja opetussuunnitelma vietiin opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston hyväksyttäväksi kesäkuussa.

Haasteena oli ollut saada yhteisesti aikaansaatu strategia ja sen sisältämät uudet määrittelyt, perustehtävä, toiminta-ajatus ja visio sekä painopistealueet ja toiminnan arvot avatuiksi ja kirjatuiksi uuden, yhteisen opetussuunnitelman tavoitteiksi.

Keskeistä oli, että yritteliäisyys ja aloitteellisuus ja niihin liittyvä innovatiivisuus ja luovuus koskivat kaikkia koulussa työskenteleviä. Määriteltiin myös, mitä mm. kulttuurien tuntemus ja teknologinen osaaminen tarkoittivat kaikkien osalta.

Tässä joitakin keskeisiä toimintakulttuuriosion sisältöjä: Toimintakulttuurin kuvauksessa määriteltiin koulun koko toimintaympäristö ja toiminnan viitekehys, sen sisäiset tekijät (kaikki koulussa työskentelevät ja huoltajat) ja ulkoiset tekijät (mm lainsäädäntö, opetussuunnitelman perusteet, Helsingin kaupungin linjaukset ja ohjeet) ja tavoitteena seurata säännöllisesti toimintaympäristön muutoksia kaikilla tasoilla ja kehittää toimintakulttuuriin liittyviä prosesseja mahdollisimman laadukkaan opiskelu- ja työympäristön takaamiseksi. Myös tehtävävastuita määriteltiin. Lukiossa tavoitellaan oppivan organisaation, kokonaisvaltaisen laatujohtamisen ja tulosjohtamisen periaatteiden mukaista toimintaa, jossa johtaminen on jaettua, henkilöstöä ja opiskelijoita osallistavaa ja toimintaa ohjaa opiskelija-/asiakaslähtöisyys.

Opettajilta edellytetään sitoutumista yhteisen tulevaisuuskuvan toteuttamiseen, yhteisillä foorumeilla tapahtuvaan toimintaan ja tehtyihin päätöksiin sekä jatkuvaan itsensä kehittämiseen täydennyskoulutuksen avulla. Työyhteisössä työskentelevien ihmisten toimintaa ilmentävät toisen ihmisen kunnioittaminen, avoimuus, oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen ja rakentava vuorovaikutus yhteistyössä. Johto ja opetushenkilöstö toimivat esikuvina opiskelijoille.

Toimintakulttuuriin kuuluu myös opiskeluympäristö. Se pitää sisällään muun muassa yhteisen, opetustyötä ohjaavan pedagogisen ajattelun sekä käsityksen oppimisesta prosessina, jossa oppija on aktiivinen subjekti. Osa yhteistä toimintakulttuuria on myös eri tahojen kanssa tehtävä yhteistyö. Näitä kaikkia kuvattiin erillisissä alaluvuissa. Opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan myös huomioon aihekokonaisuuksien toteutumiseen liittyvät vaatimukset, jotka edellyttävät sekä ryhmärajat ylittävää että ainekohtaista yhteissuunnittelua.

71

Koulun toiminnan arviointia koskevan osuuden keskeisiä sisältöjä on koottu lyhyesti seuraavassa. Strategisen arvioinnin keskeisiksi suunnitteluasiakirjoiksi kirjattiin, opetussuunnitelma, toimintasuunnitelma ja talousarvion käyttösuunnitelma.

Turvallisuuskansio täsmentää muita suunnitelmia. Keskeinen lukuvuosittain laadittava arviointiasiakirja on toimintakertomus.

Opetussuunnitelmassa on kuvattu kaikkia asiakirjoja tarkemmin, niiden sisältöä, valmistelua ja hyväksymisprosessia. Pääosin koulun johtokunta hyväksyy opetussuunnitelmaa lukuun ottamatta suunnittelu- ja arviointiasiakirjat.

Jatkuvan arvioinnin ja kehittämisen työkaluna käytetään Euroopan laatupalkintokriteeristöä (EFQM), joka perustuu laatujohtamisen periaatteille. Sisältöä on lyhyesti kuvattu luvussa Kohti tiimiorganisaatiota s. 2005-2007. Tavoitteeksi määriteltiin itsearvioinnin tekeminen 2-4 vuoden välein. Opetussuunnitelmassa määriteltiin noudatettavaksi seuraavia opetusviraston ja nuoriso-ja aikuiskoulutuslinjan yhteisiä arviointikäytäntöjä ja määriteltiin tarkemmin niiden toteuttamistapa: tulos- ja kehityskeskustelut, tulospalkkiojärjestelmä sekä muut opetusviraston määrittelemät arvioinnit.

EFQM -malli arvioi toiminnan perusteella syntyneitä lukion tuloksia asiakastulosten, henkilöstötulosten, yhteiskunnallisten tulosten ja keskeisten suorituskykytulosten avulla. Etu-Töölön lukio osallistuu opetusviraston keskitetysti järjestämiin tutkimuksiin, kyselyihin ja kartoituksiin.

Asiakastuloksia mitataan esim. seuraavilla tavoilla: keskitetyt palvelukykytulokset, omat kyselyt, opiskelijoiden kurssiarviot, ensisijaisten pyrkijöiden määrän kehittyminen ja keskeyttäneiden määrän kehittyminen. Henkilöstötulosten seurantatapoja ovat kaupungin yhteinen työhyvinvointikysely vuosittain, henkilöstön osallistuminen täydennyskoulutukseen, henkilöstön vaihtuvuus ja poissaolot. Yhteiskunnallisten tulosten seurantatapoja ovat mm. yhteistyökumppanit (elinkeinoelämä, ympäröivä yhteiskunta, muut oppilaitokset, seniorit), työelämän harjoittelu, koulun kotisivujen toimivuus ja opiskelijoiden nettilehden toteutuminen. Keskeiset suorituskykytulokset ovat ylioppilaskirjoitusten tulokset, kouluterveyskysely, ympäristöohjelma sekä talouden ja resurssien hallintaa ja toteutumista koskevat tulokset.

Tuntijakoon tehtiin seuraavia muutoksia: Kieliohjelmaan lisättiin B3 -espanjan kieli (lukuvuoden 2010-2011 alusta espanja A- ja B2 -kielenä yhdessä Alppilan lukion kanssa) Laajasalon lukion koulukohtaisia soveltavia kursseja lisättiin eri oppiaineisiin. Korkeammalle ja syvemmälle -yhteistyöhankkeen kurssit, joiden toteuttamisessa Etu-Töölön lukio oli mukana, lisättiin tuntijakoon. Keskeisenä muutoksena uusi yrittäjyysopintojen kuuden soveltavan kurssin kokonaisuus lisättiin tuntijakoon.

72

Yrittäjyyspainoalueen kehittämisen kuvaus Painoalueiden kärkihankkeeksi muotoutui yrittäjyys. Lukuvuoden aikana valmistauduttiin seuraavan lukuvuoden uuteen yrittäjyyspainotuskokonaisuuteen kouluttamalla opettajia. Syksyllä 2008 Susanna Nyblin osallistui yhdessä Laajasalon lukion opettajan Samuli Kauranteen kanssa Opetushallituksen järjestämään Yrittäjyyttä elämään -koulutukseen Turussa. Kurssilla pohdittiin, miten yrittäjämäistä tapaa toimia voi soveltaa koulussa ja opiskelussa ja miten opiskelijoista voisi kasvattaa yritteliäitä kansalaisia. Koulutuksen lopputyönä syntyi opetussuunnitelmaluonnos Yrittäjyys-opetuskokonaisuuteen, jonka kurssit muotoutuivat myöhemmin seuraaviksi: Kurssi 1 Johdatus yrittäjyyteen Kurssi 2 Minustako yrittäjä?

Kurssi 3 Vuosi yrittäjänä Kurssi 4 Yrittäjyyden harjoitustyöt Kurssi 5 Työelämän viestintä ja erilaiset työkulttuurit Kurssi 6: Yrittäjämäisiä toimintatapoja Opinto-ohjaaja Virpi Suomalainen osallistui Helsingin Kauppakorkeakoulun pienyrityskeskuksen Urana yrittäjyys -koulutukseen Mikkelissä. Koulutus oli suunnattu opinto-ohjaajille, ja siellä pohdittiin yrittäjyyskasvatuksen periaatteita ohjauksen näkökulmasta.

Opetuslautakunta oli jo vuoden 2007 lopussa käsitellyt kaikkien lukioiden oman profiilin luomista. Painotukset oli tarkoitus rahoittaa enintään 6 kurssia/oppilaitos toisen asteen yhteistyöhön suunnatuista keskitetyistä määrärahoista. Niinpä kuuden yrittäjyyspainotuskurssin suunnittelu oli otettu tavoitteeksi myös Etu-Töölön lukiossa.

Yrittäjyyspainotuksen asiantuntijoiksi ja kurssien toteuttamiseksi yhdistyvien lukioiden ohjausryhmä halusi uudelle Etu-Töölön lukiolle mielenkiintoiset ja tasokkaat yhteistyökumppanit. Yhteistyökumppaneiden etsintä aloitettiin kahdesta eri yrittäjyysaiheisesta tapahtumasta. Yrittäjät aallon harjalla -seminaariin osallistuivat lehtori Tiina Stennabb ja lehtori Saila Linkopuu. Seminaarissa luotiin yhteyksiä alalla toimiviin vaikuttajiin, kuten Helsingin Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskukseen sekä Helsingin Yrittäjiin. Lisäksi rehtori Pirjo Kännö Etu-Töölön lukiosta ja lehtori Tommi Rasilainen Laajasalon lukiosta kävivät tutustumassa alan suuntauksiin International Partners Ship Conference -seminaariristeilyllä, jossa yhteydet luotiin esimerkiksi Nuori Yrittäjyys ry:n kanssa.

Jatkoneuvotteluja lukuvuoden ajan yhteistyökumppanuudesta jatkoivat Helsingin Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksen ja Nuori Yrittäjyys (NY) ry:n kanssa reh73

tori Pirjo Kännö, lehtori Saila Linkopuu ja lehtori Susanna Nyblin. Jo keväällä 2008 pidettyjen neuvottelukokousten jälkeen päätettiin aloittaa yhteistyö Nuori Yrittäjyys ry:n kanssa. Yksi yhteistyön näkyvistä muodoista oli yrittäjyyskurssiin kaksi niin sanottu 24h-leiri sekä kurssien kolme ja neljä NY vuosi yrittäjänä -ohjelma.

Helsingin Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksen kanssa neuvotteluissa päädyttiin tekemään yhteistyötä kurssien yksi ja kuusi kohdalla niin, että Helsingin Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus tekee kurssien yksi ja kuusi opetussuunnitelman sekä he vastaavat kurssien sisällöistä ja luennoitsijoista. Pienyrityskeskus tekee myös tutkimuksen yrittäjyyskasvatuksesta käyttäen tutkimuksessa Etu-Töölön lukiota. Virastopäällikkö Jarnila allekirjoitti yhteistyöstä sopimuksen keväällä 2008.

Lisäksi rehtori Pirjo Kännö, lehtori Saila Linkopuu ja lehtori Tiina Stennabb osallistuivat Yrittäjät Aallon harjalla -seminaarissa Helsingin Yrittäjien kutsumina Helsingin ensimmäiseen yrittäjäkasvatuksen toimijatapaamiseen, jossa päätettiin säännöllisten tapaamisten lisäksi perustaa pääkaupunkiseudulle YES-keskus tukemaan yrittäjyyskasvatustoimintaa.

Lehtori Saila Linkopuu laati myöhemmin vuonna 2010 Johtamisen erikoisammattitutkinnon projektityön aiheesta Yrittäjyyskasvatuksen yhteistyökumppanuuksien ja yrittäjyyspainotuksen luominen ja kehittäminen Etu-Töölön lukiossa.

Muutoksia ja saneerausta koulutiloissa Koulurakennuksen tiloissa oli jo pitkään havaittu monenlaisia puutteita, ja erilaisia suunnitelmia oli laadittu aikaisempina vuosina esim. ullakkotilojen käyttöönotosta. Koulurakennus oli myös ollut pitkään laajemman saneerauksen eli putkiremontin ja ilmastoinnin uusimisen listalla. Aikataulu kuitenkin siirtyi joka vuosi eteenpäin. Yläasteen koulun uusiin tiloihin siirtymisen ja lukioiden yhdistymisen myötä tuli joidenkin tilojen saneeraus ajankohtaiseksi. Rakennuksessa aloitettiin keväällä 2009 saneeraustyöt, joiden valmistuttua opiskelijat saisivat aivan uudet WC-tilat. Tämä toi merkittäviä parannuksia koulurakennuksen toimivuuteen opiskelijoiden näkökulmasta.

Yläasteen kotitalousluokkaa ei enää tarvittaisi. Se oli tarkoitus muuttaa opetustilaksi ja osittain opettajien taukotiloiksi. Alakerrokseen oi myös suunnitteilla lisää opettajien työskentelytilaa.

Uuden lukuvuoden alkaessa syksyllä 2009 saneeraustyöt olivat vielä osittain kesken. Laajasalon lukiosta tulevat tavarat oli kesän aikana siirretty Etu-Töölön lukioon. Lukuvuoden alkaessa kalustetoimittajat alkoivat toimittaa uusia kalusteita sekä saneerattuihin tiloihin että muihin tiloihin. Niin opettajat kuin kiinteistö-, siivous- ja ruokalahenkilöstökin olivat tässä tilanteessa lujilla. Saneeraustyöt saatiin kohtuullisessa ajoin valmiiksi alkusyksystä. Onneksi nämä ongelmat eivät kuiten74

kaan kovin paljon koskettaneet opiskelijoita. Syksyllä 2009 otettiin myös käyttöön kiinteistön kulunvalvonta ja sisä- ja ulkotilojen valvontakamerat. Sähköinen kuulutusjärjestelmä uudistettiin ja huollettiin.

Keväällä 2010 alkoi vesikaton korjaustyö, joka saatiin päätökseen syksyllä 2010.

Muita hankkeita olivat ikkunaremontti sekä etelän puoleisten luokkien ja musiikkiluokan ilmanvaihdon parantaminen.

Opiskelijoiden valmistaminen muutokseen Yhdistymisprosessin yksi tavoite oli ollut onnistua ryhmäyttämään niin uudet kuin toisesta lukiosta siirtyvät opiskelijat uuteen tilanteeseen. Yhdistymisprosessin eri vaiheissa kummankin lukion oppilaskunnan edustajien kanssa oli useita tapaamisia, joissa pohdittiin mm. yhdistymiseen liittyviä kysymyksiä ja suunniteltiin mm. kevään 2009 yhteistä maksutonta retkipäivää uimastadionille, johon kaikilla opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua. Opiskelijoille oli tarjolla mm. kuntosalia, vesipalloa, pingistä, joukkuekilpailuja sekä toisiin tutustumisen ohella tietysti yhteinen ruokailu.

Tutorleiri järjestettiin yhdessä Taivallahden seurakunnan nuorisotyönohjaajien kanssa Lohjalla, leirikeskus Lohirannassa 4.5.–5.5. 2009. Leirille osallistui Laajasalon lukiosta 12 opiskelijaa, Etu-Töölöstä 27 opiskelijaa sekä opettajat Sirpa Seine ja Jari Salmivainio.

Haastavinta muutos oli varmasti Laajasalon lukion entisille opiskelijoille, jotka siirtyivät uuteen ja huomattavasti entistä suurempaan kouluyksikköön ja uuteen toimintakulttuuriin. Pienessä lukiossa pystyivät sekä opettajat että opinto-ohjaaja ohjaamaan opiskelijoita varmasti vielä yksilöllisemmin ja joustavammin kuin mikä oli mahdollista isossa 600 opiskelijan lukiossa. Laajasalon lukiosta siirtyneet opiskelijat pysyivät kuitenkin entisissä, tutuissa ohjausryhmissä tai ainakin tutun, Laajasalon lukiosta siirtyneen opettajan ohjauksessa. Laajasalosta siirtyi myös opinto-ohjaaja, joka tunsi Laajasalon lukion entiset opiskelijat. Eri oppiaineiden opetusryhmissä opiskelijat olivat luonnollisesti yhdessä Etu-Töölön lukion entisten opiskelijoiden kanssa. Kaikki opettajat, tutorit, oppilaskunnan uusi hallitus sekä oppilaskunnan ohjaajat olivat sitoutuneita työskentelemään sen puolesta, että yhdistyminen lähti hyvin liikkeelle.

Kaiken kaikkiaan yhdistyminen sujui opiskelijoiden osalta varsin pienin kivuin.

Myös opiskelijat olivat olleet valmisteluprosessissa mukana. Yläasteen koulun siirtyminen toisiin tiloihin oli myös jossain määrin rauhoittanut koulua. Nyt kaikki opiskelijat noudattivat samaa päivätyön rytmiä, joten tuntien aikana koulurakennuksessa oli varsin hiljaista, toisin kuin aikaisemmin. Myös ruokalassa oli aikaisempaa hiljaisempaa.

75

Lukuvuosi 2009–2010 – vuosikertomuksesta poimittua Yhdessä työskentely loksahti kohdalleen Aloitimme opettajien kanssa lukuvuoden yhteisellä henkisellä ja fyysisellä hyvinvointiteemalla ja opiskelijoiden tullessa työskentely loksahti kohdalleen. ”Lukuvuosi 2009-2010 on tuonut mukanaan monia muutoksia Etu-Töölön lukion toimintaan. Opiskelijat ja vakinaiset opettajat Laajasalon lukiosta siirtyivät osaksi Etu-Töölön lukiota syyslukukauden alussa. Lukion koko suureni siten, että syksyllä 2009 opiskelijamäärä oli runsaat 600. Tämä oli mahdollista siten, että samanaikaisesti Etu-Töölön yläasteen koulu yhdistyi Taivallahden peruskouluun ja siirtyi pois Arkadiankadun koulurakennuksesta. Rakennus on siis ensimmäistä kertaa ollut pelkästään lukion käytössä.

Lukioiden yhdistymistä ehdittiin valmistella parin vuoden ajan, joten yhteinen toiminta uuden opetussuunnitelman, toiminta-ajatuksen, vision ja painopistealueiden mukaisesti on lähtenyt liikkeelle ilman suuria ongelmia hyvän yhteistyön vallitessa.”

Yrittäjyyskasvatus ”Kärkihankkeemme, yrittäjyyskasvatus, on lähtenyt hyvin liikkeelle. Koulumme on ollut mukana vaikuttamassa niin Helsingin Yrittäjien yrittäjyyskasvatushankkeen ohjantaryhmässä kuin koulutusvaliokunnassakin. Toimintamme yrittäjyyskasvatuksen edistämiseksi on myös noteerattu erilaisin palkinnoin ja tunnustuksin sekä lehtikirjoituksin.”

Kulttuurien tuntemus/kohtaaminen ”Kulttuurien kohtaaminen on toinen painoalueemme. Kieli ja kulttuuri kytkeytyvät toisiinsa. Kieliohjelmamme laajentui B3-espanjan opiskelun mahdollistuessa s.

2009. Syksystä 2010 alkaen kieliohjelmamme sisältää myös mahdollisuuden sekä A -espanjan että B2-espanjan opiskeluun. Toukokuussa 3.5.–7.5.2010 järjestettiin koko kouluväen yhteinen ”kulttuuriviikko”. Viikon aikana opiskelijat ja opettajat tutustuivat erilaisiin kulttuureihin musiikin, kuvataiteen töiden ja päivänavausten avulla. Lisäksi järjestettiin kulttuureihin liittyvä väittelytilaisuus ja paras kulttuureita esittävä puku palkittiin. Viikkoon sisältyi myös erilaisia kilpailuja sekä opiskelijoiden kevätkonsertti. Kansainväliset kumppanuudet mm. Moskovan ja Munchenin kanssa jatkuivat aktiivisena toimintana.”

76

Koulun 90-vuotisjuhla ”Koulun 90-vuotisjuhlaa vietettiin 3.11.2009 komeissa puitteissa Vanhalla Ylioppilastalolla. Juhla järjestettiin yhteistyössä Koelyseo TYLY:n senioriyhdistyksen kanssa. Päiväjuhlaan osallistui nykyisen Etu-Töölön lukion ja sitä edeltävien koulujen opettajia ja opiskelijoita sekä senioreita. Päiväjuhlan ohjelmasta vastasivat pääosin koulun opiskelijat opettajiensa johdolla, ja juhlayleisö sai nauttia tasokkaista musiikki- ja lausuntaesityksistä. Koulumme opiskelija Heidi Anttila oli säveltänyt ja sanoittanut juhlaa varten kappaleen Ajat muuttuu. Iltajuhla koululla päivällisineen keräsi paikalle n. 200 senioria aterioimaan, seurustelemaan ja pitämään luokkakokouksiaan. Ohjelmassa oli myös viihdyttävää musiikkia ja välillä kuultiin myös muutamia hauskoja puheenvuoroja ja muisteluita vuosien varrelta. Juhlan ja juhlan valmistelun aikana niin opettajat kuin opiskelijatkin, erityisesti uudet, perehtyivät koulun monivaiheiseen historiaan. Se on antanut oivan taustan koulussa suoritettavalle työlle.”

Opiskelijat ”Uusia opiskelijoita otettiin syksyllä 2009 lukioomme entinen määrä eli 144 opiskelijaa. Alin sisääntulokeskiarvo oli 7,83 eli vetovoimaisuutemme parani edellisestä vuodesta. Koulun alkaessa opiskelijoita oli lukiossamme yhteensä 626 ja tammikuussa 2010 opiskelijamäärä oli 579. Kuluneena lukuvuonna on erityistä huomiota kiinnitetty uusien opiskelijoiden ryhmäytymiseen sekä kaikkien opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen. Ryhmäytymisessä on tehty edelleen hedelmällistä yhteistyötä Taivallahden seurakunnan kanssa. Kevätlukukauden aikana järjestettiin opiskelijoille hyvinvointiviikko, jolloin sekä omien opettajien että ulkopuolisten toimijoiden kanssa yhteistyössä kiinnitettiin erityistä huomiota tupakointiin, päihteiden käyttöön sekä terveyttä ja hyvinvointia edistäviin elämäntapoihin.”

Artikkeli yirttäjyyskasvatuksesta Lehtori Liisa Mikkola, yksi yrittäjyyskasvatusaktiiveista koulussamme, kirjoitti jutun historian ja yhteiskuntaopin ainejärjestön Kleio -lehteen nro 4/2009 koulumme yrittäjyysopinnoista. Juttu julkaistiin myös vuosikertomuksessa. ”Etu-Töölön lukiossa opiskellaan yrittäjyyttä Minkälaista on olla yrittäjä? Miten yritys perustetaan? Mitä yrittäjyys merkitsee yhteiskunnalle? Mitä riskejä yrityksen perustamiseen liittyy? Mitä tarkoitetaan yrittäjämäisellä asenteella? Mitä ovat sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys?

Näitä ja muita yrittäjyyteen liittyviä asioita opiskellaan Etu- Töölön lukiossa kuluvana lukuvuonna. Koulussa on meneillään yrittäjyysopintokokonaisuuden pilottivuosi. Opiskelijoille tarjotaan kuusi yrittäjyyskurssia, joista voi suorittaa kaikki tai 77

vain osan. Kurssit järjestetään yhteistyössä Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksen ja Nuori Yrittäjyys Ry:n kanssa.

Syyslukukaudella on toteutettu kursseista kaksi, YR 1, Johdatus yrittäjyyteen sekä YR 2, Minustako yrittäjä – 24 h yrittäjänä -leiri. Molemmat kurssit ovat saaneet innostuneen vastaanoton ja opiskelijoilta saadut palautteet ovat olleet erittäin hyviä: palautteissa moni on todennut, että kurssit ovat muuttaneet käsitystä yrittäjyydestä positiiviseen suuntaan ja lähes kaikki suosittelisivat kursseja kavereilleen.

Abiturientti Maria Nummelin oli tyytyväinen kursseihin. Hänen mielestään tietoa yrittäjyydestä pitäisi olla enemmän tarjolla jokaisessa koulussa. ”Uskon, että moni miettii mahdollisuutta työskennellä yrittäjänä tulevaisuudessaan. Ja toisaalta, kuten kurssilla tuli esiin, monilla saattaa olla tietynlaisia vääriäkin mielikuvia tai harhaluuloja yrittäjyydestä”. Nummelinin mielestä kursseilla ei tyrkytetty yrittäjyyttä ja korostettu vain sen hyviä puolia, vaan tarjottiin myös hyödyllistä tietoa riskeistä ja yrittäjyyden varjopuolista. ”Opin, että yrittäjyys tai oman yrityksen perustaminen todella vaatii harkintaa.”

Toisen vuoden opiskelija Juho Uitille selvisi, että oman yrityksen perustaminen ei olekaan ihan mahdoton tehtävä. ”Kurssi laittoi kyllä minut ihan vakavasti miettimään oman yrityksen perustamista jatkossa”. Hänen mielestään on hyvä, että lukiolainen oppii yrittäjähenkisyyttä, sillä se on tärkeää niin opiskelussa kuin myöhemmin työelämässäkin. ”Yrittäjähenkisyys tarkoittaa oma-aloitteisuutta ja uskomista omiin ajatuksiin ja ideoihin, siitä on hyötyä ihan elämän joka tilanteessa”.

YR 1 -kurssin opettaja, itsekin yrittäjänä toimiva ja Kauppakorkeakoulussa opiskeleva Perttu Ojansuu on vakuuttunut siitä, että yrittäjyyttä kannattaa opettaa lukiolaisille. Hänen mielestään olennaista yrittäjäksi ryhtymisessä on se, että aktivoi itsensä ajattelemaan luovasti. ”Lukioiässä oppilaat ovat erittäin innostuneita toteuttamaan itseään ja valmiita muutokselle. Yrittäjyyden opettaminen on eräänlaista asennekasvatusta. Tämän takia se on tärkeää aloittaa nuoren vielä kehittyessä aikuiseksi, kun asenteisiin on mahdollisuus vaikuttaa.” Nuoret myös hakevat ympäriltään roolimalleja. ”Yrittäjyydestä ja liike-elämästä pitää pystyä näyttämään esimerkkejä nuorille ennen kuin he tekevät päätöksiä omasta loppuelämästään.”

Ojansuun mielestä on myös hyvä muistaa, ettei yrittäjyyden opetuksella tavoitella pelkästään sitä, että kaikki opiskelijat lähtisivät yrittäjiksi: yrittäjyys ei tarkoita pelkästään ammatinharjoittamista, vaan se voi olla myös yrittäjämäistä asennetta ja yritteliästä työskentelytapaa. Perinteiset työpaikkailmoitukset kuuluttavat hakijoilta lähes poikkeuksetta yrittäjämäistä asennetta. ”Kyse on pikemminkin kulttuurin muuttamista Suomessa yrittäjämyönteisempään suuntaan. Suomi tarvitsee tätä pysyäkseen hyvinvointivaltiona vielä tulevaisuudessakin.”

78

”Yhteiskunnassamme tarvitaan pienyrittäjyyttä”, toteaa myös Etu-Töölön lukion rehtori Pirjo Kännö. Ajatus yrittäjyyskokonaisuudesta syntyi, kun Laajasalon lukio yhdistettiin Etu-Töölön lukioon. Yhdistyminen antoi mahdollisuuden etsiä koululle uudenlaista strategiaa ja kehittää uutta ajattelua. Etu-Töölön lukion sijaintikin on ihanteellinen yrittäjyyskasvatukselle: koulu sijaitsee Arkadiankadun ”bisneskampuksella” Hankenin ja Kauppakorkeakoulun naapurissa. Pirjo Kännö pitää yrittäjyyskasvatusta lukiossa tärkeänä. ”Lainsäädännössä lukion tavoitteena on muutakin kuin oppiainekohtaiset sisällöt – lukiossa opiskellaan siis myös elämää varten ja hankitaan erilaisia valmiuksia työelämään. Lukio-opetuksen tulisi myös mielestäni olla lähempänä käytännön arkea ja yrittäjyyskurssit ovat eräs keino siihen.

Liisa Mikkola” Huomionosoituksia ”Yrittäjyyskasvatusta kouluissa ja yhteiskunnassa edistävä YES -keskus palkitsi suomalaisia yrittäjyyskasvatuksen edistäjiä Yrittäjyys yhdistää -tapahtuman yhteydessä järjestetyssä palkintogaalassa Finlandia -talossa 8.4.2010. Pääkaupunkiseudun alueellinen palkinto jaettiin Etu-Töölön lukion rehtorille, Pirjo Kännölle. Palkintojen jakokriteerinä oli yrittäjyyskasvatuksen edistäminen oman työn kautta sekä aktiivinen osallistuminen YES –keskuksen toimintaan. Sillä haluttiin myös kannustaa yrittäjyyskasvatuksen eteen tehtävän työn puolesta myös jatkossa.”

Lukuvuosi 2010–2011 – vuosikertomuksesta koostettua Opiskelijamäärän kasvu ”Lukuvuosi 2010–2011, järjestyksessä toinen Etu-Töölön lukion ja Laajasalon lukion yhdistymisen jälkeen, alkoi jo tutuissa merkeissä yhdessä mietityn toiminta-ajatuksen ja toimintakulttuurin mukaisesti. Suurin muutos syksyllä oli se, että ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden määrä oli aikaisempaa suurempi. Aikaisemman neljän ohjausryhmän (144 opiskelijaa) sijaan ryhmiä aloitti yhteensä kuusi (200 opiskelijaa). Alin sisääntulokeskiarvo oli 7,75. Lukioikäisten määrä on tällä hetkellä Helsingissä suurimmillaan ja alenee tämän jälkeen aina n. Vuoteen 2020 asti. Myös lukion aloituspaikat vielä v. 2010 lisääntyivät. Syksyllä 2010 lukiomme koko opiskelijamäärä kuitenkin aleni edellisvuoteen verrattuna, sillä yhdistymisen johdosta syksyllä. 2009 aloittaneiden opiskelijoiden määrä oli pienempi kuin muiden vuosikurssien opiskelijamäärä. Lukion uudet painoalueet, yrittäjyys ja kulttuurien kohtaaminen, on otettu hyvin vastaan. Ensisijaisten hakijoiden määrä on selvässä nousussa”

79

Yrittäjyyskasvatus painoalueena virallistuu ”Olemme Helsingissä ainoa lukio, joka selkeästi painottaa yrittäjyyttä opetussuunnitelmassaan ja toimintakulttuurissaan. Edellisenä lukuvuonna alkanut yrittäjyyspainotus sai tänä vuonna jatkoa ja on nyt virallinen painoalue koulussamme. Kaikki kuusi yrittäjyyskurssia toteutettiin vuoden aikana. Kurssien tavoitteena on herättää kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan ja auttaa opiskelijoita näkemään yrittäjyys yhtenä vaihtoehtona tulevaisuudessaan. Yhteistyökumppaneinamme olivat tänäkin vuonna Aalto-yliopiston Pienyrityskeskus sekä Nuori Yrittäjyys Ry. Lisäksi myös Moskova-projektissa perehdyttiin tänä vuonna yrittäjyyteen. Yrittäjyyskurssien lisäksi yrittäjähenkisyys ja yrittäjämäiset toimintatavat ovat näkyneet eri oppiaineiden opiskelussa ja oppimismenetelmissä. Erityisesti matematiikassa on kokeiltu erilaisia yhteistoiminnallisia oppimismenetelmiä, jotka kehittävät opiskelijoiden vastuullisuutta ja yhteistyötaitoja.”

Kulttuurien kohtaaminen -painoalueen osaamista ja toteutusta vahvistetaan ”Monikulttuurisuuden kehittäminen painoalueemme mukaisesti oli yksi keskeisistä lukuvuoden kehittämishankkeista. Hanketta tuki se, että rehtori sekä Hyvinvointi- ja osallisuustiimin vetäjä lehtori Päivi Virtanen osallistuivat pääkaupunkiseudunyhteiseen, lähes koko lukuvuoden kestäneeseen Monikulttuurinen johtaminen -koulutusohjelmaan. Ohjelman puitteissa lukuvuoden aikana järjestettiin useita koko työyhteisön yhteisiä koulutuksia liittyen monikulttuurisuuteen. Toukokuun puolivälissä järjestettiin viime vuoden tapaan Minun kulttuurini -tapahtuma.

Pääosassa olivat oman koulun opiskelijat, joiden osallisuutta suunnittelussa ja toteutuksessa haluttiin tänä vuonna erityisesti korostaa. Kulttuuritapahtuma toteutettiin “messuina”, joissa opiskelijat esittelivät eri maiden kulttuureja ja tapoja. Mukana oli opiskelijoita, joiden omat juuret ovat osittain toisissa maissa. Messuilla oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa: valokuvia, esineitä ja musiikkinäytteitä. Monessa kodissa oli nähty paljon vaivaa, ja messuilla sai jopa maistella itse valmistettuja herkullisia suupaloja. Koko kulttuuripäivien ideana oli esitellä kansainvälisyyskasvatusta lukiossamme. Painotuksenammehan on yrittäjyyden lisäksi kulttuurien kohtaaminen. Maita ja kulttuureita haluttiin tuoda esiin mahdollisimman monipuolisesti ja tasa-arvoisesti. Myös lukiomme München- ja Moskova-projektit olivat näyttävästi esillä messuilla. Päivien aikana järjestettiin myös erilaisia kilpailuja ja kurssien tuotoksia oli näytteillä käytävällä. Erityisesti huomiota keräsivät kuvaamataidon mielenkiintoiset työt. Perjantain salitapahtumassa saimme nauttia tasokkaista musiikkiesityksistä, joita musiikin ryhmät olivat valmistaneet torstai-illan konserttia varten. Kuulimme ohjelmiston parhaita paloja. Saimme katsella myös opiskelijoiden videoita ja kuunnella heidän kokemuksiaan lukion kansainvälisistä hankkeista. Myös Tylyn Seniorit osallistuivat tapahtumaan.

80

Kulttuurien tuntemuksen/kohtaamisen osalta suurin opetussuunnitelmallinen muutos oli se, että syksystä 2010 alkaen kieliohjelmamme on sisältänyt myös mahdollisuuden A-espanjan ja B2 -espanjan opiskeluun. Teimme espanjan opetuksessa yhteistyötä Alppilan lukion kanssa.”

Työyhteisön hyvinvointi ja yhteisöllisyys keskiössä ”Kevätlukukauden aikana järjestettiin opiskelijoille hyvinvointiviikko, jonka aikana kiinnitettiin erityistä huomiota yhteisöllisyyden ja koulun ilmapiirin kehittämiseen.”

Yhteenvetoa Koulu organisaationa ja Etu-Töölön lukion ydin- ja tukioprosessit Koulu oli pitkään, varsinkin opettajien parissa, mielletty yksittäisten opettajien yhteiseksi työpaikaksi, jossa opettaja toteutti pääasiassa yksin omaa opetustyötään, tietysti opetussuunnitelmaa noudattaen. 1990 -luvulla ja aikaisemminkin koulua kuitenkin alettiin käsitellä oppivana organisaationa, johon pätivät samat ”lainalaisuudet” kuin muissakin (asiantuntija)organisaatioissa.

Tässä kirjoituksessa olen keskittynyt tarkastelemaan lukion toimintaa ja toiminnan kehittämistä pääosin laajasta, lukion johtamisen, kouluorganisaation ja organisaation rakenteiden kehittämisen sekä prosessien näkökulmasta ja keskeisenä viitekehyksenä hyvin toimivalle organisaatiolle on käytetty laatupalkintokriteeristöä.

Koulu/oppilaitos, kuten muutkin organisaatiot, on ihmisten muodostama yhteisö, joka on olemassa tiettyä tarkoitusta varten. Sillä on tietty perustehtävä, toiminta-ajatus ja tulevaisuuskuva, jota toteutetaan mm. toimintaperiaatteiden, tavoitteiden, resurssien ja prosessien avulla. Henkilöstön on tunnettava nämä periaatteet ja sitouduttava niiden toteuttamiseen. Koulu ei toimi yksin, vaan aina tietyssä toimintaympäristössä. Tätä toimintaympäristöä on kuvattu itsearviointien aikana syntyneessä prosessikartassa, johon on kirjattu näkemys Etu-Töölön lukion keskeisistä ydin- ja tukiprosesseista koulun tasolla lv 2007-2008:

81

Koulu on olemassa opiskelijoita varten. He ovat koulun keskeinen asiakasryhmä, he hyötyvät koulun toiminnasta ja käyttävät koulun tarjoamia palveluja. Muista asiakasryhmistä keskeisiä ovat huoltajat, jotka päättävät ja vaikuttavat lastensa koulutukseen ja koulutuspalveluiden järjestämiseen ja käyttämiseen. Koulun asiakkaana voidaan tietysti pitää koko yhteiskuntaa, koska koulutuksen avulla edistetään ja ylläpidetään kansallista hyvinvointia ja kilpailukykyä.

Tavoitteiden asetteluun vaikuttavat Helsingissä kaupungin ja opetustoimen yhteiset strategiat ja tavoitteet.

Perustehtävän toteuttamista varten tarvitaan koulussa monia suunnittelu- ja arviointiprosesseja, joista keskeinen on luonnollisesti opetussuunnitelma, joka on voimassa pitemmän aikaa ja jonka pohjana ovat lainsäädäntö ja määräajoin uusittavat valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. Opetussuunnitelman ja muun toiminnan ja talouden lukuvuosittainen suunnittelu tehdään toimintasuunnitelman avulla, johon keskeisenä osana liittyy myös henkilöstösuunnittelu. Resurssisuunnittelu voi olla muutakin kuin rahaa, esim. hyviä kumppanuuksia. Lukuvuosittainen toiminnan arviointi tehdään toimintakertomuksen yhteydessä. Toiminnan laajemman kehittämisen avuksi tarvitaan myös säännöllistä itsearviointia.

Varsinainen perustehtävä /toimeenpanoprosessi koulussa/oppilaitoksessa on luonnollisesti opetus ja oppiminen. Siihen liittyvät kiinteästi opiskelijahuolto ja muut tukitoimet sekä opintojen ohjaus. Lukiosta puhuttaessa kaksi kertaa vuodessa tapahtuva ylioppilaskirjoitusten toimeenpano on iso osa perustehtävää ja työllistää niin hallintoa, tukipalveluja kuin opetushenkilöstöäkin.

Koulu ei kuitenkaan toimi ilman tukipalveluja. Opetustoimen hallinto tuottaa Helsingissä monia tukipalveluja, esim. taloushallinnon avuksi, osaamisen kehittämi82

seksi sekä opetussuunnitelman laatimisen tueksi. Kiinteistöhoitoa varten tarvitaan erilliset kiinteistöpalvelut ja siivouspalvelut sekä koulussa omat kouluisäntäpalvelut. Samoin ravitsemuspalvelut muodostavat oman tukipalveluprosessin.

Vahva usko Etu-Töölön lukion vakaaseen tulevaisuuteen Koulussa tapahtuu luonnollisesti paljon tärkeitä asioita, jotka on tässä kirjoituksessa jätetty käsittelemättä. Osasta toimintaa, esimerkiksi oppilaskunta- ja tutortoiminnasta, kestävän kehityksen toimenpiteistä ja kansainvälisistä yhteyksistä ja niiden kehityksestä tässä kirjoituksessa käsiteltyä ajanjaksoa pidemmällä aikavälillä ovat opettajat kirjoittaneet omia yhteenvetojaan. Opettajien yhteinen pedagoginen kehittäminen, täydennyskoulutukseen osallistuminen ja osaamisen jakaminen vuosien kuluessa ansaitsisivat laajemman käsittelyn. Myös johtokuntien kanssa yhteistyö sujui hyvin. Näinä vuosina johtokunta mm. valitsi kouluun vakinaiset opettajat rehtorin esityksestä ja puheenjohtajat osallistuivat hakijoiden haastatteluihin aktiivisesti.

Etu-Töölön lukion tilanne ja asema on uusien opetussuunnitelmallisten painotusten ja kehittämisstrategioiden myötä vakaa ja vahva asema säilyy myös tulevissa toisen asteen kouluverkkouudistuksissa, arveli rehtori Pirjo Kännö vuosikertomuksen yleiskatsauksessa ennen eläkkeelle jäämistään keväällä 2011.

Lähteitä Etu-Töölön lukion opetussuunnitelmat 2005 ja 2009 Etu-Töölön lukion toimintakertomukset lukuvuodesta 2005-2006 lukuvuoteen 2010-2011 Etu-Töölön lukion vuosikertomukset lukuvuodesta 2005-.2006 lukuvuoteen 20102011 Etu-Töölön lukion ja Laajasalon lukion yhdistymisprosessin aikana syntyneet dokumentit Kännö Pirjo. Omat tiedostot ja muistiinpanot lukuvuodesta 2005-2006 lukuvuoteen 2010-2011 Linkopuu Saila. 2010. Yrittäjyyskasvatuksen yhteistyökumppanuuksien ja yrittäjyyspainotuksen luominen ja kehittäminen Etu-Töölön lukiossa. Johtamisen erityisammattitutkinto. Projektityö. 9.5.2010 Mikkola Liisa. 2009. Etu-Töölön lukiossa opiskellaan yrittäjyyttä. Artikkeli Kleio-lehdessä 4/2009.

Räisänen Anu ja Rönnholm Harri. 2006. Itsearviointi koulua kehittäväksi. EFQM-arviointimalli yleissivistävässä koulutuksessa. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 14/2006. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy

83

Tylyn lukiouudistuksen ja laatutyön vuodet 2011–2015 Saila Linkopuu apulaisrehtori vuodesta 2011 alkaen vs. & ta. rehtori 2014–2015 äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori vuodesta 2004 alkaen Ella Lundmark (os. Similä) rehtori 2011–2014, vs.rehtori 2003–2005, apulaisrehtori 1989, 1992–2011, matematiikan, fysiikan, kemian ja tietotekniikan lehtori 1984–2011 Vuosille 2011–2015 osui monta merkittävää lukiouudistusta. Lukion pedagogiikan kehittäminen oli pinnalla ja yhteiskunnallisessa keskustelussa alettiin vaatia uusia tavoitteita lukio-opinnoille. Samaan aikaan Etu-Töölön lukiossa oli joitakin vuosia aikaisemmin koettu kahden lukion yhdistyminen ja lukio joutui myös vielä hakemaan uutta identiteettiään. Tämän seurauksena Etu-Töölön lukion markkinointia alettiin pohtia, esimerkiksi Etu-Töölön lukion vanha lempinimi Tyly otettiin uudelleen vahvemmin käyttöön ja ensimmäisen vuoden opiskelijoille alettiin jakaa Tyly-kasseja, painatettiin messuille Tyly-tarroja ja sosiaalinen media otettiin aktiivisesti käyttöön, ykkösille perustettiin Tyly-kurssi orientoitumaan lukio-opintoihin ja Tylyn kaikille opiskelijoille jaettavat kalenterioppaat kehitettiin. Näin haluttiin saada myös lukion ulkopuolelle tietoa siitä, minkälainen lukio Tyly on.

Uudistuva pedagogiikka ja yhteiskunnan muuttuvat vaatimukset lukiota kohtaan Sähköistyvät ylioppilaskirjoitukset ja opetuksen digitalisaatio Vuonna 2011 hallituksen ohjelma sisälsi päätöksen siitä, että ylioppilaskirjoitukset sähköistetään asteittain. Asiaa oli esitetty jo vuonna 2010 lukiokoulutuksen toimenpide-ehdotuksia valmistelevan työryhmän selvityksessä, jolloin tavoitteeksi asetettiin ensimmäiselle sähköiselle ylioppilaskirjoitukselle vuosi 2014. Vuonna 2013 ylioppilaslautakunnan yleiskokouksessa päätettiin sähköistämisen aikataulusta. Aikataulun mukaan syksyllä 2016 sähköistymisen aloittivat saksa, maantiede sekä filosofia ja sähköistyminen eteni niin, että jokaisena kirjoituskertana tuli mukaan uusia oppiaineita, viimeisenä matematiikka keväällä 2019. Lisäksi uusi lukion valtakunnallinen opetussuunnitelma 2015 tulisi painottamaan vielä entisestään tieto- ja viestintäteknisten osaamistavoitteiden asemaa lukio-opetuksessa.

Etu-Töölön lukiossa oltiin jo totuttu käyttämään sähköisiä ympäristöjä, sillä lukiossa oli käytössä niin sanottuja läppäriräkkejä ja tablettitietokoneita. Niitä opettaja pystyi varaamaan omaan tuntikäyttöönsä. Lisäksi tunneilla oli jo aiemmin käytetty 84

opiskelijoiden omia älypuhelimia. Rakennuksen langatonta verkkoa vahvistettiin, koska tekniset ongelmat ja verkon kattavuus tuottivat paksuseinäisessä vanhassa rakennuksessa ongelmia. Lisäksi esimerkiksi sähköpistokkeiden vähäisyys luokissa oli ihan konkreettinen haaste. Tämän lisäksi mietintään tuli myös, miten liikuntasali, juhlasali sekä luokat saatiin sähköistettyä ja valjastettua teknisesti niin, että sähköiset ylioppilaskirjoitukset voitiin niissä järjestää. Vuonna 1930 rakennettua koulurakennusta ei rakennettu digitalisaatiota varten, vaikka arkkitehtonisesti sekä sijaintinsa puolesta kaikki aina koulurakennusta ihailivatkin.

Opettajat kuitenkin lähtivät päättäväisesti kehittämään opetustaan uusien vaatimusten mukaiseksi. Opettajainhuoneessa pohditutti usein kysymys siitä, miten sähköisistä välineistä saa opetukseen hyvän rengin – ei isännän. Moni opettaja oli jo tottunut käyttämään esimerkiksi oppimisympäristö Fronteria, joka oli tullut lähes kymmenisen vuotta aikaisemmin, opetuksensa osana. Lisäksi Fronterissa oli jo vuosia ollut virtuaalinen opehuone, jota kaikki käyttivät hallinnollisten asioiden osalta. Monet opettajista olivat myös kartuttaneet taitojansa erilaisin koulutuksin esimerkiksi Helsingin kaupungin Mediakeskuksessa ja perehdyttivät toisiansa erilaisten ohjelmistojen ja sovellusten pariin. Mediakeskus oli monien opettajien suosiossa, sillä siellä sai opiskella ja suunnitella kursseja päivällä työaikana pätevässä ohjauksessa sillä aikaa, kun sijainen piti oppitunteja lukiolla.

Opettajien kannalta sähköisten oppimisympäristöjen ja materiaalien käyttö helpottui huomattavasti, kun syksystä 2014 alkaen uusien opiskelijoiden piti ostaa itsellensä BYOD-periaatteella kannettavat tietokoneet. Kannettavien tietokoneiden tuli olla sellaiset, joita he voisivat myöhemmin käyttää myös ylioppilaskirjoituksissa. Kustantamoiden ja ilmaisten oppimisympäristöjen, sivustojen ja sovellusten lisäksi opetusvirasto tarjosi opettajien käyttöön jo tutuksi tulleen Fronterin sekä Google Driven, O365-ympäristön sekä opetusviraston oman ePortfolion. Moni opettaja otti innokkaana vastaan Google Driven, joka myöhemmin muuttui Google Suites for Education (GSE) -ympäristöksi.

Keväällä 2015 aloitettiin ylioppilastutkintolautakunnan Abitti-järjestelmän käyttö kurssien arvioinnissa. Tylyssä ensin testikäytettiin järjestelmää pienemmillä ryhmillä. Ympäristöjen käytössä opettajat sparrasivat ja opettivat toisiaan, mutta myös erilaisiin koulutuksiin osallistuttiin ja opettajille järjestettiin monia pajoja ja pedagogisia kahviloita pedagogisen tiimin ja digitalisaation mentor-opettajien vetäminä niin sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin kuin opetuksen digitalisaatioon liittyen.

Lisäksi opettajakunnasta valitut omat mentor-opettajat olivat opettajien käytettävissä. Lukion oma teknologiatiimi sekä nimetyt vastuuopettajat vastasivat myös käytännön asioista sekä järjestelyistä digitalisaatiossa ja sähköistyvien ylioppilaskirjoitusten valmisteluissa.

85

Vaikka teknologia veikin paljon huomiota ja aikaa, samaan aikaan myös kestävän kehityksen teemat nousivat yhä enemmän teknologian rinnalle. Digitalisaatio ja teknologian täydentäjänä ja vastapainona Tylyssä on pitkät perinteet ympäristökasvatuksessa ja kansainvälisessä ympäristökasvatuksen ohjelman Vihreän lipun toimintatapojen noudattamisessa. Opiskelijoiden muodostama ympäristöraati toimikin aktiivisesti ja kiinnitti huomiota esimerkiksi kierrättämiseen ja jätteiden vähentämiseen. Lukuvuonna 2014–2015 silloinen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen kävi tutustumassa Tylyssä toimintaan ja kehui julkisuudessa vuolaasti myöhemmin Etu-Töölön lukion ympäristökasvatustoimintaa.

Uuteen opetussuunnitelmaan valmistautuminen 2010-luvun alussa ja puolessa välissä lukion opetussuunnitelman uusiminen sekä lukiolaki herättivät paljon keskustelua. Julkisuudessa puhuttiin lukion vanhentuneesta pedagogiikasta, lukion tuntijaosta ja opetuksen digitalisaatiosta. Toisaalta esitettiin oppiaineiden ryhmittelyä erilaisiin koreihin ja opiskelijoiden valinnanvapauden lisäämistä, mutta toisaalta taas kuulutettiin kurssimuotoisen lukion myötä kadonneen ryhmähengen ja yhteisöllisyyden perään. Lisäksi tuotiin esille, että lukio-opinnot ovat liian sirpaleisia ja että lukioihin tarvitaan erilaisia teema- tai ilmiöopintoja yhdistämään eri oppiaineita ja niiden päällekkäisiä sisältöjä.

Tylyssä olimme ajan hermolla, sillä olimme hallinnossa seuranneet ja ennakoineet tiiviisti lukiomaailman ympärillä vellovaa keskustelua ja uudistusvaatimuksia.

Tämän takia tulevat uudistukset eivät tulleet meille yllätyksenä, päinvastoin olimme jo aloittaneet niiden toteutuksen ja muutosten hahmottamisen Tylyn kannalta ja Tylyn parhaaksi. Etu-Töölön lukion ehdottomana voimana ovatkin olleet kehittävät, innovatiiviset ja asiantuntevat opettajat, jotka seuraavat aikaansa ja kehittävät opetustansa. Tulevaisuuden taidot, työtavat ja jatko-opintovaatimukset ovatkin olleet sellaisia lähtökohtia, joista Tylyn kehittämistä on mietitty ainekohtaisten vaatimusten lisäksi. Opettajat ovat toimineet erilaisissa lukuvuosittain koottavissa tiimeissä, joissa he ovat järjestäneet toisilleen esimerkiksi pedagogisia kahviloita ja muita tapahtumia. Näissä tilaisuuksissa on opiskeltu yhdessä uutta, jaettu kokemuksia ja keskusteltu ajankohtaisista opetusmaailmaan liittyvistä ilmiöistä. Tarpeen mukaan tilaisuuksiin on myös kutsuttu ulkopuolisia asiantuntijoita.

Lukuvuonna 2014–2015 valmistauduttiin uuden opetussuunnitelman kirjoittamiseen osallistumalla erilaisiin tilaisuuksiin. Etu-Töölön lukio oli esimerkiksi osana opetusviraston järjestämää New pedagogies for Deep Learning -hanketta, jossa sparraajana oli emeritus-professori Michael Fullan. Lisäksi kaupungin lukioiden rehtoreille järjestettiin pitkin lukuvuotta useita tilaisuuksia, joissa pohdittiin yhdessä tulevaisuuden oppimista. Myös opiskelijat ja opettajat pääsivät yhteisesti pohtimaan yleissivistystä ja tulevia pedagogisia suuntia opetusviraston järjestämän kyselyn tiimoilta.

86

Varauduimme Tylyssä jo uuden opetussuunnitelman kirjoittamiseen myös yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta: Helsingin kaupunki päätti tehdä kaikille kaupungin lukioille saman opetussuunnitelman entisten koulukohtaisten opetussuunnitelmien sijaan. Jokainen lukio sai kuitenkin lisätä opetussuunnitelmaan oman painotuksen mukaisen lukunsa. Me Etu-Töölön lukiossa toki halusimme jatkaa jo useamman vuoden vahvana ja nosteessa olevaa yrittäjyyskasvatusta. Yrittäjyystiimi alkoikin heti miettiä uuden opetussuunnitelman yrittäjyysopintokokonaisuutta. Lisäksi Tylyn opettajia oli jäseninä opetusviraston OPS-tiimeissä, jotka kukin kirjoittivat joko tiettyä ainekohtaista lukua tai yleisen osan lukua opetussuunnitelmaan.

Varsinainen valtakunnallinen uusi opetussuunnitelma tuli opetushallitukselta kuitenkin vasta seuraavan lukuvuoden puolella lokakuun viimeisinä päivinä 2015, jolloin koulutuksen järjestäjille annettiin niukasti aikaa kirjoittaa omat opetussuunnitelmat niin, että ne olivat voimassa syyslukukauden alkaessa 2016. Ennen seuraavan lukukauden alkua uusi opetussuunnitelma piti kirjoittaa sekä ehtiä hyväksyttää kaupungin poliittisessa järjestelmässä.

Ilmiöoppiminen Vuonna 2013 kevään viimeisessä jaksossa pidettiin Tylyn historian ensimmäinen ilmiöpohjaisen oppimisen jakso. Ajatus opetuksen sekä oppituntien rakenteen uudistamisesta oli kuitenkin lähtenyt jo pari vuotta aikaisemmin. Opettajat huomasivat, että maailma alkoi muuttui niin, että perinteisestä luennoista tuli opiskelijoille yhä haasteellisempia, ja teknologinen kehitys mahdollisti esimerkiksi keskustelut opiskelijoiden älypuhelimien ja opetuksen saaman huomion välillä. Kurssien uusijoiden määrät nousivat ja plagiointi sekä vilppi kävivät yhä helpommaksi toteuttaa.

Ajatuksena oli, että pelkkä sääntökirjan kasvattaminen ei tilanteeseen enää riitä – myös pedagogisia käytänteitä oli muutettava. Aikaisemmissa itsearvioinneissa oli jo kirjattu opettajien toiveita siitä, että joskus saisi opettaa toisten oppiaineiden opettajien kanssa omaa oppiainetta yhteisten teemojen kautta. Opettajakunta oli myös käynyt erilaisissa koulutuksissa ja esimerkiksi tutustunut yrittäjyyskasvatuksen erilaisiin toiminnallisiin metodeihin Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksen yrittäjyyskoulutuksissa.

Lisäksi koulupäivän sirpaleisuus mietitytti – opiskelijoilla oli monia eri oppiaineita pitkin päivää ja esimerkiksi läppäriräkit saatiin juuri luokkaan, kun oppitunti jo loppui. Työskentelylle ei jäänyt aikaa. Oppitunnin pituuden, 75 minuuttia kolme kertaa viikossa, ei myöskään koettu riittävän pitkäjänteiseen, projektimaiseen työskentelyyn, myös toiminnalliselle oppimisille haluttiin saada tilaa. Ilmiöoppimisen jakson miettimisessä tärkeää oli myös se, että haluttiin edetä kohti monipuolisempaa arviointia pelkän koeviikon ja laajan kurssikokeen sijaan. Keskusteluun nousi se, että pelkän koeviikon käyttö arvioinnissa ohjaa opiskelijoita opiskelemaan 87

kurssin sisällöt koetta edeltävänä iltana niin sanotusti bulimiaoppimisen keinoin.

Arviointia haluttiin monipuolistaa ja saada koko arvokas jakso opiskelukäyttöön.

Opiskelijoille haluttiin antaa mahdollisuuksia näyttää hankkimiansa taitojansa ja tietojansa monin eri tavoin pitkin jaksoa. Periaatteena oli myös, että pedagoginen kehittäminen ei voi olla vain tietyn opettajatiimin tai opettajaporukan asia. Siksi päätettiin, että kaikki opettajat ja kaikki kurssit viidennestä jaksosta ovat mukana pedagogiikan kehittämisessä ja ilmiöopinnoissa.

Ensimmäisen ilmiöoppimisen jakson suunnittelu aloitettiin jo reilua vuotta aikaisemmin, tosin silloin nimeksi ei ollut vakiintunut vielä ilmiöoppiminen, rinnalla käytettiin myös nimeä projektijakso. Tausta-ajatuksena oli tutkivan oppimisen malli ja opettaa myös siihen liittyviä taitoja, tulevaisuuden taitoja sekä kunkin oppiaineen tieteelle ominaisia toimintatapoja. Lisäksi tarkoituksena oli, että opetettava asia sidotaan myös niin sanottuun oikeaan elämään. Näin opiskelijan ei tarvitsisi kysyä, mihin tätä tarvitaan oikeassa elämässä eikä arvuutella, opiskellaanko asiaa vain koulua ja opettajaa varten. Olimme myös huomanneet, että joillekin opiskelijoille oli myös vaikeaa hahmottaa, että eri oppiaineissa puhutaan samoista asioista tai ilmiöistä ja asioista eri oppinaineiden näkökulmista käsin. Tämän takia valittiin oppiaineita yhdistäviä ilmiöitä, jotta opiskelijat ymmärtäisivät, että eri oppiaineissa puhutaan myös samoista asioista tai ilmiöistä tosin eri tieteen tai oppiaineen näkökulmasta.

Jaksoon päätettiin yhdistää viikon kaksi 75 minuutin oppituntia 150 minuutin oppitunniksi ja säilyttää sen lisäksi yksi 75 minuutin oppitunti. Lisäksi niin sanotuista koeviikoista päätettiin pyrkiä kohti koontiviikkoa, joissa korostuisi enemmän koko jakson ajalle sijoittuva monipuolinen arviointi. Kaikkien jaksojen kohdalla päätettiin luopua sanojen koeviikon ja koepäivän käytöstä, jolloin alettiin puhua koontiviikosta ja koodin päivästä. Pidempien oppituntien katsottiin myös antavan mahdollisuuden pitkäjänteisen työskentelyn opiskelemiseen ilman, että oppiaine vaihtuu pitkin päivää useita kertoja, sekä antavan mahdollisuuden järjestää paremmin opiskelijoille vierailuja ja vierailijoita lukiolle. Ajatuksena onkin ollut, että lukiomme rajat eivät ole rakennuksemme seinät. Sijaitsemme upealla paikalla keskellä loputtomia yhteistyö- ja vierailumahdollisuuksia. Opettajamme ovatkin aina olleet aktiivisia viemään kursseillansa opiskelijoita eri vierailukohteisiin sekä pyytämään vieraita lukiolle niin politiikan kuin kulttuurin saralta erilaisten ainekohtaisten asiantuntijoiden lisäksi. Opiskelijamme ovatkin laittaneet tiukille hyvillä kysymyksillään esimerkiksi lukuvuonna 2014–2015 niin Paavo Arhinmäen, Paola Suhosen kuin Björn Wahlroosinkin.

Ensimmäiseen jaksoon vuodelle 2013 valittiin ilmiöksi keskiaika. Jakson loppuun järjestettiin keskiaikamessut, jossa opiskelijat esittelivät ilmiötöitä, suorittivat toisillensa tekemiä tehtäviä ja pääsivät seuraamaan huikeaa Robin Hood -musikaalia.

Seuraavina vuosina päätettiin, että yksi ilmiö on liian suppea koko lukion ilmiöksi.

88

Jaksolle päätettiin valita kolme ilmiötä, joista osa oli opettajakunnan valitsemia ja osa oppilaiden ryhmänohjauksessa oppilaskunnan hallitukselle ehdottamia ilmiöitä. Oppilaskunnan hallitus esitti ehdotusten joukosta omat ilmiöt. Ilmiöt nousivat opetussuunnitelman yhteisistä teemoista. Ilmiöön sopiva musikaali vakiintui osaksi ilmiöjaksoa. Viimeisten viikkojen rakennetta muutettiin eri vuosina ja yritettiin etsiä kaikille sopivaa ratkaisua: lukujärjestys saattoi jatkua samana loppuun asti tai jonakin vuonna koodit jakoivat keskenään yhden päivän. Osaksi viimeistä viikkoa järjestettiin myös erilaisia ilmiötöiden esittelyjä sekä Tylyfest vakiintui viikon viimeisen päivän ohjelmaksi ennen lakkiaisjuhlapäivää.

Ilmiöjakson toteuttaminen herätti laajasti valtakunnallista huomioita lukiomaailmassa ja Tyly saikin paljon pyyntöjä ja kyselyitä niin medialta kuin muilta kouluilta siitä, miten jakso on järjestetty ja minkälaisia tuloksia siitä on tullut. Seuraavana vuonna suuren kysynnän takia ilmiöjaksolle perustettiinkin oma blogi Tylyn ilmiöitä. Toki ilmiöjakson tunnelmia oli jaettu jo ennen tätä Etu-Töölön lukion sivuilla Facebookissa. Ilmiöjaksoa on järjestetty viidennessä jaksossa ainakin tämän tekstin kirjoittamiseen eli kevääseen 2019 asti. Tässä välissä ilmiöoppiminen ehti myös vuoden 2016 opetussuunnitelmassa tulla kaikille kaupungin lukioille pysyväksi toiminnaksi.

Ilmiöjaksoa onkin kehitetty päämäärätietoisesti jokainen vuosi. Opettajien yhteistä yhteissuunnitteluaikaa sekä veso-aikaa on käytetty jokainen vuosi ilmiöjakson suunnitteluun. Yksi kehittämisen keinoista on ollut jokaisen jakson jälkeen kerätty laaja palaute niin opiskelijoilta kuin opettajiltakin. Ilmiöjakson kehittämisen suunnittelu ja organisointi on ollut apulaisrehtorin ja pedagogisen tiimin vastuulla. Palaute on aina analysoitu seuraavana syksynä, ja sen perusteella on poimittu seuraavan lukuvuoden kehittämiskohteet. Palautetta on tullut laidasta laitaan: Toisaalta opiskelijat kokevat ilmiöjakson innostavaksi sekä reiluksi arvioinnin suhteen, mutta toisaalta he kokevat sen raskaaksi, koska siinä vaaditaan pitkäjänteistä opiskelua ja oppiaineita yhdistävän ilmiötyön tekemistä koko jakson ajan. Opettajat ovat myös kokeneet jakson eri tavoin: Se on koettu voimaannuttavaksi ja ilmiöjaksossa käytettyä pedagogiikkaa on sovellettu myös muihin jaksoihin. Lisäksi osa on halunnut pidempiä tunteja myös muihin jaksoihin. Palautetta on tullut myös kasvaneesta työmäärästä, opetussuunnitelmassa olevien vaatimusten jo valmiiksi korkeasta määrästä sekä liian pitkistä oppitunneista.

Keskeisenä ajatuksena onkin ollut, miten saamme opetettua oppiaineen opetussuunnitelman sisällöt, tulevaisuuden ja jatko-opintoihin vaaditut taidot, eheytettyä koulupäiviä, tuotua opiskelijoille vastuullisuutta ja autonomisuutta sekä liitettyä lukio-opintojen sisällöt ympärillä olevaan yhteiskuntaan. Tämän takia saakin yhä uudelleen miettiä, mitä vanhaa säilytämme, mitä vanhaa emme toiminnassamme enää tarvitse ja mitä uutta otamme tilalle.

89

Kansainvälisen Recognised for Excellence 3 Stars -tunnuksen saaminen Vuonna 2014 Etu-Töölön lukio osallistui Kaupunginjohtajan laatupalkinto -kilpailuun. Jotta kilpailuun sai osallistua, piti olla oma toimintastrategia, tulosbudjetti ja EFQM-mallilla tehty itsearviointi. Etu-Töölön lukiossa oli tehty yli kymmenen vuoden ajan säännöllisesti itsearviointia ja viimeinen itsearviointi tehtiin EFQM-mallilla. Tuolloin viimeisin itsearviointi oli tehty johtoryhmän itsearviointipäivänä keväällä vuonna 2014. Johtoryhmän lisäksi itsearviointipäivässä oli mukana entisiä ja tulevia johtoryhmäläisiä. Lisäksi itsearviointi tehtiin opettajien tiimeissä. Arviointia jatkettiin vielä kilpailun ulkopuolella CAF-arvioinnilla syksyllä 2014.

Alkukartoituksen jälkeen kilpailun ohjausryhmä valitsi kilpailuun mukaan pääsevät virastot, liikelaitokset ja niiden toimintayksiköt. Etu-Töölön lukio pääsi mukaan kilpailuun. Kilpailuun pääseminen tarkoitti hakemuksen tekemisen aloittamista.

Organisaation yleiskuvauksessa sekä 40-sivuisessa hakemuksessa kuvailtiin liitteineen Etu-Töölön lukion toiminta ja tulokset. Organisaation kuvauksia varten tehtiin organisaatiokaavioita sekä erilaisia prosessikuvauksia. Hakemukseen kirjoitimme seikkaperäisesti toiminnan ja tulosten kuvauksen The EFQM Excellence Model 2013 -mallin mukaisesti osa-alueista johtajuus, strategia, henkilöstö, kumppanuuden ja resurssit, prosessit, tuotteet ja palvelut, asiakastulokset, henkilöstötulokset, yhteiskuntatulokset ja toiminnan tulokset. Kuvattuihin kohtiin liitettiin myös dokumentaatioita, esimerkiksi erilaisia taulukoita ja tilastoja.

Hakemuksen tekeminen oli mielenkiintoista työtä, sillä siinä tuli konkreettisesti esille edellisten itsearviointien vahvuudet ja kehittämiskohteet sekä niille tehdyt toimenpiteet. Oli hienoa nähdä, kuinka asioita oli viety eteenpäin ja kuinka oli menty kohti uusia haasteita.

Kun hakemus oli valmis ja jätetty, hakemuksen arvioi ulkopuolinen arviointiryhmä. Lisäksi arviointiryhmä tuli 1–3 päiväksi auditoimaan ja tekemään arviointikäynnin lukiolle. Arviointiryhmään kuului 4–5 arvioijaa, jotka tutustuivat erilaisiin asiakirjoihin, kuvauksiin sekä haastattelivat niin rehtoria, apulaisrehtoria, johtoryhmää, opettajia, muuta henkilökuntaa kuin opiskelijoitakin. Arviointiryhmän työ oli tarkkaa ja arviointipäivänä yhdellä jos toisellakin hikikarpalot valuivat niskaa pitkin. Arviointiryhmä oli tutustunut hakemukseen etukäteen erittäin yksityiskohtaisesti ja ryhmän jäsenet halusivatkin sen perusteella nähdä paljon erilaisia asiakirjoja. Sen lisäksi haastatteluissa oli paljon tiukkoja kysymyksiä mallin osa-alueisiin liittyen. Hakemuksen ja arviointikäynnin perusteella arviointiryhmä jakoi EtuTöölön lukiolle EFQM-mallin mukaisesti pisteitä.

Arvioinnin jälkeen saimme EFQM-mallin mukaisen arviointiraportin, jossa annettiin palaute, kerrottiin pisteet, todettiin vahvuudet ja parantamisalueet. Arviointiraportin saaminen oli jännittävää, sillä olihan takana jo vuoden työrupeama laatupalkintotyön kanssa. Varsinainen kilpailu avattiin lokakuussa 2013, jonka jälkeen 90

siihen ilmoittauduttiin tammikuussa 2014. Alkukartoitus piti olla jätettynä helmikuun lopulla 2014 ja osallistumisoikeudesta sai tietää maaliskuun alussa. Sen jälkeen oli noin kolme kuukautta aikaa kirjoittaa yleiskuvaus ja hakemus, sillä toukokuun lopussa kaiken piti olla valmista. Pääasiallinen vastuu hakemusten kirjoittamisesta, laatutyön ja kilpailuun osallistumisesta oli apulaisrehtorilla Saila Linkopuulla.

Syyskuussa 2014 oli arviointikäynnit ja mahdolliset palkinnot ja kunniamaininnat, jos niitä edes myönnettäisiin, jaettaisiin maaliskuussa. Kaupunginjohtajan laatupalkinnon lisäksi ohjausryhmä saattoi tehdä Suomen Laatukeskukselle ehdotukset EFQM Recognized for Excellence -tunnustusten saajista. Varsinaisen tunnustuksen myöntää vuosittain Euroopan Foundation for Quality Management. Arviointiryhmä tuli palautekäynnille joulukuussa 2014, jolloin prosessia oli takana jo vuoden verran. Arviointiryhmä antoi Etu-Töölön lukiolle komeat 382 pistettä. Tämä oli huima saavutus ensikertalaisille, tosin kunnianhimoisina tekijöinä meitä jäi hieman kaivertamaan, että seuraava 400 pisteen taso ei kauaksi jäänyt.

Koko prosessiin osallistuminen oli merkittävä ponnistus niin johdolta kuin opettajakunnaltakin. Ponnistus tuotti tulosta, sillä maailman laatupäivänä vuonna 2014 Etu-Töölön lukion edustajat, rehtori Ella Similä ja apulaisrehtori Saila Linkopuu, sekä opetusviraston edustaja nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjan linjajohtaja Liisa Pohjolainen osallistuivat kaupungintalolla kaupunginjohtajan Jussi Pajusen juhlatilaisuuteen. Juhlatilaisuuden jälkeen Etu-Töölön lukiolle ojennettiin Finlandia-talon iltatilaisuudessa kansainvälinen tunnustus Recognised for Excellence, 3 Stars, Laatukeskus Excellence Finlandin myöntämänä. Laatukeskus Excellence Finlandin mukaan Etu-Töölön lukio oli koko Suomessa ensimmäinen lukio, jolle kyseinen tunnustus tuolloin oli myönnetty. Ainakaan kirjoitusajankohtana ei ole tiedossa vieläkään toista lukiota, joka tiettävästi olisi tunnustuksen saanut. Tunnustus oli myös hieno päätös rehtorin Ella Similän pitkälle työuralle Tylyssä, sillä tämän jälkeen hän jäi eläkkeelle palveltuaan kaupunkia noin 35 vuotta.

Toiveena onkin, että seuraavat rehtorit käyttävät hyödykseen merkittävää itsearviointityötä, joka Tylyssä on vuosien saatossa tehty. Tämän prosessin itsearvioinnissa ja palautteissa on tärkeitä asioita, joihin tulee jatkossa kiinnittää huomiota. Näiden pohjalta laatutyötä sekä lukion kehittämistä on helppo ja mielekästä jatkaa.

Yrittäjyyskasvatustyö kantaa hedelmää Yrittäjyyskurssit kokivat yhä enemmän nostetta ja kiinnostusta näiden vuosien aikana, ja lukuvuoden aikana järjestettiin noin kahdeksan kurssia yrittäjyyttä. Menekkiä tosin olisi ollut enemmänkin, mutta taloudelliset haasteet estivät lisäkurssien järjestämisen. Mainetta saaneista kursseista haluttiin kuitenkin pitää kiinni, vaikka säästöt kurittivatkin budjettia. Kurssien erityisenä piirteenä olivat lukuisat 91

kovan tason vierailijat, joita kurssien aikana pääsi kuulemaan, sekä erilaiset vierailut, joihin kursseilla pääsi osallistumaan. Lisäksi kurssit olivat aina kulloiseenkin aikaan sidottuja kokonaisuuksia. Tämä varmasti nosti innokkaiden, aktiivisten ja taitavien opettajien lisäksi kurssien suosiota. Lukuvuosien kohokohtina olivat aina esimerkiksi Tylyn opiskelijoiden etuoikeus päästä töihin ja osallistumaan Euroopan suurimpaan kasvuyritys- ja sijoittajatapahtumaan SLUSH-tapahtumaan, 24h-yrittäjyyskasvatusleirit sekä yritysyhteistyössä järjestetyt tuotekehityskurssit.

Lisäksi vuonna 2012 lähdimme mukaan kansallisena veturilukiona Innolukio-toimintaan. Innolukiotoiminnan, vuodesta 2014 alkaen Innokampustoiminnan, kautta opiskelijamme osallistuivat vuosittain valtakunnalliseen Innolukio-kilpailuun, jossa opiskelijoitamme palkittiin useaan otteeseen, esimerkiksi vuonna 2015 silloisen pääministeri Alexander Stubbin palkitsemina. Kilpailuun osallistujia saattoi olla useita satoja, joten opiskelijamme suoriutuivat niissä erinomaisesti. Kilpailuissa yhteistyössä yritysten kanssa tai yritysten toimeksiannosta opiskelijat innovoivat uusia palveluita ja tuotteita. Erinomaisen menestyksemme ansioista lukiollemme perustettiin Innokampuksen tukemana keväällä 2015 Innoklubeja, joissa opiskelijat pääsivät harjoittelemaan innovointia ja erilaisia tulevaisuuden ja työelämän taitoja.

Yrittäjyyskasvatustyö olikin edelleen lukion kärkihankkeita vuosina 2011–2015.

Tätä hanketta ja yrittäjyysopintokokonaisuutta kehitti ja organisoi yrittäjyystiimi.

Tiimin jäsenet olivat mukana tekemässä esimerkiksi Helsingin yrittäjyyskasvatuksen ohjelmaa vuonna 2014. Muutenkin yrittäjyystiimiläiset verkostoituivat, kouluttautuivat ja kehittivät opintokokonaisuutta aktiivisesti. Tärkeää oli aloittaa myös työ sen eteen, että yrittäjyyskasvatus näkyisi lukiossa myös muualla kuin vain yrittäjyyskursseilla. Tämän takia esimerkiksi syksyisin yrittäjän päivänä tiimi järjesti ohjelmaa koko lukiolle. Lisäksi puhuttiin paljon siitä, miten yrittäjyyskasvatuksen metodeita ja ajatuksia voisi myös soveltaa muiden oppiaineiden tunneilla.

Keväällä 2015 Etu-Töölön lukio päätti myös lähteä viemään yrittäjyyskasvatusta yhä kansainvälisemmille vesille. Etu-Töölön lukion tiivis kumppani Nuori Yrittäjyys ry koordinoi kolmivuotisen kansainvälisen Innovation Cluster for Entrepneurship Education (ICEE) - hankkeen, johon meitä pyydettiin mukaan. Hanke alkoi Brysselissä aloitustapaamisella kesällä 2015. Aikaisemmin jo säännöllisesti jokaisena vuonna yrittäjyysopinnoista vierailtiin Tukholmassa Östra Reals Gymnasiumissa, jossa on myös yrittäjyyskasvatusta. Kansainvälinen yhteystyö siis laajeni ICEE:n myötä esimerkiksi Baltian maihin.

Yrittäjyysopintojen lisäksi kansainvälisessä toiminnassa ovat opiskelijat saaneet olla mukana, kun aktiivinen ystävyyskoulutoiminta on jatkunut vuosien ajan Saksan, Espanjan, Ruotsin ja Venäjän kanssa. Lisäksi Tyly oli opetusviraston vierailukoulu, jonne kaupungin ulkomaalaiset vieraat tulivat tutustumaan suomalaiseen koulu92

tusjärjestelmään. Tästä työstä Tyly sai kunniakirjan esimerkillisestä kansainvälisestä vierailukoulutoiminnasta 2015 opetustoimen johtaja Rauno Jarnilan ja kansainvälisten asioiden päällikön Hanna Björkmanin myöntäminä.

Lukiokampukset perustetaan Vuonna 2013 astui voimaan opetusviraston päätöksestä niin sanotut lukiokampukset, joilla tietyt lukiot tekevät yhteistyötä keskenään. Etu-Töölön lukio kuuluu samaan kampukseen Ressun lukion, Sibelius-lukion ja Vuosaaren lukion kanssa.

Kampuksen tarkoituksena on tarjota opiskelijoille enemmän valinnanvaraa ja laajuutta lukio-opintoihinsa, koska opiskelijat voivat valita oman lukionsa ulkopuolelta toisen lukion kursseja niin sanotulta yhteiseltä kampustarjottimelta. Kampustarjottimella olevat oppiaineet olivat yleensä oppiaineet, jotka saivat muutoin vähän valintoja, kuten kielet, suomi toisena kielenä, uskonnot tai jotkin reaaliaineiden kurssit. Kampustoiminta jatkuu edelleen tätä tekstiä kirjoitettaessa.

Lukiokampuksen myötä monia vuosia jatkunut Korkeammalle ja syvemmälle -yhteistyö lakkasi. Vuoteen 2013 asti Etu-Töölön lukio järjesti yhdessä Ressun lukion, Helsingin luonnontiedelukion, Helsingin Kuvataidelukion, Kallion lukion ja Mäkelänrinteen lukion kanssa Korkeammalle ja syvemmälle -kursseja. Kursseja varten oli oma kurssitarjotin ja ne räätälöitiin jokaiseksi lukuvuodeksi erikseen koulukohtaisiksi kursseiksi. Niin sanottujen KoSy-kurssien ideana oli tarjota opiskelijoille mahdollisuus päästä aiheessa valtakunnallisia kursseja syvemmälle. Yksi kurssi järjestettiin aina yhteistyössä kahden tai useamman opettajan kanssa, lisäksi niissä oli jokin teema, joka kokosi kurssin oppiaineet yhteen. Yleensä kurssin yhdessä tarjoavat opettajat olivat eri lukioista. Kurssit olivat opiskelijoiden keskuudessa hyvin suosittuja. KoSy-yhteistyöstä luovuttiinkin haikein mielin.

Lukiokampuksella, johon Tyly kuuluu, aloitettiin heti lukioiden välinen yhteistyö.

Kampukselle luotiin oma kurssitarjotin, jolle laitettiin tarjolle esimerkiksi erilaisia kieliä ja reaaliaineiden valinnaisia kursseja. Näin haluttiin taata, että jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus valita laajasta valikoimasta kieliä ja syventyä reaaliaineisiin. Jokainen lukio tarjosi tarjottimelle yhdessä sovittuja kursseja, joihin muiden lukioiden opiskelijat saivat osallistua. Haasteellista oli aluksi markkinoida kursseja opiskelijoille ja järjestää tuntikiertokaavio niin, että opiskelijat ehtivät liikkua lukiosta toiseen seuraavan kurssin tunnille. Varsinkin Vuosaaren lukion koettiin olevan kovin kaukana. Tämän takia myös tuntikiertokaaviota muokattiin ja sovittiin yhteisiä tuntipaikkoja tietyille koodeille. Kampuksen kokouksissa puhuttivat myös suunnitelmat etäopetuksen kokeilemiseksi, jotta opiskelijoiden ei tarvitsisi siirtyä kiireesti toiseen lukioon. Kampuksen ohjausryhmän kokouksia järjestettiin kerran jaksossa aina vuorollansa eri lukioissa. 2014–2015 saatiin lukioille käyttöön Lync ja etäopetukseen soveltuvat neuvotteluvälineet, jolloin sinä luku-

93

vuonna siirryttiin kokeilun merkeissä myös ohjausryhmän kokouksissa etäyhteyksien käyttöön.

Kurssien lisäksi kampuksella järjestettiin yhteisiä veso-päiviä opettajille. Tarkoituksena oli, että myös opettajat pääsevät verkostoitumaan keskenään ja saavat lukioon kohdistuvissa muutoksissa tukea toisistaan esimerkiksi jakamalla osaamistaan pedagogisissa asioissa ja lukion muutosvaatimusten edessä. Jokainen lukio järjestikin vuorollansa veso-päivän omalla lukiollansa muiden kampuksen lukioiden opettajille. Myös opiskelijoille haluttiin antaa mahdollisuus verkostua ja lukioiden oppilaskunnille järjestettiin tilaisuuksia tavata toisiaan ja keskustella ajankohtaisista asioista. ** Vaikka tässä ajanjaksossa onkin kyse ajallisesti vain viidestä vuodesta Tylyn sadan vuoden historiasta, mahtuu siihen paljon lukiouudistukseen ja siten Tylyn kehittämiseen liittyviä asioita. Näihin vuosiin kohdistui paljon yhteiskunnallisia odotuksia uudistaa lukiomaailmaa, mutta toisaalta näimme myös tärkeäksi sen, että saamme aikaa pohtia uudistuspaineita Tylystä käsin ja Tylyn parhaaksi. Järkevää on myös ollut tähyillä tarpeeksi tulevaisuuteen ja nurkan taakse, jolloin uudistusvaatimukset eivät ole tulleet yllätyksenä. Näin olemme päässeet etujoukoissa myös vaikuttamaan siihen, minkälaiseen suuntaan tulevaisuuden lukiota viedään. Odotellessa olisimme joutuneet tyytymään muiden tekemiin päätöksiin ja hyppäämään junaan, kun se on jo liikkeessä tai kun perävalot enää kajastavat. Opettajakuntamme onkin aina ollut loistavaa ja pedagogisesti taitavaa, sillä he ovat osanneet myös ennakoida oman oppiaineensa muutoksia, analysoida tärkeät pysyvät perusasiat ja luotsata opiskelijat kohti ylioppilaskirjoituksia ja jatko-opintoja.

Toivommekin, että myös seuraavat sata vuotta Tyly saa nauttia upeista opettajistaan ja mahtavista opiskelijoistaan!

94

Etu-Töölön lukio rehtorin silmin Rehtori Marja Honkaheimo Lukuvuosi 2015–2016 Hyvä lukija, Minulla on ollut ilo olla Etu-Töölön lukion, alias Tylyn rehtori 1.8.2015 alkaen.

Tyly teki minuun välittömästi suuren vaikutuksen. Dynaaminen, ystävällinen ja ammattitaitoinen henkilökunta toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi. Opiskelijatapaamiset vahvistivat omalta osaltaan tunnettani siitä, että olen päässyt tekemään töitä poikkeuksellisen upeaan lukioon. Rakas lukiorakennuksemme on aikojen saatossa ehkä hieman menettänyt alkuperäistä loistoaan, mutta se ei ole estänyt meitä luomasta kunnianhimoisia visioita, joita olemme vähitellen toteuttaneet yhdessä myös käytännössä. Mahatma Gandhin mukaan: ”Meidän itsemme on oltava se muutos, jota maailmalta haluamme. Se vaatii rohkeutta ja jääräpäisyyttä. ” Gandhin sanoma pätee tänäkin päivänä, sillä yhteiskuntamme elää muutoksessa: rakenteita uudistetaan ja esimerkiksi koulutusjärjestelmää hiotaan.

Lukuvuosi 2015–2016 oli Etu-Töölön lukion 96. lukuvuosi. Sen aikana Tylyssä opiskeli 640 opiskelijaa, joita 35 opettajaa ja 10 muun henkilökunnan edustajaa evästi kohti tulevaisuutta. Uusia ykkösiä aloitti 206 ja alin hyväksytty keskiarvo oli 7,54. Lukuvuosi oli uuteen opetussuunnitelmaan (OPS) valmistautumisen aikaa.

Opetussuunnitelma on opetuksen peruspilari, joka määrittelee lukiokoulutuksen tehtävän, arvoperustan ja oppimiskäsityksen. OPS:ssa linjataan se, millaisissa opiskeluympäristöissä opiskelu tapahtuu ja millaisia opiskelumenetelmiä käytetään.

Siinä kuvataan myös koulujen toimintakulttuuri ja opintojen rakenne. Näiden lisäksi opetussuunnitelmassa pureudutaan siihen, miten opiskelijaa ohjataan ja tuetaan. Oppimistavoitteet ja keskeiset sisällöt tarkentuvat opetuksen yleisissä ja ainekohtaisissa sisällöissä.

Opetussuunnitelma on normatiivinen, velvoittava asiakirja, joka takaa opetuksen tasalaatuisuuden. Helsingin kaupungissa opetussuunnitelma tehtiin yhdessä.

Opettajat kokoontuivat työryhmiin, joissa esimerkiksi ainekohtaiset linjaukset tarkentuivat. Rehtorit miettivät yhdessä opettajista ja muista asiantuntijoista koostuvien ryhmien kanssa esimerkiksi sitä, mitä Helsingin kaupungin lukioissa tarkoitetaan ilmiöpohjaisella opiskelulla ja millaisena yrittäjyyskasvatus näyttäytyy. Lukuvuoden aikana keskusteltiin uudenlaisesta yleissivistyksestä ja työelämän muuttuvista tarpeista. Faktatietojen ulkoa opettelun sijaan nostettiin esille tulevaisuuden taidot, jotka liittyvät esimerkiksi kriittiseen ajatteluun, yhteisölliseen tiedon rakentamiseen ja luovuuteen. Kuulimme, miten työelämän edustajat toivovat nuorilta erilaisia työelämätaitoja. Luotettavuus, hyvät käytöstavat, kyky ottaa toiset ihmiset huomioon, ryhmätyötaidot ja kyky kantaa vastuuta ovat työelämätaitojen avainte95

kijöitä. Nuoria kannustettiin miettimään, minkä yrityksen he voisivat perustaa, kenet he voisivat tulevaisuudessa työllistää sen sijaan että nuoret miettisivät, mihin itse pääsevät tulevaisuudessa töihin.

Uusi OPS otettiin käyttöön 1.8.2016. Kaikkia sen sisältämiä linjauksia ei ehditä testata, sillä lukiolainsäädännön uudistumisen myötä myös OPS uudistuu. Opetushallitus käynnisti elokuussa 2018 lukion opetussuunnitelman perusteiden laadintaprosessin. Uuden opetussuunnitelman perusteet julkaistaan marraskuussa 2019 ja niiden mukainen opetus alkaa elokuussa 2021.

Lukuvuosi 2016–2017 Etu-Töölön lukion 97. lukuvuosi alkoi elokuussa 2016, jolloin toivotimme tervetulleiksi 216 uutta opiskelijaa ja iloitsimme keskiarvorajamme noususta: lukiopaikan sai, jos lukuaineiden keskiarvo oli vähintään 8,0. Henkilökunta pysyi kutakuinkin samana edelliseen lukuvuoteen verrattuna. Elokuussa 2016 voimaan tullut opetussuunnitelma viitoitti toimintakulttuurimme uudistumista. Tarjosimme nuorille monipuolisen yleissivistyksen ja arvokkaita taitoja, joiden avulla he voivat menestyä tulevaisuuden ennalta määrittelemättömissä tilanteissa. Toteutimme oppimiskäsitystä, jonka mukaan oppiminen on seurausta opiskelijan aktiivisesta, tavoitteellisesta ja itseohjautuvasta toiminnasta.

Lukuvuoden 2016–2017 aikana kuuluimme Helsingin kaupungin Innovatiivisten kokeilukoulujen verkostoon. Saimme kiitosta hankkeestamme “Ilmiömäinen yrittäjyys”, jonka puitteissa kehitimme ilmiöpohjaista opiskelua ja yrittäjyyskasvatusta. Vuoden aikana laajensimme verkostojamme ja teimme yhteistyötä esimerkiksi naapuriemme Svenska Handelshögskolanin ja Tölö Gymnasiumin kanssa. Joulukuussa 2016 juhlistimme lähestyvää Suomi 100 -juhlavuotta Jean S:n konsertilla. Vanha ja uusi kohtasivat, kun ammattitaitoiset muusikot nousivat noin 100-vuotiaan juhlasalimme näyttämölle. Minulla oli ilo palkita ansioituneet opettajamme pedagogiikan yhteisöllisestä kehittämisestä vuoden lopussa pienellä palkkiolla.

Opiskelijatkin saivat joululahjan: kaikille annettiin Tyly-kangaskassi, joka keikkuikin monen olkapäällä.

Opetussuunnitelman lisäksi muutosten lukuvuosi konkretisoitui sähköisessä ylioppilastutkinnossa. Filosofiassa, maantieteessä, psykologiassa ja yhteiskuntaopissa, saksassa ja ranskassa unohdettiin konseptit ja opettajien punakynämerkinnät. Vastaukset ja arvioinnit siirtyivät sähköisesti tietokantoihin ja lopuksi opiskelijoiden Wilma-rekisteriin. Kaikki järjestelyt sujuivat esimerkillisesti. Tässäkin kohtaa Tylyn opettajat ja muu henkilökunta näytti vahvuutensa uuden edessä: sähköisten kirjoitusten aamuina virallisia valvojia odotti runsas vapaaehtoisten joukko, joka tuli kollegoiden tueksi ja apukäsiksi varmistamaan, että kokeiden alku sujui kitkatta.

96

Lukuvuosi 2017–2018 Etu-Töölön lukion 98. lukuvuosi alkoi torstaina 10.8.2017. Tuolloin meillä oli ilo vastaanottaa 216 uutta opiskelijaa. Kilpailu pääkaupunkiseudun lukiopaikoista oli kova ja myös Tylyssä sisäänpääsykeskiarvo nousi jälleen: alin hyväksytty keskiarvo oli 8,16. Lukuvuoden aikana Tylyssä oli 642 opiskelijaa, 38 opettajaa ja 10 muun henkilökunnan edustajaa. Lukuvuoden mittaan vahvistimme yhteishenkeä erilaisin arjen käytäntein – meille on tärkeää, että opiskelijat tuntevat olonsa turvalliseksi ja tulevat Tylyyn mielellään.

Ala-aulassa järjestetyt Tyly Open Stage -tapahtumat antoivat opiskelijoillemme mahdollisuuden nousta lavalle ja näyttää muusikonkykynsä sekä viettää aikaa yhdessä. Marraskuun pimeyteen vastasimme Hyvän Olon Tyly eli HOT -viikolla, jolloin mietimme, keitä olemme ja millaisilla metodeilla voimme hyvin. Yrittäjyyspainotuksemme nousi kansalliseen tietoisuuteen mm. maineikkaan Koulusafka-sovelluksen sekä saamamme Vuoden Yrittäjyyskoulu – The Entrepreneurial School Awards 2017 -palkinnon myötä.

Syksyllä 2017 saimme uuden johtokunnan, jonne oli halukkaita huoltajia niin runsaasti, että paikat ratkesivat vasta suljetun lippuäänestyksen jälkeen. Johtokuntapaikkaa vaille jääneet kutsuttiin johtokuntakahveille yhdessä varsinaisten jäsenten kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti ja myös opiskelijat olivat tilaisuuksissa mukana. Nämä tilaisuudet ovat olleet arvokkaita keskustelufoorumeja.

Lukuvuoden aikana perustettiin uudet työryhmät pohtimaan uudistuvan arvioinnin käytänteitä ja kehittämään ilmiöopiskelua. Arviointityöryhmän ideoimien uudistusten myötä veimme arviointia yksilöllisempään suuntaan. Pyrimme auttamaan opiskelijoita terävöittämään omaa opiskelija-profiiliaan ja löytämään omat vahvuutensa. Tarjosimme käytänteitä, joiden avulla osaamisen ohuempia kohtia saattoi vahvistaa yhdessä edistyneempien opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Ilmiötyöryhmä kehitti ansiokkaasti ilmiöopetuksen pedagogiikkaa yhdessä opiskelijoiden kanssa. Ilmiöjakson kick off huhtikuussa avasi ilmiöopiskelun periaatteet koko lukiolle ja toukokuun lopun ilmiömessut nostivat opiskelijoiden huikeat ilmiötyöt kaikkien tietoisuuteen.

Lukuvuoden aikana Suomen hallitus käynnisti lukiouudistuksen. Sen tavoitteena on lukiokoulutuksen vetovoiman lisääminen yleissivistävänä koulutusmuotona, joka antaa jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Hallitus haluaa vahvistaa koulutuksen laatua ja oppimistuloksia sekä tehostaa siirtymistä toisen asteen opinnoista korkea-asteelle. Käytännössä lukioon suunnitellaan nykyistä yksilöllisempiä ja joustavampia opintopolkuja, oppiainerajat ylittäviä opintoja sekä korkeakouluyhteistyön vahvistamista. Näiden lisäksi nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen on noussut uudistuksen keskeiseksi elementiksi. Uudistuksen myötä opinto-ohjauk97

sen ja erityisopetuksen merkitys lukiossa tulee korostumaan nykyistä vahvemmin.

Ylioppilastutkinnon rooli lukiouudistuksessa on keskeinen. Jatkossa siihen liittyvät käytänteet tulevat muuttumaan, kun tutkinnon arvosanojen merkitys korostuu kolmannen asteen opiskelupaikkojen sisäänpääsyn kriteereissä.

Lukuvuosi 2018–2019 Kuluva, 99. lukuvuosi alkoi torstaina, 9.8.2018. Tuolloin 226 uutta tylyläistä kokoontui juhlasaliin tapaamaan toisiaan, opettajiaan ja kuuntelemaan rehtorin tervehdystä. Opiskelupaikan saaminen oli aiempaakin vaikeampaa, sillä viime syksynä lukioomme pääsi vain vähintään 8,25:n keskiarvolla. Opiskelijamäärä oli 670, opettajien ja muun henkilökunnan lukumäärä pysyi samana edellisiin vuosiin verrattuna. Lukuvuoden 2018–2019 aikana olemme vahvistaneet yrittäjyys-painotustamme, valmistautuneet peruskorjaukseen ja virittäytyneet tulevaan satavuotisjuhlavuoteen.

Syksyllä toimintansa aloitti yrittäjyyskoordinaattori, joka luo Tylyn yrittäjyyspainotuksen vision ja strategian yhdessä yrittäjyys-tiimin kanssa. Lukuvuoden aikana pilotoimme erilaisia kursseja, joiden sisällöt opettajat ovat suunnitelleet erilaisissa työryhmissä opiskelijoiden toiveita kuunnellen. Kurssit ovat käsitelleet ilmiö-opiskelua ja oppiainerajat ylittäviä yrittäjyys-opintoja. Keväällä 2019 toteutamme pilottikurssin Johtajuus-teemalla yhdessä Aalto-yliopiston ja Rotary- järjestön kanssa.

Syksyllä aloimme valmistautua tulevaan perusparannushankkeeseen. Keräsimme opettajien, opiskelijoiden ja huoltajien toiveita perusparannukseen liittyen ja tutustuimme jo remontoituihin lukioihin. Suunnitelmien mukaan lukiomme siirtyy väistötiloihin tammikuussa 2020, jolloin arvokkaan lukiorakennuksen peruskorjaus alkaa. Tarkoitus on, että palaamme uusittuihin tiloihin tammikuussa 2022.

Satavuotisjuhlan valmistelut ovat tuoneet iloisen osansa lukiomme arkeen. Entiset ja nykyiset tylyläiset ovat työtunteja säästelemättä tutkineet, kirjoittaneet ja kuvanneet muistoja opiskelu- ja työpaikastaan sekä valmistelleet juhlaan esityksiä ja lavasteita. Alumnit järjestivät huikeat Tyly 100 -sitsit 27.10.2018 juhlasalissamme.

Tuolloin tylyläiset vuosikymmenten takaa nykyhetkeen asti viettivät yhdessä upean illan laulaen, herkutellen ja Tylyssä vietettyihin vuosiin liittyvistä puheenvuoroista nauttien.

Syksyn lopussa saimme tiimiimme totutusta täysin poikkeavan jäsenen, kun Pepper-robotti tuotiin Tylyyn suojalaatikossaan. Opettajat ja opiskelijat ohjelmoivat Pepperistä Tylyn oman robotin, joka edustaa lukiotamme markkinointitilaisuuksissa ja antaa opiskelijoille mahdollisuuden opetella ohjelmointia ja harjoitella yhteistyötä robotin kanssa. Marraskuussa osallistuimme Helsinki Education Weekiin ja avasimme ovemme kansainvälisille vieraille. Heitä kiinnosti erityisesti ilmiöopiskelu ja sen käytänteet niin opettajien kuin opiskelijoidenkin näkökulmista.

98

Etu-Töölön lukio on eri elementeistä koostuva, värikäs ja dynaaminen kohtaamisten mosaiikki. Opinto-oppaamme mukaan: ”Perustehtävämme on antaa opiskelijoillemme yleinen jatko-opintokelpoisuus ja laaja-alainen yleissivistys turvallisessa oppimisympäristössä. Tarkoituksemme ytimenä on yrittäjyys. Olemme vetovoimainen, ajan hermolla oleva, yrittäjähenkinen yhteiskunnallinen vaikuttaja Helsingin ytimessä. Strategiamme on ennakkoluulottomuus. Käytämme innovatiivisia opetusmenetelmiä ja verkostoidumme aktiivisesti.” Teemme pitkäjännitteistä kansainvälistä yhteistyötä eri maiden kumppanuuskoulujemme kanssa. Matkustamme vuosittain Madridiin, Moskovaan, Müncheniin ja Tukholmaan ja otamme iloisina vastaan vastavierailijat kyseisistä maista. Yrittäjyyskurssilaisemme liikkuvat sujuvasti Baltian eri maissa. Emme unohda lähinaapureitammekaan, sillä yhdistämme voimamme myös Aalto-yliopiston, Svenska Handelshögskolanin, Tölö Gymnasiumin, Helsingin kaupungin lukioiden ja eri yritysten kanssa.

Portugalilaisrunoilija Fernando Pessoaa mukaillen: nuorissa on kaikki maailman unelmat. Unelmat kannattelevat ja vievät eteenpäin. Niiden kautta asetamme tavoitteita itsellemme ja muille ja niiden toteutumiseen peilaamme onnellisuuttamme. On etuoikeus saada tehdä merkityksellistä työtä Etu-Töölön lukion rehtorina, yhdessä nuorten ja henkilökunnan kanssa. Toivon, että osaamme auttaa nuoria löytämään omat vahvuutensa ja luottamaan itseensä ja toivon, että osaamme ohjata heitä unelmoimaan suuria.

99

Koulunkäyntiä sota-aikana – poimintoja Irma Nikosen kouluajoilta Markku Heinonen Oppikoulu ja lukio Helsingissä Töölön koelyseo oli aika moderni oppilaitos. Kokeiltiin 4-vuotista keskikoulua ja tuloksia yritettiin verrata 5-vuotiseen keskikouluun. Koulu oli yksityinen ja korkea 500mk:n lukukausimaksu rajoitti pyrkijöiden määrää.

Ainakin talvisodan alun pommituksissa oli oppilaat evakuoitu läheiselle Hietaniemen hautausmaalle. Myöhemmin ehkä turvallisempiin paikkoihin. Talvisodan lopussa koulu toimi sotasairaalana. Sen toimintakertomuksessa todetaan, että oli vaikea saada henkilökuntaa ja sitä varten ”oltiin pakotettu turvautumaan esimerkiksi naispuoliseen talouspäällikköön.”

Koulun toiminta oli epäsäännöllistä, useana vuonna koulupäiviä oli paljon säädettyä vähemmän. Jatkosodan aikana sotasairaalatoiminta jatkui. Koululaiset evakuoitiin silloin toisiin kouluihin mm. tyttönormaalilyseoon. Irman mukaan luokan pojat olivat siellä vaikeuksissa – jotakuinkin koulukiusattuja.

Sodasta huolimatta nuoret ihmiset halusivat pitää hauskaakin. Kuvissa on iloisia tyttöjä Espan puistossa toukokuussa 1943. Saman kevään pääsiäisenä ystävykset tekivät pyöräretken Nummelaan. Pyörillä kuljettiin paljon muutenkin. Irma oli saanut omansa juuri talvisodan alla.

100

Helmikuun 1944 pommituksia Vuoden 44 helmikuuhun ajoittuu Irman kertoma juttu elokuvateatterin lähelle pudonneesta pommista. Pommikoneita oli tuolloin lähteestä riippuen 200–600, hälytys oli kai myöhässä, ainakin Malmilla. Kino Malmissa, esitettiin jotain Suomisen perheen elokuvaa. Lähelle putosi pommi. Puurakenteinen talo oli tärähtänyt voimakkaasti, purupölyä varisi katosta katsojien päälle. Katto oli pitkältä tuntuneen ajan notkunut ylös alas. Irma lähti ystävänsä kanssa lähimpään pommisuojaan. Tytöt konttasivat ojia pitkin, yläpuolella rätisi ilmataistelu hävittäjien yrittäessä häätää neuvostoliittolaisia koneita.

6.–7. helmikuuta 1944 Neuvostoliitto aloitti suurpommitukset Helsinkiin. Niistä kertoi mm. Ilta-Sanomat. 19.2. kouluhallitus päätti keskeyttää lukio-opetuksen Helsingissä, lisäksi annettiin valtuudet ottaa 1500 poikaa mukaan ilmatorjuntatehtäviin. Helsingissä poikia oli mukana tuona keväänä n. 200–400. Helmikuun lopulla pommitukset olivat vielä laajempia. Niistä kertoi esim. Helsingin Sanomat.

Koulunkäyntiä Somerolla Pommitusten vuoksi kevättalvella 1944 Töölön koelyseon tytöt lähetettiin Somerolle evakkokouluun.

Koululaiset majoitettiin taloihin eri puolille Someroa. Vuokran he maksoivat itse. Ruokailu oli Hongiston baarissa. Tytöt ovat kuvassa tuon leipomokahvilan portailla.

Kahvilassa syötiin puolen päivän aikaan ja iltakuudelta, asunnoissa lämmitettiin korviketta, jos sitä sattui olemaan. Mukana olleista opettajista kirjeissä mainitaan Homi ja Ora. Luokan pojat jäivät kaupunkiin, ja he olivat ilmavalvonnassa ja ilmatorjuntapatterien apuna.

He tunsivat kaupungin ja osasivat hyvin antaa tietoja lentokoneiden tulosuunnista. He eivät olleet juurikaan kertoneet kokemuksistaan koulun taas jatkuessa syksyllä kaupungissa.

101

Karin Jalas, rehtori kirjoitti Irmalle kirjeen, missä hän pyysi Irmaa keräämään luokkatovereilta bussirahan, koska koulu ei voinutkaan maksaa kuljetusta. Rahat hän pyysi lähettämään Sammatin osoitteeseensa käteisenä. Irma sai ottaa vaivanpalkkaa 10%. Rehtorin kirjoittaman nimilistan perusteella voi päätellä Hongiston portailla olevien tyttöjen nimet.

Irman kirjeitä Somerolta kotiin 1944 Irma kertoo kirjeessään 10.3., kuinka matka oli mennyt, ei ollut paha olla. Lohjalla oli päässyt 20 minuutin ajaksi jaloittelemaan ja kahvilan vessaan. – Vasta kello 2 auto oli täällä, kun siihen tuli niin paljon vikoja matkalla. Yks’ pieni poika oli niin kuin tilattuna postin luona kelkan kanssa ja vei sitten tavaroitani koululle, joka olikin siinä lähellä. Boxi oli kolmen kilometrin päässä, kartanon huoneessa asui kolme tyttöä. Ruoka syötiin koulun lähellä olevassa ruokalassa klo 11 ja kello 6.

Ruoka on kirjeenvaihdossa melko keskeisellä sijalla kuten sen hankkimiseen tarvittavat kansanhuollon kupongitkin ja niiden mahdollisimman tarkka käyttö. Olihan 17-vuotias Irma ensi kertaa asumassa itsenäisesti. Matkalla Somerolle Irman huopa oli kastunut linja-auton katolla, mm. siitä hän kertoo heti seuraavana päivänä 11.3. kirjoitetussa kirjeessään. – Täällä on satanut lunta koko eilisen ja tämän päivän; kai sielläkin sitten on, niin ettei teidän tarvitse juosta pommisuojaan. Vaikka enhän minä tiedä tarvitseeko teidän sitä enää ollenkaan tehdä, nimittäin jos sotakin jo olisi loppunut, sillä me emme täällä tiedä maailman tapahtumista yhtään mitään, kun ei nähdä lehtiä eikä kuulla radiota. Pommitusasiaan liittyvät myös pimennysverhot, joista hän kertoo: -...mutta pimennyksiä meillä ei vielä ole. Äsken me koetimme saada paria verhoa, jotka löysimme eteisestä, pysymään ikkunoissa, mutta ei se käynyt. Isäntä saa sitten maksaa sakkonsa kun ei hommaa; ei täällä muissakaan huoneissa ole pimennyksiä....Viime yönä en voinut pitää sitä toista 102

vilttiä ollenkaan kun se kastui auton katolla ihan läpimäräksi ja kun oli kylmä, niin nukuimme Mikkosen Liisan kanssa yhdessä, ja sitten meillä olikin lämmin. Nyt se viltti on kuivunut niin että ensi yönä nukun taas yksin.

Maaliskuun lopun kirjeessä 25.3. Irma kertoo mm. kuinka he olivat opettajan avulla päässeet käymään matkustajakodin saunassa, sukatkin oli pesty. Samassa kirjeessä Irma kertoo vaatteiden huollosta: –Tänä aamuna sitten parsin sukkani ja villatakkini ja hamettakin pitäisi vähän paikata, sitä sini-ruskeata. Siinä on hihan selkäkappaleen väliin tullut iso reikä taakse, se on siis repeentynyt. Onko meillä kotona vielä sitä ruskeata kangasta, että saisin paikata? Voisit lähettää sitä kirjeessä pienen kappaleen ja samalla vähän mustaa ompelulankaa, että saan parsia takkini hiansuita, kun ne tahtovat hajota vähän; olen kyllä koettanut parsia minkä olen ehtinyt, mutta nyt lanka on loppu ja reiät lisääntyvät. Irma myös kiittää paketista ja kertoo: - Tänään me joimme korviketta pitkästä aikaa (2 viikkoa sitten join edellisen kupin) kakun ja korppujen kanssa. ... Kyllä me olemme huomanneet kuinka hupussa me täällä elämme. Emme ole tienneet mitään Vesuviuksen purkauksesta, emmekä poliittisesta tilanteesta yhtään mitään, ennenkuin tänään näimme ruokalassa vanhan H.S:n ja luimme sitä... Kuule, jos lehdessä on joskus jotain erikoista, niin etkö leikkaisi sitä otsaketta ja pane kirjeeseen mukaan tai kerro se muuten.... en kirjoita enempää, sillä täytyy vielä alkaa lukea ”aljaa”.

Huhtikuun alussa Irma kirjoittaa vanhemmilleen, kiittelee paketista, kertoo nimipäivästään. Hän myös kertoo mahdollisesta pääsiäisvierailusta kotiin: – Niin, siitä kotiintulostahan minun pääasiassa piti kertoa. Rehtori juuri tänään puhui meille siitä ja sanoi, että Ilmasuojeluviranomaisten taholta on meitä oikeastaan kielletty tulemasta sinne kaupunkiin päin. Ja kun me lisäksi vielä ylikuormittaisimme autot, jos täältä lähdemme; niin eivät ainakaan kaikki pääse. Ja jos matkalle pääseekin, niin poliisit voivat käännyttää meidät takaisin, sillä maaltahan ei saa turhaan tulla kaupunkiin. Mutta ei rehtori meitä silti ihan kieltänyt lähtemästä, vaan kotoa olisi saatava sellainen todistus vanhemmilta, että matkustamme vanhempien vastuulla.

Toukokuun 7. päivänä Irma kertoo, kuinka oppilaat olivat käyneet laulamassa laulun ”Metsän poika tahdon olla” opettaja Oran ikkunan alla Joensuun talossa aamulla klo 6. Historianopettaja Oralla oli syntymäpäivä, täytti 55 vuotta. Historianlehtori Ora oli ollut unenpöppörässä ja hämmentynytkin, mutta ilahtunut, kun kukkiakin sai. – Päivällisellä meitä oli sitten yllätys odottamassa Hongistolla. Ora oli näet tilannut meille kaiken siman juodaksemme ja jokaiselle leivoksen. Voitte arvata, että olimme kuin mitäkin simatynnyreitä, kun tulimme ulos. Vapunpäivänä oli hurjan kaunis ilma, niin kuin tänäänkin, ja me otimme valokuvia muistoksi täältä. Ehkä otamme tänäänkin jos vaan saamme filmirullan koneeseen. Somerolaiset ovat vappuiltana järjestäneet meille juhlatkin, joka on kuulemma oikein hieno, mutta meidän rehtorimme on kieltänyt meitä tanssimasta siellä ja se on minusta nyt

103

se ja sama! Someron koululaiset ovat aina saaneet tanssia aamuun asti. Kummallinen koulu kaikin tavoin.

Irma kirjoittaa vielä äitienpäivänä 14.5. ja on innoissaan kotiin lähdöstä, kertoilee numeroista, valokuvien ottamisesta, ja myös lunastamisesta. On hieman huolissaan, että on mennyt kevään aikana niin paljon rahaa koulunkäyntiin: – Meidän vuokraamme ja ruokaamme on täällä ollessa mennyt 1700 mk. Kyllä olisi kurjaa, jos tänne täytyisi tulla vielä ensi vuonna. Margit lopettaisi silloin, ja kai minäkin.

Tytöt olivat päässeet vielä kerran saunaan: – Se taisi sitten olla viimeinen kerta kun olin täällä Somerolla saunassa. Kyllä on kivaa ensi lauantaina mennä taas pitkästä aikaa sinne vanhaan tuttuun Aallon saunaan Ros-Majn ja äidin kanssa. Hiuu...!!

Meillä tuntuu ihan vatsan pohjassa, kun ajattelemme, että pääsemme taas kotiin!

Kyllä se on kiva paikka.

Vapun kuvat: Harjun talo, missä Irma ja Liisat asuivat, Liisa Minkkinen ja Irma, taustalla tulviva joki Ylioppilaskuvat v. 1946 Kolmesta rinnakkaisesta oppikoululuokasta oli kirjoituskeväänä jäljellä enää vain viisi opiskelijaa. Osa kävi vain keskikoulun, moni jäi luokalle, osa jäänyt pois koulusta sodan aikana taloudellistenkin syiden vuoksi.

Luokalla oli ollut mm. Valto Laitinen, josta tuli kuuluisa pianisti, joka teki uransa Pariisissa. Sen jälkeen luokan juhlissa säestyksen hoiti Ahmed Riza.

Kuvassa Ahmed Riza, Irma Nikonen, Kaarina Kankaansyrjä, Liisa Mikkonen ja Pentti Simula. Koelyseon ”vitosilla” oli oma iso kuorma-auto abi-ajelussa. ”Koelyseon viitosten” Yo-juhlia vietettiin Kalastajatorpalla, illalla erottiin Tähtitornin mäellä – eikä sen jälkeen tavattu.

104

Koulunkäyntiä 60- ja 70-lukujen taitteessa Tapio Öhman Seuraavat muistot on koostettu Etu-Töölön lukion projektitoimikunnan alumnillemme Tapio Öhmanille esitetystä kysymyksistä. Kuvat ovat sekä Tapio Öhmanin kotialbumeista että koulun entisen opettajan kätköistä.

Koulun arkea Sisareni Marjut Öhman oli päässyt Tylyyn lukioon Hallituskadun tyttökoulusta. Itse olin Kaisaniemen kansakoulussa, josta lähdin pyrkimään oppikouluun. Silloin annettiin niin sanottuja sisaruspisteitä, joten se saattoi hieman helpottaa sisäänpääsyä. Tyly oli tuolloin valtion koulu, joka merkitsi tasokasta opetusta ja halpaa lukukausimaksua, 50 mk per lukukausi, ja mahdollisuutta päästä vapaaoppilaaksi. En ollut kansakoulussa mikään hyvä oppilas, joten en heti päässyt Tylyyn. Pis-

105

teeni riittivät Kruununhaassa Meritullinkadulla toimivaan Kulmakouluun, johon minut hyväksyttiin kesäkuussa 1966. Syksyllä, kun koulun piti alkaa klo 9, menin tuntia aikaisemmin seisoskelemaan Kulmakoulun nurkille. Kohta paikalle ryntäsi sisareni Marjut, joka ilmoitti: ”Pääsit Tylyyn, saksan luokalle, reksi lupasi”. Luokka oli IB, 42 oppilasta ja luokanvalvoja fil. maist. Laura Airikka, joka opetti ruotsia.

Koulun ilmapiiri oli vaativa, asiallinen, kurinalainen ja isänmaallinen. Opettajat olivat vanhan kansan arvokkaita ihmisiä. Kuria ja järjestystä vaalittiin. Tavoitteena oli alusta pitäen valmentaa menestymään ylioppilastutkinnossa. Se tehtiin selväksi, että täällä ei ole pakko olla.

Kouluaikana ei saanut tupakoida. Siitä seurasi kaksi tuntia jälki-istuntoa ja käytöksenalennus Käytävillä ei saanut juosta, ja välitunti oli vietettävä ulkona. Vain järjestäjät, kaksi per luokka, olivat sisällä. Tunnilla ei saanut syödä tai juoda mitään.

Tunnilla ei tietenkään sallittu puhumista muuten kuin vastattaessa. Koulun tiloja ja välineitä sai käyttää kerhomuotoiseen harrastustoimintaan vapaa-aikana. Muistaakseni kaupassa sai käydä välitunnilla. Kaikki oli sallittu, mikä ei ollut kielletty.

Aamuisin kokoonnuttiin ”rukouksiin” alimmaiseen voimistelusaliin opettajien huoneen eteen. Aamun avauksen piti yleensä joku uskonnonopettajista tai rehtori.

Joskus oli puhumassa Töölön seurakunnan kirkkoherra. Silloin oli puheessa totisesti paatosta. Kerran oli aamunavauksessa puhumassa tummapukuinen herrasmies, joka oli koulun entinen oppilas. Hän muisteli kokemuksiaan, ja kertoi, että hän oli aikoinaan saanut ehdot kirjanpidosta, joka oli aiemmin ilmeisesti ollut oppiaine Tylyssä. Myöhemmin samaisesta herrasta oli tullut Kauppakorkeakouluun kirjanpidon professori. Tämä antoi uskoa minullekin. Minulla oli matematiikassa viitonen ja olin siitä surullinen. Olin silloin ehkä 12 vuotta. Myöhemmin sain pitkästä matematiikasta lukion päästötodistukseen kympin ja kirjoitin laudaturin.

Opettajia teititeltiin ja sinuttelu ei ollut sallittua. Vasta lukion viimeisillä rupesimme sinuttelemaan nuorta ruotsinkielenopettajaa Marja-Liisa Kämäräistä ja voimistelunopettaja Pekka Paasia. Myöhästyneitä ei päästetty tipoittain sisään, vaan ovet menivät lukkoon, ja joku valvova opettaja tuli keskitetysti päästämään myöhästyneet oppilaat sisään. Jotkut rohkeimmat tulivat opettajien oven kautta sisään ja jotkut opettajat päästivät mattimyöhäisiä sisään samasta ovesta, vaikka sen oven käyttö oli periaatteessa oppilailta kielletty.

Kun opettaja tuli luokkaan, oppilaat nousivat seisomaan. Järjestäjä seisoi opettajan pöydän vieressä, ilmoitti poissaolijat, myöhästyneet ja läksyn. Kun opettaja kysyi, vastattiin seisaaltaan. Käännöslauseet ja laskut tehtiin liidulla taululle, josta ne yhdessä tarkastettiin. Lukiossa sai vastata istualtaan, paitsi rehtorin pitämillä tunneilla. Kävi nimittäin niin, että eräs tyttö vastasi kerran istualtaan vetelästä asennosta ja rehtori totesi, että tämän jälkeen vastataan seisaaltaan.

106

Opettajat pukeutuivat arvokkaasti, vanhemmat hyvinkin arvokkaasti tummiin pukuihin ja leninkeihin ja jakkupukuihin Lukion lopussa vuosina 1972 ja-73 nuoremmat naisopettajat pukeutuivat vapaammin. Alaluokilla 1966 alkaen pojat käyttivät farmareita ja sammareita.Tytöt käyttivät alaluokilla useasti hameita mutta lukioluokilla samettihousulinja yleistyi.

Jumppamaikat pukeutuivat kautta linjan rennosti, paitsi Veikko Mooses Rinne. Hänellä oli aina Al Capone -tyylinen liituraitapuku, tumma italialaistyyppinen lierihattu mallia ”Borsalino” ja pitkä ulsteri. Pallo lensi usein opettajanhuoneen ikkunasta pihalle ja kuului Mossen ääni: ” Pojat, menkää Väiskille, minä juon ensin kahvit. Joskus kahvitauko kesti koko tunnin!

Koululla oli maksullisen kouluruokailu. Ensimmäisinä vuosina oli kansakoulumallinen velli- ja puurolinja, mutta sitten tuli einestyyppinen keittiö. Ruokana oli kanaviillokkia, maksalaatikkoa, kalapuikkoja, makaronilaatikkoa leipää, voita ja maitoa. Lippuvihkoja sai ostaa rehtorin kansliasta 30 kappaleen erissä. Itse käytin paljon kouluruokailua, koska ruoka oli hyvää. Monilla oli myös eväät. Ne, joilla oli eväät, söivät luokassa. Ruokalassa söivät myös jotkut opettajat ja ruokailulla oli aina valvoja. Koulussa korostettiin lämpimän ruoan merkitystä kasvaville nuorille.

107

Muistan Suomen itsenäisyyden 50- vuotisjuhlan vuonna 1967, jossa fil. tri Kauko E. Joustela piti pitkän puheen, joka esitettiin lähes karjumalla. Suosionosoitukset olivat valtavat. Muistan myös Tylyn 50-vuotisjuhlan vuodelta 1969. Koulussa järjestettiin näyttely, jossa oli kuvia ja muistoja vanhoilta ajoilta. Entiset oppilaat vierailivat koulussa ja tunneilla. Pääjuhla järjestettiin muistaakseni Kauppakorkeakoulun juhlasalissa.

Toverisuhteet olivat hyvin luokkakeskeisiä. Meidän luokalla oli hyvä yhteishenki ja monet jatkoivat samassa joukossa ylioppilaaksi saakka. Toisia luokkia vastaan pelattiin luokkamatseja jalkapallossa, koripallossa ja jääkiekossa.

Alaluokilla luokkamme järjesti luokkajuhlat, johon vanhemmat tulivat vieraaksi ja ruoka tuotiin nyyttäriperiaatteella. Esitimme näytelmän, jossa minä esiinnyin kuninkaana. Ramppikuume oli hirvittävä, mutta se meni ohi kun esirippu nousi ja näin yleisön. Esirippu hajosi kesken näytöksen.

Kun ikää tuli lisää, toverisuhteet syvenivät Minulla oli kaksi tosi hyvää ystävää koulussa, joiden kanssa harjoiteltiin yhdessä matematiikkaa ja fysiikkaa. Tuomo Remeksestä tuli arkkitehti, Ilkka Joutsenesta diplomi-insinööri ja allekirjoittaneesta Tapio Öhmanista tekniikan lisensiaatti. Ei mennyt harjoittelu hukkaan.

Keskikoulussa järjestettiin joka kevät luokkaretki. Muistan retket Suomenlinnaan ja Solvallaan Kisakallioon ja Hämeenlinnaan. Sitten luokkaretket kiellettiin. Syynä oli meitä vanhemman VB-luokan luokkaretki Hankoon. Porukalla oli ollut mukana miestä väkevämpää. Valvova opettaja oli joutunut haeskelemaan porukkaa ympäri Hankoa ja osa oli löytynyt Hangon poliisiaseman putkasta. Opettaja oli palannut reippaan ryhmänsä kanssa itkien takaisin. Reksi piti porukalle puhuttelun, ja jollen väärin muista, luokkaretket kiellettiin.

Olin myös kiinnostunut kemiasta. Siinä minulla oli oivana aisaparina poika nimeltä Jussi Tallgren. Jussin perheessä Eirassa harrastettiin kotiviinin tekoa, ja Jussi johdatteli myös minut aiheeseen. Kun olimme abeja ja penkkarit lähestyivät, me päätimme repäistä. Sovimme, että tislataan omenaviinistä penkkareihin pontikkaa. Jussi hommasi isänsä firmasta kolvit, kolonnit, keittopullot ja muut tarvikkeet. Jonain lauantai-iltana myöhään hiippailimme Tallgrenien perheen keittiöön ja aloitimme keittopuuhat. Tunnelma oli mahtava. Keittiön ikkunasta näkyivät Eiran ja merellä kulkevien laivojen valot. Tiputtelu alkoi. Maistelimme hieman tuotosta, jolloin äänemme ilmeisesti nousi. Jussin isä heräsi, hiippaili keittiöön ja totesi: ”Luulin, että meillä on varkaita, mutta täällähän vain keitetään viinaa!” Keväällä tuli ylioppilaskirjoituksiin kemian jokeriksi alkoholit ja niiden valmistus. Sain tehtävästä hyvät pisteet, ja opettajani Aino Inkeri Rahiala ihmetteli käytännön tietojen syvyyttä.

108

Urheilupäiviä pidettiin Eläintarhassa tai Laaksossa tai Luukissa. Eltsussa oli luokkienväliset viestijuoksukilpailut. Väiskillä oli joskus opettajien ja oppilaiden välinen pesäpallo-ottelu. Kerran muistan 10 km maastolenkin Luukissa ja vastaavan hiihtolenkin talvella. Rehtorin pitämä Kontio-kerho oli aktiivinen. Kerho järjesti lintu- ja luontoretkiä Östersundomiin ja Viikkiin.

Poissaoloista pidettiin tarkkaan kirjaa. Kouluun piti tuoda huoltajan allekirjoittama todistus poissaolon syistä. Jotkut väärensivät vanhempiensa nimiä todistuksiin ja osa taisi jäädä kiinnikin. Itselläni oli poissaoloja vain vähän. Kolme myöhästymistä tiesi yhtä muistutusta päiväkirjaan ja kolmesta muistutuksesta sai automaattisesti tunnin jälki-istuntoa.

Tulevaa insinööriuraa opettajat ennustivat minulle jo alaluokilla . Kerran historian tunnilla opettaja Kristiina Lehtinen oli paatoksella kertonut venäläisten sortotoimista Suomea kohtaan mutta minäpoika keskustelin Nissilän Eeron kanssa viikonvaihteesta. Tähän ”Lehtiskä totesi: ”Koita nyt öömanni olla kiinnostunut isostavihasta vaikka oletkin niin kovasti insinöörin mallinen”. Suuni loksahti auki ja olin sanaton. Kuvaamataidon tunnilla opettaja Juntunen opetti väriympyrän terminologiaa ja minulla jostain syystä minulla kolahti ensin. Kuvaamataidon osalta harvinaista, se oli minulla 7. Juntunen hehkutti : ” Teillä ei ole mitään asiaa polyteekkin, paitsi ehkä Öömannilla”. Noihin aikoihin ei ollut aavistustakaan uravalinnasta, mutta näin jälkeen päin ajatellen nuo kehumiset nostattivat itsetuntoa alitajuisesti.

Koulu ja politiikka Politiikka oli läsnä jollain tavalla koko ajan.. Historian tunnilla opettaja oli pakotettu paasaamaan Paasikiven-Kekkosen linjaa ja YYA-sopimusta. Se tuntui jotenkin ristiriitaiselta, kun samalla arvostettiin Suomen itsenäisyyttä, joka oli armeijan ja sotilaiden avulla talvi- ja jatkosodissa säilytetty.

Varsinaisesti politiikka tuli kouluihin kouluneuvostojen myötä. Ennen vaalien järjestämistä perustettiin vanhimmista oppilaista ja opettajista jonkinlainen vaalilautakunta. Meidän luokalta rehtori nimesi lautakuntaan allekirjoittaneen. Ensimmäinen kokous pidettiin opettajainhuoneessa rehtorin johdolla muistaakseni alkutalvella 1973. Abeja ei näillä asioilla häiritty, joten vanhat eli VII-luokkalaiset pantiin töihin yhdessä opettajien kanssa. Ensimmäisessä kokouksessa suunniteltiin vaalien käytännönjärjestelyjä. Mietittiin vaalitoimitsijaryhmien kokoonpanoa. Tein ehdotuksen rehtorille, että opettajan pitäisi toimia kunkin ryhmän vastuullisena johtajana, koska vanhat eivät olleet vielä täysi-ikäisiä. Ehdotus meni läpi.

Eri poliittiset ryhmät laittoivat vaalimainoksiaan opettajanhuoneen edessä olevan tyttöjen jumppasalin ja juhlasalin pylväisiin ja seiniin. Niitä oli paljon ja osa oli aika hienoja. Rehtori ja opettajat hämmästelivät niitä. Vaalihuoneistona toimi kuvaa109

mataidon luokka. Siellä kukin vaalitoimitsijaryhmä vuorollaan otti äänestäjiä vastaan. Luokan piti olla tietysti koko ajan miehitetty, koska vaaliuurnaa ei saanut jättää yksin. Minun vuorolleni sattui se, kun abiturientit kävivät äänestämässä. Oli aika polleata antaa ohjeita vanhemmille oppilaille ja vielä tottelivatkin. Tunnelma oli aika virallinen.

Kun äänestysaika päättyi, vaalilautakunnan jäsenet ja rehtori veivät uurnan voimistelusaliin . Alkoi äänten lasku, jossa vaaliliittojen edustajat olivat läsnä tarkkailijoina. Muistaakseni oli vain kaksi ryhmittymää ”demarit” ja ”porvarit”. Kun tulokset oli laskettu jäimme muistaakseni rehtorin kanssa kahden voimistelusaliin. Hänelle oli tullut lehdistä mm. Helsingin Sanomista kyselyjä vaalituloksesta. Rehtorin pyynnöstä laskin laskutikulla äänestysaktiivisuusprosentin sekä vasemmiston ja oikeiston saamat prosenttiosuudet. Tämän jälkeen sammutin valo salista, rehtori kiitti minua ja lähti ilmoittamaan tulosta. Minä lähdin kotiin tuntien itseni tärkeäksi.

Vapaa-aika Vapaa-aikaa oli minusta enemmän kuin nykyajan lukiolaisilla. Hyvin oli aikaa käydä leffassa , bileissä tai kaupungilla. Läksyt ehdittiin silti hoitaa, jos niin halusi.

Alaluokilla käytiin pelaamassa kavereiden luona jotain peliä tai vaikka pelaamassa futista Väiskillä. Viikonloppuisin mentiin kavereiden luo yöksi.

110

Minä en käynyt töissä kesken kouluvuoden enkä muista monen muunkaan käyneen. Ehkä jotkut jakoivat lehtiä tai mainoksia. Monilla oli lukioaikana kesätyöpaikka. Itse oli työssä kesinä 1972 ja 1973 noin kaksi kuukautta. Muistan, että monet muutkin olivat. Rahankäyttö oli kai aika yksilöllistä. Minä ainakin tuhlasin kaikki palkkarahat kesällä.

Tulevaisuus Tulevaisuuden suunnitelmista en muista tarkkaan. Kai sitä ammatista haaveiltiin.

Minulle oli tärkeätä hankkia akateeminen tutkinto, koska se takasi silloin varman työpaikan ja hyvän palkan. Minulle alkoi kirkastua tulevaisuuden ura lukion lopulla. Pärjäsin niin hyvin matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa, että Otaniemi ja Poli alkoivat olla ainoa kohde.

Joskus pelotti ehkä hieman. Tajusi sen, että turvallinen luokka ja koulu jää peruuttamattomasti taakse. Ystävyyssuhteiden mahdollinen katkeaminen tuntui pahalta.

Koulu oli minulle tärkeä ja luokkamme oli minusta niin hyvä ja mukava varsinkin lukiossa, että muistoja minulla on todella paljon.Onnistuin kovalla työllä saamaan niin hyvän lukion päästötodistuksen ja lisäksi kirjoitukset menivät suorastaan loistavasti.

Valmistuin diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta Otaniemestä 1979.

Lähdin heti armeijaan. Alkupalveluksen jälkeen minut komennettiin upseerikouluun ja minut kotiutettiin vänrikkinä. Sain heti armeijan jälkeen töitä eräästä energia-alan konsulttitoimistosta ja myöhemmin pääsin töihin Helsingin Energiaan, silloin Helsingin Kaupungin Energialaitokseen. Aloitin jatko-opinnot Otaniemessä 1983 ja valmistuin tekniikan lisensiaatiksi 1989. Monipuolisten työvuosien jälkeen eläkepäivät koittivat vuonna 2015.

111

Meistä tuli meitä Mikael Sokero Elämäni paras “päätös” oli pyrkiä Tylyyn. Ymmärsin vasta paljon myöhemmin, että 2003–2006 olivat ne vuodet, jolloin minusta tuli minä. Hyvä niin. Minusta lukiossa tärkeintä oli elää niin, että jää tarinoita kerrottavaksi myöhemmin. Tässä niistä muutama.

En oikeastaan päättänyt pyrkiä Etu-Töölön lukioon. Koko koulua ei ollut minulle edes olemassa, ennen kuin selailin ysiluokkalaisille jaettua lukio-opasta. Talous-painotus, ei todellakaan mun juttu. Olin sillä kannalla, että jatkaisin Suutarilan lukioon. Se olisi helppoa, ajattelin. Siellä rakennus oli sama kuin yläasteella. Luokat olivat vain siellä Linnunradan leikkipuiston päässä taloa. Oli projektorit, uutta teknologiaa. Sitä paitsi asuimme koulun vieressä. Voisin edelleen nukkua myöhään. Monet olivat jatkamassa samaan lukioon. Opinto-ohjaaja kannusti.

No eihän se niin kuitenkaan mennyt. Loppujen lopuksi isäni täytti puolestani listan lukioista, joihin hain. Luonnontiedelukio, Norssi, Ogeli, Tyly, Suutarila. Piti kuulemma hakea sellaisiin lukioihin, joissa olisi suunnilleen sama pääsyraja, kuin minulla lukuaineiden keskiarvo. Siellä on motivoitunutta porukkaa. Jätetään Suutarila sinne perälle varmuudeksi.

Joskus kesällä, ehkä kesäkuun lopussa, tuli tieto lukioihin valituista. Etu-Töölön lukio. Missäköhän se on, mietin. En suoraan sanottuna tuntenut Helsingin keskustaa lainkaan. Suutarilasta ei lähdetty keskustaan, ellei ollut pakko. Se pakko oli käytännössä kaksi kertaa vuodessa: ilotulituksen SM-kisat Kaivarissa ja Vappu.

Bussi 70T meni “kätevästi” Suutarilasta Kamppiin. Katsoin puhelinluettelon kartasta, että pitäisi jäädä pois jossain Runeberginkadulla. Jään jossain ja kyselen sitten suuntaa ihmisiltä siellä. Nokian 3310:stä ei ollut mitään iloa, ja kaiken lisäksi saldo oli loppu. Hankenin edessä joku onneksi neuvoi.

T-paita ja sen alla pitkähihainen paita. Farkkujen lahkeiden piti mennä skeittikenkien kantapään alle. Ajan myötä lahje kului ja jäljelle jäi vain likaiset reunat. Jännitti. En tuntenut ketään, tiesin vain, että kavereiden kaveri on tulossa samaan lukioon.

Huomasin pian, että suunnilleen kaikki olivat samassa tilanteessa. Se yhdisti.

Töölöläiset, jotka olivat olleet Tylyssä jo yläasteen, tunsivat toisensa hyvin. Melkein kaikki muut yhden tai kaksi. Koulussa käyminen oli ihan samanlaista. Uutta oli erityisesti se, että opiskeltiin filosofiaa, psykologiaa ja kaikilla, tai ainakin melkein kaikilla, oli oma kaappi. Cool.

112

Filosofiasta tuli nopeasti lempiaineeni, koska tunneilla sai ihmetellä aivan uusia kysymyksiä. Opettaja Juha Eerolainen oli miellyttävä, pehmeä-ääninen ja risupartainen mies, jolla oli aina intoa väitellä opiskelijoiden kanssa. Matrix 3 oli tulossa pian leffoihin, ja löimme Eerolaisen kanssa vetoa siitä, olisiko elokuvan teoreettisena viitekehyksenä karteesiolainen ajattelu. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä se tarkoitti, mutta toki olin sitä mieltä, että ei missään tapauksessa. Häviäjän tulisi käsikirjoittaa Matrix 4 -elokuva ja lähettää se Wachowskin veljeksille (sittemmin molemmat korjasivat sukupuolensa oletettavasti naiseksi). Joulun jälkeen Juha Eerolainen oli tulostanut lähettämänsä sähköpostin, jossa hän kuvaili Wachowskeille, että oli hävinnyt vedon oppilaalleen ja tässä lähettää lyhyen käsikirjoituksen Matrix 4 -elokuvaa varten. Kaikki, jotka ovat nähneet trilogian viimeisen osan ymmärtävät, kuinka vaikea tehtävä tuo oli. Filosofia oli mun juttu.

Koulussa käytiin ennen kaikkea ihmisten takia. Siinä samassa onneksi yleissivistyttiin. Tunneilla oli usein hauskaa, jos ei nukuttu. Usein nukuttiin. Mbarissa, Javassa, Amarillossa ja Stokkan yläkerrassa oli parhaat kahvilat, koska niissä sai polttaa tupakkaa. Ikäraja astui voimaan vasta myöhemmin. Sitten mentiin Strindbergille, se oli kymmeneen asti auki. Kursseihin panostettiin sen verran, että jotain opittiin ja läpi päästiin hyvin arvosanoin.

Parasta oli, kun uusi jakso vaihtui ja poissaolot nollaantuivat. Jokaisella oli kolmen poissaolon kiintiö, jota ei pitänyt selvittää. Kolmen ylittävät poissaolot piti kaikki selvittää. Selvityksiä vastaanotettiin opolassa. Kaikilla oli vihko, johon poissaolot kirjattiin, ja jokaisen poissaolon perässä piti olla huoltajan allekirjoitus. Tuskin oli oikeasti. Abivuonna osa sai allekirjoittaa itse. 2005 loppukeväästä, viidennessä jaksossa, olin kirjannut jotain suunnilleen “migreeni”, “aamupahoinvointi” (mitä ihmettä, miten tämä meni koskaan läpi?) ja “Metallican keikan jonotus”. Äidinkielen opettaja Juha Andersson, iso mies, jonka rintakarvat pakenivat kauluspaidan kaula-aukosta kohti taivasta, sanoi: Espoossa meni vaan pari tuntia, ja löi leiman vihkoon.

Vanhojen tanssit. Vuokrasimme 150 € hintaan lahtelaiselta romuralliyrittäjältä valkoisen Amerikasta tuodun limusiinin. Kuljettaja ei sisältynyt hintaan. Kattoikkuna ei mennyt kunnolla kiinni, Lahdentiellä vilutti. Ei ollut stereoita, vaikka luvattiin. Kuljettajalle, Johannalle Siltiksestä, lupasimme palkkioksi koko illan kyydittämisestä kakun. Tanssit olivat Hotel Arthurissa. 15 minuuttia ennen alkua päälleni kaatui noin litra steariinia, kun sukulaiseni saapuivat iloisesti juhlapaikalle ja ulkolyhty tarttui takin liepeeseen. Lainasin Lasselta housut. Videolta myöhemmin katsoin, että lahkeet olivat ainakin 5 senttiä liian lyhyet ja sen todellakin huomasi, että ylin nappi ei ollut kiinni. Jatkoilla Gloriassa oli kivaa. Hyvissä ajoin ennen puoltayötä olin alasti pöydällä. Seuraavana päivänä palautimme limusiinin. En kyllä muista miten.

113

Kolme vuotta meni nopeasti ja hitaasti. Tuntuu, että silloin on elänyt enemmän, kuin koskaan. Kirjoituksista ei tarvinnut ottaa paineita, koska olin päättänyt, etten aio kirjoittaa hyviä papereita. Miksi panostaa, jos muut yliopistoon pyrkivät saavat kuitenkin paremmat lähtöpisteet? Teen pääsykokeen särmästi, se riittää.

Lakkiaispäivä. Koulun sisäpihalla odotetaan, Sergei oli myöhässä. Ei ollut yllätys.

Lakkiaisjuhlassa sain stipendin kansainvälisyydestä. Suomi oli juuri noussut kaikkien maailman rehtoreiden ja opettajien tietoisuuteen Pisa-menestyksen johdosta, ja Tylyssä ravasi kaiken maailman herraa ja rouvaa vaikka mistä. Me opiskelijat esittelimme koulujärjestelmän. Minä koordinoin. Lakkiaisjuhla oli puuduttava ja pitkä. Tylyn senioreiden puhe oli mainio. Juhlapuhuja kehotti pitämään välivuosia jos siltä tuntui. Se kolahti. Taisin pitää pari. Ihan hyvä minusta kuitenkin tuli.

Mitä jos en olisi koskaan pyrkinyt Tylyyn? Mahdoton sanoa. Ehkä en olisi koskaan hakenut valtiotieteelliseen tiedekuntaan kehitysmaatutkimuksen pääaineeseen. Ehkä en olisi koskaan arvostanut yliopisto-opintoja ylipäänsä. En olisi tavannut maailman inspiroivimpia, hauskimpia ja rakastettavimpia ihmisiä, jotka ovat edelleen kiinteästi elämässäni. Hyvä niin. Ehkä en olisi saanut myötätuntoista ja kannustavaa opetusta.

Kiitos Tyly siitä, että minusta tuli minä. Vaikka en tiennyt sitä haluavanikaan.

114

Kerran Tyly, aina Tyly Iida Virtanen Tyly on paljon kaikkea muuta kuin vain koulu, jossa lukio-opintoni suoritin. Vuodet Tylyssä toi mukanaan arkielämän YYA-sopimuksen. Itse pyrin kaikenlaisella toiminnallani luomaan kouluun yhteishenkeä ja edistämään Tylyä kehittymään kouluna. Toisinaan taas sain itse tarvitsemani tuen ja avun sekä opintoihin liittyen että henkilökohtaisessa elämässäkin. Tylyssä aistiin ylös kirjoittamattoman säännön YYA eli ystävyys, yhteistyö ja avunanto. Tuli mitä tahansa arjessa vastaan, aina löytyi joku, joka auttoi ja nosti ylös silloinkin kun ei itse jaksanut. Toisinaan itse aukesi tilaisuuksia toimia samoin toisia ihmisiä auttaen.

Auttaminen kun itselleni on sydämenasia, pääsin sitä tekemään tullessani valituksi tutorien mahtavaan joukkoon lukion toiselle vuodelle. Sain käyttää omaa jo hyvin karttunutta tietopankkia Tylystä ohjatessani ja neuvoessani uusia ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Tutorina toimiminen oli ikään kuin lopullinen lähtölaukaus toimimiselle Tylyn yhteisöllisissä tapahtumissa.

Tylyssä sain oman osaamisen vahvuusalueet käyttööni. Jälkeenpäin tajusin, että sain enemmän vastuuta ja valtaa kuin olisin koskaan osannut ajatella saavani. Kykyni vastuunkantajana siis huomattiin, mikä tietenkin lämmittää mieltä. Urheilu näytteli pääosaa liikunnallisen osaamiseni ja kiinnostukseni kautta, kun sain kunnian toimia päävastuussa toiminnanjohtajana Tylyn tyttöjen urheilujoukkueissa ja edustaa kapteenina turnauksissa. Tärkein opetus oli muuttuvissa tilanteissa hallinnan ottaminen ja joukkueen kokonaisvaltainen johtaminen.

Yhteisöllinen toiminta on ollut kuitenkin muutakin kuin urheilua. Urheilutoiminnan lisäksi pääsin toteuttamaan itseäni koulun juhlien organisoinnissa. Olin mukana järjestämässä Suomi 100-itsenäisyyspäivän juhlaa ja useamman kerran olen myös ollut vanhojen tansseissa mukana eri tehtävissä.

Tylystä mieleenpainuvin asia on yksi ylitse muiden mahtavat opettajat Empaattisuus, avuliaisuus, suuri sydän ja joustavuus ovat juuri oikeita avainsanoja kuvaamaan huippua opettajakuntaamme, jotka tekevät työaikansa äärirajoilla kaikkensa meidän opiskelijoiden menestyksen eteen. Suurin osa työstä on joskus sitä, mikä vähiten näkyy ulospäin. Opettajille kuuluu äärettömän suuri kiitos, teette työksenne yhtä tärkeimmistä ammateista ikinä. Ilman teitä ei olisi meitä ylioppilaita. Ja te ette vain pelkästään opeta kukin eri oppiaineita, vaan kasvatatte meidät elämään tuolla omalla vankalla elämänkokemuksellanne Kerran TYLY, aina TYLY!

115

Muistojeni Tyly Erik Tiessalo “Tylyssä oli helppoa sulautua osaksi Tylyn mahtavaa joukkoa, mahtava porukka mukana kaikessa, mitä tehtiin! Tylyssä sai myös kaiken tarvittavan tuen ja ymmärryksen juuri silloin kun sen tarvitsi.”

Näin lämpimästi muistelee opinahjoaan eräs Etu-Töölön lukiosta vuonna 2018 valmistunut opiskelija. Tyly on jättänyt kauniin jäljen ja mukavia muistoja opiskelijoiden sydämiin jo sadan vuoden ajan. Koulun juhlavuoden kunniaksi pyysimme entisiä tylyläisiä kertomaan rakkaimmat koulumuistonsa. Vastauksia kyselyyn tuli runsaasti: tarinoita saimme seitsemältä vuosikymmeneltä.

1950- ja 1960-luku: hartauksia ja lusikkaruokaa “Aamuhartaus oli joka aamu, ja kun asuin melkein koulun vieressä, usein myöhästyin kun lähdin kotoa liian myöhään. Vahtimestari Niemi oli tiukka, eikä päästänyt sisään kun vasta hartaushetken jälkeen, ja taas tuli muikkari! Viidennellä luokalla, kolme vuotta ennen kirjoituksia, pukeuduttiin pikkutytöiksi ja -pojiksi, koska seuraavana vuonna mentiin lukioon kuudennelle luokalle, ja silloin aikuistuminen alkoi.”

“Säestin usein aamuhartauksia harmonilla. Joskus tulin niin myöhään kouluun, että alaovi oli jo lukossa. Jouduin näyttelemään vaksille, että minun pitää päästä soittamaan aamuhartauteen. Hän päästi minut sisään ja juoksin juhlasaliin, jossa luokat jo seisoivat ojennuksessa. Juoksin harmonin luo ja heitin jalkani helmat heilahtaen tuolin yli ja aloin soittaa. Tohtori Tapionlinna otti minut puhutteluun ja sanoi, että hienot naiset eivät koskaan istuudu noin. Pidimme harjoitukset kuinka tuolille istutaan tyylikkäästi.”

Ajalle tyypilliset aamuhartaudet ovat säilyneet hyvin 50- ja 60-luvulla koulussa opiskelleiden muistoissa. Niiden perinnettä jatkavat koulussa nykyäänkin silloin tällöin radiosta kuultavat aamunavaukset. Vahtimestari ei tosin enää myöhästelijöitä pidättele – ovikoodilla pääsevät uneliaatkin opiskelijat sisään myös aamunavausten aikana.

Mukavat opettajat ja mielenkiintoiset persoonat ovat aina kuuluneet Tylyyn. Tiukan vahtimestarin ja hänen moottoripyöränsä lisäksi 50- ja 60-lukujen opiskelijoiden muistoissa mainitaan useita mieleen jääneitä opettajia.

“Kerttu Luukannel, kuvisope, mahtava persoona. Tuntui kuin olisimme kaikki jonkinsortin taiteilijoita. Teimme kuvataidevihkon, jokainen omansa, johon keräsim116

me tietoa enimmäkseen suomalaisista kuvataiteilijoista. Ja liitimme kuvia aikakausilehdistä, leikkeleitä, mitä vain käsiimme saimme eri taiteilijoiden teoksista. Hän käytti niitä ihan ulkomaita myöten näytillä. Ja joku meistä luovutti omansa opetusmateriaalinäytteenä, jos muistan oikein, ihan Amerikkoihin asti. Ateneumissa käytiin ahkerasti. Kerttu avasi meidän silmät taiteen ympyröihin.”

“Muiskua (maisteri Terttu Iso-Moisiota) kiusattiin tai hänelle tehtiin jäynää aina tilaisuuden tullen; pojat olivat naulakoilla tupakalla, kun Muisku oli välituntivalvojana. Tupakat laitettiin kaktuksen piikkeihin käryämään ja Muiskulle huudettiin: hei maisteri, kaktus polttaa tupakkaa! – – Poikien urheilutunnilla me menimme Väiskille, mutta kun jumppamaikkamme Mosse kurvasi kaljoille Kerhoseen, ei futispeli alkanutkaan, vaan tupakat esiin ja kentän laidalle juttelemaan.”

“Oli tosi nastaa olla skolessa kavereiden kanssa ja puhua Beatleseistä. Ruotsin maikka Siirala soitti haitaria. Hissamaikka Kake sanoi ‘nouskaa, oppilaat. Saatte lähteä välitunnille.’”

Ajan tylyläiset muistavat nykysilmin katsottuna yksipuolisen kouluruoan. Listalla oli käytännössä vain keittoja ja puuroja: “kaikki oli lusikalla syötävää”, muistelee entinen opiskelija. Leipää ei tarjottu – jos sitä halusi, se piti tuoda itse. Rusinaja lihakeitto sekä ruispuuro mainitaan tarinoissa ruokina, jotka ovat erityisesti jääneet mieleen. Ruispuurossa kelluneita jauhoklimppejä kuvaillaan peräti karmeiksi.

1970- ja 1980-luku: uudistuksia, kanaviillokkia ja Golgatan Olga “Muistelen, että muun muassa matikan kokeissa opettaja laittoi tehtävät taululle, ja itse piti ne sieltä ruutupaperille kopsata ja yrittää löytää ratkaisut kysymyksiin. Valmiita koepapereita ei ollut. Kansakoulussa ensimmäinen vieras kieli oli englanti, TYLYssä tuli valittua ehkä sen vuoksi toiseksi vieraaksi kieleksi ruotsi. Sitten 7. luokalla saksa, kahdeksannella englanti uudestaan sekä lukiossa ranska. Matemaattisesti olin kehno.”

70-luvun peruskoulu-uudistus kosketti myös Tylyä. Yhteislyseon valtakausi päättyi, kun laitos jaettiin yläasteeksi ja lukioksi. 80-luvun alussa muutettiin lukio kurssimuotoiseksi, ja myöhemmin 80-luvulla tehtiin lisää uudistuksia. Myös kouluruoka monipuolistui, ja Tylyn entiset opiskelijat kehuvat erityisesti kanaviillokkia, jota jotkut heistä innostuvat kuvailemaan jopa herkuksi. Ruoka oli ensin ilmaista vain yläastelaisille, mutta pian aterioiden maksullisuus poistettiin lukiostakin.

“Kaunista oli klassinen arkkitehtuuri. Modernista koulusta Tylyyn tultuani ihmettelin kuitenkin, että vesijohdot oli ympäröity sideharsolla, tyttöjen vessoissa ei ollut ovia, ei ollut kielistudiota. Yhtenä vuonna myöhään syksyllä oli lämmitys poikki pidempään, mistä nousi meteli lehtiin asti.”

117

Koulurakennuksen rapistuneeseen kuntoon herättiin 70-luvun lopulla. 80-luvun alussa rakennuksessa suoritettiin laajoja remontointitöitä, jotka saatiin päätökseen ennen vuoden 1982 kevätlukukauden alkua.

70- ja 80-lukujen muistetuin persoona Tylyssä lienee uskontoa opettanut Marjatta Saarenpää, jota myös Golgatan Olgaksi kutsuttiin. Olga jäi lähtemättömästi monen opiskelijan mieleen omaperäisten sutkautustensa ja tapojensa ansiosta.

“Hyviä muistoja opettajista, monenlaisia persoonia. Paras ja pelottavin opettaja oli Marjatta Saarenpää, jota ‘salassa’ kutsuttiin Olgaksi. Hänen sloganinsa oli: ‘Kyll miekii ossaan!’”

“Ussamaikka Golgatan Olga: ‘voi teitä härskit sillit, kun ette muista mitä Luther sanoi!’” “(Mieleeni on jäänyt) Marjatta Saarenpään tapa rikkoa karttakeppejä - varmaankin kurinpidollisissa ja hyvää tarkoittavissa opetustilanteissa. Senpä takia annoimme hänelle vaaleanpunaisen karttakepin.”

Ajan opiskelijat muistavat lämmöllä erityisesti kavereita, kuvaamataidon tunteja sekä toukokuisia linturetkiä, joita varten sai koulusta vapaata. Myös yhteenkuuluvuuden tunne ja mukavat välitunnit muistetaan hyvin.

“Välitunnilla haettiin herkkuja Elannon myymälästä: usein ranskista tai pitkiä viinereitä. Kesäkioskin aukeaminen Kauppiksen luona toi toukokuun koulupäiviin huoletonta kesäfiilistä, sieltä ostettiin jätskiä ja irtokarkkeja.”

Opiskelijoiden mukaan Tylyssä oli vaikeaa lähinnä vain veriletuista ja 80-luvun alkupuolen kylmistä talvista selviytyminen.

1990-luku: juhlia, nakkikastiketta ja nuoria kuuluisuuksia “(Muistan) hyppytunnit lukiossa täysi-ikäisenä, jotka vietettiin Pub Petessä. Välillä oli vaikeaa mennä kotiin iltapäivällä pikkuhiprakassa.”

“Kerran eräs oppilas poltti tupakkaa tunnilla istuen pulpetin alla. Itse sain kerran puhuttelun kun heitin kaverille omenan joka osuikin opettajaan. – – Hyppytunnit vietettiin Pub Petessä. Koulun portin aukko oli aika nafti, ja olin vieressä tupakkapaikalla näkemässä, kun abi kaahasi portista sisään, muttei osunut kohdalle ja törmäsi muuriin. Ei ihmisvahinkoja, auto meni lunastukseen.”

“Jossain lukukauden päätösjuhlassa opettajilla oli oma esitys. En edes muista mistä kertoi, mutta oli hauska ja hyvää heittäytymistä. Keväällä 1996 Marleena Mantere 118

piti hienon ylioppilaspuheen, joka sai nauramaan ja liikutuksen kyyneliin. Hän yhdisti Tylyn oppilaiden maailman Puolen hehtaarin metsän meininkiin.”

90-luku toi Tylyyn viihdettä ja villiä juhlahumua. Monet opiskelijat muistavat vuosikymmeneltä erityisesti ensimmäiset Abi-show’t, hauskat joulujuhlat, lakkiaiset ja uskonnolliset tilaisuudet, joihin saattoivat uskonnottomatkin joutua esiintyjiksi.

Juhlat olivat omiaan piristämään mielialaa ja luomaan uusia ihmissuhteita.

“Tutustuin lukiossa ihmisiin, jotka ovat yhä parhaita ystäviäni. Legendaariseksi jäi yhden tytön lausahdus: ‘Tässähän on sopiva porukka lähtemään meidän mökille.’

En itse tuntenut muita kovin hyvin ja olin paikalla sattumalta. Lähdin silti mukaan mökille ja samalla reissulla ollut Jonna on nykyään lapseni kummi, minä olin Jonnan häissä kaaso ja olemme läheiset ystävät edelleen, vaikka kirjoituksista on yli 20 vuotta.”

90-luvun tylyläisten muistoissa nousee esiin useita silloisia koulukavereita ja nykyään julkisuudesta tuttuja henkilöitä, kuten Jaajo Linnonmaa ja Mikko Leppilampi. Lieneekö avain menestykseen annettu juuri Tylyssä?

2000- ja 2010-luku: opiskelua ja osallistumista “Tylyssä oli helppoa kasvaa teinistä täysi-ikäiseksi. Varsinkin oman luokanvalvojan Pekan kannustus lämmittää mieltä vieläkin.”

“Muistan kun odotin, että pääsen ottamaan ruokaa, niin Jari tulee bussikortin avulla jonon ohitse ja sanoi aina jotain hauskaa!”

“Yksi parhaista jutuista Tylyssä oli se, että Jesse päästi aina musaluokkaan soittamaan hypärien ajaksi ja koulupäivän loputtuakin. Rehellisesti myös Laura Kotirinnan vitsit piristivät päivää 100-prosenttisesti. Yksi lämpimimmistä muistoista oli tokana vuonna musikaalissa ollessa se, miten mukavaa meillä oli Suvi Reijosen kanssa sitä tehdä.”

2000- ja 2010-luvun tylyläisten muistoissa korostuvat jälleen opettajat. Positiivista, kannustavaa ja tempauksillaan ilahduttavaa henkilökuntaa kehutaan ahkerasti. Kiitoksia saavat muun muassa Jesse Vierelä, Jari Salmivainio ja ihanaksi kuvailtu uskonnonopettaja Satu Vierimaa.

119

“Ruoka loppui vikalla ruokiksella ja saatiin omenoita.”

Ruoista viime vuosien opiskelijat muistavat erityisesti makaronilaatikon ja kylmän makaronisalaatin. Kalapuikot ja pinaattiletut, monen opiskelijan suosikkiruoat, saavat myös kehuja. Kursseista muistellaan lämmöllä varsinkin suosittuja yrittäjyyskursseja. “Juhanin matikkaa” kuvaillaan vaikeaksi. Erilaiset koulutyön ohessa järjestetyt tapahtumat ovat jääneet niihin osallistuneiden tylyläisten mieliin hyvinä muistoina.

“Ikimuistoista oli johtaa kolmen lukiovuoden ajan kapteenina Tylyn urheilutoimintaa. Siitä jäi pysyvä muisto ja se opetti paljon siitä, kuinka Tylyn urheilijat eivät luovuta, vaikka kriisejä tulee vastaan turnausten alla. Myös kapteenina toimiminen kasvatti itseluottamusta ja muutenkin henkistä kanttia johtajana.”

“Muistoni Tylystä ovat lämpimät. Aktiivisuus opiskelijoiden parissa oli huippua, ja yksiä parhaimpia hetkiä olivat koripalloturnaukset sekä pesäpallopelit.”

Tyly, älä ikinä muutu!

Tylyssä on sen satavuotisen historian aikana saanut sivistyksensä moni suomalainen. Määrä on kuitenkin pieni verrattuna koulusta jääneisiin mukaviin muistoihin, joita on moninkertaisesti. Näitä muistoja syntyy jatkuvasti lisää.

Joka vuosi lähtee koulustamme suuri joukko opiskelijoita uuden joukon tullessa pian heidän tilalleen. Omat muistot vie jokainen mukanaan, mutta Tylyn kuuluisa, verrattomia muistoja synnyttävä yhteishenki ei katoa minnekään. Tyly pysyy samana Tylynä – lipunkantajat vain vaihtuvat. Tätä me tylyläiset arvostamme. Erään entisen opiskelijan sanoin: Tyly, älä ikinä muutu!

120

Muistoja Etu-Töölön lukion ja Carl-Maria-von-Weber Gymnasiumin välisestä ystävyyskoulutoiminnasta Pekka Salo Etu-Töölön lukiolla ja saksalaisella Carl-Maria-von-Weber-Gymnasiumilla oli vilkasta leirikoulutoimintaa 1990-luvun alkupuolelta 2000-luvun alkupuolelle.

Olin niissä kaikissa mukana Etu-Töölön lukion historian opettajana niin Suomessa kuin Saksassakin. Carl-Maria-von-Weber-Gymnasium sijaitsee PohjoisSaksassa Schlesvig-Holsteinin osavaltiossa Eutinin kaupungissa.

Vuonna 1833 hyväksyttiin Eutinissa arkkitehdin suunnitelmat koulurakennuksen rakentamiseksi, ja rakentaminen aloitettiinkin. Näin sai koulurakennus alkunsa. Itse päärakennukseen, joka on yhä edelleenkin opetuskäytössä, on myöhemmin rakennettu lisäsiipi. Koulu oli Etu-Töölön lukion ystävyyskoulu Saksassa.

Eutinin kaupungissa on vaikuttanut 1800-luvulla mm. säveltäjämestari Carl Maria von Weber . Hänen sävellyksensä ovat kautta maailman tunnettuja klassisen musiikin teoksia. Ystävyyskoulumme on nimettykin hänen mukaansa.

Toinen Saksan historian huomattava Eutinissa vaikuttanut henkilö 1800-luvulla on ollut Johann Heinrich Voss. Hän toimi Eutinissa rehtorina ja myöhemmin professorina Heidelbergin yliopistossa. Hän on kääntänyt kreikan kielestä saksaksi mm.

Iliaan ja Odysseian.

Eutinissa oli syntynyt myös kuuluisa taidemaalari Wilhelm Tischbein. Hän on mm. maalannut muotokuvan tuttavastaan suuresta saksalaisesta runoilijasta Johann Wilhelm von Goethesta tämän Italian matkalla.

Eutinissa on myös vesihaudan ympäröimä linna, jossa kerrotaan käyneen nuorena myös Anhalt-Zerbstin ruhtinaan tyttären. Stettinissä syntyneestä alkujaan saksalaisesta prinsessa Sofia Augusta Fredrikasta tuli sittemmin Katarina II eli Venäjän keisarinna Katarina Suuri.

Vierailut Eutinin linnassa kuuluivat aina EtuTöölön lukion leirikoululaisten ohjelmaan.

Meidän vakiokohteisiimme Saksassa kuuluivat aina vierailut Lyypekissä , joskus useammin kuin kerran viikossa ja kokopäiväretket Hampuriin. Myös Kielin kaupungissa kä121

vimme. Miljoonakaupunki Hampuri oli runsaine nuorisokulttuurin tavaroineen opiskelijoittemme ehdoton ykkönen.

Marras-joulukuussa 1995 matkallamme mukana oli myös Etu-Töölön lukion opiskelijoiden kuoron ja orkesterin jäseniä. He esiintyivät kahdessa juhlassa. Toinen oli itse koulussa ja toinen Eutinin kirkossa. Kuoromme lauloi suomalaisia adventti- ja joululauluja. Lisäksi jo menomatkalla Suomesta Lyypekkiin laivassa ja myöhemmin Carl-Maria-von-Weber-Gymnasiumissa koulun järjestämässä juhlassa esiintyivät myös koulumme tiernapojat ja joulupukki.

Toukokuisilta leirikoulumatkoiltamme Hansapark-huvipuisto jäi joidenkin mieleen hurjista laitteistaan, myöskin Coconut-disko valtaisan kokonsa ja musiikin johdosta. Viikonloppuisin saksalaiset isäntäperheet järjestivät suomalaisnuorille omaa ohjelmaa. Tällöin liikuttiin heidän autoillaan kauaksikin Eutinin kaupungista pitkin Pohjois-Saksaa. Teimme kerran myös pitkän polkupyöräretken pitkin Itä-Holsteinin maaseudun pikkuteitä. Myöskin vesihiihtoa on ollut tarjolla.

Erään kerran minulle ja suomalaiskollegoilleni tarjoutui tilaisuus päästä tutustumaan Hallig Hoogen -saareen. Matkustimme Pohjanmeren rannikolle. Sieltä jatkoimme aluksella runsaan parin tunnin verran Nordfriesenlandin piirikuntaan Pohjanmerellä, jossa Hallig Hooge -saari sijaitsee. Sinne on koottu näyttelyyn Pohjanmeren ja sen saarten eliöstöä. Myös Pohjanmeren saarten asukkaiden esineistöä on tässä näyttelyssä.

Carl-Maria-von-Weber-Gymnasium on vanha, arvostettu lukio. Koulun opetussuunnitelmassa on edelleen myös latinan kieli, jonka opiskelu on aloitettu jo alemmilla luokilla. Latina oppiaineena on säilyttänyt asemansa niin Saksassa kuin myöskin muissa vanhoissa eurooppalaisissa sivistysmaissa.

Etu-Töölön lukion Saksan leirikoulumatka sattui toisinaan meidän koeviikollemme. Tällöin lukiolaisemme suorittivat koeviikon kokeitaan Carl-Maria-von-Weber-Gymnasiumin tiloissa.

Opiskelijat tulivat usein pidempienkin matkojen päästä Carl-Maria-von-Weber-Gymnasiumiin, jopa Hampurin alueeltakin asti. Samoin opettajilla olivat työmatkat pitkiä. Saksan hyvillä ja nopeilla Autobahneilla matka taittui kuitenkin sangen nopeasti.

122

Etu-Töölön opiskelijoille oli koulun alkamisaika Saksassa yllätys. Koulu alkoi aamuisin klo 7.30. Opettajat eivät suhtautuneet yhtä suopeasti myöhästymisiin kuin Suomessa. Kun saksalaisen isäntäperheen oppilas lähti varsin aikaisin kouluun pitkänkin matkan päästä, hänen suomalaisen vieraansa piti lähteä yhtä matkaa, koska hän seurasi tämän oppitunteja. Aikainen herätys oli monelle suomalaisopiskelijalle uutta. Koulumatkakin oli Saksassa usein paljon pidempi kuin mihin monet olivat tottuneet Helsingissä.

Onneksi ryhmämme opiskelijoista ei kukaan sairastunut Saksassa. Kerran jouduin viemään erään opiskelijoistamme sairaalaan loukkaantuneen jalan vuoksi. Saksalaislääkäri tutki jalan ja antoi asianmukaiset hoitomääräykset meille mukaan. Tilanteesta selvittiin kuitenkin pelkällä säikähdyksellä.

Erään kerran teimme matkamme Suomesta Saksaan ja takaisin legendaarisella Finnjet-laivalla. Paluumatkamme Suomeen oli sikäli historiallinen , että matka Helsinkiin oli aluksen viimeinen matka Suomen ja Saksan välisellä linjalla.

Carl-Maria von-Weber-lukion opiskelijat tulivat Suomeen vastavuoroisesti. He asuivat täällä kodeissa, kuten suomalaisetkin Saksassa. Järjestelyt niin Suomessa kuin Saksassakin aloitettiin jo hyvissä ajoin. Suomessa opiskelijoillamme oli oma tili pankissa, johon rahaa kerättiin leirikoulua ja heidän tulevaa Saksan matkaansa varten.

Saksassa ei ole kouluruokailua. Saksalaislukiolaiset söivät koulumme ruokalassa meidän mukanamme. He pitivät kovasti tästä edusta ja söivät mielellään suomalaisia kouluruokia. He saivat myös matkaliput koko heidän Helsingin vierailunsa ajaksi.

Rahaa Saksan leirikoulutoimintaamme varten keräsimme monin tavoin. Myimme mm. vanhempainilloissa kahvia ja leivonnaisia vanhemmille. Valmistimme myytäväksi vohveleita kera kermavaahdon ja vadelmahillon. Kahdella vohvelipannulla teimme niitä ruokavälituntien aikana. Vuokrasimme myös myyntipöydät suurilta kirpputoreilta mm. Hietalahden torilta. Lisäksi opiskelijamme osallistuivat viidesti Haluatko miljonääriksi -ohjelma nauhoituksiin ja saivat siitä rahat leirikoulutilillensä.

Veimme saksalaisopiskelijoita mm. seuraaviin kohteisiin: Seurasaareen ja Temppeliaukion kirkkoon sekä Kansallismuseoon ja Linnanmäelle. Heidän ehdoton suosikkinsa oli Suomenlinna, jonne he menivät jopa iltaisin vapaa-ajallaan. Suuret ruotsinlaivat herättivät kokonsa puolesta heissä kunnioitusta, varsinkin Suo123

menlinnan lautan sammakkoperspektiivistä katsottuna. Kerroimme heille abiristeilyistämme Tukholmaan, jolloin nämä suuret laivat olivat täynnä juhlivia abiturientteja ympäri Suomea. Järjestimme heille myös melontaa Taivallahden melontaseuran kanooteilla. Meloin itse heidän kanssaan Seurasaaren vesillä.

Odotettu kohde oli myös vierailumme Fazerin makeistehtaalle. Siellä he saivat syödä maistiaisia yllin kyllin. Lisäksi he saivat jokainen vielä tuliaisiksi vietäväksi Saksaan pahvikassillisen Fazerin herkkuja. Joillekin heistä oli jo entuudestaan tuttu Fazerin sininen -suklaalevy.

Veimme saksalaiset vieraat myös suomalaiseen metsään Solvallan maastoon, jossa sijaitsee Helsingin ruotsinkielisten partiolaisten omistama partiomaja saunoineen ei kovinkaan kaukana järvestä. Tämä retki kesti kaksi päivää yöpymisineen. Se oli monella tapaa heille todella mielenkiintoinen ja jännittävä kokemus metsässä tarpomisineen ja nuotioiltoineen.

Suomalaisperheiden vanhemmat veivät autoillaan saksalaisnuoria viikonloppuisin valitsemiinsa kohteisiin mm. kesämökeillensä saunomaan.

Itse vein saksalaisten musiikinopettajan säveltäjämestari Jean Sibeliuksen kotiin Järvenpään Ainolaan, joka toimii museona. Hän pääsi myös Finlandia-talon klassisen musiikin konserttiin sekä urkukonserttia kuuntelemaan Kallion kirkkoon. Hän piti molemmista konserteista kovasti. Musiikin opetus on saksalaisissa lukioissa erilaista kuin Suomessa useistakin syistä. Saksahan on perinteisesti klassisen musiikin suurvalta, ja se näkyy paitsi heidän musiikinopetuksessaan niin myös heidän klassisen musiikin tietämyksessään . Monet opiskelijoista kävivät myös pianotunneilla.

Mitään kummempia kommelluksia ei saksalaisnuorille sattunut Helsingissä. Kerran eräältä heistä hukkui passi. Lähdin hänen kanssaan Saksan lähetystöön ja hänelle kirjoitettiin väliaikainen passi siellä. Saksalaisnuoret pitivät merellisestä ja merihenkisestä Helsingistä. Heille Helsingissä oli tarjolla paljon nuoria kiinnostavia kohteita ja vireää toimintaa.

Minuun otettiin yhteyttä 2000-luvun alussa Carl-Maria-von-Weber-Gymnasiumista, ja tiedusteltiin voisinko olla avuksi heidän erään tyttöoppilaansa työskentelyyn Helsingissä harjoittelijana. Sain hankittua hänelle harjoittelupaikan Deutsche Kindergartenista. Seuraavana vuonna sama pyyntö toistui. Tällöin eräälle saman lukion poikaoppilaalle sain hankittua harjoittelupaikan erään suuren suomalaisen yrityksen suunnittelutoimistosta. Heihin molempiin oltiin suomalaispuolella erittäin tyytyväisiä. Myös itse harjoittelijat olivat olleet hyvin tyytyväisiä harjoittelupaikkaansa ja saamaansa kokemukseen. He molemmat olivat olleet aiemmin vierainamme leirikoulutoiminnan merkeissä Etu-Töölön lukiossa, joten tunsin heidät jo 124

entuudestaan. Deutsche Kindergartenissa harjoitellut tyttö sai vielä rahallisen palkinnon Saksassa tehtyään raportin harjoitteluajastaan Suomessa. Hän oli ollut kovasti pidetty harjoittelupaikassaan.

Saksassa lukioiden opetus on opettajakeskeistä ja luennoivaa. Suomessa taas vallitsee rennompi ilmapiiri oppitunneilla. Tätä vapaampaa ilmapiiriä saksalaisnuoret hieman ihmettelivät. Saksassa myös opettajia teititellään. Saksassa teititellään muutenkin, ja sinutteluun ei suhtauduta suopeasti tänäkään päivänä.

Saksa on vanha sivistysmaa ja se näkyy monella tapaa tänäkin päivänä. Vanhaa kulttuuria arvostetaan ja sitä on runsaasti kaikkialla. Historiaa opetetaan paljon myös Saksan lukioissa. Historian opetuksessa on huomioitu kiitettävällä tavalla myös antiikin ja keskiajan historia. Se asia miellytti minua joka kerta Carl-Maria-von-Weber-Gymnasiumin historian opetuksen tunneilla. Seurasin heidän historian opetustaan vuosien varrella, ja vastaavasti saksalaisopettajat Suomessa ollessaan kuuntelivat pitämiäni historiantunteja Etu-Töölön lukiossa.

Saksaisopiskelijoiden mielestä Suomi on sangen moderni ja vapaamielinen pohjoismainen yhteiskunta. Suomalaiset tunnetaan Saksassa ahkerina ja rehellisinä kansalaisina. Suomen kaunis luontomme jäi erityisesti heidän mieliinsä. Järvien, saarten ja metsien runsaus oli heille jo entuudestaan tuttu asia luetun perusteella.

Tästä he saivat esimakua täällä ollessaan, mutta vain murto-osan. Lappiin asti emme heitä kuitenkaan voineet viedä ajanpuutteen vuoksi.

Vuodet Etu-Töölön lukion ja Carl-Maria-von-Weber-Gymnasiumin leirikoulutoiminnassa olivat minulle monessa suhteessa erittäin antoisia ja elämyksellisiä.

Kanssani Saksassa oli aina joku suurenmoisista kollegoistani Etu-Töölön lukiosta, milloin Mirja Lahtinen, milloin Joanna Ovaska tai Marika Seppänen – kerran myös Ella Similä.

Pidin kovasti tästä leirikouluyhteistyöstä. Minulle oli tärkeätä, että Saksan historia ja menneisyys sekä nykyisyys tulivat tutuiksi näille Etu-Töölön lukion opiskelijoille. Monelle heistä leirikoulu oli ensikosketus Saksaan ja saksalaisiin koteihin. Jotkut saivat solmittua kiinteämpiäkin ystävyyssuhteita Carl-Maria-von-Weber-Gymnasiumilaisten kanssa.

125

Opiskelijan ääni kuuluviin oppilaskunnan ja tutortoiminnan kautta Sirpa Seine Matematiikan lehtori Tylyssä 1995-2017 Oppilaskunta Toimin oppilaskunnan ohjaajana Olli Vasan jälkeen syksystä 1997 kevääseen 2015. Oppilaskunnan toiminta on ollut varsin aktiivista riippuen tietenkin hallituksesta ja puheenjohtajasta. Varainkeruu on hoidettu limuautomaatin sekä muutaman vuoden ajan kahviautomaatin tuloilla. Myös vanhojen tanssien narikkamaksut sekä yhteiset kirjatilaukset aikanaan ovat kartuttaneet oppilaskunnan kassaa.

Rahaa hankittiin myös avustamalla parissa mainoksessa ja tv-sarjassa Salatut elämät. Myös Kohta 18 -elokuvan kuvauksia järjestettiin koululla. Muutamalla opiskelijalla oli pieniä avustajan osia, tosin ilman palkkaa. Opiskelijoiden kaappien ja lokeroiden hoito siirtyi oppilaskunnalle. Juuli Blanc ja Juho Uitti tekivät valtavan työn siirtäessään koodit sähköiseen muotoon. Kiitos!

Rehtorit ovat tavanneet oppilaskunnan hallituksen jäseniä useasti lukuvuosien aikana. Tällöin on keskusteltu ajankohtaisista asioista, joista opiskelijat ovat saaneet kertoa mielipiteensä ja toiveensa. Tällaisen keskustelun tuloksena saatiin tuoleja ja pöytiä käytävien päähän vuonna 1999.

Oppilaskunta on järjestänyt sekä joulu- että kevätjuhlia. Välillä on ollut mukavia yllätyksiä: joulun alla glögi- ja piparitarjoilua, välillä munkkeja tai karkkeja.

Lukuvuonna 2004–2005 käynnistettiin ensimmäinen Hesa Nuorten Ääni -hanke edistämään yhteisöllisyyttä sekä opiskelijoiden osallisuutta. Koulumme sai 4300 € käyttöönsä. Raha tuli käyttää kouluyhteisön viihtyvyyden parantamiseksi. Ryhmissä kerättiin ehdotuksia siihen, mihin rahat tuli käyttää. Parhaista ehdotuksista äänestettiin toteutettava hanke, joka oli ensimmäisellä kerralla sohvien hankinta ala-aulaan. Elvis-sohvat (kangas oli nimeltään Elvis, siitä nimi) saatiin syksyllä ja ala-aulassa järjestettiin juhlalliset avajaiset tarjoiluineen. Myöhemmin sohvat on jo vaihdettu uusiin ja lisääkin on hankittu. Vuosien aikana on hankittu lisää kaappeja, kalusteita oppilaskunnan huoneeseen ja säkkituoleja . Eräänä keväänä Stand Up -koomikko Ali Jahangiri vieraili koululla. Rahaa on käytetty kansainvälisyysmessuihin sekä pajapäiviin, joita oppilaskunnan hallitus on ollut ideoimassa ja toteuttamassa. Hankkeen nimikin on nyt Ruuti.

126

Keväällä 2009 järjestettiin Laajasalon lukion oppilaskunnan kanssa yhteisiä tapaamisia, joiden tarkoitus oli suunnitella toukokuulle yhteinen tapahtuma, jotta opiskelijat voisivat jo ennakkoon tutustua toisiinsa. Tapahtuma toteutettiin uimastadionilla. Ohjelmassa oli kilpailuja, pelejä ja tietenkin ruokailu.

Laajasalosta sain Satu Vierimaan kaverikseni oppilaskunnan ohjaajaksi. Myöhemmin Satu vaihtui Virpi Ikoseen.

Oppilaskunnan jäseniä on ollut mukana tiimityöskentelyssä ja silloin tällöin läsnä myös opettajain kokouksissa.

Tutorit Keväällä 2002 päätettiin aloittaa tutor-toiminta, jota oli jo pari vuotta suunniteltu rehtori Eila Kunnarin kanssa. Koululla järjestettiin useita koulutustilaisuuksia, joissa perehdyttiin tutoroinnin haasteisiin. Aiheina olivat mm. ryhmäyttäminen, vuorovaikutustaidot sekä mahdolliset ongelmatilanteet muiden opiskelijoiden tai opettajien kanssa Tätä harjoiteltiin kuvitteellisissa tilanteissa draaman keinoin. Lisäksi harjoiteltiin työjärjestyksen tekoa erilaisten valintojen pohjalta. Näin tutorit olivat valmiita avustamaan uusia lukiolaisia jo kesäkuussa, kun opiskelijat tulivat ilmoittautumaan lukioomme, ja syksyllä lukion alkaessa.

Yhdessä tutoreiden kanssa on suunniteltu ohjelmaa ensimmäisille koulupäiville: koulun esittelyä, tutustumisleikkejä jne. Tutorit ovat alusta asti osallistuneet vanhempainiltoihin ja esitelleet koulua info-tilaisuuksissa.

Taivallahden, nyk. Töölön, seurakunnan kanssa aloitettiin yhteistyö keväällä 2003, mistä suuri kiitos nuorisotyönohjaaja Liisa Siikaselle. Yhdessä hänen kanssaan suunniteltiin ja aloitettiin tutoreiden kaksipäiväiset leirikoulut, ensin leirikeskus Sipulissa ja myöhemmin Lohirannan leirikeskuksessa. Liisa Siikasen jäätyä eläkkeelle seurakunnasta on ollut mukana Tilda Tiljander ja Mikko Saari. Opettajista leireillä mukana on ollut Jari Salmivainio. Laajasalon lukion yhdistyttyä Satu Vierimaa tuli toiseksi tutor-ohjaajaksi ja hän jatkaa edelleen, nyt Joanna Ovaskan kanssa.

127

Kun tulin Tylyyn Anne Ranta-Saarinen Englannin opettajan muistikuvia Tylystä ja opetuksesta 1990-luvulta Sain viran Etu-Töölön lukiosta ja yläasteelta vuonna 1991 asuessani Milwaukeessa, Yhdysvalloissa, vietettyäni siellä joitakin vuosia mieheni työn vuoksi. Elämäni rapakon takana oli ollut leppoisaa, eikä siellä ollut vaivana alituisia formatiivisia eli F-testejä, summatiivisia kokeita, tuntien valmistelua tai loputonta kokeiden korjausta. Hoitelin siellä pieniä lapsiani ja myös jopa itseäni, kävin ruokaostoksilla aerobics-tuntien jälkeen pukeutuneena pelkkiin jumppatrikoisiin, niin kuin siellä oli tapana jo silloin, ja kävin Tupperware-partyissa. Poissa oli kavala maailma, jonka kohtasin elokuussa Tylyssä. Tai no, ei Tylyn maailma kavala ollut, mutta Tylyyn tultuani niin sanottua vapaa-aikaa ei liiemmin ollut.

Minulle osoitettiin tiiviisti kansoitetusta opettajainhuoneesta oma paikka neljän hengen pöytäryhmästä seinän vierestä. Työpöytänä toimi suunnilleen pulpetin kokoinen tila, ja istuimme kaikki kuin silllit suolassa. Vastapäistä pöytää hallitsi Helena Povaljajeff, jota kaikki kutsuivat Poffaksi ja joka oli toinen lukion englannin lehtoreista - minä olin nyt hänen uusi kollegansa. Hän otti oitis minut suojelevien siipiensä suojaan. Aina, jos minua, lukion “nuorta” opettajaa, houkuteltiin johonkin ylimääräiseen, todennäköisesti muiden salaa kaihtavaan, ei varsinaiseen opetustyöhön liittyvään tehtävään, Poffa ehti hätiin ennen kuin ehdin pukahtaakaan ja sanoi: “Ei Anne ehdi, hänellä on pieniä lapsia ja lukion lehtorin tehtäviä.” Tosiasia oli - ja on edelleen- että lukion opettajilla on aikamoinen työsarka ja että työ ei millään lailla lopu työpaikalta poistuttaessa tai sen jälkeen. Minunkin lapseni sanoivat äidistään, että ei hän vaatteita korjaa, hän korjaa vaan kokeita.

Pääkouluni oli lukio, mutta sain hoidettavaksi englannin ja myös ruotsin tunteja yläasteella. Yläasteen ja lukion opettajat jakoivat saman opettajainhuoneen ja elivät sulassa sovussa toistensa kanssa. Kouluilla oli myös yhteisiä projekteja, esimerkiksi vuosittain järjestetyt myyjäiset ja yhteinen esitys koulujen joulujuhlissa. Jostakin merkillisestä syystä opettajilla riitti aikaa esitysten harjoittelemiseen ja itse esitykset saivat suuren suosion oppilaiden keskuudessa. Esitimme muun muassa Idän pikajunan laulaen ja näytellen. Jossain myöhemmässä vaiheessa mies- ja naisopettajat esittivät myös liikunnan opettaja Tiina Stennabin ohjaaman koreografian Pikkujoutsenten tanssista, miehet tutuihin sonnustautuneina, mutta tämä taisikin olla 2000-luvulla.

Opettajille ei juuri herunut kaappi- eikä hyllytilaa, joten työpöytämme notkuivat kirja- ja monistepinoja. Hädin tuskin siinä pystyi jotakin kirjoittamaan. Pinoaminen ja materiaalin etsiminen vaati aikamoista taiteilua. Usein ihailin Poffan super128

taitoja: hän pystyi alta aikayksikön löytämään sekalaista materiaalia sisältävistä kasoistaan juuri sen tarvittavan piirtoheitinkalvon tai monisteen. Onneksi osa tavaroista mahtui salkkuun, joka siihen aikaan kuului jokaisen varteenotettavan akateemisen loppututkinnon suorittaneen työvarustukseen. Salkuissa kulkeutuivat kotiin myös isot määrät isoruutuisia konseptipapereita, joissa oli opiskelijoiden kotiesseitä, itsenäisen työn suorituksia tai kokeita. Niiden korjausta kotona sitten harrastettiin innolla, hartaasti ja todella pitkään. Yhden englannin ryhmän kokeen korjaaminen saattoi kestää kaksi päivää. Se oli sitä opettajan vapaa-aikaa.

Tunneille meno ainakin meillä kieltenopettajilla oli haasteellista, koska kumpikin käsi tarvittiin yhden tai kahden kansion kannatteluun. Kansioiden päällä piti saada pysymään vesiliukoisten tussien kokoelma, oppi- ja kielioppikirjat, luokkaäänite sekä piirtoheitinkalvot ja monistekasat.Tiettävästi yksikään naisopettaja ei kompastunut portaissa eikä katkaissut kaulaansa kopsutellessaan puolikorkeissa koroissa perinteitä kunnioittavan Etu-Töölön lukion ja yläasteen hämärissä ja pimeissä käytävissä vältellen kirmailevia ja jossain määrin kovaäänisiä yläasteen oppilaita. Eikä kukaan kompastunut luokan opettajan pöydän ympärillä käärmeenomaisesti kiemurteleviin johtorykelmiin tai paistunut tai jäätynyt jo tuolloin jääkaappikylmissä tai tukahduttavan kuumissa luokkahuoneissa. Onneksi hauraat ikkunalasit pysyivät paikoillaan eivätkä pudonneet pihalla välituntia viettävien opiskelijaryhmien päälle. Selvittiin hengissä.

Kaappitilan puute edisti valppauden kehittymistä. Joskus tilaa kuitenkin vapautui ja silloin oli toimittava ripeästi ja vallattava tila itselleen ennen muita. Tässä suhteessa vallitsi Darwinin laki: nopeat syövät hitaat. Hyllytilaa tarvittiin pullataikinan tavoin paisuvien monistevuorien säilyttämistä varten. Me englannin opettajat saimme kutakin kurssia varten oppikirjan kustantajalta yhden yhteisen opettajaoppaan, ja siitä oli jokaisen kopioitava oma versio. Jos ei tyytynyt kirjan tehtäviin, kuten oli minun laitani, oli otettava iso määrä monisteita - kurssit olivat jo silloin isoja. Pääsinkin ennen pitkää kopioinnin kuningattareksi. Monistuskoneesta tuli läheinen iltaystäväni ennen kokeita, koska kieltenopettajana jouduin etsimään etenkin monivalintatehtäviä opettajan oppaista tai Sukolin eli Suomen kieltenopettajien liiton kansioista ja koostamaan kokeen koululla leikkaa liimaa -menetelmällä. Ja auta armias, jos sattuikin kopiomaan ison koenivaskan sivut väärässä järjestyksessä.

90-luvun alussa meillä opettajilla oli työvälineenä liitutaulun lisäksi lähinnä piirtoheitin ja kieltenopettajilla oli tietysti kelanauhuri. Kumpikin laite aiheutti toisinaan ongelmia. Kuulopuheiden mukaan jotkut opettajat välillä kirjoittivat epähuomiossa esimerkkinsä kalvon sijasta suoraan piirtoheittimen lasilevylle. Tiettävästi he käyttivät vesiliukoista tussia, joka puolestaan aiheutti osalle alvariinsa värjäytyneitä sormia. Tylyn ystävälliset oppilaat välillä kohteliaan huomaamattomasti yrittivät tunnin kuluessa vinkata opettajalle, että tämän nenä oli vihreä. Tandbergin 129

kelanauhurit olivat kunnollisia ja vankkoja vanhan ajan laitteita: ne eivät herkästi rikkoontuneet kuten 2000-luvun elektroniset CD-soittimet, mutta välillä nauha meni sykkyrään ja siinä sitten oltiin.

Lukion rehtorina toimi kouluun tullessani Raimo Hanski. Hän oli rento rehtori, jonka sanaisesta arkusta riitti jutunpoikasta niin opiskelijoiden parissa lukion puurojuhlissa kuin opettajien sivistyneessä kahvihuoneessa. Lukio oli silloin kaksisarjainen eli aika pieni. Rehtori ja apulaisrehtori hoitivat hallinnolliset työt ja lehtorit ja tuntiopettajat pääasiassa opettivat. Tai pääsivät sentään välillä tuulettumaan työmatkoille - Heinolan tai Tampereen kurssikeskuksiin parantamaan opetustaitojaan.

Ohjeiden laatiminen ja monisteiden kopioiminen sijaisille veivät sen verran aikaa, että saman tien olisi oikeastaan kannattanut pysytellä koulussa ja opettaa itse.

Hanskin jäätyä eläkkeelle saatiin lukioon virastosta rehtorilainaksi Inari Salonen.

Lukio laajeni vuosina 1993 - 1994, ja ensimmäisiä luokkia oli peräti viisi. Itsekin ryhdyin opettamaan englantia pelkästään lukiossa. Laajentuminen ei välttämättä ollut hallinnollisesti täysin mutkatonta päätellen syyskuuhun asti rehtorin kansliaan jonottavien opiskelijoiden paljoudesta. Lopulta kaikkien lukujärjestykset saatiin kuntoon ja asiat rullaamaan. Koska rakennuksessa toimi kaksi eri koulua ja oppilasmäärä valtava, oli pulaa luokkahuoneista. Jouduin kerran pitämään 35 hengen abien kertaus- eli preppauskurssin jopa silloisessa kotitalousluokassa. Osa oppilaista istui hellojen ääressä ja itsekin taisin istua suunnilleen keittiöjakkaralla leivontatason edessä.

Muutokset jatkuivat Eila Kunnarin ryhdyttyä rehtoriksi vuonna 1994. Hänen myötävaikutuksellaan opettajakunta lopuksi sisäisti luokattoman lukion periaatteet ja oppi uutta sanastoa kuten koodi ja kurssitarjotin. Jos opiskelijat tuskailevat joskus uutta opittavaa asiaa, niin samoin teimme me, lukion opettajat, lukion uudistuessa.

Pitkät viikottaiset ryhmänohjaustunnit aiheuttivat levottomia öitä ja sydämentykytystä. Saman vuosikurssin ryhmänohjaajat viettivät lukemattomia tunteja pohtien, miten tulkita rehtorin muistion asiat ja välittää asiat opiskelijoille ja miten vastata turhautuneiden opiskelijoiden kysymyksiin koskien esimerkiksi eri opetusaineiden vaatimuksia Opettajat olivat yhtäkkiä tilanteessa, jossa heidän piti tai olisi pitänyt osata hallita koko koulua koskevia asioita. Aiemmin lukion opettaja etupäässä opetti ja kehitti oman oppiaineen opetusta tai toimi luokanvalvojana. Mutta ongelmista selvittiin, ja vähitellen kovakalloisille opettajille alkoi tulla jonkinlainen ajatus siitä, mitä luokaton lukio käsitteineen tarkoittaa.

Lukioon tullessani 90-luvun alussa jakkupukuiset tai pikkutakkiin pukeutuneet opettajat opettivat samoja ryhmiä koko vuoden ja opetus oli hyvin opettajakeskeistä. Opiskelijat tulivat eri tavoin tutuiksi kuin luokattomassa lukiossa - hyvässä ja pahassa. Kerran eräs C-englannin ryhmäni oli tilannut pitsalähetin englannin tunnilleen - itse jäin nälkäisenä nuolemaan näppejäni.

130

Opettajat luennoivat ja tiesivät kaiken. Opiskelijat opettelivat asiat ulkoa. Vanha läksy käytiin läpi, tehtävät tarkistettiin ja sitten oli uuden läksyn vuoro. Vaihtelua kielten oppimiseen toivat kielioppitunnit, jolloin opettaja esitteli säännöt deduktiivisesti piirtoheittimen avulla tai saattoipa hän joskus johdatella opiskelijat sääntöjen oivaltamiseen itse esimerkkien avulla. Se olikin jo hitusen modernimpaa. Sitten harjoiteltiin kirjan tai monisteiden avulla. Siinä se sitten oli suurin piirtein, paitsi että välillä harjoiteltiin vanhoja yo-kuunteluita tai käytiin läpi kirjallisia yo-kokeita. Aika vaan ei tahtonut riittää kokonaisen yo-kuuntelun läpiviemiseen 45 minuuttia kestävän oppitunnin aikana. Kurssien päätteeksi pidettiin tietenkin koe, joka kirjoitettiin konseptille lyijykynällä ja jonka opettaja sitten korjasi kotonaan yötä myöten punakynämerkinnöin. Onneksi me opettajat saimme verotuksessa vähentää työhuonekustannukset.

Luokattoman lukion myötä oppitunnit pidentyivät. Ensi alkuun ajatus 60 - 75 minuutin tunneista aiheutti stressiä, mutta loppujen lopuksi pitkät opetusrupeamat olivat eräänlainen siunaus: asioita ehdittiin käydä läpi paremmin ja monipuolisemmin. Ne mahdollistivat suulliset ja kirjalliset paritehtävät ja ylipäätään parityöskentelyn. Opetus tuli oppilaskeskeisemmäksi. Ja meitä opettajia alettiin toden teolla kouluttaa konstruktivismin ja yhteistoiminnallisen oppimisen saloihin. Joskus tosin tuntui siltä, että meitä koulutettiin aivan liian kauan johonkin asiaan - vähempikin olisi riittänyt. Mutta toisaalta ainakin kouluttajat saivat tällä keinoin ansaittua elantonsa.

Joskus tuntien pito oli kivireen vetämistä. Pahimpia hetkiä olivat luokattoman lukion koeviikkojen pakolliset pohjatunnit ja abien tentit. Pohjatunnit pidettiin iltapäivisin, ja opiskelijoilla oli ollut jo aamupäivällä jonkin toisen aineen kokeet.

Kaikkia ei motivoinut kieliopin pakkokertaus ennen pohjatunnin kuullunymmärtämiskoetta - he olisivat halunneet päntätä sanastoa kotona tai todennäköisemmin yksinkertaisesti laiskotella eivätkä olla “vangittuna” luokkaan kolmeen tai neljään. Tentit rakenne- ja sanastokertauksineen puolestaan kestivät vähintään kaksi ja puoli tuntia ilman kunnon taukoa. Se oli näännyttävän rankkaa myös opettajalle. Tenttiaikojen varaaminen opettajainhuoneen varauslistoista edellytti myös hyvin kehittynyttä vainua: nopeat söivät taas hitaat.

Opettajien pikkujoulut pidettiin koululla Yksi miesopettajista pukeutui joulupukin asusteisiin ja jakoi lahjat pukinkontista lahjan hankkineille. Muutoinkin vaikutti siltä, että itse pääosin kustansimme kaikki juhlamme, mikä säästi tietysti helsinkiläisten veronmaksajien rahoja. Ruoat tuotiin sovitusti nyyttikestiperiaatetta noudattaen. Juhlien kaava oli aina samantapainen: opinto-ohjaaja Virve-Anita Martamo lausui runoja, ruotsin ja ranskan lehtori Outi Savonen tai joku muu “aktivisti” johti leikkimielisiä kisoja ja lukion ruotsin opettaja, edesmennyt Heikki Siirala eli Hessu, veti esiin haitarinsa, ja lauluvihoista laulettiin loputtomia Uralin pihlajoita 131

ja Kotkan ruusuja.Toisinaan opettajien juhlia pidettiin myös jonkun opettajan kotona. Tylyn juhlissa viihdyttiin. Ja tylyläiset opettajat viihtyivät toistensa seurassa samoin kuin käsittääkseni opiskelijatkin.

90-luku Etu-Töölön lukiossa ja yläasteella oli antoisaa aikaa. Uudet tuulet alkoivat silloin puhaltaa ja muuttaa perinteitä ja käytänteitä. Etu-Töölön lukiosta alkoi kehkeytyä eräänlainen uudisraivaajakoulu, ja sillä tiellä ollaan vielä nytkin. On ollut todellakin etuoikeus saada opettaa koulussa, jossa halutaan olla kehityksen kärjessä. Kiitos kollegat ja rehtorit ja Tylyn mukavat opiskelijat kautta aikojen!

132

Helsinki–Moskova-projekti Anne Maria Mäkelä ja Anne Ranta-Saarinen Helsinki–Moskova-projekti käynnistyi syksyllä 2007 Etu-Töölön lukiossa osana Korkeammalle ja syvemmälle -hanketta. Neuvottelimme hankkeesta Moskovassa keväällä 2006 ja saimme upeasti sopimuksen solmituksi. Hanke oli Helsingin kaupungin kuuden lukion yhteinen, ja sen puitteissa opiskelijoille tarjottiin mahdollisuus perehtyä eri aihepiireihin tai tieteenaloihin syvemmin. Opiskelijoiden suunniteltiin toimivan yhteistoiminnallisesti ryhmissä säännöllisesti järjestettävissä työpajoissa. Työskentely oli ongelmanratkaisulähtöistä. Opiskelijat oppivat käyttämään myös digitaalisia ohjelmia sekä uusia sosiaalisen median ja verkkopedagogiikan suomia palveluita projektin työstämisessä. Oppiminen oli ilmiöpohjaista tutkivaa oppimista.

Saimme siis sovituksi yhteistyöstä moskovalaisen ystävyyskoulumme numero 1389 kanssa, joka oli tuolloin erikoistunut lähinnä kielten opetukseen, kansainvälisyyteen ja teknologian käyttöön opetuksessa. Neuvotteluihin osallistuivat Etu-Töölön lukion silloinen rehtori Pirjo Kännö, koulun numero 1389 rehtori Konstantin Kruglyakov, englannin johtava opettaja Natalia Kirillova, englannin opettaja ja tulkkinamme toiminut Margareta Churina sekä lehtorit Anne Maria Mäkelä (kemia ja matematiikka) ja Anne Ranta-Saarinen (englanti). Etu-Töölön lukiossa projektin vetäjinä toimivat kaksi viimeksi mainittua opettajaa. Projektikieleksi sovimme englannin kielen.

Kevätlukukaudella 2008 ensimmäisen projektityömme aiheena oli ekologiaan ja ympäristöasioihin liittyvä Energia ja kestävä kehitys. Projektiryhmämme vieraili eri kohteissa: eduskunnassa, jossa haastattelimme kansanedustaja Oras Tynkkystä, ja ABB Drives -tehtaalla, jossa tutustuimme kierrätykseen ja tehtaan ympäristöpolitiikkaan. Opiskelijat valmistelivat projektityönsä ja valmistautuivat esittämään työnsä moskovalaisen ystävyyskoulumme opiskelijoille ja opettajille. Teimme samana keväänä ystävyyskouluvierailun Moskovaan, jossa osallistuimme tuntien seurantaan ja konferenssiin, jossa sekä meidän että ystävyyskoulumme opiskelijat esittelivät projektitöitään, ja tutustuimme sikäläiseen kulttuuriin opintoretkillä.

133

Syyslukukauden 2008 alussa moskovalaisen ystävyyskoulumme rehtori, joukko opettajia ja opiskelijoita vierailivat Etu-Töölön lukiossa. Vieraiden ohjelmaan kuului muun muassa oppituntien, erityisesti englannin ja saksan tuntien, seuraamista ja niihin osallistumista sekä moskovalaisten projektitöiden esittelyä. Lukiomme Helsinki–Moskova-projektiin osallistuvat opiskelijat olivat mukana vierailun suunnittelussa ja toteutuksessa. He myös majoittivat kotiinsa opiskelijavieraat ja huolehtivat heidän vapaa-ajan ohjelmastaan ja hyvinvoinnistaan. Moskovalaiset opettajavieraat olivat syvästi vaikuttuneita saatuaan kutsun rehtori Pirjo Kännön kotiin, jossa oli paikalla myös Etu-Töölön lukion opettajia.

Seuraavina vuosina Helsinki–Moskova-projektimme jatkui vastaavanlaisena projektien aiheiden vaihdellessa vuosittain. Aiheina olivat mm. nuorisokulttuuri sekä yhteiskunnalliset ja poliittiset näkökulmat. Myöhemmin lukiomme profiloiduttua syvemmin yrittäjyyteen projektien aiheiksi luonnollisesti tulivat esim. matkailu-business ja kansainväliset yrittäjyysleirit. Järjestimme moskovalaisille vieraille ja koulumme projektiopiskelijoille englanninkielisiä yrittäjyysleirejä. Vastaavasti moskovalaiset järjestivät Business Forumin. Näissä tilaisuuksissa opiskelijat perustivat erilaisia kuvitteellisia yrityksiä pienryhmissä pyrkien olemaan parhaita yrittäjyyden moninaisissa osa-alueissa. Mainittakoon, että yhtenä vuotena osallistuimme Helsinki–Moskova-projektitöillä myös Innolukio-kilpailuun. Useat töistä osoittautuivat hienoiksi – ja yksi niistä osoittautui helmeksi. Fanni Lyytikäinen saavutti kolmannen sijan projektityöllään, joka käsitteli Helsinki-matkailua liikeideana.

134

Helsingissä opastimme moskovalaisia vieraita kulttuuriimme. Opiskelijat järjestivät vierailleen kiertokäyntejä eri kulttuuri- ja nähtävyyskohteissa, koti-illanviettoja ja erilaisia urheilullisiakin aktiviteetteja. Projektiin osallistuvat opettajat omalta osaltaan tutustuttivat moskovalaisopettajia helsinkiläiseen kulttuuriin ja jokapäiväiseen elämään. Tavaksi tuli, että Anne ja Anne Maria järjestivät illanviettoja Anne Ranta-Saarisen kodissa. Koti täyttyikin venäläisestä kitaransoitosta ja laulusta sekä iloisesta suomalaisvenäläisestä viihtymisestä – unohtamatta pöydän herkkuja.

Projektimme jatkui tällä tavoin vajaat kymmenen vuotta. Anne ja Anne Maria jättäytyivät projektista antaen mahdollisuuden muillekin opettajille tutustua Moskovaan ja moskovalaisuuteen. Tässä vaiheessa toiminta muuttui perinteiseksi leirikoulutoiminnaksi, jonka vetäjinä ovat sittemmin toimineet Päivi Kuusivaara, Annu Helle, Johanna Vuollet, Marianne Sjöberg ja Jari Salmivainio.

Ystävyyskoulutoiminta jatkuu edelleen monipuolisena, mutta eriluonteisena. On siis jouduttu luopumaan projektiluonteisuudesta Helsingin kaupungin taloudellisista vaikeuksista johtuen. Toiminta on nykyään lähinnä perinteistä ystävyys- ja leirikoulutoimintaa, jossa tavoitteena on edelleen kulttuurien kohtaaminen ja kansainvälisyys ja erityisesti ennakkoluulottomuus erilaisia ihmisiä ja kulttuureita kohtaan.

Mielestämme projekti on alusta alkaen ollut hienoa toimintaa ja upea kokemus.

Se on lisännyt ymmärrystä kulttuurieroihimme ja mahdollistanut ystävyyssuhteiden solmimista. Projekti on kehittänyt opiskelijoidemme itsetuntemusta ja yrittäjä135

mäistä asennetta, muuttanut positiivisesti asenteita venäläistä kulttuuria kohtaan, antanut heille mahdollisuuksia esiintyä kansainvälisillä foorumeilla ja toimia yhteistyössä erilaisten ja erikielisten ihmisten kanssa.

Mottomme projektin alussa oli: ”Only as high as I reach can I grow. Only as far as I seek can I go. Only as deep as I look can I see. Only as much as I dream can I be.”

Mielestämme onnistuimme. Toivomme, että ystävyyskoulutoiminta projektiluonteensa säilyttäen saa jatkua - se on sen arvoista.

Kiittäen ja kunnioittaen, Kemian ja matematiikan lehtori Anne Maria Mäkelä ja englannin lehtori Anne Ranta-Saarinen

136

Tiedetutor-toiminta Anne Maria Mäkelä Tiedetutor-toiminta alkoi lukiossamme lukuvuoden 2013–2014 aikana. Mahdollinen alku tälle nykyisen rehtorimme, Marja Honkaheimon, kutsumalle timanttihankkeelle lienee “hätähuutoni” hyppytunnilla käytävässä istuneelle opiskelijalle. Oli alkamassa kemian 1. kurssin kokeellinen työtunti. Luokassa oli 36 valkotakkista nuorta energiaa uhkuen, ja ennen kuin vedin oven kiinni, sanoin käytävässä istuvalle: “Jos sinulla on vapaatunti, tule tänne, suojavarusteet päälle ja tule assistentiksi auttamaan”. Hän tuli! Apu oli suurenmoista! Näin tiedetutor-hanke mielestämme alkoi, kun jossain vaiheessa kahden aineryhmäkollegan kanssa asiaa pohdimme!

Alussa noin kahden vuoden ajan meitä ohjaajia oli kolme: matematiikan ja fysiikan lehtori Suvi Helaja, kemian ja matematiikan lehtori Anne Maria Mäkelä ja fysiikan ja kemian lehtori Hanna Ylä-Mella. Sen jälkeen jatkoin Hannan kanssa toiminnan ohjausta ja järjestelyjä monta vuotta, kunnes syksyllä 2018 työparini vaihtui. Hannan seuraajaksi astui matematiikan ja fysiikan lehtori Emma Savonen. Upeiden kollegojen kanssa työ on sujunut kitkatta ja tuntunut mielekkäältä kevyeltäkin!

Tiedetutor-toiminnalla on oppimisen tavoitteita. Toimiessaan tiedetutorina opiskelija syventää ja kertaa luonnontieteen tietoja ja taitoja. Opiskelijan esiintymistaidot ja -varmuus sekä itseluottamus ja tiimityöskentelytaidot paranevat hänen toimiessaan ohjaajana, assistenttina tai demonstroijana. Opiskelija kehittyy ohjaajana. Opiskelijan kyky suunnitella ja toteuttaa oma-aloitteisesti erilaisia projekteja monipuolistuu. Samoin kyky esittää ja raportoida oppimaansa niin tapahtumissa koulussa kuin koulun ulkopuolellakin paranee. Toiminnan kautta opiskelija oppii tuntemaan itsensä paremmin oppijana ja osaajana sekä aktiivisena toimijana ryhmässä sekä kantamaan vastuuta yksilöllisesti ja ryhmän jäsenenä myös yhteisöllisesti. Opiskelija oppii ja omaksuu tiedeyhteisössä toimimisen mallin työskennellessään yhdessä eri-ikäisten ihmisten kanssa yhteisössä, jossa tietoa jaetaan ja yhdessä pyritään ongelmien ratkaisuun.

Keskeisiä oppimisen menetelmiä ovat esimerkiksi yrittäjämäinen ja yhteistoiminnallinen tiimityöskentely, parityöskentely, raportointi, erilaiset projektit ja vierailut.

Ohjaustilanteisiin valmistauduttaessa opiskelijoita kannustetaan pohdiskelevaan, oivaltavaan ja ymmärtävään oppimiseen. Tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään monipuolisesti ja luontevasti kaikessa toiminnassa. Monet tiedetutoreille asetetut tehtävät ovat avoimia ongelmia. Ne vaativat usein ilmiöpohjaista tutkivaa oppimista, yhteistoiminnallisuutta ja luovuutta.

137

Tavoitteenamme on, että erilaiset taidot kehittyvät. Opiskelijan esiintymistaidot ja -varmuus sekä itseluottamus ja -tuntemus sekä tiimityöskentelytaidot paranevat.

Opiskelija oppii kuuntelemaan ohjattavaansa, mikä auttaa ymmärtämään ongelman ytimen ja tukee ohjaamistilannetta. Opiskelija kehittyy itsensä ilmaisemisessa. Opiskelijan kyky suunnitella ja toteuttaa oma-aloitteisesti erilaisia projekteja monipuolistuu. Käsitys luonnontieteellisen tiedon soveltamisesta ja erilaisista tutkimusprojekteista laajentuu. Kyky esittää ja raportoida oppimaansa paranee. Jokainen heistä voi kehittyä yksilöllisten vahvuuksiensa mukaisesti yhteisöllisesti toimien. He oppivat sietämään epävarmuutta toiminnan projektiluonteen vuoksi ja löytävät itsestään kykyjä ja taitoja, joita he voivat hyödyntää elinikäisen oppimisen polulla. Opiskelija kehittyy oman oppimisensa ja arviointinsa omistajana.

Ensimmäiset tiedetutorit olivat lukiomme toisen vuosikurssin opiskelijoita. Toimintaan mukaan tulleet tiedetutor-opiskelijat innostuivat tekemisestään ja myös nauttivat siitä, että heille annettiin vastuuta ja mahdollisuus innovatiivisesti ja luovasti suunnitella ja toteuttaa erilaisia, hyvin haasteellisiakin tehtäviä. On hienoa todeta, että he kantoivat vastuun mallikkaasti osoittaen myös oma-aloitteisuutta – ennakkoluulottomuuttakin. Näin pyrimme toimimaan lukiomme tarkoituksen ja strategian mukaan: “Tarkoituksenamme on ytimenä yrittäjyys ja strategianamme ennakkoluulottomuus”.

Tiedetutorimme tukiopettivat alempien vuosikurssien opiskelijoita ohjaten heitä viikoittain matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa sekä tietoteknisissä ongelmissa opettajan johdolla. He myös toimivat assistentteina ja demonstroijina sekä apuopettajina niin omilla kuin alempien vuosikurssien fysiikan ja kemian tunneilla. Muutama tiedetutor on jopa toiminut opettajina soveltavalla biologian Itämeri-kurssilla ohjeistaen biologian opiskelijoita vesianalyysien tekemisessä. Osa tiedetutoreistamme ideoi, valmisteli ja ohjasi soveltavan kokeellisen kemian kurssin töitä kanssani.

Tiedetutor-opiskelijamme ovat käyneet omatoimisesti erilaisissa matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan liittyvissä tapahtumissa tai laitoksissa. Käyntien jälkeen he ovat raportoineet ja pitäneet esityksiä vierailuistaan muille opiskelijoille sopivilla luonnontieteellisten aineiden tunneilla. Monet raportit ovat myös päätyneet tiedetutor-blogiimme, jota pyrimme päivittämään säännöllisesti.

Lukiomme sai upean tiedekummipaketin Heurekaan lahjana Aalto-korkeakoulusäätiöltä syksyllä 2013. Heureka-päivässä tiedetutorimme suorittivat meidän tiedetutor-ohjaajien (kemian ja matematiikan lehtori Anne Maria Mäkelä sekä fysiikan ja kemian lehtori Hanna Ylä-Mella) etukäteen laatimat tehtävät, osallistuivat Heurekan omiin kilpailuihin sekä tutustuivat näyttelyihin ja planetaarioon sekä Tiedettä Pallolla -esitykseen raportoiden niistä.

138

Timantti hioutuu Tiedetutortoimintaan on kuulunut myös esiintymisiä asiantuntijarooleissa koulun ulkopuolella. Tiedetutorimme pääsivät keväällä 2014 edustamaan lukiotamme Millenium-paviljongissa järjestetyille Teknologian kevätpäiville. He esittelivät asiantuntijoiden ottein, miten lukiossamme käytetään modernia teknologiaa erilaisissa fysiikan ja kemian mittauksissa. Tiedetutorimme järjestivät myös erään lähiseudun ala- ja yläkoulun oppilaille kokeellisen kemian näytösiltapäivän. Opiskelijoidemme turvallisuusnäkökohdat huomioiva asiantuntijuus ja innokkuus näyttävine demonstraatioineen olivat olleet nuoremmille vaikuttava elämys! Kevään 2014 lopussa tiedetutorimme järjestivät yhdessä kanssani ilmiöpohjaisen jakson lopuksi iloisen ja eloisan “Lapsienergiaa”-tapahtuman. He tutustuttivat lukiollemme kutsuttuja pieniä ihmisiä (5–9-vuotiaita) kemian kiehtovaan maailmaan demonstraatioin ja myös ohjasivat heitä tekemään itse pienimuotoisia kemiallisia ko139

keita. Tästä “Tiedettä lapsille” -tapahtumasta onkin jo muodostunut lukiomme jokakeväinen ilmiömäinen perinne.

Keväällä 2015 tiedetutoreitamme oli mukana MAOLin kevätkoulutuspäivässä Viikin Normaalikoululla. He esittelivät tiedetutor-toimintaamme suomalaisille matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajille ja opettajiksi opiskeleville nuorille. He kertoivat kokemuksistaan sekä vastailivat asiantuntevasti heille esitettyihin kysymyksiin. Samalla heille tarjoutui tilaisuus kuulla huippuluennoitsijoita, työpa-

140

jojen pitäjiä, näytteilleasettajia, kirjantekijöitä ja myös digabi-abitti-ryhmää ylioppilaskirjoitusten sähköistymisen problematiikasta.

Tiedetutoreillekin päivä oli mitä onnistunein ja antoisin. He saivat kutsujakin!

Muutamien Helsingin alueen ja ympäristökuntien lukioiden opettajat kutsuivat heidät kertomaan tiedetutor-toiminnastamme opiskelijoilleen innostukseksi ja kannustukseksi näiden kiehtovien tieteiden opiskelemisessa.

Näissä kaikissa asiantuntijarooleissa toimiminen on kasvattanut opiskelijoiden itseluottamusta, kehittänyt heidän esiintymistaitojaan ja innostanut heitä perehtymään luonnontieteiden ilmiöihin. On jo osoittautunut, että tällaisesta tiedetutor-toiminnasta on ollut hyötyä jatko-opintopaikkoihin pääsemisessä.

Tiedetutor-projektin myötä lisääntynyt opettajien keskinäinen yhteistyö sekä yhteistyö opiskelijoiden kanssa lisäävät yhteisöllisyyttä ja ideoiden, tietojen ja kokemusten jakamista. Näin myös opiskelijoille välittyy tiedeyhteisössä toimimisen periaatteita ja he tulevat tuntemaan itsensä merkittäviksi ja pystyviksi tulevaisuuden tekijöiksi.

Suomen Kemian Seurojen Opetuksen jaosto myönsi keväällä 2015 neljä stipendiä lukiomme ansioituneimmille tiedetutoreille. Stipendein palkittiin tämän kevään ylioppilaat ja tiedetutoreina toimineet Saara Laakko, Samuel Girmay ja Jasper Niedzielski sekä Henrik Haukka. He saivat stipendit kannustuksina jatkaa opintojaan matemaattis-luonnontieteellisten aineiden parissa ja mahdollisesti tulevaisuudessa toimia innovatiivisina keksijöinä tai tutkijoina.

Vuonna 2015 olimme muutenkin onnekkaita. LUMA-uutiskirjeessä olleen ilmoituksen sekä Lumarts-laboratorion Pirjo Putilan innoittamina me olimme valmiit tarttumaan Aalto-yliopiston heittämään haasteeseen ja osallistuimme Naiset ja tekniikka 2015 -kilpailuun. Tiedetutoroinnilla intoa, iloa, oppia ja oivallusta -hankkeemme tarkoituksena oli löytää ideoita, joilla voimme innostaa tyttöjä hakeutumaan tekniikan aloille opiskelemaan matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja tekniikkaa. Ajatuksenamme oli kehittää lukiossamme jo alkanutta ns. tiedetutor-toimintaa suuntaan, joka edistäisi nuorten osallistumista tehtäviin, jotka edellyttävät matemaattis-luonnontieteellistä osaamista ja teknologiataitoja ja -tietoja. Tavoitteenamme oli saada entistä enemmän tyttöjä ensin tiedetutoreiksi ja sitten lukion jälkeen opiskelemaan matemaattis-luonnontieteellisiä ja teknisiä aineita yliopistoissa ja korkeakouluissa. Kyseisen lukuvuoden toimintaan saimmekin ryhdikkään aloituksen, kun tiedetutor-opiskelijamme pääsivät syyslukukauden 2015 alussa ohjaajakoulutukseen yliopiston Kumpulan kampukselle.

141

Niin! Totta on! Me voitimme tuon Naiset ja tekniikka 2015 -kilpailun! Palkinnon saajan valitsi Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulun dekaani ja palkinto jaettiin Marja-Terttu Tanttisen rahastosta. “Kun ydinporukka on innokasta ja aktiivista, se vetää muita mukaan ja toiminnasta muotoutuu hyvin itseohjautuvaa.” ”Opiskelijoilla oli iso motivaatio tulla kertaamaan asioita opettamalla niitä nuoremmille.” Näin kommentoi tiedetutorimme Khaula Mahdi meitä palkinnosta onnittelemaan tulleen toimittajan kysellessä, mikä tiedetutor-toiminnassa kiehtoi.

Käytännössä toiminta on osoittautunut hyväksi tavaksi ohjata opiskelijoita osallistumaan aktiivisesti erilaisiin hankkeisiin, ottamaan haasteita vastaan sekä ohjata heitä oman oppimisensa ja arviointinsa omistajuuteen. Tällainen tapa on parhaimmillaan sisäistä yrittäjyyttä ja ilmiöpohjaista oppimista. Toiminnan kautta saa paitsi oppiaineisiin liittyvää osaamista, myös samanhenkisiä kavereita. Lisäksi kertyy esiintymiskokemusta sekä ohjaus- ja yhteistyötaitoja.

Pulmaariopajat – tiedetutorien uudet haasteet Toukokuun alussa 2017 pidimme jälleen kerran informaatiotilaisuuden uusille, tuleville tiedetutoreille. Mukana oli myös kaksi vierasta: Outi Junno Helsingin kaupunginkirjastosta ja Jenni Räsänen Helsingin yliopistosta.

Vieraamme, Pulmaario-pajojen matematiikkaohjelmasta vastaava, tutkija Jenni Räsänen Helsingin yliopiston Luma -tiedekasvatuskeskuksesta ja hankkeen koordinaattori Outi Junno Töölön kirjastosta esittelivät meille uutta, mainiota yhteistyömahdollisuutta yliopiston ja Töölön sekä Rikhardinkadun kirjaston kanssa. Pulmaario-pajat järjestää siis Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen osana toimiva matematiikan oppimisen resurssikeskus Summamutikka sekä tietojenkäsittelytieteen oppimisen resurssikeskus Linkki yhteistyössä pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastojen kanssa. Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tiedetu142

toriemme oli tarkoitus ohjata 9 – 13-vuotiaita tyttöjä ja poikia ongelmien ratkaisussa yhdessä yliopisto-opiskelijan ja kirjastohenkilön kanssa.

Pulmaario-pajat ovat uusi konsepti, joka on tuonut pääkaupunkiseudun kirjastoihin maksuttomia matematiikan ja ohjelmoinnin työpajoja lapsille ja nuorille. Pajoissa on seivästetty vaahtokarkkeja, tunnistettu Platonin kappaleita varjokuvien perusteella, ratkottu salauksia, koodattu ja tutustuttu ohjelmointiin. Ongelmanratkaisutehtävät käsittelevät erilaisia teemoja, esimerkkeinä mainittakoon avaruus ja salapoliisityö.

Idea pulmaariopajoihin lähti tutkija Jenni Räsäseltä. Tämä pajatoiminta on osana hänen väitöskirjaansa Helsingin yliopistossa. Tämä on pilottihanke, jonka tavoitteena on saada nuoret innostumaan matematiikasta ja ohjelmoinnista. Kirjastojen, korkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyön kautta on tarkoitus saada hanke leviämään kaikkialle Suomeen. Hanke poistaa ennakkoluuloja matematiikkaa, ohjelmointia ja kirjastoja kohtaan. Pulmaariossa lapsen näkemys omasta itsestä oppijana muuttuu realistisemmaksi, positiivisemmaksikin, ja lapset löytävät uusia kavereita matematiikan ja ohjelmoinnin kautta. Toiminta tukee myös tietoyhteiskunnan kansalaistaitojen oppimista hankkeen koordinaattorin, Outi Junnon, mukaan.

Pulmaario-pajojen matematiikkaohjelmasta vastaava Jenni Räsänen haluaa vielä muistuttaa, että pulmaario-pajat kehittävät monia elämässä vaadittavia taitoja.

Lapset oppivat ongelmanratkaisutaitoja ja yhdessä toimimista.

Tiedetutorimme rohkaistuivat mukaan. Tutkija Jenni Räsänen järjesti opiskelijoillemme ensin ohjaajakoulutuksen, haastatteli heidät, koulutti Pulmaario-materiaalin käyttöön ja valmensi heidät ohjaajiksi ja pienten opettajiksi. Pajakertojen jälkeen Jenni Räsänen haastatteli heidät uudelleen ja pajojen päätyttyä järjestimme yhteisen palautekeskustelutilaisuuden.

Niin lasten, heidän vanhempiensa, kirjastohenkilöiden, kuin Jennin Räsäsen, meidän ohjaajien ja opiskelijoidemme itsensä mielestä toiminta on ollut hyvää ja antoisaa. Erityisesti tiedetutorimme ovat oppineet itsekin - jopa itsestään - ohjaamalla muita. He ovat oppineet esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja. He ovat oppineet kohtaamaan pienen ihmisen vastuullisesti ja häntä kunnioittavasti. Opiskelijamme ovat kokeneet Pulmaario-toiminnan hyvin mielekkääksi ja hyödylliseksi - niin itselleen kuin pienille ihmisillekin! Tätä toimintaa haluamme ehdottomasti jatkaa, jos se vain on mahdollista tulevina vuosinakin.

143

Pieni ihminen isojen kysymysten äärellä Hanna Ylä-Mella Teoriaa ja käytäntöä, ihmettelyä, ideointia ja toteutusta – tätä kaikkea lukiolaisemme ovat päässeet näkemään, kokemaan ja aistimaan Cernin tiedeyhteisössä. EtuTöölön lukion opiskelijoita on ollut mukana tiedeleirikoulussa Cernissä, Genevessä Sveitsissä kaksi kertaa, marraskuussa 2012 ja 2017. Ensimmäisellä kerralla mukana olivat opiskelijat Tiera Hirvonen, Lauri Nieminen, Valentin Saarela, Toni Saarinen ja Ilari Väkiparta sekä fysiikan opettaja Karoliina Kaita. Marraskuussa 2017 huippututkimuslaitoksessa Etu-Töölöä edustivat Emil Aalto, Miia Anttila, Juuso Issakainen, Lasse Juopperi ja Oskari Korpela sekä fysiikan opettaja Hanna Ylä-Mella. Ensimmäinen leirikoulu toteutettiin yhteistyössä helsinkiläislukioiden Kallion, Kuvataidelukion sekä Sibeliuslukion kanssa. Toisella kerralla yhteistyötä meidän kanssamme tekivät Elisenvaaran lukio Pöytyältä, Loimaan lukio sekä Sibeliuslukio Helsingistä.

Leirikouluun on kuului kolme intensiivistä antoisaa koulutuspäivää kuunnellen luentoja sekä vieraillen mittausasemilla. Laadukas aamusta iltaan kestävä ohjelma ei kuitenkaan tuntunut raskaalta, päinvastoin! Ohjelma oli upeasti rakennettu: vuoroin teoriaa, vuoroin käytännön esittelyä, välillä kielenä suomi, toisena hetkenä taas englanti. Eri kansallisuuksia vilahteli niin käytävillä kuin meidän luennoitsijoinakin. Opiskelijamme osoittivat loistavaa aktiivisuutta ja kiinnostusta esittämällä huippututkijoille heidän mieltään askarruttavia kysymyksiä, joihin osaan saatiin vastaus, osaan taas ei. Vielä on paljon tutkittavaa, pohdittavaa ja selitettävää. Etukäteen tehdyt tutkielmat antoivat hyvää taustatietoa ja osasivat virittää opiskelijat esittämään heitä askarruttavia kysymyksiä. Esimerkkejä opiskelijoiden tutkielma-aiheista olivat mm. antimateria, Higgsin hiukkasen metsästys, onnettomuuksien fysiikka sekä CMS-ilmaisin (compact myon solenoid). Vierailukohteista Cernissä mainittakoon erityisesti Cernin edustalla oleva kaunis Globe, antimateria-”tehdasvierailu”, CMS-kierros, CLIC (lineaarikiihdytinprototyyppi) ja CLOUD (ilmastontutkimukseen liittyvä tutkimuspiste). Näiden lisäksi Geneven kaunis kaupunki kansainvälisine Punaisen ristin museoineen sekä YK:n päämajoineen antoi myös muuta sivistystä ja näkemystä asioihin. Myös ennakkotyö Suomessa, vierailu Jyväskylän yliopiston syklotronikiihdyttimelle Cern-seminaariin sekä Helsingin yliopiston lineaarikiihdyttimelle ja ilmaisinlaboratorioon teoreettisten maailmankaikkeusluentojen lisäksi, antoivat hyvän pohjan onnistuneelle Cern-leirikoululle.

Nuorille tämä reissu antoi valtavasti lisäinfoa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja kenties sen opin, että elämä ohjaa. Kannattaa lähteä opiskelemaan itseä kiinnostavaa alaa, pitää silmät ja korvat auki, opiskella poikkitieteellisesti eikä tehdä lukkoon lyötyjä suunnitelmia liian pitkälle. Vaikka Cern on kuuluisa fyysikoista pienen ja suuren äärellä, teoreettisesti pohtien ja kokeellisesti osoittaen data-analyy144

siä halliten, ei Insinööritieteiden merkitys tämän reissun jälkeen jäänyt kenellekään epäselväksi.

Cernin päätavoitteina ovatkin tieteellinen huippututkimus ja maailman ymmärtäminen, teknisesti mahdottomalta tuntuvan laitteen toteuttaminen sekä nuorten tutkijoiden saattaminen yhteen yli kansallisuusrajojen. Ei vain tutkijoille vaan myös insinööreille tämä on paikka uusien asioiden innovointiin ja maailman parantamiseen!

Opettajan näkökulmasta oli valtavan hienoa tarjota nuorille tällainen mahdollisuus, samoin kuin huomata, miten hienosti he suhtautuivat asioihin ja imivät itseensä tietoa. Vain mielikuvitus on rajana, itseensä kannattaa luottaa ja opiskella kunnolla sitä,s mikä kiinnostaa. Opiskelijamme kiittävät koulumme opiskelijoita tukevaa Erkki V. Söderströmin säätiötä sen myöntämistä leirikoulustipendeistä.

Globe, ensimmäisen päivän vierailukohde ”Universe of particle”.

Luennoista erityisesti puolalaissyntyiseen teoreettisen fysiikan tutkimustyötä tehnyt Konrad Tywoniuk jäi selkeydellään mieleen, vaikka luennon aiheena olikin ”Teoreettisen fysiikan työkalut”

145

Vuoden 2017 vierailulla olleet opiskelijat: Miia Anttila, Lasse Juopperi, Oskari Korpela, Emil Aalto sekä Juuso Issakainen.

S’cool-lab’ssa sumukammiota rakentamassa

146

Yrittäjyyspainotus oli lopulta erinomainen ratkaisu Jenni Korte Vuoden yrittäjyysopettaja 2016 Kurssien YR1-5 ja 7-9 ja TAT Bisnesvuosi opettaja / toinen opettaja Kun syksyllä 2007 aloitin Etu-Töölön lukiossa sivutoimisena uskonnon tuntiopettajana, en toden totta tiennyt, mihin seuraavat kymmenen vuotta minua veisivät. Jo ensimmäisissä opettajainkokouksissa kuulin, että kouluun puuhattiin erityispainotusta. Muista kuulleeni kaikenlaisia ehdotuksia merenkulusta golfiin. Yhteistä näille painotusehdotuksille oli kuitenkin se, etten niistä yhdestäkään juuri mitään tiennyt. Kaikkein vastenmielisimmin omaan korvaani särähti yrittäjyys. Kitkerästi ajattelinkin, että jos tällainen aihe valitaan, niin saankin tästä näppärän aiheen etiikan kursseilleni. Voimme yhdessä opiskelijoiden kanssa pohtia, onko vastuullista tuputtaa yrittäjyyttä keskenkasvuisille teineille vähääkään välittämättä siitä, millaisia riskejä ja haasteita yrittäjyydessä on. Näin sitä siivotaan työttömyyskortistoja kauniimmiksi. Nuoriso maistelemaan, miltä makaroni ja kaurapuuro maistuvat starttirahakauden jälkeen, kun muuhun ei varaa ole ja velat painavat niskassa – mikä fantastinen startti aikuisuuteen?

Kun yrittäjyys Etu-Töölön lukion painotukseksi valittiin, en mitenkään ilahtunut tästä. Olo olikin melko ristiriitainen, kun rehtori Pirjo Kännö pyysi minua toiseksi opettajaksi uudelle yrittäjyysleirille, jota koulussa alettaisiin järjestää. Minulla oli vähän töitä, joten olin lisätunneista mielissäni, mutta itse aihe ei inspiroinut. Päätin kuitenkin olla reipas ja teeskennellä innostunutta, jotta määräaikainen työsuhteeni jatkuisi myös seuraavana vuonna tai rehtori voisi ainakin suositella minua seuraavaan pestiini.

Eihän mikään elämässä koskaan mene kuten suunnittelee, eikä mennyt tämäkään.

Lähdimme kollegani Susanna Nyblinin kanssa ehkä hieman sekavin tuntein Kuntatalolle Nuori yrittäjyys ry:n koulutukseen, jossa meistä leivottaisiin kelvollisia leiriohjaajia. En tiedä, mitä odotimme, mutta mitä ikinä se olikin, sitä ei ollut vastassa. Vastassa oli uskomattoman innostuneita ihmisiä, jotka hehkuttivat uskoaan nuoriin ja innostustaan yrittäjyyden tuomiin mahdollisuuksiin. Tajusimme myös, että vaikka leirin konsepti oli valmis, saimme itse tehdä valintoja leirille valittavien tehtävien suhteen. Hauskin mutta myös jännittävin osuus oli se, kun oivalsimme, ettemme olisikaan leirillä varsinaisesti ohjaajia, vaan tehtävämme oli kouluttaa osa nuorista leirin vetäjiksi ja pysytellä itse taustalla.

Pursuimme Susannan kanssa innostusta koulutuspäivän jälkeen. Saimme myös apua toisilta meitä kokeneemmilta opettajilta ja jopa hienoja opiskelijoita leirin vetäjiksi ensimmäisinä vuosina Helsinki Business Schoolista ja Omniasta. Lähdim147

me alusta alkaen tekemään parasta mahdollista leiriä. Siinä myös onnistuimme, sillä opiskelijoiden palaute oli alusta alkaen hyvää ja sitä ruotien ja leiriin pieniä muutoksia tehden se on muuttunut vuosien varrella erinomaiseksi. Leiri on tällä hetkellä koulun suosituin vapaaehtoinen kurssi, jonne nyt vuonna 2019 tätä kirjoittaessani on pyrkimässä 136 opiskelijaa. Viime vuosina olemme onneksi onnistuneet Nuori yrittäjyys ry:n tuella järjestämään kaksi leiriä joka kevät. Tämä tarkoittaa, että noin 80 opiskelijaa pääsee leireille vuosittain.

Ensimmäisinä vuosinani Tylyssä olin mukana ainoastaan yrittäjyysleirillä. Malli, jossa yrittäjyyskursseja opettavat mahdollisimman monet opettajat, on periaatteessa kannatettava, sillä näin ymmärrys yrittäjyyden mahdollisuuksista on mahdollisimman monella. Tosiasiassa kuitenkin malli, jossa jokaisella opettajalla on vain puolikas tai yksi kurssi vuodessa yrittäjyyttä ja yli parikymmentä muuta kurssia, on osoittautunut varsin haasteelliseksi yhtälöksi. Kun päätyö on muissa aineissa, on vaikea keskittyä kehittämään sitä, joka roikkuu monella tavalla ylimääräisenä ja oman osaamisalueen laitamilla.

Onkin ymmärrettävää, että muutaman vuoden jälkeen moni opettaja halusi jättää yrittäjyyden opettamisen ja tunteja alkoi kertyä minulle, joka kursseja tarvitsin. Aluksi otinkin kurssit puhtaasti lisätunteja saadakseni, mutta mitä enemmän tutustuin aihepiiriin ja kouluttaudun erilaisissa yrittäjyysopettajien teemapäivissä, ymmärsin kurssien mahdollisuudet ja muutostarpeet. Samalla oivalsin, ettei yrittäjyydessä ollut valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Niinpä olen voinut melko vapaasti toteuttaa aika suuriakin muutoksia kurssien sisältöihin opiskelijoiden toiveiden ja tarpeiden mukaan maailma muuttuessa Slushin ja start up-kulttuurin nousun nosteessa.

Kun Tylyn yrittäjyyskurssit alkoivat, oli yrittäjyys vielä naapurissamme silloisessa Kauppakorkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa, opiskelijoiden keskuudessa melko huonossa huudossa. Jouduin ensimmäisinä työvuosinani perustelemaan usein, miksi yrittäjyyttä kannattaa opettaa nuorille. Nyt en muista enää muutamaan vuoteen edes vastanneeni tuohon kysymykseen. Roviolla, Supercellillä, tubettajilla, e-urheilun nousulla ja monella muulla viimeisen kymmenen vuoden valtaisalla trendillä on osuutta yrittäjyyskurssien suosion kasvuun. Varsinkin vanhempainilloissa yrittäjyyskursseista puhuminen on toisinaan aiheuttanut suoranaista hurmosta ja yleinen kommentti, jonka yrittäjyysopettajana myös kuulen, on se, ettei minun aikanani koulussa voinut mitään tuollaista tehdä, kylläpä ovat ajat muuttuneet paremmiksi. Aikuiset näkevätkin kurssien sisällöissä paljon sellaista, mistä olisivat itse hyötyneet.

Myös Suomi ja ajattelutapamme yrittäjyydestä ovat muuttuneet. Ensimmäisinä vuosinani, kun opetin Vuosi yrittäjänä -kurssia, jossa perustetaan oikea yritys, minulta usein tiukattiin, kerronko opiskelijoille varmasti myös yrittäjyyden riskeistä.

148

Tapanani oli yleensä vastata, ettei minun tarvitse, sillä suomalaiset imevät jo äidinmaidossa tiedon siitä, että yrittäjän elämä on täynnä riskejä ja haasteita. Kun lukiolaiset perustavat oman yrityksen, kaikki, joita he tapaavat, muistuttavat heitä kyllä näistä riskeistä, joten minun ei tarvitse haaskata aikaani siihen.

Kun Vuosi yrittäjänä -kurssi tipahti syliini ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten, taisi sen vetämistä olla kaupiteltu jo useammalle opettajalle. Silloinen rehtori Ella Similä pahoitteli ja kertoi suoraan, että kurssille oli todella vaikea löytää opettajaa, koska se oli “kivireki” ja “mahdoton opetettava”, jonka “opiskelijat keskeyttävät aina jossain vaiheessa vuotta joka tapauksessa”. Ja kyllähän se silloin sellainen olikin - en kiistä. Se ei ollut opettajien vika vaan monen tekijän summa. Tällä hetkellä puolellani ovat niin yhteiskunnallinen eetos, jossa yrittäjiä ylistetään kuin motivoituneet opiskelijatkin. Myös Nuori yrittäjyys ry:n toiminta ja kurssien materiaalit ovat kehittyneet valtavasti, ja voinkin aina luottaa heidän tukeensa haastavissa tilanteissa. Alkuvuosina kurssin rakenteessa oli myös valtavasti haasteita, koska koko vuodelle jakautuvaa kurssia oli hankala sitoa viisijaksojärjestelmän lukujärjestyksiin mielekkäällä tavalla. Nyt nämä ongelmat ovat pitkälti historiaa ja olemme päässeet tarttumaan viime vuosina yhä enemmän kurssin sisäiseen problematiikkaan, kuten ryhmäytymisen haasteisiin ja teoriaopetuksen puutteisiin.

Nyt on vuosi 2019, kun tätä kirjoitan. Monessa asiassa olen muuttanut mieleni, mutta kaikessa en. Ensinnäkin, yrittäjyyttä on perinteisesti opetettu erittäin puisevasti keskittyen siihen, mikä on toiminimen ja osakeyhtiön ero, debet ja kredit, ja millainen kuponki pitää Patentti- ja rekisterihallitukseen toimittaa, jotta kaikki menee lain ja pykälien mukaan. Tämä kaikki onkin tärkeää juuri sillä hetkellä, kun oikeasti aloittaa yritystoimintaa. Sen sijaan yrityksen perustamista harkitseville ja mahdollisesti vasta vuosien päästä yrityksensä oikeasti perustaville nuorille tämä kaikki on melkoisen kuivaa ja jokseenkin yhtä irrelevanttia kuin moni muukin nippelitieto, jota he päivät pitkät päähänsä pänttäävät. Samoin kaikenlainen talousteoria ja talousmatematiikka ovat kyllä ihan hyödyllisiä osata, mutta eivät mitenkään kovin keskeisessä asemassa, kun mietitään, mistä menestyvät yritykset on rakennettu.

Vaikka kirjanpitäjä olisi millainen guru ja yhtiömuoto valittu erittäin järkevästi, yksikään yritys ei menesty ilman toimivaa liikeideaa ja muutoksiin ja yhteistyöhön kykenevää tiimiä. Ja juuri tiimityötaidot, ideointi ja jopa innovointi ja omien ajatusten myynti, esittely ja pitchaaminen ovat niitä, joita perinteisillä yrittäjyyskursseilla on tehty liian vähän ja kaikkea muuta luultavasti yleensä ihan liikaa.

Minut pyydettiin pari vuotta sitten naapuriimme Aalto yliopistoon yrittäjyyden apulaisprofessori Ewald Kiblerin “Sustainable Entrepreneurship”-kurssille kertomaan, mitä kaikkea teemme Tylyn yrittäjyysopinnoissa. Kerroin kymmenestä yrittäjyyskurssistamme, yrittäjyyskasvatuksen mallistamme, jossa keskeisellä sijalla on 149

“Learning by doing fun”, kansainvälisistä projekteistamme yhteistyössä Viron, Latvian ja Ruotsin yrittäjyysopiskelijoiden kanssa ja Uskalla yrittää -kilpailusta sekä monista opiskelijayrityksistämme. He olivat hyvin vaikuttuneita, mutta myös pahoillaan. He kertoivat, että opiskelijoillamme tulee olemaan erittäin tylsää, kun he jatkavat lukion jälkeen opintojaan Aalto yliopistossa, sillä he ovat tehneet kaiken jo lukiossa! Naureskelimme asialle pilke silmäkulmassa, sillä tietenkin jokainen uusi yritys on omanlaisensa projekti, ja tylsistymisen sijaan ne, jotka ovat saaneet saman kokemuksen jo aiemmin, ovat askeleen edellä muita ja voivat hyödyntää kokemuksiaan korkeakouluopinnoissa.

Samalla luennolla oli luennon jälkipuolisko varattu tutkija Jukka-Pekka Heikkilälle, joka kertoi kurssilla myös omista projekteistaan. Hän kiinnostui siinä määrin yrittäjyysleireistämme, että tuli niitä seuraamaankin ja tapaamaan minua Tylyyn.

Keskustelimme monista mielenkiintoisista asioista, mutta varsinkin yksi J-P:n lause jäi mieleeni ja sai minut ajattelemaan: “Te täällä Tylyssä olette ymmärtäneet, mistä yrittäjyydessä on kysymys. Ette ota itseänne liian vakavasti! Tällaisessä ympäristössä voi syntyä hienoja oivalluksia.” Olen samaa mieltä – ehdottomasti! Samalla olen hyvin huolissani Suomen sinänsä niin menestyneestä koululaitoksesta, joka valitettavasti suosii edelleen perässähiihtäjiä, vaikka uuden keksiminen ja kyseenalaistaminen ja kaikenlainen umpihankihiihto on edellytys tulevaisuuden menestykselle. Steve Jobsit kulkevat omia polkujaan piittaamatta liikaa siitä, mitä on ollut tapana tehdä. Inhosin aikanaan koulua, jossa tärkein tehtävä oli pitää suunsa kiinni ja toistaa opettajan viisauksia. Vieläkin välillä pelkään, että olen opettajana samanlaisessa koulussa. Mutta jos me opettajat sisäistämme, että tämä on ongelma, se on jo osa ratkaisua. Yrittäjyysopinnot ovat erinomainen tapa tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia toteuttaa itseään.

Yrittäjyyspainotus Tylyssä on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi monesta syystä. Yrittäjyydestä on tullut trendikästä ja moni nuori haaveilee yrittäjäksi ryhtymisestä. Moni motivoitunut opiskelija valitseekin Tylyn juuri yrittäjyysopintojen vuoksi.

Yrittäjämäisiä taitoja tarvitsevat kaikki. Yrittäjyyspainotus sopii erinomaisesti yhteen myös tulevaisuuden taitoja painottavan uuden opetussuunnitelman ja ilmiöpohjaisuuden kanssa. Yrittäjyyspainotus on tuonut tärkeitä yhteistyökumppaneita ja verkostoja, joista mainittakoon ainakin Elisa Oyj, jonka kanssa Tylyllä on ollut yhteinen tuotekehityskurssi jo vuosien ajan. Muita tärkeitä yhteistyökumppaneitamme ovat lähiaikoina olleet mm. Aalto yliopisto, Forumin kauppakeskus ja Taloudellinen tiedotustoimisto TAT. Yhteistyökumppanuus ei välttämättä tarkoita rahaa, vaan erilaiset yhteiset projektit, kurssit ja opiskelijoiden ymmärrys työelämästä ovat näissä yleensä keskeisintä.

150

Tärkein yhteistyökumppanimme on kuitenkin yrittäjyyden saralla ollut Nuori yrittäjyys ry. Ilman heidän apuaan, valmiita materiaalejaan ja kilpailujaan emme olisi siinä, missä olemme nyt. Myös yrittäjyyden kansainväliset projektit, konferenssit, koulutukset ja tieteellinen tutkimustyö ovat kaikki Nuori yrittäjyys ry:n kanssa tehtävän yhteistyön ansiota. Viime vuosina olemme pystyneet toteuttamaan useita matkoja naapurimaihin, joissa opiskelijat ovat voineet tavata yrittäjyyskonferensseissa ja messuilla toisia oman yrityksen perustaneita lukiolaisia ja perustaa heidän kanssaan yhteisiä kansainvälisiä yrityksiä. Yhteistyö ei onnistuisi ilman toimivaa kansainvälistä verkostoa.

Myös Nuori yrittäjyys täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Meillä onkin paljon syytä juhlia, sillä monet viime vuosiemme saavutukset ovat osittain yhteisiä. Lisää yhteistyökumppaneita silti tarvitaan, sillä koulujen budjetit eivät koskaan taivu ulkomaan opintomatkoihin, joita haluamme tarjota halukkaille varallisuudesta riippumatta. Oma haaveeni olisikin luoda rahasto tai stipendijärjestelmä, josta kaikki Suomen lahjakkaat yrittäjyydestä kiinnostuneet nuoret voisivat anoa vuosistipendin, jonka avulla he voisivat kokeilla siipiään kansainvälisinä yrittäjinä. Kokemukseni mukaan tällainen vuosi on erittäin opettava ja puitteet ja rakenteet ovat olemassa, vain rahoitus puuttuu. Tämä sopisi hyvin esimerkiksi jonkin kansainvälisen yrityksen tai yrittäjäjärjestön kylkeen. Saapa nähdä, toteutuuko tämä koskaan, mutta ihmeellisempääkin on nähty.

Lisätietoa kansainvälisistä projekteista ja yrittäjyyskasvatuksen saralla Tylyssä tehdystä tutkimustyöstä löytyy osoitteista: https://nuoriyrittajyys.fi/icee/ https://nuoriyrittajyys.fi/cbewb/ Etu-Töölön lukiossa v.2018-2019 tarjolla olevat yrittäjyyskurssit: YR1 Johdatus yrittäjyyteen YR2 Yrittäjyysleiri 24h YR3 & YR4 Vuosi yrittäjänä YR5 Työelämän viestintä ja erilaiset työkulttuurit YR6 Start up –yritykset/ SLUSH YR7 Vapaaehtoistoiminta ja yhteiskunnallinen yrittäjyys YR8 Tuotekehityskurssi YR9 International Business YR10 Tiedetutorkurssi +YRMA Yrittäjän matematiikka Vuosi yrittäjänä-kurssilaiselle +YRYH Yrittäjän yhteiskuntaoppi Vuosi yrittäjänä-kurssilaiselle +YRTAT Taloudellisen tiedotustoimiston Bisnesvuosi Vuosi yrittäjänä-kurssilaiselle

151

Lisäksi tarjolla ovat seuraavat yhteistyökumppaniemme kurssit: RYLA Rotary Youth Leadership Awards Start Up High School: UP1 Idean toteuttaminen UP2 Ajattelun taidot UP3 Suunnitelmallinen tekeminen

Yrittäjyyskasvatuksen malli esittelee Etu-Töölön lukion yrittäjyyskasvatuksen perusteet. Malli muuttuu tarpeiden mukana. http://bit.ly/tylynyrittajyys

152

Koulusafka applikaatio on toistaiseksi menestynein Etu-Töölön lukion Vuosi yrittäjänä kurssilla syntyneistä yrityksistä. Marleen Tobron (vas.) idea koulujen ruokalistat näyttävästä puhelinsovelluksesta sai veljekset Valtteri ja Oliver Palonkorven (kuvassa keskellä) ryhtymään toimeen ja opiskelemaan koodausta. Lopputuloksena oli tuhansia latauksia Apple Storessa ja Google Play -kaupassa kerännyt sovellus, jota monet opiskelijat käyttävät päivittäin. Uskalla yrittää -finaalissa keväällä 2018 yritys pääsi neljän parhaan joukkoon ja jatkokilpailuun Porin Suomi Areenan Taaleriluolaan, jossa Taaleri Oyj palkitsi sen 800 euron kehitysrahalla. Kuvassa oikealla yrityksen neljäs perustaja Anna Pauloaho.

Etu-Töölön lukio palkittiin marraskuussa 2017 Suomen parhaana yrittäjyyslukiona TES Awardseissa. Palkinnon Tallinnassa kävivät hakemassa yrittäjyysopettaja Jenni Korte ja yrittäjyyskoordinaattori Joanna Ovaska. http:// theentrepreneurialschool. eu/

153

Pets United palkittiin parhaana kansainvälisenä yrityksenä Tukholmassa keväällä 2018. Yritys syntyi alunperin Tylyn yrittäjyysleirillä ja sen toimintaa lähtivät kehittämään Samuel Alajoki (kuvassa oikealla) ja Touko Kuivalainen (kuvassa kolmas oikealta) Vuosi yrittäjänä-kurssilla. Muut yrityksen jäsenet olivat lukiolaisia Virosta, Latviasta ja Ruotsista.

Tylyn veriryhmä perustettiin YR7 Vapaaehtoistoiminta ja yhteiskunnallinen yrittäjyys-kurssilla.

Kun menet SPR:n Veripalveluun luovuttamaan verta, mainitse, että kuulut Tylyn veriryhmään. Haastamme kaikki luovuttamaan verta ja toivomme, että v. 2019 Tylyn nimissä luovuttaa verta ainakin 100 ihmistä!

154

Ilmiöitä ja musikaaleja Suvi Reijonen Vuonna 2013 Etu-Töölön lukiossa asetettiin yhdeksi lukuvuoden tavoitteeksi suunnitella koko 5. jakson opetus ilmiöpohjaisesti ensimmäistä kertaa.

Ilmiöpohjaisessa opiskelussa lähtökohtana on ilmiöiden tutkiminen eri oppiaineiden näkökulmasta. Ensimmäiseen ilmiöjaksoon valikoitui ilmiöksi keskiaika, ja yhteistyö musiikinopettajan, Sanna Pasasen, kanssa alkoi Robin Hood -musikaalin suunnittelulla. Musiikin valinnaiskurssien sekä ilmaisutaidon ryhmän yhteisprojektissa oli mukana yli 50 opiskelijaa.

Projekti aloitettiin niin, että koko ryhmä kokoontui saliin. Osallistujat esittäytyivät toisilleen ja kertoivat, millaisia odotuksia heillä oli musikaalityöskentelystä. Ilmiöpohjainen opiskelu vaatii opiskelijalta sitoutumista, aktiivista osallistumista, vastuunottoa ja yhteistyötaitoja. Siksi musikaaliryhmän kanssa laaditaan draamasopimus, jonka kautta jokainen osallistuja sitoutuu toimimaan niin, että tunneilla säilyy hyvä ryhmähenki ja luovan heittäytymisen mahdollistava turvallinen ilmapiiri.

Lähestyimme Robin Hood -musikaalin maailmaa fyysisten harjoitusten ja roolien kautta. Järjestimme koululle viihdeoppimisen työpajan, jossa pelisuunnitteluun erikoistuneet vetäjät innostivat opiskelijoita tutkimaan ilmiötä taiteen ja pelaamisen keinoin. Salissa nähtiin muun muassa hauska jousiammuntakilpailu.

Ilmaisutaidon tunnilla katsoimme Robin Hood -elokuvan ja palautimme mieliimme juonen ja roolit sekä henkilöiden väliset jännitteet. Kohtaukset ja repliikit alkoivat hahmottua improvisaatioharjoitusten kautta. Harjoitusten kautta tutkimme henkilöiden päämääriä ja tavoitteita sekä kohtausten tunnelmia ja suuntia. Musiikin tunneilla ideoitiin ja harjoiteltiin kappaleita sekä musikaalin äänimaisemaa.

Musikaaliprojektiin kuuluvat myös muutamat koulupäivän jälkeen tai viikonloppuna järjestettävät yhteisharjoitukset, jolloin vahvistetaan ryhmähenkeä ja liitetään musikaalin kohtaukset sekä kappaleet yhteen. Projektin loppusuoralla opiskelijat ideoivat musikaalin nimeä ja äänestävät parhaan ehdotuksen.

Opiskelijat pääsevät osallistumaan musikaaliprojektin toteutukseen monin tavoin oman kiinnostuksensa mukaan. He voivat kerätä ilmiöön liittyvää materiaalia, ideoida kohtauksia ja hahmoja, käsikirjoittaa, näytellä, soittaa, laulaa, tanssia, lavastaa, puvustaa, kuvata ja vastata tiedottamisesta sekä suunnitella ääni- ja valotehosteita. Työskentely vaatii osallistujilta kärsivällisyyttä ja epävarmuuden sietämistä.

Tunneilla koetaankin usein tunteiden koko kirjo maailmanlopun tunnelmista hysteerisiin naurukohtauksiin. Ohjaajien täytyy olla valmiita muuttamaan suunnitelmiaan ja ratkaisemaan monenlaisia luovaan työskentelyyn liittyviä ristiriitoja. Jos155

kus pitää tehdä 50 hengelle pitsaa, värjätä puuvillakäsineitä, askarrella kukkia ja kiertää kaupungin kaikki kirpputorit.

Robin Hood -musikaalin jälkeenkin on Etu-Töölön lukiossa pyritty saamaan kasaan porukka, joka valmistelee ilmiöön liittyvän musikaalin viidennessä jaksossa.

Eri ilmiöiden myötä opiskelijoiden vastuu on lisääntynyt ja kunnianhimo kasvanut.

Projekteissa on hyödynnetty yhä enemmän teknologiaa ja sosiaalista mediaa. Kevään 2014 ilmiö, elokuva, taipui musikaaliryhmän käsittelyssä New in town -musikaaliksi, jossa uuteen kouluun saapunut Alisa ajautui vauhdikkaaseen seikkailuun, kohtasi eri elokuvista tuttuja hahmoja ja sai näiden kautta rohkeutta ja itsevarmuutta. Elokuvahahmot valittiin lukuisista ehdotuksista niin, että ne edustavat tarinan symbolistista tasoa kuten äidin ja tyttären välistä suhdetta, ihastumista ja selviytymistä uudessa tilanteessa.

Maailma, jossa elät -musikaali (2015) käsitteli erilaisia yhteiskunnallisia epäkohtia ja vaikuttamisen keinoja. Opiskelijat valmistelivat pienryhmissä kohtaukset valitsemistaan näkökulmista. Projektin aikana etsittiin tietoa ihmisoikeuksista ja ilmastonmuutoksesta, pohdittiin, millaisia käsityksiä nuorilla on köyhyydestä ja sodasta, sahailtiin mielenosoituskylttejä, haastateltiin ihmisiä Kampissa ja yritettiin järjestää vierailu Sörnäisten vankilaan.Tuotannossa oli mukana myös muutaman opiskelijan some-tiimi, joka suunnitteli ja toteutti kampanjan sosiaalista mediaa hyödyntäen. Koulumme opiskelijoita ja opettajia pyydettiin kirjoittamaan lapuille asioita, joihin heidän mielestään pitäisi vaikuttaa, ja näiden lappujen kanssa he tulivat kuvatuiksi muun muassa Facebookiin ja myös musikaalin loppukohtaukseen.

Musikaalissa näytteli myös biologian ja maantieteen opettaja Jari Salmivainio.

156

Tiede ja tulevaisuus -ilmiöihin liittyvä H.U.P.S.-musikaali (2016) heitti opiskelijat aikamatkalle, joka alkoi tiedemessuilla alkaneesta väittelystä. Aikamatkaajat osallistuivat Dionysoksen juhliin ja suututtivat Haadeksen, sinkoutuivat Galilein aikaan ja joutuivat syytetyiksi kerettiläisyydestä, ajautuivat hankaluuksiin poliisin kanssa rinnakkaistodellisuudessa, jossa kirjat oli lailla kielletty, todistivat ensimmäistä junamatkaa ja tapasivat Darwinin 1800-luvulla, kauhistelivat koulutusleikkausten seurauksia vuodessa 2500, kun nuoret kastelivat kukkia energiajuomilla, ja monen mutkan kautta palasivat nykyaikaan pelastamaan tulevaisuuden. Musikaalin valmisteluun liittyi värikkäitä käänteitä, ja lopulta opiskelijan sairastumisen vuoksi allekirjoittanut joutui hyppäämään rooliin lyhyellä varoitusajalla. Mutta hauskaa oli! Tällaiset tilanteet vaativat sekä opettajalta että opiskelijoilta ennakkoluulotonta asennetta ja sujuvaa yhteistyötä. Musikaalissa nähtiin myös tiedetutorien tekemä räjäytys.

Vuonna 2017 ilmiöitä – tiedettä, tulevaisuutta ja hyvää elämää – tarkasteltiin Suomi 100 -näkökulmasta. Nyt oli otollinen aika toteuttaa äidinkielenopettajan haave Kalevala-aiheisesta musikaalista. Otin Kalevalan käsittelyyn jo syksyllä ÄI6-kurssilla, jossa opiskelijoiden kanssa tutustuimme kansalliseepoksemme tarinoihin ja hahmoihin. Opiskelijat ideoivat nykyvastineita Kalevalan sankareille ja pohtivat, mikä voisi olla nykyajan onnea jauhava Sampo. Samalla alkoi mielessäni hahmottua musikaalin idea: Kalevalan vauhdikkaat tarinat ja ongelmat nykynuoren elämässä. Inspiraation lähteenä toimi myös Johanna Sinisalon romaani Sankarit. Joulukahvittelun lomassa kerroin ideastani uudelle työparilleni, musiikinopettaja Jesse Vierelälle. Alusta asti olimme samaa mieltä siitä, että musikaalistamme tulisi komedia. Neljännen jakson lopussa kutsuimme musikaaliryhmän koolle ja sovimme rooleista ja vastuualueista. Musikaaliin oli alun perin tarkoitus tulla mukaan myös ruotsin ryhmän toteuttama video, mutta se jäi ideaksi. Silti ajatuksiim157

me jäi kytemään tämä Suomi – Ruotsi-asetelma. Ja ihmekös tuo, kun työskentelemme risteilylukioksi nimitetyssä Tylyssä. Koska meidän musikaalistamme olisi tulossa komedia, niin mikä sen mukavampaa kuin nauraa itselle. Tylyn viides musikaali sai nimekseen Parin muuttujan musikaali.

Keväällä 2018 pohdimme Jesse Vierelän kanssa ihminen ja yhteiskunta -ilmiöihin liittyvän musikaalin tyylilajia ja päädyimme dekkariin, koska siinä voi hyvin tuoda esille yhteiskunnan ongelmia ja eri väestöryhmien välisiä jännitteitä. Oppitunnilla tyylilajin kuultuaan opiskelijat piirsivät erilaisia paikkoja ja hahmoja, ja näiden ehdotusten pohjalta teimme improvisoituja kohtauksia. Pohdimme eri väestöryhmiin liittyviä stereotypioita ja vastakkainasetteluja. Eri hahmojen kautta alkoi hahmottua musikaalimme kuvaama rikos sekä aikakausi, joka tällä kertaa oli 1960-luku. Juonen kehittelyssä menimme välillä pahasti solmuun, mutta lopulta saimme musikaaliimme ns. punaisen langan. Helsingin Töölöön ja Kallioon sijoittunut Hän oli siellä -musikaali esitteli katsojilleen perheenjäsenten välisiä salaisuuksia, koomisen etsiväparin toilailuja, luonnonsuojelijoiden kärkkäitä mielipiteitä ja ovelan laitapuolenkulkijan liikkeitä, romantiikkaa unohtamatta. Kaiken kruunasi svengaava, taitavasti soitettu ja laulettu musiikki.

Musikaalityöskentely on vaativaa, mutta antoisaa. Se mahdollistaa inspiroivan yhteistyön eri oppiaineiden välillä ja siinä toteutuvat hienosti ilmiöpohjaisen opiskelun tavoitteet. Opiskelija syventyy tutkimaan ilmiötä sekä ympäröivää yhteiskuntaa, rakentaa yhteyksiä eri oppiaineiden välille, ottaa vastuun oppimisestaan ja tarjoaa luovuutensa yhteiseen projektiin. Musikaalin valmistelussa opitaan kuuntelemaan toisia ja sietämään epävarmuutta. Näitä taitoja opiskelija tarvitsee myös myöhemmin työelämässä. Musikaalit ovat tuoneet upeita onnistumisen kokemuksia, tarjonneet unohtumattomia elämyksiä ja luoneet ystävyyssuhteita. Suuret kiitokset Sanna Pasaselle ja Jesse Vierelälle sekä kaikille musikaaleissa mukana olleille lahjakkaille opiskelijoille!

158

Ajan patinan tuntee jalkojensa alla. Aika on hionut särmät pois ja kulmat pyöreiksi. Portaat ovat nähneet kaiken.

Nämä ovat luoneet maistereita ja tohtoreita. Pedagogiset portaat. Perspektiivin, valon ja varjon, arkiliikunnan opettajat. Näitä pitkin poistutaan turvaan.

Melua, ahtautta ja hälinää. Talven pimeys. Hämärän rajamailla. Upea kamala kaiku.

Hieno jälkikaiku musiikille, metelin voimistaja hälinälle.

Elämän perspektiivi. Konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Piirrä, maalaa ja elä!

159

Tyly 100 vuotta – eräitä merkkipaaluja Saila Linkopuu 1919 Kesäkuussa valtioneuvoston päätti perustaa Helsinkiin poikakoulun kokeilutarkoituksessa ja jo heinäkuussa määrättiin, että kuusivuotinen oppijakso jakautuu kolmivuotiseen keskikouluun ja kolmivuotiseen lukioon. Kokeilun tarkoituksen oli katsoa, voiko kansakoulun käynyt oppilas käydä keskikoulun kolmessa vuodessa normaalin viiden vuoden sijaan. Tämän lisäksi haluttiin vähävaraisille ja lahjakkaille lapsille antaa mahdollisuus valtion ja kunnan virkoihin. 1.9.1919 ensimmäiselle luokalle valittiin 41 pyrkijästä 27 poikaa uuden Koelyseon oppilaiksi.

1923 Marraskuussa perustettiin koulun toverikunta. Toverikunta järjesti kokouksia, konventtia ja julkaisi ponsia ja Kani-lehteä. Toverikunta järjesti kahdet juhlat lukuvuodessa: puurojuhlat ja abiturusjuhlat. Lisäksi oppilaille oli tarjolla erilaisia kerhoja, kuten shakkikerho.

1925 Koelyseon ensimmäiset kahdeksan ylioppilasta valmistuivat.

1928 Saatiin laki, jonka perusteella uusimuotoiset koulut eli myös Koelyseo vakinaistettiin vanhamuotoisen koulujärjestelmän rinnalle. Opettajakunta kannatti koulun vakinaistamista, ja Koelyseo olikin saavuttanut kokeilun alussa asetut tavoitteet, muun muassa oppilaiden taustan suhteen.

1936 Koelyseoon perustettiin kolmevuotisen keskikoulun rinnalle nelivuotinen keskikoulu, sillä Kouluhallitus kiinnitti huomioita ehtojen ja luokalle jääneiden korkeaan määrään. Oppilaiden tuli valita toinen linjoista.

160

1937 Tytöt pääsivät Koelyseoon oppilaiksi. Seitsemän tyttöä aloitti opiskelun syksyllä.

Tyttöjen pääseminen opiskelijoiksi aiheutti kohua ja kritiikkiä joidenkin opettajien joukossa.

1939 Koulutyö keskeytettiin 11.10 - 22.11. sodan takia. Koulu kuitenkin jatkui, mutta 30.11. oppilaat evakuoitiin Hietaniemen hautausmaalle ilmahälytyksen takia.

Hautausmaalla oli ympäristön koulujen oppilaita yhteensä satoja piilossa puiden alla. Koulu loppui tähän päivään ja jatkui seuraavan kerran 1.8.1940.

1940 - 1944 Koulu alkoi uudelleen elokuussa koulurakennuksen kahdessa ylimmässä kerroksessa, koska muut kerrokset olivat sotasairaalan käytössä. Sotavuosina koulun lukuvuodet olivat katkonaisia ja esimerkiksi keväällä 1940 ja 1942 ei pidetty ylioppilaskirjoituksia ollenkaan, vaan abiturientit julistetaan ylioppilaiksi kouluarvosanojen perusteella. Suurpommitusten aikaan 1944 Koelyseon 5. - 8. -luokalla opiskelijat ja opettajat evakuoitiin Somerolle Someron yhteiskoulun tiloihin. Oppilaat ja opettajat majoittuivat paikallisissa perheissä. Koulun muut opiskelijat evakuoitiin muihin turvallisiin kouluihin.

1944 Kouluhallitus määräsi Koelyseoon yhdeksi pakolliseksi kieleksi venäjän. Venäjää opiskeltiin 1950-luvulle asti.

1945 Toverikunta muuttui teinikunnaksi. Kani-lehti alkoi jälleen ilmestyä ja teinikunnalla oli useita kerhoja oppilaille.

1949 Koelyseolle saatiin lippu suunnittelukilpailun tuloksena. Lipun suunnitteli Tauno Sarantola. 30-vuotisjuhlapäivän kunniaksi perustettiin Senioriyhdistys, joka julkaisi omaa lehteä. Koelyseon päiväksi nimettiin marraskuun kolmas lauantai, jolloin juhlitaan jokainen vuosi Koelyseota.

161

1952 Syyskuussa Koelyseon nimi muuttui Töölön yhteislyseoksi. Koulu muutettiin asteittain kahdeksan luokkaiseksi, koska esimerkiksi kieliä ei muuten ehditty oppia kunnolla. Ensimmäisen kerran rehtori ja opettajakunta anoivat muutosta jo 1948, mutta sitä ei silloin vielä saatu.

1952 Koulun lempinimi TYLY syntyi. Töölön yhteislyseo käytti lyhennettä TYLY oppikoulujen yleisurheilukilpailuissa, jotka järjestettiin Eläintarhan kentällä.

1955 Oppilasmäärä kasvoi niin, että kouluhallitus määräsi perustettavaksi kolme alkavaa luokkaa lisää. Rinnakkaisluokkia oli nyt viisi ja opiskelijoita yhteensä jo yli 500. Koulurakennuksen tilat kävivät niin ahtaiksi, että opetusta oli aamusta myöhään iltaan. Luokissa oli noin 40 - 46 opiskelijaa. Oppilaita oli parhaimmillaan koulussa lähes 800 ja luokkia 22. Koulussa oli myös aktiivista kerho- ja urheilutoimintaa. Kouluruokailu oli edelleen maksullista.

1977 Siirryttiin peruskoulujärjestelmään, jolloin Töölön yhteislyseo muuttui Töölön yläasteeksi ja Etu-Töölön lukioksi. Samalla valtion kouluista tuli Helsingin kaupungin kouluja.

Uudistuksessa lukio sai oman johtokunnan, jonka valtuusto valitsi poliittisten voimasuhteiden mukaan. Molemmille kouluille tuli omat rehtorit ja opettajat siirrettiin joko yläasteen, lukion tai molempien koulujen yhteisiin virkoihin. Kouluruokailusta tuli ilmainen yläasteen opiskelijoille, mutta muutaman vuoden päästä myös lukiolaiset saivat ilmaisen ruoan. Lisäksi opiskelijat saivat kouluterveydenhoitajan ja koululääkärin.

1982 Lukuvuoden alussa siirryttiin kurssimuotoiseen lukusuunnitelmaan. Oppimäärä jaettiin 38 tunnin kursseihin ja lukuvuosi 5–6 jaksoon. Oppilaille tuli opintokirja ja lukukausitodistuksista luovuttiin. 1980-luvulla koulu sai ATK-varustuksen ja AV-välineistöä, joita alettiin käyttää opetuksessa.

162

1984 Opiskelijamäärät laskivat ja lääninhallitus päätti, että Helsingissä viiteen lukioon ei oteta uusia opiskelijoita. Etu-Töölön lukio oli yksi näistä lukiosta, vaikka kaupunki yritti vastustaa esitystä. KHO antoi kuitenkin päätöksen, jonka takia myös Etu-Töölön lukiossa saikin aloittaa yksi alkava luokka. Etu-Töölön lukion puolesta kerättiin adressi, joka luovutettiin kaupungille.

1985 Uusi lukiolaki ja -asetus astui voimaan. Lukiot saivat tuntikehyksen, jonka antoi kouluille päätösvaltaa ryhmäjaoista ja oppiaineista. Etu-Töölön lukion vanhempainneuvosto ja kouluneuvosto lakkautettiin uudistusten myötä.

1987 Kansainvälinen toimintaa laajennettiin ja yhteydet Saksan ystävyyskoulutoimintaan luotiin. Opetussuunnitelma työ tehtiin kuntatasolla ja kaikki lukiot noudattivat samaa opetussuunnitelmaa.

1993 Lukion oppilasmäärää kasvatettiin ja lukio sai 1994 koulukohtaisen opetussuunnitelman, jonka opettajakunta teki. Seuraavana vuonna tuli voimaan uusi lukusuunnitelma, joka oli luokaton, valinnainen, koulukohtainen ja itseuudistuva. Vastuuta pyrittiin siirtämään opiskelijoille, vähentämään lukion sirpaleisuutta ja ohjata opiskelija toimimaan itsenäisesti.

1994 Syksyllä lukiossa vietettiin erilaisin tapahtumin 75-juhlavuotta, jolloin pidettiin myös kaksipäiväiset juhlat.

1995 Toteutettiin ensimmäinen tietotekniikkakurssi Internetistä puhelimen avulla, koska muuta Internet-yhteyttä ei vielä lukiolla ollut. 1996 keväällä yhdeltä tietokoneelta oli lukiossa Internet-yhteys, jonka avulla pidettiin kurssi. 2.12.1996 verkkoyhteys saatiin koko luokkaan ja ATK-kursseista tuli suosittuja.

163

1996 Lukioiden yhteisiä kurssitarjottimia aletaan perustaa, Etu-Töölön lukio kuului suurpiiri ykköseen. Lisäksi järjestettiin yhteisiä kursseja Ravintolakoulu Perhon kanssa.

1997 Päästiin mukaan eurooppalaisten koulujen yhteistyöhankkeeseen Comeniukseen.

Eri oppiaineiden näkökulmasta hankkeessa opiskeltiin yhtä teemaa: vesiympäristöä. Lakkiaisjuhlia alettiin pitää keväisin Temppeliaukion kirkon tiloissa tilanahtauden takia.

1998 Jokainen opettaja ja opiskelija saa oman sähköpostiosoitteen. Tietokoneesta alettiin tehdä jokapäiväistä työvälinettä niin hallintoon kuin pedagogiikkaankin, ja lukio oli mukana esimerkiksi kaupungin oppiainerajat ylittävässä multimediahankkeessa. Aloitettiin yhteistyö Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen kanssa.

1999 Uusi lukiolainsäädäntö tuli voimaan. Koulutuksenjärjestäjän tuli arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Lisäksi täytyi laatia vuosittainen opetussuunnitelmaan perustuva suunnitelma. Opetussuunnitelma tarkistetaan ja päivitetään.

Lukion omaleimaisuus rakentui oppiainerajat ylittävän ympäristöteeman pohjalle, joka oli lukion kehittämishankkeita. Kestävä kehitys tuli myös vuonna 2000 osaksi toimintakulttuuria, kun jätteiden kierrätys aloitettiin paperinkeräyksellä. Myöhempinä vuosikymmeninä lukio lähti mukaan ympäristökasvatuksen ohjelmaan Vihreään lippuun, ja lukio saavuttikin monina vuosina kansainvälisen kasvatuksenalan ympäristömerkin Vihreän lipun, myös pysyvän tason.

Lukio vietti 80-vuotisjuhlia, pääjuhla pidettiin 30.10.1999 Kauppakorkeakoulun juhlasalissa.

2001 Kotisivujen kehitystyö alkoi, ja jotkin oppiaineet kokeilivat tietokonetta osana kurssia.

164

2000 Syksyllä käynnistyi taloustiedepainotteinen linja. Tämä oli rahoitustietoa painottava filosofian, opinto-ohjauksen, yhteiskuntaopin, matematiikan ja tietotekniikan kuuden kurssin laajuinen opintokokonaisuus. Linjaan liittyi myös talousenglannin kurssi. Linjan suunnittelussa oli mukana Helsingin kauppakorkeakoulu. Viiden lukuvuoden jälkeen linja lopetettiin kaupungin säästötoimenpiteiden takia.

2004 Etu-Töölön lukio alkoi tarjota yhdessä Ressun lukion, Mäkelänrinteen lukion, Helsingin luonnontiedelukion, Kallion lukion ja Helsingin kuvataidelukion kanssa yhteisiä kursseja. Kurssit olivat useamman opettajan yhteisiä ja eri oppiaineita yhdistäviä kursseja, joissa opiskelijat saivat perehtyä aiheisiin normaaleja lukiokursseja enemmän. Kaupunki lopetti toiminnan, kun se perusti lukiokampukset vuonna 2013.

2005 Lukuvuosi alkoi uudella opetussuunnitelmalla, jonka opettajakunta työsti valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta. Vuodelta 1998 alkanut koulukohtainen suunnitelma ja sen toteutumisen arviointiasiakirja muuttuvat koulutason toimintasuunnitelmaksi ja toimintakertomuksiksi. Asiakirjat korostavat yhteyttä opetussuunnitelman lisäksi koko opetustoimen tavoitteisiin ja strategisiin painoalueisiin.

Lisäksi alettiin valmistella runsaasti lakisääteisiä erillissuunitelmia: koulun turvallisuussuunnitelma, vaarojen arviointi, pelastussuunnitelma, tasa-arvosuunnitelma, suunnitelma kiusaamisen, häirinnän, syrjinnän ja väkivallan ennaltaehkäisemiseksi, ennaltaehkäisevän päihdetyön suunnitelma ja ympäristöohjelma. Pedagogisesti ja hallinnollisesti käyttöön tulee verkko-oppimisympäristö Fronter sekä Wilma.

2006 Reaalikokeen uudistus tuli voimaan keväällä eli reaaliaineet saivat omat kokeensa ylioppilaskirjoituksissa. Kokeissa oli myös oppiainerajat ylittäviä tehtäviä. Kaupungin tulospalkkiojärjestelmä alkaa. Ulkopuolinen konsultti esittää opetusvirastolle Laajasalon lukion yhdistymistä Etu-Töölön lukioon. Lukion tiimiorganisaation kehittäminen aloitetaan.

2007 Äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskoe uudistui kokonaan, jolloin tulevat tekstitaidon koe ja esseekoe. Terveystiedossa järjestettiin ensimmäinen ylioppilaskoe.

165

Aloitettiin yhteistyö moskovalaisen ystävyyskoulun kanssa osana Korkeammalle ja syvemmälle -hanketta.

2008 Erkki V. Söderströmin säätiö perustettiin hallinnoimaan koulun entisen opiskelijan Erkki Valdemar Söderströmin (1933–2008) lukiolle testamenttaamia varoja ja omaisuutta. Söderström kirjoitti ylioppilaaksi Töölön yhteislyseosta 1953. Säätiö tukee stipendein Etu-Töölön lukion opiskelijoita.

Etu-Töölön lukion ja Laajasalon lukion yhdistymiselle nimettiin ohjausryhmä, joka kävi läpi itsearviointien avulla molempien lukioiden tilannetta, tulevaa opetussuunnitelmallista painotusta, joksi ryhmä ehdotti yrittäjyyden, toiminta-ajatusta, tulevaisuuskuvaa, toiminnallisia tavoitteita, lukion strategiaa ja kriittisiä menestystekijöitä. Itsearviointi perustui Euroopan laatupalkintokiteeristöön (EFQM). Johtamisjärjestelmää ja tiimiorganisaatiota alettiin kehittää uudelle lukiolle. Oma ohjausryhmä alkaa tehdä uutta opetussuunitelmaa ja yrittäjyysopintokokonaisuutta.

Lisäksi painotetaan kulttuurien kohtaamista.

2009 Etu-Töölön lukioon liitettiin hallinnollisesti Etu-Töölön lukiota paljon pienempi Laajasalon lukio, ja lukion nimenä pysyi Etu-Töölön lukio. Laajasalon lukion opiskelijat ja opettajat muuttivat Etu-Töölön lukion tiloihin, jolloin Töölön yläaste muutti Taivallahteen ala-asteen yhteyteen uudeksi Taivallahden peruskouluksi. Lukion opiskelijamäärä kasvoi noin 650 opiskelijaan. Lukio sai 20 kannettavaa tietokonetta opetukseen ennestään atk-luokassa olleiden 42 pöytäkoneen lisäksi.

Yhdistymisen yhteydessä Etu-Töölön lukiossa kirjoitettiin uusi opetussuunnitelma.

Opetussuunnitelmalliseksi painotukseksi lukioon tuli yrittäjyysopintokokonaisuus.

Erillinen ohjausryhmä neuvotteli, loi yhteistyöverkoston ja suunnitteli yrittäjyysopinnot vuoden 2008 aikana. Yrittäjyysopinnot ovat kaikkien opiskelijoiden valittavina, sillä lukioon ei haluttu perustaa erillistä yrittäjyyslinjaa. Yrittäjyyskasvatustoimintaa aloitettiin yhdessä Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksen kanssa, yhteistyössä mukana olivat myös Helsingin Yrittäjät ja Nuori Yrittäjyys ry.

3.11.2009 Etu-Töölön lukio viettää 90-vuotisjuhlia Vanhalla Ylioppilastalolla ja iltajuhlia noin 200 seniorin kanssa lukion tiloissa.

2010 YES-keskus palkitsi pääkaupunkiseudun alueellisessa palkinnolla yrittäjyyskasvatuksen edistämisestä rehtori Pirjo Kännön. Lukio oli mukana vaikuttamassa Helsin166

gin Yrittäjien yrittäjyyskasvatushankkeen ohjausryhmässä, aktiivisesti YES-keskustoiminnassa ja koulutusvaliokunnassa. Etu-Töölön lukio on edelleen, ja seuraavinakin vuosina, ainoa yrittäjyyttä painottava ja huomioiva lukio Helsingissä.

Lukio sai 20 kannettavaa tietokonetta lisää räkeissä ja langattoman verkon tukiasemia lisättiin. Facebook-sivut luotiin. Smarboardeja tuli luokkiin. Lähdettiin mukaan verkkolukiokehittämishakkeeseen. A-espanja ja B2-espanja tulevat kielivalikoimaan yhteistyössä Alppilan lukion kanssa.

2013 Lukiokampustoiminta alkoi ja suositut eri oppiaineita ja lukioita yhdistävät Korkeammalle ja syvemmälle -kurssit lakkautettiin. Etu-Töölön lukiolle luotiin kampuksen yhteinen kurssitarjotin Ressun lukion, Sibelius-lukion ja Vuosaaren lukion kanssa. Kurssitarjottimella on tarjolla esimerkiksi kieliä eri lukioista.

Senioriyhdistyksen nimeksi vaihdettiin Tylyn alumnit. Alumnit jatkoivat seniorien lehden julkaisua ja digitoivat myöhemmin kaikki lehdet. Lehti siirrettiin lopulta kokonaan sähköiseksi.

Etu-Töölön lukio alkoi kehittää jo noin vuosi aikaisemmin valtakunnallisesti etujoukoissa lukion ilmiöpohjaista opiskelua omien aikaisempien vuosien itsearviointien ja oppiaineiden yhteistöiden pohjalta. Ensimmäinen ilmiöpohjaisen oppimisen jakso järjestettiin kevään viimeisessä viidennessä jaksossa.

2014 Etu-Töölön lukio palkittiin kansainvälisellä EFQM-palkinnolla Recognised for Excellence, 3 stars. Suomen Laatukeskuksen mukaan Etu-Töölön lukio oli Suomessa ensimmäinen lukio, joka saa kyseisen kansainvälisen tunnustuksen laadukkaasta työstään.

Opiskelu siirtyi yhä enemmän sähköiseen muotoon, materiaaliin ja oppimisympäristöihin, kun uudet opiskelijat alkoivat käyttää omia kannettavia tietokoneita oppitunneilla. Käytössä ovat kaupungin tarjoamana kustantajien ympäristöjen lisäksi muun muassa O365-, GSE- ja Fronter-oppimisympäristöt.

2016 Uusi opetussuunnitelma ja tuntijako astui voimaan. Kaikilla Helsingin kaupungin lukioilla oli nyt yhteinen opetussuunnitelma, mutta Etu-Töölön lukion osalta opetussuunnitelmaa on täydennetty yrittäjyyspainotuskokonaisuudella. Oppiainerajat ylittävä ilmiöopiskelu tuli kaikille lukioille pakolliseksi.

167

Syksyllä ensimmäiset oppiaineet, saksa, maantiede sekä filosofia, tehtiin ensimmäistä kertaa ylioppilaskirjoituksissa tietokoneilla ja sähköisessä ympäristössä. Lukiossa valmistauduttiin tähän aikaisempina vuosina muun muassa suunnittelemalla sähköisten ylioppilaskirjoitusten tekninen toteutus sekä ottamalla asia huomioon oppitunneilla.

2017 Etu-Töölön lukio palkittiin The Entrepreneurial School of the Year -palkinnolla TES Awards -gaalassa Tallinnassa.

2018 Lukiossa alkoi perusparannushanke, jonka suunnittelussa huomioitiin myös lukion toimintakulttuuri ja pedagogiikka. Perusparannuksen on tarkoitus valmistua vuonna 2022.

2019 Viimeinen oppiaine, matematiikkaa, siirtyi sähköiseen koemuotoon kevään ylioppilaskirjoituksissa.

Lukion 100-vuotisjuhlavuosi alkaa. Juhlavuoden tapahtumien lisäksi lukio viettää 6.4.2019 100-vuotisjuhliaan sekä päiväjuhlalla Paasitornissa että iltajuhlalla lukion tiloissa. Juhlallisuuden käynnisti Alumnien järjestämät sitsit 27.10.2018, jolloin toista sataa alumnia - vanhoja opiskelijoita ja opettajia - juhlistavat ennakkoon tulevaa 100-vuotisvuotta.

Lähteet: Itsenäisyyden alusta uudelle vuosituhannelle, Raimo Hanski, Koelyseo-Tyly:n seniorit r.y., 2009 Rakennushistoriaselvitys Etu-Töölön lukio, Helsinki 2018 Anja Pankasalo (toim): 1919–1994 Helsingin Koelyseo – Töölön Yhteislyseo- EtuTöölön yläaste ja lukio 75 vuotta, Helsinki 1994 ISBN 952-90-5512-9 Koonnut: Saila Linkopuu

168

Tylyn koulurakennukset 1919 Koelyseo aloitti Normaalilyseon laulusalissa, jossa opiskeltiin koko luku vuosi.

1920 Koelyseo sai oman huoneiston puurakennuksesta osoitteesta Vironkatu 3 1923 Koulu muutti Toisen suomalaisen tyttökoulun alivuokralaiseksi osoittee

seen Yrjönkatu 18 1926 Koulu muuttaa osoitteeseen Vuorikatu 22, jossa oli punatiilinen koulutalo

ja useampia luokkia omassa käytössä. Lisäksi Kaisaniemen puistossa voi

tiin pitää liikuntaa.

1930 Muutettiin Koelyseolle rakennettuun rakennukseen osoitteeseen Arkadian

katu 26. Rakennuksen arkkitehteina olivat Hjalmar Åberg ja Yrjö Sadenie

mi. Kalustuksen suunnitteli arkkitehti Elli Ruuth, esineet valmistettiin Hel

singin keskusvankilassa eli Sörkän linnassa.

1941 - 1942 Koulurakennuksen sotasairaalatoimintaa laajennettiin niin, että Koe

lyseon oli muutettava evakkoon Tyttönormaalilyseoon ja Suomalaiseen

Tyttökouluun Hallituskadulle. Ennen tätä Koelyseo toimi omassa raken-

nuksessaan yhdessä sotasairaalan kanssa. 1944 osa opiskelijoista ja opet-

tajista evakoitiin Someron yhteiskouluun pommitusten takia.

1944 Sotasairaalatoiminta jatkui koulurakennuksessa, ja Koelyseo oli evakossa

ruotsinkielisen tyttökoulun kahdessa ylimmässä kerroksessa.

1945 Koelyseo pääsi takaisin omaan koulurakennukseen 1950 Koulurakennuksessa tehtiin muutos- ja korjaustöitä, jotta saatiin lisää tilaa.

1977 Valtio luovutti koulurakennuksen Helsingin kaupungille peruskoulu-uudis

tuksen yhteydessä.

1980 Koulurakennusta kunnostettiin ja siirryttiin käyttämään aineluokkia.

1996 Arkkitehti suunnitteli ullakolle uudet tilat, kuten luokkia ja työskentelytilo

ja. Rakentamiseen saatiin poikkeuslupa ja rakennuslupa, ja remontin piti

valmistua 2003. Ullakkoa ei kuitenkaan koskaan rakenneta taloudellisen

tilanteen takia ja tilanahtaus rakennuksessa jatkuu.

1998 Kouluun rakennettiin hissi.

2009 Saniteettitilojen saneeraus, kotitalousluokan muuttaminen luokaksi, ala

kerran opettajien työskentelytilojen rakentaminen.

2010 Kulunvalvontaa parannettiin ja tehtiin ikkunaremonttia.

2018 Rakennuksen perusparannuksen suunnittelu aloitettiin. Perusparannuksen

on suunniteltu olevan valmis vuonna 2022.

Lähteet: Itsenäisyyden alusta uudelle vuosituhannelle, Raimo Hanski, Koelyseo-Tyly:n seniorit r.y., 2009 Rakennushistoriaselvitys Etu-Töölön lukio, Helsinki 2018 Koonnut: Saila Linkopuu 169

Tylyn rehtorit 1919–1924 1924–1929 1929–1938 1938–1952 1952–1974 1974–1977 1977–1993 1993–1994 1994–2005 2005–2011 2011– 2014 2014–2015 2015–

Gunnar Sarva Oskari Kajava Yrjö Ora Karin Jalas Antti Reinikainen Heikki Siirala Raimo Hanski Inari Salonen Eila Kunnari (vs. Ella Similä 2003-2005) Pirjo Kännö Ella Lundmark (os. Similä) va. Saila Linkopuu Marja Honkaheimo

Tylyn nimet 1919 - 1952 Koelyseo 1952 - 1977 Töölön yhteislyseo 1977 - Etu-Töölön lukio

170