Minun työpäiväni

Jakamatonta aikaa

Erotyöntekijä Anne Meritie Lahden Ensi- ja turvakoti ry:stä valmistautuu lapsen tapaamiseen huolella, vaikka tapaaminen ei usein menekään ihan suunnitellusti. ”Kohtaaminen on aina ainutkertainen ja aikuisena virittäydyn lapsen olon mukaan. Työntekijänä arvostan vanhempia, joilla on rohkeutta ja ymmärrystä hakea tukea erotilanteessa sekä lapselle että itselle.”

Aamu alkoi kahvihetkellä työparini huoneessa. Kävimme läpi päivän ja alkavan viikonkin kulkua. Aamupäivällä tapasin eskari-ikäisen tytön, jonka vanhemmat ovat eronneet. Työskentelyn aloitimme satuhieronnalla, johon tavallisesti päätämme tapaamisen. Lapsen piti aluksi kerätä voimia ja saada hellyyttä aamun päiväkotitouhujen jälkeen. Eroteemaan liittyviä kysymyskortteja piilotimme vuorotellen ja vastaa

Teksti ja kuvat Anne Meritie

Ilmaisu onnistui pehmokoiran ”äänellä”.

jina olivat sekä lapsi että pehmokoira. Juuri tämän lapsen on vaikea puhua hankalista tilanteista omakohtaises

ti. Sen sijaan ajatusten, kokemusten ja tunteiden ilmaisu onnistui, kun oli mahdollista puhua pehmokoiran ”äänellä”. Näin myös tämän päivän teematunteet – ikävä, suru ja pettymys – löysivät ilmiasun.

Samalla syntyi keskustelua, mikä voisi auttaa, kun on ikävä toista vanhempaa tai kun lapsesta tuntuu, että kodinvaihtovälit ovat liian pitkiä. Tai kun joku pettää lupauksen esimerkiksi elokuviin menosta tai että toive vanhempien yhteenpaluusta ei toteudu. Lopuksi teimme kehonkuvan ja lapsi sijoitti tunteita niihin kohtiin kehoa, missä ne tuntuvat.

Työskentely alle kouluikäisten lasten kanssa on kulkemista eletyn elämän, sadun, mielikuvituksen ja toiminnallisuuden maailmassa. Usein pohdin lapsen oloa rakastavien vanhempien välissä: Miten olla mieliksi molemmille, miten olla loukkaamatta toista, miten olla niin, että on tasavertainen? Miten vanhempana muovata arki sellaiseksi, että siinä lapsen olisi mahdollisimman hyvä olla?

Iltapäivän perhetapaamiseen valmistauduimme työparini kanssa yhdessä. Työparina pyrimme varmistamaan, että kaikki perheenjäsenet tulevat kuulluiksi ja kohdatuiksi. Tä

Annen vinkit PERHETAPAAMISEEN 1. PYYDÄ TYÖPARI mukaan. Sopikaa työnjaosta, kumpi on kuulolla erityisesti lasta varten ja kumpi kirjaa havaintoja. Mieti, auttaisiko perhettä työskentely erikseen lasten / nuorten ja vanhempien kanssa.

2. VALMISTAUDU HYVIN . Huolehdi, että tila on viihtyisä ja turvallinen kaikille, oli se sitten työhuone tai tarvittaessa perheen koti.

3. JUTELKAA YHDESSÄ , kuka otti yhteyttä, miksi ja millaisin ajatuksin perhe on tullut tapaamiseen.

4. VARAA tarjottavaa ja esim. piirustusvälineet lasta varten. 5. KÄYTÄ kortteja, fläppitaulua tai vaikka frisbeetä tai ilmapalloa, jotta lapsikin jaksaa olla aktiivisesti mukana (jutellessa voi pelata ilmiksellä tai heitellä frisbeetä – sillä, jolla on ”pallo”, on puheenvuoro).

6. TUO ESIIN , että lapsen elämässä on myös tavallista, hyvää arkea – koulu, ystävät, harrastukset jne. Pidä yllä iloa ja toivoa. 7. KYSY LOPUKSI , millä mielellä perhe lähtee tapaamisesta kahteen kotiin.

Yllä: Kalenteri täyttyy.

nään aloitimme Kaksi maailmaa -kortteja käyttäen. Jokainen sai valita kortin, joka kuvaa asiaa, mistä olisi hyvä puhua. Kalenteri ja kello olivat vanhempien valinnat – miten selkeyttää lapsen asumista, pitää sopimuksista kiinni ja tukea lasta vuoroviikkoasumisen onnistumisessa. Lapsen valinta oli hampurilainen – ”syöminen on mukavaa” kommentilla. Kokeiltaviksi keinoiksi löytyi mm. viikoittainen jakamaton aika oman vanhemman kanssa, kodinvaihtotilanteissa kahdenkeskeinen hetki ennen toiseen kotiin siirtymistä, yövalon lisääminen, rohkeus mennä yöllä vanhemman luo, jos uni ei tule. Palautteena lapsi sanoi, että jokaisella lapsella pitäisi olla oma työntekijä, jonka kanssa puhua.