18
KOHTAAMISIA
152
Vanha kunnon Katariina Miettinen! Laukun tai oikeastaan laukkujen sivutaskuihin tulee keräiltyä tärkeätä materiaalia. Sinne sukeltaa esite sieltä, toinen täältä, kuitti ja moni käyntikortti niin liiketuttavilta kuin satunnaisilta vastaantulijoilta, joihin törmää erilaisissa tilaisuuksissa. Esitteet tulee luettua tarkkaan, niistä syntyvät ahaaelämykset työstettyä ainakin ajatuksissa heräämään uusissa yhteyksissä, silloin kuin aika vain on kypsä niille. Kuitit siirtyvät kirjanpitoon tai roskakoriin ja yleensä niistä selviää heti, mitä on tullut tuhlattua, toisin sanoen, missä on tehnyt taas loistavan ostoksen, jolla perheen varoja on ennakoidusti säästänyt tai sitten ei.
Historian havinaa
Käyntikortteja varten minulla oli aikoinaan hienot kansiot, jonne sujauttelin kortteja aakkosjärjestyksessä tai temaattisesti. Koskaan en siltikään löytänyt tarpeellista kontaktia tarpeellisena hetkenä ja kun yksi jos toinenkin alkoi luoda yksilöllisiä käyntikortteja erottuakseen massasta, ei monikaan korteista edes mahtuneet standardisoituihin koteloihinsa.
Helpompaa oli siis antaa korttien kasaantua pieniin pussukoihin ja nimenomaan laukkujen lokerohin, joista ne sitten paremman tekemisen puutteessa sai kaivettua esille ja naputettua tiedot sähköiseen osoitekirjaan. Mitä sopivin hetki tälle puuhalle on ilta hotellissa. Matkalla; sellaisena päivänä, kun väsymys hiipii varpaista aivolohkoihin saakka; jolloin mekaaninen järjesteleminen huonepalvelun kalkkunavoileipää odottaessa tuntuu kahdesta vaihtoehdosta miellyttävämmältä, kun toisena vaihtoehtona olisi siistiytyminen ja pukeutuminen ihmisten ilmoille hotellin ravintolan kupolisaliin. Tällaisena hetkenä käteeni osui laukun uumenista risteilyaluksen pahvinen retkikuitti. Kuitissa oli luettavissa koneella kirjoitettu nimi, päivämäärä, retken hinta, joka oli kauhistuttavan korkea, ja käsin lisätty osoite ja yksinkertainen lausahdus ”kiitos jo etukäteen” huutomerkkeineen kaikkineen. Hämärästi muistin, että olin saanut kortin hauskalta ja ystävälliseltä naiselta yhteisen retkemme päätteeksi, mutta miksi? Ja miksi hän kiittelee minua etukäteen? Tai siis mistä?
Oli ilta pienessä Welez Malagan kaupungissa. Naiset istuiwat owien ulkopuolella ja keskusteliwat toistensa kanssa wiimeisistä uusista, mitä kaupungissa oli tapahtunut. Wanha tuomiokirkko, joka ei saa puuttua pienimmästäkään Espanjan kaupungista, punastui auringon wiimeisistä säteistä. Wähittäin tuli kaduila hiljaisempaa, kaupungin rehelliset asukkaat wetäytyiwät yksi toisensa perään takaisin huoneisiinsa. Welez Malaga on erään kukkulan juurella, joka kukkula kuuluu Sierra Newadan wuoristoon. Se on lauhkeasta ilmastaan tunnettu kaupunki. Paitsi Welezjokea, joka wirtaa tuon pienen kaupungin läpitse, ei ympäristössä ole paljon puoleensawetäwää. Useimmat huoneet owat pieniä ja niissä asuu maakansaa. On kuitenkin isoja herrastalojakin, jotka owat aateliston, mutta niissä asutaan waan lyhyitä aikoja. Ahtaitten, huonosti kiwitettyjen katujen warsilla on useita, puoteja joissa makeita perunoita, Malagan ja sen ympäristön tärkeintä rawintoainetta, myydään. Väinämöinen 5.3.1902 Oli päiwä ennen joulua. Welez Malaga, tuo muutoin niin hiljainen kylä, näytti tänään heränneen uuteen eloon, sillä joka paikassa näkyi tawatonta liikettä. Miehet kiiruhtiwat edestakaisin käsissä korit täynnä parhaita hedelmiä ja kukkia, toiset kantoiwat kalkkunatukkuja
kaduilla ja tarjosiwat niitä kaupaksi, toisilla taas oli pieniä pahwi- tahi puuhuoneita, jotka kuwasiwat Jeesuksen syntymäpaikkaa. Wanha tuomiokirkkokin oli juhlallisesti koristettu, ”uskowaiset” weiwät sinne lahjoja: kukkia, ristejä ja kuwia, sillä aatto-ilta pidetään Es-
”Minulle on ja pysyy salaisuutena, kuinka wanha, parrakas kalju mies saattaa istua ja lipoa mantelimaitoa.” panjassa paljoa suuremmassa arwossa kuin itse joulupäiwä. Aurinko paistoi tänään myöskin niin kirkkaasti ja ilma oli niin lauhkea ja herttainen, että kaikki tuntui yhtywän saattamaan tätä päiwää juhlalliseksi. Pedron ja Nemestian huoneessa oli myöskin tehty isoja walmistuksia pyhää warten. Sali (paras huone) oli hywin puhtaaksi pesty ja kukilla koristettu. Pyhän neitsyen kuwakin oli kauniisti seppelöitty ja kaksi suurta palawaa kynttilää oli sen edessä. Nurkassa oli walkoisella liinalla werhottu pöytä, jolla leiwokset ja kaikki mahdolliset makeiset oliwat ja pie-
Taru Lundström
Puoliksi itsekseni, puoliksi miehelle ihmetellen mutisin jotain sinnepäin kuin että: ”Katsohan, tällainen löytyi laukusta, vaan en osaa aavistaakaan, mistä on kyse. Katsotaanpa ja mietitään, miksi olen säästänyt tämän lapun”. Ja heiluttelin lappua miehen nenän edessä. Sitä siinä tovin heiluteltuani muistin, että kyseinen matkailija oli ihastunut pikkuriikkiseen käsilaukkuuni ja pyytänyt, että lähettäisin hänelle moisen ja tuplaten, jos sellaiseen vain vielä jossain koskaan lainkaan ollenkaan törmäisin. Salaperäisen lapun arvoitus oli omalta osaltani ratkaistu, ja tämän vuolaasti miehelle raportoituani mies nyökkäili, katseli mietteliäänä ja lopuksi esitti vielä häntä tässä askarruttamaan jääneen kysymyksen. Joka kuului: ”Vaan kuka on Katariina Miettinen?” En tiennyt. Eikä tiennyt hänkään. Emme siis kumpikaan tienneet. Mutta sen tiesin, että on aika lähteä kuulonhuoltoliittoon kokeilemaan kuulokojeita.
nemmällä pöydällä oli pikkuinen puuhuone, joka kuwasi Jeesuksen syntymäpaikkaa. Siinä näki pienen lapsen makaawan seimessä useiden eläinten keskellä, kaksi isompaa kuwaa merkiksi Joosefia ja Maariaa, taempana näkyi paimenia, jotka tuliwat rukoilemaan Jeesusta. Tämän yksinkertaisen taideteoksen edessä paloi useita kynttilöitä, jotka kauniisti walaisiwat kuwattawaa tapausta. Tämä ”seimi” oli perintö, joka ennen oli ollut Nemestian wanhempain. Jokainen hywä katoolilainen Espanjassa pitää tarpeellisena hankkia sellaisen seimen puusta tai paperista, waikkapa hänen täytyisi olla ruuatta hankkiakseen sen. Väinämöinen 19.3.1902 Minulle on ja pysyy salaisuutena, kuinka wanha, parrakas, kalju mies saattaa istua ja lipoa mantelimaitoa tai nuoleksia waniljaglassia. Espanjalaisille se näyttää olewan suuri nautinto. Ja kahwia, sitä he juowat pahimmin kuin meidän parhaat musterit. Se tahtoo sanoa, he eiwät nauti sitä niin wäkewänä, kuin nämä kodikkaat naiset. 1/10 kahwia ja 9/10 maitoa ja 5 suurta sokuripalaa. Satakunnan Sanomat 17.7.1907 Carthagenan piirissä on tapahtunut useissa paikoin rauhattomuuksia; samoin Oriedos ja Leonissa sekä muissakin kaupungeissa leiwänhintain kalleuden tähden. Mikkeli 9.5.1898