6 - Nro 23b Sunnuntaina kesäkuun 13. pnä 2021 .
Helander palasi maltilla keihäskarkeloihin Odotettavissa oli mitä tahansa ja kaikkea siltä väliltä, kun Oliver Helander teki kauan odotetun paluun keihäskisoihin Paavo Nurmi Gamesissa. Olkapääleikkauksen ja sitä seuranneen kuntoutuksen takia yli puolentoista vuoden kilpailutauon pitänyt Helander palkitsi odotukset tuloksella 80.82, jolla irtosi viides sija. IF Raseborgin heittäjä uumoili tiistain taiston kynnyksellä olevansa tyytyväinen kahdeksikolla alkavaan tulokseen ja sitä hän pölyn laskeuduttua myös oli. -Tiesin pystyväni rikkomaan 80 metriä, eikä itselläni ollut muutoin mitään ihme odotuksia. Tai olisihan keppi voinut jo nyt pidemmällekin lentää, mutta tekeminen ei ollut vielä tarpeeksi hyvällä tasolla. Rutkasti jäi parannettavaa ja se on tässä kohtaa hyvä tilanne. Jos tuo tulos olisi syntynyt jollain nappiheitolla, niin sitten olisi syytä huoleen, Helander kertoi. Valmentaja Glenn Lignell oli samoilla linjoilla. -Etukäteen oli vähän vaikea veikata, kuinka pitkää kaarta sieltä tulee. Olisi voinut tulla reilusti parempikin tulos, mutta huonommassa lykyssä heikompikin noteeraus. Tästä jäi lopulta aika tyytyväinen fiilis ja seuraavaan kilpailuun voi lähteä hyvillä
viimeksi olen siihen pystynyt. Se on hyvä merkki ja jatkossa tavoittelen ehdottomasti samaa eli täysiä kuuden heiton kisoja, Helander nyökkäsi. Lähellä oli, ettei täysi sarja jäänyt Turussa haaveeksi. Yhdeksästä kilpailijasta yksi putosi viimeiseltä kolmelta kierrokselta pois ja Helander kävi sitä kamppailua taistelutoverinsa Toni Kuuselan kanssa. Jämäkällä polvituella varustettu Kuusela jäi nuolemaan näppejään tuloksella 78.42 ja Helander livahti jatkoon. -Ei olisi tuntunut kovin hyvältä pudota kolmelta viimeiseltä kierrokselta. Silloin olisi tuo pisin heittokin jäänyt näkemättä, Lignell sanoi. -Harmittava juttu Tonin kannalta. Kyseessä oli hänelle tärkeä kilpailu olympialaisten edustuspaikkaa ajatellen, Helander symppasi. Oliver Helander palasi vauhdinottoradan päähän kilpailumielessä yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Hän oli Paavo Nurmi Gamesin keihäsmittelössä parhaana suomalaisena viides tuloksella 80.82. (Kuva: Anssi Mäkinen) mielin parantamaan.
Ehjin nahoin Helander avasi tuloksella 77.34, kohensi toisella kiskaisullaan lukemiin 78.53 ja paiskasi pisimmän heittonsa neljännellä kierroksella. Hän oli Turun illassa paras suomalainen, vaikkei siitä meriitistä
riemunkiljahduksia päässytkään tulostason jäädessä vaisuksi. Maansa ennätyksen repäissyt Puolan Marcin Krukowski oli ylivoimainen ykkönen (89.55), mutta Keshorn Walcottin kakkosmerkintä oli jo kesympi (82.84). -Tuntuuhan se aina hyvältä heittää suomalaisista pisim-
mälle, mutta tuossa olisi voinut päihittää monta muutakin miestä. Krukowskin jälkeen ei kummoisiin tuloksiin ylletty, Helander totesi. Lignellin mukaan kenties tärkein seikka oli se, että suojatti kykeni ehjään kilpailuun ja linkosi kaikki kuusi heittoa. -Siitä on tosiaan aikaa, kun
”Melkein kivutonta” Vaasassa asuva karjaalaiskasvatti löysi heitoistaan kosolti moitittavaa, kun niitä jälkeenpäin videolta katsoi. -Väistin aika paljon vasemmalle ja heitot menivät tuesta läpi. Varovaista ja epävarmaa toimintaa, Helander tuumaili. Lignellin mukaan teknisesti onnistunein suoritus nähtiin jo toisessa verryttelyheitossa.
-Sen jälkeen tuntui itse asiassa siltä, että nyt voisi lentääkin aika pitkälle, Helander raotti. Olkapää ei sen pahemmin reistaillut, mutta tuorein vaiva löytyy tukijalan akillesjänteestä, jonka tulehtumisen takia Helander ei ollut ennen Turun kilpailua tempaissut vielä yhtään heittoa täydestä vauhdista. -Keväällä Turkin leirillä oli tarkoitus niin tehdä, mutta se jäi vähän vajaaksi, kun emme vielä silloin tienneet tarkalleen akillesjänteen tilannetta. Lyhyestä vauhdista tuli kuitenkin tehtyä aika kovia heittoja, Lignell sanoi. Tulehdusta hoivataan lääkkeillä eikä siitä pitäisi suurta riesaa olla. Heittäminen on tehnyt Helanderille kipeää jo pidemmän aikaa, mutta kurssi on toivon mukaan kääntymässä. -Keihästä heittäessä tuntuu aina jotain, mutta nyt kilpaileminen oli jo melkein kivutonta, hän huikkasi. Valmentaja muistutti lajin luonteesta. -Viivaa lähestytään 7 m/s nopeudella, tukijalan päälle isketään kymmenkertainen kehon paino ja keihäs lähtee matkaan yli 100 km/h vauhdilla. Rajua touhua, Lignell sanoi. Touhu jatkuu Helanderin osalta todennäköisesti niin, että hän kilpailee ensi viikolla Orimattilassa ja juhannuksena Kuortaneella.
Teemu Virtanen rullasi Hangosta kohti Utsjokea
(Hanko) Hangosta ovat monet metkut saaneet alkunsa ja Teemu Virtanen lähti eteläkärjestä käsin toteuttamaan hieman muhevampaa metkua. Takavuosien tv-kasvosta ultrahiihdon sanansaattajaksi sukeutunut Virtanen ampaisi rullasuksilla liikkeelle Hangosta kohti määränpäätään Utsjokea ja aikoo selättää noin 1.600 kilometrin keikan hyvissä ajoin ennen juhannusta. Suomea on koluttu päästä päähän jos jonkinmoisilla kulkupeleillä, mutta Virtasen mukaan sitä ei ole vielä rullasuksilla tehty. -Olen ollut ultrahiihdossa monessa mukana ja tunnen hyvin maratonmatkojen Ski Classics-sarjan toimitusjohtajan David Nilssonin. Hiihtorintamalla on kesällä aika hiljaista ja yritin keksiä jotain säpinää. David ehdotti, että miten olisi rullahiihto Hangosta Utsjoelle. Ei hassumpi
idea, mies naurahti. 53-vuotias Virtanen on yllytyshullua tekoa. -Olen yllytyshullu fyysisten haasteiden osalta, sillä niitä pystyn hallitsemaan. En kuitenkaan lähde hyppimään alas katolta tai muuta vastaavaa, hän tähdensi. Virtanen piti hallussaan 24 tunnin hiihdon ME-tulosta ennen kuin Hans Mäenpää sen häneltä riisti (472 km). Tulevana talvena hän pyrkii ottamaan ennätyksen takaisin nimiinsä Tukholman olympiastadionin tapahtumassa ja Hanko-Utsjoki-rypistys palvelee tätä tavoitetta.
Mietoa menoa Virtanen lähti Hangon Bulevardilta matkaan torstaiaamuna avoimin mielin. -Aiempiin suorituksiini verrattuna kyseessä on erilainen haaste, koska tässä toistetaan monta päivää pitkiä lenk-
kejä. Keskimäärin aion edetä päivittäin 150 kilometriä, mutta siellä on tulossa myös 200 kilometrin pätkiä. Itsellenikin on pieni arvoitus, kuinka tästä selvitään, hän aprikoi. Länsirannikkoa pitkin pohjoiseen etenevän Virtasen ensimmäisen päivän etappi oli Hanko-Raisio, toisen Raisio-Pori ja kolmannen Pori-Kurikka. -Ensimmäisinä päivinä odotan peruskivaa menoa, aurinko paistaa ja teiden pitäisi olla hyvässä kunnossa. Ennusteen mukaan kolmannesta päivästä tulee jo kinkkisempi kun vesisade iskee, Virtanen pohti. Vettä myllyyn lisää Juha Mieto, joka hyppää Kurikasta huoltoauton kyytiin ja kannustaa rullahiihtäjää loppumatkan. -Olemme tehneet Juhan kanssa yhteistyötä aiemminkin ja hän tuo tähän tempaukseen
loistavan lisän. Jussi on nuoruuden idolini ja ehdin nuorempana hiihtää kilpaakin hänen kanssaan, Virtanen sanoi. Itsensä haastamisen lisäksi hän toivoo hulluttelullaan inspiroivansa hiihtäjiä uusille urille. -Haluan saada ultrahiihtoa enemmän kartalle, sillä kalenterissa on nykyisellään vain yksi ultramatkojen kilpailu, 220 kilometrin Nordenskiöldsloppet. Niitä voisi olla enemmänkin, sillä nämä Ski Classicsin 90-120 kilometrin matkat ovat huipuille 4-5 tunnin puristuksia, eivät vielä mitenkään ylipitkiä suorituksia. Rullahiihto on myös mitä mainiointa kesätreeniä kuntoilijoille ja kannustankin ihmisiä sen pariin, Virtanen totesi. Lahtelaisen matkantekoa voi tarkkailla internetin ihmeellisessä maailmassa GPS-seurannan avulla.
Teemu Virtanen lähti torstaina Hangosta matkaan ja sivakoi GPS-seurannan mukaan perjantaina puolilta päivin Kurjenrahkan kansallispuiston kulmilla.
Hangosta Nuorgamiin kävellen ja pyöräillen Teemu Virtasen rullahiihtorepäisy Hangosta Utsjoelle ei jää suinkaan kesän ainoaksi vastaavaksi tempaukseksi, vaan Suomea survotaan nyt päästä päähän varsinaisen villityksen voimin. Maanantaina matkaan lähtee tuore ylioppilas Aleksi Kareinen, joka tulee nauttimaan reissusta pitkän kaavan mukaan, 19-vuotias vantaalainen kun taittaa Hangon ja Nuorgamin välisen taipaleen kävellen. -Jotain tämän tapaista olen jo kauan ajatellut tekeväni eikä nykytilanteessa pahemmin ulkomaille pääse. Tämä on matkailua, mutta myös
rajojen testaamista. Olen erilaisista projekteista innostuva puolihullu tyyppi, joten otan tämän ennen kaikkea leikkisästi haasteena, jolla voin leveillä illallispöydissä, Kareinen kertoo. Hän hakeutuu viikon alkajaisiksi maamme eteläisimpään pisteeseen Tulliniemelle ja aikoo ensimmäisen päivän aikana ehtiä Tammisaaresta jo Perniöön päin. -Koripallotaustan ja kohtalaisen tiukan treenaamisen myötä olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Tärkein työkalu on kuitenkin pääni, jonka luotan kestävän ehkä jopa jalkojani paremmin. Reitin olen rakentanut kaupunkien ja ruo-
kapaikkojen pohjalta, joten matkaa tulee enemmän kuin tarvitsisi, suurella todennäköisyydellä lähes 1.800 kilometriä, Kareinen toteaa. Hän käy matkaan yksin, ilman huoltojoukkoja tai avunpyyntöjä. -Pointtini on todistaa, kuinka yksinäisyyttä voi käyttää voimavarana. En ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa, en ole luonteeltani eräilijä ja teltan olen pystyttänyt eläessäni kaksi kertaa. Kaikki matkaan liittyvät käytännön asiat menevät epämukavuusalueelleni, mutta suorituskeskeisenä ihmisenä näen tämän lisämotivaationa, Kareinen tuumii.
Hän tavoittelee keskimäärin 40-50 kilometrin päiväsiivuja. -Todennäköisesti joukkoon mahtuu useita tavoitteen alittavia päiviä ja suoranaisia lepopäiviä. Noin kaksi kuukautta on oma arvioni kokonaiskestosta, mutta ainoa merkittävä tavoite on ehtiä koronan takia siirtyneisiin ylioppilasjuhliini 28. elokuuta.
Kaunis painajainen Seuraavaksi uunista ulos putkahtavat pyöräilijät, jotka kiskovat keskiviikkona matkaan Hangosta Nuorgamiin. Pohjoissaamen kielen ”etelätuulta” tarkoittavasta sanasta
nimensä saanut Lullebiegga-ajo käynnistyy aamuvarhain vapaudenpatsaan edustalta kaupunginjohtaja Denis Strandellin lähtölaukauksella. Kahdeksan päivän seikkailu toteutetaan gravel-ajokeilla eli vapaasti suomennettuna sorapyörillä. -Elämme äärimmäisyyksien ja elämysten aikaa, minkä lisäksi käsillä on kotimaan matkailun ja gravel-pyöräilyn nousukausi. Olemme maailman kaunein painajainen, myyttinen matka Suomen päästä päähän, Lullebieggan tapahtumavastaava Teemu Lemmettylä kuvailee. Retki tehdään ensimmäise-
nä kesänä runsaan kymmenen pyöräilijän pilottina. Joukossa on sekä kilpaurheilusta taustaa omaavia menijöitä että pyöräilyyn vakavasti suhtautuvia harrastajia. -Suomeen mahtuu edelleen uusia kansallisia ylpeydenaiheita ja gravel-genrestä voi sellainen kehittyä. Maantiellä emme koskaan pärjää profiileissa ja maisemissa, mutta sorateiden suhteen olemme jo nyt maailman ykkösiä. Tämä täytyy vain pystyä jalostamaan maailmanluokan tapahtumaksi, Lemmettylä sanoo. Pyöräilijöiden matkaa voi seurata tapahtuman verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa.