Nro 8b Sunnuntaina helmikuun 28. pnä 2021 - 7 .
Tomi Sandberg hiihti viime talvena Koululiikuntaliiton mestaruuskisoissa kymppisakkiin.
Emma Metzner saapui kaksi vuotta sitten Österbyloppetissa maaliin Kuusamon Erä-Veikkojen vermeissä.
Benjamin Tulosella on myös sotilaiden SM-hiihdon pronssi. Hän hiihti 2018 Kajaanissa Uudenmaan prikaatin asussa.
”Arki tuli vastaan”
Panostus hiihtoon hiipuu eri syistä Karjaalaislähtöinen Benjamin Tulonen hiihti Hopeasommassa viestipronssia ja laskee makeimmaksi meriitikseen nuorten SM-kisoissa Keminmaalla M 18-sarjassa irronneen seitsemännen sijan 20 kilometrin vapaalla. 23-vuotiaan Tulosen kovin kyyti kilpahiihtoon on kuitenkin ehtinyt jo hidastua. -Kehityin nuorena hyvin, kun ei ollut vastoinkäymisiä. M 18-sarjan jälkeen niitä alkoi sitten tulla, kun ilmeni selkävaivaa, astmaa ja armeijakin vaikutti. Viimeisenä vuonna M 20-sarjassa selkä meni jumiin, kun hiihdin neljä kilometriä kovaa. En pystynyt sillä tasolla jatkamaan, hän kertoo. Myös suunnistuksen parissa viihtynyt Tulonen vaihtoi päälajinsa rastijahtiin. -Kun olen kahteen lajiin lyönyt paukkuja, niin ennen pitkää toisesta piti luopua. Nyt yritän pärjätä suunnistuksessa ja hiihdän harjoittelumieles-
sä. Lähden auttamaan myös seuran viestiporukkaa, IF Sibbo-Vargarnaa viime vuodet edustanut Tulonen sanoo. Miesten SM-kisoissa hän on ollut pari kertaa mukana, viimeksi kaksi vuotta sitten ja sadannen sijan paikkeilla. -SM-kisoissa on kaikenlaista hiihtäjää, ei siellä yksin tarvitse taivaltaa. Tarkoitus on kilpailla siellä jatkossakin, Tulonen tuumii. SM-kisoissa 20 tai 30 parhaan joukkoon kapuaminen teettää töitä. -Siinä pitää olla melkein puoliammattilainen. Jos samalla opiskelee, niin ei jää paljon vapaa-aikaa, Tulonen tietää. Nykyisin Espoossa asuva ja opiskeleva mies sai hiihtokasvatuksensa IK Trissanissa. -Sieltä tuli hyvät eväät hiihtoon. Seurassa oli silloin kovia kirittäjiä, kun Edvard ja Josefina Sundman löivät tahtia. Harjoittelu oli päämäärätietoista ja välillä aika totistakin, mutta vastapainoksi pidettiin hauskaakin. Minulle
se meininki sopi hyvin.
Koulun kiireet Tammisaaressa varttunut Emma Metzner viihtyi nuorempana niin ikään hyvässä ja kehittävässä seurassa, ensin Österby SK:ssa ja sitten One Way Pro Teamin porukassa, jossa hän voitti mm. 16-vuotiaiden SM-viestikultaa. -Tuli paljon ryhmäharjoittelua ja oli hyvin motivoivaa, kun kaikki olivat tosissaan. Lukiossa koulunkäynti alkoi viedä enemmän aikaa ja siihen piti panostaa, 21-vuotias Metzner kertoo. Nyt koulu vie vielä enemmän aikaa, kun hän opiskelee Åbo Akademissa biotieteitä. Metzner oli vielä kaksi vuotta sitten SM-kisoissa mukana kympin vapaalla, mutta ei ole sen jälkeen hiihdon normaalimatkoille osallistunut. -Viime vuonna kilpailin Vasaloppetissa ja pitkän matkan hiihto on alkanut kiinnostaa enemmän. Finlandia-hiihtoon
olin tänä talvena menossa, mutta se peruttiin. En ole sulkenut ovia normaalimatkan kisoihin, mutta tällä hetkellä tilanne on tämä, hän sanoo. Myös triathlonissa kilpaileva Metzner on tyytyväinen urheiluelämäänsä ja on sairasteluiden häiritsemien vuosien jälkeen kyennyt terveenä huhkimaan. Raaseporissa kasvavien hiihtäjien mahdollisuuksia nousta huipulle hän pohtii visaisesti. -Nyt on ollut hyvä talvi, mutta usein talvet ovat huonoja. Kehno lumitilanne vaikutti omaan tekemiseeni aika paljonkin ja nuorempana huomasin alkukauden kisoissa, etten pääse muiden vauhtiin. Usein olin loppukaudesta paremmassa vedossa, Metzner kertoo. -En tahtoisi sanoa, ettei Raaseporista voi nousta hiihdon huipulle, mutta ei se helppoa ole. Pitää olla valmis matkustamaan eri paikkoihin, käydä paljon leireillä ja pitämään motivaatiota yllä
silloinkin kun olosuhteet ovat vastaan. Paljon se vaatii. Tammisaarelainen Sebastian Österholm hiihti nuorten SM-kisoissa parhaimmillaan kympin joukkoon, mutta ei yleisen sarjan SM-kisoihin koskaan viivalle lähtenyt. -Panostus hiihtoon loppui nuorten sarjojen jälkeen. Armeijan jälkeen olin vielä mukana, mutta sitten tuli arki vastaan. Muutin omilleni ja perustin yrityksen. Jos olisin siinä vaiheessa halunnut panostaa täysillä hiihtoon, niin se olisi vaatinut sponsoreita. Kaikki meni lopulta aika luonnollisesti, aloin tehdä töitä ja hiihto jäi vähemmälle, lvi-alalla kotikonnuillaan työskentelevä Österholm toteaa. Pientä harmitusta hän on välillä kokenut. -Olisihan se ollut kiva olla pidempään mukana ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. Joskus oli kuitenkin tavoitteena saa-
vuttaa Suomen huippu. Kehityin koko ajan ja vielä armeijaan asti harjoittelin kuudesti viikossa. Siinä saattoi tosin ylikuntokin iskeä ja keho sanoi, että pitää rauhoittua, 31-vuotias Österholm sanoo. Hän uskoo, että eteläiseltä Uudeltamaaltakin voi kovalla työllä edetä kansalliselle kilpakiertueelle. -On se mahdollista, mutta pitää vain päästä lumelle hiihtämään. Kilpailukausi alkaa jo marraskuussa eikä täällä ole silloin lumesta vielä tietoakaan, joten sitä täytyy lähteä hakemaan muualta, Österholm miettii. Hän hiihtää tätä nykyä silloin tällöin kuntoilumielessä, mutta vielä kaksi vuotta sitten Österholm kruunattiin Raaseporin mestaruuskisojen voittajaksi. -Olisin varmasti vieläkin palkintopallilla. Täällä tosin on kovassa kunnossa olevia pitkän matkan hiihtäjiä, joiden kanssa joutuisi lujille.
loppua kohden pystyin kiristämään vauhtia, Ginman kertaa. Ginman ei saavuttanut samoja korkeuksia enää myöhemmin, vaan SM-sijoitukset alkoivat painua 25-50 väliin. MM-Lahden dopingskandaali 2001 ja huippumiesten kilpailukiellot avasivat kenttää, mutta Ginmanille ja kenties monille muillekin surullisenkuuluisa tapahtuma aiheutti murhetta. -Olin nuori ja naiivi enkä uskonut, että tuollaista voisi koskaan käydä. Omat haaveeni ja kuplani menivät murskaksi. Aloin miettiä, että vaikka kuinka paljon harjoittelen, niin aina on joku joka on valmis tekemään vielä enemmän ja venyttää rajoja. Hiihdin 22-vuotiaana parhaat
sijoitukseni ja tuntui, että minulla olisi ollut vielä enemmän annettavaa, mutta jotain jäi puuttumaan. Vuonna 2003 aloitin opiskelut eikä hiihdossa ollut enää kaikki pelissä, hän sanoo. Hiihtouralle heittäytymistä Ginman ei ole katunut. -Ei jäänyt mikään harmittamaan ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että kaikkeni yritin. Vaatii hieman uskallusta panostaa täysillä hiihtoon, sillä mistään ei ole takeita. Mutta jos tahtoa löytyy, niin ei kannata luovuttaa, vaikka Hopeasommassa tai nuorten SM-kisoissa ei vielä menestyisi. Hiihto antoi minulle paljon enkä vaihtaisi sitä aikaa missään nimessä pois.
Työt kutsuivat
Sebastian Ginman murtautui kympin joukkoon Aikuisten SM-kisojen mittapuulla 2000-luvun paras hiihtäjä paikallisvinkkelistä on Sebastian Ginman, joka sivakoi vuosituhannen alussa IK Trissanin värit kunniaan. Ginman on kotoisin Siuntiosta, mutta edusti mustiolaisseuraa juniorista aina parhaimpiin päiviinsä. -Toiminta oli hyvää, saimme pojissa viestijoukkueita viivalle ja seuralta tuli myöhemmin kiitettävästi tukea. Viihdyin hyvin Trissanissa, 42-vuotias Ginman toteaa nyt Pohjanmaan perukoilta. Hän antoi toiselle lajilleen käsipallolle rukkaset 9. luokalla ja lähti Vöyrin urheilulukion kautta potkimaan hiihtouraa eteenpäin. Palattuaan takaisin
etelään Ginman laittoi kaikki munat samaan koriin. -Unelma hiihdossa menestymisestä eli vahvana ja oli helppo päätös, että panostan siihen kaikkeni. Lykkäsin armeijaa ja mietin hankkivani koulutuksen myöhemmin. Halusin hiihtää ja tulla jotenkin toimeen, joten asuin vanhempieni luona. Useampi vuosi meni niin, etten tehnyt muuta kuin harjoittelin, söin ja lepäsin. Riippuu ihmisestä ja luonteesta, pystyykö lukiovuosien jälkeen uhraamaan niin paljon hiihdolle, mutta itse näin tämän tien parhaana. Ajattelin, että hiihtopanostuksen jälkeen on vielä aikaa tehdä muuta, hän kertoo. Ginman hiihti vielä Ho-
peasompa-vuosinaan sijoilla 30-40, mutta kiristi nuorten SM-kisoissa jo parhaimmillaan viidenneksi. Miesten SM-kisoissa kauhua kylvivät Mika Myllylän ja Jari Isometsän kaltaiset karpaasit, joiden takana oli kuitenkin tilaa tavoitteelliselle menijälle. -Suomen miehet olivat vuosituhannen vaihteessa maailman huippuja. Oma kehitykseni oli kuitenkin sen verran nopeaa, että näin huipulle nousemisen ihan realistisena, Ginman toteaa. Lähimmäksi huippua hän nousi vuonna 2000 Jyväskylän SM-kisoissa 30 kilometrin vapaalla, jolloin Trissanin tikkaaja komeili tuloslistalla kahdeksantena. Mestaruuden
vei omaa luokkaansa ollut Myllylä, reippaat kuusi minuuttia Ginmanin edellä. -Olosuhteet olivat raskaat, nollakeli ja lumisadetta. Silloin hiihdettiin vielä pitkiä kierroksia, taisi olla 7,5 kilometrin lenkki tuossa kisassa. Lähdin alkupäässä ja tunsin alusta asti oloni vahvaksi, hän muistelee. Seuraavana vuonna 50 kilometrin vapaan yhteislähdössä Ginman saavutti sijan 14. -Se oli merkillinen kilpailu. Kierrettiin vielä pidempää lenkkiä, muistaakseni 10 kilometriä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin viiden joukossa, mutta 30 kilometrin kohdalla olin valahtanut sadan paikkeille. Keli muuttui jotenkin oudosti siinä välissä, mutta
Voimisteludynamolle vuoden kunniamaininta Hangossa (Hanko) Hangon sivistyslautakunta on palkinnut Agneta Möller-Salmelan vuoden 2020 kunniamaininnalla urheilusaavutusten saralla. ”Netta” on toiminut 1980-luvun puolivälistä lähtien Hangon voimistelun hyväksi aktiivisena harrastajana, ohjaajana, koreografina ja voimisteluseura Hejdin puheenjohtajana. Möller-Salmela aloitti jumppaohjaajana kansalaisopistossa ja harppasi Hejdiin väliaikaisena ohjaajana 1990-luvun alussa. Vuodesta
2004 lähtien hän on toiminut omistautuneesti seuran puheenjohtajana ja pyrkinyt tekemään toiminnasta avointa kaikille hankolaisille sukupuolesta tai iästä riippumatta. Toimintaa on kehitetty ja valikoimaa laajennettu. -Netta osallistuu itse koko ajan aktiivisesti toimintaan ja suhtautuu väsymättömällä intohimolla kaikkeen mitä tekee. Hän on aina kaikkien seuran ohjaajien käytettävissä ja antaa heille koulutusmahdollisuuksia. Hän on seuran nimissä osallistunut moniin
kansallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin ja omalla panoksellaan tehnyt Hangon voimistelua ja seuraa tunnetuksi laajemmissa piireissä. Netta on Hejdin tulisielu ja seura on suuri osa hänen elämäänsä, kaupungin nuoriso- ja liikuntajohtaja Tommy Gröndahl perustelee valintaa. Pienimuotoinen palkitsemistilaisuus pidettiin ilman yleisöä, mutta Möller-Salmela kutsutaan mukaan ensi vuoden seremoniaan, joka toivon mukaan päästään viemään läpi perinteisin menoin.
-Nämä ovat monille haastavia aikoja, myös voimisteluseuran puheenjohtajalle. Koronapandemian kanssa ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Siksi tuntuu erityisen arvokkaalta saada tämä tunnustus, Möller-Salmela sanoo. Hangossa päätettiin olla palkitsematta vuoden urheilijaa, nuorta urheilijaa, valmentajaa, joukkuetta ja vuoden tekoa. Urheilusaavutusten kategorioissa pintansa piti vain kunniamaininta, johon tuli 12 ehdotusta.
Voimisteluharrastuksen edistämiseksi Hangossa jo kauan työskennellyt Agneta Möller-Salmela palkittiin urheilusaavutusten kunniamaininnalla.