Teksti Tuula Lukić
Lapsen kokemus näkyväksi Lapsen täytyy antaa olla oman elämänsä päähenkilö. Hänen tarinaansa pitää uskoa ja tarina pitää tehdä myös aikuisille näkyväksi.
T
apa, jolla meidät kohdataan, vaikuttaa syvästi turvallisuuden tunteeseemme. Lapsi on tässä täysin aikuisen armoilla myös silloin, kun hänet jätetään huomiotta ja ajatellaan ehkä suojelevasti, että ei lapsi kuitenkaan ymmärrä, ei kuule eikä näe lähipiirin väkivaltaa. Tällöin kyse on usein aikuisen toiveajattelusta. – Vaikka lapsi itse ei olisi väkivallan kohde tai näkisi tilanteita, hän vaistoaa kodin ilmapiirin ja saattaa olla hyvin tietoinen tapahtumista. Vaikeissa perhetilanteissa rajat aina rikkoutuvat tavalla tai toisella, toteaa Anne Tiainen Tampereen ensi- ja turvakodista. Se, miten lapsi oman elämänsä ja turvallisuutensa kokee, selviää vain ottamalla lapsi huomioon ja kuulemalla häntä. Lastensuojelussa tämä asenne on melko uusi. Lapset jäivät perheväkivaltatyössä ulkopuolelle vielä, kun Anne Tiainen aloitti uraansa noin 30 vuotta sitten.
4
”Kun olen ollut yksin, olet tullut lohduttamaan minua. Ottanut syliin ja kysynyt, mikä minulla on.”
– Lapsityössä merkittävät askeleet otettiin Ensi- ja turvakotien liiton Lapsen aika -projektin myötä vuosina 1997–2001. Sain tuolloin osallistua koulutukseen, joka oli Suomessa uraauurtava. Lähdimme ihan konkreettisesti tapaamistiloja myöten raivaamaan lapsille tilaa. Traumatietoisuuden lisäännyttyä on oivallettu, kuinka tärkeää tulevan aikuiselämänkin kannalta on antaa lapsen kertoa kokemastaan. Nykyään lähtökohta on, että lapsella on yhtä2020
lailla oikeus puhua ja saada apua perheväkivallan käsittelyyn kuin aikuisella. Se edellyttää, että hänet kohdataan omana itsenään. – Lapsi on tavattava henkilökohtaisesti ja hänen tarinaansa pitää uskoa ja luottaa. Tarina pitää tehdä myös aikuisille näkyväksi, Anne tähdentää.
Suhteita ja suhteellisuutta Lapsen kokemukset turvallisuudesta liittyvät läheisiin ihmisiin. Perhekuvan teettäminen on yksi tapa selvittää, keitä lapsen lähipiiriin kuuluu tai keitä hän siihen hahmottaa. – Itse teetän aina ensimmäisellä tapaamiskerralla perhekuvan, eri tavoin riippuen lapsen iästä, useimmiten piirtämällä tai korteilla. Kuvan kautta päästään juttelemaan ja tutustumaan. Saan ehkä nopeastikin selville, mitä on tapahtunut, kuka on lohduttanut Oikealla: Viereisen ja seuraavan sivun kuvat ovat Tampereen Kehittäjäryhmän lasten taidenäyttelystä.
