30 KOHTAAMISIA
138 Espanjan Sanomat
Jatkoa sivulta 18 Olimme siis juuri sillä nimenomaisella rannalla, jonne hirmumyrsky tulisi iskemään arviolta seuraavien 24 tunnin aikana. Lentokenttä oli jo suljettu liikenteeltä – itse asiassa kone, jolla palasimme Sabalta, oli viimeinen Saint Maartenille ennen Lennyä laskeutunut lentokone. Meidät siirrettiin yläkerrasta alakerran huoneeseen ja La Chatelainen emäntä tuli vielä myöhemmin illalla ovellemme ja ojensi meille kuohuviinipullon ja unilääkkeitä. Talo tarjoaa, hän hymyili. Tämän cocktailin nautittuamme kun tulisimme iloisesti nukkumaan koko hurrikaanin yli eikä meidän tarvitsisi hermostua mokomasta myrskystä, tuosta kiusankappaleesta. Tämä oli emännän hyväksi koettu tapa selvitä hurrikaaneista. Kuohuviinit jäivät juomatta ja unipillerit ottamatta. Sääkanava oli koko yön päällä, kunnes televisioyhteydet katkesivat keskiviikkoaamuyöstä. Keskiviikkoaamuna varsinainen hurrikaani ei ollut vielä ennättänyt Saint Maartenille, mutta trooppisena myrskynäkin Lenny oli alkanut tehdä tuhojaan. Alkuperäinen huoneemme oli kadonnut, tai tarkemmin sanottuna sen katto ja ikkunat rikkoutuneet, ja alakerran huoneestakin meidät pikapikaa evakuoitiin pihan perällä olevaan rakennukseen, vesi kun oli huuhdellut rannan rakennuksen edestä ja valtavat aallot alkoivat paiskoa päin päärakennusta. Keskiviikkona viranomaiset ilmoittivat, että odotettavissa on viidennen eli voimakkaimman luokan hurrikaani ja että sähkönjakelun ja vedenjakelun keskeytymiseen tulisi varautua pikaisesti. Autovuokraamot taasen antoivat ymmärtää, että palauttamatta jätetyille autoille sattuneista vahingoista vastaisivat tästä päivästä myrskyn loppuun asti auton vuokraajat ja puoliltapäiviltä julistettiin ulkonaliikkumiskielto alkavaksi, joten kaupasta oli äkkiä saatava seuraaviksi päiviksi juotavaa ja syötävää. Sitä ennen täytimme kaikki löytämämme astiat vedellä emmehän tienneet, kauanko vesikatko kestäisi. Vähän niin kuin koemielessä kävimme kokeilemassa, miten mahtuisimme sängyn alle suojaan, jos myrsky veisi huoneemme katon mukanaan. Kylpyhuoneen suihkukaappikin tuntui hyvältä suojapaikalta, se kun oli muurattu paikoilleen. Tuuli ulvoi nurkissa ja ulina kuulosti oikeastaan
melko mukavalta. Olen aina pitänyt Suomen syysmyrskyistä ja muistan ne lukuisat kerrat, kun kävelin koiramme kanssa sadevaatteissa päin tuulta ja sadetta Munkkiniemen ja Pikku-Kuusisaaren väliselle kalliolle katsomaan, kuinka meri alkoi vyöryä kadulle. Mutta hurrikaanin sitten osuttua kohdalle ääni muuttui kumeaksi, epätodelliseksi ja pelottavaksi. Ikkunoista näki, kuinka pihalla lensivät irralliset tavarat edestakaisin ja kuinka palmut taipuivat aivan maata pitkin. Rakennus natisi ja kolisi, ensimmäiset ikkunat rikkoutuivat, eikä seikkailu ollut enää lainkaan mukava. Vesi piiskasi huoneeseen ja kylpyhuone alkoi ihan oi-
Lennyn etujoukot.
keasti tuntua turvallisimmalta paikalta. Kaiken kaikkiaan tuo yli 70 sekuntia metrissä puhaltanut tuuli oli saaren yllä 36 tuntia. Puolessavälin tuota ikuisuudelta tuntunutta rupeamaa oli yhtäkkiä ihanan hiljaista. Aurinkokin alkoi paistaa, mutta lintujen ääntä ei kuullut mistään. Elimme myrskyn silmässä. Sinne olisinkin halunut jäädä, sillä tiesin, että myrskyn jatkaessaan matkaansa ja siirtyessään sitten kenties ehkä ja toivottavasti pois saaren päältä, alkaisi infernaalinen elämöinti uudemman kerran. Toiveeni melkeinpä toteutui. Lenny-hurrikaani oli päättänyt jäädä Saint Maartenin ylle useammaksi päiväksi ja liikkui saaren yllä ees-sun-taas. Tuon myrskyn silmän suoman rauhaisan ajan käytimme tehdäksemme tontilla pienen tutkimusretken. Loputkin rannasta oli kadonnut - mangrovepuiden juuret vain olivat näkyvissä siinä missä aiemmin oli avautunut jauhemaisen ihana valkoinen hiekkaranta. Paikallinen radioasema oli saanut yhteytensä väliaikaisesti kuntoon ja päivysti studiolla informoiden
kuuntelijoita uusimmista myrskyyn liittyvistä uutisista. Kun tuuli alkoi jälleen yltyä palasimme huoneeseemme ja saimme jamaikalaisen Florence-tytön seuraksemme. Hän itki katkerasti päätöstään muuttaa töiden perään tälle kirotulle saarelle, ja oli varma, että meistä kukaan ei selviäisi hengissä hurrikaanista. Olimmehan kuulleet juuri radiosta, että hurrikaanin lisäksi oli odotettavissa yli kymmenmetrinen hyökyaalto. Pelottavalta tuntuivat nuo jo olemassa olevatkin aallot, jotka ylittivät kolme metriä ja lähestyivät huonettamme. Kymmenmetrinen aalto olisi pyyhkinyt koko lahden yli. Ja talojen myös. Hurrikaanin laannuttua trooppiseksi myrskyksi ja ulkonaliikkumiskiellon päätyttyä kesti vielä useamman päivän, ennen kuin ensimmäinen lentokone pääsi laskeutumaan St Maartenin saarelle. Sitä odottaessamme teimme vielä pitkiä kävelyretkiä saarella. Myrsky oli heittänyt suuria veneitä ja jopa kokonaisen teräksisen rahtilaivan keskelle hiekkakenttiä ja teitä, ja saaren kasvillisuus oli suorastaan palanut saatuaan tuulen nostattaman meriveden myötä rankan suolakylvyn. Me itse, näin totesimme, olimme loppujen lopuksi olleet onnekkaita myrskynkin keskellä. Olimme selvinneet lukuisien hyttyspistojen täplittäminä ja joutuneet vain katsomaan vierestä, kuinka meri vaivihkaa söi tietänsä kohti pihan rakennuksia, kun taas hiukan kauempana meistä olevan majoitusliikkeen asukkaat olivat joutuneet veden noustessa nousemaan itsekin, nimittäin huoneissa oleville pöydille ja viettämään siinä tunteja meriveden hitaasti noustessa aina vyötäisille asti. Ennen kuin liityimme lentokentälle sen jälleen avauduttua vyöryvään matkailijoiden joukkoon isäntäväkemme hyvästeli meidät herttaisesti ja sydämelisesti takaisin tervetulleiksi toivottaen. Takaisin tulimmekin; sillä kertaa laivamatkan yhteydessä ja suunnaten hetimiten laituriin kiinnityttyämme kohti Simpson Bayta ja hotelli Chatelainia. Hökkelit oli purettu, kanoja ei näkynyt, vaaleanpunainen rakennus oli kadonnut ja tilalle oli kohonnut sarjassa funkistyylisiä rivitaloja. Vain hiekka oli yhtä valkoista, yhtä pehmeää kuin oli ollut viitisen vuotta aiemmin.
Kapteeni vetäytyy maakravuksi; risteily-yritys myyntiin Monet Costa del Solilla asuvat tai vierailleet suomalaiset ovat vuosien varrella käyneet delfiiniristeilyllä, joita on isännöinnyt kippari Kari Viitanen. Alkanut kesä on kokeneelle kapteenille Yacht Dolphin -aluksen ruorissa viimeinen, mikäli tulevaisuudensuunnitelma toteutuu. Viitanen on näet päättänyt perhe- ja ikäsyistä jättää merellisen työn ja myydä Dolphin and Sea Life Adventure S.L. -risteily-yhtiön viimeistään syksyn tullen – sikäli kun sopiva ostaja löytyy. Monet meret kolunnut ”Kapteeni-Kari” on viihtynyt hyvin Aurinkorannikolla, mutta kotipaikka on Englannissa, jossa velvoitteet ovat viime aikoina lisääntyneet. Costa del Solilla hän aikoo toki pitää kakkosasunnon jatkossakin, tosin nyt sitten vain lomakäytössä. ”On vain täytynyt todeta, ettei tällä iällä enää jaksa revetä jatkuvasti kah-
teen paikkaan yhtä aikaa”, hän perustelee päätöstään, joka ei merimiehelle ole mitenkään helppo. Joensuusta aikanaan lähtenyt mies on tehnyt suurim-
man osan aikuisiän työrupeamastaan merellä ja laivoilla. Viitanen on pistänyt koko risteilyyrityksen myyntiin. Ostaja saa hänen
Costa del Solilla viime vuodet delfiiniristeilyjä tehnyt Kari Viitanen aikoo jäädä eläkkeelle.
mukaansa halutessaan valmiin ja toimivan yrityskonseptin, johon kuuluu velaton SL-yritys, kahdentoista asiakaspaikan alus, tarvittavat viranomaisluvat, venepaikka, tarvikkeet ja markkinointiverkosto. ”Halutessaan uusi omistaja voi asua veneessä. Niin teki aikanaan edeltäjäni, englantilainen pariskunta, koko yrittäjäkautensa ajan. Siinä tietysti säästää paljon rahaa”, hän muistuttaa. Viitasen mukaan delfiiniristeilyillä riittää kävijöitä ja muutenkin tilausristeilyt kiinnostavat rannikon matkailijoita. ”Matkailijoita ja purjehduskautta riittää ympäri vuoden, joten hirveästi rehkimättäkin yrittäjä tekee halutessaan ihan hyvän tilin”, kippari painottaa. Lisätietoja saa sähköpostitse: yachtdolphin@hotmail.com Internet: www.dolphinboattrips.com